Jos nyt näiden kahden järjestelmän, Babylonian ja Rooman järjestelmien välillä vallitsee yleinen yhteneväisyys, nousee kysymys, Tähänkö yhtäläisyys päättyy? Tähän vastaamme, kaukana siitä. Meidän on ainoastaan esitettävä muinaiset babylonialaiset mysteerit Rooman järjestelmään verrattuina ja silloin nähdään, miten suunnattomasti toinen on lainannut toiselta. Nämä mysteerit olivat pitkään hämärän peitossa, mutta nyt tuo paksu pilvi on hajaantumassa. Kaikki, jotka ovat vähääkään tutustuneet Kreikan, Egyptin, Foinikian tai Rooman kirjallisuuteen, ovat tietoisia siitä asemasta, mikä "mysteereillä" on näissä maissa ollut ja että satunnaisista eroista huolimatta nämä "mysteerit" olivat eri maissa olennaisilta osiltaan samanlaisia. Kun siis Jeremian sanojen mukaan, joita olemme aikaisemmin lainanneet, Babylonia oli kaikkien näiden epäjumalanpalvelusjärjestelmien alkulähde, samoin ovat useimpien oppineiden historioitsijoiden johtopäätökset pelkästään historiallisin perustein tulleet samaan lopputulokseen. Zonarasta lukiessamme huomaamme, että hänen tutkimiensa muinaisten kirjailijoiden yksimielinen todistus on sama; sillä aritmetiikasta ja astronomiasta puhuessaan hän toteaa: "Sanotaan, että egyptiläiset saivat ne kaldealaisilta ja kreikkalaiset egyptiläisiltä." Jos egyptiläiset ja kreikkalaiset saivat aritmetiikan ja astronomian Kaldeasta, ja ymmärrämme, että nämä olivat Kaldeassa pyhiä tieteitä ja pappien hallussa, se jo riittää todistamaan, että he saivat uskontonsakin samasta lähteestä. Sekä Bunsen että Layard ovat päätyneet tutkimuksissaan olennaisilta osiltaan samaan tulokseen. Bunsen toteaa, että Egyptin uskonnollinen järjestelmä oli kotoisin Aasiasta ja "Babylonian primitiivisestä valtakunnasta". Layard taas, joka asennoituu kaldealaisten tietäjien järjestelmään suopeammin kuin mihin minä olisin taipuvainen historiallisten tosiasioiden perusteella, puhuu tästä järjestelmästä kuitenkin seuraavalla tavalla: "Tämän primitiivisen jumalanpalveluksen muinaisesta alkuperästä on runsaasti todisteita, ja myös siitä, että se on syntynyt Assyrian tasankojen asukkaiden keskuudessa, josta meillä on sekä maallisen että pyhän historian yksimielinen todistus. Sitä kutsuttiin nimellä täydellinen ja sen uskottiin olevan kaikkein vanhin uskonnollisista järjestelmistä ja jopa vanhempi kuin egyptiläisten uskonnollinen järjestelmä." Hän jatkaa: "Porfyrios ja Clemens viittaavat siihen, että monet assyrialaiset opit käyvät yksiin vastaavien egyptiläisten oppien kanssa"; ja samaan aiheeseen liittyen hän lainaa Birchiä koskien babylonialaisia sylintereitä ja muistomerkkejä: "Eläinradan merkit...osoittavat vastaansanomattomasti, että kreikkalaiset ovat saaneet käsitteensä ja eläinradan merkkien järjestyksen [ja siten myös mytologiansa, joka oli osa sitä] kaldealaisilta. Ei voi torjua käsitystä siitä, etteikö Orionin tähtikuvio edustanut Nimrodia." Myös Ouvaroff on tullut Eleusiin mysteereitä käsittelevässä oppineessa teoksessaan samaan johtopäätökseen. Viitattuaan ensin siihen, että egyptiläiset papit halusivat ottaa itselleen kunnian siitä, että he olivat välittäneet kreikkalaisille polyteismin ensimmäiset elementit, hän tekee seuraavan johtopäätöksen: "Näiden positiivisten tosiasioiden pitäisi riittää todistamaan ilman sen suurempaa yhdenmukaisuuttakin, että mysteerit siirtyivät Kreikkaan ja siellä niihin yhdistyi tiettyjä paikallisia käsityksiä eivätkä ne koskaan menettäneet alkuperäistä luonnettaan, joka oli peräisin maailmankaikkeuden moraalisten ja uskonnollisten aatteiden kehdosta. Kaikki nämä erilliset tosiasiat—kaikki nämä hajanaiset todistukset viittaavat siihen hedelmälliseen periaatteeseen, jonka mukaan idässä on tieteen ja sivistyksen keskus." Jos meillä nyt on tällaiset todisteet siitä, että Egypti ja Kreikka saivat uskontonsa Babyloniasta, meillä on samalla todisteet siitä, että foinikialaisten uskonnollinen järjestelmä oli peräisin samasta lähteestä. Macrobius osoittaa, että foinikialaisten epäjumalanpalveluksen erityispiirteiden on täytynyt tulla Assyriasta, johon klassiset kirjailijat lukevat Babyloniankin kuuluvaksi. Hän toteaa: "Muinaisen Venuksen palvonta kukoisti aikaisemmin yhtä paljon assyrialaisten keskuudessa kuin nyt foinikialaisten keskuudessa".
Todistaaksemme muinaisen Babylonian ja paavillisen Rooman järjestelmien yhtenevyyden meidän on vain tutkittava miten pitkälle paavillinen järjestelmä on sama kuin nämä babylonialaisten mysteerit. Tällaisen tutkimuksen suorittamisessa on huomattavia vaikeuksia voitettavana; sillä samoin kuin geologiassa on mahdotonta saavuttaa maan pinnanmuodostuksen syvimpiä kerrostumia joka kohdasta, samoin on odotettavissa, ettemme löydä joka maasta sen maan järjestelmää täydellisesti sen kaikkia yksityiskohtia myöten. Mutta samoin kuin geologi, joka tutkii halkeamaa siellä ja maanpinnan kohoumaa tuolla ja mitä muuta maanpinnasta tulee esille itsestään jossain muualla, pystyy määrittelemään ihmeellisellä varmuudella koko maapallon erilaisten maakerrostumien kokoomuksen ja järjestyksen, samoin on myös kaldealaisten mysteerien laita. Mitä jostain maasta puuttuu, se löytyy jostain toisesta maasta; ja mitä itsestään tulee esille paikoitellen, määrittelee myös mitä suurimmassa määrin kaiken sellaisen luonnetta, mikä ei näy heti pinnalle. Lähtien nyt siitä havaitusta yhtäläisyydestä ja babylonialaisesta luonteesta, joka vallitsee Egyptin, Kreikan, Foinikian ja Rooman muinaisissa mysteereissä, voimme pitää sitä johtotähtenä tutkimuksissamme. Astukaamme nyt askel askeleelta eteenpäin verraten näiden kahden babylonialaisen järjestelmän—Vanhan Testamentin Babylonian ja Uuden Testamentin Babylonian—oppia ja käytänteitä.
Ja tässä minun on mainittava se yhtäläisyys, mikä vallitsee Babylonian ja Rooman jumalanpalveluksen kohteiden välillä. Muinaiset babylonialaiset samoin kuin nykyajan roomalaiskatoliset, tunnustivat sanallisesti jumaluuden ykseyden; ja samanaikaisesti kuin ne palvoivat lukemattomia vähäisempiä jumalia, koska niillä uskottiin olevan tiettyä vaikutusta ihmisten elämään, ne kuitenkin tunnustivat selvästi, että oli ainoastaan YKSI ääretön ja kaikkivaltias Luoja, ylempi kaikkea muuta. Useimmissa muissakin maissa oli yleensä niin. Wilkinson toteaa teoksessaan 'Ancient Egyptians', että "Näyttää siltä, että ihmiskunnan varhaisvaiheessa uskottiin yleisesti yhteen kaikkivaltiaaseen jumalaan, joka oli luonut kaiken; ja perimätieto opetti ihmisille näitä samoja uskomuksia tässä asiassa, jonka kaikki sivistysvaltiot ovat omaksuneet". Mallet sanoo, että "goottilaisten uskonto opetti, että oli olemassa ylin Jumala, maailmankaikkeuden Herra, jonka alapuolella kaikki ovat, ja jota kaikki tottelevat". (Tacti. de Morib. Germ.) Muinaisessa islantilaisessa mytologiassa häntä kutsutaan "kaiken luojaksi, mitä on olemassa, iankaikkiseksi, eläväksi ja kauhua herättäväksi olennoksi; olennoksi, joka tutkii kaiken salatun ja joka ei koskaan muutu". Tällä jumalalla uskottiin olevan "iankaikkinen voima, loppumaton tieto ja turmeltumaton oikeudenmukaisuus". Meillä on todisteita siitä, että muinaisen Hindustanin asukkaat uskoivat samalla tavoin. Vaikka nykyisessä hindulaisuudessa on miljoonia jumalia, osoittavat Intian pyhät kirjoitukset, että alunperin oli uskottu toisin. Majuri Moor toteaa hindujen ylimmästä jumalasta Brahmista puhuessaan: "Hänestä, jonka kirkkaus on niin suuri, ei ole kuvaa" (Veda). Hän "valaisee kaiken, ilahduttaa kaikkia, hänestä on kaikki alkuisin; ja hänen kauttaan ovat kaikki elävät syntyneet ja häneen täytyy kaiken palata" (Veda). "Manava-Dherma-Sastrassa" häntä kuvataan: "Hän, jonka ainoastaan mieli voi käsittää; jonka olemus pakenee ulkonaista havaintoa, jossa ei ole mitään näkyvää osaa, joka on ollut olemassa iankaikkisuudesta...kaiken elävän sielu, jota kukaan olento ei voi käsittää". Näissä otteissa on panteistisia piirteitä; mutta itse käytetty kieli todistaa siitä, että hinduilla on jonain aikakautena ollut paljon puhtaampi usko.
Eikä riitä edes se, että muinaisilla hinduilla oli korkeat käsitykset Jumalan täydellisestä luonteesta, vaan on myös todisteita siitä, että he olivat hyvin tietoisia Jumalan armollisesta luonteesta, joka käy ilmi siitä, miten hän kohtelee kadotettua ja syyllistä maailmaa. Tämä käy ilmi itse Brahmin nimestä, jota he käyttivät yhdestä äärettömästä ja iankaikkisesta Jumalasta. Tämän nimen merkityksestä on esitetty paljon epätyydyttävää spekulointia, mutta kun tutkitaan huolellisesti kaikkia eri lausuntoja Brahmista, käy selvästi ilmi, että nimi Brahm tulee hepreankielen sanasta Rahm ja digamma liitettynä eteen, joka on hyvin tavallista hepreasta tai kaldeasta tulleissa sanskriitinkielisissä sanoissa. Rahm tarkoittaa hepreankielessä "armollista tai myötätuntoista". Mutta Rahm tarkoittaa myös KOHTUA tai sisäelimiä; myötätunnon sijaitsemispaikkana. Me huomaamme nyt, että sellaista kieltä käytetään Brahmista, ylimmästä jumalasta, jota ei voida selittää muulla tavoin kuin olettamalla, että Brahm merkitsi aivan samaa kuin heprean Rahm. Niinpä löydämme eräästä hindujen pyhästä kirjasta Krishna jumalan käyttävän seuraavia sanoja vakuuttaessaan korkea-arvoisuuttaan jumalana ja sitä, että hän on yhtä kuin korkein: "Suuri Brahm on minun KOHTUNI ja sinne asetan sikiöni, siitä on lähtöisin kaiken luonnon sikiäminen. Suuri Brahm on kaikkien niiden eri muotojen KOHTU, jotka syntyvät jokaisessa luonnollisessa kohdussa." Miten ikinä voitiin käyttää sellaista kieltä "Ylimmästä Brahmista, kaikkein pyhimmästä, kaikkein korkeimmasta jumalasta, jumalien jumalasta, yleismaailmallisesta jumalasta?" muuten kuin sen yhteyden perusteella, joka on sanojen Rahm= "kohtu" ja Rahm="Armollinen" välillä? Näin me havaitsemme, että Brahm on aivan sama kuin "Er-Rahman", "Armollinen"—nimitys, jota turkkilaiset käyttävät Kaikkein Korkeimmasta ja että hindut huolimatta nykyisestä uskonnollisesta rappiostaan olivat kerran tienneet, että "kaikkein pyhin, kaikkein korkein jumala" on myös "armollinen jumala", toisin sanoen, että hän on "vanhurskas jumala ja pelastaja". Ja kun lähdemme tästä Brahm-sanan tulkinnasta me näemme, miten tarkalleen samanlainen heidän uskonnollinen tietonsa luomisesta on ollut kuin se, miten kaiken alku kuvataan 1. Mooseksenkirjassa. On tunnettua, että brahminit ovat opettaneet iät ja ajat korottaakseen itsensä puolijumalalliseksi pappisluokaksi, jota kaikkien tulee kumartaa, että muut kastit ovat syntyneet Brahman—joka on näkymättömän Brahm'in näkyvä edustaja ja manifestaatio ja yhtä hänen kanssaan—käsivarsista, vartalosta ja jaloista, kun taas he yksin ovat luovan Jumalan suusta. Löydämme heidän pyhistä kirjoistaan siis lausuntoja, jotka todistavat, että joskus opetettiin jotain aivan toisenlaista oppia. Niinpä eräässä Vedassa Brahmasta puhuttaessa todetaan nimenomaan, että "Kaikki OLENNOT" "on luotu hänen SUUSTAAN". Kyseenäolevassa kohdassa yritetään mystifioida asiaa; mutta kun se ymmärretään yhteydessä Brahm-nimen merkitykseen, josta aiemmin puhuttiin, kuka voi epäillä toteamuksen todellista merkitystä, vaikka se on vastakkainen brahminien teeskentelylle, että he muka ovat ylhäisimpiä ja ainoita, jotka ovat syntyneet Brahman suusta? Se merkitsee ilmeisesti, että hän, joka aina syntiinlankeemuksesta saakka on ilmoittanut itsensä "Armollisena ja Laupiaana" (2.Moos.34:6), tunnettiin samaan aikaan myös Kaikkivaltiaana, joka alussa "sanoi ja tapahtui niin", "käski ja kaikki pysyi", joka loi kaiken "sanansa voimalla". Kaiken sanotun perusteella kuka tahansa, joka etsii tietoa "Aasian tutkimuksesta" voi nähdä, että tämän Jumalan nimen "Ainoa Elävä ja Tosi Jumala", jonka pitäisi olla niin rakas syntiselle ihmiselle, inhottavasta väärennöksestä ovat mitä suurimmassa määrin syntyneet nuo moraalisesti kauhistuttavat epäjumalat, joiden symbolit tekevät Intian pakanallisista temppeleistä niin vastenmielisiä puhdassydämisen ihmisen katsella.*

* Jos tässä Brahmin merkitys oli tällainen, Devan, Intian "Jumalan" yleisnimityksen merkitys muistuttaa sitä. Tuo nimi johdetaan yleensä sanskritin sanasta 'Div', 'loistaa'—joka on vain Shiv-sanan toinen muoto, joka tarkoittaa samaa, joka taas tulee kaldean sanasta 'Ziv', "kirkkaus tai loisto" (Dan.2:31); ja epäilemättä kun auringonpalvonta tuli osaksi kantaisien uskoa, ymmärrämme, että nimi kertoo tuon palvotun taivaankappaleen loistosta ja kirkkaudesta. Mutta on syytä uskoa, että 'Devan' alkuperä on paljon kunniakkaampi ja että se tuli todellakin alunperin kaldean sanasta 'Thav', 'hyvä', joka voidaan ääntää myös säännönmukaisesti 'Thev' ja jonka korosteinen muoto on 'Theva' tai 'Thevo', "Hyvä". Donaldson osoittaa teoksessaan New Cratylus, että 'Th':lla merkitty ensimmäinen kirjain äännetään usein 'Dh'. Täten 'Dheva' tai 'Theva', 'Hyvä [jumala]' tulee luonnollisesti sanskritin sanasta 'Deva' tai ilman digammaa, niinkuin se usein on, 'Deo', "Jumala", latinan 'Deus' ja kreikan 'Theos', jolloin alkuperäinen digamma sanassa 'Thevo-s' on myös pudonnut kuten se on pudonnut latinan sanasta 'novus' kreikankielen sanassa 'neos'. Tämä näkemys tästä asiasta antaa entistä enemmän merkitystä meidän Herramme lausumalle (Matt.19:17): "On ainoastaan yksi, joka on hyvä." Se on (Theos) Jumala—Hyvä.

Babylonialaisten käsitys jumaluudesta oli sellaista epäjumalanpalvontaa, että Jehovah, Elävä Jumala, varoitti vakavasti omaa kansaansa omaksumasta sellaista: "Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, SEURATEN MIESTÄ, JOKA ON HEIDÄN KESKELLÄNSÄ*, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra. (Jes.66:17)

*Lowthin ja parhaiden orientalistien mukaan tämä olisi pitänyt kääntää engl. "after the rites of Achad", joka on suomeksi "Achadin rituaalien mukaan" ts. "Ainoan [Jumalan]" (rituaalien mukaan). Olen tietoinen siitä, että jotkut vastustavat sitä, että "Achadin" väitettäisiin merkitsevän samaa kuin "Ainoa [Jumala]" sillä perusteella, että sanassa ei ole määräävää artikkelia. Mutta mitä merkitystä sillä on, voidaan päätellä siitä tosiasiasta, että juuri tätä samaa sanaa 'Achad' (ilman artikkelia) käytetään 5.Mooseksenkirjassa Jumalan ykseyttä mitä voimakkaimmin korostavassa kohdassa "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi, ts. "yksi Jehovah". Halutessaann korostaa Jumalan ykseyttä mahdollisimman voimakkaasti babylonialaiset käyttivät sanaa "Adad". Macrobii Saturnalia.

Babylonialaisten Ainoan Jumalan ykseydessä oli kolme persoonaa ja tuon heidän kolminaisuusoppinsa symbolina he käyttivät Layardin tutkimusten mukaan tasasivuista kolmiota, kuten hyvin tiedetään roomalaiskatolisen kirkon tekevän tänäkin päivänä.*

*LAYARDIN 'Babylon and Nineveh'. Myös egyptiläiset käyttivät kolmiota "kolminaisen jumaluutensa" symbolina.

Molemmissa tapauksissa sellainen vertaus on mitä halventavinta Iankaikkiselle kuninkaalle ja sopii mitä parhaimmin turmelemaan niiden mielet, jotka sellaista ajattelevat mielessään, ikäänkuin voisi olla mitää yhtäläisyyttä sellaisen kuvion ja Hänen välillään, joka sanoi: "Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette?"
Paavinkirkolla on joissakin sen kirkoista, kuten esimerkiksi Pyhän kolminaisuuden veljeskunnan luostarissa Madridissa, kuva kolmiyhteisestä Jumalasta, jolla on kolme päätä yhdessä ruumiissa.* Babylonialaisilla oli samankaltainen kuva. Layard antaa viimeisessä teoksessaan esimerkin sellaisesta kolmiyhteisestä jumaluudesta, jota muinaiset assyrialaiset palvoivat.**

* PARKHURSTIN heprean sanakirjassa "Cherubim". Seuraavasta lainauksesta, joka on 'Dublin Catholic Layman' -lehdestä, joka on hyvin asiantunteva protestanttinen lehti, kuvatessaan roomalaiskatolista kuvaa kolminaisuudesta, joka oli juuri julkistettu kaupungissa, havaitaan, että samantapainen kuva kolminaisuudesta löytyy lähempääkin: "Kuvan yläosassa on kuva Pyhästä Kolminaisuudesta. Pyydämme saada puhua siitä kunnioittavaan sävyyn. Isä Jumala ja Poika Jumala esitetään IHMISENÄ, jolla on kaksi päätä, yksi ruumis ja kaksi käsivartta. Toinen päistä on sellainen, miten meidän Vapahtajamme tavallisesti esitetään. Toinen pää on vanhan miehen pää. Tätä ympäröi kolmio. Tämän kuvion keskeltä nousee Pyhä Henki kyyhkysen muotoisena. Meidän mielestämme tämän kuvan katsomisen täytyy olla tuskallista jokaisen kristityn ajatusmaailmalle ja vastenmielistä hänen tunteilleen." (17.7.1856)
** 'Babylon and Nineveh'. Jotkut ovat sanoneet, että Jumalan nimen monikkomuoto 1.Mooseksenkirjan hepreankielisessä muodossa ei anna mitään todistetta sellaisen opin tukemiseksi, jonka mukaan Jumalassa on monta persoonaa, koska samaa monikkomuotoista sanaa käytetään pakanajumalista. Mutta jos lähes kaikkien muinaisten kansojen ylin jumala oli kolmiyhteinen, osoittautuu tällainen vastaväite turhaksi. ***Japhet, s.184

Intiassa esitetään korkein jumaluus samalla tavoin kolmena päänä yhdessä ruumiissa eräässä kaikkein vanhimmista luolatemppeleistä nimellä "Eko Deva Trimurtti", "Yksi Jumala, kolme muotoa".

Luutnantti KENNEDYN 'Hindoo Mythology'. Ltn. Kennedy vastustaa nimen "Eko Deva" käyttämistä kolminaisuuskuvasta Elephantan luolatemppelissä sillä perusteella, että nimitys kuuluu ainoastaan ylimmälle Brahmalle. Mutta niin tehdessään hän on täysin epäjohdonmukainen, sillä hän myöntää, että Brahma, tuon kolminaisuuskuvan ensimmäinen persoona, on yhtä kuin ylin Brahm; ja edelleen, jokaisen sanotaan olevan kirottu, joka erottaa toisistaan kuvan esittämät kolme jumaluutta, Brahman, Vishnun ja Sevan.

Japanissa palvovat buddhalaiset omaa korkeinta samanmuotoista jumalaansa Buddhaa, jolla on kolme päätä nimellä "San Pao Fuh". Kaikki nämä ovat peräisin jo muinaisista ajoista. Vaikka se onkin epäjumalanpalveluksen raskauttama, kolminaisuuden käsite oli yleismaailmallinen kaikkien maailman kansojen parissa, mikä osoittaa sen, miten syvään juurtunut tämä muinainen oppi oli, joka käy niin selvästi esiin 1.Mooseksenkirjasta.*

*Jaakobin siunatessa poikiaan kolminkertainen pyhän nimen lausuminen on hyvin silmiinpistävää: "Ja hän siunasi Joosefin sanoen: "'Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka minua on kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti, enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia'" (1.Moos.48:15,16). Ellei enkeli, johon tässä viitataan, olisi ollut Jumala, Jaakob ei olisi koskaan voinut puhua hänestä Jumalan nimen yhtydessä. Hoosean 12:3-6:ssä "enkeliä, joka oli hänet pelastanut" kutsutaan nimenomaan Jumalaksi: "...hän taisteli Jumalan kanssa. Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja rukoili tätä. Beetelissä tämä löysi hänet ja puhui siellä meidän kanssamme. Herra, Jumala Sebaot -- Herra on hänen nimensä."

Kun tutkimme yksityiskohtaisesti Layardin kolmiykseyskuvan symboleita, joista jo aiemmin puhuttiin, ne antavat meille asiasta runsaasti tietoa. Layard pitää kuvion ympyrää "ajan äärettömyyden" symbolina. Mutta ympyrän hieroglyfinen merkitys on ilmeisen erilainen. Ympyrä merkitsi Kaldeassa nollaa; * ja nolla merkitsi myös "siementä".

Meidän oma kielemmekin [englanninkieli suom.huom] todistaa siitä, että kaldealaisilla nolla (engl. 'zero') on tarkoittanut ympyrää (eng.'circle'); sillä mitä muuta numeron nimi (zero) onkaan kuin ympyrä (circle)? Ja mistä muualta tämä sana olisikaan peräisin kuin arabialaisilta, jotka epäilemättä olivat saaneet sen aikaisemmin kaldealaisilta, jotka kaikkein ensimmäisinä harjoittivat aritmetiikkaa, geometriaa ja epäjumalanpalvelusta? Tässä mielessä nolla (zero) on ilmeisestikin tullut kaldealaisten sanasta 'zer', 'ympäröidä, sulkea sisäänsä', josta epäilemättä tulee myös babylonialaisten pitkää ajanjaksoa tarkoittava sana 'saros'. (BUNSEN) Koska häntä, jota kaldealaiset pitivät suurena "siemenenä" pidettiin auringon inkarnaationa, ja koska aurinkoa kuvataan ympyränä (BUNSEN), nollan (zero), 'ympyrän' ja nollan, 'siemenen' välinen hieroglyfinen vastaavuus voidaan helposti todistaa.

Siksi mystisen nerokkaan kaldealaisen järjestelmän mukaan, joka perustui mitä suurimmassa määrin kaksoismerkityksille, tavallisten ihmisten silmissä vain nollaksi, 'ympyräksi', ymmärretty merkitsi initioiduille nollaa, 'siementä'. Tässä valossa nähtynä ylimmän assyrialaisen jumalan kolmiyhteisyyden symboli osoittaa selvästi, mikä oli ollut kantaisien alkuperäinen usko. Ensiksikin siinä on vanhan miehen kasot; seuraavaksi siinä on nolla tai ympyrä, joka tarkoittaa 'siementä'; ja lopuksi kyyhkysen siivet ja pyrstö;* joka kuvaa, vaikkakin Jumalaa herjaavalla tavalla, Isän, Siemenen tai Pojan ja Pyhän Hengen yhteyttä.

*1.Mooseksenkirjan 1:2:n kohdasta: "ja Jumalan Henki liikkui [engl. 'fluttered', joka tarkoittaa siipien räpytystä tai 'hovered', joka tarkoittaa leijailua, hepreankielen sanasta 'rahap', jolla on nämä molemmat merkitykset ja joka on myös käännetty sanalla 'liikkui' (engl. 'moved') suom.huom.] vetten (oikeastaan syvyyden päällä alkuperäisen tekstin mukaan) päällä, ilmenee, että kyyhkynen oli jo hyvin varhain ollut Pyhän Hengen jumalallinen symboli.

Vaikka tämä onkin se alkuperäinen tapa, miten pakanallisessa epäjumalanpalvonnassa kolmiyhteinen jumala esitettiin, ja vaikka tällainen kuvaustapa onkin säilynyt Sanheribin ajalle, on kuitenkin todisteita siitä, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa babylonialaisten käsitteissä tapahtui hyvin tärkeä muutos koskien jumaluutta; ja että noista kolmesta henkilöstä kehittyi Iankaikkinen Isä, Jumalan Henki inkarnoituneena ihmisäidiksi ja tuon inkarnaation hedelmä, jumalallinen Poika.
Alkuperäinen artikkeli: Alexander Hislop, The Two Babylons Trinity in Unity
Äiti ja lapsi ja lapsen alkuperä
Alkuun | Sisällys | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä