Tämähän oli teoria, mutta jumaluuden ensimmäinen persoona jätettiin käytännöllisesti katsottuna huomiota vaille. Koska hän oli suuri näkymätön eikä hänellä ollut välitöntä mielenkiintoa ihmisten asioihin, "häntä palvottiin ainoastaan hiljaisuudessa", ts. itse asiassa suuret massat eivät häntä palvoneet ollenkaan. Tämä sama asia näkyy silmiinpistävästi tämän päivän Intiassa. Vaikka Brahma onkin pyhien kirjojen mukaan hindulaisen kolmiyhteisen jumalan ensimmäinen persoona ja Hindustanin uskontoa kutsutaan tuolla nimellä, häntä ei kuitenkaan palvota koskaan ja Intiasta tuskin löytyy ainoatakaan temppeliä, joka olisi jäljellä niistä, joita hänen kunniakseen pystytettiin. Sama koskee niitä Euroopan maita, joissa paavillinen järjestelmä on kehittynyt täydellisimmin. Matkailijat myöntävät kautta linjan, että paavillisessa Italiassa (paitsi jossain, minne evankeliumi on vastikään saapunut) kaikki merkit Iankaikkisen ja Näkymättömän Kuninkaan palvonnasta ovat kuolleet tyystin sukupuuttoon, kun taas tärkeimmät palvonnan kohteet ovat Äiti ja Lapsi. Asianlaita oli täsmälleen samalla tavoin muinaisessa Babyloniassa. Babylonialaisten suositussa uskonnossa palvottiin ennen kaikkea Äiti jumalatarta ja Poikaa, joka esitettiin kuvissa vauvana tai pienokaisena äitinsä käsivarsilla.
*Osirista kutsuttiin lapsena useimmiten Horukseksi.BUNSEN
**KENNEDYN Hindoo Mythology. Vaikka Iswara onkin Isi'n aviomies, hänet esitetään myös Iswaran rinnoilla lepäävänä vauvana.
***Se nimitys, jolla italialaiset yleensä kutsuvat Neitsyttä, on vain käännös eräästä tuon babylonialaisen jumalattaren nimityksistä. Kun Babylonian suuren miespuolisen jumalan nimi oli Baal tai Belus, naispuolista jumalatarta kutsuttiin Beltikseksi. (HESYCHIUS, Lexicon) Tämä nimi on löydetty Niinivestä käytettynä "Jumalten Äidistä" (VAUXIN Nineveh an Persepolis); ja EUSEBII Proeparatio Evangeliihin muistiinmerkityssä Nebukadnessarin puheena pidetyssä kohdassa tuon suuren babylonialaisen jumalan ja jumalattaren nimet esitetään Beluksena ja Beltiksenä. Kreikankielen Belus, jota käytettiin Babylonian jumalan korkeimpana nimenä, oli epäilemättä Baal, "Herra". Siten Belti naisjumalattaren nimenä vastaa "Baaltia", joka englanniksi käännettynä on "My Lady", latinaksi "Mea Domina" ja Italiassa se on muuntunut kaikkien tuntemaksi "Madonnaksi". Tässä yhteydessä voidaan mainita, että klassisen "taivaan kuningattaren" nimi Juno, joka kreikaksi on Hera, tarkoitti samaten "arvon rouvaa" (the lady); ja että Rooman Cybelen tai Rhean erityinen arvonimi oli Domina tai "the Lady", "arvon rouva". (OVIDIUS, Fasti) Edelleen, on hyvä syy uskoa, että Athena, Minervan tunnettu nimitys Ateenassa tarkoitti aivan samaa. Heprean Adon, 'Herra', äännetään pisteiden kanssa Athon. Meillä on todisteita siitä, että Aasian kreikkalaiset, joiden kautta epäjumalanpalvelus tuli Kreikan eurooppalaiseen osaan tunsivat tämän nimen Jumalan nimenä muodossa "Athan". Eusthatius sanoo Laodikean seudun paikallisista nimistä puhuessaan Dionysiuksen Periergesistä koskevassa selityksessään, että "Athan on jumala". Feminiinimuoto Athanista, "Herrasta", "arvon rouva", on Attikan murteessa Athena. Epäilemättä Minerva esitetään yleensä neitsyenä; mutta siitä huolimatta Strabo selittää, että Kreetan Hierapytnassa (jonka kolikoissa doorialaisilla on Mullerin mukaan Minervan ateenalaiset symbolit) hänen sanottiin olevan Corybanteksen äiti ja isän olleen Helius, "auringonjumala". On varmaa, että egyptiläinen Minerva, joka oli Ateenan jumalattaren esikuva, oli äiti, jota kuvattiin "äitijumalattareksi" tai "jumalten äidiksi".
CRABBSIN Mythology. Gutzlaff oli sitä mieltä, että Shing Moon täytyy olla lainattu paavillisista lähteistä; eikä siitä voi olla epäilystäkään, etteikö siinä yksittäisessä tapauksessa, johon hän viittaa pakanalliset ja kristilliset kertomukset olisi sulautuneet yhteen. Mutta Sir J.F.Davies osoittaa, että Kantonin kiinalaisten mielestä heidän oman pakanallisen jumalattarensa Kuanyinin ja paavillisen Madonnan välillä on niin paljon yhtäläisyyttä, että he eurooppalaisten kanssa keskustellessaan kutsuvat niitä kumpaakin samoilla nimityksillä. DAVISIN China. Myös ensimmäiset jesuiittalähetyssaarnaajat kirjoittivat Eurooppaan, että he olivat huomanneet Kiinan pyhissä kirjoissa -- jotka olivat yksiselitteisen pakanallisia -- sellaisen maininnan äidistä ja lapsesta, joka muistutti kovasti heidän omaa, kotoista Madonnaansa ja hänen Lastaan.
Eräs Kiinan Pyhän Äidin nimityksistä on Ma Tsoopo; kts. selitys alla.
*Sanchniathonia lukiessa on tärkeää muistaa, mitä Philo-Byblius, hänen kääntäjänsä, toteaa foinikialaisten historian lopussa -- nimittäin että historia ja mytologia olivat sekoittuneet tuossa teoksessa.
Kronos, johon Hesiodos viittaa, on ilmeisesti pohjimmiltaan eri Kronos kuin jumalten ihmisisä eli Nimrod, jonka historia vie niin suuren osan tuosta teoksesta. Hän ei ole yksinkertaisesti kukaan muu kuin itse Saatana; nimi Titanhan tai Teitan, niinkuin se joskus esitetään, on, niinkuin olemme aiemmin todenneet, vain kaldealainen muoto sanasta Sheitan, joka on arabien yleisesti käyttämä nimitys tuosta suuresta Vastustajasta juuri sillä seudulla, jossa kaldealaiset mysteerit alunperin kehiteltiin -- tuo Vastustaja, joka oli loppujen lopuksi kaikkien pakanajumalien isä -- ja jota (jotta nimitys Kronos, "sarvipää" saadaan sopimaan hänelle) symboloi Kerastes tai sarvipää käärme. Kaikkia näitä tästä jumalten isästä lähtöisin olevia "veljiä", jotka olivat mukana hänen kapinassaan omaa isäänsä, "Taivaan Jumalaa" vastaan, kutsuttiin samoin tuolla häpeällisellä nimellä "titaanit"; mutta samassa suhteessa kuin hän oli kapinan johtaja, samassa suhteessa hän oli myös ylin Titaani. Tämä Titaanin kapina koski myös maan jumalatarta ja sen seurauksena (poistetaan hahmo, jonka alle Hesiodos on kätkenyt tämän tosiseikan) Taivaan Jumalan oli mahdotonta saada lapsia maan päällä -- yksinkertainen viittaus syntiinlankeemukseen.
Kun nyt otaksumme, että tämä on "jumalten Isä", jonka kanssa Rhealla, jonka yleinen nimitys on "jumalten äiti" ja joka on sama kuin Ge tai maanjumalatar, oli lapsi nimeltä Muth tai kuolema, kuka muu tämä "jumalten äiti" voisikaan olla kuin meidän äitimme Eeva? Ja nimi Rhea tai "Tuijottaja", jonka hän oli saanut, on ihmeellisen merkittävä. Tämä Saatanan siittämä ihmiskunnan äiti synnytti nimenomaan "tuijottajan" ominaisuudessa tuon kuolettavan asian, jonka kurimuksessa maailma on siitä asti kärsinyt. Sillä tuo kohtalokas yhteys hänen ja käärmeen -- jonka nimi Nahash tai Nachash, niinkuin se on Vanhan Testamentin hepreaksi, tarkoittaa myös "keskittyneesti katsomista" tai "tuijottamista" (1.Moos.3:6) -- muodossa esiintyneen suuren Vastustajan välillä solmittiin ensiksi hänen silmiensä kautta. "Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella" jne. "hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi." Tässä näemme nyt synnin ja kuoleman alkuperän; "kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman." (Jaak.1:15) Vaikka Muth tai kuolema oli Rhean poika, tätä hänen jälkeläistään alettiin pitämään, ei abstraktisena Kuolemana, vaan kuoleman jumalana; siksi, sanoo Philo-Byblius, Muthia ei tulkittu ainoastaan kuolemaksi, vaan Plutoksi. (SANCHUN) Roomalaisessa mytologiassa Plutoa pidettiin kunnioitukseltaan samantasoisena kuin Jupiteria (OVIDIUS, Fasti); ja meillä on todisteita, että Egyptissä Osiris, "naisen siemen" oli "taivaan Herra" ja helvetin kuningas tai "Pluto" (WILKINSON; BUNSEN); ja voidaan osoittaa lukuisien yksityiskohtien perusteella (ja lukija saa kyllä nähdä niitä melkoisesti todisteita tässä teoksessa), että hän ei ollut kukaan muu kuin itse Paholainen, jonka oletettiin inkarnoituneen; joka vaikkakin ensimmäisen rikkomuksensa ja naisen kanssa luomansa yhteyden kautta oli tuonut synnin ja kuoleman maailmaan, oli kuitenkin niiden avulla tuonut myös ihmiskunnalle lukemattomia positiivisia asioita. Samoin kuin nimi Pluto merkitsee täsmälleen samaa kuin Saturnus, "Kätketty", samoin mitä muita merkityksiä tällä nimellä sitten olikin, jumalten isään sovellettuna, kaikki voitiin johtaa loppujen lopuksi Saatanaan, helvetin Salaperäiseen Herraan; sillä kun huolellisesti tutkitaan erilaisia myyttejä Saturnuksesta, ne osoittavat, että hän oli samanaikaisesti paholainen, kaiken synnin ja epäjumalanpalveluksen isä, joka itse naamioitui käärmeeksi -- ja Aatami, joka kätkeytyi puutarhan puiden siimekseen -- ja Nooa, joka oli kätkettynä arkissa kokonaisen vuoden -- ja Nimrod, joka kätkeytyi Babylonian mysteereiden salaperäisyyteen. Koko Kaldean väärä järjestelmä oli muodostettu Nimrodin kunniaksi. Hänet tunnettiin Nininä, "poikana" ja hänen vaimonsa Rheana, jota kutsuttiin nimellä Ammas, "Äiti". Semiramiista käytettynä nimellä Rhea oli toinen merkitys kuin silloin, kun sitä käytettiin hänestä, joka oli todella alkuperäinen jumalatar, "jumalten ja ihmisten äiti". Mutta jotta hänen luonteensa olisi täydellisen majesteettinen, oli välttämätöntä, että häntä pidettäisiin tuona alkuperäisenä jumalattarena; ja siksi, vaikka poika, jota hän kantoi käsivarsillaan esitettiin sinä, joka tulisi tuhoamaan kuoleman, hänet esitettiin kuitenkin usein juuri niiden symbolien yhteydessä, jotka kuuluivat hänelle, joka toi kuoleman maailmaan. Ja niin oli niissä eri maissa, joihin babylonialainen järjestelmä levisi.
Alkuperäinen artikkeli: Alexander Hislop, The Two Babylons, Chapter II, Section 2, The Mother and Child, and the Original of the Child
Lapsi Assyriassa
Alkuun |Sisällys | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat
