On syytä uskoa, että tuo niin laajalti palvottu äiti oli alunperin Semiramis*, johon on jo viitattu ja jota, kuten yleisesti tiedetään, babylonialaiset ja muut itämaiset kansat palvoivat ja jota palvottiin samoin myös Rhean, suuren "Äiti"-jumalattaren nimellä.
* Löydettyään Niinivestä todisteita Semiramiin olemassaolosta kuusi tai seitsemän vuosisataa ennen kristillistä aikaa Sir H.Rawlinson näyttää olevan taipuvainen pitämään häntä ainoana Semiramiina, jota on koskaan ollut. Mutta se kumoaisi kaiken historian. Se, että maailman alkuaikoina oli olemassa Semiramis, on kaiken epäilyksen ulkopuolella, vaikka onkin tapahtunut sellaista, että jälkimmäisen kuningattaren urotöitä on laitettu edellisen tiliin. Layard on eri mieltä Sir.H.Rawlinsonin kanssa tässä kysymyksessä.
Hän sai kuitenkin kaiken kunniansa ja väitetyn jumaluutensa poikansa perusteella. Vaikka poika esitetäänkin äitinsä käsivarsilla lepäävänä, oli hän kuitenkin kookas ja suunnattoman voimakas ja hänellä oli mitä hurmaavin käytös. Raamatussa hänestä puhutaan Tammus-nimisenä (Hes.8:14), mutta klassisessa kirjallisuudessa hänestä käytetään yleensä nimeä Bacchus, s.o. "Valitettu".*
*Sanasta Bakhah, 'itkeä' tai 'valittaa'. "Foinikialaisten keskuudessa", sanoo Hesychius, "Bacchos tarkoitta itkemistä". Samoin kuin naiset itkivät Tammusta, samoin he itkivät Bacchusta.
Tavalliselle lukijalle nimi Bacchus tuo mieleen ainoastaan hurjia pitoja ja juopumusta, mutta nykyään on hyvin tunnettua, että hänen orgioidensa kauheuksista huolimatta niiden suuren tarkoituksen sanottiin olevan "sielujen puhdistuminen" syyllisyydestä ja synnin saastasta. Tämä, jota itkettiin ja joka esitettiin ja jota palvottiin pienenä äitinsä käsivarsilla lepäävänä pienokaisena, näyttää itse asiassa olleen Semiramiksen aviomies, jonka nimi Ninus, jona hänet tunnetaan yleisesti klassisessa historiassa, tarkoitti kirjaimellisesti "Poikaa". Koska Semiramista, vaimoa, palvottiin Rheana, jonka suurena erityispiirteenä oli olla suuri "Äiti"-jumalatar*, hänen yhteytensä aviomieheensä, joka tunnettiin nimellä Ninus tai "Poika" oli riittävä syy siihen, että alettiin outoa kyllä, palvomaan "Äitiä ja Poikaa", joka levisi niin laajalle antiikin maailmassa; ja tämä selittää eittämättä sen merkillisyyden, joka on niin suuresti askarruttanut muinaisen historian tutkijoita, nimittäin että häntä kutsutaan toisinaan Semiramiin aviomieheksi ja toisinaan hänen pojakseen.
*Siinä ominaisuudessa kreikkalaiset kutsuivat Rheaa nimellä Ammas. Ammas on ilmeisesti kreikankielinen muoto kaldean sanasta Ama, "Äiti".
Tämä selittää myös syyn samankaltaiseen sekaannukseen egyptiläisten äidin ja lapsen, Isiksen ja Osiriksen suhteesta; sillä kuten Bunsen osoittaa, Osiris esitettiin Egyptissä samanaikaisesti äitinsä poikana ja aviomiehenä; ja eräs hänen arvo- ja kunnianimistään olikin "äidin aviomies".* Tämä antaa lisävalaistusta siihen jo mainittuun tosiasiaan, että Intian Iswara-jumala esitetään vauvana oman vaimonsa Isiksen tai Parvatin rinnoilla.
*BUNSEN. Tässä yhteydessä voidaan esittää se huomio, että tämä nimenomainen Osiriksesta käytetty nimitys "äidin aviomies" näyttää olevan käytössä tänäänkin keskuudessamme, vaikka ilmaisun merkitystä tai alkuperää ei sen tarkemmin ajatella. Herodotus mainitsee, että Egyptissä käydessään hän sai hämmästyksekseen kuulla egyptiläisten laulavan aivan tuota samaa surevaa, mutta lumoavaa Linuksen laulua (vaikkakin toisella nimellä), jota hän oli tottunut kuulemaan omassa kotimaassaan Kreikassa. Linus oli sama jumala kuin kreikan Bacchus tai Egyptin Osiris; sillä Homeros esittää pojan, joka laulaa Linuksen laulua viininkorjuun aikana ja Scholiast sanoo, että tätä laulua laulettiin Linuksen muistoksi, sillä koirat raatelivat hänet. Epiteettiä "koirat" käytettynä niistä, jotka raatelivat Linuksen palasiksi käytetään ilmeisesti mystillisessä mielessä ja myöhemmin näemme, miten perusteellisesti tuo toinen nimi, jolla hänet tunnetaan -- Narkissos -- osoittaa hänen olevan kreikkalaisten Bacchus ja egyptiläisten Osiris. Joillakin seuduilla Egyptissä käytetään Linuksen tai Osiriksen laulun sävelenä erikoista sävelmää. Savary sanoo, että Abydoksen temppelissä "pappi toisti noita seitsemää vokaalia hymninä eikä muusikoiden ollut lupa yhtyä siihen". (Letters) Strabo, johon Savary viittaa, kutsuu tuon temppelin jumalaa Memnoniksi, mutta Wilkinsonilta saamme tietää, että Osiris oli Abydoksen suuri jumala, joten on ilmeistä, että Memnon ja Osiris olivat vain samasta jumalasta käytettyjä eri nimiä. Egyptissä Linuksesta tai Osiriksesta "oman äitinsä aviomiehen" ominaisuudessa käytettiin nimitystä Kamut (BUNSEN). Kun Gregorius Suuri toi roomalaiskatoliseen kirkkoon gregoriaaniset kirkkolaulut, hän sai ne kaldealaisista mysteereistä, jotka olivat jo kauan olleet vakiintuneita Roomassa; sillä roomalaiskatolinen pappi Eustace myöntää, että nämä laulut oli suurimmaksi osaksi sävelletty "lyydialaisten ja fryygialaisten sävelmien pohjalta" (Classical Tour). Lyydia ja Fryygiahan olivat noiden mysteereiden pääpaikkoja mysteereiden myöhemmässä vaiheessa. Egyptiläiset mysteerit olivat ainoastaan yksi haara. Nämä sävelmät olivat pyhiä -- ne olivat suuren jumalan musiikkia ja tuodessaan ne katoliseen kirkkoon Gregorius toi kirkkoon Kamutin musiikin. Ja ilmeisestikin on tapahtunut niin, että tuo Osiriksen nimitys eli Kamut "äidin aviomies" on meillä jokapäiväisessä käytössä merkitsemässä sävelasteikkoa; sillä mikä muukaan voisi Osiriksen sävelmä, joka koostuu "seitsemästä vokaalista" muodostetusta hymnistä, olla kuin -- Gamut (sävelasteikko englanniksi)?
Tätä Ninusta tai "poikaa", joka lepää babylonialaisen Madonnan käsivarsilla, kuvaillaan sillä tavoin, että se osoittaa hänen olevan Nimrod. Trogus Pompeius sanoo Justinuksen tiivistelmässä, että "assyrialaisten kuningas Ninus* muutti ennen kaikkea muinaiset, kohtuullisuuteen tyytyvät tavat uuden intohimonsa sytyttämänä, joka oli valloittamisen himo. Hän oli ensimmäinen, joka kävi sotaa naapureitaan vastaan ja valloitti kaikki maat Assyriasta Libyaan, sillä ne eivät olleet vielä oppineet sotimaan".
*Kuten jo on mainittu, nimityksellä "assyrialaiset" on maantieteellisesti hyvin laaja merkitys klassisilla kirjailijoilla, niin että siihen sisältyvät sekä babylonialaiset että varsinaiset assyrialaiset.
Tämä selitys johtaa suoraan Nimrodiin eikä voi tarkoittaa ketään muuta. Diodorus Siculuksen selostus käy täydellisesti yksiin tämän kanssa ja lisää vielä yhden piirteen, joka menee vielä pitemmälle identifioinnissa. Se on seuraavanlainen: "Ninus, joka on vanhin Assyrian historiassa mainittu kuningas, teki suuria tekoja. Koska hän oli sotaisa ja himoitsi urhoollisuuden tuomaa kunniaa, hän varusti huomattavan määrän nuoria miehiä, jotka olivat rohkeita ja voimakkaita niinkuin hän itsekin, koulutti heitä pitkään vaativissa harjoituksissa ja koettelemuksissa ja totutti heidät sillä tavoin kestämään sodan rasitteita ja kohtaamaan vaaroja pelottomasti." Koska Diodorus esittää Ninuksen olevan "kaikkein vanhin Assyrian kuninkaista" ja kertoo hänen aloittaneen sodat, jotka nostivat hänen voimansa erinomaisen korkealle, niin että Babylonian kansa alistettiin hänen alamaisuuteensa, vaikka Babylonin kaupunkia ei ollut vielä olemassa, se osoittaa, että hänellä oli Nimrodin asema, josta Raamattu kertoo, että "hän oli ensimmäinen valtias maan päällä" ja että "hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel...". Baabelin rakentajat hajotettiin kaikkialle maailmaan, kun heidän kielensä sekoitettiin ja niin he jättivät sekä kaupungin että tornin, jota he olivat alkaneet rakentaa, mutta Babylonin kaupungin ei voida sanoa olleen olemassa varsinaisesti ennen Nimrodia, joka vahvisti valtansa siellä ja teki siitä suuruutensa perustuksen ja aloituskohdan. Tässä suhteessa siis kertomukset Ninuksesta ja Nimrodista käyvät täysin yksiin. Samoin se tapa, jolla Ninus sai valtansa on täsmälleen sama, miten Nimrod pystytti omansa. Ei ole epäilystäkään siitä etteikö hän saanut seuraajiaan vähitellen käyttämään aseita totuttamalla heidät metsästyksen vaivaan ja vaaroihin ja valmistanut heitä sillä tavoin auttamaan itseään alistamaan valtakuntia hallintansa alle; aivan samoin kuin Ninus, joka kouluttamalla seuraajiaan pitkän aikaa "vaativissa harjoituksissa ja koettelemuksissa", sai heidät kykeneviksi tekemään itsestään ensimmäisen Assyrian kuninkaista.
Näistä muinaisen historian todisteista vedetyt johtopäätökset saavat huomattavaa vahvistusta monista lisäselvityksistä. 1.Moos.10:11:stä löydämme raamatukohdan, josta, kun sen merkitys oikein ymmärretään, saadaan varmaa lisävalaistusta asiaan. Tämä raamatunkohta kuuluu seuraavasti: "Siitä maasta hän [Nimrod] lähti Assuriin ja rakensi Niiniven..." Mutta normaalin kieliopin mukaisesti alkukielen sanan olisi pitänyt olla 'Ashurah', joka sisältää liitteen, joka merkitsee liikettä jonnekin, kun se taas nyt on yksinkertaisesti vain 'Asshur', ilman mitään liikettä merkitsevää liitettä. Olen taipuvainen käsittämään koko sen vaikeuden, joka raamatunselittäjillä on tähän saakka ollut tämän raamatunkohdan selittämisessä, että se johtuu siitä, että oletetaan tässä olevan erisnimi, vaikka niin ei todellisuudesa ole asian laita. 'Asshur' on kaldeassa passiivin partisiippimuoto verbistä, joka kaldeassa merkitsee 'tehdä vahvaksi' ja siten tässä muodossa tarkoittaa 'ollen vahvistettu' tai 'vahvaksi tehty'. Näin luettuna koko raamatunkohta on luonnollinen ja helppo ymmärtää: (jae 10) "Ja hänen [Nimrodin] valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa." Alku tietenkin edellyttää, että se jatkuu, ja tässä se on: "Siitä maasta hän [Nimrod] lähti vahvistuttuaan tai kun hänet oli tehty vahvaksi (Ashur) ja hän rakensi Niiniven..." Tämä käy siten täysin yksiin Justinuksen muinaisessa historiassa olevan kohdan kanssa, jossa sanotaan: "Ninus vahvisti alueistaan saavuttamansa hallintavallan suuruutta pitämällä alueet vallassaan. Kukistettuaan naapurinsa hän vahvistui lisää lisäämällä joukkojaan ja hyökkäsi muitakin heimoja vastaan ja jokainen voitto raivasi tietä uudelle voitolle ja hän alisti vähitellen kaikki Idän kansat." Täten siis Nimrod tai Ninus oli Niiniven rakentaja; ja samalla näemme kaupungin nimen alkuperän "Ninuksen kaupunkina"* ja näin saamme valaistusta samanaikaisesti siihen, miksi Niiniven raunioiden pääosan nimi on tänäkin päivänä Nimroud.
*Nin-neveh, 'Ninuksen asuinpaikka'.
Jos me nyt siis oletamme, että Ninus on Nimrod, jo se, miten tuo olettamus selittää muinaisen historian toteamuksia, jotka olisivat muuten selittämättömiä, vahvistaa suuresti itse olettamuksen todenperäisyyttä. Ninuksen on sanottu olevan Beluksen tai Beelin poika ja Beelin on sanottu olevan Babylonian perustaja. Jos Ninus todellakin oli Babylonian ensimmäinen kuningas, kuinka hänen isänsä Beluksen tai Beelin voidaan sanoa olevan Babylonian perustaja? Molemmat väittämät voivat tosiaankin pitää paikkansa oikein hyvin, niinkuin käy ilmi, jos me ajattelemme sitä, kuka Beel oli ja mitä me voimme saada selville hänen toimistaan. Jos Ninus oli Nimrod, kuka oli historiallinen Beel? Hänen on täytynyt olla Kuus; sillä "Kuusille syntyi Nimrod" (1.Moos.10:8); ja Kuus esitetään yleensä suuren eksytyksen johtomiehenä.* Mutta toisaalta, Haamin poikana Kuus oli Her-mes tai Merkurius; sillä Hermes on egyptin synonyymi ilmaukselle "Haamin poika".**
* Kts.GREGORIUS TURONENSIS, De rerum Franc. Gregorius lukee Kuusin tiliin asioita, joita yleensä sanottiin hänen pojastaan; mutta hänen lausuntonsa osoittaa, että hänen aikanaan uskottiin, että Kuusilla oli huomattava osuus ihmiskunnan johtamisessa pois oikeasta Jumalan palvonnasta, jonka monet muutkin lähteet vahvistavat.
**Nimi Her-mes koostuu ensiksikin sanasta "Her", joka on kaldeassa Haamin tai Khemin (tarkoittaa "poltettua") synonyymi. Kuten Haam, myös "her" tarkoitti "kuumaa tai palavaa". Tähän nimeen perustui ovelasti Haamin samaistaminen "Auringon" kanssa, joka oli tämän suuren kantaisän jumalallistamista. Hänen mukaansa Egypti sai nimensä, joka liitty aurinkoon. Haamin maassa palvottiin myöhempinä aikoina Khemiä tai Haamia avoimesti omalla nimellään (BUNSEN); mutta aluksi se olisi ollut liian uskaliasta. Mutta käyttämällä synonyymia, "Her'iä", sille raivattiin tietä. "Her" on Horuksen nimi, joka samaistetaan aurinkoon (BUNSEN), mikä osoittaa nimen oikean etymologian olevan peräisin verbistä, johon minäkin olen sen jäljittänyt. Toiseksi, "Mes" tulee Meshehistä (tai ilman viimeistä radikaalia, joka voidaan jättää pois), Mesh, "vetää esiin". Egyptissä on Ms merkityksessä "tuoda esiin" (BUNSEN, Hieroglyphical Signs), joka on ilmeisesti toinen muoto samasta sanasta. Näemme Ms'ää käytettävän myös passiivisessa merkityksessä (BUNSEN, Vocabulary). Meshehin juurimerkitys Stockii Lexiconin mukaan on latinaksi "Extraxit" ja englanniksi "extraction" ja suomeksi 'syntyperä', joka osoittaa, että tällä sanalla 'syntyperä'-merkityksessä on yhteys sanaan syntymä. Tämän derivaation huomataan selittävän Egyptin kuninkaiden Ramesseksen ja Thothmeksen nimien merkityksen, joista edellinen tarkoittaa ilmeisesti samaa kuin "Ra'n poika" tai Aurinko; jälkimmäinen samalla tavoin merkitsee "Thothin poika". Samasta syystä Her-mes on "Her'in tai Haamin poika", poltettu -- se on, Kuus.
Hermeshän oli suuri, alkuperäinen epäjumalanpalveluksen profeetta; sillä pakanat pitivät häntä uskonnollisten rituaaliensa alkuunpanijana ja jumalten tulkkina. Arvovaltainen Gesenius pitää häntä samana kuin Babylonian Nebo, profeettajumala; ja eräs Hyginuksen lausunto osoittaa, että hänet tunnettiin tärkeänä tekijänä siinä liikkeessä, jonka seurauksena kielet hajoitettiin. Hän toteaa näin: "Ihmiset elivät monien aikakausien ajan Jupiterin [ei ilmeisestikään Rooman Jupiterin, vaan heprealaisten Jehovan] hallitsemina, ilman kaupunkeja ja ilman lakia ja kaikki puhuivat samaa kieltä. Mutta sen jälkeen kun Merkurius tulkitsi ihmisten puhetta (jonka takia tulkkia kutsutaan nimellä Hermeneutes), sama henkilö jakoi valtakunnat. Silloin alkoi epäsopu".*
*HYGINUS, Fab. Phoroneus esitetään tähän aikaan kuninkaana.
Tämä on arvoituksellista. Miten Merkuriuksella tai Hermeksellä saattoi olla mitään tarvetta tulkita ihmiskunnan kieliä, kun he "kaikki puhuivat samaa kieltä"? Tämän merkityksen selvillesaamiseksi meidän on tutkittava Mysteereiden kieltä. Peresh merkitsee kaldeassa 'tulkita'; mutta muinaiset egyptiläiset ja kreikkalaiset ja usein myös kaldealaiset itse äänsivät sen samoin kuin 'Peres', 'jakaa'. Merkurius, Hermes tai Kuus, "Haamin poika" oli siis "ihmiskunnan kielten JAKAJA". Hän näytti olleen johtamassa suunnitelmaa rakentaa suuri kaupunki ja Baabelin torni; ja kuten "jumalten tulkki", joka oli Hermeksen tunnettu arvonimi, osoittaa, hän oli rohkaissut heitä Jumalan nimessä ryhtymään tuohon ylimieliseen hankkeeseen ja oli siten aiheuttanut sen, että ihmisten kieli jaettiin ja heidät itsensä hajoitettiin kaikkialle maailmaan. Tutkikaamme nyt nimeä Belus tai Beel, joka oli annettu Ninuksen tai Nimrodin isälle tässä yhteydessä. Vaikka kreikankielinen nimi Belus edustikin sekä Baalia että kaldealaisten Beeliä, ne eivät kuitenkaan olleet kaksi täysin eri arvonimeä. Molempia näitä arvonimiä käytettiin usein samasta jumalasta, mutta niiden merkitykset ovat täysin erilaiset. Baal, kuten olemme jo todenneet, tarkoitti "Herraa"; mutta Beel tarkoitti "sekoittajaa". Kun me siis luemme, että Belus, Ninuksen isä, oli se, joka rakensi ja perusti Babylonin, voiko olla epäilystäkään siitä, missä mielessä Beeluksen arvonimi oli hänelle annettu? Sen on täytynyt olla siinä mielessä, että Beel tarkoittaa "sekoittajaa". Ja tähän Babylonian Beelin nimen merkitykseen on aivan erityinen viittaus Jeremian 50:2:ssa, jossa sanotaan: "Sanokaa: Baabel on valloitettu, Beel on joutunut häpeään..." [tai joutunut sekaannuksen valtaan suom.huom.] ts. "Sekoittaja on itse joutunut sekaannukseen". Eräs Ovidiuksen lauselma todistaa selvästi, että antiikin pakanuudessa Kuus tunnettiin nimenomaan Beelin ominaisuudessa, "sekoittajana". Tämä lausahdus, johon viittaan, on se, jossa Janus, "jumalten jumala"*, josta kaikki muut jumalat ovat lähtöisin, sanoo itsestään: "Minua kutsuttiin muinoin nimellä Chaos".
*Janusta kutsuttiin tällä nimellä useimmissa muinaisissa Saliin hymneissä. (MACROB.Saturn.)
Ensiksikin tämä osoittaa varmasti, että Chaosta ei tunnettu pelkästään sekaannuksen tilana vaan myös "sekaannuksen jumalana". Mutta toiseksi, joka ei tunne ollenkaan kaldean ääntämyksen lakeja, ei tiedä, että Chaos on vain yksi Kuus-nimen vakiintuneista ääntämismuodoista.* Katsotaanpa sitten Januksen symbolia**
Kuusia kutsutaan myös Kushiksi, sillä sh muuttuu säännöllisesti kaldeassa s:ksi; ja Kuusista tulee siten äännelakien mukaan Khawos tai ilman digammaa Khaos.
** Sir WM. BETHAMIN teoksesta Etruscan Literature and Antiquities Investigated vuodelta 1842. Etruskilainen nimi erään mitalin kääntöpuolella -- Bel-athri, "vakoojien jumala" on ilmeisesti annettu Janukselle viitaten hänen kuuluisaan arvonimeensä "Janus Tuens", joka voidaan kääntää tarkoittamaan "Janus Näkijää" tai "Kaikkinäkevää Janusta".
*** Sananlaskujen 25:18:ssa puuvasara tai nuija on "Mephaitz". Jeremian kirjan 51:20:ssä on sama sana ilman jodia ja se merkitsee ilmeisesti nuijaa (vaikka se onkin käännetty vasaraksi); sillä sitä ei käytetä hajottamaan, vaan "rikkomaan palasiksi". Kts. koko raamatunkohta.
Hän, joka aiheutti kielten sekoituksen oli sama, joka "rikkoi palasiksi" aikaisemmin yhtenäisen maan (1.Moos.11:1) ja "hajotti" palaset kaikkialle. Miten merkittävä nuija sitten on symbolina Kuusin, joka oli Beel, "sekoittaja", työn kuvaajana? Sen merkitys tulee näkymään sitäkin selvemmin, kun lukija tutkii heprealaiskirjettä tai 1.Moos.11:9:ää ja huomaa, että juuri se sana, josta tuo nuija-sana tulee, on se, jota käytetään, kun sanotaan, että kielten sekoituksen takia ihmislapset "hajotettiin yli kaiken maan". Tässä käytetty sana hajottaa on Hephaitz, joka kreikaksi on muodossa Hephaizt* ja se on tunnetun, mutta vain vähän ymmärretyn nimen Hefaistos alkuperä, jota käytetään Vulcanuksesta, "jumalten isästä".**
*Samanlaista muutosta tapahtuu paljon. Siten Botzrasta tulee kreikankielessä Bostra; ja Mitzraimista Mestraim.
**Vulcanus ei ollut klassisessa Pantheonissa niin korkeassa asemassa, mutta Egyptissä Hefaistosta tai Vulcanusta kutsuttiin "jumalten isäksi". (AMMIANUS MARCELLINUS)
Hefaistos on johtajan nimi ensimmäisessä kapinassa "kaikkeen maailmaan hajotettuna" samoin kuin Beel on saman henkilön nimi "kielten sekoittajana". Tässä lukija voi nähdä Vulcanuksen vasaran oikena alkuperän, joka on vain toinen nimitys Januksen tai Chaoksen, "sekaannuksen jumalan" nuijalle; ja tähän viitataan Jeremian 50:23:ssa ovelasti, missä Babyloniaan, sen alkuperäiseen jumalaan samaistettuna, viitataan sanomalla: "Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko maanpiiriä!" Koska siis tornin rakentaminen oli ensimmäinen avoin kapinan ilmaus vedenpaisumuksen jälkeen, ja Kuus Beelinä oli sen johtaja, hän oli tietenkin siksi ensimmäinen, jolle nimi Merodak, "suuri kapinallinen",* annettiin ja siksi tavallisen profeetallisen kielen parallellismin mukaan huomaamme molempiin Babylonian kuninkaan nimiin viitattavan yhtä aikaa, kun ennustetaan Babylonian tuomio: "Beel on joutunut häpeään, kauhistunut on Merodak" (Jer.1:2).
*Merodak tulee sanoista Mered, kapinoida; ja demonstratiivipronominista Dakh, joka on tässä affiksina ja joka tehostaa sitä ja merkitsee samaa kuin "tuo" tai "suuri".
Tuomio kohtaa babylonialaisten jumalaa siitä, mitä hän on tehnyt. Beelinä hän oli "sekoittanut" koko maailman, siksi hänet "saatetaan sekaannukseen". Merodakina hän oli "särkenyt" lietsomallaan kapinalla yhdistyneen maailman palasiksi; siksi hänet itsensä "särjetään palasiksi".
Tämä Janukseksi ja Chaokseksi tunnistetun Beelin, nuija-symbolilla varustetun sekaannuksen jumalan historiallisesta luonteesta.*
*Vaikka nimillä Beel ja Hefaistos olikin se alkuperä, josta edellä kerrottiin, ne eivät olleet sopimattomia Kuusista (jolta Babylonia oli perinyt kunniansa kansojen keskellä) polveutuvien sodan jumalien nimiksi, vaikkakin toisessa mielessä. Kuusin suvun sotaisat ja jumaluuden asemaan korotetut kuninkaat ylpeilivät voimastaan saada aikaan sekaannusta vihollistensa keskuudessa, kyvystään hajottaa heidän armeijansa ja "särkeä maa palasiksi" vastustamattomalla voimallaan. Jeremian Babylonian tuomiota julistavissa sanoissa viitataan epäilemättä tähän samoin kuin muinaiseen Beeliin. Näiden nimien fyysinen merkitys konkretisoituu Kreikan Herkulekselle annetussa nuijassa -- itse Januksen nuijassa -- kun hänestä tehtiin pelkän fyysisen voiman ansiosta maailman suuri uudistaja, joka poikkesi täysin alkuperäisen Herkuleen luonteesta. Kun Janus esitettiin kaksipäisenä ja nuijalla varustettuna, noiden kahden pään oli ilmeisesti tarkoitus esittää vanhaa Kuusia ja nuorta Kuusia tai Nimrodia yhdistyneinä. Mutta kaksi päätä, silloin kun siihen liittyi muita attribuutteja, viittasi toiseenkin "jumalten isään", josta puhutaan myöhemmin, joka liittyi erityisesti veteen.
Näiden johtopäätösten perusteella ei ole vaikea nähdä, miten voidaan sanoa, että Beel tai Belus, Ninuksen isä, perusti Babylonin, vaikka todellisuudessa Ninus tai Nimrod sen suoritti. Vaikka siis Beeliä tai Kuusia, joka piti erityisesti huolta siitä, että hän laski Babylonian ensimmäiset perustukset, voitaisiin pitääkin sen ensimmäisenä kuninkaana, niinkuin joissakin Eusebiuksen Kronikan versioissa esitetään, on kuitenkin ilmeistä sekä maallisen että pyhän historian perusteella, että hän ei voinut mitenkään hallita Babylonian kuningaskunnan kuninkaana, miksi sitä oikeasti kutsuttiin; ja siten Eusebiuksen kronikan armenialaisessa versiossa, jolla on kiistämätön auktoriteettiasema ja oikeellisuus, hänen nimenä on jätetty pois Assyrian kuningasten luettelosta ja Ninuksen nimi on siinä ensimmäisenä ja sellaisin ilmauksin, jotka vastaavat täydellisesti Raamatun kuvausta Nimrodista. Näin siis havaitessamme, että antiikin aikana Ninusta pidetään Beluksen tai Beelin poikana ja kun olemme todenneet, että historiallinen Beel on Kuus, Ninuksen ja Nimrodin henkilöys vanhvistuu lisää.
Mutta kun tutkimme, mitä Semiramiksesta, Ninuksen vaimosta sanotaan, todistusaineisto alkaa kehittyä uudella tavalla. Tuo todistusaineisto tulee osoittamaan lopullisesti, että Ninuksen vaimo ei voinut olla kukaan muu kuin Nimrodin vaimo ja edelleen, se tuo esiin erään niistä suurista hahmoista, jona Nimrodia jumaluuteen korotettuna palvottiin. Daniel 11:38:sta luemme jumalasta, jota kutsuttiin nimelläAla Mahozine* -- ts. "linnoitusten jumala".
Tutkijat eivät ole pystyneet määrittelemään, kuka tämä linnoitusten jumala voisi olla. Ei ole paneuduttu tutkimaan antiikin kirjoituksista, onko siellä mainintaa mistään linnoitusten jumalasta; ja onkin myönnettävä, ettei sieltä löydykään mitään tavallisen lukijan huomiota kiinnittävää mainintaa sellaisesta jumalasta. Mutta jokainen tietää, että sen sijaan linnoitusten jumalattaresta on runsaasti todisteita. Tuo jumalatar on Cybele, joka esitetään yleisesti päässään muuri- tai tornikruunu tai linnoitus. Miksi Rhea tai Cybele esitettiin tällä tavoin? Ovidius tekee saman kysymyksen, johon hän itse vastaa; ja vastaus on tämä: Syy siihen, että Cybelen patsaalla oli päässään tornikruunu johtuu siitä, että "hän oli ensimmäinen, joka pystytti niitä kaupunkeihin". Maailman ensimmäinen kaupunki vedenpaisumuksen jälkeen (josta maailman alku usein laskettiin), jossa oli torneja ja ympäröiviä muureja, oli Babylon; ja Ovidius itse kertoo meille, että tuon kaupungin ensimmäisen kuningattaren, Semiramiksen, uskottiin "ympäröineen kaupungin tiilimuurilla". Semiramiksen, joka oli tuon kaupungin ja taivaaseen saakka ulottuvaksi tarkoitetun tornin ensimmäinen jumalattaren asemaan kohotettu kuningatar, on täytynyt olla sen jumalattaren esikuva, joka "ensimmäisenä pystytti torneja kaupunkeihin". Kun katsomme Efeson Dianaa, saamme samankaltaisia todisteita. Diana kuvattiin yleensä neitsyeksi ja neitsyyden suojeluspyhimykseksi; mutta Efeson Diana oli aivan erilainen. Hänellä kuvattiin olevan kaikki jumalten äidin attribuutit
* Dionysiuksen Periergesiksessä eräs skoliasti pitää Layardin mukaan (Niniveh and its Remains) Semiramista samana kuin Artemis- tai Despoina-jumalatar. Artemishan oli Diana, ja hänelle annettu arvonimi Despoina osoittaa, että nimenomaan Efeson Dianana hän oli sama kuin Semiramis; sillä Despoina on kreikaksi Domina, "Arvon rouva", Rhean tai Cybelen, muinaisen Rooman tornia kantavan jumalattaren erikoinen arvonimi. (OVIDIUS, Fasti)
Kun siis pidämme mielessä, että tornia kantava jumalatar Rhea tai Cybele oli itse asiassa babylonialainen jumalatar ja että Semiramis, kun häntä palvottiin jumalattarena Rhean nimellä, ei mielestäni ole enää epäilystäkään kuka oli "linnoitusten jumalatar".
Ei ole siis mitään syytä ajatella, että Semiramis olisi yksin (vaikka jotkut ovat asian niin esittäneetkin) rakentanut Babylonin varustukset. Meillä on muinaisuuden tutkijan Megastheneksen nimenomainen lausunto, jonka Abydenus on tallentanut, että "Belus ympäröi Babylonin muurilla". Koska "Beel", sekoittaja, joka aloitti Baabelin kaupungin ja tornin rakentamisen, joutui jättämään molemmat hankkeet kesken, tämä ei voi tarkoittaa häntä. Se voi viitata ainoastaan hänen poikaansa Ninukseen, joka peri isänsä arvonimen ja joka oli ensimmäinen varsinainen Babylonian valtakunnan kuningas ja siten Nimrod. Todellinen syy siihen, että Ninuksen vaimo Semiramis sai kunnian Babylonin linnoitusten loppuunsaattamisesta oli se, että kun häntä alettiin palvoa epäjumalana, hän nousi niin korkeaan asemaan heidän mielessään, että hänelle laskettiin kuuluviksi kaikki ne ominaisuudet, jotka olivat oikeastaan hänen miehelleen kuuluvia tai otaksuttiin kuuluvan hänelle. Kun me olemme näin osoittaneet erään niistä ominaisuuksista, jonka perusteella jumalattaren asemaan kohotettua vaimoa palvottiin, voimme päätellä sen perusteella, mikä oli jumalan asemaan korotetun aviomiehen vastaava ominaisuus. Layard esittää selvästi uskovansa, että "tornikruunuinen" jumalatar Rhea tai Cybele oli naispuolinen vastine "varustusten tai linnoitusten jumalalle", joka oli Ninus tai Nimrod, josta meillä on lisätodisteita niistä hajanaisista antiikin muistiinpanoista koskien Babylonian ensimmäistä jumalana palvottua kuningasta, jonka nimen peusteella tunnistamme hänet "tornia kantavan" jumalattaren, Rhean aviomieheksi. Tuo nimi on Kronos tai Saturnus.*
*Kreikan mytologiassa Kronos ja Rhea ovat yleensä veli ja sisar. Historian mukaan ei Ninuksella ja Semiramiksella ole sellaista sukulaisuussuhdetta toisiinsa; mutta tämä ei estä Ninuksen ja Kronoksen todellista identtisyyttä; sillä ensiksikin jumalten keskinäiset sukulaisuussuhteet ovat eri maissa hyvin ristiriitaisia -- Osiris esitetään Egyptissä eri yhteyksissä joko Isiksen poikana tai aviomiehenä, mutta lisäksi hänen isänään ja veljenään (BUNSEN); olkoot jumaliksi kohotetut kuolevaiset mitä tahansa ennen heidän jumalalliseen asemaan kohottamistaan, jumalina heillä on aivan uudet suhteet toisiin jumaliin. Aviomiehen ja aviovaimon apoteoosiksessa oli molempien arvoaseman takia välttämätöntä esittää molemmat samasta alkuperästä lähtöisin olevina taivaallisina olentoina -- siis yliluonnollisina Jumalan lapsina. Suuri synti, joka turmeli ihmissuvun ennen vedenpaisumusta oli se, että "Jumalan pojat" menivät naimisiin muidenkin kuin Jumalan tytärten kanssa -- ts sellaisten kanssa, jotka eivät olleet heidän "sisariaan" hengellisessä mielessä. (1.Moos.6:2,3). Uudessa maailmassa korostettiin tätä käytäntöä niin kauan kuin Nooan vaikutus kesti; sillä "Jumalan pojan" avioliittoa muun kuin Jumalan tyttären -- ts. hengellisen sisarensa -- kanssa pidettiin sopimattomana, "epäsäätyisenä". Niinpä tämän hengellisen käsitteen kieroutunut muunnelma oli epäilemättä käsitys, jonka mukaan kuninkaallisen suvun puhtaus säilyi turmeltumattomampana, jos kuninkaallista sukua olevat sisar ja veli menivät naimisiin. Näin oli Perussa (PRESCOTT), Intiassa (HARDY) ja Egyptissä (WILKINSON). Tästä johtuu Jupiterin ja Junon suhde. Junohan kerskui sillä, että hän oli aviomiehensä"soror et conjus" -- "sisar ja vaimo". Tästä syystä sama suhde Isiksen ja hänen aviomiehensä Osiriksen välillä, jolloin Isis esitetään "veljeään Osirista surevana". (BUNSEN) Epäilemättä Rheasta tehtiin samasta syystä aviomiehensä Kronoksen sisar -- osoittamaan hänen jumalallista asemaansa ja tasa-arvoisuuttaan aviomiehensä kanssa.
On yleisesti tunnettua, että Kronos tai Saturnus oli Rhean aviomies; mutta yhtä hyvin ei ole tunnettua, kuka Kronos itse oli. Kun hänen alkuperäänsä tutkitaan, tullaan siihen tulokseen, että tuon jumalan voidaan todistaa olleen Babylonian ensimmäinen kuningas. Antiokian Teofilus osoittaa, että idässä Kronosta palvottiin Beelin ja Baalin nimisinä; ja Eusebius kertoo, että assyrialaisten ensimmäistä kuningasta, jonka nimi oli Beelus, assyrialaiset kutsuivat myös nimellä Kronos. Koska Eusebiuksen aidot versiot eivät anna mitään mahdollisuutta, että Assyriassa olisi todella ollut kuningas nimeltä Beelus ennen Ninusta, Babylonian kuningasta, joka ei olisi ollut hän, osoittaa, että Babylonian ensimmäinen kuningas Ninus oli Kronos. Mutta huomaamme edelleen, että Kronos oli veljiensä kyklooppien kuningas ja he olivat saaneet nimensä hänen mukaansa* ja että kykloopit tunnettiin "ensimmäisinä tornien rakentajina".
* EURIPIDEKSEN skoliasti Orest toteaa, että "Kykloopit olivat saaneet nimensä kuninkaansa Cyclopsen mukaan". Tämän skoliastin mukaan kykloopit olivat traakialainen kansa, sillä traakialaiset pitivät perimätietoa itseään koskevana; mutta Aiskhyloksen, Prometheuksen skoliastin seuraava toteamus osoittaa, että heidän suhteensa Kronokseen oli, että hän oli heidän kuninkaansa: "Kykloopit olivat...Kronoksen, Jupiterin isän, veljiä".
Kyklooppien, "jotka olivat ensimmäisiä torninrakentajia", kuninkaalla oli täsmälleen sama asema kuin Rhealla, joka "ensimmäisenä pystytti (torneja) kaupunkeihin". Jos siis Rhea, Kronoksen vaimo, oli linnoitusten jumalatar, Kronoksen tai Saturnuksen, Rhean aviomiehen, ts. Ninuksen tai Nimrodin, Babylonian ensimmäisen kuninkaan on täytynyt olla Ala mahozin, "linnoitusten jumala" (kts. alla olevaa huomautusta).
Itse nimi Kronos auttaa vahvistamaan väitteen paikkansapitävyyden. Kronos tarkoittaa "sarvipäätä". Koska sarvi tunnetaan itämailla vallan symbolina, kronos, "sarvipää", oli mystisen järjestelmän mukaan vain Nimrodista Raamatussa käytetyn epiteetin -- ts. Gheberin, "valtiaan" (1.Moos.10:8) synonyymi. "Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä". Klassiseen kirjallisuuteen tutustunut tietää, että Saturnuksesta käytetään nimeä Kronos "jumalten isänä". Me olemme jo tutustuneet erääseen toiseen "jumalten isään", Kuusiin, Beelinä, sekoittajana tai Hefaistokseen, "hajottajaan"; ja onkin helppoa ymmärtää miten silloin, kun kuolevaisia alettiin palvoa jumalina ja Kuusin "mahtavaa" poikaa alettiin palvoa jumalana, myös isästä oli tehtävä jumala, varsinkin kun ottaa huomioon, mikä osa hänellä näyttää olleen koko epäjumalanpalvelusjärjestelmän kehittämisessä ja tietenkin myös "valtiaan" isänä ja kaikkien niiden "kuolemattomien" isänä, jotka tulivat hänen jälkeensä. Mutta itse asiassa tulemme huomaamaan tutkimuksemme edetessä, että Nimrod oli jumalten varsinainen isä, koska hän oli ensimmäinen jumalaksi korotettu kuolevainen; ja että siksi on täysin historian tosiasioiden mukaista, että Kronos, sarvipää, valtias, tunnetaan klassisessa Pantheonissa tuolla arvonimellä.
Nimrodista käytetyn Kronos-nimen merkitys "sarvipää" selittää täysin tuon merkittävän, niin usein Niiniven patsaissa esiintyvän symbolin, jättiläismäisen SARVIPÄISEN Assyrian suuria jumalia esittävän ihmishärän alkuperän. Sama sana, joka merkitsi härkää merkitsi myös hallitsijaa tai prinssiä.*
*Härkää tai hallitsijaa merkitsevä sana hepreassa on ilman pisteitä Shur, josta on kaldeassa tullut Tur. Härkää merkitsevänä Turista on tullut latinan Taurus; ja samasta sanasta hallitsijan merkityksessä on tullut Turannus, joka ei alunperin tarkoittanut mitään pahaa. Näin nämä klassiset sanat todistavat sen periaatteen toiminnasta, joka sai aikaan sen, että Assyrian jumalana palvotut kuninkaat esitettiin ihmishärän näköisinä.
Tästä syystä "Sarvipäinen härkä" symboloi "Mahtavaa ruhtinasta" viitaten sillä tavoin ensimmäiseen kaikista niistä "mahtavista", joilla Guebresin, Gabrsin tai Cabirin nimisinä oli niin huomattava sija muinaisessa maailmassa ja johon jumalina palvotut Assyrian yksinvaltiaat mielellään viittasivat oman suuruutensa ja mahtavuutensa alkuperänä. Tämä selittää sen, miksi kreikkalaisten Bacchus esitettiin sarvipäisenä ja miksi hänestä käytettiin jatkuvasti epiteettiä "sarvipää" ikäänkuin yhtenä hänen arvovaltaansa osoittavana arvonimenä. Myös Togrul Begh, Turkin seldzukkien johtaja, joka oli kotoisin Eufrateen seudulta, esitettiin vielä suhteellisen vähän aikaa sitten samalla tavoin suvereenisuutensa merkkinä kolmisarvisena
Monissa toinen toisistaan etäällä olevissa maissa sarvista tuli hallitsijan arvovallan symboli. Euroopan kuninkaallisten yhä kantama kruunu näyttää juontavan kaukaiset juurensa Kronoksen tai Saturnuksen käyttämästä mahdin symbolista, sillä hän oli Pherecydesin mukaan "ensimmäinen ennen kaikkia muita, joka kantoi kruunua". Ensimmäinen kuninkaallinen kruunu näyttää olleen ainoastaan nauha, johon sarvet oli kiinnitetty. Tästä "sarven" sisältämästä voimasta johtui, että myös alemman tason hallitsijoilla oli päässään kehä, jota koristi yksi sarvi merkkinä siitä, että heillä oli ylemmältä taholta annettua valtaa. Abessinian matkailija Bruce ketoo esimerkkejä abessinialaisista päälliköistä, joilla oli tuollainen pääkoriste
Kts. KITTO'n Illustrated Commentary, osa iv ss. 280-282. Kuvassa 11 ovat molemmat mieshahmot abessinialaisia päälliköitä. Molemmat naiset, jotka Kitto on asettanut heidän kanssaan samaan kuvaan, ovat Libanonin vuoristosta kotoisin olevia naisia, joiden sarvipäähineitä Walpole pitää muinaisen Astarten palvonnan jäänteinä. (Kts. yllä - ja WALPOLEn Ansayri, osa iii, s.16)
Kuninkaallisten päänauhat koristettiin toisinaan kahdella tai kolmella sarvella. Kaksi sarvea oli ilmeisesti alkuperäinen vallan symboli kuninkaallisilla. Egyptiläisissä muistomerkeissä jumalina palvotuilla kunikaallisilla ei ole yleensä enempää kuin nuo kaksi sarvea voimansa symboleina. Koska hallintavalta Nimrodin tapauksessa perustui fyysiseen voimaan, symboloivat härän sarvet tuota fyysistä voimaa. Ja tämän mukaisesti luemme Sanchuniathonista, että "Astarte laittoi omaan päähänsä härän pään kuninkaallisuuden merkiksi". Vähitellen kuitenkin tuli mukaan toinen, korkeampi ajatus, ja tuon ajatuksen ilmaus näkyy kolmen sarven symbolissa. Ajan myötä alettiin yhdistää päähine näihin kuninkaallisiin sarviin. Assyriassa oli kolmisarvinen päähine yksi pyhistä tunnuksista merkkinä siitä, että siihen liittyvä valta oli taivaallista alkuperää -- ja nuo kolme sarvea viittasivat kolminaisuuden voimaan. Meillä on kuitenkin viitteitä siitä, että sarvin varustettu nauha ilman päähinettä oli muinoin corona tai kuninkaallinen kruunu. Hindujumala Vishnun kruunu kalan avatarina on vain avoin rengas tai nauha, jossa on kolme sarvea, joiden päissä on nupit
*BRYANT. Satyyrit olivat Bacchuksen seuralaisia ja "tanssivat hänen seurassaan" (Aelian Hist.) Kun ajatellaan sitä, kuka Bacchus oli ja että hänen erityinen epiteettinsä oli "sarvipää", ilmenevät "satyyrien" sarvet oikeassa valossa. Tietystä mystisestä syystä satyyrin sarvi oli vuohen sarvi, mutta alunperin sen on täytynyt olla samanlainen kuin Bacchuksella.
Kun me kohtaamme perinnäistavan, joka perustuu selvästi sanontaan, joka oli tyypillinen Nimrodin valta-alueelle erotuksena muista alueista, ja jota noudatetaan monissa kaukana toisistaan olevissa maissa, ja joissa tuota sanontaa ei käytetty normaalissa elämässä, voimme olla varmoja siitä, että tuo perinnäistapa ei ole sattumanvarainen, vaan todistaa Babylonista lähteneestä laajalle levinneestä vaikutuksesta aina siitä alkaen, jolloin Nimrod oli "ensimmäinen valtias maan päällä".
Oli toinenkin tapa, joka symboloi Nimrodin voimaa "sarven" lisäksi. "Valtiasta" tarkoittavan Gheber-sanan synonyymi oli "Abir", kun taas "Aber" merkitsi lisäksi "siipeä". Sotaakäyvien miesten, joilla Nimrod ympäröi itsensä ja joiden avulla hän saavutti valta-asemansa, johtajana ja päällikkönä hän oli "Baal-aberi", "mahtavien herra". Mutta "Baal-Abiri", joka lausuttiin lähes samalla tavoin kuin "Baal-Aberi", merkitsi samaa kuin "siivekäs"* ja siksi se esitettiin symbolisesti sekä sarvipäähärkänä että myös sarvipäänä ja siivekkäänä härkänä -- joka osoitti, että hän ei ainoastaan ollut itse valtias, vaan että hänen komennossaan oli muita valtiaita, jotka olivat aina valmiita toteuttamaan hänen käskyjään ja kukistamaan kaiken kapinoinnin hänen valtaansa vastaan; ja osoittaakseen hänen mahtinsa mittavuutta, hänet esitettiin suurin ja laajalle levitetyin siivin varustettuna.
*Tämä on erityisen itämaisen puhetavan mukaista, josta on monia esimerkkejä. Niinpä Baal-aph, "Vihan herra" tarkoittaa vihaista miestä; Baal-lashon, "kielen herra" "kaunopuheista miestä"; Baal-hatsim, "nuolten herra" jousimiestä; ja samalla tavoin Baal-aberin, "siipien herra", tarkoittaa "siivekästä".
Tähän tapaan esitettiin Babylonian ja Assyrian mahtavat kuninkaat, jotka jäljittelivät Nimrodia ja hänen seuraajiaan, johon viitataan Jesajan 8:6-8:ssa: "Koska tämä kansa halveksii Siiloan hiljaa virtaavia vesiä ja iloitsee Resinin ja Remaljan pojan kanssa, niin katso,sentähden Herra antaa tulla heidän ylitsensä virran vedet, valtavat ja suuret: Assurin kuninkaan ja kaiken hänen kunniansa; se nousee kaikkien uomiensa yli ja menee kaikkien äyräittensä yli, ja se tunkeutuu Juudaan, paisuu ja tulvii ja ulottuu kaulaan saakka. Ja LEVITTÄEN SIIPENSÄ se TÄYTTÄÄ yliyltään sinun maasi, Immanuel!" Kun katselemme sellaisia hahmoja kuin kuvissa 14 ja 15 lukijalle on esitetty, joissa levitetyn siiven mittavuus ikäänkuin symboloi Assyrian kuningasta, niin minkälaisen elävyyden ja voiman se antaakaan profeetan innoitetulle puheelle!
Ja miten selvää on myös, että Assyrian kuninkaan SIIPIEN mittavuudella, joista sanotaan, että ne "täyttävät yliyltään Immanuelin maan", on juuri se symbolinen merkitys, johon olen viitannut -- nimittäin että hän levittäytyy yli maan "valtiaidensa" tai aseistettujen miestensä avulla, että Babylonian kuningas aikoi hyökätä maahan ja valloittaa sen kuin tulva! Tieto tavasta, jolla Assyrian kuninkaat esitettiin ja tuon tavan merkityksestä lisää voimaa kertomukselle Kyyroksen unesta, josta Herodotos kertoo. Historioitsijan mukaan Kyyros näki unta, että erään hänen prinssinsä pojalla, joka oli sillä hetkellä kaukaisessa maakunnassa, oli "olkapäillään kaksi suurta siipeä, joista toinen oli Aasian yllä ja toinen Euroopan yllä", josta hän veti välittömästi sen johtopäätöksen, että tämä oli organisoimassa kapinaa häntä vastaan. Kyyros tunsi hyvin tuon Babylonian symbolit, jonka pääkaupungin hän oli valloittanut ja jonka voima oli nyt siirtynyt hänelle; ja jos "siivet" symboloivat kuninkaallista voimaa ja niiden omaaminen viittasi tuon vallan herruuteen tai tuon imperiumin armeijoihin, on helppo nähdä, miten kerrotunlainen epäilys epälojaaliudesta saattoi muodostua sellaisia epäluuloja hautovan unissa.
Ainoastaan ymmärtämällä tämän "Baal-aberinin" kahdenlainen merkitys voidaan käsittää Aristofaneksen merkillinen lausuma, jonka mukaan maailman alussa luotiin ensin linnut ja sen jälkeen vasta "siunattujen kuolemattomien jumalten suku". Tätä on pidetty joko ateistisena tai järjettömänä lausuntona runoilijalta, mutta kun käytetään oikeaa avainta kielen tulkinnassa, sen havaitaan sisältävän tärkeän historiallisen tosiasian. Pitäkäämme nyt mielessä, että "linnut" -- ts. "siivekkäät" -- symboloivat "valtiaiden herroja" ja silloin merkitys on selvä, ts. että aluksi tuli valtiaita ja sen jälkeen näiden valtiaiden "herroja" tai johtajia alettiin palvoa jumalina. Tieto tämän symbolin mystisestä merkityksestä selittää myös Perseuksen, Jupiterin pojan tarinan alkuperän, jonka mukaan hänet synnytti Danae ihmeellisellä tavalla ja joka teki ihmeellisiä asioita ja lensi taivaallisilla siivillään maasta toiseen. Tämä valaisee myös Bellorofonia koskevia symbolisia myyttejä ja niitä urotöitä, joita hän suoritti siivekkäällä ratsullaan ja niiden kauhistuttavasta päätöksestä; miten korkealle hän kohosi ilmaan ja miten kauhea hänen putoamisensa oli; ja Ikarosta, Daidaloksen poikaa koskevia myyttejä, joissa hänen kerrotaan lentäneen vahalla kiinnitetyillä siivillään yli Ikaroksen meren, jolloin hänen siipensä sulivat, kun hän lensi liian lähelle aurinkoa ja siitä sai nimensä meri, johon hän tarun mukaan putosi. Kaikki nämä tarut viittaavat niihin, jotka kulkivat tai joiden otaksuttiin kulkeneen Nimrodin jalanjäljissä. Nimrodhan oli "ensimmäinen valtias maan päällä" ja siinä ominaisuudessa hänen symbolisena varustuksenaan olivat siivet.
On merkille pantavaa, että siinä Aristofaneen luvussa, johon jo viitattiin ja jossa sanotaan, että linnut tai "siivekkäät" luotiin ennen jumalia, meille kerrotaan, että se, josta sekä "valtiaat" että jumalat olivat alkuisin ei ollut kukaan muu kuin siivekäs Cupido-poika.*
*Aristofanes sanoo, että Eros tai Cupido loi "linnut" ja "jumalat" "sekoittamalla kaikki". Tämä viittaa ilmeisesti nimen Beel merkitykseen, joka on toisaalta "sekoittaja" ja toisaalta "hämmentäjä". Tämä nimi kuului oikeastaan Nimrodin isälle, mutta koska poika esitettiin samana kuin isä, meillä on todisteita siitä, että poika ja muutkin perivät nimen.
Venuksen pojalla Cupidolla oli mystisessä mytologiassa aivan sama asema kuin Ninillä tai Ninuksella, "pojalla" oli Rheaan, jumalten äitiin. Koska Nimrod oli kiistatta ensimmäinen "valtiaista" vedenpaisumuksen jälkeen, tämä Aristofaneen toteamus, että poikajumala Cupido, joka itse oli siivekäs, loi kaikki linnut tai "siivekkäät" ollen samassa asemassa kuin Nin tai Ninus, "poika", osoittaa, että tässä suhteessa Ninus ja Nimrod voidaan tunnistaa samaksi. Koska runoilija ilmeisesti tarkoittaa tätä, tämäkin on historioitsija Aristofaneen puhtaasti historiallinen käsitys; sillä hän toteaa, että "Ninus on Nimrod". Ja sitten tämän Ninuksen ja Nimrodin identiteetin perusteella huomaamme, että eräässä muinaisen Babylonian kuuluisimmista veistoksista Ninus ja hänen vaimonsa Semiramis esitetään aktiivisesti osallistumassa metsästykseen -- "nuolikoteloa kantava Semiramis" onkin sopiva kumppani "mahtavalle metsämiehelle Herran edessä".
