Tämä Egyptistä. Tullessamme nyt Kreikkaan löydämme sieltä samansuuntaista todistusaineistoa ja jopa vielä entistä enemmän. Jumala, jota Kreikassa palvottiin suuren Äidin käsivarsilla lepäävänä lapsena ja kutsuttiin nimillä Dionysos tai Bacchus tai Iacchus, on muinaisen tutkimuksen perusteella määritelty nimenomaan samaksi kuin Egyptin Osiris. Näin on Herodotuksen laita, joka oli suorittanut tutkimuksiaan Egyptissä ja puhuu aina Osiriksesta Bacchuksena. Samansuuntainen on Diodorus Siculuksen todistus. Hän toteaa: "Orfeus toi Egyptistä suurimman osan mystisistä seremonioista, orgioista, joissa juhlitaan Cereksen vaellusta ja samoin koko maanalaisten varjojen taruston. Osiriksen ja Bacchuksen rituaalit ovat samat; Isiksen ja Cereksen rituaalit muistuttavat täsmälleen toinen toistaan paitsi nimiltään." Ikäänkuin olisi haluttu yhdistää Bacchus Nimrodiksi, "leopardinkesyttäjäksi", hänen vaunujaan laitettiin vetämään leopardit; hänet itsensä esitettiin leopardinnahkaan pukeutuneena; hänen pappinsa esiintyivät samalla tavoin pukeutuneina tai kun leopardinnahkaa ei ollut käytettävissä, käytettiin papin kaapuna peuranvasan täplikästä nahkaa. Tämä tapa pukeutua täplikkääseen peuranvasan nahkaan näyttää tulleen Kreikkaan alunperin Assyriasta, jossa täplikäs peuranvasa oli pyhä symboli, jonka näemme Niiniven kuvapatsaista; sillä sieltä löydämme jumalan, joka kantaa täplikästä peuranvasaa

*Kreikankielisen Septuagintan egyptinkielisessä käännöksessä Nimrodin nimi on "Nebrod".
**Peuranvasan nimi Nebros tarkoittaa "täplikästä". Sanasta Nmr tuli myös Nbr; sillä Bunsen osoittaa, että äänteitä m ja b käytettiin usein Egyptissä toinen toistensa sijasta.

Meillä on todisteita siitä, että tämän jumalan, jonka symboli Nebros oli, tiedettiin olevan nimenomaan Nimrodin sukua. Anacreonista huomaamme, että eräs Bacchuksen arvonimistä oli Aithiopais -- ts. "Aethiopsin poika". Mutta kuka oli Aethiops? Koska aethiopilaiset olivat kuusilaisia, oli myös Aethiops Kuus. Eusebius toteaa: "Kuus oli se, josta aethiopialaiset olivat alkuisin". Samaa todistaa Josefus. Koska Kuus oli aethiopialaisten esi-isä, hän oli asemansa perusteella Aethiops. Siksi Epifanius Nimrodin syntyperästä puhuessaan lausuu: "Kuusin poika Nimrod, aethiopialainen". Koska Bacchus siis oli Aethiopsin tai Kuusin poika, hänet esitettiin nähtävällä tavalla tuossa ominaisuudessa. Ninin tai "Pojan" ominaisuudessa hänet kuvattiin nuorukaisena tai lapsena; ja tuo nuorukainen tai lapsi esitettiin yleensä kädessään malja. Tuo malja esitti hänet suurille joukoille juopuneen hillittömyyden jumalana; ja sellaista hillittömyyttä hänen orgioissaan todella esiintyi runsaasti; mutta kaiken kaikkiaan malja oli kuitenkin pääasiassa hieroglyfinen ja merkitsi tämän jumalan nimeä. Maljan nimi tuolla pyhällä kielellä oli khus ja siten nuorekkaan Bacchuksen, Aethiopsin pojan, kädessä oleva malja osoitti, että hän oli nuori Kuus tai Kuusin poika. Oheisessa puuleikkauksessa

*Jokainen tietää, että Homeroksen odzos Areos tai "Marsin oksa" on sama kuin "Marsin poika". Edellä kuvattu hieroglyfi on muodostettu ilmeisesti samalla periaatteella. Voimme päätellä sen, että pelkkä malja nuoren Bacchuksen kädessä on tarkoitettu määrittelemään hänet "nuoreksi Kuusiksi" tai "Kuus-pojaksi" eräästä Pausaniaksen toteamuksesta, jossa hän esittää "Kutahos-pojan" maljan kantajana ja ojentamassa maljaa Herkulekselle (PAUSANIAS Corianthica). Kreikankielen sana kuathos tarkoittaa "maljaa" ja tulee ilmeisesti hepreankielen sanasta Khus, "malja", josta eräässä sanan kaldeankielisessä muodossa tulee Khuth tai Khuath. On tunnettua, että Kuusin nimi esiintyy usein myös muodossa Cuth ja tuo nimi saattaa olla joissain murteissa Cuath. "Kutahos-poika" on siten ainoastaan kreikankielinen muoto sanasta "Kuus-poika" tai "nuori Kuus".

On olemassa toinenkin Bacchukseen liittyvä hieroglyfi, joka vahvistaa tätä melkoisesti -- se on muratin oksa. Mikään muu symboli ei ollut yhtä tunnusomainen Bacchuksen palvonnalle kuin se. Missä ikinä Bacchuksen rituaaleja suoritettiin, missä ikinä hänen orgioitaan juhlittiin, oli varmaa, että esillä oli muratinoksa. Muratti muodossa tai toisessa oli olennainen osa näitä juhlia. Bacchukselle vihkiytyneet kantoivat sitä käsissään, kietoivat päähänsä tai antoivat merkitä sen lähtemättömästi johonkin kohtaan ruumiissaan. Mikä sen merkitys tai tarkoitus voisikaan olla? Se voidaan selittää muutamalla sanalla. Meillä on ensiksikin todisteita siitä, että muratin kreikankielinen nimi Kissos oli yksi Bacchuksen nimistä; ja lisäksi, että mysteereitä suorittavien pappien tiedossa olikin Kuusin nimi sen oikeassa muodossa, kuitenkin hänen jälkeläistensä, kuusilaisten nimi äännettiin tavallisesti kreikankielessä "Kissaioi" tai "Kissioi" eikä alkuperäisen itämaisen ääntämyksen mukaan. Niinpä Strabo puhuessaan Susan asukkaista, jotka olivat Chusistanin tai muinaisen Kuusin maan asukkaita, sanoo: "Susalaisia kutsutaan nimellä Kissioi"* -- eli epäilemättä kuusilaisia.

*STRABO. Hesychiuksessa nimi on Kissaioi. Kuusin maasta käytetty epiteetti Aescyluksessa on Kissinos. Ylläoleva selittää erään tähän asti selvittämättömän Apollon arvonimen "Kisseus Apollon", joka tarkoittaa yksinkertaisesti vain "kuusilaista Apolloa".

Jos siis Kissioi tarkoittaa kuusilaisia, niin Kissos on Kuus. Edelleen, silloin muratinoksa, jolla oli niin merkittävä sija kaikissa bakkanaalijuhlissa, oli itsensä Bacchuksen nimenomainen symboli; sillä Hesychius vakuuttaa meille, että Bacchus tunnettiin pappiensa esittämänä mysteereissä "Oksana". Tämän perusteella käy ilmi, miksi kreikankielisestä murattia tarkoittavasta sanasta Kissos tuli Bacchuksen nimi. Kuusin poikana ja hänen kanssaan yhtä olevana häntä kutsuttiin joskus isänsä nimellä -- Kissos. Hänen todellinen suhteensa isäänsä tuli kuitenkin erityisesti ilmi muratinoksassa, sillä "Kissoksen oksa", joka tavalliselle kansalle oli vain vulgaaristi "muratinoksa", oli vihkiytyneille "Kuusin oksa".*

Murattipäähineellä tai murattipäänauhalla oli ilmeisesti sama hieroglyfinen mekitys kuin yllä, sillä kreikankielen 'Zeira Kissou' on joko 'murattinauha tai -kehä' tai 'Kuusin siemen'. Kreikankielen piiriä tai suljettua nauhaa tarkoittavan sanan 'Zeira' muodostuminen -- se tulee kaldean sanasta Zer, 'ympäröidä' -- osoittaa, että Zero, 'siemen', joka lausuttiin myös Zeraa, saattoi samalla tavoin esiintyä joissakin kreikankielen murteissa muodossa Zeira. Kissos, muratti kreikaksi, sisältää edelleen kaldeankielen 'Khesha'n tai 'Khesa'n radikaalin merkityksen 'peittää tai kätkeä', josta voidaan ajatella Kuusin nimen tulleen, sillä muratille on ominaista 'kätkeä tai peittää'. Tähän liittyen voidaan todeta, että foinikialaisen kolminaisen jumaluuden toinen persoona oli Chursorus (WILKINSON), joka on ilmeisesti Chus-zoro, 'Kuusin siemen'. Olemme jo havainneet, että foinikialaisten mytologia oli peräisin Assyriasta.

Tätä jumalaa, jonka ymmärrettiin olevan "Kuusin jälkeläinen", palvottiin nimellä, joka sopi hänelle hänen vulgaarissa ominaisuudessaan viininkorjuun jumalana, ja joka kuvasi häntä myös suurena linnoittajana. Tuo nimi oli Bassareus, jonka kaksi merkitystä olivat "Viinirypäleiden varastoija tai viinirypäleiden kerääjä" ja "Muurilla ympäröijä",* joista viimeksimainittu yhdistää tämän kreikkalaisen jumalan egyptiläiseen Osirikseen, "rakennusten vahvaan päällikköön" ja Assyrian "Belukseen, joka ympäröi Baabelin muurilla".

*Bassareus tulee ilmeisesti kaldean sanasta Batzar, jolle sekä Gesenius että Parkhurst antavat kaksi merkitystä: 'viinirypäleiden korjuu' ja 'linnoittaminen'. Batzar pehmentyy Bazzariksi samalla tavoin kuin Nebuchadnetzar äännetään Nebuchadnezzar. Gesenius esittää Jeremia 51:53:n esimerkkinä merkityksestä 'tehdä puolustusrakennelmasta luoksepääsemätön': "Vaikka Baabel astuisi ylös taivaaseen, vaikka se korkeuteen linnansa vahvistaisi (tabatzar), sittenkin tulevat sille minulta hävittäjät, sanoo Herra." Tässä on selvä viittaus kahteen suureen tekijään Baabelin voimassa, ensiksi sen torni; toiseksi sen massiiviset linnoitukset tai ympäröivät muurit. Sanoessaan Batzarin merkityksen olevan 'tehdä luoksepääsemättömäksi', Geseniukselta näyttää jääneen huomaamatta sanan varsinainen, johdettu merkitys. Batzar on yhdysverbi sanoista Ba, 'sisässä' ja Tzar, 'ympäröidä'.

Näin meillä on kumulatiivista ja ylenpalttista tietoa Assyriasta, Egyptistä ja Kreikasta, joka kaikki yhdessä todistaa, että kaikissa näissä maissa palvottu jumalataräidin käsivarsilla lepäävä lapsi Ninuksen tai Ninin, "Pojan" ominaisuudessa oli Nimrod, Kuusin poika. Joltakin myöhemmältä sankarilta on voitu lainata piirre sieltä ja tapaus täältä; mutta näyttää olevan mahdotonta epäillä, etteikö kaikkien niiden prototyyppi, suuri alkuperäishenkilö ollut Nimrod-lapsi.
Tämän miehen palvonnan hämmästyttävä määrä kertoo jotakin hyvin erikoislaatuista hänen luonteestaan; ja onkin hyvä syy uskoa, että hän oli omana aikanaan hyvin suosittu. Vaikka Nimrod hyökkäsikin patriarkaalista järjestelmää vastaan asettuessaan kuninkaaksi ja rajoitti niin tehdessään ihmiskunnan vapautta, monien mielestä hän oli hankkinut heille myös etuja, jotka korvasivat nuo oikeuksien menetykset runsaasti ja toivat hänelle kunniaa ja mainetta. Hänen aikanaan lisääntyivät metsien villieläimet nopeammin kuin ihmiset ja saivat aikaan hävitystä maan hajallaan asuville asukkaille ja synnyttivät kauhua ihmismielissä. Tällainen uhka harvaanasutuilla seuduilla käy ilmi siitä, miksi Jumala ei ajanut tuomitsemiaan kanaanilaisia heti Israelin tieltä, vaikka heidän syntiensä määrä olikin täyttynyt (2.Moos. 23:29,30): "Mutta minä en karkoita heitä sinun tieltäsi yhtenä vuotena, ettei maa tulisi autioksi eivätkä metsän pedot lisääntyisi sinun vahingoksesi; vähitellen minä karkoitan heidät sinun tieltäsi, kunnes olet tullut kyllin lukuisaksi ottamaan haltuusi maan." Nimrod ansaitsi itselleen rotunsa johtavan hyväntekijän aseman urotöilläänt hänen metsästäessään villieläimiä ja pelastaessaan maailman hirviöiltä. Tällä tavoin ja myös kouluttamillaan joukoilla hän saavutti vallan, kun hänestä tuli "ensimmäinen valtias maan päällä"; ja samalla tavoin hän epäilemättä myös pysyi vallassa. Ja sitten hän teki vielä paljon enemmän ihmisten turvallisuuden hyvväksi ensimmäisenä suurena kaupungin rakentajana vedenpaisumuksen jälkeen, joka kokosi suuria ihmisjoukkoja asumaan kaupunkeihin, jotka hän ympäröi muureilla, niin että he saivat nyt elää rauhaisemmin kuin hajallaan ollessaan, jolloin he voivat joutua taisteluun villipetojen kanssa milloin hyvänsä puolustaakseen omaa ja rakkaittensa henkeä. Linnoitetun kaupungin vallien sisällä ei tarvinnut pelätä villieläimiä; ja tästä turvallisuudesta ihmiset tunsivat epäilemättä olevansa suuressa kiitollisuudenvelassa Nimrodille. Siksi ei olekaan ihme, että tuon "mahtavan metsämiehen", joka oli samanaikaisesti "linnoitusten jumala", nimestä tuli maineikas. Jos Nimrod olisi saavuttanut mainetta vain kaiken tämän perusteella, se olisi ollut hyvä. Mutta hän ei tyytynyt ainoastaan vapauttamaan ihmiset villipetojen pelosta, vaan hän ryhtyi myös vapauttamaan heitä siitä Herran pelosta, joka on viisauden alku ja jossa yksin voidaan saavuttaa todellinen onni. Juuri tämän perusteella ihmiset näyttävät antaneen hänelle arvonimen "Vapauttaja" tai "Pelastaja". Lukija saattaa nyt muistaa nimen, jonka hän on jo nähnyt. Tuo nimi on Phoroneus. Phoroneuksen aika on nimenomaan sama kuin Nimrodin aikakausi. Hän eli suunnilleen siihen aikaan, jolloin ihmiset olivat puhuneet vain yhtä kieltä ja jolloin kielten sekaannus oli alkanut ja ihmiskunta oli hajaantunut kaikkialle. Hänen on sanottu olleen ensimmäinen, joka kokosi ihmiset yhteisöihin, ensimmäinen kuolevaisten ihmisten hallitsija ja ensimmäinen, joka uhrasi epäjumalille. Nämä ominaisuudet eivät sovi kehenkään muuhun kuin Nimrodiin. Tämä nimi, joka hänelle annettiin siinä yhteydessä, kun hän "kokosi ihmisiä yhteen" ja uhrasi epäjumalille, on hyvin merkittävä. Yksi Phoroneuksen merkityksistä, joka on mitä luontevin, on "Luopio". *Tämän nimen hän oli mitä todennäköisimmin saanut niiltä Nooan pojilta, jotka eivät olleet luopuneet uskostaan. Mutta tuolla nimellä oli toinenkin merkitys, nimittäin "vapauttaa"; ja siksi hänen kannattajansa ottivat sen käyttöön ja ylistivät tuota suurta "Luopiota", joka oli luopunut alkuperäisestä uskosta, vaikka hän olikin ensimmäinen, joka rajoitti ihmiskunnan vapauksia suuren "Vapauttajan" ominaisuudessa!** Ja siten tämä arvonimi periytyi hänen jumalina palvotuille seuraajilleen muodossa tai toisessa kunnianimityksenä.***

*Sanasta Pharo, äännetttiin myös Farang tai Farong, 'heittää yltään, tehdä alastomaksi, luopua uskosta, vapauttaa'. Näitä merkityksiä ei yleensä esitetä tässä järjestyksessä, mutta koska merkitys 'heittää yltään' selittää kaikki muut merkitykset, voidaan päätellä, että 'heittää yltään' on sanan alkuperäinen merkitys. 'Luopumus' on hyvin lähellä tätä merkitystä ja on siitä syystä eräs luonnollisimmista merkityksistä.
** Sabiinilainen jumalatar Feronia liittyi ilmeisesti Phoroneukseen, "Vapauttajaan". Feronian uskottiin olevan "vapauden jumalatar", koska Terracinassa (tai Anuxurissa) orjat vapautettiin hänen temppelissään (Servius Aeneidissä) ja koska Rooman vapautettujen orjien on kerrottu koonneen tietyn rahasumman tarkoituksena uhrata se hänen temppelissään. (SMITH'in Classical Dictionary, "Feonia")
***Niinpä me luemme "Zeus Aphesiosta" tai "Bacchus Vapauttajasta". Theseuksen nimen alkuperä näyttää olleen samankaltainen, sanasta nthes, 'irrottaa' ja siten vapauttaa (n voidaan tässä tapauksessa jättää pois). "Theseuksen temppelin" [Ateenassa], toteaa POTTER, "...etuoikeutena oli olla orjien ja kaikkien niiden heikkojen pyhäkkö, jotka pakenivat vallanpitäjien vainoja sen muistoksi, että Theseus oli eläessään sorrettujen tukija ja suojelija".

Kaikki varhaisimpia aikoja koskeva perimätieto todistaa Nimrodin luopumuksesta ja siitä, miten hänen onnistui johtaa ihmiset pois patriarkaalisesta uskostaan ja vapauttaa ihmismielet siitä Jumalan pelosta ja taivaan tuomion pelosta, jonka on täytynyt vallita heidän keskuudessaan niin kauan kuin muisto vedenpaisumuksesta oli vielä ihmisten mielissä. Ja kaikkien turmeltuneen ihmisluonnon periaatteiden mukaan tämäkin epäilemättä oli huomattava tekijä hänen maineensa nousussa; sillä ihmiset kannattavat hanakasti ketä tahansa, joka edes vähäisessäkään määrin antaa uskottavuutta millekään sellaiselle opille, joka opettaa, että he voivat olla varmoja onnestaan ja lopuksi taivasosuudesta, vaikka heidän sydämensä ja luontonsa ovat pysyneet muuttumattomina ja he elävät ilman Jumalaa maailmassa.
Tästä antaa oman todistuksensa eräs polynesialainen kansantaru, jossa kuvataan elävästi sitä, miten suuren lahjan jumalattomien ihmisten mielestä Nimrod antoi ihmissuvulle vapauttaessaan heidät oikean uskonnon vaikutuksista ja etäännyttäessään taivaan auktoriteetin ihmismielistä. Tunnettu lähetyssaarnaaja John Williams kertoo, että erään Etelämeren saarten asukkaiden muinaisen kansantarun mukaan "taivas oli alkujaan niin lähellä maata, että ihmiset eivät pystyneet kävelemään, vaan heidän piti ryömiä" taivaan alla. "Sitä pidettiin hyvin pahan asiana; mutta lopulta joku keksi sen loistavan ajatuksen, että taivas piti korottaa sopivammalle korkeudelle. Tätä tarkoitusta varten hän ponnisti voimansa äärimmilleen ja sai nostettua taivaan teve-kasvin korkeudelle, eli noin 120 cm:n korkeuteen. Hän pystytti sen sinne siksi aikaa, että voi kerätä voimia seuraavaan ponnistukseen, jolloin hän nosti taivaan Kauariki-puun korkeudelle eli metsäviikunapuun korkeudelle. Kolmannella yrityksellä hän nosti taivaan vuorten korkeudelle; ja pitkän levon jälkeen ja mitä suurimmalla voimanponnistuksella hän sai nostettua taivaan sen nykyiselle korkeudelle." Tästä hyvästä, ihmiskunnalle tekemästään suuresta palveluksesta "tätä henkilöä alettiin palvoa jumalana; ja siihen saakka, kunnes nämä alkuasukkaat kääntyivät kristinuskoon he palvoivat häntä 'Taivaan kohottajana'". Mikä voisikaan kuvata selkeämmin ihmiskunnan asennetta pian vedenpaisumuksen jälkeen ja Nimrodin toimia Phoroneuksena, "Vapauttajana"* kuin tämä polynesialainen kansantaru?

*Tämän Phoroneus-nimen merkitys "Vapauttaja" nähdään luvussa III, Osassa I, "Joulu", jossa osoitetaan, että orjat vapautettiin väliaikaisesti tuona syntymäpäivänä.

Niin kauan kuin tuo hirvittävä katastrofi, jolla Jumala osoitti kostavansa tuomiolla vanhan maailman syntisille, oli vielä tuoreessa muistissa ja niin kauan kuin Nooa ja oikeamieliset hänen jälkeläisistään yrittivät kaikella vakavuudella saada hallinnassaan olevat ymmärtämään tuon vakavan tapahtuman opetukset, on "taivaan" so. Jumalan täytynyt tuntua olevan hyvin lähellä maata. Kaikkien Jumalaa rakastavien suurena tavoitteena ja koko ihmiskunnan etujen mukaista on täytynyt olla pitää voimassa taivaan ja maan välinen liitto ja pitää se mahdollisimman läheisenä. Mutta se olisi edellyttänyt kaikkien paheiden, niiden "synnillisten nautintojen" rajoittamista ja paheksuntaa, joiden perään luonnollinen ihminen, joka on uudistumaton ja pyhittymätön, jatkuvasti läähättää. Sellaisen on täytynyt tuntua jokaisesta epäpyhästä ihmisestä sietämättömän kahlitsevalta. "Lihallinen mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan", "ei halua alistua Hänen lailleen" eikä siihen "kykenekään". Se sanoo Kaikkivaltiaalle: "Erkane meistä, sillä me emme halua tietää Sinun teistäsi". Ei ole ihme, että ne, jotka olivat vieraantuneet Jumalasta ja vanhurskaudesta kokivat taivaan ja sen vaikutuksen ja auktoriteetin olevan sietämättömän lähellä niin kauan kuin tuon uuden maailman suuren esi-isän vaikutus oli vallalla, niin kauan kuin hänen elämänohjeitaan noudatettiin ja maailmassa vallitsi pyhä ilmapiiri, ja että he eivät voineet sellaisissa olosuhteissa "kävellä", vaan ainoastaan "ryömiä" -- ts. heillä ei ollut vapautta "vaeltaa sydämensä teitä ja silmiensä halun mukaan". Tästä kahleesta Nimrod vapautti heidät. Hän auttoi heitä työntämään Jumalan ja Hänen lakinsa ankaran hengellisyyden syrjään aloittamansa luopumuksen ja kannattajiensa keskuudessa kehittämänsä vapaan elämän avulla ja etäännyttämällä heidät niistä pyhistä vaikutteista, jotka olivat aikaisemmin enemmän tai vähemmän ohjanneet heitä ja niin hänestä tuli "Taivaan kohottaja", joka sai ihmiset tutnemaan ja toimimaan ikäänkuin taivas olisi kaukan maasta ja ikäänkuin joko taivaan Jumala "ei pystynyt näkemään pimeän pilven läpi" tai ei katsellut tyytymättömänä lakiensa rikkojia. Silloin kaikki sellaiset voivat tuntea hengittävänsä vapaasti ja vaeltavansa vapaudessa. Kaiken tämän vuoksi sellaiset ihmiset eivät voineet muuta kuin pitää Nimrodia hyväntekijänään.
Niin, kuka nyt olisikaan voinut kuvitella, että tahitilainen kansantaru olisi voinut havainnollistaa Atlaksen tarua? Mutta kun vertaillaan taivasta olkapäillään kannattavaa Atlasta Etelämeren jumalana palvottuun sankariin, joka siunasi maailmaa nostamalla ihmisten yllä raskaana lepäävää taivasta, kuka ei pystyisi näkemään näiden kahden tarun keskinäistä yhteyttä?*

*Polynesialaisessa tarussa kerrotaan taivaan ja maan olleen "sidottuna yhteen siteillä" ja valtavan määrän "sudenkorentoja" kerrotaan olleen mukana "siivillään" tärkeänä tekijänä näiden siteiden katkaisemisessa. (WILLIAMS) Eikö tässä olekin viittaus Nimrodin 63 "mahtavaan" tai "siivekkääseen"? Jumaliksi korotetut "mahtavat" esitettiiin usein siivekkäinä käärmeinä. Kts. WILKINSON, osa iv, s. 232, jossa Agathodaemon-jumala esitetään "siivekkäänä käärmeenä". Sellainen näky saattoi hyvinkin luonnollisesti säilyä raa'an kansan muistissa "sudenkorentoon" liittyneenä; ne kaikki esitettiin tietenkin samoin symbolein niinkuin kaikki Nimrodin aikakauden mahtavat tai siivekkäät tuona todellisena pakanuuden kulta-aikana, jolloin "kuolleista tuli demoneita" (HESIODOTUS, Works and Days). Jos jollekin nyt on käsittämätöntä, että Tahitin ja Babylonian mytologialla olisi sellainen yhteys, älkäämme jättäkö huomiotta, että mainitun tahitilaisen jumalan nimi oli Oro (WILLIAMS) ja "Horus (tai Orus)", kuten Wilkinson kutsuu Osiriksen poikaa Egyptissä, joka kiistattomasti lainasi järjestelmänsä Babyloniasta, esiintyi juuri tuossa nimenomaisessa hahmossa. (WILKINSON) Mikä sitten voisi tuo taivasta ja maata yhdistävien "siteiden" katkaiseminen olla muuta kuin sen liiton siteiden katkaisemista, jolla Jumala oli sitonut maan itseensä tuntiessaan Nooan uhrin suloisen tuoksun ja uudistaessaan silloin liittonsa ihmiskunnan kanssa tämän ihmiskunnan päämiehen kautta. Tämä liitto ei sisältänyt ainoastaan lupausta, ettei Jumala enää koskaan hukuttaisi sitä, vaan sisälsi myös lupauksen hengellisistä siunauksista niille, jotka pysyisivät siinä. Nooan uhrin suloisen tuoksun tunteminen otti huomioon hänen uskonsa Kristukseen. Kun Jumala tunsi tuon suloisen tuoksun Hän "siunasi Nooan ja hänen poikansa" (1.Moos.9:1), mikä ei tarkoittanut ainoastaan ajallisia, vaan myös hengellisiä ja iankaikkisia siunauksia. Siksi jokaisella Nooan pojalla, jolla oli Nooan usko ja vaelsi niinkuin Nooa, oli jumalallinen osallisuus "kaikinpuolin taattuun ja vakaaseen iankaikkiseen liittoon". Siunattuja olivat ne siteet, joilla Jumala sitoi uskovat ihmiset itseensä -- jotka yhdistivät taivaan ja maan niin tiiviisti yhteen. Ne taas, jotka liittyivät Nimrodin luopumukseen, rikkoivat liiton ja sanoivat itse asiassa heittäessään päältään Jumalan auktoriteetin: "Katkaiskaamme Hänen kahleensa ja heittäkäämme päältämme hänen köytensä". Tähän nimenomaiseen liittositeen katkaisemiseen taivaan ja maan välillä on aivan erityinen, vaikkakin verhottu viittaus kertomuksessa Babylonian Berosuksesta. Siinä Beluksen, ts. Nimrodin, kerrotaan erottaneen toisistaan taivaan ja maan sen jälkeen, kun hän oli ensin hälventänyt pimeyden ja sitten järjestäneen maailman kuntoon. (BEROSUS BUNSENISSA) Näiden sanojen tarkoituksena oli esittää Belus "Maailman muodostajana". Mutta silloinhan hänen muodostamansa maailma olisi ollut uusi maailma; sillä jo ennen hänen demiurgimaista voimankäyttöään oli olemassa luotuja olentoja. Beluksen tai Nimrodin luoma maailma oli ainoastaan uusi järjestys, jonka hän aloitti tekemällä tyhjäksi kaikki Jumalan kanssa solmitut liitot ja Jumalan määräykset ja niin kapinoimalla Taivasta vastaan. Jättiläisten kapina esitetään nimenomaan kapinana Taivasta vastaan. Tähän muinaiseen Babylonian mahtimiesten kapinaan Taivasta vastaan viitataan Danielin sanoissa Nebukadnessarille, kun hän ilmoittaa hallitsijan nöyryytyksen ja sitä seuraavan hänen asemansa ennalleen palauttamisen sanoessaan (Dan. 4:29): "...kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo".

Näin siis ilmenee, että Atlas, jonka leveillä hartioilla taivas lepää, ei viittaa mihinkään astronomisen tiedon erinomaisuuteen, vaikka sekin joidenkin mielestä on suurta, vaan aivan toiseen asiaan, siihen suureen luopumukseen, jossa jättiläiset kapinoivat Taivasta vastaan ja jossa "mahtavalla"* Nimrodilla oli sen johtajana ensimmäinen sija.**

*Kreikankielisen Septuagintan egyptinkielisessä käännöksessä sana "valtias", jota käytettän 1.Moos. 10:8:ssa Nimrodista, on käännetty yleisnimellä "Jättiläinen".
** IVAN ja KALLERY osoittavat Japanin kuvauksessaan, että siellä tunnettiin Atlaksen tarua vastaava kertomus, sillä he kertovat, että Keisari istuutuu kerran päivässä valtaistuimelleen kannattamaan maailmaa ja valtakuntaansa". Jotakin vastaavaa lisättiin aikanaan Atlaksenkin taruun, sillä PAUSANIAS osoittaa, että Atlas esitettiin kannattamassa sekä maata että taivasta.

Siinä järjestelmässä, jonka aloittamisessa Nimrodilla oli pääosa, ihmiset johdatettiin uskomaan, että ei tarvittu todellista sydämen kääntymystä ja että mikäli muutos oli tarpeen, uudestisyntyminen voi tapahtua pelkästään ulkonaisin keinoin. Kun tarkastelemme aihepiiriä bakkanaalien valossa, joita, kuten lukija on havainnut, vietettiin Nimrodin muistoksi, on ilmeistä, että hän johti ihmiskunnan etsimään mielihyvää ensisijaisesti aistillisista nautinnoista ja näytti heille, miten he voisivat nauttia synnin tuottamasta mielihyvästä ilman mitään pelkoa pyhän Jumalan vihasta. Kaikilla hänen retkillään häntä seurasi aina joukko naisia; ja musiikki ja laulu ja pelit ja remuaminen ja kaikki sellainen, joka miellyttää luonnollista ihmistä, raivasivat hänelle tietä ihmisten suosioon. Osa 8: Lapsen kuolema
Alkuperäinen artikkeli: The Two Babylons. Chapter II Section II Sub-Section III. The Child in Greece by Alexander Hislop
Alkuun | Sisällys | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä