Raamattu vaikenee täysin siitä miten Nimrod kuoli. Vanhan perimätiedon mukaan hänen loppunsa oli väkivaltainen. Ne olosuhteet, joissa hänen kuolemansa perimätiedon mukaan tapahtui, ovat kuitenkin erilaisten tarinoiden verhoamat. Kerrotaan, että Jumalan Baabelin tornia vastaan lähettämä myrsky kaatoi sen ja Nimrod menehtyi sen raunioihin. Se ei voi olla totta, koska meillä on riittävästi todistusaineistoa siitä, että Baabelin torni oli pystyssä vielä kauan Nimrodin päivien jälkeenkin. Ninuksen kuolemasta taas maallinen historia puhuu viittauksenomaisesti ja salaperäisesti, vaikka erään kertomuksen mukaan hän olisi kärsinyt samanlaisen väkivaltaisen kuoleman kuin Pebtheus, Lycurgus* ja Orfeus, joista kerrotaan, että heidät raadeltiin kappaleiksi.**
*Lycurgus, josta on yleisesti tehty Bacchuksen vihamies, mutta jota traakialaiset ja fryygialaiset pitävät samana kuin Bacchus, joka, kuten tunnettua, raadeltiin palasiksi.
**LUDOVICUS VIVES, Commentary on Augustine. Ninusta, johon Vives viittaa, kutsutaan "Intian kuninkaaksi". Sana 'Intia' tarkoittaa yleensä, vaikkei aina antiikin kirjallisuudessa Etiopiaa tai Kuusin maata. Siten Choaspes-jokea itäisten kuusilaisten maassa kutsutaan "intialaiseksi joeksi" (DIONYSIUS AFER. Periergesis); ja Virgilius sanoo Niilin tulevan "värillisten intiaanien" maasta(George -- ts. Afrikan kuusilaisten tai etiopialaisten maasta. Diodorus Siculus (Bibliotheca) kutsuu myös Osirista "syntyperälttän intialaiseksi". Ei siis voi olla epäilystäkään siitä etteikö "Ninus, Intian kuningas" ole kuusilainen tai etiopialainen Ninus.
Kun nyt olemme määritelleet Nimrodin ja egyptiläisen Osiriksen henkilöyden olemme saaneet samalla lisävalaistusta Nimrodin kuolemaan. Osiris kärsi väkivaltaisen kuoleman ja Egyptin epäjumalanpalveluksen keskeisenä aiheena olikin juuri tuo Osiriksen väkivaltainen kuolema. Jos Osiris oli Nimrod, niinkuin olemme havainneet, se väkivaltainen kuolema, jota egyptiläiset niin pateettiseti valittivat jokavuotisina juhlapäivinään, oli nimenomaan Nimrodin kuolema. Eri maiden mysteereissä palvotun jumalan kuolemaa kuvaavat kertomukset todistavat kaikki samaa. Eräs Platonin lauselma näyttää osoittavan, että hänen aikanaan pidettiin Egyptin Osirista samana kuin Tammus; *ja on tunnettua, että Tammus oli sama kuin Adonis, kuuluisa METSÄMIES, jonka kuolemaa Venuksen kerrotaan valittaneen niin katkerasti.
*Kts. WILKINSONIN Egyptians. Platon lauselma merkitsee sitä, että kuuluisa Thoth oli Egyptin kuninkaan Thamuksen "neuvonantaja". Koska taas Thothia pidetään kautta maailman Osiriksen "neuvonantajana", voidaan siitä vetää se jophtopäätös, että Thamus ja Osiris ovat sama henkilö.
Samoin kuin Egyptin naiset itkivät Osirista, samoin Foinikian ja Assyrian naiset itkivät Tammusta ja samoin naiset itkivät Kreikassa ja Roomassa Bacchusta, jonka nimi, kuten olemme nähneet, merkitsee 'Valitettua' tai 'Itkettyä'. Ja nyt, bakkanaalien valittajaisten yhteydessä, huomaamme Nebroksen tai "täplikkään peuran" ja Nebrodin, "mahtavan metsämiehen" välisen yhteyden tärkeyden tulevan ilmeiseksi. Nebros tai "täplikäs peura" oli Bacchuksen symboli ja edusti Nebrodia tai Nimrodia itseään. Tietyissä tilanteissa näissä mystisissä juhlallisuuksissa Nebros tai "täplikäs peura" raadeltiin palasiksi nimenomaan, kuten Photius kertoo, sen muistoksi, mitä peuran symboloimalle Bacchukselle* tapahtui.
*Photius lainaa Demosthenesta otsikon "Nebridzion" alla: "täplikkäät peurat (tai nebroi) revittiin palasiksi eräästä tietystä mystisestä tai mysteereihin liittyvästä syystä"; ja hän kertoo itse, että "nebroin /tai täplikkään peuran" raateleminen palasiksi tapahtui Dionysioksen tai Bacchuksen kärsimysten jäljittelemiseksi. (PHOTIUS, Lexicon)
"Täplikkään", Nebroksen raateleminen kappaleiksi vahvistaa sen johtopäätöksen, että Bacchuksen samoin kuin Osiriksenkin kuolema, edustivat Nebrodin kuolemaa, sillä babylonialaiset palvoivat häntä nimellä "Täplikäs". Vaikka emme löydäkään mitään kuvausta kreikkalaisten viettämistä mysteereistä Homeroksen jättiläisen ja mahtavan metsämiehen Orionin muistoksi, sillä nimellä, hänen esitettiin symbolisesti kuolleen samalla tavoin kuin millä Osiris kuoli ja hänen esitettiin siirtyneen taivaaseen.*
Kts. OVIDIUKSEN Fasti. Ovidius esittää Orionin niin täynnä ylpeyttä suuren voimansa takia, että hän väittää turhamaisuudessaan, ettei mikään muu olento maan päällä voisi hänelle mitään, jolloin esiin ilmestyi skorpioni ja runoilija lisää: "hän joutui tähtien joukkoon". Skorpioni on kaldeankielellä Akrab; mutta Ak-rab näin tavutettuna merkitsee samaa kuin "SUURI SORTAJA" ja se on eläinradan skorpionin salattu merkitys. Tuo merkki symboloi häntä, joka surmasi tuon Babylonian jumalan ja sorti hänen pystyttämäänsä järjestelmää. Kun aurinko oli skorpionin merkissä, silloin Osiris katosi Egyptissä (WILKINSON) ja hänen katoamistaan valitettiin suuresti. Toinenkin seikka yhdistettiin tuon egyptiläisen jumalan kuolemaan; mutta on erityisesti huomattava, että koska se, että Osiris "lisättiin tähtien joukkoon", oli seurausta yhteenotosta skorpionin kanssa, tapahtui, että kun skorpioni oli laskeva, Osiris katosi.
Persialaisten todisteiden perusteella olemme täysin vakuuttuneita siitä, että Nimrod kohotettiin jumalaksi kuolemansa jälkeen Orion-nimisenä ja hänet luettiin tähtien joukkoon. Tästä meillä on mittavia ja yksimielisiä todisteita, jotka kaikki johtavat siihen johtopäätökseen, että Babylonian äitijumalattaren käsivarsilla lepäävänä lapsena palvotun Nimrodin kuolema oli väkivaltainen.
Kun nyt tämä mahtava sankari koki yhtäkkiä keskellä kunniakasta uraansa väkivaltaisen kuoleman, katastrofin aiheuttama järkytys näyttää olleen totisesti suuri. Kun uutiset levisisvät ulkomaille, huvituksille antautuneista tuntui ikäänkuin ihmiskunnan suurin hyväntekijä olisi kuollut ja kansojen ilo olisi himmennyt. Alkuperäisestä uskosta luopuneet valittivat taivaalle ääneensä kaikkialla noin hirveää katastrofia. Siitä alkoivat nuo Tammusin valittajaiset, johon Israelin tyttäret antoivat houkutella itsensä ja jotka voidaan löytää ei ainoastaan antiikin klassisesta kirjallisuudesta, vaan maailmankirjallisuudesta aina Ultima Thulesta Japaniin.
Pastori W. Gillespie puhuu siten sellaisista valittajaisista Kiinassakin: "Lohikäärmeveneen festivaali tapahtuu keskikesällä ja se on hyvin kiihkeää aikaa. Noin 2000 vuotta sitten eli nuori kiinalainen mandariini Wat-yune, jota kansa suuresi kunnioitti ja rakasti. Kaikkien murheeksi hän hukkui yhtäkkiä jokeen. Monia veneitä ryntäsi heti etsimään häntä, mutta hänen ruumistaan ei löydetty koskaan. Aina tuosta ajasta lähtien samana päivänä lohikäärmeveneet lähtevät etsimään häntä". "Kirjailija lisää: 'Siinä on jotain samaa kuin Adoniksen suremisessa tai Tammusin valittamisessa, josta Raamatussa puhutaan'". Koska suuri Buddha-jumala esitetään yleensä Kiinassa neekerinä, saatamme pystyä nimeämään tuon rakastetun mandariinin, jonka menetystä vuosittain valitetaan. Japanin uskonnollinen järjestelmä käy suurimmaksi osaksi yksiin Kiinan uskonnollisen järjestelmän kanssa. Samanlaisia valittajaisia oli kaikkialla Skandinaviassa ja Islannissa, joissa surtiin Balder-jumalan menetystä. Kohtalon kirjan mukaan "Balder tapettiin, vaikka taivaan valtakunta oli riippuvainen hänen elämästään" Loki-jumalan, pahan hengen petoksen kautta. Hänen isänsä Odin oli "saanut tietää kohtalon kirjasta tuon hirveän salaisuuden manattuaan esiin tietäjähengen asuinsijastaan manalasta. Kaikki jumalat vapisivat kuultuaan tästä tapahtumasta. Silloin [Odinin vaimo] Frigg käski jokaisen elollisen tai elottoman vannomaan valan, ettei se vahingoittaisi tai toimisi aseena Balderia vastaan. Tuli, vesi, kalliot ja kasvit olivat tämän juhlallisen valan sitomia. Ainoastaan yksi kasvi unohtui, misteli. Loki sai tietää siitä ja valmisti tuosta kurjasta kasvista kuolemanaseen. Eräs Valhallassa [jumalten asuinsijassa] leikityistä sotaisista leikeistä oli nuolien heittäminen kohti haavoittumatonta Balderia kohti, jonka mielestä oli hauskaa paljastaa haavoittumaton rintansa nuolille. Eräässä tällaisessa kisassa paha olento Loki laittoi mistelinoksan sokean Höderin käteen, joka toteutti tahtomattaan kohtalokkaan ennustuksen surmatessaan veljensä. Silminnäkijät joutuivat sanattoman ihmetyksen valtaan; ja heidän onnettomuutensa oli sitäkin suurempi, koska kukaan ei uskaltanut kostaa tekoa paikan pyhyyden tähden. Itkien ja valittaen he kantoivat elottoman ruumiin rannalle ja asettivat sen laivaan yhdessä hänen ihanan morsiamensa Nannan ruumiin kanssa, jonka sydän oli murtunut surusta. Balderin hevonen ja hänen aseensa poltettiin samalla hautajaisroviolla niinkuin oli tapana ehdä pohjolan muinaisten sankarien hautajaisseremoniassa." Silloin hänen äitinsä Frigg joutui murheen valtaan. Tri Crichton kuvaa: "Lohduttomana menetettyään kauniin poikansa hän lähetti (nopean) Hermodrin [manalan jumalattaren Helin asuinsijoille] tarjoamaan lunnaita poikansa vapauttamiseksi. Tuo synkkä jumalatar lupasi, että hän saisi palata takaisin, jos kaikki maan päällä itkisivät häntä. Sitten lähetettiin sanansaattajia kaikkialle maailmaan valvomaan, että määräystä toteltaisiin ja yleinen suru sai aikaan sen, että koko maailma tuntui olevan 'suojasään vallassa'". Näistä kahdesta alkuperäisestä tarusta on olemassa monia muunnoksia; mutta pohjimmiltaan tarujen ydin on sama, joka osoittaa, että niiden on täytynyt olla peräisin samasta lähteestä.
Alkuperäinen artikkeli: The Two Babylons by Hislop: The Death of the Child
Lapsen jumalallistaminen
Alkuun | Sisällys | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat