ONKO JUMALA YKSI VAI KOLME YHDESSÄ?
Sanaa ‘kolminaisuus’ ei Raamatussa ole. Sana ilmaisee, että Jumala on kolminainen ja samalla yksi. Sanan täydessä merkityksessä kolminaisuudesta tuli oppi vasta Athanasiuksen uskontunnustuksessa 5. tai 6. vuosisadalla, jossa se sai olennaisen muotonsa.
Kolminaisuusoppia on sanottu kirkkojen keskeisimmäksi dogmiksi. Siitä kiinnipitäminen tai sen hylkääminen vaikuttaa ratkaisevasti pelastusoppiin. Katolinen kirkko, Ortodoksinen kirkko, ja protestantit hyväksyivät Athanasiuksen uskontunnustuksen kaikessa oleellisessa. Siitä on tullut ekumeeninen symboli. (IRT osa 2 palsta 2603-2604)Kolminaisuuden taustaa
Kolminaisuusopin alku juontaa juurensa Sinearin maahan Baabelin kaupunkiin. Haamin poika Kuus "siitti" Nimrodin, joka "oli mahtava metsämies Herran edessä" (1 Moos.10:9). Nimrod oli Kuusin ja Semiramiksen jälkeläinen, joka hallitsi suurelta osin senaikaista maailmaa (I Moos. 10:10-12). Babylonian historian tutkijoiden mukaan Nimrod avioitui Semiramiksen (äitinsä) kanssa. Tästä liitosta syntyi Tammus muutamia kuukausia Nimrodin kuoleman jälkeen. Babylonialaisen mytologian mukaan villisika surmasi Nimrodin, mutta "sitkeästi säilyneen perimätiedon mukaan 72 tuomaria tuomitsi hänet kuolemaan" (Wilkinson, G.: Egyptians 4:330-332, Lontoo 1837-41).
Muutama kuukausi Nimrodin kuoleman jälkeen Semiramis synnytti pojan, Tammuksen, jonka sanottiin olevan "jälleensyntynyt" Nimrod. Tammusta alettiin kuvata äitinsä Semiramiksen käsivarsilla ja siitä syntyi äiti-lapsi - kultti, joka levisi kaikkialle. Todellisena palvonnan kohteena oli kuitenkin äiti, Semiramis. Egyptissä äitiä ja lasta palvottiin nimillä Isis ja Osiris, Intiassa nimillä Isi ja Iswara; Aasiassa nimillä Cybele an Deoius; pakanallisessa Roomassa nimillä Fortuna ja Jupiter jne. Haam, Kuus, Nimrod ja Semiramis kehittivät palvontajärjestelmän, josta kehittyi meidän tuntemamme kolminaisuusoppi (Hislop:Kaksi Babylonia Lapsen äiti).Kolminaisuus muualla
"Assyrian korkeimman jumaluuden kolminaisuusmerkki oli seuraavanlainen: ‘Ensiksi on vanhan miehen pää, toiseksi on nolla tai ympyräkehä (vrt. kuva Jeesuksesta sädekehä pään päällä, kirjoittajan huomautus), joka edusti ‘siementä’, ja lopuksi linnun siivet ja pyrstö tai kyyhkynen, esittäen, kuitenkin pilkaten ja herjaten Isän, Siemenen tai Pojan ja Pyhän Hengen ykseyttä.." Tämä oli alkuperäinen tapa, jolla pakanat kuvasivat kolmiyhteistä jumalaa. Jonkin ajan kuluttua jumaluusoppi muuttui siten, että nämä kolme persoonaa olivat Iankaikkinen Isä, ihmisäidin hahmossa lihaksitullut Jumalan Henki ja jumalallinen poika, lihaksitulemisen hedelmä" (Hislop: Two Babylons Kolminaisuus ykseydessä).
"Yhdessä Intian vanhimmista temppeliluolista on nähtävissä korkein jumalolento, jolla on yhdessä ruumiissa kolme päätä, ja se on nimeltään 'Eko Deva Trimutti', mikä tarkoittaa 'Yksi Jumala, kolme muotoa' (Hislop: Kaksi Babylonia Kolminaisuus ykseydessä).
"Japanissa Buddhan palvojien suurella jumalolennolla Buddhalla on kolme päätä yhdessä ruumiissa. Japanissa sitä kutsutaan nimellä ‘San Pao Fuh’"(Hislop:Kaksi Babylonia Kolminaisuus ykseydessä).
Kaikki edellä olleet esimerkit todistavat, että kolmiyhteinen jumala edusti pakanallista epäjumalan palvontaa hyvin varhaisena aikakautena.
Vanhat historiankirjoitukset ovat osoittaneet, että kolminaisuus oli universaalinen, kaikissa maailman kansoissa oleva oppi, jonka juuret ja palvonta oli niin yleistä, että 1. Mooseksen kirjasta alkaen Jumala jatkuvasti tuo ilmi omaa ykseyttään, vastakohtana yleiselle kolminaisuusopille. Sama opetus jatkuu sivu sivulta läpi Raamatun.Vieras Jumala juutalaisuudelle
Pnina Nave Levison kirjoittaa kirjassaan "Mitä on juutalainen usko?" seuraavasti: "Juutalaisuudessa sanotaan usein ‘Nimi’, hebreaksi ha-sem, kun puhutaan Luojasta. Epäsuorat tai muunnetut nimitykset johtuvat kunnioituksesta. Ne noudattavat käskyä olla turhaan lausumatta Jumalan nimeä (2 Moos.20:7). Tämä koskee ennenkaikkea Raamatun käyttämää Jumalan nimeä, joka kirjoitetaan JHWH ja luetaan Adonaj, ‘Herra’. Emme tiedä, mikä itse asiassa oli oikea lukutapa.
Toisen temppelin aikana papit lausuivat tetragrammin ainoastaan temppelissä pidetyn jumalanpalveluksen tietyissä kohdissa samoin kuin erityisen hurskaat yksityisissä kulttitoimituksissaan temppelin ulkopuolella.
Samoihin aikoihin otettiin tavaksi, että Raamattua luettaessa tetragrammi oli luettava ‘Adonaj’. Kun Raamatun teksti varustettiin vokaaleilla 800-luvulla, merkittiin tetragrammi Adonaj -sanan vokaalimerkeillä, jotka foneettisista syistä olivat e-o-a. Kristityt ovat 1500-luvulta lähtien siten virheellisesti lukeneet "Jehova" ja ovat siten luoneet juutalaisuudessa tuntemattoman jumalan nimen. Se korvattiin 1800-luvulla tieteellisessä teologiassa samoin kyseenalaisella lukutavalla "Jahve". Sitä on viime aikoina käytetty monissa kristittyjen Raamatuissa tavanmukaisena "Herra" -nimen asemesta, ja nyt kristityt löytävät sekä itselleen että juutalaisille vieraan Jumalan Raamatussaan (Pnina Nave Levinson: Mitä on juutalainen usko? ss.35-36) (Levison: Einfurung in die rabbinische Theologie), (lihavoinnit kirjoittajan.). Edellisestä johtuen olen käyttänyt "Jumala"-nimen yhteydessä sanoja El, Elohim, ja sanojen "Herra" yhteydessä tetragrammia JHWH.Israelin Jumalan nimi
Juutalainen kansa asui Egyptissä "kolminaisuuden" keskellä. Hyvin aikaisessa vaiheessa haamilaiset asuttivat Egyptin ja toivat tullessaan Sinearin lakeudelle Baabelissa oppimansa jumalanpalvonnan. Isis, Horus ja Seeb olivat Egyptin kolminaisuuden nimet. Alusta alkaen Jumala yrittää tehdä kansalleen tiettäväksi kuka ja mikä Hän on. "Minä olen Herra (JHWH, Adonaj)) sinun Jumalasi (EL, Elohim) ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä", "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani". Nämä sanat eri muodoissaan kaikuvat jatkuvasti Mooseksen kirjoissa. Ja V Moos 6:4 ovat Israelin Jumalan ykseyden ylistys, jota oppia kansan piti ylläpitää kolminaisuuden kyllästämien kansojen keskuudessa. "Kuule Israel, Herra (JHWH), meidän Jumalamme (El; Elohim) Herra (JHWH, Adonaj) on yksi". "Ja rakasta Herraa (JHWH, Adonaj) sinun Jumalaasi (Elohim) kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi". Kuningas Jaakon käännös (King James version) kääntää V Moos 6:4:n "Hear, O Israel, Jehovah our God is one Jehovah" tai "only Jehovah". (Vert. kappale "Vieras Jumala juutalaisuudelle")
Kutsuessaan Moosesta Jumala ilmoittaa hänelle nimensä ja olemuksensa. Mooseksen ja Aaronin tehtävä ei ollut ainoastaan johtaa kansaa pois Egyptistä, vaan myös ilmoittaa Faaraolle, kuka Israelin Jumala on. Faarao edusti tuolloin sitä oppia, jonka kansa oli tuonut mukanaan Haamin muuttaessa Egyptiin. Kun Jumala (El, Elohim) kutsuu Moosesta (2 Moos.3:2-), ottaa Hän ensin muodon, jossa hän voi lähestyä ihmistä. Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä. Kun Herra (JHWH, Adonaj) näki hänen tulevan, huusi Hän, Jumala (El, Elohim), pensaasta (jae 4)... Annettuaan Moosekselle tehtävän Hän vielä ilmoittaa nimensä, jolla Häntä on kutsut- tava inkaikkisesti "...ja Hän sanoi vielä Minä olen (JHWH, Adonaj) lähetti minut..." (jae14).
"Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: ’sano israelilaisille näin: Herra (JHWH, Adonaj), teidän isienne Jumala (Elohim), Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti ja näin on minua kutsuttava sukupolvesta sukupolveen...’" (jae 15).
Uudistaessaan käskynsä ja lupauksensa Moosekselle 2 Moos.6:2-3, Hän muistuttaa Moosesta kuka Hän (mikä Hänen nimensä) on. Minä olen Herra (JHWH, Adonaj). "Ja minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille Jumalana (El,Elohim) Kaikkivaltiaana (El Shaddai), mutta nimelläni Herra (JHWH, Adonaj) en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi".
Psalmi 118 on hyvin mielenkiintoinen. Ensinnäkin siinä Herran (JHWH) nimi useaan kertaan yhdistetään "Pelastajaan" (Jeshua). Esim. jae 14:ä "Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni ja hän tuli minulle pelastajaksi (Jeshua)". Jae 21 "Minä kiitän sinua (Herra, JHWH, Adonaj) siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi (Jeshua)".
Jakeita 21-24 Jeesus itse lainaa Matteuksen evankeliumissa (Mat.21:42). Samaa kohtaa käyttää Pietari (1Piet.2:6-). Mutta psalmin 118 jakeen 27 ilmoitus on mielenkiintoinen: "Herra on Jumala ja hän antoi valon meille loistaa...". Voitaisiin ehkä kirjoittaa JHWH on Elohim tai Minä olen Elohim! (Vert. 2 Moos.3:14)Jumalan ykseys Jesajan kautta
Profeetta Jesajan kautta Jumala hyvin voimakkaasti puolustaa ykseyttään. On liikuttavaa nähdä, kuinka kouriintuntuvasti ja yksinkertaisesti Jumala koettaa saada kansaansa uskomaan häneen heidän yhtenä ainoana Jumalanaan, Herranaan ja Pelastajanaan. Useita lainauksia Jesajan kirjasta: Jes.8: 13 "Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa". Jae 14 "Ja Hän (JHWH, Adonaj Sebaot) on oleva pyhäkkö, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille..." (Vert. 1Piet.2:7). Jes 9: 5 "Sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on (alkuk.’Häntä on kutsuttava’, vert.Luuk.1:32: "Hän on suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi" jae 35: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut sentähden myös se pyhä mikä syntyy pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi") Ihmeellinen (Tuom.13:18), Neuvonantaja, Väkevä (mm. 1. Moos. 49:24, Jes.1:24) Jumala (El, Elohim) Iankaikkinen (El Shaddai) Isä (Ps. 89:27, Jes. 63:16, 64:18) Rauhanruhtinas (sar shalom Jes.9:4)."
40:18 "Keneenkä siis te vertaatte Jumalan ja minkämuotoiseksi te hänet teette?"
25 "Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin, sanoo Pyhä"
28 "...Herra /JHWH) on iankaikkinen Jumala (El Shaddai)"
41:4 "Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut. Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä Herra (JHWH), joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama"
42:8 "Minä Herra (JHWH), se on minun nimeni..." 43:11 "Minä, minä olen Herra (JHWH) eikä ole muuta pelastajaa kuin minä".
14 "Näin sanoo Herra (JHWH) teidän lunastajanne (go´el = lunastaja, vavapaaksiostaja) Israelin Pyhä".
44:6 "Näin sanoo Herra (JHWH) Israelin Kuningas ja sen lunastaja Herra Sebaot, Minä olen ensimmäinen (aleph = hebrean ensimmäinen kirjain) ja minä olen viimeinen" (tau = heb. viimeinen kirjain). Vrt. Jeesus sanoo "Minä olen A ja O" (alfa ja omega kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain).
7 "Kuka on minun kaltaiseni..."
8 "Onko muuta Jumalaa kuin minä (yksikkö) Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne". Vrt. Jeesus on pelastuskallio.
24 "Näin sanoo Herra (JHWH, Adonaj) sinun lunastajasi...Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan— kuka oli minun kanssani".
45:5 "Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa."
6 "jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, (JHWH, Adonaj) eikä toista ole"
12 "Minä (yksikössä) olen tehnyt maan..."
15 "Totisesti sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja"
23 "Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman" Huom! vertaa Fil.2:9
48:12 "Kuule minua...Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen ja minä olen myös viimeinen."
Jesajan kirjan viimeisissä jakeissa Jumala profeetan kautta ikään kuin tiivistää varoituksen kolminaisuusopista. "Sillä katso Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan; ja Herran surmaamia on oleva paljon(,) Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä..." (Jes.66:15-17). King James versionissa jae kuuluu: "They that sanctity themselves, and purify themselves in the gardens, after the rites of the ONLY ONE".
"Only One" Babylonian kielessä merkitsee jumalaa nimeltä Achad, jossa on kolme persoonaa ja symbolisoi kolminaisuusoppia. Layardin löydöissä sitä oli kuvattu tasasivuisella kolmiolla juuri kuten Roomalaiskatolisessa kirkossa ja muissakin kirkoissa tänä päivänä (Hislop: Two Babylons Kolminaisuus ykseydessä).
Profetoidessaan tulevasta Messiaasta profeetta Jeremia kirjoittaa: "Katso päivät tulevat, sanoo Herra (JHWH, Adonaj) jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan Vesan, hän on hallitseva kuninkaana... Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan Herra (JHWH, Adonaj) meidän vanhurskautemme" ( Jer. 23: 5-6 ). Kysymyksessä on ehdottomasti profetia Jeesuksesta ja Hänen nimestään. Toisessa kohtaa profetoidaan Jeesuksesta, jolloin Hänelle annetaan nimi Immaanuel "Jumala meidän kanssamme".Sakarjan profetia
Profetoidessaan lopunajan tapahtumista Sakarja näkee myös Jumalan nimen ja ykseyden. Kun lunastus ja pelastus on loppuun suoritettu, myös Jumalan työ ja tehtävä niiltä osin lakkaa. "Herra (JHWH, Adonaj) on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra (JHWH, Adonaj) oleva yksi ja hänen nimensä yksi." (Sakarja 14:9). Paavali ilmoittaa saman asian hieman eri tavalla. "...sitten tulee loppu, kun Hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle...ja kun kaikki on alistettu Pojan (Jeshua, Immaanuel, Vesa, Jeesus) valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut Hänen valtansa alle, että Jumala olisi kaikki kaikissa" (1 Kor 15: 24-28).
Niinkuin tässä erittäin lyhyessä VT:n tutkistelussa on nähtävissä, El, Elohim (Jumala), Elshaddai (Kaikkivaltias), JHWH ( Adonaj, Herra) ja Jeshua (Jeesus) muodostavat yhden jakamattoman kokonaisuuden, yhden Jumalan, joka ilmoittaa itsensä monella eri tavalla ja monella eri nimellä kansansa tarpeiden mukaan.Miten UT:n käännökset muokattiin kolminaisuusoppia tukeviksi
Yhtenä vaikuttavana, hyvinkin ratkaisevana tekijänä kolminaisuusopin muotoutumiselle UT:ssa oli uusplatonismina tunnettu uskonnollisfilosofinen suunta, jonka varhaisena edustajana on pidetty juutalaista filosofia Filonia (n.30-50 jKr). Uusplatonismin päämies on kuitenkin Ammonios Sakkaksen oppilas Plotinos ja hänen opiskelutoverinsa Origenes. Origenes ei uskonut todelliseen helvettiin tai taivaaseen, eikä siihen, että Raamattu on Jumalan Sana. Origene ei myöskään uskonut että Jeesus on Jumala ilmestynyt lihassa (1Tim.3:16; Tämä on "totuuden pylväs ja perustus ja tunnetusti suuri jumalisuuden salaisuus: Jumala ilmestynyt lihassa...").
Uuden testamentin kirjoitusten systemaattinen väärentäminen alkoi n.200 luvulla. Pääarkkitehtina siinä työssä oli Origenes 184-254 jKr., joka oleili tuolloin Syyriassa Aleksandriassa. "Kaupunki oli saatanan terrorisoima ja koko Egyptin maa palvoi kolminaisuutta Isiksen, (äiti) Horuksen (poika) Sebin (isä) ollessa kohteina. Myöhemmässä vaiheessa tämä palvonta siirtyi myös katoliseen kirkkoon." (Ralph Woodrow: Babylon Mystery Religion.) "Heidän ehtoollisleivässään (öylätti) on kirjainyhdistelmä I H S, jonka sanotaan merkitsevän Iesus Hominum Salvator ‘Jeesus ihmisten pelastaja’ (Jesus the Saviour of men). Todellisuudessa kirjainyhdistelmä tarkoittaa juuri "Egyptiläistä kolminaisuusoppia ‘Isis, Horus ja Seb’ IHS" (Hislop: Kaksi Babylonia: Messu-uhri ). "Myöskin okkultiset symbolit kuten pyramidit, ankh (lenkkipäinen risti), kaikkinäkevä Horuksen silmä, obeliskit jne. olivat osa harjoitettua epäjumalanpalvontaa" (Ralph Woodrow: "Babylon Mystery Religion"). Kaupungissa oli uskonnollis-filosofinen koulu, josta tuli hengellisen opetuksen ja kulttuurin keskus.
Antiokiassa, missä uskovia alettiin kutsua kristityiksi, todelliset uskovat olivat kopioineet Raamatun alkuperäisiä käsikirjoituksia. Nämä kopiot olivat tarkkoja ja luotettavia Raamatun kirjoituksia.
Antiokialaiset uskovat olivat lähettäneet Egyptiin lähetystyöntekijöitä, jotka olivat asuneet Aleksandriassa, joka oli toiseksi suurin kaupunki maailmassa. Lähetystyöntekijöiltä Origenes oli saanut alkuperäiset Raamatun kirjoitukset, joita hän alkoi tutkia ja muuttaa niitä vastaamaan sitä pakanallista kolminaisuusoppia, joka silloisessa maailmassa oli vallalla. Origenes tovereineen muokkasi pakanallisia käsityksiä taitavasti "kristilliseen kulttuuriin" soveltuviksi. Vanhakirkollisen oppikehityksen suuntien joukossa se tunnetaan aleksandrialaisena teologiana, joka "koetti aikaansaada tieteellisen synteesin, joka yhdistäisi kristityn teologian ja kreikkalaisen filosofian" (Uusi Tietosanakirja: Aleksandrialainen teologia). Nimenomaan tämän koulukunnan vaikutuksesta jumalkolminaisuuden mytologi- nen käsitys omaksuttiin kristittyjen jumalkäsitteeksi. Pakanalliselle kolminaisuudel- le annettiin uudet raamatulliset nimet, kuten hyvin tiedämme. Origenes jätti pois jakeita tai muutti niitä vastaamaan oppia pakanallisesta kolminaisuudesta. Yksi merkittävä poisto on 1. Joh.5:7. Alkuperäinen kirjoitus kuuluu: "Sillä kolme on jotka todistavat taivaassa Isä, Sana ja Pyhä Henki ja nämä kolme ovat yksi". Ei kolme yhdessä persoonassa, vaan yksi Jumala, joka ilmoittaa itsensä eri tavoin.Kolminaisuusopit Uuden Testamentin aikana
"Samaan aikaan aidon Jeesuksen jumaluuteen ja sovitustyöhön perustuvan uskon kanssa oli vaikuttamassa toinenkin valtauoma, jonka merkitys on huomattava, kun kysymyksessä on suuri metamorfoosi (muodonmuutos).
Myyttien alkuperämaasta idästä oli tunkeutumassa länttä kohti useita uskonnollisia liikkeitä, joiden turvin ikivanhat mysteeriuskonnot levittäytyivät länttä kohti.Yksi suurimmista idästä tulleista uskonnoista oli Mithra-kultti, joka sai monet Rooman keisareista vihkiytymään oppiin. Ainakin Hadrianus, Commodus ja Heliogabalus antoivat vihkiä itsensä mysteereihin. Commodus saattoi Mithran mysteerit voimaan Roomassa. Mithra-uskoon sisältyi sekä kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, että kolminaisuusoppi ja jumalan syntymäpäivän viettäminen joulukuun 25. päivänä. Uskontoon vihittävän päälle pirskoteltiin Mithran, pyhän härän verta, jolloin hänestä tuli uusi ihminen synneistään puhdistettuna” (Kunskapets Bok 5:2393-94, Stockholm 1937-40).
Rooman aurinkoa palvovalla keisarilla Konsatinuksella oli "hengellisenä" neuvonantajana mies nimeltä Eusebius (hänestä tuli Kesarean piispa). Hän uskoi samoin kuin Origenes. "Juuri Origeneen egyptiläisistä väärennetyistä käsikirjoituksista Eusebius kirjoitutti Hieronymuksella 50 ‘Raamattua’. Syntyi Latin Vulgate Bible, jonka rinnalla kaikki toiset käännökset olivat laittomia (outlawed). Tätä raamatunkäännöstä on yhä enenevässä määrin käytetty pohjana tehtäessä Raamatusta uusia käännöksiä" (Ramsay Mac Mullen: Constantine s.112).
Paavinkirkolla on joissakin kirkoissaan, esimerkiksi niinsanottujen Madridin Trinitarianien munkkiluostarissa kolmiyhteisen jumalan kuva, jossa on yksi ruumis ja kolme päätä. Parkhurstin Hebrew Lexicon, sub voce "Cherubim" lainaa otteen heinäkuun 17. päivänä 1856 ilmestyneestä Dublin Catholic Layman -julkaisusta, joka on hyvin pätevä protestanttinen kirjoitus. Se kuvaili paavillista kolminaisuuskuvaa, joka oli hiljattain julkaistu kyseisessä kaupungissa. Tässä kuvauksessa nähdään, miten tällainen jumalankuva esitetään tutumpana (nearer home) (Hislop: Kaksi Babylonia Kolminaisuus ykseydessä): "Kuvan keskellä on Pyhä Kolminaisuus. Isä Jumala ja Jumalan Poika esitetään kaksipäisenä miehenä, jolla on yksi ruumis ja kaksi kättä. Toinen päistä on sen näköinen, millaisena Vapahtajamme tavallisesti esitetään. Toinen pää on vanhan miehen pää, jonka yläpuolella on kolmio. Hahmon keskeltä lähtee Pyhä Henki kyyhkysen muodossa. Mielestämme kristitylle mielelle täytyy olla tuskallista ja kristityn tunteille inhottavaa ja vastenmielistä katsoa tällaista kuvaa" (Catholic Layman).King James version
Kirjapainon keksiminen 1600 luvun alussa muutti oleellisesti Raamatun kulkua. Englannin kuningas James (Jaakko) keräsi 48 oppinutta ja puolueetonta miestä tutkimaan alkuperäisiä Raamatun tekstejä. Työryhmä valitsi Vanhan Testamentin käsikirjoituksiksi samat käsikirjoitukset, joita juutalaiset käyttivät. Uuden Testa- mentin teksteiksi löydettiin niin paljon antiokialaista materiaalia, että ne 98%:sti vastasivat täsmällisiä, luotettavia antiokialaisia käsikirjoituksia. Vuonna 1611 syntyi näistä kirjoituksista King James version, joka sai olla "hyväksytty teksi" n. 300 vuoden ajan. Vuodesta 1633 King James versionin käsikirjoituksia alettiin kutsua nimellä "Textus receptus" eli "hyväksytty teksti".
UT:n väärentelyä
"Englannin roomalaiskatolisen kirkon kardinaali Newman asetti v.1875 toimikunnan tekemään 'kilpailevan Raamatun' Kuningas Jaakon version rinnalle. Englantilaiset B.F Westcott ja F.J.Hort valitsivat vanhat Origeneen ja katolisen kirkon hyväksymät käsikirjoitukset lähtökohdakseen, ja näin syntyi uusi englantilainen versio vanhasta katolisen Rooman Vulgata Raamatusta. Vuoteen 1980 mennessä on näistä vanhoista korruptoiduista käsikirjoituksista otettu yli 80 uutta englanninkielistä käännöstä, ja kaikkien niiden tarkoituksena on ollut syrjäyttää King James Raamattu"(David Otis Fuller: Which Bible) [rt. myös artikkelimme Arvokkaat lähdemateriaalit. Sama suuntaus on ollut kaikkialla muuallakin. Myös kaikki pohjoismaat ovat hyväksyneet uusia raamatunkäännöksiä, joiden pohjana ovat olleet "vanhimmat" käsikirjoitukset, jotka kuitenkin suurelta osin perustuvat vanhaan Vulgata-käännökseen. Näin saatu Raamattu onkin ekumeeninen tuote, joka on sama kaikilla kirkoilla, seurakunnilla ja vapailla suunnilla, ja valmistaa tietä antikristukselle. Yhteistä näille kaikille käännöksille on se, että ne aina enenevässä määrin tukevat todellisen Jumalan Sanan vastaista kolminaisuusoppia.Juutalaiset ja kolminaisuusoppi
Ei ole kovinkaan yllättävää, että juutalaiset eivät hyväksy kolminaisuusoppia, eivätkä tietenkään voikaan, koska heillä on historiallinen ja hengellinen tieto juutalaisen kansan olemassaolon ajalta. Juutalaisina Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat selvillä monista pakanallisista messiastaruista jo senkin perusteella, että heidän esi-isänsä olivat niihin langenneet jo ennen Baabelin vankeutta (vrt. 2.Piet.1:16). Synnytettiinhän kolminaisuusoppi Sinearin lakeudella Kuusin, Nimrodin ja Semiraamiksen yhteistyönä, ja niistä oli kerrottu heille hebrealaisissa kirjoituksissa (mm Hes 8:5). Hesekiel esitti näkymän naisista itkemässä Tammusta (Hes. 8:14), joka oli Nimrodin ja Semeramiksen jälkeläinen ja jälleensyntynyt Nimrod. Origenen ja hänen ystäviensä toimesta alkuperäisiin vahatestamentillisiin juutalaisiin ja Uuden Testamentin kirjoituksiin yhdistettiin mytologinen kulttimessias ja mytologinen jumalkäsitys—kolminaisuus. Syntyi sekoitus, joka hyväksyttiin Nikean kirkolliskokouksessa v. 325, vaikka sitä ei ymmärrettykään. Kuitenkin sen sanotaan olevan kristikunnan keskeisin oppi.
Juutalaiset Raamatun opettajat eivät voi ymmärtää eikä hyväksyä kolmiaisuusoppia. Juutalainen Jeshuaansa rakastava Raamatun opettaja tietää, että sinä päivänä kun juutalainen kansa kääntyy jälleen Jumalansa puoleen, kun "He katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet, ja valittavat häntä niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä niinkuin murehditaan esikoista" (Sak.12:10), he ymmärtävät, että he ovat ristiinnaulinneet "alepin" ja "taun", alfan ja omegan, Jhvh:n, Jeshuan heidän Jumalansa (Sak.12:10).
Jos juutalainen ei usko kolminaisuusoppiin, miksi meidän pitäisi uskoa siihen, vaikka se on kirkkojen keskeinen dogmi? Kun pelastus tulee juutalaisilta, miksi heillä ei ole samaa oppia?
Kuitenkin, huolimatta Raamatun väärentämisistä voidaan UT:sta vieläkin löytää opetus Jeesuksen jumaluudesta, ja oppi yhdestä Jumalasta, joka ilmoittaa itsensä ihmisille usealla eri nimellä ja tavalla.Logos Vanhassa ja Uudessa Testamentissa
"Monet juutalaiset opettajat käyttivät sanaa Logos (Sana), kääntäessään hebreankielisiä kirjoituksia kansankielelle. Näissä nk. "Targumeissa" erityispiirteenä on, että niissä annetaan johdonmukainen messiaaninen tulkinta lukuisille Vt:n teksteille. Rabbiinit käyttivät sanasta Jhvh sanaa "Memra", sillä Jumalan nimeä ei haluttu lausua. Memra on käännettynä Sana! Sanotaan, että Memra (Sana, Jhvh) loi maailman, Memra (Sana, Jhvh) puhui Aadamille paratiisissa, Memra puhui Aabrahamille, Memra julisti Sodomalle tuomion, Memra antoi lain Siinailla, Memra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, Jaakob teki lupauksen Betelissä Memralle jne" (IRT).
Kun tarkastelemme Uuden Testamentin ilmoitusta Jeesuksesta ja hänen alkuperästään, löydämme sen kaikkialta UT:n kirjoituksista. Kukin kirjoittaja tekee sen tavalla, jonka Pyhä Henki on nähnyt hyväksi. Kun Johannes käsittelee Jeesusta "Jumalan Sanana" "Logoksena", on sillä tarkoituksensa. Jo aikaisemmin mainittu juutalainen filosofi Filon oli käyttänyt Logos -sanaa opettaessaan idästä tulleissa opeissa mainituista "Messiaista". Filonilla filosofinen Logos tarkoitti "Jumalan ainosyntyistä Poikaa", joka ainoastaan tarkkaili ihmisiä puuttumatta mihinkään. Kreikkalaisten filosofien ajatukset sekoittuivat vanhoihin hebrealaisiin käsityksiin niin suuressa määrin, että se vaikutti itse Jumalan kuvaan.
Kun Johannes käyttää sanaa "Logos" (Sana), on Pyhän Hengen tarkoitus näyttää sekä juutalaisille, että kreikkalaisille se vääristymä, minkä kolminaisuusoppi ja kreikkalainen filosofia oli saanut aikaan. Heti Johanneksen evankeliumin alussa hän ilmoittaa meille kuka Jeesus on. "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona ja Jumala oli Sana" (Joh.1:1 alkuk).
"Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan..."(jae 3). "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme"(jae 14).
"Sentähden juutalaiset..., vaan sanoi Jumalaa isäkseen, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi" 5:18. (Novum, osa V, "isos, isotes": "sana ‘vertainen’ on kreikaksi isos = samanlainen, saman vertainen, kreikkalaisilla sanat isos ja isotes merkitsivät sosiaalista yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa").
"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta" 5:39.
"Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua, sillä minusta hän on kirjoittanut" 5:47. Tässä yhteydessä lienee paikallaan sanoa, että koko viides Mooseksen kirja on mm tämän asian esilläpitämistä. Tietysti kaikkialla muuallakin, mutta erityisesti viidennessä kirjassaan Mooses erityisesti teroittaa näitä asioita kansalle. Muutama esimerkki:
"Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Herra (JHWH, memra, Logos) on Jumala (El, Elohim), eikä ole muuta Jumalaa (yksikkö) kuin Hän." (5.Moos 4: 35). "niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Herra (JHWH, Adonaj memra, Logos) on Jumala ( El, Elohim) ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä eikä muuta Jumalaa ole" (V Moos.4: 39).
"Herra yksin, johdatti häntä, eikä Hänen kanssaan ollut ketään vierasta jumalaa"
" Kalliota, joka sinut synnytti... V Moos. 32:12,18.Minä Olen, Ego eimi
Lukiessamme Raamattua löydämme sieltä kymmeniä ja taas kymmeniä kohtia, joissa VT:n JHWH:n nimet kuten kallio, pelastaja, vapahtaja,alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen, löytyvät UT:sta lukiessamme kirjoituksia Jeesuksesta. Kaikkein selvimmin VT:n JHWH:n yhdistävät Uuteen Testamenttiin kreikkalaiset sanat "Ego eimi"—Minä olen. Kun Jeesus esittelee itsensä sanomalla "Minä olen elämän leipä" (Joh 6:35), "Minä olen maailman valkeus" (Joh.8:12), "Minä olen ovi" (Joh.10:9), "Minä olen Hyvä Paimen" (Joh.10:11), "Minä olen ylösnousemus ja elämä" (14:6) tai "Minä olen viinipuu" (15:1), ilmoittaa hän itsestään sen nimen, jonka Hän ilmoitti Moosekselle palavan pensaan luona. "Minä olen (Jhvh) lähetti minut".
Keskustellessaan juutalaisten kanssa Jeesus sanoo heille:"...sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette syhteihinne" (Joh.8:24). Kreikankielinen teksti selventää asiaa "...hoti ego eimi apothaneisthe en tais hamartiais hymon" voidaan kääntää "ellette usko että Minä olen, kuolette synteihinne". Sama ilmoitus on myös jakeessa 28 "... Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen...". Jälleen kreikankielinen teksti selventää meille asiaa: Hotan hypsosete ton hyion tu anthropu tote gnosesthe hoti ego eimi kai ap ...". Käännettynä tämä on: "Kun korotatte Pojan Ihmisen, silloin tiedätte että Minä olen, ja itsestäni...".
Kun Jeesuksen kiinniottajat tulivat Hänen tykönsä kysyi Jeesus heiltä: "Ketä te etsitte?" He vastasivat hänelle: "Jeesusta Nasaretilaista". Jeesus sanoi heille: "Minä olen (Ego eimi)" ( Joh. 18:4-5). Kun hän siis sanoi heille Minä olen (Ego eimi), perääntyivät he ja kaatuivat maahan" (Joh.18:6). Miksi he kaatuivat? Koska Jeesus ilmoitti heille jumalallisen nimensä Ego eimi, JHWH!
Eräs kaikkein selkeimpiä UT:n kohtia Jeesuksen jumaluudesta on nähtävissä tilanteessa, jossa Tuomas saa kohdata ylösnousseen Herransa. "Minun Herrani (Ho kyrios mu: JHWH) ja minun Jumalani (ho theos mu; El, Elohim)" (Joh.20:28). Ei liene mitään epäilystä siitä, kuka Jeesus on.Apostolien opetus
Siirryttäessä Apostolien tekoihin ja muihin kirjeisiin huomaamme Jeesuksen jumaluuden lähes kaikkialla. Emme voi, emmekä saa sivuutta yhtäkään Raamatun sanaa tai ilmoitusta pelkästään jonakin inhimillisenä tekijänä. Niillä on aina jokin tehtävä Jumalan maailmasta.
Pietarin saarnatessa kansalleen helluntaina tiivistää hän puheessaan koko Jeesuksen persoonan muutamaan lauseeseen: "Varmasti tietäköön siis koko Isrelin huone, että Jumala (theos, El, Elohim) on hänet (Jeesuksen) Herraksi (JHWH, Adonaj kyrios) ja Kristukseksi (Messias, Hamasias) asettanut, tämän Jeesuksen (Jeshuan), jonka te ristiinnaulitsitte" (Apt 2:36). "Kun he tämän kuulivat saivat he piston sydämeensä..." (Jae 37). Juutalaiset kuulijat ymmärsivät Sakarjan profetian: "...luovat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet" (Sak 12:10), että he olivat ristiinnaulinneet JHWH:nsa. Paavali menee vielä pidemmälle kirjeissään Timoteukselle ja Tiitukselle: "Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme (tu soteros hemon theu)" (1Tim2:3) "...mutta kun aika oli tullut, ilmoitti hän sanansa saarnassa, joka on uskottu minulle Jumalan, meidän Vapahtajamme käskyn mukaan (tu soteros hemon theu) (Tiit.1:3).
Kirjeessään roomalaisille koettaa Paavali saada kansaa uskomaan Jeesuksen jumaluuteen. "Sillä jos sinä tunnustat (homologeo) suullasi Jeesuksen (Iesun, Hamasias) Herraksi (kyrion, JHWH), ja uskot sydämessäsi että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan..., sillä jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä (kyrios JHWH:n nimeä), pelastuu" (Room 10:9-13).
Meidän täytyy siis tunnustaa suullamme Jeesus Herraksi (kyrios, JHWH:ksi, uskoa Hänen kuolleistaherättämiseensä ja vielä huutaa avuksi Herran (kyrios, JHWH:n) nimeä, niin me pelastumme. "Mutta kuinka he huutavat avuksi sitä johon eivät usko, ja kuinka he voivat uskoa siihen josta eivät ole kuulleet..." (Room 10:14).
Kun Paavali opettaa armolahjojen käytöstä, hän tekee tiettäväksi "ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä sano kirotuksi Jeesusta ja ettei kukaan voi sanoa Jeesusta Herraksi (kyrios, JHWH), paitsi Pyhässä Hengessä" (1 Kor. 12:3).
Vain Pyhässä Hengessä ymmärrämme, kuka Jeesus on. Ei liene perusteetonta sanoa, etteivät armolahjat voi toimia täysin raittiisti ennenkuin Jeesuksen alkuperä, nimi ja jumaluus ovat meille tulleet oikealla tavalla selviksi. Niin kauan kuin emme usko Jeesusta Herraksi, vaellamme tietynlaisen petoksen vallassa. Jos oppimme Jeesuksesta ja Jumalasta on kolminaisuusoppi, ennemmin tai myöhemmin meillä on toinen Jeesus, toinen henki ja toinen evankeliumi!!! (vrt. 2 Kor.11:4). Meidän on nähtävä ja ymmärrettävä vihollisen ansa. Vain rakkaus totuuteen voi varjella meidät.Kaste Jeesuksen nimeen
Samaan suureen asiakokonaisuuteen täytyy lukea kuuluvaksi kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen (Apt 2: 38; 8:16; 10:48; 19:5).
Mielipiteitä Mat. 28:19 ilmoituksesta on vähintäänkin monia. Onko jae kuulunut alkuperäisiin kirjoituksiin, vai onko se jonkun lisäämä, jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Ainakin yksi asia lienee varma. Opetuslapsia ei tehdä kastamalla! Jos jae kuuluu: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", silloin kummastuttaa Pietarin käyttäytyminen runsaan kahdenkymmenen päivän kuluttua. Hän rikkoi Jeesuksen antaman käskyn. Pietarihan kehoitti ottamaan kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen.(Apt. 2:38). Mikä sitten olisi isän nimi ja mikä Pojan nimi? "...sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu jonka hartioilla on Herraus ja Häntä on kutsuttava Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä, Jumala, Iankaikkinen, Isä, Rauhanruhtinas" (Jes.9:5). Nuo kaikki ovat Pojan nimiä, joilla Häntä on kutsuttava! Lopullinen Pojan nimi oli Jeesus Kristus, kun Hän ilmestyi.
Eusebiuksen kirkkohistoriassa on seuraava maininta: "Muiden apostolien henkeä vastaan oli vehkeilty monella tavalla, ja heidät oli karkotettu Juudeasta. Nämä olivat silloin tehneet matkoja kaikkien kansojen luo saarnatakseen ja opettaakseen Kristuksen avulla, joka oli sanonut heille: "Menkää ja tehkää kaikki kansat opetus- lapsikseni minun nimeeni" (Eusebiuksen kirkkohistoria III 5:1). Tämäkään tulkinta ei liene oikea. Oikeampi lienee kuulunut: "Menkää ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia minun nimeeni". Tässä "lähetyskäskyssä" ei ollenkaan puhuta kasteesta, vaan ainoastaan opetuslapsiksi tekemisestä.
Piispa T.A. Nikolainen kirjoittaa Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan: "Sen perusteella, että kirkkoisä Eusebius Matteusta ennen Nikean kirkolliskokousta lainatessaan tuntee sellaisen lähetyskäskyn, josta puuttuu kaste kolmiyhteisen Jumalan nimeen, on epäilty kasteen alkuperäistä kuulumista Matteuksen tekstiin. Merkittävä yksityiskohta on, että Matteuksen kirkon liturgian mukaisesti on kastettava Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi muoto, niin kuin Apostolien teoista näemme. Mutta samalla kun kristillinen kokemus ja ajattelu joutuivat painottamaan Jumalan työtä Jeesuksen, Poikansa, ja Pyhän Hengen kautta, syntyi tämä täyteläisempi kastekaava" (T.A. Nikolainen; Matteuksen evankeliumi s.232; lihavoinnit kirjoittajan). Me ymmärrämme, että kirkon liturgiaan sopii kaste kolmiyhteisen Jumalan nimeen, mutta raamatullinen totuus se ei ole. Raamatullinen totuus on kaste upottamalla Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, jota ei korvaa "täyteliäisempi kastekaava" valelemalla vettä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kirkkojen sakramentit mm. kaste ja ehtoollinen ovat "vihollisen surkeita jäljitelmiä raamatullisesta kasteesta ja ehtoollisesta"(C.H. MacIntosh; IV Mooseksen kirja)
Jos alkuperäisissä kirjoituksissa Mat. 28:19 on kuitenkin maininta kastaa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", silloin Pietarin on täytynyt ymmärtää, että Jesaja 9:5:n mukaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi on Jeesus Kristus, ja siksi hän myös kehoitti kansaa ottamaan kasteen Jeesuksen nimeen. Mikäli kastekäsky puuttuu alkualkuperäisestä tekstistä, ovat Pietari, Paavali ja toiset apostolit ymmärtäneet kasteen todellisen merkityksen. Raamatullisen kasteen tarkoitushan on "kastaa jonkun omaisuudeksi" (Novum: Kaste). Näinollen ei ole yhdentekevää, mihin nimeen ja kenen omaisuudeksi olemme kastetut. Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimeen ja Hänen omaisuudekseen vai babylonialaisen kolminaisuusopin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja omaisuudeksi.Salaisuuksia
Jumalan sanaan on talletettu joukko salaisuuksia. Näistä voidaan mainita muutamia: Taivasten valtakunnan salaisuus (Mat. 13:11); Jumalan valtakunnan salaisuus (Mark4:11); Jumalan tahdon salaisuus (Ef 1:9); evankeliumin salaisuus (6:19); laittomuuden salaisuus (2 Tes 2:7); uskon salaisuus (1 Tim 3:9); jumalisuuden salaisuus (1 Tim 3:16); paatumuksen salaisuus (Room 11:25); Jumalan Sanan salaisuus Kol.1. 26-27); Jumalan salaisuus (Kol. 2:2); Kristuksen salaisuus (Kol 4:3); ihmisten salaisuus (Room.2:16); uskovien muutumisen salaisuus (1 Kor 15:51); Kristuksen ja seurakunnan, miehen ja vaimon salaisuus (Ef.5:28-32). Jos Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki olisivat niin kuin sitä kolminaisuudessa opetetaan, ei siinä olisi mitään salaisuutta. Mutta nytpä se onkin kätkettynä ilmoituksena, jonka saamme avatuksi Pyhän Hengen kautta. Ei ole kysymys kolmesta persoonasta, vaan Jumalasta, joka ilmaisee itsensä erilaisissa muodoissa.
Kuitenkaan Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Hän on salattu Jumala, mutta "Herran enkelinä" VT:ssa ja Jeesuksena UT:ssa hän on tullut näyttämään ihmisille Jumalan ja Isän. Jos ei näin olisi, silloin Jeesuksen omat sanat olisivat ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa (vrt. Joh.1:18; 6:46; 1 Tim. 6:16; 1 Joh. 4:12). "Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkansa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas, eikä Hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat" ( 2 Moos.24:10-11). Siinailla ollessaan he seurustelivat JHWH, Kallion, Sanan, kanssa, joka loi maailman, ja joka oli lähtenyt Jumalan suusta; tuon Sanan kanssa, joka oli puhuttu ennen aikojen alkua, ja johon kaikki oli luotu, ja jonka kautta kaikki pysyy voimassa; JHWH:n, joka silloin edusti Jumalaa (El, Elohim) israelilaisille. Uhrit ja juhla-ajat olivat vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemus. Lain olisi pitänyt olla kasvattaja Kristukseen, mutta sitä alettiin noudattaa kirjaimena. Lain kautta israelilaisen olisi pitänyt oppia tuntemaan Jeesus. "Sillä Kristus on lain loppu (alkuk. Telos = päämäärä) vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo" (Room. 10:4). Juutalaisten olisi pitänyt ymmärtää Jeesuksen synnyttyä, että Jumalan lähettämä lunastaja oli tullut pelastamaan lainalaiset.
Paratiisissa ihminen oli rikkonut Luojaansa ja Jumalaansa vastaan ja sen seurauksena hänet karkoitettiin ja jätettiin sen herran valtaan, jolle ihminen oli ollut kuuliainen. Vihollinen oli pettänyt ihmisen ja saanut hänet valtaansa. Portti Jumalan luo oli suljettu. Jumalisuuden salaisuus alkaa paljastua meille siinä, että Jumala on ilmestynyt lihassa...(theos (hos) efanerothe en sarki) (1Tim.3:16); ja Jumala oli Kristuk- sessa (theos en Khristo) ja sovitti maailman itsensä kanssa (2 Kor.5:19). Jumala on rakkaus. Jos Hän olisi lähettänyt jonkun toisen persoonan, olisi Hän kyllä ollut rakkaus syntistä, vihollisen vallassa olevaa ihmistä kohtaan, mutta omaa poikaansa kohtaan Hän ei sitä olisi ollut. Ja toisaalta, vain se jota vastaan on rikottu, voi antaa rikkomuksen anteeksi ja taata sovituksen. Koska ihminen oli rikkonut Jumalaa vastaan, täytyi Jumalan ottaa ihmisen muoto, tulla Pyhän Hengen siittämisen kautta neitseen kohtuun, ja syntyä sieltä ihmiseksi, joka ei ole saastunut luonnollisen sikiämisen kautta. Tämä jumalallinen Karitsa sovitti langenneen ihmissuvun, Hän lunasti lainalaiset, Hän avasi pakanoille mahdollisuuden yhteen ruumiiseen uudeksi ihmiseksi, Hän sovitti itsensä kanssa kaikki, mutta vain määrättyyn hetkeen saakka. Lunastus ja pelastus ei tule valmiiksi vielä tuhatvuotisessa valtakunnassa, koska siellä on vielä ihmisiä, jotka ovat langennutta ihmissukua. Lunastus ja pelastus on valmis, kun luodaan uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus asuu. Sen jälkeen lunastajan ja pelastajan osuus on täysin loppuun suoritettu.Loppusanat
"Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen ja sen selässä istuvaa kutsutaan nimillä (käännös) Uskollinen ja Totuudellinen ja Hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa (Kai eidon ton uranon aneogmenon kai idu hippos leukos kai ho kathemenos ep auton kalumenos pistos kai alethinos kai en dikaiosyne krinei kai polemei) (Ilm. 19:11). "Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. (hoi de ofthalmoi autu hos floks pyros kai epi ten kefalen autu diademata polla, ekhon onoma gegrammenon ho udeis oiden ei me autos)" (Ilm.19:12).“Ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana (kai peribeblemenos himation bebammenon haimati kai kaleitai to onoma autu: Ho logos theu)" (Ilm.19:13).
Nyt me näemme Hänet kuin kuvastimesta, mutta kerran kasvoista kasvoihin. Nyt me kutsumme Häntä Jumalan Sanaksi, Kristukseksi, Jumalaksi, Messiaaksi, JHWH:ksi jne, mutta tulee aika, jolloin Karitsan Morsian, Kristuksen Ruumis, Uusi Jerusalem tuntee Hänet sillä nimellä, jonka tietää vain Hän itse (Ilm. 19:12). Henki ja morsian sanovat: "Tule Herra Jeesus".
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Linkkejä | Keskusteluryhmä
