Aksel Pierard

Paluu kirkkojen hajaannuksesta alkuseurakunnan muotoon ja käytäntöön





Huomautus: Kirjoittaja uskoo sekä yhteen maailmanlaajuiseen seurakuntaan, joka koostuu kaikkialla olevista Jeesuksen tosi seuraajista että paikallisseurakuntaan, joka koostuu kullakin paikkakunnalla olevista uskovista. Se on Jumalan seurakunta, joka on ostettu Herran Jeesuksen veren hinnalla (Apt.20:28). Se ei näin ollen ole kenenkään muun omaisuutta eikä sitä saisi kutsua muulla nimellä kuin asuinpaikan mukaan (1Kor.1:2/ Gal.1:2/ Ef.1:1/ Filipp.1:1/ Kol.1:2/ 1Tess.1:1/ 2Tess.1:1/ Ilm.2:1, 8, 12, 18, 3:1, 7, 14).

Lisäksi voidaan tietyllä paikkakunnalla olevia uskovia tunnistaa sen kodin mukaan, jossa he kokoontuvat (Apt.8:3/ Apt.12:12/ Room.16:3-5, 14-15/ Kol.4:15/ Filem.1-2). Näin ollen kaikki muut nimitykset, kuten baptisti, helluntailainen, vapaakirkkolainen, luterilainen, jne. ovat epäraamatullisia nimiä, joilla erotetaan uskovia toisistaan ja joilla palvellaan omia intressejä ja rakennetaan kaikkea muuta kuin yksin Jumalan valtakuntaa ja tosi-seurakuntaa (Hagg.1:9). Seurakunta on maailmasta ja uskonnollisesta leiristä uloskutsuttujen joukko, kreikaksi Ekkleesia (Apt.2:40/ Hebr.13:13). Se on hengellinen yhteisö, johon Jumala yksin liittää uskovan uudestisyntymisen eli henkikasteen yhteydessä (Apt.2:47 ) Alkukielellä: "Herra lisäsi pelastuneita päivittäin seurakuntaan" ( 1Kor.12:13/ Tiit.3:4-7). Siihen ei voi eikä saa ihminen sotkea omia elementtejään vaatimalla liittämistä johonkin kirkkokuntaan tai rekisteröityyn järjestöön kutsuen sitä seurakunnaksi olipa se kuinka paljon tahansa Jumalan käytössä oleva työkalu.

Kirjoittaja uskoo myös, että paikallisseurakunnasta tulee valita vanhimmat, jotka johtavat muita uskovia heitä palvellen Sanan opetuksessa näyttäen esimerkkiä kaikessa. Heidän tulee hoitaa laumaa ilman mitään rahallista korvausta, ainoastaan työnsä ohessa. Eri asia on sitten, jos joku lähetetään johonkin työhön joksikin aikaa julistamaan evankeliumia. Silloin he voivat ottaa avustusta vastaan, koska eivät tuolloin ole ansiotyössä. Palkatun pastorin virka ei mielestäni ole Uuden Testamentin mukainen ja on johtanut moniin ongelmiin, joista jäävuoren huippu näkyy rikkaissa menestys-saarnaajissa ja -parantajissa.

Aluksi:

Haluan tehdä heti selväksi sen, että kirjoitukseni tarkoitus ei ole tuomita toisin ajattelevia veljiä eikä siskoja Kristuksessa. Tämä aihe, vaikka onkin tärkeä seurakunnan kannalta, ei ole sinänsä pelastuskysymys.

Ymmärrykseni mukaan kyse on siitä, kuinka paikallisseurakuntaa tulisi Sanan mukaan rakentaa eli ovatko rakennusaineet ja -tarvikkeet Suuren Suunnittelijan ja seurakunnan Perustajan, Jeesuksen laatimat vai ihmisten keksimiä.

Muuta perustusta uskollemme ei voida panna kuin Evankeliumi ristiinnaulitusta Kirkkauden Herrasta, Jeesuksesta Messiaasta (1Kor.3:11). Tähän perustukseen kuuluu tiettyjä oppeja ja uskon alkeita, kuten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoitti ja ne ovat: "Parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta." (Hebr.6:1-2)

Tälle perustukselle tulee kuitenkin rakentaa ja opettaa kaikkea Jumalan tahtoa paimenten kautta kasvattaen uskovat aikuisiksi uskossa, juurruttaen heitä Kristukseen ja Hänen Sanaansa. Näin uskovat varjeltuvat vääristä opeista ja tulevat itse kykeneviksi rakentamaan seurakuntaa vuorostaan palvellen Sanalla ja kaikin tavoin (Ef.4:11-16).

Paimenilla eli Sanan opettajilla on vastuu siitä, miten ja mitä he opettavat. Herra maksaa heillekin tulemuksessaan sen mukaan kuin he ovat olleet uskollisia Sanalle, olivatpa tulokset inhimillisesti suuria tai pieniä. Jos he opettavat oppeja, jotka ovat Sanan tulen kestäviä, he saavat palkan Herralta kerran. Mutta jos he opettavat ihmisviisautta tai perinnäissääntöjä, niin heidän työnsä palaa poroksi Herran edessä. Itse he kuitenkin pelastuvat kuin tulen läpi (1Kor.3:10-18). Tässä ei ole kuitenkaan kyse harhaopettajista ja vääristä profeetoista, sillä he joutuvat kadotukseen (2Piet.2:1-3).

Luulen, ettei moni pastori näe olevansa väärillä jäljillä seurakuntakysymyksessä, vaan vilpittömästi palvelee Jumalaa nykyraameissa, parhaansa yrittäen, toistaen kuitenkin kirkkoisien virheitä. Monet menneiden aikojen tunnetut sananjulistajat, jotka ovat olleet suureksi hyödyksi uskoville, ovat olleet jonkun kirkkokunnan jäseniä ja sen palkkaamia (esim. Moody, Wesley, Edwards ja monet nykyiset veljet). Se ei tee silti tyhjäksi sitä, että heillä oli väärä seurakuntamalli. Kaikki ovat erehtyväisiä ja ehkä silloin kysymys ei ollut ajankohtainen vielä. Mutta nyt kun luopumus on levinnyt sellaista vauhtia ja laatua kuin se on, kysymys on todellakin ajankohtainen.

Käsitän täysin sen, että tilanne on sillä tavalla peruuttamaton, ettei näitä kirkkoja saada enää palaamaan oikeaan malliin, koska ne eivät oikeastaan siitä mallista lähteneetkään, vaan lähtökohtana on ollut enemmän kirkkoisien kuin apostolien opetukset. Alkuseurakunnassa ei myöskään tätä ongelmaa ollut, koska näitä kirkkoja ei vielä ollut eivätkä kirkkoisät olleet vielä ilmaantuneet näyttämölle. Jos alkuseurakunnan uskovat eli ensimmäisen vuosisadan kristityt tuotaisiin kirkkoihimme, he tuskin tunnistaisivat niitä seurakunniksi!

Jos joku ajattelee, ettei ole oleellista paneutua siihen, miten kokoonnutaan yhteen, niin kysyisin sitten, onko oleellista kastaa vasta uskoontulleita upottamalla vai eikö voitaisi hyväksyä vauvana kasteltuja? Entäs kun Herra antoi Moosekselle tarkat ohjeet ilmestysmajan rakentamiseen (2Moos.25:9). Olisiko voitu rakentaa sitä suunnilleen ohjeiden mukaisesti ilman vakavia seurauksia? Olisiko Jumala siunannut sen läsnäolollaan? Tarkat ohjeet on myös Uudessa Testamentissa seurakunnan rakentamiselle ja siinä tapahtuvista asioista (Tiit.1:5/ 1Kor.11:2; 14:37-40/ 1Tim.3:14-15).

Mennään sitten varsinaiseen asiaan;
Jumala on näinä aikoina tekemässä uudistavaa työtä seurakunta-asiassa joidenkin uskovien sydämissä. Tällä en tarkoita jotain outoa ja uutta, vaikka monelle se siltä voi näyttää, vaan Herra on ennallistamassa seurakuntansa alkuseurakunnan ja apostolisen mallin mukaisesti.

Tämä ilmiö on maailmanlaajuinen. Toisistaan tietämättä uskovat ovat heränneet tähän asiaan monien kriisien jälkeen. Noin 1900 vuotta on alkuseurakunnan malli ollut suurelta osin hukassa kristikunnassa. Enemmistö on tyytynyt lahko-kristillisyyteen*. Jotkut ovat pyrkineet oikeaan suuntaan esim. yhteiskristillisyyden tai ns. kotisolujen kautta. Kuitenkin, koska he ovat lähteneet liikkeelle omista lähtökohdista eli kirkoista käsin, hanke ei ole niin hedelmällinen eivätkä ongelmat ole poistuneet.

Väärät istutukset eli uskomukset tulisi aina repiä irti juurineen sydämistä ennenkuin voidaan istuttaa puhdasta siementä (Matt.15:13). Vääränlainen ylistysoppi, äärikarismaattisuus, viihde-kristillisyys, maailmallisuus, vääränlainen johtajuus ja monet muut rehottavat ongelmat johtuvat uskoakseni paljolti väärästä kokoontumismallista. Oikea kokoontumismalli poistaisi uskoakseni monia ongelmia.

Otan muutaman käytännön esimerkin; Lahko-kristillisyydessä* on yleensä palkattu pastori, joka vastaa opetuksesta ja jonka apuna on vanhimmisto ja joitakin luotettuja henkilöitä auttamassa kokouksen tai ns. jumalanpalveluksen kulussa. Kokoukset ovat yleensä tarkoin suunniteltuja eikä näin ollen jää tilaa spontaanille ilmaisulle, jonka kenties Pyhä Henki tahtoisi vaikuttaa. Lukuunottamatta ns. profetioita, joita yleensä naiset tuovat esiin (ilman päänpeitettä, vastoin Sanaa/ 1Kor.11:1-16) vuorovaikutus jää aikalailla olemattomaksi. Joissakin paikoissa taas vallitsee täydellinen kaaos, joka tuo mieleen lähinnä hullujenhuoneen (en tahdo tällä loukata mielenterveytensä menettäneitä ihmisiä). Vuorovaikutus onkin tehty mahdottomaksi, kun läsnä on kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä. Niinpä nämä tilaisuudet ovat enemmän opetustilaisuuksia tai luentoja, joita myöskin joskus tarvitaan. Mutta seurakunnan kokouksiksi niitä tuskin voi Raamatun valossa kutsua.

Joissakin paikoissa on pyritty tilannetta korjaamaan tarjoamalla mahdollisuutta käydä kotisoluissa, joissa uskovien keskinäinen vuorovaikutus toteutuu paremmin. Kuitenkin seurakunnaksi kutsutaan virheellisesti sunnuntain kokousta kirkkokunnan omistamassa tai vuokraamassa kiinteistössä. Silti solukokous on olemukseltaan enemmän Uuden Testamentin seurakunnan kokouksen mukainen.

Yleisesti kuulee uskovien suusta klisheitä kuten: "Mennään sunnuntaina seurakuntaan" tai "Majoitus ja ruokailu tapahtuu seurakunnassa". Jotkut vapaiden suuntien pastorit jopa kehuvat, kuinka rakennukset voivat puhutella ihmisiä yms. puuta-heinää**. Kuitenkin uskovat tietävät periaatteessa, että ME olemme seurakunta ja olemme KAIKKI pappeja (1Kor.3:16/ Ef.2:22/ 1Piet.2:4-9; 4:17/ Ilm.1:6). Käytäntö osoittaa silti useimmiten aivan muuta, joten asiaa ei ole silloin todellisuudessa ymmärretty sydämessä. Harva pysähtyy miettimään noita hokemia, kunnes asia tulee ajankohtaiseksi omalle kohdalle, kun on huomattu liian monet Raamatun vastaiset opetukset ja käytännöt.

Jotkut kenties tiedostavat asian laidan, mutta eivät viitsi tai osaa tehdä asialle mitään. Enemmistö on tyytyväinen vallitsevaan olotilaan. Vaikka jotkut huomaavat epäkohdat ja valittavat, he rauhoittuvat yleensä ja alistuvat tilanteeseen, koska ei sovi arvostella "seurakuntaa", joka mielletään sen johtajistoksi. Onhan se toki vaivattomampaa saada kaikki valmiiksi pureskeltuna ja ajateltuna. Tilanne on ymmärrettävä, jos ei ole muuta tarjolla eikä kaivata syvempää yhteyttä uskovien kesken. Vauva-kristityn kohdalla sellainen on myös ymmärrettävää, mutta kun kyse on vanhemmista uskovista, joiden tulisi jo olla toisille opettajia, on tilanne ikävä (Hebr.5:12). Herra on kuitenkin tähän asti tätä sallinut ja kärsinyt, mutta uskon että Hän on kutsumassa ainakin joitakin pois sellaisesta mallista.

Tiedostan sen, että ainoastaan pieni jäännös tulee vastamaan tähän kutsuun ja lähtemään tälle vaivaiselle urakalle, nimittäin Jumalan Temppelin, siis seurakunnan jälleenrakentamiseen. Näin kävi muinoin juutalaisten oltua seitsemänkymmentä vuotta Baabelin vankeudessa. Siellä muuten syntyi synagooga-järjestelmä korvaamaan Temppeliä. Se ei ollut Jumalasta lähtöisin, vaan ihmisistä, kuten kaikki muutkin ns. pyhät fyysiset rakennukset, joita ihmiskätten kautta tehdään. Jumala ei niissä asu (Jes.66:1/ Apt.17:22-25).

Kuten silloin, jolloin vain pieni jäännös kansasta lähti Serubbaabelin ja ylipapin Joosuan johdolla rakentamaan Temppeliä uudelleen, niin samoin tulee nytkin vain pieni osa uskovista ryhtymään seurakunnan ennallistamiseen apostolisen mallin mukaisesti. Jotkut eivät jaksa lähteä, koska ovat liian vanhoja siihen. Toiset taas eivät halua menettää helppoa elämää totutuissa raameissa. Hinta on kenties jollekin liian suuri ajallisesti, vaikka palkka on oleva myös suuri ja siunaus sen mukainen. Tässä urakassa kasvetaan pieniksi ihmisten silmissä ja saadaan kokea mitä on olla halveksittu, jopa kanssauskovien taholta. Näin koki Herramme, kun halusi kaikessa tehdä Isän tahdon mukaan (Jes.53:2-3). Emme kai ole Häntä suurempia?

Päämääräni ei ole saada uskovat pois omista karsinoistaan ja jättää heidät susien armoille. En iloitse niistä, jotka ovat pettyneinä lähteneet kirkoistaan, varsinkaan jos ovat olleet uudestisyntyneiden yhteisöissä, ja sitten ovat jääneet yksin tai vaihtaneet lahkoa, jopa vielä huonompaan. Iloitsen jokaisesta, joka pääsee irti tunnustuskuntien vieraasta ikeestä ja alkaa kokoontua apostolisen mallin mukaisesti.

Kyseessä on siis kasvuprosessi ulos kirkoista, kun uskova on siihen kypsynyt ja mikäli hän ei ole alusta asti päässyt apostoliseen seurakuntaan. Kirkkokunnissa on kysymys samasta asiasta hengellisesti kuin penikkataudissa, jossa kalvo lihaksen ympärillä rajoittaa kasvua. Kasvamisen mahdollisuus on yleensä rajoitettu kirkoissa siihen saakka, mihin yhteisö ja sen opetukset sitä sallivat. Meidän tulisi kuitenkin kasvaa uskossa aikuisuuteen ja palvella Jumalan seurakuntaa armoituksellamme ja innollamme Hengen vapauden johdossa, eikä ihmisjärjestelmien siteissä. Japanissa muinoin geishojen jalat sidottiin, jotteivät ne kasvaisi ja jotta ne pysyisivät siroina, johtuen miesten vääristä ihanteista. Sen mukaan, mitkä ovat kirkkojen pastoreiden ihanteet, sidotaan uskovat perinnäissääntöjen kahleisiin. Tämä tapahtuu useimmiten tahattomasti, koska pastorit ovat yleensä oman kirkkokuntansa raamattuopiston opettamia. On selvää, että jokaisen pastorin on vastattava raamattiopistonsa kokeissa kirkkokunnan opin mukaisesti saadakseen läpi teologisen tutkintonsa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kenenkään tulisi lähteä yhteisöstään (paitsi jos ollaan selvästi harhassa siellä), ellei voi kokoontua muualla uskovien kesken rakentuen ja rakentaen. Mikäli ei sellaista mahdollisuutta ole omalla paikkakunnalla, niin sellaisen voi aloittaa, mikäli Herra näin johtaa ja on asiasta varma. Muista, että missä kaksi tai kolme opetuslasta on koolla Hänen nimessään, siellä Hän on läsnä Henkensä kautta. Vaikkei siellä olisi vanhimmistoa, se on silti seurakunta, sillä vanhimmat valitaan seurakunnan keskeltä palvelemaan sitä (Apt.14:23; 15:4; 20:28/ Filipp.1:1).

Tiedän sen, ettei uskonnollisen leirin ulkopuolelle lähteminen ole helppoa. Itselläni se oli usean vuoden kestävä prosessi monine pelkoineen. Nyt koen olevani omalla paikkakunnallani eräänlainen tienraivaaja tässä asiassa, sillä tietääkseni asuinpaikallani ei ole aiemmin tätä asiaa eteenpäin viety. Yrityksiä on saattanut olla, mutten ole ainakaan kuullut mainintaa vastaavasta. Se seikka vaikutti omalta osaltaan siihen, että lähteminen pois yhteisöstä ja työn aloittaminen oli vaikeaa. Olin yksin asian kanssa lukuunottamatta harvoja kokeneita veljiä muualla Suomessa***, joilta sain hyviä neuvoja ja joitakin asiaan liittyviä artikkeleita asian kokeneiden taholta ulkomailla****.

Prosessi oli silti hidas ja piti pala palalta raivata tietä eteenpäin päästäkseen edes alkuun. Sain onneksi paljon rohkaisua Sanan kautta, kun Pyhä Henki puhui mm. Vanhan Testamentin esikuvien kautta. Näin sain kokea, että jokainen [VT:n] kirjoitus on profeetallinen ja on hyödyllinen ja elävä vielä tänä päivänä (2Tim.3:14-17). Siksi en käsitä, miksi pyhiä kirjoituksia, joiksi Jeesus ja Paavali kutsuivat niitä, sanotaan vanhaksi testamentiksi, ikään kuin se olisi vanhentunut kirjakokoelma, jolla on meille korkeintaan vain historiallista merkitystä. Ne sisältävät kyllä myös vanhan liiton, eli Laki-liiton, mutta siinä on paljon muutakin. Ne täytyy tietysti ymmärtää ja soveltaa Uuden Liiton hengessä ja apostolien opetuksen kautta.

Uskoontulostani lähtien olen ihmetellyt uskovien kuppikuntaisuutta ja olen aina janonnut aitoa kanssakäymistä uskovien kesken ja alkuseurakunnan kaltaista elämää. Itselläni oli luonnollista keskustella, tutkia Raamattua, rukoilla uskovien kanssa kyläillessäni. Oli hienoa saada kehoitusta ja itse rohkaista muita. Se oli spontaania. Toki joukossa oli epäterveitäkin piirteitä joskus, kun joku ääri-karismaatikko liittyi seuraan. Oli myös tärkeää käydä hengellisissä tilaisuuksissa kuulemassa tervettä Sanan opetusta. Se myös omalta osaltaan innoitti itseäni tutkimaan enemmän Raamattua säännöllisesti.

Valitettavasti Sanan ravinto on monessa paikassa käynyt laihaksi. Sanan maito on aikalailla "pastoroitu", niin että tärkeät ainekset puuttuvat, joilla uskovat voidaan varjella näinä eksytysten aikoina. Hengellisiä tilaisuuksia toki on tarjolla vaikka millä mitalla ja jokaiseen makuun, mutta Jumalan Sana Hengen voimassa julistettuna alkaa olla harvinainen, enkä tarkoita sillä ihmeitä ja merkkejä, vaan rohkeata, kohti käypää julistusta, jossa on koko totuus, joka kääntää uskovat pois vääriltä teiltä.

Lähtöprosessini alkoi hengellisen kriisin kautta, kun aloin huomata epäkohtia omassa yhteisössä, jossa toimin mm. solunvetäjänä, ulkomaalaistyön vastaavana ja vankilalähettinä. Katutyö oli ja on ollut pääarmoitukseni uskoontulostani lähtien, mutta siihen en oikeastaan koskaan saanut ymmärrystä osakseni yhteisössäni, enkä kaivannutkaan. Koin sen Jumalan kutsuna. Kotikokoukset ovat olleet luonnollinen osa uskonelämääni alusta asti, ennen ns. solunvetäjäksi "siunaamista" yhteisöni taholta. Kun sitten aika oli kypsä uloslähtemiselle, meillä oli valmiina ihmisiä muodostamassa seurakunnan. Kerroin rehellisesti kaikille eropäätöksestäni, jotta en vetäisi ketään mukaan heidän tietämättään.

Ero yhteisöstäni vaikutti myös sen, etten saanut enää virallista lupaa toimia vankilalähettinä. Johtava pastori ilmoittikin pian sen jälkeen vankilan viranomaisille, etten enää nauti "seurakunnan" luottamusta. Se taas vaikutti sen, että vankilapappi (jota en edes uudestisyntyneenä pitänyt) innostui kyselemään asiasta. Kerrottuani eron syitä hän sanoi ymmärtävänsä asian ja antoi minulle luvan jatkaa entisen vankilalähettiporukkani mukana. Ajatella, että valtion kirkon [mielestäni] leipä-pappi käsitti asian paremmin kuin uudestisyntyneet vapaan suunnan pastorit! Joten vaikka ihmiset sulkevat oven, niin Herra voi pitää sen avoinna kaikkivaltiudessaan. Olin valmis menettämään rakkaaksi tulleen työmuodon ja sain sen takaisin. Kompromissin tekeminen minkään työn takia ei siis kannata, vaan tulee säilyttää hyvä omatunto ja vaeltaa kuuliaisena Herralle, kun Hän puhuu. Kukaan meistä ei ole sitä paitsi korvaamaton Herran työssä. Hän vain silkasta armostaan käyttää meitä kutakin niin kuin tahtoo. Ylistetty olkoon Herra!

Kallisarvoisena asiana pidän myös Jumalan minulle johdattamaa veljeä avuksi ja rohkaisuksi juuri oikeaan aikaan. Tämä veli on sittemmin kasvanut uskossa ja kantaa hedelmää ja monenlaista vastuuta Herran työssä. Hän oli ensimmäinen kastamani henkilö tunnustuskuntien ulkopuolella. Siis eräänlainen ensi hedelmä tässä työssä.

Jeesus ei koskaan käskenyt perustaa kirkkokuntia tai lahkoja. Hän ei myöskään käskenyt rakentaa kirkkoja eikä rukoushuoneita. Israel oli synagoogia täynnä silloinkin! Eivät opetuslapset rakentaneet kristillisiä synagoogia, vaikka olisivat voineet sen tehdä. Apostolit eivät, edes rivien välissä, antaneet ymmärtää sellaista. Joku voi sanoa, ettei sitä suoraan kielletäkään, joten miksei voisi näin toimia edelleen. Mutta eihän seurakunta voi rakentaa asioita sen varaan mitä ei ole sanottu, vaan juuri siihen mitä on sanottu ja malliksi käytännössä esitetty! Sillä perusteella eräs vapaiden suuntien pastori puolusti panta-paidan käyttöä, kun huomautin asiasta.

Mitä sinun tulisi siis tehdä, mikäli koet Herran puhuvan sinulle tästä asiasta? Varmistu ensiksi Jumalan edessä rukoillen ja Sanaa tutkien. Kysy kenties myös neuvoja asian kokeneilta. Ota sitten uskon askel ja eroa virallisesti kirkkokunnastasi sävyisyyden hengessä. Tämä ei tarkoita sitä, että eroat uskovista, jotka ovat edelleen siinä mukana, vaan että eroat siitä järjestelmästä, niin että päätät rakentaa ainoastaan Jumalan seurakuntaa omalla paikkakunnallasi alkuseurakunnan hengessä ja sen mallin mukaan.

Mikäli sellainen malli löytyy paikkakunnaltasi, liity mukaan. Jos ei ole vielä, niin aloita kokoontumiset sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät asian Sanan valossa. Julista Sanaa, kasta uskoontulleet ja opeta heitä ollen heille esimerkkinä. Pyri kasvamaan uskossa äläkä pelkää, mitä muut ajattelevat ja sanovat. Ajallaan joukko lisääntyy, sen mukaan kun Herra sen tekee. Pysy vain uskollisena Hänen Sanalleen kaikessa. Rakasta kaikkia pyhiä ja koeta muistaa, ettet sinäkään ole asiaa heti ymmärtänyt. Älä riitele tästä asiasta, mutta ole valmis kertomaan, kun Herra johdattaa jonkun kyselemään asiasta. Takaiskuja tulee menestyksen ohessa, mutta älä masennu. Muista, että tulokset ovat Herran kädessä, joten älä mittaa työtäsi suurten kirkkojen rinnalla. Laatu on tärkeämpi kuin määrä, joten tee mieluummin yhtä ihmistä todelliseksi opetuslapseksi kuin sataa käännynnäisiksi ja sekakansaan kuuluviksi.

Haluan vielä lopuksi jakaa selittäen muutamia jakeita Raamatusta, joista olen itse saanut rohkaisua taisteluissani tässä asiassa.

"Ja Daavid sanoi pojallensa Salomolle: 'Ole luja ja rohkea ja ryhdy työhön, älä pelkää äläkä arkaile, sillä Herra Jumala, minun Jumalani, on oleva sinun kanssasi. Hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua, kunnes olet saanut valmiiksi kaikki Herran temppelissä tehtävät työt. Ja katso, pappien ja leeviläisten osastot ovat valmiit kaikkinaiseen palvelukseen Jumalan temppelissä, ja sinulla on kaikkiin töihin käytettävinäsi niitä, jotka alttiisti ja taidolla tekevät kaikkinaista palvelusta, niin myös päämiehet ja koko kansa kaikkiin tehtäviisi.'" (1Aik.28:20-21)

Vaikka jakeet koskevat Daavidin poikaa Salomoa, niin sain tästä rohkaisua ja huomasin että myös kaiken oli Herra valmistanut etukäteen. Esim. meillä on soittotaitoisia ja kaikenlaista muuta taitoa joukossamme. Kun kyselin Herralta myös, miten voidaan talvella sitten kastaa ihmisiä, niin vastaus olikin valmiina ja löytyi lähistöllä asuva veli, jonka talossa on uima-allas. Kesällä taas luonnon vedet ovat ykkössijalla.

"Ja Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä." (Hagg.1:14)

Herra siis herätti kaksi miestä johtamaan työtään. Samoin on meillä; Joidenkin oli ryhdyttävä työhön ja siihen yhtyi Jumalan vaikutuksesta pieni jäännös. Muuten, Serubbaabel, Hebreaksi: Zeru-Babel tarkoittaa kirjaimellisesti 'muukalainen'— 'ulkopuolinen' tai 'vieras'—Baabelissa. Se kuvaa hyvin kaikkia niitä uskovia, jotka Sanan takia kokivat olevansa ulkopuolisia kirkkojen sekoituksen keskellä ja ovat niistä lähteneet kokeakseen alkuseurakunnan elämää. Puhun kirkkojen sekoituksesta, koska niissä on enemmän tai vähemmän sekoittunut ihmisoppeja ja perinnäissääntöjä, valhetta, ja jopa harhaoppeja. Baabel tarkoittaa juuri sekoitusta ja se aina aiheuttaa hämmennystä, ainakin niissä jotka tahtovat pysyä totuudessa. Niissä painavat yleensä viime kädessä aina ihmisen sana enemmän kuin Jumalan Sana, vaikka sanotaan että Raamattu on ylin auktoriteetti. Käytännössä se voi olla muuta. Huomaa, että myös Jehovan todistajat sanovat Raamatun olevan ylin auktoriteetti, mutta se tarkoittaa käytännössä Vartiotornin tulkintaa siitä. Tässä olisi itsetutkiskelun paikka kaikille kristillisille kirkoille ja yhteisöille ja välillä meille itse kullekin myös.

"Ja minulle tuli tämä Herran sana: 'Serubbaabelin kädet ovat tämän temppelin perustaneet, ja hänen kätensä sen valmiiksi saattavat. Ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?'" (Sak.4:8-10)

Serubbaabelin aloittama työ näytti mitättömältä ihmisten silmissä. Se oli kenties naurettava hanke. Mutta Herran Henki iloitsi siitä, että hän lähti tähän Jumalan työhön. Herra myös valvoo tätä seurakunnan ennallistamishanketta ja avaa tai sulkee mahdollisuuksia, tahtonsa mukaan. Alkukielellä ei puhuta pienten alkujen päivästä vaan pienten päivästä, viitaten pieneen laumaan, joka lähti hanketta toteuttamaan.

Jotka lähtevät tätä tietä kulkemaan, saavat ja joutuvat kokemaan halveksuntaa kirkkojen ja monien uskovien taholta. Luullaan, että tämä on jokin uusi lahko, jossa on vain omasta mielestä täydellisiä uskovia. Vedotaan siihen, että kaikki seurakunnat ovat vajavaisia eikä täydellistä seurakuntaa ole maan päällä. Kaikki tämä kuulostaa ensin oikealta, mutta se ei kestä Sanan valoa. Ensiksikään ei meistä kukaan väitäkään olevansa täydellinen, mutta kun huomataan epäkohtia, niitä täytyy korjata, eikä lakaista maton alle vedoten yleiseen vajavaisuuteen.

Jeesus puhui Ilmestyskirjan alussa 7:lle Aasian seurakunnalle (Ilm.2-3). Viisi niistä sai nuhteita, mutta kaksi pelkästään vain kehuja. Ensimmäinen oli Smyrnan seurakunta, joka oli kärsivä yhteisö. Smyrna tarkoittaa mirhaa, jolla voideltiin kuolleiden ruumiita. Tämä viittasi marttyyriuteen. Toinen "täydellinen seurakunta" oli Filadelfian seurakunta. Nimi tarkoittaa veljesrakkautta. Se oli pieni ja vähäinen yhteisö, mutta he pysyivät kiinni Jumalan Sanassa. Nykyiset kirkot eivät yleensä suostu muuttumaan, kun joku Sanasta osoittaa heidän menneen harhaan, vaan se joku saa luvan lähteä pois tai saa kokea olevansa henkisesti suljettu ulkopuolelle ollen persona non-grata, siis ei-toivottu henkilö. Pahinta siinä tapauksessa on, jos se joku mukautuu olosuhteisiin ja tulee salonkikelpoiseksi kirkkokuntalaiseksi menettäen suolaisuutensa.

Mikäli Herra on tähän työhön kutsunut, Hän tulee sen viemään myös päätökseen ja se tulee olemaan monelle siunaukseksi monella tavalla. Kun Abram lähti kotimaastaan Herran kutsusta, hänelle luvattiin lukematon määrä jälkeläisiä. Näin uskon myös käyvän aina kun otetaan uskon askeleita tässäkin asiassa.

Olen yrittänyt lyhyesti tätä asiaa valottaa toivoen sen auttavan joitakin uskovia taisteluissaan asiassa.

Veljellisellä rakkaudella Herrassamme ja Jumalassamme, Jeesuksessa Messiaassa, toivoo: Aksel-veli

Palautetta saa lähettää osoitteeseen: shomrim@luukku.com
Tai soita nroon: 040-8275703

Alaviitteet:

* Lahkolla tarkoitan yleensä kristillisiä tunnustuskuntia, jotka ovat syntyneet jonkun julistajan tai erityisopin ympärille. Niitä sitten kutsutaan seurakunniksi. Niiden elämän keskus on yleensä jumalanpalvelus rukoushuoneessa tai kirkkorakennuksessa. Paavali nuhteli Korintin uskovia siitä, että he olivat alkaneet jakaantua eri julistajien lipun alle erottautuen toisistaan. Paavali kutsui sitä lihallisuudeksi. Nykyisin sellainen käytäntö on yleisesti hyväksytty ja kirkkojen kirjoa sanotaan suureksi rikkaudeksi. Tilannetta on pyritty keinotekoisesti korjaamaan yhteiskristillisyyden tai ekumenian kautta, antaen julkisuudessa kuva uskovien yhteydestä, tinkien jopa tärkeistä opeista. Tämä tulee johtamaan suureen sulautumiseen Portoksi kutsuttuun järjestelmään Antikristuksen alaisuudessa ja valvonnassa (Ilm.17).

** RV-lehti nro 33/ Elokuu 2010/ Kotiposti-liite, sivu 3/ Markku Tossavainen.

*** Mm. Petri Paavola ja Kari Kangasharju (Kirjoittanut kirjan 'Yksi seurakunta')

**** Albert James Dager 'The House Assembly' (www.mediaspotlight.org) [Suomennettu sivustollemme: Kotiseurakunta]


Hyödyllisiä linkkejä:
www.ekkleesia.fi
www.kristitynfoorumi.fi
www.house-church.org
www.moriel.org
www.deceptioninthechurch.com
www.letusreason.org
www.mediaspotlight.org

Lisää artikkeleita ekumeniasta: Al Dager: Kaikki ekumeeniset tiet vievät Roomaan
Opal Reddin: Mitä vikaa ekumeniassa?
Aksel Pierard: Tuleeko meidän pysyä erossa ekumeenisesta liikkeestä?

Lisää artikkeleita raamatullisesta seurakunnasta: Al Dager:
Seurakunnan toiminta ja muoto
Johtajuus seurakunnassa
Seurakuntayhteys
Kotiseurakunta
Broadbent:
Seurakunnan vaellus

Muita Aksel Pierardin kirjoituksia: Saitko Pyhän Hengen kun tulit uskoon? | Jumalan voimavaikutukset ja kaatuminen | Seurakunnan kokouksen tarkoitus | Kodeissa kokoontumiset | Jumalan seurakuntaa seulotaan | Valmistaudu uskonvainoihin! | Älä myy perintöosaasi! | Be-Tsal-El "Jumalan varjossa" | Epäjumalat keskellämme

Alkuun | Uskonasiaa | Uskonelämä | Seurakunta | Rakennukseksi | Opillista | Arviointia | Historia | Lopun ajat | Kärsivä seurakunta