Aksel Pierard
Kodeissa kokoontumiset
Kirkkoihin kuulumattomien seurakuntien kokoontumiset —
Vastaväitteet, ennakkoluulot ja kysymykset
Vastaus:
Kyllä, Raamattu puhuu selvästi paikallisseurakunnasta. Ongelmana nyt nousee kysymys siitä, mikä näistä kirkkokunnista on se paikallisseurakunta Jumalan silmissä. Onko se helluntaikirkko, vapaakirkko, baptistikirkko, metodistikirkko, luterilainen kirkko, adventtikirkko, jne.?
Raamattu tuntee vain yhden paikallisseurakunnan yhtä kaupunkia kohti (1Kor.1:2; 1Tess.1:1). Se koostuu kaikista uudestisyntyneistä Jumalan lapsista, Jeesuksen todellisista opetuslapsista kullakin paikkakunnalla. Seurakuntaa kutsutaan Raamatussa maantieteellisen nimen mukaan, eikä jonkun ihmisen tai erityisen opin mukaan. Paavali nuhteli meidän nykyisestä käytännöstämme Korinton kaupungin uskovia syyttäen heitä lihallisuudesta, sillä he olivat pirstoutuneet kukin mieliopettajansa mukaan eri puolueisiin. Se ei ollut siis mikään rikkaus tai siunaus Jumalan silmissä kuten monet nykyisin uskottelevat ja toistavat kuin papukaijat (1Kor.1:10-13; 3:1-8).
Mitä tulee oman seurakunnan kokouksen jättämiseen, niin alkukielellä siinä puhutaan keskinäisestä kokoontumisesta tai ylöskokoontumisesta (Hebr.10:25). Kyse ei ole siis mistään oman kirkkokunnan sunnuntain kokouksesta. Tällä saadaan omaan puolueeseen uskollisia jäseniä, jotka ovat enemmän tai vähemmän rakentamassa tuota tiettyä kirkkokuntaa, edistäen sen päämäärää. Se voi olla hyvää tai huonoa. Keskinäiset kokoontumiset alkukristillisyydessä olivat paljon enemmän kuin tätä. Se oli aitoa vuorovaikutusta, huolenpitoa, elämän jakamista, toisten palvelemista Jumalan antamilla lahjoilla.
Kaikki paikkakunnalla olevat uskovien kokoontumiset ovat itse asiassa seurakunnan kokouksia, kun kokoonnutaan Jeesuksen nimessä, sillä silloin Hän itse on läsnä Henkensä kautta. Olipa läsnä kaksi, kolme tai enemmän uskovia, se ei ole ratkaisevaa, vaan se, että itse Jeesus on keskellämme (Matt.18:20).
2) Ryhmänne ei ole seurakunta, koska teillä ei ole vanhimmistoa tai pastoria.
Vastaus:
Ensinnäkin Uuudessa Testamentissa käy ilmi se, että kun ihmisiä tuli uskoon julistetun sanan seurauksena, heidät kastettiin ja koottiin yhteen ja he muodostivat seurakunnan, josta myöhemmin apostolit tai heidän valtuuttamansa henkilö valitsivat vanhimmat palvelemaan uskovia (Apt.14:23; 15:4; Tiit.1:5). Valinta oli ymmärtääkseni vahvistus siihen kutsuun, jonka Herra oli antanut tietyille miehille ja muut sen myös huomasivat. Kotiryhmiin Herra aikanaan kutsuu vanhimpia palvelemaan ja vartioimaan laumaa. He toteuttavat jo kutsumustaan koko ajan palvellen Sanassa ja huolehtivat vastakääntyneistä ja muista uskovista.
3) Ettekö te itse ole nyt uusi puolue monien kirkkojen joukossa?
Vastaus: Ei, vaan olemme itsenäinen Herran seurakunta, ilman muita nimityksiä. Olemme osa sen paikkakunnan uskovien kokonaisuutta ja olemme yhtä kaikkien kanssa jotka ovat vilpittömässä ja Raamatun mukaisessa uskossa. Emme ole minkään kirkkokunnan oppikorostuksen kannalla, vaan pyrimme kaikessa opettamaan ja noudattamaan Raamatun kokonaisilmoituksen mukaisesti, Raamattu Raamatulla -periaatteella.
4) Miten käy vastakääntyneelle?
Vastaus:
Kun ihminen tulee uskoon ja Herra lähettää hänet meidän huolehdittavaksemme, niin teemme parhaamme, jotta hän saisi juurtua Jumalan Sanaan ja kasvaisi saaden kokea uskovien keskinäistä rakkautta ja huolenpitoa arjessa. Vastakääntynyt on kuin uuden perheen jäsen, josta huolehditaan Jumalan rakkaudella ja varjellaan vääristä opetuksista ja jolle opetetaan Sanan alkeita.
5) Miten kasteen kanssa?
Vastaus:
Kodeissa ei yleensä ole kastealtaita. Kesäisin voidaan kastaa luonnon vesissä ja talvisin kaste järjestyy eri tavoin tarvittaessa. Uskoon tulleelle tarjotaan erilaiset vaihtoehdot kuten jossain vapaiden suuntien rukoushuoneella kasteen ottamista, mikäli henkilö halua liittyä sellaiseen. Emme käännytä ketään kotiseurakuntalaiseksi, vaan uskoontullut saa itse päättää kuultuaan vaihtoehdot.
Useimmiten, kun ihminen kastetaan, hänet kastetaan jonkin kirkon jäseneksi, vaikka Raamattu opettaa, että uskova kastetaan Kristuksen kuolemaan eikä johonkin suuntaan. Ihminen, joka on uskossa, on jo Hengessä kastettu Kristuksen srk:n jäseneksi (1Kor.12:12-13).
6) Miten osallistutte Herran ehtoolliselle?
Vastaus: Kokoonnumme yhteen syömään ruokaa niiden kanssa, joiden tiedämme vaeltavan Jumalan tahdossa eikä synnissä. Ruoan yhteydessä murramme happamatonta leipää ja juomme rypälemehua Herran muistoksi. Silloin vietämme aikaa yhdessä pitempään ja tietysti tutkimme Raamattua ja rukoilemme. Pyrimme viettämään rakkausateriaa kuten alkukristityt tekivät (Apt.2:41-47)1Kor.11:17-34; 5:11; Juud.4, 12).
7) Miten saavutatte uskosta osattomat ihmiset?
Vastaus:
Käytännössä asiat menevät niin, että uskoontulleet tuovat asiasta kiinnostuneita joskus viikoittaisiin Raamatun tutkisteluiltoihin. Joskus Jumala johdattaa arjen keskellä törmäämään ihmiseen, joka on herätyksessä tai joku tuttava soittaa, jolle asiat ovat tulleet ajankohtaisiksi. Teemme myös katutyötä viikoittain. Pyrimme noudattamaan lähetyskäskyä, missä liikumme ja olemaan Herran Hengen johdatuksessa, kuka enemmän, kuka vähemmän. Meillä ei siis ole mitään mainoskampanjaa, suurtapahtumia, tms. Toiset tahot hoitakoot ne, jos niin haluavat. Lähdemme etsimään sitä yhtä syntistä, joka tahtoo parannusta tehdä (Luuk.15:7).
8) Entäs lähetystyö?
Vastaus:
Uskomme, että kun Herra kutsuu jonkun joukostamme ulkomaille julistamaan evankeliumia, niin asiat myös järjestyvät sitten. Joillakin on jo kokemusta asiassa.
9) Koska ette ole rekisteröityneet, niin miten voitte kerätä rahaa eri tarpeisiin?
Vastaus:
Ensinnäkin, emme kerää kenenkään rahoja. Toiseksi, kun paljastuu tarve jollakin tai joku tuo ilmi puutteensa, niin pyrimme auttamaan parhaamme mukaan. Siihen ei tarvita virallisia pöytäkirjoja eikä rekisteröintiä. Eri asia olisi, jos summat liikkuisivat korkealla tai joku meistä palkattaisiin johonkin kokopäivätyöhön. Paras olisi silti Paavalin esimerkin mukaisesti itse ansaita elantonsa ja auttaa muita vapaaehtoisesti (Apt.20:33-35).
10) Miten käy lasten kanssa, kun teillä ei ole pyhäkoulua?
Vastaus: Raamattu opettaa, että lasten hengellinen kasvatus on vanhempien ja erityisesti isien vastuulla (1Moos.18:19; 2Moos.13:8, 14; 5Moos.4:10; 6:6-7; Sananl.3:1; 4:1). Lapset voivat iästä riippuen olla mukana kokouksissa ja näin oppia parhaiten nähden esimerkkiä läheltä. Opetuksen ajaksi pidetään huolta siitä, etteivät lapset ole häiriöksi.
11) Mikä on musiikin osuus kokoontumisissanne, kun teillä ei ole kuoroa tms.?
Vastaus:
Meillä ei ole todellakaan sitä asetelmaa, että joku esiintyy ja muut kuuntelevat. Jos sattuu olemaan säestäjä paikalla, niin laulamme [jotka haluavat] yhteislauluja. Musiikista ei ole pakko tehdä ohjelmanumeroa ja pakkopullaa. Musiikin tarkoitus on opettaa toisiamme, eikä viihdyttää. Laulaa voidaan säestyksellä tai ilman, kunhan se tapahtuu rakennukseksi (Kol.3:16).
12) Miten suhtaudutte niihin jotka ovat jonkin kirkkokunnan jäseniä?
Vastaus:
Se on jokaisen valinta eikä se vaikuta meihin, kunhan ei kukaan tyrkytä mitään oman kirkkonsa oppia. Ratkaisevinta on, onko nimi Elämän Kirjassa vai ei, kuuluuko Jeesukselle ja noudattaako henkilö Sanan opetusta vai ei.
13) Miten pääsette osallistumaan yhteiskunnallisiin tehtäviin, joissa voidaan evankeliumia julistaa, kuten esim. vankilatyöhön? Niissä edellytetään jonkun organisaation tai kirkon suosituksia, jotta saisi luvan toimia.
Vastaus:
Toistaiseksi se [vankilatyö] on mahdotonta ellei kuulu johonkin viralliseen kirkkokuntaan, mutta jos Jumala tahtoo avata ovia sinne, niin silloin ne avautuvat tavalla tai toisella.
14) Ketkä ovat tervetulleita teidän kokoontumisiinne?
Vastaus: Kaikki, jotka tahtovat Jeesusta seurata ja Hänen Sanaansa totella opissa ja vaelluksessa, riippumatta siitä missä kohdin kukin on menossa tiellä ja minkä verran on Hengen valoa Sanasta saanut.
Myös satunnaiset kävijät ja uskosta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Rakkausaterialle kuitenkin vain Totuudessa vaeltavat.
15) Kenelle olette vastuussa opetuksestanne ja toiminnastanne, kun kukaan ei valvo teitä?
Vastaus: Ensinnäkin olemme vastuussa seurakunnan Herralle, Jeesukselle, kaikesta (1Kor.3:10-15; 2Kor.5:10; Room.14:10-12; Ilm.22:12). Toiseksi olemme toinen toisellemme tilivelvolliset ja meidän tulee olla alamaisia toinen toisillemme Kristuksen pelossa (Ef.5:21; 1Piet.5:5). Kukaan ei ole erehtymätön, eikä kukaan ole Sanan arvioinnin ulkopuolella (Apt.17:11; 1Tess.5:20-22). Johtajat keskuudessamme valvovat toisten sieluja, heidän parhaaksensa, opettaen ja ohjaten kaikessa Sanan mukaiseen elämään, näyttämällä esimerkkiä ja huolehtimalla heistä rakkaudessa (Hebr.13:17).
16) Ettekö ole hajottamassa enemmän kuin rakentamassa?
Näitä syytöksiä esiteltiin jo profeetta Jeremiaa, Jeesusta, Stefanusta ja Paavalia vastaan. Väitettiin valheellisesti, että he ovat puhuneet pahaa Temppeliä vastaan, kun he uhuivat Jumalan Sanaa, joka saattoi olla nuhteeksi vallitsevalle uskonnolliselle järjestykselle. Nyt voidaan samoin valheellisesti tai tietämättömyydestä sanoa, että ne, jotka eivät halua kuulua johonkin kirkkokuntaan eivätkä näin ollen edistä sen päämääriä, eivät rakenna seurakuntaa, vaan ovat hajottajia. Osa uskovista sanoo näin, koska he pelkäävät aidosti, että tämä 'uusi liikehdintä' on viemässä uskovat harhaan ja tuuliajolle. Näinhän on monesti käynyt seurakunnissa, että joku uusi opintuuli on vienyt lampaat hajalle ja jättänyt ne sitten kuolemaan. Olisi kuitenkin syytä perehtyä asiaan ennen kuin lausutaan varmoja tuomioita ja mielipiteitä, jotka ne johtuvat enemmän ennakkoluuloista kuin tiedosta.
Kotiseurakuntaliike (jos sitä tällä nimellä kutsutaan) ei ole kalastamassa uskovia eri kirkoista perustaakseen uuden lahkon. Päätehtävämme on julistaa evankeliumia ja kastaa ja opettaa uusia kääntyneitä noudattamaan Jumalan Sanaa eli tehdä Jeesukselle opetuslapsia, joilla ei ole muita nimityksiä. Jos lisäksi eri suunnista olevat uskovat haluavat osallistua kotikokoontumisiin, se on heidän asiansa. Ketään ei käännytetä omaksumaan jotain näkemystä, vaan pyritään kaikessa palamaan Raamatun alkuperäiseen opetukseen, ei vain opissa, vaan myös vaelluksessa. Vaikka vapaiden suuntien kristillisyydessä oppi seurakunnasta on periaatteessa oikea, niin sen käytännön sovellutus arkielämässä ei useimmiten toimi.
Paavalin mukaan hajottajat olivat juuri niitä jotka asettuivat eri julistajien nimien alle (1Kor.1:10-13; 3:1-9). Nyt tilanne on muuttunut juuri päinvastaiseksi kuten monet muutkin asiat kristikunnassa. Otettakoon esimerkiksi se, että kun Israel sai Mooseksen kautta lain, niin väärät profeetat kivitettiin (5Moos.13). Myöhemmässä vaiheessa, kun kansa eli luopumuksessa, väärät profeetat olivat vallassa ja oikeita vainottiin (2Aik.18). Samoin alkuseurakunnassa harhaopettajia vastustettiin, mutta nyt viimeisinä päivinä ne valloittavat kristikuntaa ja harvat kohottavat äänensä niitä vastaan, vaikka tietävätkin asiat (1Joh.2:18-29; 4:1; Ilm.2:2). Nyt totuuden torvia leimataan hajottajiksi ja rauhan häiritsijöiksi.
Kummat ovat sitten hajottajia Jumalan silmissä? Ne, jotka ajavat uskoontulleet tietyn nimen alle, saadakseen enemmän jäseniä omaan rekisteriinsä, mikä takaa suuremman kunnian ihmisten silmissä ja usein myös suurempia tuloja. Vai ne jotka eivät alennu enää moiseen inhimilliseen touhuiluun, vaikka rakastavatkin edelleen kaikkia veljiä ja sisaria, jotka kuuluvat eri suuntiin?
17) Miksette tyydy olemaan jossakin kirkkokunnassa mukana edistämässä Jumalan valtakunnan työtä? Ei täydellistä seurakuntaa ole maan päällä kuitenkaan. Oletteko te Se Ainoa ja Oikea porukka muka?
Olemme lähteneet kirkoista juuri siksi, että siellä esiintyi epäraamatullisia asioita, joihin ei yksilöuskovalla ole mahdollisuutta puuttua. Kun itse on saanut Sanasta valoa ja näkee vääryyttä, jota ei haluta korjata, niin ei ole muuta ratkaisua kuin itse lähteä pois sellaisesta järjestöstä. Toinen vaihtoehto olisi ollut sulkea silmänsä ja mukautua vallitsevaan olotilaan. Ei ole mielestäni järkevää olla nimellisesti mukana sellaisessa, vaikka itse on eri mieltä ja kokee olevansa henkisesti suljettu ulkopuolelle.
Jumalan valtakunnan työ ei ole mielestäni tärkeämpää kuin hyvä omatunto. Jumalan valtakunnan työtä voidaan tehdä puhtaasti kuulumatta johonkin kirkkokuntaan.
Se, että ei kukaan ole täydellinen tai ettei sellaista srk:aa olekaan, ei saisi olla veruke sille asialle, että meidän tulisi kaikessa palata Jumalan Sanaan pyrkien täydellisyyteen eli aikuisuuteen uskossa tullen valmiiksi palvelemaan ja rakentamaan Kristuksen ruumista, joka on seurakunta. Sellainen selitys kelpaa monille, mutta se ei tule kelpaamaan Herralle palkanmaksun päivänä. Rakkaudettomuus, palavuuden puute, velttous, apatia, välinpitämättömyys on nykyisin kauniisti selitetty monilla eri asioilla ja selityksillä, vaikka meidän tulisi antaa Sanan tutkia meitä paljastaen puutteitamme ja näin saisimme uudistua parannukseen ja ensirakkauteen.
Emme ole joku ainoa ja oikea porukka. Me vain rakastamme Herraa ja haluamme kaikessa tehdä Hänen tahtonsa, sen mukaan kuin saamme Sanan kautta valoa. Me emme täydellisesti onnistu varmaan, mutta emme tahdo sillä verukkeella alentaa Sanan määräämiä linjoja ja ihanteita. Sanan mitta on se mitta emmekä saa sitä muuttaa itsemme tasolle, vaan meidän tulee muuttua sen mukaan. Tämä ei ole ylpeyttä, vaan Sanan mukaista nöyryyttä. Ylpeyttä on päinvastoin se, että luulemme tietävämme paremmin kuin Jumalan ilmoitus. Pitäkäämme Sana auktoriteettinamme kaikessa, ei vain periaatteessa ja sanoissa, vaan käytännössä ja teoissa, muutoin petämme itseämme.
"Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'" (Matt.15:6-9)
"Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa." (Apt.4:13)
Kumpaan suuntaan tiemme johtaa? Toiset olivat teologian kouluja käyneet ja vesittivät Jumalan Sanan (En tee tyhjäksi hyvien raamattukoulujen hyötyä silti), toiset olivat Jeesukselta oppineet. Kuljemmeko kohti portto Baabelia, joka on parhaillaan muodostumassa vai kohti Uutta Jerusalemia, johon Jeesus pian noutaa omansa? Jokaisen on valittava tiensä.
Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Linkkejä | Keskusteluryhmä
