Aksel Pierard

TULEEKO MEIDÄN PYSYÄ EROSSA EKUMEENISESTA LIIKKEESTÄ?



Aluksi:

Seuraavassa kannanotossa haluan perustella Raamatulla kantani siihen, miksi ei tulisi liittyä ekumeeniseen neuvostoon herätysliikkeenä ja "helluntailaisina". Meidän ei tulisi myöskään harjoittaa minkäänlaista yhteyttä Sanasta luopuneiden hengellisten johtajien ja kirkkokuntien edustajien kanssa. Tiedän, että joidenkin mielestä tämä on kova syytös ja siksi perustelen kantani Raamatulla. Muistutan kuitenkin väärinkäsitysten välttämiseksi, että kannatan koko sydämestäni aitoa uudestisyntyneiden Jumalan lasten yhteyttä ja harjoitan sitä myös käytännössä.

Tahdon uskoa siihen, että ne meidän joukostamme, jotka kannattavat ekumeniaa, tekevät sen vilpittömässä ja hyvässä tarkoituksessa. Valitettavasti vilpittömyys ei aina takaa oikeassa olemista ja usein ihminen, joka on vilpittömästi väärässä, voi johtaa useita harhaan, sillä hän on usein asialle omistautunut, mikä lisää uskottavuutta asiaan. Paavali varoitti nimenomaan Rooman uskovia näin: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet. Onhan teidän kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sentähden minä iloitsen teistä, mutta minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan." (Room.16:17-19) . On huomioitavaa se, että juuri ne jotka tuovat seurakuntaan vääriä opetuksia, saavat aikaan hajaannusta. Nykyään kristikunnassa kuitenkin leimataan hajottajiksi ne, jotka tuovat esiin raamatullista näkemystä haluten pysyä terveessä opissa. Väärät opettajat kyllä hallitsevat manipuloimisen taidon ja osaavat esiintyä uskottavasti näin vetäen mukaansa vilpittömiä, mutta tietämättömiä uskovia. Väärät opit salakuljetetaan seurakunnan sisälle totuuden ohessa, kuten Pietari varoitti:
"Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku." (2Piet.1:20-21; 2:1-3) Uskon tämän jakeen viittaavan ennen muuta moniin vääriin profeettoihin, jotka tekevät jopa Jeesuksen nimessä ihmeitä, profetoivat ja ajavat ulos riivaajia näin eksyttäen suuren määrän kristittyjä ennen Herramme paluuta (Matt.7:15-23: 24:3-5, 11, 24). Tämä aihe vaatisi jo tarkempaa tutkimista, johon olen myöskin jonkin verran perehtynyt vuosien varrella ja josta on olemassa runsaasti materiaalia asiasta kiinnostuneille. Kuitenkin tähän ekumeniaan liittyen sen verran voisi kommentoida, että katolinen pappi uhraa messussa Jeesusta leivän muodossa aina uudelleen kieltäen Herran kertakaikkisen sovituksen Golgatalla. Kansan kirkon pääopettajien joukossa on myös runsaasti niitä, jotka kieltävät kristinuskon perusasioita ja opettavat papeiksi opiskelevia. Räikein ja kuuluisin esimerkki tästä on ollut ehkä tapaus Antti Kylliäinen.

Monet ovat ekumeenisessa liikkeessä mukana myös tietämättä, mitä se todellisuudessa sisältää ja mitkä ovat sen päämääriä. Tietämättömyys ei ole mikään hyve hengellisissä asioissa. Sana kehottaa hankkimaan tietoa ja viisautta tarkoittaen tietysti Kristuksessa olevaa Jumalan Sanan tuntemusta. Paavali kehotti korinttolaisia uskovia olemaan pahuudessa lapsia mutta aikuisia tiedossa. Paavali myös rukoili, että Filippin uskovien rakkaus kasvaisi tiedossa ja erottelukyvyssä, jotta he kykenisivät erottamaan, mikä on parasta ja kantaisivat hedelmää. Todellinen rakkaus kasvaa tasapainossa tiedon ja viisauden kanssa rinnakkain. Tieto voi johtaa väärille poluille, jos käytämme sitä väärin, ilman rakkautta ja välittämättä heikkouskoisista. Korintin uskovilla oli tieto, ettei epäjumalille uhratun lihan syönti sinänsä vahingoita meitä. Tästä tiedosta paisuneina eli ylimielisinä he söivät edelleen temppeleissä epäjumalille uhrattua lihaa välittämättä heikoista veljistä, jotka sen nähtyään rupesivat samaa tekemään, kuitenkin saastuttaen omantuntonsa, langeten syntiin. Tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen myötä tulee myös tuskaa ja suurempi vastuu, koska silloin nähdään oma itse Sanan valossa köyhäksi siihen nähden, miten asioiden tulisi olla. Se on juuri päinvastaista kuin mitä Laodikean seurakunnassa oli, siksi Jeesus kehotti hankkimaan silmävoidetta, jotta todellinen tilanne nähtäisiin ja voitaisiin tehdä parannus. Profeetta Hoosea sanoi, että Israelin kansa joutui häviöön tiedon puutteesta (Hoosea 4:6). Sama vaara vaanii meitä uuden liiton uskovia. Sanan tuntemusta ei kuitenkaan välttämättä saada koulun penkillä, vaan vaeltamalla Herran yhteydessä antaen Sanan tutkia meitä ja noudattaen sitä.

Haluan sanoa kuitenkin sen, että mikäli haluamme voittaa erilaisia ihmisiä Kristukselle, niin meidän tulee olla aidosti kiinnostuneita heistä ja perehtyä heidän kulttuuriinsa. Meidän tulee ymmärtää heidän ajattelutapansa, jotta voisimme tietää, kuinka tulee kullekin vastata. Näin Jeesuskin toimi ja osasi oikeasta narusta nykäistä, kun oli tekemisissä eri ihmisten kanssa. Hän on evankelistoista suurin ollen myös itse se sanoma. Me emme tietenkään tiedä ihmisten ajatuksia, mutta meidän tulee perehtyä heidän uskomuksiinsa, jotta kykenisimme kumoamaan tarvittaessa heidän vastaväitteensä eli ne linnakkeet ja argumentit, joita nostetaan Jumalan Sanaa vastaan. Tätä mm. Paavali teki (hän ei pitänyt rukouskävelyjä sitoen jonkun alueen henkivaltoja kuten nykyään paljon julistetaan). Itse olen evankeliumin työssä joutunut tätä läksyä oppimaan kantapään kautta kohdatessani eri uskontojen harjoittajia. Jos haluamme voittaa Jehovan todistajia, muslimeja, mormoneja tai muita Kristukselle, niin meidän tulee perehtyä heidän uskomuksiinsa. Tämä on käsittääkseni perusstrategia lähetystyössä. Kristikunnassa on myös paljon Sanan vastaisia oppeja, joihin meidän on syytä perehtyä ennen kun alamme pitää veljinä harhaoppisia. Toivon, että kirjoitukseni on omalta osaltaan avaamassa silmiä näkemään eron näiden uskontojen kanssa, joihin ollaan yhtymässä. Kun siis ihminen sanoo uskovansa Jeesukseen, niin meidän tulisi kysyä, mitä hän sillä tarkoittaa. Tämä voi olla epämukavaa ja tuntuu ehkä tunkeilevalta, mutta se on tarpeellista selvittääksemme ihmisen tilan. Uskoohan suuri osa suomalaisista Jeesukseen olematta pelastettuja. Myös riivaajat uskovat ja vapisevat. Kuitenkin Jeesus sanoi, että vain ne, jotka uskovat Häneen niin kuin Raamattu sanoo, saavat Pyhän Hengen (Joh.7:38-39). Jeesus myös kehotti tarkkailemaan, miten Sanaa kuullaan, ettei luulouskossa oltaisi ja jouduttaisi kokemaan ikävä yllätys tuomiopäivänä (Luuk.8:18-21). Tämän Jeesus puhui kertoessaan vertauksen kylväjästä ja kutsuessa veljikseen niitä, jotka Sanan mukaan elävät. Ei ole siis samantekevää, millä tavalla uskotaan emmekä saa olla liian sinisilmäisiä tässä asiassa.

Monet käyttävät uskonnollisia termejä kuten usko Jeesukseen, uudestisyntyminen, pelastus, armo, yms. tarkoittaen aivan eri asioita kuin mitä Raamattu opettaa. Siksi emme saa olla liian sinisilmäisiä, vaan meidän tulee koetella kaikki. Muistutan tässä, että sana 'koetella' (Kreikan kielellä dokimadzo, englanniksi examining) tarkoittaa tarkoin tutkia, joten on kysymys ikään kuin suurennuslasilla tutkimisesta eikä vain pintapuolisesta tutkimisesta. Eiväthän seteliväärennökset, joita liikkuu, ole heti tunnistettavissa, vaan ne täytyy tarkoin tutkia valoa vasten ja vertailla aitojen kanssa asian selvittämiseksi. Kuinka paljon tärkeämpää olisi harjoittaa sitä, kun on kysymys hengellisistä väärennöksistä, jotka johtavat sieluja harhaan. Emme voi pitää sitä, mikä on hyvää, ellemme erota oikea väärästä. Raamatun käsky koetella oppeja ja opettajia Sanan valossa on käsky, eikä ehdotus. Se on siis jokaisen uskovan velvollisuus, mutta erityisesti se koskee seurakunnan kaitsijoita, joiden on laumasta tehtävä tili Ylipaimenen edessä kerran. Paavali kehotti Timoteusta valvomaan itseään ja opetustaan pelastaen näin itsensä ja ne, jotka kuulevat.

Eipä olisi uskottu kymmeniä vuosia sitten, että helluntaiherätys ja vapaat suunnat liittyisivät mukaan ekumeeniseen perheeseen. Kuitenkin kehitys näyttää olevan sen suuntainen, sillä olemme nähneet mm. vuoden 2001 pääsiäistervehdyksen, johon yhtyivät kaikki Suomen 'kristilliset' yhteisöt. Samoin pidetään yhteisiä jumalanpalveluksia ajoittain katolisen ja ortodoksisen kirkon kanssa. Suomen helluntailiike on ollut mukana yhteisissä jumalanpalveluksissa, vaikkei ole vielä jäsenenä ekumeenisessa neuvostossa. Tätä kehitystä ovat omalta osaltaan edistämässä kristilliset lehdet (myös Ristin Voitto) ja 'kristillinen' radiokanava, jossa annetaan ymmärtää, että olemme kaikki yhtä ja kirjoitetaan ja puhutaan katolisesta kirkosta kristillisenä yhteisönä myönteisessä sävyssä, vaikka tulisi päinvastoin varoittaa siitä. Aika tulee myös paljastamaan, millaisia ohjelmia kristillinen tv-kanava tulee suoltamaan ulos, sillä se on yhteistyössä God-channelin kanssa, joka on maailmankuulujen harhaopettajien kehto (tarkoitan tässä lähinnä menestysteogiaa, jota mm. Benny Hinn, Ulf Ekman ja muut levittävät) ja on amerikkalaisen TBN-kanavan eurooppalainen vastine. Ollaan siis rakentamassa Jumalan temppeliä, joka on uuden liiton seurakunta, ja jonka tulisi olla maailmasta uloskutsuttujen joukko—yhdessä uskottomien kanssa. Eikö meidän tulisi ennemmin olla nuhtelemassa Sanalle uskottomia heidän pimeyden teoistaan ja erottautua heistä kuin olla kantamassa vierasta iestä heidän kanssaan ollen näin myös osallisia heidän teoistaan? Haluan muistuttaa, että kreikan kielellä sana seurakunta on ekklesia ja se viittaa uloskutsuttuun, koolle tulleeseen joukkoon. Sana ekumenia on taas oikumene ja se tarkoittaa koko asuttua maanpiiriä eli maailmaa. Niinpä joskus yksi sana tai nimi saattaa paljastaa enemmän kuin tuhat selitystä, kuten tässä uskon käyneen.

Eräs syötti, mitä ekumeeninen liike tarjoaa, on se, että voimme liittyä siihen luopumatta omasta identiteetistämme ja perinteistämme. Tämä kuulostaa hyvältä ja niinpä maailman kirkkoon saa tulla yhtä hyvin helluntailaisena, baptistina, muslimina, juutalaisena kuin hinduna jne. Tämä on synkretismiä, johon tämä liike pyrkii kutsuen sitä hienosti uskontojen väliseksi dialogiksi, jossa kunnioitamme toisten kulttuurisia perintöjä. Jumala ei kuitenkaan kunnioita niitä, jotka pitävät Hänen Sanansa halpana. Katolinen lähetystyö onkin ollut sitä, että sekoitutaan paikalliseen uskontoon, olipa se spiritismiä tai mitä tahansa, kaikki käy. Sana synkretismi tulee kreikan sanasta sunkretismos, joka alun perin viittaa sanontaan, joka kuvasi Kreetan kansaa ja kuinka he mielellään sotivat keskenään, mutta välittömästi yhdistyivät, kun muukalaiset hyökkäsivät heitä vastaan (Schaff-Herzog, Encyclopedia of religious knowledge). Näin ollen sana synkretismi viittaa laajaan liittoumaan, joka perustuu yhteiseen päämäärään ja intresseihin eri tavalla uskovien kesken. Se on epäpyhä liitto.

Eikö ole käynyt juuri niin liittyessämme Euroopan Unioniin? Köyhä lohtu on heiluttaa Suomen lippua, kun käytännössä itsenäisyys on mennyt. Tämä ei ole poliittinen kannanotto, mutta tässä on sama asetelma hengellisessä mielessä. Eikä ihme, sillä takana on sama henki eli Baabelin henki. Olemmeko todellakin näin naiiveja? Kun Paholainen tulee eksyttämään, ei hän tule murhaajana ja vainoojana, vaan valehtelijana erilaisilla juonilla, jopa valon enkelinä rakkauden, rauhan ja yhteyden nimissä, jopa Kristuksen sijaisena. Kun enemmistö on sitten eksytetty, niin hänen on helppoa alkaa vainota niitä, jotka häntä vastustavat väittäen heidän olevan rauhan ja rakkauden esteenä, jolloin ihmiset luulevat tekevänsä palveluksen Jumalalle murhatessaan Kristuksen todellisia seuraajia. Näin on historian kuluessa käynyt ja näin tulee vielä käymään lopullisesti ennen Herran tulemusta, jota edeltää luopumus raamatullisesta uskosta johtaen väkevään eksytykseen ja Antikristuksen syliin niitä, jotka hylkäävät Jumalan Sanan (2Tess.2). Paavali sanoi, että kaikki, jotka tahtovat todella seurata Jeesusta, joutuvat vainottaviksi.

Pahan asiaa edistävät myös kaikki ne, jotka tietävät siitä, mutta eivät vastusta aktiivisesti sitä. Näinhän kävi juuri natsi-Saksassa, kun (maailman)kirkko oli vaiti, vaikka tiesi mitä tapahtui juutalaisille. Joku on osuvasti sanonut, että pahan aseena on useimmiten hiljainen enemmistö, joka seuraa hiljaa sivusta, kun muutamat harjoittavat avoimesti pahuutta. Kun natsi-Saksa vainosi avoimesti juutalaisia, muut maat sulkivat rajansa juutalaisilta hyväksyen asian. Samoin, jos olemme vaiti silloin, kun vaara lähestyy emmekä varoita vihollisen tulosta, olemme syyllisiä. Jos Jumalan huoneessa vartijat ovat kuin mykkiä koiria, niin tilanne on todella paha. Tiedämmekö me, mikä hetki yöstä on?

Kun käytän tässä Raamattua, teen sen siksi, että haluan perustella näkemykseni Sanan valossa. Periaatteessa kaikki opetus on tulkintaa ja niinpä jokaisen on otettava selvää, mikä pitää yhtä kokonaisilmoituksen kanssa. Olen vain maallikko enkä ole käynyt mitään raamattukoulua, mutta rakastan tutkia Herran Sanaa ja hengellistä kirjallisuutta Ei ole siis diplomeja tms. esittää, mutta jokainen voi tutkia onko kirjoituksessani mitään perää. En ole myöskään mikään alkukielten tuntija, vaikka lainaan ehkä alkukielestä jotakin. Osaan lukea jonkin verran hebrean kieltä ja minulla on käytettävänä Raamatun sanahakuteoksia, Novum ja useita käännöksiä, jotka ovat kaikkien ihmisten saatavilla.

Perusteluni vastustaessani seurakunnan menemistä ekumeenisiin jumalanpalveluksiin:

Huomautan väärinkäsitysten välttämiseksi, että kun puhun seurakunnasta, niin en tarkoita omaa kotiseurakuntaani, vaan maailmanlaajuista uskovien joukkoa ja yleensä Suomen 'Siionia'. Jos joku juttu kuitenkin kolahtaa ja käy kohti, niin sille en voi mitään. Ystävän "lyönnit" ovat kuitenkin terveellisempiä kun petolliset "Juudasten" suudelmat (Sananl.27:6).

"Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä." (Saarn.1:9-10)
Historiasta voimme ottaa oppia, ettemme tekisi samoja virheitä uudelleen. Tässä ekumeniassa ei ole kysymys mistään uudesta asiasta, vaan vanhan toistosta. Koko maailman historian ajan on ollut havaittavissa kahtiajako uskonnon ja uskon välillä, laittomuuden salaisuuden ja jumalisuuden salaisuuden välillä. Mm. ensimmäinen ihmispari teki itselleen vaatteet viikunanlehdistä peittääkseen synnin häpeän, mutta Herra osoitti veren tietä antamalla heille viattoman eläimen nahat esikuvana Kristuksen lahjavanhurskaudesta. Sama jatkui Aabelin ja Kainin kohdalla; Aabel uhrasi viattoman karitsan ja Kain halusi palvella Herraa omalla tavallaan. Tämä johti kateuteen ja murhaan, jota uskonnollinen Kain toteutti ja johon apostoli Johannes viittaa puhuessaan seurakunnan keskeltä lähteneistä antikristuksista, jotka ovat aitojen uskovien vihaajia. Tämä on jatkunut ihmiskunnan historian aikana koko ajan, josta mm. katolisen kirkon verinen historia kertoo. Näin on aikakauden loppuun asti oleva, kuten Herra paratiisissa sanoi: vaimon ja käärmeen siemenen välillä on oleva vihollisuus tai vaino, jonka itse Jumala on asettanut. Meidän tulee ymmärtää, että uskontojen taustalla vaikuttaa tämän maailman jumala, olipa se kristillisyydellä kuorrutettu tai ei. Saatana on mestariväärentäjä ja valheen isä, joka käyttää myös osatotuuksia ja Raamatun jakeita irti kontekstista. Sitä hän teki myös kiusatessaan Jeesusta, joka Sanalla vastusti vihollisen valheita (Matt.4:1-11).

"Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle (Hebr.: 'Dor acharon'= Viimeinen sukupolvi) Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin." (Ps.78:3-7) On olemassa viimeinen sukupolvi, joka on näkevä lopunajan tapahtumien toteutumisen silmiensä edessä. Tästä viimeisestä sukupolvesta Raamattu puhuu paljonkin ja meidän olisi syytä painaa Sana mieleemme, joka varoittaa luopumuksesta, joka huipentuu Antikristuksen tuloon juuri ennen Jeesuksen paluuta. Luopumus on poisluisumista alkuperäisestä evankeliumista ja uskosta joka on pyhille kertakaikkisesti annettu. Tästä varoittivat jo VT:n profeetat, itse Herramme Jeesus Kristus ja apostolit. Erehtyivätkö he sitten? Siltä monesti tuntuu, kun seuraa kristikunnan nykykehitystä ja julistusta, myös vapaissa suunnissa. Halutaan olla positiivisia, poliittisesti korrekteja ja diplomaattisia, jopa totuuden hinnalla. Uskommeko me oikeasti, että Jeesus on tulossa takaisin? Joku kertoi kuulleensa, kun ateisti moitti uskovia siitä, etteivät he todella odota Jeesusta, koska heidän elämänsä kertoo siitä. Jeesus puhui kyllä kahdenlaisista palvelijoista tulonsa edellä: uskollisista ja uskottomista. Uskoton sanoo sydämessään, että Herran tulo viipyy, hän ei sano sitä julkisesti. Kuitenkin hänen vaelluksensa paljastaa hänet, sillä hän syö ja juo juopuneiden kanssa ja lyö uskonveljiä. Suuri portto tulee myös juopumaan pyhien verestä, kun uskovien vainot lisääntyvät kaikkialla. Vain ne, jotka pysyvät Sanalle uskollisina loppuun asti osoittaen Kristuksen kärsivällisyyttä, tulevat pelastumaan. Vaino, synti ja maailmallisuus ja kristillisen ulkokuoren omaavat eksyttäjät tulevat seulomaan Jumalan todellista seurakuntaa (Matt.24:3-13). Valitettavasti, pyhiä ei enää valmisteta näihin pahoihin päiviin, vaan annetaan paljolti ymmärtää, etteivät meitä kohtaa vainot, vaan tulee suuri herätys ennen ylöstempausta. Kysynpä vain: missä päin Raamattua voidaan tällainen tulkinta löytää? Vainot eivät kylläkään kohtaa niitä, jotka eivät elä jumalisesti Kristuksessa, sillä kompromissin tekijät ja maailmanmieliset kristityt saavat olla tässä ajassa "rauhassa". Ahdistukset ja vaino Sanan tähden ovat itse asiassa merkki siitä, että olemme katsotut arvollisiksi Jumalan valtakuntaan (2Tess.1). "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut." (1Kor.10:11)
Israelin kansan vaiheet ovat meille siis varoitukseksi. Niin kuin ei kaikki Israel ole ollut Jumalan Israel, niin eivät myöskään kaikki uskoviksi itseään kutsuvat ole todellisia opetuslapsia, vaan ne, jotka pysyvät Jumalan Sanassa. Viimeiset päivät alkoivat Jeesuksen päivinä, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin. Ne päättyvät Jeesuksen takaisin tuloon.

"Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." (Room.15:4)
Kun näemme VT:sta Israelin luopumuksen ja siitä johtuvat profeettojen kärsimykset, niin se tuo meille lohtua ja rohkeutta pysyä Sanassa kiinni. Se, että puhutaan ahdistuksista ja vaikeuksista, jotka uskovia kohtaavat, ei pelota niitä, jotka ottavat ristinsä ja ovat laskeneet kustannukset Jeesuksen seuraamisesta. Sanotaanhan apostolien teoissa, että Paavali rohkaisi uskovia sanoen, että monien ahdistusten kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan, varsinkin kun Paavali oli esikuva siitä omalla elämällään kestäessään kärsimykset ja vainot. Jos pelkäämme menettävämme seurakunnan keskeltä ihmisiä, kun varoitamme tulevista vaikeuksista, niin olemmeko me sitten petollisesti saattaneet heidät sisälle joukkoomme antamalla liian helpon kuvan uskosta? Nykyäänhän paljon puhutaan siitä, että Herra siunaa ja rakastaa ja näin onkin, mutta jos unohdamme kolikon toisen puolen, nimittäin kuuliaisuuden, niin se on petosta. Luulen, ettei monikaan, joka kohottaa kätensä herätyskokouksessa, edes käsitä, mitä tarkoittaa tulla uskoon, sillä usko on kuuliaista mieltä Jumalan Sanalle, jonka Pyhä Henki vaikuttaa ja johon meidän tulee suostua pyhässä pelossa ja vavistuksessa (Filipp.2). Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat jopa upotuskasteella käyneet eivätkä edes ymmärrä, mistä uskosta on kysymys.

"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2Tim.3:16-17)
Koko Raamattu eli myös VT on meille opiksi, vaikka se tuleekin tulkita UT:n valossa. VT oli se Raamattu, jota Jeesus ja apostolit käyttivät. Se on täynnä kertomuksia Jumalan kansan luopumuksesta ja joistakin uskollisista.

"Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan." Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan." (1Moos.11:1-9)
Baabelista alkoi järjestäytynyt uskonnollisuus eli laittomuuden salaisuus ja Baabeliin se myös tulee päättymään, niin kuin Ilmestyskirja meille kertoo. Suuren porton otsaan oli kirjoitettu nimi: 'salaisuus', joka on 'suuri Babylon' eli Baabel, joka on sekä kaupunki että uskonnollinen järjestelmä. Baabelin ensimmäinen valtias oli Nimrod, joka tarkoittaa hebrean kielestä käännettynä: 'kapinoikaamme'. Nimrod on Antikristuksen esikuva, jota myös profeetta Jesaja kuvaa Baabelin kuninkaana. Samankaltainen metsästäjä on ilmestyskirjan valkoisella hevosella ratsastaja, jolla on kädessään jousi ja joka saavuttaa suuria voittoja saaden aikaan valherauhan ja eksyttäen sieluja Jumalan lähettämänä tuomiona niille, jotka ovat mielistyneet valheeseen (Ilm.6; 2Tess.2). Se ei ole siis Jeesus, vaan Antikristus. Herrain Herra tulee vasta luvussa 19. Tulevan Antikristuksen maallisen valtakunnan keskus tulee ilmeisesti olemaan myös Baabelin alueella, joka on Irakissa. Siksi uskon että Amerikan Irakin valloitus on valmistamassa tietä Antikristuksen tulemukselle, joka tulee ottamaan haltuunsa koko alueen öljyvaroineen perustaen sinne maailman kaupan keskuksen.

Yhdistyneet maailmanuskonnot saivat alkunsa myös Baabelissa ja sinne heidän matkansa tulee päättymään. Baabel tarkoittaa sekoitusta ja hämmennystä. Sen tähden Jumala vihaa sekoituksia, olipa siinä seassa totuutta tai ei. Sekoitukset hämmentävät uskoviakin, sillä niissä on osatotuuksia, muttei koko totuutta. Baabelissa alkoi myös Taivaan kuningattaren palvontana tunnettu kultti, johon kuuluu äiti-lapsi -kultti. Kultti sai alkunsa Nimrodin kuoltua, kun hänen äitinsä Semiramis (joka oli myös hänen puolisonsa) julisti itsensä neitsyeksi ja sai pojan nimeltään Tammus, jota auringon pojaksi kutsuttiin. Äiti-lapsi -kultti esiintyy lähes kaikissa uskonnoissa eri muodossa, koska se levisi, kun Herra hajotti ihmiset sieltä kaikkeen maailmaan. Se on nykyisin tunnetumpi Marian palvontana.

Alkukieli kertoo, että Baabelin tornin rakentaminen oli vasta heidän toimintansa alku ja meidän Raamattumme sanoo sen olleen heidän ensimmäinen yrityksensä. Sana tiiliskivi on hebrean kielellä 'levan' ja se tarkoittaa tehdä tiiliä, valkoinen tai valkaista ja puhdistaa. Tiiltä joutuivat myöhemmin israelilaiset Egyptin orjuudessa tekemään. Kysymys oli siis omavanhurskaudesta jolla päästäisiin taivaaseen. Jeesus myös moitti fariseuksia ja ulkokullattuja siitä, että he ovat kalkilla valkaistujen hautojen kaltaisia, jotka puhdistavat vain ulkokuorta. Uskonnoissa onkin juuri tästä kyse, mutta Kristuksen usko on aarre saviastioissa, kuten ilmestysmajakaan ei ollut ulkoapäin katsottuna kaunis, mutta sisällä oli kultaa. Tämä on juuri päinvastaista kuin mitä näemme esimerkiksi koreissa muotomenoissa, joita juuri ekumeeninen liike harjoittaa. Se on kiiltävää ja silmää miellyttävää, mutta se on tästä maailmasta oleva sakramenttiuskonto. Siinä on jumalisuuden ulkokuori eli sanat, muttei voimaa ja se on sielullista. Se on sekoitusta ja on siksi epäpyhää Jumalan edessä. Myös Jaakobin eno, Laaban, jonka nimi tarkoittaa myös 'valkoista' ja joka oli Leean ja Raakelin isä, puhuu meille siitä, ettei kaikki valkoinen ole puhdasta eikä kaikki mikä kiiltää, ole kultaa. Laaban asui Harranissa, josta Aabraham oli lähtenyt. Laaban uskoi myös Herraan, omalla tavalla kylläkin, sillä hän lisäksi ennusti merkeistä ja hänellä oli kotijumalia. Hän kuvaa siis sekoitusta oikeasta ja väärästä. Ei voida palvella Herraa ehyesti 'Harranissa', kuten ei myöskään Israel saanut jäädä palvelemaan Herraa Egyptissä, vaan heidän tuli lähteä sieltä ulos. Laaban siis uskoi Herraan, muttei sanoutunut irti entisistä epäjumalistaan. Raamattu varoittaa meitä siitä, että Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi ja hänen palvelijansa tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi. Paavali sanoi, etteivät Saatanan juonet ole meille tuntemattomat. Kuitenkin monet kristityt eivät taida olla perillä Saatanan valheista, kun luulevat vihollisen ilmestyvän ikään kuin torvea soittaen sarvet päässä.

"Sitten enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle ja sanoi minulle: 'Nosta silmäsi ja katso: mikä tuo on, joka lähtee liikkeelle?' Minä sanoin: 'Mikä se sitten on?' Ja hän vastasi: 'Tämä on eefa-mitta, joka lähtee liikkeelle.' Ja hän sanoi: 'Tämän näköisiä ne ovat koko maan päällä'; ja katso, lyijykansi kohosi, ja siinä istui eräs nainen eefa-mitan sisällä. Ja hän sanoi: 'Tämä on jumalattomuus.' Ja hän paiskasi hänet sisälle eefa-mittaan ja paiskasi lyijypainon sen suulle. Ja kun minä nostin silmäni, näin minä, katso, kaksi naista lähtevän liikkeelle, ja niillä oli tuulta siivissään, ja niiden siivet olivat kuin haikaran siivet; ja ne kantoivat eefa-mittaa taivaan ja maan välitse. Niin minä sanoin enkelille, joka puhutteli minua: 'Mihin ne kuljettavat eefa-mittaa?' Ja hän vastasi minulle: 'Ne menevät rakentamaan hänelle huonetta Sinearin maahan. Ja kun se on valmis, lasketaan hänet sinne paikoillensa".' (Sak.5:5-11)
Porttouskonto on jumalattomuutta ja se saa jälleen muodon ja palaa Sinearin maahan, Irakiin, mistä se on aikoinaan lähtenyt kaikkialle maailmaan. Jumalattomuus ei ole lainkaan ateismia ideologiana, vaan se on uskonnollisuutta ilman Raamatun Jumalaa. Se voi olla kristillisen oloista, mutta se on väärennös. On olemassa kristikunnan keskellä myös käytännön ateismia ja käytännön noituutta ja se ilmenee uppiniskaisuutena Jumalan Sanan ohjeille. Psalmissa 14 sanotaan, että hullu (tai tyhmä) sanoo sydämessään, ettei ole Jumalaa. Tätä ei tarvitse huulilla sanoa, vaan se ilmenee teoissa, kuten Paavali kirjoitti Tiitukselle. Kun Raamatun kirjoittajat, profeetat ja psalmin kirjoittajat valittivat yleistä turmelusta, niin he valittivat Jumalan kansan keskellä vallitsevasta luopumuksesta. Sama on toistumassa kristikunnan keskellä.

Monet uskovat ovat tänä päivänä omilla ja maailman teillä uskotellen itselleen, että armo riittää. Tähän olen törmännyt, kun olen ollut säännöllisesti kaduilla ja kapakoissa evankelioimassa viikonloppuisin. Jotkut sitten istuvat sunnuntaikokouksessa niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Eletään valherauhassa ja tullaan tyhmiksi neitsyiksi, jotka eivät ole valmiita kohtaamaan Herraa. Siksi nyt tarvittaisiin rohkeutta julistaa, mikä on syntiä ja miten tehdään parannus, muutoin puhumme ihmisille ympäripyöreitä juttuja eikä kukaan ymmärrä, mistä tulee tehdä parannus, kuten esimerkiksi sellaisesta laajalle levinneestä synnistä kuin haureus, jota kutsutaan nykyään avoliitoksi. Uskovillekaan nämä asiat eivät ole enää selvät, kun on mukauduttu tämän maailmanajan henkeen istuttaessa enemmän elokuvien äärellä kuin Sanaa tutkien, jolloin hengelliset aistit sammuvat ja mieli turtuu ja tylsistyy. Ainoastaan Sanan tutkiminen ja sen noudattaminen pitää hengellistä näkökykyämme valppaana. Tämäkin on kadoksissa uskovilta ja sen tähden olisi palattava muinaisille poluille eikä etsittävä uusia teitä tai viimeisimpiä markkinointimenetelmiä saadaksemme seurakuntaa kasvamaan. Tällä en tarkoita, että kaikki uudet keinot ovat pahoja, vaan lähinnä sitä, ettei tulisi ottaa hengellisissä asioissa mallia tämän maailman bisnesmiehistä. Jumalan seurakunta ei ole mikään yritys, jota herrat hallitsevat, vaan Jumalan lauma, jota paimenet palvelevat esikuvina.

"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet." Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti." Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin." (Joh.ilm.17:1-6) Tämä porttouskonto on koko ajan valmistumassa lopunajan näyttämöä varten. Se on kyllä aina ollut, mutta huippunsa se saavuttaa vasta tulevaisuudessa. Mitähän mahtavat ajatella entiset katoliset, jotka ovat uskoon tulleet ja liittyneet raamatullisiin seurakuntiin, kun nyt suuri osa evankelisista johtajista on Rooman kirkon kanssa liittoutumassa? Entä lukemattomat uskovat, joita on vainottu, kidutettu ja tapettu tämän uskonnollisen hirviön toimesta? Olemmeko me ihastuneet tähän porttoon ja sen ulkomuotoon? Olemmeko me kuten Laodikean seurakunta, joka luuli olevansa suuri ja mahtava, ja jonka keskeltä Jeesus oli poistunut kolkuttaen kuitenkin oven ulkopuolella? Laodikean seurakunta ei tajunnut ollenkaan missä mennään, muistuttaen Andersenin tarinaa keisarin uusista vaatteista. Näemmekö me mitään? Emmekö me käsitä, että ko. kirkkojen opetukset ovat Jumalan edessä kauhistuksia? Onko samantekevää, vaikka katolisessa ja ortodoksisessa messussa 'Jeesus' uhrataan uudelleen jatkuvasti? Nämä eivät ole kehällisiä asioita, vaan on kyseessä evankeliumin puhtaus! Porton otsassa lukee salaisuus eli mysteeri. Se on siis kaikkien mysteeriuskontojen huipentuma. Sitä on myös sakramenttiuskonto, jota kirkossa harjoitetaan väittäen, ettei uskon asioita voi ymmärtää tarkoittaen lapsikasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä ja ehtoollista, jotka ovat muka mysteerejä, jotka vain vihkiytyneet eli papit voivat käsittää. Nämä eivät ole raamatullisia oppeja, vaan ovat osa tätä lopunajan laittomuuden salaisuutta.

"Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa." (Joh.ilm.18:4) Vaikka tässä uloskutsu koskee Jumalan kansaa vihan aikana ja viittaa ilmeisesti Baabelin kaupunkiin, niin Paavali lainaa myös samaa teemaa, kun kehottaa uskovia pysymään erossa epäjumalanpalveluksesta. Eksytys on juuri siinä, että porttouskonto näyttää oikealta, muutoin ei siihen eksyisi oikeita Jumalan lapsia, joita kehotetaan poistumaan sen yhteydestä. Seurakunnan kaitsijoita varoitetaan panemasta käsiään kenenkään päälle siunaten tehtävään liian kevein perustein, sillä silloin ollaan osallisia sen ihmisen teoista. Eikö tähän ekumeeniseen yhteyteen menemisen kanssa olla hieman hutkittu eikä pahemmin tutkittu? Kun olemme yhtä katolisten kanssa, niin tunnustamme silloin heidän oppinsa oikeaksi ja tulemme osallisiksi heistä ja niistä, jotka julistavat toisenlaista evankeliumia ja ovat siksi kirouksen alaisia. Muuten, arkkipiispa Jukka Paarma (tammikuussa 2004) kehotti eri uskontojen edustajia yhteiseen dialogiin, johon yhtyivät mm. juutalaisen synagoogan edustaja ja islamin uskon edustaja. Tähän ekumeeninen liike juuri tähtää aloittaen "kristillisistä" yhteisöistä ja päätyen uskontojen yhdistymiseen. Tämä päämäärä on kaikkien tiedossa ollut jo kauan. Mitä tekemistä meillä siis on herrojen kanssa, jotka eivät erota pimeyttä ja valkeutta toisistaan? Eikö tulisi ennemmin ohjata näitä ihmisiä totuuden rakkauteen kuin olla osallisia heistä? Eikö vähäinen hapatus leviäkään enää? Rakkaus harhaan menneitä kohtaan on juuri vetäytymistä heistä pois, kun heitä on ensin varoitettu ja valistettu Sanan totuudella. Tässäkin pitää paikkansa se, että huono seura hyvät tavat turmelee. Emme pysty harhaoppisia muuttamaan olemalla yhtä heidän kanssaan, vaan siinä käy juuri toisinpäin, että me muutumme heidän kaltaisikseen ja menetämme hengellisen näkökykymme ja voimamme.

Tästä on myös varoituksena meille Aabrahamin ja Lootin lähtö Harranista. Molemmat miehet lähtivät pois isiensä maasta, kuten Herra oli sanonut, mutta jossain vaiheessa kun heidän omaisuutensa kasvoi, niin Loot meni kohti Sodomaa ja Aabraham pysyi luvatussa maassa. Lootin silmä mieltyi Jordanian tasankoon ja Sodomaan. Loot valui pikku hiljaa kohti Sodomaa ja pääsi jopa kaupungin hallitukseen, sillä hän istui Sodoman portissa, kun enkelit tulivat hakemaan hänet pois ennen tuhoa. Vaikka Loot oli itse vanhurskas ja pelastui Aabrahamin rukouksen ansiosta, niin elämän työ paloi, eikä hänellä ollut todistusvoimaa edes omille vävyille asti. Loot kuvaa vähäistä uskoa samoin kuin Sooar-nimisen kaupungin nimi, johon hän pakeni. Aabraham taas sai olla siunauksena lukemattomille ihmisille, koska hänellä oli suuri luottamus Kaikkiriittävään Jumalaan. Olemmeko me Lootin kaltaisia, mielistyneet tähän ekumeeniseen ulkonaiseen kauneuteen ja asetummeko me sinne? Vai luotammeko me kuten Aabraham, että Herra on voimallinen auttamaan meitä ja antamaan voittoja, vaikka meidät leimattaisiin lahkolaisiksi? Ei väellä eikä voimalla, sanoo Sana, vaan Herran Hengellä. Silloin kun olemme itsessämme heikkoja, niin silloin Herra saa olla voimallinen meissä. Tämä oli myös sanoman sisältö Filadelfian seurakunnalle, joka vähäisestä voimastaan huolimatta oli pitänyt kiinni Jumalan kärsivällisyydestä ja Sanasta ja niinpä Herra oli avannut heidän eteensä oven, jota kukaan ei kyennyt sulkemaan. Maailman kirkko on tuomittu tuhoon yhdessä tämän maailman kanssa, miksi siis olla yhteydessä siihen? Vai pelkäämmekö me vainoja, joita tulee EU:n myötä kohtaamaan niitä, jotka eivät heidän kriteerejään täytä? Onko lihallinen nälkämme (ihmiskunnian tavoittelu) niin suuri, että myymme esikoisoikeutemme hernekeitosta kuten Eesau?

Miten luulemme voivamme enää julistaa näille lapsikasteessa Jumalan lapsiksi ja Jeesuksen opetuslapsiksi tulleille Sanan mukaista evankeliumia, jos ensin tunnustamme heidät veljiksi? Se seikka, että kansankirkossa on pieni vähemmistö uudestisyntyneitä uskovia, ei oikeuta meitä taipumaan kirkon helmaan takaisin. Yhdistymistä tapahtuu kaikkialla ja se on tämän maailman hengen aikaansaannosta rauhan nimessä. Esimerkiksi jopa helvetin enkelit ja muut rikollisjärjestöt yhdistyvät ollakseen tehokkaimpia bisneksissään. Koko maailma elää globalisoitumisen prosessissa ja tämä tempaa herkästi meidät mukaan. Kuitenkaan ei voi olla rauhaa ilman totuutta ja vain uudestisyntyneet Jumalan lapset voivat hengellistä yhteyttä harjoittaa. Se on sydämen tasolla olevaa yhteyttä jonka aitouden voi ulkopuolinenkin aistia. Ekumeeninen liike on tästä irvikuva ja väärennös ja on täysin keinotekoista muovista rakkautta. Olemmeko me tosiaan niin naiiveja, että luulemme uskosta osattomien ihmisten seuraavan ekumeenisia jumalanpalveluksia suurella mielenkiinnolla, kun huomaavat että "Oi, siellä on vapaakirkon ja helluntaikirkon pastorit läsnä, tulipa kova synnin tunto, menkäämme äkkiä heidän kokouksiinsa!" Melkoinen ihme saa tapahtua, jotta ekumeenisessa jumalanpalveluksessa joku tulisi synnintuntoon, sillä siellä tarjotaan armoa ilman parannusta, mikä alkaa olla yleistä myös vapaissa suunnissa. Jos joku tule uskoon vaikkapa perunakellarissa, niin se ei tarkoita, että meidän tulee sinne mennä.

"Niin Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa. Ja muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen kanssansa, paljon lampaita ja raavaita; ja Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan. Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Joosafatille: "Lähdetkö minun kanssani Gileadin Raamotiin?" Hän vastasi hänelle: "Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi; minä tulen sinun kanssasi sotaan… Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujensa päälliköitä sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa." Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: "Tuo on Israelin kuningas", ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä. Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, vetäytyivät he hänestä pois. Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut." Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi Israelin kuningas seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia, iltaan asti; auringonlaskun aikaan hän kuoli." (2Aikak.18:1-3; 30-34) Silloin kun menestymme ja tulee kunniaa, olemme haavoittuvaisimmillamme. Eikö tämä tilanne muistuta esim. helluntaiherätyksen tilaa? Olemme tulleet suuriksi ja olemme enemmän hyväksyttyjä kuin aiemmin, eikä meitä pidetään enää lahkolaisina. Nyt meitä jopa pyydetään mukaan suurten joukkoon, olemaan yhtä heidän kanssaan. Joku saattaa vilpittömästi ajatella, että evankeliumin työ menee paremmin eteenpäin, kun liittoudumme, mutta siinä hän erehtyy. Myymällä totuutta emme koskaan saa ihmisiä totuuteen. Jumalan valtakunnassa tarkoitus ei pyhitä keinoja. Seurakunta ei ole mikään firma jota johdetaan maailman tavoin käyttämällä uusimpia markkinointimenetelmiä, vaan meidän tulee uudistua tutkien mikä on Herran tahto, joka on ilmoitettu Sanassa. Joosafat oli Jumalan mies ja Herra pelasti hänet viime tipassa. Koska Joosafat oli yhtä Aahabin kanssa, niin vihollinen näki myös asian niin. Siksi olisi vetäydyttävä hengellisestä yhteydestä jumalattomien johtajien kanssa, ettemme kaatuisi pahana päivänä, kun vihollinen käy kimppuun. Huomaa, että Israelin kuningas Aahab haavoittui vyöpanssarin, joka kuvaa totuutta, ja rintahaarniskan väliin, joka kuvaa vanhurskautta. Vihollisen nuoli osui heikkoon kohtaan, koska Aahab rakasti enemmän valheprofeettojensa sanomaa kuin Herran Sanaa ja vaelsi jumalattomasti. Samalla tavalla vihollisen nuoli tule osumaan näiden jumalattomien kirkonmiesten paljaaseen paikkaan, koska heidän varustuksensa ei ole kunnossa, sillä joka uskoo, että ihminen on vanhurskautettu lapsikasteessa ei pidä kiinni Sanan totuudesta muillakaan osa-alueilla, ei ole vanhurskas, eikä vaella totuudessa ja tulee kaatumaan. Pian on armon aika ohi ja jousella varustettu ratsastaja, Antikristus lähtee liikkeelle voittoja saamaan ja sieluja vangitsemaan suureen eksytykseen. Vielä on mahdollisuus parannukseen näilläkin johtajilla, mutta eivät he tunne tarvitsevansa pelastusta, jos olemme yhtä heidän kanssaan. Vetäytykäämme myös heidän tähtensä pois, että jotkut edes heräisivät. Muinoin Suomessa piispana toiminut Gustav Johansson kieltäytyi ekumeenisesta yhteydestä sanoen, että sellainen on Jumalan kunnian polkemista lokaan. Urho Muromakin tuomitsi ankarasti julistuksen, jossa sanotaan uudestisyntymisen tapahtuvan lapsikasteessa, sanoen sen olevan pahinta Saatanallista oppia tässä maassa, joka lisää valherauhaa jumalattomien sydämissä.

"Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on, ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen. Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia. Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle. Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa. Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: 'Syö ja juo', mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi. Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan." (Sananl.23:1-8) Tässä kohdassa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että kuningas Aahab ensin teurastutti Joosafatille ja piti siis mahtavat pidot ennen kuin ehdotti sotaan lähtöä. Sanotaan että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Lähi-idän kulttuurissa aterioiminen on yhteyden merkki ja siksi Paavali sanoi, ettei tulisi syödä synnissä vaeltavan uskovan kanssa. Kun Jeesus puhui tulemuksestaan, Hän sanoi, että on oleva kahdenlaisia palvelijoita: uskollisia, eli niitä jotka Hänen laumaansa ruokkivat Häntä odottaen, ja uskottomia, eli niitä, jotka juovat juopuneitten kanssa lyöden veljiä ajatellen sydämessään, että Herran tulo viipyy. Useimmat kirkon johtajat ovat vallasta juopuneet ja etsivät ihmiskunniaa. He tulevat Suuren Porton kanssa myös juopumaan pyhien verestä. Joosafatin olisi kannattanut Sanasta tutkia, mitä kuningas Salomo oli aiemmin sanonut tässä sananlaskussa. On todella vaikeaa puhua sellaista ihmistä vastaan, jonka kanssa on läheisessä yhteydessä, kuten esimerkiksi lähisukulaista tai ystävää. Mooseksen laissa sanottiin: "Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet - niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne, lähellä sinua tai kaukana sinusta, maan äärestä toiseen - niin älä noudata hänen mieltään äläkä kuule häntä; älä sääli äläkä armahda häntä äläkä salaa hänen rikostansa, vaan tapa hänet: oma kätesi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Kivitä hänet kuoliaaksi, sillä hän koetti saada sinut luopumaan Herrasta, sinun Jumalastasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön, ettei kukaan enää tekisi senkaltaista pahaa sinun keskuudessasi." (5Moos.13:6-11)
Emme tietenkään armotalouskaudella enää kivitä ketään, mutta sama periaate pysyy voimassa ja toteutuu, kun erotetaan seurakunnan yhteydestä synnissä vaeltava kristitty. Jos siis veli rikkoo minua vastaan, niin minun on mentävä ja nuhdeltava häntä ensimmäisenä. Samoin, jos näen uskovan vaeltavan synnissä, niin minun on ensimmäisenä puhuteltava häntä, tietenkin oikeassa mielenlaadussa, toivoen että hän tekisi parannuksen. Ei tulisi siis juoruta ja odottaa, että toiset sen tekevät. Kuinka vaikeaa tämä onkaan, jos kyseessä on ystävä tai muuten läheinen ja rakas ihminen. Jos tätä ei toteuteta, niin hapatus leviää koko seurakuntaan. Kysymyksessä oli tässä paikassa kuitenkin joku ns. veli, joka viettelee harhaoppeihin. Apostoli Johannes kirjoittaa kirjeissään, että meidän tulee paeta epäjumalia. Hän ei varsinaisesti tarkoita puisia ja kivisiä jumalia, vaan hänen kirjeensä viittaavat väärien profeettojen tuomiin jumalankuviin. Kun julistetaan vierasta evankeliumia, niin silloin tarjotaan väärää kristusta ja toista henkeä, eli epäjumalia. Uskon, että Johannes puhui tämä raamatunjae mielessään, varoittaessaan uskovia ottamasta vastaan huoneisiinsa valhejulistajia eli sijaiskristuksia opettamaan heitä (Antikristus ei tarkoita ainoastaan Kristuksen vastustajaa, vaan myös Kristuksen sijaista). Joku on jossain terävästi sanonut, että meidän tulee ruokkia lampaita eikä susia! Olette varmaan huomanneet kuinka nykyään suojellaan petoeläimiä kuten susia ja karhuja karjan ja lampaiden kustannuksella. Samanlainen asenne on heijastunut kristikuntaan. Saatana on aina halunnut itselleen Kristukselle kuuluvaa palvontaa. Hän on onnistunut osittain peitellysti tekeytyen valkeuden enkeliksi ja Kristukseksi Sanasta luopuneissa kirkkokunnissa. Tämä luopumus tulee huipentumaan ja kulminoitumaan lopulliseen Antikristukseen, joka tulee vaatimaan palvontaa itselleen, syrjäyttäen porttokirkon ja silloin tullaan avoimesti palvomaan lohikäärmettä. Paaveja on muuten kutsuttu Kristuksen sijaisiksi maan päällä ja paavin tiarassa on lukenut latinankieliset sanat: Vicarius Filii Dei eli suomeksi 'Jumalan Pojan sijainen'. Tämä on siis antikristus, ei se viimeinen, vaan yksi niistä. Kristuksen todellinen sijainen maan päällä on Raamatun mukaan Jumalan Pyhä Henki. Kenen kanssa me siis syömme?

"Mutta Joosafat, Juudan kuningas, palasi onnellisesti takaisin kotiinsa Jerusalemiin. Silloin Jeehu, Hananin poika, näkijä, meni kuningas Joosafatia vastaan ja sanoi hänelle: 'Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa? Sentähden on sinun päälläsi Herran viha." (2Aikak.19:1-2)
Vaikka Joosafat oli otollinen Herralle, niin hän teki tässä pahan virheen ja Herran siunaus oli pois hänen elämänsä yltä. Vaikka emme saa ketään tuomita (kadotukseen), niin kuitenkin oppi ja vaellus paljastavat, rakastaako joku aidosti Herraa vai ei. Jos jompikumpi näistä kahdesta asiasta ontuu, niin asiat eivät ole kunnossa. Esikuvana tästä on laki puhtaista ja saastaisista eläimistä Mooseksen laissa; puhdas eläin oli sellainen, jolla oli halkinaiset sorkat ja joka märehtii. Jos oli vain yksi näistä ominaisuuksista, niin eläin oli saastainen. Tämä puhuu meille siitä, että julistajan vaelluksen eli sorkkien tulee olla oikea ja myös hänen tulee syödä oikeita ruokia eli opetusta. Joku voi siis ulkonaisesti vaeltaa moitteettomasti, mutta opettaa valhetta. Samoin joku voi opettaa oikein, mutta vaeltaa kelvottomasti. Jos totuuden ohessa on valhetta, niin se on saastaista, sillä Herra vihaa sekoituksia. Vain ne, jotka noudattavat Sanaa, rakastavat Herraa. Jotka opettavat vastoin Sanaa, sanovatpa he rakastavansa Jumalaa kuinka paljon tahansa tai jos he rikkovat sitä vaelluksessaan, he ovat Jumalan vihollisia. Rakastammeko me niitä, jotka ovat Herran vihollisia olemalla yhtä heidän kanssaan? Jos me haluamme rakastaa heitä totuudessa ja Jumalan rakkaudella, meidän on sanouduttava heistä irti ja kehotettava heitä Sanan tielle, muutoin rakastamme heidät kadotukseen.

"Senjälkeen Joosafat, Juudan kuningas, liittoutui Ahasian, Israelin kuninkaan, kanssa, joka oli jumalaton menoissaan. Hän liittoutui tämän kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen; ja niin he rakensivat laivoja Esjon-Geberissä. Mutta Elieser, Doodavahun poika, Maaresasta, ennusti Joosafatia vastaan sanoen: "Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, on Herra särkevä sinun työsi." Niin laivat rikkoutuivat eivätkä kyenneet menemään Tarsiiseen." (2Aikak.20:35-37)
Joosafat teki tässä saman virheen uudelleen, eli hän liittoutui taas Israelin kuninkaan kanssa, joka oli jumalaton menoissaan. Ahasja saattoi hyvinkin kauniisti puhua, mutta hänen vaelluksensa ei ollut puhdas. Joosafatin tarkoitus oli jälleen jalo, sillä hän halusi tehdä Herran työtä, mutta väärän miehen kanssa. Tarsis on paikkakunta, mutta se myös tarkoittaa hebreaksi krysoliittia, keltaista jalokiveä. Mitä tämä puhuu meille? Eikö jalointa, mitä voidaan hankkia, ole sieluja Jumalan valtakuntaan? Jotkut ajattelevat Joosafatin tavoin, että liittoutumalla ekumeeniseen liikkeeseen saamme paremmat tulokset ja enemmän sieluja pelastuu. Mutta mitä Herra tekee sellaiselle hankkeelle? Se tuhoutuu eikä päämäärää saavuteta. Se kyllä on näyttävän näköistä ja alussa se voi näyttää onnistuvan, mutta se on särkyvä.

"Mutta kun Juudan ja Benjaminin vastustajat kuulivat, että pakkosiirtolaiset rakensivat temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle, astuivat he Serubbaabelin ja perhekunta-päämiesten luo ja sanoivat heille: "Me tahdomme rakentaa yhdessä teidän kanssanne, sillä me etsimme teidän Jumalaanne, niinkuin tekin, ja hänelle me olemme uhranneet Eesarhaddonin, Assurin kuninkaan, päivistä asti, hänen, joka toi meidät tänne." Mutta Serubbaabel ja Jeesua ja muut Israelin perhekunta-päämiehet sanoivat heille: "Ei sovi teidän ja meidän yhdessä rakentaa temppeliä meidän Jumalallemme, vaan me yksin rakennamme Herralle, Israelin Jumalalle, niinkuin kuningas Koores, Persian kuningas, on meitä käskenyt." (Esra 4:1-3) Jumalan tuomiot tulivat Israelin ja Juudan valtakuntien päälle ja Jumalan temppeli tuhottiin, vaikka paimenet ja profeetat luottivat Jumalan valintaan ja temppeliin. Kansa joutui siis pakkosiirtolaisuuteen 70:ksi vuodeksi. Tähän väliin on syytä muistuttaa, että Herra sanoi Paavalin kautta, että Hän on turmeleva jokaisen, joka Hänen temppelinsä turmelee. Tämä viittaa juuri niihin, jotka opetuksillaan turmelevat ja saastuttavat Jumalan seurakuntaa (1Kor.3). Yhteys väärien ja maailmallisten opettajien kanssa on hengellistä haureutta, josta Jumalan viha syttyy myös uuden liiton seurakunnassa. Tässä vaiheessa historiaa osa Israelin kansasta oli palannut pakkosiirtolaisuudesta, Baabelista. He alkoivat uudelleen rakentaa Herran temppeliä. Saatanalla oli tämän hankeen pilaamiseksi oma suunnitelma ja se oli samankaltainen kuin nykyisellä ekumeenisella liikkeellä. Toisin sanoen, kun ei vihollinen voi väkivalloin seurakuntaa kukistaa, niin se sekoittaa omaa siementään sinne hapattaen sen todistuskelvottomaksi ja voimattomaksi.

Nyt kysyn teiltä ketkä ovat olleet todellisen evankeliumin levittämisen vastustajia kautta historian? Eivätkö juuri valtionkirkot? Nyt kun tämä ei onnistu länsimaissa väkivalloin johtuen uskonnon vapaudesta, niin Saatana käyttää toista menetelmää eli rauhaa ja yhteyttä, jolloin ei enää eroteta ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä Perkeleen lapsia, vaan kaikki kirkkoihin kuuluvat ovat kristittyjä eli Jumalan lapsia ja palvelevat samaa Jumalaa. Kuitenkaan ei Herran temppeliin saa tulla saastainen ja epäpyhä, muutoin temppeli saastuu ja Jumalan viha syttyy. Saatana tietää hyvin tämän ja siksi hän kaikin keinoin pyrkii saastuttamaan seurakuntaa sisältäpäin kuten hän teki Bileamin neuvon kautta aiheuttaen israelilaisten irstailun Mooabin tyttärien kanssa. Onneksi silloin oli pappi Piinehas, joka poisti pahan leiristä ja vitsaus lakkasi (4Moos.25; Joh.ilm2:14)). Jeesus varoittaa nykyseurakuntaa myös Bileamin eksytyksestä, sillä se saa nytkin Hänen kiivautensa syttymään. Herra ei ole muuttunut, vaan Hän on meistä mustasukkainen eikä hyväksy vieraita rakastajia meille. Myös profeetta Hesekielin kautta Herra nuhtelee leeviläisiä pappeja siitä, että he olivat panneet muukalaisia hoitamaan temppelissä toimitettavia tehtäviä. Tuomiona tästä oli se, etteivät he enää saaneet palvella Herraa, vaan ihmisiä, siis heistä tuli korvasyyhyn julistajia. Ainoastaan Saadokin suvun pappeja oli pysynyt Herralle uskollisina luopumuksen aikana ja he saivat edelleen palvella Herraa (Hes.44). Piinehas oli muuten samaa Saadokin sukua. Saadok on johdettu sanasta Tsodek eli vanhurskas. Me olemme uudessa liitossa kaikki pappeja, mutta mitä sukua me olemme? Sillä suku on myös kuvaus mielenlaadusta hengellisessä mielessä.

On ehkä vaikea käsittää, miksei voitaisi olla yhteydessä katolisen kirkon kanssa ja tehdä yhdessä Jumalan valtakunnan työtä, kun he sanovat palvelevansa samaa Jumalaa ja uskovansa Raamattuun, Jeesuksen neitseestä syntymiseen, ihmeisiin, ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen (toisin kuin liberaaliprotestantit). Heillä on myös paljon samanlaisia moraalikäsityksiä esim. abortista, homoudesta. Muuten myös Hitler vastusti homoutta ja jopa tupakanpolttoa, jne. Kuitenkin, sanat ja käytäntö ovat osoittautuneet olevan täysin ristiriidassa keskenään, varsinkin katolisen kirkon papiston keskuudessa eikä lainkaan poikkeuksena, vaan sääntönä (lukuiset pedofiilitapaukset). Siis hedelmistään puu tunnetaan.

Me luulemme usein, että kun Raamattu puhuu maailmasta ja maailman ihmisistä, niin se tarkoittaa ateisteja, julkijumalattomia, murhamiehiä, porttoja ja varkaita, mutta se ei ole koko totuus. Nimittäin maailma, joka vihasi Jeesusta ja Hänen seuraajiaan, oli uskonnollinen yhteisö, joka vihasi totuutta, koska se paljasti heidän valheitaan. Samoin on nytkin; niin kauan kuin uskovat ovat yhteiskunnalle hyödyksi ja edistävät kaikkien arvoja, kun he esimerkiksi muuttuvat entisistä rikollisista kunnon kansalaisiksi, niin saamme olla rauhassa. Mutta kun samat ihmiset rupeavat kertomaan, että kaikkien ihmisten on tehtävä parannus ja uskottava niin kuin Raamattu sanoo, niin alkaa tämä murhanhenki nousta pinnalle, varsinkin nimikristittyjen joukosta ja kirkkoon luottavien piireistä.

"Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana." Saul sanoi Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä." (1Sam.15:22-24) Me saatamme ajatella että saamme vaikuttaa enemmän evankeliumin työssä ollessamme yhteistyössä suurten kirkkojen kanssa ja että näin ollen tarkoitus pyhittää keinot. Näin ajatteli varmaankin Saul myös, mutta hän piti halpana Herran Sanan. Pelkäämmekö mekin ihmisiä enemmän kuin Jumalaa? Kuuliaisuus Jumalan Sanalle on tärkeämpää kuin oletetut voittomme Herralle. Saul menetti auktoriteettinsa, vaikka rikkomus oli hänen mielestään vähäpätöinen asia. Jumala on tarkka Sanastaan ja Hän on antanut ohjeensa, jotta niitä tarkasti noudatettaisiin.

Nykyään on myös seurakunnissa niitä, jotka ovat halukkaita tekemään asioita Herralle, vaikkapa laulamaan kuorossa, tms. mutteivät halua luopua vääryydestä. Tämä alkaa muistuttaa kirkkokuoroja, jossa kaikki kukat saavat kukkia. Meidän tulee olla pitkämielisiä samalla tehden tiettäväksi, että asioista tulee tehdä parannus, muttemme saa luulla, että joku harrastus parantaisi välttämättä ihmisen vaellusta. Herralle on tärkeämpää kuuliaisuus ja hyvä omatunto kuin se, että Hänelle uhrataan.

Ilmestyskirjassa (Luku 2:1-7) kerrotaan Efeson seurakunnasta ja siitä, että ensirakkaus Herraan oli menetetty eli ei enää pidetty tiukasti kiinni Sanasta. Alussa poistettiin seurakunnasta pahat eli parannukseen taipumattomat, synnissä elävät uskovat. Efesossa myös koeteltiin alussa valheapostolit ja heidät paljastettiin vääriksi, kun oli muistettu Paavalin varoitus tulevista susista, jotka myös uskovien joukosta nousisivat raatelemaan seurakuntaa (Apt.20:28-30). Seurakunta oli myös kärsinyt Kristuksen tähden, väsymättä. Kuitenkin, tämä alkuintohimo Herran asialla oli sammunut. Siellä oli kuitenkin vielä yleinen pappeus voimassa, koska he vihasivat nikolaiittain tekoja, mikä ilmeisesti tarkoittaa kansan yläpuolella olevaa pappissäätyä (kreikaksi: nikos= voitto ja laos= kansa; kirjaimellisesti: kansanvoittaja). Tällainen pappissääty oli paluuta vanhan liiton pappeuteen, jossa seurakunnalla on välimiehinä pappeja, piispoja, jne. Tämä on johtanut paaviuteen. Tällainen johtajuusmalli ei ole Uuden Testamentin mukaista, sillä uuden liiton seurakunnissa ovat johtamassa vanhimmat eli kaitsijat/johtajat monikossa. Tämä varjelee yhden miehen diktatuurilta, josta viimeisimpänä ovat olleet meitä muistuttamassa Knutbyn helluntaiseurakunnan traagiset ja häpeälliset tapahtumat, jossa seurakunnan johtaja paljastui aviorikkojaksi ja murhaajaksi. Herra uhkasi Efeson seurakuntaa lampun jalan pois paikaltaan työntämisellä, mikä tarkoittaa käyttökelvottomaksi tulemista. Meidäthän on kutsuttu loistamaan uskon tekojen kautta maailman ihmisten keskellä. Jeesus sanoi myös, että yksi merkki hänen takaisin tulostaan olisi monien uskovien rakkauden kylmeneminen (Matt.24:12-13). Siis yleisen Jumalan tahdon vastaisuudesta eli laittomuudesta johtuen maailman henki leviää uskovien keskuuteen, jolloin Jumalan Sanan selkeät ohjeet hämärtyvät monien uskovien silmissä, mikä johtaa valhearmoon luottamiseen. Uskotaan kyllä Jeesukseen, muttei olla enää kuuliaisia Sanalle ja se on juuri tyhmien neitsyeitten ongelman ydin. Kun Sanaa saarnataan ympäripyöreästi eikä enää opeteta laumalle eroa pyhän ja epäpyhän välillä, niin kansa käy kurittomaksi ja Herran pelko katoaa. Meidän tulee saarnata koko Jumalan tahtoa ja täyttä evankeliumia, johon kuuluu itsensä kieltäminen ja ristin ottaminen päivittäin Pyhän Hengen voimassa. Paavali julisti Kristuksen ristiä, jossa me olemme myös ristiinnaulitut maailmalle ja sen himoille. Siinä evankeliumissa on Jumalan voima.

"Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole... Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt." (Joh.17:14, 17-21)
Tämä raamatunkohta on ekumeenisen liikkeen käytetyimpiä, jolla saadaan kristityt yhteen opista välittämättä. Sopii kuitenkin miettiä, ovatko kaikki kirkkojen jäsenet niitä, joista Jeesus mainitsee tässä. Ovatko he ottaneet Jumalan Sanasta vaarin, tehneet parannuksen hyljäten syntielämänsä ja ovatko he pysyneet apostolien opetuksessa? Vihaako maailma heitä? Ei tietenkään, koska he ovat maailmasta piispoja myöten, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Vaino ei sinänsä ole itsetarkoitus eikä sitä tarvitse etsiä, mutta jos emme koskaan koe sitä ja jos pyrimme välttämään sen tekemällä kompromisseja vainoojien kanssa eli maailman kirkon kanssa, niin tulee kysyä rehellisesti, ollaanko oikealla tiellä, ylöspäin kohti uutta Jerusalemia vai ollaanko matkalla alas kohti Baabelia eli Roomaa?

"Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta." Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa." (Apt.2:40-42)
Uskoontuloon kuuluu erottautuminen tämän maailman hengestä ja sen uskonnollisesta järjestelmästä. Ennenkuin voidaan kokea todellista uskovien yhteyttä, tulee pysyä apostolien opetuksessa. Jumalan Sanan totuus yhdistää tosi uskovat ja erottaa uskottomat. Jeesuksen aikainen nurja sukupolvi ei ollut lainkaan julkijumalaton, sillä sellaisia paheksuttiin yleisesti, vaan se tarkoitti sen ajan uskonnollista järjestelmää. Pietari ei ruvennut veljeilemään ja pitämään yhteisiä jumalanpalveluksia senaikaisten uskonnollisten johtajien kanssa, vaikka hekin "uskoivat" samaan Jumalaan ja Raamattuun. Älkäämme siis eksykö.

"Mitä sinä olet Herran nimessä meille puhunut, siinä me emme sinua tottele; vaan me täytämme joka lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niinkuin teimme me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla; ja silloin meillä oli leipää yltäkyllin, ja meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta. Mutta siitä asti, kun me lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, on osanamme ollut kaiken puute ja hukkuminen miekkaan ja nälkään." (Jer.44:16-18) Jo silloin Israelin kansassa palveltiin Taivaan kuningattaren nimellä kulkevaa epäjumalaa, joka eksytti ihmiset luulemaan, että häneltä saadaan maallista huolenpitoa. Kuitenkin nälänhätä oli juuri epäjumalanpalvonnasta tullut tuomio Herralta Israelin kansalle. Maissa, joissa palvellaan epäjumalia kuten ns. Neitsyt Mariaa, on kurjuutta ja köyhyyttä. Saatana uskottelee, että kun luovumme epäjumalistamme, niin tulevaisuutemme on kurjaa. Kuitenkin, jos etsimme ensin Jumalan tahtoa omassa elämässämme, niin Hän totisesti pitää meistä huolen, vaikka Hän saattaa koetellakin meitä tehdäksemme sen jälkeen hyvää, jotta luottamuksemme yksin Häneen vahvistuisi.

"Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee." (Apt.19:27)
Apostolit elivät maailmassa, jossa palvottiin Artemista, joka on Taivaan kuningattaren toinen versio. Sanonta 'koko maanpiiri' on kreikaksi 'oikumene', josta sana 'ekumenia' on johdettu. Myös nykyään tämä kultti on heräämässä jälleen henkiin kaikkialla ja se löytyy katolisen kirkon ja ortodoksikirkon vallitsemissa maissa. Myös Wicca-kultissa korostetaan naisjumaluutta ja tämä on muinaista pakanuutta ja noituutta. Huomaa myös huoli elinkeinon menettämisestä, joka piilee epäjumalanpalveluksen hylkäämisen esteenä. Mammonan palvonta eli ahneus muodossa tai toisessa on epäjumalanpalvelusta, joka ilman parannusta johtaa kadotukseen. Tähän ansaan ovat monet sananjulistajat eksyneet, varsinkin Amerikan 'lavaleijonat'.

"Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme." (Hebr.13:13-14)
Kristuksen luokse meneminen tarkoittaa uskonnollisen maailman leirin ulkopuolelle menemistä. Ei myöskään Israel saanut uhrata Herralle Egyptin maassa, vaikka faarao tarjosi kompromissiratkaisua. Kuinka moni meistä olisi silloin ihastunut faaraon tarjoukseen. Sama kompromissiratkaisu tarjotaan meille nyt maailman kirkon kautta. Saada palvella Jumalaa maailman ja valtiovallan mielisuosion alla on sama ansa, jonka keisari Konstantinus Suuri viritti seurakunnalle 300-luvulla, mikä johti Rooman kirkon syntymiseen. Vanha sananparsi "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" pitää edelleen paikkansa. Ekumeeninen liike ei etsi tulevaista uutta Jerusalemia, vaan maanpäällistä rauhaa ja yhteyttä, veljeyttä kaikkien ihmisten välille. Tämä on sinänsä kaunis ajatus, sillä olemmehan me Aadamissa veljiä, mutta synnin takia ei voi tulla sopua. Raamattu kertoo syyt ja seuraukset ja tämän aikakauden olevan tuomion alla. Todellinen veljeys on vain niillä, jotka ovat Kristuksessa, uudestisyntyneillä Jumalan lapsilla. Jumalan valtakunta on sisäisesti vain meissä, joissa on Kristuksen Henki, ja me odotamme sen lopullista täyttymystä, kun Jeesus ilmestyy kuningasten Kuninkaana.

"Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!" (Fil.3:17-21, 4:1)
Paavali ei hävennyt omaa uskonvaellustaan, vaan kehotti seuraamaan sitä ja niiden vaellusta, jotka samoja jalanjälkiä kulkevat. Myös meitä kehotetaan seuraamaan ja tarkkaamaan johtajiemme ja kaitsijoittemme vaellusta ja ottaa heistä mallia, mikäli se on esimerkillistä. Harvoin kuulee näin puhuttavan, vaan yleensä sanotaan, ettei tule katsoa ihmisiin, vaan Kristukseen. Kaikesta vajavaisuudesta huolimatta, jos vanhimmat vaeltavat parhaansa mukaan Paavalin jälkiä, kuten hän itse seurasi Kristuksen jälkiä, niin ei pitäisi olla mitään hävettävää. Vanhimpien tulisi palvella laumaa esikuvina ja sanotaan vieläpä, että ne jotka ovat hyvin palvelleet ja johtaneet seurakuntaa, saavat suuren pelottomuuden uskossa, ansaiten kahdenkertaisen kunnioituksen. Kunnioitusta ja auktoriteettia ei voida vaatia, vaan se ansaitaan palvelemalla Kristuksen tavoin. Rohkeuden puute uskon asioissa, olipa kyseessä seurakuntakurin toimeenpano tai muihin asioihin puuttuminen, kuten eksyttäjistä varoittaminen oikeilla nimillä, saattaa johtua huonosta omastatunnosta. Totta onkin, ettei voida tuomita, jos itsellän on hirsi omassa silmässä.

Kristuksen ristin viholliset saattavat jopa järjestää ristikulkueita ja muuta rekvisiittaa. Voidaan puhua Jeesuksen kuolemasta, kärsimyksistä, ylösnousemuksesta yms. oikealta kuuluvaa, mutta ellei julisteta parannusta ja uskoa Raamatun mukaiseen evankeliumiin, niin silloin kukaan ei pelastu. Ihmisten tulee saada tietää mistä heidän tulee pelastua, miten se tapahtuu ja mihin se johtaa. Onko mielemme uskonnollisen valtakunnan rakentamisessa maan päälle vai odotammeko me todella Herramme paluuta? Vaelluksemme ja oppimme sen paljastaa.

"Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta." (1Piet.1:22-23)
Vaikka olemme jo puhtaita Kristuksen täytetyn työn ja vanhurskauden tähden, niin tarvitsemme jalkojen pesua. Sielumme pysyy puhtaana ainoastaan, jos noudatamme Jumalan Sanaa. Sanan kuuleminen ulkonaisilla korvilla ei hyödytä mitään ellemme tottele sitä. Tämä on juuri sitä uskossa kuulemista, jota Jeesus käyskennellen seurakunnan keskellä etsii. Siksi myös Hän kysyi, löytääkö hän uskoa/uskollisuutta maan päältä, kun Hän tulee takaisin. Uskoa tulee olemaan monenlaista Herran paluun aikana: pelastavaa uskoa on oleva sekä suurta että pientä. Mutta myös tyhmien neitsyitten ja rakentajien uskoa on oleva, jossa elävä usko on kadonnut, vaikka tieto on pysynyt. Pahinta on se, ettei välttämättä huomata, että usko kuolee, jos laiminlyödään jatkuvasti Sanan varoituksia ja Hengen kehotuksia. Voimme omistaa elävän nimen eli olla kristittyjä kerran uskoon tultuamme, mutta jos alamme jälleen harjoittaa kuolleita tekoja, niin uskomme on silloin kuollut. Vanhurskauden pukumme, jonka Herralta saimme, pysyy puhtaana vain, jos vaellamme jatkuvasti valkeudessa ja totuudessa, muutoin se tahraantuu. Tunnen henkilökohtaisesti muutaman sellaise henkilön, jotka sanovat edelleen uskovansa, vaikka ovat teoillaan kieltäneet Herran, puhumattakaan suuresta enemmistöstä, joka sanoo uskovansa Jeesukseen ilman uudestisyntymistä ja ovat laittomuuden tekijöitä, joita ei ainakaan Herra tunnusta omiksensa. Kertoohan meille jo profeetta Hesekiel, mitä uudestisyntyminen vaikuttaa; nimittäin sen, että vaellamme Jumalan tahdon mukaan Pyhän Hengen vaikutuksesta (Hes.36:25-27). Tähän Jeesus viittasi puhuessaan Nikodeemuksen kanssa ja ihmetteli sitä, ettei tämä rabbi tuntenut kirjoituksia, ainakaan tässä kohdassa (Joh.3).

Itse olen usein innossani julistanut syntejä anteeksi annetuiksi eli päästänyt ilman että ihminen on uudestisyntynyt ja ihmetellyt sitä, että mikä meni vikaan, kun ihminen ei muutu. Armoa tulee julistaa katuvalle, joka ymmärtää olevansa tuomittu Jumalan edessä. Muutoin on lähes mahdotonta enää sellaisen ihmisen tulla uskoon jolle on uskoteltu, että asiat ovat kunnossa, koska hän on omaksunut ulkonaisesti opin ristinkuolemasta, mutta ilman parannusta. Antakaamme Jumalan Hengen tehdä rauhassa työtä ihmisen sisimmässä näyttäen todeksi synnin, tuomion ja vanhurskauden. Vaikka ei saataisikaan suuria määriä ihmisiä seurakuntiin, niin ei ainakaan ole niin paljon sekakansaa, joka on lankeemukseksi Jumalan lapsille. Eikö olekaan enää ilo taivaassa yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen?

"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias." (2Kor.6:14-18)
Joku varmaan ajattelee, että nyt mennään jo liian pitkälle, kun väitetään muita [nimi]kristittyjä saastaisiksi, epäjumalapalvelijoiksi ja uskottomiksi. Tutki liitteenä olevia kirkkojen opetuksia, niin ehkä ymmärrät paremmin asiaa. Jeesus käski arvostelemaan puita hedelmistään, viitaten juuri julistajiin, jotka Hänen nimessään esiintyvät tehden jopa ihmeitä, eläen kuitenkin Sanan vastaisesti. Olen ollut itse jo pitempään vakuuttunut siitä, että on kyseessä karismaattiset suurmiehet, joita tulee varsinkin Amerikasta ja jotka ovat ns. uskonliikkeen kannattajia. Kuitenkin tämä testi pätee kaikkiin. Jos menemme saman ikeen alle, niin suuntamme on sama silloin. Nämä piispat ja kirkkoruhtinaat ovat avoimesti tunnustaneet mieltymyksensä Rooman kirkkoon ja halunsa palata äitikirkon helmaan, kaikesta muusta puhumattakaan. Tahdommeko me siis saman ikeen alle? Jos Kristusta palvotaan leivän muodossa ja uhrataan jatkuvasti, niin kyse on Saatanan palvonnasta kristillisin termein. Jos rukoillaan pyhimyksiä, niin kyseessä on yhteys vainajahenkiin. Ylipäätään, kun palvellaan Jumalaa Rraamatulle vieraalla tavalla, niin silloin on kyseessä epäjumalanpalvonta. Ei asiaa muuta se, että sitä kutsutaan Herraksi tai muilla oikeilla nimillä. Tästä oli kysymys kultaisen vasikan kertomuksessa; Israelilaiset nimittivät kultaista vasikkaa JHVH:ksi, joka vei heidät pois Egyptistä.

Ei tarvitse tehdä välttämättä kirjaimellisesti epäjumalan kuvapatsasta, vaan riittää, että kapinoi Sanaa vastaan ja muodostaa oman mielikuvan Jumalasta ja Hänen ominaisuuksistaan. Esimerkiksi kun kuulee usein sanottavan, että Jumala on rakkaus, mikä on sinänsä totta, mutta jos samalla kielletään Jumalan pyhyys ja viha syntiä kohtaan, niin silloin on tehty itselle epäjumala. Tämä epäjumalanpalveluksen muoto on yleisin täällä Suomen maassa. Ei riitä että uskotaan oikeaan nimeen, vaan miten uskotaan. Saastainen on Jumalan Sanan valossa sellainen, jota ei koskaan ole puhdistettu Karitsan veressä, mutta myös sellainen, jonka vanhurskauden puku on tahraantunut matkalla. Molemmat ovat yhtälailla kadotukseen matkalla ilman parannusta eli paluuta Sanan tielle. Muistutan, että Jeesuksen sanoma Sardeen seurakunnalle oli uudestisyntymisen kokeneille uskoville kirjoitettu: "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo." (Joh.ilm.3:1-6)
Sardeen seurakunnan tila oli muuttunut elävästä uskosta kuolleeseen uskoon, josta myös Jaakob varoittaa. Raamattu sanoo, että jos lankeamme kiusaukseen eli tahtomme yhtyy synnin houkutuksiin, niin silloin himo tulee raskaaksi, synnyttäen synnin, joka täyttäessään tietyn mitan aiheuttaa hengellisen kuoleman, jolloin uskova on poisleikattuna Kristus-viinipuusta. Silloin edessäpäin on tuomion tuli ja tuho. Onneksi Jumala on voimallinen armossaan vielä oksastamaan jälleen sellaisenkin oksan, kurituksen jälkeen kylläkin, kuten kertomus Simsonista meille paljastaa. Edellytys Kristuksen veren jatkuvalle puhdistukselle on totuudessa ja valossa vaeltaminen. Siinä on siis sana 'jos', samoin kuin on edellytys rukousvastauksille pysyminen Sanan kuuliaisuudessa. Näitä 'jos'-kohtia jätetään mielellään nykyään lukematta. Kerran pelastettu aina pelastettu oppi ei ole raamatun mukainen, sillä edellytyksenä perille pääsyyn kirkkauteen on pysyminen siinä evankeliumissa, joka on alusta asti ollut ja johon kuuluu synnin ja vääryyden hylkääminen.

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta... Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (2Tim.3:1-5,12-15)
Tässä ei ole kysymys ainoastaan ei-uskovista ihmisistä, vaan ikävä kyllä myös tunnustavista kristityistä. Jumalan voima on ristiinnaulittu Kristus, jossa mekin olemme lihamme puolesta ristiinnaulitut. Nykyusko onkin juuri sellainen, että Minä, turmeltunut luonto saa elää, eikä haluta ottaa ristiä ja kieltää itseään, kuten Jeesus vaatii seuraajiltaan. Uskotaan omalla tavalla Jumalaan ilman kuuliaisuutta Hänen Sanalleen. Näin juuri William Booth, pelastusarmeijan perustaja ennusti käyvän ennen Herran tulemusta sanoen, että silloin tullaan julistamaan armoa ja anteeksiantoa ilman parannusta, koetaan iloa ilman uudestisyntymistä (iloitsivathan israelilaiset myös vasikan ympärillä). Samoin mainitaan profetiassa, joka tuli, kun helluntaiherätys syntyi n. 100 vuotta sitten: "Lopunaikana on kolme asiaa, jotka tulevat olemaan tunnusomaisia helluntaiherätykselle: 1) Vanhurskaan elämän sijasta ylikorostetaan voimaa, 2) ylikorostetaan Jumalan ylistämistä rukouksen kustannuksella, 3) ylikorostetaan Hengen lahjoja Jeesuksen Herruuden kustannuksella."
Pahat ihmiset uskottelevat itselleen ja toisille, että he ovat uskovia, vaikka vaeltavatkin synnissä. Heidän seuransa turmelee uskomme ellemme sanoudu heistä irti. Vaarallisimmat ihmiset uskovan vaellukselle eivät suinkaan ole Jumalan kieltäjät vaan ne, jotka sanovat uskovansa, mutta kuitenkin elävät vastoin Sanaa. He mielellään lainaavat Raamattua elämäntapansa tueksi vääntäen kieroon kirjoituksia ja eksyttäen vilpittömät ja harjaantumattomat mukaansa. Ainoastaan jatkuvasti tutkimalla Sanaa, soveltaen sitä elämäämme ja seurustellen samanmielisten kanssa, pysyvät hengelliset aistimme valppaina ja varjellumme turmeluksesta, eksytyksiltä ja porttovaimosta, joka edustaa luopunutta kristillisyyttä.

"Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat." (1Tim.4:16)
Arvoisat kaitsijat, tämä on vakava muistutus vastuusta laumasta, jonka Jumala on itse kullekin uskonut. Jos johtajat eksyvät, niin lampaat menevät mukaan ja juuri siksi Saatana pyrkii kaikin voimin saamaan kaitsijoita pois totuudesta. Danielin kirjassa on vakava ennustus Antikristuksesta, joka viettelee luopumukseen Sanan rikkojia: "Hän suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton. Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen. Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on. Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu." (Dan.11:30-36)
Tämä toteutui kirjaimellisesti historiassa Antiokus IV Epifaneksen aikoihin (n.160-luvulla ennen Kristusta), jolloin Israelissa oli ns. Makkabealaissodat. Sama tulee kuitenkin toistumaan Antikristuksen kautta Israelissa tulevaisuudessa. Tällä on kuitenkin myös hengellinen ja esikuvallinen ulottuvuus. Vakavinta tässä on se, että jotkut taidollisista (Saarnivaara kääntää sanan 'taidolliset' 'oikeiksi opettajiksi') tulevat kompastumaan. Jotkut luotettavina pidetyt Sanan julistajat tulevat eksymään ja se tulee olemaan kova koetus uskoville. Olen vakuuttunut siitä, että lopunajan seurakunnan kovin koetus tulee olemaan siinä, pidämmekö me Sanasta kiinni vai ei eli onko meillä rakkaus totuuteen. Sen tähden jokaisen uskovan tulee juurtua Sanaan eikä opettajiin. Paavali otti myös huomioon sen, että vaikka hän itse tulisi julistamaan toista evankeliumia kuin mitä alun perin on julistettu tai vaikka enkeli taivaasta sen tekisi, niin sellainen on kirottu. Tähän ekumeeniseen liikehdintään ovat eksyneet useat luotettavina pidetyt Jumalan miehet, jotka ovat allekirjoittaneet julkilausuman (29.3.1994) nimeltään: 'Evankeeliset ja katoliset yhdessä' (ECT= Evangelicals and Catholics Together). Heidän joukossaan ovat mm. Bill Bright, J.I. Packer, Jessie Miranda, Chuck Colson, Pat Robertson...
Puhumattakaan Billy Grahamista, joka kehuu Paavia suurenmoiseksi kristilliseksi johtajaksi ja jonka lausunnot ovat viime vuosikymmeninä olleet Raamatun vastaisia huolimatta hänen hyvistä kokoussarjoistaan. Ekumeeniseen liikkeeseen liittyminen on epäpyhä liitto, koska siihen kuuluvat ovat epäpyhiä, jotka halveksivat Sanan totuutta ja ovat mielistyneet valheeseen. Silloin ehkä voidaan välttää vainot, mutta hintana on totuuden hylkääminen ja evankeliumin työn turhaksi tekeminen. Me emme voi luottaa ihmisiin, mutta kirjoitettuun Sanaan saamme panna täyden luottamuksemme. Syy siihen, että jotkut taidollisista kompastuvat, on tottelemattomuus Sanaa kohtaan. Näin on käynyt Israelin kansan historiassa usein, mutta varsinkin kultaisen vasikan ja kuningas Saulin tapaukset ovat mieleenpainuvimpia. Kysymys oli Herran odottamisesta. Se on aina vaikeaa, varsinkin kun kansa napisee ja vaatii käsinkosketeltavia todistuksia tai toimintaa. Paine on kova hengellisillä johtajilla, kun kaikkialla tehdään rauhaa ja yhdistytään, tuloksia odotetaan. Silloin on vaara lähteä toteuttamaan Herran tahtoa omalla tavalla ja ajalla, ilman Herraa.

"Ei jokainen, joka sanoominulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'" (Matt.7:21-23)
"Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut." (Matt.24:3-5, 11, 24-25)
Tämä on ehkä yksi järkyttävimmistä raamatunkohdista, joka mielellään jätetään käsittelemättä kokonaan ikään kuin se ei koskisi meitä. Tämmöinen asenne on kuin pään työntämistä pensaaseen. Jotkut halveksivat niitä, jotka ovat huolissaan väärien oppien leviämisestä seurakuntiin sanoen, että nämä näkevät pöpöjä joka paikassa. Mutta entä jos pöpöjä onkin todella joka paikassa, niin eikö sellainen asenne ole välinpitämättömyyttä? Jos lääkäri tai tietokonefirman työntekijä suhtautuisivat samalla tavalla epidemioihin ja viruksiin, niin sellainen joutuisi kyllä vastuuseen laiminlyönneistään. Kuitenkin väärät profeetat, jotka tulevat nimenomaan Jeesuksen nimessä eksyttämään monia uskovia (kreikaksi: polloi; viittaa suureen lukumäärään, jopa enemmistöön; monikkoa samasta sanasta käytetään niistä, jotka kulkevat laveaa tietä) tulevat olemaan suurena joukkona Jumalan tuomiolla, samoin kuin heidän julistuksensa takia eksytetyt. Vastuu on myös kuulijoilla kuten sanotaan. Huomautan, ettei tässä puhuta esimerkiksi Jehovan todistajista tai mormoneista tms. kuten yleensä opetetaan, sillä he eivät tee ihmeitä Jeesuksen nimessä, vaikka ovatkin vääriä julistajia.

Kun Jeesus varoitti ajasta ennen tulemustaan, niin Hän kolme kertaa siinä puheessa varoitti omiaan eksymästä väärien profeettojen ja voideltujen (kreikaksi: Khristos tarkoittaa voideltua) perään, jotka tekisivät ihmeitä ja tunnustekoja Hänen nimessään. Kun vanhurskauden palvelijoiksi tekeytyneet valhejulistajat tulevat uskovien luokse ja nousevat meidän keskuudestamme, niin he eivät sano olevansa Jeesus, vaan Kristus eli he korostavat olevansa voideltuja kuten Jeesus. Käytännössä he kieltävät Jeesuksen ainutlaatuisuuden ja lihaksi tulon. Tällainen opetus löytyy kätkettynä menestysteologiaan, jossa korostetaan lopunajan herätystä ihmeiden ja merkkien kera Jumalan erikoismiesten ja voideltujen kautta. Taustalla on oppi hengellisesti kuolleesta Jeesuksesta joka uudestisyntyi helvetissä (ns. JDS-oppi), jossa kielletään ristin työn täydellisyys, voitto ja riittävyys. Äärikarismaattisissa piireissä korostetaan voitelua ja puhutaan siitä ikään kuin se olisi jokin maaginen voima, jota voidaan käyttää ihmeiden tekemiseen. Tämä muistuttaa enemmän noita Simonin tapausta kuin apostolien vaellusta. Voitelu on Raamatun mukaan Persoona, Pyhä Henki, joka opettaa ja kirkastaa ristiinnaulittua Kristusta lujittaen meidät Häneen (1Joh.2:20-29; 2Kor.1:21). Varoittaessaan antikristuksista, joita oli jo lukuisia Johanneksen aikana ja jotka olivat gnostilaisia opettajia, jotka väittivät omaavansa ilmestystietoa ohi Sanan, Johannes sanoo heidän vaeltavan laittomuudessa, rakastavan maailmaa ja vihaavan aitoja kristittyjä. Samat luonteenpiirteet näkyvät useissa julistajissa, joita on kutsuttu puhumaan myös Suomeen. Näitä ovat mm. Benny Hinn ja Rodney Howard-Browne. Minulla on kotona videofilmi, jossa mm. nämä edellä mainitut herrat paljastetaan. On käsittämätöntä, miten tuollaisia miehiä voidaan edes Jumalan palvelijoina pitää, varsinkin kun heistä on saatavana runsaasti aineistoa. Olen valmis halukkaille näyttämään tätä filmiä, joka voi ehkä järkyttää, mutta saattaa ravistaa hereille asioista tietämättömät.

Vanhan testamentin voitelut olivat esikuvia ja varjoja tulevasta Pyhästä Hengestä, joka tuli helluntaipäivänä täyttäen kertakaikkisesti profeetta Jooelin ennustuksen Hengen vuodatuksesta. Loput ennustuksesta on vielä täyttymättä ja koskee vihan aikaa, jolloin kuu muuttuu vereksi ja aurinko pimenee ja jäljellä oleva Israelin kansan pelastuminen heidän uskoessaan Jeesukseen. Niinpä helluntain sanoma ei ole kielet tai ihmeet ja merkit niinkuin helluntaipiireissä korostetaan, vaan ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus, joka antaa synnit anteeksi jokaiselle parannukseen haluavalle. Opetus toisesta Hengen vuodatuksesta, joka toisi mukanaan herätyksen uusien voideltujen profeettojen kautta on peräisin myöhäissadeopista, joka tuomittiin vuosikymmeniä sitten helluntaipiireissä harhaopiksi, mutta joka on nykyisin levinnyt eri nimellä ja eri muodossa erilaisten uudistusliikkeiden kautta. Historia toistuu, mutta valvomattomuutemme tähden harhaoppien torjuminen on jäänyt sivuun rakkauden ja avarakatseisuuden nimissä. Sana ennustaa lopunajan luopumusta Raamatun mukaisesta uskosta. Vaikka jokaisen kristityn tulisi toivoa ja rukoilla herätystä, niin Sana ei lupaa sellaista kansakuntien kääntymystä, niinkuin näissä joukoissa odotetaan ja luvataan. Maailmanlaajuinen "herätys" tulee ja on jo alkanut, mutta se on luonteeltaan sielullinen ja gnostilaisuutta muistuttava, jossa ihminen ja ihmeet ja merkit ovat keskipisteinä. Risti ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan suurten joukkojen suosiossa. Parantaja-Jeesus ja maallista menestystä tarjoava Jeesus kyllä kiinnostavat, mutta ristiinnaulittu Messias, joka käskee seuraajiaan kieltämään itsensä ja ottamaan ristinsä, karkottaa pois suuret massat.

Olen törmännyt siihen, että kun puhutaan näistä eksyttäjistä, niin heti nousee seinä vastaan ja kysytään, kuinka voidaan olla varmoja että näin on. Kuitenkaan harva viitsii edes tutkia asiaa, vaikka materiaalia löytyy runsaasti. Mieluimmin suljetaan silmät ikäviltä ja kielteisiltä asioilta ja halutaan keskittyä myönteisiin asioihin vedoten joihinkin jakeisiin irti kontekstista kuten siihen, että Paavali kehotti ajattelemaan hyviä asioita. Samassa kirjeessä hän kuitenkin itkien varoitti ristin vihollisista, jotka olivat maailmallisia ulkokuorestaan huolimatta. Jaakobin veli Juudas olisi mieluimmin kirjoittanut yhteisestä pelastuksesta, mutta koska valheveljiä oli luikerrellut seurakuntiin, hän koki pakottavaa tarvetta heistä varoittaa.

Kun Raamattu käskee koettelemaan kaikkea ja pitää se mikä on hyvää, niin siinä joutuu myös käsittelemään sitä, mikä on väärää ja pahaa. Jos haluamme ajatella vain positiivisesti kuten maailman ihmisetkin tekevät, vaikka tuomio on heidän päällänsä, niin silloin suuri osa Raamatusta on poltettava, koska se on täynnä ikäviä asioita kuten synti, tuomio, eksytys, jne. Kysynpä vain millaiset paimenet ovat ne, jotka touhujensa keskellä eivät näe lampaidensa olevan vaarassa, vaikka joku lammas yrittää kertoa, että on susia lauman lähellä ja jopa lauman keskellä? Jos luulemme, että emme voi eksyä, niin erehdymme pahasti ja olemme jo silloin eksyksissä. Eksyminen on mahdollista, jos emme valvo itseämme ja opetustamme jatkuvasti Sanan valossa. Perille pääsy ei ole automaattista, vaan täytyy pysyä lujana loppuun asti apostolien opetuksessa, joka on meillä kirjallisessa muodossa ja jota meidän olisi hyvä jatkuvasti tutkia ja noudattaa, mutta joka niin vähän kiinnostaa uskovia nykyisen pikayhteiskunnan keskellä, jossa on mukavampaa katsella joku leffa tai sarja televisiosta tai muuta lihalle mieluisampaa. Pelkään pahoin, etteivät uskovat ole valmiita kohtaamaan pahoja päiviä, joita Sana etukäteen varoittaa tulevan. Olemme alttiita ottamaan vastaan kaiken sen, jossa on etikettinä Jeesus-nimi. Kristikunta on altis petokselle ja joutuu tappiolle, koska sillä ei ole tietoa asioista ja Herran tuntemus on pintapuolista kaikesta pääntiedosta ja koulutuksesta huolimatta. Karmeinta on tässä ehkä se, että ne, jotka tietävät asioista eivät puhalla pasuunaan, vaan antavat lauman mennä susien suihin. Ei riitä, että sanotaan ympäripyöreästi, että monenlaista on liikkeellä ellei täsmennetä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Tulisi siis puhua asioista niiden oikeilla nimillä eikä epämääräisesti vihjaten. Raamatussa valheprofeetat paljastettiin nimellä, jotta heitä voitiin karttaa. Jos joku on epävarma, kun ei ole asiasta tietoa, niin hänen tulisi mitä pikimmiten perehtyä asioihin ennen kuin on liian myöhäistä. Nämä asiat eivät ole kehällisiä, vaan ne tulevat jakamaan kristikuntaa kahteen leiriin. Tämä jako on selvästi jo nyt meneillään ja kuuluu Jumalan seulontaprosessiin, jossa Hän koettelee, ketkä rakastavat Häntä pitäytyen Hänen Sanansa. Kolme seulontamenetelmää ennen Jeesuksen tulemusta ovat vaino, synti ja eksytys. Tämä runko löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 24:3-13.

Saatana on valkeuden enkeliksi tekeytyneenä päässyt Troijan hevosensa avulla seurakuntiin. Vihollisen kahtena juonena ovat Ekumania ja Karismania. Ensimmäinen on yhteys ohi Sanan ja toinen on kokemukset ohi Sanan. Kaikki on tietenkin tapahtunut huolellisesti Raamattua lainaten ja pikkuhiljaa. Joku on havainnollistanut tämän kehityksen seuraavan esimerkin avulla: kun halutaan kiehauttaa vedessä sammakko kuoliaaksi, niin se tulee laittaa kylmään veteen, jota hiljalleen lämmitetään, jolloin sammakko ei huomaa sitä ennenkuin on liian myöhäistä. Samoin on käynyt evankeelisissä piireissä, kun meidät on pikku hiljaa totuteltu ekumeeniseen yhteyteen emmekä edes huomaa siinä mitään vaaraa. Vielä voimme hypätä pois tästä ekumeenisesta laivasta, joka on tuhoon tuomittu. Olihan Titanic loistava ja kaikin puolin varma laiva, mutta se upposi vieden mukaansa suuren määrän ihmisiä.

Kristillinen kirjamyynti on pullollaan harhaopettajien teoksia. Myös meidän rukoushuoneemme kirjakaupassa löytyy kaikenlaista kuten: Rick Joynerin, Francis Fangipanen, Joyce Meyerin ja Tommy Tenneyn teoksia. Olen myös ihmetellyt Ristin Voiton avaraa linjaa, kun he mainostavat avoimesti harhaopettajien kokouksia lehdessä johtaen uskovat harhaan. Raha ja ihmissuosio vaikuttaa olevan kaiken A ja O kristillisessä kirjamyynnissä. Totuus myydään alennushinnalla vastoin sananlaskun kehotusta ostaa sitä. Rakkaus totuuteen onkin testi, jolla mitataan rakkauttamme Herraan, joka on itse Totuus.

"Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta, teidän Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptin maasta ja vapahti sinut orjuuden pesästä, ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä, jota Herra, sinun Jumalasi, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi." (5Moos.13:1-5)
Jo Mooseksen kautta Herra varoitti ihmemiehistä, jotka viettelevät uskovia pois Sanasta ihmeiden avulla. Tämä on kuitenkin koetus, joka tulee Jumalalta ja josta voimme selvitä voittajina pysymällä kirjoitetussa Sanassa. Olkoon tämä eräänlainen pysähdyspaikka, jossa voimme miettiä ja tarkistaa suuntaa. Pahoja työntekijöitä ovat ne, jotka viettelevät uskovia luopumukseen, jonka täytyy Sanan mukaan tulla ennen Herran tulemusta. Olemmeko me yhtä Kristuksen kanssa pysymällä Sanassa vai yhdymmekö me Suureen Porttoon ollen hänen kanssa yhtä? Tämä on jokaisen itse ratkaistava.

Lopuksi:

Vaikka monen mielestä oppi on kuivaa eikä siihen kannata takertua, niin Raamattu pitää oppia elintärkeänä asiana. Ellemme pysy Kristuksen opissa meillä ei ole Jumalaa. Perusoppeja voidaan kieltää joko suoraan, tai epäsuoraan ja käytännössä.

Kristuksessa Jeesuksessa; Aksel Pierard

Kuvia ekumeenisesta perhealbumista:


Paavi suutelee koraania vatikaanissa.

Eri uskontojen edustajat koolla rauhan konferenssissa. Mm. Paavi ja Dalai Lama. ->

alla: Paavi ja hänen ihailijansa Billy Graham.



Paavi ottaa vastaan siunauksen hindu shiva-papittarelta


Muita Aksel Pierardin kirjoituksia: Saitko Pyhän Hengen kun tulit uskoon? | Seurakunnan kokouksen tarkoitus | Kodeissa kokoontumiset | Jumalan seurakuntaa seulotaan | Jumalan voimavaikutukset Raamatussa ja kaatuminen | Valmistaudu uskonvainoihin! | Be-Tsal-El Jumalan varjossa | Epäjumalat keskellämme. Onko evankeliumimme peitetty?

Alkuun | Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat