G.Lang

4.LUKU: T.B. BARRATTIN TAPAUS

Herra Donald Geen tarkassa historiassa The Pentecostal Movement sanotaan sivulla 19 sen kappaleessa (d), että

Totuuden nimessä on myönnettävä, että uuden hengellisen innostuksen ja kokemuksen ensimmäisessä rynnistyksessä oli näytöksiä joita kukaan hyvämaineinen kristitty työntekijä yrittäisi nykyään puolustaa tai jolle hän haluaisi etsiä tekosyitä...Myönnettäköön aivan rehellisesti, että liikkeessä esiintyi kiistatta fanaattisuutta. Alussa oli vain harvoja johtajia, joilla oli riittävästi kokemusta juuri tämäntyyppisestä liikkeestä, jotka olisivat voineet osoittaa sormella fanaatikkoja pelkäämättä sammuttavansa Henkeä. Tuo vaihe on kuitenkin jo kaukana takanapäin. Suurin osa helluntailiikkeen alkuaikojen fanaattisuudesta johtui äärimmäisestä vilpittömyydestä ja monien virheiden keskellä sydämet olivat oikeassa ja sentähden Jumala voi koko ajan viedä asioita terveellisempään suuntaan.

Voin huomauttaa tähän vain sen, että sain myötämielisenä tarkkailijana aikanaan selvästi vaikutelman, jonka tämä tutkimus vahvistaa, että tässä myönnetty fanaattisuus ja valitettavat äärimmäisyydet olivat noiden aikojen hallitsevat ja tyypilliset piirteet.

Herra Gee esittää T.B. Barrattin kokemuksen Christianiasta, Norjasta "joukkojen tyypillisenä kokemuksena" (15) ja "totena ja uskollisena selostuksena samanlaisista tunteista ja manifestaatioista, jotka vaihtelevassa määrin ovat olleet myös monien tuhansien kokemus kaikkialla maailmassa"; ja hän lisää, että "juuri nämä tosiasiat täysin määrätynlaisesta ja elävästä kokemuksesta muodostavat helluntailiikkeen ainutlaatuisen todistuksen vankan ytimen" (16).

Tästä onkin apua ja olen varma, että se pitääkin paikkansa. Se tekee meille mahdolliseksi luultavasti mitä lahjakkaimman liikkeen opettajan ja liikkeen historian kirjoittajan auktoriteetilla oppia heti, mikä on "ainutlaatuista" ja tyypillistä koko liikkeelle. Liikkeen kannalta ainakaan herra Barrattin tapaus ei ollut tapaus, jota "ei kukaan hyvämaineinen kristitty työntekijä yrittäisi puolustaa"; se ei ollut tyypillistä "alkuaikojen fanaattisuutta", vaan aito, tyypillinen esimerkki liikkeestä. Se tapahtui liikkeeen ensimmäisenä vuonna (1906) ja sitä siteerattiin hyväksyvästi vielä vuonna 1940, johon herra Geen historia päättyy.

New Yorkissa ollessaan herra Barratt "sai ihanan Pyhän Hengen kasteen 7. lokakuuta vuonna 1906". Tästä hän on itse kertonut värikkäästi:

Herra Barrat sanoi kirjeessään Confidence-lehdelle (marraskuu 1912, s.260) "Puhdistuminen 30. syyskuuta, mahtava kaste kahdeksan päivää myöhemmin, 15. marraskuuta täysi helluntai ja kielet. Kunnia!" Tässä kuvattu tapahtui siis 15. marraskuuta 1906.

Täytyin valolla ja sellaisella voimalla, että aloin huutaa niin kovaa kuin voin vieraalla kielellä. Minun on täytynyt puhua seitsemällä tai kahdeksalla eri kielellä päätellen niistä erilaisista äänteistä ja puheen muodoista, joita käytin. Seisoin välillä pystyssä ja puhuin yhdellä vieraalla kielellä toisensa jälkeen ja tiedän ääneni voimakkuuden perusteella, että 10000 olisi hyvin voinut kuulla, mitä sanoin...Sitä iltaa ei kukaan, joka oli siellä, voi koskaan unohtaa. Sanat ryöppysivät aika ajoin kuin vesiputous taukojen jälkeen.

Sen, että liike hyväksyi tämän olevan Jumalasta, osoittaa se, että Herra A.A. Boddy Sunderlandista lainasi sitä eräässä traktaatissaan nimeltä "Miten tuli lankesi" ja että sitä lainattiin vapaasti Cloud of Witnesses to Pentecost in Indiassa, joka oli liikkeen julkaisu Intiassa. Tämä selostus kertoo meille, että vain 15 henkilöä oli läsnä ja lisää Herra Barrattin sanoin nämä hätkähdyttävät tosiasiat:

Voima tuli niin äkkiä ja voimallisesti, että makasin lattialla puhuen kielillä lakkaamatta jonkin aikaa. Itse asiassa jatkoin puhuen kielillä, laulaen ja rukoillen lähes tauotta aina kello neljään saakka aamulla. [voima oli langennut klo 12.30 yöllä] Tuntui kuin rautainen käsi olisi laitettu leukaperieni päälle. Tämä näkymätön voima vaikutti molempiin leukoihini.

Nyt vain on niin, että tämä esitetään ikäänkuin suuren ihmismäärän tyypillisenä kokemuksena. Kokemuksen tärkeimmät piirteet olivat yleisiä ja tyypillisiä, josta on paljon todistuksia "Confidence"-lehdessä. Tutkikaamme nyt joitakin noista piirteistä kuten tämän Hengen vierailun kokenut kuvaa sitä, siihen kuului:

1. Hirveä ja täysin hyödytön melu. Tämä on ensimmäinen piirre, jonka herra Barratt mainitsee. Se on eräs kaikkein huomattavimmista ja toistuvimmista asioista näissä kokemuksissa, niin yksilöillä kuin ryhmilläkin. Saako sen aikaan Jumalan Henki, vai mistä se aiheutuu? Melko pieni ryhmä ihmisiä on kokoontunut huoneeseen. Yhtäkkiä joku mies alkaa huutaa niin kovalla äänellä kuin ääntä lähtee. Tuo pauhaavaa ääni olisi kantanut jopa kymmenentuhannen kuultavaksi. Mitä hyötyä siitä oli niin pienesssä ryhmässä? Kenen sielun rakennukseksi tällainen hirveä meteli oli? Mutta sellainen, mikä ei ole hengelliseksi rakennukseksi, ei ole sallittua kristillisissä kokouksissa, "kaikki tapahtukoon rakennukseksi" (1.Kor. 14:26). Eräässä Euroopassa tapahtuneessa kokouksessa (ei tässä piirissä) joku rukoili tällaisella järkyttävällä tavalla. Kysyin häneltä, oliko hänen taivaallinen Isänsä kuuro, koska hän karjui sillä tavalla rukoillessaan.

Jos Paavali olisi hyväksynyt tällaisen käytöksen, hän ei olisi voinut kirjoittaa edellä lainattua kappalettaa ja päättää sitä sanoihin "kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä" (jae 40).

Meidän Herramme saarnasi usein tuhansille, mutta olisi epäkunnioittavaa olettaa, että hän olisi karjunut niin kovaa kuin olisi pystynyt. Päinvastoin, Hän täytti profetian "Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla." Tällaisessa selkeässä ilmapiirissä ei tarvitse huutaa, ja me voimme olla varmat, ettei Hän huutanut.

2. Maahan kaatuminen ja siellä puhuminen on toinen yleinen piirre näissä kokemuksissa. Mutta Uusi Testamentti ei näytä, että se olisi ollut apostolisten kokoontumisten piirre, vaan pikemminkin poikkeus (1.Kor.14:24, 25).

3. Herra Barratt sanoi, että hän puhui useita vieraita kieliä. Mitään todisteita ei kuitenkaan esitetä, että äänet olivat kieliä. Oletettiin vain, että asia oli niin, kuten hänen sanansa osoittavat, "päätellen erilaisista äänistä ja puheen muodoista, joita käytin". Kukaan läsnäolleista ei näytä ymmärtäneen noita "kieliä" tai todistaneen niistä. Tämäkin on mitä yleisin piirre liikkeessä. Sitä ei kielletäkään, etteikö kieliä ole joskus puhuttu Hengen vaikutuksesta; mutta suurimmassa osassa kokouksista ja tapauksista siitä ei näytä olevan mitään todisteita.

4. Vaikka siis herra Barratt olisikin puhunut jotain oikeaa kieltä, tulkintaa ei ollut ja sentähden kukaan ei siitä rakentunut ja sellainen oli yksinkertaisesti vastoin ehdotonta kieltoa "mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle" (1.Kor.14:28). Tätäkin toistettiin jatkuvasti liikkeen kokouksissa.

5. Vielä eräs piirre, jonka herra Barratt mainitsi, oli puheen äärimmäinen nopeus: "sanat ryöppysivät esiin kuin vesiputous". Niitä ei tietenkään tulkittu: vesiputousta on vaikea tulkita. Tämä on mitä vaarallisin ja selvin piirre demonien vaikutuksesta. Olen itsekin kuullut sellaista (tämän liikkeen ulkopuolella), jolloin ei ollut epäilystäkään siitä, että sen alkuperä oli paha. Sekin on ollut yleistä liikkeen kokouksissa.

6. Tähän liittyy eräs merkittävä asia. Koko tapaus todistaa todellakin, että herra Barratt oli jonkun vieraan voiman vallassa, joka käytti häntä. Ensimmäisen purkauksen äkkinäisyys, järjetön kuurouttava voima, leukojen vastustamaton hallinta, puheen hurja nopeus, kaikki todistaa, että tämä hyvä mies oli joutunut suunniltaan. Tätä on tapahtunut paljon. Tulemme huomaamaan sen myöhemmin. Se on vastoin apostolisia ohjeita. Mikä spektaakkeli tässä onkaan, jonka väitetään olevan Jumalasta. Evankeliumin julistaja makaa lattialla tunti toisensa jälkeen puhuen tauotta hypäten välillä jaloilleen huutaen epänormaalisti. Jos joku tavallisesti normaali ihminen tavallisessa elämässä käyttäytyisi näin häntä pidettäisiin dementoituneena.

7. Lainattu apostolinen ohje oli, että kun joku puhuu Pyhän Hengen vaikutuksesta kielillä tai profetoi, hänen oli pysyttävä hiljaa, jos ei ollut tulkkia tai jos joku muu läsnäolevista sai ilmoituksen (1.Kor.14:28-30). Tämä osoittaa, että armolahjan omaavalla oli täysi kontrolli puhe-elimistään ja kykeni siis joko puhumaan tai vaikenemaan. Jumalan Henki ei vaienna tai lopeta normaaleja kykyjä, mutta käyttää kuitenkin niitä, vahvistaa niitä. Herra Barrattin tapauksessa asia oli täysin päinvastoin. Rautakäsi tuntui tarttuvan hänen leukoihinsa eikä hän voinut muuta kuin puhua eikä hän voinut kieltäytyä puhumasta. Itsekontrolli oli tukahdutettu.

Ensimmäinen manifestaatio Englannissa tapahtui syyskuussa 1907 Monkwearmouthin All Saints-kirkossa Sunderlandissa, jossa herra A.A. Boddy oli kirkkoherrana. Hän oli käynyt Los Angelesissa, Muktissa Intiassa ja oli nähnyt myös herra Barrattin Christianian manifestaatiot ja tavoitteli nyt Sunderlandissa samanlaisia kokemuksia. Eräs ensimmäisistä, joka sai siellä niin kauan kaivatun voiman, kuvaili minulle kokemuksensa. Se oli hyvin lähellä herra Barrattin New Yorkissa saamaa kokemusta. Hän kertoi yksityiskohtaisesti omasta tapauksestaan ja myös muiden kokemuksista. Yhtäkkiä tartuttiin hänen leukaperiinsä, Hänet pakotettiin puhumaan eikä hän voinut vastustaa eikä pidättää puhumistaan. Äänet purkautuivat ulos tuntikausien ajan kuin pyörremyrsky. Hänen äänensä pauhasi, vaikka hän oli yleensä hiljainen ja lempeä; ja tämä oli tunnusomainen piirre, vaikka hän oli pienessä huoneessa ja vain vähän ihmisiä oli läsnä. Pidettiin itsestäänselvänä, että hän puhui jollain vieraalla kielellö, vaikka tulkintaa siihen ei ollut eikä kukaan ymmärtänyt, niin ettei se rakentanut ketään. Ihmiset kaatuivat koko ajan lattialle.

Tämä rakas ystävä johdettiin saattamaan monia samanlaiseen kokemukseen. Eräs kristitty nainen kertoi minulle, että hän polvistui odottaessaan varsinaista kokousta, kun joku kulki ohi ja laittoi kätensä hänen olkapäälleen; välittömästi hänen koko ruumiinsa joutui voimallisten tunteiden valtaan. Tämä oli sama veli, joka oli koskettanut häntä. Sitä seurasi kielilläpuhuminen ja hänkin kertoi, miten hänen leukaperiinsä tartuttiin ja miten pakonomainen ja hallitsematon puhe pursui ulos.

Tämä vahvistaa eittämättä sen, että T.B. Barrattin kokemus oli tyypillinen. Se osoittaa, että koko liikettä olisi pitänyt testata sen voiman osalta, joka oli toiminnassa. Sellainen, mikä on vastoin Jumalan antamia ohjeita, ei voi olla Jumalasta.

Kielilläpuhuminen, lumoava laulu tai ylevät tunteet eivät todista lopullisesti, mikä henki on toiminnassa, sillä demonit välittävät niitä niille, jotka ovat niiden vallassa. Sekään ei riitä todisteeksi, että joku voi olla innokas kristitty tällaisten hetkien ulkopuolella. On luonnollista, että kun ekstaasi päättyy, Kristusta vilpittömästi rakastava palaa takaisin normaaliin todistukseensa Hänestä. Tämä viimeksimainittu ei todista, että tällaiset erityisilmiöt olisivat Hänestä tai että Hän tukisi niitä.

Voidaan sanoa kaikella vakavuudella, että Uusi Testamentti ei tue näiden kokemusten piirteitä ja että näistä kokemuksista puuttuvat sellaiset Raamatun edellyttämät piirteet kuin arvokkuus, järjestys, vakavuus, itsehillintä ja muille rakennukseksi oleminen.

Seuraavat erinomaiset huomautukset on otettu Carl Brumbackin liikettä innokkaasti tukevasta kirjasta What Meaneth This? Se on äskettäin ilmestynyt kirja, vuodelta 1946. Sivulla 317 on otsikon "Let all things be done decently and in order" [Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä] (1.Kor.14:40) ja siinä sanotaan:

Pyhä Henki ei tee ketään kykenemättömäksi itsehillintään "Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset" (1.Kor.14:32). Hän ei saa uskovaa toimimaan Sanan vastaisesti, jonka Hän on itse innoittanutkin. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien niiden, joilla on Hengen lahjoja, pitäisi tutustua perusteellisesti Raamatun sääntöihin lahjojen manifestaatioista ja yrittää sopeuttaa kaikki lahjojen manifestaatiot niihin. Näiden sääntöjen tottelemisessa ei ole mitään todellista orjuutta eikä niistä luopumisessa mitään todellista vapautta.

Jos näitä sääntöjä olisi noudatettu jo niinkin varhain kuin 1906, ei olisi tapahtunut sellaisia kokemuksia kuin T.Barrattin tapauksessa tai sitten olisi tunnistettu, että ne eivät olleet Jumalasta.

Herra Gee kertoo meille, että "Herra Barratt purjehti New Yorkista 8. joulukuuta ja heti alkoi suuri helluntailaisuuden mukainen liike, kun hän oli aloittanut palvelutyönsä Norjassa". Mielenkiintoista lisävalaistusta aiheesta antaa eräs, jolla ei ollut mitään häliseviä kokouksia vastaan, Pelastusarmeijan William Booth. Hän sanoi kirjoittaessaan vain kuukautta myöhemmin Christianiasta (tammikuussa 1907):

Sotilaiden ja ex-sotilaiden kokoussali oli täyteen ahdettu...puhuin voimallisesti...Suuria odotuksia varsinaisesta pamauksesta, mutta voi! eräs vanha mies puhkesi villiin katkonaiseen rukoukseen ja toiset taas Halleluja-huutoihin ja omituisiin ääniin, joiden väitetään olevan Pyhästä Hengestä...Nämä asiat veivät yleisön huomion siitä, mitä olin sanomass ja pilasivat lopputloksen. Siitä huolimatta meillä oli 74 kuulijaa, joista monet olivat luopioita. Näyttää siltä, että kaksi tai kolme korpraalia ovat eri mieltä tästä kielilläpuhumiskysymyksestä ja onkin hyvä asia, jos tästä ei seuraa pahan vaikutuksen lisääntyminen. (William Booth, Pelastuarmeijan perustaja, ii. 374)

Alkuperäinen artikkeli: The Early Years of the Tongues Movement by G H Lang
Kielilläpuhumisliikkeen alkuajat. 1.luku
Jumalan seurakunnan yhteisö 2. luku
Miten helluntai tuli Los Angelesiin JATKUU
Alkuun | Gnostilaisuus | Uusgnostilaisuus | Gnostilainen evankeliumi? | Juudaksen evankeliumi | Gnostilaisuus llyhyesti | Uushengellisyys | Hengellisyys | Vierasta tulta | Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Opillista | Lopun ajat