Alan Morrison

Vanhasta gnostilaisuudesta Uuteen Aikakauteen 2/2

Historiallinen analyysi salaseurojen ja mysteeriuskontojen vaikutuksesta 1800-luvulta nykyaikaan



1900-LUVUN TURMELUKSEN SIEMENET

Teosofinen seura oli todellakin muinaisen okkulttisen Vastustajan laatiman suunnitelman alku, joka nyt oli tullut täysin näkyville ensi kertaa sitten alkuseurakunnan aikojen. Ne gnostilaiset opetukset, joita oli kylvetty okkulttisiin seuroihin jo vuosisatojen ajan, olivat tulleet nyt "kaapista" esiin (käyttääksemme aikamme homoseksuaaliliikkeiden nykyään käyttämää ilmausta). Okkultismista tuli siis kunniallista teosofisen seuran myötä. Saatana oli toiminut ristiltä alkaen juuri tällaista okkultismin kunniallistamista kohti. Tässä oli vihdoinkin ateisteille, agnostikoille ja miniantikristuksille "suunniteltu uskonto". Tämän historiallisen kehityksen merkittävyyden ymmärtävät erinomaisesti uusgnostilaiset itse. Peter Lemesurier Skotlannissa päämajaansa pitävästä Findhorn Foundationista määrittelee uuden aikakauden liikkeen seuraavasti: "Sen voitaisiin sanoa tarkoittavan kokonaista epäsovinnaisten milleniaristi-idealististen liikkeiden, ryhmittymien, yhteisöjen ja verkostojen sukua, jotka ovat syntyneet teosofisista hankkeista ja niihin liittyvistä ja niistä lähteneistä oman vuosisatamme ja erityisesti 1950-luvun jälkeen syntyneistä ryhmistä."1
Samalla tavoin David Spangler—joka on okkultisti Alice B. Baileyn entinen oppilas ja Skotlannin Findhorn Communityn guru— paljastaa puhuessaan okkultismin laajasta leviämisestä 1800-luvun teosofisen seuran jälkimainingeissa, että "koko viime vuosisadan ajan on paljastettu informaatiota ja käsitteitä, jotka ovat olleet salassa vuosisatojen ajan tietyissä okkulteissa ryhmissä".2
David Spranglerin mukaan tämä informaation paljastaminen on tapahtunut sellaisten ryhmien kuin Teosofisen seuran, Antroposofisen seuran (Rudolf Steinerin koulujen/Camphill Trust Villages), Lucis Trustin, New Thought (Uuden Ajattelun) -liikkeiden (ts. kristillisen tieteen), visualisointitekniikoiden, positiivisen ajattelun, menestystietoisuuden, Possibility thinkingin (mahdollisuusajattelun) ja muiden mielenvoimaa käyttävien liikkeiden, Teilhard de Chardinin kirjoitusten sekä nyt laajalle levinneiden 1900-luvun idän ja lännen kulttuurien ja uskontojen sekoitusten toimesta.3 Nämä muodostavat uusgnostilaisuuden perustavaa laatua olevan vaikutuksen nykyään. Monien näiden vaikutusten juuret löytyvät vuonna 1875 perustetun Teosofisen seuran avant-garde -hankkeista; kun taas muiden—sellaisten kuin Teilhard de Chardinin kirjoitusten—leviämistä on täytynyt suoranaisesti edistää Teosofisen seuran toiminta sen avatessa keskustelun "hengellisestä" evoluutiosta ja uraauurtavasta työstä "vertailevan uskontotieteen" edistämiseksi.
Esitämme seuraavaksi tässä osassa yksityiskohtaisempaa tietoa David Spranglerin mainitsemista ryhmistä, joilla on merkitystä artikkelimme aiheen kannalta eli historiallisesta liikkeestä, jossa siirrytään vanhasta gnostilaisuudesta uuteen gnostilaisuuteen. Tällä tavoin voimme osoittaa noiden ryhmien aseman okkulttisen strategian kehityksessä ja esittää samalla käytännön esimerkkejä siitä, miten tuo strategia toimii. Vaikka jotkut tai kaikki näistä ryhmistä saattavatkin olla melko tuntemattomia useimmille lukijoista, niiden kumulatiivinen ja yhteisvaikutus on ollut valtava. Käsittelemme tässä 1900-luvun liikkeitä, jotka ovat valmistaneet tietä ja siten mahdollistaneet uusgnostilaisuuden kukoistuksen, joka niitä seurasi.

Luciferiin luottava Alice Baileyn perintö

Eräs kaikkein tärkeimpiä teosofisen seuran haaroista oli Lucis Trust. Se tunnettiin aikaisemmin nimellä Lucifer Trust ja sen perusti entinen teosofi Alice LaTrobe Bateman Bailey vuonna 1922. Sillä on ollut enemmän vaikutusta aivan "luotettaviinkin" organisaatioihin ja instituutteihin kuin millään muulla teosofisen seuran jälkeläisryhmällä. Alice Bailey on lähtöisin varakkaasta, anglikaaniseen kirkkoon kuuluvasta perheestä Manchesteristä ja syntyi vuonna 1880. Viisitoistavuotiaana hän vastaanotti kertomansa mukaan ensi kerran mystisen turbaanipäisen vierailijan, jonka hän oletti olevan Jeesus Kristus. Olento ilmoitti hänelle, että hänen oli valmistauduttava elämäntehtäväänsä.
Alice Bailey työskenteli jonkin aikaa YWCA:ssa (NNKY), jossa hän kohtasi tulevan aviomiehensä, joka opiskeli siihen aikaan teologiaa episkopaalisen kirkon toimintaa varten Yhdysvalloissa. Kahdeksan avioliittovuoden jälkeen Bailey jätti aviomiehensä tämän väkivaltaisen luonteen vuoksi ja pian sen jälkeen Alice tutustui Kalifornian teosofiseen seuraan. Eräässä seuran kokouksessa hän huomasi seinällä riippuvan muotokuvan, jonka hän tunnisti siksi mystiseksi vierailijaksi, jonka hän oli vastaanottanut nuorena tyttönä. Kuva oli eräästä nk. "ylösnousseista mestareista" (Ascended Masters) nimeltä Kuthumi, joka oli toiminut H.P. Blavatskyn kautta. Kolmen vuoden kuluttua Alice Bailey väitti, että eräs toinen noista mestareista, Djwal Khul (Master D.K.), otti häneen yhteyttä telepaattisesti. Tästä alkoi psyykkinen suhde, jonka kautta henkimaailma saneli hänelle seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana noin kaksikymmentä kirjaa.
Tämä runsas tuotanto aiheutti närää teosofisessa seurassa, jonka monet kannattajat ajattelivat, että mestareiden sanomien olisi pitänyt tulla etupäässä ainoastaan seuran perustajan H.P. Blavatskyn välityksellä. Lopulta Annie Besant erotti Alice Baileyn teosofisesta seurasta ottaessaan järjestössä vallan käsiinsä. Alicen kanssa lähti järjestöstä myös hänen tuleva miehensä, Foster Bailey, joka oli 33. asteen vapaamuurari, joka kirjoitti vapaamuurarien opetuksista. Yhdessä he perustivat Lucis Trustin.
Trust perustui teosofisiin opetuksiin tulevasta maailman uskontojen liittoutumasta, jossa itä ja länsi yhdistyisivät ja josta nousisi Maailman Opettaja, joka saisi aikaan maan päälle Kultaisen Aikakauden. Itse asiassa on Alice Bailey "uuden aikakauden" käsitteen äiti. Tuon käsitteenhän ovat sittemmin omaksuneet nykyajan uusgnostilaiset monien aikaisempien okkultististen, ruusuristiläisten, teosofisten ja alkemistien opetusten ruumiillistumana. Baileyn laaja kaksiosainen teos "Discipleship in the New Age" (1944-45) sisältää "profeetallista ilmoitusta" maailman tilasta ja henkivalloista, joiden oli määrä aloittaa muutamaa vuosikymmentä myöhemmin alkava Uusi Aikakausi.
Globaalin uusgnostilaisen filosofian kehittämiselle omistautunut äärimmäisen organisoitunut esoteerinen ryhmä 'the Trust' toimii myös virallisena, hallinnon ulkopuolisena järjestönä YK:ssa nimellä "World Goodwill" ja sen kansainvälinen päämaja sijaitsee New Yorkissa4 ja lisäksi sillä on toimistot Genevessä ja Lontoossa. The Trust on perustanut okkultin seuran vuonna 1923 nimeltä Arcane School ja myöhemmin opiston nimeltä School for Esoteric Studies, joka sijaitsee New Yorkissa.5
Alice Baileyn virallisen elämäkerran7 on kirjoittanut Sir John Sinclair, joka toimi Lucis Trustin johtajana vuosina 1957-1961. Alice Baileyn kuoleman jälkeen the Trustin johtajana toimi hänen toinen aviomiehensä vapaamuurareista kirjoittanut Foster Bailey, joka kuoli vuonna 1977. The Trust on nykyään yhä kaikkein arvostetuin esoteerinen järjestö ja Lucisin kolmekymmentä sinikantista henkimaailman "sanelemaa" kirjaa ovat edelleen koko uusgnostilaisen maailmannäyttämön bestsellereitä.

Rudolf Steinerin okkulttinen tiede

Saksan teosofisen seuran entinen johtaja Rudolf Steiner perusti Berliinissä vuonna 1913 Antroposofiseksi (kreikankielen sanoista: anthropos, ihminen, sophos, viisaus) seuraksi itseään kutsuvan järjestön. Samoin kuin Alice Bailey oli Steinerkin ollut yhteydessä okkulttiin "Mestariin" jo nuorena ja se rohkaisi häntä kehittämään okkulttisia voimiaan ja uppoutumaan syvemmin okkultiikkaan.7 Hän oli ollut myös jonkin aikaa Itämaisten temppeliherrojen järjestössä", joka levitti tantrista seksuaalista taikuutta ja ylpeili riveihinsä kuuluvan mm. Aleisteir Crowleyn.8
Steiner erosi teosofisesta seurasta, koska se kallistui hänen mielestään liikaa itämaiseen mystiseen perinteeseen; hän suosi sen sijaan essealaisten, gnostilaisten ja ruusuristiläisten opetuksia, joihin hänen teoksensa suurelta osalta perustuukin. Steiner pysyi uusgnostilaisten uskomuksessa, jonka mukaan "essealaiset ovat silta mysteereistä kristinuskoon" ja hänen kirjansa 'Occult Science', 'Knowledge of the Higher Worlds' ja 'From the Buddha to Christ' ovat sellaisen esoteerisen kirjallisuuden klassikkoja, jossa käsitellään Helena Blavatskyn teoksen 'Secret Doctrine' kosmisia taruja ja yllytetään ottamaan yhteyttä henkiolentoihin käyttämällä outoja mietiskelytekniikoita, taidetta, liikuntaa (tunnetaan nimellä eurhytmics) ja luontoa.
Steiner julkaisi vuonna 1904 lehteä nimeltä "Lucifer-Gnosis"10 ja hänen evankeliumien tulkintansa (josta hän on kirjoittanut useita kirjoja) perustuu samaan esoteeriseen gnostilaisuuteen, joka niin suuresti vaivasi alkuseurakuntaa. Kuten jokainen uskollinen antroposofisti paljastaisi, Steiner väitti, että hänen päätarkoituksenaan oli tuoda länteen jälleensyntymisoppi. Hänen okkultti perintönsä on levinnyt salakavalasti yhteiskunnassa monien palkittujen steinerkoulujen (=Waldorf-schools), joita on yli 25 esim. Iso-Britanniassa [ja Suomessa 25 ja lisäksi 40 steinerpäiväkotia ja Snellman-korkeakoulu] ja "Camphill Trust" vammaisille tarkoitettujen yhteisöjen kautta. Niiden tunnetun ja kehutun kasvatustoiminnan takana on esoteerinen ohjelma, jonka avulla opetetaan Steinerin okkulttista filosofiaa, joka väittää sen juurien olevan muinaisen Kreikan ja Persian mysteeriuskonnoissa. Kaikkien antroposofisten oppi- ym. laitosten työntekijöiden—joista monet ovat vilpittömiä ja ahkeria—on osallistuttava okkulttiin opetukseen erityisesti tarkoitukseen suunnitellulla "johdantokurssilla". Joissakin näistä oppi- ym. laitoksista käytetään astrologisia karttoja ja muitakin okkultteja ennustamisvälineitä, joiden avulla oppilaista voidaan laatia raportteja ja arvioida heitä.11
Steinerkoulut sopivat erityisen hyvin uuden aikakauden filosofian tarkoituksiin, koska niissä syötetään kasvatusalalle okkultismia. 12 Ne ovat uusgnostilaisuuden mallikouluja—mikä on sitäkin hämmästyttävämpää, kun ottaa huomioon niiden tunnustavien kristittyjen määrän, jotka Steiner on kyennyt hämäämään käyttämällä näennäisesti kristillistä sanastoa ja jotka lähettävät lapsiaan noihin steineroppilaitoksiin.

Liberaali katolinen kirkko ja New Age -rituaalit

Pienenpienen "Liberaalin katolisen kirkon" perusti anglikaanipappi James Ingall Wedgewood Lontoossa vuonna 1916. C.W. Leadbeater oli lahkon voimallinen johtaja. Hän oli myös toinen teosofisen seuran johtajista Annie Besantin lisäksi. Vaikka monet eivät tiedäkään mitään tämän uskontokunnan olemassaolosta, se on vaikuttanut synkretistisen kristinuskon syntyyn yhdistämällä kristinuskoon New Agen ajatuksia ja rituaaleja. Niinkuin niin monien muidenkin tällaisten vähemmän tunnettujen ryhmien merkitys, on senkin merkitys lähinnä siinä, että sen piiristä on lähtenyt yksilöitä, joista on tullut sellaisten muiden järjestöjen johtajia, jotka ovat olleet tärkeitä uuden aikakauden liikkeen ideologian ja toiminnan kannalta.
Liberaali katolinen kirkko kehitettiin sellaisten pyhien rituaalien takia, jotka olisivat sopusoinnussa sellaisten teosofisten käsitteiden kuin esim. "ylösnousseiden mestarien", aurojen ja värien kanssa. Yksityiskohtaisempaa tietoa heidän rituaaleistaan esitetään C.W. Leadbeaterin kirjassa The Science of the Sacrament (Theosophical Publishing House, 1929). Eräs tutkija on kirjoittanut: "Noiden rituaalien väitetään manaavan esiin voimallisia henkivoimia".13 Tällä hetkellä on Yhdysvalloissa olemassa kolme liberaalista katolista haaraa, joiden jäsenmäärä on noin 1500. Haaroja on myös Iso-Britanniassa, Kanadassa ja Hollannissa. Maailmanlaajuisesti on jäseniä yhteensä 10,000.

Valkoisen kotkan loossi Uuden aikakauden liikkeen edelläkävijänä

Valkoisen kotkan loossi on ryhmä, joka syntyi vuonna 1934 ja sillä on ollut eniten vaikutusta aikamme uusgnostilaiseen liikkeeseen, jota se on innoittanut. Loossin perusti lontoolainen spiritualisti Grace Cooke (k.1979). Häneen oli "ottanut yhteyttä" erään Polaire Brotherhoodiksi (napapiirin veljeskunta) kutsutun henkien ryhmän jäsen, joka välitti hänelle pyynnön ryhtyä kouluttamaan ihmisiä tulevaa maanpäällistä "kultaista aikakautta" varten heidän edestään. Syy, miksi loossia kutsutaan nimellä "Valkoinen kotka", johtuu siitä, että se perustettiin Valkoinen kotka -nimisen henkivallan kehotuksesta. Hänen väitettiin olevan apostoli Johannes, joka kirjoitti neljännen evankeliumin. (Kaikkien eri aikakausien gnostilaiset ovat usein väittäneet, että Johannes olisi kuulunut heihin ja he pitävät Johanneksen kirjoituksia gnostilaisina kirjoituksina).
Ison-Britannian Valkoisen kotkan päämaja sijaitsee Lississä, Hampshiressä, jossa heidän erikoinen temppelinsä on maamerkki, joka näkyy selvästi päätielle. Jäsenet arvostavat suuresti heidän lapsille tarkoitettua "pyhäkouluaan". USA:ssa sijaitseva päämaja on lähellä Montgomeryä Teksasissa. Maailmanlaajuista uskonnollista merkitystä viime vuosikymmeninä on ollut mm. heidän opetuksellaan Jumalasta sekä isänä että äitinä; kosmisesta Kristuksesta, joka loistaa ihmissydämessä; astrologian soveltaminen; henkimaailman "kanavointi"—jonka avulla voidaan saada yhteys henkiolentoihin— ja heidän opettamansa jälleensyntymisen, karman, mahdollisuuden, vastaavuuden ja kompensaation "viisi kosmista lakia".
Niinkuin monen muunkin tällaisen ryhmän kohdalla, se, ettei se voi kerskua miljoonilla jäsenillä ei suinkaan estä sen vaikutuksen suuruutta. Eräs uskonnollisten liikeiden tutkija onkin lausunut: "Uuden aikakuden liikkeen edelläkävijänä on Valkoisen kotkan loossi olennainen osa sitä"14 Näiden vaikuttajaryhmien ei tarvitse olla itse kovin suuria, mutta niiden vaikutuksen teho piilee siinä, että ne ovat ikäänkuin kuorineet mitä suurimmassa määrin New Agen kannattajien kerman, jotka ovat puolestaan jatkaneet perustamalla uusia, samantapaisia, tunnetumpia ryhmiä.

New Agen rakennuspalikka Saint Germain -säätiö

Toinen uusgnostilaisuuden tärkeimmistä sanansaattajista on Saint Germain -säätiö, jonka on perustanut Guy Warren Ballard (1878-1939). Kiinnostuttuaan teosofisesta seurasta Ballard väitti kohdanneensa vuonna 1930 mystisen persoonan Shasta-vuoren juurella Kaliforniassa, joka on uuden aikakauden kannattajien kovasti suosima "voimakeskus". Tuo persoona sanoi olevansa 1700-luvulla elänyt eurooppalainen aatelismies Saint Germainin kreivi, joka on saavuttanut mainetta okkulttisessa yhteisössä alkemian alalla suorittamiensa tutkimusten takia ja koska hän on viime aikoina saavuttanut "ylösnousseiden mestarien" statuksen prinssi Rakockin nimisenä. Eräässä uusgnostilaisessa julkaisussa Saint Germainista puhutaan "Euroopan ihmemiehenä, Vapauden seitsemännen säteen lordina, Vesimehen aikakauden ylipappina, Amerikan Yhdysvaltojen sponsorina ja sielujen opastajana transmutaation tieteeseen ja rituaaleihin".
Ballard väittää, että tämä olento sanoi hänelle Shasta-vuorella, että Ballard oli "mies, jota tarvittiin organisoimaan koko juttu". Niinpä työ eteni ja Saint Germain -säätiö syntyi. "Ylösnousseitten mestareiden" tämän säätiön kautta tapahtuva opetus voidaan kiteyttää väitteeseen, jonka mukaan "voit rukoilla Jumalaa, voit mietiskellä häntä, voit ottaa yhteyttä häneen. Itse jumalten Jumala on sisälläsi. Voit ottaa häneen yhteyttä, jos haluat...Jeesus on avoin ovi yksilön Kristus-tietoisuuteen—ts. Jumalan valtakuntaan, jopa juuri tällä hetkellä, sisälläsi".
He opettivat, että ihmiset voivat kutsua näitä "mestareita" auttamaan yhteyden saamiseksi "sisäiseen Jumalaan"—"MINÄ OLEN" - läsnäoloon—heidän "asteiksi" eli vakuutuksiksi kutsumiensa vaiheiden kautta. Ballardin kuoleman (1939) jälkeen työtä jatkoi hänen leskensä Edna. Vuonna 1988 järjestöön kuului yli 300 keskusta USA:ssa ja siitä oli syntynyt monia muita ryhmiä, jotka toimivat uusgnostilaisuuden kantaseuroina. Saint Germain -säätiön merkitys okkultismin yleisstrategiassa käy ilmi väitteestä, jonka mukaan he "tulivat mukaan okkulttiseen liikeeseen ja saivat siinä paljon vaikutusvaltaa. Heistä tuli 1970-luvulla eräs uuden aikakauden eli New Age -liikkeen rakennuspalikoista".
1950-luvulla Saint Germain -säätiön jäsen Mark.L.Prophet loi "Bridge to Freedom" (=silta vapauteen) -järjestön (the New Age Church of Truth [uuden aikakauden totuuden kirkko] ja järjestön nimeltä "Lighthouse of Freedom" (vapauden majakka). Hänen kuolemansa jälkeen (1973) hänen vaimonsa Elizabeth Clare Prophet (tunnetaan nimellä Guru Ma) jatkoi toimintaa, josta oli kehittynyt "Church Universal and Triumphant" -kirkko, the Summit Lighthouse Press -kustantamo ja the New Age education centre eli uuden aikakauden koulutuskeskus ja Summit University -yliopisto.
Toinen ryhmä, joka oli saanut voimakkaita vaikutteita Guy Ballardin säätiöltä oli Aetherius Society, joka uskoi, että "ylösnousseet mestarit" olivat itse asiassa "avaruusvaljiä" jostain toisesta aurinkokunnasta. Heidän kauttaan tuli "kanavointi" (channelling)—tekniikka, jonka avulla ollaan yhteydessä henkiolentoihin—muotiin. Alkuperäisen Saint Germain -säätiön vaikutusta ei voida ylikorostaa. Siitä syntyneet ryhmät:
"suuntasivat [New Age] uuden aikakauden Liikkeen [ylösnousseihin] mestareihin (Ascended Masters), joka johti satojen kanavoitua materiaalia sisältävien kirjojen julkaisemiseen 1980-luvulla". Näillä julkaistuilla teoksilla ja erilaisilla tytärryhmillä on ollut valtava vaikutus saatanallisen opin kehitykseen. Ja kaikki tämä on saanut alkunsa yhden miehen yhteydenpidosta henkiolentoon erään vuoren juurella vuonna 1930.

Uusgnostilaisuuden profeetta Teilhard de Chardin

Tutkittuamme nyt lukuisia uusgnostilaisuuteen vaikuttaneita alkuperäisiä ryhmiä, eräs tärkeä vaikuttaja jäisi puuttumaan ellemme käsittelisi, vaikkakin aivan lyhyesti, erään ranskalaisen jesuiittapapin osuutta, jolla on ollut niin suuri vaikutus viime vuosikymmeninä niin lukemattomiin yksilöihin kuin lukuisiin järjestöihinkin. Emme tarkoita ainoastaan äärijärjestöjä: Jopa Englannin liberaalidemokraattisen puolueen johtaja Paddy Ashdown lainasi pitkähkön kappaleen Teilhard de Chardinin tekstiä ensimmäisessä puheessaan puolueen puheenjohtajana puoluekonferenssissa.
Kuten olemme jo todenneet, meedio David Spangler väitti, että Teilhard de Chardin (1881-1955) oli yksi niistä välikäsistä, jonka kautta sellaista tietoa ja käsitteitä, jotka oli alunperin pidetty salassa vuosisatojena ajan valikoiduissa okkultisissa ryhmissä, on levitetty yleiseen tietoisuuteen. Siksi ei olekaan hämmästyttävää, että löydämme tämän miehen kirjoituksista aineksia monista eri uusgnostilaisuuden suuntauksista: evoluutioteoria (sekä tieteellinen että hengellistetty), sosiopoliittinen utopismi, mystiikka, synkretismi, panteisimi, monismi ja universalismi—jotka on usein ilmaistu vartavasten luoduilla termeillä (kuten "noosfääri", "Omega-piste" jne.), jotka esiintyvät nimenomaan hänen omissa kirjoituksissaan.
Yhdysvalloissa suoritettiin 1980-luvun alkupuolella kuuluisa tutkimus uuden aikakauden liikkeen (New Age) kannattajista, jossa kysyttiin: "Kuka on listan kärjessä?". Välittömästi ennen Carl Gustav Jungia, Abraham Maslowta, Carl Rogersia, Aldous Huxleytä, Roberto Assagiolia ja Jiddu Krishnamurtia mainittiin nimi Pierre Teilhard de Chardin.20 Esseessään "The Universal Christ and the Convergence of Religions" Teilhard kuulutti uusgnostilaisuuden herätyshuudon puhuessaan "uskontojen yhdistymisestä universaalissa Kristuksessa, joka tyydyttää niiden kaikkien perustarpeet: se näyttää mielestäni ainoalta mahdolliselta koko maailman käännyttämiseltä ja ainoalta mahdolliselta tulevaisuuden uskonnon muodolta, joka voitaisiin luoda."21
Hänen itse kehittämänsä darvinismin muoto kannatti hänen ajatteluaan. Sillä hän ei pitänyt tuota teoriaa ainaostaan tieteellisenä teoriana, vaan teoriana, joka voitaisiin hengellistää kosmiseksi todellisuudeksi.22 Itse asiassa Teilhard de Chardin "kehitti pseudotieteellisen universaalin hengellisen kehityksen teorian, joka kulminoitui hänen 'Point Omegaksi' kutsumassaan pisteessä. Point Omega on universalistinen käsite ihmiskunnan historian huipentumasta. Darwinismi oli antanut uusgnostilaisuudelle ne tieteelliset perusteet, jotka näyttivät tukevan käsitettä transkendentista Jumalasta, joka on Luoja. Teilhard havaitsi tämän tutkiessaan näitä biologiaan kuuluvia paljastuksia."23 Ja edelleen tuota lainausta jatkaessamme emme voisi löytää parempaa kuvausta gnostilaisuuden ja kristinuskon välisestä hengellisestä taistelusta—"Maan uskonto mobilisoituna taivaan uskontoa vastaan."
Samoin kuin Saatana kykenee tarjoamaan ainoastaan halpahintaisen lupauksen tulevasta "taivaasta maan päällä", samoin kykenee hän tarjoamaan ainoastaan säälittävän maan uskonnon, jonka avulla se saataisiin aikaan. Teilhard de Chardin omisti siis koko elämänsä ja elämäntyönsä saadakseen tämän kehitysoppiin perustuvan kalvakan uskonnon hyväksytyksi maailmanlaajuisesti. Kuten professori Wolfgang Smith on osuvasti sanonut: "Darvinistisesta teoriasta on Teilhardin käsissä tullut täysiverinen uskonto: siitä on kehittynyt itse asiassa kultti."24 Eräässä tilanteessa Teilhard kirjoitti kirjeen, jossa hän paljasti päämääränsä tässä asiassa selvästi:
"Kuten jo tiedättekin, minua kiinnostaa eniten ja aikaani vie eniten uuden uskonnon vakiinnuttaminen itsessäni (voit kutsua sitä paremmaksi kristinuskoksi) ja sen levittäminen eteenpäin. Siinä Jumala ei persoonana ole enää muinaisten aikojen neoliittinen omistaja, vaan hänestä tulee maailman sielu; sekä uskonnollinen että kulttuurimme näyttämö edellyttää sitä."25
Tässäkin näemme jälleen gnostilaisuuden klassisen tunnusmerkin siinä, että se väittää olevansa "parempaa kristillisyyttä"—korkeampaa uskonnollisuutta, jossa ei tarvita Jumala-persoonaa, joka kuuluu pikemminkin hengellisesti kypsymättömien maailmaan. Tuo "uusi uskonto", jota Teilhard de Chardin kuvailee, on nyt toteutumassa nykyisen sukupolven aikana; ja hän alkoi nähdä sen kypsyvän jo oman elämänsäkin aikana:
"Kiitos tarkastelumenetelmiemme ja ajattelumme kehittymisen on se Todellisuus, jonka nk. panteistiset mystikot ovat aina kokeneet olevan nousemassa sielujen taivaalle, alkamassa nyt saavuttaa tunnustusta jopa ihmiskunnan suurissa massoissa".26
Teilhardin mystiikka on universaalia ja sen avulla hän sai ihailijoita monista eri kulttuureista ja uskonsuuntauksista. Ollessaan Mongolian Ordos erämaassa 1920-luvulla hän kirjoitti kuuluisan "Maailman messunsa", joka perustuu rituaaliin, jossa maailma uhrataan Jumalalle rukouksessa. Mielenkiintoisena ja paljastavana kommenttina tämän pakanamystiikkaa edustavan rituaalin synkretistisestä luonteesta Lontoossa sijaitsevan Teilhard de Chardin -keskuksen perustaja ja Leedsin yliopiston teologian luennotsija tri Ursula King kirjoittaa:

Tiibetiläinen lama Anandagarika Govinda on korostanut sitä, että Ordos erämaa sijaitsee alueella, joka on jo vuosisatojen ajan ollut tiibetiläisen buddhalaisuuden vaikutuspiirissä. Tästä syystä hän on tutkinut yhtäläisyyksiä "Maailmanmessunsa" ja tiibetiläisen "Om mani padme hum" -mantran merkityksen välillä ja verrannut niitä myös tiettyihin 1600-luvulla eläneen buddhalaisrunoilijan runon Bodhicharyavatara sisältämiin ajatuksiin. Kaikissa noissa teoksissa painotetaan samassa määrin aineen, ihmisen ja maailman hengellistä transformaatiota, kun ne uhrataan uskonnollisessa antaumuksessa."27

"Aineen hengellisen transformaation" päämäärä on pohjimmiltaan gnostilainen käsite ja on ollut okkulttisen alkemian päämääränä jo vuosisatojen ajan. Näyttää siltä, että Teilhardilla oli erityissuhde tiibetiläiseen buddhalaisuuteen—uskontoon, jonka juuret ovat vankasti muinaisessa okkulttisessa perinteessä.
Kun kahta tiibetiläistä lamaa haastateltiin Suuren Jade Buddhan temppelissä Shanghaissa vuonna 1942 Teilhardin läsnäollessa, toinen heistä sanoi, että Teilhard oli länsimaiden suuri "elävä Jeesus". Jonain päivänä hänestä tulisi kuuluisa ja monet ihmiset tulisivat ravituiksi hänen sanomastaan".28
Huolimatta kaikesta uskonnollisesta karismastaan ja mystiikastaan Teilhardiin oli myös tehnyt vaikutuksen sellainen antikristillinen ideologia kuin marksismi (taas yksi "maan uskonto"). Hän puhui siitä useaan otteeseen myönteiseen sävyyn jo niinkin varhain kuin 1920-luvulla tavattuaan erään naisen niemltä Ida Treat, joka oli Ranskan kommunistisen puolueen aktiivijäsen ja josta tuli Teilhardin elinikäinen ystävä.29 Tässä havaitsemme ilmiön, joka osoittautuu kaiken historian huipentumaksi: kahden pintapuolisesti katsottuna erilaisen kehityskulun (maailmanhallituksen ja maailmanuskonnon) epäpyhä liitto, joiden yhteisenä mielenkiinnon kohteena on Antikristuksen henki (vrt. Ilmestyskirjan kaksi petoa luvussa 13). Tätä vahvistaa joulukuun 1966 Time-lehden otsikolla "Ateismi: kahdenlaista humanismia" oleva artikkeli, jossa kirjoitetaan: "Monet eruooppalaiset kommunistiajattelijat lainaavat hyväksyen ranskalaisen jesuiittapapin Pierre Teilhard de Chardinin teoksia. Hänen [kirjansa] "The Phenomenon of Man" julkaistiin äskettäin Moskovassa."30
Itse asiassa kirjan Moskovan-laitoksessa on Roger Garaudyn kirjoittama esipuhe. Hän oli Ranskan kommunistisen puolueen pääteoreetikko—ja mikä on mielenkiintoista, hänet oli myös kutsuttu luennoimaan jesuiittojen St. Louis-yliopistoon joulukuussa 1966.31 Teilhardin yhteys Kiinaan oli myös saattanut hänet yhteyteen siellä versovan marksilaisuuden kanssa; ja Ursula King lausuu lopuksi:
"Teilhard tiesi enemmän kommunismin nousevista voimista Kiinassa kuin mitä voisi yleensä ottaen odottaa. Hän oli ollut jo pitkään tietoinen marksismin vetovoimasta ja monissa hänen esseistään viitataankin marksilaisuskonnon sisäiseeen voimaan ja aktivoivaan vaikutukseen ihmisen ja maailman kehityksessä."32
Näemme jälleen tässäkin uusgnostilaisuuden poliittisen utopistisuuden toiminnassa. Sekä Teilhard että Marx olivat molemmat saaneet vaikutteita kehitysopista ja molemmat pitivät esillä ihmiskunnan historiaa, johon ei sisältynyt syntiinlankeemusta eikä laittomuutta ja lupasivat sen sijaan tulevaisuutta, johon ei kuulunut Jumalan tuomiota. On merkittävää, että teoksen "The Phenomenon of Man" englanninkielisen laitoksen esipuheen on kirjoittanut ateisti, tiedemies, UNESCON perustaja ja kehitysopin popularisoinut Sir Julian Huxley, jonka isoisä oli Sir Thomas Huxley. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Teilhard oli itse eräs avainhenkilöitä vuoden 1912 "Piltdownin ihmisen" väärennöksessä, jossa yritettiin väärennettyjen fossiilien avulla todistaa nk. ihmisen ja apinan välillä olevaa "puuttuvaa rengasta". Tuon petoksen pysyminen salassa aina vuoteen 1953 on skandaali. Malcolm Bowden osoittaa kirjassaan "Ape Men: Fact or Fallacy?" selvästi, että epäilyksen sormi osoittaa vakuuttavasti ellei vääjäämättömästi Teilhardiin tämän huijauksen päätekijänä. 33
Miten merkittävää tutkimusaiheemme kannalta sitten on se, että Pierre Teilhard de Chardinin kirjoitukset ja filosofia ovat innoittaneet niin suuressa määrin niin mystikkoja, kehitysopin kannattajia, sosialistisia utopisteja, tiibetiläisiä buddhalaisia, poliittisia johtajia, uuden aikakauden liikkeen kannattajia (new ageläisiä), ateisteja kuin tiedemiehiäkin. Teilhard de Chardinin laajasta arvostuksesta ja vaikutuksesta kertoo se tosiasia, että jopa sellaiset maailmanjohtajat kuin (Neuvostolliiton entinen presidentti ja nykyinen kansainvälisen Vihreän ristin/Vihreän puolikuun presidentti Mikhail Gorbachov, käyttävät nimenomaan Teilhardin kirjoituksille ominaista terminologiaa. Eräässä Time-lehden kansainvälisten uutisten reportaasissa paljastettiin, että:
"Gorbachov saattaa olla ainoa maailmanjohtaja, joka käyttää sanaa noosfääri (sana viittaa ihmisen tietoisuuteen suhteessa biosfääriin) tärkeässä puheessaan".34
Mikhail Gorbachov—joka on perustanut State of the World Forumin—on paljon enemmän kuin vain poliittinen johtaja ja omatekoinen ympäristöliikkeen kansainvälinen nimi. Hän on ollut (ja on vielä tänäänkin) eräs päätekijöistä maailmanlaajuisessa okkulttisessa juonitteluverkossa, jonka tarkoituksena on pystyttää "Uusi maailmanjärjestys" (New World Order) salaisen maailmanhallituksen toimesta—joka saattaa hyvinkin olla Saatanan tätä nykyistä pahaa maailmanaikaa koskevan suunnitelman huipentuma.
Teilhard de Chardinin varsinainen viehätys on siinä, että hänen opetuksensa tarjoavat filosofisen perustuksen kaikille niille, joilla on taipumusta gnostilaisuuteen ja jotka pyrkivät nykyään kehittämään maailmanlaajuista uskonnollista, tieteellistä ja poliittista ilmastoa, joka on edellytyksenä Raamatun mukaisen, transkendenttisen, tuomitsevan ja kaikkivaltiaan Jumalakuvan tuhoamiselle ja Saatanan innoittaman rauhan ja oikeudenmukaisuuden hallinnon perustamiselle maan päälle.

1960-luku huumekulttuurin vedenjakajana

Tämä osio, joka käsittelee 1900-luvun okkultiikan ja hengellisen turmeluksen siemeniä olisi epätäydellinen ilman päätösmainintaa 1960-luvulla tapahtuneen kehityksen perustavaa laatua olevasta merkityksestä koko maailman kehityksen kannalta. Silloin muotoutui uusi vastakulttuuri, joka altisti tuon ajan nuoret massiiviselle demoniselle saastutukselle ja äärimmäisen syntiselle käyttäytymiselle. Siinä oli keskeistä hallusinogeenien ja sellaisten ihmismieltä muuttavien huumeiden kuten marijuanan, cannabis resinin, LSD:n, DMT:n, meskaliinin, peyot-kaktuksen, psylocybinin, huume- ym. sieniseosten käyttö.
Näiden aineiden käyttö sellaisessa mittakaavassa—mikä on edelleen tänäkin päivänä yhä kasvava teollisuuden haara—saattoi miljoonat nuoret ja vaikutuksille alttiit ihmiset lukuisien sellaisten vaikutusten piiriin, joilla tuli olemaan perustavaa laatua oleva merkitys pimeän hengellisen strategian kannalta tässä historian vaiheessa. Ensiksikin se teki ihmisille mahdolliseksi muuttaa tietoisuutensa tilaa tahtonsa mukaisesti ja päästä sitä tietä sellaisiin tietoisuuden tiloihin, joissa oli helpompi joutua tekemisiin sellaisten henkivaltojen kanssa, jotka tekeytyivät hyväntahtoisiksi olennoiksi, jotka ovat tulleet auttamaan New Agen (Uuden aikakauden)/Uuden maailmanjärjestyksen (New World Order) synnyttämisessä. Toiseksi näiden huumeiden käyttö edisti sellaisen käsityksen omaksumista, että "tavallinen" kristinusko oli alemmalla tasolla kuin ne runsaat mystiset kokemukset, jotka olivat mahdollisia noiden ihmisen tietoisuutta muuntavien aineiden aikaansaamina. Aikaa myöten huomattiin, että tietyt lääkkeet saivat aikaan samoja vaikutuksia kuin huumeet, jotka olivat ainoastaan "valmistaneet tietä" "syvemmille" hengellisille kokemuksille. Kolmanneksi, se yhdisti sekä teosofiaa että idän uskontoja luodessaan käsityksen, jonka mukaan ihminen voi saada yhteyden "sisäiseen Jumalaan" tällaisten keinojen kautta. Neljänneksi se toi esiin joukkovoiman todellisuuden rohkaisemalla kapinaan Raamattuun perustuvia auktoriteetteja ja moraalia vastaan valmistaen siten tietä seksuaaliselle vallankumoukselle ja sellaisille "demokraattisille ihmisoikeuksille" kuin abortti silloin kun haluaa. Viidenneksi, 1960-luvun huumekulttuuri vakiinnutti uskon siihen, että kauan kaivattu Kultainen rauhan ja oikeudenmukaisuuden aikakausi voitaisiin perustaa maan päälle—että se oli mahdollista, kuten eräs psykologi sitä mainosti sanoilla "että on ikuisesti pilvessä ja kykenee toteuttamaan Uuden Jerusalemin tuomisen Koko maailmalle."35
Jo tuossa vaiheessa oli perustuntemuksena, että ko. liike pystyisi saamaan aikaan massiivisen maailmanlaajuisen muutoksen ja sitä kautta Uuden Aikakauden (New Age). Sellaiset (LSD-vaikutteista) "huumerokkia" edustavat bändit kuten Grateful Dead, Country Joe and the Fish, Captain Beefheart and His Magic band, Jefferson Airplane ja the Quicksilver Messenger Service heijastivat tätä liikettä sanoituksissaan ja niillä oli valtaisa vaikutus yleisöönsä. Kaikki keskittyi "mielen räjäyttämiseen" (blowing your mind).
Jotkut lukijat saattavat muistaa nähneensä uutisointeja valtavasta utopistisesta rockmusiikkifestivaalista Woodstockissa USA:ssa vuonna 1969, joka sai koko ympäristön kymmenien kilometrien alueelta pysähdyksiin. Tuossa festivaalissa huojui yli miljoona ihmistä kuin transsissa marijuanasumussa. Siellä pidettiin maratonimaisia terapiaryhmiä, luettiin toinen toiselleen astrologisia syntymäkarttoja ja tarotkortteja, kuunneltiin huumerokin hypnoottisia soundeja ja saatiin ohjeita kundalinijoogaan, Vippasanamietiskelyyn ja lukuisiin muihin esoteerisiin lajeihin. Tuon festivaalin tunnussävelenä oli Joni Mitchellin tunnettu, tarttuva biisi "Woodstock"; ja sen sanoituksesta käyvät selvästi ilmi sen uusgnostilaiset tarkoitusperät:


"...Gonna camp out on the land and set my soul free.   (Leiriydyn maalle ja vapautan sieluni.

We are stardust (billion year-old carbon)               Me olemme tähtisumua—miljardeja vuosia vanhaa hiiltä—

And we are golden (caught in the Devil's bargain)       Ja me olemme kultaisia
                                                           —koukussa Paholaisen tarjoukseen— 
And we've got to get ourselves back to the Garden".36
                                                        Ja meidän on päästävä takaisin Puutarhaan.

"Puutarha" tarkoittaa tässä Eedenin puutarhaa, jota okkultistit, alkemistit, noidat ja gnostilaset kaikki yrittävät pystyttää jälleen kerran maan päälle. Tässä näemme gnostilaisuuden saastutetun tien ja Kristuksen pyhän tien eron. Gnostikko pyrkii aina palaamaan takaisin Eedenin oloihin, luomaan taivaan maan päälle oman kollektiivisen voimansa avulla. Mutta kristitty tietää, että paluu Eedeniin olisi taantumuksellinen askel, ja niin hän odottaa—kärsivällisenä ja uskossa—Luojansa armosta tapahtuvaa kaiken uudeksi luomista.
Huumehöyryisen 1960-luvun mystiset ja gnostiset vaikutteet muuttuivat alunperin "ääriryhmistä" ja esoteerisista järjestöistä kansainväliseen porvarilliseen kunniallisuuteen ja ovat nähtävissä monilla arvostetuilla elämän alueilla. Sitä mukaa kuin tuon aikakauden "kukkaislapset" ovat varttuneet, he ovat ottaneet paikkansa yhteiskunnassa levittäen oppiaan siellä, mihin he sijoittuivat ja vaikuttivat ammattinsa piirissä sen harjoittamaan politiikkaan. Sillä vaikka he leikkasivatkin hiuksensa ja pukeutuivat pukuun, he jatkoivat silti "mielensä laajentamista", jolla oli ollut niin suuri merkitys heidän kasvuvuosinaan. Kaikesta tästä on dokumenttiaineistoa uuden aikakauden liikettä (New Age) tutkivan Marilyn Fergusonin kirjassa "The Aquarian Conspiracy: Personal and Social Transformation in the 1980s".37 Eikä siinä kaikki, vaan 60-lukulaiset perustivat perheet ja myös heidän lapsensa on kasvatettu taikasienten, mandalojen ja mietiskelyn piirissä. Ei siis riitä, että ruohoa polttava, mieltään laajentava, huumehöyryinen 60-luvun kukkaiskansa on nyt sijoittunut vaikutusvaltaisiin asemiin hallituksessa, lääketieteessä, psykiatriassa, tietokonealalla, kasvatuksessa ja liike-elämässä; vaan myös heidän lapsensa ovat nyt astumassa aikuisuuteen ja asettumassa erilaisiin asemiin maailmassa. Jo kaksi uuden aikakauden sukupolvea on kasvanut aikuisiksi. Kuten uuden aikakauden fyysikko tri Fritjof Capra Berkeleyn yliopistosta on todennut:
"1960- ja 70-lukujen yhteiskunnalliset liikkeet edustavat nousevaa kulttuuria, joka on nyt valmiina siirtymään auringon aikakauteen."38
Mikä on tuo "auringon aikakausi", johon meidän väitetään olevan siirtymässä? Syntyjään meksikolainen uusgnostilainen kirjailija José Arguelles—joka ennusti, että 16-17.8.1987 tapahtuisi globaali psyykkisen energian "harmoninen konvergenssi eli lähentyminen" muinaisen hopi-intiaanien profetian mukaan—väittää, että Vesimiehen uusi aikakausi on "auringon aikakausi", joka korvaa saastuttavan energiatuotannon aurinkoenergialla ja mystisen ykseyden ymmärtämisellä.39 Oikeastaan "auringon aikakausi" on ovelasti käyttöönotettu uusgnostilainen termi, jolla tarkoitetaan uuden aikakauden koittoa, joka on valontuoja Lucifer, auringonjumala, ruusuristiläisyyden ja vapaamuurariuden "valon" täyttymys, joka tulee olemaan vallitsevana voimana.40 Tämän päämäärän toteutumista kohti ovat 1960-luvun okkultiset vaikutteet olleet liikkeellä.

JOHTOPÄÄTÖS

Olemme kartoittaneet joitakin tärkeimmistä tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet siihen tapaan, jolla tietyt ihmiskunnan aatteet, filosofiat, liikkeet ja tieteenalat ovat syntyneet pimeyden voimien siemenestä länsimaissa—maissa, jotka aikaisemmin väittivät ainakin nimellisesti olevansa kristittyjä maita. Näiden kehityskulkujen vaikutus on ollut löyhentää globaalisesti niin tieteen, teologian, kasvatuksen, lääketieteen, politiikan kuin uskonnollisuudenkin piiriin kuuluvia asioita, jotta saataisiin valmistettua tietä aikamme uusgnostilaisuudelle ja 1900-luvun viimeisen neljänneksen mullistuksille. Ehkä alamme nyt ottamaan vakavasti ne maailmanlaajuiset mittasuhteet, jotka Saatanan suunnitelmissa ovat tätä pahaa aikakautta varten.

LÄHDELUETTELO


1 On mielenkiintoista, että Saatana ja hänen seuraajansa niin usein jättävät jälkeensä niinkin selkeitä merkkejä todellisesta identiteetistään ikäänkuin konfetteja siroteltuina heidän kiinnostuksenkohteidensa ympärille. Vaikuttaa siltä kuin Vanha Käärme suorastaan houkuttelisi ihmisiä metsästämään merkkejä matkallaan hänen pahojen suunnitelmiensa paljastamisessa.
2 Peter Lemesurier, op.cit., s.183.
3 David Spangler, Revelation: The Birth of a New Age (Findhorn Press, 1971), s.124.
4 Ibid. Idän ja lännen kulttuurien ja uskomusten sekoittamista käsitellään luvussa 9 käsiteltäessä mystiikkaa. "Uden ajattelun (New Thought) tekniikoita tutkitaan luvussa 11 käsitelätessä "mielen tieteitä".
5 Täydellinen osoite niitä varten, jotka halöuavat atrkistaa asian on 866, United Nations Plaza, Suite 566-7, New York 10017-1888, U.S.A.
6 The School for Esoteric Studies, Suite 1903, 425, Madison Avenue, New York, NY 10017, U.S.A.
7 John Sinclair, THe Alice bailey Inheritance (Turnstone Press, a984).
8 Colin Wilson, Rudolf Steiner: The Man and his Vision (Aquarius Press, 1985), ss.43-44.
9 Lisätietoja Steinerin osallisuudesta Order of the Templars of the Orient -järjestön toimintaan, kts. James Webb, The Occult Establishment (Open Court, 1978), s.489.
10 Frederick Hiebel, Treasures of Biblical Research and the Conscience of the Times (Antroposophic Press, 1970), s.9.
11 Robert a. McDermott (toim.), The Essential Steiner (Harper & Row, 1984), s.27-28.
12 Kirjoittajan vaimo toimi ennen Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi tuloaan Rudolf Steiner -koulun musiikinopettajana Yorkissa, jossa astrologista tietoa käytettiin tällä tavoin.
13 Myös Findhorn Community -yhteisössä on Rudolf Steiner -koulu.
14 Leslie Shepard (toim.), Encyclopedia of Occultism and Parapsychology (Gale Research, 1978), osa I, ss. 526-527.
15 J. Gordon Melton, New Age Encyclopedia (Gale Research, 1990), s.493.
16 Elizabeth Clare Prophet, Prayer and Mediattion: Jesus and Kuthumi (Summit Press, 1963), s.4, kuva.
17 J.Gordon Melton, New Age Encyclopedia (Gale Research, 1990), s.58.
18 Elizabeth Clare Prophet, op.cit., sisäkansi.
19 J. Gordon Melton, New Age Encyclopedia, s.59.
20 Ibid.
21 Marilyn Ferguson, Ther Aquarian Conspiracy: Personal and Social Transformation in the 1980s (Granada-Paladin, 1982), s.463. Myöhemmissä luvuissa tullaan käsittelemään näiden henkilöiden vaikutusta uusgnostilaisuuteen.
22 Pierre Teilhard de Chardin, Christianity and Evoltuion (Collins, 1971), s.130.
23 John Ferguson, An Illustrated Encyclopedia of Mysticism and the Mystery Religions (Thames & Hudson, 1976), s.192.
24 Pierre Teilhard de Chardin, Science and Christ (Collins, 1968), s.120.
25 Wolfgang Smith, Teilhardism and the New Religion (TAN Books, 1988), s.219.
26 Lainaus ibid., s.120.
27 Pierre Teilhard de Chardin, The Heart of the Matter (Collins, 1978), s.211.
28 Ursula King, Towards a New Mysticism (Collins, 1978), s.211.
29 C.Rivière, Teilhard, Caludel et Mauriac (Pariisi, 1963), lainaus Ursula Kingin op.cit., ss.83-84.
30 Ursula King, op.cit., s.264, n.115.
31 Lainaus John Cotterin teoksessa A Study in Syncretism: The Background and Apparatus of the Emerging One-World Church (Canadian Intelligence Publications,1979), s.37.
32 Ibid.
33 Ursula King, op.cit., ss.82-83.
34 Malcolm Bowden, Ape men: Fact or Fallacy? (Sovereign Publications, 1977).
35 Time Magazine, 6.9.1993, s.50.
36 John Heider, "Catharsis in Human Potential Encounter", Journal of Humanistic Psychology, No.14, 1974. Lainaus teoksessa John Rowan, Ordinary Ecstasy: Humanistic Psychology in Action, (Routledge & Kegan Paul, 1976), s.103.
37 Tämän kappaleen on äänittänyt myös rockibändi "Matthew's Southern Comfort".
38 Marilyn Ferguson, Ther Aquarian Conspiracy: Personal and Social Transformation in the 1980s (Granada-Paladin, 1982), ss.494-.
39 Fritjof Capra, The Turning point: Science, Society and the Rising Culture (Flamingo, 1982), s.466.
40 Kts. José Arguelles, The Transformative Vision: Reflections on the Nature and History of Human Expression (Sambhala, 1975). Kiinnitä huomiota tämän kirjan kustantajan nimeen. Se tulee esiintymään erittäin merkittävässä yhteydessä seuraavassa luvussa.

Alkuperäinen artikkeli: From Old Gnosticism to New Age, Part 2 by Alan Morrison
osa 1
Alkuun | Gnostilaisuus | Uusgnostilaisuus | Gnostilainen evankeliumi? | Juudaksen evankelium | Gnostilaisuus lyhyesti | Uushengellisyys | Hengellisyys | Vierasta tulta | Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat