Jay Adams

~ NEUVONTA JA TOTTUMUKSET (Jatkoa opille ihmisestä) ~


Jo vuosia ovat teologit ja eksegeetit pitäneet Roomalaiskirjeen kuudetta, seitsemättä ja kahdeksatta lukua vaikeasti ymmärrettävinä ja kiistelleet niiden merkityksestä. Niistä on esitetty lukuisia kysymyksiä, mm. sanan liha merkityksestä. Sanalla on erityinen merkityksensä tässä Raamatun jaksossa.3 Tässä minulla ei ole mahdollisuutta selittää noita lukuja yksityiskohtaisesti (Toivon kuitenkin voivani tehdä sen joskus aivan omassa kirjassaan), haluan kuitenkin yrittää tuoda keskusteluun (ainakin) jotain.

Muissakin Raamatun kohdissa—Roomalaiskirjeen 12., Galatalaiskirjeen 5.. Kolossalaiskirjeen3. ja Efesolaiskirjeen 4. luvussa—käsitellään kysymystä lihasta ja tottumuksista syntisen elämssä; Roomalaiskirjeen lukuja 6-8 ei pidä tutkia ilman em. lukuja. Paavali käsittelee kaikissa näissä luvuissa syntisten tottumusten (tai käyttäytymismallien) ongelmia, jotka syntyvät syntisen luontomme reagoidessa erilaisiin elämäntilanteisiin ja niistä vaikeuksista, joita ne saavat aikaan uudestisyntyneissä ihmisissä, jotka haluavat palvella Jumalaa. Me emme tässä käsittele näiden mallien voittamista (se kuuluu pyhityksen otsikon alle), vaan haluamme ainoastaan tunnistaa tämän ongelman eräänä perisynnin merkittävänä seurauksena. Syntiset, jotka ovat jo syntymästään asti langenneita, alkavat kehittää elämänsä alusta asti syntisiä reagointimalleja (muu ei ole heille mahdollista ennen uudestisyntymää). Koska tottumuksilla on niin tärkeä merkitys elämässämme, nämä mallit muodostuvat huomattaviksi esteiksi kasvullemme kristittyinä, jonka kanssa neuvottavat joutuvat kamppailemaan ja joita neuvojien on käsiteltävä. On siis erittäin tärkeää, että neuvojat ymmärtävät, mitä Raamattu opettaa tottumuksista ja mitä niiden suhteen on tehtävä. Ikävä kyllä ei systemaattisen teologian kirjoissa useinkaan käsitellä tätä aihetta.

Kun tutkimme Raamattua huolellisesti, huomaamme Raamatun kirjoittajien vahvistavan sen, että tottumuksilla on tärkeä osa jokapäiväisessä elämässämme ja että niistä kirjoitetaan monissa raamatunkohdissa.2 Synnin vaikutukset ihmisen kykyyn muodostaa tottumuksia on siis tärkeä asia neuvojille.

Tottumus—kyky reagoida tiedostamattomasti, automaattisesti ja kätevästi—on suuri Jumalan siunaus, jota syntiset ovat väärinkäyttäneet. Tottumus mahdollistaa ihmisen toiminnan ilman tietoista päätöksentekoa monissa eri tilanteissa, niin että he voivat kiinnittää mielensä muihin asioihin sen sijaan, että keskittyisivät satoihin epäolennaisiin yksityiskohtiin (kengännauhojen solmimiseen, paidan napittamiseen, jne. jne.). Mutta tarkat tottumukset liittyvät toisiinsa muodostaen kokonaisia toimintamalleja (auton ajaminen—jalkojen, käsien ja silmien liikkeet jne. muodostavat yhdessä toimintamallin, jota kutsutaan autolla ajamiseksi). Tällaiset mallit voivat olla luonteeltaan laajempia kokonaisuuksia. Kuitenkin saattavat monet kristityt elää elämänsä kuulematta koskaan saarnaa syntisistä tottumuksista ja mitä niille on tehtävä.

Miten tärkeitä tottumukset ovatkaan jokapäiväisessä elämässä? Kuvittele, että kyky toimia ja reagoida totutuilla tavoilla otettaisiin yhtäkkiä pois kokonaisen päivän ajaksi— kuvittele, miten se haittaisi elämääsi. Heräät aamulla ja makaat miettien "Mitä nyt pitäisikään tehdä?" Kovan miettimisen jälkeen päätät "Avaan silmäni." Mutta sitten joudut pohtimaan kysymystä "Kumpi silmä ensin— vai avaanko molemmat silmät samanaikaisesti?" Kun olet selvinnyt siitä vaikeudesta, kiinnität huomiosi suurempiin kysymyksiin: "Mitä seuraavaksi?" Filosofoit ja päätät lopulta nousta vuoteestasi—"mutta miten?" Päättelet lopulta: "Työnnän toisen jalan ensin ulos vuoteesta". Mutta "kumman jalan?" ja "kummalle puolelle sänkyä?" Ja näin jatkuu ja jatkuu. Voitko kuvitella kaikkia edessä olevia vaikeuksia? Sinun on ajateltava tietoisesti (ikäänkuin tekisit sen ensimmäistä kertaa), miten paita napitetaan, vetoketju vedetään kiinni (ilman että väliin joutuu kangasta), solmitaan kengännauhat, avataan hammastahnatuubi, puserretaan hammastahna hammasharjalle, käytetään hammasharjaa tehokkaasti ja niin edelleen...ja niin edelleen...juuri niinkuin teit sitä ensi kertaa tehdessäsi! Sinun on suoriuduttava kaikista näistä asioista vaivalla, tietoisesti, tarkoituksella (eikä kätevästi, automaattisesti ja ei-tietoisesti, niinkuin olet tottunut). Mikä taakka! Olisi tosiaan erinomaista, jos saisit aamiaisen valmiiksi edes keskiyöhön mennessä! Ei, ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö tottumukset ole olennainen osa jokapäiväistä elämää!

Siksi tuntuukin oudolta, jos Raamattu (kuten niin monet saarnaajat ja teologit—puhumattakaan neuvojista) vaikenee niin laajasta ja tärkeästä osasta elämäämme. Ei se vaikenekaan—ainoastaan kristityt raamatuntulkitsijat, jotka ovat väärien eksegeettisten käsitysten sitomia, ovat tehneet niin. Nyt on jo korkea aika paljastaa totuus ja Raamatun kääitykset tästä tärkeästä aiheesta. Jokaiselle kristillistä neuvontaa harjoittavalle on erittäin tärkeää ymmärtää Raamatun opetus tottumuksesta.3

Huono tottumus (seurausta syntisen ihmisluonnon reaktioiden aikaansaamista malleista) pitää jotkut kristityt Jumalan kansan seurakutnayhteyden ulkopuolella (Hebr.10:25: "älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän"). Syntiset "harjoittavat"—juurruttaakseen—sydäntään ahneuteen 2.Piet.2:14:n mukaan. "Kypsiä" kristittyjä ovat ne, "joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta", sanoo heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hebr.5:14). Pyhä Henki harjoittaa Sanallaan selvästi "vanhurskauteen" (2.Tim.3:16) niin, että uudet tottumukset juurtuvat vanhojen tottumusten sijaan. Itse kyky muodostaa tottumuksia (kuten tietokoneetkin) on neutraali—saat tulokseksi sitä, mitä syötät siihen.

Huonot "käytöstottumukset" "siirtyvät" (määräysten ja esimerkin kautta) edelliseltä sukupolvelta seuraavalle 1.Piet.1:18:n mukaan ("...turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne" [engl. "...the useless behavior patterns 'suom.=käyttäytymismalleistanne' that were passed down from your forefathers..."], ja tällaisessa prosessissa elävät jatkavat sitä ja siirtävät sen lapsilleen ellei Kristus vapauta heitä siitä.4 Kuitenkin kun Kristus pelastaa ihmisen, Hän mahdollistaa sen, että hän voi elää lopun elämäänsä niin, ettei hän "enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan". (1.Piet.4:2). Monet näistä himoista ovat lihan himoja—ts. sellaisia asioita, joita ruumis "haluaa" tehdä, koska se on ohjelmoitu tekemään niitä asioita automaattisesti, tiedostamatta ja helposti.

Vanhan elämän aikana, ei-uskovana syntyneet syntiset tottumukset siirtyvät uuteen elämään ja aiheuttavat vaikeuksia kaikille, joita ne koskevat. Raamatun mukaan ei tottumuksia ole helppo muuttaa; Jeremia kysyy: "Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa?" Ja vastaa sitten: "Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet". (Jer.13:23; vrt. myös 22:21).5 Paavali kirjoitti kommentoidessaan sitä ongelmaa, jonka tottumukset aiheuttivat korinttolaisille: "Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa, vaan tottumuksesta epäjumaliin muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa ikäänkuin epäjumalille uhrattuna, ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä" (1.Kor.8:7).6 Mainitakseni vielä yhden vakavan ajatuksen: vielä senkin jälkeen, kun kristitty on kehittänyt hyviä tottumuksia, hän voi menettää ne, jos hän jatkuvasti syyllistyy tottumuksen väärinkäyttöön harrastamalla niille vastakkaista käytöstä (varsinkin pahojen ihmisten kanssa seurustelun vaikutuksesta). Paavali varoittaa: "Älkää eksykö. 'Huono seura hyvät tavat turmelee.'" (1.Kor.15:33). On selvää, että tottumusten asema kristityn ajatuksissa ja elämässä on merkittävä ja Raamattu tunnistaa tämän asian.

Kuten jo olen todennut, eivät kuitenkaan monetkaan (jos ketkään) teologit käsittele tottumusten merkitystä ihmisen käyttäytymisessä. He ovat sen sijaan keskittyneet sellaisiin tärkeisiin kysymyksiin kuin Aatamin syntiinlankeemukseen, synnin vaikutuksiin hänen jälkeläistensä luonteeseen ja siihen prosessiin, miten synti on siirtynyt hänen jälkeläisilleen. Kaikki nämä ovat olennaisen tärkeitä kysymyksiä, kuten jo eräässä aikaisemmassa luvussa mainitsin. Mutta samoin on tottumuksenkin aihepiiri—varsinkin neuvonnassa.

Jätän aihepiirin tähän (vastentahtoisesti) tyytyen ainoastaan nostamaan ongelman esille ja kehottamalla lukijaa (jälleen kerran) tutustumaan asiaan tarkemmin (jota on käsitelty Room.6-8:ssa, Gal.5:ssä, Ef.4:ssä ja Kol.3:ssa) teoksissani Lectures ja Manual (kts. alaviitettä).

ALAVIITTEET:

1. Ikävä kyllä ovat jotkut raamatunkääntäjät halunneet päättää tietyistä eksegeettisistä kysymyksistä käännöksissään ja niin heistä on tullut Raamatun tulkitsijoita sen sijaan että he olisivat Raamatun kääntäjiä. Eräs vakavimpia kömmähdyksiä tällaisen seurauksena on päätös kääntää kreikankielen sana sarx ("liha") teologisesti puolueellisella sanalla "syntinen/turmeltunut luonto". [Vrt. vanha ja uusi raamatunkäännös Suomessa] Tämä ei ole hyvä asia, koska tämä puolueellinen tulkinta on väärä. Tämä 'liha'-sanan erityiskäyttö ei viittaa ihmisen syntiseen luontoon (ts. siihen turmeltuneeseen luontoon, joka hänellä oli syntyessään) eikä syntiseen itseen (tai persoonallisuuteen), joka on kehittynyt (niinkuin jotkut toiset ajattelevat), vaansyntiseen ruumiiseen (miksi Paavali sitä kutsuu Room.6:6:ssa). Kun Paavali puhuu synnin ruumiista, hän ei tarkoita sitä, että Jumala olisi alunperin luonut ihmisenr uumiin syntiseksi (ikäänkuin Hän olisi gnostikko), vaan ruumista, joka on hukkunut synnillisiin käytänteisiin ja tottumuksiin seurauksena Aatamin syntiinlankeemuksesta. Tässä ei ole kysymys mistään lopullisesta mieli/ruumis (liha) -dualismista, vaan uskovissa olevasta jännitteestä, joka johtuu sisäisen ihmisen uudestisyntymisestä ja Pyhän Hengen asumisesta ruumiissa, joka on tottunut tekemään pahaa. Tämä johtaa sisäisen ja ulkoisen väliseen kmappailuun. Henki voittaa tässä taistelussa yhä enenevässä määrin, joka uudistaa ja aktivoi sisäistä ihmistä, auttaa ruumista panemaan pois syniset mallit ottamaan käyttöön uusia raamatullisia reagointitapoja. Ruumiinjäsenet pitää yhä vähemmässä määrin antaa synnin käyttöön ja yhä enenevässä määrin Jumalan käyttöön (Room.6:13, 16, 19). Tämä on mahdollista, koksa Kristus on antanut elämän ei ainoastaan uskovan sielulle (sisäiselle ihmiselle), vaan myös hänen ruumiileen (Room.7:24; 8:10, 11).

2. Vrt. lisäksi esim. 1.Kor.8:/; Hebr.5:13, 14; 10:25; Ef.4:22; 1.Piet.1:18; 2.Piet.2:14; jne.

3. Sitä, miten tottumusongelmia on käsiteltävä, käsitellään syvällisesti kahdessa kirjassani: Lectures on Counseling, ss.23ss. ja The Manual luvuissa 17-19, ss. 161-216. Tulen lainaamaan myöhemmässä yhteydessä jotakin mainitusta aineistosta. Mutta mainitsen tässä ainoastaan, että paljon tätä erittäin tärkeätä asiaa koskevaa aineistoa on jätetty tästä kirjasta vain siksi, että olen käsitellyt aihetta perinpohjaisesti muualla. Eräs "radikaalia amputaatiota" koskeva puoli, jota ei ole muualla käsitelty, on käsitelty myös "Pyhitys"-otsakkeen alla.

4. Neuvojat voivat etsiä käyttäytymisen samankaltaisuuksia eri sukupolvien edustajilla.<7p>

5. Kts. Manual, s.171 lisää tmän jakeen oikeasta tulkinnasta. Jeremiaan sanojen tarkoituksena ei ole saattaa ketään epätoivoon. Hän puhuu katumattomille (todennäköisesti ei-uudestisyntyneille) henkilöille, jotka eivät kykene muuttamaan merkittävästi tottumuksiaan (ilman Jumalan armoa).

6. Tottumuksen ja omantunnon välinen suhde on mielenkiintoinen tutkimusaihe, jota aion käsitellä jossain myöhemmässä yhteydessä.

Alkuperäinen artikkeli: Luku 10 'Counseling and Habit (The Doctrine of Man, continued) Jay Adamsin kirjasta 'A Theology of Christian Counseling'.
Alkuun | Luku 1 'Teologian tarve neuvonnassa' | Luku 2 'Teologia ja neuvonta' | Luku 3 'Neuvonta ja erityisilmoitus' | Neuvonta ja ihmisen perusympäristö | Neuvonta ja Jumalan nimet | Neuvonta ja rukous | Neuvonta ja kolminaisuus | Neuvonta ja ihmisen elämä | Neuvonta ja synti | Jay Adams is blogging!
Henki, sielu ja ruumis | Menestysteologia | Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat