Alan Morrison

KAKSI JERUSALEMIA

Raamatullinen katsaus nykyajan Israelin valtioon, juutalaisuuteen & seurakuntaan

On olemassa tiettyjä raamatunlauseita, joilla on huomattava taipumus aiheuttaa kiistoja ja erimielisyyttä. Esimerkiksi "...ja koko hänen perheensä" (Ap.t.16:34; 18:8) on tärkeimpiä kastetta koskevien kiistojen aiheuttajia; lause "ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi" (Ilm.20:2) on johtanut lopun ajan käsitysten eroavuuksiin; sanat "Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat" (1.Tim.2:3-4) ovat saaneet aikaan kiistaa universaalin armon käsitteestä; ja liian kirjaimellinen tulkinta (protestanttien perspektiivistä) Herran Jeesuksen sanoista "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni" (Joh.6:54) on vaikuttanut transsubstantiaatio-opin kehittymiseen. Tällaiset lauseet ovat jakaneet tunnustavaa seurakuntaa kautta historian—ei Pyhän Hengen selkeyden puutteen vuoksi, vaan langenneiden ihmisten vääränlaisen hermeneutiikan takia.
Vielä eräs lause, joka pitäisi lisätä edellämainittuihin on "Ja niin kaikki Israel on pelastuva" (Room.11:26). Tämän jakeen kirjaimellinen tulkinta on, että vähän aikaa ennen aikakauden loppua tulee tapahtumaan kaikkien elävien juutalaisten (tämän skenarion mukaan sekä ashkenasi- että sefardijuutalaiset ilmeisesti käännytetään voimalla—kaksinkertaisesti mutkikas asia, joka ansaitsisi oman kirjansa) globaali joukkokääntymys.
Monet pitävät Israelin valtion olemassaoloa vuodesta 1948 lähtien tuon tulevan joukkokääntymyksen kulmakivenä. Sen takia on kristillisessä yhteisössä tapahtunut kiihtyvää fiksoitumista Israelin kansakuntaan. Samanaikaisesti ovat jotkut halunneet alistaa seurakunnan muinaisista ajoista saakka säilyneen historiallisen opillisen kannan Israeliin sopimaan viimeaikaisiin profeetallisiin odotuksiin (myös teologia on alistettu yhteen profeetalliseen näkemykseen sopivaksi—ennakkotapaus, josta teologit käyttäisivät nimitystä "häntä heiluttaa koiraa").
Tämä asia on hyvin tärkeä, koska se vaikuttaa lähes kaikkeen, mitä Amerikka tekee geopoliittisella näyttämöllä (mikä olisikin oikein, jos tämä näkemys olisi todellakin oikea). Media on korostanut sitä, että heillä on otteessaan Valkoinen talo (jotkut kutsuvat Bushia "Harmageddon-presidentiksi"), hallitus, kongressi ja Pentagon määrätessään Amerikan Lähi-idän politiikan. Keitä he ovat? New York Timesin ja muiden tärkeiden lehtien mukaan he ovat Amerikan uuskonservatiivien (enimmäkseen juutalaisia), juutalaisten sionistien ja kristittyjen sionistien muodostama voimakas liittoutuma. Heidän Israelille myötämielinen asenteensa on ruumiillistunut sellaisissa kongressin avainhahmoissa kuin Tom Delay ja James E. Clyborn (Majority Whip for the House), jotka lupasivat äskettäin [2003] tekemällään Israelin matkalla Amerikan unilateraalisen tuen Israelille; että Amerikka uhraisi tarpeen vaatiessa jopa luonnonvaransa. Tom Delay tarjosi tätä partisaanihenkistä öljypuun oksaa samanaikaisesti kuin tuhansia ihmisiä kuolee tämän Lähi-idän konfliktin ristitulessa. Siinä on ilman muuta kysymys elämästä ja kuolemasta.
Meidän on tosiaankin tutkittava tarkemmin tätä ajatonta kysymystä pitäen samalla mielessämme seuraavat raamatunjakeet:
"Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä." (Room.4:16)
"nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar; sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme." (Gal.4:24-26)

JOHDANTO

Vähän ennen joulukuun 25. päivää vuonna 1997 ilmestyi valtava etusivun otsake eräässä Englannin laadukkaista sanomalehdistä, jossa luki: "Sitä ei tapahtunut koskaan". Tämän otsakkeen yläpuolella oli kuva seimestä liittyen Kristuksen syntymään. Artikkelin antikristillisen kirjoittajan A.N. Wilsonin tarkoituksena oli todistaa inkarnaation historiallisuus paikkansapitämättömäksi. Tätä valheellisuutta ei seurannut minkäänlaisia valituksia pappien taholta, ei piispojen murahduksia, ei äännähdystäkään proletariaatilta. Se oli Jumalaa pilkkaava lausunto; mutta se oli "poliittisesti korrekti" sellainen.
Kuvittelepa nyt, mitä olisi tapahtunut, jos tuon otsakkeen "Sitä ei koskaan tapahtunut" yläpuolella olisi ollut kuva Muhammedista matkalla Medinaan tai Gautama Siddhartha Buddhasta istumassa banianpuun alla Biharissa tai Arjunasta ja Krishnasta keskustelemassa eloisasti vaunuissaan tai David Ben Hurionista vannomassa Israelin valtion ensimmäistä pääministerin valaa vuonna 1948. Kuvittele sitä valtavaa raivon kuoroa, joka olisi lähtenyt liberaalien asiantuntijoiden ja PR-vaikuttajien joukoista—puhumattakaan kuolettavasti loukkaantuneiden uskontojenvälisyyttä harrastavien pappien ja heidän piispojensa riveistä.
Näyttää siltä, että Jeesusta Kristusta vastaan voi esittää mitä kieroimpia syytöksiä, mutta pienintäkään arvostelua ei saa esittää mitään maailman muita uskonnollisia liikkeitä kohtaan. Sellainen on poliittinen korrektius uskonnollisella kentällä. Siitä on nyt tullut myös ekumeenisen liikkeen asenne yhteiskuntapoliittisen järjestön, kirkkojen maailmanneuvoston ohjaavan käden suojassa. Tämä sama suukapula väärien uskontojen paljastamisen suhteen on kuitenkin levinnyt itse evankelikaalien ytimeen. Koska niin monet tunnustavat kristityt ovat nielleet nk. "poliittisen korrektiuden" ja "suvaitsevaisuuden" valheen—mikä on järjestäytynyttä totuuden tukahduttamista—on ketään loukkaamaton ja avoin keskustelu estetty monista asioista.
Näyttää siltä, että monissa kristityiksi tunnustautuvissa piireissä määritellään itsekunkin kristillisyys sen perusteella, mitä hän uskoo "Israelista" ja "juutalaisuudesta". Esimerkiksi eräässä äskettäin ilmestyneessä "juutalais-messiaanisessa" uutiskirjeessä todettiin, että koska Lontoota keskuspaikkanaan pitävässä Metropolitan Tabernacle -seurakunnassa myytiin kirjaa nimeltä "The Church is Israel Today" = Seurakunta on tämän päivän Israel (jossa opetetaan, että Jumalan Israel on Uudessa Liitossa seurakunta) se sentähden "muistuttaa pikemminkin hautakammiota kuin elävää palvontahuonetta, joka se oli Spurgeonin aikana" ja jonka "ylle on kirjoitettu ICHABOD". Se on todellakin hyvin vakava syytös. Hepreankielen sana ichabod merkitsee samaa kuin 'kirkkautta vailla', 'kirkkaus on lähtenyt' (vrt. 1.Sam.4:21). Väite, että jossain seurakunnassa ei ole yhtään Jumalan kirkkautta jäljellä vain, koska siellä myydään jotain kirjaa tai koska sillä on joku tietty käsitys asiasta, jonka pitäisi olla eskatologinen keskustelunaihe eikä evankeliumin kannalta ratkaisevan tärkeä, on äärimmäisen skismaattista ja vahingollista Jumalan kansan ykseydelle. Heidänhän pitäisi olla tarpeeksi kypsiä kestääkseen erilaiset käsitykset toissijaisista asioista. Juuri tällaisen takia on tämä artikkeli laadittu.
Useimmat ihmiset ovat täysin tietämättömiä siitä järkyttävästä tosiasiasta, että juutalaisten keskuudessa on tapahtunut vastaavanlaista kuin keisari Konstantinuksen julistaessa valtakuntansa ja alamaisensa "kristityiksi" oman kääntymyksensä jälkeen. Seurauksena oli, että seurakuntaan virtasi valtavat joukot pakanoita, jotka turmelivat sen ja sen uskomukset.
Vuonna 740 j.Kr. julisti Venäjän aroilla sijaitsevan Kasaarien valtakunnan keisari alamaisensa "juutalaisiksi" käänyttyään itse juutalaisuuteen. Aitoja rabbeja kutsuttiin Babyloniasta opettamaan hänen alamaisilleen farisealaista juutalaisuutta Kasaarien valtakunnassa, joka kukoisti 500-900 -luvuilla. Jos joku ihmettelee Varsovan, Budapestin, Prahan ja Itä-Euroopan gettoja, vaikka ne ovat niin kaukana Palestiinasta, on syynä se, etteivät niiden juutalaiset asukkaat olekaan milloinkaan tulleet Palestiinasta, vaan he olivat Kasaarien valtakunnan joukkokääntyneiden jälkeläisiä.
Mitä tämä merkitseekään? Että suurin osa Palestiinaan "palanneista" juutalaisista ei ole koskaan edes tullutkaan Palestiinasta; että he eivät ole edes seemiläiseen sukuhaaraan kuuluvia. He ovat juutalaisuuteen kääntyneitä pakanoita. Eskatologisesti ja teologisesti tämä asettaa juutalaisten paluun nykyajan Israelin valtioon Jumalan johdatuksena epäilyttävään valoon.
Todellisuudessa on lähes 85% nykyajan juutalaisista kasaarien jälkeläisiä arvostetun Encyclopedia Judaican, Princetonin professorin D.N. Dunlopin teoksen The History of the Jewish Khazars ja Arthur Koestlerin teoksen The Thirteenth Tribe (Random House, N.Y., 1967) mukaan. The Thirteenth Tribe oli Koestlerin viimeinen kirja (ennenkuin hän ja hänen vaimonsa lydettiin kuolleina asunnostaan Lontoossa). Koestler, joka on eräs juhlituimpia ja loistavimpia juutalaisia kirjailijoita 1900-luvulla ja oli ehdolla kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi, valittaa johdannossaan, että "Kertomus kasaarien valtakunnasta alkaa näyttää historian suurimmalta ja julmimmalta huijaukselta sitä mukaa kuin se vähitellen tulee esiin menneisyydestä". Se johtaa mitä hätkähdyttävimpiin päätelmiin.
Samaan aikaan näyttää siltä, että nykyajan maallisen Israelin valtion kritiikittömästä arvostuksesta on tullut tunnustavien kristittyjen keskuudessa itse asiassa suorastaan "uskontunnustus". Sen seurauksena ovat sekä teologit että maallikot alkaneet esittää kaikenlaisia kyseenalaisia ja hermeneuttisesti epäilyttäviä väitteitä juutalaisuudesta ja Israelista:

  1. Että juutalaiset maallisena kansakuntana ovat yhä nykyäänkin Jumalan valittu kansa.
  2. Että pakanuudesta kristinuskoon kääntyneet ovat alempiarvoisia kuin juutalaisuudesta kääntyneet.
  3. Että Israeliksi kutsuttu kansallisvaltio Lähi-idässä on Raamatun profetian toteutuma ja merkki Herran Jeesuksen Kristuksen tulemuksesta—joko ylöstempauksessa tai toisessa tulemuksessa riippuen asianomaisen kannattamasta hermeneuttisesta järjestelmästä.
  4. Että jos me kannustamme maailman juutalaisia muuttamaan Israeliin, joudutamme samalla Kristuksen paluuta.
  5. Että pakanakristittyjen Jumalan antamana velvollisuutena on auttaa nykyajan Israelin valtiota kaikin tavoin—myös taloudellisesti.
  6. Että juutalaiset ovat kristinuskon todellinen juuri ja sentähden heitä pitäisi arvostaa erityisesti.
  7. Että pakanat voivat pelastua ainoastaan siksi, että juutalaiset on "väliaikaisesti" hylätty.
  8. Että juutalaisten ei tarvitse syntyä uudesti, koska he ovat jo Jumalan valittua kansaa.
  9. Ettei niiden juutalaisten, jotka uskovat Messiaaseen, tarvitse liittyä kristilliseen seurakuntaan, joka on tarkoitettu erityisesti pakanoille, jotka ovat kääntyneet uskomaan Messiaaseen, vaan sen sijaan heidän pitäisi kokoontua nk. messiaanisiin seurakuntiin.
  10. Että niiden juutalaisten, jotka ovat "ottaneet vastaan Messiaan", tulisi jatkaa edelleen kaikkien Mooseksen lain rituaalien ja juhlien—mukaanlukien sapatti— noudattamista ja jopa sellaisten ei-raamatullisten juhlien kuin Hanukan viettoa.
  11. Että ne, jotka sanovat, että Israelille Vanhassa testamentissa annetut lupaukset ovat nyt toteutuneet Kristuksessa ja Häneen uskovissa, syyllistyvät niin tehdessään harhaoppiin, jolle on annettu nimi "korvausteologia".

On selvää, ettei kukaan yksilö kannata KAIKKIA näitä väitteitä—jotkut niistä ovat jopa keskenään ristiriidassa—mutta ne edustavat niitä väitteitä, joita viime vuosina on esitetty eri tahoilta.
Saattaa olla hyvä todeta tässä yhteydessä, että minä Alan Morrison, artikkelin kirjoittaja, olen juutalaisuudesta kristinuskoon kääntynyt. Olen taustaltani sefardijuutalainen ja ymmärrän siis tätä aihepiiriä hyvin—ja minulla on monia sukulaisia, joiden haluaisin kovasti tulevan Kristukseen uskoviksi.
Olemme tietoisia siitä, että tietyt juutalaiset ja jopa kristityt tahot saattavat syyttää meitä "antisemitismistä" tai "rasisimista". Mutta sellaisiin syytöksiin turvautuminen on manipuloivaa ja tarkoitettu rehellisen keskustelun tukahduttamiseksi. Näimme esimerkin sellaisesta käytöksestä äskettäin, kun juutalainen rabbi syytti erään juutalaisten evankelioimiseen tarkoitetun tilaisuuden järjestäjiä "hengellisen natsismin" harjoittamisesta.2 Näemme jatkuvasti tällaista tunteisiin vetoavaa manipulointia juutalaisten taholta. Natsisaksan aikana tapahtuneen juutalaisten vainon taakse kätkeytyen he yrittävät subjektiiviseen tunteiluun tukeutuen estää kristittyjä käymästä raamatullista keskustelua juutalaisia tai Israelia koskevista asioista.
Tyypillinen esimerkki tällaisesta on internetissä oleva Shmuel Goldingin artikkeli "Antisemitism in the New Testament".3 Siinä Golding kirjoittaa:

Kristittyjen rakkaus juutalaisia kohtaan on eräänlaista vihaa. Se rakastaa juutalaista, mutta vihaa kuitenkin samalla häntä, koska hän on se, mikä on. Se näkee hänet sokeana ja ihmisenä, jonka täytyy muuttua uskovaksi. Kun lähetystyön yritykset epäonnistuvat, rakkaus juutalaista kohtaan muuttuu nopeasti vihaksi ja halveksunnaksi.
Nykyajan käsillätaputtavat juutalaisia rakastavat fundamentalistiset "uudet kristityt" eivät meitä petä. He opettavat samoja antisemitistisiä oppeja kuin vanhatkin seurakunnat ja kirkot. Heidän taktiikkansa on erilaista, mutta me tiedämme, että heidän sanomansa on sama. Jokainen juutalainen, joka ylistää Uutta Testamenttia tai suostuu uskomaan siihen, kuuluu minun mielestäni samaan kategoriaan kuin juutalainen, joka yrittää puolustella Hitlerin kirjaa Mein Kampf tai sellainen, joka peittelee natsien tekoja.

Vaikka onkin totta, että kristityt ymmärtävät ei-uskovein juutalaisten (samoin kuin ei-uskovien pakanoiden) olevan hengellisesti sokeita ja että olisi tärkeää, että heistä tulisi Jeesukseen Kristukseen uskovia, ei ole ollenkaan totta, että kristityt vihaisivat juutalaisia. Kristityt tuntevat mitä suurinta myötätuntoa kaikkia ei-uskovia kohtaan, olkoot sitten juutalaisia tai pakanoita. Kristittyjen vertaaminen natseihin ja Uuden Testamentin rinnastaminen Hitlerin Mein kampfiin on äärimmäiseen tunteilla manipulointiin syyllistymistä. Ikävä kyllä ovat monet kristityiksi tunnustautuvat langenneet myös samanlaiseen manipulaatioon yrittäessään herjata tätä artikkelia esimerkiksi "antisemitismistä" tai "rasisimista". Ensiksikin on vähintäänkin epätarkkaa rajoittaa sana "semiitti" merkitsemään juutalaiseen uskontoon kuuluvaa henkilöä, sillä sanalla on paljon laajmepi merkitys. Merriam-Websterin sanakirjan mukaan semiitti on "johonkin muinaisen lounais-Aasian kansaan kuuluva, kuten esim. akkadialainen, heprealainen tai arabi".
Niinpä sanan "antisemiitti" käyttäminen tarkoittamaan henkilöä, joka on juutalaisvastainen, on erheellistä. Toiseksi, ei ole olemassa sellaista kuin "juutalainen rotu"—jota monet nykyään väärin käyttävät. Kuten Encyclopedia Britannica toteaa:
"Nimitystä 'rotu' on käytetty kieliryhmistä (arjalainen rotu), kansallisryhmistä (skotlantilainen rotu), uskonnollisista ryhmistä (juutalainen rotu) ja koko ihmiskunnasta (ihmisrotu), mutta nämä käyttötavat ovat biologisesti ja tieteellisesti epämielekkäitä".
Siksi ovat kaikki syytteet, että tämä artikkeli olisi "antisemiittinen" tai "rasistinen" aivan yhtä epämielekkäitä. Jumalan edessä on täysin hyväksyttävää, että avaamme näitä asioita keskustelulle. Aivan samaan tapaan kuin on laillista analysoida islamia koskevia väitteitä—että he esim. palvovat samaa Jumalaa kuin kristityt (mikä ei ole totta) tai että heillä on sama "isä", Aabraham kuin kristityillä (mikä ei myöskään ole totta, Gal.3:29)—joten meillä kypsinä kristittyinä täytyy samoin olla oikeus analysoida sitä laajaa väitteiden kirjoa, jota nykyään esitetään juutalaisista tai Israelista ja esittää, minkä itse uskomme olevan Raamatun näkemys.
Suunnitelmamme on tutkia ensiksi juutalaisuutta ja Israelia yksilön näkökulmasta verraten Kristuksen sovituskuoleman jälkeistä juutalaisuutta raamatulliseen juutalaisuuteen; ja tutkia sitä sitten yhteisöllisellä tasolla ja käsitellä Israelin valtiosta esitettyjä väitteitä verraten tuota nykyajan Lähi-idän valtiota vastaavaan Raamatun valtioon.

I. Nykyajan juutalaisuuden tunnuspiirteet

Heti aluksi olisi syytä selvittää sanan "juutalainen" alkuperä. Raamatussa tarkoitti sana alunperin Juudean valtion jäsentä (esim. 2.Kun.16:6; 25:25. Hepreaksi on juutalainen 'yehudi' ja kreikaksi 'youdaios'.)
Uudessa Testamentissa huomaamme sanaa "juutalainen" käytettävän juutalaiseen uskoon kuuluvista tai heitä edustavista johtajista—varsinkin Johanneksen evankeliumissa, jossa sanaa käytetään 68 kertaa apostolin yrittäessä kaikin voimin osoittaa, miten loukkaavaa oli juutalaisten kristinuskon vastustaminen ja sen ylimääräiset uskonnolliset perusteet.
Sana juutalainen perustuu hepreankielen sanaan 'yehudi' , joka tarkoittaa 'ylistää'. Paavali käyttää tuota merkitystä "sanaleikissään" Room.2:28:ssa sanoessaan oikeasta juutalaisesta: "ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta". Tutkimme tätä tärkeää jaetta tarkemmin myöhemmin tässä artikkelissa.
Vertaillessamme nykyajan juutalaisuutta ja Raamatun juutalaisuutta toisiinsa, meidän on oltava selvillä siitä, etteivät ne ole ollenkaan sama asia. Nykyajan juutalaisuudessa on tiettyjä piirteitä, jotka liittyvät Israelin uskontoon Vanhassa testamentissa, mutta todellisuudessa sillä on vain vähän yhteyttä todelliseen Raamatun uskontoon. Nykyajan juutalaisuus on samankaltaista kuin se uskonto, jota kirjanoppineet ja fariseukset edustivat ja joiden kanssa Herralla Jeesuksella oli jatkuvasti kiistaa. Tuo uskonto jatkui Jeesuksen sovitustyön jälkeenkin ja kirjoitettiin muistiin, varsinkin Jerusalemin ja Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen vuonna 70 j.Kr.
Kuten Johannes lausui useaan otteeseen painokkaasti, oli "juutalaisten keskuudessa eripuraa" Jeesuksesta Kristuksesta (Joh.7:43; 9:16; 10:19). Tuo jakautuminen ei ollut tasasuhtainen, vaan toisaalla oli valtava määrä ihmisiä, jotka liittyivät lopulta fariseuksiin ja toisaalta pieni jäännös, joista tuli Hänen opetuslapsiaan ja siten kristillisen seurakunnan ensihedelmiä, jotka olivat sekä uskovia juutalaisia että pakanoita.
Vuoden 70 j.Kr. tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeen molemmat ryhmät—niin ei uskovat juutalaiset kuin kristillinen seurakuntakin, johon kuului sekä juutalaisuudesta että pakanuudesta kääntyneitä—hajotettiin kaikkialle Eurooppaan ja Lähi-itään ja he veivät uskontonsa mukanaan. Seurakunta alkoi evankelioida maailmaa evankeliumilla (Ap.t.1:8:n mukaisesti) ja ei-uskovat juutalaiset alkoivat vakauttaa piiritettyä uskoaan, joka siinä vaiheessa perustui sekä talmudilaiseen farisealaisuuteen että mystiseen essealaisuuteen.
Aina tuosta ajasta tähän päivään saakka—Kristuksen sovitustyön jälkeisen juutalaisuuden perustuessa epäuskoon sen suhteen, että Messias olisi tullut ja kaiken kristillisen vihaamiseen—ovat tietyt juutalaisuuden piirteet pysyneet. Ja tärkein noista piirteistä on, ettei se pidä Raamattua ainoana auktoriteettinaan.
Kristityille on uskonnollisen tiedon ainoana lähteenä niin opillisissa kuin käytännönkin kysymyksissä Jumalan kirjoitettu Sana, Raamattu:
"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistautunut" (2.Tim.3:16-17).
Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa pidetään ensiarvoisen tärkeänä, ettei Jumalaan Sanaan saa lisätä mitään eikä jättää mitään pois. Me näemme sen Raamatun alkupuolella: "Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois..." (5.Moos.4:2); keskellä Raamattua: "Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi" (Sananl.30:5-6). Ja Raamatun lopusta löydämme jakeita, joita voidaan soveltaa tarkoittamaan muitakin osia Raamatusta kuin vain Ilmestyskirjaa:
"Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu" (Ilm.22:18-19).
Näin on Raamattu—Vanha ja Uusi Testamentti—alusta loppuun täydellinen ja kaikki sen sisältämä on tarpeellista ilmoitukseen ja opetukseen. Jo pelkästään Vanhan Testamentin opetukset "voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (2.Tim.3:15).
Kuitenkin on juutalaisuus kehittynyt Kristuksen sovitustyön jälkeen näinä 2000 vuotena ja omaksunut sellaisia aineksia, jotka eivät ole peräisin Siinain vuoren YHWH:lta tai Raamatun pyhistä kirjoituksista, joilla on auktoriteetti, vaan ihmisten kirjoituksista, jotka ovat korostukseltaan ehdottomasti legalistisia ja antikristillisiä. On kolme asiaa, joissa nykyajan juutalaisuus ei pidä Raamattua auktoriteettinaan:

1. Se kieltää Uuden Testamentin auktoriteetin

Augustinos Hippolainen lausui: "Vanhassa Testamentissa on Uusi Testamentti latenttina; Uudessa testamentissa on Vanha Testamentti patenttina". "Tuleva Messias" on Vanhan Tetsamentin tärkein aihe. Uusi Testamentti on Jumalan henkeyttämää jatkoa Vanhalle Testementille. Herra oli valinnut juutalaisten kansakunnan erityisine siviili- ja seremonialakeineen siksi kansaksi, josta tuleva Messias oli syntyvä (Gal.3:19). Kaikki heidän laissaan osoitti Kristuksen tulemukseen (Kol.2:16-17). Kun Hän siis lopulta tuli, heidän olisi pitänyt ottaa Hänet vastaan (Joh.1:11). Ja kun se uusi ilmoitus annettiin, josta tuli Uusi Testamentti, heidän olisi pitänyt samoin pitää sitä auktoriteettinaan.
Sovitustyön jälkeinen juutalaisuus ei ole kuitenkaan koskaan hyväksynyt Uuden Testamentin tai sen kirjoittajien auktoriteettia. Itse asiassa auktoriteettina pidetty Jewish Encyclopedia sanoo apostoli Paavalin olleen antinomianisti ja gnostikko ja syyttää hänen turmelleen Jumalan kansaa saarnaamalla evankeliumia pakanoille:
"Avaamalla sillä tavoin oven pakanamaailmalle Paavali sai aikaan sen, että kaikki pakanallinen mytologia pääsi vaikuttamaan gnostilaisten ja gnostilaisuuden vastaisten nimien ja kaavioiden kautta. Ei ihme, että synagoogan virkailijat jatkuvasti pieksivät häntä ja hyökkäsivät häntä vastaan."5
Lisäksi Uuteen Testamenttiin kirjatut Messiaan omat sanat ovat nykyajan juutalaisten auktoriteettien mukaan joko farisealaisilta tai essealaisilta peräisin:
"Monet Jeesuksen sanomiset ovat alunperin rabbiinien sanomia, joita lainataan farisealaisissa kouluissa; ja monet lauseet, suorastaan kokonaiset luvut on otettu essealaisista kirjoituksista".6
Tämä väite, että kokonaisia Uuden Testamentin lukuja olisi otettu essealaisten kirjoituksista, on todella villi väite, joka ansaitsee, että se paljastetaan täysin harhaanjohtavaksi vihjailuksi—varsinkin, kun se on myös uuden aikakauden liikkeen pääväitteitä nykyään.
On merkittävää, ettei essealaisten lahkoa mainita koskaan suoraan Uudessa Testamentissa—päinvastoin kuin farisealaiset ja saddukealaiset, jotka esiintyvät niin huomattavasti evankeliumeissa. Syynä siihen on mitä todennäköisimmin se, että he eivät koskaan yrittäneet vastustaa Jeesusta suoraan ja elivät yleensä melko syrjäisissä ja salaperäisissä olosuhteissa. Kuitenkin UT:ssa on monia epäsuoria viittauksia heihin, jotka ovat hyvin paljastavia.
Sana essealainen tulee itäaramean sanasta hasen, joka tarkoittaa samaa kuin 'hurskaat' (josta tulee ortodoksijuutalaisten nimitys Hasidim). Essealaisten lahko (100-luvulta e.Kr. 100-luvulle j.Kr.) oli askeettinen, yhteisönä elävä, juutalainen luostarijärjestö, joka piti itseään tosi Israelina. He muistuttivat jossain mielessä farisealaisia kuten esim. rituaalisten puhtausmääräysten ja lain noudattamisen suhteen; he olivat tässä suhteessa tosiaankin farisealaisempia kuin fariseukset itse! Mutta he olivat lisänneet äärimmäisen tarkkaan leeviläisen lain noudattamiseensa monia töitä ja käytänteitä, jotka parhaimmillaankin rikkoivat Mooseksen kirjoissa esitettyä lakia ja olivat pahimmillaan noituutta ja taikauskoa. He palvoivat esimerkiksi aurinkoa ja rukoilivat sitä hartaasti ennen sen nousua7, heillä oli käytössään useita taikuutta käsitteleviä ja esoteerisia kirjoja, he harjoittivat ennustamista ja kehittivät hyvin mutkikkaan opin enkeleistä ja maailmankaikkeuden synnystä, jotka menivät hyvin paljon pitemmälle kuin mitä Mooseksen kirjoissa opetetaan.8 Heidän opetuksensa enkeleistä oli itse asiassa "saatu tietäjiltä" ja monessa suhteessa essealaiset olivat Chambers Encyclopedian mukaan "gnostilaisten ja juutalaisten kabbalistien edelläkävijöitä".10
Tämä tieto, että essealaisten enkelioppi oli saatu tietäjiltä, on sitäkin merkittävämpää, koska saamme tietää, että näiden tietäjien keskuudessa "oli vahva perinne, joka suosi pappien ja okkulttististen voimien käyttöä"11 Vielä merkittävämpää on, että nämä tietäjät "olivat yhteydessä pahoihin henkiin, ja...tunsivat hyvin mesmerismin ja kaikki nykyajan spiritualismin käytänteet".12 Essealaisten saamat vaikutteet olivat siis selvästikin okkultistisia.

Onko siis ollenkaan todennäköistä—kuten arvostettu auktoriteetti Jewish Encyclopedia väittää—että suuria osia evankeliumeista—ja varsinkaan Herran Jeesuksen Kristuksen sanoista—olisi plagioitu essealaisten kirjoituksista? Todellisuudessa on essealaisuuden ja sitä myöhemmän gnostilaisuuden välillä paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin essealaisuudella on Jeesuksen opetusten kanssa. Kuten eräs arvostettu auktoriteetti asian ilmaisee: "Sellaiset väitteet, joita silloin tällöin näkee, että...Kristuksella itsellään olisi ollut yhteyksiä essealaisiin, ovat mitä epäuskottavampia"13 Luetelkaamme tässä muutamia kaikkein räikeimmistä vastakohtaisuuksista, joita on essealaisuuden ja kristinuskon välillä.
Päinvastoin kuin essealaiset, Jeesus ei vetäytynyt syrjään eikä kehottanut vetäytymään syrjään maailmasta (vrt. Joh.17:15,18); Hän ei myöskään torjunut iäkkäitä ja vammaisia (vrt. Matt.12:9-13; 15:30) eikä kiihottanut vihaan vihollisiaan kohtaan niinkuin essealaset tekivät. Hän ei koskaan puhdistautunut ennenkuin aterioi syntisten kanssa (Matt.9:10-13); Hän ei ajanut vegetarianismia eikä harjoittanut sitä itse (Matt.14:19) eikä Hän uskonut, että ihminen saastuisi ja tulisi epäpuhtaaksi puhdistamattomasta ruoasta, vaatteista tai ihmisistä (Matt. 15:11)—mikä kaikki kuului olennaisesti essealaisuuteen. He olivat niin kiinni puhdistuslaeissa, että jos joku karkoitettiin heidän yhteisöstään tekemiensä syntien takia, hän ei kyennyt syömään ulkomaailman puhditamatonta ruokaa ja kuoli sentähden nälkään.14 Essealaisilla oli myös korkealle kehittynyt elitistinen järjestelmä lahkonsa sisällä, jonka mukaan "edistyneemmät" jäsenet uskoivat, että he saastuivat hengellisesti, jos he olivat fyysisesti kosketuksissa noviisien kanssa tai söivät heidän valmistamaansa ruokaa.15 On myös hyvin luultavaa, että Jeesus viittasi essealaisiin lausuessaan salaperäiset sanansa: "Te olette kuulleet sanotuksi: "Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi" (Matt.5:43). Juutalaisten laissa ei ole missään kohtaa Vanhassa Testamentissa esitetty ajatusta, että olisi vihattava vihollistaan (vrt. 3.Moos. 19:17-18). Qumranista vuonna 1948 löydetyissä essealaisten kirjoituksissa on useita sellaisia kehotuksia.16 Kaukana siitä, että Jeesus itse olisi ollut essealainen, Hänen opetuksensa olivat täysin vastakkaisia essealaisten opetuksille.
Huolimatta kokonaisesta todistusaineiston vuoresta, joka puhuu sitä vastaan, että Jeesus olisi ollut essealainen tai opettanut essealaisten opetuksia, väittää Jewish Encyclopedia päinvastaista. Siihen ei voi olla mitään muuta syytä, kuin että pyritään viemään Uudelta Testamentilta sen auktoriteetti ja todistuspohja.

2. Sen auktoriteettina on Talmud

Eräs Herran Jeesuksen Kristuksen tärkeimmistä syytöksistä fariseuksia vastaan oli, että he pitivät auktoriteettinaan ihmisten laatimia kirjoituksia eivätkä Pyhää Raamattua alistamalla siten ihmiset tarpeettoman ikeen alle (esim. Matt.15:8-9; 16:11-12; 23:1-4,23; vrt. Tiit.1:14; Matt.11:28-30). Kerran juutalaiset uskonnolliset johtajat kysyivät Jeesukseslta: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?" Johon Hän vastasi: "Oikein Esaias [oik. Jesaja] on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."
Niinä lukuisina kertoina, joina Herra Jeesus sanoi juutalaisille uskonnollisille auktoriteeteille "Ettekö ole koskaan lukeneet...?", Hän oli varmastikin tahallaan ironinen. Hän tiesi aivan hyvin, että he aivan varmasti olivat "lukeneet" Vanhaa Testamenttia, johon Hän viittasi; ja mitä kirjanoppineisiin tuli, he käyttivät kaiken aikansa aamusta iltaan jäljentäen Raamatun kirjoituskääröjä äärimmäisellä tarkkuudella. He olivat tosiaankin "lukeneet" Kirjoituksia, mutta he eivät pitäneet niitä eivätkä soveltaneet niitä elämäänsä ainoana uskon ja elämän sääntönä, niinkuin Jumala oli käskenyt (5.Moos.4:2; Sananl.30:5-6).
Tuosta ajasta alkaen—ja varsinkin temppelin hävityksestä alkaen vuonna 70 j.Kr.—ei-uskovien juutalaisuus on keskittynyt edelleen pääasiassa ihmisten laatiman Talmudin opetuksiin. Silloinkin, kun juutalaiset väittävät, että Vanha Testamentti on heidän ylin auktoriteettinsa, voi yleensä havaita mitä ylimielisintä tekstin allegorisointia, joka muistuttaa mitä suurimmassa määrin liberaalien kristittyjen tutkijoiden harrastamaa Raamattu-kritiikkiä yliopistojen teologisissa tiedekunnissa.
Huolimatta juutalaisten väitteistä, että he pitäisivät Vanhaa testamenttia korkeimpana auktoriteettinaan, totuus on, että ihmisten laatimalla Talmudilla on etusija Jumalan henkeyttämään Sanaan verrattuna useimpien juutalaisten kohdalla. Ainoa poikkeus tästä on karaiittien lahko, joka kieltäytyy hyväksymästä mitään rabbien kirjoituksia, jotka on lisätty Vanhaan Testamenttiin. On kuitenkin mielenkiintoista havaita, että muut juutalaiset suhtautuvat erityisen pilkallisesti karaiitteihin. Esimerkiksi Jewish American-Israeli Cooperative Enterprisen (A.I.C.E.) suosittelema juutalaisten sanojen sanakirja määrittelee karaiittien olevan

Lähi-idän harhaoppinen juutalaisten ryhmä, joka nousi vastustamaan rabbinismia 700-luvulla j.Kr. ja korosti kirjoitettuja Kirjoituksia arvostellen rabbiinien "suullisen lain" käyttöä. [Korostukset lisätty]

Tämä halveksuva käsitys Tooraa auktoriteettinaan pitävistä karaiiteista käy ilmi juutalaisen runoilijan Walter Lichtenfeld Fieldin runosta The People's Epic", jossa hän kirjoittaa karaiittien ja Talmudia auktoriteettinaan pitävien rabbien välisestä kiistasta:

Saadiassa huipentui gaonilaisuus [Talmudin tutkimus],
karaiitit väittivät edustavansa juutalaisuutta,
mutta Saadia osoitti kaikkien heidän väitteidensä heikkouden.

Ja niin Talmudilla on etusija Vanhan Testamentin kirjoituksiin verrattuna ylimpänä auktoriteettina nykyajan juutalaisuudessa. Jopa Talmud itse toteaa: "Poikani, noudata tarkemmin kirjanoppineiden sanoja kuin Tooran sanoja."17 Tämän mukaisesti löydämme eräästä Jewish Chroniclen artikkelista lausunnon, jonka mukaan oikeassa yeshivassa (uskonnollisessa opetuksessa) juutalaiset "omistautuvat Talmudille kaiken muun kustannuksella".18 Arvovaltaisessa Jewish Encyclopediassa todetaan: "Juutalaisiksi tunnustautuvat pitivät ilman muuta Talmudia tasa-arvoisena opetuksen ja uskonnollisten kysymysten ratkaisujen lähteenä Raamatun kanssa."19 Ja se selittää vielä tarkemmin asiaa: "Sillä useimmille juutalaisille on [Talmud] yhä ylin uskonnollinen auktoriteetti."20
Siinä suorastaan kehotetaan tukeutumaan Talmudin alkuperäisiin laitoksiin (eikä korjattuihin laitoksiin), joissa esimerkiksi sanotaan, että miehen on kiitettävä Jumalaa joka päivä siitä, ettei ole pakana, orja eikä nainen21; että ne, jotka lukevat Uutta testamenttia ovat kirottuja;23 ja että juutalaisia kehotetaan tuhoamaan kristillistä kirjallisuutta.24 Ja sellaista tuhoamista todella tapahtuukin. Esimerkiksi Talmudin kehotusten mukaisesti polttivat israelilaiset satoja Uusia Testamentteja 23.3.1980 Israelin uskontoministeriön tukeman juutalaisen uskonnollisen järjestön Yad Le'akhimin suojeluksessa.25 Itse asiassa ovat useimmat ei-juutalaiset tietämättömiä Talmudin ja nykyajan ortodoksijuutalaisuuden uskomuksesta "juutalaisuuden ylemmyyteen". Syynä siihen—kuten israelilainen kirjailija tri Israel Shahak osoittaa paljastavassa teoksessaan "Jewish History, Jewish Religion"—on, että "rabbit poistivat tai muuttivat tiettyjä kohtia—mutta eivät itse käytänteitä, joita niissä kuvataan"26 Kaikista näistä raamatunvastaisista ja hyökkäävistä kehotuksista huolimatta pidetään Talmudia nykyajan juutalaisuuden korkeimpana auktoriteettina ja rabbien opetuksen varsinaisena kenttänä. On totta, ettei maallistunut juutalaisuus eri puolilla maailmaa ole kovinkaan kiinnostunut Talmudista, mutta sionistisen juutalaisuuden piirissä on kiinnostus näitä Raamatun ulkopuolisia lähteitä kohtaan lisääntynyt viime vuosina ja se on lietsonut Israelin nationalismia. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Talmud olisi kiihkeästi kristinuskoa vastustava ja kannattaisi juutalaisuuden ylivertaisuutta muihin uskontoihin verrattuna ja murentaisi Raamatun auktoriteettia.
Kolmas asia, jossa näkyy se, ettei nykyajan juutalaisuus pidä Raamattua auktoriteettinaan, on se, että

3. se pitää kabbalaa terveenä hengellisenä käytänteenä

Hyvin monet juutalaiset pitävät kabbalaa oikeana hengellisenä tienä. Kabbala on "teosofinen järjestelmä", joka "liittyy läheisesti gnostilaisuuteen ja myös noituuden käytänteisiin".27 Sen kuvataan olevan myös "muinainen esoteerinen juutalainen mystinen filosofinen perinne, joka sisältää voimakkaasti panteistisia elementtejä ja muistuttaa uusplatonilaisuutta".28 Osassa 1 edellä mainittiin, että juutalaisten essealaisesta lahkosta tuli "gnostilaisten ja juutalaisten kabbalistien edelläkävijöitä". Niinpä kabbala on gnostilaisuuden juutalainen muoto. Kuten Jewish Encyclopedia typerästi ylpeilee: "Gnostilaisuus oli luonteeltaan juutalaista jo kauan ennenkuin siitä tuli kristillistä".29
Ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa oli juutalaisuus rappeutunut okkultismiksi Israelin essealaisten kulttien vaikutuksesta, jotka olivat saaneet vaikutteita persialaisesta zarathustralaisuudesta ja muista itämaisista sekoituksista. Alkuseurakunnan aikana tämä juutalainen mystiikka kehittyi kabbalan opetuksiksi—mutkikkaaksi esoteeriseksi ja noituuden järjestelmäksi, joka soveltaa okkulttista symboliikkaa Vanhaan Testamenttiin hyvin paljon samaan tapaan kuin vapaamuurariuskin. Kabbalasta tuli aikaa myöten sellaisten okkulttisten järjestöjen kuin ruusuristiläisten ja erilaisten transkendentaalia noituutta harjoittavien, kuten Eliphas Levin (1810-1875) ja Aleister Crowleyn (1875-1947) kulmakivi.
Nykyään on kabbalismi äärettömän suosittua monissa juutalaisissa ryhmissä ja sillä on Israelissa radioasemia, jotka ovat omistautuneet sen oppien levittämiseen. Artikkelin kirjoittaja muistelee nähneensä vielä 1990 kabbalaa käsittelevän kirjan esillä huomattavalla paikalla W.H. Smithin kirjakaupassa Temple Fortunessa lähellä Golders Greeniä (etupäässä juutalaisten asuttama alue Lontoossa), jonka kirjaa suosittelevan esipuheen oli kirjoittanut Israelin pääministeri! Sekin on osoitus siitä, miten suuressa määrin kabbalismista on tullut juutalais-israelilaisen nationalismin käsikassara.
Kabbalismista on myös tullut Hollywoodin tähtien muotiuskonto samaan tapaan kuin Maharishi ja itämainen mystiikka tulivat muotiin Beatlesien ja muiden kuuluisuuksien ansiosta 1960- ja 1970-luvuilla. Nykyään on kabbalismi sellaisten juutalaisten filmitähtien kuin Barbara Streisandin ja Jeff Goldblumin kultti. Jopa popidoli Madonnasta on tullut kabbalismin kokopäiväinen kannattaja, johon hänen uusi "hengellinen" imagonsa ja hänen vuoden 1998 CD-levynsä "Ray of Light" perustuvat. Madonna sanoi eräässä viimeaikaisessa BBC:n hastattelussa, että kabbalismin suuri viehätys hänen kohdallaan on sama kuin buddhalaisuudessa ja muissa mystisissä uskonnoissa: "että me kaikki hallitsemme omaa kohtaloamme".30 Tämä on olennaisesti "töihin perustuvaa uskontoa", joka esiintyy "korkeampana hengellisenä tietona" niinkuin kaikessa mystiikassa/gnostilaisuudessa. Kabbalaa kuvataan seuraavin ilmauksin "The Kabbalah Web Site" -sivustolla internetissä:

  1. Olennaisinta uskonnossa on se, että ihmiskunta saavuttaa mahdollisimman korkean tason kehityksessään. Sen tulisi tapahtua hyvällä ja kivuttomalla tavalla, ei kärsimällä.
  2. Haluttu päämäärä—tämän korkeimman tason saavuttaminen (riippuen siitä työn määrästä, jonka kukin on tehnyt itsensä kanssa) on mahdollisuus, joka on olemassa maailmassamme!
  3. Uskontoa ei ole annettu meille mielihyvän ja hyödyn tuottamiseksi. Se on pikemminkin opas, joka osoittaa meille erilaisia teitä itsensä kehittämiseen.

"Opas itsensä kehittämiseen"? Tässä me näemme, että kabbalismi on yksi juutalaisuuden väärän tekoihin perustuvan pelastuksen muodoista, joka on samaa kuin fariseuksilla, joita Jeesus vastusti ja josta Saulus Tarsolainen pelastui (Room.9:321-32; 10:3). Langennut ihmiskunta rakastaa tekoihin perustuvassa uskonnossa rypemistä yrittäen pystyttää omaa vanhurskautta sen sijaan, että se alistuisi sille tosiasialle, että tosi uskonto tarkoittaa "Jumalan vanhurskauden" vastaanottamista, joka on ilmoitettu Kristuksen evankeliumissa (Room.1:17-18)! Ja niiden kohdalla, jotka eivät halua tekoihin perustuvan uskontonsa olevan liian tavanomainen ja lattea näinä uuden aikakauden aikoina, se esiintyy esoterian viittaan kääriytyneenä mysteeriuskontona kuten esim. kabbalismina.
Monet ihmiset eivät käsitä, että nk. "Daavidin tähti"—Israelin lipussa oleva juutalaisten symboli—on peräisin okkultismista ja gnostilaisuudesta vaikutteita saaneesta kabbalismista. Kuten vuoden 1998 Encyclopedia Britannican laitoksessa selitetään:
"Symboli—joka ei historiallisesti rajoitu ainoastaan juutalaisten käyttämäksi—on peräisin muinaisuudesta ja palveli yhdessä viisisakaraisen tähden kanssa merkkinä tai koristeena noituudessa".32
Viisisakaraista tähteä käytettiin kabbalismissa ja monissa muissakin okkulttisissa perinteissä, mutta näemme sitä käytettävän myös okkultistis-gnostilaisessa ruusuristiläisten lahkossa kehystämässä heidän neljän ruusun symboliaan.33 Sitä, että nykyajan juutalaisuus ja Israel ovat lainanneet symbolinsa pakanallisen transkendentaalisen noituuden rituaalikuvioista, on melko vaikea saada sopimaan Herran liittokansalleen Israelille antamaan Raamatun käskyyn pysyä erossa pakanakansojen tavoista: "Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemän niiden kansojen kauhistavia tekoja" (5.Moos.18:9).
Tämän lisäksi on varmasti hyvin sarkastista, että sekä viisi- että kuusisakaraiset ristit ja svastika (jota okkultismista vaikutteita saanut natsi-Saksa käytti) olivat kaikki alunperin okkulttisia symboleita, joita käytettiin noituudessa ja niitä voidaan nähdä hindukoristeissa ja -kuvioinneissa. Kun me käsitämme, ettei nykyajan Israelin valtiolla ole mitään tekemistä sen YHWH:n perustaman teokraattisen valtakunnan kanssa, josta Raamattu kertoo, silloin on helpompi ymmärtää, että sekä natsi-Saksan että nykyajan Israelin valtion juuret ovat okkultiikassa.
Nykyajan juutalaisuutta ja israelilaista sionismia ei voida tarkastella juutalaisen kabbalismin sisältämän gnostilaisuuden ja okkultismin vaikutuksen ulkopuolella. Voimme sentähden todeta, ettei nykyajan juutalaisuutta hallitse Raamattu eikä se pidä Raamattua ylimpänä auktoritettinaan tyhjistä väitteistään huolimatta, että se perustuisi Vanhaan testamenttiin. Tällaiset ovat nykyajan juutalaisuuden ominaispiirteet ja perusta. Se on raamatunvastaista ja läpikotaisin antikristillistä.
Tutkittuamme nykyajan juutalaisuuden tunnusomaisia piirteitä lähtekäämme seuraavaksi tutkimaan sitä, miten Raamattu määrittelee juutalaisen uskonnon.

II. Juutalaisuuden tunnusmerkit Raamatussa

Jotta raamatullista juutalaisuutta voisi ollenkaan ymmärtää, on se ymmärrettävä hengellisesti; ja jos se on ymmärrettävä hengellisesti, on se ymmärrettävä sen tiedon perusteella, mitä sekä Vanha että Uusi Testamentti siitä antavat. Olemme jo aikaisemmin lainanneet Augustinusta: "Vanhassa Testamentissa on Uusi testamentti latenttina; Uudessa Testamentissa on Vanha Testamentti patenttina". Vaikka Vanhan Testamentin kirjoitukset kykenevätkin tekemään ihmisen "viisaaksi, niin että hän pelastuu" (2.Tim.3:15), ne eivät ole täydellisiä ilman Uuden Testamentin sisältämää Jumalan ilmoitusta. "Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman perustanut" (Hebr.1:1-2). Ja Uudesta testamentista näemme, että sellaiset Kristuksen uskoon juutalaisuudesta kääntyneet kuin Saulus Tarsolainen ja Simon Pietari ovat erityisen innokkaita selittämään tosi juutalaisen tunnuspiirteitä.
Raamatun sivulta löytyy neljä tunnusomaista piirrettä, joiden avulla voidaan määritellä tosi juutalainen.

1. Tosi juutalainen on mihin maahan tai heimoon kuuluva tai mitä tahansa kieltä puhuva henkilö, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen

Aabrahamille annetut liittolupaukset viittasivat eteenpäin Messiaaseen, Herraan Jeesukseen Kristukseen ainoana Aabrahamin tosi siemenenä, jossa tuon liiton alainen pelastus toteutuisi. Kun apostoli toteaa: "Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen" (Gal.3:16), hän puhuu Aabrahamille annetun lupauksen ytimestä.
Raamattu osoittaa, että Aabraham uskoi Jumalan hänelle antaman lupauksen, että hän saisi paljon jälkeläisiä. Mutta tuohon lupaukseen sisältyi se mahtava tosiasia, että koko ihmiskunta perisi siunauksen tietyn Aabrahamin jälkeläisen kautta. Sentähden, ellei israelilaisten liittoyhteisö ota vastaan Messiasta, joka oli tuo Aabrahamin siemenen korkein toteutuma, se ei voi kokea niiden lupausten toteutumista, jotka isille annettiin. Juutalaisia valmistettiin vuosisatojen ajan Messiaan tuloon ja heille oli ilmoitettu, että Hän ei olisi ainoastaan heidän Messiaansa, vaan myös "pakanain valkeudeksi" (Jes.49:6). Tämä oli taustalla, kun Pietari saarnasi juutalaisille sanoen:
"Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään, jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä. Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'" (Ap.t.3:24-26).
Evankeliumin saarnaaminen pakanoille ja heidän pääsynsä valtakuntaan ei ollut mikään "B-suunnitelma", jonka Herra olisi ottanut käyttöön sen jälkeen, kun juutalaiset eivät olisi ottaneet Häntä vastaan. Eikä nykyinen evankeliumin julistaminen pakanoille ole mikään suluissa oleva sivulinja ennenkuin Herra jälleen kerran alkaa toimia Israelin kansakunnan suhteen. Kääntyneiden pakanoiden kokoaminen valtakuntaan yhdessä kääntyneiden juutalaisten kokoamisen kanssa on evankeliumin päätehtävä aina Kristuksen toiseen tulemukseen saakka, kun Hän suorittaa viimeisen tuomion.
Me huomaamme siis, että Aabrahamille annettu lupaus toteutuu lopullisesti—ei juutalaisissa lihan mukaan, vaan—kaikissa niissä, jotka uskovat Kristukseen. Sentähden me näemme Aabrahamista sanottavan, että hän on "kaikkien isä, jotka...uskovat" (Room.4:11) niin juutalaisista kuin pakanoistakin. "Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut [juutalaiset] uskosta ja ympärileikkaamattomat [pakanat] uskon kautta" (Room.3:30). Niinpä ei se, onko joku ympärileikattu [juutalainen] tai ympärileikkaamaton [pakana] saa aikaan eroa mahdollisuudessa pelastua tänä evankeliumin aikakautena (Gal.5:6; 6:15). Sen sijaan siihen vaikuttaa "rakkauden kautta vaikuttava usko" (Gal.5:6) ja se, että on "uusi luomus" (Gal.6:15), jotka ovat hengellisen uudestisyntymän hedelmiä EIVÄTKÄ geneettisen sukulinjan vaikutusta. Kuten apostoli Johannes asian ilmaisee:
"Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta" (Joh.1:11-13).
Loppujen lopuksi oli jopa itse Aabrahamkin ympärileikkaamaton pakana tullessaan alunperin uskoon, mistä Paavali löytää paljon opetettavaa Roomalaiskirjeensä neljännessä luvussa. Itse asiassa voidaan Aabrahamia pikemminkin kutsua kristityksi kuin juutalaiseksi (Joh.8:56), koska pelastus on kaikkina aikoina voinut tapahtua ainoastaan Herran Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta (1.Kor.10:1-4; Room.4:16), Vanhassa Testamentissa prospektiivisesti ja Uudessa Testamentissa retrospektiivisesti. Sentähden me voimme sanoa varauksetta, että tosi juutalainen ei tänään ole henkilö, joka kuuluu tiettyyn sukulinjaan ja joka sanoo jokaisena pääsiäisenä "ensi vuonna Jerusalemissa". Tosi juutalainen on aina ollut mihin tahansa kansakuntaan tai heimoon kuuluva tai mitä tahansa kieltä puhuva, joka uskoo Kristukseen, olkoon hän alkuperältään juutalainen tai pakana. Mitä tulee hänen juutalaisiin ansioihinsa—että hän on "ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja on Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt" jne.—sanoo Paavali, että hän pitää sitä "roskana", mikä on käännös kreikankielen sanasta skubalon, joka tarkoittaa kirjaimellisesti samaa kuin koirille heitettäviä tähteitä (Fil.3:4-9). Lihan mukaan juutalaisella, joka tulee Kristuksen luo, ei ole enää mitään käyttöä tällaisille asioille eikä niillä ole enää mitään todellista merkitystä hänelle ja siksi hän ei tunne enää mielenkiintoa niitä kohtaan, koska ne ovat täyttyneet Messiaassa. Sentähden me sanomme, että mihin tahansa maahan tai heimoon kuuluva ja mitä tahansa kieltä puhuva henkilö, joka uskoo Kristukseen on tosi juutalainen.
Tästä syystä Paavali sanoi: "Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon [ts. juutalaiset uskovat ja pakanauskovat] siunataan uskovan Aabrahamin kanssa" (Gal.3:9). Toisin sanoen "Mutta jos te olette Kristuksen omat [ts. alkuperältänne juutalaisia tai pakanoita, jotka uskovat], niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan" (Gal.3:29). Aabrahamin "siementä" (jälkeläisiä) ovat nykyään ne, jotka uskovat Kristukseen eivätkä ne, jotka ovat fyysisesti Aabrahamin jälkeläisiä. Miten paljon tarvitsemmekaan hengellistä näkökykyä ymmärtääksemme näitä asioita! Eräs juutalaisten suuri ongelma on ollut heidän kyvyttömyytensä ymmärtää asioita hengellisesti, niin että he ymmärtävät ne ruumiillisesti tai aistillisesti. Se on aina ollut erona uskovan juutalaisen ja epäuskoisen juutalaisen välillä. Epäuskoinen juutalainen on pannut uskonsa maalliseen maa-alueeseen kaikkein tärkeimpänä asiana ja kaiken päämääränä; kun taas uskova juutalainen oli varma siitä, että oli olemassa hengellinen todellisuus sitä kuvaavan maallisen todellisuuden takana (Hebr.11.8-10; 13-16). Sentähden me sanomme, että juutalaisuus on ymmärrettävä hengellisesti, jotta sitä voisi ollenkaan ymmärtää. Tosi juutalainen on mihin tahansa maahan tai heimoon kuuluva ja mitä tahansa kieltä puhuva ihminen, joka uskoo Kristukseen, olkoon sitten alkuperältään juutalainen tai pakana.

2. Tosi juutalainen on se, jonka Jumalan voima on muuttanut sisäisesti

Vanhan Testamentin aikakauden suuri liitonmerkki oli ympärileikkaus. Kaikki miespuoliset Aabrahamin luonnolliset jälkeläiset ympärileikattiin konkreettisesti, mutta ainoastaan ne, jotka olivat todella pelastuneita, voivat täysin ymmärtää tuon rituaalin merkityksen. Samoin kaste uudessa liitossa kuvaa synnin pois pesemistä uudestisyntymisessä, samoinkuin ympärileikkaus symboloi synnin pois leikkaamista ja sen pois heittämistä. Ympärileikkauksen ulkonaisen rituaalin takana oli syvällisempi hengellinen merkitys, jonka ainoastaan pelastuneet tunsivat. Ulkonaisen ympärileikkausrituaalin lisäksi oli juutalaisen oltava kääntynyt, jotta ympärileikkauksella olisi ollut mitään merkitystä hänen elämässään. Niinpä huomaamme, että kun Mooses sanoi Israelin lapsille:
"ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken..." (5.Moos.30:2), hän puhui parannuksen teosta ja kääntymyksestä, lopullisesti toteutuneena vasta evankeliumin aikakautena. Jopa juutalainen rabbi Moses Maimonides (1135-1204) ymmärsi tuon kohdan viittaavan Messiaan aikaan. Sen sijaan, että lupaus olisi tarkoittanut maallisesta pakkosiirtolaisuudesta vapautumista (kuten Maimonides ja juutalaiset väärin uskovat), tuon kääntymyksen hedelmä, joka esitetään muutamaa jaetta myöhemmin 5.Moos.30:6:ssa, puhuu siitä, että
"Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit" (5.Moos.30:6).
Siinä puhutaan yksinkertaisesti hengellisestä tapahtumasta sen sydämessä, joka on juutalainen lihan mukaan ja joka sitten uskoo Messiaaseen. Ja tämän syvällisenä kaikuna apostoli Paavali lausui sen erikoislaatuisen seikan, joka on täysin vastoin juutalaisten standardiopetusta ja myös vastoin monien tunnustavien kristittyjen opetusta nykyään, jotka näyttävät käsittävän väärin juutalaisuuden todellisen merkityksen. Sillä Paavali sanoi:
"Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta" (Room.2:28-29).
Todellinen ympärileikkaus ei ole pelkästään ulkonainen rituaali, vaan jatkuva synnin poispaneminen sisäisestä elämästä. Se on työ, jonka ainoastaan Jumala voi tehdä välimiehen, Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämäkin on yksi puoli siitä, että juutalaisuus on ymmärrettävä hengellisesti, jotta sitä voisi ollenkaan ymmärtää. Monet juutalaisuutta ja Israelia koskevat väärinkäsitykset ovat syntyneet nimenomaan, koska ei ole ymmärretty tätä asiaa.
Eräs juutalaisten suuri ongelma on ollut, etteivät he ole kyenneet ymmärtämään asioita hengellisesti, vaan ovat ymmärtäneet ne lihallisesti tai aistillisesti. Juuri tästä samasta syystä hurskaat juutalaiset kantoivat raamatunlausekoteloita (pieniä mustia rasioita, jotka sisälsivät Raamatun tekstejä sisältäviä kääröjä) päässään ja käsivarressaan. Mutta he käsittävät karkeasti väärin 5.Moos. 11:18:n, joka tarkoittaa täysin päinvastaista kuin kirjoitettujen raamatunkohtien asettamista ulkonaisesti ruumiiseen:
"Painakaa siis nämä minun sanani sydämeenne ja mieleenne, ja ne olkoot muistolauseena otsallanne."
Tässähän tarkoitetaan Jumalan Sanan hengellisten totuuksien sisäistämistä, minkä Daavid hyvin käsitti: "Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan" (Ps.119:11) ja Paavali puhuu samaa sanoessaan: "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa" (Kol.3:16).
Paavalin sanat Room.28-29:ssä tarkoittavat loppujen lopuksi, että tosi juutalainen on kääntynyt henkilö, joka Uuden liiton aikakautena pitää Kristusta Vapahtajanaan. Sentähden me voimme sanoa, että Kristuksen tultua tosi juutalainen on Kristuksen seurakunnan jäsen, joka on taustaltaan joko juutalainen tai pakana. He ovat sydämeltään ympärileikattuja ja ymmärtävät nyt ulkonaisen rituaalin todellisen merkityksen. Kuten Paavali huudahtaa: "Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan" (Fil.3:3). "Me", joihin hän viittaa, tarkoittaa "kaikkia pyhiä Kristuksessa Jeesuksessa", joille hän kirjoitti kirjeensä (Fil.1:1), mukaanlukien hänet itsensä.
Tämä onkin varmasti Herran Jeesuksen Smyrnan seurakunnalle esittämän väitteen merkitys Ilm.2:9:ssä: "Minä tiedän...mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga". Jeesus kutsuu sellaisia juutalaisia kuvaannollisesti "saatanan synagoogaksi". Mitä sanoisikaan aikamme poliittisesti korrektien leiri tuosta lausunnosta? Oliko Herra itse "antisemitistinen" tai "rasisistinen" tai "hengellinen natsi"? Ei suinkaan! Hän oli totuudellinen ja puhui selkeästi ne sanat, jotka ihmisten oli kuultava eikä pelännyt mitään uhkauksia tai pilkkanimiä.
Epäusko Kristusta kohtaan on Saatanan työtä. Sillä tämän maailman jumala (ts. paholainen) on sokaissut ei-uskovien mielet (2.Kor.4:3-4, joka tässä asiayhteydessä viittaa ensisijaisesti juutalaisiin ei-uskoviin). Ne, jotka "sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole" ja jotka ovat "saatanan synagooga", ovat niitä juutalaisia, jotka väittävät juutalaisuutensa riippuvan sukulinjastaan ja luottavat sillä tavoin lihaan. He olivat ulkonaisesti juutalaisia, jotka vainosivat Smyrnan kristittyjä. Kuitenkin, vaikka he pitivät itseään juutalaisina, he eivät todellisuudessa olleet oikeita juutalaisia, jotka ovat sisäisesti muuttuneita—uusi luomus, joka seuraa Kristusta pitäen Häntä Messiaanaan, kun Hän nyt oli tullut. He sanovat olevansa juutalaisia, mutta sitä he eivät voi olla, koska he eivät ole uudestisyntyneitä.
Tämä oli rabbi Nikodemuksen ongelma. Katso hänen keskusteluaan Herran Jeesuksen kanssa Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa. Jeesus sanoi hänelle, että hänen oli "synnyttävä uudesti", jos hän halusi päästä osalliseksi Jumalan valtakunnasta (Joh.3:3,5). Nikodemus, joka oli siinä vaiheessa juuttunut juutalaisen ajattelun maalliseen, aistilliseen malliin, kykeni käsittämään Jeesuksen sanat ainoastaan niin, että ne tarkoittivat toista fyysistä syntymää (Joh.3:4,9). Jeesuksen oli jopa nuhdeltava häntä sanoen: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä" (Joh.3:10). On mitä todennäköisintä, että Nikodemus kääntyi myöhemmin täydellisesti (vrt. Joh.7:50; 19:39); mutta tässä vaiheessa hän oli vain etsijä, joka sanoi olevansa juutalainen, muttei todellisuudessa ollut sitä—jonka hengellinen tieto oli ainoastaan ulkonaista ja jonka oma sydän oli uudestisyntymätön. Tosi juutalainen ymmärtää Jumalan sanojen takana olevan hengellisen totuuden ja toimii sen mukaisesti.
Korostaaksemme vielä tätä tosiasiaa toistamme, että tämä on aina ollut juutalaisten ongelma aivan alusta asti: kykenemättömyys ymmärtää asioita hengellisesti, niin että ne ymmärretään sen sijaan lihallisesti tai aistillisesti. Se on aina ollut erona uskovien juutalaisten ja epäuskoisten juutalaisten välillä. Tämän takia voimme lukea, että "Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: 'Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?'" (Joh.6:52) sen jälkeen, kun Jeesus oli sanonut, että hän oli elävä leipä, joka oli tullut alas taivaasta, ja jota heidän oli syötävä. Tämä patologinen kykenemättömyys ymmärtää Herran sanojen takana olevaa hengellistä merkitystä on ollut juutalaisten todellinen ongelma aina tähän päivään saakka. "Ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen...vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen".
Loppupäätelmänä sanomme, että aitoon, raamatulliseen juutalaisuuteen kuuluu sisältä tuleva, sydämen uskonto, ei sellainen, joka on ulkoa pakotettua. Se on todellisen uskonnon ydinasia. Tosi juutalainen on henkilö, jonka Jumalan voima on muuttanut sisäisesti ja joka sen takia voi ottaa vastaan Raamatun ilmoittaman totuuden Jeesuksesta Kristuksesta.
Kolmas raamatullisen juutalaisuuden tunnusmerkki on, että

3. tosi juutalainen on ja on aina ollut Israelin pieneen jäännökseen kuuluva henkilö

Apostoli Paavali paljastaa Roomalaiskirjeensä sen osan alussa, joka käsittelee Israelia, että
"eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä" (Room.9:6-7).
Tämä on ymmärrettävä oikein, koska se on olennaisen tärkeää, jotta voimme ymmärtää juutalaisuuden ja Israelin todellisen merkityksen. Nämä jakeet kertovat meille, että meidän on tehtävä ero kansallisvaltio Israelin ja aitojen juutalaisten välillä. Jumala pystytti kansallisvaltio Israelin Jaakobin kahdentoista sukukunnan perustalle ja sen tarkoituksena oli palvella Jumalan tiettyä tarkoitusta varten Kristuksen tuloon saakka (Gal.3:19-29). Niin pian kuin tuo luvattu Siemen oli tullut—johon Paavali viittaa Gal.3:19:ssä tarkoittaen selvästi Kristusta 1.Moos.3:15:n profetian mukaisesti—ei vanhan liiton Israelin kansakunnan kansallisella ja oikeudellisella asemalla ollut enää merkitystä.
Mutta kansakunnan sisällä oli aina ollut tosi juutalaisten jäännös, joka muodostui aidoista uskovista, jotka odottivat Messiasta, joka olisi "Israelin lohdutus". Saulin/Daavidin akseli oli klassinen kuva tästä vastakohtaisuudesta tosi uskovan juutalaisen ja lihallisen juutalaiseksi tunnustautuvan välillä, joka vain pysytteli liiton siunausten suojassa, mutta jota hengellisyys ei oikeasti kiinnostanut. Saul oli aluksi täynnä intoa Israelin ja itsensä puolesta, mutta Daavid oli täynnä intoa Herran puolesta.
Ei jokainen juutalaista syntyperää oleva kuulunut tosi Israeliin, joka tarkoittaa Jumalan uskovaa kansaa. Oli selvästikin olemassa "Jaakobin heimo, te, joita kutsutaan Israelin nimellä ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä, jotka vannotte Herran nimeen" (Jes.48:1).
Oli tosiaankin olemassa kansallinen ulkokuori, jota "kutsutaan Israelin nimellä"—se oli nimellisesti Israel. Ja he tosiaankin "tunnustivat Israelin Jumalan" (Jes.48:1).Heitä tosiaankin "kutsutaan pyhän kaupungin mukaan" ja he "pitävät tukenansa Israelin Jumalaa" (Jes.48:2), mutta ulkonaisista, maallisista siunauksista turvan löytäminen ei ole koskaan riittänyt pelastamaan tai johtamaan pyhitettyyn elämään (vrt. Ps.51:16-17).
Jumalan ulkonaisen liittokansan joukossa oli kuitenkin aina pieni uskovien jäännös—tosi juutalaiset, jotka tunsivat hengelliset todellisuudet, jotka olivat eksoduksen, erämaavaelluksen, mannan, eläinuhrien, puhdistusrituaalien ja luvatun maan ulkokuoren takana. Jäännöksen kokemuksena oli, että Mooseksen laki ei ajanut heitä yhä kasvavaan legalismiin, vaan Vapahtajan, heidän pelastuksensa kallion, Voidellun käsivarsille. Mutta muu Israel—ei-uskova enemmistö—oli kauhistus Herran silmissä. Jesaja ilmaisee sen näin:
"Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä, olisi meidän käynyt pian kuin Sodoman, olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi" (Jes.1:9-10).
Ainoastaan vahurskas jäännös takasi Israelin säilymisen edelleen kansakuntana. "Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel". Eivätkä he ole koskaan olleetkaan. Tietenkin myös israelilaisten ei-hengellinen enemmistö on aina kuvitellut olevansa tosi Israel. Heidän käsityksensä perustui pelkästään siihen, että heidän sukupuunsa oli lähtöisin Aabrahamista. Mutta "nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle" Johannes Kastaja sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille" (Matt. 3:7-9).
Eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel. Herra Jeesus käytti myös tätä viittausta kahteen eri Israeliin hyvin selvästi keskustellessaan fariseusten kanssa:
"Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani eivät saa tilaa teissä. Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne." He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Aabraham on meidän isämme", Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette isänne [ts. paholaisen] tekoja." (Joh.8:37-41).
Huomaatko, mitä Jeesus tässä sanoo? Hän sanoo ensin, että Hän tietää heidän olevan "Aabrahamin jälkeläisiä". Mutta sitten Hän sanoo: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja". Puhuuko Hän itsensä ristiin? Kuinka he voivat olla Aabrahamin jälkeläisiä eikä kuitenkaan olla hänen lapsiaan? Vastaus on, että Hän käyttää samaa sanontaa kahdella eri tavalla. Samoin kuin Paavali käyttää sanaa 'Israel' kahdella eri tavalla kuvatakseen lihallista Israelia ja hengellistä Israelia (Room.9:6), samoin Herra Jeesuskin tekee tässä. Hän tietää, että he ovat Aabrahamin jälkeläisiä lihan mukaan; mutta hengelliseltä kannalta katsottuna he eivät ole Aabrahamin lapsia. Eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel.
Huomaamme Herran Jeesuksen tunnistavan tuon eron esimerkiksi Natanaelissa lähestyessään häntä. Hän sanoi: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole" (Joh.1:47). Oikea israelilainen! TOSI israelilainen. Tosi juutalainen; joka on sitä sisäisesti eikä ainoastaan ulkonaisten seikkojen perusteella. Ja tämä on olennaista raamatullisessa juutalaisuuden käsitteessä. Tosi juutalainen on, ja on aina ollut, Israelin kansaan kuuluvan pienen jäännöksen edustaja. Kuten Paavali asian ilmaisee: "Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet" (Room.11:7). Ja siinä on erotus, joka on tehtävä. Ei ole mitään erotusta, onko ympärileikattu, kuuluuko Israeliin lihan mukaan, onko jonkun Israelin heimon jälkeläinen. Juutalaisuus on ymmärrettävä hengellisesti, jotta sitä voisi ollenkaan ymmärtää. Vaikka voisit jäljittää juuresi ja todeta olevasi Leevin, Asserin, Sebulonin, Benjaminin tai Juudan tai kenen muun tahansa jälkeläinen, siinä olisi kysymys vain Paavalin sanojen mukaan "loputtomista sukuluetteloista", joista juutalaiset ovat aina olleet valmiita kiistelemään (1.Tim.1:4). Sellaiset sukuluettelot ovat "loputtomia", koska ne eivät johda tänä päivänä mihinkään tärkeään. Ainoat merkitykselliset sukuluettelot nykyään ovat ne, jotka löytyvät evankeliumien alusta ja johtavat Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka on Aabrahamin tosi siemenen toteutuma. "Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä 'on'; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden 'amen'" (2.Kor.1:20). Sillä Jeesuksessa Kristuksessa Jumala toteutti lupauksensa Aabrahamille, että hänen siemenessään tulisivat kaikki maan kansat siunatuiksi. Kaikki liittolupaukset ja siunaukset toteutuvat yhdessä Hänessä. Ellei Häntä oteta vastaan, eivät isille liitossa luvatut hengelliset siunaukset voi toteutua.
Jos on joku läksy, joka uusjuutalaistajien olisi opittava, se on tämä: "Eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel". Myös psalminkirjoittaja Aasaf tiesi tämän totuuden. Kun hän sanoi "Totisesti Jumala on hyvä Israelille", hän tarkensi sen heti sanomalla "niille, joilla on puhdas sydän" (Ps.73:1). Eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel.
Tosi juutalainen on, ja on aina ollut, Israelin kansan pieneen jäännökseen kuuluva henkilö.
Vielä yksi raamatullisen juutalaisuuden tunnusmerkki on, että

4. tosi juutalainen on se, joka on siirtynyt VT:n Israelin kanssa solmitusta Vanhasta liitosta Uuteen liittoon Kristuksen kanssa

Siitä huolimatta, että Israel rikkoi sen liiton, jonka Herra teki heidän kanssaan, Hän lupasi uuden liiton, joka olisi kokonaan toisella perustuksella. Näemme sen kaikkein selvimmin esitettynä Jer.31:31-34:ssä:
"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra. Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä."
Kun Herra sanoo "niiden päivien tultua" (Jae 33), Hän puhuu ajasta, jolloin Baabelin pakkosiirtolaisuus on päättynyt. Hän toistaa saman lupauksen Jer.32:37-40:ssä:
"Katso, minä kokoan heidät jälleen kaikista maista, joihin minä heidät vihassani, kiivastuksessani karkoitan, ja palautan heidät tähän paikkaan ja annan heidän asua turvassa. Silloin he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä. Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu."
Nyt ne, joilla on se käsitys, että Israel on yhä Jumalan valittu kansa nykyäänkin, väittävät, että tämä "uusi liitto", joka mainitaan Jer.31:ssä ja 32:ssa ei ole vielä toteutunut. Kuten eräässä sellaisessa julkaisussa sanotaan: "Koska sellaista herätystä ei ole koskaan tapahtunut Israelin historiassa, tämän tapahtuman täytyy vielä tapahtua."34 Mutta tällainen on Raamatun yksinkertaisen opetuksen väärin ymmärtämistä. Se herätys, jonka kirjoittaja ei usko "koskaan tapahtuneen Israelin historiassa", on tapahtunut mitä suurimmalla varmuudella, mutta koska se ei sopinut juutalaisten ajatustapaan, se on jäänyt kokonaan huomaamatta sekä juutalaisilta että uusjuutalaistajilta. Se tapahtui Kristuksen tultua—aluksi apostoleissa ja muutamissa muissa, jotka uskoivat ensimmäisinä, mutta täydellisemmin helluntaina, kun kolme tuhatta sielua pelastui Israelista, ja jota seurasi monien muidenkin pelastuminen (esim. Ap.t.4:4).
Lisäksi huomaa ahkera Raamatun lukija Hebrealaiskirjeestä, että tämä Jeremian kirjan "uusi liitto"—joka on lainattu kokonaisuudessaan Hebr.8:ssa—on juuri se liitto, joka on tehty Herran Jeesuksen Kristuksen veressä (Hebr.7:22; 8:7-13; 10:11-22; 12:24; 13:20-21; vrt. Matt.26:28). On olemassa ainoastaan yksi "uuden liiton" Välimies, josta Jeremia puhuu ja hän on Herra Jeesus Kristus, joka on jo tullut ja julistanut tuon liiton samalla lailla sekä juutalaisille että pakanoille, kun Hän tuli ensimmäisen kerran.
Tässäkin näemme taas, että juutalaisuus on ymmärrettävä hengellisesti, jotta sitä voisi ollenkaan ymmärtää. Kun Sanassa sanotaan, että Herra tekee uuden liiton Israelin huoneen ja Juudan huoneen kanssa, se toteutuu uskovissa eikä fyysisesti 12 sukukuntaan kuuluvien kanssa. Se on vahvistettu niissä, jotka ovat Jumalan kansaa hengellisesti, joiden synnit Kristuksen veri on peittänyt, joissa asuu Pyhä Henki—jotka eivät tarvitse pelkästään ulkonaisia käskyjä tunteakseen Herran, vaan joilla on Jumalan laki kirjoitettuna mieleensä ja sydämeensä. Lainattuaan Jer.31:31-34:ää todetaan Hebrealaiskirjeen 8:13:ssa:
"Sanoessaan 'uuden' hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään."
Tämä Hebrealaiskirje on kirjoitettu vähän ennen Jerusalemin ja sen temppelin hävitystä—joka oli Jumalan tapa näyttää järisyttävällä tavalla, että Vanha liitto oli päättynyt. Todellisuudessa se oli päättynyt sillä hetkellä, jolloin Kristus huusi: "Tetelestai!" ("Se on täytetty"). Nämä Vapahtajan valtavat ristillä lausumat sanat ovat sisältörikkaat ja niitä voidaan selittää monilta eri puolilta, mutta varmastikin eräs keskeisiä asioita on se voimallinen sanoma, että koko Mooseksen armotalouskausi on hävinnyt antaakseen tietä kokonaan uudenlaiselle toivolle—Israelin todelliselle toivolle, joka suuntautuu Kristuksen loppuunsuorittamaan työhön.
Ja vielä neljänkymmenen vuoden ajan kesti outo välikausi, siirtymävaihe, jonka aikana temppelipalvelus jatkui ja Kristuksen uskoon kääntyneet juutalaiset pitivät edelleen juutalaisten sapatin lauantaina ja kokoontuivat myös yhteen sunnuntaina. Vuonna 70 j.Kr. tapahtui sitten, että Herra poisti voimallisella tavalla viimeisetkin rippeet Vanhasta liitosta. Oltiin perustamassa Uuteen liittoon perustuvaa "uutta Israelia". Kuten Pietari sanoi Aasian juutalaisille, jotka olivat kääntyneet Kristuksen uskoon:
"Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen 'ette olleet kansa', mutta nyt olette 'Jumalan kansa', jotka ennen 'ette olleet armahdetut', mutta nyt 'olette armahdetut'" (1.Piet.2:9-10).
Tämä on käytännöllisesti katsoen 2.Moos.19:5-6 uudelleen ilmaistuna:
"Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa."
Niinpä ei voi olla mitään tarkoitusta sillä, että juutalaiset pitävät kiinni "vanhentuneesta" liitosta (Hebr.8:13). Olemme jo aikaisemmin todenneet, että
"Jeesuksessa Kristuksessa Jumala toteutti lupauksensa Aabrahamille, että hänen siemenessään tulisivat kaikki maan kansat siunatuiksi. Kaikki liittolupaukset ja siunaukset toteutuvat yhdessä Hänessä. Ellei Häntä oteta vastaan, eivät isille liitossa luvatut hengelliset siunaukset voi toteutua."
Sentähden Herrasta Jeesuksesta puhutaan "liiton enkelinä": "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot" (Mal.3:1).
Kautta koko Vanhan Testamentin aikakauden, aina Herran syntiinlankeemuksen jälkeen lausumasta tuomiosta lähtien, on lupaus vaimon siemenestä ollut vanhursaan odotuksen keskipisteenä. Ja tuo vanhurskas odotus täyttyi Messiaassa, kun Hän tuli ajan täyttyessä. Aidosti vanhurskaat juutalaiset tiesivät varsin hyvin Kristuksen inkarnaation tapahduttua, että Hän oli uutta liittoa koskevan lupauksen täyttymys. Se on niiden sanojen merkitys, jotka Johannes Kastajan isä Sakarias lausui profetoidessaan:
"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta—niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta—pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme" (Luuk.1:68-75).
Sentähden me sanomme, että tosi juutalainen on se, joka on siirtynyt Vanhasta liitosta Uuteen liittoon Kristuksessa. Lihalliset, ei-hengelliset juutalaiset, jotka odottivat maallista, maallisen kuninkaan johtamaa valtakuntaa, torjuivat Messiaansa, kun Hän tuli; ja tuo torjuminen on jatkunut aina tähän päivään asti. Mutta hengelliset, tosi juutalaiset tunnistivat Herran Jeesuksen olevan todellinen "Israelin toivo" ja kaikkien VT:n liittoa koskevien profetioiden täyttymys. Ja niin me huomaamme, ettei Israelin pelastus ole missään maan takaisin saamisessa, vaan Kristuksen veressä solmitussa uudessa liitossa:
"Ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: 'Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'" (Room.11:26-27).35
"Kaikki Israel", joka on "pelastuva" on hengellinen Israel eikä lihallinen Israel ja heidän pelastuksensa tapahtuu Kristuksen ensimmäisen tulemuksen kautta—pelastaja, joka tulee Siionista—ja se perustuu Uuden liiton veren kautta tapahtuvaan sovitukseen eikä suinkaan maan palauttamiseen. Sentähden sanoo Raamattu toisaalla:
"Mutta tämä [Kristus] taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu" (Hebr.8:6).
Israelin lapset rikkoivat Vanhan liiton, menettivät oikeudet siihen, ja sen sijasta Herra armossaan tarjosi Uutta liittoa, joka heidän olisi pitänyt ottaa vastaan (Jer.31:31; Luuk.2220; Hebr.8:8). Sentähden ei ole olemassa mitään liittoa, johon juutalaiset voisivat tänä päivänä vedota, paitsi tämä Kristuksessa tehty Uusi liitto. Sillä Hänessä toteutuu Jumalan liiton ydinasia, joka on lupaus: "Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä 'on'; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden 'amen', Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme" (2.Kor.1:20). Sentähden se, joka haluaa pysyä Raamatun juutalaisuudessa, hylkää juutalaisuuden ulkokuoren, seremonialakien kurjan sisällön ja ottaa sensijaan riemuiten vastaan Uuden liiton Kristuksen veressä.
Tutkittuamme nyt nykyajan juutalaisuutta ja verrattuamme sitä juutalaisuuteen hengellisesti ymmärrettynä Raamatussa, voimme tulla ainoastaan siihen johtopäätökseen, että nykyajan juutalaisuus raamatullisesti ymmärrettynä on väärä uskonto ja sitä olisi kohdeltava sen mukaisesti. Emme tarkoita tällä sitä, että sen kannattajia pitäisi kohdella halveksivasti, vaan sen sijaan kiinnittää huomiota evankelioinnin akuuttiin tarpeeseen heidän kohdallaan.
Niitä, jotka kutsuvat itseään nykyään edelleen juutalaisiksi, mutta eivät ole Herran Jeesuksen Kristuksen seuraajia eivätkä ole siten tulleet osaksi Hänen seurakuntaansa, ei pitäisi kohdella heidän tottelemattomuudestaan huolimatta ikäänkuin he olisivat erityinen ihmisluokka ja yhä Jumalan suosion alla. Samoin kuin kaikkien muidenkin ihmisten, on heidänkin kuultava ja uskottava Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.
Jumala ei ole määrännyt eikä luonut nykyajan juutalaisuutta, jota ei pidä sekoittaa Jumalan määräämään ja luomaan uskontoon, jonka voimme lukea Vanhasta testamentista. Nykyajan juutalaisuus syntyi Baabelin pakkosiirtolaisuudesta vapautumisen jälkeen. Se on uskonto, jota Herra Jeesus vastusti railakkaasti maallisen toimintansa aikana. Se on väärä uskonto—eksytystä Jumalan määräämältä tieltä.
Mutta saatat nyt sanoa: "entä jos nykyajan juutalainen noudattaa Vanhaa Testamenttia kirjaimellisesti ja on hyvin oikeaoppinen?" Se on todellisuudessa mahdotonta seuraavista syistä: 1) Ei ole enää olemassa mitään temppeliä, jossa voisi uhrata; 2) pappeus on poistettu; 3) koko leeviläinen seremonialaki päättyi ristillä. Huomaamme itse asiassa, että kaikki Vanhan liiton armotalouskauteen kuuluvat tekijät täyttyvät ja toteutuvat Kristuksessa. Jos ihmiset lukisivat Room.4:n; Room.9-11:n; Gal. 3& 4:n; Hebr.7-10:n uskon silmin, mitään näistä ongelmista ei syntyisi. Miten tärkeää onkaan ymmärtää nämä asiat, jotta kykenemme evankelioimaan Jumalaa kunnioittavalla tavalla.
Sentähden, kun juutalaiset nyt on hajotettu ympäri maailmaa ja tehty raunioiksi, kauhistukseksi, ivan vihellykseksi ja kiroukseksi—5.Moos.28:15 & 64:n liittokirouksen toteutumana ja sen perusteella, mitä he vetivät päälleen sanoessaan: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle" (Matt.27:25)—on pelastuksen toivo jokaiselle juutalaiselle ainoastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tottelemisessa.
Room.10:16-17: "Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias [oik. Jesaja] sanoo: 'Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?' Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
Niinpä meidän on sanottava lopuksi, että ainoa tosi juutalainen nykyään on se, joka on siirtynyt Kristukseen—joka on "Israelin AINOA toivo", niinkuin tulemme huomaamaan tutkimuksemme seuraavassa osassa.
Tutkiskeltuamme edellä juutalaisuutta henkilökohtaisella tasolla—määritellen, kuka on tosi juutalainen ja asettamalla sen vastakkain nykyajan juutalaisuuden kanssa—me lähdemme nyt tutkimaan juutalaisuutta yhteisöllisellä tasolla keskittyen siihen väitteiden kirjoon, joita monet kristityt ovat esittäneet nykyajan maallisesta Israelin valtiosta.
On tärkeää huomata, ettemme saisi antaa sen seikan vaikuttaa itseemme, että niin monilla ihmisillä on sellaisia käsityksiä juutalaisuudesta ja Israelista, joita tässä käsittelemme. Se tosiasia, että suunnattoman suuret joukot kristityiksi tunnustautuvia uskoo tiettyihin opetuksiin—miten kiihkeästi tai tosissaan he sitten uskovatkin—ei silti todista, että itse opetus olisi oikein. Miljoonat vilpittömät, innokkaat kristityt uskovat paljon siitä huijauksesta, jota Israelista ja juutalaisuudesta nykyään levitetään ja nämä opetukset ovat päässeet luikertelemaan laajalti arvostettuihin Raamatun selitysteoksiin huolimatta siitä, että niitä vastaan on kirjoitettu laajalti aineistoa, joka kumoaa nuo väärät opetukset. Tekeekö noiden väärien opetusten levinneisyys niistä luotettavia? Ei tietenkään. Pelkät tunnustavien kristittyjen lukumäärät, jotka uskovat tiettyyn asiaan, ei ole luotettava osoitus siitä, että tuo opetus olisi oikea.
Alkuseurakunnan aikana nousi lempeä aleksandrialainen diakoni silloin vallitsevaa harhaoppia areiolaisuutta vastaan. Se kieltää kolminaisuuden ja Kristuksen jumaluuden. Sen takia hänet tunnettiin nimityksellä Athanasius Contra Mundi ("Athanasius maailmaa vastaan")—mikä kertoo siitä, että yksi vähäpätöinen mies oli noussut joukkoja vastaan—ja hänet karkotettiin maastaan viisi kertaa ja "sopimus oli tehty" hänen murhaamisestaan. Mutta historia kertoo myös siitä tosiasiasta—niinkuin niin usein tapahtuu—että joukot olivat väärässä ja Athanasius oikeassa. On perusteltua sanoa, että ellei (inhimillisesti katsoen) Athanasius olisi vastustanut tunnustavien kristittyjen enemmistön uskomuksia tuossa vaiheessa, ei nykyään olisi enää mitään evankeliumia, jota saarnata. Kristillinen totuus olisi hävinnyt. Sellaista on seurakunnan enemmistön käsitys minä tahansa aikana! Totuutta ei koskaan tee totuudeksi niiden ihmisten lukumäärä, jotka siihen uskovat.
Valtava osoitus Jumalan kaikkivaltiudesta on se, että seurakunnissa esiintyy aina aika ajoin harhaoppeja ja vääriä uskomusjärjestelmiä, jotka sytyttävät Kristuksen ruumiin eloon ja saavat totuuden tulemaan lopulta esiin (1.Kor.11:19; vrt. 1.Joh.2:18-20). Ja sitten Herra aina herättää opettajia, jotka kykenevät vastustamaan menestyksekkäästi niitä, jotka kätkevät totuuden valheen kiehtoviin helmoihin. Älä unohda, että käytännöllisesti katsoen kaikissa seurakunnan historian vaiheissa on ollut paljon enemmän kristityiksi tunnustautuvia, jotka pitävät kiinni valitsemistaan vääristä, mutkikkaista ja ihmistekoisista järjestelmistä, kuin niitä, jotka pitävät kiinni Raamatun yksinkertaisista totuuksista.
Ehtymätön totuudenjano ei ole koskaan ollut ensisijaista kristillisissä seurakunnissa yleensä. Totuudesta kiinni pitäminen on epämukavaa ja sen saavuttaminen vaatii syvällisempää tutkiskelua; mutta useimmat kristityiksi tunnustautuvat haluavat mukavuutta ja näyttävät valitsevan pinnallisuuden. Kun Paavali puhui ajasta, jolloin ihmiset seurakunnissa haalisivat itselleen vääriä opettajia, koska heidän korvansa suorastaan syyhyävät kuulla heitä (2.Tim.4:3)—vaikka hän olisi kyllä voinut puhua lähes jokaisen seurakunnan vaiheen vallitsevasta tilanteesta—pitää kyllä kyseenalaisten opetusten valtava määrä paikkansa omana aikanamme.
Älkäämme siis kauhistuko niiden suurta määrää, jotka saattavat uskoa jotain. Se ei ole mikään totuuden barometri, koska kaikkein eksyttävimmillä uskonnoilla on ollut myös laajin kannatus, kun taas Raamatussa käytetään uskollisista nimitystä "jäännös".
Esitettyämme sen, miten Raamattu määrittelee tosi juutalaisen verrattuna "niihin, jotka sanovat olevansa juutalaisia, mutta eivät ole", tutkikaamme nyt pääväitteitä, joita kansallisvaltio Israelista nykyään esitetään.

Joidenkin yleisten Israelia ja juutalaisuutta koskevien väitteiden analysointia

Väite nro 1: "Lähi-idän kansallisvaltion Israelin perustaminen nykyaikana on Raamatun profetian toteutumista"

Tämä väite perustuu ensisijaisesti kahteen väärään käsitykseen. Ensiksikin siihen, että Aabrahamille annettu maata koskeva lupaus ei ole koskaan toteutunut Vanhan testamentin aikana ja odottaa sen takia toteutumistaan täydellisesti ja nykyinen Israelin valtio on sen toteutumisen ensimmäinen vaihe. Toinen virheellinen käsitys on se, että VT:N profetiat, jotka näyttävät puhuvan Israelin kansakunnalle palautettavasta maa-alueesta, joka ei ole vielä toteutunut. Näihin väitteisiin me vastaamme:

1. Maata koskeva lupaus täytettiin Vanhan Testamentin aikana

Eräs pääväitteistä, joita tietyt tahot esittävät on, että Aabrahamille annettu maata koskeva lupaus ei koskaan täyttynyt Vanhan Testamentin aikana. Mutta Jumalan Sana puhuu aivan muuta. Jumalan Aabrahamille antamat kaksi lupausta olivat jälkeläisten paljous ja tietty maa-alue, joka määritellään hyvin selvästi. Nämä asiat esitetään Raamatussa selkeästi:
"minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla" (1.Moos.22:17).
"Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka" (1.Moos.15:18).
Avainsanat on lihavoitu. Ne eivät kuitenkaan enää odota täyttymystään, sillä Salomon hallinnon ajalta löydämme toteamuksen, joka on käytännöllisesti katsoen peilikuva 1. Mooseksenkirjassa esitetyistä lupauksista. 1.Kun.4:20-21:stä voimme lukea:
"Juudaa ja Israelia oli paljon, niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla; he söivät ja joivat ja olivat iloisia. Ja Salomo hallitsi kaikkia valtakuntia Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti".
Tämä on täsmälleen sama maa-alue, josta Jumala puhuu antaessaan Aabrahamille lupauksensa (vrt. 2.Aikak.9:26). Ja palattuaan pakkosiirtolaisuudesta leeviläiset ja muut kohottivat mahtavan rukouksen Herralle, jossa he sanoivat:
"Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin ja veit hänet pois Kaldean Uurista ja annoit hänelle nimen Aabraham. Ja sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi sinua kohtaan, ja niin sinä teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisillensä kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Ja lupauksesi sinä olet täyttänyt, sillä sinä olet vanhurskas" (Neh.9:7-8).
Mutta he eivät olleet epätietoisia lopputuloksesta. Päinvastoin kuin nykyajan sekaannuksissa olevat uusjuutalaistajat, he eivät odottaneet tuon maasta annetun lupauksen täyttymistä tulevaisuudessa, sillä he sanoivat heti: "Ja lupauksesi sinä olet täyttänyt, sillä sinä olet vanhurskas" (Neh.9:8). "Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen; ja he ottivat sen omaksensa ja asettuivat siihen...Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui" (Joos.21:43, 45). Ja kuten myös psalminkirjoittaja huudahtaa: "Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa. Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan. Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt, että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!" (Ps.105:42-44)
Toinen tähän maasta annettuun lupaukseen liittyvä puoli on se, että sen sanotaan annetun Israelille "ikuisiksi ajoiksi". Tämän käsityksen tueksi nykyajan juutalaistajat lainaavat usein 1.Moos.13:14-15:ä:
Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: 'Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi".
He väittävät, että koska tekstissä sanotaan "ikuisiksi ajoiksi", sen täytyy olla voimassa tänäänkin ja tuo maa-alue on siksi otettava takaisin väkivalloin. Mutta kuitenkin kun ymmärtää Vanhan liiton lupausten symbolisen luonteen, selviää myös maata koskevan lupauksen "ikuisuus". On selvää, ettei tiettyä maantieteellistä maa-aluetta voida antaa kenellekään ikuisiksi ajoiksi, koska me tiedämme muiden raamatunkohtien perusteella, että koko maa palaa tuomion tulessa poroksi (2.Piet.3:10). Sen takia ei mitään maa-aluetta voida omistaa ikuisesti.
Sanonta "ikuisiksi ajoiksi" voidaan kuitenkin ymmärtää, kun käsittää, että Luvattu maa on aina ollut taivaan symboli, joka on ikuinen. Samoin kuin konkreettinen Israelin kansakunta viittasi seurakuntaan, samoin konkreettinen maa-alue viittasi iankaikkisuuteen. Todelliseen Luvattuun maahan pääseminen on iankaikkisuuteen siirtymistä.
Israelin kantaisät ymmärsivät oikein hyvin tämän "ikuisuuden" symbolisen puolen koskien maata. Esimerkiksi Aabraham "eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala" (Hebr.11:9-10).
Päinvastoin kuin nykyajan juutalaistajat, jotka näkevät maasta annetun lupauksen kaiken hengellisen elämän täyttymyksenä ja päämääränä, kantaisät tunnustivat "olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä"(Hebr.11.13) ja he "pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen" (Hebr.11:16). He tiesivät varsin hyvin, että ikuisiksi ajoiksi annettavaa maata koskeva lupaus oli lupaus hengellisestä kodista iankaikkisuudessa.
Aikamme juutalaisten ja myös monien kristittyjen ongelmana on, että he eivät hyväksy sitä, että lupaus maantieteellisestä maa-alueesta oli annettu täytettäväksi Vanhan Testamentin aikakautena, joka on nyt vanhentunut: "Sanoessaan 'uuden' hän [Jumala] on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi" (Hebr.8:13). Maata koskeva lupaus on täyttynyt jo kauan sitten. Siksi me voimme lopuksi sanoa, että Lähi-idän kansallisvaltio Israel ei voi mitenkään olla Raamatun profetian toteutumista, vaan päinvastoin, se on terrorismin ja kansainvälisten politiittisten hankkeiden tulosta.37
Toinen tapa, jolla vastaamme väitteeseen, jonka mukaan tämän päivän Lähi-idän kansallisvaltio Israel olisi Raamatun profetian toteutumista, on se, että

2. Israelin palauttaminen takaisin VT:n aikana on aina perustunut ainoastaan selkeisiin ehtoihin

Monet nykyajan kristityt, jotka yksinkertaisesti hyväksyvät käsityksen, jonka mukaan nykyajan Israel olisi Raamatun profetian toteutumista, näyttävät sivuuttavan tämän tärkeän tosiasian. Jer.50:4-5:ssä meille esitetään klassinen esimerkki niistä ehdoista, jotka oli asetettu Israelin kansan ennalleen asettamiselle:
"Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa. Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. 'Tulkaa!' He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman."
Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti Israelin ennallistamista Jumalan tarkoituksia varten. Mutta huomaa, että siihen liittyy ehtoja. Koskaan emme näe Raamatussa, että Israel palautettaisiin ennalleen ilman,että nuo ehdot olisi täytetty.
Tällaisen ennalleen palauttamisen ensimmäinen ehto on
i. Syvällinen parannuksen teko
Me voimme lukea: "he kulkevat itkien lakkaamatta". Se on selvä merkki tulevasta ennalleen palauttamisesta. Toivo ennalleen palauttamisesta ei koske yksinkertaisesti vain takaisin maahan palauttamista, vaan palauttamista takaisin Herran yhteyteen. Ja se edellyttää syvällistä parannuksentekoa sydämessä. Tämä on peruslaki, joka koskee kaikenlaista ennalleen asettamista Raamatussa—olkoot sitten kysymyksessä yhteisö tai yksilö.
Monta, monta kertaa näemme Vanhan Testamentin kirjoittajien ilmaisevan Jumalan asenteen olevan, ettei Hänellä ole aikaa pelkille ulkonaisille jumalanpalvelusmenoille, vaan sen sijaan Hän haluaa katuvaa sydäntä ja parannusta tekevää mieltä. Ja se juuri laukaisee ennalleen palauttamisen. Muita raamatunkohtia, jotka osoittavat selvästi, että tarvitaan parannusta ennenkuin voi tapahtua ennalleen asettamista, ovat: Dan.9:1-6; Neh.1:4-11.
Olemmeko sitä mieltä, että tällainne parannuksenteko on johtanut nykyajan Israelin valtion perustamiseen? Ei suinkaan. Oli ainostaan kansallisylpeyttä, katkeruutta koetuista vainoista ja halu "vaatia oikeuksiaan" kansalliseen kotimaahan. Kauhistuttava totuus on se, että ellei parannusta tehdä liiton rikkomisesta ja Messiaan torjumisesta, joutuvat juutalaiset ja samoin ei-uskovat pakanat kohtaamaan vaikeuksia ja elämään ilman todellista yhteyttä Herraan.
Toinen ehto Israelin ennalleen asettamiselle on
ii. Uskollisuus Jumalaa kohtaan
Huomaa, että Jer.50:4-5:ssä sanotaan ennalleen palautetusta kansakunnasta, että "he etsivät Herraa". Mitä tarkoittaa Herran etsiminen? Se tarkoittaa varmasti sitä, että haluaa olla Herran opetuslapsi, haluaa totella Häntä ja vaeltaa Hänen teillään. Avainteksi tässä asiassa on 5.Moos.30:1-3:
"Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkottanut, ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken, niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut."
Tässä me näemme, että sääli Israelia kohtaan ja sen kokoaminen yhteen Jumalan kansana riippuu siitä, että he palaavat ensin Herran tykö ja "kuulevat Hänen ääntänsä". Ja se on tosiaankin se henki, joka voitiin havaita juutalaisissa heidän palatessaan Baabelin vankeudesta:
"Sillä ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä alkoi lähtö Baabelista; ja viidennen kuun ensimmäisenä päivänä hän tuli Jerusalemiin, koska Jumalan hyvä käsi oli hänen päällänsä. Sillä Esra oli kiinnittänyt sydämensä Herran lain tutkimiseen, seuratakseen sitä ja opettaakseen Israelissa lakia ja oikeutta" (Esra 7:9-10).
Mitä pitäisi tältä pohjalta sanoa nykyisestä Israelin valtiosta? Sillä sitä ei ole perustettu tottelevaisuudelle Jumalan käskyjä kohtaan, joiden korkein ilmaus on ristin jälkeisenä aikakautena tottelevaisuus Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan (vrt. 1.Piet.4:17). Varmastikaan eivät nykyajan juutalaiset ole etsineet Jumalaa, muutoin he olisivat käsittäneet, että he eivät ole enää Mooseksen, vaan Kristuksen alaisia.
Toinen edellytys Israelin ennalleen palauttamiselle on
iii. olla tosi sionisteja
Luemme Jer.50:-5:stä Israelista, joka haluaa, että se palautetaan ennalleen: "Siionia he kysyvät".
Nykyajan Israel on alkanut käyttää väärin sanaa Siion, pääasiassa siksi, että se ymmärtää taivaalliset asiat maallisesti. Raamatussa on "sionisti" sellainen, joka haluaa olla siellä, missä Jumala erityisesti ilmestyy läsnäolollaan: "Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme, tykö"(Jer.31:6). Siion on Jumalan asuinpaikka suhteessa Hänen luotuihinsa: "Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa" (Ps.132:13). "Ja Herra on asuva Siionissa" (Jooel 3:21).
Me näemme sen toteutuneena Vanhan Testamentin aikoina Jerusalemin kaupungin kohdalla, jossa temppeli oli ja joka oli hengellisen elämän keskus noina aikoina. Sitten taas Uuden liiton aikana me näemme sanaa Siion käytettävän Kristuksen ruumiista, seurakunnasta (Hebr.12:22-23). Sanan Siion lopullinen merkitys on kuitenkin taivas uudessa maailmankaikkeudessa, kun kaikki on asetettu kohdalleen, kuten näemme taivaallisen Jerusalemin kuvauksesta Ilmestyskirjan viimeisissä luvuissa.
Jos nykyajan israelilaiset olisivat vakavissaan "kysymässä tietä Siioniin" ja heidät sitten palautettaisiin ennalleen, he tulisivat seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen, jossa Herra asuu Pyhän Henkensä kautta.
Toinen ehto Israelin ennalleen asettamiselle on
iv. Aidon hengellisyyden harjoittaminen
Tekstissä sanotaan: "Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt". Kasvonsa käännettyinä sitä kohti, ts. vilpittömästi uskoen. Esiintyisi hengellistä uskollisuutta. Miten voisi olla olemassa hengellistä uskollisuutta tämän päivän Israelissa, kun se etsii Siionia väärästä paikasta ja vastustaa niin suuressa määrin Messiasta, joka tuli jo lähes kaksi tuhatta vuotta sitten?
Vielä yksi ehto Israelin palauttamiselle entiselleen on
v. Halu olla jatkuvassa liittosuhteessa Jumalan kanssa
Israelista, joka toivoo Jumalalta ennalleen asettamista, sanotaan: "He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman". Mutta me olemme jo edellä osoittaneet, että Israel ei noudattanut Vanhan Testamentin liittoa ja torjui uuden, Kristuksen veressä solmitun liiton.
Mitä tämä kaikki todistaakaan nykyajan Israelista Lähi-idässä? Me saamme Raamatusta kuvan Israelin entiselleen palauttamisen ehdoista, joihin sisältyy mitä syvällisintä hengellisyyttä, katumusta, halua kuulua Jumalan kansaan ja liiton tottelemista. Sitäkö me näemme nk. ennalleen asetetussa nykyajan Israelissa Lähi-idässä?
Nykyajan Israel on maallinen valtio. Se pitää Siioninaan nationalistista politiikkaa harjoittavien ihmisten johtamaa maanpäällistä maa-aluetta eikä Jumalan asuinpaikkaa. Se sortaa avuttomia ihmisiä tavalla, joka halveksii Jumalan lakia mitä dramaattisemmin. Luemme esimerkiksi Toorasta: "Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa" (2.Moos.22:21). Pitäkäämme mielessämme, että juuri tämä käsky tulee välittömästi seuraavien käskyjen jälkeen: "Velhonaisen älä salli elää. Jokainen, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla. Joka uhraa muille jumalille kuin Herralle, ainoalle, olkoon vihitty tuhon omaksi". Näin vakavasti Jumala haluaa kansansa auttavan kärsiviä, avuttomia ja sorrettuja muukalaisia. Loppujen lopuksi on lain täyttymys rakkaus (Room.13:10; 5:14). Kaikki tällainen on täysin vastoin Jaakobin kirjeessään määrittelemiä kolmea tosi uskonnon merkkiä: "Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan" (Jaak.1:27a). Avuttomien ja kärsivien auttaminen on Jumalan lain ydinasia, jonka pitää kuulua pelastettujen elämään (Ef.2:10; Tiit.2:13-14). Sanomalla muuta viedään laista sen ydin ja annetaan reunat "liberaaliteologeille", jotka luulevat, että uskonnossa on kysymys ainoastaan vääryyksien oikeiasemisesta. J.C. Ryle totesikin:"Teot eivät meitä vanhurskauta, mutta vanhurskautettu ihminen tekee tekoja". Ihmiset, jotka ovat liittosuhteessa Jumalan kanssa, eivät ole brutaaleja eivätkä sellaisia maailmankaan silmissä. Miettikää israelilaisten brutaaliutta palestiinalaisia kohtaan ja Israelin valtion suojelupoliisin Mossadin väkivaltaista röyhkeyttä. Miten silloin voisi nykyajan Israelin valtio elää noudattaen edes Mooseksen ajalta olevaa vanhaa liittoa? Kuten rohkea israelilainen kommentaattori, tri Israel Shahak uskalsi lausua: "'Juutalaisten valtion' järjestäytyneiden diasporassa asuvien juutalaisten tuella harjoittaman vainon ja diskriminaation laajuus ei-juutalaisia kohtaan on myöskin valtavan paljon suurempaa kuin se kärsimys, jota sen viholliset aiheuttavat sille."38
Nykyajan Israel ei ole tottelematon ainoastaan Vanhaa liittoa kohtaan, vaan se ei myöskään piittaa Uudesta liitosta, joka nyt on voimassa ja josta heille profetoitiin Jer.31:31-34:ssä. Missään ei Raamatussa puolleta "ennalleen palauttamista epäuskossa", niinkuin niin usein nykyään väitetään. Miten sitten voisi nykyinen Lähi-idän maa-alueella sijaitseva Israelin kansallisvaltio olla Raamatun profetian täyttymys?
Tähän mennessä olemme osoittaneet, että maata koskeva lupaus täyttyi Vanhan Testamentin aikana ja että Israelin palauttaminen maahansa Vanhan Testamentin aikana perustui selviin ehtoihin. Vielä on lisäksi olemassa eräs toinenkin asia, joka todistaa, että nykyajan Israelin kansallisvaltion perustaminen ei voi mitenkään olla Raamatun profetian täyttymystä:

III. Israelin todellinen toivo ei ole Israelin maa-alueen palauttaminen, vaan heidän palaamisensa Jeesuksen Kristuksen luo Hänen ensimmäisen tulemuksensa jälkeen

Vanhan Testamentin profetiat, jotka näyttävät puhuvan Israelin kansakunnan palauttamisesta takaisin perimäänsä maahan, toteutuivat joko Baabelin pakkosiirtolaisuuden päätyttyä tai niiden on ymmärrettävä tarkoittavan kuvaannollisesti Messiaan yhteyteen kokoontumista Hänen ensimmäisen tulemuksensa jälkeen. Juuri tässä kohtaa tapahtuu varsinainen Raamatun opetuksen vastustus. Se, ettei kyetä hyväksymään sitä, että Herra voi puhua kuvaannollisesti profetoidessaan Vanhassa testamentissa Israelin tulevasta ennalleen asettamisesta, on eräs pääsyitä sekaannukseen koskien Israelin todellista perintöä.
Eräs pääongelmista tässä asiassa on se, että monet nykyajan kristityt—varsinkin ne, jotka uskovat, että Jumalan suunnitelmissa on yhä olemassa sijaa teokraattiselle Israelin valtiolle—olettavat, että jos joku tulkitsee VT:n profetioita kuvaannollisesti eikä kirjaimellisesti, hänen asenteensa Raamattuun on liberaalinen, jopa luopumusta osoittava. Tämä on kuitenkin väärä johtopäätös. On aivan totta, että liberaaliteologit allegorisoivat Jumalan Sanaa sellaisissa kohdissa, joissa Raamattua olisi tulkittava kirjaimellisesti. Mutta se ei merkitse sitä, ettei Raamattua pitäisi koskaan ymmärtää kuvaannollisesti, ettei syyllistyttäisi olemaan liberaaliteologeja! Kun esimerkiksi luemme, että enkeli tuli taivaasta, "jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään" (Ilm.20:1), onko meidän tulkittava se kirjaimellisesti? Onko tässä kysymys konkreettisista, metallisista lenkeistä muodostuneista kahleista? Ja jos joku tulkitsee tämän kuvaannollisersti, tekeekö se hänestä luopion? Varmasti ei!
Kuitenkin kun puhutaan VT:n Israelia koskevista profetioista, saavat monet hyperkirjaimellisuuskohtauksen ja tuomitsevat jokaisen, joka uskaltaa hengellistää sellaista raamatunkohtaa millään tavoin. Vaikka onkin totta, että allegorisoinnissa on vaaransa ja ettei "yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä" (2.Piet.1:20), on kuitenkin olemassa luotettavat säännöt, jotka on esitetty Jumalan Sanassa. Tässä on eräs klassinen esimerkki. Otetaanpa vaikka Aamos 9:11-15, jossa sanotaan:
"Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi kuin se oli muinaisina päivinä, niin että he saavat omiksensa Edomin jäännöksen ja kaikki pakanakansat, jotka minun nimiini otetaan, sanoo Herra, joka tämän tekee. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kyntäjä tavoittaa leikkaajan ja rypäleitten polkija siemenenkylväjän, jolloin vuoret tiukkuvat rypälemehua ja kaikki kukkulat kuohkeiksi muuttuvat. Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi."
Jos tämä profetia käsitetään täysin kirjaimellisesti, näyttää päällisin puolin siltä, että tässä on profetia maallisen Jerusalemin temppelin jälleenrakentamisesta ja Jumalan kansan Israelin palauttamisesta takaisin maahansa. Vaikka asia saattaisikin vaikuttaa siltä satunnaisesta lukijasta, on meidän, jos haluamme olla uskollisia Sanalle, otettava huomioon se tosiasia, että muualla Raamatussa tulkitaan tämä kohta hyvin eri tavalla. Sillä kun jotkut juutalaistajat aiheuttivat ongelmia alkuseurakunnassa sanomalla, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava, jotta he voisivat pelastua (taas yksi esimerkki siitä, etteivät he kyenneet ymmärtämään asioita hengellisesti), kutsuttiin kokoon kokous päättämään asiasta. Sen jälkeen, kun asiasta oli keskusteltu, vaikenivat kaikki muut ja Jaakob esitti viisaan mielipiteensä asiasta:
"Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan: minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'" (Ap.t.15:13-18).
Ymmärrätkö, mitä Jaakob sanoo? Hän lainaa tässä täsmälleen edellä esitettyä Aamos 9:n kohtaa, jonka olisi voinut tulkita tarkoittavan tulevaa maallista Israelin kansakunnan palauttamista maahansa. Tässä meille kuitenkin annetaan oikean eksegeesin malli sellaisten VT:n tekstien tulkitsemiseen, jotka näyttäisivät tarkoittavan Daavidin valtakunnan maallista palauttamista, jolloin se saisi takaisin hallintaansa ympärillä olevat ei-israelilaiset kansakunnat, jotka olivat joskus olleet Daavidin hallitsemia.
Nykyajan ei-uskova juutalainen, jonka silmillä on side hänen lukiessaan Raamattua, näkee ainoastaan maallisen valtakunnan ja maallisen hallinnon samoin kuin Kristuksenkin ajan sokaistuneet juutalaiset (Joh.6:15; 18:36; Luuk.17:20; Ap.t.1:6). Häntä ovat nyt ryhtyneet tukemaan nykyajan ylikirjaimellisesti Raamattua tulkitsevat fundamentalistiset kristityt, jotka eivät noudata Jaakobin esimerkkiä Raamatun tulkinnassaan. Sillä Jaakob paljastaa yksinkertaisesti, että "Daavidin majan" jälleenrakentaminen on kuvaannollinen viittaus Jeesuksen Kristuksen Uuden liiton seurakunnan rakentamiseen, johon kuuluisivat myös pakanat. Itse asiassa osoittaa Jaakob tässä, että Raamattu todellakin opettaa eräänlaista "korvausteologiaa". Uuden Testamentin seurakunta on korvannut Vanhan Testamentin ilmestysmajan ja temppelin, jotka olivat teokraattisen Israelin kansakunnan sydän ja sielu (vrt. 2.Kor.6:16; Ef.2:21). Seurakunta on nykyajan Israel!
Tämän takia me sanomme—vastauksena väitteeseen, että Lähi-idän nykyinen kansallisvaltio Israel olisi Raamatun profetian täyttymys—että Israelin todellinen toivo ei ole palaaminen maanpäälliseen maa-alueeseen, vaan Jeesuksen Kristuksen luo Hänen ensimmäisen tulemuksensa jälkeen. Me löydämme lisätodisteita tästä valtavasta tosiasiasta apostolien sanoista. Kun esimerkiksi Paavali saapui Roomaan, hän kutsui kokoon juutalaisten johtajien kokouksen esittääkseen heille asiansa. Esityksessään Paavali kertoo heille, miksi hän on vankina:
"Tästä syystä minä nyt olen kutsunut teidät, saadakseni nähdä ja puhutella teitä; sillä Israelin toivon tähden minä kannan tätä kahletta" (Ap.t.28:20).
Mikä oli tämä "Israelin toivo", jonka takia Paavali oli syytettynä? Mitä sanomaa Israelin toivosta oli Paavali saarnannut, joka niin kovasti loukkasi juutalaisia? Oliko se sanoma Israelin tulevasta palauttamisesta takaisin siihen maahan, jonka hallitsijana oli ollut maallinen, Daavidin kaltainen kuningas? Ei suinkaan, sillä se olisi ollut täysin hyväksyttävää. Suuressa raamatunselitysteoksessaan Matthew Henry esittää havainnollisen selostuksen näistä Paavalin sanoista juutalaisille johtajille, josta käy selvästi ilmi, mikä on Israelin todellinen toivo:
"He halusivat ihmisten edelleen odottavan Messiasta, joka vapauttaisi heidät Rooman ikeestä ja tekisi heistä suuria ja hyvinvoivia maan päällä ja juuri se on vallannut heidän ajatusmaailmansa; ja he ovat vihaisia minulle, koska ohjaan heidät odottamaan toiseen maailmaan kuuluvia suuria asioita ja taivuttelen heitä ottamaan vastaan Messiaan, joka takaa heille nuo asiat eikä ulkonaista voimaa ja loistoa. Minä haluan saattaa teidät siihen hengelliseen ja iankaikkiseen siunaukseen, johon teidän isänne olivat kiinnittäneet katseensa, ja siitä syystä he minua vihaavat—koska haluan irrottaa teidät siitä, mikä eksyttää Israelin ja aiheuttaa sille häpeän ja tuhon, joka on maallisen Messiaan käsite, ja johtaa teidät sen sijaan siihen, mikä on Israelin tosi ja todellinen toivo ja kaikkien isille annettujen lupausten aitoon merkitykseen, hengelliseen pyhyyden ja rakkauden valtakuntaan, joka on pystytetty ihmisten sydämiin, joka valmistaa heitä luvattuun kuolleitten iloiseen ylösnousemukseen ja elämään tulevassa maailmassa."39
Miten mestarillinen tämä Matthew Henryn yhteenveto onkaan Paavalin sanojen merkityksestä. Se, "mikä eksyttää Israelin" on aina ollut jatkuva käsitys ajallisesta Messiaasta ja maallisesta Israelin valtakunnasta. Mutta "Israelin tosi ja todellinen toivo" on se hengellinen valtakunta, joka perustuu Messiaan, Herran Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, jonka ainoana maanpäällisenä ilmauksena on seurakunta, joka on uloskutsuttu Hänen nimessään. Israelin ainoa toivo on "Pelastaja", josta sanotaan: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä" (Room.11:26-27). Synnit voidaan ottaa pois ainoastaan Kristuksen veressä Hänen Uudessa liitossaan; ja se on Israelin ainoa toivo.
Ja sen takia me huomaamme, että kaikki vanhurskaat, hurskaat juutalaiset, kuten esimerkiksi Simeon, jotka elivät inkarnaation aikoihin, odottivat "Israelin lohdutusta" (Luuk.2:25). Sillä sellaisille ihmisille kuin Simeon, Anna, Sakarias, Maria, Joosef ja kaikelle Israelin vanhurskaalle jäännökselle, jotka elivät siihen aikaan, kun Jumalan Poika tuli lihaksi, juutalaisten valtakunnan toteutumisen keskipisteenä oli usko Herraan Jeesukseen Kristukseen "Israelin toivona" ja "Israelin lohdutuksena". Evankeliumeissa—eikä muuallakaan Uudessa testamentissa—ei näy jälkeäkään sellaisesta, että Israelin toivo olisi maan takaisin saamisessa. Me voimme todellakin nähdä selvästi Raamatusta, että uskossa näkeminen teki Vanhan Testamentin uskoville mahdolliseksi keskittyä johonkin, joka oli korkeampaa kuin Lähi-idässä sijaitseva maapalanen! Meille kerrotaan esimerkiksi, että
"Uskon kautta hän [Aabraham] eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä: sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala" (Hebr.11:9-10).
Nuo kantaisät tiesivät, että luvatun maanpäällisen maa-alueen tuolla puolen oli jotain muuta. Todellakin, sen sijaan, että he olisivat riemuinneet oikeudestaan tiettyyn maa-alueeseen, he tunnustivat
"olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin" (Hebr.11:13-16).
Se oli tieto, jota kaikki hurskaat uskovat pitivät rakkaana Vanhan Testamentin aikoina. Heidän toivonaan oli taivaallinen maa, Jumalan valmistama kaupunki. Mikä kaupunki se on? Vastaus sisältyy tämän juutalaisille kääntyneille kirjoitetun kirjeen seuraavaan lukuun:
"vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri" (Hebr.12:22-24).
Elävän jumalan kaupunki, taivaallinen Jerusalem ei ole mikään muu kuin Jeesuksen Kristuksen välittämän Uuden liiton seurakunta, joka on sen Aabrahamille annetun lupauksen täyttymys, jonka mukaan hänen jälkeläisissään tulisivat kaikki maailman kansakunnat siunatuiksi. Ja me huomaamme Paavalin puhuvan tästä taivaallisesta Jerusalemista erinomaisessa vertauksessaan Gal.4:24-26:ssa, jossa hän puhuu Vanhan ja uuden liiton välisestä erosta. Toisaalta on olemassa se, joka "on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen...ja vastaa nykyistä Jerusalemia [ts. maanpäällistä Israelin valtiota]" ja toisaalta on olemassa se "Jerusalem, joka ylhäällä on [ts. Uuden liiton yhteisö]", joka "on vapaa, ja se on meidän äitimme", ts. meidän kaikkien äiti, jotka olemme Jumalan kansaa evankeliumin aikakautena.
Se "taivaallinen kaupunki", jota kantaisät odottivat, oli siis Jeesuksen Kristuksen seurakunta, johon kuuluu sekä juuutalaisia että pakanoita. Sentähden Herra Jeesus sanoi, että Aabraham "riemuitsi" siitä, että oli näkevä Hänen päivänsä (Joh.8:56). Pelastushistoriassa on tapahtunut siirtymä, jota jokainen hurskas juutalainen olisi odottanut: siirtymä maallisesta kansakunnasta (2.Moos.19:5-6) hengelliseksi kansakunnaksi (1.Piet.2:9-10), maallisesta Jerusalemista taivaalliseen Jerusalemiin, loppumattomista konkreettisten karitsojen, vuohien ja härkien uhraamisesta yhteen kertakaikkiseen hengelliseen Jumalan karitsan uhriin, joka ottaa pois juutalaisten ja kaikkiin maailman kansakuntiin kuuluvien synnit, jos he uskovat (Joh.10:14-16; 11:49-52).
Neljänsadan vuoden ajan oli Jumalan ilmoitus vaiennut hirvittävällä tavalla. Samoin kuin koko luomakunta nyt huokaa odottaessaan Jumalan adoptoimien lasten täyttä ilmestymistä, samoin maailma oli siihen aikaan täynnä odottavaa kaipausta sen Odotetun ilmestymistä kohtaan, joka on luonnostaan Jumalan poika. Ja tuon hetken lähestyessä oli Israelin hengellinen ilma niin sakeana odotuksesta, että sitä olisi voinut suorastaan leikata veitsellä. Siihen aikaan odottivat Sakarias, Elisabeth, Maria, Simeon ja Anna ja koko jäännös Toivoaan ja Lohdutustaan (Luuk.2:25). He eivät odottaneet maallista kuningasta, joka olisi johtanut kapinaa Rooman miehittäjiä vastaan. He eivät odottaneet maan palauttamista. Heidän toivonsa oli hengellistä. Kuten Simeon lausui:
"Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille" (Luuk.2:29-32).
Israelin toivo oli myös pakanoiden toivo. Eikä tuo toivo ollut Lähi-idässä sijaitseva maapalanen. Se oli pelastuksen toivo Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Ja kun lihaksi tullut Jumalan Poika kasvoi ja kutsui opetuslapset juutalaisten vanhurskaasta jäännöksestä, heistä tuli Uuden Liiton kansan—hengellisen kansakunnan, johon kuului yhdessä sekä juutalaisia että pakanoita—ensi hedelmä.
Sentähden, kaikista edellä luetelluista syistä me uskomme, että nykyajan Lähi-idän kansallisvaltio Israel ei voi mitenkään olla niiden Raamatun profetioiden toteutuma, joissa puhutaan Israelin ennalleen palauttamisesta.

Väite nro 2: "Israelin kansakunta on edelleen Jumalan valittu kansa tänään"

Nykyään kuulee aika paljon kiivasta keskustelua "korvausteologiasta", joka on pilkkanimi käsityksestä, jonka mukaan Uuden Testamentin seurakunta on nykyään Jumalan kansa (aivan niinkuin tässä artikkelissa opetetaan).
Monien mielessä vallitsee käsitys, jonka mukaan kansallinen Israel yhteisönä on yhä Jumalan valittu kansa. Mutta me ihmettelemme, ovatko he todella harkinneet vakavasti Raamatun selkeää todistusta. Sillä Jumalan sana osoittaa, että Israel on Jumalan tuomion alla kansakuntana—vaikka Jumala onkin aina halukas ottamaan vastaan Uuteen Liittoon yksittäisiä uskovia juutalaisia—ja että Israelin asema kansallisena uskonnollisena yksikkönä on päättynyt.
Israel rikkoi Vanhan Liiton ja menetti sillä tavoin kaikki oikeutensa siihen. Käytännöllisesti katsoen koko Israel—paitsi pieni jäännös— torjui Uuden Liiton Kristuksen veressä. Heidän johtajansa saivat aikaan heidän kauan odotetun Messiaansa tappamisen. On mielenkiintoista, että Vatikaani II:sta lähtien ei roomalaiskatolinen kirkko pidä enää juutalaisia kansakuntana vastuussa Messiaan tappamisesta. Hyvien suhteiden ylläpitämiseksi kristittyjen ja juutalaisten välillä esitetään tällaista väitettä nykyään laajalti. Mutta mitä sanookaan siitä Jumalan Sana? Ensiksikin Raamattu osoittaa, että juutalaiset torjuivat Jeesuksen: "Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan" (Joh.1:11). Kukaan ei väitä sitä vastaan. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki, sillä syyllisyys tuosta synnistä, joka silloin tuli Israelin päälle, on lähes käsittämättömän suuri. Ensiksikin nuhteli Herra Jeesus itse kansan johtajia syyttäen heitä:
"Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä" (Matt.23:32-35).
Hän näki itsensä torjumisen sen patologisen torjunnan huipentumana, joka oli vaivannut Israelin lapsia alusta alkaen. Kun he torjuivat Hänet, Hän esitti heille selvästi sen rangaistuksen, joka siitä seuraisi:
"Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Matt.21:42-43).
Ja Herra Jeesus ennusti, miten rangaistus Hänen torjumisestaan alkaisi kertoessaan vertauksen:
"Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina: tulkaa häihin'. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa" (Matt.22:2-7).
Tämä toteutui vuonna 70 j.Kr. Tituksen johtaman Rooman armeijan tuhotessa Jerusalemin, minkä Herra Jeesus oli profetoinut kirjaimellisesti:
"Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut" (Luuk.19:42-44).
Juutalaiset jopa kutsuivat itse tämän tuomion päälleen valitessaan Pontius Pilatuksen edessä mieluummin Jeesuksen ristiinnaulittavaksi kuin Barabbaan:
"Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: 'Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.' Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: 'Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle'" (Matt.2/:24-25).
Apostoli Paavali syytti heitä saarnoissaan seuraavilla tavoilla:
"hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte...Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte" (Ap.t.2:23,36).
"Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat" (Ap.t.3:14-15).
"niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte..." (Ap.t.4:10).
Ja Stefanus sanoi juutalaisille:
"Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat senVanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet" (Ap.t.7:52).
Ja Paavali kirjoitti Tessalonikan seurakunnalle:
"sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa.Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määrään asti" (1.Tess.2:14-16).
"Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määrään asti". Niinkuin jokainen voi todistaa, on viha, joka alkoi Jerusalemista vuonna 70 j.Kr. kantautunut jopa meidän aikaamme asti. Tässä Paavali viittaa niihin liiton rikkomisesta seuranneisiin kirouksiin, jotka on niin kauhistuttavalla ja havainnollisella tavalla kuvattu 5.Moos.28:15-68:ssa.
On varmasti selvästi nähtävissä, ettei Israelin kansakunta voi enää olla Jumalan valittu kansa. Uuden liiton seurakunta, johon kuuluu sekä kääntyneitä juutalaisia että kääntyneitä pakanoita, on nyt korvannut Vanhan liiton Israelin kansallisvaltion Jumalan nykyisenä kansana. Tämä on Uuden Testamentin perusopetus. Herra Jeesus Kristus itse varoitti, että niin tulisi käymään, kun hän lausui niille, jotka istuivat Mooseksen istuimella:"Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Matt.21:43). Ja Jumala profetoi sen Aabrahamille jo kauan sitten, kun Hän sanoi: "Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä" (1.Moos.22:18 jne.).
Ja kuitenkin meille sanotaan jatkuvasti, että juutalaiset ovat yhä Jumalan valittu kansa. Miten Jumalalla voi olla kaksi eri liittokansaa nykyään, kun Uusi liitto on korvannut Vanhan liiton? Minkä liiton alaisia ovat juutalaiset? On olemassa vain yksi liitto ja yksi liittokansa.
On painotettava sitä, ettei "korvaaminen", joka on tapahtunut ole suoraan "yksi yhdestä". Sillä Jumalan Uuden liiton kansa alkoi niiden hurskasten juutalaisten muodostamasta jäännöksestä, jotka ottivat vastaan Messiaansa. Siinä mielessä pelastus on tosiaankin "juutalaisista" (Joh.4.22). Uusi Israel alkoi siis juutalaisista, kasvoi Israelin kansasta ja siitä tuli Jumalan Uuden liiton kansan juuri. Mutta Jeesus itse sanoi, että niiden juutalaisten lisäksi, jotka uskoivat, tulisi olemaan myös
"muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa,ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen" (Joh.10:16).
" Yksi lauma ja yksi paimen!" EI ole olemassa kahta Jumalan liittokansaa—Israelia ja seurakuntaa, joista toinen olisi väliaikaisesti odottamassa. Jumalan liittokansa on yksi!
"Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat: sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä" (Ef.2:14-22).
Siksi on väärin opettaa, niinkuin jotkut nykyään tekevät, että Jumala kohtelee nyt eri tavalla juutalaisia ja pakanoita. Sekä juutalaiset että pakanat ovat synnin alla (Room.3:9). Näiden kahden välillä ei ole mitään erotusta; sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room.3:22-23).
"Vai onko Jumalka yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärilekkaamattomat uskon kautta" (Room.3:29-30).
Juutalaiset ja pakanat yhdessä. Jumala kohtelee heitä nyt yhtenä. Kuten Paavali sanoo: "Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan"(Gal.3:29).Sekä uskovat juutalaiset että uskovat pakanat ovat molemmat Aabrahamin tosi siementä nykyään,hengellisesti ymmärrettynä. Sen jälkeen, kun Siemen (Kristus) oli tullut, ei tarvittu enää teokraattista, Vanhan liiton lain alla olevaa Israelin valtiota. Israelin palauttaminen ennalleen ja pakanoiden pelastus ovat yksi ja sama asia: nimittäin Kristuksessa osa Hänen seurakuntaansa.

Väite nro 3: "Israelin valtion perustaminen vuonna 1948 on aloittanut prosessin, joka huipentuu elävien juutalaisten maailmanlaajuiseen kääntymykseen sen jälkeen, kun kaikki pakanat ovat pelastuneet"

Olemme jo käsitelleet Israelin valtion perustamista vuonna 1948, jonka emme usko edelläesittämistämme syistä olevan tiettyjen, Israelin ennalleen asettamista koskevien Raamatun profetioiden toteutuma. Käsitys, jonka mukaan Israelin valtion perustaminen johtaisi juutalaisten maailmanlaajuiseen joukkokääntymiseen on pääasiassa perustunut apostoli Paavalin sanoihin Roomalaiskirjeen 11. luvussa. Koko tämä Paavalin kirjoitusten osa on kuitenkin ymmärrettävä oikein. Monet näyttävät pitävän Roomalaiskirjeen 11. lukua eräänlaisena koodattuna profeetallisena sanomana, joka on tarkoitettu lopun aikoja varten—perusajatuksena se, että Israel yhteisöllisenä teokraattisena valtiona palautettaisiin entiseen loistoonsa, johon sisältyisi kaikkien elossa olevien juutalaisten maailmanlaajuinen kääntymys ja kokoontuminen yhteen, kun väliaikainen aikakausi (heidän käsitystensä mukaan) nimeltä "pakanoiden ajat" on ohi. Emme kuitenkaan usko, että Roomalaiskirjeen 11. luku tukisi sellaista käsitystä, kuten tulemme osoittamaan.
Koko Roomalaiskirjeen jakso 9-11 käsittelee ensisijaisesti Jumalan valinnan salaisuutta ja Jumalan kaikkivaltiasta pelastustyötä. Siinä mainitaan valinta Israelin ja juutalaisten osalta niin eksplisiittisesti kuin implisiittisestikin ainakin kymmenen kertaa. Nämä luvut eivät ole ihmiskeskeisiä eivätkä edes kansakeskeisiä, vaan jumalakeskeisiä. Tutkikaamme nyt tätä jaksoa tarkemmin, sillä siihen sisältyy avain kaikkeen kansallista Israelia koskevaan ajatteluumme.
Käsiteltyään vanhurskauden käsitettä, miten se saavutetaan (vanhurskautus) ja sen vaikutuksia uskovan elämässä (pyhitys) edellisissä kahdeksassa luvussa Paavali alkaa nyt puhua siitä, miten juutalaiset sopivat Jumalan pelastussuunnitelmaan ristin jälkeisenä aikana. Avain koko tähän jaksoon on Room.9:6-7:
"Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi."
Ellei ymmärrä tämän jakeen ratkaisevaa merkitystä, ei myöskään kykene käsittämään Paavalin (ja Pyhän Hengen) tarkoitusta kaikissa näissä kolmessa luvussa ja erityisesti sen huipentumaa Room.11:25-36:ssa. Sillä Paavali osoittaa, että voidakseen ymmärtää Israelin tilanteen Jumalan suunnitelmassa on ensin ymmärrettävä Jumalan tarkoitusperät valinnassa. Kun me siis tutkimme Israelia, meidän on käsitettävä, että
"eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi" (Room.9:8).
Paavali havainnollistaa tätä historiallisella esimerkillä Jaakobista ja Eesausta (Room.9:9-13). He ovat molemmat "lapsia lihan puolesta", ts. geneettisesti Aabrahamin jälkeläisiä. Mutta ainoastaan Jaakob on Jumalan valittu lapsi adoption kautta (vrt. Hebr.12:17; Joh.1:12-13). Sitten Room.9:14-24:ssä Paavali kehittää argumentin, joka tukee oppia valinnasta niitä vastaan, jotka sanoisivat, että Jumala on epäoikeudenmukainen: "Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan?" Tässä hän vielä valmistaa lukijoitaan argumenttinsa huippukohtaan. Sitten hän esittää valtavan oppinsa kadotustuomiosta Room.9:21-22:ssa, jossa nähdään, että päämääränä on aina Jumalan kirkkaus Hänen valitsevassa tahdossaan (Room.9:23-26).
Sitten meille esitetään Room.9:27-29:ssä mitä tärkein rinnakkaiskäsite valinnan käsitteelle tässä kohdassa, nimittäin "jäännös", jonka Paavali vahvistaa Room.11:5:ssä olevan "armon valinnan mukaan". Israel ei muodostu lihan mukaan ja sen sukulinjojen mukaan ainoastaan pelastuneista, vaikka he yhteisönä olivatkin suuresti siunattuja. Pelastus on kuitenkin Jumalan armoteko yksilöä kohtaan. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta—se on Jumalan lahja—ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa..." (Ef.2:8-10). Sentähden, mitä pelastukseen tulee, olivat ainoastaan ne israelilaiset pelastettuja, jotka olivat Jumalan armosta valittuja: "Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo" (Room.9:18). Ainoastaan hyvin pieni osa israelilaisista oli pelastuneita, ja se perustui uskoon, mikä on Paavalin argumentin pääkohta Room.4:ssä. Tämä pieni joukko on "jäännös armon valinnan mukaan". Mutta suurin ongelma Israelin kohdalla oli alusta alkaen, "ettei se [vanhurskauteen pyrkiminen] tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista" (Room.9:32). He koettivat "pystyttää omaa vanhurskauttaan" sen sijaan, että olisivat pitäneet kiinni Jumalan tarjoamasta lahjavanhurskaudesta Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa (Room.10:3-4; vrt. 1:17).
Sitten Paavali osoittaa, että pelastus tulee juutalaisille samalla tavoin kuin se tulee pakanoillekin (Room.10:9-16), Jumalan Sanan kuulemisen kautta ja harjoittamalla uskoa. Sitten hän lainaa 5.Moos.32:21:tä ja Jes.65:1-2:ta päättäen luvun sanoilla: "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden" (Room.10:21). Koska joku saattaa tässä kohtaa tehdä sen johtopäätöksen, että juutalaisten tottelemattomuus on tehnyt pelastuksen heille mahdottomaksi, Paavali aloittaa sitten Room.11:n provosoivalla kysymyksellä: "ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa?" Ja vastaa siihen oikopäätä: "Pois se!" Mutta hän ei jätä asiaa siihen. Juuri tässä kohtaa monet menevät metsään koskien Israelia. Sillä tässä kohtaa oletetaan helposti, että Paavali sanoo, ettei Israelia teokraattisena valtiona ole hylätty—että juutalaisilla on yhä joku tarkoitus kansakuntana Jumalan suunnitelmassa. Mutta Paavali tarkentaa sitä, mitä hän tarkoittaa huudahtamalla "Pois se!" Hän lainaa itseään ikäänkuin esimerkkinä tuosta tosiasiasta (Room.11:1) ikäänkuin sanoen:"Katsokaa nyt, olenhan minäkin pelastettu, niin ettei Jumala ole voinut hylätä kansaansa". Mutta Paavali ei pidä itseään esimerkkinä teokraattisen valtion edustajasta—ainoastaan esimerkkinä valitun juutalaisen jäännöksen jäsenestä:
"Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet" (Room.11:7).
Israel ei ole teokraattisena valtiona saavuttanut vanhurskautta, mutta Jumalan valitut lapset ovat sen saavuttaneet. Ja sitä hän tarkoittaa sanoessaan, että "Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut" (Room.11:2). Hän on hylännyt Israelin teokraattisena valtiona (joka ei saavuttanut sitä, mitä se tavoitteli), mutta Hän ei ole hyljännyt niitä Israeliin kuuluvia, jotka hän tunsi edeltä valinnan mukaan—sillä sitä tarkoittaa sana "edeltätuntea", niinkuin näemme Room.8:29:stä: "Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi". Pietari käyttää tätä sanaa juutalaisten valitusta jäännöksestä:
"valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi" (1.Piet.1:1-2).
Vastaus kysymykseen "ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa?", on siis "Ei", mikä ymmärrät, että tässä tarkoitetaan sitä Jumalan kansaa, jonka Hän on "edeltätuntenut"—valittuja, jäännöstä. Tästä näemme, miten tärkeätä on ymmärtää nämä kolme lukua suurena oppituntina koskien pelastuksen valintaprosessia.
Vastauksena sitten väitteeseen, että tapahtuisi maailmanlaajuinen elävien juutalaisten kääntymys sen jälkeen, kun kaikki pakanat olisivat pelastuneet, on tärkeää ymmärtää se asiayhteys, jossa valittu jäännös mainitaan Room.11:ssä. On totta, että kansakunta on yhteisönä hylätty, mutta Jumala pelastaa yhä koko ajan niitä, joiden fyysiset sukujuuret ovat tuossa kansakunnassa. Jumala ei ole hylännyt niitä, jotka hän edeltätunsi, valittua jäännöstä. Jos ketkä tahansa lihan mukaan juutalaiset "jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen" (Room.11:23). Jos he uskovat, heidät liitetään takaisin Jumalan liittokansaan. Ja tässä Paavali tulee argumenttinsa huippukohtaan, siihen "salaisuuteen", joka koskee juutalaisia. Samoin kuin on olemassa "salaisuus" koskien pakanoiden pelastusta, "että näet pakantkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumistaja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta""pakanoiden täysi luku"—on tuotu sisään osaksi Jumalan kansaa, mikä julistaa aikojen loppua ja Herran Jeesuksen Kristuksen paluuta. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei israelilla olisi pelastusta. Tulee aina olemaan jäännös armon valinnan mukaan. Israel maallisena valtiona ole saavuttanutsitä, mitä se tavoitteli. Mutta eivät kaikki ne ole Israel, jotka ovat Israelista. Aikakausien lopulla, kun kaikki valitut pakanat ovat pelastuneet, kaikki Israel ON pelastettu—koska "kaikki Israel" tarkoittaa tässä kaikkea jäännöstä yhteenlaskettuna, kaikkia valittuja juutalaisia aikojen alusta asti sen niiden loppuun asti. Nyt ymmärrät, ettei Jumal ole hylännyt kansaansa, jonka Hän edeltätunsi. huolimatta kaikesta siitä sekaannuksesta, joka nyt vallitsee Isrelin suhteen, aikojen lopussa tulet näkemään, että KAIKKI Israel, kaikki valitut juutalaiset, kaikki ne juutalaiset, jotka ovat sisällisesti juutalaisia (sillä he ovat TOSI Israel), on pelastunut.
Monet ovat hairahtuneet väärään käsitykseen sanonnasta "kaikki Israel" Room.11:26:ssa, koska he lukevat ikäänkuin siinä sanottaisiin "Sitten kaikki Israel on pelastuva". Kun taas tekstissä lukeekin todellisuudessa "Ja niin". Kreikankielen sana, joka on käännetty sanaksi 'niin' on tässä houtos, joka tarkoittaa samaa kuin 'siten' tai 'tällä tavalla'. Paavali sanoo "ja tällä tavalla kaikki Israel pelastuu". Millä tavalla? Miten kaikki Israel pelastuu? Juuri sillä tavalla kuin hän on näyttänyt kaikissa näissä kolmessa luvussa—Jumalan valitessa jäännöksen.
Ymmärrätkö nyt, miksi me sanomme, että tätä Roomalaiskirjeen jaksoa ei voida ymmärtää ulkopuolella valinnan asiayhteyttä? "Kaikki eivät ole Israel, jotka ovat Israelista". Mutta ne, jotka ovat hengellistä Israelia—valittu jäännös—ovat se "kaikki Israel", joka pelastuu. Mikä salaisuus! Paavali jatkaa tätä opetustaan, että kaikki Israel on pelstuva lisäämällä välittömästi "niinkuin kirjoitettu on" ja esittämällä todisteeksi Jes 59:20:n:
"Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oloeva minun liittoni heidän kanssaan, kiun minä otan pois heidän syntinsä."
Tämä on profetia tulevasta essiaasta, joka tekee henkilökohtaisesti synnit sovittavan Uuden liiton niiden kanssa, jotka uskovat—niin juutalaista kuin pakanoistakin—kautta koko tämän evankeliumin aikakauden. Tällä ei ole mitään tekemistä minkään lopun ajalla tapahtuvan kansallisen Israelin ennalleen asettamisen kanssa—"kaikki Israel" tarkoittaa yksinkertaisesti kaikkien uskovien juutalaisten koko määrää, jotka pelastuvat uskon kautta Kristukseen, Siionista tulevaan Pelastajaan, Israelin ainoaan Toivoon, Israelin ainoaan Lohdutukseen. Kaikki lupaukset toteutuvat Israelin uskovassa jäännöksessä, eivät maallisessa kansakunnassa, joka on asettunut asumaan Lähi-idän maahan raknetaakseen sinne maallisen valtakunnan. Israelin ei-uskova enemmistö on nähnyt asiat aina poliittis-kansallisin maahan kiinnittynein tavoin. Kun taas uskova jäännös on aina odottanut jotain parempaa.
Samoin kuin Israel on oleva osaksi sokaistunut "kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut" (Room.11:25), samoin tulee maallinen Jerusalemin kaupunki olemaan "pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät" (Luuk.21:24). Ja sitten tulee loppu. Yleinen olettamus, jonka mukaan näiden lisäksi tapahtuu jotain, on väärä olettamus. Sana "kunnes" ei sisällä merkitystä, että sen lisäksi tapahtuisi jotain muuta. Jeesus on taivaassa "niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan" (Ap.t.3:21); mutta sen jälkeen ei tapahdu mitään muuta sellaista, mitä yleisesti opetetaan!
Me emme halua sulkea pois sellaaista mahdollisuutta, että lopun lähestyessä paljon juutalaisia kääntyisi Kristukseen uskoviksi—itse asiassa se olisi todella ihanaa nähdä—mutta me emme usko, että Raamatusta löytyisi mitään perusteita sellaiselle uskomukselle, että Israel maallisena valtiona olisi tulevaisuudessa erityisen loistokas. Me olemme tietoisia siitä, että monet sanovat, ettei Jumalaa kirkasteta ellei Hänen muinaista liittokansaansa palauteta entiselleen kansakuntana. Kuitenkin Jumala itse sanoo: Vapaa käännös seuraavasta: "Vaikka Israelia ei koottaisinkaan, olen minä silti kirkastettu" "Though Israel be not gathered, yet shall I be glorious" (King James Bible). Hänen kirkkautensa on Jeesuksen kristuksen seurakunnassa, johon kuuluu sekä kääntyneitä juutalaisia että pakanoita. Hänet kirkastetaan "Hänen pyhissään" (2.Tess.1:10; Joh.17:10; Ef.3:21).

IV. Mikä on tämän merkitys juutalaisille nykyään ja tulevaisuudessa?

Kun juutalaiset ovat torjuneet Messiaansa Hänen tultuaan ensimmäisen kerran ei varmastikaan ole mahdotonta, että ei-uskovat juutalaiset (yhdessä ei-uskovien pakanoiden kanssa) joutuvat jollain tavoin mukaan Antikristuksen eksytykseen, kun hän ilmestyy. Monet varhaiset kirkkoisät olettivat, että ei-uskovat juutalaiset—kaukana siitä, että heistä tulisi jälleen suuri maallinen Jumalaa kirkastava valtakunta—olisivat sen sijaan mukana toivottamassa Antikristusta tervetulleeksi. Esimerkiksi Kyrillos Jerusalemilainen kirjoitti:

Koska tosi Kristus saapuu toisen kerran, käyttää vastustaja hyväkseen yksinkertaisten odotusta ja erityisesti ympärileikattuja ja tuo esiin tietyn miehen, joka on velho ja erityisen taitava ennustamisessa ja eksyttävän ovelissa loitsuissa; joka ryöstää itselleen Rooman maailmanvallan voiman ja esiintyy valheellisesti ikäänkuin Kristuksena ja eksyttää siten juutalaiset, jotka odottavat Voideltua ja viettelee pakanat taikuuksillaan.40

Hippolytuksen alkuperäisen tutkielman Kristus ja Antikristus mukaan Antikristus pystyttää uudelleen juutalaisten valtakunnan, kokoaa juutalaiset kaikista maista, joihin he ovat hajaantuneet ja tekee heistä omiaan, ikäänkuin he olisivat hänen lapsiaan ja lupaa palauttaa heidät jälleen maanhansa ja pystyttää jälleen heidän valtakuntansa ja kansakuntansa, niin että he palvoisivat häntä Jumalana ja hän johtaisi heidät vainoamaan pyhiä, ts. kristittyjä.41 Ja Ireneus Lyonilainen sanoi, että Antikristus "siirtää valtakuntansa Jerusalemiin ja istuu Jumalan temppeliin ja johtaa ne harhaan, jotka palvovat häntä Kristuksena"42
On mielenkiintoista ja merkittävää, että tämä käsite tulevasta kristusmaisesta hahmosta, Maailmanopettajasta, joka pystyttää Kultaisen Aikakauden maan päälle, löytyy monista maailman uskonnollisista järjestelmistä samoin kuin okkulttisesta kirjallisuudesta. Tällä hetkellä elävät lukuisat uskonnolliset ryhmittymät tällaisissa odotuksissa.
Esimerkiksi uskovat shiiamuslimit, että "jumala on määrännyt yhden 'Alin' sukulinjan toimimaan yhteisön hengellisinä oppaina"43 Tämän sukuhaaran jäseniä kutsutaan "imaameiksi". 800-luvulla katosi kuitenkin kahdestoista sukuhaara ja se johti aukkoon imaamien esiintymisissä. Kuitenkin "odottavat shiiat nyt odotetun imaamin paluuta (raj´a), joka pystyttää uudelleen oikeudenmukaisuuden ja rauhan maan päälle".44 Tämän Mahdin, joksi häntä kutsutaan, odotuksen merkitystä maailman tapahtumille ei pitäisi jättää huomiotta. Sillä shiiat uskovat,että
"maailman lopun lähetessä, ennen Viimeistä Päivää (Qiyama), perustaa Mahdi, jota pidetään usein takaisintulleena Jeesuksena, oikeudenmukaisen hallinnon maan päälle. Shiialaisuudessa on Mahdi hyvin tärkeä hahmo, jota pidetään Kadonneena imaamina, joka tulee takaisin ja hallitsee Jumalan määräyksestä".45
Ayatollah Khomeini oli shiiamuslimi ja hänen Iranin vallankumouksensa 1978-9 oli shiialaisten innoittama. On merkillepantavaa, että tämän vallankumouksen jälkeen Aytaollah Khomeinia alettiin pitää 'Vilayat Faqihin' eli tulevan Kadonneen imaamin eli Mahdin ylimpänä ajallisena edustajana Iranissa.46 Shiiojen vaikutusvalta maailmassa on valtava. Jos ilmestyisi Maailmanopettaja, joka täyttäisi heidän odotuksensa, olisi hänen valtansa suunnaton.
Miljoonien rauhan ja oikeudenkukaisuuden hallintoa maan päälle perustavaa Maailmanopettajaa odottavien shiialaisten lisäksi odottavat kuitenkin myös klassiset buddhalaiset tulevaa Maailmanopettajaa buddhalaisuuden 500-luvulla e.Kr. eläneen perustajan Shakyamuni Gautama Buddhan sukuhaarasta. Saadaksemme syvällisemmän käsityksen tästä yhteydestä: heidän odottamansa opettajan nimi on Bodhisattva Maitreya, joka vastaa täysin sen "ylösnousseen mestarin" nimeä, jonka uusgnostilaiset odottavat tulevan Maailmanopettajaksi.
On olemassa vielä eräs mielenkiintoinen yhteys tässä asiassa: Uusgnostilaisen ideologian mukaan kutsutaan sitä "eteeristä" olinpaikkaa, jossa nk. "ylösnousseet mestarit" kuulemma asuvat nimellä Shambala. Tiibetiläisen buddhalaisuuden uskonnossa tarkoittaa sama sana Shambala
"mystistä valtakuntaa, jota hallitsevat Kalachakra Tantran (ajanpyörätantran) sukuhaaraan kuuluvat. Kerrotaan, että Shambalan kuningas Suchandra sai tämän tantran Buddhalta tämän kahdeksantenakymmenentenä vuonna, joka uskoi sen seuraajilleen, joista viimeisen, Rigden Pema Karpon uskotaan palaavan takaisin perustamaan Shambala universaaliksi valtakunnaksi."47
Jälleen huomaamme taas yhdessä uskonnossa käsityksen tulevasta Maailmanopettajasta, joka pystyttää maan päälle Kultaisen aikakauden. Muistakaamme tässä, että tiibetiläisellä buddhalaisella Dalai Lamalla, jolla on niin paljon vaikutusvaltaa uusgnostilaisten piirissä nykyään, on samanalainen rooli kuin Ayatollah Khomeinilla sikäli, että hän on Buddhan "ylin ajallinen edustaja", kunnes Maitreya tulee "perustamaan Shambalan universaalin valtakunnan". Tätä odottaessaan on tiibetiläisbuddhalainen järjestö nimeltä Vajradhatu, jonka päämaja on Boulderissa Coloradossa, perustanut kustantamon nimeltä "New Science Library Series of Shambala", joka julkaisee monia julkaisuja, jotka kannattavat uusgnostilaisuutta.
Suuren eksytyksen mahdollisuus tulee esiin, kun ajattelemme, että maailman ei-uskovat juutalaiset odottavat yhä Messiastaan peustamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden hallintoa maan päälle. Tämä tosiasia saa synkkiä piirteitä, kun miettii Herran Jeesuksen salaperäisiä juutalaisille lausumia sanoja, että vaikka he eivät ottaisikaan vastaan Häntä Messiaanaan, jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan" (Joh.5:43). Tässä me alamme nyt saada käsitystä tämän Maailmanopettajan todellisesta identiteetistä, jota niin monet maailmanuskonnot odottavat. Kuten Augustinus Hippolainen (354-430 j.Kr.) aivan oikein toteaa koskien näitä Herran Jeesuksen juutalaisille lausumia sanoja Joh.5:43:ssa: "Hän antoi ymmärtää, että he ottaisivat vastaan Antikristuksen, joka etsii kunniaa omalle nimelleen".48
Mitä me tästä asiasta uskomme, on siis tärkeää. Miljoonat tunnustavat evankeliset on huiputettu panostamaan kaikin voimin Israeliin. Mutta se on eksytyksen tie.
Monissa piireissä on nykyään omaksuttu opetus, jonka mukaan sen jälkeen kuin juutalaiset torjuivat Kristuksen, Hän kääntyi pois heistä viedäkseen evankeliumin pakanoille; mutta heidän sanojensa mukaan on Herran keskittyminen pakanoihin vain väliaikaista, ikäänkuin sulkeissa oleva asiaintila ja että kun seurakunta on salaperäisellä tavalla temmattu ylös maan päältä, Jumala keskittyy jälleen juutalaisiin ja Jeesus palaa takaisin kirkkaudesta maan päälle pyhiensä kanssa perustamaan maallisen valtakunnan, jossa Hän hallitsee Jerusalemin jälleenrakennetusta temppelistä käsin täsmälleen tuhannen vuoden ajan. Tämä outo epäraamatullinen opetus perustuu siihen, mitä ei-uskovat juutalaiset ovat opettaneet jo vuosisatojen ajan. Raamatun esittämä aikataulu lopun ajan tapahtumista on kuitenkin kristallinkirkas ja se on täysin vastakkainen sille, mitä niin monille nykyään opetetaan. Pietari sanoi juutalaisille Jeesukssesta Kristukssesta, joka oli lähetetty, että
"Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta" (Ap.t.3:20-21).
Mitä sijaa tässä on millekään ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle ja lihallisille unelmille Kristuksen tuhatvuotisesta hallinnosta maanpäällisessä valtakunnassa? Pietarin sanat ovat selkeät: Jeesus pysyy taivaassa, kunnes "kaikki jälleen kohdallensa asetetaan", ts. Viimeisen tuomion päivään saakka, jolloin Hän tulee toteuttamaan kuolleiden ylösnousemuksen, tuomitsemaan maailman ja luomaan uudet taivaat ja uuden maan täsmälleen niinkuin profeetat ovat ennustaneet alusta asti. Pietari esittää hyvin samanlaisen aikataulun toisessa kirjeessään, kun hän näyttää, ettemme odota mitään outoa ylöstempausta tai Kristuksen tuhatvuotista hallintoa, vaan Herran paluun päivää, jolloin tapahtuu viimeinen tuomio ja koko maailmankaikkeuden uudistaminen (2.Piet.3:10-13).
Yhtä selkeät ovat Jeesuksen omat sanat: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta...mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä" vrt. engl Raamattu: "My kingdom is not of this world...my kingdom is from another place"=Minun valtkuntani ei ole tästä maailmasta...minun valtakuntani on muualta.
Hylätkäämme siis uusjuutalaistajien opetukset ja ne monet tarut, joita he ovat laittaneet kiertämään näinä sekaannuksen aikoina. Kuten Paavali lausui lähes kaksituhatta vuotta sitten:
"Nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin" (Tiit.1:13-14 vrt. 1.Tim.1:4; 2:7; 2.Tim.4:4).

Päätössanat

Käsiteltyämme nyt tämän laajan alueen saattavat lukijat kysyä, onko sillä väliä, mitä me uskomme Israelista nykyään? Eikö se ole pelkästään "toisen luokan juttu"? Pinnalta katsoen näyttää kyllä siltä, ettei asialla ole paljon merkitystä. Kristityillä on aina ollut erilaisia mielipiteitä asioista, joilla ei ole vaikutusta evankeliumiin tai kristinuskon perustotuuksiin. Mutta tässä asiassa on joitakin syvällisiä ongelmia.
Ensiksikin, vaikka Israelin asema on teknisesti toissijainen asia—ts. kenenkään eskatologista näkemystä ei pidetä normaalisti uskon perusasiana—ongelmana onkin se, että se, mitä kukin Israelista ajattelee, on nostettu nykyään tärkeysjärjestyksessä ensisijaiseksi. Esimerkiksi eräs tunnettu tällaisten juutalaismessiaanisten käsitysten levittäjä kirjoitti tämän artikkelin kirjoittajalle hänen valmistellessaan tätä artikkelia, varoittaen:
"Menetät todennäköisesti monia ystävistäsi, joita olet saanut karismaattisten ja helluntailaisten joukosta, jos jatkat tällä huonosti suunnitellulla tielläsi."
Rehellisesti sanoen korostaa tuollainen lausunto sen kiistan syntisyyttä, joka Israelia kannattavien ytimessä on evankelisten keskuudessa. Miksi kukaan menettäisi ystäviä pelkästään sen takia, mitä hän uskoo Raamatun opettavan Israelista? Tästä syystä uskomme, että tämä kysymys onkin nykyään hyvin tärkeä, koska siitä on tullut tarpeettoman vahingollinen ja eri leireihin jakava.
Toiseksi on olemassa kysymys varojemme oikeasta käytöstä. Jos nykyajan Israel ei olekaan Jumalan valittu kansa eikä tuo Lähi-idän maa ole Raamatun profetian täyttymys, onko siinä tapauksessa oikein, että ohjaamme rahavirtamme sellaiseen antikristilliseen maalliseen maahan? Tämä on varmastikin myös toinen syy, miksi käsityksillämme tästä asiasta on merkitystä.
Kolmanneksi viehtymys Israeliin ja juutalaisiin voi vähitellen muuttua suorastaan pakkomielteeksi ja johtaa jopa kulttimaiseen asenteeseen, jossa kaihdetaan muita kristittyjä, joilla ei ole samanlaisia käsityksiä. Kun nämä uskomukset muuttuvat pakkomielteeksi, tapahtuu aina hengellistä vahinkoa ja vahingollisten harhakuvien tavoittelua. Tämän artikkelin kirjoittaja sai äskettäin valitteluja erään juutalaismessiaanisen internetissä olevan uutisryhmän sivustolla kävijöistä, jotka kyselevät "pitäisikö heillä olla parta, mistä he voisivat ostaa rukoushuiveja, ohjeita shofariin (juutalaiseen oinaansarvesta valmistettuun puhaltimeen) puhaltamiseen jne."
Tällainen tarpeeton juutalaistaminen on levinnyt koko ajan yhä enemmän viime vuosina ja on syntynyt yksinkertaisesti siitä syystä, ettei ymmärretä siirtymistä Vanhasta liitosta Uuteen liittoon. Sellainen sekaannus olisi ollut anteeksiannettavaa ensimmäisen vuosisadan alkupuoliskolla; mutta 2000 vuotta myöhemmin ei tunnustavien kristittyjen keskuudessa sellainen tietämättömyys ole enää selitettävissä.
Neljänneksi on Israelin kysymyksestä ja juutalaisista tullut paljon rukousaikaa vieviä aiheita monien elämässä. Nykyään on monia järjestöjä, jotka ovat omistautuneet pelkästään näiden asioiden rukoilemiselle, joihin vedetään mukaan paljon ihmisiä tuhlaamaan aikaansa ja arvokasta rukousaikaansa vanhentuneeseen asiaan. Totta kai me suosittelemme sen rukoilemista, että juutalaiset oppisivat tuntemaan Kristuksen ja pelastuisivat; mutta emme sitä, että haaskataan aikaa rukoilemalla Israelin maan puolesta ikäänkuin se toisi vastauksen maailman hengellisiin ongelmiin.
Lopuksi, on todella suuri huolenaihe, että niin monet ovat päätyneet ylikirjaimelliseen hermeneutiikan muotoon. Sillä luonnollisesti se värittää asianomaisen yleistä raamatuntulkintaa ja johtaa mahdollisesti harhaoppeihin muissakin kristillisen opin kohdissa. Lisäksi sillä on vakavat vaikutukset siihen, miten ymmärrämme nykyajan politiikkaa ja hallintoa.
Niin monien kristittyjen väärä käitys nykyajan Israelista merkitsee sitä, että miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa ovat vaarassa joutua uuden maailmanjärjestyksen pauloihin, koska he uskovat sen kuuluvan osana väärään maallisen Israelin palauttamiseen keskittyvään profeetalliseen näkemykseensä. Tämä saattaa johtaa laajamittaiseen eksytykseen, johon joutuu suuret määrät evankelisia ja fundamentalisteja. Tämän takia niin monet evankeliset ja fundamentalistit kannattivat vuoden 2003 hyökkäystä Irakiin ja sen miehittämistä, koska he tulkitsivat tämän sotilaallisen hyökkäyksen edistävän Israelin turvallisuutta.
Me emme saa nähdä mitään tästä maallisena taisteluna, vaan se olisi nähtävä hengellisenä taisteluna. Meidän on ymmärrettävä, että monet on eksytetty nykyajan Israelin valtion suhteen, koska he ovat joutuneet hengellisen eksytyksen uhreiksi. Tämä on vakavaa, koska se on saanut aikaan sen, että on sovellettu väärää hermeneutiikkaa sekä Vanhan että Uuden Testamentin profetioihin.
Esimerkkinä siitä, miten tämä väärä hermeneutiikka toimii, mieti sitä, että lukemattomat miljoonat kristityt uskovat, että Ilmestyskirjan 16:16:ssa mainittu Harmageddon tarkoittaa todellista maantieteellistä paikkaa tällä planeetalla (t. todellista Megiddon laaksoa tai Jisreeliä Israelissa). Uskominen sellaiseen on sanan hengellisen Uuden liiton merkityksen ja Ilmestyskirjan symbolisen luonteen väärin ymmärtämistä. Tässä on varmuudella kysymys termistä, jota Philip E. Hughes kuvaa seuraavasti: "Symbolisesti merkittävä termi, joka tarkoittaa maailmanlaajuista kapinaa eikä suinkaan tiettyä maantieteellistä paikkaa". Ilmestyskirjan Harmageddon on—kuten Leon Morris asian ilmaisee—lopullinen "symboli siitä, että kaikkivaltias Jumala tuhoaa lopulta kaikki pahuuden voimat".
Jos me uskomme, että Ilmestyskirjan 16:16:ssa puhutaan maantieteellisestä paikasta, meiltä jää kokonaan huomaamatta Ilmestyskirjan ydin ja sen pitkän prosessin huipennus, joka on ollut toiminnassa koko historian ajan. Jos me uskomme, että Ilmestyskirjan 16:16:ssa puhutaan maantieteellisestä paikasta, me joudumme moniin ekytyksiin profetioiden toteutumisen suhteen—niinkuin jo monet ovat joutuneetkin. Itse asiassa, jos me uskomme, että Ilmestyskirjan 16:16:ssa puhutaan maantiteellisestä paikasta, me olemme vaarassa joutua täydellisesti tulevan uuden maailmanjärjestyksen huiputtamiksi.
Eräs sääntö, jonka huomaamme kerta toisensa jälkeen toteutuvan Raamatussa on se, että ennenkuin Jumala tuomitsee pahuuden, Hän antaa sen kypsyä täyteyteensä, se saa täyttää syntinsä mitan. Me olemme nähneet sen vedenpaisumuksessa—me näimme sen Baabelissa. Ja ne, jotka elävät tämän aikakauden lopussa, tulevat näkemään sen jälleen—mutta tällä kertaa se tulee olemaan ikuista, niin ettei mahdollisuutta parannuksen tekoon enää ole. Jumalan tuomio viimeisessä taistelussa on sen prosessin huipentuma, joka on ollut toiminnassa koko tämän aikakauden ajan, mutta joka kiihtyy sitä mukaa kuin aikakauden loppu ja Jeesuksen Kristuksen tulemus lähestyvät. Tällä historian hetkellä me olemme keskellä kriisiä. Mutta jos me pidämme kiinni nykyään vallitsevasta väärästä käsityksestä tämän päivän Israelista, emme voi ymmärtää näitä tapahtumia oikein ja niin me olemme alttiita manipuloinnille ja eksytykselle.
Pimeys kokoontuu viimeistä taistelua varten. Taistelu "pyhien leiriä ja rakastettua kaupunkia vastaan" (Ilm.20:9) ei tarkoita hyökkäystä kansallista Israelia vastaan, niinkuin monet evankeliset ja fundamentalistit nykyään uskovat. Sen sijaan se on pimeyden voimien taistelu Uutta Jerusalemia, Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa, kaikkien tosi uskovien kokonaisuutta kohtaan, josta käytetään myös nimitystä "Siionin vuori...elävän Jumalan kaupunki, taivaallinen Jerusalem...taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukko ja seurakunta" (Hebr.12:22-23). Se on hengellinen taistelu ja sen kahden eri leirin rajoja ollaan vetämässä nyt. Uskovien on odotettava joutuvansa kokemaan yhä lisääntyvää painostusta ja vainoa—varsinkin valheseurakunnan taholta, joka tukee syntyvää uutta maailmanjärjestystä erään sen tärkeimmän puolustajan johdolla, joka on Israel.
Kuitenkin huolimatta kaikesta siitä, mitä olemme edellä sanoneet, huolimatta siitä miten paljon hyvänsä tämän päivän uusjuutalaistajat haluavatkin Jumalan pelastussuunnitelman kivettyvän Vanhan liiton muottiin, on Raamattu selkeä sen suhteen, mikä on tämän päivän "Israelin" rooli ja minkälainen on luonteeltaan todellinen Jerusalem. Todellinen seurakunta on nyt Israel (Gal.6:14) ja yksittäisen uskovan sydämeen se on painettu lähtemättömästi. Kuten Herra Jeesus itse vakuuttaa:

Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Herra seurakunnille sanoo (Ilm.3:12-13).

LÄHTEET

 
 1- Jacov prasch, Moriel Prayer and Newsletter, UK and ireland Edition, No.10 Spring 1998, s. 22.
 2- Kts. artikkeli Nick Howard, 'I Believe in Jesus—and Hitler, Daily Telegraph, 20.2.1998.
 3- Kts. sivusto: http://users.bournemouth-net.co.uk/-lloyd/antisem/g2.htm
 4- Ikävä kyllä Canterburyn arkkipiispa George Carey antautui tällaisen syytöksen manipuloitavaksi, kun
hän maaliskuussa 1992 rikkoi 150-vuotisen perinteen kieltäytymällä ottamasta vastaan kutsua
anglikaanisen kirkon juutalaistyön suojelijaksi julistaen, ettei se edistäisi hänen ponnistelujaan
"maamme eri uskonyhteisöjen välisen luottamuksen ja ystävyyden lisäämiseksi" (selostettu Christian News
-lehdessä, Vol.30, No.44, 30.11.1992, s.6). Samoin huomaamme, että entinen Birminghamin anglikaaninen
piispa Hugh Montefiore julistaa, että "Juutalaisessa yhteisössä on kristityksi tuleminen samaa kuin
vihollisen leiriin meneminen ja olen huomannut olevan hyödytöntä yrittää käännyttää juutalaisia" (Daily
Telegraph, 4.3.1998). Tässä tämä "piispa" paljastaa epäuskonsa Jumalan kaikkivaltiuteen evankeloinnissa,
jota hän ei voi ymmärtää (1.Kor.3:6). Meidän asiamme ei ole päättää, kenelle meidän pitäisi saarnata ja
kenelle ei. Evank4eliumi on vietävä jokaiselle uskoen, että Herra antaa siunauksensa tahtonsa ja
tarkoitustensa mukaisesti.
5- The Jewish Encyclopedia, (Funk & Wagnalls, 1903), Vol.IV, s.52.
6- Ibid.
7- J. Hastings (toim.), Dictionary of the Bible (T & T. Clark, 1898), Vol.1, s.769.
8- J. Hastings (toim.), Dictionary of the Apostolic Church (T & T. Clark, 1915), s.368.
9- Chamber's Encyclopedia (George Newnes, 1963), Vol.V, s.395.
10- Ibid. Kabbalistiikka on juutalasita gnostilaisuutta ja sitä tutkimme myöhemmässä osassa.
11- Merrill C. Tenney, The Zondervan Encyclopedia os the Bible, 1975, Vol.IV, s.31.
12- g.H.Pember, Eart's Earliest Ages and their Connection with Modern Spiritualism, Theosophy, and
Buddhism (G.H.Lang n.d., julkaiste ensimmäisen kerran vuonna 1876), s.162
13- F.L. Gross & E.A. Livingstone, The Oxford Dictionary of the Christian Church (O.U.P., 1983), s.471.
14- J.Hastings (Toim.), Dictionary of the Bible (T & T. Clark, 1898), Vol.1, s.769.
15- Ibid. Tässä muistutetaan lukijaa Intian kastijärjestelmästä.
16- G. Vermes, The Dead Sea Scrolls in English (Oenguin Books, 1975), ss.72-73,91.
17- Erubin, 21b.
18- 26.3.1993.
19- The Jewish Encyclopedia (Funk & Wagnalls, 19), Vol.XII, s.26.
20- Ibid.
21- Menahath 43b-44a.
22- Gittin, 57a.
23- Sanhedrin, 90a; Rash Hashanah 17a.
24- Shabbath 116a.
25- Israel Shahak, Jewish History, Jewish Religion: The Weight of Three Thousand years, Pluto Press,
1997, s.21). Jokaisen kristityn, joka yrittää ymmärtää Israelin valtion ja juutalaisten kansan
todellista kehitystä nykyään, tulisi lukea tämä tärkeä entisen israelilaisen keskitysleirijuutalaisen
ja Jerusalemin heprealaisen yliopiston professorin kirjoittama kirja, jossa hän haluaa paljastaa
maanmiestrensä valheita.
26- Ibid., s.24.
27- Macmillan Encyclopedia (Macmillan & Co.), 1986, s.659.
28- Hutchinson Encyclopedia (Helicon Publishing), 1992, s.453.
29- The jewish Encyclopedia, op.cit., Vol.III, s.458.
30- BBC World Service news programme, 0500hrs, Monday 16th March 1998.
31- Encyclopedia Britannica CD 98, Article on "THe Star of David".
32- Ibid.
33- Kuvaus otettu John Fergusonin teoksesta 'An Illustrial Encyclopedia of Mysticism and Mystery
Religions (THames 6 Hudson, 1976), s.159. Koska Martti Lutherin henkilökohtainen sinetti tai symboli
oli ruusu ja risti, on todennäköistä, että ruusuristiläiset varastivat 1500-luvulla Lutherin symbolin ja
lisätäkseen sitten häväistystä entisestään lisäsivät siihen viisisakaraisen kabbalistisen tähden!
34- Keith Parker, Is the Church the New Israel? A Biblical Analysis of the Teachings of 'Replacement
Theology' (Prayer for Israel).
35- Tulemme tutkiskelemaan Roomalaiskirjeen 11. lukua tarkemmin myöhemmin ätssä artikkelissa.
36- Kts. hyvin relevanttia lainausta William Ockhamilta s. 65.
37- Väite, että nykyajan Israel on terrorismin tuotetta, ei ole liioittelua. Israelin entiset
pääministerit Menachem Begin ja Yitzhak Shamir olivat molemmat terroristreja, jotka kiihottivat murhiin
ennen Israelin valtion perustamista. Terroristiryhmä Lehin eli Stern Gangin johtaja Shamir tilasi lordi
Moynen murhan. Moyne ammuttiin Kairosa vuonna 1944. Viimeaikaisessa Daily Telegraphin haastattelussa
Shamir sanoi, että "hän olisi mielellään tappanut lordi Moynen itsekin" (Daily Telegraph, 18.4. 1998,
s.20). Nämä mihet kirjaimellisesti sanottuna pommittivat tiensä virkaansa. Itse asiassa Shamir antoi
itselleen pseudonyymin "Michael" IRA-johtaja Michale Collinsin innoittamana.
38- Tri Israel Shahak, op.cit., s.103.
39- Kommentointia, in loc.
40- Cyril of Jerusalem, Cathecetical Lectures, Lecture XV.
41- Hippolytus, Of christ and Antichrist, § 25, 54, 56.
42- Ireneus, Against Heresies, Book V, chap.25, § 4.
43- John R. Hinnells (toim.), The Penguin Dictionary of Religion (Penguin, 1984), s.161.
44- Ibid., ss.162-164.
45- Ibid., s.198.
46- Ibid., s.58.
47- Ibid.,s.294.
48- Augustine of Hippo, Tractates on the Gospel According to St. John, Tractate XXIX, §8.
Alkuperäinen artikkeli: The Two Jerusalems by Alan Morrison

Alkuun | Ylöstempaus | Dispensationalsimi | Aabrahamille annetut lupaukset | Tuleva maailmanuskonto | Maailmanuskonto | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä | Salaliitto | Okkulttinen filosofia ja mystinen kokemus | Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat