Tricia Tillin

Vedettömät kaivot (2/4)

Uskon Sana -liikkeen harhaopit

Tämän neliosaisen artikkelisarjan tarkoituksena on osoittaa Kenneth Copelandin kasettien transkriptioiden avulla joitakin "Positiivinen tunnustus" -liikkeen harhaoppeja.

Sinusta on ehkä vaikea uskoa joitakin niistä asioista, joita Copelandin kerrotaan sanoneen! Mutta usko minua, kasetteja ei ole mitenkään peukaloitu. Copeland on tosiaankin sanonut nämä asiat 1980-luvulla, kun tämä artikkelisarja on kirjoitettu (kasettisarjana nimeltä "Wells Without Water" Banner Ministriesin kasettilistalta), mutta hän toistaa näitä opetuksiaan vieläkin. Samoin tekevät monet, monet muutkin Uskon Sanan johtajista.

Nämä opettajat eivät halua tehdä parannusta harhaopeistaan, vaikka lukemattomat veljet ovat yrittäneet osoittaa heidän opetustensa olevan epäraamatullisia. He opettavat edelleen oppeja, joiden raamatullinen sisältö on epärehellistä, jotka ovat eksyttäviä ja tuhoisia sisällöltään kristittyjen aidolle uskolle.

Osa 2a: UUDESTISYNTYNYT VAI HERÄTETTY?

Tässä toisessa osassa on tarkoituksemme tutkia Uskon Sana -liikkeen oppia nimeltä 'JDS' eli 'Jeesus kuoli hengellisesti' (Jesus Died Spiritually).

Useimmat Positiivisen Tunnustuksen opettajat opettavat tätä oppia ja sillä on vaikutusta kaikkia liikkeen muita opetuksiakin laajemmalle. Et ole ehkä vielä kohdannut tätä opetusta, mutta uskon, että on tärkeätä käsittää, mitä kulloinkin sanotaan ja ymmärtää, mitä se uskoville merkitsee, koska tämä oppi on mitä salakavalin ja vakavin harhaoppi ja meidän on valmistauduttava vastustamaan sitä.

Voidaksemme ymmärtää, miten JDS-oppi on syntynyt ja minkä vuoksi se saattaa vaikuttaa koko kristilliseen vaellukseemme, meidän on aloitettava alusta ja ymmärrettävä, miten uskonliikkeen opettajat tulkitsevat ihmisen luomisen ja syntiinlankeemuksen. (Ota Raamattusi esiin näitä artikkeleita lukiessasi, koska sinun on luettava itse joitakin raamatunkohtia, niin että näkisit, mitä Raamattua asiasta todella opettaa.)

Ensiksikin meidän on ymmärrettävä, miten ensiarvoisen tärkeää oikeanlainen ajattelu ja oikein puhuminen ovat uskon liikkeessä. Se mitä Copeland kutsuu "sisäisen kuvan periaatteeksi" on ensimmäinen vaihe. Siinä muodostetaan kuva (visualisointi) toivotusta tuloksesta tai tilasta etukäteen. Sitten tuo kuva luodaan todellisuuteen puhumalla sanoja, jotka käyvät yksiin tuon sisäisen kuvan kanssa.

Copelandin kehottaessa uskovia tekemään Jumalan Sanasta (ei new agen positiivisesta omakuvasta) perustan oikeanlaiselle sisäiselle kuvalle, hänen menetelmänsä noudattaa kuitenkin samaa suuntaa kuin new agen filosofiat.

Hän sanoo artikkelissaan "The Image of God in You" (Jumalan kuva sinussa) (Voice of Victory maaliskuu 1987), että "Sanalla on yliluonnollista voimaa. Jos täytät tuon Sanan uskolla ja puhut sen, se toimii hyväksesi ja muuttaa elämäsi...sanat ovat voimallisia...Ne ovat astioita, jotka pitävät sisällään uskoa...sanat ovat niin tärkeitä, että ne ne voivat määrätä iankaikkisen kohtalomme...sanat voivat tuhota ja ne voivat luoda. Ne käyttävät sisäistä kuvaa ja heijastavat sen ulkoiseen maailmaan..."

Sanalla on voima, sanoo Copeland, eikä Jumalalla. Sinun on käsitettävä tämä piirre Uskon Sana -liikkeestä tai muuten et ymmärrä JDS-opin tärkeyttä.

Copeland toteaa: "Jumalan Sana (Raamattu) on elävä. Siinä on sisäistä voimaa, joka saa sen toteutumaan...Jumalan sanalla itsellään on voima toteuttaa itsensä..." (VOV maaliskuu 1987)

Se johtuu selvästikin siitä, että Jumala käytti samoja hengellisiä lakeja tai uskon voimia puhuessaan sanansa kuin MEIDÄN on nyt käytettävä tavoitellessamme terveyttä, vaurautta ja menestystä. "Jumala voimallisti sanansa—Jumalan sanat ovat täpötäynnä uskoa..." (ibid) niinpä Jumalan sanat ovat kuin säiliöitä, jotka ovat täpötäynnä hengellistä energiaa, joka vain odottaa, että se vapautettaisiin, kun puhut ne ääneen! Korostus siirtyy Jumalasta ja Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä kirjoitettuihin ja puhuttuihin sanoihin, jotta päästäisiin tavoitteeseen.

Luottaessaan sanaan Jumalan sijasta Uskon Sana -liike sortuu samaan harhaoppiin kuin metafyysiset kultit, jotka uskovat maailmankaikkeuden persoonattomaan voimaan, voimaan, joka aktivoituu puhutusta sanasta.

Kulttien persoonatonta jumalvoimaa hallitsevat hengelliset lait samoin kuin meitä ihmisiäkin hallitsee ja rajoittaa esimerkiksi painovoima. Noiden kulttien jumala ei ole kaikkivaltias, vaan se on voima, jonka on toteltava tiettyjä sääntöjä. Itse asiassa MONIEN Uskon Sana -liikkeen oppien alkuperä on esoteerisissa filosofioissa, kuten esim. "Uudessa ajattelussa", joka syntyi 1800-luvulla ja kristillisessä tieteessä, jossa on myös tämän opetuksen eräs versio.

Oxford Encyclopedia of Religion -tietosanakirjassa kuulostaa hakusana "Uusi ajattelu" (New Thought) lähes samalta kuin uskonliikkeen traktaatti! Alaotsikon PERIAATTEET alla luetellaan mm. "universaalin lain hallitsevuus", mikä tarkoittaa sitä, että hengellistä ja kuolevaista maailmaa hallitsevat vastaansanomattomat lait; ja myös opetus, jonka mukaan "ajatukset ovat voimia", joilla on syyt ja seuraukset. Uudessa ajattelussa väitetään, että "mieli on ihmistä hallitseva voima" ja sentähden mielen muuttaminen sitä kautta, että ymmärretään oikein universumin lait (ja opitaan, miten noita lakeja voidaan käyttää), on kaikkein tärkein periaate edistyksen ja menestyksen, terveyden ja vaurauden saavuttamiseksi. Siinä opetetaan myös, että "ihminen on Jumalan mikrokosmos" (ts. te olette jumalia).

Newageläisessä internetartikkelissa "Spiritual Healing of all Things, from the Inside Out" (kaiken hengellinen parantaminen sisältä ulospäin) Michael Connolly toteaa:

" emme vain luo omaa todellisuuttamme, vaan me luomme myös toisten todellisuuden—ja siihen sisältyy sekä siunaus että kirous—ajatuksemme vaikuttavat todellisuuteen ja magnetisoivat ja antavat elämän noille ajatuksille, tunteille ja kokemuksille, joita meillä on tietoisuudessamme...Parantamisen kannalta terveyden, tasapainon ja elämän palauttaminen on toiminto, jossa käytetään luovaa potentiaalia, joka meillä kaikilla on, niin että heijastamme ennalleenasettamisen kuvan epätasapainoiseen tilanteeseen. Vaikka konsepti on yksinkertainen, tarvitaan harjoitusta mielen hallintaan, jotta voi nähdä näkyväisen ohi ja säilyttää näyn täydellisyydestä. Tässä astuu usko kuvaan. Niin kauan kuin epäilet visualisointisi tehokkuutta saada aikaan haluamasi parantuminen, sinulla on ajatuksia, jotka ovat ristiriitaisia parantamistavoitteidesi kanssa ja niin ovat tuloksesi sekalaisia...Parantumiseen uskominen on varmuutta siitä, että heijastamasi kuva on todellisuutta verrattuna mihin tahansa muuhun, miltä asiat näyttävät. Se on enemmän kuin uskoa. Usko ei ole tietoa. Usko tulee siitä, että tietää varmasti. Mitä varmempi olet parantumisestasi, sitä nopeammin ilmenevät tulokset ympärilläsi olevassa todellisuudessa...Uskon, että ihmeet ovat mahdollisia monille meistä...Mutta meidän täytyy päästä oikeaan mielenlaatuun, jotta voisimme saada aikaan ihmeitä."

Tässä on monia käsitteitä, jotka ovat tuttuja Uskon Sana -liikkeen seuraajille, mm. oikean sisäisen kuvan tärkeys, sanojen ja ajatusten luova voima, mielen hallinnan tarve, jotta voidaan nähdä uusi todellisuus, joka perustuu totuuteen itsestämme Jumalassa ja oikean tuloksen visualisoiminen tärkeänä osana todellisuuden tuottamisessa.

Ymmärräthän, että kun meidän omat ajatuksemme ja sanamme saavat aikaan tuloksen, ei Jumalan voima, silloin on opittava uskon kaava. Meidän ei tarvitse muuta kuin oppia tietyt sanat ja sanoa ne oikealla tavalla! Jopa Jeesuksen nimen käytöstä tulee kaava, jonka avulla saadaan voimaa Jumalan sanasta.

Raamatun opin mukaan Jumalan sana on voimallinen vain, koska se on Jumalan sanaa. Jumalalla itsellään on tuo voima ei lausutuilla sanoilla. Mutta Copeland tekee sanoista itsestään aktiivisia välineitä.

Copeland: "Kysymyksessä on Jumalan sana Jes.55:ssä ja Mark.4:ssä, Hebr.1:ssä, Jer.1:12:ssa, Jumala sanoi: "minä valvon sanaani toteuttaakseni sen". Jumalan sana on silta Jumalan ja ihmisen välillä ja Jumalan sana on silta ihmisen ja Jumalan välillä. Liitossaan Jeesuksen kanssa Jumala vannoi Hänelle kattaen ihmisen koko olemassaolon spektrin. Vanha Testamentti kattaa kaiken, mitä maan päällä saattaa tapahtua.

Ihmisiä kiehtoo nykyään ajatus sillan löytämisestä ihmisen ja Jumalan välille, ts. tie takaisin hengelliseen elämään. New agen kannattajat sanovat, että sateenkaari on tuo silta. Toiset sanovat, että se on Neitsyt Maria tai seurakunta tai jopa Lucifer.

Uskonliikkeen opettajat sanovat, että sana, Raamattu on tuo silta. Niin pääsemme yhteyteen Jumalan kanssa.

Mutta Raamattu sanoo, että "yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus" (1.Tim.2:5). Jeesus on tuo silta, ei Raamattu. Ymmärrät, että Jumalaa rajoittavat tai hallitsevat jo puhuttu ja kirjoitettu sana.

Copeland sanoo toisaalla, että "Jumalalla ei ole sanansa ulkopuolista tahtoa". Jumalan sana on tietenkin kaiken kattava ja tosi eikä Jumala halua puhua tai toimia sen vastaisesti. Mutta mistä me tiedämme tarpeeksi hyvin Jumalan tiet, niin että voisimme sanoa, ettei Hänellä ole tahtoa sanojensa ulkopuolella?

Tätä luomakuntaa seuraa uusi luominen, uudet taivaat ja uusi maa. Missä on tuota aikakautta varten oleva Raamattu? Voiko olla niin, että Jumalan on saneltava aivan uudet Kirjoitukset ennenkuin Hän kykenee toimimaan ihmisen kanssa tulevina aikakausina?

Copeland sanoo myös, että tämä rajoitus koskee myös Jeesusta. Hän sanoo: "Jumala teki liiton, jopa Jeesuksenkin kanssa, niin että Hän voi toimia maan päällä". Mutta Jeesus on Jumala. Hän on Jumala Kaikkivaltias. Jeesus ei tarvinnut sopimusta voidaksen tervehtiä Aabrahamia tai Jaakobia tai Danielia Vanhan Testamentin aikana eikä Hän tarvitse nytkään sopimusta käyttäessään voimaansa tänään. Me tarvitsemme sen sijaan liiton, koska olemme langenneet syntiin.

Copeland: "Aatamille oli annettu auktoriteetti kaiken Jumalan luoman yli Raamatun mukaan ja hän antoi tuon auktoriteetin Saatanalle. Hänelle hän antoi auktoriteettinsa. Hän antoi Saatanalle auktoriteetin maassa ja yli kaiken, mitä maassa on. Ja sitten hän pystytti maailmanjärjestelmän. Hänellä oli auktoriteetti täällä—että hän voi tehdä mitä haluaa—hän oli tämän maailman jumala. Ja auktoriteettiaan harjoittaessaan hän hallitsi ihmistä ja jotta ihminen voisi nousta hänen hallinnastaan, hänen on synnyttävä uudesti. No aikooko Jumala sitten tehdä uuden ruumiin maan tomusta? Miten Hän voisi? Maan tomu ei kuulu Hänelle enää."

Kaiken hallintavaltateologian (dominion theology) kulmakivenä on, että Aatamin auktoriteetti eli maan hallinta on menetetty ja että hän on luovuttanut sen Saatanalle. Mutta onko se totta?

Psalmissa 24 sanotaan: "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat" [Huomaa: tämä on lausuttu syntiinlankeemuksen jälkeen ja ennen sovitusta!].

Jumala on ja on aina ollut maan Kuningas ja Jumala. Aatami oli vain hänen varakuninkaansa, Hänen valtuuttamansa edustaja. Aatami luotiin Jumalan alaisuuteen ja hänen tehtäväkseen oli annettu pitää huolta luomakunnasta ja täyttää maa asukkailla.

Aatamin auktoriteetti oli ainoastaan DELEGOITUA AUKTORITEETTIA. Auktoriteetin delegoiminen on esimerkiksi sitä, että annat lapsesi lapsenvahdin huostaan. Lapset ovat silti sinun. He kuuluvat sinulle, eivät lapsenvahdille. Sen sijaan annat lapsenvahdillesi väliaikaisesti vastuun lapsistasi ja tehtävän pitää heistä huolta.

Näin oli myös Jumalan ja Aatamin kohdalla. Aivan samoin kuin vaadit lapsenvahtia noudattamaan asettamiasi sääntöjä ja toivomuksia lastesi hoitamisessa, samoin Jumalakin vaati tottelevaisuutta hänen maansa hoidossa. Juuri se meni vikaan, kun Aatami alistui saatanan herrauteen.

Mitä sitten sisälsi ihmisen hallintavalta? Seuraava osoittaa, että ihminen hallitsi kaikkea luotua, eläimiä, lintuja, kaloja ja maata.

"Ja Jumala sanoi: 'Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat'". (1.Moos.1:26)

"mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee." (Ps.8:5-9)

Menettikö Aatami hallintavaltansa? No, onko lammasta edelleen ruokalistalla? Mielestäni on!

Uskon Sana -liikkeen käsitys hallintavallasta ylittää kuitenkin pelkän maan hallitsemisen. Sen mukaan Aatami oli planeettansa jumalhallitsija. Haluaisin kysyä yksinkertaisen kysymyksen tästä näkemyksestä. Jos Aatami ja Eeva olivat jumalia, niin mikä houkutus olisi käärmeen viettelyksessä "te tulette niinkuin Jumala..." [engl Raam. "ye shall be as gods" (teistä tulee niinkuin jumalia)] ollut?

Jumaluuden määritelmä on ITSEMÄÄRÄÄMINEN. Eli toisin sanoen vapaus päättää omasta tiestäsi, omasta tahdostasi, omasta kohtalostasi. Meidän Herramme on tietenkin Jumala, koska Hän määrää itse itsestään. Mutta entä Aatami? Luotiinko hänet tekemään oman mielensä mukaan ja menemään minne halusi? Ei suinkaan. Hänelle annettiin rajoitettu toiminta-alue toimia Taivaallisen Isänsä määräysten mukaisesti Hänen silmälläpitonsa alla, mutta ei ylittää noita rajoja.

Kun siis Lucifer tuli ehdottamaan, että Aatamista ja Eevasta saattaisi tulla kuin jumalia, se oli kutsu KAPINAAN Jumalan ylintä herrautta vastaan!

Käärmeen ehdotus oli, että kun he tietäisivät kaiken, he olisivat tarpeeksi viisaita tekemään omat päätöksensä eikä heidän tarvitsisi enää totella Jumalan käskyjä.

Syntiinlankeemuksessa tapahtui siis, että Aatami luopui Jumalan palvelemisesta ja hyväksyi (tietämättään) Saatanan herrakseen. Sillä, kuten tiedämme, siitä, joka tekee syntiä, tulee synnin orja. Mitä siis Aatami ja Eeva itse asiassa luovuttivat Saatanalle? Palvelemisensa, tottelevaisuutensa, halukkuutensa toimia hänen johtaminaan ja opettaminaan.

Kun Aatami siis päätti luopua Jumalan antamasta tehtävästään ja suostua Saatanan alaiseksi, luovuttiko hän maan Saatanalle? Ei tietenkään. Miten hän olisi voinut sen tehdä? Se ei ollut hänen omaisuuttaan. Se oli Jumalan omaisuutta.

Menettikö Jumala sitten maan tomun, kuten Copeland väittää? Ei Raamatun mukaan, joka sanoo kauan aikaa syntiinlankeemuksen jälkeen: "Herran on maa".

Ainoa asia, jonka Jumala menetti, oli Hänen varakuninkaansa tottelevainen palveleminen. Niinpä Jumala olisi voinut luoda toisen Aatamin, mutta Hän ei tehnyt sitä. Ainoa syy, miksi Hän ei lyönyt Aatamia samassa hetkessä kuoliaaksi, on se, että Hän rakasti ihmiskuntaa ja halusi pelastaa sen iankaikkisesta kadotuksesta. SENTÄHDEN ei Aatamia eikä maata tuhottu välittömästi, EIKÄ sen takia, ettei Jumalalla olisi enää ollut auktoriteettia heidän ylitseen.

Jos ajattelet sitä, mitä Copeland sanoo, ymmärrät, että Jumala on alistettu Saatanalle tämän ajatusmallin mukaan!

Toisaalla Copeland maalaa useaan otteeseen kuvan epätoivoisesta Jumalasta, joka katselee avuttomana luomakuntaansa ulkopuolelta yrittäen laatia suunnitelmaa, jotta Hän voisi saada takaisin menettämänsä.

Jumala on menettänyt maansa langenneelle enkelille! Hänen on hyväksyttävä Saatanan herruus. Pötyä! Saanhan esittää asian näin: Jos minä olen Englannin kuningatar ja lähetän sinut edustajanani sanotaan vaikka Falklandin saarille, tekeekö se sinusta Falklandin saarten omistajan?

Ja jos päättäisit pettää minut Argentiinan hyväksi ja sinusta tulisi sen sijaan Argentiinan edustaja, tekisikö se Argentiinasta Falklandin saarten omistajan?

Ei tietenkään. Se saattaisi aiheuttaa paljon ongelmia Englannin kunigattarelle, koska se avaisi oven vihollisillemme. Se saattaisi antaa heille mahdollisuuden lisävoimiin. He saattaisivat jopa orjuuttaa kaikki Falklandin asukkaat. Mutta se ei todellakaan siirrä saarten omistusta Argentiinalle.

Olisit vain oman maasi pettäjä etkä ehkä edes sen arvoinen, että henkesi säästettäisiin. Katsopa vain, miten paljon "armoa" sellaiselle petturille annettaisiin, jos hänet saataisiin kiinni! Jumala toimi kuitenkin toisin Aatamin kanssa, meidän kanssamme. Hän antoi anteeksi meidän petoksemme. Hän lähetti oman Poikansa vapauttamaan meidät. Ylistys Jumalalle!

Kuinka me voimme mitenkään väheksyä sellaista Jumalaa tai sanoa, että Hänen on pakko tehdä tiettyjä asioita?

Copeland: "Hän [Jumala] kohteli Saatanaa ikäänkuin maan hallitsijana. Hän kohteli häntä niinkuin Hän oli suunnitellut kohtelevansa Aatamia ja sentähden Saatana voi astua Hänen eteensä Jobin päivinä ja vaeltaa edestakaisin maan päällä. Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta". Hänellä oli siihen oikeus. Jumala kohteli häntä niinkuin Hän oli suunnitellut kohtelevansa Aatamia. Hänen oli pakko tehdä niin—Hän oli antanut Aatamille siitä sanansa. Jos Hän olisi tehnyt silloin maan tomusta jonkun toisen, hän olisi näyttänyt siltä kuin hän olisi juuri tehnyt syntiä. Tarkoitan siis sitä, että mitä hyötyä siitä olisi ollut—tarkoitan, että Hänhän tuottaa samanlaista. Sen lisäksi ei maan tomu ole enää Hänen omaisuuttaaan. Jumala on siis todellakin ulkopulella katsellen sisään."

No niin, tässä sanotaan tosiaankin, että Saatanasta on tullut kaikkea sitä, mikä Aatamista oli tarkoitus tulla. Ja Jumalan on pakko oman sanansa mukaisesti kohdella Saatanaa ikäänkuin hän olisi todella tämän maan auktoriteetti tai jumala. Tämä tekee Jumalasta langenneesta enkelistä riippuvaisen. Se tekee Jumalasta lähes Saatanan alamaisen. (Tämä on tärkeä askel "Jeesus kuoli hengellisedsti" -opin ymmärtämisessä, niin että pysy mukana!)

Muistakaamme, että Jumala on yhä maaplaneetan laillinen ja todellinen omistaja. Jumala kirosi maan, niin että se menetti hedelmällisyytensä ja samoin joutui eläinkuntakin turmeluksen alaiseksi. Huomaa, kuka toteutti tuon kiroamisen? Jumala, ei Saatana tai Aatami Roomalaiskirjeen 8:20 mukaan. Jos Jumala olisi todella menettänyt maan hallintansa tuona hetkenä, miten Hän sitten voisi harjoittaa auktoriteettiaan luomakuntansa yli —syntiinlankeemuksen jälkeen—alistaen sen "katoavaisuuden alle" niinkuin Raamattu sanoo? Olkaamme ajattelussamme loogisia!

Toiseksi, Saatana ei ole fyysisen luomakunnan jumala; hän on ainoastaan nykyisen maailmanjärjestelmän väärä herra. Toisin sanoen, hänellä ei ole mitään muuta kuin ihmiskunnan tottelevaisuus. Mitä auktoriteettia hän sitten harjoittaakin, se koskee ainoastaan ihmiskunnan asioita.

Saatana huijaa ihmiskuntaa ja houkuttelee meitä syntiin; se on hänen auktoriteettinsa. Hänelle on annettu tietty, rajoitettu alue, jossa hän voi tuottaa vahinkoa elämällemme ja saada aikaan tiettyjä tragedioita, mutta mikään, mitä hän tekee ei ole Jumalan suunnitelman tai hallinnan ulkopuolella.

Jumala ei varmuudella ole luomakunnan ulkopuolella katsellen sieltä sisään voimattomana, niinkuin Copeland väittää. Copeland lainaa Jobin kirjaa, sen lukua yksi; hän sanoo: "Saatana kiersi maata ja kuljeksi siellä". Niin hän tekikin. Mutta huomaat myös, että hänen oli pyydettävä Jumalalta lupa ennenkuin hän voi koskea Jobiin ja silloinkin hänen tekonsa olivat rajoitetut. Ja lopuksi Jumala määräsi Jobin hyväksi. Huomaat, että Jumala on Herra. Hän hallitsee.

Jumala ei myöskään tullut yllätetyksi Aatamin syntiinlankeemuksesta, niin että Hänen olisi täytynyt paikata tilanne jonkinlaisella varasuunnitelmalla päästäkseen tuosta ongelmasta. Herra tiesi, että Aatami lankeaisi syntiin. Hän tiesi aina, että Hänen täytyisi lähettää Jeesus pelastamaan meidät.

Efesolaiskirjeen 1:4-5 sanoo näin: "niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan". Todellakin, Jumalalla oli suunnitelma jo ennen Aatamin syntiinlankeemusta.

Entä Saatana sitten? Niin, hän on vain luotu olento, langennut enkeli, joka lankesi ylpeytensä takia. Hän halusi olla niinkuin Jumala, mutta Jumala heitti hänet ulos jo ennen aikojen alkua ja sitoi hänet pimeyden onkaloihin maan alla.

Hengellisesti puhuen hän kykenee kuitenkin vaikuttamaan ihmiskuntaan demonijoukkojensa kautta, jotka toimivat ilmakehässä. Sentähden häntä kutsutaan myös "ilmavallan hallitsijaksi" Ef.2:2:ssa.

Hänen työtapansa on eksytys. Hän viettelee ihmistä tekemään oman tahtonsa mukaan ja toteuttamaan omat suunnitelmansa. Aatami siis kuunteli valheopettajaa ja antoi luottamuksensa väärälle herralle. Aatami päätti totella paholaista sen sijaan että olisi totellut Jumalaa maan päällä; siinä kaikki. Aatamilla oli vapaa tahto ja hän päätti seurata paholaista.

Mitä Jumala menetti, oli ystävyys ihmisen kanssa ja mitä ihminen hävisi, oli hänen suhteensa Jumalan kanssa. Ja se johti tietenkin syntiin, sairauteen, köyhyyteen ja lopulta fyysiseen kuolemaan.

Olen käyttänyt aikaa tähän asiaan siksi, että haluan sinun ymmärtävän, ettei saatanalla ole niin kovin paljon auktoriteettia. Jos sanoo, että Jumalan on pakko kohdella Saatanaa luomakunnan jumalana ja että Hänen on pakko omien sanojensa nojalla yhtyä Saatanan suunnitelmaan; se on täysin väärin.

Copeland: "Katso, mitä tapahtuu. Tässä on Jumala, siinä asemassa, johon Saatana—ja Aatami—ovat Hänet laittaneet. Tämä asia on oikaistava. Jumala katselee. Hän on—Hän on—uskon Jumala. Hän on sanansa Jumala. Hän käyttää hengellistä voimaa luodakseen aineellista. Hän ei. Hän ei korjaa mitään aineellisilla asioilla. Hän käyttää hengellisiä asioita käsitelläkseen aineellisia asioita. Mitä suunnitelmaa Hän alkaakaan nyt toteuttaa? Tämä on piristänyt, muuttanut, vaikuttanut, korjannut enemmän—miten sitten tahdotkin sen ilmaista—elämääni kuin mikään muu asia, jonka olen koskaan kuullut sen jälkeen, kun tein Jeesuksesta Kristuksesta elämäni Herran. Jumala olisi voinut käyttää luomista. Hän olisi voinut käyttää raakaa voimaa, Jumalan tulta, ydinvoimaa, mitä tahansa. Ja hänellä oli tuo kaikki. Kaikki vaihtoehdot olivat hänen käytössään, jotta Hän olisi saanut takaisin kaikkein kallisarvoisimman, mitä Hänellä oli, kaiken, mitä Hänellä oli. Mitä Hän teki saadakseen sen? Hän antoi. Antamisen laki on kaikkein voimallisin asia taivaassa ja maassa. Se on tämän maailmankaikkeuden voima. Kaiken, mitä Jumala on koskaan tehnyt, Hän on tehnyt antamismotivaation kautta."

Nyt me ymmärrämme, että koska Jumala on sidottu omaan sanaansa ja on menettänyt auktoriteettinsa maan päällä Aatamin ja Saatanan pakottamana, Hänen on laadittava suunnitelma löytääkseen tien takaisin omaan luomakuntaansa.

Jumala kuvataan ikäänkuin Hän raapisi päätään epätoivoissaan katsellessaan, miten Hänen oma planeettansa siepataan Hänen otteestaan. Olosuhteet määräävät nyt Häntä ja Hänen suunnitelmansa Copelandin mukaan on käyttää toista hengellistä lakia; antamisen lakia. Tämän lain mukaisesti saadaan satakertaisesti takaisin kaikki, mitä vapaaehtoisesti annetaan.

Jumalaa sitovat nyt siis sana, Aatamin synti, Saatana JA maailmankaikkeuden lait; maailmankaikkeuden, jonka Hän on itse luonut!

Copeland kutsuu tätä lakia "universumin laiksi" ja Jumala panee tämän lain toimimaan saadakseen jalansijan maasta.

Hänen on ensiksikin "saatava Aabraham suostumaan liittoon kanssaan". Toisessa paikassa Copeland on sanonut: "Aatamin syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala havaitsi olevansa oudossa asemassa—Jumala tarvitsi tien takaisin maahan—Jumala esitti ehdotuksensa ja Aabraham hyväksyi sen. Se antoi Jumalalle pääsyn maahan ja ihmiselle pääsyn Jumalan luo—teknisesti ottaen, jos Jumala ikinä rikkoisi Liiton, Hänen olisi tuhottava itsensä.

Niinkuin itse näen sen, oli liitto itse asiassa Jumalan armon ja rakkauden teko, joka tarjosi ihmiselle sovituksen mahdollisuuden pelastaen hänet synnin seurauksista. Jumala olisi voinut jättää ihmisen itsensä varaan niin kauaksi aikaa, että hän olisi tuhonnut itsensä ja räjäyttänyt koko maailman ilmaan, koska juuri niin olisi tapahtunut. Ja Hän olisi voinut vain seurata sivusta, miten Saatana veisi jokaisen ihmisen helvettiin ikuisiksi ajoiksi. Sitten Hän olisi toteuttanut, mitä 2.Pietarin kirjeessä ja Ilmestyskirjassa sanotaan: "maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat" ja "perkele...heitetään tuli- ja tulikivijärveen".

Mutta sen sijaan että olisi jättänyt ihmisen oman kohtalonsa varaan Jumala on valmistanut tien ennalleenasettamiselle ja yhteydelle. Hän teki aloitteen. Hän valmisti liiton.

Itse asiassa (ja tämä on tärkeä tosiasia), jo kauan ennenkuin Aabraham syntyi, valmisti Jumala veriuhrisovituksen Aatamin ja Eevan synnille. Niin pian kuin tuo synti myönnettiin, Jumala tappoi eläimen ja vaatetti heidät sen nahalla. (1.Moos.3:21) Älä kuvittele mielessäsi Isä Jumalaa muotisuunnittelijana, joka valmisti nahasta tunikat ensimmäiselle miehelle ja naiselle. Ei, vaan tapetun eläimen veri oli yhä nahan alapinnalla, kun se kiedottiin Aatamin ja Eevan ylle ja sillä tavoin heidän syntinsä peitettiin veriuhrilla. Sen sijaan että Jumala olisi tappanut maan ensimmäiset ihmiset Hän tappoi heidän sijaansa eläimen näyttäen samalla käytännössä sen, miten sovitus tapahtuisi (lopulta tietenkin Jeesuksen sovitustyön kautta).

Jumala valmistaa siis jo tässä tietä ihmisen paluulle Jumalan yhteyteen. Näet, ettei Hän ole lainkaan voimaton. Copeland tulkitsee Aabrhamin kanssa solmitun liiton toisella tavalla. Hän sanoo, että Jumalan oli avattava tie sanalleen.

Copeland: "Nyt Jumalalla on avoin ovi maahan sanaansa varten. Hän alkaa antaa lupauksia. Jokainen Jumalan lupaus saa tahdon toimimaan, jos joku haluaa vaeltaa. Jumala alkoi antaa lupauksia. Raamattu sanoo, että Hän antoi Jeesusta koskevia lupauksia—Jeesus ei ollut siellä. Hän muutti Aabrahamin nimenkin ja sanoi: "Sinä olet minun mieheni."Hän jatkoi lupausten antamista Aabrahamille, Hän jatkoi lupausten antamista Aabrahamille. Mitä Hän tekee? Hän luo mielensä sanalla. Vähän kerralaan Hän löysi ihmisiä, jotka kuuntelivat Häntä ja tekivät niinkuin Hän sanoi ja niin Hän sai taas yhden annoksen sanaa maan päälle."

Muista, mitä Copeland on tähän mennessä opettanut—että Jumala on luomakuntansa ulkopuolella ja katselee sen sisään etsien tapaa, miten Hän voisi saada takaisin menettämänsä. Jumalan tarvitsee siis vain löytää ihminen, joka hyväksyy Hänen sanansa, tottelee niitä ja kirjoittaa ne muistiin.

Copeland on sanonut toisaalla: "Nyt näet, että Jumala ruiskuttaa Sanaansa maahan tuottaakseen Jeesuksen—nuo uskontäyteiset sanat, jotka kehystivät sitä kuvaa, joka on Hänessä...Hän (Jumala) ei voi vain kävellä maan päälle ja sanoa 'se tapahtukoon', koska Hänellä ei ole siihen oikeutta. Hänen oli sujautettava se tänne tämän maailman jumalan läheisyyteen, joka tukki Hänen tietään kaikin mahdollisin tavoin."

Copeland opettaa, että sanat ovat se luova välikappale, joiden kautta Jumala saavuttaa päämääränsä. Voidakseen tuoda Jeesuksen maan päälle Jumalan on ilmoitettava se sanoin ja niin Jumalan täytyy löytää kanava noille sanoille. Jumala löytää Aabrahamista tuon kanavan ja käyttää häntä (ja samoin myöhemmin kaikkia Vanhan Testamentin pyhiä) muodostaakseen jonkinlaisen voiman tallennuspaikan sanojen muodossa.

Copeland sanoo, että Jumala loi jotakin. Joka kerta, kun Jumala puhui, vapautui luovaa voimaa, joka oli tuossa sanassa. Niinpä Jeesuksen tuloon mennessä oli tarpeeksi lupauksia kattamaan kaiken, mitä Hän tarvitsi. Sitten Jeesus tuli.

Ja on tärkeää muistaa myös, että Jeesuksen sanotaan tulevan Aatamina, täsmälleen samanlaisena kuin Aatami, langenneena luotuna, paitsi ettei Hän koskaan tehnyt syntiä. JDS-opin perustana on, että Jeesus tuli viimeisenä Aatamina saadakseen meille takaisin kaiken sen, mitä ensimmäinen Aatami menetti—eli tämän maailman hallintojumaluuden!

Copeland: "Hän kutsui itseään Ben-Aatamiksi—se oli Aatamin nimi. Aatamin poika—Raamattu kutsui Häntä Viimeiseksi Aatamiksi—se on täsmälleen sama kuin ensimmäinenkin, täsmälleen kuin hän, täsmälleen niinkuin hän. Hän oli niinkuin hän sen jälkeen, kun hän oli langennut syntiin, menettänyt Jumalan kirkkauden, mutta ilman syntiä elämssään. Hänen on vaellettava uskossa. Hän ei voinut vaeltaa perimässään kirkkaudessa, koska Hän on Jumala Kaikkivaltias."

Tämä tuokin meidät kysymykseen Jeesuksen jumaluudesta ja ihmisyydestä. Tästä aiheesta on keskusteltu aina helluntaista lähtien. Mutta seurakunta opettaa, ja uskon sen olevan raamatullinen totuus, että Hän oli ainoastaan Jumala ja että Hänen ruumiinsa oli ainoastaan sopiva astia. Mutta tämä erään teologin lausunto kiteyttää oikeaoppisen käsityksen: "Jeesuksen Kristuksen yhdessä persoonassa on kaksi luontoa; ihmisen ja Jumalan luonto, kumpikin täydellisenä ja puhtaana. Ja nämä kaksi luontoa ovat orgaanisesti ja erottamattomasti yhdistyneet, kuitenkin niin, ettei näin muodostu kolmatta luontoa."

Toisin sanoen, kun Jeesus alensi itsensä ja otti palvelijan muodon, kuten Fil.2:ssa sanotaan, Hän ei menettänyt jumaluuttaan eikä Hän ollut pelkästään Aatamin kaltainen langennut ihminen.

Jeesus syntyi ihmisen lihaan (inkarnoitui), kuitenkaan Hänen lihansa ei ollut synnin tahraama. Pyhä Henki siitti Hänet, ei ihminen. Niinpä Aatamin synnin tahraa ei ollut Jeesuksen Kristuksen ihmisluonnossa. Lisäksi niin täytyi ollakin, sillä ainoastaan täysin puhdas, tahraton ja täydellinen uhri voi ottaa pois maailman synnit.

Copeland näyttää uskovan, että Jeesuksen fyysinen ruumis (koska se oli ihmisruumis) oli langennut, koska se kuului luomakuntaan. Hän sanoo, että Jeesus oli TÄSMÄLLEEN samanlainen kuin Aatami "sen jälkeen, kun hän oli langennut syntiin". Raamattu ei sano niin. Siinä sanotaan, että Pyhä Henki hedelmöitti Hänet. Hän oli täysin ilman syntiä ja ilman perisyntiä, joka tahraa jokaista normaalilla tavalla syntynyttä ihmistä. Ruumis, jonka Jumala loi neitsyen kohtuun, oli täydellinen luomus, joka sopi Jumalan pojalle, joka on Jumala.

Vaikka Jeesus halusi "ottaa ihmisen muodon" ja voidakseen tehdä niin, Hän totteli Isän käskyjä (palvelijana), Hän ei "menettänyt jumaluuden kirkkauttaan" missään vaiheessa, vaikka Copeland näyttääkin siihen viittaavan. Jeesus oli täysi Jumala ja täysi ihminen koko ajan. Mutta kuuntelepa tätä:

Copeland on painattanut uudelleen hänen muka Dallasin Victory-kampanjassa saamansa profetian lehteensä "Beliver's Voice of Victory" 15;2 [helmikuu 1987] nimeltä "Varaa aikaa rukoukseen", jossa Jeesus sanoo: "He ristiinnaulitsivat minut sen takia, että väitin olevani Jumala. Mutta en minä väittänyt olevani Jumala; väitin ainoastaan, että vaelsin Hänen yhteydessään ja että Hän oli Minussa."

Tässä on vähintäänkin hyvin sekava ja sumea oppi—pahimmillaan tämä on harhaoppia. Näyttää siltä kuin Copeland uskoisi, että Jeesus laittoi syrjään JUMALUUTENSA, kun hän syntyi maan päälle ja niin hänestä tuli vain ihminen, joka vaelsi Jumalassa Hengessään.

Jo pelkästään sovituksen mekaniikan pitäisi riittää kertomaan jotain muuta. Ihmisen sovitus oli välttämätön, koska kaikilla Aatamin jälkeläisillä oli syntymästään lähtien syntinen luonto. [Jota kutsumme "perisynniksi"]

Sentähden oli jonkun sellaisen tultava, joka eli ulkopuolella tuon syntisen luonnon, jotta hän voisi pelastaa meidät. Jumala oli tuominnut jokaisen ihmisen kuolemaan synnin takia: "Synnin palkka on kuolema". Jos siis Jeesus oli täsmälleen samanlainen kuin Aatami, hänetkin olisi pitänyt lain mukaan tuomita kuolemaan, miten hyvä ja lainkuuliainen Hän sitten olikin.

Se, mitä teemme ei tuomitse meitä helvettiin, vaan se, mitä olemme; me olemme Aatamin lapsia. Jeesus tuli syntisen ihmisen "kaltaisena", mutta kuitenkin ilman syntiä; niin oli oltava. Jeesus oli siis täysi Jumala ja täysi ihminen aina syntymästään saakka. Kuten Paavali toteaa Kol.2:9:ssä: "Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti". Asiaa ei voine sen paremmin ilmaista, vai mitä?

**Niille, jotka haluaisivat tietää enemmän inkarnaatiosta ja Jeesuksen ihmisyydestä ja jumaluudesta, aiheesta löytyy lisää ja raamatunkohtia tämän artikkelin lopusta. Siirry allaolevaan "Huomautuksia-kohtaan.

Copeland: "Mutta Jumalan sana tehtiin eläväksi hänen kohdussaan ja kun Maria synnytti Jeesuksen—Hänessä oleva Jumalan Henki, Aatamin liha—Hän syntyy Jumalasta. Hänen suonissaan virtaa Jumalan verta aivan samoin kuin Aataminkin suonissa ennenkuin hän lankesi syntiin. Paitsi että tämä on täsmälleen samanlainen kuin senjälkeen, kun hän oli tehnyt syntiä, kaikkine niine heikkouksineen, jotka Aatamilla oli tehtyään syntiä. Ja ensimmäinen asia, jonka Saatana sanoi Hänelle oli: "Tee näistä kivistä leipiä". Sama asia, johon Aatamikin sortui. Jeesus sanoi: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee". Sen sijaan, että Hän olisi toiminut samoin kuin Aatami, Hän heitti hänelle sanan, mikä Aataminkin olisi pitänyt tehdä. Hänen olisi pitänyt sanoa: "Minulle on sanottu, että minulla on auktoriteetti tässä puutarhassa—lähdepä ulos täältä." Mutta hän ei sanonut niin. Niinpä Jeesus sanoi kolme eri kertaa: "Kirjoitettu on, kirjoitettu on, kirjoitettu on. Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi."

Copeland sanoo, että sekä Aatamin että Jeesuksen suonissa virtasi Jumalan verta. Tämä on sekä teologinen että lääketieteellinen kysymys, josta meidän pitäisi keskustella, mutta pysytelkäämme kurssissa ja sivuuttakaamme tuo aihe.

Jatkakaamme siihen, missä Copeland puhuu siitä, kun paholainen kiusasi Jeesusta erämaassa. Huomaa, että hän sanoo, että SANA voitti paholaisen, EI Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on Jumala. Tämä on tärkeää.

Muistat, että totesimme aikaisemmin, että puhuttu sana on maailmankaikkeuden voima. Uskon Sana -liikkeen opetuksissa on Hänenkin tukeuduttava sanan voimaan, koska Jeesus oli toinen Aatami, vaikkakin ilman syntiä.

Myönnän, ettei pelkkä Jumalan Pojan läsnäolo lyönyt Saatanaa. Sen sijaan voitto oli Jeesuksen tottelevaisuudessa, ei siinä, että Hän käytti tiettyjä sanoja heprealaisesta Raaamtustaan.

Voimme nyt ymmärtää, miksi Copeland toteaa aikaisemmin kasetillaan, että Jumala keräsi eräänlaista sanojen varastoa kaikkia mahdollisia tilanteita varten, koska Jeesus nyt ilmeisesti tarvitsee niitä. Se saa minut ihmettelemään, mitä olisi Jeesukselle tuossa tilanteessa kiusauksen hetkellä tapahtunut, jolloin Häntä vastassa oli Saatana, ellei Hänellä olisi ollut Raamattua, josta lainata.

Nyt voimme jatkaa nähdäksemme, miksi Jumalan oli saatava sanansa maan päälle, kuten Copeland sanoo. Se kaikki oli oikeastaan lausuttu Jeesukselle.

Copeland: "—Kristuksen Jeesuksen kautta. Ja jos luet eteenpäin tuota kolmatta lukua, Jumala siunatkoon, löydät kuudennestatoista, seitsemännestätoista ja kahdeksannestatoista jakeesta, että Jumala puhui Aabrahamille liittolupauksia, jotka oli itse asiassa tarkoitettu Jeesukselle."

Gal.3:16, joka puhuu Aabrahamin kanssa solmitusta liitosta, sanoo näin:

"Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus." Jae 17: "Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta."

Mikä tuo lupaus muuten oli? 1.Moos.17:n jakeissa 2-8 Jumala sanoo Aabrahamille:

"Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti." Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen: "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

Aabrahamin saama siunaus, johon Paavali viittaa Galatalaiskirjeen kolmannessa luvussa on siis tämä liitto, jossa luvataan siunaus, vauraus, kansan lisääntyminen ja maa. Hän lupasi myös olla Aabrahamin Jumala—hänen Vapahtajansa, Ylläpitäjänsä ja kaikkea muuta, mitä tuo liitto antaa ymmärtää. Tämän lisäksi siirtyisivät nämä liiton siunaukset Aabrahamin kautta "hänen siemenelleen", minkä Paavali tulkitsee tarkoittavan SIEMENTÄ, Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta.

Paavali sanoo nyt, että Jeesus Kristus tuli tuon lupauksen täydellisenä vastaanottajana; "Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä 'on'; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden 'amen'".

Joten vaikka Aabrahamin luonnolliset jälkeläiset olivat ja ovat siunattuja, täydellinen pelastuksen siunaus ja Jumalan suosio saadaan ainoastaan siemenessä, Jeesuksessa. Missä?—Jeesuksessa. Se on Galatalaiskirjeen 3. luvun merkitys yksinkertaisesti.

Katso Galatalaiskirjen 3. luvun jaetta 29, siinä sanotaan: "Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan." Toisin sanoen, miten voimme siis periä tuon siunauksen? Olemalla perillinen yhdessä Kristuksen kanssa, koska Hän on tuo luvattu Siemen. Jos olet Kristuksessa, saat liiton lupaukset; jos olet Kristuksen ULKOPUOLELLA, et saa niitä—yksinkertaista vai mitä.

Copeland lisää tähän kuitenkin jotakin ja sanoo: "Liitto puhuttiin itse asiassa Jeesukselle". Tämän avulla hän voi kehittää ajatustaan siitä, että Jumala sijoittaa maahan sanojen varaston ja tekee etukäteen liiton Jeesuksen, jumalihmisensä kanssa niin, että—kun lunastuksen aika tulee—Jeesus kykenisi tekemään Jumalan teot tuon liiton ja noiden sanojen avulla. Ja niin Jeesus puhuu Jumalan kirjoitettuja sanoja ollessaan erämaassa kiusattuna ja voittaa siten paholaisen.

Tämä virhe vain moninkertaistuu kun Jeesus sitten pannaan käyttämään näitä liiton sanoja velvoittaakseen Jumalan tekemään Hänen tahtonsa mukaan.

Copeland: "Jumalan liiton osapuoli maan päällä, Aabraham, oli lihansa kautta synnyttänyt Jumalan Hengen sanan kautta. Minkä sanan kautta?—liiton sanan kautta, liiton sanan kautta. Jumalalla oli ihmisrotu, joka vaelsi niin lähellä Häntä, että Hän voi syöttää heitä sanallaan. Nyt Jeesus sanoo: "Nouse, ota vuoteesi ja käy". Mitä siis tapahtui? Jumala sanoi: "Parasta, että nouset ylös. Poikani sanoi:'Herää'—se tarkoittaa nouse ylös". Jeesus sanoi: "Rauha" tuulelle, "Ole hiljaa", merelle. Jumala sanoi: "Paras, että olet hiljaa". Ja Hän vaeltaa ihmisenä, Pyhän Hengen kastamana, Saatanan hallinnasta vapautuneena ja kun Hän sanoo: "Nouse",—Jumala siunatkoon, sinä voit nousta. Kun Hän sanoo: "Ole hiljaa" tuulelle, tuuli sanoi: "Aamen". Eikö se ole oikein? Ymmärrätkö, miksi? Se oli Jumalan sana toiminnassa. Hän on kutsunut sanan. Se oli liitto toiminnassa."

Jälleen on painopiste sanassa eikä Jumalan tahdossa. Raamattu sanoo, että Jeesus teki Jumalan tekoja Jumalan Hengen voimalla, ei sanoja lausumalla. Hän sanoi Joh.14:10:ssä: "Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan". Jumala oli Hänessä ja Hänen kanssaan innoittaen Häntä Pyhällä Hengellään ja ihmeet olivat Jumalan ihmeitä.

Mutta Copeland sanoo, että syy siihen, että Jeesus kykeni tekemään ihmeitä oli se, että Hänellä oli oikeus käyttää hyväkseen Jumalan lupauksia. Se tekee Hänen palvelutyöstään pikemminkin Vanhan Testamentin opetusten tutkimusta kuin riippuvaisuutta Jumalan Hengestä. Oliko Jumalan sana, jota Jeesus käytti, todellinen vapahtaja vai täyttikö Herra Jeesus sanan?

Copelandin opin ongelmana on tässä, että päädymme luottamaan sanaan enemmän kuin Jumalaan ja Jeesuskin pienennetään ihmiseksi, joka käytti Jumalan sanaa ihmeiden tekemiseen.

Copeland tekee tässä karkean virheen yrittäessään seuraavassa voimistaa opetustaan siitä, että Jeesuksen sanojen aikaansaamat siunaukset ja kiroukset ovat Aabrahamin kanssa solmitun liiton sanoja.

Itse asiassa Jeesus vapautti meidät MOOSEKSEN lain kirouksesta, ei AABRAHAMIN liitosta!

Se liitto, jonka Jeesus täytti voidakseen vapauttaa meidät kuolemanrangaistuksesta, oli Mooseksen laki; siitä lakiliitosta, jonka Jumala solmi Mooseksen ja Israelin kansan kanssa. (Kts. 2.Moos.34:8-11) Gal.3:16:ssa, jota tutkimme hieman aikaisemmin, Paavali asettaa vastakkain Aabrahamille annetun lupauksen ja Moosekselle 430 vuotta myöhemmin annetun lakiliiton.

On pidettävä mielessä tuo Galatalaiskirjeen kolmannen luvun jae. Paavali osoittaa, että Aabrahamin kanssa solmittu liitto, joka solmittiin ennen lain antamista, on armoliitto, joka lupaa siunausta ja pelastusta. Mooseksen laki taas kaikkine uhreineen ja määräyksineen ja käskyineen oli lakiliitto. Ja juuri laki asetti ihmisen tuomion alaiseksi. Jeesus tuli vapauttamaan meidät lain määräämästä rangaistuksesta ja päättämään Mooseksen lain Hänessä. Mutta Hän ei päättänyt Aabrahamin kanssa solmittua liittoa. Täysin päinvastoin, Hän oli sen ruumiillistuma. Hän oli sen ilmentymä ja täyttymys. Hän oli luvattu Siemen, jossa koko ihmiskunta tulisi siunatuksi. Se on näiden kahden liiton välinen ero.

Copeland: "No niin, huomaa, että Hengen lupaus oli, että Henki lupasi Aabrahamille siunauksen. Kirous taas, joka on kokonaisuudessaan lueteltu 5.Mooseksenkirjan 28. luvussa—neljätoista ensimmäistä jaetta siunausta, loput kirousta, jossa sanotaan, että kaikki sairaudet, joita ei ole mainittu tässä lain kirjassa, sisältyvät tähän kiroukseen. Kaikki sairaudet tulivat sen kirouksen takia, joka tuli Aatamin ja Saatanan välille. Ja tässä Jeesuksesta tehdään kirous meidän edestämme. Mitä se oikein sitten tarkoittaa? Jeesus, joka vaelsi täydellisenä ja vanhurskaana Jumalan edessä, Jumalan Henkeä täynnä olevana ihmisenä, Jumalan Hengen kastamana, vaeltaen Isän nimessä, Hän sanoi: "minä suojelin heitä nimesi voimalla". Hän vaeltaa profeettana Aabrahamin liitossa. Hän on vaeltanut täydellisenä ja vanhurskaana Jumalan edessä, kokien kaikkia niitä kiusauksia, joita mekin koemme, kuitenkin ilman syntiä. Hän ei epäonnistunut niinkuin Aatami. Hän todisti sen ja vaelsi vanhurskaasti sen edessä. Hänellä ei ollut mitään laillista syytä kuolla."

Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Tässä on hirvittävä sekaannus. Tämä ei ole kerta kaikkiaan tervettä teologiaa.

Katso esimerkiksi 5.Mooseksenkirjan lukua 28, jota Copeland kutsuu AABRAHAMIN siunaukseksi ja kiroukseksi. Katso oikeastaan ensin 27. lukua, jaetta 1: "Niin Mooses"—MOOSES—" ja Israelin vanhimmat käskivät kansaa jne."

Se oli osa Jumalan lakiliittoa Israelin kanssa, vai mitä? 28. luku alkaa: "Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä...niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä. Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne."

Ja hän jatkaa luetellen niitä: terveys, vauraus ja kaikki muu. Samoin, jos he eivät tottele Jumalaa, tapahtuu päinvastoin. Jumala tiesi, ja itse asiassa niin tapahtuikin historiallisesti, että jos Israelin kansa kääntyi pois Jumalasta ja palveli muita jumalia, se toi heille sydänsurua, tuskaa ja menetyksiä.

Hän jopa sanoi heille, että he menettäisivät Kanaanin maan, niinkuin tapahtuikin; kaikki sentähden, että he kääntyivät pois rakastavasta Jumalasta. Mutta en näe siinä mitään luvatusta Siemenestä tai pakanoiden pelastuksesta tai vanhurskauttamisesta uskon kautta—kaikki se luvattiin Aabrahamille.

Galatalaiskirjeessä puhutaan lain kirouksesta, joka on kuolema. Voit tarkistaa asian lukemalla Gal.3:13:n: "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta". Kun Kristus oli tullut kiroukseksi meidän edestämme ja maksanut kuolemanrangaistuksen, meidät vapautettiin laista ja voimme tulla osallisiksi Aabrahamin siunauksesta. Käsitäthän sen?

Jae 14 kertoo meille, mitä tuo siunaus on; Pyhä Henki, joka herättää meidät elämään ja joka elää meissä, joka herättää meidät, jotka olemme kuolleet synteihimme ja yhdistää meidät Isään. Se EI ole niinkuin Copeland väittää, "lupaus, jonka henki antoi Aabrahamille"; se on lupaus Hengestä. Katso jakeet 2 ja 5 todetaksesi asian olevan niin.

[Ylläoleva on välttämätöntä taustatietoa, jotta voi ymmärtää JDS-opin. Jatka nyt tämän artikkelin B-osaan, jossa käsitellään JDS-oppia perusteellisemmin.]

JATKUU

HUOMAUTUKSIA

INKARNAATION LUONNE

Paavali esittää meille inkarnaation luonteen kirjeessään Filippiläisille Jumalan Kristuksen seitsenkertaisessa nöyrtymisessä. Kristuksen nöyrtymisen seitsemän askelta esitetään Fil.2:6-8:ssa.

1. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto,
2. katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
3. vaan tyhjensi itsensä
4. ja otti orjan muodon,
5. tuli ihmisten kaltaiseksi,
6. ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
7. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
Tämä Kristuksen seitsenkertainen nöyrtyminen voidaan tiivistää kolmeksi tärkeäksi teologiseksi kohdaksi:
1. Hänen jumaluutensa, kohdat 1 ja 2;
2. Hänen ihmisyytensä; kohdat 3,4 ja 5;
3. Hänen ristiinnaulitsemisensa, kohdat 6 ja 7.
Kun Paavali toteaa, että Kristus "ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen", hän sanoo, että Kristus tyhjensi itsensä. Hänellä oli Jumalan muoto ja Hän tuli ihmisten kaltaiseksi. Tapahtui itsensätyhjentämisprosessi. Tätä kutsutaan kenoottiseksi teoriaksi. Ilmaus "tyhjensi itsensä" tulee kreikankielen sanasta "kenoo", joka tarkoittaa samaa kuin "tehdä tyhjäksi". Teologit hyväksyvät yleensä kenoottisen teorian, jonka mukaan Kristus tyhjensi itsensä inkarnaatiossa, mutta tämän teorian suhteen on paljon väärinkäsityksiä. Yleisiä sitä koskevia kysymyksiä ovat "Millä tavoin Kristus tyhjensi itsensä?" "Mitä tuo itsensä tyhjentäminen sisälsi?" ja "Lakkasiko Hän olemasta Jumala tullessaan ihmisen kaltaiseksi?"

1. Vääriä käsityksiä

a. Hän tyhjensi itsensä jumaluudestaan

Tämän teorian mukaan Kristus asetti syrjään jumaluutensa itsensä tyhjentämisprosessissaan luopuen tärkeistä ominaisuuksistaan ottaessaan ihmisen muodon. Se voidaan kumota sillä, että Jeesus oli koko ajan tietoinen jumaluudestaan. Jeesus oli lihaan tullut Jumala.

b. Hän tyhjensi itsensä Jumalan ominaisuuksista

Tämän teorian mukaan Kristus luopui tietyistä Jumalan ominaisuuksista tullessaan ihmiseksi, esimerkiksi kaikkivaltiudesta, kaikkialla läsnäolevuudesta ja kaikkitietävyydestä. Toisaalta ei Kristus tämän teorian mukaan ihmiseksi tullessaan tyhjentänyt itseään moraalisista ominaisuuksistaan, kuten rakkaudesta, totuudesta, pyhyydestä ja elämästä. Hän ei myöskään luopunut sellaisista tärkeistä ominaisuuksista kuin itsenäinen olemassaolo, muuttumattomuus ja yhteys Isään. Jos Kristus kuitenkin olisi luopunut joistakin näistä Jumalan ominaisuuksista, mikä näyttää mahdottomalta, olisi Hän lakannut olemasta täydellisesti Jumala.

c. Hän tyhjensi itsensä Jumalan ominaisuuksien näkyvästä omistamisesta

Tämän teorian mukaan Kristus ei luopunut Jumalalle olennaisesti kuuluvista tai moraalisista ominaisuuksitaan, vaan toimi yksinkertaisesti ikäänkuin Hän olisi ollut vailla niitä. Tämä teoria tuo mukanaan petoksellisuuden, joka on täysin yhteensopimaton Jumalan totuuden kanssa.

d. Hän luopui käyttämästä hyväkseen Jumalalle kuuluvia ominaisuuksia

Tämän käsityksen mukaan Kristus tyhjentäessään itsensä luopui Jumalan ominaisuuksita. Sen mukaan Hän ei luopunut Jumalan luonnon ja ominaisuuksien omistamisesta, vaan niiden käytöstä. Kuten tulemme huomaamaan, osoittavat evankeliumit kuitenkin, että Hän käytti vain Jumalalle kuuluvia ominaisuuksia ajoittain.

2. Oikeat käsitykset

Kristus ei lakannut olemasta Jumala ihmiseksi tullessaan eikä Hän luopunut Jumalan ominaisuuksien omistuksesta eikä käytöstä, olkoot nuo ominaisuudet varsinaisesti vain Jumalalle kuuluvia ominaisuuksia tai moraalisia ominaisuuksia. On huomattava, ettei Jumala muuttunut ihmiseksi, vaan otti sen sijaan ihmisen luonnon lakkaamatta silti olemasta Jumala.

Mitä tuo itsensä tyhjentäminen sitten sisälsi? Kristus luopui Jumalan ominaisuuksien itsenäisestä käytöstä. Hän pani pois Jumalalle kuuluvat erikoisoikeutensa toimia Jumalana ja hänestä tuli riippuvainen Isän tahdosta noiden Jumalan ominaisuuksien käytössä tai ilmenemisessä. A.H. Strong toteaa teoksessaan "Systematic Theology" (s.703), että "Hänen jatkuva nöyrtymisensä oli jumalihmisen ja Hänen ihmisluontonsa osalta sitä, että Hän käytti jumalallisia voimiaan yhteydessä Jumalaan hyväksymällä vapaaehtoisesti sen seurauksena kiusaukset, kärsimyksen ja kuoleman."

a. Kristus pysyi aina Jumalana

Kristuksella oli ennen lihaksi tuloaan Jumalan muoto (Fil.2:6-8). Hän ei lakannut olemasta Jumala ihmiseksi tullessaan. Totuus Hänen todellisesta jumaluudestaan jo ennen Hänen inkarnaatiotaan sulkee pois sen, että Hän olisi voinut lakata olemasta Jumala ihmiseksi tullessaan. Jeesus Kristus oli Jumala ennen inakrnaatiotaan ja sen aikana. Hän ei koskaan lakannut olemasta Jumala. Hän on iankaikkisesti Jumala, mutta nyt Hän on ottanut ihmisen luonnon. Ottaessan ihmisen luonnon Hän ei luopumut jumaluudestaan. Jos tämän kieltää, lankeaa ensimmäisten vuosisatojen harhaoppeihin ja liittyy niihin, jotka kielsivät Kristuksen jumaluuden.

Herbert Lockyer toteaa teoksessaan "All the Doctrines of the Bible" (s.45): "Kristus lisäsi inkarnaatiossa Jumalan luontoonsa ihmisluonnon ja Hänestä tuli jumalihminen. Uudestisyntymässä meidän ihmisluontoomme lisättiin Jumalan luonto ja niin meistä tuli osalliset Jumalan luonnosta (2.Piet.1:4). Niinpä jokainen tosi uskova on, kuten Kristuskin jumalihminen."

Tri Louis Berkhofia lainaten Lockyer jatkaa kirjoittaen: "Kristuksella on ihmisluonto, mutta Hän ei ole ihmispersoona. Välittäjän persoona on muuttumaton Jumalan Poika. Hän ei muuttunut inkarnaatiossa ihmispersoonaksi eikä Hän omaksunut ihmispersoonaa. Hän vain yksinkertaisesti otti jumalallisen luontonsa lisäksi ihmisluonnon, josta ei kehittynyt itsenäistä persoonaa, vaan Hän omaksui sen Jumalan Pojan persoonaan."

b. Kristuksella säilyivät aina Jumalan ominaisuudet

Kristus ei tyhjentänyt itsestään ihmiseksi tullessaan mitään olennaisen tärkeitä tai moraalisia ominaisuuksia. Huomaamme sen seuraavista raamatunkohdista.

(1) Olennaisen tärkeät ominaisuudet

(a) Kaikkialla läsnäolevuus (Joh.3:13); Matt.28:19-29; 18:20). Ihmisen Poikana Jeesus tiesi, että Hän oli sekä maan päällä että taivaassa. Se on kaikkialla läsnäolevaisuutta. Ainoastaan tämän ominaisuuden avulla Hän voi olla kansansa kanssa kaikkialla samanaikaisesti.

(b) Kaikkivoimaisuus (Joh.6:36; 13:11; 10:25, 37-38; 15:24). Jeesuksen tekemät teot olivat Jumalan tekoja. Vain Jumala itse voi tehdä tiettyjä asioita. Jeesus antoi anteeksi syntejä, julisti olevansa MINÄ OLEN ja käytti luovaa voimaa, jotka kuuluvat vain Jumalalle. Jeesus oli kaikkivoipa.

(c) Kaikkitietävyys (Joh.2:24-25; 18:4) Jeesus tunsi kaikki ihmiset. Hän tiesi myös kaiken, mitä ihmisessä on. Mitä Hänen jumaluuteensa tulee, Hän oli kaikkitietävä. Mikään ei ollut salattua Hänen silmiltään.

(d) Muuttumaton (Hebr.1:12; 13:8) Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hänen luonteensa, rakkautensa ja elämänsä ovat muuttumattomat.

(e) Hän on olemassa itsenäisesti (Joh.8:58; Joh.1:4; 5:26) Jeesus tarjosi ihmisille iankaikkista elämää sanoen, että tuo elämä oli Hänessä. Sillä, jolla on Jumalan Poika, on iankaikkinen elämä. Tämä on Jumalalle kuuluva ominaisuus (1.Joh.5:11-13).

(f) Iankaikkinen (Ilm.1:8; Joh.3:16; 5:26) Jeesus on iankaikkinen Jumalan Poika. Hän lahjoittaa iankaikkisen elämän kaikille niille, jotka haluavat uskoa Isään Hänen kauttansa.

(2) Moraaliset ominaisuudet

Seuraavat moraaliset ominaisuudet ilmenivät myös Jumalan Pojassa. Tullessaan Ihmiseksi Hän ei tyhjentänyt itseään näistä Jumalalle kuuluvista ominaisuuksista.

(a) Pyhyys (Mark.1:24; Ilm.4:8; 1.Piet.1:15-16)

(b) Vanhurskaus (1.Kor..1:30; Jer.23:4-5; 1.Joh.2:1-2)

(c) Rakkaus (Joh.3:16; Gal.2:20; 1.Joh.4.16-19). Jeesus Kristus oli täydellisen rakkauden ilmentymä. Siihen sisältyy hyvyys, armo, myötätunto ja lempeys; jotka kaikki ovat Jumalan rakkauteen sisältyviä ominaisuuksia. (Ef.2:4,7; Tiit3:4-7).

(d) Uskollisuus (Joh.14:6; 1.Joh.5:20; Hebr.2:17). Jeesus Kristus on uskollisuuden henkilöitymä.

Jeesus oli ja on Jumala, jolla on sekä jumaluudelle olennaiset että moraaliset ominaisuudet. Hänellä oli Jumalan ominaisuudet, koska Hän oli Jumala. Jumalihmisenä Hän ei voinut milloinkaan lakata omistamasta kaikkia Jumalan ominaisuuksia. Jeesus oli tietoinen sekä jumaluudestaan että ihmisyydestään.

c. Kristuksesta Jumalana tuli Jumalasta riippuvainen ihminen

Kristuksen itsensä tyhjentäminen Jumalana tapahtui siinä, että Hän nöyryytti itsensä ja oltuaan Jumalan muotoinen Hän otti palvelijan muodon. Vaikka Hän oli Jumala eikä koskaan lakannut olemasta Jumala inkarnaatiossa, Hänestä tuli Isän alamainen, tottelevainen ja Isästä riippuvainen varsinaisten Jumalan ominaisuuksiensa käytössä.

Hän alisti itsensä omasta vapaasta tahdostaan jumalihmisenä Isän tahtoon täydellisesti riippuvaisena Pyhästä Hengestä. Poika otti itselleen täydellisen ihmiskunnan rajoitukset ja alisti tahtonsa jatkuvasti Isälle. Hänen ei ollut pakko kärsiä nälkää, janoa väsymystä, surua tai kuolemaa eikä Hän koskaan käyttänyt jumalallisia ominaisuuksiaan lievittääkseen jotakin näistä kärsimyksistään ihmisenä.

Tämä itsensä nöyryyttäminen ei ollut pakollista tai vastoin hänen tahtoaan, vaan iankaikkisen Jumalan rakkaus sai Hänet toteuttamaan langenneen ihmisen pelastuksen. Kristusta ilahdutti tehdä Isän tahto (Ps. 40:6-7; Hebr.10:5-10). Jumalan alamaisena ja Hänestä riippuvaisena jumalihmisenä Hän sanoi, ettei Hän voinut tehdä mitään itsestään, ainoastaan sitä, mihin Isä Häntä johti (Joh.5:30). Näin Hän ei koskaan toiminut Isän tahdon vastaisesti ja kaikki jumalallisten tai moraalisten ominaisuuksien käyttäminen ja ilmaukset olivat Isän tahdon mukaisia. Täydellisenä jumalihmisenä hän oli täysin riippuvainen Pyhästä Hengestä kaikessa, mitä Hän teki tai sanoi.

Yhteenveto:

1. Tyhjentäessään itsensä Hän luopui kirkkaudesta, Hänestä ulospäin loistavasta majesteettiudesta ja jumaluuden ulospäin näkyvästä ilmauksesta, joka hänellä oli Isän luona (Joh.17:5).
2. Itsensä tyhjentämisessä Hän luopui Jumalan muodosta ja otti päälleen palvelijan muodon lakkaamatta silti olemasta Jumala. Tämän Hän teki neitseellisessä syntymässään (Joh.1:14; Fil.2:6-8; 1.Piet.1:16-18).
3. Itsensä tyhjentämisessä Hän opetti ainoastaan, mitä Isä käski Hänen sanoa (Joh.5:30, 8:28,35, 12:44-50)
4. Itsensä tyhjentämisessä Hän teki vain, mitä Isä näytti, että Hänen pitäisi tehdä (Joh.5.36)
5. Itsensä tyhjentämisessä Hän asettui vapaaehtoisesti riippuvaiseksi Pyhän Hengen voitelusta ja voimasta (Apt.10:38, Luuk.4:14-18, Matt.12:38, Hebr.9:14, Apt.1:2)
6. Itsensä tyhjentämisessä Hän laittoi sivuun jumalallisten ominaisuuksiensa itsenäisen käytön ja käytti niitä Isän tahdon mukaan. Se oli itsensä alistamista pelastuksen aikaansaamiseksi. Hän ei käyttänyt koskaan jumalallisia ominaisuuksiaan itsekkäisiin tarkoituksiin. (Joh.14:28, 3:16, 10:18, 1.Kor.11:3, 15:27-28)

Kevin J. Connorin teoksesta THE FOUNDATIONS OF CHRISTIAN DOCTRINE

Alkuperäinen artikkeli:Wells Without Water by Trica Tillin
Osa 1/4
Muita Tricia Tillinin artikkeleita:
Olkaa täydelliset | Ei rauhaa, vaan miekan | Hänen nimessään | Leijonakuningas | Lähtekää siitä ulos! | Herätystäkö? | Poikalapsen syntymä | Profeetat, jotka eivät profetoi | Leijonan luolaan. Valmistautuminen maanalaiseen seurakuntaan. | Ryhtykäämme berealaisiksi | Seurakunta ulkopuolella leirin | Hengellinen sodankäynti | Ystävänpäivän sydämet | Maailmanuskonto | Jotain uutta | Matteus 18 | Erottautuminen | Miten erottaa hengellinen eksytys | Valheherätyksen piilostrategiat. Käytetäänkö seurakunnissa aivopesua?
Moreno dal Bello: Sovitus - missä? 1/4 | 2/4 | 3/4 | | Anders Bergem: Mitä on menestysteologia
Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat