Brooks Alexander

TULEVA MAAILMANUSKONTO

Uskonto ja hengellinen ykseys

Mikään ei voi yhdistää ihmisiä niinkuin uskonto—eikä myöskään mikään voi niin erottaa ihmisiä toisistaan. Uskonto näyttää olevan luonteeltaan yhtä moniselitteistä kuin ihmisen tila yleensäkin.
Maailmamme kulttuuri näyttää olevan menossa kohti hämärästi erottuvaa risteyskohtaa. Tunne ihmiskunnan ykseydestä kypsyy tietoisuudessamme. Samanaikaisesti repivät perustavaa laatua olevan epäsovun voimat planeettamme elämän kudosta. Ne, jotka tuntevat herkästi tietoisuuden myllerrykset, huomaavat, että nuo kehityskulut eivät ole sattumaa, vaan ne noudattavat syvällistä mallia.
Ihmiskunta kokee syvällistä halua ykseyteen. Etsimme ykseyttä monissa eri toiminnoissa, joista uskonto on kaikkein tärkein. Kaikki lämminhenkiset ihmiset kaipaavat inhottavien uskonnollisten konfliktien loppumista. Niistä nousee mieleen esimerkkinä päättymättömältä vaikuttava Lähi-idän sota. Näyttää tosiaankin siltä kuin aikamme henki olisi puhaltanut sukupolveemme uudestaan muinaisen, intohimoisen unelman rauhan maailmasta, joka olisi sovussa itsensä kanssa ja jossa ihmiskuntaa vaivanneet ikävät erimielisyydet olisivat hävinneet yleismaailmallisen Totuuden valossa, joka olisi niin suuri, ettei kukaan voisi sitä epäillä.
Sellainen näky ei ole millään muotoa joutavaa ja utopistista haaveilua. Maailmamme kaikkein vanhimmat perinteet ovat kaikki odottaneet juuri tuollaista rauhan, totuuden ja hengellisen sopusoinnun aikakautta. Tuo käsite saattaa olla tuhatvuotinen valtakunta, vesimiehen aika, valistuksen aika, "ihmiskunnan kehityksen seuraava askel", uusi aikakausi tai tuleva transformaatio. Miksi sitä sitten kutsutaankin, kaipaavat suuret joukot sitä ja monet tekevät työtä sen toteutumiseksi.

Ykseys ja yhdentyminen Raamatussa

Samoin Raamattukin puhuu tulevasta suuresta totuuden aikakaudesta. Mutta se lisää tuohon toivon profetiaan vakavan kohdan, jota ei noissa muissa näyissä mainita. Ennenkuin tuo odotettu aikakausi tulee, joutuu maa kokemaan kaikkein synkimmän vaiheen sen hengellisessä historiassa. Tällainen ennustus ei ole epätavallinen. Tuon raamatullisen profetian hätkähdyttävä piirre on sen julistus, ettei tuo synkkä ajanjakso tule olemaan uskonnollisten kiistojen ja jakautumisen aikaa, niinkuin voisi odottaa. Sen sijaan se tulee olemaan uskonnollisen yhteenkuuluvuuden aikaa suorastaan odottamattomassa, maailmanlaajuisessa mittakaavassa.
Todellisuuden todellinen luonne, niinkuin aina, on liian mutkikas mielikuvituksellemme. Laittomuuden salaisuus pakenee kaikkia yksinkertaistettuja yrityksiä yhdistää pahuus kaaokseen ja hajaannukseen tai paheellisuuteen ja moraalittomuuteen. Pahuus jäljittelee Jumalan valtakuntaa sen monissa ulkonaisissa ominaisuuksissa ja varsinkin sen ykseydessä. Ihmisluontokin kaipaa järjestystä ja organisointia. Ihmissuku kantaa Jumalan kuvaa olemuksessaan, miten vääristynyt se sitten milloinkin on ja sekä ykseys että struktuuri ovat ihmissydämen syvimpiä toiveita. Se väistämätön tosiasia, että me olemme langenneita, vääristää parhaatkin yrityksemme niiden saavuttamiseen. Lankeemuksemme seurauksena tulee pyrkimyksestämme totaaliuteen totalitaarista.
Lähes 2000 vuotta sitten tiivisti Uuden Testamentin viimeinen kirja (apostoli Johanneksen kirjoittama Jeesuksen Kristuksen Ilmestyskirja) juutalaisen profetoinnin yli 1500 vuoden ajalta kauas ulottuvassa näyssään huippuunsa kehittyneestä totalitarismista. Tuossa tulevaisuuden diktatuurissa yhdistyvät poliittinen valta, taloudellinen kontrolli, uskonnollinen palvonta, okkulttinen gnosis, yliluonnollinen voima ja yksilön karisma yhdeksi yhtenäiseksi alistamisen ja harhan järjestelmäksi. Tämä eksytyksen tyrannia, jota kutsutaan Salaisuuksien Babyloniaksi, käsittää koko maan, vaikka sen voitonhetki onkin lyhyt.
Raamattu esittää meille selkeän, vaikkakin epämiellyttävän kuvan: historian viimeisinä päivinä tullaan ihmiskunta yhdistämään yhteen humanistisen hengellisyyden yhteisessä ilmentymässä. Tämä tuleva suuri maailmanuskonto tulee tarjoamaan itseään muinaisena viisautena ja salattuna totuutena, joka on kaikkien historian tuntemien uskontojen pohjalla. Se ei itse asiassa ole kuitenkaan totuutta sanan missään merkityksessä, vaan valhe.

Harhaan osuminen

Raamattu kuvaa terävästi tuon valheen luonteen. Siinä ei ole kysymys minkälaisista epätotuuksista tahansa, vaan tietynlaisesta valheesta. Se on sama eksytys, joka on harhauttanut ihmisiä ja vastustanut Jumalaa aina alusta asti, valhe, joka sai aikaan ihmiskunnan perisynnin.
Hepreankielen sanan chata (käännetty tavallisesti sanaksi 'synti') kirjaimellinen merkitys on 'osua harhaan'; Raamattu käyttää siitä myös ilmaisuja "ylpeys" ja "sydämen kovuus". Mutta varsinaisesti se on eräänlaista itsemagnetismia—omien vaatimusten asettamista johdonmukaisesti Jumalan vaatimusten edelle. Kun kirjoitamme sanan Itse isolla alkukirjaimella ja kunnioitamme kiihkeästi sitä hengellisessä mielessä, korotamme itsensä korottamisen erityisesti sen hengelliseen ulottuvuuteen. Tuossa ulottuvuudessa tulee itseensä uppoamisesta itsensä jumalallistamista. Sellaisten arvojen ja jumalien valinnasta tulee epäjumalanpalvelusta sisältyköön siihen sitten käytännössä rituaaleja tai ei.

Petoksen luonnonhistoriaa

Tuolla suurella valheella on sekä alku että loppu. Raamattu paljastaa ne molemmat meille ja osoittaa myös meille sen väli- ja historialliset vaiheet. Sen alkuperä paljastetaan 1. Mooseksenkirjan 3. luvussa.

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle:"Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". (jakeet 1-5)

Tässä jakeessa näemme tuon valheen selvästi esitettynä. Sen pahuus ja viettelevyys tulevat esiin yhdessä kaikessa koruttomuudessaan ja alkukantaisessa yksinkertaisuudessaan. Eksytys on luonteeltaan yksinkertainen, mutta siihen sisältyy kuusi silmiinpistävää piirrettä—kuusi kieltämistä ja kolme myöntämistä.

  1. Käärme kieltää kuoleman kirouksen olemassaolon. Huolimatta siitä, että tuo kieltäminen on osoittautunut täysin paikkansapitämättömäksi, sen esittämistä jatketaan yhä—ja siihen uskotaan.
  2. Käärme kieltää implisiittisesti Jumalan totuudellisuuden. Jumala on johtanut heitä harhaan. Hän on esittänyt heitä vastaan valheellisen uhkauksen.
  3. Käärme kieltää Jumalan vanhurskauden ja rakkaudellisuuden. Käärme vihjaa, että Jumalan motiivit ovat alhaiset ja arvottomat. Jumala kielsi heiltä jotain hyvää pitäen sen vain itsellään.

Tällä tavoin valheen negatiiviset piirteet etenevät objektiivisen tosiasian (kuoleman) kieltämisestä hyökkäykseen Jumalan luonnetta vastaan. Käärme ei ainoastaan väitä, että Jumala pidättää heiltä jotakin, vaan hän jopa kertoo, mitä se on. Niin tehdessään hän esittää kolme valheellista, mutta houkuttelevaa lupausta ihmiskunnalle.

  1. Käärme lupaa viisautta. Heidän silmänsä avautuvat ja he saavat ymmärrystä.
  2. Käärme lupaa jumaluutta—"te tulette niinkuin Jumala" (engl Raamatussa "you will be like God"= "teistä tulee sellaisia kuin Jumala"). Koska ihmiskunta luotiin Jumalan kuvaksi heti alunpitäen, tämä saattaisi tuntua tarpeettomalta viettelykseltä. Kuitenkin pysyy houkutus autonomisesta ja kuolemattomasta minästä hengellisen ylpeyden alfana ja omegana.
  3. Käärme lupaa voimaa. Tuo lupaus on implisiittinen, mutta selvä. Alkuperäinen hepreankielinen teksti tekee selväksi, että saavutettava tieto olisi sekä käyttökelpoista että tarkoituksenmukaista.

Kun me luemme tätä tekstinkohtaa, me näemme, että totuus ja valhe eivät ole dualistisesti vastakkaiset. Pahuus ei ole hyvyyden vastakohta, ikäänkuin sitä voisi olla olemassa hyvyyden rinnalla tasaveroisesti. Pahuus on Jumalan luoman hyvän vääristymä. Varsinainen pahuus on periaatteessa vääristymää ja sen takia sitä ei voi konkreettisesti olla olemassa erillään siitä hyvästä, minkä se turmelee tai yksilön tahdosta, joka pitää sitä mahdollisuutena.
Raamattu osoittaa meille, että pahuus ei ole itsenäisesti olemassaolevaa todellisuutta, vaan ontologisesti se on loinen. Se ratsastaa annetun hyvän selässä, vaikka se samalla vääristääkin sitä. Tästä syystä ei paha itsessään houkuttele meitä. On aina kysymys hyvästä, joka viehättää meitä—jonka kuvittelemme olevan "parempaa" kuin mitä Jumala ehdottaa. Tällä tavoin muodostuu perusmalli: me emme "tee väärin", niinkuin eksyttävä sanonta saa meidät uskomaan, vaan me voimme "käyttää väärin" Jumalalta saamiamme lahjoja, mukaanlukien kaikkein korkein lahjamme, joka on ihmisen oma, Jumalan kuvaksi luotu olemus. Sen sydämessä tuo valhe on houkutus Jumalan kuvan epäjumalanpalvelukseen, oman itsen ja omien voimien palvontaan "salaisen tiedon" valepuvussa ja "jumaluuden toteuttamiseksi" esitettynä.
Aatamin taipumuksesta osua harhaan on tullut myötäsyntyinen tekijä ihmisen tilassa. Niinkuin kaikki universaalit ominaisuudet, sekin on taipuvainen järjestäytymään järjestelmäksi. Sellaiselle järjestelmälle on ominaista jatkaa jo olemassaolevia virheitä ja kasvattaa ne täydellisiksi ja myös tuottaa uudenlaisia virheitä ja laajentua kattavammiksi.
Niinpä me havaitsemme jonkinverran myöhemmin historiassa tuon perusvalheen kehittyneemmässä muodossa. Tässä tapauksessa sen saastuttava vaikutus on vakiintunut muodostaen hengellisen perustan loistavalle, mutta turmeltuneelle valtakunnalle, joka tavoittelee maailmanherruutta: Babylonialle.
"Viimeisinä päivinä" (kuten Pietari, Paavali, Johannes ja Jeesus kaikki yhdenmukaisesti varoittavat meitä) tämä perusvalhe jatkaa kehittymistään aivan huippuunsa. Se saavuttaa täydellisen muotonsa suuressa yhdistyneen maailman epäjumalanpalvonnassa. Siinä ei ole kysymys pelkästään yksilön eksytyksestä, vaan siitä tulee kaikenkattava, systemaattinen eksytys, joka on yhtä universaali kuin se ihmisen tila, johon se perustuu.

Mystinen Babylon: salaisuus

Imestyskirjassa (luvussa 17) puhutaan tästä väärästä uskonnollisesta järjestelmästä sen lopullisessa muodossa, joka on mystinen Babylon. Tuo nimitys kertoo meille paljon tuon järjestelmän alkuperästä ja opetuksista.
(Englanninkielisessä Raamatussa nimitys on = 'Mystery Babylon'). Sanalla mysteeri on Raamatussa kahtalainen ja melko epätavallinen merkitys. Toisaalta se liittyy sanan mystinen yleiseen merkitykseen ja käyttöön, ts. 'arvoituksellinen' tai 'vaikea ymmärtää'. Toisaalta sitä käytetään useammin ikäänkuin teknisessä merkityksessä, joka on laajempi kuin edellinen, mutta samalla rajoitetumpi: se tarkoittaa nyt annettua ilmoitusta aikaisemmin paljastamattomasta totuudesta.
Jälkimmäisen merkityksen mukaisesti Paavali puhuu Kristuksen ilmestymisestä "jumalisuuden salaisuutena" (engl. mystery=mysteeri) (1.Tim.3:16) ja evankeliumista "sen ilmoitetun salaisuuden (engl mystery=mysteeri) mukaan, joka kautta ikuisien aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu" (Room.16:25-26). Raamatullisesti 'mysteeri' tarkoittaa erityisesti jotain sellaista, joka on ollut aikaisemmin salattua, mutta joka tietyssä vaiheessa julistetaan koko maailmalle ja niin siitä tulee yhteistä omaisuutta.
Voimme siten katsoa Mystisen Babylonin tarkoittavan hengellistä järjestelmää, joka perustuu laajalle levinneeseen julkisesti julistettuun ilmoitukseen, joka on aikaisemmin ollut salassa. Sanaa mysteeri käytetään tavallisesti sen jälkeen, kun tieto on kerrottu julkisesti. Mutta koska raamatunkohta, jossa puhutaan mystisestä Babylonista, on tulevaisuutta tarkoittava profetia, sen salaisen tiedon julkinen julistaminen tapahtuu vasta, kun profetia on ajankohtainen eli se alkaa toteutua.

Mystinen Babylon: tieto

Tämän salaisuuden tarkka luonne osoitetaan käytettäessä sanaa Babylon (Baabel). Vanhassa Testamentissa Babylon oli Jumalan ja Jumalan kansan hellittämätön vihollinen niin hengellisesti kuin poliittisestikin. Tuo kaupunki oli Jumalan pelastussuunnitelmaa jatkuvasti vastustavan väärän uskonnon ruumiillistuma. Jesajan kirjan 47. luvussa näemme Jumalan tuomitsevan Babylonin (=Baabelin) hengellisen turmeluksen ja ne turmeltuneet uskonnolliset kokemukset, jotka siitä nousivat.
Asiayhteys on erityisen tärkeä. Meidän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että välittömästi ennen 47. lukua oleva teksti (luvut 40-46) on tarkoituksellinen johdanto ja vastakohta Baabelin eksytyksen paljastamiselle. Koko tuo kohta on Jumalan ilmoitusta profeettansa kautta. Tämän valtavan paljastamisen johtoteemana on sanonta "Minä olen". Itse asiassa toistuu keskeinen väite "Minä olen Herra" 21 kertaa.
Jumalan kuvaus omasta itsestään huipentuu Jes.45:18, 19:n sanoihin "Minä olen Herra, eikä toista ole...en ole puhunut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on."
Tuon Jumalan selkeän lausunnon huipulta alkaa luisuminen alaspäin lukuun 47. Siinä Jumala arvioi Babylonin uskonnon kulissien takana olevia realiteetteja. Hän riisuu paljaaksi sen "viisauden" häpeällisen petoksen:

Mutta nyt kuule tämä, sinä hekumassa-eläjä, joka istut turvallisena, joka sanot sydämessäsi: "Minä, eikä ketään muuta! (Engl Raamatussa: "I am, and there is..." = "Minä olen...")...Mutta nämä molemmat tulevat sinun osaksesi äkisti, yhtenä päivänä: lapsettomuus ja leskeys; ne kohtaavat sinua täydeltänsä, huolimatta velhouksisesi paljoudesta, loitsujesi suuresta voimasta. Sinä luotit pahuuteesi, sinä sanoit: "Ei kukaan minua näe". Sinun viisautesi ja tietosi, ne sinut eksyttivät, ja niin sinä sanoit sydämessäsi: "Minä, eikä ketään muuta!" (Engl. Raamatussa: "Minä olen eikä...") (jakeet 8-10).

Merkitys ei voisi olla selvempi. Babylon tuomittiin, koska sen uskonto perustui jumaluuden laittomaan ryöstämiseen, epäjumalanpalvelukseen, jossa ihmisen minuus samaistetaan Jumalaan.

Historiallinen Babylon

Meidän ei pitäisi olettaa väärin, että tämä säälimätön tuomio on suunnattu ainoastaan ihmiskunnan rajallisen egon, yhteiskunnallisen minän tai yksilön historiallisen minuuden itsensä korottamista vastaan. Tässä puhutaan paljon radikaalimmasta olettamuksesta. Maallinen historia vahvistaa, että babylonialaisille oli tunnusomaista heidän kosminen käsityksensä ihmisen luonnosta. Historiallisesti oli koko kaldealainen kulttuuri mukaanlukien babylonialainen kulttuuri juurtunut syvällisesti astrologian esoteeriseen tieteeseen. Kaikissa tuon muinaisen kulttuurin puolissa, niin hallinnossa kuin rituaaleissakin esiintyivät sen okkulttinen symboliikka ja papeiksi vihittyjen salainen tieto voimallisesti.
Babylonin merkittävin uskonnollinen rakennustyyppi oli zikkurat, joka palveli astrologisena observatoriona ja myös astraalitemppelinä, joka esitti symbolisesti todellisuutta. "Kosmisena vuorena" zikkurat yhdisti toisiinsa taivaan ja maan. Se oli kaikenkattava kuva totaalisesta maailmankaikkeudesta. Astraalialttarille nousemisen rituaalissa papit esittivät jumalallistumisen vaiheita ja ihmiskunnan ja kosmoksen ykseyden sisäistä merkitystä. Babylonin yksinvaltias oli sen papiston toimien kautta kanavoidun okkulttisen voiman keskipiste.Häntä pidettiin jumalolentona, jumalihmisenä. Hänessä oli kosminen järjestys ja hän ylläpiti sitä hallitsemiensa ihmisten puolesta. Yksinvaltiaan erityisenä kuninkaallisena tehtävänä oli yhdistää omaan olemukseensa maailmankaikkeutta hallitsevat voimat, käyttää niitä yhteiskunnan elämässä ja pitää tuo suhde sopusoinnussa.
Babylonin gnosiksen esoteerinen ydin näyttää olleen useimmissa suhteissa samanlainen kuin itämaisissa ja okkulttisissa mystiikan ilmenemismuodoissa, jotka ovat kukoistaneet viime vuosina. Sitä mukaa kuin tämä tärkeä gnosis koko ajan maallistuu yhteiskunnassamme, siitä tulee yhä viehättävämpää ja myös helpommin tavoitettavaa. Meidän aikanamme tapahtuu noituuden riisuminen sen mystiikasta. Meidän aikanamme salaisuuden sinetti on murrettu ja mystinen Babylon heitetty ulkomaille.

Salainen tieto: todellisuus

Vihkiytynyt ei löydä Jumalaa ekstaasinsa ylimmällä huipulla. Sen sijaan tulee esiin yksilön oma olemus. Lopulta näyttää olemassaolon kangastuksessa olevan olemassa ainoastaan ihmisen tietoisuus omasta itsestä, joka liikkuu ylhäisessä yksinäisyydessään autiuden kuilun yllä leijuvassa autiuden olemassaolossa.
Okkulttinen valaistuminen on täsmällinen vastakohta jumalakeskeiselle suhteelle todellisuuteen. Se on radikaalisti ihmiskeskeinen ja siten siitä tulee tuon suuren valheen täydellinen ilmaus loogisena seurauksena sen omista olettamuksista, jotka vähättelevät Jumalaa ja korottavat ihmiskuntaa valheen klassiseen tapaan.
Raamattu osoittaa selvästi, että kaikessa tässä onkin tosiaan tietoa, viisautta ja voimaa. Mutta ne eivät ole lähtöisin Jumalasta. Ne eivät johda Jumalan luo. Ne ovat keskittyneet nk. "sisäisen jumaluuden" eksyttävään kokemukseen, mutta ne eivät ole Jumalasta. Sen sijaan ne johtavat äärimmäiseen valheeseen, kapinaan ja hengelliseen ylpeyteen: "sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: 'Minä olen Jumala, Jumalan istuimella minä istun...' ja olet kuitenkin ihminen, et jumala" (Hes.28:2). Vääristelemällä eksyttävästi Jumalan luomakuntaa sellainen viisaus väittää olevansa sellaista, mitä ei voi olla olemassa ja tekevänsä sellaista, mitä ei voi tehdä. Se on äärimmäisen myrkyllistä ihmisen hengelle, olkoot minkä muotoista tai näköistä tahansa.
Tämä viisaus on joogan samadhia ja klassisen okkultismin "valaistusta". Se on lukemattomien kulttien "Kristustietoisuutta" ja se on estin "se". Se on mystisen Babylonin kulmakivi ja tulevan maailmanuskonnon kokemuksellinen perusta.
Mystinen Babylon on enemmän kuin vain kokemus tai aate. Se on ennenkaikkea uskonnollinen järjestelmä—joka heijastaa sen laajaa suosiota ja samoin eksytystä ja kontrollia. Jumala kutsuu tätä uskonnollista eksyttäjää tylysti portoksi ja julistaa, että sen loppu tulee olemaan sen luonteen mukainen: "hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut" (Ilm.18:8).
Mutta Jumalalla on varattuna parempaa niille, jotka haluavat valita hänet uskossa hänen Poikansa Kristuksen uhrikuolemaan (lue Ilm.19:22). Niille, jotka haluavat tuntea hänet—ja niille, jotka jo tuntevat hänet—hänen varoituksensa on selvä: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa" (Ilm.18:4).

Alkuperäinen artikkeli: The Coming World Religion by Brooks Alexander

Alkuun | Maailmanuskonto | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä | Salaliitto | Okkulttinen filosofia ja mystinen kokemus | Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat