Seurakunta on Kristuksen ruumis, Jumalan asumus Hengen kautta. Se on Jumalan tarkoitusten päämäärä ihmiskunnan historiassa; Kristuskin "rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä saadakseen asetetuksi eteensä kirkastetun seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista" (Ef.5:25-27). Jokainen, joka on syntynyt Hengestä kuuluu "taivaissa kirjoitettujen esikoisten" joukkoon ja seurakuntaan (engl. Raamatussa: "church of the Firstborn, which [members] are registered in Heaven" (Hebr.12:23). Seurakunta on universaali ja siihen kuuluu jäseniä kaikista heimoista ja kansakunnista. Se on näkymätön siinä mielessä, että on mahdotonta nähdä seurakuntaa tiettynä ryhmänä tietyssä paikassa. Koko luomakunta odottaa Jumalan lasten ilmestymistä (Room.8:18).
Eräs kaikkein suosituimpia puheenaiheita kristillisissä piireissä on nykyään "seurakuntien ykseys". Monet johtajat tapaavat sanoa: "Meidän on kokoonnuttava yhteen ja saatava aikaan vastaus Jeesuksen rukoukseen Johannes 17:ssä. Tutkikaamme, minkälaista ykseyttä Jeesus rukoili, sitä, että Hänen rukoukseensa on jo vastattu ja että Hänen rukoukseensa vastataan jatkuvasti Hänen tahtonsa mukaisesti, niinkuin se on esitettynä Sanassa.
Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta; "että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä" (jae 22b). Hän sanoi: "Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun." (jae 20). Meissä herää kunnioitus mietiskellessämme sitä, miten Poika Jumala rukoili Isä Jumalaa, että meillä olisi samanlainen ykseys kuin heidän välillään oli! Miettikäämme, minkälainen yhteys se on.
Ensiksikin se on hengellinen yhteys. Isä ja Poika ovat olemukseltaan yhtä iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen (Joh. 17:5; 10:30). Me tiedämme, että Jumala on Henki (Joh.4:24) ja että Poika Jumalasta tuli inkarnaatiossaan ihminen, jolla on fyysinen ruumis (Joh.1.14). Heidän yhteytensä ei ole koskaan katkennut, koska se on hengellistä ja muuttumatonta (Joh.10:30).
Toiseksi, tuo yhteys on yhteyttä totuudessa. Jeesus sanoi; "Minä olen totuus" (Joh.14:6) ja Hän rukoili "Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus" (Joh.17:17).
Kolmanneksi, me näemme, että tuo yhteys on yhteyttä rakkaudessa, Hän rukoili: "että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä" (17:23,26).
Jeesuksen rukoukseen ykseydestä vastattiin alunperin helluntaina ja Hengen antama ykseys ilmeni alkuseurakunnassa. Apostolien teoissa on kirjattuna se, mihin usein viittaamme seurakunnan syntymänä. Ne 120 + 3000 saatettiin hengelliseen yhteyteen, kun kaikki täytettiin Pyhällä Hengellä (2:4,38,41). He olivat yhtä totuudessa "Ja he pysyivät apostolien opetuksessa" (2:42) ja rakkaudessa ja seurakuntayhteydessä "ja pitivät kaikkea yhteisenä" (2:43,44). Siitä seurasi, että "monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui" ja "Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen" (jakeet 43,4). Tämä on Jumalan ykseyden malli seurakunnille.
Kaikki raamatunkohdat, jotka viittaaavat seurakunnan ykseyteen, tekevät selväksi, että todellinen seurakunta, Kristuksen ruumis, on yhtä. Ainoa tapa olla todellisessa seurakunnassa on, että Pyhä Henki tekee ihmisestä uudestisyntymässä Kristuksen ruumiin jäsenen "ruumis on yksi...kaikki ruumiin jäsenet...ovat yksi ruumis...silllä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi" (1,Kor.12:12-13). "Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan" (1.Kor.6:17). "Kaikki te olette yhtä Jeesuksesa Kristuksessa" (Gal.3:28).
Meitä ei missään kohtaa kehoteta aikaansaamaan tuota ykseyttä. Efesolaiskirjeen 4. luvussa meitä käsketään "säilyttämään Hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä" (jae 3) ja Jeesus antoi viisivirkaisen palvelutyön tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, "kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ...täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään" (11-13). "Usko" on oikeaoppisen kristillisen opin runko, jonka alkuseurakunta hyvin tunsi ja säilytti meille Uudessa testamentissa.
Nykyiset ekumeeniset liikkeet yrittävät saada kaikkien tunnustuskuntien kaikki seurakunnat näkyvään yhteyteen. Uskonnollisen ekumenian protestanttinen haara on Kirkkojen maailmanneuvosto; myös roomalaiskatolisten suunnitelmissa on ykseys kuten Vatikaani II ja heidän uusi katekismuksensa ilmoittavat. Näiden kahden liikkeen tutkimus paljastaa meidän Assemblies of God -yleiskokouksemme laatimien sääntöjen viisauden. Sen vuonna 1962 omaksuttu ja virallisesti vuonna 1995 uudelleen korostettu artikla IX, osa 11 toteaa mm. seuraavaa:
Vuonna 1994 eräs katolisten ja evankelisten johtajien ryhmä laati asiakirjan, joka tunnetaan nimellä ECT, joka on lyhenne nimestä "Evankeliset ja katoliset yhdessä lähetystyössä". (5) Luettuani asiakirjan, pidän sitä vetoomuksena ulkonaisen ykseyden puolesta totuuden kustannuksella. Esimerkiksi siinä tuskin mainitaankaan sellaista tosi seurakuntaan olennaisesti kuuluvaa asiaa kuin "uskonvanhurskaus", vaikka se on eräs niistä tärkeimmistä opeista, joka erottaa protestantit ja katoliset peruuttamattomasti toinen toisistaan. ECT kieltää käytännössä "käännyttämisen", se haluaisi tukahduttaa katolisten evankelioinnin. Pitäisikö meidän, koska me olemme evankelisia helluntailaisia
jättää miljoonat kadotetut sielut väärän "evankeliumin" pimeyteen ihmistekoisen "ykseyden" vuoksi? (Lisätietoa lehdestä Pentecostal Evangel, joka selosti ECT:n tarinan 29.5.1994:n numerossaan otsikolla "Evankeliset, roomalaiskatoliset sopivat toimivansa ykseyden puolesta".)
Helluntailaisina meillä on hyvä seurakuntayhteys kaikkien Kristuksessa olevien kanssa tunnustuskunnasta riippumatta; me tiedämme, että kaikki, jotka ovat todella "Kristuksessa", ovat Hengen kautta yhtä. Meidän velvollisuutemme on kuitenkin "puolustaa uskoa" (viittaa Judas 3:een, joka suom. Raamatussa on käännetty sanalla 'kilvoitella'), siinä muodossa kuin se meille on annettu opillisesti ja kokemuksellisesti. Kompromissi totuuden suhteen on aina synti ja johtaa luopumukseen. Joseph Flower, Assemblies of God -seurakuntien aikaisempi yleissihteeri puhui Jumalan määräämän erottautumisen välttämättömyydestä totuuden säilyttämiseksi sellaisena kuin se on meille annettu. Vuonna 1965 hän kirjoitti:
Kuunnelkaamme herätyshuutoa uudistamaan sitoutumisemme apostolien tekojen malliin siinä, mitä tulee seurakunnan ykseyteen. Sama sanoma, jota saarnataan Pyhän Hengen voitelussa ja eletään todeksi samalla pyhällä tarkkuudella, saa aikaan samanlaisia tuloksia kuin ensimmäisellä vuosisadalla. Tunnettakoon seurakunta jälleen samoista asioista kuin apostolien tekojen 2:42-47:ssä "Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen." Tämä on Jumalan tahto "Nyt" ja siihen saakka, kunnes Jeesus tulee talaisin!
Alkupoeräinen artikkeli: Church Unity by Opal Reddin
Assemblies of God -seurakuntien yleiskokous ei hyväksy, että seurakuntien pastorit osallistuvat mihinkään nykyisiin ekumeenisiin järjestöihin paikallisella, kansallisella tai kansainvälisellä tasolla sellaisella tavalla, että se edistäisi ekumeenistä liikettä, koska me uskomme, että sanotun liikkeen opillinen perusta yhteydelle on niin laaja, että siihen kuuluu ihmisiä, jotka kieltävät Raamatun henkeytyksen, Kristuksen jumaluuden, synnin universaaliuden, sijaisuhriin perustuvan sovituksen ja muita perusoppeja, joiden me käsitämme olevan välttämättömiä raamatulliselle kristinuskolle.
Tämän säännön tuoma suoja on tarpeellisempi nyt kuin koskaan ennen. Kirkkojen maailmanneuvosto on ottanut mukaan konferensseihinsa osallistujia ei ainoastaan kaikista kristillisistä kirkoista ja seurakunnista vaan myös ei-kristillisten uskojen kannattajia. Esimerkiksi vuoden 1991 Canberrassa pidetyssä konferenssissa oli juutalaisia, muslimeja, buddhalaisia, hinduja ja sikhejä; eräs Korean presbyteerinen professori kutsui luentonsa päätteeksi Hanin henkeä ja lauloi esi-isien vainajahengille. (2) Roomalaiskatolinen ekumeeninen liike toimii monin eri tavoin. Uusi katekismus ei ole muuttanut sitä opetusta, jonka mukaan pelastusta ei ole kirkon ulkopuolella tarkoittaen sillä roomalaiskatolista kirkkoa. Kaikki hylättävät opinkohdat sisältyvät siihen edelleen, mm. uudestisyntyminen kasteessa, messun sisältämä armo, joka välittyy transsubstantiaation kautta, Marialle osoitetut rukoukset, aneet ja kiirastulioppi. Heidän "pelastuksensa" perustuu "uskoon plus tekoihin", joka on sitä samaa juutalaistamisharhaoppia, jota Paavali kutsui kirotuksi (Gal.1:6-9). Katolisten muiden uskontojen kanssa käymän dialogin tarkoituksena on saattaa kaikki kristiyt yhteen yhdeksi kirkoksi.
Vaarana Totuuden menettäminen
On olemassa kaksi laajallelevinnyttä väärinkäsitystä: (1) "Jos me rakastamme kaikkiin uskontoihin kuuluvia ihmisiä, emmekö halua näkyvää yhteyttä heidän kanssaan?" Siihen haluaisin vastata: meidän on määriteltävä "rakkaus". Humanistinen rakkaus saa meidät tekemään kompromissin evankeliumin suhteen miellyttääksemme ihmisiä (Gal,2:14). (2) "Jos kerran ihmiset puhuvat kielillä, emmekö haluaisi näkyvää yhteyttä heidän kanssaan opista riippumatta?" Minun vastaukseni: Jumala haluaa, että kaikki ihmiset voisivat kokea Hengellä täyttymisen kokemuksen, mutta pelkkä kokemus ei ole oikea perusta yhteydelle. Se ykseys, jota Jeesus rukoili, edellyttää totuutta; Pyhä Henki on Totuuden Henki, joka ohjaa Hengellä täytettyjä "kaikkeen totuuteen" (Joh.16:13).
Me olemme nähneet, että Jeesuksen rukoukseen seurakunnan ykseydestä on todellakin vastattu ja sitä ilmenee jatkuvasti. Kun ajattelemme selkeästi, eikö ole aika lähellä jumalanpilkkaa viitata sellaiseen, että mikään meidän Herramme rukouksista jäisi vaille vastausta tai että vastaus riippuisi ihmisten toimista? Näkyvän yhteyden puolesta toimiminen rakentaa ihmisen omaa egoa, mutta se on lihan tekoja. "Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?" (Gal.3.3). Seurakunnan historia osoittaa meille, että sellaiset liitot eivät ole koskaan saaneet aikaan herätystä, päin vastoin.
Tämän vuosisadan alussa tapahtuneen helluntain vuodatuksen aikana jotkut johtajat toivoivat, että Pyhän Hengen kaste todellakin yhdistäisi kaikki tunnustuskunnat. He tiesivät, että sellaisen yhteyden oli oltava sekä kokemuksellista että opillista yhteyttä. W.F. Carothers sanoi: "Helluntain ennalleenasettaminen merkitsee viime kädessä kristillisen yhteyden ennalleenasettamista". Tässä asiayhteydessä hän näyttää olleen täysin samaa mieltä Charles Parhamin kanssa, joka odotti seurakunnan yhteyden toteutuvan siinä tapauksessa, että "Pyhä Henki kastaa heidät yhdeksi ruumiiksi, kirkastetuksi, pelastetuksi seurakunnaksi, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä, jolla on sama mieli, arviointi ja puhe". William J.Seymour "uskoi, että opillinen yhteys on yhtä olennaista kuin hengellinen yhteys". (6) Jos kaikki seurakunnat olisivat olleet todellakin avoimia Apostolien tekojen mallille, kaikista olisi tullut "helluntailaisia" sekä kokemuksellisesti että opillisesti, vaikka ei välttämättä nimeltään helluntailaisia.Seurakuntayhteys yli tunnustuskuntarajojen
Jumala ei sallinut helluntailiikeen sulautuvan olemassaoleviin tunnustuskuntiin, vaikka liikkeen varhaisten pioneerien tarkoituksena ei ollutkaan aloittaa uutta tunnustuskuntaa. Meillä on erityinen tehtävä täytettävänä tässä maailmassa. Herra tiesi, että se, että meidät pidetään erillään muista, on ainoa tapa, jolla oma erityinen todistuksemme voisi säilyä.(7)
Ekumeeniset paineet kasvavat koko ajan ja erilaiset opin tuulet puhaltavat hurjina seurakuntaa vastaan. Pitäisikö meidän antautua "linnottautumismielialaan" ja piiloutua oikeaoppisten oppiemme taakse odottamaan ylöstempausta, joka vapauttaisi meidät kaikista kiistoista? Ei suinkaan! Jeesus rakentaa seurakuntaansa ja Hän kutsuu meitä marssimaan Hänen kanssaan valloittaessamme helvetin portit, vapauttaessamme vangitut ja perustaessamme seurakuntia siellä, missä oikeaa evankeliumia julistetaan voimassa ja kirkkaudessa.Apostolien tekojen malli takaa menestyksen!
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | | KeskusteluryhmäKeskusteluryhmä