Tri Opal Reddin

SUKUKIROUKSET, LINNAKKEET, SITOMINEN JA PÄÄSTÄMINEN, DEMONIEN ULOSAJAMINEN

"SUKUKIROUSTEN" KOHTAAMINEN"

Vakavissaan oleva nuori nainen lähestyi pastoriaan ennen sunnuntaiaamun jumalanpalvelusta sanoen: "Pastori, haluaisitteko rukoilla puolestani?" Hän sanoi haluavansa ja kysyi, oliko nainen huolissaan erityisesti jostain asiasta.

"Kyllä", vastasi nainen, "Tarvitsen vapautumista sukupolvikirouksesta". "Sitä et todellakaan tarvitse, vakuutti pastori hänelle. "Sinulla ei ole sukupolvikirousta."

"Mutta pastori, sinä et ymmärrä", hän jatkoi, "minun isälläni oli väkivaltainen luonne ja samoin vaivaa minuakin pahantuulisuus".

Vanhurskas pastori selitti, että vaikka hän reagoikin asioihin samaan tyyliin kuin isänsä, se oli opittua käytöstä ja että opetus "sukupolvikirouksista" ei ole raamatullista. Hän muistutti naiselle siitä, että "vihanpurkaukset" ovat lihan tekoja ja että Pyhä Henki antaa hänelle voimaa voittaa ne (Gal.5:16,20). Tämä nuori nainen oli helpottunut ja onnellinen totuuden vapauttaessa hänet.

Vanhempien vaikutuksen voima

Kun pohdiskelemme vanhempien vaikutusta, ymmärrämme, miksi jotkut uskovat, että ihmiset saattavat olla "sukupolvikirouksen" alaisia. On vaikea yliarvioida vanhempien esimerkin voimaa. Ensisijainen vaikutusmahdollisuus uuden ihmisolennon luonteen muotoutumiseen on vertaansa vailla oleva etuoikeus ja kauhistuttavan suuri vastuu. Vanhemmat voivat tehdä kodista onnen ja rauhan tyyssijan tai "elämää helvetissä".

Jumalan Sana antaa sekä ohjeita että esimerkkejä siitä. Vanhassa Testamentissa Jumala käski kansaansa opettamaan Hänen sanaansa omille lapsilleen ahkerasti ja päivittäin (5.Moos.6:7-9). Paavali kirjoitti: "Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa" (Ef.6:4).

Isille annetaan pääasiallinen johtajuus ja vastuu. Jumala sanoi Aabrahamista "Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on..." (1.Moos.18.19). Päinvastainen esimerkki oli Daavid, joka oli "Jumalan mielen mukainen mies", mutta liian kiireinen ja hemmottelevainen kurittaakseen poikiaan (1.Kun.1:6). Hän joutui kokemaan katkeraa surua poikansa kapinoinnin ja sen seurauksena kuoleman takia. Vain rakastavat vanhemmat kykenevät täysin myötäelämään Daavidin valitusta: "Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!" (2.Sam.18:33)

Myös äideillä on valtava vaikutus. Paavali onnitteli Timoteusta "vilpittömästä uskosta, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikellä" (2.Tim.1:5). Vastakohtana tälle näemme nuoren naisen, jota voitaisiin pitää "sukupolvikirouksen" alaisena jos se olisi mahdollista. Hänen tanssinsa oli niin lumoavaa, että hänen isäpuolensa, neljännysruhtinas Herodes lupasi hänelle mitä vain tyttö haluaisi. Luemme tämän traagiset seuraukset:

Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: "Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää"...Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle; ja tämä vei sen äidilleen (Matt.14:8,11).

"Vaikutuksen" ja "kirouksen" välinen ero

Koska sellaista ilmaisua kuin "sukukirous/sukupolvikirous" = "generation[al] curse" ei ole Raamatussa, meidän on varmistuttava sen merkityksestä sanakirjasta. Websterin sanakirjan mukaan 'sukupolvi' on "yksi askel esi-isästä lähtevässä suoraan alenevassa sukulaisuudessa; keskimääräinen aika, joka ulottuu vanhempien syntymän ja heidän lastensa syntymän välillä". Saman lähteen mukaan "kirous" on "rukous tai vetoomus onnettomuuden tai vahingon tuottamiseksi jollekin; se paha, joka on ikäänkuin vastausta kiroukseen tai tuomioon; jumaluuden tai yliluonnollisen voiman kutsuminen lähettämään vahinkoa jollekin".

Huomaamme välittömästi, että uusi tekijä tulee mukaan, kun ymmärretään sana 'kirota'. On vedottu joko Jumalaan tai saatanaan, jotta on saatu aikaan "onnettomuutta tai vahinkoa" uhriin. Ne, jotka ovat syntyneet "sukukirouksen alaisina", ovat syntyneet ikäänkuin heidän kohtalonsa olisi tehdä tiettyjä syntejä ihmisen kontrollin ulkopuolella olevan voiman vaikutuksesta. Tässä liikutaan kokonaan eri ulottuvuudessa kuin vanhempien vaikutuksen alueella, niin että siinä tarvitaan itse kirousta suuremman voiman puuttumista asiaan. Tällaisesta oletuksesta juontaa juurensa opetus "suku(polvi)kirouksesta" ja "palvelutyö", jossa "murretaan suku(polvi)kirouksia".

"Suku(polvi)kirous"-teorian suosio

On monia syitä, miksi "suku(polvi)kirous" käsitteenä on noussut nykyiseen suosioon. Eräs ilmeinen syy on useimpien ihmisten haluttomuus ottaa syytä niskoilleen omasta väärästä toiminnasta. Psykologiset teoriat ovat saaneet monet ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että he eivät ole oikeastaan syntisiä, vaan pikemminkin yhteiskunnan uhreja yleisessä mielessä ja erityisesti omien vanhempiensa uhreja.

Useimmat niistä, jotka opettavat "suku(polvi)kirous"-käsitettä, väittävät myös, että he kykenevät "murtamaan kirouksia" niiden kohdalla, jotka astuvat esiin ja pyytävät sitä heidän kokouksissaan. Aikana, jolloin kaikki "pika"-alkuiset asiat ovat suosiossa tarjoten pikaisen avun kaikkeen, tuntuu myös lupaus pikaisesta muutoksesta ihmisessä houkuttelevalta.

Jos "suku(polvi)kirous"-opetus on totta, pitäisi kaikkien uskovien olla mukana murtamassa kirouksia. Aion osoittaa, että se ei ole totta, ja miksi se ei pidä paikkaansa. Jokaisen opin on perustuttava Jumalan luotilangan testiin: "'Pysykää laissa ja todistuksessa!' Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole" (Jes.8:20). Englanniksi: "'To the law and to the testimony!' If they do not speak according to this Word, it is because there is no light in them!" (Isaiah 8:20). Korostukset lisätty. Jumaln Sana on erehtymätön, vastaansanomaton ja ehdoton totuus. Vrt. 2.Tim.3.16-17. Tutkimme "suku(polvi)kirous"-teoriaa Sanan valossa.

ONKO "SUKU(POLVI)KIROUS"-TEORIA RAAMATULLINEN?

Useimmat, jotka opettavat "suku(polvi)kirousta", aloittavat raamatulliset perusteensa 2.Moos.20:5-6:sta. Voidakseen todistaa käsityksensä oikeaksi heidän on tehtävä sanasta iniquity (pahat teot) erityinen rikkomusten laji. Jumala sanoi:

Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.(Korostukset lisätty)

Onko "iniquity" (pahat teot) erityinen synti?

Sukupolvikirousta opettavat esittävät tahallaan sanan "iniquity" (pahat teot) synonyyminä sanalle "sukupolvikirous" antaen ymmärtää, että iniquity (pahat teot) on tietynlainen synti. Marilyn Hickey kirjoittaa kirjassaan Break the Generation Curse, Part I. "Voit joutua sellaisen kirouksen alaiseksi, johon et ole itse syypää, vaan olet perinyt sen" (15). Hän perustaa väitteensä paljolti juuri sanaan iniquity tehden siitä erityisen synnin: "Jos jotain syntiä tehdään jatkuvasti, siitä tulee iniquity (pahat teot), joka voi siirtyä verisukulaisuuden kautta"; "suvun pahat teot (iniquities) siirtyvät seuraavalle sukupolvelle veren kautta" (BGC, Part II, 12,50, korostukset lisätty).

Onko "iniquity" erityinen "synnin" laji? Ei suinkaan. Raamatun kielissä on lukuisia vääriä tekoja merkitseviä sanoja, mutta kaikki ne tarkoittavat "syntiä". Raamatussa käytetään paljon parallellismia ja toistoa: "Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani (iniquity); (Ps.32.5), (korostukset lisätty); "ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa (iniquities) en minä enää muista". (Hebr.10:17, korostukset lisätty). Luukas 13:27 osoittaa, että kaikki syntiset ovat "vääryyden (iniquity) tekijöitä". Yksinkertainen tosiasia on, että kaikki pahat teot (iniquity) ovat syntiä ja kaikki synti on vääryyttä (iniquity).

Mitä Jumala oikeastaan sanoi 2.Moos.20:5-6:ssa.

Kenenkään ei pitäisi antaa johtaa itseään harhaan "sukukirous"-opetuksella, jos hän kiinnittää tarkasti huomiota nimenomaan siihen, mitä Jumala sanoi. (1) Sanaa "kirous" ei siinä ole. Jumala varoitti epäjumalanpalvelemisen synnin tuomiosta, synnin, joka synnyttää monia muitakin syntejä. (2)Jumala halusi kansansa tietävän, että epäjumalanpalvelusta harrastavalla kulttuurilla olisi tuhoisa vaikuts heidän jälkeläisiinsä aina kolmanteen ja neljänteen polveen. (3) Sanontaa "kolmanteen ja neljänteen" ei voida ymmärtää täsmälleen synnin seurausten päättymiskohdaksi, koska jokainen seuraava sukupolvi aloittaa uuden kierteen. Ja —huomatkaa—tuomio koskee ainoastaan niitä, jotka vihaavat Jumalaa.

Sukukirousta opettavat tuovat harvoin esille sitä, että samoissa jakeissa Jumala lupaa laupeuden tuhansille sukupolville niiden jälkeläisistä, jotka rakastavat Jumalaa. Kuten Paavali kirjoitti: missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi (Room.5:20b).

Onko "sukupolvien ketju" kirottua?

Sen lisäksi, että "sukukirousta" opettavat yrittävät tehdä "iniquitystä" (pahat teot) erityisen synnin, he liittävät siihen sanan "suku", josta muodostuu eräs heidän avainsanojaan: sukusynti (family iniquity). Sitten he sanovat, että tuo synti siirtyy ihmisiin suvun veren perintönä. Seuraavassa perusasiaa Raamatusta niitä varten, jotka haluavat tutkia asiaa tarkemmin:

1. Ainoa suku, joka on kokonaisuudessaan synnin (sin/iniquity) vallassa, on ihmissuku. Synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta (Room.5:12). Ensimmäisten esivanhempiemme synnin seurauksena kaikilla ihmisillä on syntymästä saakka taipumus syntiin (Ef.2.3).

2. Jokaisella vastasyntyneellä on tämä syntinen luonto (Ps.51:5), mutta lapsia ei voida pitää syntisinä ennenkuin he ovat tehneet syntiä. "Syntiä ei lueta, missä lakia ei ole" (Room.5:13). Paavali puhuu siitä, miten synti virkosi, kun käskysana tuli (Room.7:9) eli vastuulliseen ikään tulemisesta.

3. Ainoa verisukulaisuuslinja, jolla on tekemistä ihmisen syntisen luonnon kanssa on Aatamista (Room.5:17-19) ja Eevasta (1.Tim.2.14) lähtevä verisukulaisuuslinja. "Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta" (God has made of one blood all nations) (Ap.t.17:26, korostukset lisätty). Ihmisen veri voi välittää fyysisiä sirauksia, mutta se ei voi välitää henkiä tai syntejä. Pahimmaltakaan syntiseltä saatu verensiirto ei voi saastuttaa ketään; samoin ei kaikkein kristuksenkaltaiselta pyhältä saatu veri voi tehäd kenestäkään pyhää.

Viimeisen Aatamin veri pystyy puhdistamaan (1.Kor.15.45)! Hänen verellään on seurakunta ostettu (Ap.t.20:28), vanhurskautettu (Room.5:9) ja puhdistettu (Hebr.9:22).

Siirtyvätkö kiroukset "sukuhenkien", (oikeastaan vainaja- ja tietäjähenkien) (familiar spirits) kautta?

Monet "sukukirousta" opettavat sanovat, että pahat henget voivat siirtyä vanhemmilta lapsille. Teresa Castleman antaa seuraavanlaisia järkyttäviä ohjeita kristittyjen vapauttamiseksi pahoista tavoista:

Pahojen henkien ukosajamisistunnossa me käsittelemme sitä seuraavalla tavalla: Kutsu esiin ne kiroukset, joiden on sallittu tulla sukupolvien takaa sukuhengen kautta—me murramme sen otteen ja käskemme sen lähteä Jeesuksen nimessä. Me käskemme sen mennä kuiviin paikkoihin ja kiellämme kirousta menemästä enää tuleviin sukupolviin. Sen voima ja ote on murrettu iankaikkisesti (25).

Samoin kuin "verilinjateoria", samoin on tämäkin epäraamatullista ja vaarallista opetusta. Vaikka sanat "family" ja "familiar" (suku, tuttu) tulevat samasta kantasanasta ja niiden merkitykset ovat samantapaiset, sanalla "familiar spirit" (sukuhenki) ei Raamatussa ole mitään tekemistä suvun kanssa. Henkeä kutsutaan nimityksellä "familiar", koska demonien vallassa oleva henkilö on "tutustunut" pahoihin henkiin, jotka antavat tietoja, joita ei millään muulla tavalla voisi saada. Vanhassa testamentissa Jumala antoi määräyksen, että "jos jossakin miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, niin heidät rangaistakoon kuolemalla" (3.Moos.20:27). Uudessa testamentissa on uskoville annettu voima ajaa ulos henkiä demonien vallassa olevista syntisistä, jotka haluavat päästä niistä vapaiksi (Mark.16:17; Ap.t.16:18).

Onko "sanouduttava irti" esi-isien synneistä?

Neil Anderson neuvoo uskovia sanomaan:

Jumalan lapsena minä tässä ja nyt hylkään kaikki esi-isieni synnit ja sanoudun niistä irti...Minä lakkautan kaiken sellaisen demonien toiminnan, joka on siirtynyt minuun esi-isiltäni...Käsken nyt kaikkia sukuhenkiä, joita minussa tai ympärilläni on, menemään helvettiin ja pysymään siellä aina tuomiopäivään saakka (158).

Tässä opetuksessa on kolme virhettä: (1) Ihmisellä ei ole esi-isiensä syntejä, siksi niitä ei tarvitse hylätä eikä niistä tarvitse sanoutua irti; sinulla on vain omat syntisi (Jer.31:30). (2) Jumalan lapsissa ei ole demoneita (1.Joh.4.4). (3) Jumala ei ole valtuuttanut meitä lähettämään pahoja henkiä helvettiin; Jeesus itse lähetti joitakin demoneja sikoihin, mutta ei helvettiin (Matt.5:13).

Onko "huone" sama kuin "sukupolvi"?

Marilyn Hickey sanoo kirjassaan Break the Generation Curse, Part I, että koska sana "huone" (kr. oikos) voidaan joissakin tapauksissa kääntää sanalla "huonekunta", tarkoittaa sana Matt.12:43-45:ssä "sukupolvea". Sitten hän jatkaa sanoen, että "Jeesuksen puhdistama huone" voi tarkoittaa henkilöä, joka on sukukirouksen alainen (27).

Kreikankielen sanakirjat eivät kuitenkaan anna sellaista mahdollisuutta kääntää sanaa oikos tässä yhteydessä. Tässä kontekstissä "oikos" tarkoittaa henkilön sydäntä, joko Jeesuksen tai Saatanan asuinpaikkaa. "Kun saastainen henki lähtee ihmisestä" (12:43) osoittaa, että Jeesus ei puhunut huonekunnasta eikä sukupolvesta—vaan yksilöstä. Ainoa huone, joka oli vaarassa, oli tyhjä huone. Sellainen "huone", jossa Jeesus asuu, ei ole vaarassa joutua demonien asuttamaksi!

"Raa'at rypäleet ja heltyvät hampaat" -teoria

Israelilaiset olivat tosiaankin kehittäneet täysimittaisen "suku(polvi)kirousteologian": "Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät" (Hes.18:2; Jer.31:29). Hickey käyttää tuota sanontaa selityksenä lapsiin kohdistuneesta kirouksesta (BGC, part I, 124). Mutta Jumalahan kielsi profeettojaan käyttämästä sitä! "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei tule teidän enää lausua tätä pilkkalausetta Israelissa. Katso, kaikki sielut ovat minun...se sielu, joka syntiä tekee—sen on kuotava...Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa" (Hes.18:3-4, 20). Jeremia kirjoitti: "jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden. Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, heltyvät hänen omat hampaansa." (31:30).

Olemme jo puhuneet vanhempien vaikutuksesta; vielä suurempi vaikutus on yksilön valinnalla, jonka Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle. Maailman kahdella ensimmäisellä lapsella oli samat perintötekijät. Toisesta tuli ensimmäinen murhamies ja toisesta ensimmäinen uskonsa vuoksi marttyyrikuoleman kärsinyt ihminen (1.Moos.4:8-16; Hebr.11:4). Me näemme tämän saman periaatteen Israelin kuninkaissa (2.Aikak.28-35). Paha Aahas oli vanhurskaan Hiskian isä; hänen poikansa ja pojanpoikansa Manasse ja Aamon olivat epäjumalanpalvelijoita, mutta Joosia Aamonin poika oli Israelin suuren herätyksen johtomiehiä.

Pastori Eddie Gwin osoitti sanomassaan "Generation Curse: Is it True?" (Onko sukukirous totta?), miten väärään ajatustapaan teoria perustuu. Hänen viisaat ja lohduttavat sanansa saavat meidät tutkimaan sydäntämme:

Koko sukusi saattaa olla jumalattomia ihmisiä; miksi sinä olet erilainen? Koska sinä päätit palvella Herraa. Joillakin teistä vanhurskaista vanhemmista on tottelemattomia lapsia. Se ei ole teidän syynne! He ovat itse tehneet valintansa.

Ihmisen "vapaa tahto" on mysteeri, mutta kuitenkin todellisuutta. Meidän on kunnioitettava Jumalan kaikkivaltiasta viisautta Hänen antaessan jokaiselle ihmiselle tuon lahjan. Me emme saa koskaan lakata rukoilemasta pelastumattomien rakkaittemme puolesta emmekä saa koskaan selittää vääriä tekoja kutsumalla niitä sukukirouksiksi.

KUKA ASETTAA KIROUKSEN?

Eräs kysymys, jonka säännöllisesti teen niille, jotka uskovat opetuksen "sukukirouksesta" on tämä: Jos on olemassa sukukirous, kuka kirouksen on asettanut? Useimmat välttelevät vastausta. Jotkut sanovat: "Vanhemmat", mutta sitten he käsittävät, ettei Raamatussa sellaista sanota missään kohtaa. Lisäksi, Raamatussa ei ole myöskään mitään kohtaa, jossa sanottaisiin, että Saatana asettaa kirouksen (vaikka hän kyllä paljon harmia aiheuttaakin). Vielä joku vastaa: Jumala asettaa kirouksen. Silloin kysyn: "Luuletko sinä voivasi murtaa kirouksen, jonka Jumala on asettanut?" Yleensä siihen vastataan: "En ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa siltä kannalta aikaisemmin".

Vakava tosiasia on todellakin se, että Jumala on kironnut synnin ja syntiset (Matt.25:41). Alunperin 1. Mooseksenkirjan 3. luvussa oleva kirous vaikuttaa jokaiseen ihmisolentoon ja koko luomakuntaan (Room.8:19-23). Joitakin esimerkkejä Jumalan asettamista kirouksista: Kain (1.Moos.4:11); kaikki, jotka kiroavat Aabrahamin tai hänen siemenensä (1.Moos.12:3); kaikki israelilaiset, jotka syyllistyivät 5.Moos.27-28:ssa lueteltuihin synteihin; Jumalalta ryöstävät (Malakia 3:9). On muitakin, mutta yksikään niistä ei ole "sukukirous". Kukaan ei pysty murtamaan Jumalan asettamaa kirousta paitsi Jumala itse! Hän murtaa mielellään kiroukset heti kun ihmiset kääntyvät Hänen puoleensa katuen syntejään. Erinomainne esimerkki siitä on Niinive (Joona 3:10).

Eräs kaikkein kauneimpia esimerkkejä Jumalan suorittamasta vapautuksesta on mooabilainen Ruut. Mooabilaisten epätavallisen synnin takia oli Jumala ottanut heidät pois palvelemasta ilmestysmajassa: "Älköön ammonilainen ja mooabilainen pääskö Herran seurakuntaan; älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan" (5.Moos.23:3). Siihen sisältyi yhtä hyvin Ruut kuin hänen pojanpojanpoikansa Daavid. Kun Ruut sanoi: "sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani", hänet hyväksyttiin israelilaiseksi (Ruut 1:16-17). Hänestä tuli siunattu ja hänet mainitaan Kristuksen Jeesuksen sukuluettelossa (Matt.1:5)!

Jumalan kansan olisi pitänyt tietää, mitä Raamatussa opetetaan eikä koskaan käyttää "sukukirousta" selityksenä synteihinsä. Kuinka he ovat voineet unohtaa 4.Mooseksenkirjan luvuissa 22-24 olevan historiansa? Kun Balaam yritti kirota Jumalan kansaa, hän ei voinut tehdä sitä. Hänen oli kerrottava vihaiselle kuningas Balakille: "Kuinka minä kiroaisin sen, jota ei Jumala kiroa...?...Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi...Katso minä olen saanut tehtäväkseni siunata; hän on siunannut, enkä minä voi sitä peruuttaa" (23:8,19,20). Uskovana oleminen, vaikka olisi vasta uudestisyntynyt, on olla siunattu ja kaikki kiroukset on peruutettu. Kukaan ei voi siunata sitä, jonka Jumala on kironnut eikä kukaan voi kirota sitä, jonka Jumala on siunannut.

ARMO TUHANSILLE SUKUPOLVILLE

Kun kovasti arvostetulta tutkijalta ja teologilta Stanley Hortonilta tiedusteltiin: "Onko kristityn tehtävä jotakin murtaakseen sukukirouksen?", hän vastasi:

Nk. suku(polvi)kirous liittyy toiseen käskyyn (2.Moos.20:4-6). Hepreankielen "vihaamista" tarkoittava sana on tässä partisiippimuodossa tarkoittaen luonteenomaista tai jatkuvaa tekemistä. Niinpä lapset, lastenlapset ja lastenlasten lapset, jotka myös omalta osaltaan jatkavat Jumalan vihaamista, korjaavat Jumalan tuomion koko kumulatiivisen kertymän. Toisaalta ne, jotka kääntyvät pois vihaamasta Jumalaa ja haluavat rakastaa Häntä, korjaavat sadon, joka on jotain paljon suurempaa. Heistä tulee osa sitä sukulinjaa, joka korjaa heitä edeltäneiden tuhansien vanhurskaiden sukupolvien Jumalan rakastamisesta seuraavat siunaukset. Niinpä ne, jotka rakastavat Jumalaa, eivät joudu kärsimään mitään tuomiota tai kirousta sen perusteella, mitä heidän vanhempansa tai esivanhempansa tekivät (30).

Psalminkirjoittaja lauloi: "Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin" (105:8). Jokainen ihminen maan päällä voi uskoa tämän loistavan lupauksen siunauksesta yksinkertaisesti kääntymällä pois Jumalan vihaamisesta ja alkamalla rakastaa Häntä. Sinä hetkenä, jona käännyt Jumalan puoleen, tulet kaikkien vanhurskasten esivanhempiesi siunausten perilliseksi. Sinulla on ainakin yksi vanhurskas esi-isä (1.Moos.6:9), vaikka sinun olisi palattava aina Nooaan saakka ja hänkin eli vain tuhat sukupolvea sitten!

Evankeliumin hyvä sanoma on: "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme — sillä kirjoitettu on: 'Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu' — että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi" (Gal.3:13-14a). Meidän ei tarvitse emmekä saa lisätä mitään Kristuksen ristillä suorittamaan työhön! Niillä, jotka ovat Kristuksessa, ei ole mitään kirousta. Kun kohtaat ihmisiä, jotka puhuvat "sukukirouksista", kerro heille, miten voi saada "sukusiunauksia".

LINNOITUSTEN MAAHAN HAJOITTAMINEN

Valentina oli asioista perillä oleva turistioppaamme Moskovassa. Glasnost oli juuri alkanut ja meillä oli lupa jakaa Raamattuja kaduilla ja saarnata seurakunnissa. Eräänä päivänä Valentina kertoi meille seuraavan kertomuksen:

Olin innokas kommunisti jo lapsuudestani lähtien. Uskoin marksilaisen järjestelmän olevan maailman paras järjestelmä. Uskoin, että suurin osa länsimaisista ihmisistä eli köyhyydessä ja heiltä puuttui sekä ruokaa että muita elintarpeita. Sitten yhtäkkiä minulle tarjoutui tilaisuus matkustaa Lontooseen. Saavuin sinne myöhään illalla ja seuraavana aamuna halusin mennä ensimmäiseksi supermarkettiin. Kun olin astunut ovesta sisään ja näin sellaiset määrät kaikenlaista ruokaa asetettuna esille jouduin sellaiseen shokkiin, että suorastaan jähmetyin. Yhtäkkiä tiesin, että olin uskonut VALHEESEEN!

Tutkiessamme yhdessä ainoaa kohtaa Uudessa testamentissa, jossa sana "linnoitus" esiintyy, huomaamme, että se tarkoittaa VALHEITA, kuten esimerkiksi kommunismia, joita jumalattomat ihmiset levittävät. Siihen aikaan, jolloin Paavali kirjoitti toisen kirjeensä Korinton seurakunnalle, seurakunnan sisällä olevat harhaopin opettajat hyökkäsivät Paavalia vastaan kyseenalaistaen hänen luotettavuutensa apostolina ja samalla myös evankeliumin luotettavuuden. 2.Korinttolaiskirjeen luvuissa 10-13 hän puolustaa apostoliuttaan ja käännyttämiään rakkaita uskovia palaamaan takaisin Totuuteen. Luultavasti tunnetuin jae niissä ja joka varmastikin on kaikkien niiden suosikkijae, jotka ovat mukana hengellisessä sodankäynnissä on tämä: "sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia" (10:4).

Mikä on "linnoitus"?

Kun valmistauduin kirjoittamaan tätä lukua, kysyin monilta kypsiltä kristityiltä tuon kysymyksen. Kävi hyvin nopeasti selväksi, että monet olivat käyttäneet tuota sanontaa ajattelematta kovin tarkkaan, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Hengellisessä sodankäynnissä kuulostaa "linnoitusten hajottaminen" voitokkaalta. Koska tuota sanaa "linnoitus" on käytetty vaarallisella tavalla väärin, haluan kiinnittää huomiotamme siihen, miten tärkeää on tietää sanonnan oikea merkitys. Me emme voi vain yksinkertaisesti antaa sille mitä tahansa merkitystä, jonka haluamme. "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen" (Hebr.4:12a). Hän katsoi sopivaksi antaa meille Sanansa kielen sanoina; Sanan voima vapautuu, kun käytämme sanoja, jotka ilmaisevat, mitä Sanassa sanotaan (1.Kor.2:13). Peter Wagner on kirjoittanut näin taistelusta henkivaltoja vastaan:

Eräs kaikkein oudoimpia hengelliseen sodankäyntiin liittyviä näkökohtia, johon olen törmännyt viime vuosina, on se, että olen huomannut niiden, jotka ovat sitä harrastaneet pitempään ja jo kauan ennen kuin minä edes ajattelin koko asiaa, eivät ole yksimielisiä siitä, mitä nuo linnakkeet oikeastaan ovat. He ovat yksimielisiä siitä, että linnakkeet ovat pimeyden voimien laillisia tukikohtia, joista käsin ne tekevät pahoja tekojaan sekä maanpäällisellä tasolla yksityisten ihmisten elämässä että strategisella tasolla kaupungeissa ja valtakunnissa...Emme ole olleet täysin varmoja siitä, mistä oikeastaan puhumme (237).

Wagner ei yritäkään määritellä tarkalleen, mitä pimeyden voimien "laillinen tukikohta" oikein tarkoittaa. Laillinen, mutta kenen lakien mukaan? Minkä tukikohta? Onko se laillinen paikka vai laillinen käsitys? Voimme olla varmoja siitä, että kun Paavali kirjoitti toisen epistolansa korinttolaisille, hän tiesi tarkalleen, mitä hän tarkoitti "linnakkeilla" ja hän odotti myös lukijoidensa tietävän sen. Jos aiomme käyttää sana, meidänkin on otettava selvää siitä, miten Pyhä Henki haluaa meidän sen käsittävän.

Demonien linnoituksiako?

Sana "linnoituksia" (kr.ochuroma) esiintyy ainoastaan yhden kerran Uudessa testamentissa. Arndt-Gingrichin mukaan sitä käytettiin Uuden Testamentin aikaan merkityksessä "linnoitus" tai "vankila" (606). Kun nyt tiedämme tämän, meitä ei hämmästytä se, että jotkut ovat tulleet siihen johtopäätöksen, että "linnoitukst" tarkoittavat demonien "kokoontumispaikkaa". Tutkimalla kontekstiä huomaamme heti, että Paaavli ei käytä sanaa tässä siinä merkityksessä. Ellemme käytä sanaa samassa merkityksessä kuin Paavali, saatamme uskoa ja opettaa jotain sellaista, mihin Raamatusta ei löydy tukea.

Edessäni on hyvää tarkoittava, mutta virheellinen esimerkki sanan käytöstä. "Demonien ulosajamista" palvelutyönään tekevien johtaja Teresa Castleman on kirjoittanut seuraavasti: "Onko kristityillä demoneja? Ehdottomasti ei. Voiko saatanalla olla linnoituksia meidän elämässämme? Kyllä" (2). Sitten hän määrittelee perusteellisesti, mitä "linnakkeet" ovat; hänen mukaansa ne ovat "pahoja henkiä", jotka on "ajettava ulos" kristityistä (16). Hänen tarkoituksenaan on epäilemättä auttaa uskovia; hän lupaa, että henget "lähtevät", kun uhrit tekevät yhteistyötä "demonien ulosajamista" harrastavan ryhmän kanssa. Hänen käsikirjansa sivuilla 24-43 hän luettelee 20 sellaista "linnaketta", mm. "tietäjähenki" (24), "sukukiroukset" (25), "eksyttävät henget" (41), "haureelliset teot" (42) ja "seksuaaliset demonit" (43).

Kaikki nämä inhottavat asiat ovat todellakin mahdollisia, missä pahat henget saavat vapaasti hallita syntisiä, mutta mitään niistä ei tarkoiteta 2.Kor. 10:ssä. Tutkimalla kunnollisesti jakeen kontekstiä, huomataan että Castleman käyttää sanaa "linnoitukset" yksinkertaisesti verukkeena voidakseen opettaa, että uskovissa voi asua pahoja henkiä. Aina kun demoni asuu jossain ihmisessä, se hallitsee ja omistaa hänet siinä mielessä kuin Raamattu sanoo jollakin olevan demonin tai pahan hengen ts. että hän on demonien tai pahan hengen vallassa. Tämä on jotain aivan muuta kuin mistä Paavali käyttää sanaa "linnoitukset".

Mitä Paavali tarkoitti

Voimmeko tietää, mitä Paavali tarkoitti sanalla "linnoitukset"? Emme voi ainoastaan tietää, vaan on äärimmäisen tärkeää, että tiedämme sen, jos aiomme käyttää sanaa henkilökohtaisessa hengellisessä sodankäynnissämme ja palvelutyössämme. Väärät opit ovat yleensä seurausta väärästä hermeneutiikasta. Raamattu tulkitsee itse itseään parhaiten. Meitä kehotetaan tutkimaan Sanaa, jotta osoittautuisimme Jumalalle "työntekijäksi,, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa" (engl. Raamatussa "approved of God, a worker who does not need to be ashamed, rightly dividing the Word of Truth" [jonka ei tarvitse hävetä jakaessaan oikein totuuden sanaa]) (2.Tim.2:15). Varmistuttuamme ensin kunkin raamatunkohdan selvästä merkityksestä parhaan kykymme mukaan tutkimme sitten rukoillen ja huolella jakeen kontekstiä saadaksemme lisää tietoa ja odottaen, että Pyhä Henki antaa meille valaistusta.

2.Korinttolaiskirjeen 10:4:n "linnoitukset" eivät voi tarkoittaa pahoja henkiä, kuten kontekstia tutkittaessa käy selvästi ilmi. Itse asiassa ei koko kirjeessä puhuta yhdessäkään kohdassa pahoista hengistä. Kirje on pääasiassa kirje, jonka tarkoituksena on saada Korinton seurakunta takaisin sen henkilön palvelutyön taakse, joka heille alupitäenkin toi evankeliumin ja siinä alkaa myös Paavalin puolustus koskien hänen palvelutyötään, jota jotkut olivat alkaneet parjata. Luvuissa 8-9 kehotetaan antamaan runsaasti evankeliumin levittämistyöhön. Luvuissa 10-13 hyökätään "valheapostoleja" vastaan (11:13), jotka levittivät ilkeitä valheita hänestä (10:2,10; 11:6-7,15; 12:11-12). Pyrkiessään etäännyttämään toisistaan Paavalia ja Korinton seurakuntaa Paavalin vihamiehet syyttivät häntä: hänen ruumiillisesta heikkouden tilastaan (10:10), kehnosta puhetaidosta (11:6), alempiarvoisuudesta (11:16), ettei hän ollut oikea apostoli (12:11-12) ja lihallisten toimintatapojen käytöstä tehdäkseen itsestään mahtavamman kuin oikeastaan oli (10:3). Kun pidämme tämän kaiken mielessämme, voimme ymmärtää Paavalin vetoomuksen luvussa 10, mukaanlukien hänen käyttämänsä sanan "linnoitukset".

Ensiksikin hän vetoaa korinttolaisiin, että he palauttaisivat luottamuksensa häneen (10:1-3). Hän käyttää sanaleikkiä käyttäen sanaa 'sarx' kahdella eri tavalla. Hän kirjoittaa: "Vaikka me vaellammekin lihassa (sarx, olemme yhä lihan ruumiissa), emme kuitenkaan lihan mukaan (sarx, lihallisella, maailman tavalla) sodi." Paavalin vihamiehet syyttivät häntä sellaisesta, jota hän kiivaasti vastusti.

Toiseksi, hän kertoo jakeissa 4-6 korinttolaisille, miten hän haluaa voittaa "sodan" Totuutta vastaan: (1) hän ei aio käyttää lihallisia (sarkikos) aseita, vaan käyttää sen sijaan aseita, jotka ovat "voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia". (2) Hän määrittelee "linnoitukset"; ne ovat hänen palvelutyötään vastustavia "järjen päätelmiä (logizmous, kuvitelmia)" (5a), "varustuksia" (engl 'high thing'; hypsoma, hänen vihollistensa ylpeää ylimielisyyttä), jotka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan (5b); ja "ajatuksia" (noema), jotka eivät ole kuuliaisia Kristukselle (5c). Sanaa hypsoma, "high thing", voidaan käyttää viittaamaan erääseen kreikkalaisen mytologian henkeen, mutta tässä kontekstissä se viittaa kaikkeen sellaiseen, joka korottaa itsensä Paavalin saarnaaman Evankeliumin Totuuden yläpuolelle. Kuten Craig Keener on kirjoittanut:

Kreikan viisaat kuvasivat joskus taisteluaan vääriä ajatuksia vastaan sodaksi ja käyttivät samanlaisia termejä kuin Paavali tässä käyttää. Samoin kuin nuo viisaat väittää Paavalikin käyvänsä taistelua vääriä ajatuksia vastaan.

"Järjen päätelmät" on tekninen termi, jota käytetään "retorisista tai filosofisista" päätelmistä; sotavangit ovat tässä laajennetussa metaforassa ihmisten ajatuksia. Vrt. Sananl.21:22 (508).

Kun ihmiset uskovat valheisiin, he sallivat mieliinsä rakentuvan vankilan. Valheen uskominen on eräs vaarallisimmista asioista, mitä ihminen voi tehdä. Meidän iankaikkinen kohtalomme riippuu siitä, että uskomme Totuuden. Totuus tulee kuulemisesta ja kuuleminen Sanan kautta (Room. 10:17); ilman raamatullista uskoa emme voi pelastua. Korostamalla edelleen sitä, että ihmisen mieli on hyökkäyksen kohteena oleva taistelukenttä, Paavali ilmaisee syvän huolensa:

Sillä minä kiivailen* teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. (2.Kor.11:2-3)(*engl. 'jealous'=mustasukkainen eli "minä olen mustasukkainen teistä Jumalan mustasukkaisuudella.

H.D. Spence kuvaa linnoitusten olevan "mielen pahoja linnoituksia, turmeltunutta ajattelua, ennakkoluuloja, maailman 'totuuksia', pahoja ajatuksia. Tosi sotilaan työnä on alistaa tuo vastavoima täysin Kristuksen alaisuuteen" (242).

Kolmanneksi Paavali kertoo, mitkä aseet ovat tehokkaita linnoitusten hajottamisessa: (1) Väärien järjen päätelmien ja saatanallisen ylimielisyyden linnoitus saadaan murskattua Jumalan koko Totuuden tuntemisella (10:5a), tunnustamalla hänen apostoliutensa Jumalan määräämäksi ja hänen vihollistensa saatanallinen luonne (11:13, 12:12). (2) Väärien ajatusten linnoitus saadaan murskattua vangitsemalla jokainen ajatus "tottelevaiseksi Kristukselle" (10:5b). (3) Paavali rankaisee henkilökohtaisesti kaikkea tottelemattomuutta (mukaanlukien väärät apostolit) niin pian kuin korinttolaiset tottelevat täysin hänen apostolista auktoriteettiaan (10:6; 12:20-21; 13:2, 10).

Ymmärtäessämme Paavalin palvelutyötä ja Korinton seurakuntaa vastaan käydyn sodan ratkaisevan merkittävyyden, kykenemme todella arvostamaan sitä Totuuden voimaa, joka voittaa Valheet. Matthew Henry kirjoittaa kommentaarissaan 2.Kor.10:4-5:stä:

Minkälaista vastustusta synnin ja Saatanan voima saakaan aikaan ihmissydämissä Evankeliumia vastaan: piittaamattomuus, ennakkoluulot, rakkaat himot ovat Saatanan linnoituksia joidenkin sieluissa; valheelliset kuvitelmat, lihalliset päätelmät ja ylimielisyys tai ylpeät harhaluulot toisten sydämissä. Mutta myös huomatkaa: taistelua, jonka Jumalan sana voittaa. Nuo linnoitukset hajotetaan evankeliumin avulla, Jumalan armolla ja voimalla, jotka ovat sen pääasiallliset aikaansaajat (1090).

Evankeliumi uhattuna

Tässä oli mittaamattoman paljon enemmän vaakalaudalla kuin vain Paavalin maine tai korinttolaisten lojaalius häntä kohtaan. Vaakalaudalla oli EVANKELIUMI! Samoin kuin Paavali oli aikaisemmin lausunut Jumalan kirouksen (anathema) niitä juutalaistajia kohtaan, jotka saarnasivat "toisenlaista evankeliumia" (Gal.1-2), samoin hän tässä kohtaa oli päättänyt estää "valheapostoleja" pysäyttämästä hänen palvelutyötään. Ilman mitään synnillistä ylpeyttä hän käsitti, että jos hänen vihollisensa onnistuisivat murskaamaan hänen palvelutyönsä, he kykenisivät pystyttämään eksytyksen linnoituksen, joka tuhoaisi itse evankeliumin totuuden.

Käyttäen harkittua satiiria Paavali muistuttaa lapsilleen uskossa, mitä he sietäisivät, jos he kuuntelisivat hänen vihollisiaan. Tiivistettyään ensin noiden jumalattomien tunkeilijoiden sanoman, hän nuhtelee lempeästi korinttolaisia siitä, että he edes hetkeksikään harkitsevat sitä mahdollisuutta, että hän olisi saattanut alun perin opettaa heitä väärin: "Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte" (2.Kor.11:4). Tätäkin terävämmällä satiirilla hän jatkaa: "Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi" (11:5). Paavali kukisti jumalattomien opettajien valheen linnoituksen aseenaan Totuus. Evankeliumin voimaa pohtiessaan Adam Clarke kirjoitti seuraavat sanat sata vuotta sitten:

On hämmästyttävää, miten heikko vastustaja pakanuus oli väittelyssä tai päättelyssä evankeliumin oppia vastaan! Se kutistui välittömästi Jumalan valossa ja kutsui maallisen vallan itseään puolustamaan! Paavinvalta kutistui samalla tavoin protestanttisuuden edessä ja puolustautui käyttäen samoja keinoja. Apostolit tuhosivat pakanuuden minne ikinä saapuivatkin samoin kuin protestantit kumosivat roomalaiskatolisen uskon kaikkialla, missä heidän äänensä sallittiin kuulua (1832).

Nuo linnoitukset olivat (1) "valheapostolien" valheita (2.Kor.11:13) ja (2) vääriä ajatusmalleja, jotka olivta seurausta valheisiin uskomisesta. On monia vääriä uskontoja ja kultteja, jotka on rakennettu valheille, joita harhaanjohdettavat ihmiset uskovat. Esimerkiksi mormonit uskovat Joseph Smithin valheeseen, jonka mukaan hän muka löysi metallilevyjä, joihin oli kirjoitettu Jumalan henkeyttämiä kirjoituksia Raamatun kanonisen 66 kirjan lisäksi ja jopa yli Raamatun. Roomalaiskatolinen katkismus perustuu siihen perusvalheeseen, että paavi on erehtymätön. Nämä olivat kaksi esimerkkiä linnakkeista, jotka voidaan kukistaa ainoastaan Jumalan sanan totuudella. Jos nuo linnakkeet kukistettaisiin, luhistuisivat nuo uskonnolliset järjestelmät.

Me, jotka pidämme kiinni totuudesta, olemme immuuneja eksytykselle ainoastaan niin kauan kuin olemme avoimia Sanalle ja kiinnitämme jatkuvasti huomiota oppiin ja odotamme Raamatun oppien toteutuvan kokemuksissamme. Meidän on palvottava Jumalaa hengessä (kokemus) ja totuudessa (oppi). Don Stamps kirjoitti vähän ennen kuolemaansa:

Aikamme seurakunnissa on niitä, joiden opetukset ovat ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa ja johtavat seuraajansa hengelliseen tuhoon. Meidän on oltava varuillamme heidän suhteensa. Väärät opettajat voivat sanoa, että Raamatun ilmoitus on totta, mutta antaa samanaikaisesti ymmärtää, että heillä on Raamatun ulkopuolista tietoa tai ilmoitusta, jolla on sama auktoriteetti kuin Raamatulla ja joka on tarkoitettu koko seurakunnalle. Sellainen väärä opetus johtaa tavallisesti kristillisen uskon synkretismiin, jossa on mukana muita uskontoja tai filosofioita.

Paavali käsitti, että jos hänen vihollistensa olisi sallittu murentaa hänen opetustaan, he olisivat kyenneet pystyttämään eksytyksen linnoituksia, jotka olisivat tuhonneet itse evankeliuminkin totuuden. Julistakaamme kaikille, että 1.Kor.10:4:n linnoitukset ovat: vääriä oppeja; valheita, jotka on kiedottu ohueen totuuden kerrokseen, totuuden vastaisia mielen barrikaadeja, "korkeita", uhmakkaita älyn muureja, tiedon nimellä kulkevaa valheteitoa (1.Tim.6:20), epäpyhiä ja tyhjiä puheita (2.Tim.2:16), ylpeiden ja pahojen itse itsensä "profeetoiksi" ja "apostoleiksi" korottaneiden näennäisen oikeilta vaikuttavia päätelmiä.

Paavalin sanat, jotka Pyhä Henki on henkeyttänyt, pitävät paikkansa vielä tänäänkin:

"Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme: sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurkauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen." (2.Kor.11:13-15)

Me emme voi yliarvioida sen taistelukentän merkitystä, mikä on ihmisen mieli. Jokainen pastori, joka kehottaa sinua unohtamana mielesi ja vain hyppäämään mukaan johonkin "hengelliseen kokemukseen", on väärässä. Kun ihmiset ovat piittaamatta totuudesta ja vastustavat sitä, Jumala sallii heidän joutua oman paatuneen mielensä valtaan, joka uskoo valheen (Room.1:28). Paavali kirjoitti tessalonikalaisille: "tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähen Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen" (2.Tess.2:9-11).

Kirja, johon tämä artikkeli perustuu käsittelee nimenomaan linnoitusten hajottamista totuudella. Kun kirjan ensimmäinen painos oli julkaistu vuonna 1989, sain kirjeen eräältä nuorelta mieheltä, joka kirjoitti:

En voi sanoin ilmaista sitä iloa, jota sain kokea luettuani kirjasi Power Encounter. Jotkut minua vanhemmat pastorit olivat sanoneet minulle, että minussa on paha henki. Siihen aikaan vaelsin lähellä Herraa, mutta uskoin heitä. Kun pyysin heitä ajamaan minusta ulos demonin, he sanoivat, etteivät he kyenneet siihen. Paastosin itseni miltei hengiltä ja harkitsin jopa itsemurhaa. Minusta tuntui, että oli menettämässä mielenterveyteni, vaikka sydämessäni tiesinkin rakastavani Jumalaa. Lukiessani tätä kirjaa vapauduin täysin pelostani. Ei minulla ollut mitään demonia ollut; olin vain uskonut valheen.

Tänä päivänä tuo nuori mies on onnellinen pastori, joka palvelee Herraa vaimonsa ja perheensä kanssa. Totuus tuhosi valheen linoituksen. Me hajotamme linnoituksia samoin kuin Paavali saarnaamalla, opettamalla, kirjoittamalla ja noudattamalla totuuden sanaa uskollisesti, väsymättä ja iloisesti.

SITOMINEN JA PÄÄSTÄMINEN

Nykyään kuulee usein käytettävän sanontoja "sitominen ja päästäminen" ja "väkevän sitominen", mutta harvoin niitä kuulee selitettävän. Tässä muutamia kysymyksiä, joihin pitäisi vastata: Mitä ihmiset oikeastaan tarkoittavat sanoessaan sitovansa tai päästävänsä Saatanan ja/tai demoneja? Jos he sitovat ne, miten pitkän aikaa ne pysyvät sidottuina? Kuka ne taas päästää vapaiksi? Miksei alkuseurakunta aikanaan sitonut kaikkia demoneja? Koska ainoa, jota Raamatussa kutsutaan nimityksellä "väkevä" ja koska me kuulemme ihmisten kaikkialla maailmassa sitovan "väkevän", onko meidän otaksuttava, että hänestä on tullut kaikkialla läsnäoleva? Lähtekäämme tutkimaan ainoaa totuuden lähdettä näissä asioissa ja tutkikaamme ensin yleisesti "sitomista ja päästämistä" ja sitten "väkevää" erityisesti.

Julistettuaan, että Hän rakentaisi seurakuntansa uskon kalliolle (petra, jättimäinen kivi, "peruskallio") Hengen paljastamassa totuudessa koskien itseään, Jeesus sanoi Pietarille (petros, pieni kivi): "Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa" (Matt.16:19). Hän sanoi myöhemmin olennaisilta osiltaan samat sanat kahdelletoista oeptuslapselleen kertoessaan heille, miten heidän oli kohdeltava veljeä, joka oli tehnyt syntiä (Matt.18:18).

Nämä jakeet ovat olleet eksegeettisesti ongelmallisia kautta koko seurakunnan historian. Vaatisi paljon enemmän tilaa kuin mihin tämän artikkelin puitteissa on mahdollisuutta, jotta voisi täysin ilmaista kaiken sen, mitä niihin sisältyy. Uskon kuitenkin, että voimme kaikki olla yksimielisiä kahdesta ilmeisen selvästä tosiasiasta: (1) Jeesus osasi ilmaista itsensä eivätkä Hänen opetuslapsensa olleet hölmöläisiä. Kun he kuulivat nämä sanat, he ymmärsivät, mitä Hän tarkoitti. (2) Yhtään ainoatakaan kertaa emme näe apostolien lainaavan näitä Jeesuksen lupauksia tai viittaavan niihin hengellisen sodankäynnin yhteydessä. Mutta sen sijaan kyllä näemme heidän tekevän sitä, mihin Jeesus näillä sanoillaan heitä kehottaakin.

"Kumimiekka"

John Lindell esitti serakunnassaan sanoman nimeltä "Miten paholainen on kohdattava". Hän avasi Raamatun osoittaen seurakunnalle, ettei Raamatusta löydy mitään sellaista, josta hän käytti nimitystä "väärinkäsityksiin perustuva sitomisen ja päästämisen teologia". Hän totesi:

Jos seurakunta pitää kiinni tekniikoista, periaatteista ja nk. teologioista, jotka eivät ole totta, olemme lähettämässä ihmisiä sotaan vihollista vastaan, joka on paljon voimakkaampi kuin me itse, ja heille annetaan aseeksi kumimiekka" (kasetti 10/30/94).

Pastori Lindell jatkoi korostaen sitä, ettei oikeastaan kukaan todella sido Saatanaa ja että meidän tulisi pitää kiinni Raamatun tosiasioista. Emmekö ole yhtä mieltä siitä, että jos Jeesus olisi halunnut meidän käyttävän näitä sanontoja hengellisessä sodankäynnissä, apostolit olisivat tienneet siitä ja tehneet niin? Eikö ole ilmeistä, että jos sitä olisi pidetty voittoisana menetelmänä pimeyden valtoja vastaan, siitä olisi selostuksia Apostolien teoissa ja epistoloissa?

Paavali ei pitänyt "sitomista ja päästämistä" tehokkaana aseena; hän ei mainitse sitä koskaan koko voimallisen palvelutyönsä aikana eikä mainitse sitä myöskään Ef.6:10-18:ssa, joka on kaikkein täydellisin luettelo hengellisistä aseista. Pietari ei viitannut siihen koskaan; hän kertoi meille, miten vihollisesta saadaan voitto: "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa" (1.Piet.5:8-9a). Jaakob 4:7 lisää varmuuttamme tässä asiassa: "vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee". Johannes kirjoitti jo iäkkäänä ja saatuaan monta suurta voittoa saatanasta:

"Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa...sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa" (1.Joh.5:18,19; 4.4).

Voimme olla varmoja siitä, että Paavali, Pietari, Jaakob ja Johannes tunsivat tien voittoon kaikista pimeyden voimista, mutta he eivät koskaan sano sitovansa tai päästävänsä niitä.

Sitominen ja päästäminen osana seurakuntakuria

Matteus 18:18:n konteksti on seurakuntakuri; koko luku ei sisällä mitään demoneja koskevaa. Jeesuksen opetus koskien syntiä tekevää veljeä on sijoitettu Hänen kadonnutta lammasta koskevan vertauksensa (18:10-14) ja anteeksiantamattoman palvelijan vertauksen väliin (18:21-35). Jeesus rohkaisi ilmeisesti opetuslapsiaan etsimään hänet, joka oli joutunut harhaan ja antamaan anteeksi samoin kuin heille itselleenkin oli annettu anteeksi. Mitä tulee uppiniskaiseen veljeen, joka torjui nuhteet eikä tahtonut palata oikealle tielle, Hän sanoi:

Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken...Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi...Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana tai publikaani...kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu (estai dedemenon) taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan pääällä, on oleva päästetty (estai lelumenon) taivaassa (Matt.18:15-18).

Jeesus selitti, että uskova voi tehdä syntiä siinä määrin, että hänet on erotettava seurakunnasta, koska hän ei halua tehdä parannusta. Hän halusi heidän tietävän, että siinä vaiheessa, kun he olivat antaneet useita mahdollisuuksia parannuksentekoon, jotka oli torjuttu, Jumala oli jo taivaassa ottanut kantaa tuon kapinallisen asemaan. Koska meillä on puolustaja Isän tykönä (1.Joh.1:9-2:1), voimme olla varmat, että meillä on varmasti mahdollisuus tunnustaa syntimme ja hyljätä ne, niin että pelastuksemme pysyy voimassa. Raamattu sanoo kuitenkin selvästi, että ihmisen nimi voidaan pyyhkiä pois Elämän Kirjasta taivaassa. Kun niin tapahtuu, pitää tuo nimi pyyhkiä pois myös seurakunnan jäsenlistalta maan päällä.

Sitominen ja päästäminen Korintossa

Me näemme tästä selvän esimerkin Paavalin ojentaessa sukurutsaukseen syyllistynyttä miestä Korintossa (1.Kor.5). Hän käski korinttolaisia erottamaan miehen seurakuntayhteydestä, antamaan hänet saatanan haltuun lihan tuhoamiseksi (5:5); heitä neuvottiin karttamaan miestä eikä edes aterioimaan sellaisen henkilön kanssa (5:11). Toivomme, että mies teki parannuksen; on hyvinkin mahdollista, että hän on juuri se henkilö, johon Paavali viittaa seuraavassa kirjeessään. Huomaa kauneus ja armo hänen kirjoittaessaan:

Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi. Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen...sillä mitä minä olen anteeksi antanut—jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa—sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä, ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat (2.Kor.2:5-11 korostukset minun).

Tässä kuvattu mies oli joutunut eroon Kristuksesta pahan, jatkuvan syntinsä ja lisäksi vielä kapinallisen asenteensa takia, mutta seurakuntakuri havahdutti hänet huomaamaan tilansa vakavuuden. Seurakunnan tottelevaisuuden ja miehen katuvaisuuden ansiosta hän pääsi ilmeisesti eroon moraalittomuudestaan ja hän pääsi takaisin Kristuksen ja seurakunnan yhteyteen. Don Stamps toteaa:

Seurakunnan johtajien ja paikallisseurakuntien pastoreiden on hyvä muistaa, että heidän tehtävänään on "paimentaa seurakuntaa" (Ap.t.20:28). Herra vaatii heiltä henkilökohtaisen tilinteon "kaikkien niiden verestä" (Ap.t.20:26), jotka joutuvat kadotukseen, koska johtajat eivät ole palauttaneet ennalleen, kurittaneet tai erottaneet seurakunnasta Jumalan tahdon ja tarkoitusperien mukaisesti.

Kuka tietää, kuinka monta syntiä tekevää seurakunnan jäsentä tulee olemaan helvetissä, koska johtajat eivät ole totelleet Jeesuksen sanoja? (vrt. Matt.18:15-18) Ajatelkaamme toisaalta myös sitä iloa taivaassa, kun eksynyttä on nuhdeltu ja hänet on palautettu takaisin laumaan (Luuk.15:7, 10)!

Me näemme tämän saman periaatteen Jeesuksen sanoissa lähetyskäskyssä Johanneksen evankeliumissa. Ylösnousemuksensa iltana Jeesus tuli huoneeseen, jonka ovi oli lukittu.

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt" (Joh.20:21-23).

Hän kertoi heille, että kun he julistivat evankeliumia uskollisesti niinkuin Hän itsekin oli julistanut niille, jotka ottaisivat Hänet vastaan, heille annettaisiin anteeksi ja ne, jotka torjuisivat Hänet, tuomittaisiin. Missä ikinä Jeesuksen oeptuslapset ovat uskollisia vaeltaen Pyhän Hengen voimassa, vastaanottavaiset ihmiset tekevät parannuksen ja saavat anteeksi. Missä he eivät julista evankeliumia, heidän uskollisen tottelevaisuutensa puuttumisen seurauksena on se, että valtavat määrät ihmisiä kuolee synteihinsä. Seurakunnalla on valtava vastuu viedä evankeliumi kaikille luoduille. Sen jälkeen on vastuu sen vastaanottamisesta kuulijalla. Evankeliumin julistaminen sitoo ja päästää sen mukaan, ottavatko kuulijat sen vastaan vai eivät.

VÄKEVÄN SITOMINEN

Eräs kaikkein eniten kuultuja fraaseja niiltä, jotka katsovat olevansa "sormi ajan hermolla" evankelioinnissa, on "väkevän sitominen". Sanonta tulee Jeesuksen vastauksesta fariseuksille, kun he syyttivät Häntä demonien ulosajamisesta Beelsebubin voimalla. Hän sanoi:

Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on riitautunut itsensä kanssa... Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa (Matt.12:26-29).

Tämä tapaus on kirjattuna myös Markuksen (3:22-27) ja Luukkaan (11:15-23) evankeliumeihin. Jeesus käytti tätä analogiaa, oikeastaan pientä vertausta, pakottaakseen vihamiehensä myöntämään, että Hänen voimansa oli suurempi kuin Saatanan voima. Missään kohdin Hän ei käske opetuslapsiaan "sitomaan väkevää" eikä missään kerrota, että he olisivat sellaista yrittäneetkään. Jeesus ei koskaan sitonut Saatanaa, vaan ajamalla ulos demoneja Hän osoitti, että hän voi tehdä sen ja tuleekin tekemään sen aikanaan.

Jos Jeesus olisi tarkoittanut, että ylläolevat raamatunkohdat olisivat mallina meidän palvelutyöllemme, Hän olisi tehnyt sen selväksi. Kaikki apostolit olisivat tienneet siitä ja osallistuneet siihen. Kaikkien aikojen suurin evankelista ja lähetyssaarnaaja Paavali olisi varmasti sitonut väkevää jatkuvasti.

Jeesus murskasi ristillä Saatanan pään (1.Moos.3:15) ja riisui häneltä ja hänen joukoiltaan kaikki aseet tehden heidän häpeällisestä tappiostaan julkisen näytöksen saadessaan voiton heistä (Kol.2:15). Jumala sallii Saatanalle ja hänen demoneilleen omien suvereenien tarkoitusperiensä mukaisesti rajoitetun vapauden seurakunnan aikakautena.

Vaikka Raamatusta ei löydy sille minkäänlaista tukea, monet pastorit väittävät nykyään sitovansa Saatanan. Nykyään on lukematon määrä teorioita ja käytäntöjä, joilla tuo temppu saataisiin muka tehtyä. Peter Wagneriin on tehnyt suuren vaikutuksen Carlos Annacondian äskettäin ilmestynyt kirja, jossa neuvotaan, miten paholaisesta saadaan voitto. Wagner toteaa: "Listen to me, Satan -kirjaa saatetaan tulevaisuudessa pitää vuosikymmenen kaikkein tärkeimpänä herätyksen piiriin kuuluvana kirjana". Annacondia kirjoittaa:

En neuvoisi ketään vastustamaan demoneja missään paikassa ennenkuin alueen väkevä on ensin kohdattu...Sitten kun olemme sitoneet väkevän ja heittäneet hänet ja hänen seurassaan olevat pahat enkelit alueelta, demonit ovat vailla suojaa ja alttiita hyökkäyksillemme ja Jumalan enkelien hyökkäyksille, jotka auttavat meitä taistelussamme (139).

Onko Saatana kaikkialla läsnäoleva?

Eräs "väkevää sitovien" mahdollisista virheistä on se, että he eivät ehkä tajua puheidensa sisältämiä olettamuksia. Jos edellä esitetty väite pitää paikkansa, Saatana on kaikkialla, missä Jumalan valtakunnan työtä tehdään. Ja jos se on totta, hän on kaikkialla läsnäoleva. VAIN JUMALA on kaikkialla läsnäoleva. Joseph Fuiten tähdentää erästä toistakin ongelmaa "sitomisteoriassa":

Jos Saatana todellakin saadaan "sidottua" niin usein kuin ihmiset lausuvat nuo sanat, heidän "sitomisensa" ei tosiaankaan pysy kovin kauaa voimassa. Jos "sitokaa saatana" -ihmiset saavat todellakin "saatanan sidottua", jonkun on arvioitava, miten kauan heidän "sitomisensa" pysyy voimassa. Sitten heidän kannattaisi asettaa ihmiset riviin kaikkialla maailmassa "24 tunnin sitomisketjuun" saadakseen saatanan pysymään sidottuna niin ettei hän pääse enää koskaan vapaaksi (8).

Jos Jumala olisi tarkoittanut jonkun sitovan väkevän, Paavali olisi varmastikin ollut ykköskandidaatti. Hän avasi evankeliumin oven kansoille. Hän ja hänen työtoverinsa "villitsivät koko maailman", mutta eivät väkevää sitomalla. Siitä huolimatta Peter Wagner haluaa meidän uskovan, että Paavali sitoi Efesossa Dianan. Hän kirjoittaa:

Väkevä, tässä tapauksessa väkevä nainen, oli sidottu, joukkojen silmiltä poistettiin hengelliset siteet, sieluja pelastettiin, seurakunnat lisääntyivät ja Efesosta tuli pitkäksi aikaa koko seurakuntaliikkeen keskipiste (s.217).

Kaikki tämä on totta, paitsi että Paavali ei sitonut Dianana tunnettua demonia. Sen sijaan hän valmisti telttoja, opetti ja saarnasi evankeliumia voimallisesti. Jumala vahvisti sanan merkeillä, "koko Aasia sai kuulla Herran sanan" ja Jumala sai kunnian.

Suurisuuntaisia väitteitä

Joidenkin mielestä raamatullinen suunnitelma ei ole tarpeeksi "voimallinen", ei tarpeeksi "jännittävä". Voisimme toivottaa menestystä seuraavalle Win Worleyn esittämälle suunnitelmalle:

Jeesuksen Kristuksen nimessä sidon noituuden demoniset ja okkulttiset hallitsijat, väkevät, ovenvartijat ja kaikki niihin liittyvät tai niistä johtuvat voimat kaikkialla maailmassa, USA:ssa, sen jokaisessa osavaltiossa, maakunnassa, kaupungissa, kunnassa, esikapupungissa, jokaisella kadulla, asuinalueella, jokaisessa korttelissa, kodissa ja seurakunnassa (WRW Inet).

Mitä hän mahtaakaan tarkoittaa? Jos hän puhuu totta, kenenkään meistä ei tarvitse pelätä, että Saatana voisi enää koskaan lähestyä meitä. Hänen väitteensä on niin tolkuton, että emme välttämättä piittaisi siitä ollenkaan ellei Worley olisi tosiaankin menestyksekkäältä vaikuttava evankelisen seurakunnan pastori. Useimmat meistä ovat myös tietoisia siitä, että "piireissämme" (tunnustuskunnissamme) liikkuu ihmisiä, joiden mielestä edellä esitetty rukous on aivan OK. Teresa Castleman antaa seuraavat ohjeet valmistauduttaessa "demonien ulosajamiseen": "Sitokaa henget, varsinkin väkevä" (20). Erään helluntaiseurakunnan rukouskäsikirjassa on seuraava rukous päivittäin lausuttavaksi: "Minä sidon sinut, Saatana ja julistan kaikki sinun aseesi voimattomiksi...Minä sidon kaiken jakautumisen...ristiidat...estävät henget, uskonnolliset henget, okkulttiset henget, noituuden henget...ja antikristuksen henget" (BAGPM, 13-14).

Nämä kiroavat käskyt kuulostavat suurilta, mutta on typerää sanoa sellaista, mikä ei yksinkertaisesti ole totta. Jumala näkee sydämen ja Hän suojelee meitä usein, koska Hän tietää, että me yritämme olla tehokkaita hengellisessä sodankäynnissä. Saattaa kuitenkin olla vaarallista käyttää sanoja huolimattomasti, varsinkin paholaisesta. Juudas varoittaa: "Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: 'Rangaiskoon sinua Herra!'" (jae 9). Jumala ei ole antanut meille pelon henkeä, mutta muistakaamme samalla, että Hän on antanut meille myös "terveen mielen". Hän olettaa meidän käyttävän tervettä järkeä.

Sanoilla on merkitys. Miten usein ja miten äänekkäästi sitten jotkut väittävätkin sitovansa hänet, tosiasia on, ettei kukaan sido Saatanaa. Siihen on hyvä syy; hän on "tämän maailman jumala" niin kauan kuin Jumala haluaa käyttää häntä siihen tarkoitukseen (1.Kor.4:4). Mutta Jumala pitää hänet talutushihnassa, täydellisessä kontrollissa. Ja päivä tulee, jolloin hänet sidotaan. Johannes oli etuoikeutettu saadessaan nähdä sen jo ennakolta:

Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa...Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan...Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti (Ilm.20:1-10).

Siihen saakka Kristus Jeesus johtaa meitä voittoisasti (2.Kor.2.14). Me saamme istua Kristuksen kanssa taivaallisissa (Ef.2:6). Me voimme ajaa ulos demoneja jokaisesta syntisestä, joka haluaa päästä vapauteen (Mark.16:16-17). Hän, joka meissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa (1.Joh.4:4) ja me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut (Room.8:37).

DEMONIEN ULOSAJAMINEN

Raven Nair kertoi lähetyssaarnaajille Billy ja Jasmine Bray kääntymyksestään. Opiskellessaan valmistuakseen hindupapiksi Raven etsi vakavin mielin totuutta. Eräänä päivänä, kun hän oli 25 paikkeilla, Jeesus ilmestyi Ravenille. Hän vapautui välittömästi monista demoneista. Sinä iltana hän näki nuo rumat ja uhkaavannäköiset demonit piirissä kotonaan. Hän sanoi osoittaen vuorollaan jokaista niistä: "Minä kuulun nyt Jeesuskelle ja Jeesuksen nimessä minä käsken teitä nyt lähtemään". Yksi toisensa jälkeen ne lähtivät. Raven vapautui demoneista, niinkuin tapahtuu jokaiselle, joka todella ottaa Jeesuksen vastaan (Joh.1:12). Nykyään Raven toimii pastorina Durbanin alueella Etelä-Afrikassa (Jasmine Brayn kertomus heinäkuussa 1999).

Vaikka useimmissa kristityissä ei ole ollut demoneita ennen kuin he pelastuivat, olemme kuitenkin kaikki olleet synnin ja paholaisen orjia. Me emme ole enää orjuudessa, koska "jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi" (Joh.8:36). Meidän vapautumisemme ei ehkä ole yhtä dramaattinen kuin Ravenin vapautuminen oli, mutta se on yhtä todellinen ja yhtä yliluonnollinen tapahtuma.

Onko kristityistäkin edelleen ajettava ulos demonit?

Monissa seurakunnissa tapahtuu outo ilmiö; niissä perustetaan "demonien ulosajamispalvelutoimintaa" uskovia varten! Se on outoa, koska sellaista ei löydy Jumalan sanasta; se perustuu pääasiassa "henkilökohtaisiin kokemuksiin" ja lisäksi huonoon Raamatun eksegeesiin ja "Raamatun ulkopuoliseen ilmoitukseen".

Erään voimakkaan seurakunnan pastori kertoi minulle "demonien ulosajamistoiminnasta", jota joidenkin seurakunnan jäsenten kesken oli harrastettu. Se sai aikaan sekaannusta, kun toimintaa harrastavat pitivät kokouksia salassa pastorilta. Kun hän itse tutustui ohjekirjaan, hän ymmärsi, miksi kokouksia oli pidetty salassa. Siinä opetettiin, miten voidaan harrastaa demonien ulosajamista kristityistä. Omantunnontarkkana paimenena hän alkoi välittömästi suojella laumaansa sellaiselta eksytykseltä. Hänen rukouksensa, Raamatun opetuksensa ja ilmeinen rakkautensa kaikkia asianosaisia kohtaan pelasti tuon seurakunnan tuhosta. Kaikki seurakunnat eivät ole yhtä siunattuja.

Yllämainitun käsikirjan oli kirjoittanut henkilö, joka haluaa auttaa ihmisiä elämään voittoisaa elämää. Mutta hänen kirjoitelmansa johtaa ihmisiä todennäköisesti pikemminkin uuteen orjuuteen kuin vapauteen (Gal.4:9).

Sen sijaan että kirjoittaja muistuttaisi uksoville heidän jo kokemastaan vapautumisesta (Kol.1:13), hän antaa seuraavanlaiset ohjeet niille kristityille, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että he tarvitsevat demonien ulosajamista:

1. Tarvitset demonien ulosajamista vasta sitten kun olet käynyt läpi normaalin rukouksen, hengellisen kurin, soveltanut Sanaa jne. etkä sittenkään ole voittoisa.
2. Ala sanoutua irti henkivalloista ja sido ne itse ennenkuin annat toisten ajaa itsestäsi demoneja.
3. Älä rukoile itseksesi samanaikaisesti kuin työntekijät rukoilevat puolestasi. Sanat saattavat estää pahan hengen lähtemistä ulos.
4. Suurin osa pahoista hengistä lähtee ulos suun kautta. Älä tunne itseäsi noloksi, jos sinusta tuntuu, että sinun on yskittävä, röyhtäistävä tms.
(BAGDM, 16).

Pitkähköön luetteloon ulosajettavista pahoista hengistä sisältyy mm.: "vainajahenki, sukukirous, antikristus, kuolema, ennustaminen, valehtelu, eksyttävät henget ja seksuaaliset demonit" (24-43). Vaikka miten etsit, Raamatusta ei löydy mitään perusteita tällaisille ohjeille. Yllämainitut normaalit asiat: rukous, hengellinen kuri, Sana jne. ovat juuri niitä asioita, joiden avulla Jumala haluaa kristittyjen pääsevän voittoisaan kristilliseen elämään. Juuri nuo edellämainitut asiat olivat ne, jotka apostoleilla ja alkuseurakunnalla oli käytössään! Pietari pystyi kirjoittamaan: Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään (2.Piet.1:3-4).

Demonien painostuksen kohtaaminen

Niidenkin, jotka ovat vakuuttuneita siitä, ettei kristityissä voi olla demoneja, kuulee silloin tällöin sanovan: "Tiedän, ettei kristityissä voi olla demoneja, mutta demonit saattavat silti painostaa heitä". Näyttää siltä, ettei ole yksimielisyyttä siitä, mitä tällä sanonnalla oikein tarkoitetaan; se saattaa kuvata hyvinkin laajaa kirjoa kaikesta siitä, minkä uskotaan olevan Saatanan aiheuttamaa. On viisasta varmistaa Raamatusta, miten sanontaa siellä käytetään. (Kts. lukua 4, 78-80).

Arndt-Gingrichin mukaan "painostaa" (katadunasteo) tarkoittaa 'hallita, kontrolloida, käyttää hyväkseen, hallita tyrannimaisesti' (411). Niistä kolmesta kerrasta, joissa se esiintyy Uudessa Testamentissa, vain yksi tarkoittaa Saatanan suoranaiseen toimintaan. Kahdessa muussa kohdassa sillä tarkoitetaan konkreettista painostusta: Egypti painosti Israelia kunnes Jumala vapautti heidät (Ap.t.7:6); "Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen?" (Jaak.2:6). Nämä ovat havainnollisia kuvauksia vihollisen hallitsemana olosta.

Saarnatessaan Korneliuksen kotona Pietari lausui: "te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa." Huomaa, että tässä jakeessa kuvataan Jeesuksen palvelutyötä ennen ristiä, ylösnousemusta ja helluntaita. Huomaa myös, että Jeesus paransi kaikki perkeleen vallassa olleet. Tällä viitataan mitä todennäköisimmin niihin sairauksiin, jotka olivat demonien aiheuttamia.

Vapauden salaisuus

Pitäisikö uskovien sanoa olevansa Saatanan painostamia? "Kontrolloiko, hallitseeko Saatana heitä? Käyttääkö hän heitä hyväkseen? Ovatko he Saatanan tyrannimaisen hallinnon alaisia?" Voiko Saatana kuljettaa heitä haluamallaan tavalla? Ovatko he "perkeleen vallassa"? Ei, ei ja vielä kerran ei. Israelilaisten historia on esimerkkinä kristilliselle elämällemme (1.Kor.10:11). He olivat painostettuina Egyptissä (Ap.t.7:6), mutta Jumala vapautti heidät. Niin pian kuin he olivat ylittäneet Punaisen meren, he olivat vapaita! Eivät täydellisesti, vaan heillä oli vielä taisteluita taisteltavana, mutta he eivät olleet enää painostettuja.

Ajatustapoja on vaikea murtaa. Useimmat kristityt käyttävät sanaa "painostettuja" kuvaamaan lukemattomia eri tiloja aina lievästä rohkeuden puutteesta tai masennuksesta äärimmäiseen epätoivoon. Minun tarkoitukseni ei ole lisätä masennuksen tuomitsemista. Kuitenkin, mitä enemmän me tutkiskelemme Raamatun kuvauksia vihollisen hurjista hyökkäyksistä saatuja voittoja, sitä suurempi tulee olemaan oma voittomme ja rauhamme. Paavali kuvasi 2.Kor.4:8-10:ssä taistelun aikaa:

Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

Paavaliin kohdistui paineita, koviakin, ja hän saattoi olla jopa masentunut, mutta raamatullisessa mielessä hän ei ollut saatanan hallitsema! Sama mies joka kirjoitti: "Iloitkaa aina Herrassa!" (Fil.4:4) kirjoitti myös:

...olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puoleta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? (2.Kor.11:23-29)

SANAN SOVELTAMINEN

Mitä opettaa Sana kristityistä ja demonien ulosajamisesta? Suoritettuani käytännöllisesti katsoen täydellisen etsinnän "demonien ulosajamista" tarkoittavista sanoista, en löytänyt yhden yhtäkään raamatunkohtaa, jossa olisi puhuttu demonien ulosajamisesta uskovista. Tosiasia on, että jos me olemme pelastuneita, meidät on vapautettu! Tässä tärkeimpiä jakeita, jotka kuvaavat tilaamme: "...häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen..." (Kol1:13-14). Huomaa mennyt aikamuoto verbeissä: vapautus pimeyden voimista ja siirtyminen Jumalan valtakuntaan ovat totta! "Lunastus" on eräs "vapautus"-sanan synonyymeistä. Jeesus pelasti sinut verellään eikä Saatanalla ole enää mitään vaateita sinuun...

Jos sinä olet kristitty, sinä olet Kristuksessa. Ja "jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut" (2.Kor.5:17). Onko meidän kirjoitettava tämä jae uudella tavalla ja sanottava, että olemme edelleen sidoksissa menneisiin asioihin? Kun synnyit uudesti, sinut liitettiin Kristuksen ruumiiseen "sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi...Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä." (1.Kor.12:13a, 27).

Voiko demoni asua Kristuksessa?

Onko Kristuksen ruumiissa demoneja? Tiedätkö, että se ei tule kysymykseenkään? Ole varma siitä, että kun demoni voi mennä Kristukseen, vasta silloin ja vain silloin voi demoni mennä sellaiseen, joka on Kristuksessa. Sellaista ei voi tapahtua!

Entä: henki/sielu/ruumis?

Jotkut sanovat: "Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että minun hengessäni ei voi asua demonia, mutta minun ruumiissani tai sielussani (mielessäni, tunteissani tahdossani) saattaa asua demoni". Tutkikaamme ensiksi tätä. Ensiksikin "Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan" (1.Kor.6:17). Toiseksi, uskovan sielu on Kristuksessa; olet saavuttanut "uskon päämäärän, sielujen pelastuksen" (1.Piet.1:9); uskovilla on "yksi sydän ja yksi sielu" (Ap.t.4:32); meillä on myöskin Kristuksen mieli (1.Kor.2:16). Kolmanneksi, uskovan ruumis on Kristuksessa. "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä?" ja että "teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli" (1.Kor.6:15,19). Jumala tuhoaa jokaisen, joka turmelee temppelin. Luuletko, että hän sallii demonin menevän sisään Hänen temppeliinsä? Paavali rukoilee: "Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen" (1.Tess.5:23). Koko ihminen on joko "Kristuksessa" tai "Kristuksne ulkopuolella". Kristus ei ole jaettu!

On totta, että ihminen on kolmiyhteinen. Meidän on todellakin ymmärrettävä ihmisen hengen, sielun ja ruumiin välillä oleva ero. Ei kuitenkaan ole mahdollista sanoa, että joku noista kolmesta olisi Kristuksessa ja joku niistä ei olisi. Me voimme tutkia noiden kolmen olemuksemme puolen välisiä suhteita, mutta me emme voi jakaa ihmisen olemusta osiin. Jotta hengessämme voisi asua Pyhä Henki ja samanaikaisesti sielussamme demoni, meidän olisi jaettava Kristus. Silloin olisi olemassa ihminen, joka olisi osittain "Pojan" valtakunnassa ja osittain "pimeyden" valtakunnassa (Kol.1:13). Se ei ole mahdollista! Jos luovut Kristuksesta, altistut demonien hyökkäyksille. Mutta niin kauan kuin olet Kristuksessa, olet turvassa. Vasta kun demonilla on pääsy Kristuksen valtakuntaan, vasta sitten ja vain sitten on sinun pelättävä. Sellaista ei tapahdu!

Jatkuvan eksytyksen kohtaaminen

Huolimatta Sanan selkeästä opetuksesta mitä tulee kaikkien niiden täydelliseen vapautukseen, jotka ovat Kristuksessa, jotkut suositut opettajat jatkavat opetustaan, että pyhissä voi olla demoneja. Neil Anderson on kirjoittanut: "Evankelisten keskuudessa vallitsee sitkeä usko, että kristityt eivä voi olla demonien vallassa. Mikään ei ole tehnyt enemmän vahinkoa diagnoosin löytämiselle" (130). Hän myöntää, että Paavalin kirjeissä ei ole mitään ohjeita demonien ulosajamisesta, mutta antaa kuitenkin ymmärtää, että hänellä ne on vaikka niitä ei Paavalin kirjeissä ole.

Eksyttävä oppi, jonka mukaan molemmat voivat asua uskovissa

Myös Carlos Annacondia uskoo, että demonit saattavat asua joissakin uskovissa: "Jos jollakin on ongelmia, se johtuu siitä, että hän on avannut oven paholaiselle. Meidän on tiedettävä, mikä on ongelmana, niin että voimme ryhtyä välittömästi toimiin, murtaa siteet, käskeä henkivaltaa lähtemään ulos ja sulkea oven niin, ettei paholainen voi koskaan enää palata takaisin" (74). Ihmisen sanoja ei voida asettaa Jumalan sanan edelle. Jos kristitty "avaa oven paholaiselle ja hän tulee sisään", ei Jeesus jää sinne! Hän on käskenyt meitä, ettemme saa antautua kantamaan vierasta iestä yhdessä ei-uskovan kanssa (2.Kor.6:14-16). Luuletko, että Hän haluaa asua yhdessä paholaisen kanssa?! Ei koskaan! Vasta kun paholainen voi olla Jeesuksen veren suojassa, vasta sitten on syytä huoleen.

Eksyttävä paikkaa koskeva oppi

Tim Warner uskoo myös siihen, että Pyhä Henki voi asua yhdessä pahan hengen kanssa. Hän kirjoittaa:

Me puhumme nyt hengen, Pyhän Hengen ja pahan hengen välisestä suhteesta. Siinä ei ole kysymys konkreettisesta tilasta. Siinä on kysymys hengellisestä tilasta ja demonin asuinpaikasta—sisä- vai ulopuolella— ei ole varsinainen ongelma. Ongelmana on se, kenelle valta annetaan. (85)

Sijainnilla on merkitystä Jumalalle! Hän sanoi: "hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa" (1.Joh.4:4). Niiden, jotka opettavat, että demonit ja Pyhä Henki voivat asua samassa ihmisessä, olisi kirjoitettava jae uudella tavalla: "hän, joka teissä on, on suurempi kuin demoni, joka teissä on". Kuka ei huomaisi, miten absurdi väite sellainen olisi?

Ed Murphy toteaa mielipiteenään, että "demonit saattavat mennä syntiä tekevien kristittyjen ruumiiseen. Pyhä Henki menee ruumiiseen, vaikka siellä asuisikin demoneja. Pyhä Henki ei pelkää demoneja. Eivätkä ne saastuta Häntä syntisyydellään sen enempää kuin uskovien lihakaan voi Häntä saastuttaa" (63-64).

Tässä esitetään useita harhaoppisia teorioita, joista tärkein on se, että Murphy puhuu asioita Pyhän Hengen puolesta, jotka ovat vastoin sitä, mitä Pyhä Henki itse sanoo itsestään: "Teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli" (1.Kor.6:19) ja "Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet" (1.Kor.3.17). Voisiko olla mitään ihmistä saastuttavampaa kuin hänen sisällään asuva demoni?

Toinen ongelma Murphyn päättelyssä on sanan "liha" väärä määritelmä. Me puhumme oikeutetusti "syntisestä lihasta" ja "syntisestä luonnosta", koska me tiedämme, että ihmisluonto on taipuvanen itsekkyyteen ja jos sitä ei voiteta, se johtaa syntisiin tekoihin. Raamattu opettaa kuitenkin selkeästi, että meidän "lihamme" ei ole sinänsä syntinen. Jeesus ei koskaan ajanut kenestäkään ulos hänen "lihaansa", vaan sen sijaan Hän ajoi ulos paholaisia kaikista niistä, jotka sitä tarvitsivat ja jotka halusivat ottaa Hänet vastaan (Joh.1:12). "Lihan" vertaaminen ihmisessä asuvaan demoniin osoittaa vaarallista raamatullisen ymmärryksen puutetta pyhityksestä.

Niiden, jotka väittävät, että kristityissä voi olla demoneja, olisi syytä ottaa huomioon, minkälaisiin äärimmäisyyksiin sellainen usko voi johtaa. Frank ja Ida Hammond julkaisivat kirjan, jota on myyty yli miljoona kappaletta. Sisältöä kuvaa erityisen hyvin kirjan nimi 'Pigs in the Parlor' (sikoja olohuoneessa). He vertaavat olohuonetta uskovan puhdistettuun sydämeen ja sikoja sisään tuleviin demoneihin. He luettelevat kymmenittäin demoneja, jotka saattavat astua sisään. Frank kuvaa kohtaamisiaan joidenkin demonien kanssa hänen ja Idan ymmärryksen kasvaessa niiden suhteen:

Me käsitimme, että demonit olivat vastuussa tietyistä jännitteistä välillämme. Eräänä päivänä kun olimme keskenämme kotosalla päätimme palvella toinen toisiamme näillä alueilla. Kun käskin demoneja jättämään Idan, hänet heitettiin lattialle ja pahat henget alkoivat puhua hänen kauttaan. Eräs demoni syytti minua suoraan. Tiesin, että olin syyllistynyt siihen, mistä demoni minua syytti. En voinut jatkaa vapauttamista. Minun oli välttämätöntä tunnustaa syntini, pyytää häneltä anteeksi ja pyytää häntä ajamaan minusta ulos demoni ennenkuin kykenisin jatkamaan hänen palvelemistaan (99).

Vaikka tämä näyttääkin useimmista meistä naurettavalta, se tuntuu niistä loogiselta, jotka uskovat, että demonit voivat asua kristityissä. Pelkään pahasti, että tässä on esimerkki siitä, miten "sokea taluttaa sokeaa" (Luuk.6:39).

Totuuden ääni

Me saatamme olla syvästi vastaanottavaisia, kun meitä opettaa johtaja, joka on tittelin arvoinen. Gene Jackson kirjoittaa pastoreille tarkoitetussa Tennessee District Bulletinissä ja varoittaa heitä epäraamatullisista opetuksista, joita he saattavat kohdata:

Pitkään jatkunut hullutus—demonien ulosajaminen kristityistä on ehkä kaikkein vaarallisin ja kirotuin kaikista noista opillisista eksytyksistä... "Demonien ulosajaminen uskovista" tekee vahinkoa, joka kestää koko ihmisen elinajan. Minulla ei riitä kerta kaikkiaan kärsivällisyyttä niitä kohtaan, jotka hyljeksivät Ristin Karitsan verta ja yrittävät ajaa ulos demoneja tuon kallisarvoisen uhrin alta.

Voitte ajaa ulos kaikki demonit niistä syntisistä, joita kohtaatte. (Ja jos siirrytte normaalin seurapiirinne ulkopuolelle, joka koostuu uskovista, saatatte varmastikin kohdata demonisoidun yhteiskunnan osan.) Mutta Jumalan uskovista lapsista ette voi demoneja löytää, sillä he ovat Ristin veren alla. Ei miljoonassakaan vuodessa. Älkää salliko sellaista järjettömyyttä seurakunnassanne.
(kesäkuu 99)

JOHTOPÄÄTÖS

Jos et ole varma, oletko pelastunut, älä luota kenenkään pastorin sanaan tai mihinkään sellaiseen kaavaan kuin "toista rukous". Lähesty Jumalaa; pyydä Häntä lähettämään Pyhän Henkensä osoittamaan syntisyytesi, niin että voit tehdä parannuksen, tunnustaa syntisi ja ymmärtämään, ettet voi itse pelastaa itseäsi. Hän vapahtaa sinut pimeyden vallasta ja siirtää sinut rakkaan Poikansa valtakuntaan (Kol.1:13).

Jos vielä pelastuksesi jälkeenkin koet, että sinusta on ajettava ulos demoneja, palaa takaisin Jumalan luo Raamattu kädessäsi. Lue Galatalaiskirjettä kunnes sanoma on selvä. Jumala sanoo, että olet vapaa: (1) sinä olet "ristiinnaulittu Kristuksen kanssa" (2:20); sinun lihasi "on ristiinnaulittu" (5:24); olet "ristiinnaulittu maailmalle" (6:14). Näillä ristiinnaulitsemisilla on yksi tarkoitus: vapautus Kristuksen ylösnousemuksen kautta tässä ja nyt.

Kerrotaan vangitusta kotkasta, joka oli vangittu paaluun kymmenen metriä pitkällä kahleella. Se oli marssinut vuosikaudet ympyrää, niin että maassa oli selvät urat. Lopulta omistaja otti kahleet pois, mutta kotka kulki edelleen samaa ympyrää. Eräänä päivänä joku tönäisi sen sen totutulta uralta; hämmästyneenä se katseli ympärilleen, räpytti siipiään ja lensi normaaliin asuinympäristöönsä.

Jumala haluaa sinun oleskelevan yhdessä Kristuksen kanssa taivaallisissa niinkuin tuo kotka, koska Hän on asettanut sinut niihin (Ef.2:6). Sinun ei tarvitse laahustaa aina samaa latua. Kun Saatana kiusaa sinua, sano hänelle, mitä Jumala sanoo sinusta. Kun hän muistuttaa sinua menneisyydestäsi, muistuta hänelle hänen tulevaisuudestaan!

Kun sinun "tunteesi" sanovat, että tarvitset vapautusta, usko Jumalaa, älä tunteitasi. Jos harhaanjohdetut ihmiset sanovat, että sinusta on ajettava ulos demoneja, muistuta heille siitä, mitä Jumala sanoo: "Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal.5.1). "Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi" (Joh.8:36). Kuka tietää? Ehkä saatat kirjoittaa hyvinkin tarpeellisen kirjan "Sukukirouksista".

Tri. Reddin on ollut professorina Central Bible Collegessa Springfieldissä, Missourissa (Assemblies of God). Tämä artikkeli on otettu hänen kirjastaan "Power Encounter". Kirjaa on saatavilla Discernment-Ministriesiltä
Alkuperäinen artikkeli: Generation Curses, Strongholds, Binding and Loosing, Deliverance Ministry
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Linkkejä | Keskusteluryhmä