Pentti Heiska

Raamattu - Jumalan Sana

"Alussa oli Sana [logos]…"(Jh 1:1-3); "Hän Sanoi [dabar], ja tapahtui niin; Hän käski, ja se oli tehty" (Ps 33:9; 1Ms 1:1-31); Jeshua: .. Hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan Sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin (Jh 10:35); Pyhän Hengen johtamina Jumalan ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" [2 Pt 1:21].

Raamatun ilmoituksen nimittämiselle Jumalan Sanaksi on - mm. Jh 10:35:n lisäksi - olemassa todella paljon aivan ainutlaatuisia ja koetuksen kestäviä perusteita. Raamattu ei ole Jumalan Sana vain siksi, että sitä siinä siksi sanotaan, vaan se itsessään, historia, elämä nyt ja tuleva elämä myös todistavat sen siksi. Vain Raamatun ilmoituksen sisältävä kuva maailmasta voi vastata todellisuutta, jossa elämme. Pyhät Kirjoitukset ovat ilmoitus Kaikkivaltiaasta Jumalasta, Luojasta ja Lunastajasta, ihmisestä, saatanasta ja synnistä, katoamattomuudesta ja iankaikkisesta elämästä. Kirjoitukset ovat ilmoitus ihmisen itse valitseman saatanan, synnin, sairauden, kuoleman ja katoavaisuuden voimien orjuudessa elävälle ja ilman Pelastajaa kadotukseen matkaavalle ihmiskunnalle. Kauniisti tuo ydinsanoma on ilmaistu esimerkiksi Snl 4:20-23 ja Jh 20:31:

"Poikani [ja tyttäreni], kuuntele Minun puhettani, kallista korvasi Minun Sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat Elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee";
"Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeshua on Messias, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi Elämä Hänen Nimessänsä".
Pääsanoman lisäksi sisältyy Raamattuun paljon muutakin, mm. elämän syntyä, näkyväisen ja näkymättömän, Valkeuden ja pimeyden olemusta ja suhdetta, matkaamme tämän synnin maan halki, jne. koskevaa ilmoitusta, mikä myös todistaa sen Kaikkivaltiaan Jumalan Sanaksi. Seuraavassa jotakin Raamatun kielistä, kirjoittamisesta, keskeisiä sisältöjä ja sen jumalallisuuden vastaansanomattomia osoittimia.

Raamatun kielet

Syvimmiltään Raamatun kieli on Pyhän Hengen puhetta ihmisen sisimmälle, sydämelle (Jh 6:63;16:7-15), aistikommunikoinnin välineinä ihmisten kirjoitetut kielet. Käytettävissä olevan ns. "Vanhan Testamentin" (VT) alkukieli on heprea, lukuunottamatta lyhyitä arameankielisiä jaksoja Esran (4:6-8,18; 7:12-26), Danielin (2:4-7:28) ja Jeremian (10:11) kirjoissa; ns. "Uuden Testamentin" (UT) kohdalla alkukielen asemassa on yleisesti ollut kreikka, joskin painavaa näyttöä on esitetty siitä, että ainakin merkittäviä osia siitä olisi alkuaan kirjoitettu hepreaksi ja tai Jeshuan ja apostolien äidinkielellä arameaksi. Varhaisin nykyään tunnettu UT:n alkuperäistä kieltä koskeva, sen ulkopuolinen dokumentoitunut tieto on kirkkoisä Papiaalta, n. 130 jKr.:

"Matteus kirjoitti evankeliuminsa heprean kielellä, tai heprealaisella murteella eli arameaksi" Iso Raamatun Tietosanakirja (IRT), p. 4996; Uuden Testamentin Novum (UTN), osa 1, s. 219, 220).
Kirkkoisät Irenaeus (n. 130-200) ja Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-216) ovat kirjoittaneet nähneensä alkuperäisen hepreankielisen ("Palestiinan" arameankielisen) Matteuksen evankeliumin käsikirjoituksen, käsitelleensä ja Kleemens jopa käyttäneensäkin sitä (Roy A. Reinhold, 2002: The Last Supper, was it a Passover seder? Suom. "Oliko viimeinen ehtoollinen pääsiäisateria? Osa 1/3 /www.arvioikaa.com). Arameankielisen UT:n 'Peshittan' tutkijat, erityisesti Raphael Lataster, ym., ovat esittäneet vakuuttavaa kielitieteellistä analyysiä sen puolesta, että UT:n todellinen alkukieli olisikin kreikan sijasta tuo Papiaan viittaama "heprealainen murre" eli aramea, jota Jeshua, apostolit ja pääosin aikalaisensa Israelissa puhuivatkin (R. Lataster: Was the New Testament Really Written in Greek? - Onko Uusi Testamentti todella kirjoitettu alun perin kreikaksi?, v. 2000, 200 s.

On huomattava, että UT:n kreikankieliset tekstit kertovat tapahtumista, mitkä yleensä koettiin heprean ja/tai aramean kielellä - Jeshua ja apostolit yleensä kun varmuudella eivät puhuneet kreikaksi, joten siinä mielessä kreikankielinen teksti on joka tapauksessa aina käännöstä tapahtuneiden alkukielistä, hepreasta ja/tai arameasta.

Raamatun alkukielten ja Israelin arkeologian erityistuntija, itämaisten kielten em. prof. Aapeli Saarisalo kirjoitti v. 1983 evankeliumien teksteistä: "Kielitiede on osoittanut, että hepreankieliset tekstit ovat olleet pohjana sille myöhemmälle kreikankieliselle tekstille, joka on meille säilynyt; ja: nämä evankeliumien kreikannokset on muinoin käännetty niin uskollisesti juutalaisen alkutekstin pohjalta, että ne kelpaavat nykyajankin Raamatun kääntäjille sanatarkan kääntämisen esikuvaksi" (Sydämeni asioita, s. 7).

Saarisalon heprean kielestä kirjoittama pätenee varsin pitkälle myös arameaan, koska ne ovat hyvin läheisiä sukulaiskieliä, eikä lausuma siksi liene asiallisesti ristiriidassa sen kanssa, mitä arameankielen tutkijat sanovat siitä UT:n alkukielenä. Ja olisihan se hyvin luonnollista, että UT:n kirjoittajat olisivat ainakin pääosin kirjoittaneetkin kielellä, joka oli heidän äidinkielensä, puhe- ja käyttökielensä.

Poikkeuksia voisivat olla esim. Luukkaan evankeliumi ja Apostolien Teot, koska Luukas kirjoitti "korkea-arvoiselle ['pakana'?] Teofilukselle", jonka äidinkieli oli kaiketi mieluummin kreikka kuin heprea/aramea. Tämän puolesta puhuu myös se, että niiden kreikankieli on UT:n parasta, kreikan kirjakieltä ja sisältää satoja sellaisia sanoja/sanontoja, joita ei esiinny muualla UT:ssa, vaikuttaen sitenkin muita vähemmän käännökseltä (Saarisalon UT:n käännös, johdanto Jaakobin kirjeen selityksiin; IRT, p. 6924; UTN, osa 2, s. 11-21). Luukaskin on tietysti silti voinut kirjoittaa kirjansa myös arameaksi.

Todellinen alkuteksti välittää aina täsmällisimmin ja rikkaimmin ilmoituksen alkuperäisen ajatuksen, mitä ihmisen luonnolliseen ymmärrykseen tulee. Mutta olipa alkukieli kussakin tapauksessa mikä tahansa, olennaista on, että kreikankielisetkin 'alkutekstit' ovat kautta aikain hyvin välittäneet Pyhän Sanoman UT:n (hengellisille) kääntäjille ja julistajille. Pelastuksen tie ja Messiaan oppi ovat välittyneet ihmiskunnalle ja Jumalan Sana näin tehnyt sitä, mitä varten se on lähetetty (mm. Jh 6:63; 14:27; Jes 55:10,11).

Merkittävää on sekin, että myös kreikankielistä UT:n tekstiä koskee samalla tavalla kuin heprean- ja arameankielisiäkin Kirjoituksia se sisäinen numerologinen todistus, minkä prof. Ivan Panin (jäljempänä) on niitä koskien osoittanut. Jos ja kun kreikka ei mitä ilmeisimmin ole ainakaan koko UT:n alkukieli, on tämä vain sitäkin ihmeellisempää ja kertoo jumalallisesta ohjauksesta Raamatun ilmoituksen tallentamisessa.

Alkukieliviittaukset tässä kirjoituksessa ovat hepreaan ja kreikkaan, koska niistä ovat käytettävissä parhaat ja laajimmat suomenkieliset haku-/selitysteokset ja niiden asema raamattukirjallisuudessa on keskeisin.

Raamatun Sana

Keskeisimmät Sanaa tarkoittavat Raamatun sanat ovat heprean dabar (VT) ja kreikan logos (UT). Dabar on vivahteineen ää-rettömän rikassisältöinen sana. IRT osoittaa sille kolme päämerkitystä: 1) Sana, puhe, merkityksen sisältävä lausuma; 2) asia tai toiminta; 3) jonkin syy. Logoksen kielellisiä merkityksiä ovat mm. sana, puhe, sanoma, kertomus, asia (IRT p. 5029-5040; UTN, osa 2, s. 439-481, erityisartikkelipalsta).

Dabar on läheisessä yhteydessä konkreettiseen toimintaan (vrt. esim. 1Ms 1:1-31; Ps 33:9; Mt 21:19; Mk 4:39; Lk 7:6-10), kun taas logos (kreikkalaisessa filosofiassa ja kielellisesti) on enemmän ihmisjärjen ja abstraktin aatteen ilmaus. Tämä vivahde-ero kielten välillä kertoo hyvin selvästi merkittävästä erosta niiden historiassa: edellinen on ollut jumalallisen ilmoituksen kieli, jälkimmäinen (UT:n tekstejä lukuun ottamatta) lähinnä vain ihmisviisauden välineenä. Raamatun Pyhien Kirjoitusten kokonaisuudessa myös logos saa kuitenkin merkitystään heprean dabar-sanan sisältörikkauden kautta ja valossa (kuten monet muutkin kreikan sanat saavat UT:ssa VT:n hepreasta).

Raamatussa ja heprealaisessa ajattelussa Sana on jumalallisen luomisen väline, "Hän Sanoi, ja tapahtui niin" (1Ms 1:1-31; 2:1-3; Ps 33:9) ja ilmoituksen persoonallinen välittäjä, "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" (Jh 1:1-3; Ilm 1:1-19; 19:11-13). Heprealaista luoda-verbiä baaraa, käytetään Raamatussa vain Jumalan luomisteoista. Jumalan Sana on siemen (Lk 8:11), josta kaikki luotu ja myös pelastava usko syntyy (Rm 10:6-17; Hb 11:1-3).

Mutta ennen kaikkea muuta Pyhät Kirjoitukset ja niiden sanoma ovat ihmisen Luojan, Israelin Jumalan, lastensa kautta ihmiskunnalle antama ilmoitus itsestään, ihmisestä ja Lunastajassa valmistamastaan pelastuksesta, siksi että Jumalan kerran hyljänneen Aadamin suvun edustajat voisivat palata perintöosaansa, Jumalan kuvan kaltaisuuteen Hänen yhteydessään ja luomisteko näin tulla täyttymykseensä. On myös hyvä huomata, että lunastustie Jumalan kuvan luomisessa ei ollut jokin syntiinlankeemuksen tähden jäljestä päin keksitty "varasuunnitelma", vaan että se oli jo alussa. Ei kuitenkaan niin, että Jumala olisi määrännyt ihmisen lankeamaan syntiin; Hän vain ennalta tiesi niin käyvän ja valmisti lunastuksen. Miksi Jumalan kuva oli luotava lunastuksen kautta, eikä "kerralla", sitä voimme vain arvailla. Mutta siitä voimme olla varmat, että Jumala on vanhurskas eikä tee virheitä.

Kirjoitukset, sekä ennen Lunastajan ihmiseksi tuloa että sen jälkeen, todistavat, että Jumalan alkuperäiseen luomisajatukseen kuului lunastus Jeshuan veressä:

"Ennen kuin oli.. maata.. maanpiirin tomujen alkuakaan.. kun Hän taivaat valmisti, olin Minä [Viisaus, Poika] siinä.. ja ihastukseni olivat ihmislapset.. siis te lapset, kuulkaa Minua.. sillä joka Minut löytää, löytää Elämän" (Snl 8:22-36); "Vaimon siemen on rikki polkeva käärmeen pään" [1Ms 3:13-15];
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeshuan Messiaan Jumala ja Isä, joka... ennen maailman perustamista oli Hänessä [Pojassa, Lunastajassa] valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään.. edeltäpäin määräten meidät.. yhteyteensä Jeshuan Messiaan kautta, Hänen oman tahtonsa mukaan" (Ef 1:3-7; vrt. myös Ilm 13:8);
"Hän.. on meidät pelastanut... oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Jeshuassa Messiaassa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu... Vapahtajamme Jeshuan Messiaan kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon Elämän ja katoamattomuuden [Jumalan kaltaisuuden] evankeliumin kautta" (2Tm 1:7-10).

Ihmisten kannalta keskeisin ja tärkein Raamatun Sanan jumalallisuuden todistus on ehkä siinä, että jokainen sen mukaan ojentautuva saa kokea itsessään ja ympäristöään koskien todeksi sen mitä Jeshua sanoi:

"Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko Minä omiani" (Jh 7:17).
Jokainen Jeshuan elämänsä Herraksi pyytävä ja Häntä totuudessa seuraava tulee tavalla taikka toisella saamaan objektiivisia todistuksia Raamatun ilmoittamasta todellisuudesta itsessä, seurakunnassa ja maailmassa. Aivan ensimmäiseksi jokainen Jumalan lapseksi tullut tulee kokemaan sydämessään syntien anteeksiantamusta seuraavan Pyhän Hengen todistuksen Jumalan lapseudesta (Rm 8:14-16) ja yli ymmärryksen käyvän Jeshuan rauhan tulemisen sisimpäänsä (Jh 14:27; Fil 4:7; Lk 1:76-79). Näitä suunnattomia taivaasta ihmissydämiin laskettuja todistuksia voi niitä kokematon "luonnollinen ihminen" sanoa vain subjektiiviseksi luulotteluksi, mutta kun niiden jatkoksi alkaa uskovien kohdalla ilmetä myös muuta Raamatussa luvattua, ol-laankin tekemisissä asioiden kanssa, joiden todellisuutta ei kukaan voi väittää vain subjektiiviseksi kuvitteluksi. Yksi tällainen todistus on mm. se, että ihmisestä tulee Jeshuan todistaja maailmassa (mikä Hengestä osattomalle on mahdotonta, 1Kr 12:3).

Objektiivisia todistuksia ovat myös uskovien Hengen lahjat, mm. vierailla kielillä puhuminen, niiden selitys, profetoiminen, terveeksi tekemisen lahjat, viisauden ja tiedon sanat, henkien erottaminen jne. (1Kr 12:1-31), joiden on ilmoitettu olevan todistuksia uskosta ja siitä, että Sanoma on Jumalalta (Mk 16:15-20; Apt 14:3). Jumala tekee Jeshuan seuraajien kautta samoja ihmetekoja, joita Jeshuakin teki (Jh 14:12).

Objektiivista todistusta on sekin, jokaisen Jeshuan seuraajan kohdalla toteutuva, että Jumalan lapseuden myötä hänestä on tullut vieras ja muukalainen, maailman hyljeksinnän ja vihan sekä vainon kohde tässä maailmassa (Ps 105:1-27; Mt 10:16-42; Jh 15:18-21; 2Tm 3:12; Hb 11:1-40). Kaikki edellä luetellut asiat ovat keskuudessamme jatkuvasti läsnä olevaa todellisuutta, joka Raamatun Sanasta saa tyhjentävät vastauksensa ja selityksensä, ja joita mikään muu tässä maailmankaikkeudessa ei selitä. Kaikki ihmisviisauden yritykset kuvata todellisuutta ilman Jumalaa ja Hänen Sanansa ja Henkensä ilmoitusta, ovat yhtä ja samaa sepittelyä, "jumalankuvien tekemistä" ja pimeyttä: "Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään" (Jes 44:6-11; Rm 1:18-32; 3:1,2; Ps 19:2-15).

Pyhien Kirjoitusten synty

Raamatun teksti on syntynyt n. 1600 vuoden ajanjaksossa, viimeisenä Ilmestyskirja n. 96 jKr. Alkuperäisiä tekstejä ei ole säi-lynyt, vaan ns. "alkutekstitkin" ovat aina ties kuinka monennet kopiot, joiden välityksellä teksti on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Jumala perusti seurakunnan kansakseen ja kutsui Aadamin (hepr. ihminen; mies) työtoverikseen lähtiessään toteuttamaan ikiaikaista luomissuunnitelmaansa.

"Näin sanoo Herra, Israelin Kuningas ja sen Lunastaja, Herra Sebaot: 'Minä olen ensimmäinen ja viimeinen.. Minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoon tulevaiset, ja mitä tapahtuva on... te olette Minun todistajani. Ei ole muuta Pelastuskalliota, Minä en ketään tunne" (Jes 44:6-8; Apt 1:8).

Kirjoitetussa Sanassa yhdistyvät jumalallinen ja inhimillinen samalla yliluonnollisella ja ihmisjärjelle käsittämättömällä tavalla, kuin ne yhdistyivät Herrassamme, synnittömässä "viimeisessä Aadamissa" (1Kr 15:45), juutalaisen neitsyt Mirjamin kohdun kautta lihaksi tulleessa Jumalan Sanassa (Jh 1:1; Ilm 19:9-16), ja Pojassa (Mt 3:16,17; 17:5), Jeshuassa (Mt 1:21; Lk 1:31). Niin kuin Jeshua samanaikaisesti oli "totinen Jumala ja todellinen ihminen" (1Jh 5:20; Rm 9:5; 1Tm 2:5), "Jumalan Poika" (Lk 1:35; Mt 3:16,17; Dan 3:25) ja "Ihmisen Poika" (Mt 1:18-25; Dan 7:13; 2Jh 7; Mt 16:13-17), niin ovat kirjoitetussakin Sanassa yhdistyneinä jumalallinen ja inhimillinen.

Sikäli kun teksti kuvaa asiaa/tapahtumaa, josta muutkin ovat Raamattuun kirjoittaneet, välittävät Kirjoitukset siitä joskus hieman erilaisia sisältöjä ja näkökulmia. Siitä johtuen tulee esiin sekä toisiaan täydentävää ja sanomaa rikastuttavaa sisältöä, että (ainakin meille säilyneissä Kirjoituksissa) myös keskenään vähäisessä määrin ristiriitaista tietoa. Tämä koskee sekä VT:n että UT:n Kirjoituksia. Tämän merkitystä arvioitaessa on huomattava, että virhe, eroavuus ja epätarkkuus tekstissä ovat kaikki eri asioita ja että ne eivät muuta Raamatun hengellistä sanomaa ja todistusta (prof. Tapio Puolimatka, Usko, tiede ja Raamattu, v. 2007, s. 356-370).

Ongelmat painottuvat VT:ssa ns. historiallisten kirjojen, Samuelin kirjojen, Kuningasten kirjojen ja Aikakirjojen, UT:ssa evankeliumien ja Apostolien Tekojen sekä toisaalta joidenkin VT:n ja UT:n välisten tietojen osittaiseen erilaisuuteen. Eroavuudet koskevat mm. sukuluetteloja ja osaltaan niihin perustuvia ajanmäärityksiä, numerotietoja henkilömääristä eri tilanteissa, esineellistä, ajallista ja paikallista sijoittumista ja sisältöä samasta tapahtumasta eri kertomuksissa, jne. (vrt. mm. IRT p.7165-7180; tri Uuras Saarnivaara, Voiko Raamattuun luottaa, v. 1985; prof. Heikki Räisänen, Miten ymmärrän raamattua oikein, v. 1981). Em. teoksissa on ongelmakohtia osoitettu ja vaihtelevalla menestyksellä selitetty, Sanaa sekä korottaen, että jälkimmäisessä sitä myös halventaen, mutta kuitenkin pääsääntöisesti osoittaen totuudellisesti Raamatun kirjoittajien/jäljentäjien/kääntäjien tekemiä (?) virheitä ja inhimillistä vajavuutta.

Ongelmiin lienee useampiakin syitä. Kukaan ei tiedä onko alkuperäisissä teksteissä ollut näitä ongelmia ja missä määrin, eikä myöskään sitä, kuinka paljon on tullut jäljennösvirheitä matkalla. Kopioinnissa tapahtuneen tallennusvirheen osuus on kuitenkin mitä ilmeisimmin hyvin vähäinen. Vanhojen tekstisisältöjen säilymisestä hyvin muuttumattomina saatiin vakuuttava todistus, kun v. 1947 löytyivät ns. Kuolleen meren kirjakääröt Qumranin luolista. Löydöt sisältävät katkelmia kaikista muista VT:n Kirjoituksista, paitsi Esterin ja Nehemian kirjoista, mm. Jesajan kirjan täydellisenä. Kirjakääröt ovat pääosin ajalta 200-100 eKr., ja ne todistavat, että hyökkäykset Raamatun tekstien muuttumisesta ja jälkeenpäin tapahtuneesta tahallisesta muuttamisesta historiallisia tapahtumia vastaaviksi ovat perusteettomia. Jumalan ilmoitus ei ole sillä tavalla matkalla muuttunut. Löydöt todistavat mm. sen, että Jumalan Sana todella ennaltailmoittaa pelastuksen tien, mitä tuleva on, ja että Jumala hallitsee kaikkea. UT:n ns. alkutekstien säilyneet käsikirjoituskopiot ovat heti ensimmäisiltä vuosisadoilta jKr. Hän valvoo Sanaansa, toteuttaakseen sen (Jes 44:6-11; Jer 1:12).

Jossakin määrin on aina myös sekä käännös-, että tulkintavirheiden synnyttämiä ongelmia, kun käännetään kielellisesti ja kulttuurisesti etäisille kielille. Se, että olisi alkuaankin inhimillisiä tallennusvirheitä selittynee mm. sillä, sinänsä kiistattomalla tosiasialla, että ainakin osittain sekä VT:n että UT:n tekstit perustuvat enemmän tai vähemmän itse tapahtumien jälkeen, useisiinkin eri lähteisiin pohjautuvaan todistuksen kokoamiseen ja kirjaamiseen. Tältä osin tapahtumien ja niistä kirjoittamisen suhdetta ehkä suoranaisimmin kuvaava Raamatun oma todistus on kirjoitettuna Lk 1:1-4. Näin lääkäri Luukas kirjoittaa evankeliumikirjansa alussa:

"Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu".
Luukkaan kuvaama toimintatapa selittänee osaltaan niitä vähäisiä jännitteitä, mitä eri todistusten välillä on. Eroavuudet kertomusten välillä eivät tietenkään muuta sitä, että itse tapahtumilla joista ne todistavat, on todellinen vastineensa historiassa ja että todistus on totuudellinen. Luukkaan kuvaama toimintatapa tallentamisessa on kuitenkin vain yksi. Esimerkiksi apostoli Johanneksen Kirjoituksissa ovat mm. tällaiset, niiden todistusta ja tallennusta suuresti valaisevat, sanat:
"Tämä on se opetuslapsi [Jh], joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi (Jh 21:24); "..minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme; elämän Sanasta (1Jh 1:1); Jeshuan Messiaan ilmestys, jonka Jumala antoi Hänelle.. lähettämänsä enkelin kautta... Johannekselle, joka tässä todistaa Jumalan Sanan ja Jeshuan Messiaan todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt... ja minä olin Hengessä... ja kuulin takaani suuren äänen.. joka sanoi: 'Kirjoita kirjaan mitä näet" (Ilm 1:1,2, 10,11).

Apostoli Paavali, jonka kautta on suuri osa UT:ssa olevasta UL:n seurakunnalle kirjoitetusta opetuksesta, kirjoittaa julistamansa (kirjoittamansa ja puhumansa) evankeliumin perustasta, sekä minkä hän siitä "ennenkaikkea" on antanut tiedoksi:

"..enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeshua Messis on sen minulle ilmoittanut" (Gal 1:11); ".. minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin... sillä minä annoin teille ennenkaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut.." (1Kr 15:1-10).

Paavali siis julisti sitä pelastavan uskon synnyttävää evankeliumia, minkä itse oli saanut Jeshualta, ja sen lisäksi myös "johdatti uskoon tulleet tuntemaan sen". Itse apostolinen evankeliumin julistus (puhuttu ja kirjoitettu), oli sen evankeliumin sanoman välittämistä, minkä he olivat Herralta saaneet ja tapahtui tapauskohtaisesti "taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä" (1Pt 1:10-12). Näin sanoman edelleenvälittämisessäkin oli "Jumalan käsi" Pyhän Hengen vaikutuksen kautta.

Näitä eroja tallennustavassa ja sen välittömyydessä on Kirjoitusten eri osien välillä. Ns. "kirjaprofeetat" ja esim. apostoli Johannes välittivät saamansa sanoman epäilemättä melko välittömänä ja siksikin täsmällisenä (vrt. Jer 1:9-17), kun taas sellaisten Kirjoitusten osuus, mitä edustavat esim. kirjat Tuomarien kirjasta Aikakirjojen loppuun, ovat jo luonteeltaan hyvin erilaista ilmoitusta, tallennuksena ikään kuin pitkän aikavälin koottua "historiikkia" VL:n srk:n vaiheista.

Silti kaikkea Kirjoitusten ilmoitusta Jumalasta, ihmisestä, lunastukseen perustuvasta luomisesta, seurakunnasta, Herran tiestä ja tulevasta, koskevat nämä:

"Jokainen Kirjoitus on Jumalan henkeyttämä" [2Tm 3:16, UTN]; ja:
"Jeshuan todistus on profetian Henki" (Ilm 19:10).

Raamatun sanoman jumalallisuus todentuu erityisesti myös sen objektiivisen kriteerin perusteella, että sen kuvaama todellisuus on kohdattavissa tänäkin päivänä täsmälleen sellaisena ja siten kuin Kirjoitukset sen ilmoittavat - ja vain sillä tavalla. Tämä elämän tosiasia on kuin Kirjoitusten sanoman "legitimiteetin" ja jumalallisuuden sinetti.

Tällä tavalla, n.1600 vuoden ajanjaksossa, Jumalan Hengen ja vajavaisten ihmisten yhteistyönä, on syntynyt Raamatun ihmeellinen mosaiikki. Prof. Saarisalo, jolla hengellisenä ihmisenä, ja lisäksi inhimillisesti etevänä ja pitkän elämän eläneenä tiedemiehenä oli valtava tietomäärä ja suuri elämänkokemus, saattoi vielä vanhuudessaan kirjoittaa Raamatun ja todellisuuden suhteesta mm. nämä sattuvat sanat:

"Historia ja kokemus suhtautuvat Raamattuun kuin leima leimasimeen" (Ihmisen Poika, s. 5).

Hyökkäykset Raamattua vastaan

Vastaansanomattomasta todistusvoimastaan huolimatta - ja toisaalta tietysti juuri siksi - ovat Raamatun Pyhät Kirjoitukset jumalallisena ilmoitussanana kaikkina aikoina olleet Jumalaa vastustavien voimien erityisten hyökkäysten kohteena. Jo paratiisissa saatana aloitti Jumalan Sanan kyseenalaistamisen ja vääristelyn: "Onko Jumala todellakin sanonut...?" (1Ms 3:1). Ja jollei saatanallinen, antikristillinen henkivaikutus ihmisten sydämissä ja tekojen innoittajana ole koettanut vääristää Israelin Jumalan ilmoitusta mm. samaistamalla sitä pakanajumaluuksiin ja niiden pimeisiin taruihin, on se aina koettanut tavalla ja toisella mitätöidä Raamattua todellisen, elävän Jumalan Sanana ja Jeshuaa Jumalan Poikana. Keskeisiä tuon Jumalan vastaisen hengen ja taistelun argumentteja ovat vuosisatoja olleet mm. iskulauseet "raamattuhan on ihmisten kirjoittama"; ja "Jeesushan oli vain ihminen". Pimeydessä olevat, saatanan sokeuttamat ja taluttamat ihmiset eivät tunne eivätkä ota huomioonsa niitä eläviä ja epäämättömiä Raamatun Jumalan Kaikkivaltiuden jumalallisia todistuksia, mitä Jumalan Elävä ja Kirjoitettu Sana sekä koettavissa oleva hengellisen elämän todellisuus sisältävät (2Kr 4:3,4).

Ihmiset saattoivat Jumalan Sanan kirjoitettuun muotoon (Liiton Sanojen ensimmäistä kirjoittamiskertaa lukuun ottamatta) kirjoittamalla Raamatun - niinhän siinä kirjassa kerta toisensa perästä sanotaan (esim. 2Ms 17: 14; 34:27, 28; Jes 30:8; Jer 30:1,2; 36:1-7, 27,28; Hes 24:1,2; Hab 2:1,2; Lk 1:1-4; Jh 5:45-47; Apt 1:1-3; Rm 3:1; Ilm 1:1,2, 10,11). Mutta aivan yhtä totta on myös, että sen sanoman kirjallinen tallentaminen tapahtui siten kuin Raamatussa on siitä kirjoitettu: "... he [Jumalan ihmiset] ilmoittakoon, mitä tapahtuva on; Pyhän Hengen johtamina Jumalan ihmiset ovat puhuneet [myös kirjoittaen] sen, minkä saivat Jumalalta" [Jes 44:6-11; 2Pt 1:21].

Vaikka teksteissä on todettu inhimillinen vajavuus, Raamatun Kirjoitukset eivät ole vain ihmisten ajatuksia Jumalasta, Hänen teoistaan ja tahdostaan ihmiseen nähden. Raamatun Kirjoituksia ei pidä "teologien" ja muiden maallisten "tieteilijöiden" tavalla nähdä kirjoittajien aikaansa sidottuina inhimillisinä ajatuksina ja tuotoksina, "paavalilaisina", "johanneslaisina" jne. näkemyksinä, jumalallisiksi kuvitelluista asioista (vrt. mm. Räisänen, Miten ymmärrän raamattua oikein, v.1981; Kari Latvus & Kai Peltonen (toim.), Tulkinnan kehällä, v. 1992; dos. Timo Eskola, Ateistit alttarilla, v. 2005).

Raamattu on jumalallinen ja yliajallinen. Se on Jumalan ja ihmisen yhteistoiminnan tulosta ja sellaisena sen sanoma pitää kohdata. Se pitää kohdata Jumalan Pojan, apostolien, evankelistojen ja alkuseurakunnan tavalla:

Jeshua: ".. josta on puhuttu [Jumala] profeetta Danielin kautta" (Mt 24:15); Apostoli ja evankelista: "Herra... Sinä joka... Pyhän Hengen kautta, palvelijasi Daavidin suun kautta olet puhunut..." (Apt 4:24,25), jne, jne, jne. Ihmiset tosiaankin kirjoittivat kaiken muun, paitsi Jumalan Liiton Sanat, ne "kymmenen käskysanaa", jotka Jumala itse kirjoitti "sormellaan" (kivitauluihin) silloin, kun ne ensimmäisen kerran kirjoitetussa muodossa tulivat ihmisille (2Ms 20:1-17; 24:12; 31:18; 34:27, 28; 5Ms 4:13). Niin syntyivät Raamatun Pyhät Kirjoitukset, Jumalan Sana - täydellinen ilmoitus pelastuksen tiestä ja "kaikesta mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan" (Ps 12:7; 2 Pt 1:1-8).

Raamattu on ihmistä varten ja siinä todistuu, että sen Antaja täydellisesti tuntee meidät ja tarpeemme; Raamattu on ihmistä varten ja siinä todistuu, että sen Antaja täydellisesti tuntee meidät ja tarpeemme; Jumalan Sana tuntee ihmiset läpikotaisin:

"Jeshua... ei... tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä Hän tiesi itse, mitä ihmisessä on" ja mitä he tarvitsevat. "Ne Sanat, jotka Minä olen teille puhunut, ovat Henki ja ovat Elämä"; ja: "meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, joka tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin" (Snl 8:22-36; 4:20-22; 5Ms 4:1-8; Jh 2:24,25; 6:63; 1Kr 2:10).

Raamattua vastaan on hyökätty koko ilmoitushistorian ajan. Saatana sen aloitti paratiisissa (1Ms 3:1) ja sama jatkui heti Uuden Liiton alussa, eikä se ole vieläkään laantunut eikä laannu, vaan tässäkin on loppuun asti oleva niin kuin Kirjoitukset ilmoittavat: "..niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon.. omaksi kadotuksekseen" (2Pt 3:9-16). Raamatun jumalallisen sanoman ymmärtäminen on luonnollisesti riippuvainen myös siitä, kuinka hyvin käännös välittää alkuperäisen sanoman. Jumalan Sanan ymmärtämisestä ja kääntämisestä eri kielille seuraavissa kappaleissa.

Raamatun ymmärtäminen

Jumalan Sanassa on monenlaista tekstiä, jonka syvällinen ymmärtäminen edellyttää sen kokonaisvaltaista tuntemista Pyhässä Hengessä. Tuo "Pyhässä Hengessä" tarkoittaa mm. sitä, että vain uskova, rukoileva, Jumalan tahtoa - yleensä ja omalla kohdallaan - kysyvä, Sanaa uskossa "syövä" ja kuuliainen ihminen voi varsinaisesti ymmärtää Raamattua ja uskossa omistaa sen koko sanomaa (Jh 8:43; 1Kr 2:1-16; Hb 4:2).

Toisaalta Raamatussa on paljon ihan kenen tahansa ymmärrettävissä olevaa sisältöä. Paikoin teksti on suorasanaista, sellaisenaan ymmärrettävissä, eikä sisällä sen lisäksi mitään siihen kätkettyä sanomaa (2Kr 1:13), mutta se voi olla myös esim. allegorista, kuvallista, ja tullakseen ymmärretyksi vaatii, että teksti toisaalla tai Pyhä Henki muuten selittävät sitä (Dan 8:17; Jh 14:26; 16:25-29).

Tällä on jumalallinen tarkoituksensa (mm. Mt 13:1-53). Raamatuntulkinnan ensimmäinen ja tärkein sääntö onkin siinä, että Pyhät Kirjoitukset selittävät itse itsensä, so., Raamattua on selitettävä ensisijaisesti Raamatulla. Raamatun Profeetallinen Sana ei ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä (2Pt 1:20,21) ja osan siitä avautuminen on lisäksi sidottu määrättyyn aikaan, osan ei (Jer 23:20; Dan 12:4; Ilm 22:10).

Selkeä ja syvällinen Raamatun sanoman ymmärtäminen ja siitä hyötyminen ovat aina tulosta ihmisen antautuneesta viipymisestä uskossa rukoillen Sanan ääressä, Pyhän Hengen opetuksesta ja lukijan kuuliaisuudesta Sanan opetuksille (Hb 4:2; Ilm 22:7). Näin on siitä huolimatta, että Jumalan Henki kykenee ruokkimaan ihmisen henkeä, sielua ja ruumista myös aivan yksittäisillä Sanoilla, ilmankin laajan kokonaisuuden hahmottamista ja jopa lähes kokonaan irrotettuna ihmisen älyllisen ja tiedollisen ymmärryksen tasosta (vrt. mm. Jes 35:8; Mt 8:5-13; 1Kr 2:1-16). Mutta silti on myös siten kuin prof. Saarisalo kirjoittaa Raamatun Sanakirjansa esipuheessa:

"Mitään Raamatun osaa [ei] voi selvästi ymmärtää, ellei samalla käsitetä sen asemaa kokonaisuudessa. Raamatun sanoma on mosaiikkikuvan kaltainen: kukin kirja, luku, jae, jopa sanakin on paikallaan välttämätön. Siksi on Raamatun yleinen tuntemus tarpeellinen, jos toivotaan sen tutkimisen muodostuvan herättäväksi, siunausta tuottavaksi ja syventäväksi."

Pyhät Kirjoitukset on Raamatuissa jälkeenpäin jaettu "Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin". Oikeampaa olisi puhua Raamatun kielellä Vanhan ja Uuden Liiton (VL/UL) Kirjoituksista (2Kr 3:1-18) - VT:ssa tosin on Kirjoituksia myös ajalta ennen Siinain lakia ja VL:a. Liittojen keskinäinen suhde on Sanan kielellä kuvattavissa pelkistetysti siten, että edellinen on esi- ja vertauskuvallista, sisältäen varjokuvan siitä hengellisestä todellisuudesta, "itse asiain olemuksest", minkä jälkimmäinen kirkkaampana ja suurempana täyttymyksenä ilmoittaa ja osoittaa (1Kr 10:11; Hb mm. luvut 8-10; Rm 15:4). Raamattu on yksi Kirjoituskokonaisuus, ei kaksi erillistä "testamenttia". Sen rakenne on sellainen, että Vanha ja Uusi testamentti, ja Vanha ja Uusi Liitto, eivät ole sama asia siten, että Liittojen raja kulkisi "testamenttien" välissä. UT:ssa evankeliumit ovat pääosin Vanhan Liiton ja lain aikakautta; Uusi Liitto tulee vasta Jeshuan ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen vuodattamisen kautta, evankeliumikirjojen lopussa (osittain) ja Apostolien Tekojen alussa. Siksi on ymmärrettävä, että mm. lähes kaikki Jeshuan opetukset annetaan Vanhan Liiton/lain aikakaudessa ja että johtopäätökset niistä on tehtävä Uuden Liiton järjestyksen ja opetusten valossa.

Messiaan lihan päivien aikakausi, ikäänkuin Liittojen "välissä", on sikäli kaikista muista ilmoituksen aikakausista poikkeava, että vaikka se tapahtuukin VL:n ja lain "kirjaimen" aikakaudessa niin Jeshua, noudattaessaan kaikessa täydellisesti Moosek-sen lakia, sen "kirjainta" ja tarkoitusta, samalla jo opettaa esi- ja vertauskuvallisen lain aikakauden varjokuvaa avoimemmin "itse asiain olemuksesta". Tähän viitannee myös Kirjoitus, joka sanoo: "Laki ja profeetat olivat Johannekseen [Kastaja] asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan Valtakuntaa" (Lk 16:16; Hb 7:11-19; 9:11-14; 10:1-10). Uuden Liiton tuleminen lopettaa Vanhan Liiton esi- ja vertauskuvallisten, kirjaimellisten säädösten voimassaolon jumalanpalvelusjärjestyksen ja ihmisen jumalasuhteen määrittelijänä, mutta ei kumoa niiden muuttumattomia hengellisiä opetuksia (Hb 8:7-13; Rm 15:4; 2Kr 3:4-8), vaan täyttää ne. —Tämä on äärettömän tärkeää ymmärtää ja huomioida, kun Sanasta etsitään Jumalan tahtoa tässä UL:n ajassa ja halutaan ymmärtää Raamattua.

Raamatun kääntäminen

Raamatun jumalallisen sanoman alkuperäisen ajatuksen täsmällinen välittäminen käännöksessä kielellisesti, kulttuurisesti ja maantieteellisesti etäisistä kielistä, on äärettömän vaikea ja haasteellinen tehtävä. Eikä käännös koskaan kykene välittämään alkutekstin tarkkuutta ja ilmoitusrikkautta täydellisesti; täydellistä käännöstä ei ole. Käännöstyö edellyttää syvällistä ja laaja-alaista hengellistä, kielellistä ja kulttuurista - tässä järjestyksessä - ymmärtämistä, tietoa ja taitoa, mutta ennen kaikkea Jumalan Hengen apua ja johdatusta. "Tietämättömistä ja vakaantumattomista", puhumattakaan sellaisista niistä, joilla edellisten lisäksi on ongelmanaan tietoinen tarve vääntää Kirjoituksia kieroon - "omaksi kadotuksekseen" - ei koskaan ole tämän käännöstyön tekijöiksi (2Pt 3:9-16). Sellaisesta tulee aina käännöksen sijasta vain väännöstä.

Raamatun Kirjoituskokonaisuus ja sanoma on, niin kuin prof. Saarisalo sitä luonnehti, "mosaiikkikuvan kaltainen; kukin kirja, luku, jae, jopa sanakin on paikallaan välttämätön". Raamatussa myös sanotaan, että "tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä" (2Pt 1:20).

Näistä seuraa käännösperiaatetta ajatellen se väistämättömyys, että vain sanatarkkuuden periaatetta mahdollisimman pitkälle tavoitellen ja noudattaen, voidaan ajatella tehtävän käännös, joka ei ratkaisevasti hävitä/muuta Jumalan Sanan sisältöä; sanoma ja tekstin täsmällinen ajatus rakentuvat aina sanatarkkuuden antamien ainesten perustalle.

Ns. dynaaminen ekvivalenssi eli tekstin sanatarkkuudesta irrotetun ihmisymmärrykseen/-tahtoon ja vapaasti määritellyn ajatuksen ilmaisuun perustuva käännösperiaate on väkisinkin Raamatun kääntämiseen soveltumaton. Kun tiedetään, että viimeksi mainittua käännösperiaatetta sitten erityisesti viljelevät ja suosivat piirit, jotka sydämeltään hyvin pitkälle edustavat ateismia, pakanuutta ja Jumalan vihollisuutta, on selvää, ettei heidän käsistään ole odotettavissa muuta kuin "sutta ja sekundaa".

Kirkkoraamattumme väännös, KR-92, on tästä erinomainen esimerkki. Se on suurelta osaltaan "jesuiittalais-iisebeliläisen" hengen tuote, josta on niin pitkälle kuin mahdollista pyritty riisumaan jumalallisesta alkuperästä todistava yliluonnollinen ilmoitusaines ja -rikkaus, "Messiaan oppi" ja Henki. Tämä on tehty röyhkeästi, sekä selkeä alkukielinen teksti osittain kokonaan hävittäen, että "kauniita sanoja" käyttäen tekstiä "taitavasti" muutellen.

Mutta petoksen tunnistaminen edellyttää lukijalta yleensä siinä määrin Kirjoitusten todellisen sisällön tuntemista, että pääsääntöisesti ihmiset eivät petosta lainkaan huomaa, vaan pitävät vain "käännöstä hyvänä". Väännöstyön henkeä kuvaa hyvin käännöskomitean sihteerin, dos. Aarne Toivasen lausunto:

"Minulle on tullut se vakaumus, että olisi kirkolle ja kristittyjen elämälle erittäin suuri voitto se, jos Raamattu nähtäisiin täysin maallisena ja täysin historiallisena kirjana" (Kotimaa-lehti 7.8.1992; Risto Santala: Suudelma hunnun läpi, s. 28).

KR -92:n kohdalla lopputulos on sellainen, että Raamattua tuntematon lukija ei koskaan tiedä, kumpaa hän lukee, jumalallista ilmoitusta, vai väännöskomitean ajatuksia. Tekstin jumalallisuudesta riisumista on tarkoituksellisesti aiheutettu mm. siten, että Jumalan jumaluudesta riisuminen on aloitettu heti Raamatun ensimmäisestä jakeesta, kun siinä Jumalan Henki [Ruuah Elohim] on muutettu miksi tahansa "tavalliseksi hengeksi". Ja jatkoa seuraa.

Johdonmukaisesti edellisen kanssa on väännökseen sisällytetty myöskin sen, maailmassa kiihkeästi meneillään olevan, vatikaanijohtoisen maailmankirkkoekumenian aineksia, jossa kaikki uskonnot ja niiden jumalat ympätään yhteen ja opetetaan, että ne kaikki ovat lopulta saman Jumalan ilmentymää ja pelastuksen teitä. Tähän osoitteeseen on suunnattu mm. 5Ms 32:8:n karkea ja jumalaton baabelilainen, semiramis-iisebeliläinen, väännösversio:

"Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan"! Tarkka käännös heprealaisen alkutekstin ("lemispar pnei Israel") loppuosalle on: "Israelin poikien luvun mukaan". "Israelin poikien", so. Jaakobin poikien sukukuntien luvun mukaan - ei siis KR-33:kaan tapaan "israelilaisten " (vrt. Santala: Suudelma hunnun läpi, s. 40, 41).

Väännöksen sisältämä määrittely kunkin kansan (ja asian) omasta jumalasta tulee <Baalin palvonnasta, alkupakanuuden uskonnosta (IRT p. 574) ja hengestä, jossa kiistatta ovat kaiken uskonnollisuuden juuret. Ja Baalin ympärille ihmiskunnan pakanauskonnollinen enemmistö on Vatikaanin, KMN:n ja YK:n johdolla kokoontumassa.

Kun Jumalan alentamisesta on aloitettu, niin seuraavaksi tuleekin sitten jo pakanallisen "eläinopin" perustusten laskeminen jakeessa 1Ms 2:7. Siinä Sana ilmoittaa, että Jumala puhalsi ihmiseen "elämän hengen" ja niin ihmisestä tuli "elävä sielu". KR-92:ssa väännetään nämä "henkäykseksi" ja "eläväksi olennoksi" - muiden "nisäkkäiden" ja sukkulamatojenkin sukulaisia kun tässä raamatunvääntäjä-evolutionistien mielestä ollaan.

Risto Santala selittää alkukielen ja heprealaislähteiden valossa 1Ms 2:7:n raamatunheprean mukaista sisältöä, seemiläistä sanontaa ja ilmaisua:

"Elämän hengestä puhuva "nishmat hajjim" sanonta ei juonnu sanasta "neshima" eli "henkäys", vaan [sanasta] "neshama", joka tarkoittaa hepreaa hepreaksi selittävän tunnetun Even Sushanin sanakirjan mukaan samaa kuin "nefesh" eli "sielu"... Sushanin sanakirja esittää: 'Oppineittemme käsityksen ja uskomme mukaan tällä tarkoitetaan iäisesti pysyvää hengellistä olemustamme, joka asustaa ihmisen elämän ajan hänen ruumiissaan, mutta jättää hänet [lihan ruumiin] ja siirtyy iankaikkiseen elämään totuuden valtakunnassa. Tämä sielu ei raukea ruumiin kanssa haudassa, vaan se saa elääiankaikkisesti Jumalan läsnäolon suloisuudessa' " (Shalom-lehti 3/2010, s. 14; Suudelma hunnun läpi, s. 32-35).

Jakeen 1Ms 2:7 "ihminen" tulee heprean sanasta adam, "ihminen, mies; kollekt. ihmiset, miehet" - ei siis mikä tahansa "olento" (IRT, p. 1503-1510).

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten välttämätöntä kääntämisessä on pysyä sanatarkkuuden periaatteessa. Kun siitä luovutaan, onnistutaan hävittämään yhden jakeen perustava Jumalan ilmoitus ihmisestä.

Profeetallisen ennaltailmoittamisen todellisuus on tietysti myös pyritty hävittämään kaikkialta (koska se todistaisi yliluonnollisesta Kirjoitusten Antajasta), hämärtämällä ja hävittämällä profetian ja täyttymyksen (pääsääntöisesti VT/UT välillä) välistä havaittavuutta. Risto Santalan Suudelma hunnun läpi -kirjassa todetaan:

"Vanhan testamentin Messias-ennustukset on muunneltu siten, että yhteyksiä Uuteen testamenttiin on vaikea löytää" (emt. takakansi ja s. 61-73). Vakavimmillaan tässä on isketty pääasiaan heti alussa: Lunastajaan ja lunastukseen. Raamatun "alkuevankeliumiksi" sanotusta 1Ms 3:15:sta on hävitetty kaikkein tärkein; messiasprofetia Aadamin suvun tulevasta "vaimon siemen" -pelastajasta on väärennetty "ihmisen suvuksi" (joka siten kaiketi olisi "pelastava" itsensä; vrt Gal 3:16).
Eikä röyhkeys väärentämisessä rajoitu vain VT:iin ja sen alkulukuihin, vaan perkeleen ja ekumenian henki on tietenkin vaatinut myöskin UT:ssa Jeshuan riisumista jumaluudestaan ja profiloimista pakanauskontojen, mm. islamin tavalla (profeetta jeesus) vain ihmiseksi. Kun Raamatun ilmoitus 2Jh 1:7 sanoo, että sellainen on villitsijä ja antikristus, joka ei tunnusta Jeshuaa Messiaaksi (Raamatun Jumalan Pojaksi ja Voidelluksi), lihassa tulevaksi, väärentää KR-92 väännös kohdan, että sellainen on eksyttäjä ja antikristus, joka ei tunnusta Häntä ihmiseksi!

Samalla kun Raamatun Jumala-ilmoitusta on riisuttu ja väärennetty, on KR-92:ssa vastaavasti otettu jo ensimmäiset varovaiset askeleet [ettei syntyisi liikaa "meteliä kansassa"?] katolisessa Marian, so. taivaan kuningattaren palvonnassa ja korottamisessa. Lk 1:42 on väännett>y muotoon "siunattu sinä naisista siunatuin", kun Kirjoituksissa oikeasti sanotaan vain, että "siunattu sinä vaimojen/naisten joukossa".

Raamatun teksti on KR-92:ssa pyritty kirjoittamaan siten, että se ei enää "tulisi keneltäkään, mistään ja kenellekään", ei "tarkoittaisi nyt mitään", eikä "johtaisi tulevaisuudessa mihinkään" - ei mihinkään konkreettiseen johtopäätökseen, eikä varsinkaan pelastavaan ojentautumiseen ja tulokseen. Kun Kirjoitus esim. sanoo konkreettisesti, että "päivien ja/tai aikojen lopulla" tapahtuu jotakin aivan nimenomaista, suurta ja merkittävää koko ihmiskunnankin kannalta, tyypillistä -92 vesitystä on "tulevina aikoina... aikojen kuluttua... niinä aikoina" eli jotakin, mitä "löpinää" milloinkin, jms.

Paljon on myös hävitetty yksittäisten jakeiden sanomaa niin, että se muuttaa jo pääasiaa, pelastuksen tietä. Kun esim. alkutekstissä lukee, että Jumala kutsuu ihmistä "kaksi tai kolme kertaa, antaakseen Elämän valkeuden hänelle loistaa", tietää KR-92 vääntää "kerran toisensa jälkeen" (Job 33:14-30). Tähän suuntaan kaikessa mikä koskee Jumalan ilmoitusta pelastusjärjestyksestään. Ja tilalle tietenkin työnnetään kaikkialla sitä babylonialais-roomalaista katolista taivaan kuningattaren sakramentti-pelastusta ja ekumeniaa, mikä vääntäjien maailmanuskonto on.

Kun Jeshua, kaiken perustana pelastuskysymyksessä, käski mennä saarnaamaan Nimessään parannusta/mielenmuutosta syntien anteeksisantamiseksi, -92 tietenkin luiskauttaa asian vähällä toiseksi: olisikin saarnattava "parannusta ja syntien anteeksiantamista" (Lk 24:46,47; Apt 3:19-21). Kaikki sellainen, mikä Raamatussa tuo esiin sitä Jumalan järjestystä, että ihmisen on henkilökohtaisella valinnallaan otettava kantaa Jumalan armotarjoukseen pelastuakseen, on pyritty hävittämään, ja - kristinuskonnon mukaisesti - korvaamaan se sakramentalismin "pelastusautomaatilla". Kirkon sakramentti on teksti väärentäen pantu pelastajaksi kaikkialla, missä suinkin on keksitty (mm. Mt 28:19,20; Ef 5:26; Kol 2:12; 1Pt 3:21).

Edelliseen hyvin läheisesti liittyvä, äärettömän röyhkeä, on KR-92:een ujutettu Jumalan lasten yhteisöä, seurakuntaa, (ekklesia, evankeliumin Sanalla maailmasta ulos- ja Kristuksessa koolle kutsutut) koskeva väärennös. Se on muutamissa keskeisissä kohdissa (Mt 16:18; Apt 9:31, sekä väliotsikoissa Ef ja Kol -kirjeissä) korvattu vääntäjien maailmanuskonnon sakramenttituotannon luomuksella - "(Kristuksen) kirkolla", tuolla Raamatulle täysin tuntemattomalla sanalla ja ihmiskäsitteellä.

Yleensä Pyhät Kirjoitukset on, niin pitkälle kuin mahdollista, väännetty inhimillisiksi humanistisiksi periaatteiksi, joissa kukaan ei enää sano kenellekään mitään, eikä tuo Jumaluuttaan ja Kaikkivaltiuttaan millään yliluonnollisella, esim. ennaltatietävällä ja fyysisen maailmamme lainalaisuudet ylittävällä, toiminnallaan esiin.

-Suola on tarkoituksella pesty niin suolattomaksi kuin suinkin (niin ettei se enää juuri muuhun kelpaakaan kuin "ihmisten tallattavaksi" (Mt 5:13). Myös Kirjoitusten arvolle kuuluva juhlava tyyli on pyritty arkistamaan "sanomalehtitekstiksi". Totuuden nimessä on sanottava, että joitakin sanoja ja jakeita on myös käännetty jopa paremmin kuin esim. KR-33/-38:ssa, mutta vain sellaisia ja siinä määrin, etteivät ne muuta sitä peruslinjaa, mitä em. väärennöksillä on tarkoituksella luotu. Muuttumaton totuus tässä ajassa on, että hyvä Raamatun käännös on kansakunnan aarre:

"Kunkin kansan kalleimpia aarteita on hyvä Raamatun käännös, joka niin uskollisesti kuin mahdollista esittää Jumalan Pyhän Sanan, sillä tämä on taivaan valtakunnan siemen" (Gustaf Johansson, arkkipiispa 1899 - 1930).
Väärennetty Raamattu vastaavasti on kansan suurimpia kirouksia; kenties vain yksilön joutuminen iankaikkiseen kadotukseen voi olla suurempi. -Kunpa Suomen kansan kalliit ihmiset ymmärtäisivät heittää tulen ruuaksi jokaisen KR-92 väännöksen kappaleen ja lukisivat vanhempia kirkkoraamatun käännöksiä, tai hyviä, muita käännöksiä. UT:n käännöksistä parhaita ovat Aapeli Saarisalon ja Toivo Koilon käännökset. VT:n kirjojen käännöksistä parhaita ovat Mirja Ronningin & Jerusalemin Raamatuntutkijoiden käännökset. Kokoraamatuista selkeästi paras käännös on uusi "Raamattu kansalle" -laitos.

Raamattu ja luominen, alkuräjähdys ja evoluutio

Raamatussa ilmoitetaan varsin selkeästi, mitä on ollut luominen. Jumalan luomistyö on aivan hämmästyttävää ja ihmeellistä. Ja Raamatun ilmoitus siitä, yleensä ja ihmistä koskeva, täsmälleen oikea, koska se on Luojan Sana omiensa kautta koko ihmiskunnalle kaikkina aikoina:

"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan Sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä"(Hb 11:3). "Hän sanoi, ja tapahtui niin, Hän käski, ja se oli tehty (1Ms 1:1-2:1-4; Ps 33:9); Jumala.. joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat niin kuin ne olisivat (Rm 4:16-21); Hänen näkymätön olemuksensa, Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä Hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä (Rm 1:20); Kun minä katselen Sinun taivastasi, Sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka Sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että Sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että Sinä pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin Sinä teit hänestä lähes jumal´olennon, Sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle" (Ps 8:4-7).

Luomiskertomusta koskien on olennaista huomioida myös, että Jeshua, Jumalan Sana, synnin ja kuoleman voittaja, maailman Vapahtaja, vahvisti senkin Raamatun ilmoituksen (Mt 19:4; Mk 10:6). Eikä Häntä suurempaa asiantuntijaa koskaan ole ollut maan päällä, eikä koskaan tule; tiede ei koskaan tule Luojan ja Sanansa tasolle tutkiessaan luotua. Jumalan kuvaksensa luoma ja muun luomakunnan hallitsijaksi asettama ihminen on Jumalan luomistyön "kruunu". Sanalla Hengestä uudestisyntynyt Jumalan ihminen on kerran perivä maailman, koko universumin (1Ms 1:26-29; Rm 4:13).

Ihminen on ihmeellinen kolmijakoinen psykofyysinen organismi (henki, sielu ja ruumis, Ps 139:14; 1Ts 5:23). Ihmiset jakautuvat kuitenkin Jumalan tekoon nähden kahteen kategoriaan: niihin syntiinlankeemuksen seurauksena hengellisesti kuolleiden ja sittemmin hengellisesti uudestisyntyneiden ja kaiken perillisten pieneen vähemmistöön, joissa em. kolmijaon lisäksi asuu Jumalan Pyhä Henki; ja toisaalta siihen, vain lihan mukaan syntyneiden hengellisesti kuolleiden uudestisyntymättömien suureen enemmistöön, joissa Jumalan Pyhää Henkeä ei ole ja jotka eivät ole Hänen omiaan, eivätkä siksi Jumalan Valtakunnan ja iankaikkisen elämän perillisiä (Jh 3:3-8; Rm 8:9; 1Kr 15:45-49; Gal 4:22-30).

Nämä kaksi luotujen ihmisryhmää elävät vastakkaisessa suhteessa Jumalaan ja Hänen luomistyöhönsä: Jumalan ihmiset elävät Sanan ja Pyhän Hengen kautta Hänen yhteydessään ja työtovereinaan julistavat Hänen Sanaansa saadakseen ihmisiä uskomaan Jumalaan ja tulemaan Jeshuan veressä uudestisyntymisen kautta iankaikkisesta elämästä osalliseksi (2Kr 5:14-6:10); tämän maailman jumalan ihmiset tekevät, tiedostamattaankin, kaikkensa tuhotakseen uskon Raamatun Jumalaan, Sanaansa, sekä muutenkin turmellakseen Hänen luomistöitään, ja valitettavasti saavat tulostakin aikaan (Jh 8:44; Ef 2:1-6; 2Tim 3:1-5).

Saatana vallitsee - Jumalan sallimassa mitassa - vallassaan olevien (Apt 26:17,18) jumalattomalla menolla ateistisine ja agnostisine (agnostismi = oppi, minkä mukaan ei ole tieteellisesti kestäviä perusteita ateismille, eikä sille, että Jumala olisi olemassa) "tiedeyhteisöineen" ja hallituksineen pimeydessä, ilman Raamatun Jumalaa olevien ihmisten elämää maailmassa.

Maailman koko ns. tiedeyhteisö yhteisönä on hapatettu ateismilla/agnostismilla; "alkuräjähdys" ja "evoluutio"-oppeineen se pyrkii kiihkeästi luomaan teoriaa maailmankaikkeuden olemuksesta tavoitellen (keskeisimmin hiukkasfysiikkaan perustuvaa) ns. "Kaiken teoriaa", so. teoriaa koko todellisuudesta ilman kaiken Luojaa, Raamatun Jumalaa (prof. Kari Enqvist: Tyhjästä syntynyt. Nykytieteen käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta, v. 1994 ja Kosmoksen hahmo, v. 2003, Monimutkaisuus: Elävän olemassaolomme perusta, v. 2007; Uskomaton matka uskovien maailmaan, v. 2012; Tieteellisten seurain neuvottelukunta & prof. Ilkka Hanski, prof. Ilkka Niiniluoto, FM Ilari Hetemäki, toim,: Kaikki evoluutiosta, Tieteen päivien v. 2009 anti, kirjoittajina n. 30 tohtoria ja professoria; prof Esko Valtaoja, Kaiken käsikirja, v. 2012).

-Todella sokeita ja hurmahenkisiä pyrkimyksiä, koettaa luonnontieteiden, fysiikan, matematiikan, kemian, ja valikoiden vähän biologiankin, laeilla selittää, itsensä noiden lakien Luojaksi ja yläpuolella olevaksi ilmoittanut ja todistanut Kaikkivaltias kaiken Hallitsija todellisuudesta ulos! Tällaiset pyrkimykset ovat hengellisen syntymättömyyden ohella suorassa yhteydessä siihen, mitä on Kirjoitettu:

"Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut... [mutta] he... eivät ole Häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltaan turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet… nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa" (Rm 1:18-25); "Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa... olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan Sanan voimasta" (2Pt 3:5).

Raamatun mukaan Jumala loi alussa kaiken, taivaan ja maan, kaiken elävän "lajiensa mukaan", ja "luomakunnan kruunuksi" ihmisen omaksi kuvaksensa (1Ms luvut 1 ja 2). Raamatun "laji" ei ole sama kuin tämän päivän tieteellinen lajiluokitus. Jumalan alussa luomia lajeja olivat ne, mitkä kykenivät lisääntymään keskenään ja tuottamaan kaltaisiaan, elinkelpoisia ja lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Ja alussa "kaikki oli sangen hyvää" (1Ms 1:31). Sittemmin mutaatiot, geenivirheet, ovat sekä lisänneet esiintyvää elollisten kirjoa, että hävittäneet sitä lajien sukupuuttoon kuolemisen kautta, mutta eivät ole koskaan tuottaneet mitään uusia perusrakenteita ja siinä merkityksessä mitään uusia lajeja. Mutaatio ei ole mikään uutta luova innovaatio, vaan vain alussa luodun vaurioitunut versio. Luodun turmeltuminen alkoi syntiinlankeemuksen seurauksena. Tällöin tulivat rappeutuminen ikääntyessä, mutaatiot, sairaus ja kuolema, sekä koko maan joutuminen kirouksen alaiseksi (1Ms 3:1-19).

Ateistisen ja tai agnostisen tieteen yleensä, ja jälkimmäisen erään edustajan, prof Esko Valtaojan, mukaan "kaikki maailman miljoonat ja taas miljoonat eliömuodot ovat sukua keskenään, jakavat saman geneettisen koodin ja yhteiset esivanhemmat" (Kaiken käsikirja, 2012, s. 34).

Valtaojan "jakavat saman geneettisen koodin" on kummallinen ilmaisu ja "tieto", kun jo ihmisen ja simpanssin geneettiset koodit eroavat toisistaan yli 30%. Todellisuudessa valtavasta fossiililöydösten määrästä huolimatta, tosiasia on edelleen tänäkin päivänä, että ainuttakaan lajien välisestä makroevoluutiosta todistavaa välimuotoa ei ole milloinkaan löydetty, vaikka aina vähän väliä jostakin päin maailmaa koetetaan sellainen "sensaatio" nostattaa esiin. Joko "löytyy" vähän väliä jotakin aivan "uutta ja sensaatiomaista", taikka sitten sepitetään toinen toistaan huimempia tulkintoja "esi-isistä" ja löydösten ajoituksista. Yksi toisensa jälkeen ne ovat osoittautuneet joko harhakuvitelmiksi tai tietoisiksi väärennöksiksi. Prof Marvin L. Lubenow on kirjassaan Myytti apinaihmisistä. Kiista fossiilien ajoituksista, 2004, 380 s. (suom. 2005), tehnyt varsin kattavan analyysin siitä, mitä ja minkälaisin perustein evoluutioteoreetikoilla on esitettävänä evoluutiosta, ja mikä sen suhde on Raamatun ilmoitukseen luomisesta.

Voimassa on edelleen myöskin biologinen fakta, että jos kaksi lisääntymään pystyvää eri lajia risteytyvät (esim. hevonen ja aasi = muuli; teeri ja metso ("koppelo") = korpimetso), jälkeläinen ei yl. ole lisääntymiskykyinen, tai jos hyvin harvoin on, sen jälkeläinen ei koskaan ole elinkelpoinen eikä lisäänny. Ja sikäli, kun mutaatio (mikroevoluutio) lisääntymiskykyisillä aiheuttaa muutoksia geneettiseen informaatioon, informaation määrä vähenee, eikä mutaatio siten koskaan vie korkeampaa informaatioastetta tai -tasoa, esim. ihmistä kohti, vaan vastasuuntaan.

Prof Lubenow, ja lääkäri P. Reinikainen kirjoittavat, kumpikin tahoillaan, Raamatun ja Tieteen määrittelyn lajeista:

"Eräs ihmisperheen merkittävä piirre on, että olemme maailmanlaajuisesti yksi biologinen laji (species) tai raamatullinen laji (kind, perusryhmä). Olemme kaikki [hedelmälliset ihmiset] keskenämme lisääntymiskykyisiä. Tässä mielessä ihmiset ovat ainutlaatuisia. Raamatullinen laji tarkoittaa eliöitä sellaisina kuin ne olivat alussa niiden luomisen aikaan. Tieteellinen laji tarkoittaa nykyisin lisääntymiskykyisiä populaatioita. Jos keskenään risteytyvä populaatio jakaantuu kahtia ja kumpikin puoli joutuu pysyvästi eristyksiin toisistaan [ja tulisi näin eriytyvien mutaatioiden kautta lisääntymiskyvyttömiksi keskenään], ne luokiteltaisiin uudestaan tieteellisesti kahdeksi erilliseksi lajiksi... Raamatullisesti ne olisivat kuitenkin edelleen alkuperäisen lajinsa jäseniä" (Lubenow: Myytti apinaihmisistä, s. 163).

"Suvuksi käännetty Raamatun hepreankielinen sana [1Ms 8:19] voidaan kääntää sanaksi "family" eli "heimoksi". Tästä voi päätellä, että Raamatun "laji" ei vastaa biologista Linne´n luokitusta, vaan tarkoittaa luotua perusryhmää, joka vastaisi lähinnä Linne´n luokituksen heimotasoa... Jumalan luoma perusryhmä vastaa biologiassa käytössä olevan luokituksen heimotasoa. Lajiutumisen kautta ilmaantuu alalajeja tai rotuja, joita voidaan tuottaa myös jalostamalla. Tämä on mahdollista, koska heimojen geenit (alleelit, geenien vaihtoehtoiset muodot) on suunniteltu tavalla, joka tekee lajiutumisen [perustyhmän, esim. koiraeläimet sisällä] mahdolliseksi (Reinikainen: Darwin vai älykäs suunnitelma, s. 78,79).

Eläinlajeja on sitten luomisen kuollut sukupuuttoon myös siksi, että mutaatioiden seurauksena niistä on tullut lisääntymiskyvyttömiä. Mutaatioiden, DNA:n kopioitumisvirheiden, vuoksi nykyihmisistä enää vain n. 98,5% 20 vuoden sukupolvessa on lisääntymiskykyisiä. Ihmiskunnan perimästä on löydetty 7000 sairauksia aiheuttavaa geenimutaatiota. Jokainen nykysukupolvi tuottaa n. 100 uutta mutaatiota ihmiskunnan perimään (Reinikainen, emt. s. 36-40,78). Asumme "alennustilan ruumiissa" (Flp 3:20,21) ja odotamme "ruumiimme lunastusta" Hänen tulemuksessaan (Rm 8:17-23; 1Kr 15:45-54). Mutta kaikki maailman (lisääntymiskykyiset) ihmiset ovat "rodusta" riippumatta edelleen keskenään lisääntymiskykyisiä ja todistuvat kaikki ensimmäisen ihmisparin (Aadam ja Eeva) jälkeläisiksi. Ranskalainen perinnöllisyystieteilijä A. Jaguard ja Unesco toteavat julkaisuissaan: "Genetiikka osoittaa meille ennen kaikkea sen, että ihmisryhmät eroavat kyllä toisistaan, mutta saman ryhmän jäsenet eroavat vielä enemmän. Perinnöllisyystieteilijällä ei ole rodun käsitteelle mitään stabiilia ja objektiivista vastinetta ihmiskunnassa. Rotu ei ole käyttötarkoitukseltaan niinkään biologinen ilmiö kuin sosiaalinen myytti... geneettiset erot ovat hyvin vähäiset" (Jaguard: Science, Pseudo-science and Racism. The Unesco Courier, 1981, s. 23-27; Myths under the Microscope, The Unesco Courier, 1983, s.25-27 / K. Toivonen: P-S:n peruskoululaisten rotuennakkoluulot, 1990. Väitöskirja).

Ateistisen/agnostisen nykytieteen mukaan 13.7 miljardia vuotta sitten (ilman Jumalaa) tapahtuneeksi määritelty "alkuräjähdys" on koko maailmankaikkeutemme alkuperuste, ja 3.5 miljardia vuotta sitten alkaneeksi sanottu "evoluutio" sen biologisen elämän ja sen monimuotoisuuden, mukaan lukien ihminen, selitys.

Näiltä "Kaiken teoreetikoilta" joutuu kysymään, että miten näihin teorioihin sijoittuvat ja miten selittyvät mm. nämä kumoa-mattomat Jumalan Sanan ilmoittamat ja hengelliseen nykytodellisuuteenkin mahdollisina sisältyvät tosiasiat: Raamatun Sanan ja sen mukaisen profeetallisen ennalta ilmoittamisen tosiasia; Jumalan Sanan valta/voima fyysisen, ajan ja aineen maailman luonnontieteellisten lakien ja luonnonvoimien yli (esim. planeettojen liikkeisiin vaikuttaminen Joosuan päivinä Aijalonin "Kau-rislaakson" sodan aikana, ja kuningas Hiskian päivinä, varjon siirtyessä kymmenen astetta taaksepäin Aahaan aurinkokellossa merkkinä Jumalalta. Egyptin vitsaukset, vesien halkaisu Punaisella merellä, ja maan Koorahin kapinassa, meren tyynnyttämi-nen, ja viikunapuun kuolema Sanalla, ruokkimisihmeet, Jeshuan ilmestyminen suljettujen ovien taakse "seinien läpi", prof Elian ja Jeshuan taivaaseen nousu, jne.), sekä Jeshuan ja Sanan valta synnin, sairauden ja kuoleman voimien yli; Hengen lahjojen, ns. armolahjojen, voimallisten tekojen, profetian, eri kielten, kielten selityksen, terveeksi tekemisen lahjojen, tiedon ja viisauden sanojen jne. olemassaolon todellisuus uskovissa, juuri sellaisina, kuin ne on Raamatussa ilmoitettu; hengellisen uu-destisyntymisen ihme ja yli ymmärryksen käyvän Jumalan rauhan kokemisen todellisuus, jne., jne.?

-Tiedämme, että tällä ihmisten "tieteellä" ei itseriittoisuudessaan ole näistä tosiasioista sen parempaa tietoa ja ymmärrystä kuin, kansanomaisesti, "sialla tuulimyllystä", eikä muuta sanottavaa kuin typerät, perusteettomat tyhjäksi tekemisen yrityksen-sä. Ja kuitenkin heillä on otsaa esitellä "Kaiken teorioitaan"ja kirjoitella "Kaiken käsikirjojaan" selittämättä edellä viitattua todellisuutta mitenkään muuten kuin väittämällä niitä kuvitelmiksi, legendoiksi ja "huuhaaksi".

Kun esim. teoreettisen fysiikan prof, kosmologi, ateisti Kari Enqvist kirjoitti kirjansa "Uskomaton matka uskovien maailmaan", v. 2012, ei siitäkään käy ilmi, että hän olisi "matkallaan uskovien maailmaan" kohdannut juuri muuta kuin jonkin verran Raamatun tekstiä (minkä määrittelee pääosin "sepitteelliseksi" satukirjaksi), sekä pistokokein uskovien maailman vastakohdan uskonnollisuuden, maailmaa. Kirja ei siten vastaa otsikkoaan. Hän on kierrellyt uskovien maailman ulkopuolella.

Muissa edellä viitatuissa teoksissaan on Kari Enqvist kirjoittanut verrattoman ansiokkaasti pääosin kohtalaisen yleistajuista selontekoa tunnetun fyysisenu> maailmamme rakenteesta, olemuksesta ja siinä mielessä elävän olemassaolomme perustasta. Eikä epäilemättä ole mitään syytä kyseenalaistaa sitä, etteikö fyysisen maailmanjärjestyksemme nykytila siltä osin kun sitä tunnetaan, luonnonjärjestyksenä olisi asetettu toimimaan pitkälle siten kuin fyysikot sen esittävät. -Miksi se toimii niin kuin toimii, onkin sitten toinen asia. Teoreettinen fysiikka on edennyt pitkälle tunnetun aineellisen maailmankuvan kuvauksissaan, mutta se ei ollenkaan tarkoita, että näistä kuvauksista olisi koko todellisuuden ja aineellisenkaan olemassaolon selittäjiksi.

Tähtitieteen prof Esko Valtaoja kirjoittaa uusimmassa kirjassaan mm.: "Olemme pimeän aineen lapsia.. kaikki ammoin kuolleitten ja räjähtäneiden tähtien ydinjätteestä tehtyjä.. Maailmankaik-keus noudattaa omia lakejaan, eikä suostu rikkomaan niitä edes meidät luodakseen... Kvarkeista galakseihin: mistään emme löydä pienintäkään merkkiä siitä, etteikö tämänpuoleinen luonnonlakeineen riittäisi" (Kaiken käsikirja, s. 68,69,76,79,176).

Osittain tämän näkemyksen puolesta todisti (lähdettä mainitsematta) Pohjalaisessa luontokuvaillassa myös paikallinen kirkkoherra, todettuaan tähtikuviensa yhteydessä jotenkin siihen tapaan, että "tähtien avaruuspölyähän me olemme..."

Maailmankaikkeus, sikäli kun sillä ymmärretään aineellista luomakuntaa, ei epäilemättä suostukaan rikkomaan omia lakejaan, mutta maailmankaikkeuden - meidänkin siis - Luoja niin kyllä aina joskus tekee, antaessaan todistuksia itsestään. Ja kun Valtaoja kirjoittaa, että "mistään ei löydy pienintäkään merkkiä siitä, etteikö tämänpuoleinen luonnonlakeineen riittäisi", on siihen kyllä Raamatun, historian ja koettavissa olevan hengellisen todellisuuden valossa - kaikella kunnioituksella - sanottava, että on siinä harvinaisen kovakorvainen, tietämätön ja umpimielinen, sokea ja kuuro kirjoittaja! Pelkistäen voitanee sanoa, että atomaarisessa maailmanselityksessä on päädytty siihen, että lopulta sähkömagnetismi on se, mikä alkeishiukkasten, kvarkkien, (ja niiden mahdollisten osien) aineellisella tasolla - hyvin suurella todennäköisyydellä - selittää sekä rakenteen että toiminnan. Ja tällöin kaiketi vääjäämättömästi myös esim. kaikki kemia ja biologiakin selittyvät pohjimmiltaan fysiikalla nekin, vaikka niille sekä tieteenaloina sinänsä että niiden käytännön sovelluksina silti jäänee tulevaisuudessakin oma paikkansa ja tehtävänsä. Näin siis fysiikalla hyvin pitkälle selittyy aineellisen maailmamme, ihminen mukaan lukien, fyysinen olemus. Mutta esim. ihmisen aineettoman tietoisuuden (mikä todistuu mm. ihmisten ruumiista irtautumiskokemuksissa, joissa ihmiset kliinisesti kuolleeksi toteamisen jälkeen ovat palanneet elämään ja ovat kertoneet ruumiillisen kuolemansa jälkeisistä tapahtumista, esim synnynnäisesti sokeana elänyt yksityiskohtaisia "näkevän" ihmisen kuvauksia leikkaussalista) ja iankaikkisuustiedostamisen (Srn 3:11) olemassaoloa ja olemusta fysiikan saavutukset eivät selitä mitenkään.

Fyysikoilla on tuntemansakin maailmakaikkeuden rakenteessa ja toiminnassa myös ihan itse osoittamansa aukko: alkeishiukkasten absoluuttisen tarkkaa tilaa, paikkaa ja energiaa yhdessä aikahetkessä, ei voida määritellä ja hallita. Siksi ajan ja aineen maailmassa ei tunneta absoluuttista syyn ja seurauksen lakia, kausaliteettia. Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta seuraa, että syy ja seuraus on mahdollista tuntea vain jollakin todennäköisyydellä. Jos fysiikassa pystyttäisiin aivan absoluuttisella tarkkuudella osoittamaan, että maailmankaikkeudessa kaikki tapahtuu - alkusynty mukaan lukien, vain ja ainoastaan - tarkalleen tunnettujen ja selitettävissä olevien luonnontieteellisten lakien mukaan, eikä mitään muuta tapahtumista olisi olemassa, silloin olisi edes vähän enemmän perusteita sanoa, että meillä on "Kaiken teoria" ja maailmanselitys, johon ei sisälly Jumalaa. Tällöinkin olisi sitten kuitenkin ymmärrettävä, että Jumala, joka on kaikkialla läsnäoleva Henki (Jh 4:24; Apt 17:28), on jotakin mittaamattomasti suurempaa kuin mitä voidaan milloinkaan luonnontieteellisesti tutkia, määritellä ja rajata. Vain Hänen ihmisille suuntaamastaan toiminnasta voidaan ihmisjärjellä saada ja tehdä havaintoja.

Vielä esim. kristityn tiedemiehen Isaac Newtonin aikaan (1643-1727) - aina nykyisen kvantti-/hiukkasfysiikan saavutuksiin saakka - luonnontieteissä kuviteltiin, että sillä tietämyksen mekanististen lainalaisuuksien tasolla, minkä Newton mm. osoitti, voitiin syinä ja seurauksina täydellisesti selittää kaikki, mikä tapahtuu. Mutta ei nykyisen hiukkasfysiikkaankaan perustuvan maailmankuvan selityksen "suurin aukko" suinkaan ole tuo absoluuttisen kausaliteetin, syiden ja seurausten lain, ja toisaalta vain jollakin todennäköisyydellä tunnettavissa olevan "väliin jäävän aukon ongelma". Tätä mittaamattomasti suuremmat - ja itseasiassa koko todellisuuden selittämisen pääongelmat ovat aivan muualla.

Fysikaalisen ja ateistisen maailmankuvan varsinaisiksi "aukoiksi" ja ongelmiksi muodostuvat lähinnä kaksi todellisuuden kes-keistä kysymystä: ensimmäinen on se, että mistä, miksi, mitä ja millä tarkoituksella oli se, minkä sanotaan 13.7 miljardia vuotta sitten "räjähtäneen" ja nyt jatkuvan aineellisen maailmakaikkeuden jatkuvana laajentumisena, ihmistajunnan "miljardeina galakseina", ja elämän jatkuvana monimuotoistumisena, evoluutiona; toinen aukko on se tosiasia, että joka kerta, kun tapahtuu raamatullinen ns. ihme (joista eräitä kategorisia esimerkkejä on edellä, Raamatun profeetallisesta ennalta ilmoittamisesta alkaen juuri edellä lueteltu), silloin aina tilapäisesti kumoutuu suuri osa siitä järjestyksestä, millä fysiikka ja ateismi/agnostismi määrittelevät kaiken olemuksen, rakenteen ja toiminnan.

" -Maailmankaikkeudessa on siis olemassa kaiken fysiikan osoittaman luonnonjärjestyksen ylä-/ulkopuolella oleva voima, jolle kaikki - myös sähkömagnetismi - on alamaista. Ja kun tuollainen voima on, koko maailmankaikkeuden on silloin oltava tuon "Voiman" synnyttämää ja hallinnoimaa, aivan kuten Raamattu ilmoittaa asian olevankin. -Ylistys, kiitos ja kunnia Kaikkivaltiaalle Luojalle, Raamatun, so. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin (Israelin) Jumalalle!
Tätä fyysikoiden absoluuttisen, ja toisaalta vain jollakin todennäköisyydellä määrittämisen "väliin jäävää vielä selittämätöntä aukkoa" pitävät Jumalan olemassaoloon jollakin tavalla uskovat tiedemiehet asiana, mikä ilmentäisi Jumalan olemassaoloa ja voisi mm. selittää raamatullisia ns. ihmeitä. Yksi tällainen Jumalaan uskovaksi tunnustautuva fyysikko ja tiedemies oli kunnioitettu em. prof K.V. Laurikainen (1916-97). Hänen ja kaltaistensa jumalausko on kuitenkin ainakin sikäli vähän kummallista, että jos Raamattu ja Jumala mahtuvat siihen vain sikäli, kuin fysiikka ja tiede yleensä tuntuisivat sen mahdollistavan.

Sellainen jumala, joka mahtuu vain esim. tuohon "absoluuttisen", ja "todennäköisen" väliseen aukkoon, ei ole mikään Raamatun Kaikkivaltias, joka "sanoi, ja tapahtui niin, joka kutsuu olemattomat olemaan, jonka kasvoja vanhat taivas ja maa kerran pakenevat ja joka Sanallaan luo Uudet taivaat ja Uuden maan, joissa vanhurskaus asuu" (1Ms luvut 1 ja 2; Ps 33:9; Rm 4:17; Jes 34:4; Ilm 6:14; Ilm 20:11). Kaikella kunnioituksella, mutta tämä "Laurikaisten jumala" ei myöskään luonut kaikkea siten kuin Raamatun luomiskertomus ja Jeshua ilmoittavat: maailmankaikkeuden, ihmisen kuvaksensa, ja kaikki muut lajiensa mukaan. Heille nykyihminen, "homo sapiens", on Jumalan kyllä alussa alkuun panema, mutta sittemmin evoluution kautta nykyiseksi kehittynyt "darwinilais- paavillis-kirkollisten oppien evoluutio-mutantti" (Laurikainen: Fysiikka ja usko, v. 1978, s. 19-21, 184,185).

Raamatun Pyhät Kirjoitukset antavat, ainoana maailmankaikkeudessa, tyhjentävän ja olennaiselta osin koettavissa olevan - mutta ei "vaikutusmekanismeiltaan" tieteellisesti hallittavissa taikka yleensä pohjaan saakka ymmärrettävissä olevan - ilmoituksen/selityksen luomakunnan synnystä, hallinnasta ja voimassa pysymisestä. Maailmankaikkeudella on Kaikkivaltias Luoja, sen suvereeni Hallitsija ja kaiken Ylläpitäjä, siten kuin Raamatussa ilmoitetaan:

"Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden Hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua, eikä loppua (Srn 3:11).
"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan Sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä; ja Hänessä (Jeshuassa, Sanassa) luotiin kaikki... näkyväiset ja näkymättömät... kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen.. ja Hänessä kaikki pysyy voimassa (Hb 11:3; Kol 1:16,17).
"Jos Hän [Kaikkivaltias] palauttaisi luokseen Henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi ja ihminen tulisi tomuksi jälleen" (Job 34:14,15).
Prof Kari Enqvistin ateistisista, mutta muuten paljossa verrattomista, kirjoituksista löytyy mielenkiintoista, tahtomattaankin Raamatun mm. yllä oleviin ilmoituksiin näennäisesti (?) samaistuvaa fyysikon tekstiä. Ikään kuin hiukkasfyysikko puhuisi sa-maa kieltä kuin Jumalan Sana - ymmärtämättä tosin syytä ja sekoittaen syyn ja seuraukset. Näin Enqvist mm.:
"Tuttu ja turvallinen sähkömagnetismi, joka säieteorioissa vastaa tiettyjen säikeiden värähtelyjä, kun niitä tarkastellaan kehnolla resoluutiolla, on eräänlainen köyhän miehen Kaiken teoria... Kaikki ne arkipäiväiset ilmiöt, jotka eivät ole tekemisissä painovoiman kanssa, ovat sähkömagnetismia. Puhe on sähkömagnetismia. Näkemisen lisäksi kuuleminen on sähkö-magnetismia. Tuntoaisti on sähkömagnetismia... ihoa voi painaa, koska sähkömagneettiset vuorovaikutukset estävät sormea uppoamasta lihakseen... Yhteiskunnalliset vaikutukset ovat sähkömagnetismia…
Jos taivaallisessa konehuoneessa sähkömagnetismi kytkettäisiin pois, sekä turha että tarpeellinen puhe loppuisivat siihen paikkaan. Se tosin olisi ongelmistamme vähäisimpiä, sillä sähkömagnetismin katoaminen tarkoittaisi maailmamme loppua, kun kaikki meille tuttu ja turvallinen murenisi hetkessä olemattomiin" (Monimutkaisuus, 2007, s. 318,319).

Jumala on Henki ja Sanansa kaiken Luoja ja ylläpitäjä, Henki ja Elämä (Jh 4:24; 6:63). Jumala ja Henki eivät ole yhtä kuin sähkömagnetismi, mutta sähkömagnetismikin on peräisin Jumalan Sanasta ja Hengestä sekä niistä riippuvainen; "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme", kirjoittaa evankelista Luukas Pyhässä Hengessä (Apt 17:26-29; 2Tm 3:13-17). Eikä tämä ole mitään sukua pakanalliselle panteismille, opille kaiken luodun jumaluudesta. -Luoja ja luotu ovat nimitystensä mukaisessa suhteessa toisiinsa.

Jumalan Sanan ilmoittaman ja hengellisesti koettavissa olevan todellisuuden olemassaolon kohtaaminen sellaisena kuin se on asetettu ja ihmisille ilmoitettu, on kuitenkin kaikelle ateistiselle ja tai agnostiselle (= joka väittää ettei ole olemassa tietoa, jonka perusteella voidaan olla enempää ateisteja kuin teistejä, Jumalaan uskovia), naturalistiselle, sekä myös "teologien uskonnolliselle tieteelle" mahdoton kohdattavaksi. Tämä tosiasia tulee varsin selväksi myös siinä kahden kirjan 600-sivuisessa keskustelukirjeenvaihdossa, minkä teol.tri, piispa Juha Pihkala ja agnostikko, tähtitieteen prof. Esko Valtaoja keskenään kävivät. Kummallakin osoittautuu olevan paljon inhimillistä älyä ja tietoa (tietenkin: tähtitieteen professori! - piispanviran vaatimuksista tiedän vain, että raamatullinen usko on rasite/este sekä viran saamiselle että sen hoidolle), mutta ei nimeksikään hen-gellistä, ainutta tosi viisautta; sillä "Herran pelko" - uskonkuuliaisuus Hänelle ja Sanalleen" - on "viisauden alku" Ps 111:10; Snl 9:10). Raamatun Jumalan Sanana annetaan ymmärtää olevan vain eräänlainen sepitteellinen ihmisten käsityskuvitelmakooste, pääosin vielä aivan eri aikaan kyhäilty, kuin miten siinä ilmoitetaan asian olevan.

Molempien miesten jumalaton ihmiskäsitys, "yksi eläinlaji", on ensinnäkin lähtökohtana, kun keskustelijat kirjoittavat toisilleen "viisaita" maailmasta, jossa elämme, sekä ihmisestä ja hänen suhteestaan maailmankaikkeuteen ja Raamatun ilmoittamaan Jumalaan. Pihkala kirjoittaa ensimmäisessä keskustelukirjassa.

"Lastemme kypsyminen aikuisuuteen kestää pidempään kuin millään muulla eläimellä" (Nurkkaan ajettu Jumala, s. 195).

Kaikkineen vuoropuhelussa käydään läpi lähestulkoon kaikki kuviteltavissa olevat ihmisviisastelevat näkökulmat aiheeseen Jumalan olemassaolosta ja tai olemattomuudesta - paitsi ainut, mikä voisi asiaa varsinaisesti valaista: todellinen Sanan Valo (Ps 119:105), ja kaiken luodun yläpuolella olemassa olevaksi osoitetun Luojan toiminta käytännössä uskovien elämässä, historiassa, nykyajassa ja tulevaisuudessa.

Kuten olemme todenneet, Sana vääjäämättä johdattaa mm. sen tosiasian kohtaamiseen, että fysikaalinen luonnontieteellinen maailmanjärjestys kumoutuu merkittävältä osaltaan tilapäisesti joka kerta, kun tapahtuu raamatullinen ns. ihme, mikä tahansa. Tämä kiistatta osoittaa fysikaalisen maailmankuvan yläpuolella olevan Kaikkivaltiaan olemassaolon. Mutta kumpikin vuoropuhelija - piispakin siis - ohittaa tämän tosiasian niin kuin sitä ei olisi olemassakaan. Tämä voi selittyä vain sillä, ettei heidän maailmassaan siis ole juuri mitään tästä hengellisesti koettavissa olevasta tosiasiasta. Joten ei ihme, kun keskustelukirjeitä on luonnehdittu "tasapeliksi" ja kirjoittajat palkittu (Pihkala - Valtaoja: Nurkkaan ajettu Jumala, v. 2004; Tiedän uskovani - uskon tietäväni, v. 2011). -Tämän maailman "viisauksia" kestää kyllä veivata, eikä pimeyden hämmentäminen silti milloinkaan osoita iankaikkisen Valkeuden valoa.

Yliopistoteologeihin (joita Pihkala kirkon virkansa ohella myös edustaa /on edustanut) vedoten prof Kari Enqvist kirjoittaa Raamatusta tieto-/todistuslähteenä:

"Raamattu... on yliopistoteologien mukaan pääosin sepitettä... Ihmiskokemuksiin palaamme vielä myöhemmin. Historiaan voi tässä yhteydessä viitata.. kansakuntien kohtaloihin tai sitten Raamatun historiallisuuteen: uskomukseen, että erityisesti Uuden Testamentin kuvaamat tapahtumat ovat todenperäisiä. Lienee kuitenkin selvää, että valtaosa evankeliumien tapahtumista on legendaa. Epähistoriallisin on Johanneksen evankeliumi, jossa Jeesuksen suuhun pannuista sanoista pidetään aitoina korkeintaan yhtä prosenttia" (Uskomaton matka uskovien maailmaan, v. 2012, s. 9,54,55).
Prof Enqvist ei siis koskaan tehnytkään kertomaansa "uskomatonta matkaansa uskovien maailmaan", vaikka lukikin Raamattua ja poikkesi pistokokein uskontojen ja uskonnollisuuden kuolleeseen ja tunkkaiseen maailmaan.

Eikä Esko Valtaoja jää yhtään heikommaksi:

"Kuka tosissaan uskoo, että koko maailmankaikkeuden kaikkivaltias luoja välittää siitä, syömmekö sipulia tai kenen kanssa harrastamme seksiä... neitseestä syntyminen on mahdotonta Homo sapiensille, kuolleista nousemisesta puhumattakaan" (Kaiken käsikirja, s. 177,184).

Homo sapiensille neitseestä syntyminen ja kuolleista nouseminen ovatkin mahdottomuuksia, mutta Jumalan Poika voi syntyä ihmiseksi neitseestä ja Jumala, kaiken Luoja voi, sekä suoraan, että palvelijoidensa kautta, herättää kuolleista - kuten on tehnytkin monta kertaa, myös nykyajassa (Esim. Valtter Luoto: Merta päin. Lähetysmatkoilla Toimi Yrjölän mukana, 1999, s. 130-138; 205-212). Kun Jumala Toimi Yrjölän kautta herätti kuolleita lähetyskentillä, se on tietysti vain äärettömän pientä verrattuna siihen ihmeiden ja tunnustekojen valtavaan määrään, mitä Hän kaikkineen on kansansa kautta maailmassa tehnyt ja yhä edelleen, Sanansa mukaisesti, tekee. Jeshua:

"Totisesti, totisesti Minä sanon teille: joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat - - - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin (Jh 14:12; 10:32-36)
Kuten olemme todenneet, hiukkasfyysikot tuntevat sen, että kausaliteettia, tapahtumisten syitä ja seurauksia, ei voida osoittaa kuin tietyllä todennäköisyydellä. Mutta Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta seuraavaa "aukkoa" mittaamattomasti suurempi aukko todellisuuden kuvaamisessa syntyy siitä, kun jätetään Raamatun ilmoittama ja koettavissa oleva hengellinen todellisuus kattavuutta tavoittelevaksi ilmoitetun maailmanselityksen ulkopuolelle.

Vaikka tunteekin Raamatun ilmoittamat hengelliset lainalaisuudet mm. siitä, miten uskomattomat, uudestisyntymättömät ihmiset, on "tämän maailman jumala sokaissut ja vanginnut tahtoansa tekemään niin, ettei heille loista se Valkeus, mikä läh-tee Kristuksen kirkkauden evankeliumista" (2Kr 4:1-6; 2Tm 2:23-26), so. ylipäätään Jumalan Sanasta, täytyy siltikin ihmetellä sitä, että miten inhimillisesti noin älykkäät ihmiset alentuvat edellä kuvatulla tavalla tekemään näin totaalisen, julkisen älyllisen itsemurhan ihmisten edessä, kuin mitä heidän ateistiset & agnostiset ja uskonnolliset kirjoituksensa edustavat !? Selityksenä voi todellakin olla vain tuo, että "Päämies vaatii" heitä julistamaan alkuperäistä sanomaansa: "Onko Jumala todellakin sanonut... ette suinkaan kuole, vaan tulette tietämään..." (Mka 7:3; 1Ms 3:1-5).

Sekä ateisti Enqvistin että agnostikko Valtaojan ja kaltaistensa tiedemiesten ja -naisten kiihkeät Raamatun mitätöintiyrityk-set todistavat heistä kuitenkin samalla sen merkillepantavan asian, että he hyvin ymmärtävät että jos (ja kun) Raamattu on totta, heidän sekä ateisminsa että agnostisminsa tieteelliseksi uskottelemat perustukset romuttuvat kertaheitolla.

Pelkästään lihan mukaan syntyneelle enemmistölle on uskominen raamatullisessa merkityksessä kuitenkin mahdottomuus, koska heidän sydämiään, ymmärrystään ja tekemisiään vallitsee tämän maailman jumalan henki ja tarkoitusperät; hengellisen todellisuuden omakohtainen kokeminen ja siten todentaminen on sidottu Jeshuan sanoihin:

"Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko Minä omiani" (Hb 4:2; 11:3; 2Kr 4:3,4; 2Tm 2:23-26; Jh 7:17).

Saatana sanoo heidän sydämissään aina, kuten ihmisille alussakin: "Onko Jumala todellakin sanonut... ette suinkaan kuole, vaan tulette tietämään..." (1Ms 3:1-5). Tämän maailman jumalan, murhaajan ja valheen isän (Jh 8:44), suurimmat valheet sokaisemilleen nykyihmisille ovat, ettei häntä ja Jumalaa ole. Mutta molemmat ovat.

Jumalan luomistöitä alkuaan ovat sekä uskovat että uskosta osattomat ihmiset. Ja todella ihmeellisiä he pelkästään luonnollisenkin syntymänsä perusteella ovat. Jo ihmisen nuppineulanpään kokoisen, hedelmöittyneen munasolun geneettinen koodi ja teleonominen (päämäärätietoinen, tavoitteellinen) informaatio sisältää kaiken siitä kehittyvän ihmisen tulevaa rakentumista, ominaisuuksia ja toimintoja ohjaavan aineksen.

Ihmisen "rakennus- ja toimintaohjeet" sisältävä DNA -nelikirjainkoodisto sisältää kolme ja puoli miljardia "kirjainta". Jos se kirjoitettaisiin kirjaksi, tulisi siitä n. 500 000 sivuinen teos (prof. A. Wilder-Smith: Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota, s. 79). Ja jos koodia luettaisiin nopeudella yksi kirjain sekunnissa, lukeminen kestäisi yli 30 vuotta (prof. T. Puolimatka: Usko, tiede ja evoluutio, s. 227, 228).

Kansainvälisesti palkittu biokemisti ja tiedemies, mm. kansainvälistä tiedemiesryhmää Sveitsissä johtanut, prof. Matti Leisola kirjoittaa aiheesta prof. Wilder-Smithin em. teoksen suomennoksen esipuheessa, s. 5:

"Biologisen elämän ydin on solun geenistöön koodimuodossa talletettu informaatio, joka ohjaa kaikkia yksityisen solun ja monisoluisen organismin biologisia toimintoja. Koodattu informaatio ei koskaan synny luonnon sattumanvaraisten ilmiöiden tuloksena. Täten uusdarwinistisen kehitysteorian perusväittämät eivät ole - vastoin yleistä käsitystä - luonnontieteellisellä pohjalla".

Suomalaisten skeptikkojen 1987 perustama Skepsis ry on perustanut "Huuhaa"-palkinnon, mikä jaetaan vuosittain pseudotieteen (so. valhe-/näennäistiede) aseman vakiinnuttamisesta. Skeptismi on oppi, minkä mukaan ihminen ei voi saavuttaa varmaa tietoa (Wikipedia). Vuonna 2004 Skepsis ry. "myönsi" palkinnon prof. Leisolan johtamalle Teknillisen korkeakoulun laboratoriolle. Skepsis ry:llä on olemassa myös Sokrates-palkinto. Se myönnettiin 2010 prof. Esko Valtaojalle "ansiokkaasta tieteellisen maailmankuvan levittämisestä". - Skepsis ry. ilmentää toimillaan hyvin tiedemaailman henkeä.

Geneettisen koodin ja teleonomisen informaation synnyn, evoluutio-opin yhtenä keskeisenä kompastuskivenä, osoitti ensimmäisenä em. kolminkertainen tohtori prof. Arthur Wilder-Smith v. 1974 julkaisemassaan teoksessa The Creation of Life (Elämän luominen). Nykyään maailmassa on paljon mm. huipputason biologeja, jotka ovat täysin tietoisia siitä, että informaatioteoreettisessa valossa sekä darwinistisella että ns. "synteettiseksi evoluutioteoriaksi" naamioidulla uusdarwinistisella evoluutio-opilla, on vain hyvin vähän tekemistä todellisen luonnontieteellisen totuuden ja todellisuuden kanssa.

Francis Crick, James Watson ja Maurice Wilkins saivat 1962 lääketieteen Nobelin DNA:n molekyylirakenteen ja sen mer-kityksen keksimisestä. Mutta vieläkään ei tiede ole pystynyt esittämään mitään DNA-koodin alkuperästä, kuten lääkäri Pekka Reinikainen kirjassaan toteaa (Darwin vai älykäs suunnittelu, s. 56).

Raamatusta käy ilmi, että Jumalan luova Sana (baaraa) on tuo "koodi- ja informaatiolähde" (Jh 1:1-3; 1Ms 1:1-31; Ps 33:9; Rm 4:17; 2Pt 3:5-7; Hb 11:3). Sana ilmoittaa, että kun Jumala alussa loi ihmisen, Hän 1) teki ihmiselle ruumiin "maan tomusta", kuolleesta aineesta ja 2) "puhalsi häneen Elämän hengen [ml. geneettisen koodin ja teleonomisen informaation]; ja niin ihmisestä tuli elävä sielu",1Ms 2:7). Tämä raottanee (aivan mitättömän pienen) aavistuksen ovea ymmärtää inhimillisesti jotakin myös Kaikkivaltiaan ihmiselämää koskevasta ennalta tietämisestä; tietäähän ihminenkin jotakin esim. suunnittelemansa koneen tulevaisuudesta, sen toiminnallisista ominaisuuksista, osien kestosta, jne.

Hän loi Sanallaan ja Hengellään sekä uuden ihmisyksilön aineettoman hengen/sielun, että tälle aineellisen, biologisen ruumiin ajallisen elämän asunnoksi. Eikä ole vain niin, että Jumala olisi asettanut elämän "kuolleeseen" aineeseen siten kuin Kirjoitukset ilmoittavat Hänen tehneen luodessaan ensimmäisen ihmisen maan tomusta. Jeshuan ihmiseksi tulemisessa Hän on osoittanut, että Henkensä kautta Hän voi Sanallaan asettaa tahtonsa mukaisen geneettisen koodin ja teleonomisen informaation myös jo olemassa olevan elämän yhteyteen. Näin syntymästä ilmoitettiin:

"Pyhä Henki tulee sinun yllesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut... mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä; sentäh-den myös se Pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi" [Lk 1:35; Mt 1:20].

Kuinka paljon Jumalan hedelmöittämässä neitsyt Mirjamin nuppineulanpään kokoisessa munasolussa oli "informaatiota", emme tiedä. Tiedämme vain, että siinä ruumiissa minkä neitsyt Mirjam synnytti tähän maailmaan, asui virheetön ja synnitön "totinen ihminen" ja "Jumala lihassa" (Jes 9:5; Jh 1:9; 1Tm 2:5; 3:16; Hb 4:14,15).

Ihmisestä puhuessamme on olennaista muistaa, että ihminen ei ole vain biologiaa, vaan "Henki, sielu ja ruumis" (1Ts 5:23). Vain fyysinen ruumis aivo- ja hermotoimintoineen on biologiaa ja "sähkömagnetismia", Henki ja sielu ruumiissa asuvaa kuolematonta aineettomuutta ja tietoisuutta, jotka voivat kommunikoida ruumiin ulkopuolelle myös ilman sen aistitoimintojen välitystä, ja jotka eivät lakkaa olemasta, kun biologisen ruumiin elämä päättyy. "Kuka tuntee ihmisen hengen, joka nousee ylös, ja eläimen hengen, joka vaipuu alas [alkuteksti Srn 3:21]... tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin" (Srn 12:7; 1Ms 2:7).

Raamatun ilmoituksen ja todellisen tieteen välillä on aina sopusointu. Sikäli kun nykyaikainen luonnontiede ja aivotoiminnan tutkimus ovat tulleet tuntemaan, esim. elämän syntyyn (mitä ne eivät juurikaan ole tulleet tuntemaan), aineen olemukseen ja ihmisen aivotoimintaan liittyviä kysymyksiä, ne ovat aina vahvistaneet sen mitä Raamattu ilmoittaa. Tämä koskee sekä elämän syntyä ja ihmisen olemusta yleensä, että mm. fysikaalisen ja kemiallisen aineellisen aivotoiminnan suhdetta (lähinnä aineettomaksi ymmärrettävään) tietoisuuteen ja Jumalaan.

Huomattavan vakuuttavasti on osoitettu mm., että tietoisuus voi tehdä itsenäisiä havaintoja biologisen aivotoiminnan sille välittämistä asioista, ja että ihmisen tietoisuuteen voidaan olla yhteydessä sen "ulkopuolelta", myös ohi aistitoimintojen (A. Wilder-Smith: Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota). Ihmisen tietoisuus ei suinkaan ole vain fysikaalista, kemiallista aivotoimintaa, "sähkömagnetismia" ja biologiaa. Se on syvimmiltään jotakin aivan muuta, se on "elämän henki / kuolematon sielu" ihmisessä.

Edellä sanottuhan vain vahvistaa mm. sen Raamatun ilmoittaman asian, että tietoisuus ei lakkaa olemasta, kun biologinen aivotoiminta päättyy, ja että ihminen voi "kuulla" Jumalan puheen aineettomassa tietoisuudessaan, "sisimmässään", myös ilman aistitoimintojen välitystä sekä hereillä että unessa ollessaan, juuri niin kuin Raamattu osoittaa (vrt. esim. Lk 16:19-31; 2Kr 12:1-10; Job 33:12-30; 1Ms 2:15-17; 1Sm 3:1-14; Mt 1:18-25; 2:12-23; Lk 12:4,5; ja Santala edellä sanasta nefesh).

Mutta kuten totesimme, tieteellä ei tosiasiassa ole oikeastaan mitään käsitystä elämän synnystä, eikä myöskään ihmisen tietoisuuden olemuksesta. Tiede ei ole kyennyt määrittelemään edes sitä, mitä elämä on, puhumattakaan sen alkuperästä:

"Tiedemiehet eivät ole päässeet yksimielisyyteen elämän määritelmästä. Elämän ja elottoman ero ei ole niiden sisältämässä aineessa, vaan siinä, miten aine on järjestynyt.. [elämän] järjestys on mahdollista koska elämä kykenee käyttämään ener-giaa ohjelmoidusti. Esimerkiksi DNA-molekyylin kemiallisten sidosten rakentaminen vaatii valtavan energiamäärän ja mo-nimutkaisen kokoonpanolinjan.. DNA ei voi syntyä itsestään luonnossa olevista molekyyleistä" (Reinikainen: Darwin vai älykäs suunnittelu, s. 55).
Sama perimmäisiä kysymyksiä koskeva tieteen neuvottomuus ja tietämättömyys koskee myös ihmisen tietoisuuden ymmärtämistä. Ihmisen tietoisuus todettiin suureksi mysteeriksi mm. 11.9.2008 YK:n suojissa järjestetyssä kokouksessa. Neurotieteilijät eivät ole pystyneen selittämään, kuinka tietoisuus syntyy hermosolujen sähköisestä toiminnasta (emt s. 77,78 / mindbodysymposium.com).

"Alkuräjähdys" elämän synnyn alkuperusteena ja "evoluutio" lajien monimuotoisuuden selityksinä, ovat vain ateististen naturalistien tyhjän päällä olevaa maailmankatsomuksellista uskottelua ja oppirakennelmia. Alkuräjähdys ja evoluutio-oppi ovat luonteeltaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan vastustavien ihmisten uskonto, ateistinen uskomusjärjestelmä, jolla ihmiset koettavat todistella itselleen ja toisilleen jumalattoman käyttäytymisensä oikeutusta ja riippumattomuuttaan Raamatun Juma-lasta, Hänen auktoriteetistaan ja ilmoituksestaan.

Todellinen luonnontiede(kin) on jo kauan sitten osoittanut perusteettomaksi/kestämättömäksi ja jo tilastollisen todennäköi-syydenkin valossa mahdottomaksi (että sattumalta olisi voinut tapahtua) kehitysopin mukaisen lajien välisen makroevoluution, vaikka tunteekin mutaatioina esiintyvän lajien sisäisen mikroevoluutioksi kutsutun geenivirheen. Luonnonvalinnan ei ole koskaan osoitettu ylittäneen lajien välistä rajaa, eikä se voi olla elämän synnyn taikka lajin geneettisen koodin ja informaation lähde - niiden on täytynyt ensin tulla siihen aineen "ulkopuolelta".

Aineella itsessään ei ole tarvittavia ominaisuuksia geneettisen koodin tuottamiseen. Tämän tosiasian, ja siten "Kaiken teorian" yhden täyttämättömän aukon, toteavat—tahtomattaankinko (?)—myös jotkut tiedeyhteisön "naturalistit". Vuoden 2009 Tieteen päivien teemana oli evoluutio. Päivien antina jälkeenpäin julkaistussa Kaikki evoluutiosta -kirjassa yhtenä kirjoittavan biologi, FT, dos. Kirsi Lehdon teksti on tästä kaunis esimerkki:

"Elämä on siis syklinen prosessi—automaatti, jossa geneettinen informaatio tuottaa toiminnallisia proteiineja, ja nämä puolestaan kopioivat ja ylläpitävät geneettistä informaatiota. Tämä itseään ylläpitävä automaatti on äärimmäisen monimutkainen ja hienosäädetty. Se ei millään pysty käynnistymään itsestään, vaikka kaikki prosessiin tarvittavat komponentit (esimerkiksi tuoretta hajotettua solumassaa) pantaisiin samaan kattilaan. Elämän syntyyn liittyy samanlainen kysymys kuin klassiseen kanan ja munan ongelmaan: kumpi tuli ensin - proteiineja koodaava informaatio vai informaatiota ylläpitävät proteiinit? Jos jompikumpi oli ensin, miten se synnytti toisen ja miten niiden yhdessä muodostama koneisto käynnistyi?
Ratkaisu "kumpi tuli ensin" -kysymykseen löytyy edellä mainitusta kopioitumisen välttämättömyydestä... toimivia proteiineja ei voi syntyä ilman geneettisen materiaalin ohjausta. Geneettisen materiaalin piti siis olla olemassa ennen proteiineja" (emt. s. 44).

Vasta siis, kun olemassa on kunkin lajin vaatima geneettinen koodi, on mahdollista, että minkään lajin ainutkaan solu voi olla olemassa. Tosiasiallista tilannetta naturalistisessa tiedemaailmassa, koskien geneettisen koodin, elävän solun, elämän yleensä ja eri lajien syntyä, valaisevat hyvin alansa ehdottoman huipputiedemiehen, saksalaisen tri, prof ja biotieteiden tiedekunnan varadekaani Siegfried Schererin paljonpuhuvat sanat:

”Tiedämme, että tietyn lajin sisällä tapahtuu mikroevoluutiota. Uskon, että Jumala loi ne lait, joiden mukaan tämä kehitys tapahtuu. Sen sijaan ne mekanismit, joiden mukaan makroevoluutiota eli siirtymistä eläinlajista toiseen sanotaan tapahtuneen, eivät riitä selittämään esimerkiksi uusien ruumiinosien tai uuden informaation syntyä. Biokemistinä voin sanoa varmuudella, ettei meillä [tieteellä] ole aavistustakaan, miten elävä solu on voinut syntyä. Se on täysi mysteeri ... Emme pysty selittämään elämän monimutkaisuutta ja nerokkuutta ilman Luojaa” (Uusi Tie -lehti, 25.7.2013).
Jos "alkuräjähdys" elämän synnyn alkuperusteena ja evoluutio-oppi sen monimuotoisuuden, ihminen mukaan lukien, selityksinä olisivat totta, merkitsisi se ajatusleikkinä karkeasti vastaavaa mahdottomuutta kuin esim., että nykyaikaisen matkustajalentokoneen sisältämien materiaalien lähtöaineet voisivat miljardien vuosien kuluessa ilman ulkopuolista niihin vaikuttamista itsessään vain järjestäytyä kaikeksi siksi rakenteeksi ja johdonmukaisesti toimivien teknillisten ominaisuuksien kokonaisuudeksi, mitä tällainen kone on. Ja lentokone—jolta lisäksi vielä puuttuu elämä&mdash:on sentään hienouksien ja monimutkaisuuden suhteen mittaamattomasti kauempana ihmisestä kuin vaikkapa vasara lentokoneesta. -Pelkkä ajatus ihmisestä, elämästä ja sen monimuotoisuudesta alkuräjähdyksen ja evoluution tuotteena on todella yhden lajin "Marxin oopiumi-uskontoa" kansalle.

Evoluutio-opin epätieteellisyydestä kirjoittaessaan prof. Leisola siteeraa paleontologi Colin Pattersonia, jota pidetään alansa arvostettuna asiantuntijana, joka on vuosikymmeniä tutkinut evoluutioon liittyviä kysymyksiä:

"Marraskuussa 1981... Patterson puhui yli 50 asiantuntijalle... New Yorkissa... Puheessaan Patterson kertoi eräänä aamuna heränneensä ja tajunneensa, että 'koko elämäni minua on huiputettu ottamaan evoluutio ilmoitettuna totuutena'. Edelleen hän totesi, että huolimatta kahdenkymmenen vuoden evoluutiotutkimuksistaan, hän ei vieläkään tietänyt yhtään varmaa asiaa evoluutiosta. Kokouksen asiantuntijoille hän esitti seuraavan julkisen kysymyksen: 'Voitteko kertoa minulle jotain, mitä tiedätte evoluutiosta, minkä tahansa tosiasian?' Saman kysymyksen hän oli esittänyt evoluutioteoreetikkojen kuului-sassa kokouksessa Chicagossa lokakuussa 1980. Kummassakin tapauksessa hänen kysymystään tervehdittiin hiljaisuudella. BBC:n haastattelussa 04.03.1982 Patterson kutsui evoluutiota 'tarinoiden kertomiseksi'; New Yorkin kokouksessa hän kutsui evoluutioteoriaa 'antiteoriaksi', joka tuottaa 'antitietoa' ".

Esim. ns. "Neandertalin ihminen", minkä "evoluutiotiede" on pitkään määritellyt yhdeksi kaukaiseksi (250000-28000 vuotta sitten eläneeksi) "esi-ihmiseksi", nykyihmisen yhdeksi esiasteeksi, on tosiasiassa osoittautunut genomiltaan, perimältään, kaltaiseksemme ihmiseksi. Vanhin kuviteltu teoreettinen "esi-isän ikämääritys, mitä evolutionistit ovat jollekin "luomukselleen" tehneet on ollut 4 400 000 vuotta. "Afrikan Eevaksi" nimetyn kuvitteellisen, neandertalilaisen (ja meidän) teoreettiseksi esi-äidiksi määritellyn, "molekyylikello"-iäksi on annettu 200000 vuotta. Ikämääritys perustuu kuviteltuihin mutaationopeuksiin mitokondrio - DNA:ssa (mtDNA). Tällainen iänmääritys ja pitkälle menevien muiden johtopäätösten tekeminen näillä perusteilla on evoluutio-ennakkositoumuksille perustettua, lähes täydellisen mielivaltaista, mikä näkyy mm. tehtyjen ikä-arviointien tolkuttomista hajonnoista (4 400 000 - 6000 vuotta). DNA alkaa hajota jo muutaman tunnin kuluttua kuolemasta, koska elävien solujen aktiiviset korjausmekanismit eivät enää toimi. Hajoamiseen liittyy DNA-molekyylien sidosten katkeamista ja pitkien DNA-pätkien hajoamista niin lyhyiksi, ettei niistä lopulta voi saada enää minkäänlaista luotettavaa informaatiota.

Prof Lubenow viittaa kirjassaan (2004) "melko tuoreeseen" Sience (Tiede)-lehden artikkeliin, minkä mukaan tuo mtDNA- "kello" saattaa käydä jopa 20 kertaa nopeammin kuin on kuviteltu. Tällöin esim. kuvitteellisen "Afrikan Eevan" ikä olisi vain 6000 vuotta. Voidaan tietysti kysyä, että mitä perusteita on pitää ajoitusta n. 6000 v. pätevämpänä kuin "ajoitusta" 4 400 000 vuotta? Sen puolesta puhuu tietysti mtDNA:n säilymisongelmat ja monet muutkin asiat, mutta pääperuste on siinä, että n. 6000 vuotta yhtyy Raamatun Sanaan. Jumalan Sanan ja tieteen yhden teoreettisen määrittelyn yhtyminen on mittaamattomasti painavampi todistusyhdistelmä kuin evoluutio-ennakkositoumuksille rakennetut mielettömät "laskelmat".

Tieteen keinotekoiset "evoluutioryhmät", esim. Homo neandertalis ja "nykyihminen, Homo sapiens", ovat tosiasiassa olleet samaan aikaan eläneitä Jumalan ihmisiksi luomia, yksiä ja samoja ihmisiä (prof. M. Lubenow, Myytti apinaihmisistä. Kiista fossiilien ajoituksista, mm. s.155, 281; Reinikainen: Darwin vai älykäs suunnitelma, s. 86, 87).

Mitä lähemmäksi yksinkertaisista elävistä organismeista tullaan kohti ihmistä, sitä suurempi on geneettisen informaation määrä, ja aina kun tapahtuu mutaatio, geneettisen informaation määrä vähenee (S. Scherer & R. Junker: Evoluutio. Kriittinen analyysi, s. 285 (suom.) 2007; biologi, tri Lior Regev, esitelmä "Kreationismi vs. Evoluutio", Vaasa 22.10.2006). Siis myöskään mutaatio ei siten koskaan ole eläimistä ihmistä kohti vievää kehitystä, vaan vie aina vastasuuntaan. Mutaatio on aina luonteeltaan monisoluisia organismeja tuhoava mekaaninen vaurio DNA-tietonauhassa ja perintötekijöiden kopioitumisessa, eikä koskaan mikään uuden lajin tuottava muutos biologisen innovaation merkityksessä (Reinikainen: Darwin vai älykäs suunnitelma, s. 31-35). Mutaatiosta käytetty nimitys mikroevoluutio on siksi sekin omalla tavallaan harhaanjohtava käsite, koska sillä viitataan ikään kuin kehitysopilliseen innovatiiviseen uusien lajien tuotantoon, mitä ei ole olemassa.

Evoluutio on harhainen ja harhaanjohtava käsite, eikä kaikilta osin tiedettä. Se ei täytä edes luonnontieteellisiä, havainnoitavissa olevassa todellisuudessa todentamisen kriteerejä, kun se kulkee kokonaan ohi hengellisen todellisuuden kumoamattoman olemassaolon. Tämä tarkoittaa mm. Raamatun kiistatonta historian ennalta ilmoitusta sekä sen ilmoittamaa luonnontieteellisten lainalaisuuksien tapauskohtaista kumoutumista merkitsevien ns. "ihmeiden ja tunnustekojen" olemassaolon todellisuutta seurakunnassa ja sen kautta maailmassa.

Darwinismi ja synteettinen evoluutio-oppi (uusdarwinismi) eivät mm. siksi ole em. merkityksessä luonnontiedettä, vaan lähinnä luonnonfilosofiaa - ja huonoa sellaista. Mutta siitä huolimatta kehitysoppi tieteellisyyden nimissä vallitsee yleisesti ihmisten sydämiä, tämän maailman ateistinen "tiedeyhteisö", sen "teologiat", ja kirkkolaitos seurakunnan väärennöksenä, pimeyteen johdattamisen ja myös siellä pitämisen edelläkulkijoina ja esitaistelijoina. Uskonnollisen evoluution esitaistelijat, ovat täydellisesti alistetut jumalattomalle kehitysopille. Se onkin luonnollista, koska molemmat, evoluutio-oppi ja uskonnot yl., ovat lähtökohdiltaan ja syvimmältä olemukseltaan tämän maailman ateistisia uskontoja. Uudestisyntymättömien vallitsemina instituutioina niillä ei voikaan olla hengellistä, elävää uskonsuhdetta Jumalaan ja Hänen Sanaansa; ne ovat täysin tässä talutusnuorassa: "onko Jumala todellakin sanonut?, ja "ette suinkaan kuole, vaan..." (1Ms 3:1). Ilman pelastavaa uskoa ja Pyhää Henkeä oleville ja evankeliumin torjuville käy Sanan kohdalla se, mikä on Kirjoitettu: "...heidän kuulemansa Sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat" (Hb 4:2).

Prof. Matti Leisola kirjoittaa evoluutiosta uskontona ja sen asemasta tämän maailman uskontojen valona ja "absoluuttisena totuutena". Hän siteeraa katolisen jesuiittapappi Pierre Teilhard de Chardinin lausumaa evoluution asemasta: "Evoluution asemaa uskontona ja uutena absoluuttisena totuutena kuvaa hyvin jesuiittapappi... Pierre Teilhard de Chardinin lausuma, jota vuosisatamme ehkä tunnetuin evoluutiobiologi Theodosius Dodzhansky mielellään lainasi: 'Evoluution edessä kaikkien teorioiden, kaikkien hypoteesien ja kaikkien järjestelmien täytyy tästedes kumartua ja joka niiden täytyy tyydyttää ollakseen mahdollisia ja tosia. Evoluutio on valo, joka valaisee kaikkia tosiasioita, rata, jota kaikkien ajatusmallien täytyy seurata'. Selkeämmin tätä evoluution uskonnollista asemaa on tuskin kukaan ilmaissut" (teoksessa Reinikainen: Unohdettu Genesis, s. 434-456).

Kirkkolaitoksen kristinuskonto ja sen suhde Raamattuun, Jumalan Sanaan, on täydellisesti alistettuna tuolle yllä olevalle jesuiittapapin määrittelemälle "evoluutiovalolle". Mm. Pohjalaisen maakuntalehti Ilkan viikonloppunumeroiden ja tiistain (8-9, 11.6.2013) omistamat neljän sivun artikkelikokonaisuudet "homous/lesbous- ja evoluutiopakanuudelle, mukaan lukien Suomen Lähetysseuran homoparin "siunaamisen lähetystyöhön", antavat yhtenä esimerkkinä vakuuttavan kuvan siitä pimeyden voimien hirvittävästä saatanallisesta hallinnasta, minkä vallassa uskonnollinen kirkkojen maailma on. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola ja tekstin kirjoittaja tietävät Ilkan artikkelissa "Ilon sanoma" kertoa mm.:

"Suhtautuminen tieteelliseen tietoon ja seksuaalivähemmistöihin jakavat... kirkon jäseniä... Kirkon oppineet kannattavat yleensä aselepoa tieteen ja uskonnon välillä... tieteen löydökset haastavat uskonnon tiedollista sisältöä, siitä ei päästä mihinkään... esimerkiksi evoluutioteoria on tänä päivänä vankemmalla tieteellisellä pohjalla kuin koskaan. Sen kyseenalaistaa enää uskovaisten fundamentalistinen äärisiipi. -Kukaan ei voi kiistää, ettei evolutiivinen malli olisi ristiriidassa sen kanssa, miten kristillinen maailmankuva on asiat alun perin esittänyt". Piispainkokouksen sihteeri teol.tri Jyri Komulaisen mukaan myös "Meditaatiota ja Joogaa voidaan harrastaa kirkon piirissä tietyin varauksin (Ilkka 9.6.2013, s, 11).
Kaikki tämä edellä oleva on esimerkkiä ja heijastumaa saatanan ja pimeyden voimien inspiroimasta uskonnollisen evoluution etenemisestä vihollisen vallassa olevissa ihmisissä ja heidän miehittämissään instituutioissa.

Pekka Nisula kirjoitti ansiokkaasti tosiasioita tuosta kirkon darvinistisesta evoluutiokristinuskonnosta Etelä-Pohjalaisen pai-kallislehden "Sunnuntaiksi"-kirjoituksessa otsikolla "Raamatuntutkimuksen Kristus-vihapuheet", mm. näin:

"Evoluutioajattelu, joka tänä päivänä kokonaisvaltaisesti ohjaa yhteiskuntaa ja sen ajattelua, muodostaa kansankirkonkin Raamatusta poikkeavan uuden uskon pohjan. Raamatun oppi on nyt sopeutettuna evolutionistiseen dogmaan.

Kirkossa vallan saanut kriittinen raamatuntutkimus on kehitysopin sovellus omalla alueellaan. Tutkimuksessa voidaan käyttää vain sellaisia menetelmiä, jotka selittävät Raamatun tekstien synnyn osana yleistä uskonnollista evoluutiota. Lähtöoletuksena on uskonnollinen kehitysprosessi, jossa uskonnot kehittyivät alkukantaisista luonnonkansojen uskomuk-sista yhä kehittyneempiin muotoihin. Prosessi on yhtä luonnollinen kuin [väitetty] biologinen evoluution prosessi, missä yksinkertainen kehittyy monimutkaiseksi. Raamatun tekstit oletetaan hajanaisiksi kokoelmiksi erilaisista uskonnollisista lähteistä koottuja ristiriitaisia jumalakuvia ja uskonnollisia käsityksiä, jotka ovat eri tasoillaan uskonnollista evoluutiotaan.

Historiallis-kriittinen näkemys alkoi vaikuttaa maassamme 1800-luvun lopulla.. Vuonna 1972 julkaistiin kriittiseen raamatuntutkimukseen perustuva piispojen 12 teesiä Raamatusta... Historiallinen metodi on yhteisnimitys menneisyyttä tutkivan tieteen käyttämille eri menettelytavoille, joita käytetään Jumalan todellisuuden kieltävässä viitekehyksessä. Osa-alueiden tutkimustuloksia yhdistää yhteinen oletus uskonnollisesta evoluutiosta. Tuloksista tehtävien kokoavien yhteenvetojen ja johtopäätösten lähtökohdaksi on nostettu darvinistinen luonnontiede kriteereineen.

Tältä pohjalta määritellään Raamatun luotettavuus, meitä ympäröivä todellisuus, ihmisen lähtökohta ja tarkoitus. Tähän maailmaan rajoittuva ja rajallisiin aisteihimme perustuva tutkimus merkitsee sitä, että Jumalaa ei enää tarvitse pitää min-kään tapahtuman aiheuttajana. Raamatun ihmeet ja Jumalan sanallinen yhteydenotto (piispojen teesi 2.) ovat mahdottomia.

Kriittisen tutkimuksen vuorovaikutusperiaatteessa kaikki tapahtumat ovat vuorovaikutuksessa ja vastaavuussuhteessa katkeamattomassa maailmansisäisessä syy-yhteys ketjussa (Troeltchsin lait). Tässä periaatteessa nykyhetki on ratkaiseva. Jotta voitaisiin uskoa jonkin tapahtuman tapahtuneen, on tälle löydettävä selkeä vastaavuus ajastamme, myös Jeesuksen ylösnousemukselle. Ellemme vastaavuutta löydä, ylösnousemusta ei tämän mukaan ole tapahtunut. Ei edes silminnnäkijöi-den kuvauksia pidetä luotettavina, elleivät ne sovi yhteen lähtöoletuksen kanssa, jonka mukaan Jumala ei ole vaikuttanut historian tapahtumiin. Luomiskertomus selitetään itämaiseksi myytiksi (piispa G.E. Gulin). Kriittisen tutkimuksen tulkintaperiaatteessa sana merkitsee jotakin asiaa, mutta ei sanan kirjaimellisen asun mukaisesti. Sanoille annetaan toinen merki-tys. Sanat saavat merkityksensä darvinistisesta maailmankatsomusteoriasta, johon ne liitetään.

Jos ensimmäisen Mooseksen kirjan alkulukuja ei uskota, niin Kristuksen sanat Matteus 19:4:ssä leimataan valheeksi. Kieltämällä syntiinlankeemus historiallisena tapahtumana, ei ihmistä tarvitse pelastaa mistään ja Kristus vuodatti ristillä verensä turhaan."(Tejuka-lehti n:o 30, s. 4, 25.07.2012. Kappalejako, [sulkuteksti] ja korostukset allekirjoittaneen).

Ns. "kirkkoraamattu" -92 on käännetty (väännetty) Nisulan edellä kuvaaman, darvinismiin perustuvan uskonnollisen evoluution pohjalla olevan kriittisen tulkintaperiaatteen pohjalta, piittaamatta alkutekstin kirjaimellisesta merkityksestä mitään. Se on toimitettu työskentelemään heprealais-kristillisen Jumala- ja ilmoitususkon turmelemiseksi ihmisten mielistä, samoin kuin kaikki muukin evoluutiomateriaali. Biokemian ja kristityn näkökulmasta toteaakin entinen darvinisti ja ateisti, kristitty lääkäri Pekka Reinikainen ateistisen nykytieteen "evoluutio-oppineista" ja -opeista:

"Fanaattisimmat evoluutioteorian kannattajat sanovat suoraan, että heidän tavoitteensa on poistaa usko yliluonnolliseen ja usko Jumalaan.. Biokemiassa selviää hyvin nopeasti, ettei ihmisen rakenne voi syntyä itsestään.. Vaikka koulukirjoissa lukee, että alkuliemen molekyylit kehittivät itseensä informaatiota, aloin tajuamaan, että tässähän on menossa suuri huijaus: tieteen varjolla koetetaan kieltää Jumalan olemassaolo" (Ykköset-lehti 01.07.2010).

Koskahan tämän maailman "tiedeyhteisön" ja koululaitosten miljardit oppimateriaalit ja muu ns. "tieteiskirjallisuus" päivitetään tässäkin todellisen tieteen kriteerit täyttäviksi ja opetus vastaamaan sitä, minkä Raamattu on ihmiskunnalle il-moittanut jo n. 4000 vuotta? -Vasta sitten, kun kaikki polvet notkistuvat ja jokainen kieli tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi, että Jeshua Messias on Herra, ei tuota tämän maailman ruhtinaan "alkuräjähdys- ja evoluutiovaloa" enää ole eikä levitetä (Fil 2:9-11).

-VAIN SYDÄNTÄ HALLITSEVA synti, Jumalan vihollisuus, NIIHIN POHJAUTUVA MAAILMANKATSOMUS JA jumalaton ateismin hypoteesi PITÄVÄT EVOLUUTIO-USKOTTELUN OPPIA/-"TEORIAA" YLLÄ (Rm 1:18-23)!

Tuo ihmeellinen geneettinen koodi on monella tavalla myös ihmisen "historiankirja". Pekka Reinikainen kirjoittaa kirjoissaan "Nooan Päivät", ja "Darvin vai älykäs suunnitelma", kuinka ihmiskunnan geenikirjasto alkaa olla niin pitkällä, että sen perusteella voidaan jo tehdä monia mielenkiintoisia "löytöjä", joilla on yhtymäkohtansa mm. Raamatun luomiskertomukseen ja moniin muihinkin sen ilmoittamiin asioihin. Geenikirjasto todistaa Reinikaisen mukaan jo mm. seuraavat Raamatun ilmoit-tamat ihmiskunnan menneisyydestä ja nykyisyydestä kertovat asiat. Ensinnäkin sen, että koko ihmiskunta on samojen vanhempien jälkeläisiä, ja että apinaa EI löydy ihmisen sukuluettelosta. Simpanssin ja ihmisen geneettisen eron on vuosikymmeniä sanottu olevan 1%. Uusin tutkimus on osoittanut, että perimän ero on tosiasiassa yli 30%. Nämä kaksi eivät ole sukulaisia. Se, että niiden biologiassa on n. 70% samankaltaisuus, ei suinkaan johdu "kehitysopillisesta sukulaisuudesta", vaan siitä, että niillä on sama Luoja (1Ms 1:20-28). Toinen on eläin, toinen ei.

Toiseksi, kun solun mitokondrioiden DNA-tutkimuksissa katsotaan mutaatioiden aiheuttamia geenivirheitä, noiden muutosten yhteyttä altistumiselle erilaisten sairauksien esiintymiseen ja muutosten nopeutta, voidaan todeta, että muutokset kutakuinkin vastaavat nykyihmisen sairastavuutta. Mutaatio-prosessin on siten pitänyt alkaa n. 6000 vuotta sitten.

Kolmanneksi geenikirjasto osoittaa esim., että juutalaisilla ja Israelin alueita laittomasti miehittävillä ismaelilaisilla "palestiinalais"-arabeilla on yhteinen kantaisä n. 4000 vuoden päässä - ts. Aabraham, juuri niin kuin Raamattu ilmoittaa, 1Ms 16:1-16; 21:1-13; Jooel 3:1-3; Gal 4:22-31.

Yksi Raamatun ilmoitus ja Jumalan luomistekojen ihme on sekin, että Jumala loi myös luotujensa kielen ja ihmiselle sellaisen aivotoiminnan, jonka yhtenä ominaisuutena on aivan suunnaton kyky ja kapasiteetti kielen ja ohjelmallisen käsitteistön tuottamiseen. Jumala myös antoi jo alussa ihmisen nimittää osan (osalle antoi Jumala) ympärillään olevaa luomakuntaa ja siten "luoda" ja kehittää kieltään (1Ms 2:19, 20).

Jatkossa Raamattu ilmoittaa, että Jumala myöhemmin sekoitti ihmisten yhden kielen niin etteivät he enää voineet ymmärtää toistensa puhetta (1Ms 11:1, 6, 7). Tämä pilkattu jumalallinen ilmoitus Baabelin kieltensekoituksesta tulee kovasti toiseen valoon, kun huomioidaan myöskin se Raamatun ilmoitus, että Jeshua sanoi Häneen uskovien tulevan [Hengessä, ilman oppimista] puhumaan uusilla kielillä (Mk 16:17), ja että niin sitten todella tapahtui, ensimmäisen kerran ensimmäisenä ylösnousemuksen jälkeisenä Helluntaina Jerusalemissa (Apt 2:1-11) ja siitä lähtien jatkuvasti kaikkialla todellisessa seurakunnassa, aina Jeshuan paluuseen saakka (1Kr 1:1-3; 12:1-11; 13:8-10). Sitten kielilläpuhuminen lakkaa.

Seurakunnan kahden vuosituhannen jKr kokemus todistaa, tuhansin ja taas tuhansin kerroin, että Jumalan Sana tältäkin osin on kirjaimellisesti voimassa. Vaikka luku- ja kirjoitustaidoton ihminen, lapsi, aikuinen taikka vanhus, mistä maailman kolkalta hyvänsä, saattaa Pyhän Hengen voitelun alla tänäkin päivänä puhua mitä kieltä tahansa, "sen mukaan kuin Henki puhuttavaa antaa" (Apt 2:37-39; 1Kr 1:1-3; 12:1-11). Eikä Raamatun Jumala ole vain ihmisen kielen Herra, vaan Hän on todellisesti yhä Kaikkivaltias Luoja, joka halutessaan voi vaikuttaa vaikka eläimen puhumaan ihmisten kielellä (4Ms 22:21-34; 2Pt 2:15,16).

Nykyinen kielten kirjo ei luonnollisestikaan syntynyt kerralla Baabelissa, vaan vuosituhansien kuluessa on tietysti käynyt niin, että samalla kun kielet koko ajan hitaasti muuttuvat, niistä on pitkässä juoksussa syntynyt yhä uusia kieliä. Tämä on sitä "kehitysoppia", mitä tosiasiassa tapahtuu mutaatioiden muodossa jatkuvasti luomakunnassa sekä kulttuurisesti että biologisesti, mutta vain olemassaolevan perusrakenteen eli "lajin" sisällä. Eikä tällä ei ole mitään tekemistä darvinistisen "lajien synnyn" ja darvinistisen kehitysopin kanssa.

Juutalainen Albert Einstein (1879-1955) sai Jumalalta poikkeukselliset älyn ja hengen lahjat avata luonnontieteellisiä asioita, mistä todistuksina mm. edelleen voimassa oleva yleinen suhteellisuusteoria, sisältäen mm. atomienergian kaavan (E = mc2). Einstein ei tiettävästi koskaan elämässään ainakaan julkisesti tunnustanut elävää uskoa Raamatun Jumalaan. Mutta hän sanoi kuitenkin maailmankaikkeudesta ja olemassaolostamme täällä jotakin paljonpuhuvaa. Vapaasti siteeraten hän sanoi mm., että 'maailmankaikkeudessa kaikki on ikään kuin saman hengen tuotetta'; ja että 'käsittämättömin asia maailmankaikkeudessa on se, että se on käsitettävissä' (jälkimmäinen sitaatti, Reinikainen: Darwin vai älykäs suunnittelu, s. 49). -Toteamus ihmisen mahdollisuudesta käsittää, kätkee itseensä (Einsteinin tahtomattakin?) hyvin syvällisen ja kauniin to-distuksen Jumalan ja ihmisen suhteesta: Luojan kuvaksi luodulle on tehty mahdolliseksi käsittää Luojansa tekoja; niille luoduille, mitkä eivät ole Hänen kuvikseen luotuja, sitä ei ole tehty mahdolliseksi.

Raamattu ja fyysinen maailmamme

Raamatun kirjoittajat tulivat Pyhän Hengen innoittamina kirjoittaneeksi luonnontieteellisestikin moniakin asioita, joista käy ilmi, että "Innoittajalla" on ollut täydellinen tieto, vaikka sitä mitä ilmeisimmin ei "kirjureilla" ollutkaan. Tieteen keinoin inhimil-linen ymmärrys pääsi käsittämään mm. eräitä Raamatussa ilmoitettuja asioita vasta 2000 - 4000 vuotta myöhemmin, kun esim. Kopernikuksen (1473-1543), Galilein (1564-1642), Newtonin (1642-1727), Einsteinin (1879-1955) ja Meitnerin (1878-1968) kautta alettiin selvemmin avata eräitä luomisjärjestyksen saloja. Tällöin "pannukakku-maakeskisyys", maan asema ja pyörimättömyys, taivaankappaleiden liikeradat, atomin "hajottamattomuus", jne. alkoivat näin saada fysikaalista todelli-suutta paremmin vastaavaa valaistusta, ja valaistusta mikä pitää paremmin yhtä myös Raamatun kanssa.

Maan muotoa, asemaa ja liikettä koskien evankelistat ovat tallettaneet tästäkin näkökulmasta mielenkiintoiset Jeshuan Sanat (niiden pääsisällön toki ollessa mittaamattomasti tärkeämmässä asiassa). Koskien yhdessä aikahetkessä tapahtuvaa tulemustaan noutamaan seurakuntaansa, sanoi Jeshua Sanat, jotka voivat toteutua vain pallon muotoisella maaplaneetalla, joka aurinkokunnassamme pyörii akselinsa ympäri. Maan muodon ja liikkeen luonnontieteellisestä oivaltamisesta kirkko pimeydessään vielä keskiajalla julisti Kopernikuksen ja Galilein "pannaan" eli kirkonkiroukseen. Kun Jeshua tulee noutamaan seurakuntaansa, se on yksille aamu, toisille päivä, joillekin . Näin Hän ilmoitti:

"Silloin on kaksi jauhamassa käsikivillä [aamu lähi-idässä]; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään" [Mt 24:41; Lk 17:35]. "Silloin on kaksi pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään [päivä] " [Mt 24:40]. "Sinä yönä on kaksi yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään" [Lk 17:34]. Vrt. Liite 13, s. xxx.

Kun (kirjan)oppimaton kalastaja apostoli Pietari kirjoitti, että Herran päivänä alkuaineet hajoavat (2 Pt 3:1-13), olivat Raamattuun uskovat opiskelijat maailman yliopistoissa vuosisatoja pilkattuina uskoessaan Pietarin sanoja, kunnes juutalainen Lise Meitner osoitti, että atomiydin voi hajota ja pilkkaamiset (siitä aiheesta) loppuivat.

Jobin kirjan teksti on mahdollisesti Raamatun vanhin Kirjoitus. Se kuvaa aikakautta ennen Ilmestysmajaa ja Temppeliä. Kirja sisältää kuitenkin jo mm. tällaisen maaplaneettamme luonnontieteellistä todellisuutta vastaavan tiedon:

"Hän... ripustaa maan tyhjyyden päälle" (Job 26:7).
Yllä oleva "tyhjyyden" on raamatunhepreassa belima = ei mitään, ja esiintyy Kirjoituksissa vain tässä.

VL:n aikana taivaankappaleiden liikkeet muuttuivat Jumalan Sanan voimasta. Tri Tapio Nousiainen kirjoittaa siitä kuinka amerikkalaiset avaruustutkijat ovat tietokonelaskelmissaan todenneet, että ajanlaskusta on kadoksissa yksi vuorokausi. Tähänkin vastaus löytyi Raamatusta: Joosuan ajalla 23 h 20 min, ja Hiskian ajalla 40 min (Joos 10:12-14; Jes 38:4-8; Yksi ainoa elämä, s. 57).

Myöskin sen, aikanamme jo selvästi nähtävissä olevan tosiasian, että jumalattomuudellaan ja omassa "viisaudessaan" ihminen saastuttaa maapallon niin hengellisesti kuin fyysisestikin, että se joutuu ekokatastrofiin ja että maapallon lämpötalous menee sekaisin, on Jumalan Sana profeettain kautta ilmoittanut jo vuosituhansia sitten:

"Maa on saastunut asukkaittensa alla..." (Jes 24:1-23; Mka 7:13; Hoos 4:1-4; Sef 1:1-3).

Kaikesta edellä olevasta huolimatta - mukaan lukien erityisesti se, ihmiselle kaikkein tärkein, että Raamatun Pyhät Kirjoitukset osoittavat, miten ihminen voi saada syntinsä anteeksi, syntyä hengellisesti uudesti ylhäältä ja tulla Jumalan Pyhästä Hengestä osalliseksi eli pelastua tästä pimeästä maailmanajasta ja iankaikkisesta kadotuksesta takaisin Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään - saattaa Esko Valtaoja "uljaasti" ilmoittaa kirjassaan:

"Yksikään uskonto ei väitetystä tuonpuoleisesta alkuperästään ja viisaudestaan huolimatta ole pystynyt kertomaan meille mitään uutta maailmasta" (Kaiken käsikirja, s. 176).
Tällaiseen voi sanoa vain Jeesuksen Sanat: "Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys" (Mt 6:23). -Sikäli Valtaoja on tietysti oikeassa, että "yksikään uskonto" ei todellakaan ole siihen kyennyt, eikä koskaan tule kykenemäänkään, mutta Raamatun Jumala ja Hänen kansansa kyllä, eilen ja tänään (Jes 44:6-8; Jh 15:26-16:15; Apt 1:8).

Profeetallinen Elämän Sana

Raamatun jumalallisuuden keskeisiä sinettejä on sekin, että Kirjoitukset sisältävät sekä ennalta annetun profeetallisen ilmoi-tuksen tulevista, että myöskin todistuksen niiden aikanaan tapahtuneesta toteutumisesta (vrt. esim. todistusketju: Ps 41:10 - Jh 13:18,19,24-32; 18:1-9 - Apt 1:16). Raamattu on kannesta kanteen täynnä vastaavia todistusketjuja. Osa ilmoituksesta toteutuu edelleen, sekä nyt että tulevaisuudessa ja saa siten sinettinsä (Jer 23:20). Aikajänne ennakkoilmoituksen ja toteutumisen välillä voi olla sekunneista (Apt 5:1-11) tuhansiin vuosiin (1Ms 3:15; 4Ms 24:11-17; Hoos 5:14 - 6:3, alkut: 'kunnes he tunnustavat syyllisyytensä'; Sak 12:10-14:4).

Pyhien Kirjoitusten suurin juutalaista kansaa ja koko ihmiskuntaa koskeva profeetallinen ennakkoilmoitus on epäilemättä sanoma "viimeisen Aadamin", Jumalan Pojan Jeshuan, tulemisesta juutalaisen kansan keskuudesta ihmisen lihassa Lunastajana ja Pelastajana, "Elämän antavana Henkenä" ihmiskunnan keskelle, meno välillä takaisin Isän luo ja paluu päivien lopulla Kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana (1Ms 3:15; Jes. 7:14; 9:5; 53:1-12; Mt 1: 18-21; Lk 1:25-36; 1Kr 15:45; Jh 5:21-27; Hoos 5:14-6:3; Jh 14:1-3; Ilm 19:11-16). Hän oli menevä välillä takaisin Isän luo, tullakseen sitten Isän Jumalan (yksin tietämällä) ajalla uudelleen, kun lunastusteko on hedelmänsä kantanut ja kaikkien kansojen uskovista koostuva kansansa on valmistunut vastaanottamaan Hänet Herranaan (Hoos 5:15; Sak 12:10; 13:1-9; Jh 14:3; Mk 13:32; Apt 1:6-11; Rm 11:25, 26; 2Kr 3:12-18).

Viisas kristitty luonnontieteilijä, em. prof. Pentti Kaitera kirjoitti, että raamatuntutkijoiden mukaan Jeshuan ensimmäisestä tulemuksesta on VT:ssa n. 300 ja toisesta n. 500 profetiaa [plus UT:n profetiat]. -Ensimmäinen tuleminen on tapahtunut, ja mikähän mahtaakaan olla toisen tulemisen toteutumisen todennäköisyys!

Prof. Kaitera suoritti myös matemaattista todistelua todennäköisyyslaskennan keinoin sen osoittamiseksi, kuinka Raamatun profetioiden, yksityiskohtia myöten täsmällinen, jumalallinen toteutuminen satojen ja tuhansienkin vuosien päähän, on täydellisesti sekä kaiken inhimillisen ennustamisen, että myöskin ns. "sattumalta" toteutumisen (ja myös tarkoituksellisen toteuttamisen) mahdollisuuksien ulkopuolella.

Ottaessaan matemaattiseen malliinsa vain 10 Israelin kansan vaiheita, lähinnä sen hajottamista ja kokoamista ennustanutta profeetta Hesekielin kautta annettua ja toteutunutta profetiaa, tulisi niiden yhteisen sattumalta toteutumisen todennäköisyydeksi yksi sadasta triljoonasta, mikä numeroin on 1:100 000 000 000 000 000 000, vaikka yhden yksittäisen profetian sattumalta toteutumisen todennäköisyydeksi valittaisiin mielivaltaisesti niinkin mitätön kuin 1:100. Todellisuudessahan jo yhdenkin toteutumisessa sattuma on absoluuttisesti pois suljettu, ja edellä olevan todennäköisyyssuhteen perään kuuluisi siten nollia enemmän kuin maailmaamme mahtuu (Lähitulevaisuus ja Raamatun profetiat, s. 77, 96-126).

Havainnollinen matemaattinen todistelu Pyhien Kirjoitusten profeetallisen ilmoituksen luotettavuuden puolesta on siunattua, mutta vielä siunaavampaa on tietää, ettei Jumalan Sanan toteutuminen ole ihmisten eikä heidän todistelunsakaan varassa, kuten Kaitera myöskin osoitti. Se on mittaamattomasti varmemmissa käsissä, kun se on yksin ilmoituksen Antajan, Kaikkivaltiaan Jumalan, varassa. Jeshua vahvistikin Raamatun Kirjoitusten toteutumista koskien sen, minkä Jumala oli profeetta Jeremian kautta jo aikanaan ilmoittanut:

"... ja Kirjoitus ei voi raueta tyhjiin" [Jh 10:35]; sillä "Herra sanoi minulle: 'Minä valvon Sanaani, toteuttaakseni sen' "(Jer 1:12). "Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.." (Hoos 6:3; Jer 5:24); "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen Sana, ja te teette hyvin jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa..." (2Pt 1:19).

Suuri osa Raamatun Kirjoitusten toteutumisesta on ilmoitettu tapahtuvaksi niiden kirjoittamisen aikajakson ulkopuolella. Suurimpia tällaisia ovat jatkuvasti toteutuva yksilöihmisten uudestisyntyminen Sanalla Hengestä (Jh 3:3-16; 1Pt 1:1-3,22, 23), sekä Jeshuan paluu ja siinä yhteydessä tapahtuva "vanhurskasten ylösnousemus" (1Ms 3:15; Hoos 5:14,15; 6:1-3; Jh 3:3-16; 1Pt 1:1-3,22,23; Jh 5:24-29;14:1-3; Apt 1:9-11; 24:14-16; 1Kr 15:45-58; 1Ts 4:13-18; 2Ts 2:1-14; Mt 19:28; Ilm 20:1-6).

Preussin kuningas Fredrik Suuren (1712-1786) sanotaan kysyneen 'hovisaarnaajaltaan': "voitteko todistaa minulle yhdellä lauseella, että Raamattu puhuu totta [on siis ts. Jumalan Sana] ?" Saarnaaja vastasi: "Teidän Majesteettinne, tarvitsen siihen vain yhden sanan: juutalaiset" (Suomen Karmel-yhdistys: Nes - Ihme s. 1).

Israelin kansan keskeiset historialliset vaiheet - Aabrahamissa kutsumisen ja Egyptin orjuuden jälkeen palauttaminen sieltä Luvattuun Maahan, sitten hajottaminen, ensin Baabelin pakkosiirtolaisuuteen ja sen jälkeen maailman kaikkien pakanakansojen sekaan, ja kokoaminen "päivien/aikojen lopulla" jälleen takaisin Israelin maahan - on kaikki ennalta kirjoitettu Raama-tun Pyhissä Kirjoituksissa, alkaen Mooseksesta ja sittemmin monien profeettain kautta (mm. 2Ms 19:3-6; 3Ms 26:14-45; 5Ms 30:1-20; Neh 1:8, 9; Jes 43:1-15; Jer 31:10-20; Hes 11:14-20; luvut 36-39; Hoos 11:9-11; 14:1-10; Sef 3:10-20).

Vanhan Liiton esikuvallinen Israelin seurakunta jo totesi kohdallaan, että Jumala todella aina pitää lupauksensa: "Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansallensa Israelille, aivan niin kuin Hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta" (1Kn 8:56).

Jumalan Sana ilmoittaa myöskin sen, että kun Jumala palauttaa juutalaiset takaisin maahansa, pakanakansat raivoavat sen ympärillä, niin kuin on tapahtunut ja kaiken aikaa lisääntyvästi tapahtuu, ja lopulta käyvät 'yhtenä miehenä' sen kimppuun - repiäkseen siinä hankkeessaan pahoin itsensä (mm. Hes 38:1-23; Sak luvut 10,12,14).

Edelleen Kirjoitukset ilmoittavat, että Messiaan ilmestyminen, Israelin kokoaminen ja muut em. asiat tapahtuvat "päivien ja/tai aikojen lopulla" (1Ms 49:1-28; 4Ms 4:12-17; 5Ms 5:29; Jer luvut 30 ja 31; Hes 38:16; Dan 10:14). Nykyisen Israelin valtion "uudestisyntyminen" v. 1948 lähes 2000 vuoden hajotuksen ja maanpakolaisuuden jälkeen merkitsee sitä, että elämme "päivien/aikojen lopulla". Kirjoitusten "viimeinen aika" alkoi jo Jeshuan ihmisenä olon ajasta (1Jh 2:18).

Täyttymykseltään lopunaikaan, aivan pelastushistorian viime metreille, sijoittuva profeetallinen Sana on apostoli Johanneksen kautta annettu Ilmestyskirjan ilmoitus "Pedon merkistä". Kaikki ihmiset "pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, vapaat ja orjat" - muut paitsi Herraa uskollisuudessa seuraavat - tulevat ottamaan tuon merkin oikeaan käteensä tai otsaansa. Merkin ottaminen, pedon kumartaminen ja ostaminen ja myyminen ovat lopun päivinä sidotut toisiinsa (Ilm 13:11-18; 14:8-12).

Tätä kirjoitettaessa vaikuttaa jo täysin selvältä, että Pedon merkin hengellisen eli pääasian sisältönä tulee olemaan saatanaa edustavan ja Jumalaa vihaavan antikristillisen, ns. "uuden maailmanjärjestyksen" ja siihen - määräajaksi - sisältyvän antikristillisen maailmankirkkouskonnon ja sen edustajien kumartaminen, ja että ihon alle asennettava "mikrosiru" tullee olemaan tuon "pedon merkki" -profetian tekninen toteutuma. Tekninen valmius on jo kauan ollut olemassa, antikristillinen "maailmanintegraatio" jo lähes tarvittavassa mitassa ja hengellisesti ihmiskunnan suuri enemmistö uskontoineen on aina ollut asialle valmis; heissä ei ole sille mitään vastavoimaa, koska sellaisia ovat vain uskovissa vaikuttavat Jumalan Sana ja Pyhä Henki.

Kaikkivaltiaan Sana

Kaikki on Jumalalle ja Hänen Sanalleen alamaista. Ja Sanallaan, joka on Jeshua (Jh 1:1;19:11-16; Kol. 1:14-17), Hän kutsuu esiin olemattomat ja käskee ne taas pois (Rm 4:17; Hb 11:3; Ilm 20:11; 21:1). Myös silloin, kun Jumalan elävä Sana, oli täällä lihan ruumiissa, osoitti Hän lukemattomia kertoja, että Hänelle todella oli annettu kaikki valta yli kaiken (1Kr 15:20-28), myös yli kaiken luonnonjärjestyksen: Hän kirosi viikunapuun - ja se kuivettui (Mt 21:19-21); käski myrskyävää merta: "Vaikene, ole hiljaa!" - ja tuli aivan tyven (Mk 4:37-41); Hän ruokki kansanjoukot viidellä leivällä ja kahdella kalalla (Mk 6:35-44); muutti veden viiniksi (Jh.2:1-11); käveli veden päällä ja teki sen mahdolliseksi myös ihmiselle (Mt 14:22-33); Hän herätti kuolleita (Mt 9:18-26; Lk 7:11-17; Jh 11:1-44), paransi sairaita (Mt 14:14; Mk 5:25-34, rampoja ja raajarikkoja (Mk 2:1-12; Jh 5:1-15), kuuroja ja mykkiä (Mk 7:32-37), sokeita (Mk 10:46-52; Jh 9:1-11), ajoi ulos riivaajia (Mk 7:24-30; 9:32, 33) ja antoi ihmisille heidän syntinsä anteeksi (Mt 9:1-7; Lk 5:20-26; 7:48), täyttäen näin Kirjoitukset (Lk 4:14-27; 7:18-23; 24:1-51). Ja annettuaan Henkensä (Mt 27:50; kr./Saarisalo: lähetetti pois, vrt. Jh 10:17,18), Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista Kirjoitusten mukaan, näyttäytyen sadoille ihmisille (Jna 2:1-11; Mt 12:38-40; 1Kr 15:1-8). Ylösnousemuksensa jälkeen Hän tuli lukittujen ovien läpi heidän keskelleen, puheli heille ja söi heidän kanssaan (Jh 20:19-29; Lk 24:33-43). Hän ilmestyi ja katosi vastoin kaikkia fysiikan lakeja. Lopulta Jumalan Sana kohotti hänet ylös taivaaseen opetuslasten silmien edessä (Apt 1:9-11), aivan kuten profeetta Elian aikanaan (2Kn 2:9-11; vrt. 1Ms 5:24). Ja samoin Hän tekee myös nykyisin. Näiden esikuvien mukaan tulee myös Jeshuan morsian, elävä seurakunta, kerran lähtemään tästä synnin ja kuoleman maasta (1Kr 15:47-54; Fil 3:20,21; 1Ts 4:13-18).

Esimakua näistä viimeksi mainituista on UL:n seurakunta edellisten lisäksi saanut mm., kun Herra heitti Filippuksen paikkakunnalta toiselle (Apt 8:39,40), ja kun veli "Samuel" Yun Kiinassa, sai samanlaisen "ilmaismatkan" toiselle paikkakunnalle (H.Slåtten, Taivaallinen mies - Nykyajan apostoli Kiinasta, s. 30; Puhekasetti, Kooste veli Yun todistuksista, 4-6.8.2000).

Raamatun numerologia

Raamatun tekstiin sisältyvä numerologinen järjestelmä on epäilemättä myös yksi Kirjoitusten jumalallisuuden todistus. Numerologiaan on sekä historiassa että nykyajassa liittynyt myös hyvinkin kyseenalaista salatieteiden mystiikkaa ja kabbalistista okkultismia, joista tahdomme, jos mahdollista, pysyä vielä "kauempana kuin itä on lännestä". Mutta numerologia itsessään on olemassa ilman mitään kieroutumia.

Lyhyesti: Raamatun heprean, aramean ja kreikan kielten kirjaimilla on myös numero- eli lukuarvot, esim. aakkosten ensim-mäisen kirjaimen, heprean alef ja kreikan alfa = A, lukuarvo on 1, toisen kirjaimen, beit/beeta lukuarvo vastaavasti 2, jne. (vrt. "Pedon nimen luku" 666, Ilm 13:16-18). Ainutlaatuisen asiasta tekee se, että kun kirjainten (numeroiden) lukuarvoja lasketaan yhteen, sanoissa, lauseissa ja virkkeissä, syntyy 7:llä jaollisia ja muitakin, ikään kuin matemaattisia kuvioita, jotka voivat olla hyvinkin monenkertaisesti sisäkkäisiä ja jatkuvat läpi Raamatun. Vastaavaa ilmiötä ei ole löydetty mistään muusta kirjallisuudesta. Käytännössä sattuman mahdollisuus sulkeutuu tällaisessa pois.

Jo Raamatun Kirjoitusten ensimmäisessä hepreankielisessä jakeessa: "ALUSSA JUMALA LOI TAIVAAN JA MAAN" on 14:sta summien sisäkkäistä seitsenjakoisuutta. Jos tälle esitetään todennäköisyyslaskennan keinoin 'sattuman' todennäköisyys, se kirjoitetaan numeroin 1: 678 223 072 849. Jos jossakin tekstitilassa on esim. 24 erillistä seitsemän kerranaisryhmää, on todennäköisyys, että sellainen tapahtuisi sattumalta 1 : 191 581 231 380 566 414 401 eli hiukan pyöristäen yksi n. kahdesta-sadasta triljoonasta.

-Tällainen ei ole 'sattuman' tulosta. On myös todettu, että nerokkaimmillekin ihmisaivoille olisi täydellinen mahdottomuus kirjoittaa Raamatun kirjoituksiin verrattava sisäisesti johdonmukainen, mainitun seitsenjakoisuuden sisältävä kertomus.

Kun venäläinen agnostikko ja kirjallisuudentutkija, prof. Ivan Panin (1855-1942) v. 1890 'sattumalta' (ts. Jumalan Armosta - Jumalan maailmassa kun ei sattumia ole) löysi Raamatun numerologian, tuli hän uskoon ja omisti loppuelämänsä n. 50 vuotta ilmiön tutkimiseen. Hän vetäytyi yksinäisyyteen, työskenteli 12-18 h päivittäin ja kirjoitti aiheesta n. 42000 sivua, todeten löytäneensä vasta "jäävuoren huipun".

Panin julkaisi myös oman kreikankielisen UT:n, josta hän sanoi, että se on "puhdasta kultaa". Numerologisin perustein voidaan hänen mukaansa esim. sanoa, missä kohdassa tekstissä täytyy olla "Khristos Iesus" ja missä "Iesus Khristos". Panin ei muuttanut teksteissään mitään, hän vain valitsi eri vaihtoehdoista ne alkutekstikopiot, jotka toteuttavat lukuarvojen seitsenjaollisuuden ja myös muita numerologisia järjestelmiä (Leena Saarinen: Kirjoittiko Pyhä Henki Raamatun, Helsingin Sanomat 24.12.1971, s.12; Martti Päivänsalo: Taistelu Raamatusta, v 1993, s. 125-129; dnainternet. fi/esa08/ Raamattu/ ivan-panin.html).

On kuitenkin syytä muistaa, että Jumalan antoi ilmoituksensa ihmiselle Sanana, eikä "numeroina", ja että ennen kaikkea, tuo ilmoitus on Jumala itse ja Jeshua, Jumalan Sana.

Jumalan Sana ihmisen suussa

Jumalan ihmisen suussa voi olla Jumalan Sana ja toimia niin kuin se toimii Jumalan ja Hänen Poikansa suussa - kun ihminen puhuu Pyhässä Hengessä Jumalan tahdon mukaan. Jeshua puhui tästäkin aiheesta tärkeät opetuksen sanat:

"Minä olen antanut heille [Isä, Jumala] Sinun Sanasi, ja maailma vihaa heitä.. muistakaa se Sana, jonka Minä teille sanoin: '.. jos he ovat Minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin Minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.." (Jh 17:14; 15:18-20).
".. joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen" (Jh 14:12).
Mooses teki Herran Sanan mukaan vaskikäärmeen, kun tappavat myrkkyäärmeet olivat purreet ihmisiä. Kun ihmiset Herran Sanan mukaan katsoivat siihen, he parantuivat. Synnin myrkkykäärmeiden puremista kuolemaantuomituiksi tulleiden Jeshuaan katsominen ja Herran puoleen kääntyminen antaa synnit anteeksi, ihmiset kokevat uudestisyntymisen ihmeen, saavat Jumalalta Pyhän Hengen sisimpäänsä ja iankaikkisen Elämän (4Ms 21:4-9; Jh 3:14-16; 7:38, 39). Punainen meri halkesi kahtia ja vedet taas ajallaan palasivat, kun Mooses ojensi Herran Sanan mukaan kätensä sen ylitse (2Ms 14:13-31). Kolmesti katkesivat Jordanin vedet juoksussaan, kun Joosua, Elia ja Elisa toimivat Jumalan Sanan voimassa (Joos 3:7-17; 4:1-18; 2Kn 2:7-14). Taivas pidätti ja antoi sateensa Aahabin ja Iisebelin ajassa profeetta Elian rukousten mukaan ja sanan kautta (1Kn. luvut 17 ja 18). Kuollut heräsi, sairas parantui, lähteen saastunut vesi puhdistui ja öljy moninkertaistui profeetta Elisan aikana, uponnut kirves nousi veden pinnalle, jne. (2Kn luvut 4, 5 ja 6 ). Kun apostolit ja opetuslapset Uudessa Liitossa lähtivät toteuttamaan Jeshuan käskyä julistaa evankeliumin Sanaa kaikille luoduille, toteutui luvattu Jumalan tunnustautuminen: "He lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti Sanan sitä seuraavien merkkien kautta; ja armonsa Sanan todistukseksi Hän antoi tapahtua ihmeitä ja tunnustekoja heidän kättensä kautta" (Mk 15:15-20; Apt 14:1-10). Jumalan Sanan voimasta tapahtuu ihmeitä Jumalan ihmisten kautta myös nykyajassa niin kuin ennenkin. Jumala ei ole muuttunut Jh 14:12; Jes 41:4; Mal 3:6). Jumalan Sana tarpeisiimme lähtee liikkeelle taivaasta myös mm. silloin, kun Jumalan ihmiset Hänen tahtonsa mukaan rukoilevat, julistavat Jumalan pelastustekoja ja ylistävät Hänen Nimeään:
"Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle Sana; ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan" (Dan 9:21-23);
"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan Sanaa rohkeasti" (Apt 4:29-31);
"Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta... Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla.. Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli.. herätti hänet sanoen: 'Nouse nopeasti!' Ja kahleet putosivat hänen käsistään.. Ja enkeli sanoi hänelle: '.. seuraa minua..' Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin.. ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä" (Apt 12:5-10).
"Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. Silloin tuli suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet aukenivat ja kaikkien kahleet irtautuivat" (Apt 16:25-34); joka puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan Sanoja.." (1Pt 4:11).

Raamatun ilmoitusajanjakso ja Jumalan luomisteon täyttymys

Raamatun ilmoitus alkaa meidän "äärettömästämme" ja päättyy "iankaikkiseen äärettömyyteemme", joita me rajallisuudessamme emme voi täysin käsittää, koska me - pieni lapsi enempää kuin oppinein professorikaan - emme voi ymmärtää, että jokin on ollut aina, ei ala mistään eikä pääty missään eikä koskaan (Jh 1:1-3; Srn 3:11).

Vailla ymmärrettävissä olevaa alkua Jumala vain "on". Jumalan "oleminen" ei ole meidän aikajanallamme. Eikä meillä ole tässä ajassa sen ulottuvuuden ymmärrystä millä Hän, kaiken Lähde on, muuten kuin sen verran Sanan ja Pyhän Hengen kautta kuin ihmiselle on asetettu, mahdollista ja tarpeellista. Kirjoitukset alkavat: "Alussa Jumala loi taivaat ja maan" [1Ms 1- 2:1,2]. Heprean sana shamajim on kaksoismuodossa "taivaat". Sanalla on kaksi merkitystä: a) 'näkyvä taivas'; ja b) Jumalan asuinsija, vrt. esim. Ps 11:4. Maa oli alussa "autio ja muotoa vailla" (hepr. tohu vavohu kuvaa täydellistä kaaostilaa, jossa ei ole mitään muotoa tai järjestystä (Bereshit - Alussa: Mirja Ronning & Jerusalemin Raamatuntutkijat).

Milloin oli tuo "Alussa"? Vastaus on sekä luomiskertomuksessa, että Jumalan Liiton Sanoissa, kymmenessä käskyssä, kun Jumala vielä vahvisti Moosekselle, että ei vain luodun maan täyttäminen elämällä kestänyt kuutta yön ja päivän vaihteluun perustuvaa 24 h:n päivää, vaan "taivaan ja maan" luominen kaikkinensa kesti nuo kuusi luomisen päivää (1Ms 1:1-2:1,2; 2Ms 20:11). Lisävahvistuksen sille, milloin oli "alussa", sisältävät myöskin Jeshuan Sanat Mt 19:4,8, kun Hän sanoi, että avioliito asetettiin kaiken "alussa".

Yön ja päivän vaihteluun perustuva ajanlaskumme, alkaa, kun Jumala Sanoi "tehkäämme ihminen" ja kuudentena päivänä loi ihmisen. Silloin alkoivat Aadamin suvun ajanlaskun n. 6000 vuotta. Tässä kysytään meiltä, "alkuräjähdyksen ja evoluution" aikakaudessa eläviltä, kumpi on auktoriteettimme, ihmistieteiden uskottelut, vai Jeshuan, Jumalan Sanan, opetukset Raamatussa. Kristinusko seisoo tai kaatuu tässä: "Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut" (Jh 5:46). Jeshua oli kanssaluoja Isän rinnalla ja Sanana (Jh 1:1-3; Snl 8:22-36 alkuteksti; Kol 1:16,17).

On esitetty, että Raamatun ensimmäisen ja toisen jakeen välillä voisi olla vaikka käsittämättömän ja määrittelemättömän pitkä ajanjakso (allekirjoittanutkin on aikaisemmin julkaissut epäsuorasti ja osaksi tähän näkemykseen perustuvaa tekstiä, mitä nyt pyydän anteeksi). Viimeistään 2Ms 20:11 ja Mt 19:4,8 tekevät mahdottomaksi tulkinnan pitkästä ajanjaksosta 1Ms 1 jakeiden 1 ja 2 välillä.

Nykymuodossaan meidän "aikamme" päättyy, kun "eräs toinen, väkevä enkeli", jolla on kädessään avattu kirjakäärö, laskee toisen jalkansa meren ja toisen maan päälle… ja vannoo Hänen kauttansa, joka on kaiken luonut, ettei aikaa ole enää oleva (Ilm 10:5,6). Aikaa ei ole enää oleva sen pelastuksen vastaanottamiseen, minkä Jumala Kaikkivaltias valmisti Poikansa Jeshuan veressä, vaan:

"Niinä päivinä, jolloin seitsemäs enkeli puhaltaa pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka Hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille (Ilm 10:1-7; Aam 3:7; 1Kr 15:52-58).

Taivas ja maa katoavat, mutta Jumalan Sana ei koskaan katoa (Mt 24:35):

"Ja minä näin kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys ja aurinko meni mustaksi niin kuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan niin kuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, ja taivas väistyi pois niin kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa" (Ilm 6:12-14; Jes 34:4; Apt 2:17-21; Jl 2:28-32).

"Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja taivas ja maa pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan (Ilm 20:11,12).

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja Pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: 'Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat Hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt" (Ilm 21:1-4).

"Ja valtaistuimella istuva Sanoi: 'Katso uudeksi Minä teen kaikki'. Ja Hän Sanoi minulle: 'Kirjoita, sillä nämä Sanat ovat vakaat ja todet'. Ja Hän Sanoi minulle: 'Se on tapahtunut' ..Minä olen alfa ja oomega [alef ja tav, hepr.], alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi' [Ilm 21:5-7].

"Ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Jh 3:16); ja niin me saamme aina olla Herran kanssa" (1Ts 4:17). -Kiitos, kunnia ja ylistys Jumalalle, nyt aina ja iankaikkisesti!

Lunastajan sovituskuolemalla ja ylösnousemuksella Jumala todisti Sanansa, että missä syntiä ei ole, siihen kuolemalla ei ole valtaa. Ja tämän Hän on lukemattomia kertoja todistanut myöskin niiden synnin tähden hengellisesti kuolleiden kohdalla, joiden synnit Jeshuan veri on saanut pestä pois ja jotka Jumalan Sana on saanut uudestisynnyttää Pyhästä Hengestä uuteen Elämään. Tämä hengellisen syntymisen ihme, jossa Jumala palauttaa ihmiseen hengellisessä kuolemassa poistuneen Henkensä, on siitä todistavine merkkeineen jatkuvaa todellisuutta kaikkialla, missä evankeliumin Sanaa Pyhässä Hengessä julistetaan ja se saa tulla vastaanotetuksi (Mk 16:15-20; Jh 3:3-8; 14:26-27; Apt 2:36-47; 10:34-48; Gal 5:22; Jk 3:17,18; 1Pt 1:1-5, 22,23).

Tämä on samalla myöskin Jumalan luomisteon ja sen ajattoman iankaikkisuuden alkusoitto, mikä seitsemännen päivän (2Pt 3:8; Ps 90:4)) jälkeen alkaa, eikä pääty koskaan. Siitä on Kirjoitettu, että "emme vielä tiedä, mitä meistä tulee; tiedämme vain, että tulemme Hänen kaltaisikseen, kun Hän ilmestyy" (1Ms 1:26, 27; 2:2; Rm 8:16-23; 1Kr 15:20-58; Fil 3:20,21; 1Ts 4:13-18; 2Ts 2:1-15; Hb 4:1-11; 1Jh 3:2; Ilm 21:5).

-Ihmeellinen Raamattu - Pyhän Jumalan Pyhä Sana!

Alkuun | Kaksi Jerusalemia | Ylöstempaus | Aabrahamille annetut lupaukset | Dispensationalismi | Salaliitto | Laittomuuden salaisuus | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä
Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat