Richard Fisher

2000-luvun taikauskoiselle seurakunnalle

"Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettojen sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta." (Jer. 23:16)

Siirtyessämme 2000-luvulle jopa koomikon ja palkitun elokuvaohjaajan Woody Allenin huomautukset näyttävät pitävän paikkansa. Allen lausui: "Historia toistaa itseään. Sen on pakko—eihän kukaan ekalla kerralla kuuntele."

Me olemme taistelleet ja jatkamme taisteluita, joiden olemme luulleet olleen jo aikaa sitten voitettuja tai sitten niiden on annettu levätä rauhassa seurakunnan historian ensimmäisiltä vuosisadoilta lähtien. Se, mikä oli aikaisemmin yleistä okkulttiikan ja hyperliberalismin maailmassa, on nyt yleistä sekä karismaattisen että evankelisen kristillisyyden maailmassa.

Kristinuskon maailmassa on tapahtunut uskomaton paradigman muutos. Tämä muutos on ollut niin radikaali, että Jeesuksen Kristuksen seurakunta on alkanut muistuttaa yhä enemmän Ateenan kulttuuria, jota kuvataan Apostolien tekojen 17. luvussa. Luukas sanoo suorat sanat jakessa 21 ja kuvaa tuota sekaannusta tällä tavoin: "Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan." Sitten Luukas lainaa jakeessa 22 apostoli Paavalia sanoen: "minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia". Ateenassa hallitsi toisaankin uutuuden jumala.

Apostolien tekojen 17:22:ssa käytetty sana (käännetty suomalaisessa Raamatussa 'kunnioitatte jumalia', englantilaisessa Raamatussa 'uskonnollisia' [religious]) on kreikankielen sana deisidaimon.1 Se liittyy yliluonnollisen pelkoon. Se oli kaikenkattava ja ei-arvioiva tapa, jossa osoitettiin kunnioitusta kaikenlaisia jumalia, uskonnollisia käsityksiä, uskonnollisia muoti-ilmiöitä ja uskonnollisia väitteitä kohtaaan. Siihen ei sisältynyt mitään omaa arviota ilmiöstä, sen sijaan siihen sisältyi kaikkea uskontoon liittyvää. Se oli mieletöntä kunnioitusta ja mieletöntä uskontoa, joka rakasti kaikkea uutta.

Yhtäläisyys oman aikamme kanssa on hätkähdyttävä ja pelottava. Vilkaisepa vain Charisma-lehteä ja sen ilmoituksia ja mitä siinä mainostetaaan. Se on oman aikamme Ateenaa—yhtä vaarallista kuin aikanaan. Miten voi Pyhä Henki, totuuden Henki johtaa niin moniin vastakkaisiin suuntiin? Sekaannus (ja epäraamatullinen mystiikka) ovat selvästi nähtävillä. Monia näistä uusista jutuista mainostetaan lopun ajan herätyksinä ja ihmiset hyppäävät kyytiin kunnes kyllästyvät niihin tai kunnes entistä jännittävämpi kyyti ilmaantuu.

Meidän on otettava todesta se, että seurakunnassa on todellakin taikauskoa ja lisäksi luotava suunnitelma tuon taikauskon vastustamiseksi. Tutkikaamme aluksi mitä Uuden Testamentin professori tri Peter Jones Etelä-Karoliinan Westminster-pappisseminaarista kuvaa yleistilannetta tarkastellessaan sitä, miten seurakuntamme ovat siirtyneet kohti kokemusvetoista uskontoa ja itämaista mystiikkaa:

"Usko siihen, että ihminen on jumalolento ja siten olemukseltaan hyvä, auttaa selittämään ihmisten jatkuvaa hengellisten löytöjen metsästystä opin ja totuuden kustannuksella. Mystiikka on syrjäyttänyt todellisen hengellisyyden. Länsimaiden yritykset ymmärtävät tuollaisen optimismin kaupallisen arvon ja käyttävät noita ideoita tuottaaksen yhä parempia myyntimiehiä. Madison Avenuen muotikatu guruineen on kuin voittamaton, epäpyhä liittouma, joka pyörittää poliittisen korrektiuden koneistoa. Koska jokainen on jumaluuden ilmentymä, on jokainen myös totuuden lähde."2

Jos joku epäilee ettemmekö elä uskonnollisten muotivirtausten, sekaannuksen ja taikauskon aikaa, hän pistäytyköön yksinkertaisesti johonkin kristilliseen kirjakauppaan. Sieltä löytyy:

Tilanne on tosiaankin niinkuin Ateenassa ja kuin Philip Schaffin kuvaamaa toisen vuosisadan harhaoppisuutta hänen todetessaan tuosta aikakaudesta: "outoa kristillisten ja epäkristillisten ainesten sekasoppaa kaoottisena keitoksena".3

Oman aikamme uskonpuhdistaja Michael Horton on halunnut kirjoituksillaan osoittaa, että aikamme maailmassa on monia uskonnollisia trendejä, jotka varoittavat meitä gnostilaisuuden harhaopin uudesta tulemisesta. Hän esittää asiansa selkeästi:

"Tähän mennessä olemme saaneet nähdä tämän seurakunnan alkuaikojen epämääräisen harhaopin saavan yhä selvempiä muotoja ja erottuen oikeaoppisesta kristinuskosta suosimalla seuraavia vaihtoehtoja:

Uskollaparantaja Benny Hinn voi ylpeillä havaijilaiselle yleisölleen, että kuollut Kathryn Kuhlman on vieraillut hänen luonaan ja että hän on saanut noiden vierailujen aikana ohjeita palvelutyölleen Kathryn Kuhlmanilta.5 Ikävä kyllä eivät hänen kuvauksensa harjoittamastaan nekromaniasta ja spiritismistä saa aikaan edes kulmien kohautusta saati sitten kauhun tai suuttumuksen kirkaisuja keneltäkään hänen omaan leiriinsä kuuluvalta. Nyt siis mainostetaan nekromaniaa Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa, vaikka se oli juuri se asia, joka syöksi kuningas Saulin valtaistuimeltaan (1.Aikak.10:13).

Thomas Oden valittaa uusimmassa Christianity Today -lehden artikkelissaan "Evankelisen teologian tulevaisuus":

"Kaiken nykyajan pohdinnan kiusauksena on babylonialainen uutuuden orjuus. Se on tunkeutumassa evankelisten johtajien keskuuteen hälyttävää vauhtia ja tavoilla, jotka järkyttävät keskitien evankelisia, jotka ovat joutuneet kärsimään sen taikavoimasta jo kahden vuosisadan ajan."6

Tohtori Virginia Mollenkott, joka on New Jerseyn William Patterson Collegen englanninkielen professori ja jota mainostetaan joissakin evankelisissa seurakunnissa siitä huolimatta, että hän myöntää olevansa lesbo, esittää nyt sellaisen järkyttävän ja hämmentävän väitteen, että Jeesus Kristus oli todellisuudessa nainen. Hän siteerasi National Council of Churches -neuvoston pitämässä uutiskonferenssissa Journal of American Scientific Affiliation -lehden artikkelia, jossa väitettiin:

"Jeesuksen syntymä oli neitseellinen; neitseellisessä syntymässä syntyy aina naispuolinen jälkeläinen; joissakin tapauksissa hän olisi joissakin tapauksissa valmis puhumaan Jeesuksesta naispuolisena—aina sukupuolenvaihdoksen viimeiseen minuuttiin saakka, jolloin Jeesuksella edelleen olisi naisen kromosomit elämänsä loppuun saakka, mutta hän toimisi niinkuin normaali mies ja näyttäisi mieheltä."7

1900-luvun herätyksen historiaa tutkineen Richard M. Rissin vaimo Kathryn Riss väittää saaneensa seuraavan laulun suoraan Herralta. Seuraavassa osa siitä:


"Minä vain nauran kuin idiootti ja haukun kuin koira,
Ellen tästä humalasta selviä, hypin kai kuin koira!
Kieun aamun sarastaessa kuin kukko,
'Koska Pyhä Henki on liikeellä enkä voi pysyä siitä poissa!'
Minä karjun kuin naarasleijona, joka vaanii saalista,
Minä nauran ja tärisen ja ehkä huhuilen kuin pöllö!
Siitä alkaen kun Jumalan pyhä virta alkoi minussa kuplia
Se kuohuu yli ja nyt se minut vapauttaa!
Niinpä rouskutan ja sukellan ja tanssin ympäri ja ympäri,
Kirkonpenkki oli kyllä ihan hyvä, mutta lattialla on hauskempaa!
Niin siis pompin kuin kengurukeppi ja putoan välillä lattialle,
'Koska Pyhä Henki on liikkeellä ja minä haluan LISÄÄ!'"8

Kirjailijat James R. Coggins ja Paul G. Hiebert ilmaisevat mielipiteensä siitä, miksi arvioinnin ja opillisen ymmärtämyksen taso on niin heikko nykyajan seurakunnassa:

"Meidän aikanamme on ihmisillä vaarallinen taipumus etsiä erehtymättömiä guruja, virheettömiä johtajia ja seurata heitä sokeasti. Ammattiurheilijoista, jotka ovat olleet uskossa muutaman vuoden, tulee meidän esikuviamme. Evankelistoja pyydetään antamaan meille neuvoja teologiassa. Kristityistä ammattilaulajista tulee Raamatun opettajiamme."9

Seurakunta on suureksi osaksi vakavissa vaikeuksissa, koska sen johtajat ja jäsenet eivät enää usko Raamatun ehdottomaan riittävyyteen uskovan elämässä ja jumalisuudessa, niinkuin sekä Pietari että Paavali esittävät (2.Tim.3:14-17, 2.Piet.1:2-4). Ja asian tekee entistä surullisemmaksi se, että jos joku tuo näitä asioita esille ja peräänkuuluttaa arviointia ja uskonpuhdistusta, hänet tuomitaan fariseukseksi ja harhaoppisten metsästäjäksi.

Ihmiset kääntyvät kaikkialla esoteeristen ratkaisujen puoleen sellaisissa asioissa, jotka johtuvat siitä, ettei välitetä Jumalan Sanasta. Sellaiset henkilöt kuin Mark Bubeck yhdistävät pinnallista kliinisen psykologian höpinää outoihin ja subjektiivisiin käytänteisiin ja neuvovat ihmisiä rukoilemaan Jumalaa, että hän tutkisi heidän sukupuolielimensä, verensä, luunsa, lihaksensa, rauhasensa, hiuksensa, ihonsa ja solunsa, esiintyykö niissä demonien toimintaa.10

Tällaisesta on inhottavaa kirjoittaa, mutta kaikkea tällaista mainostavat siteistä irrottajat ja demonien jahtaajat. Mitään lähellekään tällaista ei Raamatusta löydy. Ne ovat villin ja kieroutuneen mielikuvituksen tuotetta. Taas kohtaamme Ateenan näissäkin asioissa. Bubeck on edelleen Moody Pressille tuottoisa kirjailija eikä kustantaja pyytele mitään anteeksi. Bestselleri-kirjailijaa on vaikea kyseenalaistaa.

Meidän päivinämme on seurakunta tuuliajolla uusgnostilaisuuden ja subjektivismin merellä. Se käyttää aikansa vain kaikenlaisten uutuuksien kuunteluun ja uutuuksista puhumiseen. Ikävä kyllä on monien kristillisten lehtien tarjonta lähinnä ateenalaisia herkkuja, koska suuri osa niiden tuloista perustuu mainoksiin ja tuotteiden myyntiin. Totuus on uhrattu Ateenalle. Kaikenlainen hokkuspokkus on nyt in ja Raamattu on out. "Tuntuuko se hyvältä?" ja "Myykö se?" ovat ainoat kysymykset, joita esitetään. Jälleen meidän on todettava, että massiivinen liike poispäin Raamatun riittävyydestä luo koko ajan yhä uusia ongelmia, joita kaikki väärät ratkaisut ja muotivillitykset eivät kykene koskaan korjaamaan tai parantamaan.

Tähän valitettavaan asiantilaan on vielä lisättävä vuosituhannen vaihtumiseen liittyvä hulluus siirryttäessä vuoteen 2000. Parhaiten varjeltu salaisuus on se, että johtuen kalentereiden epätäsmällisyydestä olemme jo itse asiassa siirtyneet vuoteen 2000 muutama vuosi sitten. Pitäkäämme mielessä, että kuningas Herodes kuoli kaikkien historiankirjoitusten mukaan vuosien 4 ja 6 e.Kr. välillä. Olemme olleet jo vuodessa 2000 ilman äännähdystäkään ilman että kukaan huomasi mitään. Miten se vaikuttaa kaikkiin profeetallisiin tilannekuviin? Ei Ateenassa kukaan oikeasti välitä. Ainoastaan ajatus ja uutuus merkitsevät jotain.

Radiossa esiintyvä talkshown vetäjä ja kirjailija Bob Larson tarjoaa "Livenä taltioitua exorsismia videolla, jossa näytetään "20 tuntia kestävää demonien ulosajamista tiivistettynä kahdeksi uskomattomaksi tunniksi. Nähtävillä yliluonnollinen toiminnassa!"
Ja kaikki tämä maksaa vain 100 dollaria.11 Tässä on kysymyksessä sama Bob Larson, joka väitti Trinity Broadcasting Network -kanavalla herättäneensä koomassa olleen ruumiin heiluttamalla vain yksinkertaisesti Raamattua sen yläpuolella. Paholainen "kertoi" Larsonille, että hän aikoi "tappaa" tuon henkilön ja sai hänen ruumiinlämpönsä laskemaan rajusti. Larson ilmoitti, että Sana on lamppu ja että Jumala näytti hänelle, että se oli "lämpölamppu".12 Ja ihmiset, jotka kerääntyvät Ateenaan sen sijaan, että kiivastuisivat, lähettävät rahojaan ja pyytävät lisää.

Sitten on olemassa enkelivillitys ja enkelikertomukset.13 Ne näyttävät kuuluvan pakollisina osina kaikkiin viime vuosina julkaistuihin kirjoihin. Jopa Joni Eareckson Tadalla on enkelikertomus ja hän sanoo nähneensä enkelin, joka oli "kultaisena hohtava olento, joka hehkui suuresta ulokeikkunasta, jota katselin—liikkumatta oikealle tai vasemmalle tai alhaalta ylös."14 Kolminkertainen raskaan sarjan nyrkkeilymestari Evander Holyfield kirjoittaa enkelistä, jolla oli tapana ilmestyä hänen keittiöönsä hänen lapsuudessaan. Hän haluaa meidän itse asiassa uskovan, että se oli musta, kaljupäinen enkeli!15 Benny Hinn on suoltanut enkelitarinoita toisensa jälkeen jo vuosien ajan, mutta kuten suurin osa Hinnin materiaalista, ei kukaan koskaan näe noita juttuja ja siten ne ovat todistamattomia.16 Ne ovat myös mitä suurimpana apuna hänen supertähtistatuksensa ylläpidossa.

Enkeleiden tavoittelemisen pitäisi olla Raamattuun uskovien kristittyjen uskonnonharjoittamisen ulkopuolella monestakin syystä. Ykkösenä on Kolossalaiskirjeen 2:18 varoitus, ettei saisi tunkeutua enkeleiden näkymättömään maailmaan. Enkeleiden tavoitteleminen on salakavalaa harhautumista ainoasta Välittäjästä, joka on kaikkien yläpuolella Raamatun perusteella.

Historialliset uskontunnustukset aina 300-luvulta alkaen jopa kieltävät enkeleiden mainitsemisen.17 Saatana kykenee esiintymään valkeuden enkelinä, kuten 2.Kor.11:14 kertoo ja sen pitäisi saada jokainen kristitty varovaiseksi. Raamattu esittää selvästi, että kaikkea ohjausta on etsittävä Jumalan Sanasta Pyhän Hengen kautta.

Joten Ateenan todellisuus ja taikausko suorastaan lyövät kasvoille. Miten meidän pitäisi vastustaa taikauskoa, muotivillityksiä, älyttömyyttä ja mystiikkaa, jotka ovat vallanneet suurimman osan seurakuntaa?

Siirtykäämme seuraavaan kohtaamme:

SEURAKUNNASSA ESIINTYVÄN TAIKAUSKON VASTUSTAMINEN

Jotta kykenisimme säilyttämään tasapainomme ja vastustamaan Ateenaa, on meillä oltava seuraavanlainen asenne:

1) täydellinen Raamatun opissa pysyminen

Alkuseurakunnan voidaan osoittaa pitäneen oppia tärkeänä. Luukas kertoo Apostolien tekojen 2:42:ssa, että "he pysyivät apostolien opetuksessa [opissa] ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa".

William Evans piti opin tuntemusta eräänä seurakunnan tärkeimmistä tarpeista ja kirjoitti, että "Aikamme kristillisessä seurakunnassa ei ole suurempaa tarvetta kuin että sen jäsenet oppisivat tuntemaan kristillisen uskon perustotuudet ja -opit".18

Jean Calvin puhui jo kauan sitten opin väheksymisen vaaroista:

"Hurmahenkisten harhakuvitelmaa on, että ne, jotka lukevat Raamattua tai kuuntelevat Sanaa, ovat lapsia, ikäänkuin kukaan ei olisi hengellinen ellei hän pilkkaisia oppia. He hyljeksivät siis ylpeydessään ihmisten palvelutyötä ja jopa itse Raamattua Henkeä tavoitellessaan. Sitten he yrittävät kaupitella ylpeinä kaikkia Saatanan heille esittämiä harhoja Hengen salaisina ilmoituksina."19

Me tarvitsemme nimenomaan herätystä Raamatun tutkimiseen ja ulkoaopettelemiseen. Sellainen ja lisäksi vielä sen käskyjen totteleminen käytännössä poistaisi tarpeen aikaansaada keinotekoisesti herätystä korviasärkevällä musiikilla, oudoilla manifestaatioilla, toiseen tietoisuudentilaan siirtymisillä ja tunnekiihkoiluilla. Brownsvillen helluntaiseurakunta Pensacolassa esittää nykyään herätyskuvauksensa mukaanlukien "lakaisemisen" harjoittaminen. Ihmiset juoksentelevat ympäriinsä hullun lailla "lakaisten"20

Mieti apostoli Paavalin korostamaa puhtaan opin tärkeyttä ja kuuntele, miten hän kehottaa sitoutumaan siihen:

"...käskeäkseni eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi" (1.Tim.1:3).

"...ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan (1.Tim.1:9-10)

"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja" (1.Tim.4:1)

"Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut." (1.Tim.4:6)

"Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen." [Paneudu lukemiseen, kehottamiseen ja oppiin](1.Tim. 4:13).

"Valvo itseäsi ja opetustasi [oppia], ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat." (1.Tim.4:16).

"Kaikki, jotka ovat orjina ikeen alla, pitäkööt isäntiänsä kaikkea kunnioitusta ansaitsevina, ettei Jumalan nimi ja oppi tulisi häväistyksi." (1.Tim.6:1)

"Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja" (1.Tim.6:3-4)

"Mutta sinä olet seurannut minun opetustani [oppiani], vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni" (2.Tim.3:10).

2. Timoteuskirjeessä meitä käsketään:

Pitäytymään terveessä opissa [keep as the pattern of sound teaching] (1:13)
Opettamaan tervettä oppia (2:2)
Pysymään terveessä opissa (3:14)
Saarnaamaan tervettä oppia (4:1-2).

Näistä jakeista näemme, että oppi on elintärkeää, olennaisen tärkeää ja välttämätöntä.

Oppi vaikuttaa opetukseen ja siihen, mitä opetetaan. Raamatun selkeä sanoma on, että meidän on äärimmäisen tärkeää kiinnittää jakamaton huomiomme apostolien opetuksiin, jotka ovat nyt pysyviä, koska ne on kirjoitettu Raamatun lehdille. Kreikankielen oppia tarkoittavat sanat didache ja didaskalia, joita Paavali käyttää, korostavat sitä, että hän antoi Jumalan sanoman heille ja lisäksi, että hänen opetuksellaan on ehdoton auktoriteetti.21 Paavali muistuttaa korinttolaisia voimallisesti: "Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky." (1.Kor.14:37)

Pietari sanoo apostolien opista:

"että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet" (2.Piet.3:2).

Baker's Dictionary of Theology kertoo meille sivulla 171, että "Oppi on Raamatun opetus teologisista aiheista".

Kalifornian yliopiston historian professori Santa Barbarassa, Abraham Friesen osuu niiden ihmisten ongelman ytimeen, jotka yrittävät elää pikemminkin kokemusten kuin vankan opin pohjalta. Hän toteaa aiheesta seuraavaa:

"...kirjoitetun Sanan ja Pyhän Hengen välisen suhteen ongelma. Tämä ei ole uusi ongelma. 1500-luvulla Martti Luther taisteli Thomas Müntzeriä vastaan, joka yritti alistaa Sanan mystisille Pyhän Hengen kokemuksilleen. Sen sijaan Luther korosti kerta toisensa jälkeen Sanan ja Hengen ykseyttä. Mikään kokemus, ei edes Pyhän Hengen kokemus, voi itse julistaa itseään autenttiseksi; se on aina koeteltava Jumalan ilmoitetun Sanan valossa. Jumalan totuuden lopullisena tuomarina ei ole kokemus, vaan Sana." 22

Meidän on palattava takaisin Raamatun lukemiseen, ulkoa opettelemiseen ja todeksi elämiseen.

Sen lisäksi, että meidän on pitäydyttävä täysin Raamatun opeissa, meidän on myös:

2) Pysyttävä kokosydämisesti paikallisseurakunnassa

Kristittyjen tulee kuulua tasapainoiseen, terveeseen, Raamattua opettavaan seurakuntaan. Samoin kristittyjen täytyy vedota pastoreihinsa, että he saarnaisivat oppia ja heidän on myös jatkuvasti rukoiltava pastoreidensa puolesta. Jumalanpalvonta, seurakuntalaisten yhdessäolo ja Raamatun opetus pitävät meidät tasapainossa ja suojelevat meitä kaikilta niiltä eksytyksiltä, jotka täyttävät maailmamme ja myös seurakunnat. Jokaisella pastorilla pitäisi olla kirjastossaan Jay Adamsin kolmiosainen teos Studies in Preaching tai Andrew Blackwoodin Doctrinal Preaching for Today.

Ihmisillä on kaikenlaisia tekosyitä siihen, miksi he eivät kuulu hyvään seurakuntaan. Miten hullulta kuulostaisikaan käyttää samaa pinnallista perustetta urheilutapahtumiin: "En mene siihen matsiin, koska siellä on liikaa teeskentelijöitä." "En mene siihen otteluun, koska vanhempani pakottivat minut käymään sellaisissa lapsena." "En mene sinne urheilukentälle, koska he haluavat vain rahaa." "En mene siihen tapahtumaan, koska se kestää liian kauan." Totta puhuen me menemme sinne, mikä kiinnostaa meitä. Jos meidän sydämessämme ei ole tilaa Jumalalle tai Hänen huoneelleen, se kertoo paljon meistä ja hengellisestä tilastamme. Heprealaiskirjeen 10:25 käskee meitä osallistumaan seurakuntamme tilaisuuksiin säännöllisesti. Miten voimme rakastaa ja palvella veljiä, mihin Paavali meitä kehottaa, ellemme ole missään tekemisissä heidän kanssaan?

3) Pysyminen täydellisesti Raamatun Kristuksessa ja Häneen luottaminen

Virsien kirjoittaja Joseph Scriven oli mies, joka joutui kokemaan suuria henkilökohtaisia menetyksiä ja kokemaan tragediaa ja surua, kun hänen morsiamensa hukkui. Hän aikoi myöhemmin mennä naimisiin löydettyään toisen, mutta hänkin kuoli äkillisesti. Kuitenkin hän pystyi kirjoittamaan:


"Mikä ystävä meillä onkaan Jeesuksessa,
Joka kantaa kaikki syntimme ja murheemme!
Mikä etuoikeus onkaan viedä
Kaikki Jumalalle rukouksessa!"

Varmasti hän tunsi Kristuksen ja pääsi tasapainoon tietäessään, mitä Kristus oli tehnyt ja tulisi tekemään hänen edestään. Hän ei kyennyt jatkamaan minkään värisyttävien kokemusten ansiosta, vaan siksi, että hänellä oli varma tieto Vapahtajasta, joka välitti hänestä ja kantoi häntä. Elämän haasteiden ei tarvitse musertaa meitä. Ne voivat taivuttaa meitä Kristusta kohti.

Kun tunteet ovat lopussa ja tuntemukset menneet, meidän on turvauduttava Herraamme ja sellaisiin lupauksiin kuin esimerkiksi Room.8:38-39, tietäen uskon kautta, että mikään ei voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan.

Erich Sauer muistuttaa meitä erityisesti siitä, että:

"...sen, joka on kutsuttu valtakuntaan, ei ole tehtävä päätöstä ainoastaan kääntymyksessään, ketä mestaria hän aikoo palvella, vaan sen jälkeenkin hänen on tehtävä sama päätös joka päivä ja kaikissa pyhityselämänsä käytännön yksityiskohdissa.23

Jos aiomme vastustaa Ateenaa ja voittaa sen omana aikanamme, meidän täytyy hinnalla millä hyvänsä omistautua kokosydämisesti Raamatun opeille, seurakunnan toiminnalle ja elää päivittäisessä elävässä yhteydessä Jeesukseen Kristukseen.

Lähdeviitteet:

1. Kts. tarkemmin, Gerhardt Kittel, Theological Dictionary of the New Testament, Grand Rapids, Mich.: Wm.B. Eerdmans Publishing Co., 1964, Vol.2, s.20. 2. Peter Jones, spirit Wars, Mukilteo, Wash.: Wine Press Publishing, 1997, s.27. 3. Philip Schaff, History of the Christian Church. Grand Rapids, Mich.: Wm.B. Eerdmans Publishing Co., 1910, Vol.,2, s.429. 4. Michael Horton, In the Face of God, The Dangers and Delights of Spiritual Intimacy. Dallas: Word Publishing, 1996, s.46. 5. G. Richard Fisher aand M.Kurt Goedelman, The Confusing World of Benny Hinn. Saint Louis: Personal Freedom Outreach, 1997, ss. 195-196. 6. Christianity Today, Feb.9, 1998, s.46. 7. Kts. lisää The Christian News, July 21, 1997, "Jesus Christ Was Really a Woman", s.9. 8. Hank Haanegraaff, Countefeit Revival. Dallas: Word Publishing, 1997, ss. 245-246. 9. James R. Coggins and Paul G. Hiebert, Wonders And The Word. Winnipeg, Manitoba: Kindred Press, 1989, ss. 10-11. 10. Kts tarkemmin, Mark Bubeck, Spiritual Warfare Basics. Sioux City, Iowa: International Center fo Biblical Counseling, ei pvm., s.23. 11. "Bob Larson Resources 1998", ministry resource catalog. 12. Äänitallenne Bob Larsonista Trinity Broadcasting Network kanavalla (4/16/96) esitetty useissa Hank Haanegraaffin radio-ohjelmissa The Bible Answer Man (joista nauhoitteet).

Alkuperäinen artikkeli: Confronting the Superstitious Church of the 21st Century
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat