Tapio Tuomaala

RICK WARRENIN "TAVOITTEENA ELÄMÄ" -KIRJAN TARKASTELUA


Alkulauseiden analysointia

Ennen kuin avaan Rick Warrenin kirjan "Tavoitteena elämä", totean muutaman sanan. Minulla ei ole mitään Rick Warrenia vastaan, vaan tutkin ainoastaan hänen kirjaansa Raamatun valossa. En epäile hänen motiivejaan enkä vilpittömyyttään, haluan auttaa ja opastaa ihmisiä. En kiistä hänen uskoaan, koska kukaan ihminen ei voi olla toisen ihmisen tuomari. Kysymys on yksin opista, jota Warren edustaa, ei hänen persoonastaan. Se, joka opettaa, alistuu väistämättä opilliseen tarkasteluun, kuten myös opin arvostelijakin.

Ennen kuin pääsen kommentoimaan tekstiä, huomio kiinnittyy kirjan alkuperäiseen nimeen: The Purpose-Driven® Life.

Purpose-Driven on rekisteröity merkki. Herää väistämättä epäilys, että kirja ei olekaan näkemys raamatullisesta opetuksesta ja seurakunnasta, vaan kysymys on Warrenin ikiomasta luomuksesta.

Warren lainaa ensimmäisellä sivulla Ef. 1:11:ä, mutta en ymmärrä, mitä siinä lukee. Ei Jumalan Sanaa. Miksi väännettyä, kun pitäisi pysyä tiukasti Kirjoituksissa? Muunneltu totuus ei ole totuutta, vaan esittäjän käsitys totuudesta. Warren selittääkin efesolaiskirjeen lainaustaan takasivujen liitteessä 3 siten, että me kuvittelemme tietävämme, mitä tietty jae sanoo ja siksi hänellä on oikeus käyttää selventäen mukailevia käännöksiä. Koska Warrenin mielestä kukaan ei ymmärrä, mitä Sana kertoo, niin hänellä on oikeus nähdä kirjoitukset uusin, tuorein tavoin (painotus Warrenin), ja selittää siten, että tyhmemmätkin ymmärtäisivät.

Jo ensi sivulla Warren ottaa oikeuden muuttaa Jumalan Sanaa tuoreemmaksi, mikä tarkoittanee, että hän omistaa parempaa tietoa kuin Paavali ja muut apostoliset kirjoittajat, koska voi niitä korjailla oman ymmärryksensä mukaan...

Sitten minut opastetaan 40-päiväiselle hengelliselle vaellukselle, joka auttaa löytämään vastauksen elämän tärkeimpään kysymykseen: mitä varten olen täällä. Lupaus uurastajalle on melkoinen — kaikki palaset loksahtavat paikoilleen ja löydän Jumalan tarkoituksen elämälleni. Melkoinen lupaus, eivät edes Paavali ja Pietari luvanneet näin suuria. Ei muuta kuin matkaan Warrenin opastuksella.

Seuraava lainaus Raamatusta on niin tuoretta tulkintaa, että maali suorastaan haisee. Epäilijälle on viite 1, josta löytyy viittaus Room. 12:2:een, missä Paavali kehottaa: "älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan", kun taas Warrenin käännöksen mukaan minun pitää transformoida (muuntaa) itseni uudeksi ihmiseksi. Luotan Paavaliin enkä transformoidu Warrenin mukaan, jotta pystyisin kommentoimaan hänen oppiaan.

"Kasvun paikka" -kohdalla on vihdoin vääntelemätön lainaus Paavalilta Timoteukselle: "Mieti sanojani. Herra kyllä antaa sinulle ymmärrystä kaikkeen!" Mutta hetkinen! "Mieti sanojani". Ei kait Warren vain tarkoita itseään? Tiedän, että Herra Jeesus antaa ymmärrystä kaikkeen, kun sitä Häneltä rukoilemme, mutta en kyllä aio antaa missään tilanteessa Warrenin olla opettajani, sillä "yksi on teidän opettajanne" (Mat.23:8).

Warren haluaa, että jakaisin kirjan yhden tai useamman ystävän kanssa. Siihen en suostu, ennen kuin itse tarkistan, mitä Warren haluaa juottaa. Juon itse ensin, ennen kuin tarjoilen eteenpäin. Sitten tuleekin Warrenin ensimmäinen täysin virheellinen tulkinta, missä hän väittää, ettei todellista hengellistä kasvua koskaan tapahdu eristyksissä.

Miten on sitten selitettävissä, että ne ihmiset, joita Jumala voimallisimmin käytti, oleskelivat erämaan korkeakoulussa? Mooses oli erämaassa erossa kansastaan 40 vuotta. Johannes Kastaja oli erämaassa erossa kansastaan ennen kuin astui Israelin eteen. Paavali ei kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, vaan vetäytyi yksikseen erämaahan eroon kansastaan eli seurakunnasta (Gal. 1:16-17). Lisäksi Daavid, Simson, Elia.

Sitten tulee oikea neuvo, että pitää antaa Raamatun puhua puolestaan. Sitä neuvoa aion noudattaa. Warrenkin lupaa laajasti lainata Raamattua. Se on hyvä lupaus, mutta ensimmäiset kohtaamani lainaukset eivät enteile hyvää.

Warren kertoo rukoilleensa puolestani ja jos sitoudun hänen kirjaansa, niin solmimme yhteisen liiton. En halua Warrenin kanssa solmia mitään liittoa, sillä uskossa Kristukseen on vain yksi liitto. Toinen uskonnollinen liitto on epäjumalanpalvelusta, olkoon se kuinka hurskaan kuuloinen ja naamioitu kuinka kiiltäväksi tahansa. Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. (2Kor.11:2) Sitten tulee hyvin tärkeää, jonka otsikko on "Raamatullinen liittosopimukseni". Uskomatonta, mutta lukee siinä niin. Raamatullinen liittosopimus pitää tehdä Warrenin kanssa allekirjoittamalla varattuun kohtaan. Warrenin nimi on jo valmiina kuin avoin vekseli. Allekirjoitus on Warrenin mukaan hyvin tärkeä, mutta minulla on kelvollinen syy olla allekirjoittamatta. Kirja on kirjaston. Todellisuudessa tällainen allekirjoitusmalli on näennäisestä viattomuudestaan huolimatta okkultistispohjaista, koska se sitouttaa allekirjoittajan siihen opettajaan, jonka kanssa tekee liiton. Allekirjoitus on avoimessa valtakirjassakin oikeudellisesti pätevä, vaikka kuinka väittäisit, ettet ymmärrä, mihin pistit nimesi ja mitä tarkoitusta varten. Älä koskaan pistä nimeäsi mihinkään uskonnolliseen paperiin tai sitoumukseen.

Ensimmäinen luku

Ensimmäisen luvun ensimmäinen lainaus on kolossalaiskirjeestä. Kyse on väännöksestä, vaikka nyt ymmärränkin ajatuksen.

Seuraa vaihteeksi normaalia tekstiä, johon ei ole kommentoitavaa, mutta Raamatun kohta 2 on taas täysin outo väännös. Paavali ilmaisee asian: "Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha" (Room.8:6). Warrenin väännös: "Omaan itseensä keskittyminen näissä asioissa johtaa umpikujaan; mielen kiinnittäminen Jumalaan johdattaa ja vapauttaa avaraan elämään." Warren osoittaa, ettei hän joko ymmärrä Raamatusta yhtään mitään, tai hän vääntää tietoisen tahallisesti kieroon. Paavali puhuu lihallisen ihmisemme kuolemasta, Warren itse tehdystä umpikujasta. Paavali sanoo, että hengen mieli on elämä ja rauha, Warrenin mukaan mielen kiinnittäminen Jumalaan vapauttaa avaraan elämään. Paavali puhuu siitä, mitä uskova omistaa Kristuksessa "on"-muodossa, kun Warren vesittää koko ajatuksen siirtäen painopisteen tulevaisuuteen, ihmisen omiin tekoihin ja mielen ponnistuksiin. Miksei Warren anna Pyhän Hengen kirkastaa lukijalle väärentämätöntä Jumalan Sanaa?

Apostoli Pietari sanoi suorat sanat näistä Paavalin kirjoitusten vääntäjistä: "vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen" (2Piet.3:16).

Rick Warrenin käyttämä metodi paljastuu jo alkuunsa, kun tarkastelee hänen lainauksiaan Raamatusta. Kun katsoo takasivujen viiteluetteloa, niin se on hengästyttävän pitkä ja antaa kuvan luotettavasta asiantuntijasta ja pitäytymisestä Raamatun sanaan. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Koska hän lainaamansa kohdan vääntää kieroon jollakin merkillisellä käännöksellä, niin tunnollinen lukija ei jaksa muutaman kerran jälkeen enää tarkistaa hänen väännöksiään alkuperäistä Raamatun tekstiä vasten, vaan luovuttaa uuvuttavan urakkansa ja antaa Warrenin viedä. Tai mikä tässä vaiheessa olisi ehkä viisainta, jättää lukematta enempää.

Ollaan kuitenkin optimistisia ja tarkistetaan seuraava Raamatun lainaus 3: "Itse itsensä auttaminen ei ole apua lainkaan. Itsensä uhraaminen on minun tieni, jolla ihminen löytää todellisen oman itsensä." Kohta on Mat. 16:25, joka kuuluu: "Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä." Warren ei enää tyydy vääristelemään Paavalin kirjoituksia, vaan muuttaa Herran Jeesuksen sanoja. Warrenin opetus ei edes viittaa Jeesuksen seuraamiseen, mistä jakeessa on kysymys, vaan vääntää sen psykologiseksi hömpäksi.

Jälleen vastaan tulee lainauksia, mutta Warren on jo kohdallani saavuttanut tarkoituksensa. En jaksa enää tarkistaa alkutekstistä, koska heti näkee, että kyseessä on warrenilainen väännös Raamatusta.

Mutta sitten löytyy toteamus, että ihminen löytää identiteettinsä ja elämänsä tarkoituksen yhteydessä Jeesukseen Kristukseen ja lupaus, että ellei ihmisellä ole tätä yhteyttä, Warren lupaa myöhemmin selittää, miten sen voi solmia. Vihdoinkin asiaa! Ainoa virhe on sanoissa "löytää identiteettinsä ja elämänsä", minkä yhteydessä voimme siirtyä jo kerran Warrenin "lainaamiin" Jeesuksen sanoihin: "Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä." Ei Jeesus puhu mitään oman identiteetin ja elämän löytämisestä, enkä löydä sellaista mainintaa apostolien kirjeistäkään.

Warrenilainen näkemys piiloutuu käsitteisiin oman elämän ja identiteetin löytämisestä. Mutta Raamattu ei kehota meitä tuijottamaan identiteettiimme, vaan: "silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle" (Heb.12:2). Mitä enemmän katselemme Kristuksen kirkkautta, sitä syntisempänä näemme itsemme Hänen valossaan. Kirkkaudessa huudahdamme kauhuissamme, kuten profeetta Jesaja: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin" (Jes.6:5). Syntisen sisimpämme näkeminen ei ole mieluista: "Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista" (Gal. 1:11).

Kun näemme identiteettimme Kristuksen kirkkauden valossa, niin emme enää halua kiinnittyä itseemme, vaan nähdä yksin Hänet, joka ON elämämme. Näin me ikään kuin kadotamme oman elämämme ja löydämme sen Jeesuksessa. Astiana meillä on edelleen identiteettimme sellaisena joksi Jumala on sen hyväksi nähnyt muovata, mutta haluammeko mieluummin tutkia astiaamme kuin sisältöä, joka astian pyhittää. "Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis" (2Tim.2:21). Astia on puhdistettava, tyhjennettävä, ennen kuin isäntä voi sitä käyttää. Eikä sekään ole ihmisen mielen mukaista evankeliumia, sillä mieluummin pukeutuisimme purppuraan kuin että meitä riisutaan näkemään identiteettimme pohjaton syntisyys.

Seuraavia lukuja

Kun otetaan huomioon, että Warren opastaa myös ei-uskovaa, niin hänen esittämiinsä asioihin ei ole paljon lisättävää, vaan arvostelu menisi teologiseksi saivarteluksi. Warrenin opetus alkaa tiivistyä alun tolkuttomuuksien jälkeen ja hän johdattaa lukijaa ristin kautta Jeesuksen luokse. Näin on moni varmasti kokenut pelastuksen ja aloittanut matkansa. Jos Warren saarnaa kokouksissaan pelastusta niin kuin kirjoittaa tässä kohtaa, niin hänen seurakuntansa on varmasti täyttynyt uudestisyntyneistä kristityistä. Jumala on Sanansa takana: "Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh.6:37).

Kun ihminen syntyy Jumalan lapseksi, niin hengellisesti hän on täysin sokea ja kuuro, aivan samoin kuin on fyysisesti syntyessään. Vastasyntynyt on täysin riippuvainen siitä maidosta, jonka saa äidiltään. Siksi Pietari kirjoittaa: "halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen" (1Piet.2:2). Nämä Pietarin sanat ovat niin tärkeät, että ne on koko ajan muistettava jatkettaessa Warrenin opetuksen tarkastelua. Johtaako Warren uskovan Sanan maidon ääreen, jonka kautta voimme kasvaa pelastukseen ja Kristuksen tuntemiseen vai viekö Warren huostaansa uskottua laumaa väärille laitumille?

Palvonta

Warren johdattaakin vasta uskoontulleen ensimmäiseksi palvontaan, joka on tullut seurakuntien "ohjelmistoon" rytinällä ja kaiken arvostelun alleen jyräten kuin tulva, mutta kritiikitön palvonta avaa oven sielullisen ja hengellisen käsitteistön täydelliseen sekoittamiseen. Se mikä on sielullista, ei ole suinkaan hengellistä ja päinvastoin. Jos vastauskoon tullut vauva, joka ei vielä kuule ja näe mitään, johdetaan palvonnan kautta sielullisiin mielialoihin, niin silloin on saman tien astuttu ensimmäinen askel miinaan. Jo se, että Warren selittää antropologien todenneen, että palvonta on ikään kuin ohjelmoitu jokaiseen ihmiseen, todistaa Warrenin syöttävän epäraamatullisia tietolähteitä, koska vetoaa ihmisuskomuksiin, mitä tiede niin monilta kohtaa on. On varmasti osittain totta, että ihmisellä on palvomisen tarve, mutta suurimmalta osalta palvominen on ollut ihmiskunnan historiassa epäjumalille suunnattua, kuten valitun kansan, Israelinkin kohdalla oli ja on edelleen. Jumalaa palvotaan hengessä ja totuudessa, mutta nykyinen kristillinen palvonta näyttäisi olevan sitä samaa sielullista "puristusta" kuin esim. rock-konserteissa. Atmosfääri on pelottavan samankaltainen.

Warren keskittyykin nyt vihkimään palvojaa syvemmälle sielun manipulointiin käyttäen asiayhteydestä irrotettuja Raamatun kohtia. Teksti on täynnä epäjohdonmukaisuuksia, joten tartun vain yhteen kohtaan, koska esimerkki on Vanhasta testamentista. Warren kertoo Joosuasta, miten tämä ennen elämänsä suurinta taistelua kohtasi Jumalan ja vaipui palvoen hänen eteensä. Luemme siis kyseisen kohdan nähdäksemme, pysyykö Warren tälläkään kertaa totuudessa: "Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: 'Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?' Niin hän sanoi: 'En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut'. Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: 'Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?' Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä'. Ja Joosua teki niin" (Joos.5:13-15).

Mitä Joosualta vaadittiin? Hänen piti riisua kengät jalastaan kunnioituksen merkiksi. Huomatkaamme tilanne tarkoin. Joosua oli polvillaan Herran sotajoukkojen päällikön edessä, aivan kuten Warrenkin asian esittää, mutta mikä on sana Joosualle: "Riisu kengät jalastasi." Miten Joosua riisui kenkänsä, jos hän oli heittäytynyt maahan? Hän nousi polvilleen, ylös, otti kengät jalastaan, mihin viittaavat seuraavat sanat: "sillä paikka, jossa SEISOT, on pyhä". Ei puhuta mistään palvomisesta, vaan paremminkin voidaan olettaa, että Joosua oli peloissaan ja ahdistunut ja että hänen piti seistä eikä olla polvillaan.

Eikö tässä olisi viesti tälle palvomismanialle, koska Warren tähän kohtaan nimenomaan viittaa ja se kuitenkin todistaa aivan päinvastaista kuin mitä hän opettaa? Nouskaa ylös ja riisukaa kenkänne, sillä Hän, jota lähestymme, on Pyhä. Kengät ovat meille kuuluvaa, ihmistekoista, ja ne erottavat meidät pyhyydestä. Vasta paljain jaloin, Kristuksessa, joudumme kosketuksiin pyhyyden maaperän kanssa, jolloin voimme toteuttaa sanaa: "palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla" (Heb.12:28). Hebrealaiskirjeen käyttämä sana "palvelkaamme" on latreia, jonka merkitys on suunnilleen sama kuin teidän järjellinen jumalanpalveluksenne (Room.12:11).

Palvonnalle, jota Warren kumppaneineen ajaa seurakuntiin, ei löydy minkäänlaista Raamatullista pohjaa. Heidän oppinsa perustuu lähinnä "palveleminen"-sanan kääntämiseen sanaksi "palvonta". Pohja on sama kuin Warrenin Raamatun lainauksissakin, muutetaan hieman Jumalan Sanaa tuoreemmaksi, jotta se voidaan sovittaa omien opillisten päämäärien tukemiseen.

Warrenin palvomisopetuksen huippu saavutetaan kohdassa, jossa hän toteaa, ettei Jumala tahdo robotteja palvojikseen, mutta itse tasapäistää mantrojensa kautta seurakuntaa roboteiksi.

On turha jatkaa Warrenin palvomisopetuksen tarkastelua enempää. Joka tahtoo uskoa Warrenia, niin uskoo, ja joka haluaa itse tarkistaa Raamatusta, löytää totuuden myös palvomisasiaan.

Rakkaudesta

Warren puhuu aivan oikein rakkauden merkityksestä luvusta 16 lainaten korinttolaiskirjettä (14:1) sanoilla "pyrkikää rakkauteen". Kun katsomme lausetta hieman tarkemmin, niin huomaamme, ettei Raamatussa opeteta pyrkimään ikään kuin lihasvoimalla, vaan sana on "tavoitelkaa", diokete = ajakaa takaa, vainotkaa. Rakkaus on Hengen hedelmä eikä hedelmä viittaa mihinkään meissä olevaan, vaan Häneen, joka antaa kasvun. Jumala kasvattaa Hengen hedelmiä. Meidän pitää tavoitella, kuin vainoten, etsiä rakkautta, jonka antaa Jumala.

Sanat ovat tärkeitä. Lähes samankaltaisen sanan lähempi tarkastelu osoittaa, että on kysymys aivan päinvastaisesta asiasta kuin mitä Warren opettaa koettaessaan saada uskovat puristamaan rakkautta omasta itsestään, kun taasen Paavali kehottaa seurakuntalaisia sitä etsimään. Jos noudatamme Paavalin ohjetta, niin tavoittelemme sitä, mitä ei meissä itsessämme ole. Ne, jotka väittävät omistavansa luonnostaan Paavalin tarkoittaman agapé-rakkauden, elävät vaarallisessa itsepetoksessa. Vielä vaarallisemmassa, jos koettavat jalostaa rakkauttaan omalla tahdollaan henkisemmäksi. Hikistä touhua tämä Warrenin oppi. Joka haluaa lisää ymmärrystä asiasta, hänen kannattaa lukea Mooseksen kirjan ohjeet pappien pukeutumisesta. Heillä ei saanut olla yllään mitään villaista, hiostavaa, vaan pellavaista. Oikeassa Jumalan palveluksessa, Kristuksen täytetyssä työssä, ei tarvita meidän ponnistelujamme, joista nousee sitä suurempi hiki, mitä enemmän yritämme tavoitteisiimme. Jumala ei halua haistella meidän hikistä työtämme, vaan ainoastaan Kristuksen ihana tuoksu tyydyttää Häntä.

C. S. Lewis

Warren kehuu C. S. Lewisin Narnia-sarjaa ja siteeraa muutenkin tätä jatkuvasti. Lewisin ajatukset näyttävät nopealla silmäyksellä hyviltä, mutta kun niitä hetken pureksii, niin jää epäilyttävä maku suuhun. Kuinka yleensäkään Warren, joka vielä pitää itseään opettajana, voi ylistää Narniaa, jossa käännetään Raamatun henkilöitä eläinhahmoiksi, ja vielä siteeraa jatkuvasti kyseisten opusten tekijää?

Warren käyttää kuuluisia ihmisauktoriteetteja yhtenä opetuksensa selkärankana saadakseen viestinsä kuulostamaan tärkeältä ja oppineelta.

Raamattu

Luvussa 24 Warren vihdoin opastaa Raamattua lukemaan. Hän kirjoittaa aivan oikein ja kannattaa tehdä juuri niin kuinhän kehottaa eli hyväksyä Sanan arvovalta. Tämä on oikeaa opetusta. Mutta Sana kehottaa myös tutkimaan julistajan opetusta, aivan samoin kuin tätä artikkeliakin. Miksei Warren ensimmäiseksi kehottanut uskovaa lukemaan Sanaa? Hän johdatti kuitenkin ensimmäiseksi palvontaan, jossa olemme alttiita vieraille hengille, mistä varoitettiin korinttolaisia, jotka ilmeisesti olivat armolahjojen ylikorostamisen kiihottamina luopumassa terveestä opista:

"Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte (2Kor.11:4).

Paavalin mainitsema toinen henki näyttää mielellemme Raamatusta toista Jeesusta ja toista evankeliumia. Tästä on yhtenä räikeimpänä esimerkkinä Ellen White, jonka epäraamatulliset profetiat ovat adventismin kulmakiviä.

Paavalin aikana julistettiin jo toista evankeliumia ja oli toinen Jeesus ja toinen henki, kuinka siis ei olisi myös tänä aikana, sillä "antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa" (1Joh.4:3). Ei se ole mihinkään poistunut, vaan päinvastoin hionut taktiikkansa huippuunsa, "eksyttäen, jos mahdollista, valitutkin" (Mat.24:24).

Seurakunta

Vihdoin pääsemme tarkastelemaan Warrenin näkemystä seurakunnasta, onhan hän päämäärätietoinen "Purpose-Driven Church" - seurakuntakäsitteen lanseeraaja ja merkin omistaja.

Verratessaan sinänsä aivan oikein seurakunnan jäseniä ruumiin eri osiksi, Warren ajautuu heti kättelyssä hakoteille kertoessaan, että jos jäsen joutuu erilleen muista jäsenistä eli seurakuntalaisista, niin hän kuihtuu ja kuolee. Ajatelma on inhimillisesti katsoen järkevän kuuloinen, mutta Warren unohtaa tärkeimmän asian. Yksittäinen ruumiin jäsen ei elä suinkaan siitä, että ruumiissa on muita jäseniä, vaan koska ruumiissa on elämä, jonka kautta jokainen jäsen elää omaa elämäänsä. Maksa maksana, munuaiset munuaisina, jalka jalkana, silmä silmänä. Jos jalka on kipeä, se on parannettava jalkana eikä lääke jalan hoitoon ole sama kuin munuaisten. Mutta ei jalka kuole, jos se joutuu eroon toisesta jalasta, vaan se kuolee joutuessaan eroon ruumiissa olevasta elämästä.

Jos Warrenin oppi seurakunnasta pitäisi paikkansa, niin kaikki uskonsa puolesta vankiloissa olevat, erämaihin ja vuorille ajetut, kuolisivat, koska heillä ei ole seurakuntayhteyttä. Mutta heillä on vankilassakin seurakuntayhteys Kristuksen kautta ja se, joka yhdistää seurakuntalaiset toisiinsa, on Pyhä Henki. Warrenilla ja hänen seurakunnallaan ei ole tämän asian kanssa mitään muuta tekemistä kuin, että Jumala yhdistää heistä kenet yhdistää todelliseen universaaliin seurakuntaan.

Seurakunta on tärkeä jokaiselle ja Raamattu korostaa, ettei tule jättää oman seurakunnan kokoontumisia väliin, mutta maallisen seurakuntayhteyden ylikorostus johtaa epäterveisiin näkökohtiin. Paavalin kirjeet oli osoitettu seurakunnille, mutta hän puhuu silti uskoville, jokaiselle ikään kuin henkilökohtaisesti. Maallinen seurakunta on paikka, jossa voidaan virkistyä yhteisestä uskosta, saada opetusta, kehotusta ja kannustusta, mutta sen arvo määräytyy yksin sen perusteella, miten Kristus näkyy seurakunnan kautta. Ei maailman tarvitse nähdä seurakuntaa, vaan Kristus seurakunnassa. Warren kääntää asiat perusteellisesti päälaelleen, koska opettaa, että maailman pitää nähdä seurakunta.

Päämäärätietoinen seurakunta perustuu Warrenin mukaan viiteen päämäärään, jotka sinänsä ovat oikeita, mutta ensimmäinen, palvomisen kautta, tapahtuva mielen keskittäminen Jumalaan maistuu pelottavasti itämaiselle mystiikalle. Muut kohdat ovat asiallisia.

Warren ylikorostaa maallista seurakuntaa kirjoittamalla otsikon "Seurakunta on kaikki kaikessa". Ei, vaan Kristus, joka on uskovien hengellinen temppeli, on kaikki kaikessa. Ilman Jeesusta ei ole kuin tyhjiä kirkkojen seiniä ja niiden sisällä tyhjiä ihmisiä kuuntelemassa tyhjiä saarnoja, toimittaen omaa tyhjää missiotaan. Maallinen seurakunta on Warrenille niin tärkeä, että hän kirjoittaa suorastaan pilkkaavasti (s. 150): "Kristityn elämä on enemmän kuin vain sitoutumista Kristukseen." Mikä voi olla enemmän kuin Kristus!? Paavali todisti aivan päinvastaista: "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto" (Fil.1:21). Jeesus on iankaikkinen elämä ja Hänen ulkopuolellaan on kuolema.

Warren rakentaa selvästi maan päälle megaseurakuntaa, jota päämäärätietoisen johtajuuden avulla alistetaan tiukkaan tilivelvollisuuskontrolliin. Samaa ohjelmaa ajettiin kommunismin nimissä itänaapurissamme. Samaan liekaan johtaa Warrenin kirjakin seurakuntaopin kynnyskysymyksellä (s. 151): "Osoittaako osallistumiseni taso paikallisseurakunnassani, että rakastan Jumalan perhettä ja olen sitoutunut siihen?" Warren ovelasti ensin syyllistää omantunnon kysymyksellä, johon liittyy vääristelty seurakuntaoppi, minkä jälkeen hän sitouttaa heidät yhteyteensä tunteisiin vetoamalla. Warren etsii selvästi sokeaa kuuliaisuutta seurakunnalle ja kun seurakunnan johtaja on Warren itse, niin hän vetoaa Jumalalta saamaansa auktoriteettiin saadakseen kritiikittömän vallan itselleen ja opetukselleen.

Oikeampi muoto seurakuntayhteyden merkityksestä voisi olla: Koen Jeesuksen rakkauden sisarieni ja veljieni kautta?

Päämäärätietoinen seurakunta on todellakin rekisteröity merkki Rick Warrenille. On käsittämätöntä, että Suomeenkin plagioidaan näitä Raamatulle vieraita seurakuntamalleja ja opetuksia. Jos halutaan toimia liike-elämän oppien mukaan, niin lienee itsestään selvää, että lopputulos on samanlainen kuin oppikin. Menestystä ja valtaa ja mammonaa ehkä riittää jenkeissäkin kohta vaikka presidenttien nostattamiseen, mutta onko se Jumalan valtakunnan saattamista maan päälle? Eikö enemmänkin valheellisten illuusioiden luomista? Ei missään Raamatussa opeteta, että Jumalan valtakunta pystytetään ihmisten toimesta. Yhden tällaisen harhan, joka nivoutui Baabelin tornin ympärille, Jumala kaatoi, ja toisen Baabelin tulevasta kaatumisesta kertoo Ilmestyskirja sekä sitä vahvistavat Vanhan liiton profetiat.

Eikö haluta lukea, mitkä ovat oikeita seurakuntalaisia seurakunnassaan:

"Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on" (1Kor.1:26-28).

Tällainen seurakuntamalli ei sovi "isoisille apostoleille", vaan he etsivät sitä, minkä kautta voivat rakentaa monumentin itselleen ja työlleen; mitä nyt sitten Jumala vähän jelppaa heidän missiotaan. Egyptin faaraot myös rakensivat pyramideja elinaikanaan, mutta Israelin oli sieltä lähdettävä erämaahan. Eiköhän ole niin kaikkina aikoina, että seurakunta on erämaassa käärmeiden ja skorpionien keskellä, halveksittuna ja vähäisenä, koska ei suostu kompromisseihin Egyptin ja sen valtiasten kanssa, vaan kulkee kohti uutta isänmaata.

Roomalaiskatolilaisuutta

Warren paljastaa oppinsa perustan joko tahallaan tai tahtomattaan lauseella: "Jeesuksen velipuolella Jaakobilla" (s. 296). Roomalaiskatolinen oppi Marian ikuisesta neitsyydestä nojaa muutamiin kieliopillisiin avainkohtiin, joissa väitetään, ettei Jaakob ole Jeesuksen lihallinen veli, vaan ainoastaan velipuoli. Lienee siis itsestään selvää, että Warren luotsaa seurakuntaansa Vatikaanin helman ekumeniaan. Olisi mielenkiintoista tietää, tajuavatko edes hänen seurakuntalaisensa tätä? Mitä jauhoja Warrenin pussissa itse asiassa on, sillä itselleni tämän opillisen kohdan löytyminen kirjasta oli kaikkein tyrmistyttävintä?

Nöyryydestä

Naiiveilta kuulostavat Warrenin opit kehittää nöyryyttä (s.163). Nöyryys ei ole kuitenkaan mielen kehittelyn tulos, vaan Jumalan koulussa kasvanut ominaisuus, jonka ensimmäinen piirre on, ettei nöyryyden kantaja edes ajattele koko käsitettä, koska astiana näkee vain sisällön, Kristuksen. Nöyryys on näkijän silmissä eikä voi olla siten kenenkään kokemusmaailmassa. Nöyryyden kehittäminen johtaa itsensä kiillottamiseen ja pöhötystautiin: "Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama" (Kol.2:18).

Vain Jeesus on nöyrä sydämeltä (Mat.11:29), sillä Hän on Isässä ja näkee Isän. Totisesti, totisesti minä sanon teille: "Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee" (Joh. 5:19).

Kristuksen kaltaiseksi

Warren opettaa, että uskovista tulee Kristuksen kaltaisia. Tämä on todella raamatullista, mutta kun hän väittää sen toteutuvan tässä elämässä ja tässä ruumiissa transformaation kautta, niin hän opettaa jotain vierasta yli-ihmisoppia, jota jo kreikkalaiset filosofit hellivät ja jonka saksalainen koulukunta nosti jalustalle tuhoisin seurauksin. Oppi on käärmeen puun siemen, jota on kasvatettu Paratiisista lähtien ja joka kantaa hedelmänsä suuressa luopumuksessa.

Warren opettaa sitä, mitä ihminen luontonsa puolesta juuri kaikkein eniten haluaa kuulla, on hän uskossa tai ei. Jumaluutta tavoitteleva ihmisego toivoo, että Pyhä Henki astiassamme ikään kuin sekoittuisi saveen, niin että niistä tulisi yhtä. Se olisi epäpyhä seos ja koska Jumala ei tällaista ihmisen mielen mukaista jumaluusoppia tule sallimaan, niin ihminen kuuntelee käärmettä, jonka tarjous "niinkuin Jumala" on edelleen voimassa.

Warrenin ihmisten mielen mukainen korvasyyhyoppi on samanlainen kuin Billy Grahamin. Sama ajatus löytyy kumpaisenkin kirjoista "metamorfoosisena" muutoksena. Näiden julistajien mukaan ihminen uudestisyntyessään on kuin toukasta kuoriutuva perhonen. Tällaista oppia ei ole Raamatussa, vaan "te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa" (Kol.3:3). Jos Raamattu sanoo, että elämämme on kätkettynä Kristuksessa, niin kuinka sitten opetetaan, että perhonen liitelee jo tässä elämässä? Ei, vaan "joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta" (Room.8:23).

Miksi Paavali olisi huokaillut lapseksi ottamistaan, jos hän olisi elämässään warrenilaisittain muuttunut metamorfoosin kaautta Kristuksen kaltaiseksi? Miksi huokailla sitä, minkä jo omistaa? Warren ei ainakaan huokaile kirjassaan lapseksi ottamistaan, joten hän omistanee sen, minkä väittää omistavansa. Vai mitä hän todellisuudessa omistaa, kun omistaa enemmän kuin Paavali, joka on esikuva terveestä kasvusta Kristukseen?

Kiusauksissa

Warrenin opetuksessa kiusauksista on paljon hyvää ja varteenotettavaa, mutta hänen suhtautumisessaan Saatanaan on ylpeyttä. Jeesus opetti aivan toisenlaista suhtautumista: "Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää" (Luuk.12:5). Lisäksi Warren väittää ylimielisyydessään, että paholaisen metkut ovat täysin ennakoitavissa ja noudattavat aina samaa kaavaa ja ettei Saatana kerro koskaan totuutta, ottaen esimerkin syntiinlankeemuksesta monin omin siteerauksin kuorrutettuna. Tarkistetaan Raamatusta: "Niin käärme sanoi vaimolle: 'Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan'" (1Moos.3:4-5).

Saatana puhui totta Eevalle. Ihminen syödessään Hyvän- ja pahantiedon puusta tuli tietämään hyvän ja pahan ja heidän silmänsä aukenivat. Valhe oli lauseen alussa: "Ette suinkaan kuole". Tämä on metodi edelleen. Suurin osa eksytyksen kavalista juonista on totta ja siteerattu suoraan Raamatusta, mutta jos emme tarkista tekstiyhteyttä, niin harhaudumme. Oikein siteerattujen Raamatun lauseiden seassa on väännettyjä, tuoreita näkökulmia, jotka suuntaavat katseen väärään osoitteeseen. Jos menemme väärään osoitteeseen, niin löydämme lisää vääriä osoitteita ja olemme lopulta niin eksyksissä, ettemme osaa palata edes lähtöpaikkaamme. Mutta eksyneellä uskovalla on onneksi Jumalan antama lähtöpaikka, jonka kirkkaus ylittää auringon kirkkauden ja joka on kaikkien ihmisrakennelmien yläpuolella näkyäkseen kaikkeen maailmaan — risti.

Kiitettävä puoli Warrenin opetuksessa on se, ettei hän ole langennut uskonsana-oppiin, jossa jatkuvasti ajatetaan ulos riivaajia hengellistä arvovaltaa käyttäen ja opetellaan uskottelulla siirtämään vuoria. Warren näkee selkeästi, että ihmissydän on ilkeä yli kaiken ja että sieltä nousevat himot ja vääryydet. Riivaajat eivät ole uskovien ongelma, sillä heissä on väkevämpi, Pyhä Henki.

Meidät on luotu palvelemaan Jumalaa

Luvussa 30 on yllä oleva otsikko, ikään kuin meillä olisi Jumalalle jotain annettavaa. Koko ajatuksen voi kuitata sanoilla: "Sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen" (2Kor.12:14).

Ei suunta voine olla ihmisestä taivaallisiin, vaan taivaallisista ihmisiin. Uskova on astia, jota Jumala käyttää. Lamppu, jonka valo on Pyhä Henki ja Pyhä Henki on tullut kirkastamaan Kristusta, ei lamppua. Mitä kirkkaampi on lampun valo pimeässä huoneessa, sitä vähemmin voimme nähdä savista lamppua, joka liekin kirkkaudessa häviää kokonaan näkyvistä. "Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon" (Luuk.11:33). Jumala sytyttää lampun Kristuksessa ja nostaa lampunjalkaan.

Kun Jeesus ilmestyi Paavalille kirkkaudessa, niin ei Hän kutsunut Paavalia palvelukseen, vaan: Hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen (Apt.9:15). Ase-sana on kreikaksi skeuos, jonka voisi paremminkin kääntää astiaksi. Astia on isäntänsä käytössä ja isäntä käyttää sitä oman päättämänsä mukaan, täyttäen niin kuin tahtoo. Kannattaa myös muistaa, että lampunjalat, kuten astiatkin, olivat yleensä savesta tehtyjä, toiset poltetusta, toiset polttamattomasta. Toiset astiat poltetaan erämaan helteessä, toisilla astioilla on hyvä osa olla Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa, kuten Marialla, eikä sitä osaa oteta pois (Luuk.10:42), vaikka Warrenin kaltaiset koettavatkin piiskata missioaskareisiin saadakseen tekemään muka jotain hyödyllisempää, kuten Martta (Luuk.10:40).

Miten tulla maailmanluokan kristityksi

opettaa Warren. Ei ainakaan tämän artikkelin tekijästä tule koskaan maailmanluokan kristittyä. "Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa" (Kol.3:3).

Jeesuksessa kuollut on vapaa valio- ja maailmanluokan kristityksi tulemisen ikeestä.

Kaikkeen maailmaan

Warren kehottaa oppinsa piiriin joutuneita tekemään OMAA missiotaan ja lähtemään kiireesti maailmaan.

Raamattu kertoo asiasta toista kuin Warren esittää. Lähetyskäsky opetuslapsille oli Herran Jeesuksen antama, mutta Warren ottaa saman oikeuden itselleen, mikä tuntuu pelottavalta ja saattaa johtaa murhenäytelmään lähtijän henkilökohtaisessa elämässä, koska hän ei olekaan siinä asemassa, joka on Jumalan tahto.

Mikä on Raamatun käsky?

Asian tärkeyden tähden Paavali teroittaa tätä KOLMEEN kertaan peräkkäin ensimmäisen korinttolaiskirjeen 7:sä luvussa: "Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä Jumala on kutsunut ja Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu" sekä vielä "Pysyköön kukin, veljet, siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu".

Yllä olevaan kontekstiin kuuluu: "Näin minä säädän kaikissa seurakunnissa" (1Kor.7:17).

Entä lähetyskäsky? Herra Jeesus antaa sen niin tänään kuin eilenkin niille, jotka Hän on valinnut ja jotka tahtovat kuulla Hänen ääntään. Olisiko hyväksi tukkia korvansa Rick Warrenin seireenin kutsulta?

Opillinen erilaisuus

Warrenin 40-päiväinen matka on päättynyt, mutta eteneminen ei ole ollut kulkemista, vaan Warren pystytti tikapuut, jotka johtavat ylöspäin koko elämän kestävään kiipeämiseen. Urakka on melkoinen, koska "Kristuksen kaltaisuudessa kasvaminen on elämän mittainen tehtävä"(s. 348).

Warrenin kirjasta ei löydy vapauttavaa armoa, jonka Jeesuksen risti tarjoaa. Risti vapauttaa ottamaan vastaan kaiken sen, minkä Isä antaa Poikansa kautta, kun taas Warren laittaa seurakuntansa kiipeämään, jotta he voisivat omistaa. Oikea oppi ei ole kiipeämisessä ja tavoitteissa tulla joksikin, vaan se on "on"-muodossa. Me omistamme, koska Jeesuksen täyttämä työ on täydellinen eikä siihen ole kenelläkään ihmisellä mitään lisättävää. Raamattu opettaa meidät näkemään, mitä Kristuksessa omistamme, avaamaan silmämme niille rikkauksille, jotka Jumala Poikansa kautta meille lahjoittaa. Tarvitsemme silmävoidetta nähdäksemme (Ilm. 3:18).

Warrenilainen opetus ei pysähdy Jeesuksen täytettyyn työhön. "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka", vaan heti kun uskova on päässyt sisään uuteen elämään, niin hänet johdetaan lain alaisuuteen eikä sallita jäävän Kristukseen. Siksi Jesaja jatkaakin heti seuraavassa jakeessa: "Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla. Niinpä on Herran sana oleva heille: 'Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä', niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan" (Jes.28:12-13).

Korkea veisu kertoo Kristuksesta ja seurakunnasta. Kristus on kuin nuori peura tai gaselli (K.v.2:9), mutta samaa sanotaan myös morsiamesta (K.v.4:5). Peura ja gaselli löytyvät niistä eläimistä, joita israelilaiset saivat syödä: "Kuitenkin saat kaikkialla porttiesi sisäpuolella teurastaa mielinmäärin ja syödä lihaa, sen mukaan kuin Herra, sinun Jumalasi, sinulle siunaa. Sekä saastainen että puhdas saakoon syödä sitä, niinkuin syödään gasellia tai peuraa" (5Moos.12:15). Näin näemme, että jokainen halukas saa olla osallisena Kristuksesta ja seurakunnasta Jumalan edessä, yhtä hyvin puhdas kuin saastainen.

Mikä sitten erottaa puhtaat ja saastaiset toisistaan? Paavali kertoo: "Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa" (1Kor.11:26-29). Jumala näkee sydämeen ja Hän erottaa vuohet ja lampaat toisistaan sen perusteella, miten suhtaudumme Hänen ainokaiseen Poikaansa Jeesukseen.

Oikeaoppisuudessa on Efeson seurakunnan lankeamisen vaara (Ilm.2:1-6) ja kuitenkin pitäisi olla oikeaa ymmärrystä voidaksemme noudattaa kehotusta: "Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja" (Fil.3:2). Voimme ainoastaan pitää itsemme puhtaina Sanan vedellä pesten, ollen valmiina vastaamaan jokaiselle, joka kysyy uskomme perustusta, tietäen sydämen arkuudella, että Kristuksen seurakunnan puhdistamisen ja seulomisen suorittaa Jumala:

"Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen" (2Tes.2:7-12).

Juudas Iskariot Simsonin sanoma seurakunnalle Paratiisin käärme

Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | | KeskusteluryhmäKeskusteluryhmä