Søren Kierkegaard

Uskalla päättää

Voiko elämässä olla jotakin, jolla on sellainen valta meihin, että se saa meidät vähitellen unohtamaan kaiken hyvän? Ja voiko tällaista ikinä tapahtua kenellekään, joka on kuullut iankaikkisuuden kutsun aivan selvästi ja voimakkaasti?

Jos tällaista voi olla olemassa, on etsittävä lääke sitä vastaan. Ylistys olkoon Jumalalle siitä, että sellainen lääke todellakin on olemassa—hiljainen päätöksenteko. Päätös yhdistää meidät iankaikkiseen. Se tuo iankaikkisen aikaan. Päätös herättää meidät shokkivaikutuksellaan yksitoikkoisuuden horroksesta. Päätös murtaa tapojen lumon. Päätös katkaisee väsyttävien ajatusten pitkän ketjun. Päätös lausuu siunauksensa jopa kaikkein heikoimallekin alulle mikäli se on todellinen alku. Päätös on heräämistä iankaikkisuudelle.

Voitaisiin sanoa, että tämä kaikki on hyvin yksinkertaista. On kysymys vain hetkistä, tee päätös ja kaikki on hyvin. Uskalla sukeltaa mereen kuin rohkea uimari ja uskalla uskoa, että uimarin paino vie päämäärään kaikkia vastustavia pyörteitä vastaan.

Ja kuitenkin on meidän lähestyttävä asiaa toisella tavoin. Meidän on ensiksikin hylättävä paholaisen eksyttävä verkko. Päätösten tekeminen on usein vaarallista tai pikemminkin on niistä puhuminen vaarallista. Ennenkuin voi oppia kävelemään on kontattava kaikilla neljällä; lentämisen yrittäminen ennen kävelemistä on vaarallinen kuvio. On varmastikin tehtävä suuria päätöksiä, mutta niiden yhteydessä on tärkeää, että saat tehtyä oman päätöksesi. Älä lennä niin korkealle päätöksinesi, että unohdat sen, että päätös on vasta alku.

Miten onnetonta ja kurjaa onkaan nähdä jossain ihmisessä paljon hyviä aikeita, mutta vain vähän hyviä tekoja. Ja on olemassa muitakin vaaroja, synnin vaaroja. Kaikkine hyvine aikeineen ei pidä unohtaa velvollisuuttaan eikä myöskään pidä unohtaa tehdä sitä ilolla. Ja yritä kantaa taakkasi ja velvollisuutesi asiaan paneutuen. Ellet tee niin, on vaarana menettää päättäväisyytesi; elää elämänsä ilman rohkeutta ja vain haihtua kuolemaan.

Entäpä päätös, jonka tarkoitus oli loppujen lopuksi hyvä? Hyvin aloitettu on puoliksi voitettu. On tärkeää aloittaa ja jatkaa siitä. Mitään niin sielulle vahingollista ei ole kuin viivytellä ja olla lähtemättä liikkeelle.

Vilpittömän taistelijan polku on vaivalloinen. Ja kun taistelu viilenee hänen elämänsä ehtoolla, ei silloinkaan ole lupa vetäytyä peleihin ja viihteeseen. Jokainen, joka pysyy uskollisena päätökselleen, huomaa, että koko hänen elämänsä on taistelua. Sellainen ihminen ei lankea kiusaukseen kertoa ylpeänä muille elämänsä aikana saavuttamistaan saavutuksista. Eikä hän puhu "suurista päätöksistä", joita hän on tehnyt. Hän tietää hyvin, että ratkaisevina hetkinä on uudistettava päättäväisyytensä yhä uudelleen ja uudelleen ja että pelkästään se tekee päätöksestä hyvän ja kestävän.

Loppujen lopuksi on päätöksen arkkivihollinen pelkuruus. Pelkuruus tekee jatkuvasti työtään yrittäem murtaa päätöksen iankaikkisuuden kanssa solmiman hyvän sopimuksen. Kun pastori saarnaa saarnan ylpeyttä vastaan, hänellä on paljon kuulijoita. Mutta jos hän haluaa varoittaa kuulijoitaan pelkuruudesta, näyttääkin aivan toiselta. Hänen kuulijansa vilkuilevat ympärilleen nähdäkseen, olisiko heidän keskuudessaan tällaista kurjaa tyyppiä. Pelkurisielu—on loppujen lopuksi kaikkein kurjin olento, mitä kuvitella saattaa, sellaista ei voi yksinkertaisesti sietää. Voimme sietää tavalla tai toisella turmeltuneita ja dekadentteja, jopa siinäkin tapauksessa, että he ovat ylpeitä, mutta vain silloin, kun he eivät ole pelkureita.

Ja kuitenkin on pelkuruuden ja ylpeyden välinen ero valheellinen, sillä ne molemmat ovat itse asiassa yksi ja sama asia. Ylpeä ihminen haluaa tehdä aina oikein, jotain suurta. Mutta koska hän haluaa tehdä sen omassa voimassaan, hän ei taistele ihmistä, vaan Jumalaa vastaan. Hän haluaa asettaa eteensä suuren tehtävän ja toteuttaa sen omin avuin. Ja silloin hän on hyvin tyytyväinen asemaansa. Monet ovat ottaneet ensimmäisen ylpeyden hypyn elämäänsä, moni on pysähtynyt siihen. Mutta seuraava hyppy onkin erilainen.

Millä tavoin? Ironista kyllä, alkaa ylpeä ihminen katsella ympärilleen etsien samanmielisiä ihmisiä, jotka ovat itseriittoisia ylpeydessään. Tämä johtuu siitä, että jokainen, joka on pitempään yksin, huomaa ennen pitkää, että on olemassa Jumala. Sellaisen asian käsittämistä ei kukaan voi kestää. Ja niin ihmisestä tulee pelkuri. On selvää, ettei pelkuruus esiinny koskaan pelkuruutena. Se ei pidä meteliä itsestään. Ei, vaan se on hyvin kätkettyä ja hiljaista. Ja kuitenkin se yhdistää itseensä kaikki muutkin intohimot, koska pelkuruus viihtyy hyvin muiden intohimojen seurassa ja on niille mieliksi. Se tietää hyvin, miten ystävystyä niiden kanssa.

Pelkuruus asettuu syvälle sieluihimme niinkuin sumu seisovien vetten ylle. Siitä nousee epäterveellisiä huuruja ja eksyttäviä haamuja. Kaikkein eniten pelkää pelkuruus päätöstä; sillä päätös hajottaa aina sumut, ainakin hetkeksi. Tällä tavoin pelkuruus piileksii sille kaikkein mieleisimmän ajatuksen takana, joka on ajan kainalosauva. Pelkuruus ja aika löytävät aina syyn olla kiirehtimättä, sanoakseen: "Ei tänään, vaan huomenna", kun taas taivaan Jumala ja iankaikkinen sanovat: "Tee se tänään. Tänään on pelastuksen päivä". Iankaikkisen päätöksenteon iskulause on: "Tänään, tänään". Mutta pelkuruus viivyttelee, viivyttää meitä. Jos vain pelkuruus ilmestyisi kaikessa kaameudessaan, sen voisi heti tunnistaa siksi, mikä se on.

Pelkuruus haluaa estää päätöksenteon askeleen. Tämän tehdäkseen se käyttää itsestään lukemattomia hyvältä kuulostavia nimiä. Varovaisuuden nimessä pelkuruus kauhistelee kaikkea ylipikaistusta. Se on vastaan sitä, että mitään tehtäisiin ennenkuin aika on kypsä. Lisäksi "Eikö ole sitäpaitsi parasta puhua jatkuvasta hankkeesta, mikä on selvästikin paras toimintatapa sen sijaan, että tehtäisiin yhtäkkinen päätös?" Niin, totta tosiaan, ei päätöstä, vaan jatkuvaa aherrusta, jatkuva hanke; mikä loistava ilmaus. Mikä loistava harha!

Siinä missä päätös muistuttaa tulevasta lopusta, pelkuruus kääntää meidät pois lopullisuudesta. Tämän takia pelkuruus on mukautuvaa ja ylpeilee siitä, että se pystyy vastaamaan erilaisiin mielipiteisiin eri tavoin. Jos esimerkiksi jonkun ideat ovat ensiluokkaisia, silloin pelkuruus väittää vastaan: "No jos joku sellainen kuin sinä, on noin hyvin varustettu, niin miksi kiirehtiä? Miksi rajoittaa itseään sillä tavoin?" Mitä ylpeyttä! Ja asia on niin, että sellaiselle ihmiselle ei tehtävä ole liian helppo, vaan sen sijaan liian vaikea.

Tai ajattele ihmistä, jolla on vain muutamia vahvuuksia. Pelkuruus laulaakin nyt aivan toista laulua: "Sinulla on aivan liian vähän voidaksesi saada hyvän alun." Tämä on tietenkin erityisen typerää. Jos me aina tarvitsemme enemmän alkaaksemme, emme voi koskaan aloittaa. Mutta "Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden [engl.Raamatuss 'self-control' = itsehillintä] hengen" (1.Tim.1:7). Pelkuruus ei tule Jumalasta. Joka haluaa rakentaa tornin, istuu suunnittelemaan ja arvioi, miten korkeaksi hän sen rakentaa. Mutta jos mitään päätöstä ei koskaan tehdä, ei mitään torniakaan koskaan rakenneta. Hyvä päätös on sitä, että tahdomme tehdä kaiken voitavamme oman valtamme puitteissa. Se tarkoittaa Jumalan palvelemista kaikella sillä, mitä meillä on, olkoon se sitten vähän tai paljon. Jokainen ihminen voi tehdä sen.

Loppujen lopuksi estää päättämättömyys ihmistä tekemästä sitä, mikä on hyvää. Se estää meitä tekemästä sitä suurta, mihin iankaikkinen on itsekunkin meistä velvoittanut. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki olisi päätetty, kun päätös kerran on tehty eikä se tarkoita sitä, että ihminen korotetaan korkeammalle tasolle vain suurissa päätöksissä—tasolle, jossa ei tarvitse enää välittää pikkuasioista, yksityiskohdista. Tällainen ajattelu ei johda muuhun kuin hienoon showhun.

Meidän ei pidä panostaa korkeisiin ja tärkeihin asioihin piittaamatta elämän käytännön, jokapäiväisistä asioista. Päätös on tosiaankin jotain todella suurta; iankaikkinen elämä hohtaa päätöksen yllä. Mutta iankaikkisuuden valo ei hohda kaikkien päätösten yllä. Päätös saattaa olla kertakaikkinen; mutta päätös on itsessään vasta ensimmäinen askel. Aito päätös on aina innokas vaihtamaan vaatteet ja ryhtyä käytännön toteutukseen. Päätöksen todellinen merkitys on siinä, että se antaa meille sisäisen yhteyden. Päätös lähettää meidät matkalle ja nyt ei olekaan enää kysymys pikkuseikoista. Päätös laskee vaativan kätensä hartioillemme aina alusta loppuun asti. Pelkuruus taas on kiinnostunut vain todella tärkeistä, suurista asioista, ei toteuttaakseen jotakin kokosydämisesti, vaan saadakseen osakseen imartelua siitä, että tekee jotain jaloa ja suurta. Ylevän taakse kätkeytyminen ei ole kuitenkaan mitään muuta kuin puolustelua sille, ettei ole voittanut kaikkea sitä vähäpätöistä, jonka on työntänyt sivuun yksinkertaisesti vain sen takia, että ne ovat olleet pikkuasioita.

Älä siis anna huiputtaa itseäsi. Asia saattaa kyllä ollakin niin, että suuria päätöksiä tehdessäsi muut ihailevat sinua. Silloin sinulta jää kuitenkin huomaamatta jotain tärkeää. Saatat saada kunniaa tässä elämässä, sinulle saatetaan rakentaa muistomerkkejä, mutta Jumala sanoo sinulle: "Sinä onneton ihminen. Mikset valinnut parempaa tietä? Tunnusta heikkoutesi ja kohtaa se."

Ehkäpä Jumala kohtaa sinut juuri tuossa heikkoudessasi ja tulee avuksesi. Tämä on ainakin varmaa: suurin asia, mitä kukaan ihminen voi koskaan tehdä, on antautua Jumalalle täysin ja ehdoitta—luovuttaa Hänelle kaikki heikkoudet, pelot ja kaikki. Sillä Jumala rakastaa kuuliaisuutta enemmän kuin hyviä aikomuksia tai toiseksi parhaita uhreja, joita aivan liian usein annetaan heikkouden varjolla.

Uskalla siis uudistaa päätöksesi. Se nostaa sinut jälleen ylös luottamaan Jumalaan. Sillä Jumala on voiman ja rakkauden ja itsehillinnän henki ja kaikki päätökset on tehtävä Jumalan edessä ja Jumalalle. Uskalla toimia sen hyvän varassa, joka on kätkettynä sydämeesi. Tunnusta päätöksesi äläkä häpeä sitä alaspainetuin silmin ikäänkuin liikkuisit kielletyllä maaperällä. Jos häpeät omia vajavuuksiasi, luo siinä tapauksessa katseesi alas Jumalan edessä, ei ihmisten edessä. Mutta mikä on vielä parempaa, tee päätös kaikessa heikkoudessasi ja jatka eteenpäin!

Alkuperäinen artikkeli: Provocations: Dear to Decide

Osa2. Joko/tai

Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat