Mike R. Taylor

TOMMY TENNEY JA JUMALAN TAVOITTELIJAT (1)



1. TOMMY TENNEY

Kirjan 'Jumalan tavoittelijat' alkuteos 'The God Chasers' on pennsylvanialaisen Destiny Image of Shippenburg -kustantamon vuonna 1999 julkaisdema.1 Kirjan on kirjoittanut Tommy Tenney, joka käy vuosittain puhumassa Dave Markeen seurakunnassa Follys Endissä Croydonissa, etelä-EWnglannissa. Tenney on nostanut esiin lukuisia vakavaia kysymyksiä haastaen vakavasti aikamme seurakunnan. Monet niistä ovat oikeutettuja. Tässä tutkielmassa tarkastellaan hänen ehdottamiaan radikaaleja lääkkeitä seurakunnan sairauteen. Tenneyn esittämät asiat ovat oikeutettuja ja häiritsevät niitä, jotka haluaisivat pohtia vakavasti aikamme seurakunnan todellista tilaa varsinkin USA:ssa ja Isossa Britanniassa.

Eräs ongelmallinen alue evankelisessa seurakunnassa koskee asennettamme Raamattuun, joka on Jumalan kirjoitettua Sanaa. Kokemusperäisessä kulttuurissamme on aina vaara, että ihmiset etsivät hengellisiä kokemuksia lähes irrallaan Raamatusta ja vetävät sitten esiin raamatunkohtia perustellakseen kokemuksiaan. Asioita ei koetella Raamatun Sanalla: ihmiset arvioivat niitä mieluummin muilla kriteereillä, kuten esim. järjen päätelmillä tai tuntemuksilla tai onko se sopusoinnussa sen kanssa, minkä he katsovat olevan Jumalan tarkoitus lopun ajan sukupolveksi katsomilleen ihmisille. Tästä syystä kohtelevat jotkut ihmiset, varsinkin ne, jotka pelkäävät fanaattisuutta, kirjoitettua Sanaa ikäänkuin sillä ei olisi mitään osaa jokapäiväisessä elämässämme Jumalassa paitsi ainoastaan kirjoitettuna tekstinä. Tällainen vain Sana -lähestymistapa kristilliseen elämään tuntuu antavan vastauksen toistaiseksi, mutta pitkällä aikavälillä se tuntuu kuivalta ja turhauttavalta niistä kristityistä, jotka haluaisivat tuntea Jumalaa lähemmin. Tällä tavoin syntyy sisäistä painetta ja niin jotkut uskovat, joita on pidetty niin "terveinä", "murtautuvat yhtäkkiä ulos" ja liittyvät outoihin kristillisiin ryhmiin tai kannattavat outoja korostuksia kristillisissä piireissään.

Mietiskellessämme Jumalan Sanaa meidän pitäisi aina yhdistää siihen positiivista Jumalan etsimistä Hänen Sanastaan. Ei riitä, että vain lukee Raamattua joka päivä. Lukemisemme pitäisi yhdistää hengelliseen intoon, jossa etsimme Jumalan läsnäoloa ja ääntä Hänen kirjoitetusta Sanastaan. Tietenkin paholainen yrittää käyttää Sanaa saadakseen meidät hallintaansa, niin että meidän täytyy aina koetella kaikki sellainen, joka tulee voimallisena meille rukoillen "Herra, jos tämä on Sinusta, hyväksyn sen. Mutta jos se on paholaisesta, hylkään sen Jeesuksen nimessä". Ei pidä unohtaa, että paholainen lainasi Raamattua itselleen Jeesukselle ja Hän vastasi myös lainaten Sanaa. Isä Jumala antoi Hänelle ymmärrystä käyttää tiettyä raamatunkohtaa vastustaessaan Saatanan valheita.

Toinen aihe on Jumalan läsnäolo kristillisissä kokoontumisissamme. Kristityt olettavat usein, että Jumala on läsnä heidän kokoontumisissaan yksinkertaisesti, koska Jeesus sanoi, että Hän olisi meidän keskellämme. Mutta sen sijaan sivuutetaan Hänen sanansa minun nimessäni.

Kristittyjen kokoontuminen yhteen ei ole sama asia kuin Hänen nimeensä kokoontuminen. Kun me kokoonnumme, meidän tulisi olla tietoisia siitä, että kokoonnumme tuolla kertaa Hänen auktoriteetillaan tai auktoriteetissaan. Sitten meidän pitäisi varmistaa, että kokoonnumme oikealla asenteella: ei ainoastaan tavataksemme toinen toisiamme, vaan kohdataksemme Hänet.

Se tarkoittaa sitä, että me odotamme Hänen olevan läsnä toisella tavalla kuin jos kokoontuisimme ei-uskovien kanssa. Kokouksessa pitäisi olla erilainen tunnelma, tunne tai tietoisuus Hänen läsnäolostaan. Mutta tuon tunteen tai läsnäolon pitäisi olla sopusoinnussa sen kanssa, mitä jo tiedämme Jumalasta hengessämme, jos olemme todella uudestisyntyneitä ja Jumalan Henki asuu meissä. Tällä ei ole mitään tekemistä tärisemisten tai nytkähtelemisten tai muiden outojen ilmiöiden kanssa.

Edelleen, missä määrin meidän tulisi odottaa Jumalan "määrittelevän uudestaan, mitä seurakunta on"? Kaikki se riippuu luonnollisesti siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Tietenkin jos tarkoitetaan sitä, että meidän tulisi harkita uudelleen sitä, miten kaikki tapahtuu eikä vain pidetä kiinni perinteistä ikäänkuin niissä olisi jotain pyhää vain siksi, että niin on aina tehty jo sukupolvien ajan, on totta, että raamatullisen seurakuntamääritelmän etsiminen on tarpeellista. Herran pitäisi olla Se, joka ohjaa meitä kaikessa, mitä teemme.

On edelleen ymmärrettävää, ettei Hän ehkä halua meidän jatkavan ikuisesti kaikkia perinteitämme. Se ei kuitenkaan oikeuta ihmistekoisten järjestelmien syöttämistä seurakunnalle "Jumalan nimessä". Paljon siitä, mitä toitotetaan "seurakunnan uudelleenmäärittelemisenä" on pelkästään tietyn ihmisryhmän myyntikikka heidän halutessaan tulla hyväksytyiksi "apostoleina ja profeettoina" koko seurakunnassa.

Pastoreiden tunnustustenvälisten sopimusten solmimista ja superapostoleiden alaisuuteen alistumista on ajettava uhkailemalla ihmisiä, että elleivät he mene mukaan sellaiseen, he jäävät paitsi jotain, mitä Jumala on tällä hetkellä tekemässä.

Sen sijaan on olemassa hyvät raamatulliset perusteet sille, että päättäväisesti torjutaan näiden miesten väitteet, jotka väittävät olevansa nykyajan "apostoleja ja profeettoja". Koko kysymys "seurakuntana olemisen" tai "seurakuntana toimimisen" uudelleen määrittelemisestä on tärkeä, mutta sitä pitäisi tutkia itsenäisesti jokaisessa paikallisseurakunnassa Herran edessä. Toinen tärkeä esiin nostettu asia on murtuneisuus Herran edessä. Velvoituksemme vaeltaa ristin tietä on opetus, joka puuttuu suurelta osin nykyajan evankelisista ja karismaattisista piireistä.

Tosiasia on kuitenkin, että risti on Jumalan lääke omavanhurskauteen ja jopa itsekeskeisyyteen, oman tahdon ja omien päätösten noudattamiseen. Kaikki mitä me olemme ja mitä meillä on, on asetettava alttarille Jumalan eteen, niin että Hän nostaa ylös, mitä haluaa. Varsinainen vihollisemme on synti ja kaikki synnin saastuttama meissä vaatii puhdistamista, ei välttämättä tuhoamista. Käsityksemme siitä, mitä meidän elämässämme pitäisi muuttaa, on yleensä vääristynyt, mikä usein aiheuttaa sekaannusta ja siksi on Pyhän Hengen annettava ohjata opetusta rististä sen sijaan että ihmisopettajiemme tahtoa noudatettaisiin tässä asiassa. Vääristynyt opetus tällä alueella saattaa olla mitä tuhoisinta hengelliselle elämällemme.

Ikäänkuin kirurgi poistaisi leikkauksen aikana joitakin terveitä elimiä ruumiistamme. Raamatussa ei ole mitään sellaista opetusta, joka oikein ymmärrettynä kehottaisi meitä tuhoamaan tai panemaan syrjään luonnollisia puolia itsestämme, jotta pääsisimme sisään hengelliseen maailmaan.

Tenney nostaa kaikki nämä aiheet keskusteltaviksi ja tekee siinä oikein. Varsinainen kysymyksemme on kuitenkin, onko Tenneyn tuomio näissä asioissa todella Jumalan tuomio. Tutkimme siis seuraavassa hänen esittämiään ehdotuksia näistä asioista.

TAUSTA

Tommy Tenney viittasi Jumalan tavoittelijoissa isäänsä "erään amerikkalaisen helluntaiseurakunnan kansallisena johtajana" (s.29), vaikka kyseisen seurakunna nimeä ei kirjassa esitetty. Tommy Tenneyn isä pastori Tom F. Tenney on itse asiassa Louisianan seudun United Pentecostal Church -seurakuntien ylijohtaja, missä asemassa hän on ollut vuodesta 1978. Hän asuu Tiogassa, Louisianassa ja häntä pidetään Yhdistetyn helluntaikirkon (UPC) piirissä "edistyksellisenä ja näkemystä omaavana".2 T.F. Tenney on naimisissa rva Thetus Tenneyn kanssa, joka on paljon matkusteleva kansainvälinen puhuja ja koordinaattori World Network of Prayer -organisaatiossa, joka on UPCI:n sponsoroima kansainvälinen rukouspalvelu.3

UPC on maailman Yhdistetyn helluntaikirkon suurin tunnustuskunta. Maailmanlaajuisesti on Yhdistettyyn helluntaikirkkoon kuuluvia arviolta yhteensä 17,000,000 ja heistä asuu noin 2,100,000 USA:ssa. He ovat jakautuneet moniin eri tunnustuskuntiin ja ryhmiin, joista suurin on UPC, joita vuonna 1997 oli Yhdysvalloissa yhteensä 700,000. Vuonna 1992 jakautui suurimpien Yhdistetyn helluntaikirkon tunnustuskuntien jäsenmäärä seuraavasti:

United Pentecostal Church International400,000
Pentecostal Assemblies of the World200,000
Bible Way Church of Our Lord Jesus Christ100,000
United Church of Jesus Christ100,000
Church of Our Lord Jesus Christ of the Apotolic Faith45,000
Pentecostal Churches of Apostolic Faith25,000

Yhdistynyt helluntaikirkko käyttää toisinaan itsestään nimitystä "apostolinen" erottautuakseen kolminaisuusoppiin uskovista helluntailaisista.

Yhdistyneen helluntaikirkon jäsenet hyväksyvät Jeesuksen Kristuksen jumaluuden ja Raamatun auktoriteetin. Mutta he hylkäävät kolminaisuusopin ja väittävät, että ihmiset tulisi kastaa vedessä "Jeesuksen nimeen" eikä "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". T.F. Tenney (vanhempi) itse väittää, että Yhdistyneen helluntiakirkon oppi ei ole raamatunvastaista.5

Muita ongelmia Yhdistyneessä helluntaikirkossa ovat legalismi, elitismi ja tuomiohenkisyys muita oikeaoppisia kristittyjä kohtaan. Yhdistyneen helluntaikirkon jäsenet pitävät useinupotuskastettuja pelastumattomina ja UPC menee itse jopa niin pitkälle, että väittää, että "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" upotuskastetut on kastettava uudelleen "Jeesuksen nimeen", koska muussa tapauksessa he ovat pelastumattomia. Tämä saa UPC;n jäsenet ajattelemaan, että heidän oma käyttäytymisensä vaikuttaa taivaaseen pääsyyn eikä pelkästään yksinkertainen usko Kristuksen sovitustyöhön riitä.

Yhdistettyyn helluntaikirkkoon kuuluvat mukaanlukien UPC väittävät, että Pyhän Hengen saamiseen on liityttävä kielilläpuhuminen. Sen takia monet heistä väittävät, että kristityt, jotka eivät puhu kielillä, eivät ole edes pelastuneita.

Kovan linjan Yhdistyneen helluntaikirkon jäsenet uskovat, että heillä on korkeampi totuus, koska heidän oppinsa on korkempitasoinen ja koska heidän pyhyysstandardinsa ovat ankarammat. UPC:n virallinen pyhyyskoodi esittää jäsenille pitkän listan siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jäseniä kehotetaan olemaan katsomatta televisiota tai käymästä elokuvissa tai urheilutapahtumissa. Naisia neuvotaan olemaan käyttämättä meikkiä, koruja, pitkiä housuja tai lyhyttä tukkaa. Itse asiassa kovan linjan UOC-seurakuntien jäsenille opetetaan, että muut kristityt paitsi UPC-seurakuntien jäsenet ovat matkalla helvettiin, koska he katsovat televisiota tai pitävät koruja.

Kokonaisvaikutus on, että UPC-seurakuntien jäsenet uskovat olevansa pelastuneita tekojensa perusteella eikä pelkästään armosta. Eräs Charisma & Christian Life -lehden haastattelema pastori, joka halusi pysyä nimettömänä, sanoi:

"Minulle opetettiin UPC:ssä, että me olimme Kristuksen ruumis—että meillä oli koko evankeliumi ja kaikilla muilla oli vain osa siitä. Kukaan ei todellisuudessa astunut esiin ja sanonut, että muut kristityt eivät pääse taivaaseen, mutta niin oletettiin.6

Monet tunnetut johtajat ovat sanoutuneet irti UPC:stä vuosien mittaan. Vuonna 1976 valittiin pastori C.G. "Jabo" Green Houstonista johtamaan sellaisten toisinajattelevien UPC-johtajien verkostoa, jotka halusivat enemmän armoa ja vähemmän lahkolaisuutta. Tähän järjestöön kuuluu noin 430 amerikkalaista pastoria.7 Kuitenkin suurin osa tähän verkostoon kuuluvista pastoreista pitää yhä kiinni Yhdistetyn helluntaikirkon jumaluutta koskevasta kannasta, vaikka he eivät vaadikaan uusien jäsenten uudelleen kastamista uoptuskasteeella "Jeesuksen nimeen" eivätkä pyhyysstandardeista kiinnipit'mistä. He eivät myöskään opeta, että kolminaisuusoppiin uskovat uskovat eivät ole peöastuneita.8

TOMMY TENNEY JA UPC

Tommy F. Tenney syntyi vuonna 1956 ja alkoi saarnata täytettyään 16 vuotta. Hän toimi lähes 10 vuotta pastorina UPC:ssa, kunnes hän lähti UPC:sta vuonna 1992. Hänen lähtöään vaikeutti isän huomattava asema UPC:ssa. Kunnioitettavaa rehellisyyttä osoittaen Tenney (nuorempi) sanoi:

"Monet UPC-pastorit saarnaavat televisiota vastaan, mutta heillä on televisiot mökeillään. En pysty elämään sillä tavoin."9
Hän lisäsi, että kun hän lähti UPC:sta, hänen silmänsä aukenivat sen suhteen, "miten suuri Kristuksen ruumis todella on".9

Ei ole merkkejä siitä, että Tenney (nuorempi) olisi luopunut Yhdistyneen helluntaikirkon harhasta. Mitä hänen henkilökohtaiset uskomuksensa koskien kolminaisuutta sitten ovatkin, on ilmeistä, ettei hän pidä Yhdistettyä helluntaikirkkoa harhana, koska hän ja hänen isänsä, joka yhä on UPC:n virkailija, ovat yhdessä kirjoittaneet kirjan nimeltä Secret Sources of Power.10 Olisi vaikea kirjoittaa kirjaa hengellisestä aiheesta sellaisen kanssa, jota pitäisi vakavasti harhaoppisena ja kuitenkin tätä kirjaa mainostetaan The God Chasersin nettisivulla yhdessä muiden Tommy Tenneyn kirjoittamien kirjojen kanssa.11 Lisäksi on T.F. Tenneyn tuki poikansa nykyistä palvelutyötä ja The God Chasers -kirjaa kohtaan painettu itse kirjaankin:

"Tämä kirja ohjaa sinua oikeaan suuntaan. Suosittelen poikaani Tommyä ja tätä kirjaa, joka sopii aikaamme." s.viii

Joko Tenney uskoo edelleen Yhdistyneen helluntaikirkon harhaan tai, päinvastoin kuin oikeaoppiset kristityt, hän pitää asiaa vain toissijaisena tärkeydessä.

On merkittävää, että hän myös väittää saaneensa kokea aidon Pyhän Hengen kokemuksen UPC:ssa:

Olen neljännen polven hengellä täytetty kristitty ja kolmannen polven edustaja palvelutyössä... (s.2)

Päinvastoin kuin monet Yhdistyneen helluntaikirkon jäsenet, Tenney väittää uskovansa uskonvanhurskauteen:

En väitä, että pelastuisimme tekojemme perusteella. Pelastus on yksin armosta Kristuksen Jeesuksen sovitustyöhön ja ylösnousemukseen perustuen. (s.33)

TENNEYN HENGELLINEN TAISTELU

Siinä vaiheessa kun Tenney lähti UPC:stä. hän oli tyytymätön uskontoonsa. Hän todisti:

"Olen neljännen polven hengellä täytetty kristitty ja kolmannen polven edustaja palvelutyössä, mutta minun täytyy olla rehellinen sinulle: Olin kyllästynyt seurakuntaan." (s.2)

Tämä asenne säilyi jonkin aikaa hänen UPC:sta lähtönsä jälkeen. Piispa Joseph L. Garlington (vanhempi), joka on Pittsburgin Covenant Church (CCOP) pastori Pennsylvaniasta, todisti:

"Tapasin tommy Tenneyn ensi kertaa neljä vuotta sitten [n. vuonna 1994] eräässä pastoreiden konferenssissa Beaumontissa, Teksasissa. Hän janosi Jumalaa—tunnistin sen. Olin ollut samassa pisteessä ennenkuin menin Torontoon muutamaa kuukautta aikaisemmin. Me rukoilimme yhdessä emmekä tavanneet toisiamme noin kahteen vuoteen." (s.ix)

Tuon kahden vuoden tauon jälkeen he tapasivat uudelleen:

"Kun näin hänet uudestaan, hän oli löytänyt Jumalan hyvin syvällisellä tavalla—jopa siinä määrin, että vain pelkkä hänen kuuntelemisensa vetosi johonkin niin syvällä meidän hengessämme olevaan, että olimme melkein heti Hänen läsnäolossaan, jota tämä mies oli niin kovasti tavoitellut." (s.ix)

Se, mikä muutti asiat Tenneyn kohdalla, oli dramaattisten tapahtumien sarja sunnuntaina, 20.10.1996 Christian Tabernacle -seurakunnassa Houstonissa, Teksasissa, jossa Richard Heard toimii vanhempana pastorina. Tenney kirjoitti:

"Minun elämäni muuttui lopullisesti lokakuisena viikonloppuna Houstonissa, Teksasissa, kun Jumalan läsnäolo tuli ilmapiiriin kuin salamanisku ja halkaisi puhujanpöntön sunnuntaijumalanpalveluksen aikana. (s.83) Tenneytä oli pyydetty johtamaan kokousta. Valtavan palvonnan aikana tapahtuneen hengellisen läsnäolon latauksen jälkeen Heard kysyi häneltä, oliko hän valmis puhumaan kuulijoille ja Tenney vastasi:

"Pastori, minua puolittain pelottaa astua esiin täällä, koska tunnen, että Jumala on tekemässä jotain." (s.6)

Kun Heard itse astui korokkeelle, "hän näytti vapisevan". (s.6) Tenney käveli salin takaosaan ja seisoi äänentoistolaitteiden luona katsellakseen, mitä tapahtuisi. Heard luki aluksi 2.Aikak.7:14 ja sanoi sitten:

"Herran sana meille kuuluu, että meidän on lopetettava etsimästä Hänen antamaansa hyvää ja alettava etsiä Häntä itseään. Meidän ei pidä enää etsiä Hänen käsiään, vaan meidän on etsittävä Hänen kasvojaan." (s.7)

Tenney selosti, mitä sitten tapahtui kertoen:

"Sillä hetkellä kuulin ikäänkuin ukkosenjyrinän kaikuvan kautta koko rakennuksen ja pastori poimittiin kirjaimellisesti ilmaan ja heitettiin takaperin noin 3m:n päähän...Kun hän lensi takaperin, puhujanpönttö lensi eteenpäin. Sen edessä ollut kaunis kukka-asetelma putosi maahan, mutta puhujanpönttö oli jo kahtena kappaleena sen osuessa maahan. Se oli haljennut kahdeksi kappaleeksi ikäänkuin salama olisi osunut siihen! Sillä hetkellä käsin kosketeltava Jumalan läsnäolon aiheuttama kauhu täytti huoneen." (s.7)

Tenney kertoo, että kului 2½ tuntia ennenkuin Heard nousi ylös. Maatessaan tuossa kataleptisessa tilassa ainoa elonmerkki oli hänen tärisevä kätensä.

Puhujanpöntön puolikkaat on nyt asetettu ylpeästi esille seurakunnassa. Se oli ilmeisesti valmistettu akryylimuovista, jonka insinöörien mukaan pitäisi kestää tuhansien kilojen painetta neliösenttimetriä kohti. (s.12)

Tällaiset manifestaatiot ovat selvästikin ongelmallisia. Tämän voi todeta, kun niitä verrataan ihmeparantumisiin. Kun joku parantuu ihmeen kautta, voi kuka tahansa, niin kristitty kuin ei-kristittykin yhdistää sen Jumalan armoon. Aidosti Jumalalta tullut parantuminen heijastaa selvästi Hänen hyvyyttään ja sitä, että Hän välittää kärsivästä ihmiskunnasta. Tällä tavoin on ihmeellä sanoma välitettävänä. Niin on myös jokaisen aidon demonien ulosajamisen kohdalla. Kaikki ne heijastavat Jumalan armoa käsitettävällä tavalla. Se koskee kaikkia Jumalan ihme- ja muitakin tekoja.

Joskus Jumala kuitenkin rankaisee ihmisiä jo tässä elämässä heidän syntiensä takia. Se on itse asiassa yleisempää kuin yleensä myönnetään nykyajan kristillisissä piireissä. Joissakin tapauksissa se tapahtuu ihmeiden kautta ja saa silloin kuulijoissa ja näkijöissä aikaan äärimmäistä järkytystä ja pelkoa. Apostolien teoissa on tästä selviä esimerkkejä. Eräs esimerkki on Ananiaan ja Safiiran tapaus. He myivät pellon ja antoivat osan rahoista apostoleille jaettaviksi köyhille uskoville. Heidän syntinsä oli se, että he valehtelivat antamansa summan olleen koko saatu summa maan myymisestä. Pyhä Henki osoitti Pietarille totuuden ja hän nuhteli sekä miestä että vaimoa Pyhälle Hengelle valehtelemisesta. He kuolivat siihen paikkaan (Ap.t. 5:1-11).

Toinen tapaus oli, kun Herodes puhui ja kuulijat sanoivat, että heidän kuulemansa ääni oli Jumalan eikä ihmisen. Koska Herodes ei antanut Jumalalle kunniaa sillä hetkellä, madot söivät hänet ja hän kuoli siinä paikassa (Ap.t.12:20-23). Tenney puhuu usein Ussasta, joka yritti pitää Jumalan arkkia pystyssä, kun sitä siirrettiin härkävankkureilla Jerusalemiin. Heti kun Ussa koski arkkiin, Jumala löi häntä niin, että hän kuoli siihen paikkaan (2.Sam.6:6-7). Raamatussa on monia samanlaisia esimerkkejä.

Kaikkien näiden erikoisten tapahtumien sanoma on hyvin selvä: Jumala oli vihainen jostain, mitä nuo ihmiset tekivät ja antoi tuomion kohdata heitä. Kaikilla noilla kertomuksilla on sanoma eikä kenellekään jää epäselväksi niiden merkitys ja tarkoitus.

Mutta mitä pitäisi päätellä tuosta oudosta ilmiöstä, jossa puhujanpönttö halkeaa kahtia? Ehdottaisin, että jokainen puolueeton lukija kertoisi tapauksen lisäämättä siihen Jumalan tavoittelijat -kirjan tulkintoja ja antaisi vain kaksi selitysvaihtoehtoa.

Ensi kuulemalta tapaus vaikuttaa Jumalan tuomiolta: kova pamaus, pastori lennätetään pari metriä takaperin lattialle, käytännöllisesti katsoen kaikenkestävä puhujanpönttö halkeaa kahtia ja kaatuu eteenpäin ja sen päällä ollut kukka-asetelma hajoaa.

Jos se on Jumalasta, se ainakin näyttää tuomiolta. Normaalissa tapauksessa ihmiset kyselisivät, oliko pastori suututtanut Jumalan jollain tavalla ja oliko Jumala nyt hylkäämässä koko seurakunnan.

Tämän tapauksen sanoma ei ole kuitenkaan noin selkeä. Minkä takia? Ensiksikään ei pastorille tapahtunut mitään vahinkoa, vaan hän oli jälkeenpäin hyvässä kunnossa. Jos Jumala olisi tuominnut hänet jostain synnistä, sen olisi pitänyt olla vakava synti, koska tapahtuma oli niin dramaattinen ja olisi voinut olettaa, että hän olisi kuollut siihen paikkaan aivan niinkuin edellä esitetyissä esimerkeissä tapahtui.

Lisäksi ei ollut todisteita siitä, että pastori olisi syyllistynyt mihinkään vakavaan syntiin, joka olisi vaatinut noin dramaattista julkista tuomiota.

Pastori itse taas väitti, että tämän oudon ilmiön jälkeisinä päivinä tapahtui monia selvästikin hyviä ihmeitä. Ja mikä on ehkä kaikkein tärkeintä, mitään profeetallista varoitusta tulevasta tuomiosta tai selitystä välittömästi tuomion jälkeen, jossa olisi varoitettu ihmisiä siitä, että jos he syyllistyisivät samanlaiseen syntiin, heitäkin kohtaisi tuomio. Niinpä, vaikka tapahtuma näyttikin normaalista ulkopuolisesta tarkkailijasta tuomiolta, on asioita, jotka näyttävät puhuvan sellaista selitystä vastaan.

Toinen mahdollisuus on poltergeist-tyyppinen ilmiö. "Poltergeist" on saksaa ja tarkoittaa "metelöivää" tai "äänekästä" henkeä tai "haamua". Tätä sanaa käytetään hengistä tai demoneista, jotka menevät koteihin tai rakennuksiin ja aiheuttavat silminnähtävää kaaosta. Vaikka nuo henget ovatkin näkymättömiä, ne aiheuttavat näkyviä ilmiöitä, esim. esineiden leijailua sinne tänne ja tavaroiden putoilua hyllyiltä alas. Vaikka tällaiset ilmiöt ovatkin pelottavia, ne aiheuttavat harvoin vahinkoa ihmisille tai esineille. Toisinaan taas tapahtuu todella pysyviä vaurioita.

Jos Houstonin tapahtumat eivät (selvästikään) olleet Jumalan tuomioita, silloin näyttää siltä, että niiden on täytynyt olla eksyttävien henkien aikaansaamia.

Tenney ei selvästikään pitänyt tapahtumia kumpaankaan ryhmään kuuluvina ja hän ehdotti sen sijaan kolmatta mahdollisuutta:

"En koskaan unohda, että kerroin ystävälleni, pastorille: 'Jumalahan olisi voinut tappaa sinut.' En nauranut sanoessani niin. Ikäänkuin Jumala olisi sanonut: 'Minä olen täällä ja minä haluan, että te kunnioitatte minun läsnäoloani.'" (s.83)

Jumala otti seurakuntansa haltuunsa uudestaan tietyksi ajaksi eikä Hän sallisi mitään sellaista tapahtuvan, jota Hän ei olisi nimenomaan määrännyt tapahtuvaksi tuossa jumalanpalveluksessa.
(s.83)

Tästä saa sen käsityksen, ettei Jumalalla ollut hallussaan seurakuntaansa aikaisemmin tai edes sen jälkeenkään, kun nämä tapahtumat olivat sattuneet, mitenkään huomattavaa aikaa. Eikö seurakunta ollut Jumalan hallussa muina aikoina? Tenney näyttää yrittävän sanoa, että Jumala ei ole yleensä riittävässä määrin läsnä kokouksissa. Tätä kuvaa Tenneyn lausunto, jonka hän antoi Charisma-lehden reportterille James Rutzille Houstonissa. Tenney kertoi hänelle, että hän uskoi, että Jumala oli halkaissut puhujanpöntön kahtia "symboloimaan kasvoille läpäytystä sen takia, että kaikkialla Amerikassa kontrolloivat ihmiset tiukasti seurakunnan kokouksia".13

Ei voida kieltää etteikö monille USA:n seurakunnille ole tunnusomaista ihmisten ylläpitämä tiukka hallinta. Amerikkalaiset ovat hyviä organisoijia ja se voi helposti alkaa hallita seurakuntaelämää.

Kun siis epätavallisen voimakas hengellinen läsnäolo valtasi seurakunnan, näytti Tenneystä selvältä, että Jumala ikäänkuin "otti seurakuntansa haltuunsa" ikäänkuin se ei olisi aikaisemmin ollut Hänen hallinnassaan. Mutta tällainen ihmisen hallinnan yhdistäminen villeihin tapahtumiin ei todista Tenneyn tulkinnan paikkansapitävyyttä. Itse asiassa on Tenneyn selitysyritys sekava ja siinä korostuu Jumalan tavoittelijoissa yleensäkin ilmenevä taipumus laittaa Jumalan tiliin tapahtumia, joissa itse asiassa on jonkun toisen lähteen tunnusmerkit kuin Jumalalle tunnusomaiset piirteet. Tenney pitää itse asiassa Yhdistyneessä helluntaikirkossa tai muissa tilaisuuksissa näkemiään ilmiöitä Jumalan aiheuttamina. Toisella kertaa hän väittää erään ilmiön olleen seurausta hänen Raamatun luvustaan.

Hän sanoi, että "Mooses piti verhoa kasvoillaan sen jälkeen, kun 'kirkkauden tomu' oli häipynyt." (s.20) Raamatussa ei kuitenkaan puhuta missään kohtaa 'kirkkauden tomusta', vaikka joissakin äärihelluntailaisissa ryhmissä väitetään sellaista tapahtuneen silloin tällöin. Raamatussa sanotaan ainoastaan, että Mooseksen iho loisti. Näyttää siltä, että Mooseksen iho loisti Jumalan kirkkautta ja se ikäänkuin heijasti Jumalan kirkkautta.

Mutta mitään todisteita ei ole siitä, että hänen ihoonsa olisi tarttunut mitään konkreettista ainetta. Tenneyn käyttämä ilmaus "kirkkaustomu", joka on vain eräs yksityiskohta hänen kirjassaan, on todellisuudessa hyvin paljastava ja se kuvaa hyvin hänen suhtautumistaan hengellisiin ilmiöihin.

ARGENTIINAN "HERÄTYS": ARVIOINTIKYSYMYS

Se, että Tenney omaksui vuoden 1951 Argentiinan "herätyksen", jota tri R.Edward Miller kuvaa kirjoissaan Thy God Reigneth ja Cry for Me, Argentina, saattaa Tenneyn arviointikyvyn kyseenalaiseksi. (ss.52-53, 147)

4.6.1951 väitettiin enkelin kuuluttaneen Argentiinaan myöhäissadeliikkeen mukaista "herätystä". Tri Edward Miller kuvaa sitä kirjassaan Thy God Reigneth.14 Tuona päivänä (4.6.1951) puolalainen teinipoika Alexander, joka kävi raamattukoulua City Bellissä lähellä Buenos Airesia, koki ilmeisesti taivaan tähtineen painostavana ja se sai hänet itkemään. Tähdet näyttivät muuttuvan suuriksi tulikehiksi ja muuttuvan yhä kirkkaammiksi:

Silloin niiden intensiivisessä valossa ilmestyi niitäkin kirkkaampi valo. Taivaallisen maailman olento lähestyi, kunnes se ympäröi hänet.15

Yrittäessään paeta tuota "vierailijaa" Alexander pakeni raamattukoulun tiloihin. "Taivaallinen olento" astui kuitenkin sisään yhtä aikaa hänen kanssaan.16

Seuraavana päivänä "taivaallinen vierailija" seisoi Alexanderin vieressä, jolloin tämä siirrettiin hengessä kaukaisiin maihin ja hän alkoi tehdä matkoja maan yläpuolella katsellen alas moniin kaupunkeihin, joiden kaikkien nimet hän tiesi. Hän alkoi "matkustaa" alkaen Argentiinasta vieraisiin maihin ja mainitsi kaupunkeja, joissa "Herra" ilmeisesti "lupasi vierailla" ennenkuin loppu tulisi.17 Vaikka hän oli saanut vain vähän opetusta, hän pystyi lausumaan kaupunkien nimet niiden asukkaiden kielellä.18

Seuraavana aamuna "Vierailija ilmestyi ja seisoi Alexanderin vierellä. Häntä ei voinut nähdä ihmishahmoisena, mutta hänen ilmestymisensä oli niin selvä, että me kaikki tiesimme, että hän oli tullut. Alexander näki hänet hengessä ja puhui hänelle.19 Silloin 'enkeli' alkoi puhua Alexanderille tuntemattomalla kielellä, ja Alexander toisti hänen puheensa.

Silloin annettiin eräälle toiselle pojalle nimeltä Celsio, joka oli saanut vielä vähemmän oppia kuin Alexander, enkelin sanojen merkitys espanjaksi. Joka kerran, kun hän yritti toistaa sanoja, hän tunsi tukahtuvansa eikä hän saanut sanottua yhtään sanoista. Hän kykeni kuitenkin kirjoittamaan ne.20

Eräs opiskelijoista tunsi, että nuo manifestaatiot olivat demonisia: "Tämä on Paholaisesta ja se on lopetettava!"21 Hän muutti kuitenkin mieltään, kun näki sanomat ja päätteli: "Minä tunnen Celsion ja sen, ettei hän ole saanut opetusta eikä osaa ilmaista itseään kirjallisesti. Vain Jumala voisi saada hänet kirjoittamaan mitään tällaista."22

Vaikka Celsion kirjoittama teksti vaikuttikin olevan hengellistä alkuperää, se muistutti enemmän spiritistisiä tekstejä kuin mitään Pyhän Hengen tuottamaa.23 Seuraavat Char Stuckin ajatukset tri Milleristä ja Penielin herätyksen opetuksista, joihin niillä oli suuri vaikutus tärkeässä vaiheessa Char Stuckin hengellistä elämää, ovat mielenkiintoisia. Stucki kirjoitti:

Mieheni ja minä tapasimme tri Millerin vuonna 1963 Penielin raamattuopistossa Mar del Platassa. Asuimme Argentiinassa seuraavat kolme vuotta ja toimimme yhteistyössä hänen perustamansa Argentine Bible Assembliesin kanssa. Asuimme viimeisen vuoden raamattuopistolla ja olimme läheisesti tekemisissä päivittäin hänen kanssaan ja osallistuimme hänen opetukseensa päivisin oppitunneilla ja myöhäisissä kokouksissa.

Minun on myönnettävä, että olin henkilökohtaisesti tämän miehen salaperäisyyden valtaama ja täynnä kunnioitusta sitä kohtaan. Kunnioitin häntä syvällisesti ihmisenä, joka tunsi Jumalan läheisesti. Uskoin, että hän oli päässyt sellaiselle paikalle suhteessaan Jumalaan, jota harvalla keskivertokristityllä oli ja koska olin itsekin mystiikkaan taipuvainen, halusin oppia tuntemaan Valtakunnan salaisuudet, jotka hän näytti löytäneen. Itkin usein, kun hän puhui Jumalasta ja sitten taas välillä jouduin epätoivoon, koska hänen tietonsa, "gnosiksensa" näytti olevan niin kaukana tavoittamattomissa omastani.

Tarvittiin monia vuosia ennenkuin ne solmut avautuivat, joita Penielin opetus, joka oli veli Millerin ja hänen poikiensa läpitunkemaa, oli saanut aikaan sisimmässäni.

Ehkäpä heidän palvelutyönsä nimi Peniel kuvaa parhaiten heidän opetuksensa keskipistettä. Peniel oli se paikka, jossa Jaakob kamppaili yksin Jumalan enkelin kanssa, jolloin hänen reisiluunsa meni sijoiltaan ja hän julisti: "Olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut". Veli Miller väitti saaneensa itsekin kokea sellaisen "Jumala-kokemuksen" monta vuotta aikaisemmin Mendozassa, josta hän on kirjoittanut kirjassaan Thy God Reigneth, joka on nyt julkaistu nimellä The Flaming Flame. Hänen etsittyään Jumalaa intensiivisesti rukouksessa ja paastoten, Jumala ilmestyi hänelle ja hän sai kuulla asioita, "joita ei voi sanoa". Sellaisia asioita, joita hän ei voisi koskaan kertoa kenellekään, ei edes vaimolleen. Salaisuuksia, kätkettyjä asioita, Jumalan mysteereitä, joita ei voinut jakaa toisille.

Kun nyt muistelen noita vuosia, jolloin nuori sydämeni myös kaipasi olla yksi noista "valaistuneista", käsitän, ettei se ollut mitään muuta kuin mystiikkaa, kristillinen versio gnostilaisuudesta, jossa joillakin on korkeampaa tietämystä hengellisistä asioista, sellaisilla, jotka ovat täyttäneet vaaditut ehdot ja ovat taistelleet syvällisempiin hengellisiin tasoihin ja saavuttaneet ymmärryksen, johon yltävät vain ne, jotka taistelevat itsensä noihin sfääreihin läpi kaiken vastustuksen, siihen taivaalliseen ulottuvuuteen, jossa Jumala ilmestyy ja paljastaa itsensä.

Tämän mystisen tiedon lisäksi, joka hänellä oli Jumalasta ja jonka myös muut, jotka halusivat kuulua Jumalan sisäpiiriin, voivat saavuttaa, hän korosti voimakkaasti pyhyyttä Jumalalle omistautumisessa. Se on kirjoitettu Edward Millerin Atlantaan, Georgiaan peustaman seurakunnan puhujanpönttöön.

Veli Miller uskoi ja opetti, että Peniel-tyyppinen Jumalan kohtaaminen saisi aikaan myös pyhää elämää ja että uskova, joka oli nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ilmentäisi myös elämässään jumalisuutta ja olisi rukouksen, palvonnan, palvelun, Jumalalle omistautumisen, maailmasta erottautumisen jne. ihminen. Hän uskoi, että aito herätys saisi ihmiset siirtymään sellaiseen elämään. Hän kehotti ihmisiä kiihkeästi "kokemaan Jumalan läsnäolon ilmestymisen", jossa he kohtaisivat Jumalan kasvotusten ja joka johtaisi muuttuneeseen elämään. Kuka voisi kiistää sellaisen päämäärän arvokkuutta, varsinkin kun seurakunnan palvelija joutuu työssään usein kohtaamaan ihmisiä, jotka tuntuvat olevan välinpitämättömiä Jumalaa kohtaan tai jotka käyvät taistelua lihan syntejä vastaan tai joilla on muita lihallisuutta ilmentäviä käytöstapoja tai asenteita?

En voi kiistää, etteikö olisi tärkeää haluta aitoa vanhurskautta tai Hengen hedelmää uskovan elämään. Vastaväitteeni ei ole niinkään tavoitteen sisältöä kuin sitä tapaa kohtaan, jolla sitä tavoiteltiin Penielissä. (Vaikkakin minun on huomautettava, että rukous, Jumalalle omistautuminen, palvonta, maailmasta erottautuminen jne. olivat tyypillisiä fariseuksille ja ettei kaikki, mikä kiiltää, ole kultaa.)

Roomalaiskirjeen 10. luvussa puhutaan Jumalan ihmisistä, joilla oli "kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan". Ihmisistä, jotka "eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan". Ihmisistä, joista Jesaja sanoi: "Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi".

Mikä sitten oli ongelmana? Roomalaiskirjeen 10. luvun mukaan ongelmana oli, että he tavoittelevat vanhurskautta, mutta eivät uskosta. He tavoittelivat vanhurskautta, jota varten oli noustava taivaaseen ja tuotava se sieltä alas. Tai vaihtoehtoisesti, jota varten oli laskeuduttava helvettiin ja tuotava se sieltä ylös.

Eräs Penielin opetuksen korostamista asioista oli myös mystillistä. Meille opetettiin, että "korkea ylistys" toisi Jumalan läsnäolon ilmestymään kokouksessa. Että kun halun ja intensiivisyyden taso saavutti tietyn pisteen, Jumala laskeutuisi ja "ilmestyisi" ja silloin ihmiset voisivat koea Hänet. Meille opetettiin toisaalta, että Jumala voi ilmestyä ainoastaan murtuneille ja katuville ihmisille, niin että toisissa kokouksissa taas "laskeuduttiin" tuskaisiin rukouksiin ja itkuun ja syntien katumiseen, ja kun tuska ja katumus saavuttaisivat tietyn syvyyden, Jumala myös vastaisi. Keskipisteenä olivat aina ne subjektiiviset ehdot, joita Jumala vaati ihmissielulta, jotta hän voisi suorittaa sisäisen työnsä. KOSKAAN en kuullut objektiivista evankeliumin julistusta siitä, mitkä asiat on uskottava ja otettava vastaan yksinkertaisella lapsenomaisella uskolla tai jälleen Room.10:n sanoin: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi; se on se uskon sana, jota me saarnaamme". Kului vuosia ennenkuin kaikki tuo henkinen roska ja tahma saatiin pyyhittyä pois mielestäni ja sydämeni voi alkaa levätä Kristuksen loppuunsuoritetussa työssä, vanhurskaudessa, joka kuuluu jokaiselle uskovalle, joka ei riipu horjuvista tunteistani tai henkilökohtaisista kokemuksistani tai mistään Hengen minussa tekemästä sisäisestä työstä, vaan on pikemminkin vanhurskautta, joka on "Kristuksessa" ja pysyy iankaikkisesti taivaassa—vanhurskaus, joka perustuu siihen, että uskoo totuuden Kristuksesta ja Hänestä ristiinnaulittuna, ei omiin kokemuksiin. Ja että se pitää paikkansa heikoimmankin uskovan kohdalla niinkuin "kypsempienkin" uskovien kohdalla. (Mitä se sitten tarkoittaakaan.)

Tällainen opetus vietiin lopulta aivan äärimmäisyyksiin Atlantassa muutamia vuosia sitten, jossa veli Miller oli pastorina. Epäröin kirjoittaa siitä, sillä en ollut henkilökohtaisesti läsnä siellä ja olen kuullut ainoastaan useiden hyvin pettyneiden ihmisten kertomuksia sieltä. Seurakunta koki "Herran liikkuvan", mikä alkoi alunperin Hollannissa. Tälle "herätykselle" oli ominaista, että ihmiset alkoivat saada hirvittäviä kokemuksia helvetistä, tuomiosta ja omasta pelastumattomuudestaan. He olivat ihmisiä, jotka olivat olleet uskovia jo vuosia. Minulle kerrottiin, että aika ajoin he tunsivat helvetin lieskat aivan konkreettisesti, tunsivat riippuvansa helvetin kuilujen yläpuolella putoamaisillaan sinne, näkivät näkyjä ristiinnaulitsemisesta ja kokivat syyllisyytensä Jumalan Pojan tappamiseen. He makasivat pitkällään kirkuen ja valittaen ja itkien, joskus jopa tunteja, tuskissaan. Ja sitten saivat onnekkaat kokea helpotuksen ja he uskoivat, että he olivat todella "kääntyneet" tai "syntyneet uudesti".

Siitä tuli aidon kääntymyksen standardi ja ne, jotka eivät saaneet kokea tällaisia kokemuksia, uskoivat, että Jumala oli sivuuttanut heidät eivätkä he olleet oikeasti pelastuneita. Olen keskustellut henkilökohtaisesti ainakin kahdeksan ihmisen kanssa, jotka eivät olleet saaneet kokea noita kokemuksia ja yhden kanssa, joka oli saanut kokea niitä, ja he ovat kaikki täysin pettyneitä eivätkä ole voineet toipua siitä vahingosta, jonka se kaikki sai aikaan heidän uskolleen.

Tähän kaikkeen sisältyy niin paljon eri puolia ja olen itse henkilökohtaisesti käyttänyt vuosia löytääkseni jälleen sen evankeliumin totuuden, jonka kadotin noina Argentiinan "herätyksentavoitteluvuosinani". Olennaisinta tuossa kaikessa on mielestäni:

Evankeliumi merkitsee alkua sille, josta uskonnollinen intomme tekee päämäärän. Uskova, joka ei ymmärrä Jumalan armon evankeliumia, pyrkii jatkuvasti "pääsemään" jollekin hengellisyyden korkeammalle tasolle. Hän yrittää jatkuvasti löytää keinon, jonka avulla saisi syntisen lihansa kuriin. Niin että hänestä tulisi enemmän Jumalalle omistautunut eli vanhurskas. Evankeliumi vanhurskauttaa jumalattoman ja pyhittää syntisen ja tekee hänestä "Kristuksessa" yhtä vanhurskaan ja pyhän kuin hänestä koskaan tulee, koska hänen vanhurskautensa ei ole hänen lihassaan, vaan Ihmisessä Kristus Jeesus. Evankeliumi antaa uskovalle ihmiselle ilmaiseksi täydellisen aseman Jumalan läsnäolossa. Ja nyt, koska me olemme vanhurskautetut, me olemme pyhitetyt, me olemme puhtaat, me olemme vapaat, me voimme vaeltaa rakkaudessa ja lain vanhurskaus toteutuu meissä Kristuksen Jeesuksen Hengen elämän kautta. Se on elämää levossa ja rauhassa eikä jatkuvaa kamppailua "tulla joksikin". Se on hiljaista elämää Kristuksessa eikä Kristukseen pyrkimistä.

Se on uskon elämää, ei jonkun saavuttamista tai tiettyjen ehtojen täyttämisen tavoittelua intensiivisellä rukouksella, sodankäynnillä, läpimurroilla pyrittäessä saavuttamaan Jumala, joka on jossain kaukana. Se on elämää, jossa samaistutaan Kristukseen Hänen kuolemassaan, hautaamisessaan, ylösnousemuksessaan ja taivaaseenastumisessaan eilätuskallista kamppailua sitä mystistä hetkeä kohti, jolloin Jumala näkee, että olen täyttänyt ehdot, jolloin Hän tulee ja "vierailee" luonani.24

EPÄONNISTUNEEN ARVIOINNIN SEURAUKSET

On mnerkittävää, että Tenney suosittelee sekä tätä Argentiinan herätystä että vuosien 1949-1953 Hebridien "herätystä". Hebridien herätys oli selvästi Pyhän Hengen työtä ja huolimatta siihen liittyvistä erikoislaatuisista ilmiöistä harvoilla oikeaoppisilla evankelisilla on vaikeuksia hyväksyä se Jumalan työksi. Mikään siinä ei ollut raamatunvastaista tai sellaisen vastaista, mitä voitaisiin pitää yleisesti omaksuttuna evankelisena opetuksena!

Se on täysin erilaista kuin Argentiinan "herätyksen" outous, joka vaatii perustavaa laatua olevan paradigman muutoksen oikeoppisilta kristityiltä ennenkuin he voivat hyväksyä sitä. Tämä ei kuitenkaan näytä aiheuttavan mitään ongelmaa Tenneylle hänen nykyisessä vaiheessaan, jossa hän empimättä niputtaa oikeaa ja väärää samaan nippuun. Jonka arviointikyky on näin sekaisin, ei kykene yksinkertaisesti esittämään luotettavaa tulkintaa kohtaamistaan hengellisistä ilmiöistä. On myös pantava merkille, että monet näistä seurakunnista, joissa tapahtuu tällaisia odottamattomia ilmiöitä, ovat juuri niitä seurakuntia, jotka ovat jo omaksuneet nykyisen "virtaherätyksen" tyyppisen hengellisyyden.

Epäonnistunut arviointi ei heijasta välttämättä asianomaisen luonnetta. Hän saattaa olla tosi kristitty veli. Hän saattaa olla mitä armollisin ja nöyrin uskova seurakunnan historiassa, mutta jos hänen arviointiaan sekoittavat väärä opetus ja eksyttävien henkien hyväksyminen, häneen ei voida luottaa näissä asioissa. Tällä alueella on epämiellyttävätkin tosiasiat kohdattava. Vain silloin voimme auttaa veljiämme ja sisariamme, jotka ovat sekaannuksissa näiden asioiden suhteen.

Tenneyn tapauksessa hän sai kasvatuksensa helluntailaisten perinteiden mukaisesti, jotka ovat selvästi puutteellisia monilla alueilla, niin että niihin sisältyy ensimmäisen asteen harhaoppeja ja kykenemättömyyttä erottaa hengellisten ilmiöiden lähdettä. UPC-seurakunnat ovat tunnettuja kokoustensa vauhdikkuudesta ja ihmisten tunteiden kiihottamisesta. He uskovat, että kaikkien jäsenten pitäisi "puhua kielillä". Raamatun opetuksen mukaan "kielten armolahja" on taas jotain sellaista, jonka Jumala antaa ihmisille kaikkivaltiudessaan sillä tavoin ja silloin, kun se on tarpeen. Se ei ole mitään sellaista, jota voidaan jäljitellä ja käyttää, milloin itse haluaa. Tämän takia jokaisessa tunnustuskunnassa, lahkossa tai kultissa, jossa kaikkia jäseniä rohkaistaan "saamaan tuo armolahja", jotta päästään tietylle hengelliselle tasolle tai saadaan tietty voitelu palvelutyöhön, on selvää, että suurin osa jäsenistä joutuu kokemaan manifestaation, joka ei ole lähtöisin Pyhästä Hengestä.

Eräs UPC:n julkaisema ja Yhdistetyn helluntaikirkon piirissä luettu kirja on J.T. Pughin kirja How to Receive the Holy Ghost (=miten saada Pyhä Henki). Pugh kehottaa omaksumaan oikean psykologisen asenteen yritettäessä saada Pyhä Henki. Henkilön on "ehdollistettava itsensä hyvin paljon samaan tapaan kuin tapahtuu silloin, kun jotakuta opetetaan sukeltamaan, sillä hänen on antauduttava elementille ja vaikutuksille, joita hän ei kovin hyvin tunne".25 Sitten ehdotetaan, että Pyhän Hengen saamista tavoittelevan on toisteltava kerta toisensa jälkeen sanaa tai lausetta yhä uudestaan ja uudestaan hänen pyrkiessään vapautumaan "ajattelun lihallisesta prosessista".26 Sen sanotaan auttavan häntä "vapautumaan halukkaaseen ja antautuvaan tilaan".27

Pugh suosittelee edelleen, että Pyhän Hengen saamista tavoittelevan on "siirryttävä tietoisesti pois omasta kielestään" ja "mentävä takaisin vauvan jokelteluun".28 Pugh myöntää, ettei tuollainen jokeltelu ole Hengen innoittamaa, mutta jos Pyhän Hengen saamista tavoitteleva "jatkaa hengellisen antautumisen tilassaan", kunnes hän tulee "henkiseen nollatilaan", Henki täyttää hänet.29 Pughin mukaan tämä "ei voi epäonnistua".30 Ja tällaista pitäisi Pyhän Hengen herruuden olla uskovan elämässä!

Kuitenkin myös kolminaisuusoppiin uskovissa piireissä, joissa voitaisiin odottaa parempaa tietoa, ovat "kielet" useimmissa tapauksissa psykologinen ilmiö, jonka kuka tahansa, jopa ei-kristitty, voi oppia tekemään, siinä tapauksessa, että hän vapautuu riittävästi estoistaan. Harvinaisempaa on, että "kielten" jäljittely on demonista. On surullista, että jotkut demonista alkuperää olevat jäljitelmät ovat itse asiassa oikeita kieliä, kun taas useimmat helluntailaisten "kielet" ovat pelkkää siansaksaa.

Yhdistyneen helluntaikirkon perinteiden mukaan kasvatettu henkilö, joka kutsuu itseään ja esi-isiään "hengen täyttämiksi" huolimatta siitä, ettei noissa piireissä ollenkaan kyetä erottamaan tuollaista psykologista manipulaatiota siksi, mitä se on eikä harrasteta siinä suhteessa apologetiikkaa, pitää selvästikin tuollaisia ilmiöitä todella Pyhän Hengen aikaansaannoksina. Mutta ellei tällainen henkilö tee parannusta kokemistaan tai hyväksymistään jäljitelmistä, hän pysyy arviointikyvyttömänä näissä asioissa. Hänen arviointikykynsä tulee aina olemaan puutteellinen, kunnes hän selvästi tuomitsee menneet valheelliset kokemukset. JATKUU

Alkuperäinen artikkeli Tommy Tenney and the God Chasers

Alkuun | Osa 2
Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat