Paavi Gregorius XI tuomitsee Wycliffen 1382 ja
Wycliffen vastaus 1384



Paavi Gregorius XI:n bulla John Wycliffeä vastaan

Piispa Gregorius, servus servorum dei, rakkaille pojilleen Lincolnin hiippakunnassa Oxfordin yliopistolle ja kanslerille armo ja apostolinen siunaus.

Meidän on pakko ihmetellä ja surra sitä, että te, jotka, ottaen huomioon ne suosionosoitukset ja etuoikeudet, jotka paavinistuin on Oxfordin yliopistolle suonut ja sen, että Raamattu on teille tuttu, jonka vesillä te navigoitte Jumalan armosta hyväenteisin airoin, te, joiden pitäisi olla ikäänkuin oikeaoppisen uskon sotureita ja sankareita, jota ilman ei sielujen pelastusta ole,—sallitte tietynlaisen velttouden ja laiminlyönnin takia lusteen kasvaa puhtaan viljan seassa mainitun loistokkaan yliopistonne pelloilla; ja mikä on sitäkin tuhoisampaa, sallitte sen jopa kasvaa kypsäksi asti. Ja te olette melkoisen huolimattomia, niinkuin meille on äskettäin kerrottu, mitä tulee lusteen kitkemiseen; niin että tuo kirkas nimi joutuu huomattavassa määrin huonoon valoon, sielunne joutuvat vaaraan, saatte osaksenne Rooman kirkon halveksunnan ja edellämainittu uskonne saa vahingon. Ja mikä meille tuottaa sitäkin suurempaa tuskaa, on se, että mainittu lusteen lisääntyminen on tullut Rooman tietoon ennenkuin sen kitkemistä on alettu soveltaa Englannissa, jossa se on itänytkin. Monet vihjaavat, jos he nyt ovat luotettavia, ja pahoittelevat syvästi sitä, mikä korviimme on kantautunut, että John Wycliffe, Lincolnin hiippakunnan Lutterworthin kirkon kirkkoherra, Raamatun professori (kunpa ei olisi myös Harhaoppien Maisteri), on vajonnut sellaiseen inhottavaan hulluuteen, että hän ei emmi opettaa ja saarnata julkisesti oppia tai pikemminkin oksentaa ulos rintansa syvyyksistä tiettyjä ehdotelmia ja johtopäätöksiä, jotka ovat harhaoppisia ja vääriä. Hän on myös heittäytynyt turmeluksessaan saarnaamaan harhaoppeja, joiden tarkoituksena on kierouttaa ja heikentää koko kirkon tilaa ja jopa maallista politiikkaa, joista opeista toisin sanoen todellakin jotkut näyttävät ilmaisevan Marsilius Padovalaisen, jonka muisto olkoon kirottu, ja Johannes Jandunlaisen, jonka kirja on yhä olemassa ja jonka edeltäjämme paavi Johannes XXII on kieltänyt ja kironnut, olkoon hänen muistonsa autuas, mielipiteitä ja oppimattomia oppeja. Tämän hän on tehnyt Englannin kuningaskunnassa, joka on viime aikoina ollut loistokas voimassaan ja luonnonvarojensa runsaudessa, mutta sitäkin loistokkaampi uskonsa kimmeltävässä hurskaudessa ja pyhän oppineisuutensa erinomaisuudessa; tuottaen myös monia miehiä, jotka ovat saavuttaneet mainetta Raamatun tarkasta tuntemuksesta, luonteensa vakaasta kypsyydestä, huomattavasta hartaudestaan ja katolisen kirkon puolustajina. Hän on saastuttanut joitakin Kristuksen uskollisista vihmomalla heihin näitä oppeja ja johtanut heidät pois mainitun uskon oikeilta poluilta aina kadotuksen partaalle asti.

Koska me emme siis halua, eikä meidän todellakaan pitäisikään haluta, että niin kuolettava rutto saisi jatkaa olemassaoloaan suostumuksellamme, rutto, joka, ellei sitä vastusteta jo heti alkuunsa, ja kiskota juurineen ylös kokonaisuudessaan, ei sitä saada nitistetyksi lääkkeillä, kun se on jo saastuttanut monet tartunnallaan; me käskemme teidän yliopistoanne ankarin kehotuksin, apostolisella auktoriteetilla, pyhään tottelevaisuuteenne vedoten, ja kaikkien mainitun paavinistuimen teille ja teidän yliopistollenne myöntämien suosionosoitusten, aneiden ja etujen menetyksen uhalla, ettette anna tulevaisuudessa missään määrin sellaisten mielipiteiden, johtopäätösten ja näkemysten esittämistä, jotka ovat ristiriidassa oikean moraalin ja uskon kanssa siinäkään tapauksessa, että noita käsityksiä yritetään puolustaa tietyillä mielikuvituksekkailla sanojen ja termien väänntämisillä. Lisäksi teidän on käskystämme vangittava sanottu John tai saatava hänet vangituksi ja lähetettävä hänet luotettavan vartijan valvomana kunnioitettavan veljemme Canterburyn arkkipiispan ja Lontoon piispan tai toisen heistä huostaan.

Lisäksi, jos, Jumala varjelkoon, yliopistossanne olisi toimivaltanne alueella näiden harhaoppien saastuttamia vastustajia ja jos he itsepäisesti pitävät niistä kiinni, toimikaa rivakasti ja tosissanne heidän vangitsemisekseen ja heidän poistamisekseen ja muutoinkin niinkuin parhaaksi näette. Ahkeroikaa korjataksenne laiminlyöntinne, joita on ilmennyt alueellanne ja saavuttakaa siten meidän ja sanotun paavinistuimen kiitollisuus sen lisäksi, että Jumala antaa siitä kunnian ja maksaa siitä palkan.

Annettu Santa Maria Maggioressa Roomassa 31. toukokuuta paaviutemme kuudentena vuotena.


John Wycliffen tuomitut johtopäätökset

1. Että leivän ja viinin aineellinen substanssi säilyy vielä konsekraation jälkeenkin alttarin sakramentissa.

2. Että sanotussa sakramentissa eivät ominaisuudet pysy konsekraation jälkeen ilman vastaavaa ainetta.

3. Että Kristus ei ole alttarin sakramentissa läsnä koko persoonassaan, todellisesti ja realistisesti ja ruumiillisesti.

4. Että jos piispa tai pappi elää kuolemansynnissä, hän ei aseta virkaan, pyhitä tai kasta.

5. Että jos joku on todella tehnyt parannuksen, kaikki ulkonainen tunnustaminen on ylimääräistä ja hyödytöntä.

6. Että evankeliumeista ei löydy perustusta sille, että Kristus olisi asettanut ehtoollismessun.

7. Että Jumalan olisi toteltava paholaista.

8. Että jos paavi on ennaltamäärätty tuhoon ja paha mies ja sen perusteella paholaisen jäsen, ei kukaan ole antanut hänelle mitään valtaa yli Kristuksen uskollisten, paitsi ehkä keisari.

9. Että Urbanus VI:n jälkeen ei ketään voida julistaa paaviksi; vaan kaikkien on elettävä kreikkalaisten tapaan omien lakiensa alaisina.

10. Väite, että on pyhän Raamatun vastaista, että kirkonmiehillä on maallista omaisuutta.

11. Että kukaan prelaatti ei saisi erottaa ketään kirkosta ellei hän tiedä, että Jumala on erottanut hänet kirkosta.

12. Että prelaatti, joka tällä tavoin erottaa jonkun kirkosta on niin tehdessään harhaoppinen ja hänet itsensä pitäisi erottaa kirkosta.

13. Että prelaatti, joka erottaa kirkosta virkamiehen, joka on vedonnut kuninkaaseen tai valtakunnanneuvostoon, on sen perusteella Jumalan, kuninkaan ja valtakunnan petturi.

14. Että niitä, jotka laiminlyövät saarnaamisen tai Jumalan Sanan kuulemisen tai saarnatun evankeliumin, koska ihmiset ovat heidät erottaneet kirkosta ja tuomiopäivänä heitä pidetään Jumalan pettureina.

15.Väite, että kuka tahansa voi, olkoon diakoni tai pappi, saarnata Jumalan Sanaa ilman apostolisen paavinistuimen tai katolisen piispan tai muun riittävän valtuutuksen omaavan lupaa.

16. Väite, ettei kukaan ole maallinen herra, piispa tai prelaatti niin kauan kuin hän elää kuolemansynnissä.

17. Että maalliset herrat saattavat omien johtopäätöstensä perusteella ottaa pois maallista omaisuutta kirkonmiehiltä, jotka jatkuvasti laiminlyövät velvollisuuksiaan; tai että ihmiset voivat omien johtopäätöstensä perusteella nuhdella herroja, jotka laiminlyövät velvollisuutensa.

18. Että kymmenykset ovat pelkästään hyväntekeväisyyttä ja että seurakuntalaiset voivat kappalaistensa syntien perusteella olla maksamatta niitä heille ja maksaa ne jollekin muulle sen sijaan.

19. Että prelaattien tai uskonnollisten henkilöiden erityiset rukoukset jonkun henkilön puolesta eivät hyödytä tätä henkilöä sen enempää kuin yleiset rukoukset muidenkaan puolesta, jotka ovat samassa asemassa.

20. Että juuri se, että joku kääntyy mihin tahansa yksityiseen uskontoon, tekee hänestä kyvyttömämmän noudattamaan Jumalan käskyjä.

21. Että pyhimykset, jotka ovat perustaneet minkä tahansa yksityisen uskonnon, samoin kuin ne, jotka toimivat kerjäläisen ammatissa, ovat tehneet syntiä perustaessaan sellaisen uskonnon.

22. Että uskonnolliset henkilöt, jotka elävät jossain yksityisessä uskonnossa, eivät kuulu kristinuskoon.

23. Että kerjäläismunkkeja pitäisi vaatia ansaitsemaan elantonsa käsiensä työllä eikä kerjäämällä.

24. Että henkilö, joka antaa almuja kerjäläismunkeille tai saarnaaville kerjäläismunkeille, on eronnut kirkosta; samoin kuin niiden vastaanottaja.


John Wycliffen vastaus paavin kutsuun saapua Roomaan vuonna 1384

Voin iloissani kertoa kaikille rehellisille ihmisille, jotka uskovat käsityksiini ja paavin legaateille; sillä oletan, että jos uskoni on oikea ja Jumalalta saatu, paavi vahvistaa sen iloissaan; ja jos uskoni on harhaoppia, paavi sen viisaasti korjaa.

Oletan tässä asiassa, että Kristuksen evankeliumi on Jumalan lain korpuksen ydin; sillä minä uskon, että Jeesus Kristus, joka omassa henkilössään antoi tämän evankeliumin, on tosi Jumala ja tosi ihminen, ja tämän ydinasian perusteella ylittää kaikki lait.

Oletan tässä asiassa, että paavi kaikista täällä elävistä on eniten velvoitettu pitämään evankeliumin; sillä paavi on korkein Kristuksen sijainen maan päällä. Sillä Kristuksen sijaisuuden enemmyyttä ei mitata maallisella enemmyydellä, vaan sillä, että tämä Kristuksen sijainen miellyttää enemmän Kristusta elämällä hurskaasti; sillä niin opettaa evankelimui, että se on Kristuksen käsky.

Ja tästä evankeliumista olen saanut sen uskon, että Kristus täällä maan päällä vaeltaessaan oli kaikista köyhin ihminen, niin hengessä kuin omistamisessa; sillä Kristus sanoo, että Hänellä ei ollut mitään, mihin päänsä kallistaisi. Ja Paavali sanoo, että Hänet tehtiin puutteenalaiseksi rakkaudesta meihin. Eikä sen köyhempi liene kukaan sen paremmin hengellisesti kuin ruumiillisestikaan. Ja tällä tavoin Kristus luopui kaikesta maallisesta herruudesta. Sillä Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että kun ihmiset yrittivät julistaa Kristuksen kuninkaakseen, Hän pakeni ja piiloutui heiltä, sillä Hän ei halunnut mitään sellaista maallisesti korkeaa asemaa.

Ja tässä asiassa uskon, että kenenkään ihmisen ei pitäisi olla paavin tai minkään nyt taivaassa olevan pyhimyksen mieliksi, vaan olla ensisijaisesti Kristuksen mieliksi. Sillä Johannes ja Jaakob eksyivät himoitessaan maallisesti korkeaa asemaa; ja Pietari ja Paavali tekivät syntiä kieltäessään Kristuksen ja pilkatessaan Jumalaa; sillä ihmisten ei pitäisi miellyttää heitä tässä asiassa, sillä hehän erkanivat silloin Kristuksesta. Ja tätä pidän terveenä neuvona, että paavin pitäisi luopua maallisesta herruudestaan maallisten herrojen yli, joille Kristus on tuon aseman antanut—ja kehottaa mitä pikimmin kaikkia pappejaan tekemään samoin. Sillä niin teki Kristus ja opetti näin opetuslapsilleen ennenkuin vihollinen tämän maailman sokaisi. Ja joidenkin ihmisten mielestä papit, jotka elävät jatkuvasti tässä eksytyksessä vastoin Jumalan lakia ja erkanevat Kristuksesta niin tehdessään, ovat avoimesti harhaoppisia ja ja heidän kannattajansa ovat osallisia niihin.

Ja jos erehdyn tässä käsityksessäni, suostun nöyrästi ojennukseen, olkoon vaikka kuolemakin, jos ojennus on taidollinen, sillä toivon sen olevan minulle hyväksi. Ja jos matkustaisin yksityisenä henkilönä, menisin mielihyvin paavin luo. Mutta Jumala haluaa minun tekevän toisin ja on opettanut minua tottelemaan enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Ja oletan paavistamme, ettei hän ole Antikristus ja vastusta Kristusta tässä asiassa Kristuksen tahdon vastaisesti; sillä jos hän käskee minun tulla järjenvastaisesti, joko itse tai joku hänen alaisistaan, ja pakottaa tällaiseen taitamattomaan kokoontumiseen, hän on avoimesti Antikristus. Eikä hyvä tarkoitus kelvannut Pietarinkaan puolustukseksi, vaan Kristus kutsui häntä Saatanaksi; niinpä sokea tarkoitus ja ilkeä neuvo eivät kelpaa paavinkaan puolustukseksi tässä asiassa; vaan jos hän pyytää tosi pappeja matkustamaan yli heidän mahdollisuuksiensa, häntä ei puolusta Jumalan neuvo etteikö hän olisi Antikristus. Sillä meidän uskomme opettaa meille, että meidän siunattu Jumalamme ei salli meitä kiusattavan yli sen, minkä voimme kestää; miten voisi ihminen pyytää sellaista palvelusta? Ja siksi rukoilemme Jumalaa paavimme Urbanus kuudennen puolesta, ettei hänen vanhaa pyhää tarkoitustaan sammuttaisi hänen vihollisensa. Ja Kristus, joka ei voi valehdella, sanoo, että ihmisen vihamiehiä ovat erityisesti hänen perhekuntalaisensa; ja se koskee niin ihmisiä kuin vihollisia.

Lähde:

Oliver J. Thatcherin toimittamasta teoksesta The Library of original Sources (MIlwaukee: University Reseach
Extension Co., 1907), Vol. V: The Early Medieval World, ss. 378-382.

Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat