Brian Godawa

AABRAHAMILLE ANNETTU LUPAUS: Eilen, tänään ja iankaikkisesti

Matteus 21:43-45 "Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä.

Monet kristityt ja ennenkaikkea dispensationalistit (profetiakoulukunta, joka syntyi 1800-luvun puolivälissä) uskovat, että tämän päivän juutalaiset ovat edelleen Jumalan "valittua kansaa". He pitävät kiinni uskomuksesta, että Jumalalla on edelleen erikoissuunnitelma Israelin maantieteelliselle alueelle ja niille, joiden he uskovat olevan Aabrahamin fyysisiä jälkeläisiä. Kuitenkin suurin osa näistä samoista kristityistä väittää, että henkilökohtainen pelastus saadaan ainoastaan uskosta Jeesukseen Kristukseen.
Joka päivä median profetia-"asiantuntijat" julistavat sanomalehdissä omaa tulkintaansa väittäen, että nykyiset maailmantapahtumat "on kaikki ennustettu Raamatussa" ja "toteutuvat nyt meidän silmiemme edessä". Tätä on jatkunut jo yli 170 vuotta ja tämä susien ulvonta on jäänyt suurimmaksi osaksi toteutumatta. Nuo toteutumattomat profetiat on sitten tulkittu uudelleen seuraavaa kierrosta varten. Profetialla kauppaa käyvät tietävät, että oikeanlaisella hälyttävällä sanomalla voidaan hankkia huomattavaa taloudellista voittoa, ja niin siitä on tullut todellinen bisnes. Yhteys rahaan on todella ongelmallista, koska sen takia motiivit hämärtyvät heti alusta alkaen ja luovat tarpeen jatkuville sensaatioille. Tämä vulgarisoi profeetallisten raamatunkohtien todellisen tarkoituksen ja saa lisäksi aikaan väärän suunnan; ihmiset harhautetaan katsomaan yhteen suuntaan ja jättämään siten huomiotta, mitä toisessa suunnassa on tekeillä.
Kristillinen siionismi uskoo, että Israel on yhä Jumalan lopullisen tulevaisuudensuunnitelman keskipiste huolimatta siitä, että Uusi liitto synnytti kansainvälisen Kristuksen ruumiin ja uskon kautta tapahtuvan pelastuksen korostamisen, ei etnisyyteen perustuvaa pelastusta. Kristitty sionisti uskoo, että nykyajan etninen kansa, jota kutsutaan juutalaisiksi ja heidän geopoliittinen maansa, jota kutsutaan Israeliksi, ovat yhä Jumalan pelastussuunnitelman keskipiste, koska Jumalahan antoi Aabrahamille lupauksen lukemattomista jälkeläisistä ja heille annettavasta Luvatusta maasta eikä Jumala aio muuttaa mieltään. He lainaavat 2.Moos.32:13:a, jossa Jumala sanoo Moosekselle:

Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Israelia, joille olet itse kauttasi vannonut ja sanonut: "Minä teen teidän jälkeläistenne luvun paljoksi kuin taivaan tähdet; ja koko tämän maan, josta olen puhunut, minä annan teidän jälkeläisillenne, ja he saavat sen ikuiseksi perinnöksi".—2.Moos.32:13

Tässä jakeessa sanotaan, että Jumala on luvannut perinnön "ikuiseksi", josta seuraa loogisesti, että se on vieläkin voimassa, vai mitä? Jumala ei loppujen lopuksi sentään peru lupauksiaan. Hänen aikomuksenaan täytyy vielä olla antaa nk. etniselle Israelille se fyysinen maa, jonka Hän oli luvannut kauan sitten tai muutenhan Jumala olisi valehtelija?—VÄÄRIN. Tämä dispensationaalinen näkemys ei ole ainoastaan epäraamatullinen, vaan se on sen kirkastetun Uuden liiton mitätöimistä, jonka Jumala perusti Messiaan tulemuksessa. Dispensationalismi ajoi uutta uskomusta sen jälkeen, kun seurakunnan historia oli jatkunut jo 1800 vuotta, jonka mukaan Jumalalla on kaksi eri suunnitelmaa, toinen lihan mukaista Israelia ja toinen Hengen mukaista Uuden Testamentin seurakuntaa varten. He yrittävät antaa Israelille erikoisstatuksen ja uskoa samanaikaisesti Uuteen liittoon. Ikäänkuin Jumalalla olisi kaksi eri liittoa, toinen juutalaisten kanssa ja toinen seurakunnan kanssa. Mutta tällainen yritys pitää yllä samanaikaisesti eri suunnitelmia eri "Jumalan kansoille" on lopulta juuri tuon kansainvälisen Uuden liiton käsitteen mitätöimistä, joka solmittiin kaikkien kansojen kanssa ja jonka Jumala antoi meille Kristuksessa—joka on nimenomaan Aabrahamille annetun lupauksen toteutuminen. Joka väittää, että Aabrahamin fyysiset jälkeläiset ovat Jumalan valittu kansa sen jälkeen, kun Messias on tullut ja täyttänyt Vanhan liiton typologiat ja varjot, mitätöi itse Uuden liiton ja asettaa sen tilalle palaamisen takaisin niihin typologioihin ja varjoihin, joiden tilalle se tuli.

Tällä kohtaa tulee ehkä tavallinen refleksimäinen reaktio, että tällainen käsitys on "antisemitismiä", joka saisi tulevaisuudessa aikaan juutalaisten vainoa tai niinkuin eräs profetiakauppias jopa julisti, "johtaisi holokaustiin". Tuntuu tutulta. Ajattelin aikaisemmin itsekin tähän tyyliin. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta. Saanen todeta heti alkuunsa, että tuen nykyajan Israelin oikeutta käyttää sotilasvoimiaan terroristeja vastaan, joiden ainoa tarkoitus on "ajaa juutalaiset mereen" (pyyhkäisten sillä tavoin sekä kansan että valtakunnan pois maailmankartalta). Uskon siihen, ei sentähden, että juutalaisilla olisi "Jumalalta saatu oikeus" maahansa, vaan koska heillä on eettinen oikeus itsepuolustukseen siinä missä muillakin. Mutta se, että tuen Israelia kansakuntana, jota ympäröi muslimien tyrannia ja painostus, ei silti merkitse sitä, että he olisivat eettisesti kritiikin yläpuolella harjoittamastaan omanlaisestaan painostuksesta. Heidänkin on vastattava Jumalan lain edessä niinkuin kaikkien muidenkin, eikä heillä ole oikeutta loukata ihmisoikeuksia. Mutta se on kokonaan toinen aihepiiri, niin että palataanpa takaisin käsillä olevaan teologiseen kysymykseen.

Lupaus

2.Moos.32:13:ssa viitataan tosiaankin Jumalan alunperin Aabrahamille antamaan lupaukseen 1. Mooseksenkirjassa. Tutkikaamme nyt sitä ja katsotaanpa, mitä opittavaa siinä on:

1.Moos.17:4-10 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän...Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa." Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen. Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne."

Tässä näemme useita Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen elementtejä: Yksi, hänestä tulee monien kansojen isä (jae 5); kaksi, lupaus on annettu Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen, jota korostetaan kerta toisensa jälkeen tässä raamatunkohdassa (jae 7); kolme, se on iankaikkinen liitto, joka ei muutu (jae 7); neljä, Aabrahamin jälkeläiset perivät Kanaanin maan, joka on Luvattu maa (jae 8); viisi, liiton ehtona on heidän tottelevaisuutensa (jae 9); kuusi, liitto sinetöidään ympärileikkauksella (jae 10). Tästä liitosta, joka noudattaa Lähi-idän kuninkaiden historiallisia suzereniteettisopimuksia, on kokonainen Meredith Klinen laatima tieteellinen tutkielma, joka on hyvin käyttökelpoinen ja valaiseva, mutta me emme mene nyt siihen. Riittää, kun todetaan, että tuossa liitossa on ainakin kuusi osatekijää:

  1. Monien kansojen isä
  2. Aabrahamin lapset
  3. Iankaikkinen liitto
  4. Luvattu maa
  5. Ehdollinen liitto
  6. Ympärileikkaus liiton sinettinä

Haluan siis näyttää, että Raamattu osoittaa jokaisen näistä Aabrahamille annetun lupauksen osatekijöistä toteutuneen, ei maantieteellisessä Israelin kansassa, vaan kansainvälisessä Kristuksen hengellisessä ruumiissa. Ei ole kysymys siitä, että Jumala olisi muuttanut tämän lupauksen soveltamisen fyysisestä hengelliseksi muuttaessaan vanhan liiton uudeksi, vaan pikemminkin siitä, että Jumala on koko ajan aivan alusta asti puhunut hengellisestä Israelista, Messiaaseen uskovista, uskollisesta jäännöksestä! Jumala ei koskaan tarkoittanutkaan, että pelkästään Aabrahamin fyysiset jälkeläiset olisivat hänen valittu kansansa, vaan että ne, jotka ovat uskosta, olisivat sitä:

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. 2.Kor.1:20

1) Monien kansojen isä

"Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. 1.Moos.17:4-5

Kun Jumala lupasi Aabrahamille, että hänestä tulisi monien kansojen isä ja että kaikki kansat tulisivat siunatuiksi hänessä, Jumala viittasi siihen, että lopulta muutkin kansat pääsisivät osaksi Jumalan perhettä. Hän ei tarkoittanut Aabrahamin kupeista fyysisesti lähtöisin olevia kansoja, vaan uskon kautta tapahtuvaa kansojen hengellistä uudestisyntymistä. Katso, miten Uusi Testamentti julistaa, miten tämä lupaus todella täyttyi:

Room. 4:13 Sillä se lupaus. että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi. Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä—niinkuin kirjoitettu on: "MONEN KANSAN ISÄKSI MINÄ OLEN SINUT ASETTANUT"—...ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: NIIN ON SINUN JÄLKELÄISTESI LUKU OLEVA".

Huomaa, että Paavali sanoo, että Aabrahamin jälkeläisille annettu lupaus on täyttynyt "uskonvanhurskauden kautta", ei lain kautta. Roomalaiskirjeen luvuissa 3 ja 4 hän esitti sen väitteen, että fyysisesti juutalaisella, joka sai Jumalan lain ja ympärileikkauksen, ei ole etusijaa verrattuna pakanaan, koska kaikki ovat synnin alla, eikä laki voi tehdä juutalaisesta vanhurskasta, vaan ainoastaan paljastaa synnin ja ajaa ihmistä Kristuksen uskoon. Tultuaan Aabrahamiin luvussa 4 hän osoittaa, ettei edes itse Aabrahamiakaan vanhurskautettu ympärileikkauksella, vaan uskon kautta, joka hänellä oli, ympärileikaamattomana. Paavali siis julistaa nimenomaan, että Jumalan lupaus siitä, että Aabraham saisi runsaasti jälkeläisiä ja että hänestä tulisi kansojen paljouksien isä toeteutui uskon vanhurskauden kautta (uusi liitto), ei fyysisesti siittämällä. Hän menee jopa niin pitkälle, että sanoo 4:14:ssä, että jos perintö tulisi lain kautta, joka oli annettu fyysisesti juutalaisille, silloin koko lupaus mitätöitäisiin! "Sille, jolla on Aabrahamin usko" (jae 16) annetaan perintö, ei pelkästään fyysisille jälkeläisille.
Joku saattaa nyt valittaa, että jae 16 osoittaa, että Jumalalla on eri suhde tai kaksi eri liittoa fyysisesti juutalaisten ja pakanauskovien kanssa. Eikö jakeessa sanota "että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä"? Eikö tässä ole siis kaksi jälkeläislinjaa, fyysiset ja hengelliset jälkeläiset? Ei asiayhteyden mukaan. Älä unohda, että Paavalin pääväite on, että juuri siksi, se että fyysisesti juutalaiset saivat lain ja ympärileikkauksen, ei tee heistä vanhurskaita tai edes Aabrahamin lapsia. Hän yrittää osoittaa, että usko on yhteinen nimittäjä uskovan juutalaisen ja pakanauskovan välillä.

Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Room.3:29-30

Paavali yrittää siis selittää, ettei se, että joku on fyysisesti juutalainen ja on ympärileikattu, merkitse sitä, että hän on vanhurskautettu tai pelastettu. Myös ympärileikatulla on oltava usko. Niinpä juuri ennen käsittelemäämme kiistanalaista jaetta hän selittää, mitä hän tarkoittaa sanoen

ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna. Room.4:12

Hän ei siis puhu kahdesta eri suunnitelmasta jakeessa 16, yhdestä juutalaisille tarkoitetusta ja toisesta pakanoille tarkoitetusta, vaan sen sijaan siitä, että ympärileikatulla juutalaisella on oltava lain (ympärileikkauksen) lisäksi usko, muuten Aabraham ei ole hänen isänsä.

Aabrahamin lapset

"Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala" 1.Moos.17:7

Toinen osa lupauksesta, jonka Jumala antoi Aabrahamille "ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen" on todellakin toinen puoli lupauksen ensimmäisessä osassa, jonka mukaan Aabrahamista tulisi kansojen paljouden isä. Olen ottanut sen käsiteltäväksi erikseen, koska siihen perustuu käsite "Aabrahamin lapset", johon jatkuvasti viitataan sekä vanhan että uuden liiton puolella. Haluan nyt osoittaa, että ne Aabrahamin "jälkeläiset", joihin Jumala viittaa, eivät koskaan olleet pelkästään fyysisiä jälkeläisiä lihan mukaan, vaan ovat aina olleet hengellisiä jälkeläisiä uskon perusteella. Uusi Testamentti tekee tämän selväksi.

Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä juutalaistajista tai "ympärileikatuista" (engl. Raamatussa "party of circumsision" = ympärileikkauspuolueesta) (Gal.2:12). Nämä miehet sanoivat pakanauskoville, että heidän täytyy tulla uskovaisuutensa lisäksi juutalaisiksi antamalla ympärileikkauttaa itsensä, sillä muuten he eivät pelastuisi (Gal.2:4; 16; 5:1-6). Juutalaistajat väittivät, että fyysisesti ympärileikatuilla juutalaisilla oli korkeampi status, koska he olivat Aabrahamin lapsia. lupauksen lapsia, "siunauksen" saajia. Mutta Paavali oli kiivaasti eri mieltä selittäen, että usko tekee ihmisestä Aabrahamin jälkeläisen, ei geneettinen tai ulkonainen, fyysinen juutalaisuus.

Gal. 3:6 Aabraham USKOI JUMALAA, JA SE LUETTIIN HÄNELLE VANHURSKAUDEKSI. Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "SINUSSA KAIKKI KANSAT TULEVAT SIUNATUIKSI". Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.

Tässäkin lainataan samaa Aabrahamille annettua lupausta 1. Mooseksenkirjasta uskoville annettuna lupauksena, ei fyysisille jälkeläisille. Hän sanoo nimenomaan, että "ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia", "ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa". Hän sanoo, että kun Aabrahamille annettiin lupaus kaikista kansakunnista ja jälkeläisistä, hänelle saarnattiin Uuden Testamentin evankeliumia. Tämän selvempää todistusta ei voi olla siitä, että Jumala on aina tarkoittanut uskon olevan tie lapseuteen, ei fyysisenä jälkeläisenä olemisen tai ympärileikkauksen. Mutta vain sen takia, että jos dispensationalisti ei näkisi päivänselvää totuutta, Paavali jatkaa vielä selitystään sanomalla, että Aabrahamin "siemenelle" annettu lupaus annettiin Kristukselle yksikössä, ei monikossa tarkoittaen maan kansaa: että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen...Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus. Gal. 3:14, 16.

Sana, joka on käännetty monikolliseksi sanaksi 'jälkeläiset' 1. Mooseksenkirjan raamatunkohdassa on väärä käännös. Oikeastaan siinä on yksikössä oleva sana 'siemen'. Paavali sanoo siis, että kaikki nuo lupaukset—kaikki lupauksen kuusi kohtaa—jotka annettiin Aabrahamille, annettiin oikeastaan Kristukselle (yksikkö). EI fyysisille jälkeläisille tai siemenille (monikko). Sitten hän jatkaa julistaen, että me olemme Jumalan lapsia uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Me olemme osalliset Kristukselle (yksikkö) annettuun lupaukseen olemalla "Kristuksessa" uskon kautta:

Gal. 3:26-29 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

Huomaa viimeinen lause. Aabrahamin jälkeläisiä, niitä, jotka ovat lupauksen perillisiä, eivät ole fyysisessä mielessä jälkeläiset, vaan Kristuksessa uskolliset. Me uskovat perimme Aabrahamille annetun lupauksen! Jumala ei koskaan tarkoittanut perintöä Israelin fyysisille jälkeläisille, vaan Kristuksessa uskollisille. Tietenkin uskolliset juutalaiset uskovat sekä Uudessa että Vanhassa Testamentissa sisältyvät tuohon lupaukseen (Vanhan Testamentin uskova kiinnitti toivonsa Messiaaseen, UT:n uskova katsoo taaksepäin Messiaaseen), vaan sekä juutalainen että pakana ovat lupauksen perijöitä uskon kautta! Asian ydinhän on, ettei fyysisellä Israelilla ole mitään erikoisasemaa Jumalan suunnitelmassa. Jumala antoi lupauksen alusta asti uskollisille.

Myöhemmin samaisessa Galatalaiskirjeessä Paavali vie vastakkainasettelun uskovan ja fyysisen välillä vieläkin pidemmälle ja tekee heidän välisensä eron vieläkin jyrkemmäksi. Tämä raamatunkohta on erityisen suuressa ristiriidassa dispensationalistisen käsityksen kanssa, koska Paavali puhuu erityisesti fyysisen ja uskovan Israelin välisestä erosta ja korostaa sitä, että Jumalan lupaus ei koskaan koskenut fyysistä Israelia. Paavali vertaa allegorisesti fyysistä Israelia ("lihan mukaan") konkreettiseen Jerusalemiin, joka oli orjuudessa ensimmäisellä vuosisadalla ja lähtöisin Haagarin fyysisistä jälkeläisistä symbolina noista jälkeläisistä lihan mukaan. Sitten hän vertaa uskollisia uskovia taivaalliseen Jerusalemiin, jota hän kutsuu vapaaksi, ja juuri nämä vapaat uskolliset ovat lupauksen perillisiä, Saaran lapsia, jonka kautta Jumala toteutti lupauksen "kansojen paljoudesta"—siis uskovat.

Gal.4:22-26 Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaa taas lupauksen voimasta. Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar; sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.

Tässä puhutaan "lupauksen lapsista" ehdottomasti niinä, jotka ovat uskosta, ei niinä, jotka ovat fyysisesti juutalaisia. Itse asiassa Paavali kirjoittaa, että fyysisesti juutalaiset, jotka vainosivat kristittyjä, olivat Haagarista lähtöisin olevia orjia "lihan mukaan":

Gal.4:29 Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.

Sitten hän sanoo lopuksi, että ne fyysisesti juutalaiset, joilla ei ole uskoa Kristukseen, eivät peri lupausta yhdessä uskollisten kanssa:

Gal.4:30 Mutta mitä sanoo Raamattu? "AJA POIS ORJATAR POIKINENSA; SILLÄ ORJATTAREN POIKA EI SAA PERIÄ VAPAAN VAIMON POJAN KANSSA". Niin me siis veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.

Sitä, että fyysisesti juutalaiset jälkeläiset olisivat Aabrahamille annetun lupauksen perillisiä ei voida tämän voimakkaammin kieltää. Raamatun mukaan niin ei tule tapahtumaan. Fyysiset jälkeläiset "eivät peri" yhdessä Aabrahamin uskollisten lasten kanssa. Ei ole olemassa kahta eri suunnitelmaa, joista toinen koskisi uskovia pakanoita ja toinen fyysisesti juutalaisia. Ainoastaan ne juutalaiset, jotka uskovat Messiaaseen, perivät lupauksen yhdessä uskovien pakanoiden kanssa. Ainoastaan uskovat ovat "lupauksen lapsia". Jumalan lupaus Aabrahamille ei ole annettu Israelille lihan mukaan, vaan uskon Israelille:

Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta...Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.

Tämä vie meidät toiseen raamatunkohtaan, Room.9:ään, joka myös puhuu Iisakista ja Aabrahamille annetun lupauksen jatkumisesta hänen jälkeläisilleen. Tässäkin tehdään ero, jonka mukaan Jumalan lupaus Aabrahamille ei ollut Aabrahamin fyysisille jälkeläisille, vaan sellaisille uskollisille uskoville kuin Aabraham:

Room.9:3 ...veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "IISAKISTA SINÄ SAAT NIMELLESI JÄLKELÄISET"; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.

Paavali toteaa, että fyysinen Israel ("lihan mukaan") sai adoption, kirkkauden, liitot, lain, temppelin JA LUPAUKSET. Mutta sitten hän toteaa, että siitä huolimatta kaikki Israelin fyysiset jälkeläiset eivät ole todellisuudessa Israel. Vain se, että ihmiset ovat syntyneet Aabrahamin fyysisestä sukuhaarasta ei tee heistä Israelia. Miksi? Koska "eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi!" Ja kenen määrittelee Paavali olevan "lupauksen lapsia" Galatalaiskirjeessä ja muualla? Uskovien! Uskovat ovat Aabrahamin ja Iisakin jälkeläisiä ja lupauksen lapsia, EIVÄT fyysisesti juutalaiset.

Näyttää siltä, että Paavali on ottanut asiakseen iskostaa tämän opetuksen kuulijoiden mieliin, että Jumalan lupauksia ei koskaan annettu Aabrahamin fyysisille jälkeläisille, vaan sen sijaan fyysisten jälkeläisten keskuudessa elävälle tosi uskovien hengelliselle jäännökselle. Uuden liiton myötä "muut lampaat, jotka eivät ole tästä laumasta" (pakanat, jotka myös uskovat) sisältyvät nyt tuohon lupaukseen. Vanhurskaat ovat aina eläneet uskosta. Jumalan lupausta ei koskaan annettu fyysiselle Israelille, vaan "hengelliselle" Israelille eli uskoville. Tästä syystä pakanauskova on tosi juutalainen ja ympärileikattu ei-uskova juutalainen lihan mukaan ei sitä ole:

Room.2:28-29 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu, vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.

Lopuksi voimme nähdä, että Uusi Testamentti tekee kaikkensa korostaakseen sitä, että Aabrahamin jälkeläiset, "Aabrahamin lapset", joille Jumala antoi lupaukset, eivät ole fyysisesti juutalaiset maantieteellisessä paikassa, jota nyt kutsutaan Israeliksi, vaan he ovat todellisuudessa kaikki uskovat, joita ei sido mikään maa sekä juutalaisista että pakanoista (kansainvälisesti). Tätä Paavali tarkoittaa, kun hän sanoo Efesolaiskirjeen 2:14-15:ssä, että Kristus "teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan". Me emme yksinkertaisesti voi erottaa juutalaista ja pakanaa toisistaan Jumalan lupauksessa tai suunnitelmassa, niinkuin dispensationalistit haluaisivat meidän tekevän. Juutalainen ja pakana ovat yhtä Kristuksessa eikä heitä voida erottaa toisistaan, koska se, mikä heidät erotti toisistaan (Vanhan Testamentin erottelulait) on pyyhitty pois. Väite, että Jumalalla on eri suunnitelma ei-uskoville fyysisesti juutalaisille, on juuri Jumalan tosi Israelille antaman lupauksen toteutumisen kieltämistä, jossa uskova juutalainen ja pakana ovat hengellisesti yhtä.

3) Iankaikkinen liitto

"Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala" 1.Moos.17:7

Kolmas kohta Jumalan Aabrahamille antamassa lupauksessa on usein dispensationalistien käyttämä ase, koska heidän mielestään näyttää siltä kuin tämä tukisi heidän käsitystään, että vaikka Uusi Testamentti on tullut, se ei muuta lupausta, joka on annettu Aabrahamin jälkeläisille "iankaikkisesti". Tämän takia dispensationalisti uskoo, että on olemassa kaksi eri suunnitelmaa, toinen uudelle liitolle ja toinen vanhan liiton "iankaikkinen lupaus". No, tähän mennessä on käynyt selvästi ilmi, että tämä artikkeli tukee kaikin voimin Jumalan lupauksen iankaikkisuutta. Itse asiassa uuden liiton uskovat ovat nimenomaan niitä Aabrahamin lapsia, joille Jumala toteuttaa iankaikkisesti lupauksiaan. Uusi liitto on Jumalan iankaikkisen perintöä koskevan lupauksen jatkumista:

Hebr.9:15 "Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön."

Olemme jo raamatullisesti todistaneet, että Aabrahamin fyysiset jälkeläiset ("siemenet") eivät ole Aabrahamin tosi lapsia, vaan Kristus ("siemen) ja ne, jotka ovat Kristuksessa, ovat Aabrahamin lapsia eli jälkeläisiä uskon kautta. Raamatun mukaan siis me Uuden Testamentin uskovat olemme niitä, jotka saavat Jumalan iankaikkisen lupauksen, joka annettiin Aabrahamille. On totta, että tuo lupaus on iankaikkinen; mutta sitä eivät vain peri fyysisesti ympärileikatut juutalaiset, vaan Kristukseen uskovat.

Lupaus maasta

"Ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa." 1.Moos.17:8

Aabrahamille annetun lupauksen neljäs kohta on mielenkiintoinen. Uskon, että tutkiessamme sitä, siinä on kaksi kohtaa, jotka on otettava huomioon. Ensiksikin israelilaiset perivätkin maan fyysisessä mielessä Joosuan aikana:

Joos.21:43-45 Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen; ja he ottivat sen omaksensa ja asettuivat siihen. Ja herra soi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niinkuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isillensä; eikä yksikään heidän vihollisistaan kestänyt heidän edessään, vaan kaikki heidän vihollisensa Herra antoi heidän käsiinsä. Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui.

Me näemme tästä, että Israel todellakin peri Luvatun maan ja menetti sen sitten tottelemattomuuden seurauksena—ei siis ole niin, etteivät he olisi koskaan sitä saaneet ja että Jumalan olisi vielä täytettävä tuo "iankaikkinen" lupaus. Hän täytti todella kaiken, minkä lupasi mukaanlukien senkin, että hän otti maan pois Israelilta sen tottelemattomuuden takia:

Hebr.3:18-4: Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä...Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

Toiseksi, on selvää, että uuden liiton takia on Jumala tietenkin muuttanut kansallisen maaperinnön hengelliseksi täyttymykseksi Kristuksessa, koska "erottavan väliseinän purkaminen" synnytti kansainvälisen maan, jossa ei ole rajoja juutalaisten ja pakanoiden välillä. Ei voi enää olla olemassa maantieteellistä maata, jonka Jumala on luvannut kansalleen, koska Hänen kansansa on kansainvälinen, johon kuuluvat kaikki kielet ja kansat. Väite, jonka mukaan Jumalalla on kansallinen suunnitelma on sen erottavan väliseinän pystyttämistä juutalaisen ja pakanan välille, jonka Kristus purki. Se on sen "yhdeksi ihmiseksi" yhdistetyn uudelleen halkaisemista, niinkuin dispensationalistit yrittävät tehdä opettaessaan kahdesta Jumalan "lupauksesta", kahdesta "valitusta kansasta" ja kaksista eri "Aabrahamin lapsista".

Ef 2:14-16 Sillä hän [Kristus] on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat [juutalaisen ja pakanan] yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi...ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.

Gal.3:28-29 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalasita, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksess Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

"Teki tehottomaksi" on voimakas ilmaus. Kreikankielisessä alkutekstissä se on sana katargeo, joka tosiaan tarkoittaa 'tehdä toimintakyvyttömäksi'. Muualla tuo sana on käännetty vaihdellen esim. sanoilla 'lopettaa', 'mitätöidä', 'poistaa' ja 'tehdä voimattomaksi'. Aabrahamin jälkeläisiä, lupauksen perijöitä ei eroteta erilleen muista kansoista. Tämä on hyvin tärkeä avain Uuden Testamentin luonteen ymmärtämiselle: lait, jotka erottivat juutalaiset pakanoista, on tehty tehottomiksi, "kuoletettu", mitätöity, siirretty pois, tehty voimattomiksi! Ja mikä onkaan suurin toinen toisistaan erottamisen ilmaus eri kansojen välillä? MAA! Vanhassa Testamentisswa jumala erotti itselleen kansan ja antoi heille erikseen oman maa-alueen muiden kansakuntien keskellä. Mutta uuden liiton myötä on tuo erottelu eri maiden ja kansojen välillä poistettu. Siksi Kristinusko väittää, ettei Uuden Testamentin aikakaudella ole enää pyhiä sotia, koska Jehovan pyhät sodat liittyivät suoraan Vanhan Testamentin maantieteellisen maan perimiseen ja juutalaisten erottamiseen pakanoista. Uudessa liitossa Jumala ei enää tee erotusta kansallisuuden perusteella. Hänellä ei ole mitään erityistä kiinnostusta tiettyyn kansalliseen tai maantieteelliseen maa-alueeseen.

Itse asiassa Jumala on kiinnostunut maantieteellisestä maa-alueesta. Se tarkoittaa, että Hän haluaa koko maan Jumalan kansan haltuun, eikä vain pientä maa-aluetta Lähi-idässä! Hänen nöyränsä tulevat perimään maan. Jumalan valtakunta leviää kuin sinapinsiemen ja hiiva kautta koko maapallon! (Matt.13:31-33). Jeesuksen Kristuksen ja Hänen valtakuntansa kulmakivi kasvaa vuoreksi, joka täyttää koko maan ja murskaa kaikki muut valtakunnat (Daniel 2:35), eikä vain pientä aluetta erämaassa, joka on täynnä hiekkaa ja kalliota!

Kol.1:15-16 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki...

Tästä jakeesta näemme, että Jeesus on esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Raamatullisesti tämä ei ole kronologinen viittaus Jeesuksen syntymiseen tai luomiseen, vaan sen sijaan osoitus Hänen korkeasta asemastaan. Eli siis Vanhan Testamentin aikakaudella esikoispoika oli isän maatilan ensisijainen perijä. Esikoisella oli syntymäoikeus (1.Moos.43:33), etusijan ja voiman asema (1.Moos.49:3); hän sai kaksinkertaisen osan perinnöstä (5.Moos.21:17). Tämän jakeen tarkoituksena on osoittaa, että Kristus tulee itse asiassa perimään koko luomakunnan eikä vain osaa siitä. Lupaus maasta on vain metafora perinnöstä, joka käsittää koko luomakunnan. Ja kristittyjen kuvataan olevan kanssaperillisiä Kristuksen kanssa. Kristityt tulevat perimään kaiken tuosta luomakunnasta Hänen kanssaan:

Room.8:17 Mutta jos olemma lapsia, niin olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä...

1.Kor.3:21-22 Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä, sillä kaikki on teidän...teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän...

Dispensationalismin vakava virhe tulee päivänselväksi: opetus, jonka mukaan Jumala pitää yhä kiinni lupauksesta fyysiseen maahan kansallisesti erotetulle, valitulle etniselle kansalle kieltää koko uuden liiton käsitteen. Maata koskevat lait ja erottelua koskevat lait on pyyhitty pois Kristuksessa; luvattu maa on nyt koko maailma Kristuksessa. Jumalan valittu kansa ovat juutalaiset ja pakanauskovat, jotka uskovat Messiaaseen, ei fyysisesti ympärileikatut ei-uskovat juutalaiset. Nationalistisen, etnisen edun ajaminen on Jumalan uuden liiton kaikki rodut käsittävän kansainvälisyyden kieltämistä. Lyhyesti sanoen dispensationalismi on eräänlaista rasismia.

Tähän maantieteelliseen lupaukseen liittyvät sanat "Siionin vuori" ja "Jerusalem". Raamatussa näitä sanoja käytetään hyvin usein yhdessä viittaamaan symbolisesti Jumalan valtakuntaan, Jumalan kaupunkiin tai Jumalan hallintoon. Raamatussa on kirjaimellisesti satoja tällaisia viittauksia, mutta tässä vain muutamia malliksi:

Sak.1:17 Saarnaa vielä ja sano: Näin sanoo Herr Sebaot: Vielä minun kaupunini ovat hyvyydestä ylitsevuotavaiset, ja vielä Herra lohduttaa Siionin ja valitsee vielä Jerusalemin.

Sak.8:3 Näin sanoo Herra: Minä käännyn jälleen Siionin puoleen ja tulen asumaan Jerusalemin keskelle, ja Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi Kaupungiksi ja Herran Sebaotin vuorta Pyhäksi Vuoreksi.

Miika 4:2 Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionjista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana".

Sak.9:9 Iloitse suuresti, tytäer Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.

Niinkuin voit selvästi nähdä, on olemassa erityisiä jakeita, joissa käytetään sanoja Siion ja Jerusalem viittaamaan Messiaaseen, joka tietenkin on Jeesus Kristus. Dispensationalistit väittävät, että näissä kaikissa viitataan kirjaimellisesti Siionin vuoreen ja Jerusalemiin. Mutta Uusi Testamentti määrittelee Siionin ja Jerusalemin käsitteet tuonpuoleisiksi, mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat termejä, jotka käyttävät kirjaimellisia paikannimiä kielikuvana jostain paljon tärkeämmistä hengellisistä käsitteistä. Toisinaan niillä viitataan krijaimellisiin, maantieteellisiinpaikkoihin (asiayhteyden mukaan); mutta yleensä niillä viitataan Jumalan valtakuntaan hengellisesti.

Hbrealaiskirjeen 12. luvussa kirjoittaja puhuu Mooseksesta ja vanhasta liitosta ja mitenhän sai lain vuorella tulen leimutessa ja Jumalan kirkkauden ilmestyessä. Mutta sitten hän osoittaa, että uudempiliitto ei ole ainoastaan suurempi kuin vanha liitto, vaan se on todellinen hengellinen vanhan liiton "tpologioiden ja varjojen" täyttymys:

Hebr.12:22-24 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen tykö...

Me näemme tässä, että uusi liitto on Siionin vuori, josta vanhassa liitossa puhutaan. Jeesuksen luo tuleminen on Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, sen todellisen hengellisen todellisuuden luo tulemista, johon vanhan liiton esikuvat viittasivat. Ei voi olla olemassa mitään konkreettista Jerusalemia tai Siionin vuorta, jonka kanssa Jumala lupaa tehdä mitään, koska Hänen lupauksensa toteutui Kristuksessa ja Hänen valtakunnassaan! Tämä on Heprealaiskirjeen teema: että vanha liitto oli konkreettinen esikuva eli varjo siitä hengellisestä todellisuudetsa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa:

Hebr.8:5 ja jotka [vanhan liiton lain papit] palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo... Hebr.9:23-24 On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.

Tämä taivaallinen Jerusalem vastaa Ilmestyskirjan 21. luvun "uutta Jerusalemia, joka laskeutuu alas taivaasta". Taivaallinen Jerusalem on todellinen Jerusalem, ei konkreettinen Jerusalem. Ja todellisessa jerusalemissa asuu Kristukseen uskovia, ei ympärileikattuja, etnisiä juutalaisia. Ja jos tästä on vielä jotain epäilystä, apostoli korostaa eräässä jo aikaisemmin käsittelemässämme raamatunkohdassa tämän todellisen luvatun Jerusalemin olevan Kristuksen seurakunta, johon kuuluu Kristukseen uskovia:

Gal 4:22 Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kakis poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta. Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar: sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. Ja te veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli. Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu? "AJA POIS ORJATAR POIKINENSA; SILLÄ ORJATTAREN POIKA EI SAA PERIÄ VAPAAN VAIMON POJAN KANSSA". Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.

Konkreettinen Jerusalem on verrattavissa konkreettisiin juutalaisiin ja he ovat orjuudessa eivätkä he ole Jumalan lupausten perillisiä, koska he eivät ole lupauksen lapsia. Kristukseen uskovat ovat vapaita, jotka ovat Jumalan Aabrahamille ja Iisakille antaman lupauksen perillisiä. Siionin vuori ja Jerusalem ovat yksinkertaisesti kielikuvia Jumalan valtakunnasta, joka on Jumalan valtakunta seurakunnassa!

Ehdollinen liitto

Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen. 1.Moos.17:9

Nyt me tulemme siihen kohtaan liitossa, josta kristityt sionistit eivät pidä, nimittäin ehtolauseeseen. Toisaalta he pitävät kiinni liiton iankaikkisesta luonteesta, mutta toisaalta he näyttävät ohittavan siihen sisältyvän ehdon. On totta, että liitto on iankaikkinen, mutta ketä se koskee, konkreettisesti juutalaisia vai uskollisia? Ja mikä on hinta tottelemattomuudesta liitolle? Jeesus sanoi sen selvästi jakeessa, jolla aloitimme tämän koko artikkelin:

Matt.21:43 Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.

Jumalan valtakunta on otettu pois konkreettiselta Israelilta ja annettu uskovien juutalaisten ja pakanoiden seurakunnalle. Tämä Jumalan valtakunta ei ole enää sidottu geopoliittiseen valtioon, joka perii konkreettisen maan (muista, että sanoimme aikaisemmin, että Jumala käsittelee tuon konkreettisen kansakunnan sisällä olevaa uskovaa jäännöstä). Tärkeää on, että Hän sanoo tämän kerrottuaan sitä ennen vertauksen, jossa Hän vertaa muinaisia juutalaisia viininviljelijöihin, jotka hylkäävät maanomistajan ja ryöstävät itselleen kaikki oikeudet siihen maahan:

33 "Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka ISTUTTI VIINITARHAN JA TEKI AIDAN SEN YMPÄRILLE JA KAIVOI SIIHEN VIINIKUURNAN JA RAKENSI TORNIN; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'. Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: 'Tämä on perillinen; tulkaa,tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä'. Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?" He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa".

Tämän vertauksen sanoman tarkoituksena ei ole oikeuttaa 1900-luvun antisemitismiä sanomalla, että "juutalaiset tappoivat Kristuksen". Sen sijaan sen sanoma on, että Jumalan pelastushistoriassa konkreettiset juutalaiset torjuisivat Hänet jatkuvasti tappaen lopulta Hänen Poikansa, niin että Hän ottaisi pois valtakuntansa heiltä ja antaisi sen toiselle kansalle (pakanoille), jotka eivät alunperin olleet Hänen kansansa, mutta joista nyt tulisi Hänen valtakuntansa perillisiä. Eivät nykyajan juutalaiset ole oikeudellisesti syyllisiä Kristuksen tappamiseen; sen sijaan ensimmäisen vuosisadan juutalaiset syyllistyivät tuohon rikokseen ja sentähden Jumala tuomitsi heidät tuhoamalla temppelin ja pyhän kaupungin ja alkoi levittää pelastusta pakanoille:

Ap.t.7:51 Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä—niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivatne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi t nyt olette tulleet.

1.Tess.2:14-16 Sillä teistä, veljet...sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määrään asti.

Niinkuin nämä jakeet osoittavat, viha on saavuttanut juutalaisten kansan "viimeiseen määrään asti", koska se hylkäsi Messiaan. Juutalaiset eivät ole totelleet Aabrahamin kanssa solmitun liiton ehtoja, ja siksi Jumala on tuominnut heidät "viimeiseen määrään asti". Klassinen raamatunkohta liiton ehdollisesta luonteesta ja siitä, miten uskovissa pakanoissa nyt toteutuvat Aabrahamille annettut lupaukset, on Roomalaiskireen 11. luvussa.

Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: "Herra, HE OVAT TAPPANEET SINUN PROFEETTASI JA HAJOTTANEET SINUN ALTTARISI, JA MINÄ YKSIN OLEN JÄÄNYT JÄLJELLE, JA HE VÄIJYVÄT MINUN HENKEÄNI"? Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "MINÄ OLEN JÄTTÄNYT ITSELLENI SEITSEMÄNTUHATTA MIESTÄ, JOTKA EIVÄT OLE NOTKISTANEET POLVEA BAALILLE." Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet.

Tässä raamatunkohdassa ei sanota, että Jumala on pitänyt lupauksensa Israelin fyysisille jälkeläisille. Siinä sanotaan, että Jumala on pitänyt lupauksensa Israelin jäännökselle, jotka ovat tosi uskovia. Israel kansana ei saanut Jumalan lupauksia, vaan valitut yksilöt, tuon kansan sisällä. Jumalan lupausta ei siis koskaan annettu fyysisesti monille, vaan harvoille uskollisille. Fyysisesti monet yksinkertaisesti hyötyivät siitä, että liittyivät ulkonaisesti harvoihin uskollisiin. Ne ihmiset, joita Jumala ei hylkää tässä raamatunkohdassa, ovat uskovien jäännös. Muut paatuvat eivätkä peri lupausta:

Room.11:11 Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että he lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen. Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! Teille, pakanoille minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa, sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä. Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista? Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat. Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. Sinä kaiketi sanot: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin". Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Kaso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaa, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. Sillä jos sinä olet leikattu pois luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!

Tämän raamatunkohdan ymmärtämisen avain on se, että puun juuri on tosi lupauksen Israel. Ja tosi lupauksen Israel ei ole konkreettinen Israel, luonnollisten jälkeläisten maa. Tosi Israel on yksinkertaisesti ilmaus, joka tarkoittaa Jumalan kansaa—keitä he sitten ovatkin. Luonnolliset oksat kuvaavat Israelin fyysisiä jälkeläisiä, kun taas metsäöljypuun oksat kuvaavat pakanoita, jotka uskovat. Tässä korostetaan ehdollisuutta, kun Paavali sanoo, että juutalaiset leikattiin pois, koska he eivät uskoneet. Usko on juuri, ei se, että on fyysisesti jälkeläinen. Jumala hylkää juutalaiset ja leikkaa heidät pois, koska he eivät tottele liittoa. Heidät oksastetaan takaisin uskosta, samoin kuin pakanatkin oksastetaan uskosta. Juutalainen pelastuu ja hänestä tulee Jumalan valittu samalla tavoin kuin pakanastakin: uskosta Kristukseen, ei sen takia, että on fyysisesti juutalaisten jälkeläinen. Tässä ei tarkoiteta konkreettista tai geopoliittista Israelia. Tosi Israel on uskolliset, eivät konkreettisesti juutalaiset. Niin oli ja tulee aina olemaan.

Joidenkin mielestä tämän raamatunkohdan loppuosa vahvistaa sen, että Jumalalla on yhä erikoissuunnitelma konkreettiselle Israelille:

Room.11:25-29 Sillä minä en tahdo, veljet—ettette olisi oman viisautenne varassa—pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus—hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "SIIONISTA ON TULEVA PELASTAJA, HÄN POISTAA JUMALATTOMAN MENON JAAKOBISTA. JA TÄMÄ ON OLEVA MINUN LIITTONI HEIDÄN KANSSAAN, KUN MINÄ OTAN POIS HEIDÄN SYNTINSÄ." Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.

Paavali puhuu tosi (uskon) Israelista, sekä juutalaisista että pakanoista, kun hän kirjoittaa "ja niin kaikki Israel on pelastuva". Hän ei sano, että kaikki etninen Israel on pelastuva sen jälkeen, kun Jumala on lopettanut kaikkien niiden pakanoiden pelastamisen, jotka hän aikoo pelastaa. Hän sanoo, että uusi liitto on pakanoiden täyden luvun sisälle tulemista ja että "tällä tavalla" sekä juutalaiset että pakanat pelastetaan uskon kautta. Vapahtajan tulo Siionista ottamaan pois jumalattomuuden ja synnit on Jeesuksen ensimmäinen tulemus, ei toinen tulemus. Toinen tulemus tapahtuu, kun Jeesus tulee tuomaan tuomion, ei anteeksiantamusta:

2.Tess.1:7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.

Huomaa, keneen Paavali viittaa, kun hän kirjoittaa edelläolevan Roomalaiskirjeen jakeen toisessa osassa, ettei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu. Kaikkeen etniseen Israeliinko? Ei todellakaan! Hän puhuu "Jumalan valinnasta". Hän ei kadu etniseen Israeliin kuuluvien valittujen valintaa eikä armolahjoja, eikä tarkoita pelkästään fyysisiä jälkeläisiä. Muista, että olemme aikaisemmin osoittaneet tästä Roomalaiskirjeen 11. luvusta, että Paavali opettaa, että valittu "jäännös"tarkoittaa etnisen Israelin tosi uskovia. "Osittainen paatuminen" ei tarkoita väliaikaista paatumista, vaan sitä, että osa kansasta on paatunut. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut uskoivat Messiaaseen Israelissa. Ja he ovat se Israel, jotka pelastuvat [johon kuuluvat myös uskovat pakanat]. Osittainen paatumus on tapahtunut etniselle Israelille, niin että Jumala saisi pakanoiden täyden luvun uskon kautta sisälle valtakuntaan yhdessä tosi uskovan Israelin kanssa. Tällä tavalla Jumala pelastaa koko Israelin, koko tosi Israelin, vastakohtan koko etniselle Israelille:

Room.9:6 Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel.

"Kaikki Israel" ei ole sanonta, joka viittaisi etniseen Israeliin, vaan sanonta, joka viittaa valittuihin juutalaisiin ja pakanoihin, jotka uskovat Kristukseen. Tämä valittu uskovien jäännös on "kaikki Israel", jotka ovat pelastuneet uuden liiton tultua Jeesuksessa.

Tämä Paavalin vaikea siirtyminen edestakaisin viittaamalla etniseen Israeliin ja tosi Israeliin on saattanut aiheuttaa sekaannusta vuosien mittaan Raamatun tulkinnassa, mutta näin tapahtuu Raamatussa usein. Jeesuskin siirtyy edestakaisin määritellessään "Aabrahamin jälkeläisiä":

Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä. Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne." He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Aabraham on meidän isämme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette isänne [ts. paholaisen] tekoja."

Jeesus sanoo ensiksi, että Aabraham on heidän isänsä, sitten hän sanoo, ettei Aabraham ole heidän isänsä, vaan Saatana. Jeesus ei puhu itseään ristiin, Hän tekee ainoastaan erotuksen etnisen jälkeläisyyden ja todellisen hengellisen jälkeläisyyden välillä. Tällainen siirtyminen edestakaisin määritelmissä saattaa aiheuttaa vaikeutta, mutta Jumala ei ole koskaan sanonut, että olisi helppoa erottaa totuuden sanaa. Meidän on tutkittava Raamattua sen Lähi-idän kontekstissä voidaksemme osoittaa ymmärtäneemme oikein eikä tulkita sitä pelkästään 1900-lukulaisen länsimaisen kirjaimellisuutemme mukaisesti.

6) Ympärileikkaus liiton sinettinä

1.Moos.17:10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

Jumalan Aabrahamille antamassa lupauksessa me näemme, että Jumala sinetöi liiton ympärileikkauksella. On tärkeää ymmärtää se, ettei fyysinen ympärileikkaus ollut koskaan takeena fyysisesti juutalaisille siitä, että he perisivät lupauksen. Se oli fyysinen merkki siitä hengellisestä ympärileikkauksesta, joka todella pelasti ihmisen. Me näemme Uudessa Testamentissa selvästi, että niin todella on, mutta jo myös Vanhassa Testamentissa Jumala sanoi, ettei fyysinen ympärileikkaus ollut merkkinä siitä, että joku oli tosi israelilainen, vaan hengellinen ympärileikkaus oli sen merkki.

5.Moos.30:6 Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit.

Jer.4:4 Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.

Jer.9:25-26 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia; Egyptiä, Juudaa, Edomia, ammonilaisia, Mooabia ja kaikkia päälaen ympäriltä kerittyjä, jotka asuvat erämaassa; sillä kaikki pakanakansat ovat ympärileikkaamattomia, ja koko Israelin heimo on sydämeltään ympärileikkaamaton.

Me näemme näistä vanhan liiton kohdista, että Jumala viittaa jo siihen, että tottelemattomuus Hänen liitolleen oli sitä, että oli sydämeltään ympärileikkaamaton niinkuin heidän ympärillään olevat pakanat olivat ympärileikkaamattomia. Uudessa liitossa Paavali tekee tämä erotuksen vieläkin selvemmäksi, kun hän sanoo meille Roomalaiskirjeen 3. luvussa, että Jumala tarkoitti koko ajan sydämen hengellistä ympärileikkausta. Tosi juutalainen on sydämeltään ympärileikattu, mikä tarkoittaa sitä, että uskova pakana on tosi juutalainen ja fyysisesti juutalainen, joka ei usko, on oikeastaan ympärileikkaamaton pakana:

Room.2:28-29 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympäårileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä,vaan Jumalalta.

Kol.2:11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella.

Uuden liiton mukaan kastettu uskova pakana on sydämeltään ympärileikattu, mikä on sitä, mitä Jumala on koko ajan tarkoittanut. Aabrahamin jälkeläinen on uskova (juutalainen tai pakana), joka on ympärileikattu ja johon sentähden Jumala on pannut iankaikkiseksi lupaamansa liiton merkin ja sinetin. Paavali jatkaa tätä päättelyä eteenpäin Roomalaiskirjeen 4. luvussa, kun hän todistaa, että sydämen ympärileikkaus (usko) on se Jumalan sinetti, johon Hän viittasi julistaessaan Abrahamin olevan vanhurskas ja että ympärileikkaus oli ulkonainen merkki sisäisestä todellisuudesta.

Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "AABRAHAMILLE LUETTIIN USKO VANHURSKAUDEKSI". Kuinka se sitten luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna. Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin; ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna. Sillä lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.

Paavalin opetus on, että ympärileikkaus ei ole sopimus, vaan se on sinetti sopimuksesta, joka jo on tehty uskon kautta. Se, että joku on fyysisesti ympärileikattu, tarkoittaa sitä, että hänen pitäisi olla sydämeltään hengellisesti ympärileikattu ja ellei hän sitä ole, silloin hän ei ole todella ympärileikattu. Nyt ymmärrät, miksi sydämen ympärileikkaus todellisuudessa täyttää Jumalan alkuperäisen tarkoituksen? Ei ole niin, että Hän olisi tehnyt ulkonaisesta ympärileikkauksesta vanhan liiton avaimen ja sitten muuttanut sen uudessa liitossa, vaan Jumala on koko ajan tarkoittanut, että sydämen ympärileikkaus Hengessä on todellisen liiton ympärileikkauksen merkki ja sinetti. Uusi liitto ei siis välttämättä muuta merkitystä, vaan pikemminkin valaisee ympärileikkauksen todellisen merkityksen.

On olemassa jae, joka näyttäisi osoittavan, että Jumalalla on yhä suunnitelmissaan paikka fyysiselle Israelille. Heti tutkimamme jakeen jälkeen Roomalaiskirjeen 2. luvussa koskien juutalaisten sydämen ympärileikkausta Paavali lisää seuraavan kohdan:

Room.3:1-4 Mitä etuuksia on siis juutalaisilla tai mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhnut. Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä? Pois se!

Ensimmäisellä vilkaisulla saattaisi näyttää siltä, että Jumala pitää edelleen ulkonaista Israelia erikoisasemassa tai että Hän pysyy "uskollisena" ulkonaiselle Israelille. Mutta tässä asiayhteydessä hän ei selvästikään puhu sellaisesta. Tämä huudahdus, ettei Jumalan uskollisuutta mitätöi jonkun epäusko, viittaa Jumalan uskollisuuteen Israelin uskovien jäännöstä kohtaan. Toisin sanoen Jumala pitää liittonsa muutaman harvan uskollisen takia ja näille harvoille uskollisille. Se, että jotkut eivät usko, ei merkitse sitä, että Jumala vetäytyisi pois uskollisista. Jumala pysyy uskollisena ulkonaisesti ympärileikatuille uskoville juutalaisille, jotka ovat Aabrahamin jälkeläisiä yhdessä uskovien pakanoiden kanssa. Tässä ei tehdä poikkeusta ulkonaisen Israelin kohdalla, tässä määritellään tosi Israel, ja tosi Israeliin ei kuulu pelkästään uskovia pakanoita, vaan myös uskovia juutalaisia.

Päätössanat

Tutkittuamme nyt Jumalan Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen antaman lupauksen kuutta kohtaa, olemme nähneet, että sen lisäksi, että ne kaikki ovat toteutuneet hengellisesti Uuden Testamentin uskossa, Jumala on koko ajan tarkoittanutkin ne käsitettäviksi sillä tavalla: 1) Aabraham on monien kansojen isä uskon kautta, koska pakanat kuuluvat liittoon uskon kautta yhdessä juutalaisten kanssa; 2) Aabrahamin lapsia ovat aina olleet ne, jotka uskovat niinkuin Aabraham, eivätkä ne, jotka ovat hänen jälkeläisiään lihan mukaan; 3) iankaikkinen liitto pysy iankaikkisena, koska se toteutuu Kristuksessa, joka kykenee pelastamaan ne, jotka tulevat Hänen luokseen uskossa, ei siksi, että se olisi eräälle Lähi-idän maa-alueelle tehtävä teko; 4) Luvattu maa toteutuu Jeesuksessa, koska me saamme levätä töistämme uskossa ja periä maan. Jumala ei käsittele fyysisiä maa-alueita erotellakseen kansansa pakanakansoista, koska nyt Hänen kansaansa kuuluu ihmisiä kaikista kansakunnista ja Jumala on kansainvälinen eikä ota huomioon mitään maiden välisiä rajoja, koska kaikki erottelevat lait juutalaisten ja pakanoiden väliltä on poistettu Kristuksesa; 5) liitto oli ehdollinen eikä ulkonainen Israel pitänyt sitä, niin ettei se koske enää heitä. Ulkonaisesti juutalaiset olivat tottelematta Jumalaa aina Messiaan kieltämiseen saakka, niin että Jumala on antanut valtakunnan pakanoille; 6) ympärileikkaus merkkinä ja sinettinä on aina ollut sydämen hengellinen ympärileikkaus, jota Uuden Testamentin usko on. Uuden Testamentin uskova on ympärileikattu "Abrahamin lapsi", joka on osallinen iankaikkisesta liitosta, johon kuuluvat kaikki Jumalan lupaukset. Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen annettu lupaus toteutuu parastaikaa Kristuksen hengellisessä ja maailmanlaajuisessa ruumiissa.

Temppeli

Toinen dispensationalistinen pakkomielle ulkonaisesta Israelista on toinen yhtä ongelmallinen pakkomielle Temppelivuoresta. Puheet punaisesta hiehosta (Parah Adumah), liitonarkista ja erilaisista poliittisista tapahtumista, jotka koskevat Jerusalemia ja Temppelivuorta paljastavat uskomuksen, jonka mukaan fyysisen temppelin rakentaminen Jerusalemiin edeltää Kristuksen toista tulemusta, joka tulee jossain korkeammassa muodossa pystyttämään jälleen uhrilait, jotka lopetettiin Uudessa Testamentissa. Tämä käsitys ei ainoastaan haasta mielikuvitusta, vaan se haastaa myös itse Raamatun! Jumala rakentaa jo temppeliään ja se temppeli on Kristuksen ruumis! Katso tätä Vanhan Testamentin kohtaa temppelin jälleenrakennuksesta:

Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi kuin se oli muinaisina päivinä, niin että he saavat omiksensa Edomin jäännöksen ja kaikki pakanakansat, jotka minun nimiini otetaan, sanoo Herra, joka tämän tekee. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kyntäjä tavoittaa leikkaajan ja rypäleittenpolkija siemenenkylväjän, jolloin vuoret tiukkuvat rypälemehua ja kaikki kukkulat kuohkeiksi muuttuvat. Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi. Aam.9:11-15

Onko tämä profetia Kristuksen toisesta tulemuksesta? EI! Se on profetia Kristuksen ensimmäisestä tulemuksesta. Apostolien teoissa juutalaistajat kiusasivat ihmisiä sanomalla, että uskovien pakanoiden oli annettava ympärileikata itsensä pelastuakseen. Apostolit pitivät kokouksen ja tulivat siihen johtopäätökseen, että se oli väärin. Sitten Jaakob lainasi juuri tätä samaa Aamoksen profetiaa viitaten Kristuksen ensimmäiseen tulemukseen ja siihen, että nyt pakanatkin pääsisivät Jumalan perheeseen:

Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'. Ap.t.15:13-18

Tämä Aamoksen kohta ei voi tarkoittaa konkreettisen temppelin jälleenrakentamista, koska Apostolien teoissa sanotaan, että se on toteutunut Jumalan temppelin hengellisessä jälleenrakentamisessa ja tuo temppeli koostuu sekä juutalaisista että pakanauskovista! Ja Paavali esittää tämän vieläkin tarkemmin. Sanottuaan ensin, että juutalaisten ja pakanoiden välillä ollut väliseinä on poistettu Kristuksessa, hän sanoo sitten uskovista pakanoista:

Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi hengessä.

Jumala rakentaa temppeliään juuri nyt ja Jeesuksen Kristuksen seurakunta on tuo temppeli! Muista, että konkreettinen temppeli oli varjo todellisesta temppelistä, joka mainitaan Hebrealaiskirjeen luvuissa 8, 9 ja 10. Olisi pyhäinhäväistystä väittää, että Jumala palaisi alemmantasoiseen ulkonaiseen varjoon enää sen jälkeen, kun täydellinen hengellinen rakennus on ilmestynyt. Sen jälkeen, kun Kristus oli antanut kertakaikkisen uhrinsa, olisi kauhistus palata takaisin Vanhan Testamentin uhreihin. Temppelin täydellinen tuho vuonna 70 j.Kr. oli Jumalan tapa sanoa, että vanhan liiton viimeiset päivät olivat tulleet ja että kaikkien aikakausien täyttymys oli tullut (Hebr.9:26), vanha liitto ja sen uhrijärjestelmä olivat vanhentuneet (Hebr.8:13). Uusi Jerusalem ja Siion on laskeutunut taivaasta ja korvannut vanhan ulkonaisen Jerusalemin ja Siionin (Hebr.12:22-24; Ilm.21).

Jos nykyinen geopoliittinen Israelin valtakunta koskaan rakentaa uudelleen temppeliä, se tulee olemaan hengellisesti kuollut muistutus vanhentuneesta kuoleman kirjoituksesta eikä elävä muistutus hengellisesti elävästä todellisuudesta (1.or.3).

Siunaus ja kirous

Mikään Aabrahamille annetusta lupauksesta ei siis voi viitata ulkonaiseen Israeliin sen nykyisessä kansallisessa merkityksessä, koska se on kaikki toteutunut Kristuksessa. Ulkonainen Israelin kansakunta ei ole Jumalan valittu kansa. Jeesuksen Kristuksen seurakunta on Jumalan valittu kansa ja siihen kuuluu ihmisiä kaikista maailman kansoista. Lupaus, jota dispensationalistit lainaavat Vanhasta Testamentista viittaamaan ulkonaisen Israelin siunaamiseen on todellisuudessa todellista hengellistä Israelia, Jumalan seurakuntaa varten annettu lupaus.

1.Moos.12:3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.

Tämä on osa samaa lupausta, jonka Jumala antoi Aabrahamille. Sanonta "sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä" liittyy alkuperäiseen Aabrahamille annettuun lupaukseen. Me olemme jo osoittaneet, miten tämä on jo toteutunut Uuden Testamentin kristinuskossa, niin etteivät tuo siunaus ja kirous kohdistu niihin, jotka siunaavat tai kiroavat ulkonaista Israelia, vaan niitä, jotka siunaavat tai kiroavat hengellistä Israelia, Kristuksen ruumista.

Amerikka on perustettu kristinuskolle. Sitä mukaa kuin se irrottautuu tästä siunauksesta, sitä mukaa se menettää Jumalan suosion irrottautuessaan kristillisistä juuristaan. Amerikkaa ei ole siunattu sentähden, että se on siunannut Israelia. Amerikkaa on siunattu jo kauan ennenkuin nykyajan Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Amerikkaa siunattiin, koska se kunnioitti Jumalaa seurakunnan seuratessa Kristusta. On selvää, että sitä mukaa kuin Amerikka irrottautuu kristillisistä juuristaan viimeistenkin kristillisten rippeiden kadotessa oikeudellisista, poliittisista, yhteiskunnallisista ja taloudellisista järjestelmistämme, tulemme huomaamaan, minkälaista on Jumalan suosion menettäminen. Jumala siunatkoon Amerikkaa, koska Amerikka on siunannut itsensä Herran nimeen ja siunannut Hänen seurakuntaaansa. Mutta Jumala meitä armahtakoon, kun me lähdemme pois Hänen teiltään.

Lisäämme artikkeliin piakkoin liitteen, jossa vertaillaan jae jakeelta Uuden Testamentin kuvauksia siitä, että Jeesuksen Kristuksen seurakunta on Jumalan tosi Israel. Jokaista Vanhan Testamentin sanontaa, jota dispensationalistit soveltavat tarkoittamaan ulkonaista Israelia lihan mukaan, käytetään todellisuudessa kristillisestä seurakunnasta, joka on syntynyt Hengen mukaan. Ei voi olla olemassa kahta eri suunnitelmaa tai kahta eri Jumalan kansaa, kun kerran toinen niistä on sen kaiken toteutuma.

LIITE

Israelista käytetyt Vanhan Testamentin sanonnat toteutuneet Kristuksessa, käytetään Uudessa Testamentissa Jeesuksen Kristuksen seurakunnasta

Vanha Testamentti, konkreettinen merkitysRaamatullinen ilmausUusi Testamentti, hengellinen merkitys
1.Moos.17:5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala. (myös 1.Moos.11:1-3) Aabrahamin lapset Gal.3:6 samalla tavoin kuin "Aabraham USKOI JUMALAA JA SE LUETTIIN HÄNELLE VANHURSKAUDEKSI"? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "SINUSSA KAIKKI KANSAKUNNAT TULEVAT SIUNATUIKSI". Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. (Myös Room.4:13-17; Gal.3:29)
1.Moos.17:19 Niin Jumala sanoi: Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä. (Myös 1.Moos.17:5-7)

1.Moos.21:10 ja sanoi Aabrahamille: "Aja pois tuo orjatar poikinensa, sillä ei tuon orjattaren poika saa periä minun poikani, Iisakin kanssa". Aabraham pahastui suuresti tästä puheesta poikansa tähden. Mutta Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä pahastu siitä poikasi ja orjattaresi tähden. Kuule Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset. Mutta myöskin orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hän on sinun jälkeläisesi."

Jes 54:1 Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut. Sillä hyljätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra. Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi. Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omiksensa kansat, ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi.
Lupauksen lapset Gal.4:28 Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
Room.9:8 se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. (Myös Joh.1:12; Joh.11:52; Room.8:16)

Gal.4:24 Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar; sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. Sillä kirjoitettu on: "ILOITSE, SINÄ HEDELMÄTÖN, JOKA ET SYNNYTÄ, RIEMAHDA JA HUUDA SINÄ,JOLLA EI OLE SYNNYTYSKIPUJA. SILLÄ YKSINÄISELLÄ ON PALJON LAPSIA, ENEMMÄN KUIN SILLÄ, JOLLA ON MIES." Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli. Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu? "AJA POIS ORJATAR POIKINENSA; SILLÄ ORJATTAREN POIKA EI SAA PERIÄ VAPAAN VAIMON POJAN KANSSA." Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.
2.Moos. 19:6 "Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa". Sano nämä sanat israelilaisille. Pyhä kansa 1.Piet.2:9 Mutta te olette "VALITTU SUKU, KUNINKAALLINEN PAPISTO, PYHÄ HEIMO, OMAISUUSKANSA...
2.Moos.19:6 "Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa". Sano nämä sanat israelilaisille. Kuninkaallinen papisto 1.Piet.2:9 Mutta te olette "VALITTU SUKU, KUNINKAALLINEN PAPISTO, PYHÄ HEIMO, OMAISUUSKANSA, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.
5.Moos.7:6 Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. (Myös 5.Moos.4:20) Jumalan omaisuuskansa 1.Piet.2:9 Mutta te olette "VALITTU SUKU, KUNINKAALLINEN PAPISTO, PYHÄ HEIMO, OMAISUUSKANSA...(Myös Kol.3:12; Ilm.17:14)
Jes.24:23 Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.
Sak.8:3 Näin sanoo Herra: Minä käännyn jälleen Siionin puoleen ja tulen asumaan Jerusalemin keskelle, ja Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi Kaupungiksi ja Herran Sebaotin vuorta Pyhäksi Vuoreksi.
Siionin vuori Hebr.12:22-24 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö...
Sak.8:3 Näin sanoo Herra: Minä käännyn jälleen Siionin puoleen ja tulen asumaan Jerusalemin keskelle, ja Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi Kaupungiksi ja Herran Sebaotin vuorta Pyhäksi Vuoreksi. (Myös Sak.1:17; Miika 4:2) Jerusalem Hebr.12:22-23 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö. (Myös Gal.4:24-26; Ilm.3:12; 21:2)
Jes.44:21 Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en unhota minä sinua, Israel.

Jes.45:17 Mutta Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka.

Jer.10:16 Näiden kaltainen ei ole hän, joka on Jaakobin osa, sillä hän on kaiken Luoja, ja Israel on hänen perintösukunsa: Herra Sebaot on hänen nimensä.
Israel Gal.6:15 Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!

Room.9:6 Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel.

Ef.2:12 että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille...mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi...
Jer.31:31-34 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Uusi liitto Hebr.8:6-13 Mutta tämä [Jeesus] taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. Sillä moittien heitä hän sanoo: KATSO PÄIVÄT TULEVAT, SANOO HERRA, JOLLOIN MINÄ TEEN ISRAELIN HEIMON JA JUUDAN HEIMON KANSSA UUDEN LIITON...SILLÄ TÄMÄ ON SE LIITTO, JONKA MINÄ TEEN ISRAELIN HEIMON KANSSA NÄIDEN PÄIVIEN JÄLKEEN, SANOO HERRA: MINÄ PANEN LAKINI HEIDÄN MIELEENSÄ, JA KIRJOITAN NE HEIDÄN SYDÄMIINSÄ, JA NIIN MINÄ OLEN HEIDÄN JUMALANSA, JA HE OVAT MINUN KANSANI. JA SILLOIN EI ENÄÄ KUKAAN OPETA KANSALAISTAAN EIKÄ VELI VELJEÄÄN SANOEN: 'TUNNE HERRA'; SILLÄ HE KAIKKI, PIENIMMÄSTÄ SUURIMPAAN, TUNTEVAT MINUT. SILLÄ MINÄ ANNAN ANTEEKSI HEIDÄN VÄÄRYYTENSÄ ENKÄ ENÄÄ MUISTA HEIDÄN SYNTEJÄNSÄ." Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.
Ps 46:5 Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhän asunnot.
Ps 87:3 On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki.
Jumalan kaupunki Hebr.12:22 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö.
5.Moos.30:6 Ja Herra sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit.
Jer.4:4 Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat...
Jer.9:25 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia...sillä kaikki pakanakansat ovat ympärileikkaamattomia, ja koko Israelin heimo on sydämeltään ympärileikkaamaton.
Sydämen ympärileikkaus Room.2:28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
Kol.2:11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella.
Jes.10:22-23 Sillä vaikka sinun kansasi, Israel, olisi kuin meren hiekka, on siitä palajava ainoastaan jäännös. Päätetty on hävitys, joka tulee, vanhurskautta tulvillaan. Sillä hävityksen ja tuomiopäätöksen panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.

Jes.46:3 Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta.

Jer.23:3-6 Ja minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkoittanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät...Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan [Jeesuksen]; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa.
Jäännös Room.9:27-29 Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "VAIKKA ISRALEIN LAPSET OLISIVAT KUIN MEREN HIEKKA, NIIN PELASTUU HEISTÄ VAIN JÄÄNNÖS. SILLÄ SANANSA ON HERRA TOTEUTTAVA MAAN PÄÄLLÄ LOPULLISESTI JA RUTOSTI." Niinkuin Esaias on myös on ennustanut: "ELLEI HERRA SEBAOT OLISI JÄTTÄNYT MEILLE SIEMENTÄ, NIIN MEIDÄN OLISI KÄYNYT NIINKUIN SODOMAN, JA ME OLISIMME TULLEET GOMORRAN KALTAISIKSI."

Room.11:1-7 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se!...Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut...samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armonvalinnan mukaan...Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet, muut ovat paatuneet. [1.Piet.1:1 Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille]
2.Aikak.7:14 mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat...

Hoos.1:10 Mutta israelilaisten luku on oleva niinkuin meren hiekka, jota ei voi mitata eikä lukea.Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', heille sanotaan 'Elävän Jumalan lapset!'

Jer.31:33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Minun kansani Ap.t.15:17 ETTÄ JÄLJELLE JÄÄNEET IHMISET ETSISIVÄT HERRAA, YNNÄ KAIKKI PAKANAT, JOTKA OVAT MINUN NIMIINI OTETUT

Room.9:25 niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "MINÄ OLEN KUTSUVA KANSAKSENI SEN, JOKA EI OLLUT MINUN KANSANI JA RAKKAAKSENI SEN, JOKA EI OLLUT MINUN RAKKAAANI."
Room.9:26 "JA ON TAPAHTUVA, ETTÄ SIINÄ PAIKASSA, JOSSA HEILLE ON SANOTTU: 'TE ETTE OLE MINUN KANSANI', SIINÄ HEITÄ KUTSUTAAN ELÄVÄN JUMALAN LAPSIKSI."
2.Kor.6:16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "MINÄ OLEN HEISSÄ ASUVA JA VAELTAVA HEIDÄN KESKELLÄÄN JA OLEVA HEIDÄN JUMALANSA, JA HE OVAT MINUN KANSANI."
2.Moos.29:45 "Ja minä asun israelilaisten keskellä ja olen heidän Jumalansa. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, joka vein heidät pois Egyptin maasta, asuakseni heidän keskellään. Minä olen Herra, heidän Jumalansa.

3.Moos.26:12 "Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, je te olette minun kansani.

2.Moos.25:8 "Ja tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään."
Temppeli Jumalan asuinpaikkansa Jumalan jälleenrakennettu temppeli:
Ef.2:19-22 Niin te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.

2.Kor.6:16 Sillä me olemme elävän jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "MINÄ OLEN HEISSÄ ASUVA JA VAELTAVA HEIDÄN KESKELLÄÄN JA OLEVA HEIDÄN JUMALANSA, JA HE OVAT MINUN KANSANI."

Alkuperäinen artikkeli: The promise to Abraham by Brian Godawa

Alkuun | Dispensationalismi | Salaliitto | Laittomuuden salaisuus | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä |Päästä meidät pahasta | Parantuminen hänen siipiensä alla | Taikuuden oppipojat 1/2 | Taikuuden oppipojat 2/2 | | Evankelisten viehtymys mystiikkaan | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 1/2 | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 2/2 | Uushengellisyys | Epäpyhän hengen kaste | Hengellinen sodankäynti | Sukukiroukset, linnakkeet, sitominen ja päästäminen, demonien ulosajaminen
Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Jay Adams: Kristillisen neuvonnan teologia