Näiden apostolisten ryhmien lisäksi John Kelly, Chuck Pierce ja minä pidämme päivän mittaisia johtajuusseminaareja kristillisille johtajille esitelläksemme heille apostolisen johtajuuden trendejä. Olemme myös suunnitelleet ensi vuodeksi apostolisia kokoontumisia (ainoastaan kutsusta) Osloon, Norjaan ja Otaan, Nigeriaan.3
Tämä "Jumalan liikehdintä" vaatii Wagnerin mukaan miljoonia dollareita toimistotilojen ja -rakennusten, opetustilojen ja konferenssikeskuksen kehittämiseen, joissa apostoleja ja profeettoja voidaan kouluttaa.
Tässä joitain Wagnerin mainostamista apostoleista:
- Ché Ahn
Harvest Rock -seurakunta
Pasadena, Kalifornia - Bob Beckett
The Dwelling Place Family Church -seurakunta
Hemet, Kalifornia - Rice Brooks
Morningstar International
Brentwood, Tennessee - Harold Caballeros
Ministerios El Shaddai (El Shaddai Ministries)
Guatemala City, Guatemala - Emanuele Cannistraci
Evangel Christian Fellowship
San Jose, California - Paul Daniel
His People Christian Church
Cape Town, South Africa - Greg Dickow
Life Changers International Church
Barrington Hills, Illinois - Naomi Dowdy
Trinity Christian Center
Singapore - John Eckhardt
Crusaders Church/IMPACT
Urbana, Illinois - Michael Fletcher
Manna Church
Fayetteville, North Carolina - Bill Hamon
Christian International
Santa Rosa Beach, Florida - Lawrence Kennedy
North Church
Carlton, Texas - Lawrence Khong
Faith Community Baptist Church
Singapore - Larry Krieder
Dove Christian Fellowship
Ephrata, Pennsylvania - Mel Mullen
Word of Life Christian Centre
Red Deer, Alberta, Canada - Alan Langstaff
Association of Evangelical
Charismatic Ministries
Eden Prairie, Minnesota4
MITÄ ON APOSTOLINEN USKONPUHDISTUS?
Wagner oli havaitsevinaan 1990-luvulla uuden uskonpuhdistuksen olevan tapahtumassa seurakunnissa. Oltuaan yli kolmekymmentä vuotta "seurakunnan kasvun professorina" sekä noin kuusitoista vuotta lähetyssaarnaajana Boliviassa ja maailmanlähetyksen asiantuntijan ominaisuudessa Wagner kiinnitti huomiota seurakunnan kasvuun sellaisissa kolmannen maailman maissa kuin Afrikassa, Kiinassa ja latinalaisessa Amerikassa. Hän näki tämän kasvun johtuvan ei-perinteisestä johtajuudesta.
Wagner näki eräänlaisen mallin muotoutuvan havaitessaan, että näillä eri liikkeillä oli paljon yhteistä, vaikka ne eivät olleetkaan tekemisissä keskenään."Silloin minulle selveni ensimmäistä kertaa, että sitä oli syytä tutkia tarkemmin", muistelee Wagner. "Kun teimme niin, kaikkein tärkein piirre, jonka huomasimme näissä uusissa seurakunnissa, oli se, että niissä oli uudenlainen auktoriteettirakenne verrattuna siihen, mitä esiintyy kristinuskossa perinteisesti. Sillä oli vaikutusta paikallisella tasolla, jossa pastori oli seurakunnan johtaja eikä työntekijä ja ylipaikallisella tasolla, jossa apostolilla on auktoriteetti monien eri seurakuntien yli."5
Erityisesti kiinnitti Wagnerin huomiota se, että varsinkin latinalaisessa Amerikassa, joka oli hänen tärkein lähetyskenttänsä, suuret seurakunnat toimivat kaupunkialueilla sellaisten henkilöiden johdolla, joilla ei ollut mitään yhteyksiä länsimaiden lähetysjärjestöihin tai lähetystyöntekijöihin. Wagner toteaa, että kuitenkin "heillä oli monien tuhansien jäsenten seurakuntia ja he johtivat seurakuntia sellaisella auktoriteettiudella, johon useimmat meistä eivät ole tottuneet".6 Tämä sai Wagnerin uskomaan, että oli tapahtumassa uusi uskonpuhdistus, joka oli muotoilemassa kristinuskoa uudelleen sen perustuksia myöten.
"Joka kerta kun Jeesus on alkanut rakentaa seurakuntaansa uudella tavalla kaikkina aikoina, Hän on ottanut käyttöön uudet viinileilit. Seurakunnan kasvu kautta historian on osittain kertomusta uusista viinileileistä", Wagner sanoo. "Nämä uudet viinileilit näyttävät olevan vähintään yhtä radikaaleja kuin protestanttisen uskonpuhdistuksen aikoina lähes viisisataa vuotta sitten".
Yrittäessään kuvailla sitä, mikä oli tapahtumassa, hän käytti aluksi termiä "tunnustuskuntien jälkeiset seurakunnat", mikä nähtävästi torjuttiin, koska eri tunnustuskuntiin kuuluvat ystävät vastustivat ilmausta jyrkästi ja koska monet noista uusista seurakunnista ovat jääneet tunnustuskuntiinsa. Hän päätyi lopulta nimitykseen "uusi apostolinen uskonpuhdistus".
"Uusi apostolinen uskonpuhdistus on Jumalan ainutlaatuinen työ 1900-luvun lopulla, joka on mitä suurimmassa määrin muuttamassa protestanttisen kristinuskom muotoa kaikkialla maailmassa", Wagner selittää. "Lähes viidensadan vuoden ajan ovat kristilliset seurakunnat toimineet suurimmaksi osaksi jonkinlaisten perinteisten tunnustuskuntarakenteiden sisällä.
"Erityisesti 1990-luvulla, mutta juurien ulottuesssa lähes vuosisadan taaksepäin, ilmaantuu nyt uusia muotoja ja toimintatapoja sellaisilla alueilla kuin paikallinen seurakuntahallinto, seurakuntien ja kirkkokuntien väliset suhteet, taloudelliset resurssit, evankeliointi, lähetystyö, rukous, johtajien valinta ja koulutus, yliluonnollisen voiman rooli, palvonta ja muut tärkeät seurakuntaelämän alueet.
"Jotkut näistä muutoksista on alettu nähdä itse tunnustuskunnissa, mutta suurimmaksi osaksi ne ilmenevät löyhinä apostolisina verkostoina. Käytännöllisesti katsoen kaikkialla maailmassa muodostavat nämä uudet apostoliset seurkunnat kristikunnan kaikkein nopeimmin kasvavan osan."7Wagner uskoo, että tarvitaan "uusia viinileilejä" uuden rodun apostolien ja profeettojen paljastamia "uusia totuuksia" varten. Hän sanoo, että uusia viinileilejä on aina tarvittu kaikkia uusia liikkeitä varten kautta koko seurakuntien historian:
Joka kerta, kun Jeesus on alkanut rakentaa seurakuntaansa uudella tavalla kaikkina aikoina, Hän on ottanut käyttöön uudet viinileilit. Ollessaan vielä maan päällä Hän sanoi, että se olisi välttämätöntä:
"Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät" (Matt.9:17). Seurakunnan kasvu on kautta aikain osittain kertomusta uusista viinileileistä.8Hän antaa esimerkkejä siitä, miten Jeesus on rakentanut "seurakuntaansa" kautta vuosisatojen:
Miten nämä raamatulliset periaatteet toimivatkaan todellisessa elämässä? Jeesuksen Kristuksen seurakunta on kasvanut ja levinnyt kaikkiin maanosiin. Jeesus sanoi "minä rakennan seurakuntani" ja sitä Hän on tehnytkin. Kun tarkstelemme noita 2000 vuotta, on kuitenkin aivan ilmeistä, että Jeesus ei rakenna seurakuntaansa aina samalla tavalla. Hän rakensi sitä yhdellä tavalla Rooman keisarikunnassa ennen Konstantinus Suurta; toisella tavalla Konstantinuksen jälkeen; ja taas toisella tavalla keskiajalla; toisella tavlla uskonpuhdistuksen jälkeen; toisella tavalla Euroopan siirtomaavallan aikana; ja vielä toisella tavalla 2.Maailmansodan jälkeen, vain muutamia mainitakseni.9
Wagnerin mukaan uusi viinileili, jota Jeesus käyttää rakentaessaan edelleen "seurakuntaansa" on apostolinen uskonpuhdistus. Mutta Wagner rakentaa väärälle perustukselle.
Ensiksikin uusi viini, josta Jeesus puhui ei ollut menetelmä, jolla Hän rakentaa ruumistaan, joka muodostuu uloskutsutuista pyhistä. Uusi liitto oli se, jota ei voitu säilyttää Mooseksen laissa. Mooseksen lain aikainen Vanha Liitto oli tuo vanha viinileili. Sitä tarkoittaa Jeesuksen viittaus uusiin viinileileihin, ei sen enempää. Jos joku väittää, että Hän tarkoitti sillä jotain muuta, kuten niitä liikkeitä, joita Wagner esittää väitteidensä tueksi, on se parhaassa tapauksessa naiiviutta ja pahimmillaan älyllisesti epärehellistä.
Pitäisikö meidän uskoa, että Konstantinus Suuren aikainen pyhä Rooman keisarikunta oli uusi viinileili Kristuksen ruumiin rakentamista varten? Päin vastoin, se oli tuhoisa evankeliumin puhtauden kannalta. Kuinka todellinen apostoli voisi ajatella toisin?
Wagner uskoo myös, että hänen uskonpuhdistuksensa apostolit ja profeetat tuovat uusia totuuksia Kristuksen ruumiiseen:Jumala on puhunut minulle, sekä minun hengelleni että toisten profeettojen kautta viimeisten viiden vuoden aikana yhä enenevän vastuun ottamisesta profeetan ja apostolin palvelutyöhön kutsuttujen kouluttamisesta ja valvomisesta. Apostolien ja profeettojen on pidettävä sormensa ajan hermolla siinä, mitä Jumala on tekemässä ja heidän on kyettävä tuomaan esiin vanhurskaasti Hänen voimansa ja suunnitelmansa. Christian International Network of Churches (kristittyjen kansainvälinen seurakuntien verkosto) syntyi tästä halusta nähdä kristillisten palvelutyöntekijöiden saavan koulutusta, että heitä aktivoidaan ja lisäksi, että se olisi paikka, jossa joutuu vastaamaan toiminnastaan ja jossa valvotaan itsekunkin toimintaa.
Samoin kuin Samuel ja Elia johtivat profeettojen koulutusta eri puolilla Israelia, samoin uskon Jumalan jatkavan kansansa ohjausta ja koulutusta samoin keinoin palvelutyöhön. Jumala käyttää yksilöitä, heidän sanomaansa ja heidän palvelutoimintaansa totuuden julistamisessa. Sama periaate näkyy toimivan siinä, että Hän haluaa palauttaa seurakunnan kaikki viisi virkaa.10Wagner puhuu usein siitä, miten hänen uskonpuhdistuksensa apostolit ja profeetat tuovat esiin uusia totuuksia. "Uusilla totuuksilla" Wagner ei tarkoita uutta ymmärrystä Jumalan totuuksista. Viitatessaan historian eri liikkeisiin ikäänkuin oikeina manifestaatioina siitä, että Jeesus rakentaa "seurakuntaansa", hän samalla ilmaisee kannattavansa noiden liikkeiden "uusia totuuksia", jotka ovat usein ristiriidassa Raamatun kanssa. Noiden "uusien totuuksien" subjektiivinen luonne käy ilmi esimerkiksi viimeaikaisesta oudosta ihmeet-ja-merkit -liikkeestä.
Kun nyt käsittelemme tämän "apostolin" väärin käsittämää Jumalan sanaa, hän tekee saman virheen kuin myöhäissadeliikken kannattajat, jotka uskovat, että "profeettakoulu" oli jonkinlainen koulutuskeskus. Todellisuudessa "koulu" on yhdistys. Raamatussa ei ole mitään todisteita mistään sellaisesta "koulusta", jossa koulutettaisiin Jumalan profeettoja. Jumala valitsee apostolinsa ja profeettansa ja varustaa heidät niillä lahjoilla, joita he tarvitsevat palvellessaan Häntä noissa tehtävissä.
Wagner katsoo uuden uskonpuhdistuksensa piiristä nousevan apostoleja ja profeettoja, jotka edustavat uudenlaista hengellistä auktoriteettia. Hän uskoo tämän apostolisen uskonpuhdistuksen alkavan saada jalansijaa lännessä ja johtavan valtaisaan seurakunnan kasvuun ja herätykseen."Suurin ero uuden apostolisen kristillisyyden ja perinteisen kristillisyyden välillä on Pyhän Hengen yskilöille antaman auktoriteetin määrässä", tähdentää Wagner. "Perinteisessä kristinuskossa sellaisilla ihmisryhmillä kuin seurakunnan hallinnolla, neuvostoilla, seurakunnilla ja seurakunnankokouksilla oli auktoriteetti. Uudessa apostolisessa kristinuskossa nähdään Jumalan luovuttavan seurakunnan hallinnon yksilöille".
Wagner näkee pastoreiden käyttävän hallinnollista auktoriteettiaan paikallisseurakunnissa ja vastaavasti ylemmällä tasolla apostoleiden käyttävän auktoriteettiaan suhteiden tasolla sen sijaan että tunnustuskuntien rakenteiden käyttämä auktoriteetti oli hierarkkista ja byrokraattista.
"Toinen tärkeä asia tässä uudessa auktoriteettiudessa on se, että suhde apostoliin ja hänelle vastaaminen on vapaaehtoista", lisää Wagner.
"Ei ole olemassa mitään, mikä pakottaisi pastorin tai seurakunnan yhteyteen apostolisen verkoston apostoliin paitsi ymmärrys siitä, että apostoli lisää arvoa ihmisten elämään ja palvelutyöhön."11Wagnerin mielestä on näitä nopeasti kasvavia seurakuntia yhdistävänä tekijänä uudenaikainen jumalanpalvelustyyli uudenlaisen auktoriteettiuden lisäksi. Taloudellinen vakavaraisuus on myös plussaa Wagnerin mielestä, koska näiden seurakuntien johto odottaa jäsenien maksavan uskollisesti kymmenyksensä ja uhrinsa.
UUTTAKO?
Vaikka Wagner väittää, että apostolinen reformaatio on uusi ilmiö, joka tulee saamaan aikaan myös hengellisen uskonpudistuksen seurakunnissa, se juontaa juurensa aina 1940- ja 50-lukujen myöhäissadeliikkeeseen. Todellisuudessa se on eräs helluntailaisuuden yltiöpäinen haara, jota johtivat sellaiset epäilyttävät miehet kuin Franklin Hall, William Branham ja myöhemmin Paul Cain, jonka hänen omansa ovat paljastaneet olevan homoseksuaali.
Wagner puhuu myöhäissadeliikkeeltä peritystä lähinnä karismaattisissa ja helluntailaisissa piireissä esiintyvästä apostolin ja profeetan viran korostamisesta. (Syvällisempi analyysi ilmiöstä artikkelissa Hallintavaltateologia)
Tämän liikkeen vaikutus näkyy Pohjois-Amerikassa sellaisissa liikehdinnöissä kuin "Toronton herätys" ja "Pensacolan herätys (tai "Brownsvillen herätys") ja muissa samankaltaisissa karismaattisissa hullutuksissa. (Kts. Media Spotlightin artikkeleita "Holy Laughter: Rodney Howard-Browne and the Toronto Blessing" ja "Pensacola: Revival or Reveling?") Näiden lyhytaikaisten liikkeiden epäraamatullinen luonne on osoitus niiden jumalattomuudesta.MATKATOVEREITA
Seura tekee kaltaisekseen. Se ei tarkoita sitä, etteikö meillä kaikilla ole perheenjäseniä, ystäviä ja tuttavia, jotka eivät ole tosi uskovia. Eivätkä kaikki tosi uskovat ole samaa mieltä kaikista Raamatun kohdista. Mutta ne, ketä mainostamme ja keiden kanssa teemme yhteistyötä paljastavat paljonkin siitä, mitä ajattelemme. Tosi apostoli ei halua, että hänen palvelutoimintansa liitettäisiin kehenkään, jonka teologia ja/tai menetelmät ovat epäraamatullisia.
Tutkiessamme "apostoleita", joiden kanssa Wagner sanoo tekevänsä yhteistyötä, voimme vetää johtopäätökset siitä, onko hän itse oikea apostoli.Che Ahn, Harvest Rock -seurakunta, Pasadena, Kalifornia
Harvest Rock -seurakunta ilmoittaa itse olevansa "monikulttuurinen, hengen täyttämä kristillinen seurakunta" ja sponsoroi "apostolisia konferensseja". Vuoden 2005 heinäkuun apostolisen konferenssin puhujiksi on ilmoitettu Jill Austin, Paul Keith Davis, Lou Engle, James Goll ja Chuck Pierce.
Jill Austin kuuluu Metro Christian Fellowshipin (aikaisempi Kansas City Fellowship, josta Kansas Cityn profeetat ovat saaneet alkunsa) "profeettatiimiä". Hän johtaa "Master Potter" -konferensseja, joissa esiintyy "pyhää naurua".
Paul Keith Davis on Kansas Cityn profeetta Bob Jonesin työtoveri ja White Dove Ministriesin perustaja. White Dove Ministries toimii myöhäissadeliikkeen apostoli- ja profeettaherätyksen filosofian levittämiseksi, jossa pääpaino on nuorissa.
Lou Engle on Elijah Revolutionin perustaja, jonka tavoitteena on voittaa Amerikka ja maailma Jeesukselle. Hänen ryhmänsä "rymisteli taivaallisissa oikeuden puolesta!" "Reverse the Decree of '73" -konferenssissa, jonka tavoitteena oli saada päinvastainen kehitys Roe v. Wade oikeudenkäynnin osoittamalle suunnalle. Konferenssi pidettiin Hope Christian Church -seurakunnassa Lanhamissa Marylandissa 16, 18-19.1. ja Washingtonissa 17.1.
Puhujat ja palvonnan johtajat olivat karismaatikkoja ja myöhäissadeliikkeen kannattajia: Lou Engle, Dutch Sheets, Che Ahn, piispa Harry Jackson, Cindy Jacobs, Bonnie Chavda, Patricia King, Kirk Bennett, Jason Upton, Jay Swallow, tri Negiel Bigpond, Will Ford, Kevin Kleint, Laura Woodley ja Rick Joyner.
James Goll on Encounters networkin johtaja ja on kirjoittanut kirjoja "profeetan" palvelutyöstä. Hän mainostaa nk. "mietiskelevää rukousta ja palvontaa", jonka tarkoituksena on saada aikaan Jumalan läsnäolo ikäänkuin se voisi olla mahdollista. Mietiskelevä rukous ja palvonta ovat peräisin roomalaiskatolisen kirkon mystiikasta ja saanut luikerreltua ei-katolisiin seurakuntiin lähinnä karismaattisten seurakuntien kautta.
Chuck Pierce on Glory of Zion International Ministriesin apostoli. Hän levittää demonien ulosajamista ja hengellistä sodankäyntiä.Bob Beckett, The Dwelling Place Family Church, Hernet, Kalifornia
Bob Beckett on opettanut paikallisseurakunnan roolista rukouksessa ja yhteisön muuttumisesta osana Peter Wagnerin World Missions Classia ja hänen Spiritual Issues -opetustaan seurakunnan kasvun luennoillaan Fuller Seminaryssä. Hän uskoo, että "seurakunta" kykenee "voittoon" hengellisen sodankäynnin ja demonien ulosajamisen avulla.
Rice Brooks, Morningstar International, Brentwood, Tennessee
MorningStar International kutsuu itseään "maailmanlaajuiseksi seurakuntien ja palveluorgansaatioiden perheeksi, jonka näkynä on saavuttaa 'Jokainen Kansakunta meidän sukupolvemme aikana [ristukselle]'". Rice brooks tekee yhteistyötä Bob Weinerin kanssa, joka on myöhäissadeliikkeen ja Manifested sons of God -harahoppien kannattaja, joita he leivttävät yliopistojen kampuksilla.
Naomi Dowdy Trinity Christian Center, Singapore
Naomi Dowdy on apostolisten strategioiden globaali johtaja ja Global Leadership Networkin ja Global Business Network Partnersin perustaja ja johtaja. Hänen sanotaan olevan myös Trinity Christian Centerin apostoli/vanhempi pastori ja hän kristilliet johtajat kaikkialla maailmassa arvostavat korkealle hänen neuvojaan ja viisauttaan. (Niin että nyt meillä on naispuolisia apostoleita ikäänkuin naispastorit eivät olisi jo tarpeeksi epäraamatullinen käsite.)
On mielenkiintoista, että Wagnerin mukaan seurakuntavirat on tarkoitettu ainaostaan miehille. Miksi hän siis tekee kompromissin tällä kohtaa?John Eckhardt, Crusaders Church/IMPAct, Urbana, illinois
John Eckhardt perusti IMPACT Networkin (International Ministries of Prophetic and Apostolic Churches Together) vuonna 1995. Se on kavsanut niin, että siihen kuuluu nykyään 400 seurakuntaa ja palvelutyöprganisaatiota 25 maassa. IMPACT Network on maailmanlaajuisen apostolisen uskonpuhdistuksen työväline. Ollen itsekin "apostoli" Eckhardt nimittää kaikkialla maailmassa apostoleja ja profeettoja nykyisen meneillään olevan "uskonpuhdistuksen" tarpeisiin. Hän johtaa myös "apostolisia läpimurtokonferensseja" monissa maissa.
Bill Hamon, Chirsitan International, Santa Rosa Beach, Florida
Bill Hamon on klassinen Manifested of God -apostoli. Manifested Sons of God -opille keskeistä on usko siihen, että Jeesus ei voi palata maan päälle (jos hän edes palaa) ennenkuin tietyistä seurakunnan voittajista tulee kuolemattomia alistumalla uusien lopun ajan apostolien ja profeetojen auktoriteetin alle. (Kts artikkelia Hallintavaltateologia, jossa esitetään tarkemmin hallintavaltateologia ja mm. myöhäissadeliike ja Manifest Sons of God -harhaoppi.) Se perustuu uskomukseen, jonka mukaan Jeesus palaa ensin takaisin "seurakuntaansa" eikä noutamaan seurkauntaansa.
TODELLAKO APOSTOLI?
Wagner pitää siis itseään apostolina. Ja jopa apostolien apostolina!
Mielenkiintoista, sillä hänen arviointikykynsä on parhaimmillaankin nollan luokkaa. Kuinka tosi Jumalan apostoli pyörisi sellaisten huuhaaveikkojen seurassa, jotka kutsuvat koiran lailla haukkumista ja kanan kaakatusta Pyhän Hengen ilmenemismuodoiksi? Miten todellinen Jumalan apostoli sietäisi ketään sellaista kuin John Wimber ja vielä kerskuisi sillä, että Wimber on hänen "sielunhoitajansa"? Miten todellinen Jumalan apostoli lujittaisi myöhäissadeopin opettajien arvovaltaa?
Voiko senkaltainen arviointikyvyn puute ja näiden ihmisten vankkumaton kannattaminen tehdä ihmisestä todellisen Jumalan apostolin? Minä sanon että ei. Ja jos vastaus on ei, koko "apostolisen uskonpuhdistuksen" käsite joutuu ei ainoastaan epäilyksen alle, vaan jopa kumoutuu.
Nykyään käytetään apostolin arvonimeä hyvin kevyin perustein. Muistelen huonoa mainetta saavuttaneen TV-saarnaajan Robert Tiltonin kerran kehottaneen katsojia soittamaan ohjelmaan esirukouspyynnöin, koska hänen henkilökuntaansa kuului muka useita "apostoleja" odottaen puheluita yleisöltä.
Jos hänen henkilökuntaansa kuuluu useita "apostoleja", niin mikä hän oikein on—takaisin tullut Jeesus vai?
Voisin jatkaa, mutta se olisi turhaa. Suuri osa siitä, mitä Wagner edustaa, löytyy yllä mainituista Media Spotlightin artikkeleista. Parasta että otat itse selvää asiasta noista artikkeleista.
Edellä on lueteltu vain joitakin C. Peter Wagnerin yhteityökumppaneista, joiden apostoliseen näkyyn kuuluu yhä enenevässä määrin myöshäissadeliikkeen harhaoppi.APOSTOLIEN KOULUTUS?
Wagner itse on todennut, että tarvitaan miljoonia dollareita niiden tilojen kehittämiseen, joissa apostoleita ja profeettoja voitaisiin kouluttaa.
Missä kohtaa Raamatussa puhutaan apostolien ja profeettojen "koulutuksesta"? Ei Jumalan armolahjoihin voida "kouluttaa". Se on ihmisen ajattelua, jossa yritetään kontrolloida armolahjoja jonkin uskonnollisen uskomusjärestelmän edistämiseksi. Wagnerin tapauksessa tuo uskomusjärjestelmä on myöhäissadefilosofia. Todelliset apostolit voivat toimia toinen toistensa neuvonanatajina, mutta he ovat itsenäisiä ja Pyhän Hengen johtamia. Suurin osa siitä, mitä he tekevät tai sanovat, torjutaan. Heillä ei ole sellaista suosiota kuin nykyajan itse itsensä apostoleiksi ja profeetoiksi julistaneilla on.
Toinen asia on Wagnerin väärä uskomus, jonka mukaan kolmannen maailman maissa olisi jotain sellaista, mitä länsimaissa ei ole. Muoto ja toimintatapa saattavatkin näyttää erilaisilta, koska ei ole kaiken yläpuolella olevia tunnustuskuntia, mutta todellisuus on muussa suhteessa kyllä samanlainen.
Esimerkiksi Wagner sanoo, että hänen arvostamassaan seurakuntayypissä on erilainen auktoriteettijärjestelmä, jossa "seurakunnassa on johtaja eikä työntekijää". Mikä länsimaisissa seurakunnissa nyt olisi muka niin erilaista? Pastorit ovat yleensä sekä täysiä johtajia että työntekijöitä. Mutta myös kolmannnen maailman seurakunnissa ovat pastorit myös työntekijöitä. Useimmat heistä saavat palkkansa kannattajiensa lahjoituksista.ONKO KÄYNNISSÄ USKONPUHDISTUS?
Mitään apostolin viran takaisin palauttamista ei ole todellisuudessa tapahtumassa. Apostoleja ja profeettoja on toiminut kautta vuosisatojen, mutta he ovat tuntemattomia ja huomaamattomia. Ehkä heitä ei ole kutsuttu apostoleiksi ja profeetoiksi, mutta he ovat toimineet sellaisina pienissä, vaatimattomissa uskovien piireissä ulkopuolella tunnustuskuntarakenteiden. Heitä on vainottu ja he ovat olleet marttyyreitä, koska he ovat seisseet roomalaiskatolisuutta, kalvinismia, anglikaanisuutta ja muita "kristillisiä" auktoriteettirakenteita vastaan. He ovat vastustaneet sellaisia harhaoppeja kuin myöhäissadeliike, joka on pyrkinyt haalimaan itselleen apostolien ja profeettojen asemaa ja virkoja voidakseen sitä tietä levittää saatanallista eksytystään. Todelliset apostolit ja profeetat eivät ole toitottaneet olevansa niitä, vaan ovat toimineet suhteellisen anonyymeinä.
Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, ettei apostolin rooli ole enää kaikissa suhteissa sama kuin se oli ensimmäisen vuosisadan apostoleilla. Nuo apostolithan määrittelivät uskon kirjoittamalla Uuden Testamentin. Heidän ilmoituksensa sinetöivät Jumalan ilmoituksen koko Kristuksen ruumiille. Yhteistä heille ja heidän jälkeisilleen apostoleille on se, että he ovat "lähetettyjä". Apostolit ovat siis Pyhän Hengen voitelemina lähetettyjä perustamaan uskovien seurakuntia ja valvomaan niitä siihen saakka, että ne pystyvät itse valitsemaan seurakuntien vanhimmat palvelutyöhön.
Eri tunnustuskuntien "lähetyssaarnaajat" ovat mitä suurimmassa määrin kaapanneet itselleen apostolin tehtävät siinä, että he ovat perustaneet seurakuntia omien tunnustuskuntiensa määräysten mukaisesti. Todelliset apostolit toimivat uskonnollisten rakenteiden ulkopuolella, olkoot ne sitten tunnustuskuntien tai kuten Wagnerin "apostolit" eksyttävien uskonnollisten filosofioiden (kuten myöhäissadeoppi) nimissä toimivia.
Jos apostolien ja profeettojen virkoja ollaan palauttamassa, se ei tapahdu minkään sellaisten seurakuntien tai seurakuntaorganisaatioiden kautta, jotka toimivat epäraamatullisella tavalla. Yhä useammat uskovat ovat jättämässä uskonnolliset instituutiot ja ovat alkaneet kokoontua kodeissa, koska heidän silmänsä ovat avautuneet näkemään pyhien todellisen kokoontumismallin. Nimenomaan tässä asetelmassa lisääntyvät apostolit ja profeetat, mutta ei omaa hyötyä tavoitellen eikä omaa itseään mainostaen.
Tällä ei tahdota sanoa, että kaikki, jotka kokoontuvat kodeissa ovat Jumalan johtamia tai että kaikki kotiseurakunnat olisivat Jumalasta. Sen sijaan väitän, että tosi uskovat eivät voi kasvaa viisaudessa ja ymmärryksessä ja tiedossa megaseurakunnissa eteenpäin Raamatun perustotuuksista. Ja kuitenkin C. Peter Wagner väittää hänen vastalöydetyn, vanhan myöhäissadeliikkeen auktoriteettirakenteensa toimivan juuri tällä alueella.
Jos haluamme oppia tuntemaan apostolien ja profeettojen virkojen todellisen luonteen, meidän on lähdettävä tutkimaan sitä Jumalan Sanasta eikä karismaniasta. Ikävä kyllä C. Peter Wagner on vilpittömyydestään huolimatta joutunut "seurakunnan kasvuksi" nimittämänsä ilmiön vangiksi ikäänkuin se olisi Jumalan toiminnan kaikkivoipaa toteutumista.LÄHTEET
1. www.globalharvestministries.org/index.asp?action=about
2. Ibid.
3.Ibid.
4.Ibid.
5. ("New Apostolic Reformation", Arise, syyskuu 2000)
6.Ibid.
7.Ibid.
8. C. Peter Wagner, The New Apostolic Churches (Ventura, CA: Regal Books, 1998) s.15
9.Ibid.
10.Ibid.
11. "New Aposotlic Reformation", Op.Cit.
Alkuperäinen artikkeli: Apostolic Reformation. A New Move or an Old Deception? Media Spotlight volume 28, number 1
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä