Alan Morrison

Taivasten valtakunnan avaimet

Sitominen ja päästäminen

ESIPUHE


"Me sidomme sinut, Saatana Jeesuksen nimessä!"
"Minä sidon sinut, haureuden demoni, Jeesuksen nimessä!"
"Sinä himon demoni. Minä sidon sinut Jeesuksen pyhässä nimessä."
"Herra, me päästämme tämän kaupungin Saatanan vallasta ja sidomme hänen valtansa sen yli, Jeesuksen kalliissa nimessä!"
"Me otamme auktoriteetin ja päästämme Hengen tässä seurakunnassa, Jeesuksen nimessä!"

Miten usein olet kuullut tämänkaltaisia "rukouksia" lausuttavan nykyään? Monien uskovien maailmassa pidetään tällaisia lausahduksia nykyään tärkeänä osana hengellistä sodankäyntiä. Kristillisten kirjakauppojen hyllyt notkuvat kirjoista, joissa neuvotaan, miten ajetaan ulos demoneja ja "sidotaan" ja "päästetään" demonien maailmassa. Ja ylläesitetyn kaltaiset "rukoukset" suorastaan vierivät ihmisten kieliltä ilman että ihmiset ikinä epäilisivät, ovatko he tosiaan tekemässä jotain sellaista, jota Herra heiltä odottaa vai onko heidän sanomisillaan mitään vaikutusta maailmankaikkeudessa! Demonien "sitomista ja päästämistä" pidetään yksinkertaisesti itsestään selvänä ja selvästi kristillisenä toimintana.

Olemme jo käsitelleet kultinomaisen "demonien ulosajamispalvelutyön" ilmiötä kolmessa artikkelissa sivustollamme ja eräällä videollamme. Eräs nainen todisti noissa artikkeleissa siitä, miten hän oli joutunut kärsimään tällaisen "demonien ulosajamispalvelutoiminnan" kynsissä. Hän puhui "sitomisesta ja päästämisestä" useaan otteeseen. Seuraavassa otteita siitä, mitä hän kirjoitti:

"Olin peloissani kaikista noista sukukirouksen demoneista. Se on niin kauheaa, koska ei varmasti tiedä, milloin [demoneita ulosajavat neuvojat] voivat sopia sinulle seuraavan tapaamisen. Sitä ennen sinua käsketään "sitomaan niitä joka päivä". Miten pelottavaa tällainen onkaan. Tosi pelottavaa. Kuvittelet, miltä ne mahtavat näyttää ja missä kohtaa ruumistasi ne ovat piiloutuneina. Katselen kasvojani peilistä ja mietin, ovatkohan ne silmieni takana?"

"Toisella kertaa minulle sanottiin, että elämässäni oli noitakeskuksia henkimaailmassa, joten minulle annettiin paperilapulla luettelo, jonka mukaan minun piti joka päivä sitoa hallitsevat noitakeskukset".

"Voin todistaa henkilökohtaisesti osallistuneeni tällaiseen Glyndley Manorin [Ellel Ministriesin koti Etelä-Enlannissa] johtotiimin kanssa. Me kävelimme ympyrässä piha-alueella. Jotkut ajattelivat nähneensä nuotion. Rukoilimme kielillä ja sidoimme ja päästimme henkiä, joita alueella oli aikaisemmin ollut ja sitten teimme saman sisällä talossa ja kävimme läpi kaikki huoneet ja käytävät."

Ikävä kyllä tällainen on sitä tyypillistä outoa hengellistä toimintaa, jota monia tunnustavia kristittyjä nykyään yllytetään harjoittamaan. Osallistuessaan sellaiseen he eksyvät oudon pakanuuden muodon alamaailmoihin—uuteen pelon ja taikuuden pimeään, karmivaan ryteikköön. Tämä henkimaailman toiminnan hämärä maailma on nyt tunkeutunut kristilliselle näyttämölle, niin että tilanne vaikuttaa pikemminkin kultilliselta kuin Raamatussa kuvatulta seurakunnan toiminnalta.

Muistuu mieleeni eräskin tapaus, kun eräs kristitty, joka oli tullut kotiimme syömään kanssamme ja kieltäytyi astumasta tiettyyn huoneeseen, koska siellä oli pieni metallinen koristenorsu. Koska se oli tuotu Intiasta, vieraamme uskoi, että siinä oli joku paha voima, joka saattaisi siirtyä häneen. Toisella kertaa tapasin erään nuoren naisen, jonka nk. "demonienulosajoneuvoja" oli neuvonut "rukoilemaan" jokaisen ruumiinsa aukon puolesta joka ilta ennen nukkumaanmenoa, jotta ne suojattaisiin demonien tunkeutumisilta, sillä sitä kautta ne voisivat päästä hänen kehoonsa. (Kun kerroin hänelle, että jokainen ihohuokonen muodostaa myös aukon ja siksi hän joutuisi rukoilemaan aika kauan, jos aikoo hoitaa homman kunnolla, hän alkoi käsittää, miten naurettavia hänen saamansa ohjeet olivat!). Kaikki mahdolliset demonit, jotka olivat vaanimassa pahoin aikein oli myös "sidottava" joka ilta. Eräs toinen tapaamani, mies, kertoi, että hänen oli visualisoitava pukevansa päälleen täydellinen sota-asu hengelliseksi suojaksi demoneja vastaan ja tehtävä samalla pukemisliikkeet; ja sitten hänen oli riisuttava asu illalla ennen nukkumaanmenoa ja asetettava varusteet sängyn vieressä olevalle tuolille. Tämä on nykyään monille kristityille normaalielämää. Koko heidän elämänsä pyörii demonien sitomisen ympärillä ja he joutuvat koko ajan vilkuilemaan olkapäänsä yli siltä varalta, että siellä saattaisi piileskellä demoni tai ehkäpä sängyn alla tai jossain heidän kehossaan, jotka kaikki on käsiteltävä. Ja jollain tavoin niitä tulee aina vain lisää ja lisää. Miten hirveää, sidottua elämää!

Eräs tärkeimpiä päämääriämme Diakrisis-lehdessä on ollut "ojentaa pelastava kätemme niille, jotka joutuvat kärsimään psykologista ja hengellistä manipulaatiota kristillisellä näyttämöllä". Tämä artikkeli on kirjoitettu vapauttamaan ihmiset siitä manipuloidusta pelosta ja kultillisesta taikauskosta, joka on luotu niissä piireissä, joissa harrastetaan demonien "sitomista ja päästämistä".

Olen itkenyt monet kerrat—toisinaan turhautuneena, toisinaan epätoivoissani—jouduttuani näkemään, miten haavoitettuja, hyväksikäytettyjä ja sekaisin niin monet kristityt nykyään ovat johtuen joko toisista uskovista tai nk. "vanhinten" takia. Ne opetukset, joita nykyään esiintyy demoneista kristikunnan useimmissa kolkissa ovat saaneet aikaan enemmän haavoittumista ja sekaannusta kuin mitkään muut opetukset (paitsi nyt ehkä nykyään niin yleinen, yhtä järjetön opetus, jonka mukaan jokaisella on oikeus parantua täydellisesti kaikista sairauksistaan). Nyt on korkea aika, että tämä valheellinen demonologia paljastetaan koko valheellisuudessaan. Sitä miettii, että miten monta vertavuotavaa sielua vielä tarvitaan ennenkuin se tapahtuu. (Tässä yhteydessä olisi suositeltavaa lukea artikkelimme Päästä meidät pahasta ja Parantuminen siipiesi alla.)

Vaikka internetistä onkin paljon hyötyä, eräs sen tärkeimmistä varjopuolista on se, miten helposti joku Timo, Harry, Selja tai Barbara voi rakentaa kotisivun, joka on täynnä itsekeskeistä ideologiaa ja väärää opetusta ja levittää sitä hetkessä ympäri maapallon. Koskaan ennen historiassa se ei ole ollut mahdollista. Se on varmastikin yksi syy siihen, että pseudodemonologia on levinnyt kaikkialle. Jos kirjoitat sanat "sitominen ja päästäminen" (tai "binding and loosing") hakukoneeseesi, törmäät sivustoihin toisensa jälkeen, jotka vievät sinut "satujen maailmaan". Seuraava tyypillinen "sitomista ja päästämistä" opettava lainaus internetistä on otettu "Christian Online Magazine" -sivustolta Christianity.Com Networkistä:

"Jo heti alkuunsa jouduin vaikeuksiin ajaessani ulos pahoja henkiä. Jouduin pikku ongelmiin. En sitonut pahaa henkeä ennenkuin ajoin hänet ulos. En tiennyt vielä siinä vaiheessa, että menisin kotiin seurakunnan kokouksen jälkeen ja kokisin saman demonin läsnäolon, jonka olin juuri ajanut ulos ja jota olin nuhdellut. Joskus minun oli kutsuttava joku ystävä auttamaan minua ajamaan ulos demoni ennenkuin voin mennä nukkumaan. Silloin...Jumala puhui minulle sitomisesta. Jumala sanoi, 'Sido paholainen ennenkuin ajat hänet ulos'. Ajattelin, 'Jumala, mikset sanonut sitä aikaisemmin?' Mutta olihan se ollut koko ajan Kirjassa. Minun olisi pitänyt tietää, että on ensin sidottava vahva mies ennenkuin potkaisee hänet pellolle kodistaan. (Mark.3:27)

Tässä oletetaan yksinkertaisesti väärin, että puhuessaan "vahvan miehen sitomisesta" Herra Jeesus antoi jokaiselle uskovalle carte blanchen lähteä sitomaan joka puolelta demoneja. Toinen tyypillinen esimerkki suositusta demonien "sitomisen ja päästämisen" opetuksesta internetistä sisältää seuraavanlaisia väitteitä:

"Sitomalla pysäytämme demonien toiminnan. Päästämällä lähetämme pois pahat henget, jotka vaivaavat meitä ja suunnittelevat lankeemustamme, tiettyihin paikkoihin ja määrätyksi ajaksi ja vapautamme enkeliolennot suorittamaan loppuun hyvät vaikutukset meidän kohdallamme. Jeesus kutsui näitä keinoja 'Taivasten valtakunnan avaimiksi'. Ilmestyskirjan kirjoittanut Johannes kutsui niitä "Daavidin avaimiksi". Niitä käyttämällä kykenemme sulkemaan ovia, niin että kukaan ei voi niitä avata ja avaamaan ovia, joita kukiaan ihminen ei voi sulkea. Se, että emme tunne näiden Pelastuksen keinojen käyttöä, on tullut kristikunnalle kalliiksi".

Tässä näemme, että tämä kaveri luulee palauttavansa seurakunnalle Taivasten valtakunnan avaimet opettaessaan ihmisiä sitomaan ja päästämään demoneita. Nämä ihmiset uskovat, että he ovat juuri löytäneet joitakin voimallisia keinoja, joita voidaan käyttää hengellisessä sodankäynnissä. Mutta onko asia niin? Sitäkö todella tarkoittaa "sitominen ja päästäminen" Raamatussa?

Samalta sivustolta voi lukea toteamuksen, joka paljastaa, mikä oppi on pohjalla, kun he uskovat, että heillä on valtuutus jatkaa edelleen toimintaansa tällä alueella. Luemme sieltä, että "Jeesuksella ei ollut mitään sellaista Sielussaan tai lihassaan, jota ei myös sinulla uskovana olisi!"

Tämä on tosiaankin niin lähellä jumalanpilkkaa kuin olla voi. Nykyään tunnustavien kristittyjen keskuudessa on hyvin yleistä, että he uskovat meidän voivan tehdä kaikkea, mitä Jeesuskin teki, koska meillä on sama voima kuin Hänelläkin oli. Se on itse asiassa aivan standardiopetusta monissa karismaattisissa ja helluntailaisissa piireissä. Mutta vain hetkisen mitittyämme asiaa huomaamme, miten hullu sellainen ajatus on. Oletko koskaan kävellyt veden päällä? Oletko muuttanut vettä viiniksi? Oletko ottanut kantaaksesi syntien rangaistuksen ruumiissasi ja sielussasi—eikä vain omien, vaan kaikkien niiden miljardien ihmisten synnit, jotka ovat tulleet ja tulevat Kristuksen luo? Etpä tietenkään! Herra Jeesus Kristus on hyvin erilainen kuin me. Jopa radikaalisti erilainen. Hän on luonnoltaan Jumalan Poika, kun taas me olemme vain Jumalan adoptoimia lapsia.

Hän oli koko maanpäällä vaeltamansa ajan aina Jumala sen lisäksi, että Hän oli ihminen. On totta, että kaikki Hänen kirkkautensa täyteys oli väliaikaisesti ja vapaaehtoisesti kätketty ihmisten silmiltä (joka on Fil.2:5-8;n pääopetus, vaikka opetuslapset joskus saivatkin nähdä sitä välähdyksenomaisesti, Matt.17:2-9; Mark.9:2-10; Luuk.9:29-36; 2.Piet.1:16-18). Mutta tuo Hänen kirkkautensa täyteyden "kätkössä oleminen" ei ollenkaan tarkoita sitä, että Herra Jeesus olisi luopunut jumaluudestaan lihassaolonsa aikana. Kuvitelma, että me kristityt voisimme vaeltaa ympäriinsä tehden täsmälleen samoja asioita kuin Jeesus teki, ei ole mitään muuta kuin satanismia seurakunnan sisällä. Juuri koko lankeemuksen ydin on väärä luulo, että me voisimme "olla kuin Jumala" tai käyttäytyä "niinkuin jumalat" (1.Moos.3:5). Siispä väite, että "Jeesuksella ei ollut mitään sellaista Sielussaan tai lihassaan, jota ei myös sinulla uskovana olisi!", ei ole ainoastaan saatanallinen valhe, vaan se on myös avoin kutsu mitä pröystäilevämpään ja ylimielisimpään kultillisuuteen.

Juuri tällainen ajattelu on sen taustalla, kun niin monet ihmiset kulkevat nykyään ympäriinsä kuvitellen ajavansa ulos demoneita ja sitovansa ja päästävänsä niitä. Mutta kaikki sellainen perustuu vakavaan väärinymmärrykseen ja tahalliseen Raamatun vääristelyyn.

Uudessa Testamentissa on kaksi kohtaa, joissa mainitaan nimenomaan "sitominen ja päästäminen". Ne ovat: Matt.16:18-19 ja Matt.18:15-20. Vielä eräs kohta liittyy näihin mainittuihin kohtiin: Joh.20:20-23. Tutkimme näitä kohtia tässä artikkelissamme.

Ei ole kuitenkaan mielekästä yrittää ymmärtää noita raamatunkohtia ellemme käytä oikeanlaista tulkintatapaa. Jos vain luemme ne ylimalkaisesti ja sitten—koska meillä on tiettyjä ennakkokäsityksiä—lähdemme päätäpahkaa soveltamaan niitä demonien käsittelyyn, joudumme vakavasti eksyksiin. Mutta jos käytämme luotettavaa tapaa tulkita Raamattua, silloin emme eksy aivan yhtä helposti.

Syy siihen, että näistä mainitsemistamme "sitomista ja päästämistä" koskevista jakeista on vallalla niin monia väärinkäsityksiä, johtuu siitä, ettei sovelleta varmoja sääntöjä raamatuntulkinnassa. Toinen Raamatun tulkintaa tarkoittava sana on 'hermeneutiikka'; ja juuri väärä hermeneutiikka on kaikkien harhaoppien, eksytysten ja kulttien pohjalla. Tutkikaamme nyt tätä aihetta.

I OIKEA RAAMATUN TULKINTATAPA

Ennenkuin edes alamme tutkia, mitä "sitomisella ja päästämisellä" tarkoitetaan Raamatussa, tutkikaamme ensiksi "Raamatullisen hermeneutiikan viittä kultaista sääntöä", joita voidaan soveltaa paitsi tutkittaessa "sitomista ja päästämistä", sen lisäksi myös koko Raamattua tutkittaessa.

Ei riitä, että sovelletaan ainoastaan yhtä, kahta, kolmea tai neljää näistä säännöistä tiettyyn Raamatun jakeeseen tai jakeisiin, jota/joita halutaan ymmärtää. Kaikkia viittä sääntöä on sovellettava, jotta voidaan olla varmoja siitä, ettei syyllistytä selittämään Raamattua "omasta päästä" ja perusteettomasti. Ehkäpä joku tai jotkut näistä kultaisista säännöistä ei ole sovellettavissa jokaikisessä tapauksessa; mutta emme voi kyllin korostaa sitä, miten tärkeää on ainakin käydä läpi niiden soveltamisprosessi.
"Raamatun tulkinnan viisi kultaista sääntöä" ovat:

1. Tulkitse aina raamatunkohta ottaen huomioon sen kulttuurillinen asiayhteys

Tarkoitamme tällä sitä, että olisi otettava huomioon ihmisten ajatukset, uskomukset, yhteiskunnalliset tavat ja muodot, toiminta, sanontatavat ja fyysiset elementit. Jos jätämme huomiotta kulttuurillisen asiayhteyden—varsinkin Vanhassa Testamentissa—saatamme siirtää nykyajan ajattelutapoja historiallisiin käytäntöihin.
Yhtenä esimerkkinä voimme mainita Ruutin kirjan, jota ei voi ymmärtää oikein—eikä sen sijaintia Raamatussa täysin arvioida—ellei ymmärrä Boasin asemaa "sukulunastajana" ja lankousavioliittolakia, jonka mukaan miehellä on oikeus naida kuolleen veljensä leski ja lisäksi velvollisuus pitää hänestä huolta. Kun ymmärrämme Ruutin kirjan kulttuurillisen asiayhteyden, kykenemme tulkitsemaan sen merkityksen täydellisesti ja sen sijainnin Raamatussa. Ruut edustaa niitä, jotka tulevat Herran luo ja antavat Hänen pelastaa itsensä. Boas kuvaa kauniisti Herraa Jeesusta Krisusta, josta tuli ihmiskunnan sukulunastaja ja joka asettaa kaiken kohdalleen Isän Jumalan edessä niiden kohdalla, jotka luottavat Häneen. Boas lunasti Ruutin maksaen hänestä hinnan. Kristus on meidän lähisukulaisemme (ihmisluontonsa puolesta). Boas täytti "lunastuksen" ja "sukulunastajuuden" kolme ehtoa: Hänen on oltava lähisukulainen; Hänen on pystyttävä maksamaan; hänen on haluttava maksaa. Kun ymmärrämme nämä kulttuuriin liittyvät näkökulmat, voimme ymmärtää Ruutin ja Boasin todellisina historian henkilöinä, jotka symboloivat sitä, mitä on kutsuttu "lunastuksen romanssiksi". Kristus on meidän lähisukulaisemme (mitä tulee hänen ihmisyyteensä), joka sekä kykeni että halusi maksaa.
Niinpä meiltä jää suuri osa tämän kirjan moniulotteisuudesta huomaamatta, ellemme tarkastele sitä sen kulttuurillisessa kontekstissä.

2. Tulkitse aina raamatunkohta sen historiallisen asiayhteyden mukaisesti

Ei ainoastaan maailmanhistorian, vaan erityisesti myös pelastushistorian valossa. Sellaisiin kysymyksiin kuin "Saako kristitty syödä sianlihaa?" tai "Saavatko kristityt syödä ollenkaan lihaa?", "Pitääkö kristittyjen viettää pääsiäistä?", "Pitäisikö kristittyjen käydä sotaa uskottomia vastaan?" jne. voidaan vastata oikein, kun tulkitsemme Raamattua sen historiallisen kontekstin mukaisesti. Yhtenä monista esimerkeistä: jos Ap.t. 2:44-45 ymmärretään oikein sen historiallisessa asiayhteydessä, se voitaisiin ymmärtää paremmin ja niin välttää monien kultillisten tilanteiden syntyminen kristikunnassa.

3. Tulkitse aina raamatunkohta sen välittömän raamatullisen asiayhteyden valossa

Miten usein ovatkaan ihmiset poimineet erillisen raamatunjakeen voidakseen todistaa väitteensä. Aivan kuin he käyttäisivät suorastaan nuppineulaa etsiessään sopivaa kohtaa Raamatusta!
Soveltakaamme tätä sääntöä esimerkiksi erääseen klassiseen kiisteltyyn kohtaan Raamatusta, jossa Herra varoittaa: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt.7:1). Monet olettavat, että Herra Jeesus tarkoittaa tässä sitä, ettei meidän pitäisi koskaan tuomita toisia millään tavoin. Kuitenkin kun luemme huolellisesti raamatullisen asiayhteyden, huomaamme sen osoittavan, että Hän puhuu erityisesti ihmisistä, jotka tuomitsevat jonkun toisen sellaisesta, mihin he ovat itse vielä enemmän syyllisiä (niinkuin jakeista 3-5 näkee selvästi)! Toisin sanoen, Herra Jeesus ei sano, ettemme saisi koskaan tuomita ketään, vaan että emme saisi syyllistyä tuomitsemaan tekopyhästi—joka on aivan eri asia. Tämän voi ymmärtää vain, jos lukee jakeen sitä ympäröivän tekstin yhteydessä.

4. Tulkitse aina "hämärät" tai vaikeasti ymmärrettävät raamatukohdat sellaisten muiden raamatunkohtien valossa, joissa puhutaan selvästikin samasta asiasta

Emme saisi koskaan tulkita mitään raamatunjaetta erillään muista raamatunkohdista, jotka tarkentavat tai luonnehtivat sitä jollain tavoin. Aina kun on kysymys kiistanalaisesta jakeesta tai raamatunkohdasta, etsi aina "testitekstejä", jotka sisältävät selvästi arvovaltaisen lausunnon samasta aiheesta. Nämä "testitekstit" antavat tarpeellista lisävalaistusta, jonka avulla kiistanalainen kohta voidaan tulkita.
Jatkaaksemme esimerkiksi edellämainitun kohdan tulkintaa Matteus 7:stä soveltaen tätä sääntöä, koko "tuomitsemisen" prosessi voidaan ymmärtää myös toisten jakeiden valossa, joita Raamatussa aiheesta on. Meitä käsketään esimerkiksi "koettelemaan henget" todetaksemme, ovatko ne demonisia vai jumalallista alkuperää olevia henkiä (1.Joh.4:1). Siihen sisältyy tuomitsemista. Herra Jeesus varoittaa meitä siitä, että meidän täytyy olla tarkkoina, etteivät väärät opettajat ja väärät profeetat pääse eksyttämään meitä (Luuk.21:8). Siihen kuuluu tuomitsemista. Herra pilkkaa myös niitä, jotka eivät "arvioi aikain merkkejä" (Matt. 16:3; Luuk.12:56-57). Siihen kuuluu myös tuomitsemista—varsinkin toisten ihmisten tuomitsemista. Sellainen, joka toimii demonihengen vallassa tai joka on väärä profeetta tai joka ei osaa arvioida aikain merkkejä ja on sen perusteella epäluotettava huomioitsija, on tuomittava sellaiseksi ja häntä on kohdeltava sellaisena. Herra ei ole siis voinut tarkoittaa tällaista tuomitsemista sanoessaan: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt.7:1). On käytettävä Raamattua Raamatun tulkitsemiseen.
Toinen esimerkki "testiteksiten" käytön tarpeellisuudesta voisi olla vaikkapa Jaak.2:24:n sisältämä väite: "ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta" [Engl. "a man is justified by works, and not by faith only" (ihminen vanhurskautetaan tekojen eikä pelkästään uskon perusteella)]. Tätä voitaisiin, jos sitä käytettäisiin erillisenä ja pelkästään, pitää todisteena siitä,että ihminen pelastuu omien tekojensa perusteella eikä pelastus ole pelkästään Jumalan teko. Kuitenkin kun otamme huomioon muut raamatunkohdat, joilla on selvästikin merkitystä tästä asiasta puhuttaessa, oikea merkitys tulee esiin. Paavali sanoo, että "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta—se on Jumalan lahja—ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef.2:8-9). Tässä ei ole mitään ristiriitaa, sillä kun käsitämme, että Jaakob sanoo tästä asiasta: "näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon" ja "Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut" (Jaak.2:26), voimme nähdä, että hän sanoo todellisuudessa, että uskovan vanhurskautus Jumalan edessä tulee ilmi hänen teoistaan—tosiasia, josta Herra Jeesus puhuu Matt.25:321-46:ssa. Todelliset hyvät teot ovat ulkonainen merkki siitä, että ihminen on pelastunut.
Miten tärkeätä onkaan tulkita Raamattua Raamatun avulla ja miten paljon typeryyttä olisi vältetty, jos tekisimme niin!

5. Tulkitse aina Raamattua ottamalla samalla huomioon seurakunnan historiallisesti oikea oppi

Meidän pitäisi aina kysyä itseltämme "Mitä muut minua viisaammat ovat sanoneet tästä raamatunkohdasta?" Oletko ensimmäinen 2000 vuoteen, joka on päätynyt noin erikoislaatuiseen tulkintaan tuosta raamatunkohdasta? Jos niin on, olet ehkä sittenkin astunut harhaan. Niin monet hassut käsitykset Raamatusta ovat syntyneet siitä, ettei ole otettu huomioon, ettei "yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä" (2.Piet.1:20)
Jos näitä "viittä hermeneutiikan kultaista sääntöä" olisi käytetty aina rutiininomaisesti kautta koko seurakunnan historian ajan, olisi vältetty suunnattoman suuri määrä sydänsurua ja typeryyttä. On murheellista ajatella sitä sekasortoa, joka on vallinnut seurakunnassa tämän vuosisadan [1900-luvun] aikana sen takia, ettei ole osattu tulkita oikein sellaisia sanontoja kuin "virvoituksen ajat" (Ap.t.2:19) tai "eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette..." (Ap.t.2:15). Tämän lisäksi on vielä mainittava se, ettei ole osattu tulkita oikein sanontaa "sitoa ja päästää"
Käsiteltyämme nyt Raamatun tulkinnan viisi perusperiaatetta, meidän on nyt jatkettava eteenpäin soveltamalla niitä siihen, mitä Herra Jeesus on sanonut "sitomisesta" ja "päästämisestä".

II MITÄ RAAMATTU TODELLA OPETTAA SITOMISESTA JA PÄÄSTÄMISESTÄ

Ensimmäinen asia, jonka raamattu opettaa tästä aiheesta on, että

1. Herra Jeesus on ainoa, joka voi sitoa Saatanan

Meidän täytyy olla ehdottomasti selvillä siitä, että Herra Jeesus Kristus on ainoa Saatnan sitoja, emme me! Meillä ei ole mitään lupaa, valtuutusta, kykyä tai edes tarvetta "sitoa" Saatanaa tai mitään muutakaan demonia. Syynä siihen on se, että Kristus on jo sitonut sekä Saatanan että hänen demonitoverinsa sen seurauksena, mitä Hän sai aikaan ristillä. Tutkiskelkaamme tätä seikkaa vielä tarkemmin.
Vaikka syntiinlankeemuksen pahat vaikutukset ovat yhä monessa suhteessa edelleen keskuudessamme koko evankeliumin aikakauden ajan, ovat Saatanan sfäärin ja sen vaikutus ihmisten maailmaan Kristuksen saavuttaman täydellisen voiton jälkeen muuttuneet suuresti. Kautta koko evankeliumin aikakauden on Saatana jatkanut Jumalan sallimaa sodankäyntiään ihmiskuntaa vastaan ilman linnakkeestaan käsin (Ef.2:2); mutta se on ollut vakavasti rajoitettua verrattuna siihen valtaan, joka hänellä on ollut "kansakuntiin" ennen Kristuksen voittoisaa ylösnousemusta. Vaikka onkin totta, että Saatana toimii edelleen aktiivisesti ihmisten asioihin sekaantuen (ja erityisesti seurakunnan ja yksityisten uskovien asioihin sekaantuen, 1.Piet.5:8; Ef.4:27; vrt. Jaak.4:7), on monia tärkeitä raamatunkohtia, jotka paljastavat, että hänet on "sidottu" tai rajoitettu vakavasti Kristuksen voiton seurauksena. Tutkikaamme noita tekstejä.
Jeesus sanoi esimerkiksi fariseuksille, "kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa" (Matt.12:29; vrt. Mark.3:29). Kuten asiayhteydestä käy selvästi ilmi (vrt. koko kohtaan 12:22-29), Jeesus kuvasi tässä Hänen maallisen toimintansa voittoisaa tarkoitusta, joka alkoi hänen oltuaan Saatanan kiusattavana erämaassa (Luuk.4:1-13), vahvistettiin Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa lähetystyön kautta ja täytettiin lopulta ristillä. Hän tuli sitomaan "vahvan miehen", Saatanan, niin että Saatanan ja hänen langenneiden enkeliapulaistensa eli demonien entinen despoottisen vallan etulyöntiasema ihmiskunnan yli kumottaisiin ja siirtyisi uudelle Kuninkaiden Kuninkaalle ja sitä kautta Hänen työntekijöilleen, jotka saarnaisivat evankeliumia erittäin menestyksellisesti Jeesuksen taivaasenastumisen jälkeen (Matt.16:18-19; Ef.5:2; Gal.1:4; Hebr.2:14; Ps.68:18; Jes.53:12a; Ef.4:7-16). Jeesus puhui yksinkertaisesti tästä prosessista sanoessan: "Kun väkevä aseellisena vartioitsee kartanoaan, on hänen omaisuutensa turvassa. Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet, ottaa hän häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin" (Luuk.11:21-22).
Tällä tavoin Saatanan "kartano" tai valta-alue—vaikutuksen sfääri—on ryöstetty perusteellisesti ja totisesti, kun (pakana)kansakuntien sieluja alettiin pelastaa pimeyden vallasta ja siirtää heitä Kristuksen valtakuntaan (Kol.1:13). Aina ristin voitosta alkaen tämän planeetan hengellinen ylivaltius on kuulunut Herralle Jeesukselle Kristukselle (Matt.28:18-20).
Jeesus ennusti kuolemansa ristillä hiukan ennen vangitsemistaan ja sanoi: "sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut" (Joh.12:27). Mihin tarkoitukseen Hän viittaa? Neljä jaetta myöhemmin Hän kertoo meille: "Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse: nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos" (Joh.12:31). Sanonta "heitettämän ulos" kuvaa sitä oikein hyvin. Samalla tavoin kuin Jeesus "ajoi ulos" demoneja yksittäisistä ihmisistä maallisen vaelluksensa aikana, samoin Hän myös heitti demonien ruhtinaan silloiselta toiminta-alueeltaan "tämän maailman ruhtinaana" (jonka aseman hän oli ansainnut laillisesti voitettuaan ensimmäiset esivanhempamme Eedenissä). Kuitenkin siitä hetkestä alkaen, jolloin Jeesuksen tehtävä maan päällä oli täytetty, Saatana ei ollut enää maailman hallitsija. Evankeliumien viimeisten jakeiden jälkeen hänestä ei puhuta enää "maailman hallitsijana", vaan sen sijaan "ilmavallan hallitsijana" (Ef.2:2), sen jälkeen kun hänet oli heitetty ulos taivaasta ristin voiton seurauksena (Ilm.12:10; Joh.12:31). Tällä tavalla saatana sidottiin ja maailma vapautettiin Saatanan kaikenkattavasta vallasta ja vaikutuksesta valmisteluna evankeliumin aikakauden alkamiseen, jonka aikana hänen "saaliinsa ryöstettäisiin".
Toinen Saatanan arvonimistä ristin voiton jälkeen on "tämän maailman jumala" (2.Kor.4:4), mikä ei tarkoita sitä, että hän olisi todellinen jumala, vaan sitä käytetään viittaamaan siihen tosiasiaan, että pakanamaailma (josta kristityt on hengellisesti vapautettu, Gal.1:4) palvoo häntä tänä pahana aikakautena sillä tavoin, että pitää yhtä sen Valheen kanssa, jonka hän kylvi maailman historiaan Eedenissä—Valheen, jonka mukaan Jumala ei ole Jumala ja että Saatana on todellinen maailman hallitsija. Ja kun Johannes sanoo, että "koko maailma on pahan vallassa" (1.Joh.5:19), se ei kuvaa minkäänlaista laillista hallintaa, vaan sen sijaan maailman jatkuvaa mesmerisaatiota tuon saatanallisen Valheen perusperiaatteiden mukaisesti. Saatana on edelleen valtava voima maailmassa, mutta hän ei ole sen laillinen ruhtinas tai hallitsija; ja koska hän tietää, että hänen aikansa on rajallinen, hän on täynnä raivoa, jonka hän suuntaa seurakuntaa kohtaan (Ilm.12:12-17).
Toisin sanoen Saatana on valtaistuimeltaan syösty kiertolainen, jolla ei ole valtakuntaa, joka kiertelee kostonhimoisena ja jonka voimat ovat rajalliset odottaessaan tulevaa väistämätöntä tuomiota. Hän on sidottu; ja hänet sitoi Herra Jeesus Kristus.
Lukuisissa muissakin raamatunkohdissa puhutaan tästä "sitomisesta" tai Saatanan toiminnan rajoittamisesta, joka meidän Herramme lupauksen mukaan tapahtuisi hänen ristin voittonsa seurauksena. Paavali paljastaa Toisessa tessalonikalaiskirjeessään, että Kristuksen takaisintulo ei tapahdu ennenkuin kaksi asiaa on historiallisesti tapahtunut: ensiksikin lopullinen, suuri luopumus, jonka jälkeen paljastetaan "Kadotuksen lapsi" (2.Tess.2:3)—joka arviointikykyisten Raamatun selittäjien yhteisen käsityksen mukaan on lopullinen ja korkein Antikristuksen ilmestyminen henkilönä (vrt. 1:joh.2:18). Paavali puhuu muutamaa jaetta myöhemmin voimallisesta, rajoittavasta tekijästä, joka estää tätä lopullista ilmestymistä tapahtumasta ennenkuin sen aika on (2.Tess.2:6). Tämä rajoitus tarkoittaa tässä sitä, että Jumala rajoittaa Saatanan henkeyttämän Laittomuuden ihmisen demonien täyttä vaikutusta "valheen kaikella voimalla, tunnusteoilla ja ihmeillä" ja lisäksi universaalia uskoa Saatanan valheeseen (2.Tess. 2:9-11)—mikä kaikki vapautetaan rajoituksistaan tiettynä historian hetkenä. Asiayhteydestä käy ilmi, että tämä demonivoimien vapauttaminen aikaisemmasta rajoituksestaan tulee tapahtumaan hiukan ennen Kristuksen toista tulemusta (2.Tess.2:8).
Itse historiakin todistaa tästä Saatanan "sitomisesta" tai rajoittamisesta koko evankeliumin aikakauden ajan. Ei tarvitse kuin verrata sivilisaatioita ennen kristinuskon syntyä viimeisten kahdentuhannen vuoden ajan sivilisaatioihin, että näkee, miten valtava ero näiden kahden eri aikakauden välillä on. Vaikka Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeenkin on ollut jonkinlaisia maailmanvaltoja, ne ovat olleet paljon pienempiä kuin ennen kristillistä aikaa esiintyneet maailmanvallat; ja ne, joista on uhannut tulla suunnattoman suuria, monoliittisia, maailmanlaajuisia valtakuntia (esim. Napoleonin, Hitlerin jne.), on rajoitettu ennenkuin ne ovat päässeet toteuttamaan lopulliset globaalit suunnitelmasna.
Koko nykyisen evankeliumin aikakauden ajan on ollut monia rajoituksia, jotka ovat estäneet Saatanaa saavuttamasta päämääräänsä eksyttää kaikki kansakunnat hillitsemättömien suunnitelmiensa mukaisesti—minkä ei pitäisi hämmästyttää ketään, kun ottaa huomioon, että "kaikki valta on annettu taivaassa ja maan päällä" Jeesukselle ristin voiton seurauksena (Matt.28:18), jonka jälkeen Saatana heittiin ulos siitä maailman hallitsijan asemasta, jonka hän oli itselleen omavaltaisesti ottanut (Joh.12:31).
Tiivistettynä: ristin voiton jälkeen Saatana ei ollut enää "maailman hallitsija" ja juuri tässä mielessä hänen sanotaan olevan sidottu. Ennen Kristuksen lihaan tuloa (ts. aikakausina e.Kr.) kansakunnat elivät täydessä hengellisessä pimeydessä, kun Herran armo rajoittui lähes kokonaan Hänen valittuun kansaansa tuona aikakautena, eli Israelin teokraattiseen kansakuntaan. Mutta Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisesta lähtien Saatanalla ei ole ollut samanlaista valtaa, maailmanlaajuista voimaa ja vaikutusta, kun hengellinen etusija on annettu evankeliumin maailmanlaajuiselle leviämiselle kaikkiin kansakuntiin ja seurakunnan rakentumiselle. Hän ei ole kuitenkaan ollut hidas laatimaan strategiaa, joka kompensoisi sen auktoriteetin menetyksen, kun hän menetti sen auktoriteetin, joka hänellä alunperin oli maailman hallitsijana. Sillä Saatanan toiminnan rajoittamisesta alkaen hän on toiminut vaikuttamalla maailman poliittistaloudellisiin ja hengellisiin järjestelmiin, joita Ilmestyskirjan 13. luvun pedot symboloivat. Itse asiassa Raamatussa sanotaan nimenomaan Saatanasta, että evankeliumin aikakautena "hän antoi...voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan" pedolle, joka nousi merestä (kansakuntien levottoman poliittisen kuohunnan symboli, Ilm.13:2b; vrt. 13:12). Toisin sanoen, vaikka Saatana onkin ollut sidottu, sen toiminta rajallista ja rajoitettua, hän on toiminut kuitenkin ovelasti kansakuntien maailmanhallinnon kautta, joka puolestaan on voimallaan ja auktoriteetillaan tukenut sen antikristillisen maailmanuskonnon kehittymistä, jota toinen peto symboloi (Ilm.13:11-12).
Tämä tilanne jatkuu aina siihen saakka, että tämän aikakauden loppu lähestyy, jolloin Saatana ja hänen demonitoverinsa "päästetään irti vähäksi aikaa" rajoituksistaan Jumalan kaikkivaltiaan tahdon mukaisesti, jotta he toteuttaisivat Jumalan suunnitelmat, niin että ne vaikuttaisivat sen, että Antikristus ilmestyy (2.Tess.2:3-12; 1.Joh.2:18). Tämä ilkeä joukko käyttää hyväkseen hyvinsuunniteltua, universaalia, uskonnollista liikettä (Ilm.13:11ss.) ja globaalia poliittista liittoutumaa (Ilm.13:1-8; 17:12-18), niin että se "laittomuuden salaisuus", joka oli rajoituksilla estetty toteutumasta voi päästä täyteyteensä ja kypsäksi tuomiolle.
Toisin sanoen, kun seurakunnan todistus olisi suoritettu loppuun ja valittujen täysi luku pelastettu, Saatanan johtamat "tämän maailmanajan pimeyden voimat" päästettäisiin vapaiksi rajoituksistaan ja niiden sallittaisiin saavuttaa päämääränsä lyhyeksi aikaa. Mutta huomaa, että kaikki tämä on tapahtunut Jumalan kaikkivaltiuden sallimuksesta ja Kristuksen takia. Hän sitoi "vahvan miehen" [Saatanan] ristillä ja sitten Hän päästää hänet irti "vähäksi aikaa" ennen vanhan vastustajan lopullista tuomiota.
Tuo sitominen ja päästäminen on Herran vallassa ja tapahtuu Hänen auktoriteettinsa alla ja sen tarkoituksena on tuomio (vrt. 2.Piet.2:4); Juud.6). Herra on ainoa, jolla on valta sitoa Saatana ja hänen demoninsa ja Hän teki sen jo yli kaksituhatta vuotta sitten!
Tämä ei tarkoita sitä, että meidän ei tarvitsisi harjoittaa hengellistä sodankäyntiä. Päinvastoin, juuri nimenomaan tänä historian hetkenä on hengellistä sodankäyntiä käytävä mitä kiireellisimmin ja kiihkeämmin.Meidän on kuitenkin varmistuttava siitä, että käymme hengellistä sotaa nimenomaan sillä tavalla kuin Raamattu oikeasti kehottaa eikä kehittämällä yhteisiä fantasioita, jotka työntävät pallon suoraan Saatanan pussiin. [Huomaa: Olen jo käsitellyt aihetta demonien ulosajoa käsittelevässä artikkelissani 'Päästä meidät pahasta' edellisen mukaisesti].
Toinen asia, jonka Raamattu opettaa "sitomisesta ja päästämisestä" on, että

Sillä ei ole mitään tekemistä demonien ulosajamisen kanssa, vaan se koskee sen sijaan seurakuntaa

Uudessa Testamentissa on kaksi kohtaa, joissa puhutaan erityisesti "sitomisesta" ja "päästämisestä":

"Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa" Matt.16:18-19).

"Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, iin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, etä he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä" (Matt.18:15-20).

Meidän on ensiksikin huomattava, että tässä esiintyy kaksi erilaista asiayhteyttä, joissa mainitaan sanat "sitominen" ja "päästäminen". Edellisessä (Matt.16:18-19) on kysymys apostoli Pietarille annetuista "taivasten valtakunnan avaimista". Herra Jeesus on tosiaankin se, jolla on "kuoleman ja tuonelan avaimet" (Ilm.1:18). Ainoastaan hänellä on avaimet elämän ja kuoleman valtaan. Hengellisessä mielessä siinä on kysymys evankeliumin saarnaamisesta maan päällä ja sen kuulijoiden vastauksesta siihen, mikä määrää heidät joko elämään tai kulemaan. Matteuksen 16. luvun sitomisen ja päästämisen vallassa on kysymys evankeliumin julistamisen vallasta, jonka Pietari ensimmäisen julisti helluntaina Apostolien 2. luvun mukaan. Sen vastine, joka selittää sitä on Joh.20:20-23:

"Ja sen sanottuuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: 'Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät'. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: 'Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt'."

Niinpä Matt.16:18-19:n asiayhteydessä "sitominen" ja "päästäminen" tarkoittavat samaa kuin syntien "pidättäminen" ja "anteeksiantaminen", joka tapahtuu evankeliumin julistamisen yhteydessä. Se, että joku on vielä synneissään—Kristuksen ulkopuolella—on sidottuna olemista; ja Kristuksen luo tuleminen ja syntien anteeksisaaminen on sitä, että ihminen päästetään. Evankeliumilla on voima päästää sidottu orjuudestaan tai vahvistaa, että he ovat edelleen synneissään:

"Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle, sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?" (2.Kor.2:15-16).

Se on Lasaruksen symbolinen merkitys. Kun Lasarus oli herätetty kuolleista, hän "tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina", jolloin Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä" (Joh.11:43-44). Herra kutsuu meitä evankeliumin kautta—"Lasarus, tule ulos!" ja silloin meidät (jotka emme voi pelastaa itse itseämme, toivottomasti syntiin ja Saatanaan sidottuina) "päästetään" synnin ja kuoleman toivottomalta näyttävistä siteistä vapauteen.
Toinen raamatunkohta, jossa puhutaan "sitomisesta" ja "päästämisestä" (Matt.18:15-20) on asiayhteydeltään täysin erilainen. Konteksti on yksinkertaisesti seurakuntakuri—miten seurakunta käsittelee niitä, jotka aiheuttavat ongelmia tekemällä tahallisesti syntiä. Molemmissa "sitomisen ja päästämisen" asiayhteyksissä—Matteus 16 & 18—on kysymys seurakunnasta, joka on taivasten valtakunta maan päällä. Edellisessä on kysymys seurakuntaopista ja jälkimmäisessä seurakuntakurista. Tosi seurakuntaan (uskovien seuraan) kuuluminen on sitä, että on päästetty; tosi seurakunnan ulkopuolella oleminen on sitä, että on sidottu. Seurakunnalla on taivasten valtakunnan avaimet—jotka Herra Jeesus antoi Pietarille—sekä niiden osalta, jotka eivät vielä ole tulleet Kristuksen luo että niiden osalta, jotka ovat tulleet seurakuntaan, mutta jotka käyttäytyvät niin huonosti, että heitä on kohdeltava "niinkuin olisi pakana ja publikaani" ja erotettava seurakunnasta ("annettava Saatanan haltuun") toivoen palavasti, että heidät voidaan myöhemmin ottaa takaisin seurakuntaan (kts. esim. 1;Kor.5:1-5; 2.Kor.2:5-8).
Huomaamme siis, että Raamatun sitomista ja päästämistä käsittelevillä kohdilla ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä demonien kanssa puuhastelun eikä sellaisen kanssa, että ne olisi sidottava ja päästettävä ennenkuin ne voidaan ajaa ulos. Sellainen on harhaopillista ja tuhoisaa fantasiaa, jonka ovat keittäneet kokoon kultinomaiset nykyajan "demonien ulosajamista harjoittavat palvelutoiminnat". Sensijaan seurakunnalla on Kristuksen ruumiina taivasten valtakunnan avainten valta vapauttaa ihmisiä synnin orjuudesta vapauteen Kristuksessa, joka tapahtuu evankeliumin kautta ja siten, että pidetään kiinni seurakunnan puhtaudesta. Se on todellista "sitomista ja päästämistä" ja se on tosiaankin vakavaa palvelutyötä.

PÄÄTÖSSANAT

Tämän lyhyen artikkelin päätarkoitus on ollut "päästää" uskovat taikauskon siteistä, joka on niin laajalti saanut heidät valtaansa viime vuosina. Näyttää siltä, että ollaan kokonaan vailla käsitystä siitä, mitä on olla Jumalan perheeseen adoptoitu ja mitä on se vakaus ja vapaus (aidot virvoituksen ajat!), jotka se saa aikaan.
Kun sinusta tulee uskova, Adoption Henki on ottanut sinut tämän maailman orpokodista ja siirtänyt sinut turvallisen Jumalan perheen syleileville käsivarsille. Adoptio Jumalan perheeseen tuo mukanaan mahtavia etuoikeuksia, jotka näytttävät jääneen kokonaan huomaamatta monilta tunnustavilta kristityiltä. Jumalan perhe on täydellinen vastakohta eoäonnistuneelle perhe-elämälle. Se antaa vakautta ja turvallisuutta ja rakkautta. Monia nykyään kuunnellessa luulisi kuitenkin, että onkin tultu hullujenhuoneeseen tai kidutuskammioon sen sijaan että oltaisi astuttu Kristuksen seurakunnan upeihin saleihin ja tuoksuaviin puutarhoihin.
Ainoastaan opin rikkauden takaisinsaaminen, itsekurin toteutuminen koko seurakunnassa ja halu alistaa itsensä rakentavalle hermeneutiikalle voi oikaista tämän hulluuden. Herran avulla me voisimme olla osa tuota renessansia.
Alkuperäinen artikkeli: Keys To Heaven: The Solemn Ministry of Binding & Loosing
Alkuun | Päästä meidät pahasta | Parantuminen hänen siipiensä alla | Taikuuden oppipojat1/2 | Taikuuden oppipojat 2/2 | Laittomuuden salaisuus | Evankelisten viehtymys mystiikkaan | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 1/2 | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 2/2 | Uushengellisyys | Epäpyhän hengen kaste | Hengellinen sodankäynti | Sukukiroukset, linnakkeet, sitominen ja päästäminen, demonien ulosajaminen
Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Jay Adams: Kristillisen neuvonnan teologia