Stephen Sizer

DISPENSATIONALISMI

Dispensationalismi on eräs universaalin seurakunnan teologisista järjestelmistä, jolla on erittäin suuri vaikutus maailmassa nykyään. Suurelta osin se on piilossa ja huomaamatonta, mutta kuitenkin se on vaikuttanut huomattavasti fundamentalististen, evankelisten, helluntailaisten ja karismaattisten ajatteluun koskien Israelia jo yli sadanviidenkymmenen vuoden ajan.
John Nelson Darbya pidetään dispensationalismin ja sen ihmelapsen, kristillisen sionismin isänä. Kuitenkin nimenomaan Cyrus I. Scofield ja D.L.Moody olivat ne,jotka toivat Darbyn lahkolaisteologian evankelisen valtavirran piireihin. R.C. Sproul on sitä mieltä, että dispensationalismi on nykyään "...teologinen järjestelmä, joka on mitä todennäköisimmin Amerikan nykyevankelisten piirissä vallalla olevin käsitys".1
Useimmat Amerikan suosituista radiosaarnaajista, kuten esim. Donald Grey Barnhouse, Charles E. Fuller ja M.R. DeHaan olivat dispensationalisteja. Nykyään ovat käytänöllisesti kaikki "TV-evankelistat" kuten esim. John Hagee, Jerry Falwell, Jim Bakker, Paul Crouch, Pat Robertson, Jimmy Swaggart ja Billy Graham myös dispensationalisteja. Muita johtavia dispensationalisteja ovat mm. Charles Ryrie, Dwight Pentecost, John Walvoord, Eric Sauer, Charles Dyer, Tim LaHaye, Grant Jeffrey ja Hal Lindsey. Huomattavia poliitikkoja, jotka kannattavat sitä ovat mm. Jimmie Carter, Ronald Reagan [ja George Bush]. Luultavasti kaikkein mekittävimpiä kristillisiä järjestöjä, jotka kannattavat dispensationalismia, ovat olleet Moody Bible Institute, Dallas Theological Seminary ja International Christian Embassy Jerusalemissa.

DISPENSATIONALISMIN MÄÄRITELMÄ

Perusteksti, johon dispensationalismi perustuu, on 2.Tim. 2:15, jossa apostoli Paavali kehottaa Timoteusta jakelemaan oikein totuuden sanaa. Scofield ottikin tämän raamatunkohdan ensimmäisen kirjansa nimeksi. Hän puolustaa siinä tätä tapaa "jaella" Raamattua tiettyihin armotalouskausiin (dispensations).2 Charles Ryrie väittää dispensationalismin ydinkohtien olevan:

  1. Dispensationalisti pitää Israelia ja seurakuntaa toisistaan erillisinä...
  2. Tämä Israelin ja seurakunnan välinen ero on syntynyt hermeneuttisesta järjestelmästä, jota tavallisesti kutsutaan kirjaimelliseksi tulkintatavaksi...
  3. Kolmas näkemys...koskee Jumalan kaiken pohjalla olevaa tarkoitusta maailmassa...nimittäin Jumalan kirkkautta...Normatiiviselle dispensationalistille soteriologinen eli Jumalan pelastusohjelma ei ole ainoa ohjelma, vaan yksi niistä Jumalan keinoista, joita Hän käyttää itsensä kirkastamisen kokonaisohjelmassa.3

SEITSEMÄN ARMOTALOUSKAUTTA (DISPENSIOTA)

Darbya ja Scofieldiä seuraten dispensationalistit väittävät löytäneensä Raamatusta todisteita seitsemästä erillisestä armotalouskaudesta, joiden aikana ihmiskuntaa on koeteltu erilaisten ilmoitusten suhteen siitä, mikä on Jumalan tahto. Minään armotalouskautena (dispensation) mukaanlukien nykyinen seurakunnan kuudes armotalouskausi ihmiskunta ei ole läpäissyt tuota koetusta. Nämä armotalouskaudet alkoivat luomisesta ja päättyvät eksklusiivisesti juutalaiseen maanpäälliseen valtakuntaan. Charles Ryrie esittää kaikkein selkeimmän hahmottelun dispensationjalismista.4
Näkemyksen kannattajien mukaan nämä armotalouskaudet "antavat meille kirjaimellisesti kronologisen kartan, joka ohjaa meitä" kohti seitsemättä lopullista armotalouskautta, jonka tulosta ilmoittaa Jeesuksen Kristuksen takaisintulo ja koko maailmanhistorian huipentuma.

ISRAELIN JA SEURAKUNNAN VÄLINEN ERO

Dispensationalistit uskovat, että Jumalalla on kaksi erillistä, mutta samanaikaista toimintatapaa, joista toinen tapahtuu seurakunnan ja toinen Israelin kautta edellisen ollessa ikäänkuin välivaihe jälkimmäisessä.6 Tällä tavoin "Israelin, pakanoiden ja seurakunnan välillä" on ja tulee aina olemaan ero. Darby ei ollut ensimmäinen,joka väitti Israelin ja seurakunnan välillä olevan radikaalin eron.
Marcion korosti kristinuskon ja juutalaisuuden radikaalia eroa. Hänen teologiassaan Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin, Israelin ja seurakunnan ja jopa Vanhan Testamentin Jumalan ja Jeesuksen Isän välillä ei ollut jatkuvuutta.8
Kuitenkn vasta Darby väitti ensimmäisenä, että "juutalaisten kansakunta ei tule koskaan liittymään seurakuntaan".9 Scofield kehitti tätä ajatusta edelleen.

Verratessamme sitä, mitä Raamatussa on sanottu Israelista ja seurakunnasta, huomaamme, että mitä tulee alkuperään, kutsuun lupaukseen, palvontaan, käyttäytymisen periaatteisiin ja tulevaan kohtaloon, ne kaikki ovat vastakkaisia.10

Dallas Theological Seminary -pappisseminaarin perustaja ja Scofieldin oppilas Lewis Sperry Chafer työsti edelleen tätä Israelin ja seurakunnan välistä vastakkaisuutta

Dispensationalisti uskoo, että kautta kaikkien aikakausien Jumala on tavoitellut kahta päämäärää: toinen liittyy maahan ja maalliseen kansaan ja maallisiin tavoitteisiin, johon kuuluu juutalaisuus; kun taas tuo toinen päämäärä liittyy taivaaseen ja taivaalliseen kansaan ja taivaallisiin päämääriin, mikä on kristinusko.11

Chaferille "Israel on iankaikkinen kansakunta, iankaikkisen maan perillinen, jossa on iankaikkinen valtakunta, jossa hallitsee Daavid iankaikkiselta valtaistuimelta käsin",12 ts. maan päällä ja erillisenä seurakunnasta, joka on taivaassa.

Armotalouskaudet

Nimiraamatunkohtatehtävättuomiot
viattomuus1.Moos.1:3-3:6puutarhan hoito...kiroukset...
omatunto1.Moos.3:7-8:14tehdä hyvää vedenpaisumus
maallinen hallinto1.Moos.8:15-11:9täyttäkää maa...pakotettu hajaantuminen
patriarkkojen hallinto1.Moos.11:10-2.Moos.18:27luvatussa maassa pysyminenorjuus Egyptissä
Mooseksen laki2.Moos.19:1-Joh.14:30pitää lakipakkosiirtolaisuus
armoAp.t.2:1-Ilm.19:21uskoa Kristukseenkuolema
tuhatvuotinen valtakuntaIlm.20:1-15uskominen ja totteleminenkuolema

KIRJAIMELLINEN HERMENEUTIIKKA

Dispensationalismi perustuu sellaiseen hermeneuttiseen periaatteeseen, että Raamattua on aina tulkittava kirjaimellisesti. Darbyn lähestymistapa voidaan tiivistää yhteen lauseeseen, jossa hän myöntää: "Lainaan mieluummin monia raamatunkohtia kuin laajennan niitä".13 Scofield, joka popularisoi ja syntetisoi Darbyn teologian, selittää edelleen,

"Profetiasta ei ole olemassa yhtä ainoatakaan "hengellistä" tai kuvaannollista täyttymystä...Jerusalem pysyy aina Jerusalemina, Israel on aina Israel, Siion on aina Siion...Profetioita ei saa koskaan hengellistää, sen sijaan ne on aina tulkittava kirjaimellisesti."14

Ryrie väittää samaan tapaan,

"Varmastikaan kirjaimellinen/historiallinen/kieliopillinen tulkintatapa ei ole dispensationalistien yksityisomaisuutta eikä ainoastaan heidän käytäntönsä, mutta sen sijaan sen johdonmukainen käyttö kaikilla raamatuntulkinnan alueilla on."15

Dwight Pentecost, eräs toinen entinen Dallasin tiedekunnan jäsen, tiivistää kirjaimellisen dispensationaalisen hermeneutiikan loogisen päättelyn.

"Raamattu on käsittämätöntä, ennenkuin kykenee erottamaan selvästi toisistaan Jumalan ohjelman hänen maallisen Israelin kansansa ja seurakunnan osalta."16

Ernest Sandeen tekee sen huomion, että dispensationalismilla on "jäädytetty raamatullinen teksti, jossa jokaista sanaa tukee yhtä painava Jumalan auktoriteetti".17
Tähän tulkintaperiaatteeseen perustuen dispensationalistit ovat sitä mieltä, että Aabrahamille ja hänen kauttaan juutalaisille annetut lupaukset, vaikka ne onkin siirretty tämän nykyisen seurakunnan aikakauden aikana myöhemmäksi, ovat kuitenkin ikuisia ja ehdottomia ja odottavat sen tähden tulevaa toteutumistaan, koska ne eivät ole koskaan toteutuneet kirjaimellisesti. Niinpä esimerkiksi dispensationalistien normatiivinen uskonkappale on, että Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen luvatun maan rajat Niililtä Eufrates-virtaan tullaan pystyttämään kirjaimellisesti ja että Jeesus Kristus palaa takaisin kirjaimelliseen ja teokraattiseen juutalaiseen valtakuntaan, jonka keskipisteenä on Jerusalemiin jälleen rakennettu temppeli. Tällaisessa suunnitelmassa maanpäällinen seurakunta on siirretty ikäänkuin suluissa olevan ilmiön asemaan18, "B-suunnitelmaksi"19 ja "...jonkinlaiseksi alaviitteeksi tai sivujuoneksi vastakohtana Jumalan päämissiolle, joka on etnisen, kansallisen Israelin pelastaminen".20

APOKALYPTINEN ESKATOLOGIA

Dispensationalistien tulkintamalli Raamatun profetioista on vakaumus, että ahdistuksen aika ja seurakunnan salainen ylöstempaus ovat pian odotettavissa, samoin juutalaisten temppelin jälleenrakentaminen joko Kalliomoskeijan sijalle tai sen vierelle. Se on merkkinä Herran takaisintulosta pystyttämään jälleen valtakunta Israelille keskuspaikkanaan Jerusalem. Tätä olennaisen tärkeää tapahtumaa pidetään myös Harmagedonin sodan laukaisijana. Tuossa sodassa tulee suurin osa maan väestöstä ja suuri osa juutalaisia kärsimään ja kuolemaan.21

Koska monet evankeliset dispensationalistit ovat vakuuttuneita siitä, että ydinasein käytävä Harmagedon on väistämätön tapahtuma Jumalan suunnitelmien mukaisesti, he ovat omistautuneet Israelin puolustamiseen myöntäen itse, että se johtaa suoraan holokaustiin, joka on paljon hurjempi ja laajempi kuin mikään tuho, joka olisi saattanut muhia Adolf Hitlerin mielessä.22
On selvää, että tällaisilla näkemyksillä, olkoot sitten sellaisten teologisten oppilaitosten kuin Dallas Theological Seminary -pappisseminaarin ja Moody Bible Institute -raamattuopiston tai sellaisten juutalaisten fanaatikkojen kuin Baruch BenYosefin ja Temple Mount Yeshivan23 kehittämiä, on seurauksia, jotka voivat olla ainoastaan tuhoisia, varsinkin koska dispensationalisteilla on huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa, jonka avulla he yrittävät tulevaisuutta koskevan apokalyptisen näkemyksensä toteuttamista. Tuo dispensationalistinen näkemys syntyi vuonna 1828, kun Darby kirjoitti ensimmäisen traktaattinsa valtavirtaseurakunnassa vallitsevaa optimismia vastaan.24

DISPENSATIONALISMIN ISÄ JOHN NELSON DARBY

Darbya pidetään aivan oikeutetusti ensimmäisenä, joka esitti dispensationalismin erityisenä teologisena järjestelmänä, vaikka William Kellyllä ja Edward Irvingilla olikin tärkeä osa premillenialististen spekulaatioiden uudessa käyttöönotossa, joista Darbyn dispensationalismi sitten kehittyi.25 Darby ei ollut ensimmäinen, joka löysi Raamatun historiasta armotalouskausia eikä hänen omaa järjestelmäänsä hyväksytty yleisesti edes Veljien keskuudessa.
Charles Ryrie yrittää, vaikkakin siinä onnistumatta, osoittaa, että Darbyn näkemykset olivat latentteina ranskalaisen mystikon Pierre Poiretin (1646-1719); amillenialistisen kalvinistin John Edwardsin (1639-1716) ja Isaac Wattsin (1674-1748) kirjoituksissa.26 Hän myöntää kuitenkin, että nimenomaan Darby systematisoi ja popularisoi dispensationalismin aatteen.27
Darby oli karismaattinen hahmo, hallitseva persoona, vaikuttava puhuja ja omien dispensationalististen uskomuksiensa kiihkeä lähetyssaarnaaja. Hän perusti henkilökohtaisesti Veljien seurakuntia Saksaan, Sveitsiin, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin, jotka puolestaan lähettivät lähetyssaarnaajia Afrikkaan, Länsi-Intiaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Hänen kuolemaansa mennessä vuonna 1885 oli perustettu noin 1500 separatistista Veljien seurakuntaa eri puolille maailmaa.
Darby kirjoitti elinaikanaan enemmän virsiä kuin Wesleyn veljekset, matkusti kauemmas kuin apostoli Paavali ja oli kreikan- ja hepreankielten tuntija. Hänen kirjoituksensa täyttivät 40 kirjaa...Jos Brightman oli kristillisen sionismin isä, silloin Darby oli sen suurin apostoli ja lähetyssaarnaaja...28
Dispensationalisti ja chicagolaisen Moody Memorial Church -seurakunnan entinen pastori väitti, että Darby oli löytänyt uudelleen apostolisen opetuksen, joka oli seurakunnalta kadonnut,

"Ennenkuin ainutlaatuinen entinen pappismies Hra J.N. Darby toi sen jälleen esille kirjoituksissaan ja saarnoissaan ja opetuksissaan viime vuosisadan alkupuolella, sitä on tuskin löydettävissä yhdestä ainoastakaan kirjasta ai saarnasta koko 1600 vuoden ajalta."29



Darbyn armotalouskaudet31Ryrien versio Darbyn järjestelmästä32Scofieldin armotalouskaudet33
1. paratiisimainen tila1. viattomuus (1.Moos.1:28)
1. Nooa (hallinto)2. Nooaomatunto (1.Moos.3:23)
3. AabrahamIhmisten harjoittama hallinto (1.Moos.8:20)
2. Mooses (laki)
3. Aaron (pappeus)
4. kuninkaallinen (Manasse)
4. Israel lain alaisena
pappeuden alaisena
kuningasten alaisena
4. Lupaus (1.Moos.12:1)

5.Laki (2.Moos.19:8)
5. henki (pakanat)5.pakanat6. armo (Joh.1:17)
6. henki
7. tuhatvuotinen valtakunta7. valtakunta (Ef.1:10)


Selkein ilmaus Darbyn ajattelusta löytyy teoksesta 'The Apostasy of the Successive Dispensations'. Tässä teoksessa on merkittävää se, että Darbyn käsitykset ovat epämääräisiä ja vasta alkuvaiheessa verrattuina Scofieldin ja Ryrien myöhempiin yrityksiin saada systematisoitua edes seitsemää erillistä armotalouskautta. Ryrien tulkinta Darbyn armotalouskausista on selvästikin ristiriidassa Darbyn omien kirjoitusten kanssa, mutta käy paremmin yksiin Scofieldin kanssa. Ryrien väite, että Darbyn järjestelmä "ei ole aina helposti löydettävissä hänen kirjoituksistaan"30 on liian lievä ilmaisu. Ryrie näyttää lisänneen Darbyn kirjoituksiin omia tulkintojaan, jotka sopivat hänen omiin tarkoituksiinsa. On mahdollista rekonstruoida Darbyn omista kirjoituksista hänen dispensationalistinen kronologiansa ja verrata sitä Ryrien tulkintaan, yhdessä Scofieldin vuoden 1909 version kanssa, joka on puolestaan ristiriidassa seuraavan, Schuylerin englanniksi vuonna 1967 laatiman version kanssa.
Darby puolusti dispensationalistista tulkintaansa kahdella perusteella. Ensiksikin hän väitti, etteivät muut olleet tutkineet Raamattua oikealla tavalla. [alaviitteet 31-33 koskevat yllä olevaa taulukkoa]

"Liitto on yleinen sana suurella kristillisten professoreiden luokalla...mutta mitä tulee sen kehitykseen ja yksityiskohtiin niiden periaatteiden osalta, joita ei ole tuotu julki, mielestäni on syntynyt paljon epäselvyyttä vain siitä syystä, ettei ole yksinkertaisesti kiinnitetty huomiota Raamattuun."34

Toiseksi Darby uskoi, että Herra oli ilmoittanut sen hänelle henkilökohtaisesti.

"Jos minun olisi pakko ottaa vastaan kaikki, mitä milleniaristit ovat sanoneet, hylkäisin koko järjestelmän omasta puolestani, mutta heidän käsityksensä ja lausuntonsa eivät paina höyhenenkään vertaa silmissäni. Mutta se ei estä minua tutkimasta saman hengen opetuksessa...mitä Jumala on loppumattomassa armossaan minulle paljastanut koskien sitä, mitä Hän on suunnitellut seurakunnan varalle.35

Jopa Roy Coad muilta osin Veljien liikkeelle myötämielisessä liikkeen historiassaan myöntää, että "Perinteisen ilmestyskirjakäsityksen tilalle otettiin uusi käsitys".36 James Barr ei ole niinkään armollinen dispensationalismia vastustaessaan, "...J.N. Darbyn itse keksimä...keitetty kokoon täysin kaiken kristillisen perinteen vastaisesti..."37
Darbyn voimakas ja usein toistuva näkyvän seurakunnan tuomitseminen luopumukseksi on selvästikin vaikuttanut hänen kehittyvään uskomukseensa, että seurakunnan aika on ainoastaan "sulkumerkkien sisällä oleva" vaihe lopun aikana. Darby piti seurakuntaa yksinkertaisesti vain yhtenä armotalouskautena, joka oli epäonnistunut ja joka oli Jumalan tuomion alla. Samoin kuin Israel lopetettiin, tultaisiin seurakuntakin lopettamaan. Samoin kuin vain pieni jäännös Isaelista on pelastettu, samoin tulisi vain pieni jäännös seurakunnastakin pelastumaan. Tuo seurakunnan raunioista pelastunut jäännös oli luonnollisesti hänen omat seuraajansa.
Darby väitti, että nämä seitsemän armotalouskautta olivat ehdottomia ja progressiivisia ja hän spekuloi, että seurakunnan sijalle tulisi pian maanpäällinen uudelleen henkiin herätetty kansallinen Israel.

"Seurakunta on yrittänyt asettua tänne, mutta sillä ei ole mitään sijaa maan päällä...[Vaikka] se onkin mitä rakentavin välivaihe, sillä ei ole mitään varsinaista osaa Jumalan maallisissa suunnitelmissa, vaan se on ainoastaan keskeytys niissä antaen heille (juutalaisille) täydemmän luonteen ja merkityksen."38

Darbyn mielestä Jumalan ja Aabrahamin välinen liittosuhde oli ikuisesti sitova, ja että Israelin kansalle annetut lupaukset ovat edelleen täyttämättä ja saavat täyttymyksensä vasta Jeesuksen Kristuksen hallitessa maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Darby ennusti juutalaisten pian lähestyvästä paluusta Palestiinaan,

"Ensimmäinen asia, jonka Herra tulee tekemään, on Hänen maansa (juutalaisille kuuluvan maan) puhdistaminen tyroslaisista, filistealaisista, siidonilaisista; Edomista ja Mooabista ja Ammonista—kaikista pahoista, aina Niililtä Eufrates-virralle. Se tapahtuu Kristuksen voimalla Hänen kansansa hyväksi, joka on jälleen palautettu maahansa Hänen hyvyytensä ansiosta. Tuo kansa pääsee turvaan siihen maahan ja sitten kerätään yhteen kaikki ne, jotka ovat jäljellä heistä pakanakansojen seassa."39

Darby oli yhtä torjuva juutalaisten kuin arabienkin suhteen. Hän opetti, että Jumala "puhdistaisi" arabit aina Niililtä Eufratekselle ja antaisi sen kaiken juutalaisille, mutta uskoi myös, että suurin osa juutalaisista tulisi liittymään aikanaan Antikristuksen puolelle.

"Neljännen kuningaskunnan hallinto tulee yhä olemaan olemassa, mutta Antikristuksen vaikutuksen alaisena ja hänen johtamanaan; ja juutalaiset liittyvät häneen kapinallisesti käydäkseen sotaa karitsaa vastaan...Sitten Saatana ilmestyy yhdistämään juutalaiset tämän luopuneen ruhtinaan kanssa sotimaan taivasta vastaan...vain jäännös juutalaisista pelastetaan ja Antikristus tuhotaan."40

Clarence Bass tiivistää Darbyn kehittyvän teologisen kannan uudenlaisen luonteen.

"Ei ole niin, etteivätkö raamatunselittäjät olisi ennen tätä aikaa nähneet Jumalan ja Israelin välistä liittoa tai Israelin tulevaa suhdetta tuhatvuotisen valtakunnan hallintoon, vaan he ovat aina pitäneet seurakuntaa sen Jumalan yksinkertaisen pelastussuunnitelman jatkumona, joka alkoi Israelista. Dispensationalismin naurettava väite on, että Israelin ja seurakunnan välillä on selkeä juopa, ja uskomus, jonka mukaan Aabrahamin kanssa solmittu liitto saa täyttymyksensä ilman ehtoja. Nämä väitteet asettavat dispensationalismin seurakunnan historiallisen uskon ulkopuolelle."41

Darbyn samoin kuin Edward Irvingin dispensationalistiset käsitykset olisivat luultavasti jääneet lahkolaisten Veljien seurakuntien eksoottisiin varastoihin ilman sellaisten henkilöiden kuin William Blackstonen, D.L. Moodyn ja ennenkaikkea Cyrus I. Scofieldin energisiä ponnisteluja. He esittivät ne laajemmalle yleisölle Amerikassa ja englanninkielisessä maailmassa Scofieldin Reference Bible -raamattulaitosten avulla.

SCOFIELD REFERENCE BIBLE -SELITTÄVIEN RAAMATTULAITOSTEN LAATIJA CYRUS I SCOFIELD

Oxford Univesity Press -kustantamon Scofield Reference Bible -selittävän raamattulaitoksen julkaiseminen vuonna 1909 oli eräänlainen kirjallinen kaappaus, koska nyt oli ensi kertaa lisätty dispensationalistisia selityksiä Raamatun tekstiin. Vaikka tällainen systemaattinen kronologia olikin suurelta osin tuntematonta ennen Darbya ja Scofieldiä, omaksuivat Amerikan evankeliset ja fundamentalistit Scofieldin Reference Bible -Raamatun, niin että siitä tuli eniten käytetty Raamattu noissa piireissä kuudenkymmenen vuoden ajaksi.42
Vuoteen 1945 mennessä niitä oli julkaistu yli 2 miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa. Vuosien 1967 ja 1979 välillä myytiin vielä 1 miljoona kappaletta.43 Jotta Scofieldin teos olisi helpommin saatavilla julkaistiin uusi painos vuonna 1984, joka perustui NIV-raamatunkäännökseen ja sen jälkeen julkaistiin elektroninen CD-rom versio.
Scofieldin selitykset perustuivat vankasti Darbyn kirjoituksiin. Gerstner huomauttaakin, että Scofieldin ja Darbyn samankaltaisuus on "syvää ja systemaattista".44 On kuitenkin merkittävää, ettei Scofield mainitse Reference Bible -Raamattunsa esipuheessa tai muissa selityksissään Darbyn osuutta.
Scofield Reference Bible -Raamatun esipuheessa hän väittää, että se on "merkittävä tulos nykyaikaisesta, profeettoja koskevasta tutkimuksesta, jonka avulla on seurakunnalle annettu takaisin...selkeä, johdonmukainen ja harmoninen tulkinta [Raamatun] profeetallisista kohdista..." Scofield määritteli armotalouskautensa ajanjaksoiksi, "...joiden aikana ihmistä koetellaan hänen kuuliaisuutensa suhteen tietyille Jumalan tahdon ilmoituksille..."45
Nuo armotalouskaudet ovat erilaisia ja tuovat esiin Jumalan majesteettisen, progressiivisen järjestyksen siinä, mitä Hän on suunnitellut ihmiskunnan osalle, sen "enenevän tarkoituksen", joka läpäisee kaiken ja yhdistää kaikki eri aikakaudet aina ihmiskunnan alusta sen loppuun iankaikkisuudessa. Augustinus on sanonut: "Erota toinen toisistaan eri aikakaudet ja niin löytyy Raamatun sisäinen harmonia".46
On hyvin epätodennäköistä, että Augustinus olisi ymmärtänyt "aikakaudet" Scofieldin armotalouskausina. Scofield uskoi kuitenkin, että hänen seitsemän armotalouskauttaan löytyvät itsestään selvästi ja luonnostaan Raamatusta,

"...tässä paljastumisen asteittaisuudessa on kaunis järjestelmä. Menneisyyden nähdään jakautuvan ajanjaksoihin, joita luonnehtivat erilaiset rajoitukset ja jotka erottuvat toisistaan erilaisten niille ominaisten erityispiirteiden perusteella. Näin voidaan ymmärtää, että Raamatussa on olemassa oppi aikakausista eli dispensatioista (armotalouskausista)." 47

Scofieldin pikkutarkka pitäytyminen näihin armotalouskausiin pakotti hänet tekemään tiettyjä uusia olettamuksia taatakseen käsitystensä johdonmukaisuuden. Niinpä Scofield esimerkiksi kuvatessaan siirtymistä hänen neljännestä, lupauksen armotalouskaudestaan viidenteen, lain armotalouskauteensa, väittää, että

"Aabrahamin jälkeläisten oli ainoastaan pysyttävä omassa maassaan periäkseen siunauksen...Lupauksen armotalouskausi päättyi, kun Israel hyväksyi lain nopeasti (2.Moos.19:8). Armo oli valmistanut vapauttajan (Mooseksen), valmistanut uhrin syyllisille ja vapauttanut heidät Jumalan voimalla orjuudesta (2.Moos.19:4); mutta Siinailla he vaihtoivat armon lakiin."48

Samoin Scofield luo keinotekoisesti esipuheessaan voimakkaita eroja ennen ja jälkeen Golgatan, mikä johtaa hänet väittämään, että

"Jeesuksen tehtävä oli suunnattu ensisijaisesti juutalaisille...Vuorisaarna on lakia, ei armoa...armoa koskevat opit on etsittävä Paavalin epistoloista, ei evankeliumeista."49

On outoa, että Scofield on piittaamatta siitä ainoasta erosta, joka on itsestään selvä Vanhan ja Uuden liiton välillä. Markuksen 1:1 toteaa kategorisesti "Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan, evankeliumin alku" ja Matteuksen 11:13 ilmoittaa meille lisäksi: "Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti". Kuitenkin Scofield sijoittaa Jeesuksen elämän ja toiminnan lain armotalouskauteen kuuluvaksi yhdessä Johannes Kastajan ja Vanhan Testamentin profeettojen kanssa väittäen, että kuudes, armon armotalouskausi "alkaa vasta Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta."50
Scofieldin mielestä Isä meidän -rukousta ja varsinkin sen pyyntöä "Anna meille anteeksi meidän velkamme, niinkuin mekin annamme anteeksi velallisillemme" (Matt.6:12) ei voida soveltaa seurakuntaan, koska se on "lain aluetta".51 Hän ehdotti jopa tekoihin perustuvan pelastuksen mahdollisuutta

"Armotalouskautena alkaa armo Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta (Room.3:24-26; 4:24-25). Tässä ei koetinkivenä enää olekaan tottelevaisuus laille pelastuksen ehtona, vaan joko Kristuksen vastaanottaminen tai hylkääminen...Armon aikakauden ennustettu päätös ihmistä koeteltaessa on tunnustavan seurakunnan luopumus..."52

Scofield uskoi, että evankeliumit oli tarkoitettu varsinaisesti juutalaisille ja siksi ne eivät koskeneet seurakuntaa. Efesolaiskirjeen 3. luvun selityksessään hän väittää: "Ainoastaan Paavalin kirjoituksista me löydämme seurakunnan opin, aseman, vaelluksen ja kohtalon".53 Samoin Israelin ja seurakunnan välistä eroa korostaessaan Scofield väitti, että Israel on Jumalan maanpäällinen vaimo ja seurakunta on Kristuksen taivaallinen morsian.

(Kts. jakeet 16-23)"Näiden jakeiden selvä opetus on, että Israel on Jehovan vaimo, jota Hän ei nyt tunnusta omakseen, mutta joka aikanaan palautetaan ennalleen. Tätä suhdetta ei saa sekoittaa seurakunnan ja Kristuksen väliseen suhteeseen (Joh.3:29). Kolmiyhteisen jumaluuden salaisuudessa ovat molemmat totta. U.T. puhuu seurakunnasta neitsyenä, joka on yhden aviomiehen vaimo (2.Kor.11:1,2); jota ei koskaan voitaisi sanoa avionrikkojavaimosta, joka on palautettu ennalleen armosta. Siten Israel tulee olemaan ennalleen palautettu ja anteeksiannettu Jehovan vaimo, seurakunta Karitsan neitsytvaimo (Joh.3:29; Ilm.19:6-8); Israel Jehovan maallinen vaimo (Hoos.2,23); seurakunta Karitsan taivaallinen morsian (Ilm.19:7)."54

Scofield oli monissa suhteissa koko ajan kasvavan Pohjois-Amerikan profeetallisen ja millennialistisen fundamentalistisen liikkeen edustaja ja samalla myös sen keskushenkilö. Liikkeeseen vaikutti vahvasti Plymouthin veljet. Scofieldin myöhemmin popularisoimat käsitykset muotoutuivat Raamattu- ja profeetallisten konferenssien kautta, joita pidettiin eri puolilla Pohjois-Amerikkaa alkaen vuodesta 1868. Ne noudattivat Darbyn ja Irvingin vakiinnuttamaa, 1830-luvun Alburyssä ja Powerscourtissa syntynyttä mallia.
Sekä "Raamatun lukemisten" malli että konferenssien aihepiirit antavat voimakkaasti sen vaikutelman, että kokoukset olivat J.N. Darbyn Yhdysvaltain matkojen ja Plymouthin veljien vaikutuksen tulosta.55

Eräs vuoden 1878 Niagaran konferenssin omaksuma päätös todistaa selvästi Darbyn dispensationalismin vaikutuksesta.

"Me uskomme, että maailmaa ei saada käännytetyksi nykyisen dispensaation aikana, vaan se kypsyy nopeasti tuomiota varten, samalla kun tunnustavassa kristikunnassa on hirvittävää luopumusta; ja niin Herra Jeesus tulee henkilökohtaisesti aloittamaan tuhatvuotisen valtakunnan aikakauden, kun Israel palautetaan omaan maahansa ja maa tulee olemaan täynnä Herran tuntemusta; ja tämä Jeesuksen henkilökohtainen tulemus ja tuhatvuotinen valtakunta ovat se siunattu toivo, joka on asetettu eteemme, johon meidän tulisi jatkuvasti suunnata katseemme.

Entinen dispensationalisti William E. Cox ja myöhemmin scofieldismin arvostelija esittää tämän hänen jatkuvan vaikutuksensa ylistyksen.

"Monet ovat opetelleet ulkoa Scofieldin alaviitteitä ja hänen systemaattisia hermeneuttisia rakennelmiaan pitäen niitä yhtä uskonnollisina kuin Raamatun jakeita. Ei ole ollenkaan harvinaista kuulla uskovaisten sanelevan ulkomuistista näitä alaviitteitä alkaen sanomalla 'Raamatussa sanotaan...' Moni pastori on menettänyt kaiken vaikutusvaltansa seurakuntansa jäseniin ja saanyt liberaalin leiman pelkästään siksi, ettei ole pystynyt muistamaan kaikkia tri Scofieldin alaviitteitä. Monet pastorit käyttävät Scofieldin opetuksia testatakseen jonkun oikeaoppisuutta!57

Systemaattisen Dallas Theological Seminaryn teologian professori Craig Blaising myöntää, että

"Scofield Reference Biblesta tuli fundamentalistien Raamattu ja sen sisältämien selitysten teologia sai lähes uskontunnustuksen statuksen monissa raamattukouluissa, laitoksissa ja seminaareissa, jotka oli perustettu tämän vuosisadan alkuvuosikymmeninä."58

Scofield aloitti vuonna 1890 Comprehensive Bible Correspondence Course -kirjekurssin, jonka kautta kymmenenilletuhansille opiskelijoille kaikkialla maailmassa opetettiin hänen dispensationalismiaan, johon kuului mm. seurakunnan epäonnistuminen ja tuleva Israel. Scofield johti kurssia aina vuoteen 1914, jolloin Moody Bible Institute jatkoi kurssin pitämistä. Scofieldin ollessa pastorina Dallasissa 1890-luvulla hän toimi myös Southwestern School of the Bible -raamattukoulun rehtorina. Se oli erään hänen toisen oppilaansa Lewis Sperry Chaferin vuonna 1924 perustaman Dallas Theological Seminaryn edeltäjä. Chaferistä tuli luultavasti kaikkein vaikutusvaltaisin kannattaja.
Chaferillä on Amerikan dispensationalismin historiassa kaksinkertainen merkitys. Ensiksikin hän perusti ja johti dispensationalismin kaikkein oppineinta laitosta sen tärkeimmässä kehitysvaiheessa. Toiseksi hän laati dispensationalismin ensimmäisen ja arvostetuimman systemaattisen teologian. Tuo massiivinen kahdeksanosainen teos on täydellinen esitys Scofieldin dispensationaalisesta ajattelusta, jossa viitataan koko ajan Raamatun kohtiin ja tietoihin, joihin se väittää perustuvansa. Sen vaikutus näyttää olleen suuri kaikkiin dispensationalismin opettajiin aina sen julkaisemisesta asti, vaikka sen vaikutus onkin nykyään vähenemässä. Kaikki Chaferin työ ja ura oli avoimesti ja selvästi sofieldiläisen perinteen mukaista. Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa loppuun saakka uskollisena opettajalleen Chafer totesi suurimmasta akateemisesta hankkeestaan, "On tunnettua, että Dallas Theological Seminary käyttää, suosittelee ja puolustaa Scofieldin Raamattua". Dispensationalismin oikeaoppinen pääsuuntaus on selkeä ja katkeamaton aina Darbysta Scofieldiin ja edelleen Chaferiin ja Dallasiin.59
Siksi ei ehkä olekaan hämmästyttävää, että Chicagon Moody Bible Institute ja Dallasin Theological Seminary ovat olleet siitä alkaen Scofieldin dispensationalististen näkemysten ja varsinkin kristillisen sionismin eturivin puolustajia.

APOKALYPTISEN DISPENSATIONALISTISEN SIONISMIN ISÄ HAL LINDSEY

Hal Lindsey on eittämättä aikamme kaikkein vaikutusvaltaisin dispensationalisti. Lindseytä, joka myös on Dallasin kasvatteja on kuvattu Time-lehdessä "tämän sukupolven Jeremiaksi" ja New York Timesissa "vuosikymmenen parhaimmin myyväksi kirjailijaksi".60 Hänen viimeisin kustantajansa kuvaa häntä "nykyajan Raamatun profetialiikkeen isäksi"61 ja "maailman parhaiten tunnetuksi profetiaopettajaksi".62 20 kirjaa kirjoittaneen Lindseyn kuuluisinta kirjaa nimeltä Maa, entinen suuri planeetta on kuvattu New York Timesissa "vuosikymmenen tietokirjojen #1 bestselleriksi", josta on otettu yli 108 painosta ja jota on myyty yli 18 milojoonaa englanninkielelistä kappaletta ja lisäksi 18-20 miljoonaa 54 eri kielelle käännettyä kappaletta.63
Lindseyn suosio saattaa johtua yhtä aikaa monista eri tekijöistä, joita ovat mm. helposti luettavuus, sanomalehtimäinen kirjoitustyyli [kiitos kirjojen toisen kirjoittajan, CC Carlsonin], hänen mielikuvituksellinen, joskin dogmaattinen sinnikkyytensä uskossaan, että nykyajan geopoliittiset tapahtumat ovat Raamatun profetioiden toteutumista ja ennen kaikkea hänen kategoriset väitteensä, että maailman loppu on ovella. Lindseyn kirjoituksille on ominaista, että samoin kuin J.N. Darby ja C.I. Scofield, hänkin väittää varmasti, että hänen Raamatun tulkintansa osoittavat, mitä tulevaisuudessa tapahtuu:

"Melkein ennenkuin edes pääsen loppuun selittäessäni jotain trendiä nykyään—se on jo tapahtunut tosiasia."64

"Tämä kirja kuvaa yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin kuin mikään muu kirja, mitä tulee tapahtumaan ihmiskunnalle ja Maalle, ei tuhat vuotta tästä eteenpäin, vaan meidän omana elinaikanamme—todellakin juuri tämän sukupolven aikana."65

"Tässä mukaansatempaavassa tietokirjassa nykyajan Raamatun profetian isä avaa "apokalyptisen koodin" ja tulkitsee kauan kätkössä olleita sanomia ihmisen tulevaisuudesta ja maan kohtalosta."66

"Hal tulee olemaan oppaanne hyytävällä matkalla halki maailman tulevien taistelukenttien, kun suuri ahdistuksen aika, josta Vanhan ja Uuden Testamentin profeetat ovat ennustaneet jo yli 2000 vuotta sitten, alkaa tapahtua. Tulet tapaamaan maailman johtajia, jotka saattavat ihmiskunnan suorastaan sukupuuton partaalle ja pääset tutkimaan nykyisen maailmantilanteen syitä—mitä se kaikki tarkoittaa, mitä pian tapahtuu ja miten kaikki sitten päättyy."67

Lindsey väittää, kuten Darbykin, tulkintojensa olevan suoraan Jumalalta saatuja.

"Uskon, että Jumalan Henki antoi minulle erityisen näkemyksen, ei ainoastaan siitä, miten Johannes kuvasi, mitä hän oli todella kokenut, vaan myös miten tämä koko ilmiö laati nuo profetiat koodeiksi, joita ei voida täysin ymmärtää ennenkuin vasta, kun niiden toteutuminen on lähellä...Rukoilin saavani vahvistuksen apokalyptiselle kooditeorialleni..."68

Lindsey saattaa olla niin suosittu myös siitä syystä, että hänellä on tapana korjata ennustuksiaan sitä mukaa kuin maailmantapahtumat muuttuvat. Ellei vertaile huolella hänen eri kirjojaan ei välttämättä huomaa, että 'Tule, Herra Jeesus' (1994) on korjattu versio teoksesta 'Maa, entinen suuri planeetta' (1970); 'Apocalypse Code' (1997) on korjattu versio teoksesta 'There's a New World Coming' (1973); ja 'Planet Earth 2000 A.D. (1994 & 1996) ovat molemmat korjattuja versioita teoksesta 'The 1980's Countdown to Armageddon' (1980). Planet Earth: The Final Chapter (1998) on viimeisin, mutta luultavasti ei viimeinen 'maaplaneetta'-sarjassa.
Hyvä esimerkki Lindseyn proftioiden korjailusta koskee Yhdysvaltoja. Kirjassaan 'Planet Earth 2000 A.D.' (1994) Lindsey kiinnittää erityistä huomiota erääseen profetiaan, joka sisältyi kirjaan 'Maa, entinen suuri planeetta' (1970) todisteena profetioidensa paikkansapitävyydestä. Allaoleva vertailu osoittaa kuitenkin, että hän on korjaillut pois ennustuksensa kommunistien vallankumouksesta, jota kuitenkaan ei tapahtunut.

Vanhempi versio:

Yhdysvallat ei tule pysymään nykyisessä asemassaan maailman johtavana länsimaana; taloudellisesti tulee tulevana johtajana olemaan Länsi-Eurooppa. Opiskelijoiden kapinoinnin ja kommunistisen kumouksen aiheuttama sisäinen poliittinen kaaos alkavat rappeuttaa kansakunnan taloutta. Kansalaisten ja johtajien eettisten periaatteiden puute tulee heikentämään lakia ja järjestystä siinä määrin, että tuloksena on anarkia. Yhdysvaltain sotilaallinen kapasiteetti, vaikka se tällä hetkellä onkin maailman vahvin, on jo mekityksetön, koska kenelläkään ei ole rohkeutta käyttää sitä päättäväisesti. Kun talous romahtaa, samoin käy myös asevoimien. [myös 72]

2. versio:

"Yhdysvallat ei tule pysymään nykyisessä asemassaan maailman johtavana länsimaana", kirjoitin kirjassa 'Maa, entinen suuri planeetta'. 'Kansalaisten ja ja johtajien eettisten periaatteiden puute tulee heikentämään lakia ja järjestystä siinä määrin, että tuloksena on anarkia. Yhdysvaltain sotilaallinen kapasiteetti, vaikka se tällä hetkellä onkin maailman vahvin, on jo merkityksetön, koska kenelläkään ei ole rohkeutta käyttää sitä päättäväisesti. Kun talous romahtaa, samoin käy myös asevoimien." Muistakaa, hyvät ihmiset, että nämä sanat on kirjoitettu vuonna 1969, ei 1990-luvulla! [myös sup>73]

Lindseyn omalaatuinen tapa tulkita historiaa, jota värittää valittujen raamatunkohtien mielikuvituksellinen tulkinta, on dogmaattista, dualistista ja mitä spekuloivinta. Lindseyn kirjojen nimet osoittavat yhä liioittelevampaa ja lähes patologista apokalyptisen , kuoleman ja kärsimyksen korostamista.69 Jokaisessa kirjassaan Lindsey väittää, että Raamatun profetiat toteutuvat tämän sukupolven aikana, niinkuin ei koskaan aikaisemmin ja ovat merkkinä siitä, että maailman tuho on käsillä välittömästi.

Me olemme se sukupolvi, josta profeetat puhuivat. Me olemme saaneet todistaa Raamatun profetioiden toteutumista. Israelin syntymistä. Amerikan voiman ja moraalin rappiota. Neuvostoliiton ja Kiinan mahdin nousua. Lähi-idän sodan uhkaa. Maanjäristysten, tulivuorenpurkausten, nälänhädän ja kuivuuden lisääntymistä. Raamattu ennustaa niistä merkeistä, jotka edeltävät Harmagedonia...Me olemme se sukupolvi, joka saa nähdä lopun ajat...ja Jeesuksen paluun.70

Lindseyn toiseksi viimeisen kirjan 'The Final Battle' (suomeksi: Tule, Herra Jeesus) kansilehdellä on teksti:

"Missään kirjassa ei ole koskaan ollut yhtä täydellistä ja yksityiskohtaista kuvausta niistä tapahtumista, jotka johtavat Harmagedoniin."71

Lindsey väittää, että maailma rappeutuu ja että pahan voimat ilmenevät jumalattomana kommunismina ja sotaisana islamina, jotka ovat Israelin todelliset viholliset. Hän kuvaa yksityiskohtaisesti niitä tapahtumia, jotka johtavat Megiddossa tapahtuvaan suureen taisteluun valtavien Venäjän, Kiinan ja Afrikan armeijoiden ja Israelin välillä niiden yrittäessä tuhota Israelia, mutta epäonnistuen siinä. Hän tarjoaa kuvitettuja suunnitelmia, jotka osoittavat armeijoiden ja merivoimien saattueiden tulevia liikkeitä, jotka johtavat Harmagedonin taisteluun.72 Nämä vain nopeuttavat Jeesuksen Kristuksen paluuta juutalaisten kuninkaaksi, joka tulee hallitsemaan kansakuntia jälleenrakennetusta juutalaisesta temppelistä käsin, joka on Jerusalemissa.73

"Esteitä tai ei, varmaa on, että temppeli rakennetaan uudelleen. Profetia vaatii sitä...Juutalaisten kansakunnan uudestisynnyttyä Palestiinassa, muinainen Jerusalem on jälleen kokonaan juutalaisten hallinnassa ensi kertaa 2600 vuoteen ja puheet suuren temppelin jälleenrakentaamisesta, joka on kaikkein tärkein merkki Jeesuksen Kristuksen pian tapahtuvasta takaisintulosta meidän eteemme...Se on kuin palapelin tärkein pala olisi löytynyt...Kaikille niille, jotka luottavat Jeesukseen Kristukseen, se on sähköisen jännittävää aikaa."74

Tiedostaen, että islamilainen maailma ei siedä sellaista skenariota, Lindsey ennustaa havainnollisesti maailmanlaajuisen ydinsodan aiheuttamaa holokaustia, jonka keskipisteenä on Jerusalem sekä Galilean järveltä Eilatiin ulottuvaa yli 300 km syvää laaksoa, jossa virtaa monia metrejä syvä verivirta.75

"...Ainoastaan vähäinen murto-osa maailman väestöstä jää jäljelle. Vain pieni jäännös on selvinnyt hengissä. Monet juutalaisista on tapettu."76

Kirjassaan 'Tule, Herra Jeesus' Lindsey väittää, että "Juutalaisten valtio saatetaan tuhon partaalle."77

"Israelin maa ja sitä ympäröivät alueet tulevat varmuudella olemaan ydinhyökkäyksen kohteena. Israelin ydinvoimat ovat jo iskeneet Iraniin ja kaikkiin muihin muslimivaltioihin Israelin ymärillä...Sakarja kuvaa epätavallisen tarkasti sitä miten sadattuhannet sotilaat kuolevat Israelin taistelualueella. Liha tuhoutuu heidän luidensa päältä, heidän silmänsä silmäkuopistaan ja heidän kielensä heidän suistaan heidän seistessään jaloillaan (Sakarja 14:12)...Mutta Jumalan voima on varmuudella suurempi kuin mikään ydinpommi...Me tiedämme, että Jumala haluaa vahvistaa ja suojella yliluonnollisesti uskovia israelilaisia, niin että he pysyvät hengissä pahimman holokaustin aikana, mitä maailma tulee koskaan näkemään. Aamen."78

Lindseyn kaikkein kyseenalaisin kirja on luultavasti 'Road to Holocaust'. Samoin kuin Darby, tekee hänkin eskatologiasta oikeaoppisuuden testin.79 Hän syyttää niitä, jotka kieltäytyvät hyväksymästä dispensationalismin tekemää eroa seurakunnan ja Israelin välillä ja syyttää heitä antisemitismistä, koska he ilmeisesti kieltävät Israelin valtion tulevan roolin Jumalan suunnitelmissa. Hän väittää, että se on

"...sama virhe, johon perustui juutalaisten halveksunta ja joka lopulta johti natsi-Saksan holokaustiin.80 Tämän kirjan tarkoituksena on varoittaa nykyään seurakunnassa nopeasti leviävästä uudesta liikkeestä, jossa esitetään ovelasti samoja virheitä, jotka johtivat väistämättä vuosisatoja kestäviin julmuuksiin juutalaisia kohtaan, joka huipentui kolmannen valtakunnan holokaustiin...He ovat pystyttämässä filosofista jätjestelmää, joka johtaa antisemitismiin.81

Kirjoissaan, tiedusteluaiheisissa lehdissään ja viikottaisissa TV-"profetiaseuranta" ohjelmissaan Lindsey on rohkaissut evankelisia ja fundamentalisteja tukemaan Israelin oikeistolaista, sionistista politiikkaa. Ironista kyllä, tämän "Harmagedon-teologian isän" yritykset puolustaa Israelia ja estää antisemitismiä saattavat itse asiassa olla itse itsensä toteuttavaa profetiaa, joka johtaa juuri siihen holokaustiin, jota hän niin kauhistelee, mutta samanaikaisesti kuitenkin jatkuvasti ennustaa.

JERUSALEMIN KANSANVÄLINEN KRISTILLINEN SUURLÄHETYSTÖ (The Internatioal Christian Embassy, Jerusalem = ICEJ)

Aina perustamisestaan lähtien vuonna 1980 ICEJ:n virallisena tehtävänä on ollut "lohduttaa" Israelia. Sen on määritelty tarkoittavan juutalaisten rohkaisemista ja avustamista jälleenrakentaa Eretz Israel, vaikkakaan suuremman Israelin maantieteellistä laajutta ei aina tehdäkään selväksi.

"Suurlähetystä uskoo, että Jumala haluaa meidän elähdyttävän, rohkaisevan ja innoittavan kristittyjä monissa eri kansakunnissa heidän tehtävässään ja roolissaan Israelin jälleenrakentamisessa. Raamattu sanoo, että kansakuntien, kristittyjen ja jopa seurakunnan kohtalo liittyy siihen, miten nämä ryhmät suhtautuvat tähän jälleenrakennukseen."83

ICEJ:n perustajat ovat länsimaiden evankelisista, fundamentalistisista ja karismaattisista piireistä. Don Wagnerin mukaan käytännöllisesti katsoen koko ICEJ:n johto on dispensationalisteja, jotka, kuten Darby, Scofield ja Lindsey, uskovat, että juutalaisten palaaminen jälleenrakentamaan Israelia ja nykyajan Israelin valtio ovat Raamatun profetian toteutumista.84 ICEJ:n johtaja Johann Luckoff kirjoitti:

"Siionin paluu toisen kerran maanpaosta (Jes.11:11) on elävä todistus Jumalan uskollisuudesta ja hänen kestävästä liitostaan juutalaisten kansan kanssa."85

ICEJ, jonka kansainväliseen henkilökuntaan kuuluu 50 henkilöä ja jolla on edustajia yli 80 maassa, on saavuttanut merkittävän aseman juutalaisten poliittisissa piireissä, koska se "lobbaa" ulkomaiden hallituksissa Israelin puolesta. Dispensationalistiseen vakaumukseensa perustuen ICEJ tukee taloudellisesti jokavuotista lehtimajanjuhlaa, jossa Israelin pääministerillä on tilaaisuus kohdata yli 5000 kristittyä sionistia yli 70 maasta. Jokainen pääministeri on vuodesta 1980 osallistunut noihin juhliin ja puhunut siellä. ICEJ väittää, että tuo tapahtuma on suurin yksittäinen vuosittainen turistitapahtuma Israelissa.
Vastatessaan teologiaansa kohdistuneeseen kritiikkiin vuonna 1996 ICEJ sanoutui irti niistä, jotka kieltäytyvät tunnustamasta Israelin keskeistä asemaa Jumalan tulevissa suunnitelmissa:

"Vaikka pakanauskovat onkin oksastettu siihen uskon perhekuntaan, joka on lähtöisin Aabrahamista (Israelin yhtisöstä), kristinuskon korvausteologia, joka ei tunnusta Israelin ja juutalaisen kansan jatkuvaa raamatullista merkitystä, on opillisesti väärässä.86

ICEJ korostaa, että tämän päivän tapahtumat ovat Vanhan Testamentin Israelia koskevan profetian toteutumista. Niissä erotetaan toisistaan Israel ja seurakunta ja puhutaan "varhais- ja myöhäissateista" ja "Hänen rakkaasta kansastaan, johon kuuluu sekä juutalaisia että pakanoita".87 Uuden Testamentin korostaessa sitä, että Jeesus Kristus on tehnyt ne kaksi yhdeksi88, niin että Kristuksessa ei ole juutalaista eikä pakanaa89, ICEJ pitää järkähtämättä kiinni niiden juutalaisten erityisasemasta ja korkeammasta statuksesta valittuna kansana, jotka ovat etnisiä juutalaisia, "Hänen juutalaisia poikiaan ja tyttäriään", vaikka he eivät uskoisikaan Jeesukseen Kristukseen.90

"Jumala on tehnyt varmasti tiettäväksi aikomuksensa koota jälleen yhteen hajaannuksessa oloevat juutalaiset ja istuttaa heidät heidän maahansa 'koko sielustaan ja sydämestään' (Jer.32:41). Me uskomme,että nykyisen suunnattoman muuttoaallon tapahtuessa Neuvostoliitosta Israeliin (lähes 400,000 syyskuusta 1989 alkaen), maailma todistaa erästä kaikkein hätkähdyttävimmistä profetian toteutumisista omana aikanamme—jonka pitäisi koskettaa syvästi jokaisen Raamattuun uskovan kristityn sydäntä ja provosoida häntä toimintaan. Siitä alkaen, jolloin näky Neuvostoliiton juutalaisten päästämisestä syntyi vuonna 1980, se on ollut olennainen osa ICEJ:n työtä. Kristittyjen kansainvälisen määrän jatkuvan kasvun ohella olemme nähneet Neuvostoliiton juutalaisten asian keskeisenä Jumalan suunnitelman toteutuessa Israelin ja eri kansojen osalta...On hämmästyttävää, että Jumala on profeettojensa kautta määrännyt jo kauan sitten, että Hän käyttäisi pakanoita tuomaan takaisin Hänen juutalaiset poikansa ja tyttärensä."91

ICEJ on vienyt uskonnollispoliittisen hermeneutiikkansa pidemmälle kuin useimmat dispensationalistit ja tulkinnut uudella tavalla lähetyskäskyn. Jeesuksen Kristuksen sanoman tilalle, joka tulisi julistaa "juutalaisille ensin", he ovat asettaneet yhyteiskunnallisen evankeliumin, joka palvelee nykyajan Israelin valtion laajentumissunnitelmaa.

"Samassa mielessä kuin Herra lähetti ensimmäiset apostolinsa todistamaan hänestä lähtien Jerusalemista aina maailman ääriin asti, mekin koemme olevamme lähetetyt julistamaan sanaa Israelin jälleenrakentamisesta ja kristittyjen vastauksesta siihen, jokaiseen maahan ja jokaiseen paikkaan, jossa on uskovia."92

ICEJ on jatkuvasti samaistunut kritiikittömästi Likud-puolueen asenteisiin käyttäen Raamattua puolustaessaan Israelin sotilaallisia siirtokuntia Syyrian Golanin kukkuloilla ja niiden rakentamista ja miehitettyjä alueita piittaamatta kansainvälisestä arvostelusta. ICEJ on myös ollut edelleen palestiinalaisten pyrkimyksiä vastaan saavuttaa poliittinen itsenäisyys ja jaettu Jerusalem ja niiden pakolaisten oikeutta palata takaisin mailleen, jotka ovat menettäneet ne takavarikoinnin tai sodan seurauksena.
Huolimatta siitä, että ICEJ karsastaa Palestiinan alkuperäistä kristillistä yhteisöä, se on monissa suhteissa looginen seuraus dispensationalismista. Sen teologiaa ei voi pitää minään muuna kuin harhaoppisena93, "paluuna takaisin niihin juutalaistamispyrkimyksiin, jotka alkuseurakunta hylkäsi ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessaan Ap.t. 15.luvun mukaan."94

NYKYAJAN DISPENSATIONALISMIN MUOTOJA JA SISÄISIÄ RISTIRIITAISUUKSIA

Ehkäpä johtuen herkkyydestä klassisen dispensationalismin kritiikille on uusi, nuorempien dispensationalistien sukupolvi Dallasin teologisen pappisseminaarin piiristä yrittänyt määritellä uudelleen liikkeensä "progressiiviseksi dispensationalismiksi".95
He ottavat etäisyyttä siitä, mitä he pitävät liikkeen perustajan näyn "naiviutena"96 tehden eron Lewis Sperry Chaferin ja Charles Ryrien klassisen dispensationalismin ja "scofieldismin"98 samoin kuin "lindseyläisyyden" "populaarisen apokalyptisyyden" välillä.99 He pitävät itseään "vähemmän "maakeskeisinä" ja vähemmän "tulevaisuuskeskeisinä".100
Klassisella dispensationalismilla on vahva jalansija konservatiivisissa piireissä. Ryrie on skeptinen näiden kehityskulkujen suhteen ja haluton sopeutumaan mihinkään revisionismiin. Hän kuvaa sellaisten teologien kuin Blaisingin ja Bockin asennetta "uusdispensationalistiseksi", koska heidän hermeneutiikkansa on Ryrien mukaan "liukastelevaa".101
Edelleen Ryrie haluaa tehdä eron "normatiiviseksi" kutsumansa käsityksen ja "ultradispensationalismin" välillä. Tämä perustuu Ethelbert W. Bullingerin (1837-1913) ja hänen seuraajansa Charles H.Welchin opetukseen, jotka Ryrien mukaan ovat ainoastaan vieneet dispensationalismin sen "loogiseen ääripäähän".
Ultradispensationalistit ovat esimerkiksi sitä mieltä, että seurakunta ei saanut alkuaan helluntaina, vaan Ap.t. 28. luvusta, kun Israel syrjäytettiin; Matteuksen ja Markuksen lähetyskäsky on juutalainen ja sentähden se ei koske seurakuntaa; evankeliumit ja ja Apostolien teot kuvaavat lain armotalouskautta; ainoastaan Paavalin vankilasta lähettämät kirjeet, ts. Efesolaiskirje, Filippiläiskirje ja Kolossalaiskirje koskevat seurakunnan aikaa; vesikaste ei kuulu seurakunnan aikakauteen; ja Israel, ei seurakunta, on Kristuksen morsian.102 Heidän opetuksiaan levittävät nykyään Berean Bible Society, Merean Expositor, Berean Publishing Trust103 ja Grace Mission.
Kuten Hal Lindsey, muutkin dispensationalistiset kirjailijat jatkavat keskinäistä kilpailua esittäen mitä ajankohtaisimpia ja tarkimpia tulkintoja tämän päivän tapahtumista sitä mukaa kuin ne kehittyvät.
Dallas Theological Seminaryn raamatunselityksen professori Charles Dyer esimerkiksi esittää kirjassaan The Rise of Babylon valokuvia, jotka muka osoittavat Saddam Husseinin jälleenrakentamaa Baabelia, jossa on samanlaisia erikoisuuksia ja loistoa kuin Nebukadnessarilla oli.104 Dyer varoittaa, että se on todisteena siitä, että Hussein suunnittelee toteuttavansa saman valloituksen kuin Nebukadnessar, joka valloitti Israelin ainoana arabina, joka on koskaan toteuttanut sen. "Lähi-itä on maailman aikapommi ja Baabel on se polttoaine, joka tulee sytyttämään lopun aikojen tapahtumat".105
Lovers of Israel Inc.:n perustaja ja toimitusjohtaja tarjoaa raamatullista oikeutusta Amerikan jatkuvalle Israelin tuelle. Kirjassaan Israel, America's Key to Survival hän kirjoittaa:

"Ainoastaan yksi valtio on esteenä Neuvostoliiton sponsoroimalle terroristiagressiolle ja Yhdysvaltojen täydelliselle tuholle demokraattisena maailmanmahtina...Varmuudella pyrkii demoninen painostus kannustamaan Yhdysvaltoja pettämään Israelin. Niin ei saa käydä. Israel on avain Amerikan eloonjäämiselle. Sillä Jumala on sanonut niistä kansakunnista, jotka vastustavat Israelia: 'Sillä se kansa tai valtakunta, joka ei sinua palvele, hukkuu, ja ne kansat hävitetään perinjuurin...Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat'...(Jes.60:12; 1.Moos.12:3). Uskon, että seisoessamme Israelin rinnalla saamme nähdä Jumalan suorittavan valtavan teon meidän aikanamme. Jumala tulee siunaamaan Amerikkaa ja myös Israelia. Ei ole vielä liian myöhäistä. Uskon, että tämä on suurin hetki saada elää ja sen avainasia on ykseys, suoraselkäisenä seisominen julistaen rakkauden äänellä uskollisuuttamme Israelin huoneelle ja Israelin Jumalalle."106

Dallas Theological Seminaryn systemaattisen teologian emeritusprofessori ja miljoona kappaletta myyneen bestsellerin Armageddon, Oil and the Middle East Crisis107 kirjoittaja John Walvoord kirjoitti Dallasista valmistuneiden Randall Pricen ja Thomas Icen kirjan Ready to Rebuild esipuheen otsikolla "Lähiaikojen suunnitelma rakentaa uudelleen viimeisten aikojen temppeli".108 Kirjan kirjoittajat kiteyttävät nykyajan dispensationalismin kannan Israelin ja tulevaisuuden suhteen:

"Vuosisatojen vainon ja hajaannuksen jälkeen juutalaiset ovat takaisin omassa maassaan ja haluavat rakentaa uudelleen temppeliä yhä lisääntyvällä innolla. Tämä kiehtova, nopeasti etenevä katsaus tämän päivän tapahtumiin osoittaa, miksi temppeli on tärkeä Raamatun profetiassa ja miten Israel on valmiimpi jälleenrakentamaan kuin koskaan ennen."109

JOHTOPÄÄTÖKSET

Tohtori Armstrong ei ole ainoa, joka löytää dispensationalismista todisteita ristiretkien perinnöstä. He ovat "palanneet takaisin klassiseen ja äärimmäiseen uskonnolliseen ristiretkeläisyyteen".110
Toiset näkevät tällaisen dispensationalismin vaaran sen "dualistisessa, manikealaisessa käsityksessä maailmanpolitiikasta. Amerikka ja Israel yhdessä pahaa maailmaa vastaan".111 Kenneth Cragg kommentoi satiirisesti:

"Asia on niin; Jumala valitsi juutalaiset; maa on heidän jumalalallinen perintönsä. Näitä väitteitä ei saa kyseenalaistaa eikä vastustaa. Ne ovat lopullisia. Tällaiset tuomiot tulevat erehtymättöminä kristityiltä raamatuntulkitsijoilta, joiden mielestä Israel ei voi tehdä mitään väärää—linnoittautuen tällä tavalla. Mutta voiko tällainen positivismi, tällainen lopullisuus olla sopusoinnussa itse profeettojen totuudenmukaisuuden kanssa? Se ei varmastikaan voi käydä yksiin sen avoimen kansalaisuuden kanssa Jumalan alaisuudessa, joka on koko Uuden Testamentin uskon ydin. Eikä sitä voida oikein hyvin sovittaa yhteen niiden etnisten vaatimusten kanssa, jotka ovat keskeisiä niin laille kuin valinnallekin...Valinta ei voi perustua etniseen eksklusiivisuuteen eikä poliittisiin näkemyksiin".112

Lähi-idän seurakuntien neuvosto (Middle East Council of Churhes, MECC), joka edustaa alkuperäisiä ja muinaisia itämaisia ja idän kirkkoja, on arvostellut mitä ankarimmin dispensationalistien toimintaa, jotka

"...ajavat väkivalloin Lähi-itään teokraattista ja etnosentristä nationalismia...(hyläten)...kristittyjen ykseyttä ajavan liikkeen ja uskontojenvälisen keskinäisen ymmärtämisen, joita alueen (alkuperäiset) seurakunnat haluavat edistää. Kristillinen sionismin ohjelma, joka korostaa nykyajan poliittista sionismia, tarjoaa kristityille sellaista maailmankuvaa, jossa evankeliumi yhdistetään menestyksen ideologiaan ja militarismiin. Se painottaa sellaisia tapahtumia, jotka johtavat historian loppuun sen sijaan, että elettäisiin tänä päivänä todeksi Kristuksen rakkautta ja oikeudenmukaisuutta".113

Clarence Bass arvioi näin dispensationalismia:

"Mikään osa historiallista kristillistä oppia ei tue tällaista radikaalia eroa seurakunnan ja valtakunnan välillä. On totta, etteivät ne tarkoita samaa; mutta dispensationalismi on lisännyt käsityksen, jonka mukaan valtakunta olisi jälleenrakennetu Israel, ei seurakunnan täyttymys...Tämän periaatteen valossa on oikeutettua kysyä, onko dispensationalismi kiinnittynyt enemmän Aabrahamin kanssa solmittuun liittoon kuin ristiin. Eikö se ole keskittynyt enemmän juutalaisten valtakuntaan kuin Kristuksen ruumiiseen? Eikö se tulkitse Uutta Testamenttia vanhan Testamentin profetioiden valossa, sen sijaan, että se tulkitsisi VT:n profetioita Uuden Testamentin täydellisemmän ilmoituksen valossa?"114

Olkoot se sitten tahallista tai ei, dispensationalismia käytetään nykyään antamaan teologinen oikeutus sellaiselle, mitä YK pitää rasismina115 ja ihmisoikeuksien loukkaamiselle; se tukee palestiinalaisten etnistä puhdistusta ja ajamista pois historiallisesti omilta mailtaan; se tukee juutalaisten siirtokuntien rakentamista miehitetyille alueille; ylläpitää uskonnollista suvaitsemattomuutta demonisoidessaan islamin ja kaiken Israelin vastustamisen; kiihottaa uskonnollista fanaattisuutta tukemalla juutalaisten temppelin jälleenrakennusta Moorian vuorelle; hylkää maltillisten juutalaisten mielipiteet, jotka haluavat neuvotella rauhasta suostumalla antamaan vastineeksi maa-alueita; ja kannattaa apokalyptista eskatologiaa, josta tulee todennäköisesti itse itsensä toteuttavaa profetiaa.
Siksi ei ehkä ole yllättävää, että varsinkin Pyhien maiden alkuperäiskristittyjen keskuudessa on dispensationalismi ei-tervetullutta ja vierasta tunkeutumista, joka ajaa eksklusiivisesti juutalaisten poliittista ohjelmaa murentaen siten juutalaisten, kristittyjen ja muslimien keskuudessa oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja sovitteluun tähtäävän toiminnan.

2. heinäkuuta 1999, Stephen Sizer

Tämä artikkeli on kirjoitettu alunperin otsikolla 'Theology of the Land: A History of Dispensational Approaches' (Maan teologia: dispensationalististen näkemysten historia) Tyndale Fellowshipin 'Theology of the Land' Biblical Study Conference -konferenssia varten joka pidettiin kesäkuussa 1999 Tyndale Hallissa Cambridgen yliopistossa.

STEPHEN SIZERIN JA HÄNEN KIRJANSA 'CHRISTIAN ZIONISM, ROAD-MAP TO ARMAGEDDON' SUOSITUKSIA:

Uuden Testamentin professori Wheaton College & Graduate Schoolissa Wheatonissa Gary M. Burge (kirjoittanut teokset Whose Land, Whose Promise? What Christians Are Not Being Told About Israel and the Palestinians) toteaa: "Sizer kirjoittaa seurakunnan sisältä käsin, ei niinkuin kaukaa tarkkaileva arvostelija. Ja hän osoittaa selkeällä tarkkuudella, miten evankelinen eskatologia on nyt linnoittautunut nykyajan poliittiseen ideologiaan. Kirjan pelkkä nopea lukaisu muuttaa jokaisen näkemyksen Lähi-idästä pysyvästi".

Lontoon Langham Placessa sijaitsevan All Soulsin emerituskirkkoherra, Lausannen sopimuksen päälaatija (1974) (kirjoittanut yli 40 kirjaa, mm. Basic Christianity, The Cross of Christ, The Contemporary Christian, Evanglical Truth ja kahdeksan Uuden Testamentin selitysteosta IVP:n julkaisemassa 'Bible Speaks Today' -sarjassa), John Stott toteaa: "Suosittelen mielelläni Stephen Sizerin läpimurtokirjaa, joka arvostelee kristillistä sionismia. Hänen laaja katsuksensa sen juuriin, sen teologisiin perusteisiin ja sen poliittisiin seurauksiin on hyvin ajankohtainen. Itse uskon, että niin poliittinen kuin kristillinenkin sionismi ovat ristiriidassa raamatullisen sukon kanssa. Stephenin kirja on osaltaan vahvistanut tätä omaa vakaumustani".

LÄHDEVIITTEET


1 Foreword to John Gerstner, Wrongly Dividing the Word of Truth Brentwood, Tennessee, Wolgemuth
Hyatt, 1991), s.ix.
2 C.I.Scofield, Rightly Dividing the Word of Truth Philadelphia, Philadelphia School of Bible,
1928)
3 Ryrie, Dispensationalism Today (Chicago, Moody Press, 1965), ss.39-40.
4 Ryrie, Dispensationalism (Chicago, Moody Press, 1995), s.54.
5 Charles Dyer, The Rise of Babylon, Signs of the End Times (Wheaton, Illinois, Tyndale House,
1991), s.189.
6 Ryrie, Dispensationalism Today (Chicago, Moody Press, 1965), s.48.
7  Ryrie, Dispensationalism, s.137.
8 W.Ward Gasque, 'Marcion', The New International Dictionary of the Christian Church, J.D.
Douglas, yleistoim. (krj lait.;Grand Rapids, Michigan, Zondervan, 1978), s.620.
9 J.N.Darby, The Hopes of the Church of God (London: G.Morrish, ei pvm), s.106.
10 C.I.Scofield, Scofield Bible Correspondence Course, 19.painos (Chicago, Moody Bible
Institute), s.23.
11 Lewis Sperry Chafer, Dispensationalism (Dallas, Seminary Press, Seminary Press, 1936), s.107.
12 Lewis Sperry Chafer, Systematic Theology (Dallas, Dallas, Seminary Press 1975), Vol.4.ss.
315-323.
13 Darby, Collected Writings, Vol.111, s.363.
14 C.I.Scofield, Scofield Bible Correspondence Course (Chicago, Moody Bible Institute,1907),
ss.45-46.
15 Ryrie, Dispensationalism, s.40.
16 Dwight Pentecost, Things to Come (Findlay, Ohio, Dunham,1958), s.529.
17 Ernest R. Sandeen,'Toward a Historical Interpretation of the Origins of Fundamentalism', Church
History36 (1967), 70. Lainaus: Gerstner, Wrongly., s.100.
18 John F. Walvoord, The Rapture Question (Grand Rapids, Michigan, Zondervan, 1979), s.25.
19 Keith E. Mathison, Dispensationalism, Rightly Dividing People of God? (Phillipsburg, New
Jersey, Presbyterian & Reformed, 1995), takakansi.
20 Michael Horton, 'The Church and Israel' Modern Reformation May/June (1994), s.1.
21 Hal Lindsey, Israel and the Last Days (Eugene, Oregon, Harvest House, 1983), ss.20-30.
22 Gary DeMar & Peter J.Leithart, The Legacy of Hatred Continues, A Response to Hal Lindsey's The
Road to Holocaust (Tyler, Texas, Institute for Christian Economics,1989), s.26. Kts.myös Grace
Halsell, Prophecy and Politics: Militant Evangelists on the Road to Nuclear War (Westport, CT,
Lawrence Hill, 1986), s.195.
23 Lisa Pevtzov, 'Apocalypse Now, Operation Conquest - The Temple Mount Yeshiva', The Jerusalem Post
Magazine, 18.2.1994, s.6.
24 'Considerations on the Nature and Unity of the Church of Christ' myöh nimellä 'the Brethren'
s first pamphlet.', W.Blair Neatby, teoksessa 'A History of the Plymouth Brethren (London, Hodder
& Stoughton, 1901), s.18.
25 Iain H. Murray, The Puritan Hope: Revival and the Interpretation of Prophecy (Edinburgh,
Banner of Truth, 1971), s.191.
26 Ryrie, Dispensationalism, ss.63,65-71.
27 Ryrie, Dispensationalism, s.67.
28 Wagner, Anxious for Armageddon (Scotdale, Ontario, Herald, 1995), s.89.
29 Harry A. Ironside, The Mysteries of God (New York, Loizeaux Brothers, 1908), ss.50-51.
Lainaus: Daniel P.Fuller, Gospel and Law (Grand Rapids, Michigan, Eerdmans, 1980), s.13.
30 Ryrie, Dispensationalism, s.68.
31 J.N.Darby, 'The Apostasy of the Successive Dispensations'. The Collected Writings of
J.N.Darby, Vol.2, Ecclesiastical No.1. William Kelly, toim. (Kingston on Thames, Stow Hill Bible and
Trust Depot,1962), ss.124-130.
32 Ryrie, Dispensationalism, ss.68,71.
33 C.I.Scofield, 'Introduction', The Scofield Reference Bible (Oxford, Oxford University Press,
1909), s.5.
34 J.N.Darby, 'The Covenant'. Collected Writings., Doctrine I. Vol.III.William Kelly, toim.
(Kingston on Thames, Stow Hill Bible and Trust Depot, 1962), s.68.
35 J.N.Darby, 'Reflections Upon the Prophetic Inquiery, and the Views Advanced in it', Collected
Writings, Prophetic I, Vol.II.ss.6-7.
36 Roy Coad, A History of the Brethren Movement. (Exeter, Paternoster 1976), s.129.
37 James Barr, Escaping from Fundamentalism (London, SCM, 1984), s.6.
38 J.N. Darby, 'The Character of Office in The Present Dispensation', Collected Writings, Eccl.I,
Vol.I, s.94.
39 J.N.Darby, 'The Hopes.', Collected Writings, Prophetic I, Vol.II, s.380.
40 Collected Writings, Prophetic I, Vol.II, s.379.
41 Clarence Bass, Backgrounds to Dispensationalism. (Grand Rapids, Eerdmans 1960), s.27.
42 Donald Wagner, 'Beyond Armageddon'.The Link (Americans for Middle EastUnderstanding) Vol.25
No.4 Octnov (1992), s.4.
43 Oswald T. Allis, Prophecy and the Church (Philadelphia, Presbyteria & Reformed, 1945), s.267.
Fuller, Gospel.,s.1.
44 Gerstner, Wrongly.,s.43.
45 Scofield, Scofield., alav. 4, s.5.
46 C.I.Scofield, Scofield, Introduction to the Scofield Reference Bible,s.iii.
47 C.I.Scofield, Addresses on Prophecy (New York, Cha.C.Cook, 1914), s.13.
48  Scofield, Scofield., alav. 1, s.20.
49 Scofield, Scofield, s.989.
50 Scofield, Scofield., alav. 2, s.1115.
51  Scofield, Scofield, s.1002.
52  Scofield, Scofield, s.1115.
53  Scofield, Scofield, s.1252.
54 Scofield, Scofield., alav. 1, s.922.
55 Bruce L. Shelly, 'Niagara Conferences', The International Dictionary of the Chrisitan Church
toim.J.D.Douglas, korj.lait. (Exeter, Paternoster Press, 1978), s.706.
56 Päätös sisältyy liitteenä A: Ernest Sandeen, The Roots of Fundamentalism British & American
Milleniarism 1800-1930 (Chicago, University Chicago Press, 1970).
57 William E.Cox, An Examination of Dispensationalism (Philadelphia, Presbyterian & Reformed,
1974), ss.55-56.
58 Craig A. Blaising, 'Dispensationalism, The Search for Definition': Dispensationalism, Israel and
the Church, The Search for Definition toim.  Craig A. Blaising & Darrell L.Bock (Grand Rapids,
Michigan, Zondervan, 1992), s.21.
59 Gerstner, Wrongly.,s.46.
60 Hal Lindsey, The 1980's: Countdown to Armageddon (New York, Bantam, 1981), s.179.
61 Hal Lindsey, The Final Battle (Palos Verdes, California, Western Front, 1995), takakansi.
62 Hal Lindsey, The Apocalypse Code, (Palos Verdes, California, Western Front, 1995), takakansi.
63 Lindsey, Road, s.195. Lisää tlastotietoja kts. George Marsden, Understanding
Fundamentalismand Evangelicalism (Grand Rapids, Eerdmans, 1991), s.77 ja Michael Lienesch,
Redeeming America: Piety and Politics in the New Christian Right (Chapel Hill, North Carolina,
NorthCarolina press,1993), s.311.
64 Lindsey, Planet, korj. painos, s.3.
65  Lindsey, Final, s.xiii.
66 Lindsey, Apocalypse, takakansi.
67  Lindsey, Planet Earth the Final Chapter, takakansi.
68  Lindsey, Apocalypse, s.37. Vertaa Darby, Collected Writings, Prophetic I, Vol.II,
ss.6-7, 108.
69 Satan is Alive and Well on Planet Earth London, Lakeland, 1973); The Terminal Generation
 (New York, Bantam); The 1980's: Countdown to Armageddon (New York, Bantam, 1981); Combat
Faith (1986); Lindsey, The Road to Holocaust (New York, Bantam, 1989); Planet Earth-2000,
Will Man survive? (Palos Verdes, California, Western Front,1994); The Final Battle (Palos
Verdes, California, Western Front, 1995); The Apocalypse Code, (Palos Verdes, California, Western
Front, 1997).
70 Lindsey, 1980's, takakansi.
71  Lindsey, Final, etukansi.
72  Lindsey, Late, s.155; Louis Goldberg, Turbulence Over the Middle East (Neptune, New
Jersey, Loizeaux Brothers, 1982), s.172.
73  Lindsey, Israel, ss.31-48.
74  Lindsey, Late, ss.56-58.
75 Lindsey, Final, ss.250-252.
76 Lindsey, Planet, s.264.
77 Lindsey, Final, s.184.
78 Lindsey, Final, ss.255-7.
79 J.N.Darby,'The Rapture of the Saints and the Character of the Jewish Remnant',
Collected Writings, Prophetic IV, Vol.II, s.154.
80 Lindsey, Road, takasivu. Gary DeMar & Peter J.Leithart, The Legacy of Hatred Continues,
A Response to Hal Lindsey's The Road to Holocaust (Fort Worth, Dominion Press, 1989), vastaväitteet
edelliseen.
81 Lindsey, Road, s.3.
82 Wagner, Anxious, s.25.
83 Prepare Ye the Way of the Lord (Jerusalem, International Christian Embassy, Jerusalem, 1991),
esittelylehtinen.
84  Wagner, Anxious, s.100.
85 Johann Lukoff, A Christian Response to Israel, ICEJ, 1985).
86 International Christian Zionist Congress proclamation  International Christian Embassy,
Jerusalem, 25-29 helmikuuta 1996.
87 International Christian Embassy, Jerusalem, (Jerusalem, ICEJ, 1993), s.15.
88 Ef.2:14.
89 Gal.3:28.
90 International Christian Embassy, Jerusalem, (Jerusalem, ICEJ, 1993), s.9.
91 International Christian Embassy, Jerusalem, (Jerusalem, ICEJ, 1993), s.9.
92 International Christian Embassy, Jerusalem, (Jerusalem, ICEJ, 1993), s.22.
93 Pastori Audeh Rantisi, Ramallah, nauhoitettu haastattelu, toukokuu 1999.
94 Wagner, Anxious, s.104.
95 Ryrie, Dispensationalism, s.214; Craig A. Blaising & Darrell L.Bock, toim.
Dispensationalism, Israel and the Church (Grand Rapids, Michigan, Zondervan, 1992);
Progressive Dispensationalism (Wheaton, Victor, 1993); Robert L. Saucy, The Case for
Progressive Dispensationalism (Grand Rapids Zonervan,1993).
96 Blaising & Bock, Dispensationalism, s.19.
97 Charles C.Ryrie, The Basis of the Premillennial Faith (Neptune, New jersey, Loizeaux Brothers,
1953); Dispensationalism Today (Chicago, Moody Press, 1965); i>Dispensationalism (Moody
Press, Chicago, 1995).
98 Blaising & Bock, Dispensationalism, s. 21-23.
99 Blaising & Bock, Dispensationalism, ss.14-15.
100 Darrel Bock, lainaus: 'For the Love of Zion', Christianity Today, 9.3.1992, s.50.
101  Ryrie, Dispensationalism, ss. 171, 175, 178.
102  Ryrie, Dispensationalism, s.199.
103 Charles Welch and Stuart Allen, Perfection or Perdition, An Exposition of the Epistle to the
Hebrews (London, The Berean Publishing Trust, 1973).
104 Dyer, Rise, ss.128-129.
105 Dyer, Rise, lue kansilehti.
106 Mike Evans, Israel, America's Key to Survival (Plainfield, New Jersey,Logos, 1980), s.221.
107 John Walvoord, Armageddon, Oil and the Middle East Crisis (Grand Rapids, Zondervan, 1990).
108 Thomas Ice and Randall Price, Ready to Rebuild (Eugene, Oregon, Harvest House, 1992).
109 Ice and Price, Ready., takakansi.
110 Karen Armstrong, Holy War, he Crusades and Their Impact on Today's World. (London, Macmillan,
1988), s.377.
111 Rosemary Ruether & Herman J. Ruether, The Wrath of Jonah, The Crisis of Religius Nationalism in
the Israeli-Palestinian Conlict. (San Fransisco, Harper, 1989).
112 Kenneth Cragg, The Arab Christian, A History in the Mddle East. (London, Mowbray, 1992),
ss.237-238.
113 MECC,What is Western Fundamentalist Christian Zionism? korj pain. (Limasol, Cyprus, Middle
East Council of Churches, 1988), s.13.
114 Clarence Bass,Backgrounds to Dispensationalism. (Grand Rapids, Eerdmans, 1960), ss.31,151.
115 lainaus: Regina Sharif, Non-Jewish Zionism, Its Roots in Western History
(London, Zed, 1983),ss.1, 120.

Alkuperäinen artikkeli: 'Orchestrating the End: The Prophetic Quest of Dispensationalism' by Stephen Sizer

Alkuun | Kaiken kohdalleen asettaminen 1/2 | Kaiken kohdalleen asettaminen 2/2 | Laittomuuden salaisuus | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä |Päästä meidät pahasta | Parantuminen hänen siipiensä alla | Taikuuden oppipojat 1/2 | Taikuuden oppipojat 2/2 | | Evankelisten viehtymys mystiikkaan | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 1/2 | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 2/2 | Uushengellisyys | Epäpyhän hengen kaste | Hengellinen sodankäynti | Sukukiroukset, linnakkeet, sitominen ja päästäminen, demonien ulosajaminen
Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Jay Adams: Kristillisen neuvonnan teologia