Tricia Tillin

EROTTAUTUMINEN

Haluaisin lukea aluksi teille psalmin 26. Äskettäin tapahtui, että kun Herra kehotti minua lukemaan tämän pslamin, oli minun sytytettävä valot ja noustava ylös sängystä klo 01.30 yöllä, kuullakseni, mitä sanottavaa Herralla oli minulle. Tässä on koko psalmi:

  1. Auta minut oikeuteeni, Herra, sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti ja turvaan horjumatta Herraan.
  2. Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele minun munaskuuni ja sydämeni.
  3. Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.
  4. En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa.
  5. Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa.
  6. Minä pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Herra,
  7. antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni´kaikkia sinun ihmeitäsi.
  8. Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.
  9. Älä tempaa pois minun sieluani syntisten kanssa äläkä minun henkeäni verenvuodattajain kanssa,
  10. joiden käsiä ilkityö tahraa, joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä.
  11. Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen.
  12. Minun jalkani seisoo tasaisella maalla; seurakunnan kokouksissa minä kiitän Herraa.

Tässä psalmissa on paljon opittavaa. Minua johdatettiin kiinnittämään erityisesti huomiota sanaan, joka on käännetty "nuhteettomasti" ja joka esiintyy kaksi kertaa tässä psalmissa. Tämä hepreankielen sana on monikossa THUMMIM ylipapin rintakilvessä symboloimassa täydellistä Totuutta. Herran palveljoiden tulisi osoittaa täydellistä rehellisyyttä ja totuutta. Mutta huomaa myös, että Daavid sisällyttää nuhteettomuuteen myös sen, että erottautuu pahantekijöistä, epäjumalanpalvelijoista ja tekopyhistä seurakunnassa.

Tämän psalmin lukeminen sai minut mietiskelemään kahta aikamme vaaraa:

(1) Sitä vaaraa, mikä aiheutuu siitä, että vesitetään Herran työtä seurustelemalla niiden kanssa, jotka ovat menossa yhä syvemmälle ja syvemmälle eksytykseen.

(2) Sitä vaaraa, että tärvellään Herran työtä lisäämällä siihen jotakin lihassa.

Minua on usein arvosteltu "itsenäisyydestäni". Sen lisäksi, että vastustan eksytyksiä tämä on se asia, joka eniten loukkaa useimpia ihmisiä—että saarnaan EROTTAUTUMISTA harhaopeista ja kutsun tosi uskovia "pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä". Room.16:17

En ole kuitenkaan neuvonut ketään erottautumaan tosi uskovien yhteydestä—päinvastoin! Kehotan kaikkia, jotka voivat, kokoontumaan yhteen toisten uskovien kanssa.

En ole myöskään kehottanut ketään uhmaamaan aitoa vanhimmistoa enkä kapinoimaan viisasta raamatullista neuvontaa ja ojennusta vastaan.

KENELLE OLET TILIVELVOLLINEN?

Tunnustan sen, että Kristuksen ruumiissa on oltava järjestys ja kunnioitan niitä, jotka Jumala on kutsunut palvelemaan Kristuksen ruumista. Mutta mitä tulee omaan henkilökohtaiseen vaellukseemme Jumalan lapsina, Pyhän Hengen täyttäminä uskovina, uskon, että Pyhä Henki on annettu meille "johtamaan meitä kaikkeen totuuteen". (Joh.16:13)

Minä luotan Jumalan sanaan, joka kehottaa meitä erottautumaan kaikesta, mikä on vastoin tervettä oppia ja opettaa lisäksi meille, että me emme tarvitse enää pappia välittäjäksi Jumalan ja ihmisen välille emmekä valaistua mestaria paljastamaan meille Jumalan sanan salaisuuksia, sillä me kaikki, pienimmästä suurimpaan, tunnemme Jumalan sydämissämme. (Jer.31:34)

Meidän kaikkien velvollisuutena on yksin ja yhdessä etsiä Jumalan johdatusta ja me kaikki olemme alamaiset toinen toisellemme tasavertaisina Kristuksen ruumiissa.

Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä 'Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon'". (1.Piet. 5:1-5)

Sillä Jeesus Kristus on meidän PÄÄMME, meidän MESTARIMME eikä kukaan muu. Meillä on Jumala ja Isä taivaassa emmekä saa pitää ketään HENGELLISENÄ ISÄNÄ keskuudessamme niinkuin jotkut meitä kehottavat nykyään tekemään.

"Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Matt.23:8-12)

Huomaa, miten jokaisen, joka kutsutaan palvelemaan Kristuksen ruumista, on otettava vaatimattomin asema siinä. Englanninkielen pastoria tarkoittava sana "minister" tarkoittaa itse asiassa samaa kuin PALVELIJA. Se on nykyään unohdettu, kun pastorit ja palveluorganisaatiot (kuten Jeesuksen ajan rabbit) halajavat korkeasti arvostettua asemaa ja joukkojen palvontaa. He näkevät itse itsensä asetettuina Kristuksen ruumiin yläpuolelle hallitsijoina ja auktoriteetteina eikä enää ollenkaan palvelijoina.

Se kunnioitus, jota Raamattu kehottaa meitä osoittamaan niitä kohtaan, jotka on kutsuttu johtajiksi on hyvin kaukana siitä orjamaisesta tottelevasiuudesta, mitä monet itse itsensä "apostoleiksi ja profeetoiksi" nimittäneet vaativat itselleen.

HOUKUTTELEVA TARJOUS SAATTAAKIN OLLA ANSA

Melkein heti, kun minut oli kutsuttu tähän palvelutyöhön, vihollinen yritti saada minut kompromissin tielle. Hän tarjosi minulle ihanaa tulevaisuutta, runsaasti apua, rahaa, mukavuutta—ystäviä ja ykseyttä ja työtovereita kaikkeeen. Kuulostaako hyvältä? Ainoa ongelma oli se, että minun olisi pitänyt "alistaa" kaikki ajatukseni ja toimintani muiden alaisuuteen, jotka olisivat päättäneet, olisiko minulla lupa puhua eksytystä vastaan.

Tiedän nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, että tuo nimenomainen ryhmä olisi rajoittanut toimintaani vahvasti ja laimentanut sanottavaani.

On välttämätöntä kaihtaa kompromissien ansaa, joka on pelon aiheuttamaa. Jotkut pelkäävät seistä yksin kykenemättä uskomaan, että Jumala pitää heidät pystyssä ja ohjaa heitä, eivätkä kestä yksinäisyyttä. Toiset taas pelkäävät tekevänsä virheitä ja siirtävät vastuun komiteoille tai "vastuuhenkilöille".

Jotkut ovat liian arkoja rohkeuteen ja uskovat, että meidän on oltava joka suhteessa vaarattomia ja ei-hyökkääviä. Toiset taas pelkäävät kritiikkiä ja hylkäämisiä ja vesittävät sen takia sanomansa niin, ettei se loukkaa ketään. Mutta psalmin 26 jakeissa 4 ja 5 sanotaan, että Daavid säilytti nuhteettomuutensa eikä seurustellut eksytettyjen kanssa: "En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa. Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa."

New King James -käännös jakeesta 4 "I have not sat with idolatrous mortals, nor will I go in with hypocrites" (En ole istunut epäjumalanpalvelijoiden seurassa enkä mene tekopyhien seuraan") osoittaa tarkemmin "valheen miehiksi" käännetyn sanan juurimerkityksen, sillä se tarkoittaa niitä, jotka tuovat kauhistusta Herran huoneeseen.

Ne, jotka ovat mukana edistämässä väärän hengen toimintaa Herran huoneessa ovat itse asiassa epäjumalanpalvelijoita, jotka ovat häpäisemässä temppeliä. Toiseksi, Daavid torjuu tekopyhien seuran. He ovat teeskentelijöitä, jotka leikkivät uskonnollisia leikkejä ja peittävät todelliset tarkoitusperänsä kauniiden kulissien taakse.

Tässä psalmissa Daavid sanoo, että hänen tarkoituksensa ei suinkaan ole esittää ystävyyttä sellaisten ihmisten kanssa tai olla heidän seurassaan eikä myöskään päästä heidän kanssaan minkäänlaiseen sopimukseen saati sitten palvoa Jumalaa yhdessä heidän kanssaan.

Se erottautumisesta—mutta entä ykseys? Ellei nykyään puhuta alistumisesta, sitten on puhe "ykseydestä". Itsenäisyyttä ei enää arvosteta; tähtäimessä on sulautuminen.

Kaikki tämä puhuu minulle Banner Ministriesin (Tricia Tillinin palvelutyön) tulevaisuudesta ja Kristuksen todellisen ruumiin edessä olevasta tiestä tässä maassa.

Näen yksilöiden ja pienten palvelutyömuotojen joutuvan vaaraan, jos ne yhdistävät voimansa rakentuakseen suuren luokan palveluorganisaatioiksi, sillä uskon Jumalan tahdon olevan meidän kohdallamme pysyä pieninä ja nöyrinä riippuen yksin Hänen tuestaan. Meidän kaikkien on melottava omaa kanoottiamme.

Luonnollisesti alistun toisten ojennukseen ja pidän myös kommunikaatioyhteyden toisten vastaavanlaista palvelutyötä tekevien kanssa. Mutta on valtavan suuri ero siinä, onko kysymys informaation jakamisesta vai todella liittymisestä yhteen jonkun toisen palveluorganisaation kanssa!

Uskon, että Jumala on rakentanut samanmielisten työntekijöiden keskinäisen verkoston, joka muistuttaa pienten alusten muodostamaa laivastoa (joista jotkut ovat tuskin merikelpoisia) niinkuin se pienten alusten muodostama asialleen omistautunut laivasto, joka ylitti Kanaalin pelastaakseen joukkomme Dunkirkissa. Jokaisella aluksella on oma kapteeninsa, joka on riippumaton kaikista muista paitsi tietenkin sodanajan tärkeissä operaatioissa.

Mutta missään vaiheessa ei Herran tarkoituksena ole ollut liittää näitä erillisiä (ja usein hyvin erinäköisiäkin) aluksia yhdeksi megaorganisaatioksi—esim. lentotukialukseksi. Sellaisen jättimäisen aluksen vaarana on se, että se on liian helppo saalis viholliselle ja myös se, että—kun se kerran saa osuman—KOKO laivasto menetettäisiin yhdellä iskulla.

Siispä ellei Herra itse aivan dramaattisesti muuta Banner ministriesin toiminnan suuntaa, en aio koskaan liittyä muodollisesti ja virallisesti mihinkään muuhun palveluorganisaatioon.

JUMALAN SEURAKUNTAA KUTSUTAAN RISTILLE

En aio myöskään koskaan osallistua yritykseen laistaa Jumalan seurakunnan kirkastettua ja väistämätöntä ristiinnaulitsemista tässä maassa.

Yhdymmekö Pietarin Jeesukselle lausumiin sanoihin Jeesuksen ilmoitettua aikomuksensa käydä kohti ristin kuolemaa: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko". (Matt.16:22)

Nuhtelemmeko Herraa, jos hän tuo eteemme koettelemuksia ja eristäytymistä ja paineita ja kärsimystä? Kiellämmekö ristin yrittäen korvata sen omalla menestyksen polullamme kohti voittoa?

Pietari ei inhimillisesti ajatellen voinut hyväksyä kuoleman välttämättömyyttä, että ristin tuska oli kestettävä, että siemen oli kylvettävä maahan ennenkuin se nousisi ja antaisi sadon. Pietari ei ajatellut niinkuin Jumala ajattelee, vaan niinkuin ihminen ajattelee—menestystä, hallintavaltaa, voimaa ja edistystä. Hän ei pystynyt ymmärtämään iankaikkisen elämän todellista salaisuutta—että meidän on kuoltava voidaksemme uudestisyntyä Jumalassa.

Jumala on armossaan johtanut meidät ulos väärien seurakuntien/kirkkojen ja hallitsevan papiston Egyptistä. Kaipaammeko ja himoitsemmeko me Egyptin lihapatoja, me, jotka olemme tulleet tähän karuun erämaahan luottaen ainoastaan jokapäiväiseen taivaan mannaan ja Kalliosta virtaavaan veteen—me, jotka olemme lähteneet tälle kirkkauden matkalle?

Alammeko nyt valittaa erämaan vaivoja niin että meistä muodostuu vähitellen joukko, joka alkaa jälleen palvoa epäjumalia niinkuin aikoinaan Egyptissä?

Olemmeko nyt alkaneet kaivata tuota vanhaa uskonnollista järjestelmää:—meillä on oltava varmuus ja johtajisto; meillä on oltava näkyvä palvonnan kohde; meistä tuntuu epävarmalta, kun jumalana on Henki! Siispä kansa antoi kultaiset korvarenkaansa Aaronille ja hän teki niistä kultaisen vasikan (2.Moos.32).

Israelilaiset kyllästyivät nopeasti vaikeuksiin, epävarmuuteen, vaeltamaan ilman näkyvää jumalaa. Samalla tavoin me saatamme joutua kiusaukseen sanoa: En halua enää tätä vaivannäköä, kun on etsittävä itse Jumalaa ja tutkia itse Raamattua ja rukoilla itse totuutta etsiessä! Me haluamme, että meitä johdetaan, me haluamme takaisin siihen varmuuteen, josta nautimme kirkonpenkkiä lämmittäessämme.

Kiellämmekö siis ristin kirkkauden ja kiemurtelemme pois tästä tulisesta puhdistuksesta ja luomme ihmistekoisen pakotien? Haluaisimmeko jälleen jotakin, joka miellyttää lihaa ja joka olisi todellisuudessa jatkoa entiselle lankeemukselle ja epätäydellisyydelle? Jotakin, joka ei irrottaisi meitä pappeuden siteistä eikä ristiinnaulitsisi lihaamme, vaan olisi mukavaa, varmaa, helppoa.

Kaikkea sellaista pidän Pyhän Hengen selkeän opastuksen vastaisena. Sillä Hän on ohjannut meitä tähänkin asti armollaan ja johtaa meidät varmasti voittoon—mutta HÄNEN voittoonsa, ei meidän!

Jumala itse jo kokoaa yhteen omiaan, mutta Hän tekee sitä hiljaisuudessa, yliluonnollisesti ja paljastamatta suunnitelmiaan viholliselleen.

Hänen sanansa meille on ollut "etsikää suojaa Kalliosta". Me emme usko, että nyt olisi aika odottaa mitään kokonaan uutta, maailman seurakunnan dramaattista uudistusta, nykyajan apostolien ja profeettojen johdossa tapahtuvaa suuruuden ja täydellisyyden palauttamista. Me emme näe edessämme kunniaa muuten kuin ristin kunniana. Me näemme edessäpäin koetuksia ja ahdistusta ja paineita ja suuren luopumuksen.

Vaikka edessä saattaisikin olla "herätyksen" aikoja—sillä me tulemme tarvitsemaan Hänen Pyhän Henkensä virkistävää voimaa suojaksemme, innoitukseksemme, opastajaksemme ja todistusvoiman antajaksi—se ei kuitenkaan tule olemaan se herätys, jota suurin osa seurakuntaa etsii. Se ei tule vaikuttamaan kirkossakävijöiden enemmistöön; se ei tule muuttamaan koko yhteiskuntaa eikä palauttamaan taivasta maan päälle. Se tulee yksinkertaisesti vain nostamaan Hänen pienen koetellun ja kärsineen jäännöksensä evankelioinnin työtehtävään ja korjaamaan viimeistä satoa ennenkuin meidät kutsutaan kotiin.

Siten kaikki puhe seurakunnan ja yhteiskunnan ennalleenasettamisesta millään muulla tavoin kuin Herran Jeesuksen palatessa henkilökohtaisesti ja näkyvästi on ennenaikaista, harhaanjohtavaa ja pitäisi torjua.

Mitä itseeni tulee, aion nostaa korkealle sen viirin (Banner), jonka Jumala on minulle uskonut yksin Hänen voimassaan ja seistä vahvana kompromisseja ja vesittämistä vastaan ja pysyä tyytyväisesti pienenä ja näkymättömänä loppuun saakka.

On rakentumassa Jumalan aikaansaamaa ykseyttä. Se on Herran tekemää ja me iloitsemme siitä todella! Jumala on kokoamassa yhteen rakkaitaan. Minua on rohkaissut suuresti tietoisuus siitä, että kaikkialla maailmassa on kristittyjä, joille on annettu kyky ymmärtää nykyisiä tapahtumia Raamatun valossa, ihmisiä, jotka ovat valmiit puolustamaan Totuutta uhrimielellä.

Jumala on on Kaikkivaltias ja samalla kun Hän sallii eksytyksen koettelevan ihmissydämiä Hän käyttää sitä terästääkseen päättäväisyyttämme omistautua Hänelle kokonaan. Tämä koetus (joka muistuttaa erämaavaellusta) on Jumalan tapa tutkia sydämiämme ja saada selville, onko rakkautemme Häntä kohtaan todellista. Se usko, jonka väitämme omistavamme, koetellaan nyt tulessa—palaako se tuhkaksi vai selviääkö se vahvana ja puhdistettuna? Niin, meidät toden totta vahvistetaan, jos omistaudumme täysin Jumalalle emmekä horju.

Eräs tärkeä seuraus seurakuntien hajoamisesta on se, että samanmieliset, arvioivat kristityt ovat löytämässä toisensa ja alkamassa kokoontua yhteen. Tietenkin on vielä monia, jotka ovat vielä yksin. Mutta ehkä on hyväksikin orientoitua kokonaan uudelleen, niin että uskomme perustus tulee selvemmäksi. Jumala ei ole koskaan tarkoittanut seurakunnalleen urheilukatsomokristillisyyttä, joka tosin on helppoa, turvallista eikä vaadi kovin paljoa. Eristyksiin joutuminen asettaa uusia haasteita, ainakin sen huomion, että me kaikki tarvitsemme toinen toisiamme aktiivisina, osallistuvina Kristusken ruumiin jäseninä.

Jos olet nyt yksin etkä kuulu mihinkään seurakuntaan, sinulla on täydellinen mahdollisuus karistaa itsestäsi kaikki riippuvuus puhujista, muodollisesta jumalanpalveluksesta, kirjoista, kaseteista ja palveluorganisaatioista. Kun nyt kokoonnut yhteen vain Jumalan kanssa, vahvistuu ja vakaantuu jumalasuhteesi eikä sitä tarvitse vahvistaa piristeillä. Kun sitten aikanaan syntyy kontaktjea toisiin, nautit yhteydestä aivan uudella molemminpuolisella, tasa-arvoisella tasolla, niin että jokaisella on omat yksilölliset armolahjansa ja palvelutyönsä ja jokaisella on jotain todellista annettavaa toinen toiselleen.

Alkuperäinen artikkeli: Tricia Tillin, U.K. Supplement Summer 1995
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä