Gnostilaisuus lyhyesti

Alber James Dager

Gnostilaisuus lyhyesti

Gnosiksen sanotaan olevan kokemus, joka perustuu oman korkeamman minän käsittämiseen -- ei uskomusten ja käsitteiden avulla, vaan mietiskelemällä niitä "totuuksia", jotka itsekunkin sydämellä ovat. Tämä tapahtuu tutkiskelemalla vakavasti Todellisuuden mysteereitä korkeampien olentojen - Valon Sanansaattajien - avustamana, jotka ovat lähtöisin "Todellisesta Jumalasta".
Gnostilaisuus on jälleen nousussa, mikä on suurelta osin Uuden Aikakauden liikkeen (New Age) ansiota.Tutkikaamme gnostilaista filosofiaa eri näkökulmista:

Kosmos

Koko luomakunta on viallinen, ei syntiinlankeemuksen takia, vaan koska sen on luonut vialliseksi puutteellinen luoja. Maailman, mukaanlukien ihmisen vioista ei voida syyttää ihmistä, vaan luojaa.

Jumaluus

"Tosi Jumala" on olemassa kaikkien universumien ulkopuolella eikä hän ole luonut mitään. Hänestä (tai Siitä) on saanut alkunsa tai on lähtöisin kaiken olemassaolevan aine tai olemus -- niin näkyväinen kuin näkymätönkin. Niinpä gnostikot uskovat, että kaikki on Jumalaa, koska kaikki on muodostunut Jumalan substanssista.
Kaikkein ylimmän "Tosi Jumalan" alapuolella on jumaluuksia, joita kutsutaan Aioneiksi ja heidän alapuolellaan ovat ihmiset. Kaikki nämä muodostavat yhdessä "Tosi Jumalan" kanssa Täyteyden (Pleroman) sfäärin, jossa jumaluus toimii täydellisesti.
Eräästä näistä aioneista nimeltään Sophia ("Viisaus"), joka on naispuolinen jumaluus, on alkuisin puutteellinen olento, josta tuli sekä fyysisen että psyykkisen kosmoksen luoja. Ja hän loi tuon kaiken oman puutteellisuutensa kuvaksi. Tämä vajavainen olento ei tiennyt omaa alkuperäänsä ja kuvitteli olevansa absoluuttinen Jumala. Hän ei todellisuudessa luonut mitään, vaan käytti jo olemassaolevaa jumalallista ainesta ja muotoili sitä eri muotoihin. Häntä kutsutaan nimellä "Demiurgos" tai "puolitekijä", joka hallitsee kosmisia joukkoja, valtiaita tai "hallitsijoita".
Gnostilaiset jakoivat ensimmäisinä Jeesuksen luonnon kahteen osaan -- Jeesukseksi, joka on kuolevainen ihminen ja Christokseksi (Kristukseksi), joka on kosmisen Mielen periaatteen Nousin henkilöitymä. Suurempi nous käytti kolmen vuoden ajan (kasteesta ristiinnaulitsemiseen) kuolevaisen ihmisen (Jeesuksen) lihallista ruumista.¹ Siten Jeesusta pidetään ainoastaan kuolevaisena ihmisenä, mutta ihmisenä, jolla on korkeampi tietoisuus.

Ihmiskunta

Ihmiskunnalla on pieni hiukkanen jumaluuden substanssia, jota kutsutaan usein symbolisesti "jumaluuden kipinäksi". Yleensä ihmiset eivät ole tietoisia sisällään olevasta jumaluuden kipinästä. Tätä tietämättömyyttä ruokkii väärän luojan vaikutus. Vaikka ihminen onkin vajaa, häntä ei silti pidetä syntisenä, vaan hänen katsotaan olevan ainoastaan matkalla täydellisyyteen Gnosiksen kautta tapahtuvan kehityksen kautta.

Pelastus

Gnostilaiset eivät tavoittele pelastusta synnistä, vaan pikemminkin tietämättömyydestä, jonka seurausta huono käytös on. Gnostilaiset opettavat, että ihmisillä ei ole tietoa todellisesta alkuperästään, olennaisesti jumalallisesta luonostaan ja lopullisesta kohtalostaan ja siksi he eivät pysty kehittämään täyttä hengellistä tietoisuutta. Viallinen fyysinen luomakunta estää heitä käsittämästä omaa jumalallista potentiaaliaan. Aionien kautta ihmiskunta on saanut apua Gnosiksen saavuttamisessa jo muinaisuudesta lähtien.
Gnostilaisissa "kirjoituksissa" mainitaan vain muutamia näistä Aioneista. Tärkeimpiä heistä ovat Seet (Aatamin kolmas poika), Jeesus ja profeetta Mani. Suurin osa gnostilaisista on aina pitänyt Jeesusta pääasiallisena pelastajahahmona (Soter). Pelastus ei tullut Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa kautta, vaan Hänen opetustyönsä kautta ja Hänen perustamiensa mysteereiden kautta.

Kohtalo

Gnostilaisuus ei korosta oppia jälleensyntymisestä, mutta se sisältyy implisiittisesti suurimpaan osaan gnostilaisia oppeja niin, että niiden, jotka eivät ole saavuttaneet vapauttavaa Gnosista, on synnyttävä jälleen.
Kristuksen ja Sophian opetetaan odottavan hengellistä ihmistä -- pneumaattista gnostilaista -- Pleroman portilla ja auttavan häntä pääsemään sisälle "morsiuskammioon", jossa tapahtuu lopullinen yhtyminen "Tosi Jumalaan".
Lopulta jokainen hengellinen olento saavuttaa Gnosiksen ja hän yhtyy omaan korkeampaan minäänsä -- "enkelkaksoseen".

Teot

Gnostilaiset eivät usko sääntöjärjestelmään. He uskovat, että ne ovat alkuisin Demiurgilta ja niiden tarkoituksena on palvella hänen päämääriään. Todellinen eettisyys lähtee sisäisestä ylevyydestä, joka on seurausta sisäisen jumalallisen kipinän antamasta valaistuksesta.
Etiikkaa on tarkasteltava ensisjaisesti ajallisin ja maallisin termein: Se on aina alttiina muutoksille ja muunteluille yksilön hengellisen kehityksen mukaan. (Tämä on tilanne-etiikkaa).

EROAVUUDET TODELLISEEN USKOON VERRATTUNA

Arthur Eward (A.E.) Waite, vapaamuurari, joka on suunnitellut tunnetuimmat Tarot-kortit, toteaa seuraavaa gnostilaisuudesta:

Gnostilaiset lahkot, arabit, alkemistit, temppeliherrat, ruusuristiläiset ja lopuksi vapaamuurarit muodostavat okkulttisen tieteen välittämisen läntisen ketjun.²

Gnostilaisuus ei sovi yhteen raamatullisen totuuden kanssa. On kiistatonta, että jotkut ensimmäisen vuosisadan gnostilaiset kutsuivat itseään "kristityiksi", samoin kuin myös Sun Myung Moonin unifikaatiokirkko, Jehovan todistajat ja mormoonit pitävät itseään kristittyinä.
Kun koko Raamattua luetaan huolellisesti tutkien, tulee selvästi esiin yhtenäinen kokonaisuus, jonka kanssa gnostilaisuus on ristiriidassa. Jos joku hylkää Raamatun, hän hylkää samalla Jeesuksen ja siksi myös Jumalan.
Alkuperäinen artikkeli: 'Gnosticism Explained' by Albert James Dager. Media Spotlight volume 29, number 2.
LÄHTEET:

1 Manly Palmer Hall, The Secret Teachings of All Ages, Ibid., s.LXXXVI
2 A.E. Waiten käännös teoksesta The Tarot of the Bohemians, Manley Palmer Hallin lainaus, The Secret Teachings of
 All Ages (Los Angeles: Philosophical Research Society, 1962), s. CXL.