Albert James Dager

ONKO

Jeesuksen kadonnut hauta

KUOLINISKU KRISTINUSKOLLE?


Discovery Channel -TV-kanavan kiistanalainen dokumenttiohjelma, jossa väitetään, että Jeesuksen ja hänen perheensä hauta on löytynyt, on saanut aikaan valtavaa keskustelua tiedemiesten, tutkijoiden, uskonnollisten johtajien ja tavallisten ihmisten keskuudessa. Jotkut väittävät, että löytö todistaa, ettei ylösnousemusta ole tapahtunut ja tekee Jeesuksesta vain tavallisen kuolevaisen ihmisen. He väittävät myös, että se tukee teorioita, joiden mukaan Jeesus olisi ollut naimisissa Maria Magdaleenan kanssa ja että hänellä olisi jälkeläisiä, jotka elävät tänä päivänä. Elokuva seuraa Da Vinci -koodissa esitettyjen vastaavien väitteiden fiktiivistä linjaa.
The Lost Tomb of Jesus (Jeesuksen kadonnut hauta), jonka on ohjannut kanadalainen lehtimies Simcha Jacobovici ja tuottanut Oscarin voittanut ohjaaja James Cameron (Titanic, 1997), esitettiin samnaikaisesti Jacobovicin ja tunnetun oikeusoppineen ja kirjailijan Charles Pellegrinon kirjoittaman kirjan The Jesus Family Tomb (Jeesuksen sukuhauta) julkaisemisen kanssa. Elokuva ja kirja kuvaavat kolme vuotta kestänyttä tutkimusprojektia, jossa kirjoittajat tutkivat ristiviittauksin konkreettisia todisteita "käyttäen lähteinä sekä kanonisia että apokryfisiä evankeliumeita" saadakseen kokonaiskuvan siitä, mitä kirjoittajat kutsuvat "ensimmäiseksi täydelliseksi kuvaksi Jeesuksen perheestä".1
Elokuvan tekijät sanovat, että The Lost Tomb of Jesus esittää arkeologista, tilastollista ja geneettistä todistusaineistoa siitä, että Jeesuksen perhe (mukaanlukien hän itse) on haudattu hautaholviin. Se on synnyttänyt kiihkeitä vastalauseita ja paheksuntaa joidenkin arkeologien ja uskonnollisten johtajien taholta.
Elokuva ja kirja sisältävät olennaiselta osin samoja tietoja, vaikka elokuvan sisältämä informaatio onkin tiiviimpää. Niinpä käsittelemme etupäässä kirjassa esitettyjä väitteitä, koska ne ovat laajempia.

LÖYTÖ

Eräällä eteläisen Jerusalemin Talpiot-lähiön rakennustyömaalla leikkivät lapset löysivät vuonna 1980 muinaisen haudan. Erään lapsen äiti käsitti löydön merkittävyyden ja meni kertomaan siitä viranomaisille. Sen seurauksena Israelin muinaisesineiden virasto (Israel Antiquities Authorities, IAA) suoritti siellä kaivauksia, joiden tuloksena haudasta paljastui kymmenen luuarkkua (ossuaaria), jotka sisälsivät ihmisten jäännöksiä.
Päällekirjoituksella 'Jeesus Joosefin poika' varustettu luuarkku (alla)
Kolmessa luuarkussa oli eri päällekirjoitukset: "Jeesus Joosefin poika", "Juuda Jeesuksen poika" ja "Mariamene", joka on kreikkalainen nimi, jonka Jeesuksen kadonnut hauta arvelee olevan Maria Magdaleena.
Arkeologi Levy Yitzhak Rahmani julkaisi löydöt vuonna 1994 A Catalogue of Jewish Ossuaries in the Collections of the State -nimisessä teoksessa. Myös Amos Kloner, Bar Ilan -yliopiston professori, joka johti kaivauksia 1980-luvulla, julkaisi tutkimustulokset artikkelissaan vuonna 1996. Klonerin mukaan Talpiotin hauta oli tyypillinen keski-yläluokkaan kuuluvan juutalaisperheen hauta Toisen Temppelin kaudelta (538 e.Kr. - A.D. 70). Tänä lyhyenä ajanjaksona käytettiin luuarkkuja, joten nuo haudat voidaan ajoittaa 70-100 vuoden periodille. Koska nimet olivat yleisiä, Kloner ei pitänyt niitä erityisen tärkeinä. Noin 900 samankaltaista hautaa on löytynyt 4 km:n säteellä Jerusalemin vanhasta kaupungista.
Jacobovici toteaa, että todisteiden perusteella on mitä todennäköisintä, että hauta kuuluu Jeesus Nasaretilaisen perheelle. Hän toteaa myös, että DNA-kokeet viittaavat siihen, että "Jeesuksen" ja "Mariamenen" luuarkkuihin haudatut henkilöt ovat saattaneet olla aviopari ja että "Juudan" luuarkkuun haudattu henkilö on saattanut olla heidän poikansa.
Elokuvassa esitetään myös tilastollinen tutkimus, jonka mukaan "todennäköisyys, että Talpiotin hauta kuuluu Jeesuksen perheelle, on 1:600 löydettyjen nimien keskinäisen yhteyden perusteella".
James Cameron lausui 26.2. pidetyssä tiedotustilaisuudessa: "Tuntuu ehdottomasti siltä, että on pakko nipistää itseään". Hän oli kertonut aiemmin NBC:n Today-showssa, että tilastotieteilijät ovat havainneet "noin yhden todennäköisyyden parista miljoonasta", että dokumenttielokuvan johtopäätökset luuarkuista pitävät paikkansa -- siis huomattavasti pienempi todennäköisyys kuin elokuvassa esitetty 1:600. Kirjan mukaan todennäköisyys arvioitiin alunperin 1:2,5 miljoonaksi.

TIETEELLISET FAKTAT

On myönnettävä, että tapa, jolla kirjoittajat esittävät tieteelliset faktansa, on hyvin kunnioitusta herättävä. Käyttämällä tilastotieteilijöitä ja tiedemiehiä, jotka käyttävät nykyaikaista rikostutkintatekniikkaa ja mm. DNA -tutkimusta he keittävät kokoon kertomuksen, joka on täynnä salajuonia, petoksia, mytologiaa ja rikostutkimustekniikkaa, niin että tullaan lopulta seuraaviin johtopäätöksiin:

Tässä olivat Jeesuksen sukuhaudan tärkeimmät väitteet, joihin tulemme keskittämään pääasiallisen huomiomme. Kirjailijoiden muut väitteet eivät ole yhtä tärkeitä, vaikka käsittelemme niitäkin, varsinkin jos ne liittyvät mainittuihin kolmeen pääkohtaan.
Meidän on aluksi tarkasteltava kirjoittajien väitteidensä tueksi esittämiä konkreettisia todisteita:
Kirjailijoiden mukaan Talpiotin haudasta löydettyjen luuarkkujen päällä olevat kirjoitukset ovat seuraavat:
Luuarkku 80/500: "Mariamene e Mara"
- "Mariamne, myös Mestariksi kutsuttu"
Luuarkku 80/501: "Yehda bar Yeshua"
- Juuda, Jeesuksen poika"
Luuarkku 80/502: "Matia" - "Matteus"
Luuarkku 80/503; "Yeshua bar Yosef"
- "Jeesus Joosefin poika"
Luuarkku 80/504: "Yose" tai "Yosa" - "Joosefista" käytetty puhuttelunimi
Luuarkku 80/505: "Maria" - latinalainen muoto
heprealaisesta nimestä "Miriam".
Hautakammiosta esiinvedetyistä kymmenestä luuarkusta merkittiin kuudessa olleet päällekirjoitukset, joka on hyvin korkea prosentti ottaen huomioon, että vain 20 prosentissa niistä tuhansista luuarkuista, joita on löydetty, on ollut päällekirjoitus.
Luuarkut 80/506-508 ovat ilman päällekirjoituksia.2
Luuarkku 80/509 katosi ennenkuin sen päällekirjoitusta tai koristelua voitiin todeta. Kirjoittajat väittävät, että vuonna 2002 löytyi luuarkku, jonka päällä oli kirjoitus "Jaakob Joosefin poika - Jeesuksen veli", antiikkivälittäjä Oded Golanin hallusta. Sen ulkomuoto ja mitat sopivat luonteeltaan muihin Talpiotin haudasta löytyneisiin luuarkkuihin. Jos tuo luuarkku on 80/509, tuloksena olisi
seitsemän sellaisella päällekirjoituksella varustettua luuarkkua, jotka kirjoittajien mukaan voitaisiin yhdistää Jeesuksen perheeseen.
Meille kerrotaan, että vaikka Jeesukselle ja Hänen perheelleen kuuluvat luuarkut löydettiin vuonna 1980, nämä löydöt pidettiin salassa aina tähän saakka siitä syystä, että niillä olisi ollut tuhoisa vaikutus kristikuntaan; löydön kanssa tekemisissä olevat juutalaiset arkeologit pelkäsivät sitä vaikutusta, joka uutisilla löydöistä olisi. Näyttää siltä, että viimeaikainen gnostisia "evankeliumeja" käsittelevien mediatuotteiden ja kirjojen tulva on luonut ilmaston, joka on suotuisampi näille väitteille. On tullut aika esittää Jeesuksen kadonnut hauta maailmalle.
Voidaan sanoa, että jos nämä väitteet olisivat tosia, alkuperäiset löydöt tehneet juutalaiset arkeologit olisivat esittäneet ne. Juutalaisethan olisivat olleet mielissään voidessaan esittää mitä tahansa, mikä heittäisi epäilyksen varjon Jeesuksen messiaaniuden ylle. Siispä he olisivat julkistaneet löydöt jo paljon aikaisemmin. Se, että he ovat olleet haluttomia sitä tekemään viittaa siihen, etteivät löydön tehneet arkeologit pitäneet sitä niin tärkeänä. Kaikki juutalaiset eivät kuitenkaan ole uskonnollisia tai koe kristinuskon uskon Jeesuksen ylösnousemukseen olevan mikään uhka. Myös Israelin valtio on varsin tietoinen siitä tuesta, jota se kristityiltä saa, varsinkin Yhdysvalloista. Poliittiset seuraukset siitä, että Israelin hallintoon kuuluva viranomainen heittäisi sellaisen epäilyksen varjon, saattaisi vaikeuttaa suhteita ei ainoastaan Israelia tukeviin kristittyihin, vaan myös Yhdysvaltain hallintoon, jossa kristityllä oikeistolla on suuri vaikutusvalta. Se vaikuttaisi epäsuotuisasti suhteisiin Israelin tärkeän liittolaisen kanssa.

Arkeologian opiskelija Shimon Gibsonin laatima luonnos haudasta
ja sen luuarkuista niiden alkuperäisen löydön aikaan v.1980.
(oikealla)


Israelissa pelätään myös mahdollisia välikohtauksia kristittyjen ja juutalaisten välillä. Vaikka kristityt eivät ole yhtä taipuvaisia väkivaltaisuuksiin uskontonsa herjauksesta kuin muslimit tai monien muiden uskontojen kannattajat, Israelille on tärkeää olla aiheuttamatta tai lisätä jo olemassaolevia ristiriitaisuuksia väestönsä keskuudessa. Niinpä on hyvä syy siihen, että kyseessäolevan haudan kaivauksiin alunperin osallistuneet tiedemiehet eivät ehkä pitäneet sitä erityisen merkittävänä. Emme kuitenkaan suoralta kädeltä voi olla ottamatta sitä mahdollisuutta huomioon. Kolmessa luuarkussa ei ole päällekirjoitusta. Mutta niillä seitsemällä, joista sellainen löytyy, vain yksi liittyy Raamatun kertomusten perusteella Jeesukseen. Kysymys kuuluukin, kuuluvatko päällekirjoitukset saman perheen jäsenille vai ovatko kirjoittajat erehtyneet olettamuksissaan. Jos kaikki nuo nimet kuuluvat samaan perheeseen tai ovat aviopuolisoiden nimiä, muodostavat kaikki nuo nimet yhdessä vahvan tilastollisen todennäköisyyden, että kyseessä on Jeesuksen sukuhauta. Kirjailijat teettivätkin tosiaan tilastollisen tutkimuksen, jonka mukaan todennäköisyys, että hauta kuuluu Jeesukselle ja Hänen suvulleen on 1:2,5 miljoonaan. Konservatiivisin arvio on 1:600.

Tilastollinen todennäköisyys

Yksi elementti ratkaistaessa Talpiotin haudan ("Jeesuksen perhehauta" IAA:n virallisen rekisteröinnin mukaisesti Hauta 80/500-509) arvoitusta on ollut määritellä tilastollinen todennäköisyys, että tämä hauta voisi todella olla Jeesus Nasaretilaisen ja Hänen sukulaistensa sukuhauta. Tämä tehtävä oli annettu Charles Pellegrinolle:

IAA 80/500-509:n eli Talpiotin haudan matematiikassa on kysymys siitä, voidaanko "todistaa", että Talpiotin hauta on Jeesus Nasaretilaisen hauta kaikkein konservatiivisimmalla tilastotieteellisellä menetelmällä. Aloitin luonnollisesti "Jeesus"-päällekirjoituksesta. Mikä olisi nimen merkittävyys verrattuna muutamaan sataan muista luuarkuista löytyneeseen nimeen? Miten yleinen oli nimi "Jeesus, Joosefin poika"?3

80/503 "Jeesus Joosefin poika"

Kirjoittajat toteavat, että nimet Jeesus ja Joosef olivat hyvin yleisiä Jeesuksen elinaikana:

Sellaisten tutkijoiden kuin L.Y. Rahmanin, Tal Ilanin ja Rchael Hachlilin mukaan Jeesus ja Joosef olivat yleisiä nimiä Jerusalemissa ensimmäisellä vuosisadalla; esimerkiksi niistä 233:sta IAA:n luetteloimasta luuarkusta, joissa oli päällekirjoitus, esiintyi nimi Joosef 14 prosentissa ja Jeesus 9 prosentissa päällekirjoituksista. On arvioitu, että sinä ajanjaksona, jona luuarkkuja käytettiin Jerusalemissa, oli miespuolisen väestön määrä korkeintaan 80,000. Heistä olisi 7200 ollut nimeltään Jeesus ja 11,200 nimeltään Joosef. Kertomalla nämä prosenttiluvut keskenään (9:100x14:100x80,000) saamme tulokseksi 1,008 Jeesus-nimistä miestä, jonka isä olisi Joosef sata vuotta kestäneen luuarkkukauden aikana. Toisin sanoen joka 79. mies olisi ollut Jeesus Joosefin poika. Kirjoitin valkoiseen lehtiööni: "Yksi 79:stä".
Mutta miten monta noista 1,008:sta miehestä, jotka elivät hiukan ennen Jeesus Nasaretilaista, hieman hänen jälkeensä tai hänen aikanaan oli haudattu samaan hautaan Marian tai Juudan tai Matteuksen kanssa?
Tästä kohdasta eteenpäin "Jeesus-yhtälössä" oli yksinkeraisesti vain laskettava kunkin haudan nimen todennäköisyys, yksi toisensa jälkeen ja kerrottava ne sitten keskenään.4

80/505 "Maria"

Kirjoittajat spekuloivat, että koska "Maria" oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin "Mariaksi", joka on latinalainen nimi, sen on täytynyt kuulua Jeesuksen äidille:

Jos jossakin olisi luuarkku, jossa olisi päällekirjoituksena Jeesuksen äidin nimi, (emme puhu nyt Talpiotin haudasta), mitä odottaisimme siinä lukevan? Koska ei ole mitään viitettä siihen, että hän olisi ollut mitään muuta kuin ensimmäisen vuosisadan juutalainen, odottaisimme hänen nimensä olevan kirjoitettu hepreaksi tai arameaksi. Siksi meitä ei hämmästyttäisi, jos se olisi "Miriam". Ja meitä ilahduttaisi, jos siinä olisi sanottu jotain sellaista kuin "Joosefin vaimo" tai "Mestarin äiti". Mutta yhtä dramaattista olisi, jos löytäisimme luuarkun, jonka päällekirjoituksessa olisi neljä heprealaista kirjainta -- "Mem", "Resh", "Yud" ja "Hay" -- merkitsemään hänen nimensä latinalaisessa muodossa 'Maria', niinkuin se on annettu meille ja ollut meillä jo kahdentuhannen vuoden ajan.
Edelleen, kaikista tutkijoiden luetteloimista luuarkuista on vain kourallisessa ollut päällekirjoituksena latinalainen versio nimestä "Miriam" kirjoitettuna heprealaisin kirjaimin. Yksi niistä on löytynyt Talpiotin haudasta, jossa se on kahden vuosituhannen ajan pitänyt hiljaista yövartiota Jeesuksen, Joosefin pojan luuarkun vieressä.
Onko Talpiotin haudan luuarkun päällekirjoitus 'Maria' lopullinen ja vastaansanomaton todiste siitä, että tuossa luuarkussa on kerran ollut Uudessa Testamentissa Neitsyt Mariaksi kutsutun naisen maalliset jäännökset? Ei tietenkään. Samalle ilmiölle voidaan esittää lukuisia erilaisia tulkintoja. Mutta tosiasiaksi jää, että meillä on nyt kolme Jeesukseen liittyvää nimeä kahdessa samasta haudasta löytyneessä luuarkussa: Jeesus, Joosef ja Maria. Kun nämä kolme nimeä aikanaan löydettiin samasta haudasta 1980-luvulla, sen olisi pitänyt saada aikaan kiihkeää tieteellistän toimintaa: tilastotieteilijöiden olisi pitänyt alkaa laskea todennäköisyyslaskelmia ja DNA-näytteet olisi pitänyt ottaa ainakin Jeesuksen ja Marian luuarkuista, jotta olisi voitu määritellä, olivatko nämä kaksi keskenään sukua. Mutta niin ei tapahtunut. Arkeologit, joilla ei ollut mitään koulutusta tilastotieteessä, päättivät, että nimet Jeesus, Joosef ja Maria olivat niin tavallisia ensimmäisen vuosisadan Juudeassa, että koko hautalöytö ei ollut merkittävä.5
Lähes neljäsosa kaikista tuolta ajalta olevista luuarkuista tunnetuista naisista oli nimeltään Maria tai joku sitä lähellä oleva variaatio nimestä. Mutta luuarkku 80/505 kertoikin aivan toisenlaisen tilastollisen tarinan. Tämä "Maria" oli latinalainen versio heprealaisesta nimestä. Kuten käy ilmi, James Tabor ja Shimon Gibson löysivät myöhemmin hyvin samanlaisen päällekirjoituksen "Käärinliinahaudasta", mutta vuonna 1980 IAA80/505:n Maria oli hyvin harvinainen, koska 'Maria' oli kirjoitettu latinaksi.6

Pellegrino teki eron Jeesuksen äidin, Marian ja "Mariamene e Maran" välillä pienentääkseen luuarkuista löytyneiden Maria-nimien esiintymistä. Se madalsi tuloksen 1:24:ään. Hän toteaa:

...Niinpä kirjoitin valkoiseen lehtiööni "yksi 24:stä" .7
80/501 "Juuda Jeesuksen poika"

Päällekirjoituksella 'Juuda Jeesuksen poika' varustettu luuarkku (vasemmalla)

"Juudaa, Jeesuksen poikaa" ei ollut koskaan mainittu Uuden Testamentin kanonisissa tai ei-kanonisissa versioissa. Ja vaikka evankeliumien Jeesuksella oli sekä rakas veli että luotettu opetuslapsi nimeltä Juudas, päätin olla antamatta tälle luuarkulle mitään matemaattista painoarvoa. Mikä tahansa arvo olisi laskenut todennäköisyyttä ja siten edesauttanut asiaamme. Niinpä käsittelin asiaa konservatiivisesti ja jätin tämän luuarkun kokonaan huomiotta.8

80/500 "Mariamene e Mara"

Kirjoittajat väittävät, että luuarkku, jossa on päällekirjotus "Mariamene e Mara" kuuluu Maria Magdaleenalle ja että "e Mara" tarkoittaa "tunnetaan myös 'Mestarina'", joka antaa hänelle erityisen aseman apostolina. Pellegrino toteaa:

Seuraavaksi tulee "Maria", joka tunnetaan nimellä "Mariamne", jonka nimi on kirjoitettu kreikaksi luuarkkuun numero 80/500. Nimi oli kirjoitettu oikeastaan "Mariamn-u", ts. "Mariamnen", jonka lopussa on koristeellinen lopuke. "Nu" oli diminutiivi tutummasta "Mariamnesta", joka on kreikankielinen versio Miriamista, joka on käännetty suomeksi 'Mariaksi'.
Päällekirjoituksen toinen osa "Mara" oli kreikankielinen muoto arameankielisestä 'Herraa' tai 'Mestaria' tarkoittavasta sanasta..
Koko päällekirjoitus voitaisiin lukea: "Mariamnen, jota kutsuttiin myös Herraksi/Mestariksi".
Luuarkun päällekirjoitus näyttää olevan täysin sopusoinnussa [gnostilaisen "evankeliumin"] Filippuksen teot kanssa, olihan Maria Filippuksen sisar. Siinä häntä kuvataan apostoliksi tai "mestariksi". Hänen sanotaan olevan nimenomaan evankeliumien Maria Magdaleena.
Professori James Talbot tähdensi sitä, että sama kieliopillinen rakenne, joka esiintyy kourallisessa muualta löytyneissä luuarkuissa paljasti, että alussa oleva sana viittaa itse luuarkkuun ja siksi päällekirjoitus voidaan lukea: "(Tämä luuarkku on) Mariamnen, joka tunnetaan myös Mestarina."
Tämä päällekirjoitus, ja se sopii siihen, mitä tiedämme Maria Magdaleenasta, suo meille (sic) ainutlaatuisen tilaisuuden: muuta sellaista luuarkun päällekirjoitusta ei kerta kaikkiaan ole. Koska se oli ainoa laatuaan 193:sta naisten nimiä sisältävistä 193 luuarkusta, voidaan sanoa, että vain yhtä 193 naisesta olisi voitu kutsua nimellä "Mariamne, myös Marana tunnettu". Kirjoitin lehtiööni "Yksi 193:sta".
Tässä vaiheessa kerroin keskenään 1:79, 1:24 ja 1:193; sain tulokseksi 365,928. Mikä tarkoittaa sitä, että alustavan laskelman mukaan voidaan sanoa, että niiden miesten määrän, joiden nimi on "Jeesus, Joosefin poika" ja jotka olisivat löytyneet samasta haudasta kuin latinalainen "Maria"-nimen versio ja kreikaksi kirjoitettu "Mariamne, tunnettu myös Mestarina", voidaan laskea olevan yksi 365,928:sta.9

80/504 "Jos'e"

Seuraava luuarkku oli "Jos'e". Markuksen evankeliumissa (6:3) mainitaan erityisesti, että Jeesuksella oli veljiä ja sisaria ja myös veljien nimet: "Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Markuksen evankeliumissa Jeesuksen veljestä käytetään lempinimeä "Joose", samassa muodossa kuin se esiintyy luuarkussa numero 80/504.
Käsitellessään päällekirjoitusta "Jos'e" Amos Kloner tuli siihen johtopäätökseen yrittäessään esittää vaihtoehtoisia selityksiä ja toimia tieteessä vakiintuneen skeptisyyden mukaisesti, että vaikka "Jos'e" olikin epätavallinen päällekirjoitus, se oli lyhenne nimestä "Joosef", joka oli toiseksi yleisin nimi toisen temppelin kaudella.
Oli kuitenkin toinenkin tapa tulkita "Jos'e"-päällekirjoitus. Lempinimi oli ainutlaatuinen. Sitä ei esiintynyt missään muussa tunnetussa luuarkussa ja sille löytyi vastine Uudesta Testamentista. Professori Tal Ilanin kirjaamista 519:stä miehen luuarkusta löytyi siis yksi päällekirjoitus "Jos'e" ja kertomalla 365,928 519:llä, saamme tulokseksi lähes 190 miljoonaa.
Mutta aivan sormituntumalla se tuntui liian suurelta arviolta. Niinpä päätin ottaa Klonerin kannan ja käsitellä päällekirjoitusta "Jos'e" niinkuin mitä tahansa haudan "Joosefia". Lähtökohtana oli, että 14% miehistä oli "Joosef"-nimisiä eli joka seitsemäs. Jos kerromme 365,928 7:llä, saamme tulokseksi hiukan yli 2,5 miljoonaa.10
80/502 "Matteus"

Jotkut nimet, kuten Joona ja Daniel olisivat saaneet meidät asettamaan koko nimikokoelman kyseenalaiseksi, koska niitä ei ollut evankeliumien mukaan Joosefin tai Marian sukupuussa. Jos oletetaan, että Luukkaan 3. luvun sukuluettelo kuvaa Jeesuksen äidin Marian sukua, niinkuin monet tutkijat uskovat, "Matteus" oli suvussa usein esiintynyt nimi. Kuten James Tabor päättelee, se oli papillinen nimi ja Marialla oli sukulaisuutensa perusteella Johannes Kastajan äitiin papillinen yhteys. Myös Marian isoisän nimi oli Matteus, niin että on täysin mahdollista, että perhehautaan olisi voitu haudata esimerkiksi serkku nimeltä Matteus, joka olisi sannut nimensä isoisän mukaan. Edelleen, Apostolien teoissa (1:23-26) on mielenkiintoinen tapaus, jossa Jeesuksen opetuslapset äänestävät siitä, kuka asetettaisiin Juudas Iskariotin tilalle. Hänen tilalleen valitaan Matteus. Se, että Matteus olisi ollut Jeesuksen sukulainen, selittäisi sen, että hän niin nopeasti nousi opetuslapsen asemaan. Joka tapauksessa Talpiotin haudan luuarkun päällekirjoitus "Matteus" ei varsinaisesti sovi kehenkään Jeesuksen tunnettuun sukulaiseen. Se ei tilastotieteellisesti mitätöi mitään, mutta ei myöskään vahvista mitään. Päätin jättää sen pois laskuista.11

80/509 "Jaakob"

"Jaakobin" luuarkku oli monessa suhteessa ongelmallinen, jota käsittelemme myöhemmin. Tässä yhteydessä riittää, että tiedämme, että koska "Jaakobin" luuarkkua ei voitu varmasti liittää Talpiotin hautaan, Pellegrino päätti jättää senkin pois laskelmistaan.

Tässä tilastollisen laskelmani vaiheessa todennäköisyyslukuni oli yksi 2,5:stä miljoonasta. Se tarkoittaa sitä, että todennäköisyys, että Talpiotin hauta on Jeesus Nasaretilaisen hauta oli 1:2,500 000.12
Ulkopuolisen suorittama analyysi
Riippumaton tilastotieteen asiantuntija Toronton yliopiston professori Andrey Feuerveger, joka on erä Pohjois-Amerikan johtavia tilastotieteilijöitä, vahvisti Pellegrinon tilastojen oikeellisuuden. Pellegrino toteaa:

...samoin kuin minun, myös Feuervegerin tilastollinen analyysi oli konservatiivinen. Samoin kuin minä, hänkään ei ottanut huomioon päällekirjoitusta "Juudas, Jeesuksen poika" ja piti epätavallista päällekirjoitusta "Jos'e" ainoastaan yhtenä Joosef-nimen muunnelmista. Loppujen lopuksi Feuervegerin analyysin tulokset kuuluivat samaan kategoriaan omien tulosteni kanssa: 1:2,400 000 1:2,500 000:n sijasta.
Hän tähdensi: "Eräs kaikkein mielenkiintoisimpia seikkoja tässä haudassa on", raportoi Feuerveger Simchalle, "että jos keskittää huomionsa yksittäisiin nimiin, saattaa helposti saada sen vaikutelman, että tässä ryppäässä ei ole mitään epätavallista".
"Sinun työryhmäsi, Simcha oli kuitenkin oikeassa siinä, että oikea tapa analysoida sitä on tutkia kaikkia nimiä yhdessä".
Tilastotieteilijä vakuutti: "Ja näin toimittaessa, ja vaikka yksittäisten nimien todennäköisyys ei olekaan kovin pieni, kun ne kaikki kerrotaan keskenään, syntyy kuva, jossa koko luuarkkujen kokoelma kokonaisuutena on hyvin harvinainen tapaus".
Feuerverger totesi, että "on todellakin mahdollista, että tämä nimenomainen löytö on tosiaankin Uuden Testamentin suvun hauta. Se on mahdollisuus, joka minun mielestäni on otettava vakavasti."13

Päädyttyään tulokseen 1:2,400 000, Feuerverger otti vielä yhden askeleen ollakseen täsmällisempi. Tutkaillessaan tulosta hän keksi "todennäköisyystekijäksi" kutsumansa tekijän.

Se tarkoitti sitä, että Feuerverger aikoi antaa niille Jeesuksen suvun jäsenille, joita haudasta ei löytynyt, tietyn painoarvon. Niiden painoarvon oli määrä vähentää niiden nimien matemaattista voimaa, jotka olivat haudassa.14

Käyttämällä niiden muiden tunnettujen Jeesuksen suvun jäsenten nimiä, joita ei ollut missään Talpiotin haudan luuarkuissa, kuten Simonia, Feuerverger sai lopulliseksi tulokseksi 1:600.

Kun hän oli toteuttanut laskutoimituksensa, hän päätyi "T-tekijään" (todennäköisyystekijään), jonka mukaan todennäköisyys, että hauta olisi kuulunut Jeesus Nasaretilaisen suvulle, on 1:600...

"Mutta muistakaa", hän sanoi "vieläpä ilman Jaakobia T-tekijä 1:600 tarkoittaa sitä, että jos sinulla olisi lääke, jonka väität parantavan syövästä ja se ei tehoaisi vaikkapa vain 1:600:sta potilaasta, edessäsi olisi Nobel-palkinto."15

JOHTOPÄÄTÖKSET

Nämä ovat hämmästyttäviä väitteitä ja järkyttävät varmasti monien uskoa. Sillä jos ne ovat totta, silloin Jeesus oli vain ihminen -- ei Jumalan Sana, joka tuli lihaksi; Hän ei noussut kuolleista; Hän ei noussut taivaaseen; ja noin puolentoista miljardin nykyään elävän tunnustavan kristityn (puhumattakaan niistä miljoonista, jotka ovat eläneet ennen heitä) usko on turhaa.

Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. (1.Kor. 15:12-19)

On helppo käsittää, että jos näille väitteille löytyy perusteita, on usko Jeesuksen Kristukseen harhaa ja Raamattu on väärä todistaja ja joutaa siis roskakoriin. Silloinhan kaikki, mitä Raamatussa opetetetaan, varsinkin se, mitä Jeesuksen opetuslapset kirjoittavat, joutuu epäilyksenalaiseksi. Raamatulliselle uskolle ei olisi mitään perustaa eikä myöskään millekään Jeesuksen opetuksista. Eikä olisi mitään toivoa ylösnousemuksesta iankaikkiseen elämään. Tuo toivo on tyynnyttänyt ja vahvistanut niiden lukemattomien sydämiä, jotka uskovat Jeesukseen pelastajanaan ja ihmiskunnan vapahtajana. Kuitenkin Pellegrino toteaa, että tämä löytö ei mitenkään estä uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen:

"Hetkinen", sanoin. "Jos luvut kaiken laskettuani viittaavat siihen, että tämä on Jeesuksen ja hänen sukunsa viimeinen leposija, eikö ylösnousseen Kristuksen luuarkun pitäisi olla tyhjä?"
"Mitä ajattelet? Pitäisikö hänen luuarkkunsa olla tyhjä?" kysyi Simcha.
"Niin", sanoin, "ehkä. Ehkä ei. Sellaisiin ihmisiin, jotka uskovat fyysiseen ylösnousemukseen, ei Jeesuksen luuarkun löytymisellä ole vaikutusta. Gnostilaisissa evankeliumeissa Jeesus ilmestyy apostoleille jonkinlaisena pyhänä henkenä -- yhtäkkiä tässä, hetkessä poissa. Ja hän jatkaa tällaisia ilmestymisiä lähes kahden vuoden ajan ristiinnaulitsemisen jälkeen. Raamatun neljässä evankeliumissa Jeesus ilmestyy ainoastaan joskus fyysisesti -- esimerkiksi kun epäilevä Tuomas Didymos koskettaa hänen viittä haavaansa vain muutama minuutti sen jälkeen, kun Jeesus on astunut huoneeseen niinkuin joku henki suljettujen ovien läpi (kts. Joh.20:26-29). Luukkaan evankeliumin kirjoittaja kirjoitti melkein anteeksipyydellen ja heti aluksi myöntäen, että kaikki se kuulostaa oudolta, mutta niin on ilmeisesti tapahtunut...
"Joka tapauksessa ei edes fyysinen ylösnousemus riipu siitä, oliko ensimmäinen hauta tyhjä. Se riippuu siitä, että Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen. Kristitty uskova voi uskoa, että Jeesus siirrettiin ensimmäisestä haudasta, jona perinteisesti pidetään Jerusalemin Pyhän Haudan kirkon alla olevaa hautakammiota, ja haudattiin toiseen hautaan. Kaikella kunnioituksella Jeesuksen taivaaseen astumista kohtaan, Uusi Testamentti ei myöskään kerro sen kirjoittajien uskoneen, että Jeesuksen oli taivaaseen astuessaan otettava koko ruumiinsa mukaan. Niin että jos uskot fyysiseen taivaaseenastumiseen, luuarkku on ongelmallinen. Mutta jos uskot hengelliseen taivaasenastumiseen, siitä tulee palvonnan kohde."16

Tällaisen argumentin ovat jotkut kristikunnan johtajat esittäneet, kun heillä ei ole ollut esittää mitään varmaa kumotakseen ne johtopäätökset, joihin tutkijat ovat tulleet eli että "Jeesuksen" luuarkussa on Jeesuksen luut. He suostuvat "hengelliseen" ylösnousemukseen säilyttääkseen kasvonsa. Kuitenkin Raamattu sanoo selvästi, että Jeesus nousi kuolleista ruumiillisesti:

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. (Joh.2:19-21)

Hengellinen ylösnousemus ei merkitse mitään, koska ihmisen henki ei kuole samassa mielessä kuin ruumis. Hengellinen kuolema on seurausta synnistä ja se ilmenee erona Jumalasta. Jeesus ei kuollut hengellisesti, niin että hänen ei tarvinnut nousta ylös hengellisesti. Usko Jeesuksen hengelliseen kuolemaan on tunnusomaista tietyille kristillisille kulteille, mutta raamatullista se ei ole. Hän kuoli ruumiillisesti. Siispä Hänen ylösnousemuksensakin oli ruumiillinen.
Tämä on raamatullisen uskon keskeisiä opinkappaleita. Myönnettäköön, ettei näillä tutkijoilla ole raamatullista uskoa ja niinpä heidän olettamuksistaan koskien hengellistä ja ruumiillista ylösnousemusta on saatava aikaan jonkinlainen kompromissi, ennenkuin kristityt voivat hyväksyä heidän johtopäätöksensä.
Kysymys kuuluukin: Onko se totta, mitä Jeesuksen kadonneen haudan tuottajat sanovat? Vai onko tämä taas antikristusten yritys tehdä tyhjäksi usko Jeesukseen?
Yksi asia on varma: refleksinomaiset reaktiot, jotka eivät perustu paljon muuhun kuin "Kieltäydyn uskomasta sitä"-tuntumaan, tekevät hallaa Uskolle. Useimmat negatiiviset reaktiot näihin väitteisiin ovat perustuneet pikemminkin tunteelle kuin järkeville todisteille päinvastaisesta. Joidenkin mielestä tämä ei ole tärkeää; heitä eivät horjuta mitkään todisteet, miten vakuuttavia ne sitten ovatkin. He tiedustelevat, miksi aihetta kannattaa edes käsitellä. Epäilen, että joidenkin sellaisten kohdalla on kysymys aidosta pelosta kohdata todisteet; he eivät halua, että heidän uskoaan horjutetaan. Toisten kohdalla taas on kysymys siitä, etteivät he käsitä, miksi olisi aihetta huoleen. He luottavat siihen, etteivät todisteet ole pitävät. Syy, miksi näitä asioita on käsiteltävä, on se, että on monia vastauskoontulleita ja heikkoja uskovia, joita on helppo johdatella pois uskosta siinä tapauksessa, että emme pysty esittämään vakuuttavia todisteita edes epäilysten herättämiseksi noille väitteille. Jollei meillä ole tarvittavaa tietoa noiden väitteiden kumoamiseksi, on niille ei-uskoville todistaminen vaikeaa, jotka uskovat noihin väitteisiin. Näistä syistä meidän on tutkittava nuo tutkimustulokset huolella ja myönnettävä ne tosiasiat, joita ei voida kiistää. Se, mihin se johtaa, on Jumalan käsissä. Se on lähtökohtamme.

ANALYYSIN ANALYSOINTIA

On totta, että etsittäessä lääkitystä syöpään, 1:600:n todennäköisyys epäonnistua olisi ainutlaatuinen. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys tieteestä, vaan tiettyihin olettamuksiin perustuvista todennäköisyyksistä. Esimerkiksi sekä Pellgrinon että Feuervergerin tilastolliset luvut perustuvat olettamukseen, että kaikki nimet liittyvät suoraan Jeesus Nasaretilaiseen ja että vähintään yksi -- Miriamene e Mara -- on Maria Magdaleenan nimi ja että hän olisi ollut Jeesuksen vaimo. Me tutkimme nyt kutakin asiaan liittyvää luuarkkua ja katsomme, mitä ne meille kertovat.

80/503 "Jeesus Joosefin poika"

Talpiotin haudan löydöt eivät ole niin ainutlaatuisia kuin kirjoittajat haluavat meidän uskovan. Heidän selostuksensa ovat täynnään olettamuksia. Sanat "jos", "mahdollisesti" ja "ehkä" ym. vastaavat epävarmuutta ilmaisevat sanat vilisevät heidän tutkimuksessaan. Eräs alaviite heidän kirjassaan koskien erästä toista Talpiotista löytynyttä hautaa paljastaa meille, ettei "Jeesuksen" luuarkku ole kovinkaan epätavallinen:

Syyskuussa 1945 löytyi Talpiotista hauta, joka sisälsi yksitoista luuarkkua. Kaivauksia suoritti Sukenik. Arkkitehtonisesti se muistuttaa kovasti "Kymmenen luuarkun hautaa". Luuarkussa 8 on suuria ristinmerkkejä. Siinä on myös päällekirjoitus kreikaksi "Jesus Aloth". On esitetty, että siinä on käytetty hepreankielen 'nousta ylös' -verbin "Aleh" taivutettua muotoa. Luuarkussa 7 on hiilellä tehty kreikankielinen päällekirjoitus. Sukenik käänsi sen sanoiksi "Voi Jeesus!" Luuarkussa 1 oli hepreankielinen päällekirjoitus "Shimon bar Saba". Barsabbas on ainoastaan Apostolien teoista tunnettu sukunimi (1:23, 14:22).17
Tämä alaviite liittyy siihen, että suuri "risti" tai kreikankielen kirjain "X" edeltää "Yeshua"-nimeä Talpiotin haudan luuarkussa, jonka kirjoittajat uskovat kuuluneen Jeesus Nasaretilaiselle. Kirjoittajien mukaan heprealaiset alkukristityt käyttivät "X"-kirjainta.
On otettava huomioon, että kun ihmiset näkevät nimen "Jeesus", he ajattelevat automaattisesti Jeesus Nasaretilaista -- Herraa Jeesusta Kristusta. Nimi "Jeesus" on kuitenkin käännetty kreikankielisestä nimestä Iesous, joka puolestaan on käännetty hepreankielisestä nimestä "Yehoshu'a" (tavallisesti lyhennettynä "Yeshua"). Profeettojen kirjoituksissa nimi on käännetty "Joosuaksi". Tämä on eräs yleisistä muinaisista hepreankielisistä nimistä. Se, että nimi "Jeesus" tai "Joosua" esiintyy yhdessä Marian, Juudaksen ja Matteuksen kanssa, ei silti merkitse sitä, että olisi kysymys Herrasta Jeesuksesta, varsinkaan kun Juudasta ei mainita missään Jeesuksen lähisukulaisena.
Kuitenkin Pellegrino väittää, ettei ole käytännöllisesti katsoen mitään mahdollisuutta, että nämä nimet mainittaisiin yhdessä ellei olisi kysymys Jeesus Nasaretilaisesta.18
Minua hämmästyttää, miten Pellegrino pääsi ensimmäiseen tulokseensa 1:79, millä todennäköisyydellä hauta ei olisi Jeesuksen hauta. Hän toteaa, että Kristuksen elinaikana olisi voinut olla 1008 miestä, joiden nimi olisi ollut "Jeesus Joosefin poika". Minusta näyttää siltä, että todennäköisyyden olisi pitänyt olla alkuasetelmassa 1:1008, että tämä olisi Jeesuksen hauta. Vetoa lyötäessä isompi luku osoittaisi, että tällä todennäköisyydellä olisi mahdoton voittaa. Näyttää siltä kuin analyysin tekijät olisivat kääntäneet tilastolliset luvut toisin päin suosiakseen ennakoitua tulosta.
Tilastollinen analyysi saattaa olla metafyysistä alkemiaa, joka pystyy muuttamaan todellisuuden sepitelmäksi, jossa totuus katoaa epävarmuuden mustaan aukkoon. Tässä tapauksessa näyttää olevan juuri niin.

80/505 "Maria"

Jacobovici olettaa, että koska päällekirjoitus "Maria" on latinaa, tämän luuarkun on täytynyt kuulua Jeesuksen äidille Marialle. Itse asiassa hän toteaa, että se on "yhtä dramaattista" kuin jos haudan päällekirjoituksena olisi ollut "Joosefin vaimo" tai "Mestarin äiti".
Miten se olisi yhtä dramaattista? Mitä tekemistä on latinan- ja kreikankielillä tässä asiassa? Ei ole mitään historiallisia todisteita, jotka viittaisivat siihen, että latina tai kreikka olisivat olleet erityisen tunnusomaisia Jeesuksen perheelle. Molemmat olivat siihen aikaan tavallisia kieliä ja kuka tahansa heprealaisen kulttuurin piirissä olisi voinut käyttää niitä.
Se, että laskuihin otetaan mukaan se kieli, millä nimet on kirjoitettu yhtenä tekijänä, kaventaa todennäköisyyttä ennaltaodotetun johtopäätöksen hyväksi. Muutkin ovat voineet käyttää näitä kieliä päällekirjoituksissaan.
Koska Maria sen eri heprean-, latinan- ja kreikankielisissä versioissa oli Jeesuksen ajan yleisin naisennimi, ei tuolla nimellä voi olla paljonkaan tilastollista merkittävyyttä.
Mitä tulee sanontaan, että haudan alkuperäisten löytäjien olisi pitänyt ottaa "vähintäänkin" DNA-näytteet Jeesuksen ja Marian luuarkuista päätelläkseen heidän välisensä sukulaisuuden tai sen puutteen, miksi eivät sitten Jacobovici ja Pellegrino sitä tehneet? Sen sijaan he ovat ottaneet DNA-näytteet ainoastaan "Jeesuksen" ja "Mariamenen" luuarkuista.

80/501 "Juudas, Jeesuksen poika"

Tilastotieteilijät käyttivät konservatiiviseksi menetelmäksi kutsumaansa menetelmää ja pitivät "Juudaksen" luuarkkua neutraalina. Mutta koska missään ei mainita, että Jeesuksella olisi ollut poika nimeltä Juudas, todella konservatiivinen lähestymistapa olisi ollut korottaa todennäköisyyttä eikä pitää "Juudaksen" luuarkkua neutraalina. Sitä on pidettävä vähintäänkin neutraalina; sitä voidaan tuskin kutsua neutraaliksi lähestymistavaksi. Entä jos olisi ollut luuarkku, jossa olisi lukenut "Daavid, Joosefin poika"? Koska Jeesuksen perheessä ei mainita olleen ketään Daavid-nimistä, olisiko "neutraalia" jättää hänet huomioon ottamatta? Ei suinkaan, vaan pikemminkin se hankaloittaisi niiden tilastoista tukea etsivien toimia, jotka yrittävät vetää ennakko-olettamuksiin perustuvia johtopäätöksiä.
Pellegrino ja Feuerverger eivät kumpikaan harkinneet korottavansa sitä todennäköisyyttä, että tämä ei ollut Jeesuksen perhehauta, koska ei ole todisteita, että Jeesuksella olisi ollut Juudas-niminen (tai minkään muunkaan niminen) poika. Jos he olisivat tehneet niin, "T-tekijä" olisi ollut huomattavasti alhaisempi kuin 600. Jos he olisivat pitäneet tätä ristiriitaisuutta samanarvoisena kuin sitä, että tietyt perheen nimistä puuttuivat, "T-tekijä" olisi saattanut olla lähempänä alkuperäistä yksi 79:stä (todellisuudessa yksi 1008:sta). Toisin sanoen todennäköisyytenä olisi ollut, että kaikista Jeesuksen aikana eläneistä "Joosefin pojista nimeltä Jeesus" ainoastaan yksi 79:stä (todellisuudessa yksi 1008:sta) olisi voinut olla Vapahtaja.
Ajatus siitä, että Juudas oli Jeesuksen poika liittyy kiinteästi siihen perusteettomaan uskomukseen, että Jeesus olisi ollut naimisissa Maria Magdaleenan kanssa ja he olisivat saaneet lapsia. Tällaista ei löydy edes gnostilaisista "evankeliumeista", vaan se on pelkästään niiden sepittämää, jotka yrittävät kaikin tavoin löytää perusteita voidakseen kiistää Herran jumalallisen luonnon.
Toinen Jacobovicin omituisista käsityksistä on se mahdollisuus, että koska Juudas oli Jeesuksen poika, hän oli myös "rakastettu opetuslapsi", josta Johanneksen evankeliumissa puhutaan. Hän olettaa, että vaikka Juudas olisi ollut vain nuorukainen, hän olisi silti saattanut olla Jeesuksen opetuslapsi, joka oli erityisesti Herran suosiossa.
Tässäkin tapauksessa Jacobovicin arvelut perustuvat hänen huonoon Raamatun tuntemukseensa. "Rakastetun opetuslapsen" oli oltava yksi kahdestatoista opetuslapsesta (Matt. 26:20; Joh. 13:23). Juudas Iskariotin lisäksi ainoastaan yhdellä muulla opetuslapsella on nimi Juudas, nimittäin Jaakobin veljellä. He olivat Marian lapsia, joka oli mitä todennäköisimmin Jeesuksen täti. Hän ei olisi voinut olla Jeesuksen poika.
Ei ole mitään historiallisia, raamatullisia tai edes gnostilaisia viittauksia siihen, että Jeesuksella olisi ollut lapsia, saati sitten Juudas-nimistä lasta. Sellainen ajatus, että tämä olisi Jeesuksen pojan luuarkku on pelkkää arvelua, jolla ei ole mitään perusteita. Myöskin tämän luuarkun "T-tekijä" olisi pitänyt määritellä negatiiviseksi.

80/500 "Mariamene e Mara"

Tässä meillä on lukuisia ongelmia.
(1) Kirjoittajan lausunto "Mitä me tiedämme Maria Magdaleenasta" on silkkaa sepitelmää, joka perustuu kyseenalaiseen gnostilaiseen evankeliumiin. Kaikki, mikä ei ole Raamatusta, on pelkkää spekulointia. Samanaikaisesti kun kirjoittajat monessa kohtaa hyökkäävät Raamatun neljän evankeliumin luotettavuutta vastaan, he ovat liiankin innokkaita hyväksymään totena kaiken, mitä gnostilaisissa "evankeliumeissa" sanotaan, vaikka ne olisivat ristiriidassa varhaisten silminnäkijöiden kuvausten kanssa.
(2) "Mara" voi tosiaankin tarkoittaa "mestaria", mutta sillä voi olla toinenkin merkitys. Sekin on vain yksi muunnelma Maria-nimestä. Nimi on hepreaa, ja sama, jonka Naomi otti itselleen (Ruut 1:20). Luuarkun päällekirjoitus voitaisiin kääntää aivan yhtä hyvin sanonnalla "Mariamnen, joka tunnettiin myös Marana".
Eräs Jeesuken sukuhaudan väitteistä on, että luuarkun päällekirjoitus "Miriamene e Mara" saattaisi tarkoittaa "Maria Magdaleena", johon on lisätty "Mestaria" tai "Herraa" tarkoittava sana. Kirjoittajien mukaan tuo sana "Mestari" tai "Herra" viittaa siihen, että Maria Magdaleena oli Jeesuksen johtavia apostoleita. He valittavat sitä, että nimi "Magdaleena" puuttuu päällekirjoituksesta, mutta käyttävät gnostilaista Filippuksen teot -kirjoitusta puuttuvan osan löytämiseksi:

Työskennellen sen aavistuksen pohjalta, että IAA 80/500-509:n (Mariamenen luuarkun IAA-luettelonumero) toinen Maria saattaisi liittyä Magdaleenaan, Simchan tiimi etsi nimeä Mariamne; he löysivät heti ensi yrityksellä Harvardin yliopiston Uuden Testamentin tutkija Francois Bovonin teoksen.
"Ja arvaatteko, mitä me löysimme?" Simcha kysyi minulta allekirjoitettuani suostumukseni siihen, että asia on luottamuksellinen.
Hän ojensi minulle kansion, joka sisälsi kopioita vanhasta käsikirjoituksesta, joka on kirjoitettu kreikaksi sekä professori Bovonin käännöksen siitä. Ensimmäisen sivun otsikkona oli "Filippuksen teot". Tässä tekstissä Maria Magdaleena oli apostoli, joka saarnasi ja kastoi ja teki parantamisihmeitä. Tämä Maria oli hyvin, hyvin erilainen kuin kirkon oppien Magdaleena eikä suinkaan mikään "langennut nainen".
"Kiinnititkö huomiota hänen nimensä kreikankieliseen mutoon?" Simcha tiedusteli.
Apostoli Filippuksen mukaan, joka ilmoittaa olevansa Marian veli, häntä ei tunneta nimellä Magdaleena eli 'Magdalasta kotoisin oleva nainen'. Sen sijaan hänet tunnetaan hänen oikealla nimellään, samalla nimellä, joka on kirjoitettu IAA 80/500:n kylkeen: Mariamne."19

Kirjoittaja lainaa ranskalaista raamatuntutkijaa Francois Bovonia:

"Koko Filippuksen tekojen erityispiirteenä on se, että Filippuksen sisaresta käytetään arvonimeä 'apostoli'. Aina kun tekstissä kuvataan näiden kolmen apostolin vaellusta kaupungista kaupunkiin, heidän nimensä esitetään samassa järjestyksessä: Filippus, Mariamne ja Bartolomeus. Niinpä häntä pidetään apostolina, mikä tarkoittaa 'lähetettyä' ja hänet oli lähetetty samoin kuin nuo kaksi muutakin apostolia. Ei heidän välillään ollut mitään eroa".20

Kirjoittajat väittävät, että tämä nimen "Mariamne" erikoislaatuinen kirjoitustapa (ilman ensimmäistä e:tä, joka esiintyi luuarkun nimessä -- "Mariamene") viittaa Maria Magdaleenaan.
ON tärkeää, että kirjoittajat myöntävät, etteivät he olisi varmoja kannastaan ilman gnostilaisia evankeliumeja:

Omalta osaltamme saimme tietää, että riippumatta Talpiotin löydöstä, johtavat Maria Magdaleenan tuntijat ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että evankeliumeissa Maria Magdaleenana tunnetusta naisesta käytettiin todellisuudessa hänen nimensä kreikankielistä versiota "Mariamme" [Mariamene tai Mariamne]. Tämä tieto on peräisin ensisijaisesti kirkkoisä Origenekselta, joka kustuu Magdaleenaa nimellä "Mariamme" ja kirjailija Epifanukselta ja sellaisista ei-kanonisista teksteistä kuin Pistis Sophia. Mutta ratkaiseva tekijä on Filippuksen teot.21

Pistis Sophia on tärkeä gnostilainen kirja, joka perustuu opetuksiin, joiden mukaan Sophia (Viisaus) on naispuolinen jumala. Niinpä käykin ilmi, että ratkaiseva tekijä, joka "todistaa", että Talpiotin haudan Mariamene on Maria Magdaleena, on näille tutkijoille Filippuksen teot ja lisäksi Pistis Sophia ja muut gnostilaiset lähteet.
Tällaista sepitelmää ei voida kuitenkaan käyttää minkään asian toteamiseksi varmuudella. Ensiksikin, kirjoittajat myöntävät itsekin, ettei gnostilaisessa Filippuksen teoissa pidetä Maria Magdaleenaa Filippuksen sisarena. Siinä ainoastaan viitataan johonkuhun, jonka nimi on "Mariamne". Tämä Mariamne (eräs Maria-nimen kreikankielisistä versioista), saattaisi olla kuka tahansa Maria. Kirjoittajat vain otaksuvat, että siinä puhutaan Maria Magdaleenasta, koska niin on "Mariamne" käännetty englanninkielelle gnostilaisista "evankeliumeista". Toiseksi, heidän sepitelmänsä perustuu kyseenalaiseen tekstiin, jonka sisältö poikkeaa merkittävästi muissa suhteissa Raamatun neljän evankeliumin silminnäkijöiden kuvauksista. Tämä on tuskin tieteellinen menetelmä totuuden määrittelemiseksi.
(3) Kirjoittajien johtopäätökset perustuvat laajalti siihen uskomukseen, että "Mariamne" oli Maria Magdaleena. Eräs heidän tuttavansa Ron Pappin, joka on muinaisen historian tutkimukselle omistautunut amatööri, etsi Googlesta hakusanalla "mariamne". Jacobovici kertoo hänen hätkähdyttävästä löydöstään:

"...Katso, Simca", Ron huudahti. Kurkistin hänen olkansa yli ja näin näyttöruudulla artikkelin, johon hänen etsintänsä oli hänet johtanut. Hän luki ääneen: "Nykyajan tutkimusten mukaan Maria Magdaleenan oikea nimi oli Mariamne".

Se "nykyajan tutkimus", johon Pappin viittasi, on liberaalia tutkimusta, joka antaa enemmän painoarvoa gnostilaisille "evankeliumeille" kuin luotettavalle Raamatulle. Tottakai he löysivät tuon "tiedon". Se on kehäpäätelmä, joka perustuu gnostilaisten evankeliumien enlanninkielisten käännösten paljastamaan otaksumaan, jonka mukaisesti niissä on korvattu "Mariamne" nimellä "Maria Magdaleena".
Tämä paljastaa yhä lisää, miten puolueellinen lähestymistapa tällä "tutkimuksella" on.
Vaikkei gnostilaisissa evankeliumeissa sitä todetakaan avoimesti, nykyajan (varsinkin liberaalikristityt) tulkitsevat niiden viittavan vahvasti siihen, että Jeesus oli naimisissa Maria Magdaleenan kanssa ja että he saivat lapsia. Tämä tulkinta perustuu suurimmaksi osaksi Filippuksen evankeliumin puuttuvaan kohtaan:

200-luvulta peräisin olevassa gnostilaisessa tekstissä nimeltä Filippuksen evankeliumi, joka myös on löytynyt Nag Hammadista, sanotaan: "Herra rakasti häntä [feminiini,suom.huom.] (Maria Magdaleenaa] enemmän kuin kaikkia muita opetuslapsia ja suuteli usein hänen..." (55). Tässä kohtaa on tekstissä aukko, jonka monet tutkijat uskovat olleen alkuperäistekstissä "suutaan".22

He olisivat voineet yhtä hyvin ajatella tekstissä lukeneen "kättään" tai "otsaansa". Eli kyseenalaista 200-luvulta peräisin olevaa harhaoppisen lahkon tekstiä käytetään todistamaan, että Jeesus olisi saattanut olla naimisissa Maria Magdaleenan kanssa -- kaiken lisäksi tekstistä puuttuvan kohdan perusteella! Tämän lisäksi kirjoittajat ovat jo todenneet, että Filippuksen tekojen Mariaa ei kutsuttukaan "Maria Magdaleenaksi" vaan "Mariamneksi".
Entä nimi "Mariamne" tai "Mariamene"? Oliko se ainoastaan Maria Magdaleenan nimi perustuen ainoastaan kirjoittajien sepitelmään, jonka mukaan Filippuksen evankeliumin "Mariamne" olisi hän?
Nimi ei ole ollenkaan niin harvinainen kuin mitä kirjoittajat antavat ymmärtää. Mariamne oli Herodes Suuren toisen vaimon nimi, samoin hänen kolmannen vaimonsa nimi. Se oli myös Herodiaan sisaren ja Agrippan tyttären nimi. Se oli siis hyvin yleinen jo pelkästään Herodeksen kuninkaallisessa hovissa.
Etunimien etymologiasta ja historiasta kertova teos Behind the Name (nimen tausta) toteaa seuraavaa nimestä "Mariamne":

Yleinen englanninkielinen muoto nimestä Maria, joka puolestaan oli latinalainen muoto Uuden Testamentin kreikankielisistä nimistä (Mariam) tai (Maria) (nämä ovat vaihtoehtoisia kirjoitusasuja), jotka tulevat hepreankielisestä nimestä (Miryam). Merkitystä ei tunneta varmasti, mutta siitä on useita teorioita, mm. "katkeruuden meri", "kapinallisuus" ja "toivoi lasta". Se on kuitenkin kaikkein todennäköisimmin egyptinkielinen nimi, joka tulee ehkä osaksi sanoista mry, 'rakastettu' tai mr 'rakastaa'. Tämä on monien uuden Testamentin henkilöiden nimi, joista tärkeimpiä ovat Jeesuksen neitseellinen äiti Maria ja Maria Magdaleena. Kahdella Englannin kuningattarella on ollut tämä nimi ja lisäksi Skotlannin kuningattarella, Skottien kuningatar Marialla.23

Niin että loppujen lopuksi "Mariamne" on ainoastaan yksi monista kreikankielisistä "Maria"-nimen kirjoitusasuista. Raamatun kreikankielisissä teksteissä kaikkien Marioiden kirjoitusasu on joko "Maria" tai "Marias".
Se, että haudasta löydetyistä luuarkuista kahdessa oli päällekirjoitus "Maria", (toinen latinalainen "Maria", toinen kreikkalainen "Mariamene") ei todista sitä, että toinen (Maria) on Jeesuksen äiti ja toinen (Mariamene) on Maria Magdaleena. Suurempi kysymys on, kuka laitettiin luuarkkuun, jonka päällekirjoituksena oli "Jeesus, Joosefin poika".

80/504 "Jos'e"

Jakobovici väittää, että Joses (Jos'e) on Joosefista, Jeesuksen veljestä käytetty lempinimi:

Joosef tunnettiin lempinimellä Joses (Jos'e) tai Josi, joka on mahdollisesti kreikankielinen muoto hepreankielisestä nimestä Yose tai Yosa. Tämä Jos'e oli ehkä saanut nimensä edesmenneen isänsä Joosefin mukaan tai ehkä jonkun aikaisemman esi-isän mukaan. Olkoon syy mikä tahansa, hänestä käytettiin päinvastoin kuin isästään Yosef/Joosef-nimen diminutiivimuotoa ikäänkuin hepreankielistä "Jossu"-nimeä. 24

Tämähän on pelkkää arvailua. On kyseenalaista oliko Jeesuksella Joses-nimistä veljeä, vaikka hänellä on kyllä saattanut olla läheinen sukulainen nimeltä Joses. Ja tämä Jakobovicin väite näyttäisi olevan ristiriidassa sen kanssa, että hän muualla toteaa, että tämä luuarkku voisi olla Jeesuksen isän Joosefin luuarkku.25
Tällainen ristiriitaisuus on havaittavissa kirjassa The Jesus Family Tomb (Jeesuksen sukuhauta) kautta linjan.
On toinenkin väärinkäsitys liittyen nimeen "Jos'e", joka käy ilmi Pellegrinon tilastollisista tutkimuksista ja se on olettamus, että Jeesuksella olisi ollut veli nimeltä "Jos'e" tai "Joses". Mitä Raamattu oikein sanoo tästä asiasta?
Pellegrinon lainaama raamatunkohta Markus 6:3 näyttäisi viittaavan siihen, että Jeesuksella oli neljä veljeä ja vähintään kaksi siskoa:

Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?

On useita muitakin raamatunkohtia, joissa kaksi näistä Marian lapsista mainitaan:
Matteukselta löytyy sama asia kuin Markus 6:3:sta:

Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? (Matt. 13:55)

Matteus 27:55-56:ssa mainitaan ainoastaan Jaakob ja Joses:

Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin (Joses) äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti.(Matt. 27:55-56)

Markus 15:40:ssä mainitaan ainoastaan Jaakob ja Joses:

Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti, ja Salome

Luukas mainitsee saman Marian niiden naisten seurassa, jotka kertoivat apostoleille nähneensä ylösnousseen Jeesuksen:

Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset hänen kanssansa.

Olosuhteet, joissa eri kirjoittajat mainitsevat nämä nimet, ovat täysin samat, niin että on selvää, että tämä Maria on nimenomaan kakkien neljän: Jaakobin, Jooseen, Simeonin ja Juudaksen äiti.
Monet ovat otaksuneet, että Salome on Marian tytär, koska hänet mainitaan Markus 15:40:ssä, mutta hän saattaa olla joku muukin senniminen nainen. Jos oletamme, että hän on Marian tytär, ovatko nämä yhä Jeesuksen äidin Marian lapsia?
On hyvin epätodennäköistä, että etenkään kolme eri kirjoittajaa kutsuisi Jeesuksen äitiä "Jaakobin ja Jooseen äidiksi". Kaikkialla muualla nämä samat kirjoittajat kutsuvat häntä ainoastaan "Jeesuksen äidiksi".
Ne, jotka ovat sokaisevan antikatolisia, eivät nyt tule pitämään siitä, mitä tulen sanomaan, mutta koettakaa kestää.
Kreikankielen sana, joka on käännetty sanoilla "veljensä" (adelphoi) Matteus 13:55:ssä ja "veli" (adelphos) Markus 6:3:ssa, tarkoittavat joko 'veljiä' (samoista vanhemmista) tai "sukulaisia" (jopa samaa kansallisuutta olevia).26
Ne raamatunkohdat, joissa puhutaan Mariasta, joka on Jaakobin ja Jooseen äiti yhdistettynä Joh.19:25:een osoittavat, että tämä Maria ei ole voinut olla Jeesuksen äiti Maria:

Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena.27

Oliko Marialla sisar nimeltä Maria? Todennäköisesti ei. Kreikankielen 'sisarta' tarkoittava sana on adelphe, joka on feminiinimuoto sanasta adolphos ja tarkoittaa myös joko sisarta samoista vanhemmista tai läheistä sukulaista. Tämä kertoo meille, että Marialla oli läheinen sukulainen, jonka nimi oli myös Maria. Ristin juurella oli kolme Mariaa: Jeesuksen äiti Maria, Maria Magdaleena ja Jeesuksen äidin sukulainen nimeltä Maria.
Jos väitämme, että Jaakob ja Joose olivat kirjaimellisesti Jeesuksen veljiä, meidän olisi sovellettava samaa tulkintatapaa Marian "sisareen". Silloin Marialla olisi ollut Maria-niminen sisar, mikä olisi hyvin outoa. Jos me voimme hyväksyä sen, että nämä kaksi Mariaa olivat serkuksia, silloin voimme myös hyväksyä sen, että Joose ja Jaakob olivat Jeesuksen serkkuja.
Kun otamme huomioon Raamatun käyttämät ilmaisut, joissa tehdään ero "Jaakobin äidin Marian" ja "Jaakobin ja Jooseen äidin Marian" ja toisaalta "Jeesuksen äidin Marian" välillä ja että heitä kutsuttiin Jeesuksen "veljiksi", on selvää, että nuo kaksi miestä eivät olleet Jeesuksen äidin Marian lapsia. Sen sijaan he olivat Jeesuksen ja hänen äitinsä läheisiä sukulaisia. Huomaamme, että Kloopaan vaimo Maria oli sukua Jeesuksen äidille Marialle. Hänen lastensa mainitaan olevan Jeesuksen "veljiä" eli "sukulaisia",
The Jesus Family Tomb (Jeesuksen sukuhauta)-kirjan kirjoittajat ovat erehtyneet olettaessaan, että Joose oli Jeesuksen veli samasta äidistä. Mutta se on yleinen virhe jopa kristittyjen keskuudessa.
Olkaa hyvät älkääkä lähettäkö minulle kirjeitä, joissa esitätte vastalauseenne syyttäen minua katolisuudesta. Lukekaa nämä raamatunkohdat rukoillen ja tulette huomaamaan, että olen oikeassa. Älkäämme antako protestanntisille traditioillemme yhtä paljon painoarvoa kuin katoliset antavat omilleen. Väite, että Marialla oli muitakin lapsia Jeesuksen lisäksi, on suurelta osin vastareaktiota katolisten oppiin Marian neitseellisyydestä vielä Jeesuksen syntymän jälkeenkin. Hänellä on saattanut olla muitakin lapisa, mutta Raamattu ei kerro sitä selkeästi.
Tämä ei millään muotoa tarkoita sitä, että roomalaiskatolisen kirkon oppi Marian neitseellisyyden säilymisestä Jeesuksen syntymän jälkeenkin olisi totta. Se tarkoittaa vain sitä, että Talpiotin haudan todisteet on tulkittu väärin.
Tämä on tärkeätä, koska jokaisella perheellä oli mitä todennäköisemmin oma hautansa, ehkä lähellä lähisukulaisia, mutta ei välttämättä samaa hautaa heidän kanssaan. Koska Talpiotin haudassa oli vain kymmenen luuarkkua, ne kuuluivat todennäköisesti tietylle perhepiirille eikä lähisukulaisille. Sen takia Jos'en luuarkun ei pitäisi olla samassa haudassa kuin Jeesuksen perheenjäsenten. Tämän Jos'en on täytynyt kuulua johonkin toiseen perheeseen. Ja se, että Raamatussa mainitaan Joose Jeesuksen sukulaisena, ei tarkoita sitä, ettei Israelissa olisi ollut tuohon aikaan muitakin Joose-nimisiä.
Käsitys, että Jos'e olisi ollut Joosefista käytetty lempinimi saattaa olla totta tai sitten ei. Mutta me tiedämme, että (Marian aviomiehen) Joosefin suvussa oli Joose-niminen mies, joka oli Elieserin poika (Luuk.3:29). Niinpä Jos'e ei ole välttämättä kenenkään lempinimi, vaikka se saattaakin olla lyhenne Joosef-nimestä. Koska mitään muuta luuarkkua, jossa olisi ollut päällekirjoitus "Joosef" tai mitään muutakaan nimen muunnelmista, ei löytynyt haudasta, niin missä onkaan Marian aviomiehen luuarkku?
Kirjoittajat ehdottavat, että Joosef olisi kuollut Nasaretissa ja hänet olisi todennäköisesti haudattu sinne. Mutta senaikainen tapa olisi ollut haudata muut hänen perheestään hänen kanssaan samaan hautaan eikä siis Jerusalemiin. Totuus on kuitenkin, ettei kukaan tiedä, milloin Joosef kuoli tai missä hän kuoli. Vain se, että häntä ei mainita Jeesuksen vartuttua, ei silti merkitse sitä, että hän ei olisi vielä elänyt jonkin aikaa.
Joka tapauksessa Jos'e:a ei pitäisi pitää Jeesuksen veljenä kirjaimellisesti eikä häntä pitäisi voida sen takia löytyä samasta haudasta Jeesuksen kanssa. Näin ollen Jos'e:n poistaminen Jesuksen sukupuusta heikentää vakavasti lisää Pellegrinon statistista mallia, hänen omien sanojensa mukaisesti:

Jotkut nimet, kuten Joona ja Daniel olisivat saattaneet meidät asettamaan koko kokoelman kyseenalaiseksi, koska niitä ei esiinny Joosefin tai Marian sukupuussa evankeliumien mukaan. Jos oletamme, että Luukkaan 3. luvun sukuluettelo kuvaa Jeesuksen äidin Marian sukupuuta, kuten monet tutkijat uskovat, "Matteus" oli hänen suvussaan tavallinen nimi. Kuten James Tabor on todennut, se on papillinen nimi ja Marialla oli papillinen yhteys Johanneksen äidin Elisabetin kautta, jonka sukulainen hän oli. Myös Marian isoisä oli nimeltään Matteus, niin että on täysin mahdollista, että Matteus-niminen isosisän mukaan nimetty serkku olisi haudattu perhehautaan...Tilastollisesti se ei tehnyt mitään tyhjäksi, mutta ei myöskään todistanut mitään. Joten jätin sen pois laskuista.28

Saman periaatteen mukaisesti Jos'e:n luuarkku olisi pitänyt jättää myös pois laskuista eikä antaa sille mitään arvoa.

80/502 "Matteus"

Vaikka Jeesuksen äidillä Marialla olikin Matthat-nimininen isoisä (Joosefin appi, Luuk.3:24) ja Joosefilla Matthan-niminen isoisä (Matt.1:15), ei ole sanottua, että Jeesuksella olisi ollut joku muukin läheinen sukulainen nimeltä "Matteus". Koska sellaisesta läheisestä tai kaukaisesta sukulaisesta ei ole mitään todisteita, ei riitä, että "Matteuksen" luuarkku olisi vain jätetty pois laskuista, vaan sille olisi myös pitänyt antaa negatiivinen "T-tekijä"-arvo. Tämä olisi myös kiistänyt vakavasti lopulliset tulokset.

80/509 "Jaakob

Oded Golan, antiikkikauppias, joka väittää hankkineensa "Jaakob Joosefin poika -- Jeesuksen veli" -luuarkun vuonna 1978 (muodollisesti silloin, koska kaikki antiikkiesineet, jotka on löydetty tai ostettu vuoden 1978 jäkeen, ovat Israelin hallituksen omaisuutta) antoi Simcha Jacobovicille muiden muassa luvan tutkia sitä. Eräs toinen, joka sai luvan oli professori James Tabor, Charlottessa sijaitsevan Pohjois-Karoliinan yliopiston uskontotieteen osaston puheenjohtaja. Tabor uskoo, että "Jaakobin" luuarkku on peräisin eri haudasta -- "käärinliinahaudasta" -- josta kaikkein vanhimmat tunnetut käärinliinan palaset ovat löytyneet. Hän on yhä eri mieltä Jacobovicin kanssa siitä, mistä tämä luuarkku on peräisin. Jacobovici kertoo ykisyiskohtaisesti eräästä keskustelusta, joka hänellä oli ollut Taborin kanssa vuonna 2002:

"Miksi ajattelet sen olevan peräisin sinun haudastasi?" kysyin.
"Sieltä oli varastettu useita luuarkkuja, niin että hän on voinut ostaa sen siltä, joka murtautui käärinliinahautaan. Siinä haudassa oli Maria ja se oli vain yksi kourallisesta Marioita, joiden nimet ovat koskaan esiintyneet luuarkkujen päällekirjoituksina. Jos Jaakob oli kotoisin samasta haudasta, käärinliinahauta on ehkä Jeesuksen sukuhauta."
Minä en usko Taborin teoriaan. Käytettävissä oleva aika on liian lyhyt. Golan ei ole voinut ostaa luuarkkua vain vuotta aikaisemmin. Kaikki olisi tapahtunut liian nopeasti. Golan uskoo sen. Lemaire näkee sen. He vetävät yhteyden Jeesuksen veljeen ja yhtäkkiä se onkin jo etusivuilla. Vaikka Golan olisikin ostanut sen ennenkuin antiikkiesineitä koskeva lainsäädäntö muuttui, uskon että hänellä olisi ollut tuo luuarkku jo pitemmän aikaa. Vaikkei ehkä vuonna 1978, niin ehkä jo 1980-luvun alussa. Olen sitä paitsi tutustunut Golaniin. Ehkä hän hämäsi hiukan jossain, mutta sikäli mikäli minä tiedän, hän ei ole keksinyt mitään aivan tyhjästä. Ajattelin, että Tabor erehtyi: Jaakobin luuarkku ei ole peräisin hänen käärinliinahaudastaan.38

Jakobovici kertoi Taborille, että hän uskoi Jaakobin luuarkun olevan peräisin Talpiotin haudasta. Tabor halusi suorittaa DNA-kokeet "Jaakobin" luuarkun sisältämille jäännöksille nähdäkseen, täsmäsivätkö ne muiden käärinliinahaudasta löytyneiden luuarkkujen kanssa. Näyttää kuitenkin siltä, ettei noita kokeita koskaan tehty. Kirjassaan The Jesus Dynasty, julkaistu vuonna 2006, Tabor sanoo "Jaakobin" luuarkusta:

Aivan äskettäin huomasin, että [Talpiotin haudasta] puuttuvan kymmenennen luuarkun mitat ovat senttimetrin tarkkuudella täsmälleen samat kuin Jaakobin luuarkun mitat. On olemassa mahdollisuus, että Oded Golan hankki tämän luuarkun vuosia sitten -- ehkei sittenkään "70-luvun keskivaiheilla", kuten hän nyt sanoo, mutta ei kovinkaan paljon myöhemmin -- 1980-luvulla tai niillä main, jolloin Talpiotin hauta löydettiin? Oliko kymmenes luuarkku varastettu sen jälkeen, kun se oli luetteloitu, mutta ennenkuin haudan kaivaukset oli suoritettu loppuun?...
Tällä hetkellä lisätodisteita odotellessa joko DNA-kokeiden tai puuttuvan luuarkun löytämisen kautta täytyy kahden Talpiotin haudan tarinan päättyä tähän.30

Tabor uskoi alunperin, että "Jaakobin" hauta oli peräisin käärinliinahaudasta, koska sen sivuilla kulkee samanlainen reunuskaiverrus kuin käärinliinan sisältäneessä luuarkussa. Niinpä Taborin mukaan "Jaakobin" luuarkku on saattanut olla kummassa haudassa tahansa, mutta kukaan ei voi tietää sitä varmuudella. Ehkä se ei kuulunut kumpaankaan hautaan.
Tämä on tärkeää muiden tekijöiden takia koskien sitä mahdollisuutta, että joku on väärentänyt osan "Jaakobin" luuarkun päällekirjoituksesta. IAA uskoo, että päällekirjoituksen ensimmäinen osa -- "Joosefin poika Jaakob" -- on autenttinen, mutta että loppuosa -- "Jeesuksen veli" on Oded Golanin tekemä väärennös:

...Israelin poliisi syytti Golania siitä, että tämä oli lisännyt nuo sanat päällekirjotiukseen muuttaakseen 500 dollarin arvoisen luuarkun mittaamattoman kalliiksi uskonnolliseksi esineeksi. IAA:n cowboy-saappaisiin sonnustautuneen Tel Avivin yliopiston geologin suorittaman isotooppitestin ongelmana on, että vain osa päällekirjoituksesta, joka läpäisi noiden vapaasti toimivien isotooppien mukaan oli aitoa, se oli sen loppuosa ja väärentäjän on täytynyt lisätä alkuosa ("Jaakob, Joosefin poika"). Se on selvästikin mahdotonta. Mutta kukaan ei tuntunut kiinnittävän asiaan huomiota. Tarina kiiti ympäri maailmaa: isotooppitesi paljasti, että päällekirjoituksen patina ei täsmännyt itse haudan lämpötilojen kanssa ja että päällekirjoituksen loppuosa (jossa mainitaan Jeesus, ja joka todellisuudessa oli läpäissyt testin) oli väärennös. Ihmisten mielissä ei ollut enää kysymys siitä, että päällekirjoitus olisi ollut väärennös, vaan itse luuarkkukin joutui epäilyksen alle.31

Golania vastaan on nostettu syyte siitä, että hänen epäillään väärentäneen osan päällekirjoituksesta. Jacobovicin väite, että IAA on hutiloinut suorittaessaan koetta, on perusteltu. Mitään empiirisiä todisteita ei kuitenkaan ole kummankaan kannan puoltamiseksi.

Yhteenveto tilastollisesta analyysistä

Kirjoittaja itse myöntää, että heidän löytöjensä merkitys on edelleen kiistanalainen. Vaikka he väittävät, että on 1:600 mahdollisuus, että Talpiotin hauta ei ole Jeesuksen ja hänen perheensä hauta, todellisuudessa tuo arvio yksi kuudestasadasta ei pitäisi paikkaansa, jos he olisivat soveltaneet "T-tekijää" Jose'en, Matteuksen ja Jaakobin luuarkkuihin, niinkuin heidän olisi pitänyt tehdä. Tämä sekä se tosiasia, että suuri osa heidän päätelmistään on gnostilaisiin "evankeliumeihin" ja Raamatun virheelliseen ymmärtämiseen perustuvaa arvelua, johtavat meidät tekemään sen johtopäätöksen, että tisastolliset laskelmat olivat hirveän virheellisiä eivätkä ne antaisi likimainkaan todellista lopputulosta paljon pienempää tulosta, niinkuin nyt tapahtui.


DNA-NÄYTTEET

Huolimatta saaduista lähes mahdottomista tilastollisista tuloksista, joiden mukaan Talpiotin hauta ei voisi olla Jeesus Nasaretilaisen hauta Charle Pellegrino koki, että jos hän saisi DNA-näytteitä luuarkuista, voitaisiin määritellä, miten läheistä sukua Talpiotin haudan luuarkkuihin haudatut ihmiset olivat toisilleen.
Hän väittää nähneensä suurta vaivaa varmistuakseen siitä, että he eivät tekisi hätiköityjä johtopäätöksiä. He halusivat, että kaikki tutkimukset suoritettaisiin äärimmäisen huolellisesti. Charles Pellegrino tunsi erityistä vakavuutta sen mahdollisuuden edessä, että hän liikkui pyhällä maaperällä. Hän toteaa "Jeesuksen luuarkusta":

Olin toivonut saavani näytteen kiven pintaan kiinnittyneestä "Jeesuksen" patinasta, mutta päinvastoin kuin Matteuksen ja Mariamnen luuarkuissa, Jeesuksen luuarkussa ei ollut mitään alkuaan puhtaita kohtia ja tarvittavat näytesirut olivat arkun pohjalla. En voinut vain nyppäistä sieltä hiutaletta. IAA:n virkailija sanoi, että jos todella tarvitsin näytteen voidakseni saada tarkan selvyyden haudan kaksituhatvuotisesta kemiallisesta historiasta, voisin tehdä sen.
Mutta en voinut tehdä sitä. Kukaan IAA:n henkilökunnasta ei tiennyt sitä, minkä me tiesimme. Kukaan heistä ei todellakaan aavistanut, miten valtavan tärkeä tämä luuarkku saattaisi olla. En kyennyt ottamaan laukustani tarvittavia välineitä irrottaakseni kiven pienenpienestä halkeamasta näytteen. Jopa kaksi millimetriä leveä näyte oli minulle liian suuri irrotettavaksi siitä huolimatta, että sen tekemättä jättäminen merkitsi tärkeän palasen puuttumista tässä tieteellisessä palapelissä
Edes ajatus siitä, että irrottaisin palasen Jeesuksen luuarkun sisällöstä tuntui ikäänkuin vandalismilta.42

Loppujen lopuksi kävi niin, ettei Pellegrinon tarvinnut irrottaa luuarkun sisältä mitään. Eräs IAA:n työntekijä pudotti arkun siirtäessään sitä ja se hajosi ja siitä irtosi pieniä hiutaleita, joista Pellegrino pystyi ottamaan DNA-näytteen luuarkun sisällä olevista ihmisen jäännöksistä.
Tämä määrittelisi nyt, olivatko henkilöt, jotka oli haudattu luuarkkuihin, joissa oli päällekirjoitukset "Jeesus Joosefin poika" ja "Mariamene e Mara" sukua keskenään. Pellegrino päätteli, että jos he eivät olleet sukua toinen toisilleen, oli hyvin todennäköistä, että he olivat naimisissa keskenään, koska heidät oli haudattu samaan hautaan.

Jos nämä kaksi luuarkkua todella kuuluivat Jeesus Nasaretilaiselle ja Maria Magdaleenalle, DNA-kokeet paljastaisivat, että niihin haudatut kaksi ihmistä eivät olleet sukua toisilleen. Kaikki Raamatun merkinnät -- olkoot kanonisia tai apokryfisiä -- todistivat selvästi yhdestä sukulaisuuteen liittyvästä kohdasta: Jeesus Nasaretilainen ja Maria Magdaleena, jos heidän DNA:nsa pystyttäisiin lukemaan, olisivat yksilöitä, jotka eivät olleet millään tavoin sukua keskenään. Mutta mitä vaihtoehtoja on olemassa? Samaan hautaan haudatut ihmiset olivat toisilleen sukua joko verisitein tai avioliiton kautta.33

Kokeitaan varten hän otti näytteet molemmista luuarkuista ja toimitti ne ontariolaisen Lakeheadin yliopiston palaeo-DNA -laboratorioon:

Paleao-DNA -laboratoriot ovat erikoistuneet saamaan "ihmisjäännöksistä" DNA:n, vaikka se tavallisissa laboratorioissa tuottaisi vaikeuksia. James Tabor on tri Carney Mathesonin ystävä, joka on yksi Lakeheadin laboratorion johtajista...
Näytteitä ei ollut merkitty nimillä, vaan kahdella luvulla: "80-500" ja "80-503". Simcha ja Tabor halusivat "sokkotuloksen" näytteitä. Tästä syystä he sanoivat tri Mathesonille vain, että kasvualusta ja luunäytteet oli otettu muinaisesta jerusalemilaisesta haudasta. Tämä ei ollut tietenkään koko juttu, mutta se oli ehdottomasti totta.
Tabor oli sanonut: "Me yritämme rekonstruoida erään kuninkaallisen sukulinjan sukulaisuussuhteita". Mathesonin osuus taas oli yrittää saada selvitettyä muinaisten luuarkkujen pohjalta otetuista ihmisjäännösten siruista niiden DNA. Ajatuksena oli luoda DNA-profiili näistä kahdesta yksilöstä, jotta pystyttäisiin määrittämään heidän mahdollinen sukulaisuutensa. Näytteet lähetettiin kuriirin mukana ja kaikki odottivat innokkaina tuloksia.34

Useiden kuukausien jälkeen Matheson soitti Taborille kertoakseen hänelle, että laboratorio oli onnistunut saamaan DNA:n selville. Simcha ja Tabor sanoivat molemmat Mathesonille, ettei tämä saisi kertoa heille tuloksia, koska he halusivat olla läsnä laboratoriossa mukanaan kameraryhmä silloin, kun he kuulisivat tuloksen.
Kun he saapuivat laboratorioon, heille kerrottiin, että molemmat näytteet olivat lähi-idän haarasta. Näytteet olivat kovin kuivuneita ja pieniä sirusia, niin että analysointi oli vaikeaa. Matheson selitti, että vuosisatojen aikana aiheutuneen vahingoittumisen takia oli ollut mahdotonta saada luista ydin-DNA:ta -- jokaisessa solussa olevaa laajempaa geneettistä materiaalia.

Matheson sanoi: "Emme kuitenkaan lopettaneet siihen. Sensijaan me kohdistimme tutkimuksemme mitochondriali-DNA:han -- joka on tietysti äidin puolelta peritty DNA, siis äidiltä lapselle. Tämä tarkoittaa sitä, että me pystymme määrittelemään äiti-lapsi-sukulaisuussuhteen. Tämä tarkoittaa sitä, että me pystymme vastaamaan sellaiseen kysymykseen kuin "Ovatko nämä kaksi yksilöä -- toinen miespuolinen ja toinen naispuolinen -- äiti ja lapsi? Ovatko he veli ja sisar? Tai ovatko he kaksi yksilöä, jotka eivät ole sukua keskenään?"35

Äärimmäisen tarkkojen kokeiden jälkeen, joita oli tehtävä, jotta saataisiin vahingoittuneet DNA-palaset vahvistettua ja sekventoitua ja kloonaamalla sitten DNA, jotta voitaisiin vertailla monia näytteitä, jotka lisäsivät työn validiteettia, tulokset esitettiin Jakobovicille ja Taborille tietokoneen näytöllä kahtena kaaviona:

80-503; markkeri 140: CTACCC...
80-500; markkeri 140; ACCTAG...

Muut markkereiden vertailut DNA-siruista näyttivät samanlaisia tuloksia: "Jeesuksella" ja "Mariamenella" ei ollut yhteistä äitiä.

Matheson jatkoi: "Kun me siis näemme kahden sekvenssin välisten polymorfismien luvun, voimme päätellä, että nämä kaksi ihmistä eivät ole sukua, tai ainakaan sukua äidin puolelta".
Simcha ja Tabor hymyilivät nyt molemmat leveästi, vaikka tri. Matheson ei tiennyt miksi.
Simcha sanoi: "Ja tämä tarkoittaa - ?"
"Että tällä miehellä ja naisella ei ole yhteistä äitiä", Matheson sanoi nopeasti ja lopullisesti. "He eivät voi olla äiti ja lapsi. He eivät voi äidin puolelta olla veli ja sisar. Ja niin, näiden nimenomaisten näytteiden osalta, koska ne ovat peräisin samasta haudasta -- jos nämä kaksi yksilöä eivät ole sukua, he ovat mitä todennäköisimmin mies ja vaimo".36

Kirjoittajat kokoavat nyt palapelin kasaan meitä varten muistuttamalla meitä gnostilaisissa "evankeliumeissa" olevista viittauksista:

Kaikkien Raamatusta tuntema Maria Magdaleena oli gnostilaisten evankeliumien mukaan "Jeesuksen kumppani". Noissa teksteissä samoin kuin kirkon hyväksymissä evankeliumeissa Jeesus ilmestyy ylösnousemuksensa jälkeen ensimmäiseksi Maria Magdaleenalle. Itse asiassa Maria Magdaleenan gnostilaisessa evankeliumissa Jeesus ilmestyy hänelle puolitoista vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen ja uskoo hänelle lopullisen ilmoituksen tulevasta maailmasta. Marian evankeliumissa Maria Magdaleena on nainen, jota "Vapahtaja rakasti enemmän kuin muita naisia...Varmasti Vapahtaja tuntee hänet oikein hyvin".
Raamatun maailmassa "tuntemisella" [engl. know] oli aivan erityinen ja hyvin intiimi merkitys: "Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan: ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin" [Adam knew (tunsi) Eve his wife; and she conceived, and bore Cain"] ja "Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin" [engl. Cain knew his wife; and she conceived, and bore Enoch"] (1.Moos. 1-17).37

Jacobovici halusi seuraavaksi ottaa DNA-näytteen "Juuda Jeesuksen poika" -luuarkusta, mutta luumateriaali ei ollut enää saatavilla. Hän sanoo, että kukaan ei sanonut aivan selvästi, mitä sille oli tapahtunut, mutta eräs selitys oli, että alusta oli puhdistettu luuarkun museoon esille asettamista varten.

Sillä ei tuntunut olevan väliä. Luuarkun päällekirjoituksen mukaisesti, jos Jeesus oli Joosefin poika ja jos nuorempi Juuda oli Jeesuksen poika, niin tietenkin (Jos Jeesuksen ja Mariamnen mitochondriat ovat oikeita ja uskottavia oppaita) nuoren Juudaan äiti ja Jeesuksen vaimo ei voinut olla kukaan muu kuin Mariamne..." "joka tunnetaan myös Mestarina...tunnetaan myös Maria Magdaleenana".38

Toinen asia, mihin ryhdyttiin, oli verrata "Jaakobin" luuarkun patinan tunnusomaisia piirteitä Talpiotin haudasta otettuihin näytteisiin. Tulokset näyttivät osoittavan, että ne sopivat yhteen täydellisesti. Todisteet puoltavat vahvsti sitä, että "Jaakobin" luuarkku on peräisin samasta haudasta, jossa "Jeesuksen" luuarkku oli.

DNA-NÄYTTEIDEN ANALYSOINTIA

Ensi näkemältä "Jeesuksen" ja "Mariamenen" luuarkuista saadut näytteet vaikuttavat johtavan lopullisiin todisteisiin siitä, että näiden kahden henkilön on täytynyt olla naimisissa. Mutta eipä tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä. Kirjoittajat ovat ohjanneet ovelasti lukijan uskomaan ensiksikin, että "Jeesus Joosefin pojan" täytyy olla Jeesus Nasaretilainen ja että "Mariamene e Maran" täytyy olla Maria Magdaleena. Heidän päättelynsä perustuu kuitenkin paljolti siihen, että he luottavat gnostilaisiin "evankeliumeihin". Nehän on kirjoitettu vasta vuosisatoja sen jälkeen, kun Jeesus vaelsi maan päällä. On monia syitä, miksei niitä voida pitää Raamatun kaanoniin kuuluvina, joista vähäisin ei ole niiden filosofia -- filosofia, joka on jyrkässä ristiriidassa Raamatun kanssa, sekä muinaisten heprealaisten ("Vanhan Testamentin") profeettojen että apostolien kirjoitusten ("Uuden Testamentin") kanssa. Nykyajan tutkijat kyseenalaistavat usein evankeliumien kirjoittajien henkilöllisyyden, mutta heillä ei ole ollut esittää mitään empiiristä todistusaineistoa väitteidensä tueksi. Ja jos heidän väitteensä olisivatkin totta -- että evankeliumeita eivät olisi kirjoittaneet ne, joiden nimissä ne ovat -- he eivät ainakaan pysty kiistämään sitä, etteivätkö ne kaikki ole ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevia kuvauksia. Se asettaa ne vähintään sata vuotta edelle gnostilaisia "evankeliumeja" ja niiden opetuksia, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa.
Terve järki ja normaali päättely kertovat meille, että Raamatun täytyy olla luotettavampi kuin sen erikoisen lahkon kirjoitukset, jonka eroavuudet Jeesuksen aikalaisten kirjoituksiin verrattuina paljastavat ne epäluotettaviksi.
Mitä tulee viittaukseen siitä, että Jeesus "tunsi" Maria Magdaleenan: sen ei voida mitenkään tulkita tarkoittavan seksuaalista suhdetta edes gnostilaista "Marian evankeliumia" käytettäessä. Kuka voi sanoa "Vapahtaja tunsi hänet oikein hyvin? Mitä se sitten tarkoittanee? Että heidän seksuaalinen suhteensa oli valtavan kiihkeäkö? Onkohan tässä nyt kysymys maailman ensimmäisestä saippuaoopperasta? Jos "tuntea" tarkoitti "seksuaalista suhdetta", silloin olisi varmasti ilmaistu asia pikemminkin näin "Vapahtaja on tuntenut hänet". Lisäksi "tuntea"-sana ("know") jota tämän gnostilaisen evankeliumin englanninkielisessä versiossa käytetään, on tässä merkityksessä vanhentunut, niin ettei sitä enää käytetä. Gnostilaisten evankeliumien kääntäjien ei olisi pitänyt käyttää tuota sanaa tällä tavalla.
Jacobovici ei pysty edes käyttämään kunnolla gnostilaisia "evankeliumeja" tämän väitteensä tukemiseksi. Ei riitä, että yritetään sisällyttää Raamattuun sellaista, mitä siellä ei ole, mutta nyt ei kyetä edes venyttämään gnostilaisia "evankeliumejakaan" noiden valheiden tukemiseksi. Ja valhettahan ne ovat.
Mitä tulee itse DNA-näytteisiin, kirjoittajat ovat rakentaneet olkiukon ja sitten ovelasti työntäneet sen nurin. He kertovat meille, että jos DNA-näytteet eivät kävisi yksiin, silloin he eivät voineet olla sukua keskenään; sentähden heidän täytyi olla mies ja vaimo.
Mariamenella ja Jeesuksella ei siis ollut sama äiti. Ei se kuitenkaan merkitse sitä, että he olisivat olleet naimisissa. Kirjoittajathan ovat jo itsekin maininneet, että lähisukulaiset on voitu haudata samaan hautaan. Entä jos Mariamene oli tämän tietyn Jeesuksen serkku? Eihän heillä olisi ollut samaa äitiä, mutta eivät he luultavasti olleet naimisissakaan keskenään.
Entä jos Mariamene oli Jaakobin vaimo? Tai entä jos Maria oli tämän Jeesuksen vaimo? Entä jos Juuda olisi ollut Marian poika? Entä nimettömät luuarkut? Ehkäpä niissä saattoi olla Mariamenen ja tämän Jeesuksen puolisot? On liian paljon tuntemattomia ja tutkimattomia tekijöitä, jotta voitaisiin sanoa edes minkäänlaisella varmuudella, että gnostilaiset "evankeliumit" pitävät paikkansa ja että tämä Mariamene e Mara on Maria Magdaleena ja että tämä Joshua on Jeesus Nasaretilainen.

FAKTAT JA FIKTIO VASTAKKAIN

Samalla kun The Jesus Family Tomb (Jeesuksen sukuhauta) esittää kunnioitusta herättäviä tieteellisiä faktoja, se on myös täynnään sepitteitä. Suuri osa noista sepitteistä perustuu kyseenalaisiin lähteisiin.

Jeesuksen ruumis varastettu

Vanha juutalainen sepite, jonka mukaan Jeesuksen opetuslapset olisivat varastaneet hänen ruumiinsa ja että hänen ylösnousemuksensa olisi keksittyä, on löytänyt tiensä tähän kirjaan. Kirjoittajat aloittavat sanomalla, että Jeesuksen seuraajilla oli suurena huolenaiheena saada laitettua Hänen ruumiinsa hautakammioon ennen sapattia:

Evankeliumeissa sanotaan myös, että Jeesus voitti kuoleman sunnuntaina, lähti haudasta, niin että se jäi tyhjäksi, ja ilmestyi myöhemmin useissa eri tilanteissa ja monella eri tavoin opetuslapsilleen ennenkuin häntä oli voitu siirtää.
Mutta evankeliumit viittaavat myös siihen, että on olemassa vaihtoehtoinen selitys Jeesuksen tyhjään hautaan. Matteus sanoo, että Jerusalemissa kierteli Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen toisenkinlainen kertomus. Vaikka Matteus nimittääkin sitä valheeksi, tulivat Jeesuksen opetuslapset huhun mukaan salaa yöllä ja hiipivät ulos mukanaan mestarinsa varastettu ruumis. Matteuksen mukaan huhu kierteli sitkeästi juutalaisten keskuudessa hyvin pitkän aikaa (Matt.28:11-15).
Jos opetuslapset ottivat ruumiin, oli vain yksi asia, jonka he olisivat voineet sille tehdä. He olisivat haudanneet sen uudelleen.
Jos Jeesus haudattiin uudelleen, hänen perheensä olisi odottanut, kunnes hänen ruumiinsa liha olisi hajonnut ja olisivat sitten laittaneet hänen luunsa luuarkkuun, joka olisi sinetöity ikuisiksi ajoiksi syvälle sukuhaudan onkaloihin.39

Tässäkään ei ole muuta kuin sepitelmää. Mutta se esitetään sellaisella tavalla, että se heittää epäilyksen varjon Raamatun ylle ja saa asian näyttämään siltä kuin Matteus olisi ollut se, joka puhui valhetta ja Kristuksen viholliset olisivat niitä, jotka puhuvat totta. Heillä ei ole kuitenkaan esittää mitään konkreettista teoriansa tueksi.

Jeesus oli Roomaa vastustava kansankiihottaja

Kuka tahansa Raamattua tutkinut tietää, että juutalaiset johtomiehet syyttivät Jeesusta Caesaria vastaan juonittelemisesta. Myös The Jesus Family Tomb -kirjan tekijät esittävät käsityksen, jonka mukaan Jeesus olisi ristiinnaulittu kapinaan kiihottamisesta:

Useimpien tutkijoiden mukaan Jeesus ristiinnaulittiin noin vuonna 30 j.Kr. Kristinuskosta tuli Rooman maailmanvallan virallinen valtionuskonto Konstantinuksen aikana vuonna 312 j.Kr. Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta Rooman maailmanvaltaa vastaan kapinoivana kansankiihottajana kului suurin piirtein kolmesataa vuotta ennenkuin hänet korotettiin korkeimpaan jumaluuteen -- ellei sitten kaikkein ylimmäksi Jumalaksi -- tuossa samassa maailmanvallassa.40

Tämä on yksi niistä lukuisista toteamuksista, joissa tekijät esittävät Jeesuksen olleen kapinaan kiihottaja ja että roomalaiset olisivat siitä syystä ristiinnaulinneet hänet. Itse asiassa juutalaiset johtomiehet esittivät Jeesusta vastaan syytöksen kapinaan kiihottamisesta, mutta Pontius Pilatus julisti hänen olevan "syytön". Hän ei halunnut ristiinnaulita Jeesusta ja yritti keksiä keinon, ettei hänen olisi tarvinnut sitä tehdä.



Hyökkäykset Raamattua vastaan


Kautta koko kirjan Raamattu kyseenalaistetaan luotettavana totuuden lähteenä, jopa aivan ensimmäisistä sanoista lähtien James Campbellin esipuheessa:

Entäpä jos Jeesusta ei ollut ollenkaan olemassa? Nykyään väittävät monet asiantuntijat, että asia olisi juuri niin. Onhan olemassa sellainen teoria, että hän olisi ollut pakanallisten jumalihmismyyttien ja ensimmäisen vuosisadan juutalaisten messiasperimätiedon kuolema/ylösnousemusmyyttien sekoitusta ja että hän ei ollut sen historiallisempi henkilö kuin Zeus.
Monissa pakanallisissa ensimmäistä vuosisataa j.Kr. edeltäneissä mysteeriuskonnoissa Osiris, Attis ja Dionysios olivat kaikki jumalihimisiä, jotka kuolivat suunnilleen pääsiäisen aikoihin (kevätpäivän tasauksen aikaan) ja nousivat kolmen päivän kuluttua ylös. Ja kaikki nämä kolme jumalaa elivät monta vuosisataa ennen Jeesusta. Monet tutkijat pitävät itse jouluakin pakanallisesta perimätiedosta omaksuttuna, sillä niiden mukaan juhlittiin talvipäivän seisausta. Kun ottaa huomioon, että monet Jeesuksen tarinan peruskohdista, kuten esimerkiksi neitseestä syntyminen ja ylösnousemus, esiintyivät satoja vuosia aikaisemmin, on esitetty varsin varteenotettava väite, ettei häntä ole ollut olemassakaan, vaan Jeesus oli myytti, joka oli tietyn tarpeen synnyttämä myytti. Asiaperustein onkin vaikea kiistää tätä historiantutkijoiden piirissä syntynyttä tuoretta liiikettä, koska ei ole olemassa ainuttakaan fyysistä todistetta siitä, että Jeesus olisi todella elänyt.
Mutta nyt ovat Charles Pellegrino ja Simcha Jacobovici esittäneet tässä hätkähdyttävässä kirjassaan ei ainoastaan todisteita, vaan jopa kokonaisen todisteiden vyöryn siitä. Uskoisin, että heidän tutkimuksensa todistaa ilman minkäänlaista varteenotettavaa epäilystä, että Talpiotista, Jerusalemista vuonna 1980 löytynyt ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin oleva juutalainen hauta on Jeesuksen ja hänen perheensä hauta. Sitäkin jännittävämpää on, mitä haudan sisältä löytyneet konkreettiset todisteet kertovat Jeesuksesta, hänen kuolemastaan ja hänen suhteestaan muihin perheenjäseniin, jotka on löydetty samalta hautapaikalta.41
Suurin osa siitä, mitä tiedetään tai luulemme tietävämme, on peräisin neljästä suuresta Matteuksen, Markuksen, Luukaksen ja Johanneksen kirjoittamasta evankeliumista. Mutta mitä nämä evankeliumit tarkalleen ottaen sitten ovat? Syvästi ja epäilemättä uskoville ne ovat Jumalan suoraa ja absoluuttista Sanaa, jonka ovat kirjoittaneet muistiin kaikkein pyhimmät miehet. Historiantuktijat pitävät niitä kuitenkin monien kirjoittajien yhteistyönä, joka perustuu vuosikymmeniä, ehkä jopa viisikymmentäkin vuotta vanhaan suulliseen perimätietoon, joka on syntynyt ja jota on ylläpidetty Kristuksen varsinaisen toiminnan jälkeen. Ei ole olemassa mitään historiallisia todisteita siitä, että kukaan evankeliumine kirjoittajista, jos he todella olivat yksilöitä, todella ovat kuulleet Jeesuksen puheet hänen omasta suustaan.42

Näissä muutamissa kappaleissa Campbell on ovelasti hyökännyt Raamatun luotettavuutta vastaan, asettanut kyseenalaiseen valoon Jeesuksen Jumalan lihaksi tulleena Poikana, Hänen syntymisensä neitseestä ja Hänen ylösnousemuksensa (jotka kaikki ovat oleellisia uskonkappaleita) ja väittänyt, että ainoat asiat, joihin voimme luottaa, ovat konkreettiset todisteet siitä, ettei Hän koskaan noussut kuolleista. Ja kaikki tämä huolimatta niistä karkeista virheistä ja ennakko-olettamuksista, jotka sisältyvät siihen tarinaan, jota kirjan kirjoittajat ovat kertomassa.
On totta, että on todellakin olemassa monia pakanallisia myyttejä, jotka olivat olemassa jo ennen Jeesuksen syntymää, elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta ja niidenkin aikana. Mutta evankeliumi annettiin ensiksi ihmisille, jotka pitivät kiinni vapautuksensa odotuksesta, joka oli syntynyt jo Aatamin aikana. Langenneet ihmiset ovat vääristelleet monia totuuksia kautta aikojen. Ei se tee noita totuuksia tyhjiksi.
Ja vaikka onkin totta, että ei ole olemassa konkreettisia todisteita, jotka tukisivat evankeliumien kuvauksia Jeesuksesta, tosiasiaksi jää, että noiden kuvausten kirjoittajat samoin kuin monet muut, jotka olivat niiden todistajia, menivät mieluummin kuolemaan kuin peruivat sitä, mitä pitivät totuutena. Tämä on historiallinen tosiasia. Todennäköisyys, että niin moni ihminen tekisi niin, ja koska mitään sellaista ei ole muistiinmerkitty, että he olisivat peruuttaneet todistuksensa, puhuvat paljon suuremmasta todennäköisyydestä kuin on Talpiotin haudan perusteella laskettu todennäköisyys, että se olisi Jeesuksen ja hänen perheväkensä hauta. Noiden todistajien todistus olisi pitävä oikeuden edessä.
Erästä asiaa kirjoittajat eivät kuitenkaan käsittele, nimittäin miksi varhaiskristityt, jotka yrittivät huiputtaa maailmaa väittämällä, että Jeesuksen ruumis oli ylösnoussut haudasta, olisivat kirjoituttaneet Hänen nimensä luuarkun päälle. Jos he kerran olivat niin kovia huijaamaan kuin epäilijät sanovat, he olisivat varmasti jättäneet kirjoittamatta hänen nimeään luuarkun kanteen, koska se olisi todistanut, että Hänen luunsa olisivat olleet arkussa.
Tätä ei voida kumota sillä, että he olisivat tienneet, että hauta sinetöitäisiin tietyksi ajaksi eikä sitä todennäköisesti koskaan löydettäisi. Nuo haudat olivat siihen aikaan maan päällä ja kuolleen perhe ja ystävät pääsivät niihin helposti.
Paljon todenäköisempää, vaikkakaan ei luultavaa, olisi, että Hänen vastustajansa olisivat kirjoittaneet Hänen nimensä johonkin luuarkkuun kumotakseen väitteet Hänen ylösnousemuksestaan.
Sivuhuomautuksena todettakoon, että Jacobovicin kuvaus IAA:n isotooppitutkimuksen tekijästä "cowboysaappaissa kulkevana geologina" kuvaa hyvin hänen alentuvaa suhtautumistaan kaikkia niitä kohtaan, joiden kanssa hän on eri mieltä. Sillä, miten joku on pukeutunut, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten pätevä joku on. Jacobovicin vastustajat voisivat yhtä hyvin kuvailla häntä tiedemiestä esittäväksi rättipääksi. Mutta eipä sekään edistäisi millään tavoin totuuden etsintää.

Gnostilaiset evankeliumit

Suuri osa Jeesuksen sukuhaudan sepitteistä perustuu joidenkin gnostilaisten "evankeliumien" sisältämiin kirjoituksiin. Monet näistä "evankeliumeista" kuuluvat Nag Hammadin kirjaston sisältämiin kirjakääröihin. Nämä erilaiset "evankeliumit", joiden sanotaan olevan gnostilaisten kirjoittamia, on kirjoitettu vasta toisen vuosisadan keskivaiheilla ja niinkin myöhään kuin 300-luvun lopulla.

Skeptikot ja modernit Raamatun "tutkijat" kertovat meille, että gnostilaisuus on ollut varhaisen kristinuskon lahko, mutta se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Gnostilaisuutta on esiintynyt erilaisissa uskonnollisen ja spekulatiivisen kulttuurin muodoissa jopa ennen Kristuksen aikaa, varsinkin Aleksandrian juutalaisten teologiassa ja muinaisen Persian ja zarathustralaisen uskonnon sekä buddhalaisuuden vaikutuksessa. Jotkut gnostilaisuuden muodot ovat panteistisia ja niillä oli siteitä juutalaisen kabbalan salaisiin oppeihin.

Kristuksen tultua jotkut gnostilaiset omaksuivat pelastuksen käsitteen muilta osin ei-raamatullisiin ideologioihinsa. Nykyajan "tutkijat" kieltäytyvät pitämästä gnostilaisuutta kristillisen "kirkon" ulkopuolisena liikkeenä. Sen seurauksena he pitävät niin kutsuttuja gnostilaisia "evankeliumeja" pyhinä, vaikka niissä tarjotaankin Raamatun vastaisia "totuuksia". Ja he väittävät, että nuo "evankeliumit" olisi pitänyt ottaa osaksi Raamattua, sen sijaan että varhaiset "kirkkoisät" kuten Irenaeus ja Origenes panivat ne heidän sanojensa mukaan "vaivihkaa" syrjään.
Ne syrjäytettiin kuitenkin jo kauan ennenkuin roomalaiskatolinen kirkko astui näyttämölle. Ja koska nuo kirjat poikkeavat huomattavasti Jeesuksen elämän silminnäkijöiden kirjoittamista evankeliumeista ja koska mitkään niistä eivät omaa Raamatun profeetallisuutta, me voimme ymmärtää, miksi niitä ei pidetty luotettavina.
Nyt näyttää siltä, että media nostaa ne esiin kaikkina "kristillisinä" juhlapyhinä tarkoituksena tuhota usko Jeesukseen Kristukseen tehden sen Hänen nimessään.

Lisää sepitteitä


Koko "Jeesuksen perhehauta"-juttu on täynnään sepitteitä. Osa niistä koskee teorioita, joiden mukaan pyhiinvaeltajat olisivat hyökänneet Talpiotin haudalle ja jättäneet kolme pääkalloa kolmionmuotoiseksi kuvioksi hautakammion lattialle ja että temppeliherrojen ritarikunta olisi ottanut "pääkallo- ja ristikkäisten luiden" symbolinsa luuarkkujen luiden asennosta.
Toinen teoria koskee mystillistä heraldista ympyräsymbolia, joka on kaiverrettu koristamaan Talpiotin haudan sisäänkäyntiä. Kirjoittajien mukaan se saattaisi olla vapaamuurareiden pyramidin ja kaikkinäkevän silmän esikuva, jotka on painettu nykyiseen dollarin seteliin.
Näiden ja monien muiden sepitteiden tarkoituksena on vain toimia sivujen täytteenä ja antaa Talpiotin haudan tarinalle juonittelujen lisäaromia. Ne eivät tarjoa minkäänlaista lisätietoa suuntaan tai toiseen siitä, onko kysymyksessä "Jeesuksen perhehauta" vai ei.
Ellemme hyväksy heidän virheellisiä johtopäätöksiään, me olemme "syvällisesti uskovia, jotka uskovat kyselemättä" (lue sinisilmäisiä). Meidän pitäisi kai heittää menemään kaikki Raamatun meille lupaamat siunaukset, menettää kaikki pelastuksen toivomme ja syöksyä skeptisismin pimeisiin, kurjiin kuiluihin.
Tuollaiset lausunnot kertovat siiitä, miten huono käsitys kyseessä olevilla ihmisillä Raamatusta on. He näyttävät arvostavan enemmän valhe-"evankeliumeja" ja muita kyseenalaisia huhuja kuin Raamattua, joka on kestänyt aikojen saatossa ja saanut aikaan ihmiskunnan sivistyksen nousun siitä barbariasta, joka siinä vallitsi ennen Jeesuksen Kristuksen tuloa.
Mutta tarina kelpaa kyllä hyväuskoisille ja tuottaa aivan varmasti tuohta. Jacobovici, Pellegrino ja Campbell saavat varmastikin laskeskella niitä lukuisia pyramideja ja kaikkinäkeviä silmiä, joita heidän sepitelmänsä tuottaa.

LÄHTEET


1 James Cameron, Foreword, The Jesus Family Tomb: The Discovery, the Investigation, and the Evidence That Could Change History (New York: Harper-Collins Publishers, 2006), s. viii. 2 http://www.jesusfamilytomb.com/the_tomb/unnamed_ossuaries.html 3 Charles Pellegrino, The Jesus Family Tomb, op.cit. s. 74. 4 Ibid., ss. 74-75. 5 Ibid., ss. 202-203. 6 Ibid., s.75. 7 Ibid. 8 Ibid., s. 75-76. 9 Ibid., s. 76. 10 Ibid. 11 Ibid., s.78. 12 Ibid., s. 82. 13 Ibid., ss.111-112. 14 Ibid., s.113. 15 Ibid., ss. 114-115. 16 Ibid., ss. 71-72 17 Ibid., s. 38. 18 Ibid., s. 77. 19 The Jesus Family Tomb, op. cit., s. 69. 20 Ibid., s. 97. 21 Ibid., s. 205. 22 Ibid., s. 99. 23 http://www.behindthename.com/php/view.php?name=mary 24 The Jesus Family Tomb, op. cit., s. 204. 25 Ibid. s. 61. 26 Vine’s Expository Dictionary: adelphos ^80^ tarkoittaa veli tai lähisukulainen; monikossa, alkuperään tai elämään perustuva yhteisö. Käytetään: (1) samojen vanhempien poikalapsista, Matt, 1:2; 14:3; (2) samojen vanhempien miespuolisista jälkeläisistä, Apt. 7:23,26; Hebr. 7:5; (3) saman äidin poikalapsista, Matt. 13:55; 1 Kor. 9:5; Gal. 1:19; (4) samaa kansallisuutta olevista, Apt. 3:17,22; Room. 9:3. Etuliitteenä miehistä (aner, 'miespuolinen'), ainoastaan puhuteltaessa, Apt. 2:29,37, jne.; (5) kuka tahansa mies, naapuri Luuk 10:29; Matt. 5:22; 7:3; (6) ihmisistä, joita yhdistää yhteinen kiinnostuksen kohde, Matt. 5:47; (7) henkilöistä, joita yhdistää sama kutsumus, Ilm. 22:9; (8) ihmissuku, Matt. 25:40; Hebr. 2:17; (9) opetuslapset, ja sen mukaisesti, kaikki uskovat, Matt. 28:10; Joh. 20:17; (10) kumpaakin sukupuolta olevat uskovat Matt. 23:8; Apt. 1:15; Room. 1:13; 1 Tess. 1:4; Ilm. 19:10> (sanaa sisaret käytetään ainoastaan uskovista, vain 1 Tim. 5:2); (11) uskovista, etuliitteenä aner, 'miespuolinen', ja sanalla 'sisar'täydennettynä, 1 Kor. 7:14 (RV), 15; Jaak. 2:15, mies vastakohtana naiselle, Apt. 1:16; 15:7,13>, mutta ei 6:3. (suom. teoksesta Vine’s Expository Dictionary of Biblical Words) (Copyright (C) 1985, Thomas Nelson Publishers) 27 Näyttäisi ikäänkuin siltä, että evankeliumeissa olisi ristiriitaa, koska Matt. 27:55-56:ssa ja Mark 15:40:ssä sanotaan, että Maria Magdaleena ja Jaakobin ja Jooseen äiti Maria "seisoivat taampana katselemassa" Jeesusta ristillä ja Joh. 19:25:ssä sanotaan, että Maria Magdaleena ja Kloopaan vaimo Maria seisoivat ristin ääressä. Niissä kuvataan kuitenkin eri ajankohtia. Jeesus riippui ristillä noin kolme tuntia. On mahdollista, että naiset siirtyivät ristin ääreltä katsellen etäämmältä Jeesuksen varsinaisena kuolinhetkenä ja maanjäristyksen tapahtuessa. Sana 'taampana' ei välttämättä tarkoita 'kauempana'. 28 Ibid., s. 78. 29 Ibid., ss. 51-52. 30 James Tabor, The Jesus Dynasty (New York: Simon & Schuster, 2006), s. 32. 31 The Jesus Family Tomb, op. cit., p. 54. 32 Ibid., s. 161. 33 Ibid., ss. 167-168. 34 Ibid., s. 168. 35 Ibid., s. 170. 36 Ibid., s. 172. 37 Ibid., s. 173. 38 Ibid., s. 174. 39 Ibid., ss. 2-3. 40 Ibid., s. 35. 41 Ibid., s. vii. 42 Ibid., s. ix.
Alkuperäinen artikkeli: "The Lost Tomb of Jesus" by Al Dager
Alkuun | Gnostilaisuus lyhyesti | Juudaksen evankeliumi | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat