Albert James Dager


Jabesin rukous -- toimiiko se todella?

Vähemmällä kuin sadalla pienellä sivulla Walk Thru the Bible Ministriesin perustaja ja johtaja Bruce Wilkinson on saavuttanut koko kristikansan huomion. Kirjassaan The Prayer of Jabez (suomeksi: Jabesin rukous, Päivä Oy 2002) Wilkinson tarjoaa sanojensa mukaan uuden löydön: miten voimme rukoilla tehokkaasti. Wilkinson väittää, että rukoilemalla rukouksen, jonka Jabes rukoili, voimme saada runsaita siunauksia, jotka Jumala haluaa antaa meille.
Jabes löytyy Raamatusta kahdesta lyhyestä jakeesta, jotka ovat 1.Aikak. 4:9-10:ssä keskellä kuningas Daavidin sukuluetteloa. Löydämme Jabesin Koosin, jolle syntyivät Aanub ja Soobeba ja Kelubin välistä, jolle syntyi Mehir. Hän ilmaantuu kuin tyhjästä; ei ole mainintaa siitä, kenelle hän syntyi tai ketä hänelle syntyi. Hän vain on siinä:

Mutta Jabes oli suuremmassa arvossa pidetty kuin hänen veljensä; ja hänen äitinsä oli antanut hänelle nimen Jabes sanoen: "Olen synnyttänyt hänet kipuja kärsien".
Ja Jabes huusi Israelin Jumalaa, sanoen: "Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!" Ja Jumala antoi hänen pyyntönsä toteutua.
(1.Aikak. 4:9-10)

Ketään muuta ei sukuluettelossa ylistetä; Jumala suo sen kunnian ainoastaan Jabesille. Tämä on saanut Wilkinsonin olettamaan, että Jabesin rukouksessa on täytynyt olla jotain aivan erityistä, koska Jumala laittoi sen mukaan Wilkinsonin mukaan Israelin sukuluetteloiden "tylsään" historiaan.
Minun on kyllä vaikea kutsua mitään osaa Jumalan Sanasta "tylsäksi". Emme kuitenkaan nyt syytä Wilkinsonia sellaisesta, joka saattaa olla vain huolimatonta sananvalintaa.
Wilkinson alkoi ihmetellä Jabesin rukousta kuunnellessaan Dallas Theological Seminaryn kappalaisen tri Richard Seumen luentoa. Hän ihmetteli, mitä Jabes oli tehnyt, koska häntä pidettiin suuremmassa arvossa kuin veljiään. Wilkinson päätteli, että vastauksen täytyy olla kätkettynä Jabesin rukoukseen. Hän luki rukouksen yhä uudestaan etsien "koko sydämestäni sitä, mikä tulevaisuus Jumalalla oli varattuna niinkin tavalliselle ihmiselle kuin minä". Seuraavana aamuna hän rukoili sana sanalta Jabesin rukouksen. Sen jälkeen hän rukoili Jabesin rukouksen joka aamu. Hän väittää, että se on mullistanut koko hänen elämänsä enemmän kuin mikään muu rukous paitsi se rukous, jonka hän rukoili pelastuessaan. Nyt hän haluaa jakaa salaisuutensa meidän kanssamme.
Hän kysyy "Miten voin tietää, että sillä tulee olemaan merkittävä vaikutus teihin?"
Hänen vastauksensa: "Omien kokemusteni pohjalta ja niiden satojen muiden kokemusten pohjalta kaikkialla maailmassa, joiden kanssa olen jakanut nämä periaatteet. Ja mikä vielä tärkeämpää, koska Jabesin rukous siivilöi Jumalan voimakkaan tahdon koskien sinun tulevaisuuttasi. Ja lopuksi, koska se paljastaa, että Jumala haluaa antaa sinulle niin paljon enemmän kuin olet ehkä koskaan ajatellut pyytää."
Mikä Jabesin rukouksessa sitten on Wilkinsonin mielestä niin kiehtovaa?
Ensiksikin siinä pyydetään Jumalaa siunaamaan hänet. Wilkinson toteaa:

Siunaaminen raamatullisessa mielessä tarkoittaa sitä, että pyydetään yliluonnollista suosiollisuutta. Kun pyydämme Jumalan siunausta, emme pyydä enempää sitä, mitä itse voimme hankkia itsellemme. Me pyydämme sitä ihanaa, rajoittamatonta hyvyyttä, jonka tuntemiseen ja antamiseen vain Jumalalla on voima.

Wilkinson kehuu Jabesia siitä, että tämä jättää Jumalan päätettäväksi, mitä hänen pyytämänsä siunaus sisältäisi ja missä, koska ja miten Jabes ne saisi.
Mutta onko Jumalan siunauksen pyytäminen nyt niin erikoista? Kaikkihan me pyydämme Jumalaa siunaamaan itseämme. Onko todellisen uskovan elämässä mitään hetkeä, jolloin Jumala ei siunaisi häntä?
Ei tietenkään. Me emme pidä koetuksia ja ahdistuksia elämässämme siunauksina, mutta juuri sitä ne ovat. Niiden tarkoituksena on puhdistaa meitä; rakentaa meitä hengellisesti, niin että me muutumme Kristuksen kuvan kaltaiseksi. Mutta sellaista merkitystä sanalle "siunata" ei Wilkinsonin kirjasta löydy. Sen sijaan hän pikemminkin odottaa Jumalan "vapauttavan jotain ihmeellistä" hänen elämäänsä. Kurituskin voi kuitenkin olla myös "ihme", vaikka se ei olisikaan juuri sellainen "siunaus", jota Wilkinson odottaa.
Sellaisen ajatustavan mukaan oletetaan, että jos ihmisen elämässä ei ilmene ihmeitä, häntä ei ole siunattu.
Toiseksi, Jabesin rukouksessa pyydetään Jumalaa laajentamaan hänen aluettaan. Wilkinsonin mukaan sen avulla Jumala laajentaa sekä ihmisen materiaalista omaisuutta että hänen hengellistä omaisuuttaan. Palvelutyö laajenee, jos rukoilee Jabesin rukouksen ymmärryksellä ja uskoen.
Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, että pyytää Isää laajentamaan palvelutyötämme tai jopa laajentamaan yritystämme ja antamaan meille maallisia siunauksia. Mutta Wilkinson tekee joitakin vääriä johtopäätöksiä palvelutyön suhteen:

Kun alat tosissasi pyytää -- kerjätä -- lisää vaikutusvaltaa ja vastuuta, joiden tarkoituksena on tuoda Hänelle kunniaa, Jumala tuo tiellesi uusia mahdollisuuksia ja ihmisiä. Voit luottaa siihen, ettei Hän koskaan lähetä luoksesi ketään, jota et voi auttaa Hänen johdatuksensa ja voimansa avulla.

Tämä ei pidä paikkaansa. Jumala lähettää tiellemme niitä, jotka koettelevat meitä tulella, niin että uskomme jalostuu. Jumala saattaa myös lähettää niitä, jotka Jumalan sana tuomitsee meidän kauttamme heidän kovasydämisyydestään. Wilkinsonin huoleton asenne antaa ymmärtää, että me saamme osaksemme vain "hyviä" asioita. Kerropa siitä Paavalille, Pietarille ja kaikille niille pyhille, jotka ovat kärsineet uskonsa takia.
Wilkinson liittää Jabesin rukoukseen, ehkä tietämättään, jotakin sellaista, joka on vastoin Jeesuksen opetuksia:
Voit ajatella asian näin: Sen sijaan, että seisoisit joen rannalla ja pyytäisit kupillista vettä selvitäksesi päivästä toiseen, teetkin jotain odottamatonta -- tuon pienen rukouksen avulla, jonka palkka on valtavan suuri, hyppäätkin jokeen! (korostus Wilkinsonin)
Mutta mitä Jeesus sanoikaan?

Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi 'Millä me itsemme vaatetamme?'
Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.
(Matt. 6:25-34)

Silloin kun meidän rukouksemme keskittyvät kovin paljon kaikkeen siihen, mitä me voimme saada Jumalalta, meidän on kysyttävä itseltämme, rukoilemmeko oikein.
On totta, että Jabes rukoili Jumalalta siunausta ja että Hän laajentaisi hänen aluettaan. Mutta meillä ei ole mitään tietoa siitä, mitä hänen mielessään oli tai sitä, mitä tarkoitusta varten hän näitä asioita rukoili. Me emme voi olettaa, että tämä on juuri se tapa, miten meidän tulee rukoilla saadaksemme Jumalan toimimaan hyväksemme. Ja eikö Jumalan sana jo lupaakin meille, että Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie Hänelle kelpaa (Ps. 37:23)? Eikö Hän vakuuta meille sanassaan, että vaikka ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, niin Herra ohjaa hänen askeleensa (Sananl.16:9)?
Kolmanneksi, Jabes pyytää rukouksessaan, että Jumalan käsi olisi hänen kanssansa. Wilkinson toteaa, että tämä varmistaa sen, että Jumala puuttuu vaikeisiin tilanteisiin, joihin olemme saattaneet itsemme:

Jumalan valittuina, siunattuina poikina ja tyttärinä meidän odotetaan yrittävän jotakin niin suurta, että epäonnistuminen on varmaa...ellei Jumala astu kuvaan...
Sen avulla me vapautamme Jumalan voiman suorittamaan Hänen tahtonsa ja tuomaan Hänelle kunniaa kaikissa näissä mahdottomilta näyttävissä tilanteissa.

Todellisuudessa jokainen, joka lähtee tekemään jotain sellaista, jonka hän tietää epäonnistuvan ellei Jumala puutu asiaan, koettelee Jumalaa. Tämä Wilkinsonin neuvo on eräs huonoimmasta päästä. On aivan eri asia toimia Jumalan Hengen johdattamana alueilla, joissa on mahdoton saada voittoa ilman Häntä. "Jokeen hyppääminen" odottaen, että Jumala pelastaa meidät, on äärimmäistä typeryyttä.
Toivon, ettei Wilkinson tarkoita tätä, ellei, hän ei tee sitä selväksi; hän ei tarkenna sanomaansa terveellä raamatullisella päättelyllä. Eikä tässä kaikki, vaan hän toteaa myös, että "avuntarpeemme kääntyy [Jumalan] rajattomaksi mahdollisuudeksi. Ja Hänen suuruutensa kasvaa sinun kauttasi."
Kuka tässä on oikein johdossa? Ei Jumala etsi "rajattomia mahdollisuuksia", joita me voimme Hänelle suoda "avuntarpeemme" kautta. Todellinen Jumalan palvelija toimii Pyhän Hengen johtamana, ei omien suunnitelmiensa mukaan, jotka tekisivät hänestä suuren Jumalan palvelijan.
Eikä Jumalan suuruus kasva meidän kauttamme. Jumala on niin suuri kuin miksi Hän ikinä tulee. Me emme voi tehdä mitään, että Hänen suuruutensa kasvaisi. Tällainen ymmärryksen puute kyseenalaistaa Wilkinsonin kyvyn opettaa kenellekään mitään.
Tämä ymmärryksen puute käy ilmi edelleen seuraavasta:

Kun me rukoilemme Jumalan mahtavaa läsnäoloa niinkuin Jabes ja alkuseurakunta rukoilivat, mekin saamme nähdä valtavia tuloksia, jotka voidaan selittää ainoastaan Jumalan kädestä tulevina...
Heidät tunnettiin yhteisönä, joka käytti tunteja ja jopa päiviä yhdessä rukoillen ja odottaen Herraa ja pyytäen Hänen voimaansa (kts. Ap.t. 2:42-47).

Niin, tutki tosiaankin Ap.t. 2:42-47:ää. Kerro sitten minulle, missä kohtaa he pyysivät Jumalan voimaa. Jumalan voima tuli oikealla hetkellä Jooelin profetian mukaisesti (Jooel 2:28-32). Me emme tarkalleen tiedä, mitä he rukoilivat. Siksi me emme voi tietää, rukoilivatko he "Jumalan valtavaa läsnäoloa". Tällaiset kehitelmät ovat tyypillisiä niille, jotka lukevat Raamattua omien teologisten ennakkokäsitystensä pohjalta.
Neljänneksi, Jabes pyysi Jumalaa varjelemaan hänet pahasta, niin ettei hän joutuisi kärsimään kipuja sen takia. Tässä Wilkinson varoittaa lukijaa omahyväisyydestä; mitä enemmän teet Herralle, sitä enemmän Saatana hyökkää sinua vastaan.
Ehkä niin; ehkä ei. Ei se ole mikään rautainen itsestäänselvyys. Se, mitä Saatana voi tehdä, riippuu enemmän Jumalasta kuin Saatanasta. Mikään paha ei voi koskettaa meitä, ellei Jumala sitä salli. Jotkut ihmiset uskovat Saatanalla olevan enemmän voimaa kuin mitä hänellä todellisuudessa on. Eräs Wilkinsonin monista kaskuista kertoo professori Howard Hendricksin ja erään opiskelijan välillä käydystä keskustelusta, jonka hän sattui kuulemaan eräässä raamattuopistossa:

Opiskelija kertoi innoissaan tri Hendricksille, miten hyvin hänellä meni.
"Kun ensin tulin tänne", hän kertoi "jouduin sellaisiin kiusauksiin ja koetuksiin, että pääni tuskin pysyi pinnalla. Mutta nyt -- ylistys Jumalalle! -- elämäni raamattuopistossa on tasoittunut. En joudu enää juuri ollenkaan kiusauksiin!"
Mutta Hendricks näyttikin olevan syvästi huolissaan -- ei siis reaktio, jota opiskelija olisi odottanut. "Sehän on pahinta, mitä voi kuulla", hän sanoi hämmästyneelle opiskelijalle. "Sehän osoittaa, että et ole enää mukana taistelussa! Sinä et tuota enää päänvaivaa Saatanalle".

Väärin! On runsaasti aikoja, jolloin Jumala sallii lastensa tehdä työtä valtakunnassa ilman Saatanan häirintää. Tällaiset jyrkät lausunnot johtavat ehkä niihin luottavan henkilön ajautumaan Jumalan tahdon ulkopuolelle. Tämä neuvo on täysin päinvastainen koko sen rukouksen tarkoitukselle, kun pyydämme Jumalaa varjelemaan meidät pahasta. Jos me emme varjellu pahasta, niin eikö rukoukseemme ole vastattu? Tai jos me varjellumme pahasta, emmekö ole Jumalan tiellä? Tällainen vastakohta-asettelu on räikeää.
Wilkinson väittää, että Jumala varjelee meidät pahasta ja suojelee "hengellisen sijoituksemme". Mutta siitä huolimatta, että Wilkinson on rukoillut Jabesin rukousta jo kolmenkymmenen vuoden ajan, hän on ollut mukana Promise Keeperseissä sen alusta asti. Mitä se kertoo meille pahasta varjeltumisesta?
Me emme voi rakentaa rukouksen teologiaamme yhden raamatunlauseen varaan, joka kertoo meille ainoastaan, mitä joku rukoili. Ainoa rukous, jonka varaan joku voi rakentaa rukouksen teologiaa on nimeltään "Isä meidän -rukous".
En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, miten ihmiset yrittävät kertoa meille, miten meidän tulee rukoilla, mietiskellä ja lähestyä Jumalaa jollain muulla tavalla kuin mitä Herra itse opettaa.
Jeesus ei tarkoittanut sitä, että meidän pitäisi toistaa Hänen esimerkkirukoustaan, jonka Hän esitti esimerkiksi meille. Se on mallirukous. Missään muussa suhteessa se ei muistuta Jabesin rukousta kuin että siinä pyydetään Jumalaa varjelemaan meidät pahasta.
Jos Jabesin rukous olisi tarkoitettu kaikille uskoville, niin miksei Jeesus yksinkertaisesti vain viitannut tähän rukoukseen opettaessaan opetuslapsiaan rukoilemaan?
En halua sanoa, että kaikki, mitä Wilkinson kirjoittaa olisi väärin. Mutta hänen pikku kirjasensa ei ole paljoakaan muuta kuin hengellistä hattaraa.
Se on pikemminkin kaskukokoelma kuin raamatullista opetusta sisältävä kirja, jossa oletetaan, että ihmisen "kokemukset" ovat tavoiteltavampia kuin Jumalan Sana. On myös varmaa, että jos tuhannet ihmiset alkavat pyörittää jotain rukousmyllyä, heillä on paljon hyviä tuloksia kerrottavana. He olettavat, että kaikki "hyvä", mitä heille tapahtuu sen jälkeen, kun he ovat aloittaneet tämän rituaalin, on seurausta siitä.
Kuinka moni niistä, jotka rukoilevat Jabesin rukousta ei saakaan sitä, mitä Wilkinson kirjassaan lupaa?
Mutta mitä väliä sillä on, kunhan saadaan taas uusi "kokemus".
Alkuperäinen artikkeli The Prayer of Jabez. Does it Really Work?
Alkuun | Rebecca & Elaine| Kotiseurakunta | Maailmanlaajuinen kristillinen liike | Valtakuntateologia | Sovitus - missä? | Iankaikkinen pelastusvarmuus | Pyhän Hengen kaste | Islamin historia | Jihad | Varo väärää vaakaa! | Vierasta tulta | Rukouspiirit | Roomalaiskatolisuus - onko se kultti? | Kaikki ekumeeniset tiet vievät Roomaan | Kaksi Babylonia | < ahref="vaellus.html">Seurakunnan vaellus | Vainottu seurakunta | Voitelu | Ei rauhaa, vaan miekan | Keskusteluryhmä