Albert James Dager

JUUDAKSEN EVANKELIUMI

TOIMIKO JUUDAS JEESUKSEN KÄSKYSTÄ?



Joka vuosi joukkotiedotusvälineet keskittyvät ohjelmissaan kristillisiin aihepiireihin "kristillisten" juhlapäivien aikoihin. Sellaiset elokuvat kuin Ben Hur, Kymmenen käskyä ja muut vastaavat klassikot säästetään esitettäviksi juuri noina juhla-aikoina. Viime vuosina on trendinä ollut esittää vähemmän kristinuskoon positiivisesti suhtautuvia ohjelmia ja sen sijaan enemmän sellaisia, jotka asettavat sen kyseenalaiseksi tai jopa halventavat raamatullista uskoa. Menneenä pääsiäisenä ABC-televisio kirjoitti Raamatun uudelleen omassa versiossaan Kymmenestä käskystä, jossa Jumala esitettiin verenhimoisena despoottina ja Mooses omavanhurskaana, ruikuttavana, happamena, Jumalan jokaista liikettä vastustavana.
Tämä oli jo yksinkin paha juttu. Mutta vielä suurempi hyökkäys raamatullista uskoa vastaan on tullut National Geographic Societyltä, joka on ajoittanut Juudaksen evankeliumiksi kutsutun gnostilaisen tekstin julkaisemisen nimenomaan pääsiäisen aikaan.
Pääsiäisen vietto ei ole suosikkejani, koska siinä on sekoitettu pakanallisia taruja totuuteen Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. (Kts. artikkeliani Totta ja tarua ylösnousemuksesta. Mutta tällaisena aikana, jolloin maailma on keskittynyt evankeliumin vaikutuksesta Herraan, Hänen vihollisensa näyttävät nauttivan Hänen halventamisestaan ja Hänen kirjoitettua Sanaansa pilkataan, se kielletään tai vähintäänkin kyseenalaistetaan. Tänä vuonna keskittyi media pääsiäisenä Juudaksen evankeliumiin, joka on muinaisessa, egyptiäisestä erämaaluolasta löytyneessä koodeksissa. Koodeksi on nahkakantinen kirja, joka sisältää useita käsikirjoituksia.
Muiden muassa ABC-TV-kanavan Nightline-ohjelma omisti yhden illan raportoidakseen sitä, miten National Geographic Society on tuonut tämän "evankeliumin" päivänvaloon. Myös CNN:n Anderson Cooper 360 teki myös siitä ohjelman. Kaikkein perusteellisin ohjelma aiheesta on National Geographicin itsensä tekemä kaksituntinen ohjelma, jota esitettiin National Geographic -kanavalla kolmena perättäisenä esityksenä.
Kaikissa raporteissa Juudaksen evankeliumista kysyttiin, todistiko tämä "evankeliumi", että Raamatun kuvaus siitä, miten Juudas kavalsi Jeesuksen, oli väärä ja kääntäisikö se "Raamatun ylösalaisin". Lisäksi Juudaksen evankeliumia käsittelevät kirjat ovat tulleet kirjakauppoihin täsmälleen oikeaan aikaan, niin että ne pääsevät mukaan mediaimuun. Sen saama huomio osoittaa, että maailman mielipiteen liikuttajat ja heiluttajat haluavat kiihkeästi tarttua mihin tahansa oljenkorteen, joka oikeuttaa heidän vihansa Jumalan Sanaa kohtaan ja samalla myös sen, että suurimmaksi osaksi maailma on valmis yhtymään tuohon vihaan.
Arkeologiselle maailmalle Juudaksen evankeliumin löytyminen on huomattava ja jännittävä katsaus kristinuskon menneeseen historiaan. Koodeksi sisälsi ainoan tunnetun kopion Juudaksen evankeliumista. Historioitsijat olivat kuulleet tuosta "evankeliumista", koska "Lyonin piispana" A.D. 175-190 tunnettu Ireneus oli tuominnut sen A.D. 180. Ireneus oli Polykarpuksen oppilas. Polykarpus taas oli vuorostaan Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan kirjoittajan apostoli Johanneksen oppilas.
Koodeksin ja Juudaksen evankeliumin päivänvaloon tulemisen historia on hämärä, mutta se on suunnilleen seuraavanlainen:

Juudaksen evankeliumi oli ollut kadoksissa lähes 1700 vuoden ajan ennenkuin se löydetttiin 1970-luvulla. Mutta sen kiistanalainen sisältö ehti olla päivänvalossa vain lyhyen aikaa ennenkuin se katosi jälleen -- tällä kertaa salaperäiseen maailmanlaajuiseen antiikkivälittäjien maailmaan. Ei ole tiedossa, kuka alunperin löysi koodeksin, mutta sen uskotaan olleen kätkettynä lähellä egyptiläistä Al Minyan kylää sijaitsevassa hautakammiossa Niilivirran itärannalla. Vuonna 1983 Michiganin yliopiston tutkija Ludwig Koenen sai arvoituksellisen puhelun, joka johdatti hänet Sveitsiin, jossa hän ja pieni ryhmä tutkijoita saivat tarkasteltavakseen joitakin koptilaisia asiakirjoja, jotka niiden egyptiläinen omistaja oli tarjonnut myytäväksi. Hänen seurassaan oli Yalesssa tohtoriopintojaan koptilaisuudessa suorittava Stephen Emmel.
Emmelille ja hänen kollegoilleen näytettiin Genevessä sanomalehtiin käärittyjä papyruksia sisältäviä kenkälaatikoita. Lyhyen tutkimuksen perusteella kävi ilmi, että asiakirjat olivat hyvin vanhoja, tuntemattomia ja äärimmäisen tärkeitä.
Mutta nämä salaperäiset myyjät vaativat asiakirjoista kolme miljoonaa dollaria -- mikä ylitti ehdottomasti sen, mitä Michiganin yliopiston tutkijat tai Emmel pystyivät niistä tarjoamaan.
Koska mitään kauppoja ei syntynyt, asiakirjat katosivat 17 vuodeksi.
Asiakirjojen egyptiläinen omistaja, joka siihen aikaan toimi antiikin välittäjänä, yritti turhaan myydä koodeksia New Yorkissa eräälle Yhdysvaltain johtavista harvinaisten kirjojen ja käsikirjoitusten välittäjälle. Columbian yliopiston antiikin professori Roger Bagnall suoritti asiakirjoista lisätutkimuksia. Mitään kauppoja ei syntynyt. Niiden omistaja talletti koodeksin turvasäilöön Hicksvilleen Long Islandilla. Asiakirjojen matka niiden muinaisesta kätköpaikasta New Yorkiin on täynnä kiemuroita ja ne olivat koko ajan vaarassa vahingoittua.
Lopulta niiden omistaja myi ne vuonna 2000 egyptiläissyntyiselle kreikkalaiselle välittäjälle nimeltä Frieda Nussberger-Tchacos, joka puolestaan toimitti ne Yalen yliopiston Beinecke-kirjaston asiantuntijoille, joita hän piti mahdollisina ostajina. Papyrusasiantuntija Robet Babcock ja koptiikan asiantuntija Bentley Layton saivat selville totuuden -- Nussberger-Tchacosin omistuksessa oli Juudaksen evankeliumi.
Mutta sellaisen asiakirjan "omistaminen" on vaikea juttu. Sen hämärä historia tekee sen alkuperästä ongelmallisen -- oliko se siirretty Egyptistä laittomasti? Yale ei voinut ostaa evankeliumia näistä syistä. Vuonna 2001 Nussberger-Tchacos päätti myydä koodeksin sveitsiläisessä omistuksessa olevalle muinaistaiteen Maecenas-säätiölle. Säätiö oli selvästi ilmoittanut tehtäväkseen ennallistaa, säilyttää ja julkaista kauan kadoksissa olleita tekstejä ja palauttaa sitten alkuperäisen käsikirjoituksen sen alkuperämaahan.
Tässä tarkoituksessa säätiö aloitti yhteistyön National Geographic Societyn kanssa, joka nyt on saattanut Juudaksen evankeliumin julkisuuteen sen oltua piilossa maailmalta 1700 vuoden ajan.1

ONKO SE OSA RAAMATTUA?

Onko Juudaksen evankeliumi todellakin sitä, mihin sen nimi viittaa? Onko se Juudaksen kirjoittama? Vai oliko se edes Juudaksesta siinä kuvattujen tapahtumien silminnäkijän kirjoittama evankeliumi?
Kun Jeesukseen uskovat puhuvat Raamatusta, he tarkoittavat niitä 66 Pyhän Hengen henkeyttämää kirjaa, joista Raamattu muodostuu -- sekä ennen Jeesusta eläneiden profeettojen kirjoittamia että niiden apostoleiden kirjoittamia kirjoja, jotka tunsivat Hänet henkilökohtaisesti. Näiden 66 kirjan katsottiin kuuluvan Raamattuun, koska ne täyttivät tietyt kriteerit, jotka tekivät niistä autenttisesti Jumalan niiden kirjoittajille antamia. Epäilijät ja muut ei-uskovat eivät tietenkään pidä Raamattua muuna kuin ihmisten kirjoittaman kirjana. Ja se onkin ymmärrettävää, jos ei ole todellista uskoa hyväksyä niitä Jumalan innoittamiksi. Mutta tosi usko ei perustu sokeaan alistumiseen jonhonkin uskonjärjestelmään. Tosi usko perustuu järkeen ja terveeseen arviointiin, jossa uskon kohdetta on tutkittu ja sen jälkeen havaittu arvolliseksi.
Niitä, jotka haluavat rehellisesti ja objektiivisesti tutkia Raamatun luotettavuutta, kehoitan lukemaan artikkelini Mitä sinä uskot? Miksi uskot niin?
Mitä Juudaksen evankeliumiin tulee, kysymys on siitä, läpäiseekö se saman testin, jonka Raamatun muut kirjat ovat läpäisseet: historiallinen luotettavuus; arkeologinen paikkansapitävyys; profeetallinen paikkansapitävyys.
On monia kirjoja, jotka läpäisevät kaksi ensimmäistä kriteeriä, mutta mikään muu kirja kuin Raamattu ei ole koskaan läpäissyt sekä kahta ensiksimainittua että kolmatta, testiä, joka todistaa sen yliluonnollisen alkuperän.
On väitetty, että Nostradamus ja muut "profeetat", jotka ovat kirjoittaneet ulkopuolella raamatullisen uskon, ovat pystyneet ennustamaan tulevia tapahtumia oikein. Mutta huolellinen tutkimus paljastaa, että ne eivät ole profetiaa; ne ovat ennustuksia, jotka pitävät paikkansa vaihtelevassa määrin. Ainoastaan Raamatun kirjat ovat osoittautuneet olevan 100-prosenttisesti paikkansapitäviä ja monet niistä sellaisia, ettei niitä ole voinut ihmisjärjen päättelyllä saada aikaan.
Eli vielä kerran, täyttääkö Juudaksen evankeliumi Raamatulta vaadittavat kriteerit? Kääntääkö se tosiaankin Raamatun ylösalaisin, niinkuin jotkut sen kannattajista väittävät? Olisiko ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen johtajien pitänyt ottaa se mukaan Raamattuun? Vai onko se huijaus, joka pyrkii väärin perustein saamaan sijan vähintään Matteuksen, Markuksen, Luukaksen ja Johanneksen arvokkaiden kirjoitusten rinnalla?
Löytääksemme vastauksen näihin kysymyksiin meidän on tutkittava sekä itse teos, että myös ne, jotka väittävät, että sillä on oikeus tulla hyväksytyksi.

ONKO SE AUTENTTINEN?

Juudaksen evankeliumi on kirjoitettu kolmelletoista papyruspalalle, joilla on kirjoituista molemmin puolin. Sen autenttisuuden määrittelyssä oli mukana asiantuntijatiimi, joka koostui arkeologian, paleografian (muinaisten kirjoitusten tutkimus), koptinkielen, hiiliajoituksen ym. asiantuntijoista.
Useiden vuosien intensiivisen tieteellisen analysoinnin perusteella todettiin, että asiakirja, josta noin 15% oli tuhoutunut, oli autenttinen ja peräisin A.D.230-A.D.330 väliseltä ajanjaksolta.
Tri Rodolphe Kasser, joka auttoi Juudaksen evankeliumin restauroinnissa laati myös yhdessä tri Marvin Meyerin (Chapman University, Orange, Kalifornia) kanssa lopullisen käännöksen. He ovat yhtä mieltä siitä, että Juudaksen evankeliumissa käytettyä muinaista koptinkieltä olisi ollut mahdoton väärentää tänä päivänä.
Meyer "uskoo", että "evankeliumi" on kirjoitettu alunperin kreikaksi Lähi-idässä ja tuotu myöhemmin Egyptin kristilliselle yhteisölle. Hän "uskoo", että se käännettiin siellä koptinkielelle. Palaset muistuttivat hänen mielestään niitä Nag Hammadin kirjaston tekstejä, jotka erästä Egyptin eteläosassa ollutta luolaa tutkinut paimen löysi vuonna 1945. Kirjasto sisälsi yli kolmekymmentä muinaista tekstiä, mm. maallisia kirjoituksia, joitakin heprealaisen Vanhan Testamentin kirjoituksia ja tiettyjä gnostilaisia "evankeliumeja", jotka kyseenalaistavat vielä tänäänkin joitakin Raamatun väitteitä. Juudaksen evankeliumi on löytynyt samalta alueelta, josta Nag Hammadin kirjasto löytyi. Meyers toteaa:

Juudaksen evankeliumin ja useiden Nag Hammadin kirjakokoelmaan kuuluvien tekstien välillä on silmiinpistävää yhtäläisyyttä. Samankaltaisuutta esiintyy joissakin näissä teksteissä esiintyvissä nimissä, samoin näiden tekstien taltioima maailmankuva on samankaltainen.2

GNOSTILAISUUS

Maailmankatsomus, josta Meyers puhuu, on gnostilaisuus, erään ihmislahkon filosofia, jonka mukaan materiaalinen maailma on paha ja että ainoa todellinen todellisuus on hengellinen maailma. [Kts. Gnostilaisuus lyhyesti]
Juudaksen evankeliumin kannattajat myöntävät, että tämä muinainen asiakirja on alkuperältään gnostilainen. He uskovat, että sen ei pitäisi sulkea sitä pois hyväksyttävänä lisäyksenä Raamatun kanonisiin teksteihin tai niiden haastajana. He ovat pikemminkin sitä mieltä, että gnostilaisuudella on eräänä varhaisen kristinuskon lahkona paljon sanottavaa nykyajan ihmisen valistamiseksi hänen etsiessään hengellisyyttä ja historiallisia tosiasioita. Todellisille Jeesukseen uskoville on arviomme perustuttava Raamatun totuuteen. Onko Juudaksen evankeliumin sanoma sopusoinnussa Raamatun kanssa? Vai opettaako se vastoin Jumalan kirjoitettua Sanaa?

Poikkeamat raamatullisesta uskosta

On selvää, että gnostilaisuus on ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu sanoo raamatullisen uskon olennaisista dogmeista. Epäilemättä jotkut ensimmäisen vuosisadan gnostilaiset kutsuivat itseään "kristityiksi", mutta elleivät he uskoneet Jeesuksen jumaluuteen samalla tavoin kuin Hänen opetuslapsensa uskoivat, he olivat vain nimellisesti kristittyjä. Kukaan ei kiistä sitä, että he eivät uskoneet niin.
Koko kysymys voidaan kiteyttää seuraavasti: tekivätkö ne ensimmäisen vuosisadan kristityt johtajat, jotka erottivat Raamatun tekstit muista teksteistä, jotka väittivät olevansa evankeliumeja, vääryyttä totuudelle? Valitsivatko he Raamattuun otettavat tekstit omien vakaumustensa mukaisesti ilman rehellisyyttä ja uskollisuutta ja jättivät tiettyjä totuuksia Raamatun ulkopuolelle, jotka ovat olleet kadoksissa ihmiskunnalta lähes 2000 vuoden ajan? Vai perustuivatko heidän arvionsa objektiivisiin, empiirisiin todisteisiin, joiden perusteella oli tehtävä ero tekstien välillä? Juudaksen evankeliumin kannattajien mielestä kysymys oli edellisestä vaihtoehdosta. Eniten oli tästä vastuussa Ireneus. Ja väitteidensä tukemiseksi he sekoittavat alkuaikojen seurakunnan roomalaiskatolisuuteen, mikä on roomalaiskatolisuuden itsensä ylläpitämä perinnäistieto. He sälyttävät ensimmäisen ja toisen vuosisadan kristittyjen niskaan roomalaiskatolisen kirkon synnit kaikilta ajoilta. Siten Ireneus ja muut, jotka taistelivat gnostilaisuutta vastaan, on leimattu yhtä suvaitsemattomiksi kuin roomalaiskatolinen kirkko oli keskiajalla. Siitä syystä on välttämätöntä käsitellä joitakin niistä paikkansapitämättömistä väitteistä ja ilkeistä vihjauksista, jotka liittyvät yrityksiin asettaa Juudaksen evankeliumi samaan asemaan Matteuksen, Markuksen, Luukaksen ja Johanneksen evankeliumien kanssa. Teemme sen samalla kun menemme eteenpäin.

MISTÄ OIKEIN KIISTELLÄÄN?

Juudaksen evankeliumin aiheuttama myrsky perustuu suurimmaksi osaksi väitteeseen, jonka mukaan Jeesus olisi pyytänyt (tai käskenyt) Juudasta luovuttamaan itsensä uskonnollisille johtajille, niin että Hän voisi täyttää kohtalonsa ja Hänen henkensä voisi vapautua Hänen fyysisestä ruumiistaan. Jotkut saattavat kysyä, mitä merkitystä sillä on, kavalsiko Juudas Jeesuksen ahneudesta tai jostain muusta syystä tai oliko hän tehnyt Jeesuksen kanssa asiasta salaisen sopimuksen. Lopputulos oli joka tapauksessa, että Jeesus kuoli meidän syntiemme sovitukseksi.
Sillä on mitä suurin merkitys. Ensiksikin, gnostilaiset eivät uskoneet, että Jeesus kuoli meidän syntiemme sovistukseksi, vaan vain siksi, että Hän voisi vapautua ruumiinsa materiaalisesta vankilasta. Siksi Hänen kuolemansa motiivi, oli se sitten Juudaksen tai Hänen itsensä aloitteesta tapahtunut, on tärkeä raamatullisen uskon perusopinkappleiden kannalta.
Toiseksi, Juudaksen evankeliumi tekee Raamatun neljän evankeliumin kirjoittajista valehtelijoita. Ja jos he ovat valehtelijoita, he antavat väärän todistuksen siitä, mitä tapahtui; he antavat väärän todistuksen Jeesuksen elämästä, opetuksista, kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta. Siinä tapauksessa koko Raamattu -- profeetat, jotka ennustivat nämä asiat Messiaasta ja apostolit, jotka kirjoittivat kirjeet seurakunnille -- olivat kaikki väärässä. Paavali, Pietari, Jaakob ja Juudas -- kaikki he perustivat opetuksensa samojen neljän evankelistan todistuksille. Se, mitä he kertoivat Jeesuksesta -- koko Raamattu -- on suurta valhetta, jos Juudaksen evankeliumi on totta.
Päädytään loppujen lopuksi siihen, mihin todistukseen itsekukin haluaa uskoa. Mutta mihin ikinä kukin haluaakin uskoa, olisi varmistuttava siitä, että kysymyksessä on järjellinen usko, joka perustuu empiirisiin todisteisiin, jotka tukevat tuota uskoa.
Onko Juudaksen evankeliumilla empiirisiä todisteita todistuksensa tueksi?

KUKA SEN KIRJOITTI?

Juudaksen evankeliumin kirjoittavat väittävät suureen ääneen, että Raamatun neljän evankeliumin kirjoittajia ei tunneta eivätkä he olleet niitä, joiden nimet on niihin liitetty. He väittävät myös, että koska ne on kirjoitettu 60-100 vuotta Jeesuksen kuoleman (ylösnousemusta ei mainita) jälkeen, ne ovat epäluotettavia. Vaikka he myöntävät, ettei Juudaksen evankeliumin paikkansapitävyydelle ole tukea ja että senkin kirjoittaja on tuntematon, he puhuvat siitä kuitenkin innoissaan ja haluaisivat meidänkin hyväksyvän sen yhtenä mahdollisena vaihtoehtona neljälle evankeliumille ja siten myös itse asiassa koko Raamatulle.
Niinpä meidän pitäisi heittää pois 2000 vuoden mittainen hyväksyvä todistus yhden ainoan todistuksen hyväksi, joka on harhaoppisen lahkon tuotetta.
Juudaksen evankeliumin lisäksi on muitakin gnostilaisia evankeliumeja. Niitä ovat mm. nk. Marian evankeliumi, Tuomaksen evankeliumi, Maria Magdaleenan evankeliumi ja Barnabaan evankeliumi. Kristikunnan varhaiset johtajat hylksivät nämä kaikki, koska ne olivat ristiriidassa luotettavampien ja toinen toisiaan täydentävien evankeliumien kanssa, jotka aikanaan otettiin osaksi Raamattua tai koska ne sisälsivät Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa opetusten vastaisia filosofioita. Mikään niistä ei ole myöskään luonteeltaan profeetallinen niinkuin Raamatun neljä evankeliumia ovat.
Eli tullaan jälleen kysymykseen siitä, mitä ihminen haluaa uskoa.
Vaikka jo vuosisatojen ajan on keskusteltu siitä, kuka kirjoitti Raamatun neljä evankeliumia, on kuitenkin riittävästi todisteita, niin että voimme olla varmoja siitä, että Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kirjoittivat ne, vaikkakaan ei tässä järjestyksessä. Mutta siitä, kuka kirjoitti Juudaan evankeliumin, ei ole tosiaankaan mitään todisteita. Ainoa, mitä siitä tiedetään on, että siitä heijastuu gnostilainen perinne.
Kun ottaa huomioon gnostilaisen käsityksen epäonnistuneesta "luoja-jumalasta", jouduttaisiin hylkäämään koko Raamattu valheena, koska koko Raamattu ylistää Jumalaa luomisen Jumalana. Evankelistojen todistukset Jeesuksen opetuksista todistavat, että sama koskee Jeesustakin. Raamattu kuvaa Hänet Jumalan Sanana, joka toimi luomistapahtumassa. Kun gnostilaiset siis sanovat, että "jumalassa" oli vikaa, he sanovat, että Jeesuksessa ja Hänen Isässään on vikaa. Siitä syystä gnostilaisia evankeliumeja ei voitu hyväksyä apostolien kirjoitusten joukkoon, koska jälkimmäisiä pidettiin Jumalan henkeyttäminä.
Tässä ei ole mahdollisuutta pitää vaihtoehtoina jompikumpi tai molemmat. Vaihtoehtoina ovat joko tai. Joko ihminen uskoo gnostilaisiin "evankeliumeihin" tai hän uskoo Raamattuun. Tai sitten hän ei usko kumpaankaan. Mutta sekä gnostilaisiin evankeliumeihin että Raamattuun ei voi uskoa yhtä aikaa.
Epäilemättä monet uskovat, että gnostilaiset "evankeliumit" ovat totta, mutta Raamattu ei. Mutta mihin he perustavat uskomuksensa? On varmaa, ettei mitään empiirisiä todisteita ole heidän käsitystensä tueksi. Mutta on olemassa runsaasti todisteita, jotka tukevat Raamatun evankeliumien todenperäisyyttä.

Todisteet, jotka tukevat Raamatun evankeliumien luotettavuutta

Ensiksikin ensimmäisen vuosisadan kristityt hyväksyivät Raamatun neljän evankeliumin olevan niiden miesten kirjoittamia, joiden nimissä ne ovat. Kautta koko historian ei ole kyseenalaistettu evankeliumien krijoittajia ennenkuin nk. "raamattukritiikin" filosofia tunkeutui seurakuntiin 1800-luvulla. Tarjoamatta mitään todisteita kyseenalaistaessaan 2000 vuotta hyväksytyn käsityksen raamattukritiikin edustajat vain esittivät mielipiteensä, josta aikaa myöten tuli "yleisesti hyväksytty" käsitys niiden keskuudessa, jotka eivät halua uskoa, että Raamattu on Jumalan henkeyttämää Jumalan Sanaa. Koska lähes kaksituhatta vuotta oli kulunut, heidän mielestään ei ollut mitään todisteita sen tukemiseksi, ketkä olivat kirjoittaneet evankeliumit. He eivät kuitenkaan esittäneet mitään todisteita kumotakseen sen, mitä he eivät halunneet uskoa. He vain eivät halunneet uskoa sitä eivätkä halunneet kenenkään muunkaan uskovan siihen.
Eräs rationaalisen ajattelun osatekijöistä on hyväksyä se, minkä jonkin alkuperää lähinnä olevat ovat hyväksyneet ellei empiirisiä todisteita päinvastaisesta ole löydetty. Hyväksytyn uskomuksen hylkääminen ilman empiirisiä todisteita päinvastaisesta ei ole ainoastaan epärehellistä, vaan jopa tekopyhää. Silloin vaaditaan, että toisten on luovuttava uskomasta johonkin totena pitämäänsä ainoastaan jonkin toisen ihmisen mielipiteen perusteella. Kuitenkin se kieltäytyy uskomasta sellaiseen, mitä on pidetty totena tuhansien vuosien ajan kaikista tuota totuutta tukevista todisteista huolimatta. Se on järjetöntä ja ne kaikki, jotka seuraavat sellaisia arveluja, ovat myös järjettömiä.
On myönnettävä, että totuuden ylläpitämiseksi vaaditaan muutakin kuin perinteitä. Mutta siitä on runsaasti esimerkkejä, että Jumala on yliluonnollisella tavalla ohjannut Raamatun kirjojen kirjoittamista, niin että jokainen, jolla on rehellinen sydän ja järjellinen ajatuksenjuoksu, voi nähdä sen. Kuten sanottua, Raamatun kirjojen profeetallisen aineksen 100 prosentin paikkansapitävyys todistaa sen, että niiden alkuperä on Jumalasta.
Siinä missä Raamatun neljä evankeliumia sisältävät runsaasti profeetallista ainesta, Juudaksen evankeliumi ei sisällä mitään profeetallista ainesta. Se ei sisällä mitään sellaista, mikä viittaisi yliluonnolliseen alkuperään.
Se ei myöskään sisällä mitään sellaista, mikä viittaisi siihen, että se olisi kirjoitettu samaan aikaan neljän evankeliumin kanssa. Varhaisin maininta Juudaksen evankeliumista on peräisin Irenaeukselta vuodelta 180, lähes vuosisataa myöhemmin kuin viimeisin evankeliumeista, Johanneksen evankeliumi, kirjoitettiin (noin A.D. 90).
Se, että se kirjoitettiin myöhemmin kuin Raamatun sisältämät neljä evankeliumia ja väitteet sille kuuluvasta asemasta Raamatun evankeliumien rinnalla ovat perusteettomia, koska sen loppuun on kirjoitettu sanat: "Juudaksen evankeliumi". Mikään oikea evankeliumi ei väitä olevansa kenenkään "Evankeliumi". Raamatun neljä evankeliumia saivat tuon arvonimen vasta varhaisilta kristityiltä, jotka hyväksyivät ne aidoiksi todistuksiksi Jeesuksen elämästä, opetuksista ja tehtävästä. On selvää, että Juudaksen evankeliumin gnostilainen kirjoittaja halusi antaa kirjoitukselleen uskottavuutta. Mutta se johti vain siihen, että jokainen objektiivinen lukija joutuu kyseenalaistamaan sen uskottavuuden.
Toinen syy, miksi gnostilaiset "evankeliumit" joudutaan hylkäämään, on se, että niiden opetukset ovat ristiriidassa Tooran opetusten kanssa, jonka lait, määräykset ja käskyt puhuvat ihmisen syntisyydestä. Me emme käytä ainoastaan nk. "Uuden Testamentin" kirjoituksia todisteena neljän evankeliumin luotettavuudesta ja gnostilaisten "evankeliumien" valheellisesta luonteesta. Me käytämme koko Jumalan Sanaa, joka on yhtenäinen kuvaus Hänen luonnostaan, Hänen pelastuksestaan ja koko Hänen työstään Hänen ennallistaessaan luomakuntansa takaisin siihen täydellisyyteen, mikä sillä oli ennen Saatanan lankeemusta.
Gnostilasiet kieltävät synnin olemassaolon ja kutsuvat meidän Luojaamme pätemättömäksi jumalaksi. Jos se on totta, niin ne eivät torju ainoastaan Raamatun neljää evankeliumia, vaan koko Raamatun ja siten myös kaikki Jumalan profeetat.
Tämä ei ole ainoastaan vaarallista, vaan se on typeryyttä. Ja se todistaa gnostilaiset "evankeliumit" vääriksi.

"JUUDAKSEN" VÄITTEET

Kuten sanottua Juudaksen evankeliumi ei ole Juudaksen kirjoittama. Se, joka kirjoitti evankeliumin, nimesi sen Juudaksen evankeliumiksi, koska se keskittyy Juudakseen ja antaa ymmärtää, että hän oli Jeesuksen läheisin apostoli ja että hänelle oli uskottu salaista opetusta, jonka Jeesus salasi muilta opetuslapsilta. Juudas oli gnostilaisten sankari, koska he uskoivat hänen auttaneen Jeesusta pääsemään lihan ruumiistaan, jota he pitivät pahana. Tämän gnostilaisen opetuksen mukaan Juudaksen täytyi olla hyvä ja muiden alempaan fyysiseen luontoonsa sidottuja, niin etteivät he voineet ymmärtää tai arvostaa Jeesuksen korkeampia opetuksia. Eräässä kohdassa Jeesus pilkkaa opetuslapsiaan ja kehottaa Juudasta astumaan syrjään, niin että Hän voi paljastaa hänelle Valtakunnan salaisuuksia, joita muut opetuslapset eivät olleet arvollisia tai kykeneviä vastaanottamaan.
Juudaksen evankeliumissa kerrotaan, että kun Jeesus eräänä päivänä oli opetuslastensa kanssa Juudeassa, hän huomasi heidän kokoontuneen "hartaushetkeen". Hän nauroi heille, koska he eivät tehneet sitä omasta tahdostaan, vaan koska heidän jumalansa saisi siten ylistystä. Kun he vastasivat, että Hän on heidän Jumalansa poika, Jeesus sanoi heille: "Miten te minut tunnette? Totisesti minä sanon teille, ettei kukaan siitä sukupolvesta, johon te kuulutte, tunne minua".
Tämä "raivostutti" heitä ja he alkoivat herjata Häntä. Teksti jatkuu:

Kun Jeesus havaitsi heidän [ymmärryksensä] puutteen, [hän sanoi] heille, "Miksi tämä mielenkuohu on johtanut teitä vihaan? Teidän jumalanne, joka on teidän kanssanne ja [...] [35] on yllyttänyt teidät vihaan teidän sielu[ssanne]. Joka teistä on [kyllin vahva] ihmisten keskuudessa, ilmaiskoon täydellisen ihmisen ja seisokoon kasvojeni edessä".
He kaikki sanoivat, "Me olemme väkeviä."
Mutta heidän henkensä ei uskaltanut seistä [hänen] edessään, paitsi Juudas Iskariotin. Hän saattoi seisoa hänen edessään, mutta ei kyennyt katsoa häntä silmiin. Ja hän käänsi kasvot pois.
Juudas [sanoi] hänelle, "Minä tiedän, kuka sinä olet ja mistä sinä olet tullut. Sinä olet Barbelo31 kuolemattomasta valtakunnasta. Ja minä en ole arvoinen lausuakseni häntä, joka lähetti sinut."
Tietäen, että Juudas oli ajattelemassa jotakin mikä oli ylistettävää, Jeesus sanoi hänelle, "Astu eroon muista ja minä kerron sinulle valtakunnan salaisuudet. Sinun on mahdollista saavuttaa se, mutta sinä tulet murheelliseksi suuresta tehtävästä. [36] Joku muu asettuu paikallesi, jotta kaksitoista [opetuslasta] voisivat tulla jälleen täyttymykseen heidän jumalansa kanssa".
Juudas sanoi hänelle, "Milloin sinä kerrot minulle nämä asiat, ja [milloin] valon suuri päivä sarastaa tälle sukupolvelle?"
Mutta kun hän sanoi tämän, Jeesus jätti hänet.3 (Suomennos Juha Molarin

Osa tässä asiakirjassa käytetystä kielestä on kristityille tuntematonta, mikä oikein onkin. Se on gnostilasita kieltä ja argumenttina onkin luonnollisesti, ettei kukaan voikaan sitä ymmärtää ellei hän ole saavuttanut sitä korkeamman tietoisuuden tilaa, joka on edellytyksenä sen tosi jumalan syvällisyyksien käsittämiseksi, joka on Raamatun Luoja-jumalan yläpuolella.
Mikä on esimerkiksi "Barbelon kuolematon sfääri"?
Barbelo ei ole tosiaankaan "taivas". Se ei ole myöskään mikään "kuolematon sfääri". Gnostilaisessa traditiossa Barbelo on Korkeimman Periaatteen ensimmäinen emanaatio. Korkeinta Periaatetta kutsutaan gnostilaisissa teksteissä vaihdellen "Näkymättömäksi hengeksi", "Isäksi", "Absoluuttiseksi Todellisuudeksi", "Mittaamattomaksi Hiljaisuudeksi", "Sanomattoman Hiljaisuudeksi" ja muilla nimillä. Tämä Korkein Jumaluus, tämä Absoluuttinen Todellisuus on kaiken, myös jumalallisen luomistyön lähde.4
Kuten yllä todettiin, tämä ei ole Raamatun Jumala, jota gnostilaiset pitävät erehtyvänä ja jonka he ajattelevat kuuluvan aionien hierarkian alemman tason emanaatioihin. Barbelo on siis tämän Korkeimman Periaatteen ensimmäinen emanaatio:

Tämä korkein Ensimmäinen Periaate tuottaa ensimmäisen "luodun" olevaisen eräänlaisen itsensä peilaamisen tai sisäisen mietiskelyn kautta. Johanneksen apokryfisen kirjan mukaan:
"Hän 'ajatteli' Oman kaltaisuutensa nähdessään sen puhtaassa Valo-vedessä, joka ympäröi Häntä. Ja Hänen Ajatuksensa [ennoia] tuli voimaan ja ilmestyi..."5
Absoluuttisen ensimmäinen emanaatio ja kaikkien sitä seuraavien ilmentymien lähde on naispuolinen prinsiippi, josta käytetään vaihdellen nimityksiä Ajatus, Sallimus, Ennakkoajatus tai Ennakkotieto (kaikki nämä sanat ovat kreikankielessä feminiinejä), ja "Barbelo".
Gnostilaisessa kosmologiassa annetaan naispuoliselle luojaprinsiipille kahtalainen rooli. Itse asiassa on olemassa kaksi Jumaläitiä. Niistä korkemapi, Barbelo, on Sanomattoman Vanhemman luova Ajatus. Sanomaton vanhempi voi myös astua alas tarkoituksenaan tuoda pelastus alhaalla oleville. Alempi näistä kahdesta on nimeltään Sophia, joka loi sattumalta tietämättömän demiurgin, joka puolestaan loi kosmoksen ja toimii myös vapauttaakseen sen jumalallisen hengen, joka on ihmishahmoisen demiurgin vankina.
Egyptiläisten evankeliumissa painotus vaihtelee jonkin verran. Siinä ei ole yhtä, vaan kolme voimaa, jotka ovat lähtöisin "Suuresta Näkymättömästä Hengestä, nimettömästä Vanhemmasta, aionien ikuisesta valosta". Ne ovat Isä, Äiti (yhtä kuin Barbelo) ja Poika, joista jokainen on oktetti (kahdeksankertainen).6

Juudas viittaa siis Juudaksen evankeliumissa siihen, että hän tietää, että Jeesus oli olemassa Barbelon, gnostilaisen tradition Ensimmäisen Periaatteen naispuolisen Ensimmäisen emanaation hallitsemassa henkimaailmassa.
Vertaa tätä siihen, mitä Pietari sanoo tunnustaessaan "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika" (Matt.16:16).
Eivät gnostilaiset profetoineet tulevasta Voidellusta, vaan heprealaiset profeetat, jotka tunnistivat Korkeimman Olennon tai kaikkia jumalia ylempänä olevan Jumalan olevan YHWH, Luoja, joka loi kaiken sanallaan. Koska gnostilaiset torjuivat Raamatun Jumalan, heidän Jeesuksensa puhuu "teidän jumalastanne" tai "heidän jumalastaan" puhuessaan Hänen opetuslastensa Jumalasta. Gnostilasiuuden mukaan Jeesuksen jumala ja opetuslasten jumala ovat kaksi eri jumaluutta. Päin vastoin kuin Raamatussa gnostilaisten Jeesus ei tullut ilmoittamaan Isää, vaan esittämään arvoituksia, joiden ratkaisemiseen tarvittiin salaista tietoa.
Jos YHWH ei ole korkein Jumala ja ainoa tosi Jumala, silloin kaikki heprealaiset profeetat olivat väärässä eivätkä heidän profetiansa voi toteutua. Mutta jokainen niistä on toteutunut, paitsi ne tulevasiuudessa toteutuvat, jotka koskevat Jeesuksen takaisintuloa perustamaan Valtakuntansa maan päälle.
Ketä me siis uskomme? Gnostilaisiako, joiden kirjoituksissa ei ole profetian leimaa vai heprealaisia profeettoja, joiden kirjoitusten sisältämiä profetioita leimaa 100-prosenttinen toteutuminen?
Minä valitsen YHWH:n profeetat mieluummin kuin sellaisten tuntemattomien filosofien väitteet, jotka kerskailevat "salatiedoillaan".

KIELTÄJIEN VÄITTEET

Juudaksen evankeliumin kannattajat ovat esittäneet monia syytöksiä Raamattua ja oikeaoppista kristinuskoa vastaan. Nuo väitteet esitetään usein yksiselitteisin ilmaisuin ikäänkuin ne olisivat tosiasioita. Todellisuudessa ne ovat vain sepitteitä, joille ei löydy mitään tukea. Toiset väitteet taas ovat subjektiivisia väitteitä, joihin on liitetty sellaisia ilmauksia kuin esimerkiksi "on saattanut olla" ja "saattaisi olla". Katsotaanpa nyt pääväittämiä.

Neljän evankeliumin luotettavuuden kiistäminen

Kieltäjien vakituisena juonena on ollut käyttää vihjailuja ja sivuhuomautuksia kysyäkseen, voiko siihen, mitä Raamattu sanoo, luottaa. National Geographic -kanavan erikoisohjelma Juudaksen evankeliumista alkaa juuri tuollaisella juonella kertojan sanoessa:

Tuleeko tämä dramaattinen löytö muuttamaan Raamatun historian? Saat tietää Raamatun suurimman konnan National Geographicin paljastaessa Kadotetun Evankeliumin.
Sillä jo vuosisatojen ajan hänen nimensä on merkinnyt kavallusta ja petosta: Juudas Iskariot. Nyt lähes 2000 vuotta kadoksissa ollut evankeliumi tuleekin esiin Egyptin aavikoilta. Se kertookin toisenlaisen tarinan -- tarinan, joka ehkä vaarantaa syvimmät uskomuksemme.
Kertomus kääntää kertomuksen Kristuksen pettämisestä päälaelleen. Tässä tuleekin konnasta sankari. Ja Jeesus Kristus järjestää itse oman teloituksensa.7

On ensin käsiteltävä lukuisia asioita ennenkuin voimme pitää näitä ihmisiä rehellisinä. Ensiksikin, Raamatun historiaa ei voida kirjoittaa uudelleen. Raamattu on selvinnyt voittajana kaikista niistä koetuksista, joihin se on joutunut tuhansien vuosien ajan ja kaikkien Raamatun ulkopuolelta tulevien hyökkäysten koskien sen luotettavuutta on pystyttävä osoittamaan omaavansa samat historialliset, arkeologiset ja profeetalliset todisteet, jotka Raamatullakin on. Ja kuten sanottua, nuo todisteet löytyvät vain Raamatusta. Juudaksen "evankeliumi" ei ole edes historiallisesti tai arkeologisesti luotettava, saati sitten profeetallisesti.
Toiseksi, samasta syystä ei Juudaksen "evankeliumi" pysty millään tavoin kääntämään kertomusta Jeesuksen kavaltamisesta päälaelleen. Se saattaa pyrkiä siihen ja niin olisi asia pitänyt ilmaistakin. Mutta niin kauan kuin Juudaksen "evankeliumilla" ei ole todistettu olevan samaa uskottavuutta kuin Raamatulla on jo näin pitkään ollut, se ei pysty kääntämään mitään ylösalaisin.
Kolmanneksi, Juudaksen "evankeliumi" ei ole todellisuudessa mikään evankeliumi. Sen tosiasian lisäksi, että "evankeliumi" tarkoittaa "hyviä uutisia", sanaa harvoin käytetään tarkoittamaan mitään muuta kuin Hyviä Uutisia Jeesuksen Kristuksen elämästä ja tehtävästä, mukaanlukien Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa, joka tapahtui meidän hyväksemme sekä Valtakunnan siunauksista, jotka tulevat kaikkien uskovien osaksi -- ei vain muutamien harvojen asiaan vihkiytyneiden osaksi. Tämä väärä "evankeliumi" ei ole mikään hyvä uutinen kenestäkään tai mistään muusta kuin Juudas Iskariotista.

Väitteet, että evankeliumit eivät olisi Raamatun neljän evankelistan kirjoittamia

Eräs niistä väitteistä, joiden tarkoituksena on kiistää evankeliumien luotettavuus, on väite, ettei kukaan tiedä kuka ne on kirjoittanut:

Eräs mielenkiintoinen ilmiö koskien varhaista kristinuskoa on se, että kaikki neljä evankeliumia, jotka otettiin mukaan Raamattuun -- Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, ovat anonyymien kirjoittajien kirjoittamia. Niiden nimet lisättiin niihin myöhemmin; niiden kirjoittajat eivät olleet itse kirjoittaneet niitä evankeliumeihin, vaan ne oli lisätty niihin myöhemmin.8

Tämä väite ei ole mitään uutta. Sillä jo puolentoista viime vuosisadan ajan on "raamattukritiikki" väittänyt sellaista tehdäkseen evankeliumeista epäluotettavia todistamaan Jeesuksen elämästä ja palvelutyöstä.
On totta, etteivät tekstit sisällä niiden kirjottajien nimiä. Mutta historiallisesti ne hyväksyttiin aivan alusta asti nimenomaan niiden opetuslasten kirjoittamiksi, joiden nimellä ne ovat Raamatussa. Tuollaisella lausunnolla ei ole muuta merkitystä, kuin että sellaisella yritetään tehdä evankeliumeista epäluotettavia. Toisin sanoen, että koska niissä ei ole niiden kirjoittajien nimiä, ne ovat epäluotettavia. Mutta näitä ihmisiä ei haittaa ollenkaan, ettei gnostilaisissa evankelimeissakaan ole alunperin niiden kirjoittajien nimiä. He haluavat uskoa noihin teksteihin, jotka on kirjoitettu kauan aikaa Raamatun neljän evankeliumin jälkeen, vaikka niiden kirjoittajilla ei ollut ollut mitään yhteyttä Herran itsensä kanssa. Tämä kaksinaismoraali ja se tosiasia, että nämä ihmiset käyttävät tuollaista taktiikkaa horjuttaakseen muiden uskoa osoittaa kaikkein korkeimman tason tekopyhyyttä.
Kuka rehellinen ihminen tahansa voisi sanoa, ettei hän tiedä, ovatko ne henkilöt kirjoittaneet Raamatun evankeliumit, joiden nimellä ne ovat, mutta arvioikaamme itse sanoja. Loppujen lopuksi ei ole lopultakaan väliä, kuka evankeliumit on kirjoittanut, niiden profeetallinen luotettavuus kertoo siitä, että niiden alkuperä on hengellinen. Mitään sellaista profeetallista luotettavuutta ei gnostilaisista evankeliumeista löydy.

Evankeliumien mustaaminen

"Juudaksen" evankeliumin kannattajat ovat antaneet monia sellaisia lausuntoja, jotka osoittavat vihamielisyyttä Jumalan Sanaa kohtaan. Käsittelemme niistä vain muutamaa.
National Geographic -television kertoja totesi varhaisista kristityistä puhuessaan:

Tämä varhaiskristillisyyden ajanjakso ei ollut sellaista, mitä useimmat ihmiset kuvittelevat sen olleen. Ei ollut olemassa kristittyjen Raamattua. Sen sijaan erilaiset versiot Kristuksen tarinasta kulkeutuivat kristityltä toiselle. Lopulta näiden kertomusten pohjalta kirjoitettiin evankeliumit, mutta vasta 30-60 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen. Ja tänä päivänä uskovat useimmat tutkijat, että Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kuolivat kauan ennen kuin heidän evankeliuminsa kirjoitettiin.
Ja tässä taas yksi hämmästyttävä käänne koskien uskoa varhaiskristillisyyden kertomuksiin: ei ollut ainoastaan neljä evankeliumia; niitä oli yli kolmekymmentä [rummun pärinää].9

Valmista Raamattua ei tietenkään ollut olemassa vielä heti Jeesuksen kuoleman (ei mainintaa ylösnousemuksesta) jälkeen. Mutta sellainen väite, jonka mukaan kertomukset Kristuksesta kulkivat suusta suuhun, kunnes jotkut tuntemattomat kirjoittajat olisivat kirjoittaneet niiden perusteella evankeliumit, ei pidä paikkaansa. Evankeliumit ovat Jeesuksen opetuslasten silminnäkijäkuvauksia. Mutta yleisesti tunnustettu historiallinen tosiasia on, että Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu noin A.D. 37, eli vain muutamaa vuotta sen jälkeen kun Herra vielä vaelsi maan päällä. Jo mitä varhaisimmista ajoista alkaen on hyväksytty, että Markuksen ja Luukkaan evankeliumit on kirjoitettu jo 20-30 vuotta myöhemmin. Ainoastaan Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu jonkin verran myöhemmin, noin A.D. 90. Mutta on totta, että ne tulivat osaksi Raamattua vasta myöhemmin.
On helppoa sanoa sellaisia asioita kuin esimerkiksi "useimmat tutkijat uskovat". Mutta keitä ovat nuo "tutkijat"? Ja mitkä ovat heidän uskonsa pohjalla olevat uskomukset? Ja mikä vielä tärkeämpää, miksi he uskovat niinkuin uskovat? Meille ei kerrota keitä he ovat eikä meille anneta minkäänlaista vihjettä siitä, mitkä ovat heidän uskomuksensa.
Korkeamman kritiikin vaikutus lännen teologisissa tiedekunnissa on tehnyt tehtävänsä. Useimmat tutkijat uskovat ja toistavat vain sitä, mitä ovat oppineet sellaisten henkilöiden jalkojen juuressa, jotka ovat sabotoineet apostolisen uskon. Niinpä "useimmat tutkijat" saattavat todellakin uskoa, että Raamatun neljä evankelistaa kuolivat "kauan ennenkuin" heidän evankeliuminsa kirjoitettiin. Mutta silti monet tutkijat pitävät kiinni ensimmäisen vuosisadan opetuslasten tiedosta ja uskomuksista. Kuten sanottua, jos vanhan tilalle ollaan asettamasta jotain uutta, uuden kannattajilla olisi parasta olla esitettävänä kantansa tueksi muutakin kuin subjektiivisia toteamuksia. Missä ovat heidän todisteensa?
Mitä tulee "yli kolmenkymmenen" evankeliumin olemassaoloon, miksi väitteen tueksi oli vielä lisättävä dramaattista rummunpäristystä? Tietenkin siksi, että oli saatava uskottavuutta sellaisille väitteille, jotka eivät pysy pystyssä omin voimin. Ne ns. "evankeliumit", jotka nämä ihmiset haluaisivat meidän hyväksyvän tasavertaisiksi Raamatun neljän evankeliumin kanssa tai jopa arvokkaimmiksi kuin ne, eivät ole millään tavoin luotettavia. Millään niistä ei ole sitä profeetallista luotettavuutta, joka Raamatun neljällä evankeliumilla on.
Tri Elaine Pagels Princetonin yliopistosta korostaa uskovansa, että Raamatun evankeliumit olivat vain neljä ehdokasta, jotka kilpailivat varhaiskristittyjen suosiosta:

"Evankeliumi" tarkoittaa "hyviä uutisia". Niinpä kysymys kuuluukin: "Kuka on Jeesus ja mitkä ovat ne hyvät uutiset Hänestä?" Hyvin monet ihmiset käsittivät tuon kysymyksen monilla eri tavoin.
Tämä teksti [Juudaksen evankeliumi] niinkuin niin monet viime aikoina Nag Hammadista löydetyt tekstit antaa meille mahdollisuuden tarkastella sellaisia eri kristinuskon muotoja, joita emme ole aikaisemmin kohdanneet. Monet ihmiset ovat luulleet, että Uuden Testamentin evankeliumit: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit ovat ainoat evankeliumit, mitä on olemassa, mutta todellisuudessa niitä oli paljon enemmän. Sellaisia kuin Totuuden evankeliumi, Maria Magdaleenan evankeliumi, Tuomaksen evankeliumi, Juudaksen evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi vain muutamia mainitakseni on saattanut olla jopa tusinoittain. Ei ollut olemassa ainoastaan yhtä varhaista kristinuskoa, niitä oli useita.10

Tri Bart Ehrman Pohjois-Karoliinan yliopistosta on samaa mieltä:

Jotkut käyttivät Filippuksen evankeliumia; toiset käytivät Tuomaksen evankeliumia; toiset taas Marian evankeliumia. Toiset puolestaan Matteuksen tai Markuksen tai Luukaksen tai Johanneksen evankeliumia.11

Huomaa, että Ehrman asettaa gnostilaiset "evankeliumit" Raamatun evankeliumien edelle ikäänkuin jälkimmäiset olisivat tulleet myöhemmin. Huolimatta siitä, miten nämä ihmiset asiaa ajattelevat, evankeliumeja ei ollut monia. Oli olemassa monia evankeliumien väärennöksiä, jotka olivat syntyneet paljon myöhemmin, 100-luvulla ja sen jälkeen. Mutta mitkään niistä eivät olleet peräisin varhaisten opetuslasten ajalta niinkuin Raamatun neljä evankeliumia ovat. Vaikka nämä ihmiset haluaisivat vaikka miten paljon meidän uskovan, että varhaiset kristityt valikoivat mielensä mukaan, mitä "evankeliumia" he haluaisivat kuulla, siitä ei ole mitään todisteita. Ainakaan ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla. Vasta myöhemmin gnostilaisilla "evankeliumeilla" oli osuutensa ihmisten houkuttelemisessa pois Raamatun evankeliumien ääreltä. On varmaa, että noiden myöhempien "evankeliumien" gnostilainen filosofia olisi saanut aikaan sen, että Jeesukseen todella uskovat olisivat hylänneet ne. Mitä sitten niiden ihmisten keskuudessa taphtui, jotka olivat vain nimikristittyjä, mutta eivät olleet kokeneet hengessään uudestisyntymistä, joka olisi yhdistänyt heidät Herraan, on avoinna spekulaatioille. Mutta joka tapauksessa nuo tekstit syntyivät paljon myöhemmin. Niin, on totta, että aikaa myöten kehittyi useampia kuin yksi "kristinusko" samoin kuin meillä tänäänkin on erilaisia lahkoja, jotka luetaan tuon nimityksen piiriin kuuluviksi. Mutta se, mitä nämä ihmiset ja kaikki Kristuksen ruumiin ulkopuolella olevat eivät huomaa, on se, että saattaa tosiaan olla olemassa monia "kristinuskoja" mutta kuitenkin on olemassa vain yksi Totuus. Ja se löytyy ainoastaan niistä teksteistä, joille on tunnusomaista se, että niiden alkuperä on Jumalasta: eli Raamatun kuudestakymmenestäkuudesta kirjasta.

Gnostilaiset evankeliumit on asetettava Raamatun evankeliumien yläpuolelle

On tarpeeksi paha asia, että nämä ihmiset yrittävät mustata Raamatun neljää evankeliumia; he puhuvat usein ikäänkuin gnostilaiset "evankeliumit" olisivat todellisuudessa Raamatun evankeliumien yläpuolella. Se johtuu siitä, että he ovat omaksuneet gnostilaisen perimätiedon. He kertovat meille, että Raamatun evankeliumit sisältävät ainoastaan vähemmän kehittyneille ihmisille tarkoitettua esoteerista tietoa, kun taas gnostilaiset "evankeliumit" sisältävät esoteerista tietoa, joka on tarkoitettu ainoastaan todella valaistuneille:

Gnostilaiset ovat kirjoittanee suurimman osan Nag Hammadin kirjastosta löytyneistä teksteistä. Niiden kertomukset Kristuksesta ovat paljon abstraktimpia ja filosofisempia kuin Uuden Testamentin siältämät tekstit.12
Gnostilaiset olivat mystikoita. Se tarkoittaa sitä, että he olivat ihmisiä, jotka tunsivat, että heillä voi olla jonkinlainen suora yhteys Jumalaan. Sana "gnostilainen" tulee kreikankielen sanasta 'gnosis', joka tarkoittaa 'tietoa'. Mutta senkaltainen tieto ei ole jokapäiväistä tietoa; se ei ole kirjatietoa. Se on näkemystä; se on intuitiota; se on kykyä tietää jotain omasta itsestä -- tietää, että sisimmässäsi on jumalallinen kipinä; ja käsittää, että jumala, joka sanot olevasi -- jumala, joka on ulkopuolella -- on juuri tuo jumalallinen kipinä sisimmässäsi. Ja monet gnostilaiset olivat kristittyjä. 13

Tällä tarkoitetaan siis sitä, että gnostilaisilla oli syvällisempi ymmärrys Jumalasta ja totuudesta kuin muilla kristityillä. He kykenivät menemään syvemmälle kuin Raamatun evankeliumien alkeisiin ja käsittämään Jumalan syvemmän todellisuuden.
Mutta eräs toteamus on hyvin kuvaava: Meyer sanoo, että "monet" gnostilaisista olivat kristittyjä. Mutta he siis joko olivat kaikki kristittyjä tai sitten ei kukaan heistä ollut kristitty. Usko Jeesukseen ei sovi yhteen muiden uskonjärjestelmien kanssa. Voivatko "monet" buddhalaiset olla tosi kristittyjä? Eivät tietenkään. Buddhalaisuuden Jumala-käsitys on täysin toinen kuin raamatullinen totuus. Samoin gnostilaisuudessa.
Ja jos gnostilaiset olivat tosi kristittyjä, niin entä sitten Matteus, Markus, Luukas, Johannes, Paavali, Pietari, Jaakob ja kaikki muut Raamatun tekstien kirjoittajat, jotka ovat ristiriidassa gnostilaisten kirjoitusten kanssa? Toisin sanoen, joko nämä miehet esittivät tosi evankeliumin tai sitten gnostilaiset esittivät sen. Jompikumpi ryhmä on siis vääriä opettajia. Kun ottaa huomioon, että Raamatun evankeliumien kirjoittajat olivat olleet Jeesuksen elämän ja palvelutyön silminnäkijöitä ja että gnostilaisten tekstien kirjoittajat astuivat kuvaan vasta 100-luvun lopulla haastamaan heitä, jo pelkkä terve järki sijoittaa gnostilaiset kirjoittajat väärien opettajien ryhmään.
Terveen järjen käyttö ei ole merkki epäuskosta. Elaine Pagels toteaa Raamatun evankeliumeista:

On vaikea sanoa, miten nämä tekstit itse asiassa valittiin, tarkoitan, että jotkut ajattelevat, että piispat valitsivat ne ja toisten mielestä se tapahtui sen perusteella, mitä ihmiset eniten lukivat. Todennäköisesti se tapahtui molempien yhdistelmänä, koska Uuden Testamentin evankeliumit ovat paljon helppolukuisempia kuin nämä salaiset evankeliumit. Ne sisältävät kertomuksia; ne kertovat Jeesuksen kasteesta ja Hänen syntymästään ja Hänen elämästään ja Hänen ristiinnaulitsemisestaan ja Hänen kuolemastaan.
Ne eivät ole välttämättä toistensa vastakohtia. Ei ole niin, että olisi valittava joko Markuksen tai Tuomaksen tai Juudaksen evankeliumi. Nag Hammadin evankeliumit ja Juudaksen evankeliumi ovat hämmentäviä ja itse asiassa niitä ei ole luultavasti tarkoitettu julkisesti luettaviksi. Ne oli tarkoitettu edistyneen tason opetukseen. Niinpä niillä ei ole samaa tehtävää kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukaksen evankeliumeilla.14

Toisin sanoen Raamatun neljä evankeliumia on tarkoitettu tyhmille; gnostilaiset "evankeliumit" on tarkoitettu valaistuneille.
Mutta mitä sanookaan Jumala:

Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan -- hän on Jumala -- joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole. En minä ole puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on. (Jes. 45:18-19)

Jumala ei salaa mitään kansaltaan. Raamatun Jumala on Jeesuksen Jumala. Jeesus julisti avoimesti juutalaisille, että YHWH on Hänen Isänsä. Jos joku uskoo Jeesukseen, hänen täytyy uskoa myös Raamatun Jumalaan. Siitä syystä Jumalan kansan paimenet hylkäsivät gnostilaiset "evankeliumit" kristinuskon alkuaikoina. Gnostilaiset julistivat toista Jumalaa kuin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, johon Jeesus turvautui Isänään ja ihmiskunnan todellisena Jumalana.
Jos joku haluaa olla eri mieltä edellä esitetyn kanssa, esittäköön yhtä luotettavia todistajia kuin olivat ne, jotka kirjoittivat heti alussa silminnäkijätodistuksensa. Muussa tapauksessa vaietkoot.

Ne kaikki ovat loppujen lopuksi sopusoinnussa keskenään

Koska Juudaksen evankeliumin kannattajat tietävät, että heidän väitteensä sen luotettavuudesta eivät ole todellisuudessa vedenpitäviä, he yrittävät ainakin saada ihmiset ajattelemaan, ettei Juudaksen evankeliumin ja Raamatun evankeliumien välillä ole ristiriitaa. He perustavat väitteensä sille, että Juudaksen evankeliumi ja Raamatun evankeliumit on kirjoitettu eri aikoina ja että ne heijastavat vähittäistä muutosta suhtautumisessa Juudakseen, niin että varhaisimmissa evankeliumeissa asenne on neutraali, joka vähitellen muuttuu lopulta vihaksi ja Juudaksen vastaisuudeksi. National Geographicin erikoisohjelmassa tämä tehdään näppärästi niin, että kertojan kommentit vuorottelevat kanadalaisen Waterloon yliopiston tri William Klassenin repliikkien kanssa:

Klassen: Markuksen evankeliumi on kirjoitettu noin vuonna 60 ja useimmat tutkijat pitävät sitä varhaisimpana evankeliumina. Siinä on noin kolmasosa siitä määrästä viittauksia Juudakseen kuin esim. Johanneksen evankeliumissa, mutta hätkähdyttävin on kuvaus Juudaksesta. Markuksen evankeliumissa Juudas ei ole roisto.
Kertoja: Markuksen kuvauksessa siitä, mitä [ylä]huoneessa tapahtui keskipisteenä ei ole Juudas.
Klassen: Tuon kohtauksen intiimiyttä ei voida korostaa liikaa. Tarkoitan sitä, että Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kohtaaminen oli hyvin läheinen ja Jeesuksen puhe siitä, että hänen loppunsa oli lähellä, oli heille varmaankin hyvin tuskallista.
Kertoja: Markuksen viimeisellä ehtoollisella Juudasta ei esitetä kavaltajana. Mutta Matteuksen evankeliumssa, joka on seuraava aikajärjestyksessä, Juudaksen syyllisyys ei jää epäselväksi.
Klassen: Näyttää siltä, että Matteuksen evankeliumi on on kirjoitettu noin kymmenen tai kaksitoista vuotta myöhemmin. Matteus näyttää asettavan jossain määrin syyllisyyden taakkaa Juudaksen harteille.
Kertoja: Petos tapahtuu Getsemanen puutarhassa aivan Jerusalemin muurien ulkopuolella. Juudas osoittaa Jeesuksen vartioiville sotilaille [kuvattu siis pikemminkin roomalaisiksi sotilaiksi kuin juutalaisiksi temppelinvartijoiksi!] historian kuuluisimmalla suudelmalla.
Klassen: Matteuksen evankeliumin mukaan Juudas oli epätoivoinen, kun hän kuuli, että Jeesus oli viety Kaifaan luota Pilatuksen eteen. Juudas lähti sieltä ja tietäen, että Jeesus varmasti kuolisi Pilatuksen käsissä, hän teki itsemurhan.
Kertoja: Erään toisen Uuden Testamentin kuvauksen mukaan Juudas ei hirttäydy, vaan heittäytyy kuolemaan täällä. Sitä kutsutaan Veripelloksi. Nykyään se on kaatopaikkana.
Klassen: Se, mitä historia ihmisille tekee, on sinänsä kiehtova aihe. Kristityt ovat mustanneet Juudaksen ja heittäneet hänet yksinkertaisesti kaatopaikalle.
Kertoja: Kaikkein synkin on Juudaksen muotokuva Johanneksen evankeliumissa, joka on evankeliumeista viimeiseksi kirjoitettu. Siinä Juudas muuttuu viimeisellä ehtoollisella apostolista paholaisen ruumiillistumaksi.15
Onko tämä totta? Paljastuuko evankeliumeista kasvavaa vihaa Juudasta kohtaan, jota ei kuitenkaan aivan alussa ollut? Oliko Juudas oikestaan ihan hyvä tyyppi, joka vasta myöhemmässä vaiheessa joutui demonin valtaan toteltuaan Jeesusta ja luovuttaessaan Hänet tapettavaksi?
Kannattaa olla varovainen, kun ihmiset käyttävät sellaisia ylimalkaisia sanontoja kuin "useimmat tutkijat sanovat" tai "useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että" ja vastaavaa. Ensiksikin ei ole oikeastaan tärkeää, mitä useimmat "tutkijat" ja "asiantuntijat" sanovat tai ajattelevat Jumalan totuuksista. Jeesus varoitti siitä, että useimmat ihmiset vihaisivat Häntä ja hylkäisivät Hänen sanansa. En tahdo tällä sanoa, että tutkimuksella ei olisi sinänsä mitään arvoa; sillä on toki arvoa, kun sitä käytetään rehellisesti. Mutta suurin osa tutkimuksesta on puolueellisten käsitysjärjestelmien tulosta, joita ajavat tiettyä filosofiaa kannattavat laitokset. Nykyään on suurimmassa osassa uskonnollisia oppilaitoksia ja yliopistoja vallalla skeptisismi ja korkeampi kritiikki. Sen päämääränä on löytää mitä tahansa sellaista, mikä tuhoaisi Raamatun totuutta, yksinkertaisesti siitä syystä, että on "valistuneempaa" edustaa sellaista kantaa. Tämän sanottuani totean, että jo vuosisatoja on Matteuksen evankeliumia tähän saakka pidetty evankeliumeista varhaisimpana ja se on ajoitettu noin vuoteen 37, siis vain muutamaa vuotta sen jälkeen, kun Jeesus vielä vaelsi maan päällä; Markuksen ja Luukkaan evankeliumit on kirjoitettu samoihin aikoihin, noin 57-63; Johanneksen evankeliumi on tosiaankin kirjoitettu viimeiseksi, noin A.D. 90.
Näille Juudaksen "evankeliumia" kannattaville antikristillisille "tutkijoille" sopii hyvin esittää Markuksen evankeliumin olleen evankeliumeista ensimmäiseksi kirjoitettu, koska se sopii heidän ennakkokäsitykseensä siitä, että Juudakselle olisi tehty vääryyttä. Mutta kun kaikki kuvaukset Juudaasta luetaan Raamatun evankeliumeista, huomataan, ettei mitään vihamielisyyden lisääntymistä Juudasta kohtaan ole siirryttäessä Matteuksesta (tai Markuksesta) aina Johannekseen saakka.
On totta, että Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen kutsuvan Juudasta paholaiseksi (kreikaksi diabolos, parjaaja; väärin perustein syyttävä). Mutta kaikkein varhaisimmassa, Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo, että Juudakselle olisi ollut parempi, ettei hän olisi syntynytkään. Se on voimakkain syytös, mitä ihmistä vastaan voidaan sanoa; se tarkoittaa Juudaksen syntiä hänen pettäessään Jeesuksen ja tekee tyhjäksi käsityksen, jonka mukaan Jeesus olis saanut Juudaksen kavaltamaan itsensä. Ja se on nimenomaan tärkein ero Raamatun evankeliumien ja Juudaksen evankeliumin välillä.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tämän "tieteellisen" ohjelman kertoja erehtyy sanoessaan, että "Erään toisen Uuden Testamentin kuvauksen mukaan Juudas ei hirttäydy, vaan heittäytyy kuolemaan Veripellolla. Hän tuo esiin Matteus 27:5:n ja Apostolien tekojen 18-19 välisen eron:

Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos.
Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja niin sitä peltoa kutsutaan heidän kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi.

Siinä ei sanota, että Juudas syöksyi kuolemaansa veripellolla eikä hirttäytynyt. Siinä sanotaan vain, että hän osti pellon saamallaan maksulla ja että hän putosi alas pää edellä. Ihminen voi pudota pää edellä hirttäytyessään. Itse asiassa kuvaus siitä, miten Juudaksen sisälmykset pursuivat ulos, kuvaa nimenomaan sitä mitä hirttäytyessä tapahtuu. Sisälmykset irtosivat ja niiden sisällys pursui ulos. Ei ole tiedossa, missä paikassa hän hirttäytyi. Tapahtuiko se tällä pellolla on kiistanalaista. Juudaksen kuoleman kuvauksissa ei ole keskinäistä ristiriitaa. Juudaksen "evankeliumin" kannattajat haluavat meidän ajattelevan, että tässä on ristiriita, joka heittää varjon Raamatun uskottavuuden ylle.
Ikävä kyllä se ei toimi.

Oikeat evankeliumit ovat antisemitistisiä.

Niiden sydämissä, jotka kyseenalaistavat Raamatun luotettavuuden on toisenkinlainen päämäärä: Raamatun kirjoittajat on esitettävä antisemitistisinä, jotta Jumalan sana saataisiin näyttämään täysin epäluotettavalta. Onko kätevämpää keinoa heidän syyttämisekseen kuin vihjata siihen, että heistä tuli aikaa myöten yhä vihamielisempiä juutalaisia kohtaan pelkästään Juudaksen nimen takia:

Juudaksen luonne on Johanneksen evankeliumissa kehittynyt lopulliseen muotoonsa, joka on hyvin paha. Johannes sanoo myös, että juutalaiset yrittävät tappaa Jeesuksen ja sana "juudas" tarkoittaa myös 'juutalaista' tai voisi tarkoittaa 'juutalaista'. Niinpä onkin omalaatuista nähdä, miten tämä henkilöhahmo kehkeytyy ja kasvaa mittasuhteiltaan. On hyvin mielenkiintoinen kysymys, joka voidaan esittää: "Miksi Juudaksen hahmo kasvaa koko ajan pahuudessa? Mistä syystä ihmiset kertovat tarinan tällä tavoin?"
Tosiasia on, että evankeliumit muuttuvat yhä antisemitistisemmiksi sitä mukaa kuin liike itse menettää juutalaisuuttaan. Ja sillä on ollut valtavan suuri vaikutus kristinuskoon ja maailman historiaan aina 1900- ja 2000-luvuille saakka.
Kun itse olin yliopistossa, uskoin, että se, mitä minulle siihen aikaan opetettiin, että nimittäin Uudessa Testamentissa ei ollut juutalaisvastaisia tai antisemitistisiä aineksia ja vain pahat ihmiset näkivät siinä sellaista. Mutta kun aloin tutkia Uutta Testamenttia yksityiskohtaisesti, huomasin, että monet ihmiset ymmärtävät, että sellaista ainesta löytyy myöhemmistä evankeliumeista siinä, millä tavoin Jeesuksen kärsimyksistä ja kuolemasta kerrotaan. Ne ovat osa kertomusta kristinuskosta. Ja on hyvin tärkeää, että ihmiset, jotka rakastavat kristillistä perimätietoa kuten minäkin rakastan ja että ihmiset, jotka samaistuvat siihen, ymmärtävät, että nämä ainekset eivät ole sattumanvaraisia -- että ne itse asiassa tuodaan tuohon kertomukseen. Ne tuodaan siihen puolustustarkoituksessa, ei niinkään vihamielisyydestä juutalaisia kohtaan kuin yrityksenä suojella itseään.16

En tiedä, mitä Raamattua nämä antikristukset lukevat, mutta se ei ole se Raamattu, jota on myyty miljardeittain vuosisatojen aikana.
On totta, että Raamattu osoittaa, että tietyt juutalaiset yrittivät vääristää evankeliumia. Ja totta on myös sekin, että evankeliumien mukaan juutalaisten johtajat halusivat, että Jeesus tapettaisiin. Mutta ne ovat historian tosiasioita, eivät antisemitististisiä aineksia, jotka on laitettu myöhempiin evankeliumeihin. Evankeliumeista, jotka kaikki ovat juutalaisten kirjoittamia, kaikkein varhaisimmin kirjoitettu osoittaa, että juutalaisten johtajat, eivät kaikki juutalaiset, paljastivat vastustuksensa Jeesuksen opetuksia kohtaan, jopa nähtyään Hänen tekemänsä ihmeet.
Totuus ei ole millään muotoa antisemitistinen. Antisemitistiset ihmiset tosin voivat käyttää sitä juutalaisten vainoamisessa, niinkuin varmasti on tehtykin. Mutta se ei tee tyhjäksi totuutta siitä, mitä silloin tapahtui.
Voiko kukaan sanoa, että Paavali, joka oli fariseus ja pakanoiden apostoli, olisi ollut antisemitistinen, kun hän sanoi, että hän toivoisi mieluummin olevansa kirottu, jos juutalaiset sitä kautta saisivat pelastuksen (Room.9:3)?
Voiko kukaan sanoa, että Johannes, jonka nämä ihmiset väittävät olleen kaikkein vihamielisin Juudasta kohtaan, koska hänen nimensä muka tarkoittaa 'juutalaista', oli antisemitistinen, kun Hän (ainoana) lainasi Jeesuksen sanoja, joiden mukaan pelastus on juutalaisista (Joh.4:22)?
Kukaan ei voi kieltää sitä, että Raamatussa on monia varoituksia juutalaisista, jotka yrittivät tappaa Jeesuksen ja Hänen seuraajansa. Nuo tietyt juutalaiset ja heidän hengelliset jälkeläisensä eivät ole koskaan lakanneet ristiinnaulitsemasta Jeesusta valheillaan, vihjailulillaan ja jumalanpilkallaan. Raivotessaan Raamatusta muka löytyvää antisemitismiä vastaan Juudaksen "evankeliumin" kannattajat jättävät muistuttamatta meitä siitä, että lähes jokainen Uuden Testamentin kirjoittajista koki marttyyrikuoleman, monet heistä Jeesusta vihaavien juutalaisten toimesta. Sen sijaan he syyttävät "kärsimysnäytelmiä" vihan lietsomisesta juutalaisia kohtaan; sitten he siirtyvät luontevasti Hitlerin ja natsien keskitysleirikuvauksiin samalla kun kertovat valheitaan.
Hitler ei ollut kristitty. Hänen filosofiansa oli syvällä okkultissa filosofiassa, joka ei ole kovin kaukana siitä gnostilaisuudesta, jota nämä ihmiset puoltavat.
On totta, että hän käytti hyväkseen totuutta taivutellakseen ihmiset vainoamaan juutalaisia hänen alaisuudessaan. Mutta se ei tee silti totuutta tyhjäksi; se vain todistaa entistä voimakkaammin hänen jumalattomuudestaan ja hänen esoteerisesta filosofiastaan, joka johti hänet uskomaan arjalaisten ylivertaisuuteen. Jokainen rehellinen ihminen tunnustaa tämän eikä käytä vihjailuja, puolitotuuksia ja jopa suoranaisia valheita taivutellakseen ihmiset Jumalan vanhurskautta vastaan ja antaakseen ymmärtää, että ne, jotka myöntävät totuuden, ovat antisemitistejä.
Mutta tässä ei ole mitään uutta. Muinaiset israelilaiset kivittivät profeettansa, jotka varoittivat heitä siitä, että Jumala vihasi heidän katumattomuuttaan syntiensä suhteen. He jopa syyttivät Jeesusta siitä, että hän olisi itse paholainen. Silti heidän profeettojensa kirjoitukset opastavat ja innoittavat meitä yhä vielä tänäänkin. Jumalan totuus elää aina kauemmin kuin Hänen parjaajiensa valheet.

Roomalaiset tappoivat Jeesuksen

Tukeakseen valhettaan siitä, että Raamattu on antisemitistinen, Juudaksen "evankeliumin" kannattajat kertovat meille, että roomalaiset tappoivat Jeesusken, koska he pelkäsivät hänen roomalaisvastaisuuttaan:

Kova totuus on, että roomalaiset tappoivat Jeesuksen roomalaisella ristillä. Ja kuitenkin kautta historian on väitetty, että siitä on syytettävä juutalaisia.17
Sillä tavoin liike [kristinusko] vetoaisi enemmän ei-juutalaisiin, pakanoihin. Se pyrkii myös irrottamaan Jeesuksen juutalaisten Roomaa vastaan käymästä katastrofaalisesta sodasta ja väittää, että ei ainoastaan Jeesus ollut viaton siihen, mistä häntä syytettiin ja joiden perusteella hänet ristiinnaulittiin, joka oli valtiopetos Roomaa vastaan, vaan että Hänen seuraajansa olivat myös viattomia siihen, että he olisivat kapinoineet Roomaa vastaan, jonka takia heitä teloitetaan joka päivä.18

On totta, että roomalaiset tappoivat Jeesuksen, mutta häntä ei syytetty valtiopetoksesta Roomaa vastaan, vaikka juutalaisten johtajat esittivätkin tuon syytöksen Häntä vastaan. Kuulusteltuaan Jeesusta Pontus Pilatus ei löytänyt Jeesuksesta mitään tuomittavaa ja hän julisti Jeesuksen syyttömäksi. Pilatus halusi vapauttaa Jeesuksen ja yritti kaikin keinoin tehdä sen. Koska hän pelkäsi ihmisjoukkojen kapinaa, hän myöntyi Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Hän ei kuitenkaan löytänyt mitään syytä Jeesuksesta.
On totta, että roomalaiset tappoivat teknisesti Jeesuksen, kuten Bart Ehrman sanoo, mutta vain koska juutalaiset vaativat Jeesuksen kuolemaa. Ja häntä syytettiin valtiopetoksesta, mutta roomalaiset eivät häntä siitä syyttäneet. Mitä tulee siihen, ketä siitä on syytettävä, juutalaiset, jotka halusivat, että Hänet tapetaan, ottivat itse syyn päällensä:

Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle". (Matt.27:24-25)

Jumalan Israelin kanssa solmiman liiton kestäessä valat olivat laillisia, sitovia sopimuksia Jumalan ja israelilaisten välillä. Vaikka israelilaiset olivat kapinassa Jumalaa vastaan, silti kaikki israelilaiset pysyivät Mooseksen kanssa solmitun sopimuksen takaamassa liittosuhteessa. Jos he vannoivat valan, Jumala toimi sen mukaan. Typeryydessään he vetivät itsensä ja lastensa ja tulevien sukupolvien päälle Jumalan kirouksen kutsuessaan pahan tekonsa seurauksena Jeesuksen veren tulevan päälleen.
Jumala ei ole kuitenkaan hyljännyt Israelia. Kun Jeesus tulee takaisin, Hän kokoaa Israelin luvattuun maahan ja on heidän voittoisa Messiaansa.
Siihen saakka ne, jotka edelleen torjuvat Jeesuksen, Messiaansa, joutuvat kärsimään esi-isiensä pikaistuksissa tehdyn valan seurauksista. Meidän velvollisuutenamme on rakastaa heitä niin paljon, että kerromme heille totuuden, joka voi johdattaa heidät iankaikkiseen elämään YHWH:ssa.
Ei ole mitään hyötyä näiden totuuksien kieltämisestä ja yrityksistä siirtää syy roomalaisten niskaan. Kuitenkin ne, jotka esittävät tuon totuuden, leimataan "antisemitisteiksi", kun taas niitä jotka eivät kerro totuutta, kutsutaan myötätuntoisiksi ja rakastaviksi.
Niin, monet heistä vihaavat meitä todistaessamme heille näistä, mutta Jeesus itse varoitti jo siitä:

Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. (Joh.15:18-21)

Maailman viha Jeesusta ja Hänen seuraajiaan kohtaan yltyy joka päivä. Sellaisten asioiden kuin gnostilaisten "evankeliumien" ja sellaisen kirjallisuuden kuin Da Vinci -koodin mainostaminen todistavat tuosta vihanpidosta.
Mutta me saamme rohkaisua siitä asiasta, että se suuri eksytys, joka on vallalla, jopa Jeesuksen nimessä, todistaa Hänen pikaisesta paluustaan. Hän sanoi meille, että juuri ennen Hänen paluutaan tapahtuisi suuri luopumus uskosta. No niin, tässä se on!

"USKON PUOLUSTAJAT"

Näyttääkseen tasapuoliselta ja oikeudenmukaiselta National Geographic Society tarjoutui antamaan tilaa vastakkaiselle puheenvuorolle: Tri Robert Schullerille kuulusta Crystal Cathedralista. Schuller totesi:

Minä en tarvitse enempää kuin mitä saan Matteuksen, Markuksen, Luukaksen ja Johanneksen evankeliumeista. Tarkoitan, että upeaa! Kuka tarvitsisi mitään niiden lisäksi? Mitä muuta niihin voisi lisätä, mikä olisi parempaa? En voi edes kuvitella.

Kiva tunteenilmaisu, mutta tuskin mikään Raamatun puolustus. Entä sitten, jos hän ei tarvitse mitään muuta? Se on täysin subjektiivinen vastaus, joka ei millään tavoin haasta noita vääriä "evankeliumeja", vaan jättää lukijan miettimään, että jos tässä on todella kaikki, mitä toisinajattelijoilla on sanottavaa, Juudaksen evankeliumista saattaa sittenkin löytyä jotain totuutta.
Oikeudenmukaisuuden nimissä on tosin todettava, että Schuller saattoi sanoa jotain merkittävämpää, mutta tuottajat eivät halunneet antaa sille tilaa ohjelmassa. Ottaen huomioon Schullerin aikaisemman häilyvyyden Raamatun totuuden suhteen, minä en kuitenkaan elättele siitä kovinkaan suuria toiveita.
Enkä elättele paljon toiveita kenestäkään, joka on niin harhaanjohdettavissa, että uskoo Juudaksen evankeliumin.
Alkuperäinen artikkeli: The Gospel of Judas
Alkuun
Gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 1/2 | Gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 2/2 | Gnostilaisuus | Uusgnostilaisuus | Gnostilainen evankeliumi? | Juudaksen evankeliumi | Gnostilaisuus lyhyesti | Uushengellisyys | Hengellisyys | Vierasta tulta | Uusgnostilaisuus | Kaksi Babylonia | Messiaan syntymän ajankohta | Jouluperinteiden alkuperä | Maailmanlaajuinen kristillinen liike | Sovitus - missä | Valtakuntateologia | Roomalaiskatolisuus - onko se kultti? | Kaikki ekumeeniset tiet vievät Roomaan | Iankaikkinen pelastusvarmuus | Pyhän Hengen kaste | Rebecca & Elaine | Kotiseurakunta | Vierasta tulta | Kristillinen pääsiäinen | Islamin historia | Valtakuntateologia | Varo väärää vaakaa! | Raamatun kääntämisestä | Rukouspiirit | Jabesin rukous | Hänen nimessään | Ei rauhaa, vaan miekan | Voitelu | Petoksellista evankeliumin julistusta | Pimeys laskeutuu | Da Vinci -koodi | Herätystäkö? |