שׂרף śārāf saraph (m.)
1. käärme - 4.Moos.21:8,
nāḥāš śārāf: myrkkykäärme - 5.Moos. 8:15,
śārāf metōfef: lentävä käärme t. lisko - Jes. 14:29
2. serafi - Jes. 6:2.
mon. - שׂרפים
כּרוּב kerūv cherub
1. kerubi 1.Moos. 3:24 2. kerubin kuva - 2.Moos. 25:18
נחשׁ (m.) nāḥāš nachash
käärme - 1.Moos. 3:1,
neḥaš neḥošät: pronssikäärme
Septuaginta: οφις ophis of'is käärme 1. Moos. 3:1
Bysantin tekstilaitos: οφις of'is käärme, Ilm. 12:9
Mooseksen ensimmäinen kirja esittelee ensimmäisen kerran käärmeen luomakunnan näyttämöllä: Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Käärme tulee heprean sanasta נחשׁ (m.) nāḥāš nachash, jonka merkitys on käärme, mutta myös kuva, kuvitelma, joten alkuperäinen sana tarkoittaisi mielikuvaa käärmeestä. Mutta käärmeen on tarkoitus myös olla konkreettinen ilmaisu, jotta sen kautta voitaisiin hengellistä käsitteistöä siirtää aineelliseksi. Septuaginta käyttää paratiisin käärmeestä nimeä οφις ophis of'is. Sama käärme löytyy Ilmestyskirjasta: Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme (ophis), jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. (Ilm.12:9). Näin näemme, että Ilmestyskirjan vanha käärme, lohikäärme eli dragon, on sama, joka Paratiisissa vietteli ihmiset luopumaan Luojastaan.
Paratiisin käärmeessä ei siis voine olla kysymys mistään eläimeen tulleesta inkarnaatiosta, vaan olennosta, johon Aadam ja Eeva luottivat? Eivät he olisi muuten kuunnelleet käärmettä ja ottaneet tätä vakavasti. Ihminen luotiin hallitsemaan maata: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". Tuntuisi aika oudolta, jos ihminen olisi langennut ikään kuin alemman luomakunnan kautta kuuntelemalla käärmettä, jota ihmisen piti hallita ja paimentaa.
Paratiisi oli Jumalan erityisessä suojelussa ja etenkin ihmiset. Suojelijoita olivat kerubit, sillä Eedenin puutarha oli kerubien (1Moos.3:24, Young´s literal: garden of Eden the cherubs), mikä viittaisi, että kerubit olivat paratiisin ja samalla luomakunnan suojelijoita, vartijoita.
Lankesiko yksi näistä kerubeista houkuttelemaan ihmiset pois Jumalan yhteydestä?
Tapahtumia syntiinlankeemuksessa Jumala selvittää Hesekielin kautta: Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus-ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit (engl. KJV: vihitty, voideltu) kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. (Hes. 28:13) Hesekielin profetiassa puhutaan Tyyron kuningasta, joka oli profetian juutalaisille tarkoitettu osa, mutta seuraava jae poistaa kokonaan sen mahdollisuuden, että olisi yksinomaan kyse Tyyron kuninkaasta: Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä."(jae14) Jae puhuu selvästi, että kerubi oli asetettu pyhälle vuorelle, mistä voi nähdä kaiken alapuolellaan olevan, Paratiisin suojelija.
Pyhä vuori on kuvattu pohjoisessa, yläpuolella, olevaksi: Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. (Ps.48:3)
Käärmeellä oli kuitenkin omat visionsa ja se halusi kavaluudella riistää luomakunnan Luojalta ja siirtää ihmiset omaan yhteyteensä, joten: Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. (Jes.14:13)
Kerubi ei enää tyytynytkään olemaan asemassaan, vaan tavoitteli luomakunnan hallintaa, mistä Hesekiel jatkaa: Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.(28:15) Tästä seurasi väistämättä tuomio: Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. (jae16) Mikä oli kerubin suurta kaupankäyntiä? Sopimus ihmisten kanssa, liitto, johon Aadam ja Eeva sitouttivat itsensä ja jälkeläisensä pitäessään kerubin sanaa luotettavampana kuin Jumalan.
Kerubi heitettiin alas taivaallisista, ilmavallan hallitsijaksi, pois Jumalan salaisuuksista ja läsnäolosta suuren kaupankäyntinsä takia, mihin Jeesus viittaa sanoillaan: Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niin kuin salaman. (Luuk.10:18)
Ihmiskunta ja käärme kiedottiin toisiinsa tuomiossa: Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Kerubilla ei ollut enää osuutta taivaallisiin, vaan ainoastaan maan tomusta tehtyihin ihmisiin, joita se saattoi syödä vatsaansa, minkä tuloksena on kirjoitettu käärmeen viettelemistä ihmisistä: heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa. (Filip.3:19)
Käärmeellä on edelleen visionsa luomakunnasta, jossa se olisi kaiken keskus ja palvonnan kohde. Ihmiskunta onkin vastannut käärmeen kutsuun Paratiisista lähtien, vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. (Room.1:25)
Kerubit Raamatun esittäminä
Kirkkauden henkiolentoja (Juud.1:8) on monenlaisia. Enkeleistä on niin paljon mainintoja, että niitä on mahdotonta liittää mukaan. Enkeleiden lukumäärä on suuri (Heb.12:22) ja jo yksi heistä on väkevämpi kuin ihmisten sotajoukot (Jes.37:36). Heitä ei välttämättä erota ihmisistä (Heb.13:2) ja heidän joukossaan on enkeliruhtinaita (Juud.1:9). Osa enkeleistä on langennut (2Piet.2:4 sekä Juud.1:6) ja osa toimii käärmeen alaisuudessa (2Kor.12:7).
Paljon vähemmän kerrotaan kerubeista. Mooses sai käskyn ilmestysmajan rakentamiseen ja sinne tulevasta armoistuimesta, josta kohosivat kultaiset kerubit kasvot vastakkain ja siivet koholla peittäen armoistuimen (2Moos.25:20). Näiden kerubien välistä Herra puhui Moosekselle (4Moos.7:89).
Salomon temppelissä kerubit tehtiin öljypuusta ja päällystettiin kullalla. Samoin kuin kerubeja oli kuvattu ilmestysmajan sisäpuolen telttakankaissa ja esiripussa, niin Salomon temppelin seiniin oli tehty kerubi-veistoksia, samoin kuin oviin. Kerubien välissä oli samoin kullalla päällystettyjä kukkakiehkuroita ja palmuja, mikä ilmeisesti viittaa Paratiisiin., tai siihen luomakuntaan, jossa tapahtuu Jumalan tahto, toisin kuin planeetta Maassa (Mat.6:10).
Näillä kerubeilla oli kaksi siipeä, mikä nähdään armoistuimesta kohoavista kerubeista. Hesekielille ilmestyi kuitenkin Kebar-joella kerubeja, joilla oli neljät kasvot kullakin ja neljä siipeä kullakin (Hes.1:6) ja jotka hän kuvaa erittäin tarkasti monessa kohtaa profetioitaan.
Mutta siivet eivät pääty neljään, vaan kuusisiipiset olennot kuvaa Jesaja: Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. (6:2) Serafi on hebreaksi
שׂרף śārāf saraph = käärme, tulinen käärme.
Uuden liiton kirjoituksissa samat serafit kuvaa Johannes: Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. (Ilm.4:8) Ilmestyskirjassa ei ole kuitenkaan mainintaa serafi-nimestä, vaan olennoista käytetään nimeä dzõon, millä nimellä septuagintaan on käännetty Hesekielin ensimmäisessä luvussa mainitut olennot, mikä yhdistäisi ne toisiinsa, huolimatta siitä, että Hesekiel näki neljä siipeä, kun taas Johannes kuusi, kuten Jesajakin. Eroja on myös siinä, että Hesekiel näki neljä siipeä ja siipien alla ikään kuin ihmisen kädet. Lisäksi Ilmestyskirja kertoo, että olennot olivat täynnä silmiä, mutta Jesaja ei sitä näe, tai kerro. Silmät kaikkialla olennoissa viittaavat niiden kaikkinäkevyyteen luomakunnassa. Koska kuusisiipiset kerubit näkevät kaiken, niin ne ovat täydellisesti tehdyt kalleimmista kivistä, kuten paratiisissa langennut kerubi, serafi eli tulinen käärme.
Siipien perusteella voisi olettaa, että kaksisiipiset kerubit vartoivat ja suojelevat luomakuntaa ja Jumala puhuu valtaistuimeltaan niiden keskeltä. Neljäsiipiset kerubit kannattelevat valtaistuinta, kuten Hesekiel näki (vrt. Ps.80:2; Jes.37:16) Kuusisiipiset kerubit olisivat Sanan valossa kaikkein lähimpänä Jumalaa, sillä sekä Jesaja että Johannes kirjoittavat yhtäpitävästi, että olennot ylistivät Pyhää kolminaisuutta, täydellistä ykseyttä: Pyhä, Pyhä, Pyhä - Isä Poika ja Pyhä Henki. Lisäksi olennot ovat lähellä Jumalaa, koska Johannes näki ne valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä (Ilm.4:6), Jesaja taasen alttarilla.
Kerubit liittyvät näkyihin, jotka ovat projisointia taivaallisesta todellisuudesta ja sidottu siihen, kuinka paljon Jumala ilmoittaa tästä todellisuudesta palvelijoilleen profeetoille. Tätä taustaa vasten voidaan myös olettaa, että kaksi-, neljä- ja kuusisiipiset kerubit voivat koko ajan olla itseasiassa samoja olentoja. Niistä paljastetaan jokaisessa näyssä erilaisia piirteitä. Jesaja ei puhu, että ne olivat kauttaaltaan täynnä silmiä, joten Johanneksen näky täydentää Jesajaa ja antaa uusia ulottuvuuksia, samoin kuin Hesekielin ilmestykset, joten yhdistämällä kaikki näyt toisiinsa voimme päästä lähemmäksi totuutta käärmeen, serafien ja kerubien välisestä yhteydestä.
Jesajan näky viittaa kaikkein selkeimmin käärmeeseen, ei ainoastaan käärme-nimen kautta, vaan myös ulkonaisesti: Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. (Jes.6:2) Kun serafit peittävät näkyvistä kahdella siivellä jalkansa, kahdella kasvonsa sekä kahdella keskiruumiinsa, niin silloin siivet peittävät koko ruumiin näkyvistä, jolloin ikään kuin nähdään käärmemäinen muoto. Kahdella keskimmäisellä siivellä käärme lentää, kuten drakon, lohikäärme, mitä nimeä ilmestyskirja käyttää käärmeestä.
Kun serafi/kerubi viekoitteli Eevan, niin se oli ehkä sulkenut kaikki siipensä, jolloin se ulospäin oli kuin se, minkä käärmeeksi käsitämme alempaan luomakuntaan liitetyn vertauksen kautta. Valhe yritti peittää jälkensä tekeytymällä tuntemattomaksi, vain käärmeen ääni kuului, mutta lisäksi se pystyi vaikuttamaan hypnoottisesti ihmismieleen: Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä. (1Moos.3:6)
On vain yksi ihmisjoukko, joka näkee käärmeen valheen, seurakunta. Käärme vihaa seurakuntaa yli kaiken ja käyttää kaiken voimansa ja viisautensa sen eksyttämiseen ja tuhoamiseen, mikä johti Paavalin kirjoittamaan: Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme (ofis) kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. (2Kor.11:3)
Käärme pisti Lunastajaa kantapäähän Golgatan ristillä, mutta käärmeen pää on murskattu. Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen. (Heb.2:14)
Käärme ei voittanut yhtään mitään ylpeydessään, vaan näemme täydellisen tappion, sillä maan tomusta otettu ihminen on kuitenkin tuleva maaksi jälleen, joten käärmeen syömässä tomussa on ainoastaan osallisuus kuolemaan. Kristuksessa Jeesuksessa ihminen saa enemmän kuin Aadamissa menetti, lapseuden, sillä kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh1:12). Lähde: Tapani Harviainen, Raija Sollamo: Heprean tekstikirja ja sanasto Jes. 6 koskien serafin nimen tulkintaa.Vaskikäärme
Kun Israel lähti Egyptistä erämaahan, niin kansa lakkaamatta napisi ja kapinoi Moosesta vastaan. Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan." Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme." Ja Mooses rukoili kansan puolesta. Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon". Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon. (4Mos.21:9-9)
Jeesus viittaa Johanneksen evankeliumissa Mooseksen tekemään tuomion vertauskuvaan, vaskikäärmeeseen: Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän. (Joh.3:14) Kohta, jossa Jeesus vertaa vaskikäärmeen symboliseen merkitykseen sovitustyössään, liittyy Uuden testamentin avainjakeisiin. Ennen vertausta vaskikäärmeestä Jeesus sanoi: Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
Tuomion voi sovittaa vain sellainen, joka ei kuulu tuomion saaneeseen ihmiskuntaan. Yksin Jumala itse saattoi kantaa tuomion.
Vaskikäärme vertauksen jälkeen Jeesus jatkaa:
että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
Kun Ihmisen Poika oli kirkastettu ristin kuoleman kautta ja noussut Isän oikealle puolelle, niin Häneen uskossa katsomalla saamme syntimme anteeksi, omistaen lupauksen iankaikkisesta elämästä.
Ristillä Jeesuksen päälle kuormattiin kaikki ihmiskunnan synti ja Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2Kor.5:21) ja joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut." (1Piet.2:24)
Eedenin käärmeen myrkyn kantoi Aadamille ja Eevalle luvattu lunastaja rikkoessaan käärmeen pään, jolloin Vapahtajaa katsoessamme Jumala lukee meille uskon vanhurskaudeksi.
Muta vaskikäärme nousee esiin Toisessa kuningasten kirjassa, kun Hiskia tuli Juudan kuninkaaksi ja Raamattu kertoo hänestä: Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. (2Kun.18:3)
Seuraava jae kertoo, mitä hän teki: Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.(2Kun.18:4)
Vaskikäärme, jonka Mooses oli tehnyt erämaassa, lyötiin palasiksi epäjumalan patsaiden kanssa, koska se oli tullut synniksi kansalle. Israelilaiset polttivat käärmeelle uhreja, kuten epäjumalilleen, ja ilmeisesti vaskikäärme oli muiden kulttiesineiden joukossa. Vaskikäärmeen alkuperäinen tarkoitus oli muuttunut kuvan palvomiseksi, usko muuttunut rituaaleiksi, ikään kuin kuva itsessään omistaisi joitakin taianomaisia voimia, joiden kautta voitaisiin lähestyä Jumalaa. Vaskikäärmeen kautta israelilaiset palvoivat Eedenin käärmettä, joka aina ja joka tilanteessa koettaa kääntää elävän Jumala yhteyden kuvien ja rituaalien kautta tapahtuvaksi, koska aina silloin uhrataan ja palvotaan tämän maailman jumalaa, käärmettä.
Näin on käynyt kristillisessä traditiossa isien perinnäissääntöineen, joista kirkot hengittävät sen, mitä kutsuvat elämäksi. Elävä usko Jeesuksen sovitustyöhön, jonka voi saada vain näkemällä Hänet ristillä syntieni sovittajana, on vaihdettu sakramentteihin ja ihmisten laatimiin tunnustusoppeihin, ikään kuin niiden kautta kirkollisuuden kulisseissa saavutettaisiin Jumalan hyväksyntä. Usko, jonka kautta katsomme ristiinnaulittuun Jeesukseen Vapahtajanamme, on vaihtunut muotomenoiksi ja ulkokohtaiseksi kirkon riittien kautta tapahtuvaksi syntien sovitukseksi, vaskikäärmeen eli symbolin palvomiseksi. Tämän luopumuksen syvimpänä ilmaisuna seisoo paavi kantaen ristiinnaulitun kuvaa. Voiko olla enää suurempaa syntiä Pyhän Jumalan edessä? Juutalaiset hylkäsivät Messiaan ja niin on tehnyt kristillisiksi itseään kutsumat kirkkolaitoksetkin. Uuden liiton aikana paavi alamaisineen kumartaa Neitsyt Marian kuvia siinä missä juutalaiset kumarsivat Vanhan liiton aikana omien kättensä tekoja, puisia ja kivisiä epäjumalankuvia.
Hiskia ja ekumenia
Mielenkiintoinen pohdinnan aihe on myös, miksi vasta Hiskia hävitti vaskikäärmeen, sillä olihan ennen häntä ollut Samuel sekä kuningas Daavid ja Salomo, jotka eivät kuitenkaan tehneet asialle mitään tai sitten on niin, etteivät israelilaiset heidän aikanaan vielä palvoneet vaskikääremttä. Hiskia tarkoittaa hepreaksi "Jumala on minun väkevyyteni". Vasta hänellä oli hengellistä voimaa lyödä palasiksi sukupolvelta toiselle siirtynyt, Mooseksen Jumalan määräyksestä tekemä esine. Hiskialla oli myös näkökykyä ymmärtää, että se, mikä oli tarkoitettu pelastukseksi, olikin muuttunut eksytykseksi eikä palvellut enää alkuperäistä tarkoitustaan.
Hiskiasta Raamattu todistaakin: Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeläisistään Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä, vaan noudatti hänen käskyjänsä, jotka Herra oli antanut Moosekselle. (2Kun.18:5-6)
Hiskia riippui kiinni Herrassa eikä hellittänyt, ei edes silloin, kun profeetta Jesaja profetoi hänen kuolevan. Hän itki kääntyneenä seinään päin, niin että vain Herra näki hänen kyyneleensä ja kuuli hänen sydämensä rukoukset. Jesaja saikin uuden sanan vietäväksi Hiskialle: sinä paranet.
Ainoa synti, minkä Hiskia teki, oli Herran aarrekammion esitteleminen Israelin vihollisille. Siihen aikaan Merodak-Baladan, Baladanin poika, Baabelin kuningas, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, kun oli kuullut hänen olleen sairaana ja parantuneen. Ja Hiskia iloitsi lähettiläistä ja näytti heille varastohuoneensa, hopean ja kullan, hajuaineet ja kalliin öljyn ja koko asehuoneensa ja kaikki, mitä hänen aarrekammioissansa oli. Ei ollut mitään Hiskian talossa eikä koko hänen valtakunnassaan, mitä hän ei olisi heille näyttänyt. Mutta profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian tykö ja sanoi hänelle: "Mitä nämä miehet ovat sanoneet, ja mistä he ovat tulleet sinun tykösi?" Hiskia vastasi: "He ovat tulleet minun tyköni kaukaisesta maasta, Baabelista". Hän sanoi: "Mitä he ovat nähneet sinun talossasi?" Hiskia vastasi: "Kaiken, mitä talossani on, he ovat nähneet; aarrekammiossani ei ole mitään, mitä en olisi heille näyttänyt". Niin Jesaja sanoi Hiskialle: "Kuule Herran Sebaotin sana: Katso, päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä sinun isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois Baabeliin; ei mitään jää jäljelle, sanoo Herra. (Jes.40:1-4)
Ei meidänkään ole lupa näyttää vihollisille kaikkea sitä, mitä aarteita Kristuksessa omistamme, vaikka he tulevat tervehtimään ekumenian rakkaudellissuvaitsevaisia lahjoja tuoden, sillä ne päätyvät kuitenkin Baabelin käyttöön, epäjumalien voitonmerkeiksi, kuten kävi Saulin kuoltua:
"Ja he asettivat hänen aseensa jumalansa temppeliin, ja hänen pääkallonsa he kiinnittivät Daagonin temppeliin." (1Aik.10:10)
Juudas Iskariot Simsonin sanoma seurakunnalle
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä
