Dave Hunt


EVANKELIUMIN KAVALTAMINEN


Viimeisten 500 vuoden merkittävin tapahtuma seurakunnan (ja kirkon) historiassa tapahtui 29.maaliskuuta vuonna 1994. Johtavat evankeliset ja katoliset allekirjoittivat yhteisen julistuksen "Evankeliset ja katoliset yhdessä: Kristikunnan tehtävä 2000-luvulla." Asiakirja kumoaa uskonpuhdistuksen ja tekee korvaamatonta vahinkoa Kristuksen asialle. Uutistiedotteessa sanottiin:
Ne ahersivat yhdessä abortin ja pornografian vastaisissa liikkeissä ja nyt johtavat katoliset ja evankeliset pyytävät laumoiltaan merkittävää uskon harppausta: hyväksyä lopultakin toinen toisensa kristittyinä...Evankeliset mukaanlukien Pat Robertson ja Charles Colson liittyivät konservatiivisiin roomalaiskatolisiin johtajiin tänään vahvistamalla ne uskon siteet, jotka kiinnittävät heidät toinen toisiinsa...He kehottivat katolisia ja evankelisia...lopettamaan toinen toistensa laumojen agressiivisen käännyttämisen.
Geneva Collegen johtaja ja evankelisten kansallisen yhdistyksen entinen johtaja John White sanoi, että julkilausuma on "voittoisa hetki" Amerikan uskonnollisessa elämässä...
Muita julistuksen allekirjoittaneita evankelisia ovat mm. maan suurimman protestanttisen tunnustuskunnan Etelän Baptistien (Southern Baptist Convention) sisälähetyksen hallituksen ja Christian Life Comissionin puheenjohtajat, Campus Crusade for Christin perustaja Bill Bright...Mark Noll Wheatonin yliopistosta...Os Guinness, Jesse Miranda (Assemblies of God -helluntaiseurakunnat), Richard Mouw (Fullerin raamattukoulun rehtori), JI Packer ja Herbert Schlossberg.
Eteä-Karoliinan kansallisen evankelisten liiton puheenjohtaja Robert Simmonds ylisti julistusta ja sanoi toivovansa, että se "lisäisi evankelisten ja katolisten välistä yhteistyötä..." Mutta menneisyydessä ei sellainen "yhteistyö" ole kantanut hyvää hedelmää. Katolisten, mormoonien, moonilaisten yms. kanssa yhdessä yhteisten sosiaalisten tai poliittisten päämäärien hyväksi toimineet (esim. Pat Robertsonin Christian Coalition) eivät ole voineet todistaa "työkumpaneilleen" uskostaan, koska he ovat pelänneet loukkaavansa heitä, jonka serauksena koalitio olisi hajonnut. Tämän liittoutumisen perustana on tuollainen kompromissi -- joka on vatikaanin tarkasti valvoma ja hyväksymä.

MAAILMANLAAJUINEN VAIKUTUS

En halua kyseenalaistaa evankelisten julistuksen allekirjoittajien motiiveja tai pelastusta. Uskon kuitenkin, että asiakirja on kaikkein tuhoisin evankeliumia kohtaan suunnattu isku vähintään viimeisten 1000 vuoden aikana. Jo nyt julistusta käännetään espanjaksi, puolaksi, portugalin kielelle ja venäjäksi, jotta sitä voitaisiin levittää latinalaiseen Amerikkaan ja Itä-Eurooppaan. Sillä tulee pian olemaan vallankumouksellinen vaikutus kautta koko maailman.
Luettuani tuon 25-sivuisen viidennen luonnoksen, joka on merkitty ohjeella "ei yleiseen levitykseen", arvostan siinä ilmaistua rakkaudellista huolta niin totuuden kuin yhteydenkin puolesta. Jotkut avainasemassa olevat eriävät käsitykset katolisten ja evankelisten välillä on esitetty ilman kompromissia. Mutta kaikkein tärkeintä erimielisyyden aihetta -- mitä tarkoittaa olla pelastettu -- ei mainita ja itse asiassa se kielletäänkin suoraan.
Hämmästyttävää kyllä asiakirjassa väitetään, että kaikki katoliset ovat kristittyjä, että heillä on sama usko kuin evankelisilla ja että he ovat meidän "veljiämme ja sisariamme Kristuksessa". Jos niin on, oli uskonpuhdistus traaginen erehdys, joka meidän kaikkien pitäisi tuomita! Tänä seurakunnan historian surullisena käännekohtana omissatunnoissamme kaikuvat Hugh Latimerin sanat. Seistessään sidottuna Nicholas Ridleyn selkää vasten roviolla kuultiin Latimerin, joka oli oman aikansa tehokkain evankeliumin saarnaaja Englannissa, huudahtavan liekkien ympäröidessä heidät: "Ole rohkealla mielellä, maisteri Ridley, ja ole mies. Tänä päivänä me sytytämme Jumalan armosta palamaan sellaisen kynttilän Englannissa, ettei sitä koskaan sammuteta, niin rukoilen." Miten uskomatonta onkaan, että evankelisten johtajat, jotka ovat niin suuresti velkaa sellaisten marttyyreiden uskollisuudelle, ovat sammuttamassa tuon uskonpuhdistuksen "kynttilän" viimeistäkin kipinää!

MARTTYYREIDEN TEURASTUS

Katolisen kirkon ulkopuolella oli jo 1000 vuotta ennen uskonpuhdistusta ollut aina evankelisten kristittyjen ryhmiä, joiden jäseniä tapettiin miljoonittain sen takia, että he tottelivat enemmän Raamattua kuin Rooman kirkkoa. Paavi Pius III tappoi yhtenä päivänä 60,000 kristittyä, kun hänen joukkonsa pyyhkivät pois kokonaisen Beziersin kaupungin Ranskassa. Tuota tekoa hän piti itse koko "paaviutensa kruununa". Martti Luther tunnusti olevansa velkaa noille aikaisemmille martyyreille.
Me emme ole ensimmäisiä, jotka julistavat paavinkirkon olevan antikristusten valtakunta, sillä jo kauan ennen meitä ovat niin monet ja suuret miehet (joiden lukumäärä on suuri ja joiden muisto on ikuinen) ryhtyneet julistamaan saman asian niin kirkkaasti ja selvästi.
Näiden albigenssien ja valdolaisten (Vaudois) ja muiden varhaisten evankelisten ja heidän omistamiensa Raamattujen esimerkin kautta muutamat roomalaiskatoliset papit ja munkit käsittivät, että heidän kirkkonsa ei saarnannut totuutta ja että he itse eivätkä muut katoliset olleet pelastuneita, vaan kadotettuja. Sellaiset miehet kuin John Wycliffe (Wyclif) (1329-84), Jan Hus (1373-1415) ja Johannes Geiler von Kaysersberg (1445-1510) uskoivat evankeliumin ja alkoivat saarnata sitä. He toivoivat, että heidän kirkkonsa voitaisiin uudistaa. Vastaukseksi Rooma määräsi monet näistä uskollisista evankeliumin julistajista roviolle. Myöhemmin Luther ja monet muut uskonpuhdistajat, jotka kaikki olivat roomalaiskatolisia, vakuuttuivat myös siitä, että he itse eivätkä muut katoliset olleet pelastuneita. He alkoivat saarnata pelastusta uskon kautta armosta roomalaiskatolisuuden sakramenttirituaaleihin ja tekoihin perustuvan väärän evankeliumin sijasta. Siitä syystä heidät julistettiin pannaan ja tuhannet joutuivat kärsimään marttyyrikuoleman.
Sellainen on meidän aikamme evankelisten perintö, jonka evankelisten ja katolisten yhteinen julistus nyt kumoaa. Meitä pyydetään uskomaan, että uskonpuhdistajat olivat harhaanjohdettuja, että he olivat pelastettuja, kuten kaikki aktiivisesti katoliset tänä päivänä ovat, mutta eivät vain tienneet sitä; että myös ne kymmenet miljoonat katoliset, jotka sen jälkeen ovat ottaneet Kristuksen vastaan yksin uskosta ja lähteneet katolisesta kirkosta, ovat harhaanjohdettuja; kaikki tämän päivän evankeliset kirkot ja seurakunnat ovat samoin väärässä siitä, mitä tarkoitetaan ilmaisulla 'olla kristitty'. Colson, Robertson, Bright ym. ovat korjanneet sekä historian että opin.
Evankelisethan sanovat, että eivät kaikki protestanttisissa kirkoissa ja seurakunnissa käyvät ja/tai niissä kasvatetutkaan ole välttämättä kristittyjä. Pelastumattomat syntiset tarvitsevat pelastusta. Miten sitten johtavat evankeliset päättivät, että kaikki aktiivisesti katoliset ovat kristittyjä eikä heitä tarvitse enää evankelioida? Julistuksessa todetaan, että sekä katoliset että evankeliset hyväksyvät apostolisen uskontunnustuksen: että Kristus "kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin". Ei tuossa uskontunnustuksessa mainitakaan pelastavaa evankeliumia (Room.1:16): että "Kristus kuoli sovittaakseen meidän syntimme" (1.Kor.15:1-4). Mormonit hyväksyvät apostolisen uskontunnustuksen, mutta eivät he silti ole kristittyjä. Eikä sen hyväksyminen tee katolisista (tai protestanttisistakaan) kristittyjä.
Roomalaiskatolisuuden väärä evankeliumi ei ole muuttunut. Se on täydellisesti vastoin sitä, mikä on evankelinen käsitys Kristuksen ristinkuoleman ja syntien anteeksisaamisen merkityksestä. Saanen lainata Vatikaani II:sta (sama opetus on 1997 julkaistussa katolisessa katekismuksessa [suomalainen laitos 2005]):
Kristus ansaitsi kuolemallaan [1476] "hengellisiä hyvyyksiä", joita roomalaiskatolinen kirkko kutsuu kirkon aarteeksi [1477] "Sen lisäksi tähän aarteeseen kuuluu myös se arvo, mikä Jumalan edessä on autuaan Neitsyt Marian ja kaikkien pyhien rukouksilla ja hyvillä töillä" (mikä jää sen yli, mitä he ovat tarvinneet omaan pelastukseensa).
Jo muinaisista ajoista alkaen kirkossa on myös uhrattu hyviä töitä Jumalalle syntisten sovittamiseksi...Todellakin, pyhimysten esirukousten ja hyvien töiden ansioista...katuva pestään, puhdistetaan ja pelastetaan... Kristuksen askeleita seuraten, ne, jotka uskovat ovat aina...kantaneet ristiään hyvittääkseen omat syntinsä ja muiden syntejä. He olivat vakuuttuneita siitä, että (sellaisten hyvien töiden ja uhrien ansiosta) he voivat auttaa veljiään saamaan pelastuksen Jumalalta...(Vatican II, Flannery's Edition, Vol I ss. 64-66)
Tästä "kirkon aarteesta" katolinen papisto jakaa pelastusta/sovitusta erissä seitsemän sakramentin kautta. Näin ihminen ei pääse koskaan "kuolemasta elämään" (Joh.5:24), vaan joutuu aina ansaitsemaan pelastusta kirkon avulla. Itse asiassa kirkosta erottaminen on rangaistus siitä, että joku väittää olevansa pelastunut ja tietävänsä, että hänellä on iankaikkinen elämä uskon kautta Kristuksen loppuunsuoritettuun sovitustyöhön. Roomalaiskatolinen kirkko kieltää kaikissa uskontunnustuksissaan, katekismuksissaan, kaanoneissaan ja määräyksissään ja opinkappaleissaan itse evankeliumin ytimen, jonka evankeliset tunnustavat ja ne, jotka uskaltavat myöntää sen, julistetaan kirkonkiroukseen. Vatikaani II:n ensimmäisellä sivulla julistetaan:
"Liturgiassa näet 'meidän lunastuksemme työ toimitetaan' etenkin eukaristian jumalallisessa uhrissa." [1068]
Tällä tavoin kirkko toteuttaa pelastusta/sovitusta sakramenttiensa kautta. Mutta Paavali kirjoitti: "jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan" (Ef.1:7; Kol.1:14). Heprealaiskirjeen 9:12:ssa sanotaan: "meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan [kaikiksi ajoiksi] kaikkeinpyhimpään [taivaaseen] ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen".
Pelastus on loppuunsuoritettu! Mutta roomalaiskatolinen kirkko kieltää tuon totuuden itsepintaisesti ja johdonmukaisesti.
Se pitää jopa Kristuksen kuolemaa jatkuvana prosessina, niin että messu ei ole loppuunsuoritetun työn muistoksi vietettävä juhla, vaan uhri, jonka kautta saadaan synnit anteeksi ja siitä virtaavat "armot ja ansiot" erinä. Tämä on katolisesta taskusanakirjasta:
Messu on tosi sovitusuhri (jonka avulla) Herra lepytetään (ja)...tuottaa väärintekojen ja syntien anteeksiannon...lopuksi messu on Jumalan järjestämä keino, jonka avulla ristillä saavutettuja ansioita voidaan soveltaa. Kristus voitti maailmalle kaikki ne armot, jotka se tarvitsee pelastukseen ja pyhitykseen. Mutta nämä siunaukset annetaan asteittain ja jatkuvasti ...pääasiassa messun kautta...Pappi on välttämätön, koska vain hänen voimansa voi muuttaa leivän ja viinin ainekset Kristuksen ruumiiksi ja vereksi...mitä useammin (messu-)uhri suoritetaan, sitä enemmän etuja jaetaan (ts. risti ei riittänytkään) (ss. 248-9).
Messu siirtää edelleen armoa erissä vielä senkin jälkeen kun ihminen on kuollut, sillä sukulaiset ostavat "messukortteja", jotka asetetaan alttarille messun aikana kuolleen henkilön nimissä, jotta siten lyhennettäisiin hänen kärsimyksiään kiirastulessa. Kristuksen kuolema ei riittänytkään viemään ihmistä taivaaseen, vaan sen tekevät messut, Ave Mariat, hyvät työt, "ristin kantaminen" toisten puolesta jne. Myös hankitut "aneet" lyhentävät kiirastulessa kärsittävää aikaa. Charle Colson sanoo, että aneet eivät enää kuulu roomalaiskatolisuuteen (THe Body, s.271). Todellisuudessa Vatikaani II omistaa 17 sivua aneille (ss. 62-79) ja kiroaa jokaisen, joka ei hyväksy tuota oppia (s.71)!

TORJU VÄÄRÄ EVANKELIUMI


"Mutta et kai voi kieltää sitä, että jotkut katoliset ovat pelastuneita!" on vastaväite, joka kuullaan, kun yritetään esittää totuutta roomalaiskatolisuudesta. On mahdollista, että jotkut roomalaiskatoliset ovat pelastuneita, mutta se on kaukana tämän yhteisen julistuksen pohjalla olevasta käsityksestä, että kaikki katoliset olisivat pelastuneita. Ja pelastuakseen olisi katolisen uskottava tosi evankeliumi ja hylättävä roomalaiskatolisuuden väärä evankeliumi. Ihminen ei voi uskoa kahta toistensa kanssa ristiriidassa olevaa käsitystä samanaikaisesti: ei voi uskoa, että Kristus on hankkinut pelastuksen verensä kautta ja uskoa samanaikaisesti, että pelastus saavutetaan katolisen liturgian kautta; ei voi uskoa, että pelastus on uskosta "eikä teoista" ja uskoa samanaikaisesti, että hyvillä teoilla voidaan ansaita pelastus (kts. yllä olevaa lainausta).
Olen ollut tekemisissä tuhansien katolisten kanssa, jotka ovat pelastuneet ja lähteneet tuosta kirkosta. Kukaan ei ole koskaan kuullut siellä saarnattavan tosi evankeliumia. Kukaan ei ole koskaan pelastunut siksi, että hän on katolinen, vaan uskomalla evankeliumiin, joka on katolisille anateema (kirouksen alainen). Eräässä äskettäin suoritetussa tutkimuksessa, jossa haastateltiin 2000 espanjalaista perhettä, vain kaksi protestanttia tunsi evankeliumin 1998:n katolisen ajatellessa, että he pääsisivät taivaaseen hyvien tekojen ja kirkossa käymisen yms. perusteella. Keskustellessani lähetystyöntekijöiden kanssa, jotka ovat tehneet lähetystyötä 15 vuoden ajan Espanjassa, he sanoivat, etteivät he olleet koskaan kohdanneet katolista, joka olisi ollut pelastettu tai joka tietäisi, miten pelastutaan. Tietäessään, että nämä miljoonat katoliset ovat kadotettuja, siellä asuvien evankelisten pitäisi tehdä työtä yötä päivää viedäkseen heille evankeliumin!
Ja nyt meitä pyydetään pidättäytymään evankeliumin jakamisesta niille, jotka sitä epätoivoisesti tarvitsisivat ja olettaa, että he ovat jo pelastuneita, vaikka heidän omat oppinsa kieltävät heiltä tuon varmuuden. On törkeää, että johtavat evankeliset ovat asettaneet lähes 25% maailman väestöstä evankelioinnin ulottumattomiin! Lähetystyöntekijöiden on nyt lähdettävä sellaisista katolisista maista kuin Espanja, Italia ja latinalaisesta Amerikasta -- tällaiset ovat tuon yhteisen asiakirjan traagiset vaikutukset!

HUOLESTUNEITA YHTEENOTOISTA

Paavali kertoi Filippin vanginvartijalle, että jos hän uskoisi Herraan Jeesukseen Kristukseen (se on, uskoisi henkilökohtaisesti Häneen Vapahtajanaan, joka kuoli sovittaakseen hänen syntinsä ja nousi ylös), hän pelastuisi.
Sanomaa tuosta "pelastuksesta", joka on kertakaikkinen muutos, jonka saa aikaan se, että ihminen luottaa täydellisesti saavansa iankaikkisen elämän yksin Kristuksen loppuunsuoritetun työn kautta, ovat julistaneet sukupolvi toisensa jälkeen sellaiset saarnamiehet kuin Wesley, Whitfield, Spurgeon ja Moody ja sellaiset lähetystyön jättiläiset kuin CT Studd, Hudson Taylor ja David Livingston. Ja nyt meille sanotaan kuitenkin, että nämä miehet ja naiset, jotka antoivat elämänsä viedäkseen evankeliumin kadotetuille, ovat haaskanneet aikaansa, jos he ovat saarnanneet katolisille. Kertokaa se kaikille niille miljoonille entisille katolisille, jotka kiittävät Jumalaa kyynelsilmin siitä, että joku rakasti heitä niin paljon, että kertoi heille totuuden!
Sen sijaan, että Colson iloitsisi näistä pelastetuista sieluista, hän sanoo, että hän itse ja muut ovat alkaneet "huolestua niistä yhteenotoista, joita syntyy siitä, että evankelisten protestanttien määrä on alkanut kasvaa perinteisesti katolisessa latinalaisessa Amerikassa ja äskettäin myös perinteisesti katolisilla tai ortodoksisilla alueilla Keski-Euroopassa ja Venäjällä". Menkää latinalaiseen Amerikkaan, herra Colson ja katsokaa sitä pakanuutta ja spiritismiä, joita esiintyy sekoitettuna katolisuuteen! Katsokaa sitä miljoonien sielujen tragediaa, kun he joutuvat ilman Kristusta iankaikkisuuteen, koska roomalaiskatolinen kirkko on pettänyt heidät! Kiitos Jumalalle siitä, että miljoonat katoliset ottavat vastaan evankeliumin ja tietävät nyt, että heillä on iankaikkinen elämä (1.Joh.5:13)! Ja kuitenkin tämän petollisen asiakirjan allekirjoittajat kieltävät katolisten käännyttämisen ja pyytävät meitä lopettamaan pelastamasta heitä helvetistä!
Me olemme varoittaneet yhä kasvavasta ekumeniasta ja selittäneet, mikä ero on katolisuuden valheellisen tekojen evankeliumin ja Raamatun evankeliumin välillä ja paljastaneet katolisten ja juuri tämän yhteisen julistuksen allekirjoittaneiden evankelisten kasvavan ykseyden. Olen lähettänyt kopioita asiaan liittyvistä Vatikaani II:n, Trentin ja katekismuksen osista joillekin näistä allekirjoittajista mitään vastauksia saamatta. He eivät voi vedota tietämättömyyteen näistä asioista.
Tämän historiallisesti merkittävän kehityksen traagisin seuraus on se, että nyt estetään evankeliumin julistaminen miljoonille kadotetuille, jotka evankelisten johtajat ovat nyt väärin perustein luokitelleet kristityiksi.
Lähes samaa suuruusluokkaa oleva katastrofi on se, miten tämä asiakirja nyt edistää roomalaiskatolisuuden valhe-evankeliumin leviämistä ja rohkaisee siten joukoittain ihmisiä uskomaan sen. Ellemme sano mielipidettämme rohkeasti, mitä tarpeellisimmat varoitukset joistakin saatanan ovelimmista valheista jäävät lausumatta.
Jos me todella rakastamme kadotettuja sieluja, olkoon heidän uskonnollinen taustansa mikä tahansa, me ponnistelemme yhä kovemmin saadaksemme heille evankeliumin totuuden ennenkuin se on lopullisesti liian myöhäistä. Rukoilkaa kanssamme, että TBC [The Berean Call] saa olla voimallisesti mukana tuomassa kadotettuja sieluja kaikkialla meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen loistavan evankeliumin valoon. Seiskäämme yhdessä lujina sitä hengellistä pimeyttä vastaan, joka uhkaa sammuttaa sellaisten marttyyrien kuin Latimerin ja Ridleyn uskollisuudessa sytyttämän kynttilän.
Tämä artikkeli on julkaistu "Berean Call" -lehdessä toukokuussa 1994, PO Box 7019, Bend, Oregon 97708, USA nimellä The Gospel Betrayed

Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä