Vaikka juutalaisten enemmistö oli rappeutunutta ja turmeltunutta, Vanhan Testamentin armotalouskausi oli kuitenkin Jumalan säätämä ja valmistava vaihe ennen kristillistä pelastusta ja sellaisena se sai Kristuksen ja hänen apostoleidensa syvimmän kunnioituksen, vaikka he yrittivätkin johtaa sen arvottomia edustajia parannukseen hirveiden uhkauksien avulla. Sen takia sen pelastava vaikutus koski niitä, joiden sydämet olivat antautuneet sen kuriin ja jotka tutkivat tarkasti Mooseksen ja profeettojen kirjoituksia.
Laki ja profetia ovat juutalaisuuden kaksi suurta elementtiä ja tekevät siitä Jumalan säätämän johdatuksen kristinuskoon, "Huutavan ääni kuuluu: 'Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme'".
1. Mooseksen laki oli Jumalan tahdon selkein ilmaus ennen Kristuksen tuloa. Kymmenen käskyä on muinaisen lainsäädännön ihme ja sen kahdessa kivitaulussa yhdistyvät kaiken todellisen hurskauden ja etiikan summa ja sisältö -- että meidän on ennen kaikkea rakastettava Jumalaa ja rakastettava lähimmäistämme. Se toi esiin vanhurskauden ihanteen ja oli siinä mielessä mitä tehokkain ja parhain herättämään tietoisuuden siitä, miten suuresti ihminen on siitä eksynyt sekä synnin ja syyllisyyden tunnon.1 Se toimi koulumestarina johtaen ihmiset Kristuksen luo, että he voisivat saavuttaa vanhurskauden uskon kautta.2
Jokapäiväiset uhrit, joita uhrattiin aluksi ilmestysmajassa ja myöhemmin temppelissä, pitivät ihmisten tietoisuudessa jatkuvasti saman syyllisyyden tunteen ja tietoisuuden siitä, että ihminen tarvitsi sovitusta samoin kuin koko seremonialain kautta, joka viittasi jatkuvasti ihmeellisten esikuvien ja symbolien kautta uuden liiton tosiasioihin, varsinkin Kristuksen ristillä suorittamaan kertakaikkiseen ja riittävään sovitusuhriin.
Jumalan vanhurskaus vaatii ehdotonta tottelevaisuutta ja puhdassydämisyyttä luvaten elämän tai kuolemanrangaistuksen. Jumala ei kuitenkaan leikittele julmasti ihmisen kanssa; hän on totuudellinen, uskollinen ja armollinen Jumala. Sentähden moraali- ja seremonialaissa on ikäänkuin pähkinänkuoreen kätkettynä suloinen lupauksen ydin, joka lupaa, että tulee päivä, jolloin hän tuo esiin vanhurskauden ihanteen elävänä ja antaa katuvalle syntiselle anteeksiannon kaikista hänen rikkoumuksistaan ja voiman lain täyttämiseen. Ilman sellaista vakuutusta olisi laki katkeraa sarkasmia.
Mitä lakiin tulee, oli juutalaisuus parannuksenteon uskonto.
2. Mutta samalla se oli, mihin jo viitattiin, Jumalan pelastuslupauksen lupauksen väline ja sellaisena se oli toivon uskonto. Kreikkalaisten ja roomalaisten kulta-ajan sijoittuessa menneisyyteen juutalaiset katsoivat tulevasiuuteen sitä odottaessaan. Koko heidän historiansa, kaikki heidän uskonnolliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset instituutionsa ja tapansa viittasivat Messiaan tuloon ja hänen maan päälle perustettavaan valtakuntaansa.
Profetia eli lakiliiton aikainen evankeliumi on todellakin vanhempaa kuin laki, joka lisättin myöhemmin ja asettui lupauksen ja sen täyttymyksen väliin, synnin ja pelastuksen väliin, sairauden ja sen parantamisen väliin.3 Profetia alkaa paratiisista välittömästi syntiinlankeemuksen jälkeen lupauksella käärmeen murskaajasta. Se on hallitsevana kantaisien aikana ja varsinkin Aabrahamin elämässä ja hänen vanhurskaudessaan, joka ilmenee luottamuksena ja uskona; ja lain antaja Mooses oli samanaikaisesti profeetta ja kiinnitti kansan huomion häntä itseään suurempaan, joka oli tuleva.4 Ilman lupausta Messiaasta olisi laki ajanut vakavan sielun epätoivoon. Noin 1100 vuotta ennen Kristusta Samuelin ajasta alkaen sai profetia, jota siihen saakka oli esiintynyt sporadisesti, järjestäytyneen muodon vakituisessa profeetan virassa ja toimessa. Tässä muodossa se täydensi leeviläistä pappeutta ja Daavidin dynastiaa aina Babylonian vankeuteen saakka, selvisi hengissä katastrofista ja ohjasi kansan paluuta takaisin omaan maahansa ja temppelin jälleenrakennusta; tulkiten ja soveltaen lakia, nuhdellen seurakunnan ja valtakunnan väärinkäytöksistä, ennustaen hirvittävistä tuomioista ja Jumalan pelastavasta armosta, varoittaen ja rangaisten, lohduttaen ja rohkaisten, viitaten yhä selkeämmin ja selkeämmin tulevaan Messiaaseen, joka pelastaisi Israelin ja maailman synnistä ja kurjuudesta ja perustaisi rauhan ja vanhurskauden valtakunnan maan päälle.
Daavidin voittoisa hallinto ja Salomon rauhanomainen hallinto muodostavat Jesajalle ja hänen seuraajilleen historiallisen ja esikuvallisen perustan profeetallisille kuville paljon loistokkaammasta tulevaisuudesta, joita ei olisi voitu ymmärtää ellei niitä olisi voitu tällä tavoin liittää eläviin muistoihin ja vallitseviin olosuhteisiin. Seurannut katastrofi ja pakkosiirtolaisuuden ajan kärsimykset auttoivat sen idean kehityksessä, että Messias sovittaisi kansan synnit ja hänet korotettaisiin kärsimysten jälkeen kirkkauteen.
Profeetan virka oli erikoislaatuinen virka, joka palveli toisaalta täydentäen ja toisaalta korjaten säännöllistä, perinnöllistä pappeutta ja estäen sitä jäykistymästä yksitoikkoiseksi muodollisuudeksi ja ylläpitäen sen virtaamista elävänä. Profeetat olivat niin sanoaksemme vanhan liiton protestantteja, hengen palvelijoita, joilla oli välitön yhteys Jumalaan erotuksena sanan ja perimätiedon ja palvontamenojen välittäjiin.
Kanonisen profetian kukoistuskausi alkoi 700-luvulla e.Kr., noin seitsemän vuosisataa Mooseksen jälkeen, kun Israel joutui kestämään assyrialaisten painostusta. Tuona aikana ennen pakkosiirtolaisuuden aikaa on johtavana hahmona Jesaja ("Jumalan pelastus"), joka esiintyi kuningas Ussian viimeisinä hallitusvuosina noin kymmenen vuotta ennen Rooman perustamista; ja hänen ympärilleen ryhmittyvät Miika, Jooel ja Obadja Juudan valtakunnassa ja Hoosea, Aamos ja Joona Israelin valtakunnassa. Jesajan profetoiminen oli profetiaa sen korkeimmassa ilmenemismuodossa ja se paljastaa piirre piirteeltä kuvan Messiaasta -- joka on lähtöisin Daavidin huoneesta, julistaa hyviä uutisia köyhille, parantaa särjetyt sydämet, avaa sokeain silmät, vapauttaa vangitut, uhraa itsensä karitsana teurastettavaksi, kantaa ihmisten synnit, kuolee viattomana syyllisten edestä, voittaa kuoleman ja hallitsee rauhan kuninkaana kaikkia kansakuntia -- kuvan, joka toteutui täydellisesti yhdessä ja vain yhdessä henkilössä, Jeesus Nasaretilaisessa. Hän pääsee lähimmäksi ristiä ja hänen kirjansa on Vanhan Testamentin evankeliumi. Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana on johtavimpana Jeremia (ts. "Herra heittää alas"). Hän on surujen profeetta, joka kuitenkin profetoi uuden liiton Hengessä. Hänen elämänsä ja tehtävänsä muistuttaa Kristuksen elämää ja tehtävää sikäli, että hän tuomitsee papit ja väärät profeetat, valittaa Jerusalemin kohtaloa, kantaa pyhää murhetta ja että hän joutuu katkeran vainon kohteeksi. Hän jäi isiensä maahan ja lauloi valitusvirsiä Jerusalemin raunioilla; samanaikaisesti Hesekiel varoitti pakkosiirtolaisia Kebar-joen rannoilla vääristä profeetoista ja lihallisista toiveista ja kehotti heitä parannukseen ja kuvasi uutta Jerusalemia ja sitä, miten Jumala herättää henkäyksellään henkiin kansan kuolleet luut; ja Daniel näki Nebukadnessarin hovissa Babyloniassa hengessään neljä toinen toistaan seuraavaa maailmanvaltaa ja Ihmisen Pojan iankaikkisen valtakunnan lopullisen voiton. Jälleenrakennuksen profeettoja ovat Haggai, Sakarja ja Malakia. Nehemian aikaan asti eläneeseen Malakiaan päättyy Vanhan Testamentin profetoiminen ja Israel jätettiin itsekseen neljäksisadaksi vuodeksi sulattamaan tuona odotuksen kautena siihenastisen ilmoituksen rikkauksia ja valmistamaan syntymäsijan tulevalle pelastukselle.
3. Välittömästi ennen Messiaan ilmestymistä koko Vanha Testamentti, laki ja profeetat, Mooses ja Jesaja yhdessä ilmestyivät uudestaan lyhyen aikaa ruumiillistuneena Johannes Kastajassa kadoten sitten nöyryydessä niinkuin aamun punertava sarastus katoaa uuden liiton nousevan auringon loiston tieltä. Tämä merkittävä mies, joka saarnasi erämaassa vakavasti parannusta ja laittoi kirveen puun juurelle ja lohdutti samanaikaisesti profetoimalla näyttäen Jumalan Karitsan, oli todellakin Uuden Testamentin armotalouskauden välittömänä edelläkävijänä ja taivaallisen sulhasen henkilökohtaisena ystävänä suurin ihmisestä syntyneistä; ja kuitenkin vanhan, valmistavan armotalouskauden virallisen edustajan ominaisuudessa alempi kuin vähäisin Kristuksen valtakunnassa, joka on äärettömän paljon kirkkaampi kuin kaikki sen esikuvat ja symbolit menneisyydessä.
Tällainen on juutalaisuus sellaisena kuin se kumpusi Jumalan ilmoituksen lähteestä ja eli todellisessa Israelissa, Aabrahamin hengellisissä lapsissa, Johannes Kastajassa, hänen vanhemmissaan ja opetuslapsissan, Jeesuksen äidissä, hänen sukulaisissaan ja ystävissään, kunnioitettavassa Simeonissa, naisprofeetta Annassa, Lasaruksessa ja hänen hurskaissa sisarissaan, apostoleissa ja ensimmäisissä opetuslapsissa, jotka ottivat Jeesus Nasaretilaisen vastaan lain ja profeettojen täyttymyksenä, Jumalan Poikana ja maailman Vapahtajana ja niissä, jotka olivat kristillisen seurakunnan ensi hedelmiä.
Alkuperäinen artikkeli: Philip Schaff, Historu of the Christian Church, First Period, Law and prophesy
LÄHDEVIITTEET:
1 Room.3:20 2 Gal.3:24 3 "Laki tuli väliin", lisättiin apujärjestelynä, Room.5:20; vrt. Gal.3:19: "jäljestäpäin lisätty" Aabrahamille annettuun lupaukseen. 4 5.Moos.18:15
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä