Tricia Tillin

LEIJONAN LUOLAAN

Selviääkö uskova seurakunta kuoleman varjojen laaksosta niinkuin Daniel aikanaan? Jos selviää, niin miten on valmistauduttava?



Pastori Richard Wurmbrand oli kommunistien vankina kolmentoista vuoden ajan. Vapauduttuaan vankilasta hän on tullut tunnetuksi lännessä maanalaista seurakuntaa käsittelevistä puheistaan ja kirjoituksistaan. Hänellä on tärkeää tietoa meille kaikille siitä, miten on valmistauduttava vainoihin ja miten kestää kärsimykset Kristuksen tähden. Tätä johdantoa seuraava artikkeli on otettu "The Voice Of The Martyrs, Inc:n" julkaisemasta kirjasesta.

Monet aikamme kristityistä saattavat torjua tämän tiedon tarpeettomana. He toivovat voivansa välttää kaiken kärsimyksen ja pääsevänsä ylöstempaukseen ennenkuin heille tapahtuu mitään lähellekään vaikeaa. Mielestäni sellainen on lyhytnäköinen ja hupsu asenne. Arvioivien kristittyjen keskuudessa ollaan kaikkialla maailmassa yksimielisiä siitä, että horisontissa näkyy synkkä pilvi merkkinä siitä, että myrsky on puhkeamassa. Näyttää yhä varmemmalta ja varmemmalta, että lännen uskovien on valmistauduttava menemään maan alle säilyäkseen tulevina synkkinä aikoina. Meidän on kuunneltava niiden ääntä, jotka ovat selvinneet myrskystä hengissä. Jos me emme valmistaudu mitenkään, saatamme siten lisätä omaa kärsimystämme ja perheidemme, ystäviemme ja kristittyjen sisarten ja veljien kärsimystä.

Seuraava artikkeli on kirjoitettu sellaisen ihmisen näkökulmasta, jonka maan valtasivat ateistiset voimat. Tämä on tietenkin aina mahdollista missä tahansa maassa, miten "sivistynyt" se sitten onkin. Meidän ei pitäisi jättää pois laskuista sellaista mahdollisuutta, että vihollisen joukot ottavat äkkiä haltuunsa maamme ja perustavat sinne antikristillisen järjestelmän Venäjän tai Kiinan malliin.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei lännen vaino tule tapahtumaan ateistien tai kommunistien taholta. Näyttää todennäköisemmältä, että "Ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa"! Jeesus sanoi etukäteen, että kristityt veljemme ja sisaremme tulevat vihaamaan meitä ja kavaltamaan meidät lopun aikoina ja toimimaan yhteistyössä antikristillisen hallinnon kanssa. Päinvastoin kuin ateistit ja uuden aikakauden liikkeen kannattajat, kristityt tietävät jo, miten käyttää yliluonnollista voimaa. Kristitty, joka on liitossa paholaisen kanssa, ei tarvitse erikoiskoulutusta kyetäkseen käyttämään hengellistä voimaa "vihollisia" vastaan.

Uskon, että lännen kristittyjä tullaan koettelemaan äärimmilleen ja viettelemään, että he kieltäisivät Herran; hengellisin hyökkäyksin, eksyttävin merkein ja ihmein ja viettelyksillä, jotka saavat torontoilmiön tuntumaan lasten leikiltä. Tulee tapahtumaan eksytys, joka on lähes vastustamaton. Uskon, että Herra on suonut meille aikaa arvioida uudelleen uskoamme ja tekemään vahvan päätöksen torjua torontoilmiö siitä syystä, että voisimme valmistautua kestämään samantapaisessa, mutta vielä suuremmassa vaaratilanteessa sielujemme kannalta.

Saatana on teroittamassa tulisia nuoliaan. Häntä ei mikään ole pidättämässä. Mutta nyt ei ole aika vapista ja elää pelossa eikä meidän myöskään pidä olla piittaamatta varoitusmerkeistä pelkuruuden takia. Jumala käskee "ÄLÄ PELKÄÄ!" Lihamme puolesta me kyllä sorrumme, mutta Herrassa — uskossa Häneen — me kestämme!

"Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan." Sananl.18:10 "Sillä 'jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu'". Room.10:13

Tästä ajasta puhuessaan Jeesus sanoi: "katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua" Matt.24:6

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh.14:27

Emme kuitenkaan voi olla välinpitämättömiä vainojen suhteen. Emmekä voi torjua Jumalan kehotuksia VALMISTAUTUA tulevaan hyökkäykseen. Hengellisesti voimme valmistautua vahvistamalla sydämiämme päivittäin Jumalan sanan totuuksilla ja vahvistamalla ne ja lausumalla niitä rohkeasti ääneen rukouksissa ja hengellisissä lauluissa.

Meidän on myös kehitettävä jumalasuhdettamme viettämällä usein aikaa Hänen kanssaan ja oppimalla tuntemaan Häntä yhä paremmin ja paremmin, niin että kykenemme pysymään pystyssä yksinkin, jos niin tarvitaan, niin ettei meidän tarvitse välttämättä saada toisilta neuvoja ja rukoustukea.

Tämän lisäksi on tiettyjä käytännön valmisteluja, jotka Herra tulee näyttämään sinulle, kun vietät aikaa Hänen seurassaan rukouksessa.


Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt. Jes.26:20—21

Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä. Sef.2:3

Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu. Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Ps.32:6—7

Seuraava artikkeli sisältää tärkeitä käytännön neuvoja sellaiselta, joka on maksanut uskostaan.



Pastori Richard Wurmbrand

VALMISTAUTUMINEN MAANALAISEEN SEURAKUNTAAN


Kristittyjen pastoreiden on opittava, miltä maanalainen seurakunta näyttää ja mitä se tekee. Keskustelin erään brittiläisen piispan kanssa tunnin ajan maanalaisen seurakunnan toiminnasta. Lopuksi hän sanoi: "Anteeksi, mutta puhutte minun harrastuksestani; minua kiinnostaa kovasti kirkkoarkkitehtuuri (engl. sana 'church' tarkoittaa sekä 'seurakuntaa' että 'kirkkoa'.) Voisitteko ystävällisesti kertoa minulle, käytetäänkö maanalaisissa seurakunnissa goottilaista tyyliä kirkkorakennuksissa?"

Maanalainen seurakunta on suhteellisen tuntematon käsite. Meillä on niitä aivan naapurissa, mutta me emme ole valmiita liittymään niihin eikä meitä ole koulutettu niihin. Jokaisen kristityn pastorin on tiedettävä tämä, koska me voimme joutua traagisiin olosuhteisiin. Vaikka me emme itse joutuisikaan onnettomiin olosuhteisiin, meidän velvollisuutemme on auttaa ja ohjata niitä, jotka sellaisiin joutuvat.

Monet uskovat ovat joutuneet vainotuiksi muslimimaissa, punaisessa Kiinassa jne. Monet ovat joutuneet vankilaan ja monet ovat kuolleet vankilassa. Me emme voi olla siitä ylpeitä. Olisi ollut parempi, jos olisi saanut etukäteen ohjausta siitä, miten maanalaista työtä tehdään niin, ettei joudu kiinni. Meidän on tunnettava maanalainen toiminta.

VALMISTAUTUMINEN KÄRSIMYKSEEN

Maanalainen seurakunta ei voi välttää kärsimystä, mihin varotoimiin sitten ryhdytäänkin, mutta kärsimys on minimoitava.

Mitä tapahtuu maassa, kun painostavat voimat saavat vallan? Joissakin maissa alkaa terrori heti, kuten tapahtui Mosambikissa ja Kambodjassa. Toisissa maissa taas uskonnollinen vapaus jatkuu entiseen tapaan. Ja sitten se alkaa. Jotkut hallinnot tulevat valtaan ilman todellista valtaa. Heillä ei ole kansaa puolellaan. He eivät ole välttämättä organisoineet poliisikuntaa ja armeijan henkilökuntaa vielä.

Venäjällä antoivat kommunistit heti protestanteille suuren vapauden tuhotakseen ortodoksit. Kun he olivat tuhonneet ortodoksit, tuli protestanttien vuoro. Alkutilanne ei kestä kauan. Tuona aikana he soluttautuvat seurakauntiin ja asettavat omat miehensä johtoon. He saavat selville pastoreiden heikkoudet. Jotkut saattavat olla kunnianhimoisia; jotkut ovat saattaneet joutua rahanhimon valtaan. Jollakin toisella saattaa olla jokin salainen synti, jota käyttäen häntä voidaan kiristää. He selittävät voivansa tuoda asian julkisuuteen ja asettaa sitten oman miehensä hänen tilalleen. Sitten, tietyllä hetkellä alkaa suuri vaino. Romaniassa kiristyi tilanne yhdessä päivässä. Kaikki katoliset piispat joutuivat vankilaan uhdessä lukemattomien pappien, munkkien ja nunnien kanssa. Sitten pidätettiin monia protestanttisia pastoreita kaikisita eri tunnustuskunnista. Monet kuolivat vankilassa.

"Mutta Ananias vastasi: 'Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa'; Mutta Herra sanoi hänelle: 'Mene, sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden'." — (Apt.9:13,15 ja 16).

Meidän Herramme Jeesus käski Ananiasta: "Mene tapaamaan Saulus Tarsolaista. Hänestä tulee minun maanalaisen seurakunnan pastorini, minun työntekijäni maanalaisessa seurakunnassa." Juuri sitä Paavali oli — maanalaisen seurkaunnan pastori. Jeesus alkoi kurssittaa tätä tulevaa maanalaisen seurakunnan pastoria tehokkaasti. Hän alkoi sen sanomalla "Minä tahdon näyttää sinulle (hänelle), kuinka paljon sinun (hänen) pitää kärsimän minun nimeni tähden..."

Valmistautuminen maanalaiseen seurakuntaan alkaa opiskelemalla kärsimysoppia ja marttyrologiaa. Tutkimme myöhemmin maanalaisen työn teknistä puolta, mutta ensin siihen on valmistauduttava hengellisesti.

Seurakunnan/kirkon jäsenyyteen riittää vapaassa maassa, että uskoo ja kastetaan. Maanalaisessa seurakunnassa ei jäsenyys riitä. Voit kyllä olla kastettu ja voit kyllä uskoa, mutta et ole maanalaisen seurakunnan jäsen ellet ole oppinut kärsimään.

Sinulla saattaa kyllä olla maailman mahtavin usko, mutta jos et ole valmistautunut kärsimään ja kun poliisi pidättää sinut, sinua läimäytetään pari kertaa, niin julistat mitä vain. Valmistautuminen kärsimykseen on siis eräs maanalaisen työn olennaisimmista edellytyksistä.

Kristitty ei joudu paniikkiin, jos hänet pannaan vankilaan. Tavalliselle uskovalle on vankila uusi paikka, jossa voi todistaa Kristuksesta. Pastorille vankila on uusi seurakunta. Se on seurakunta, joka ei voi tarjota kovin hyviä tuloja, mutta se antaa erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä työtä. Puhun hiukan tästä aiheesta kirjassani "With God in Solitary Confinement" (Jumalan kanssa eristyssellissä).

Muissa kirjoissani mainitsen morsetuksen, joka kuuluu myös koulutukseen maanalaista seurakuntaa varten. Tiedät, mitä se on — koodikieli, jonka avulla voidaan viestittää sanomia. Tämän koodikielen avulla voit saarnata evankeliumia niille, jotka ovat oikealla ja vasemmalla puolellasi.

Vapaat seurakuntalaiset katsovat kelloaan; "Hän on saarnannut jo puoli tuntia. Eikö hän aio lopettaa?" Kun ihminen vangitaan, häneltä viedään kello; saat pitää seurakuntalaisesi luonasi koko viikon ja saarnata heille aamusta iltaan! Heillä ei ole valinnanvaraa. Romanian tai Venäjän seurakunnissa/kirkoissa ei ole koskaan niiden historian aikana tapahtunut niin paljon kääntymyksiä kuin niitä on tapahtunut vankiloissa. Älkää siis pelätkö vankilaa. Pitäkää sitä vain uutena Jumalan antamana työpaikkana.

Tämän voivat ihmiset hyväksyä. Mutta entä kaikki hirveät kidutukset, joita vangit joutuvat kestämään? Mitä voimme tehdä noille kidutuksille? Pystymmekö kestämään ne? Jos en pysty kestämään niitä, laitan vankilaan jotkut muut viisikymmentä tai kuusikymmentä tuntemaani ihmistä, koska juuri sitä painostajani haluavat minulta, että petän ympärilläni olevia ihmisiä. Tästä syystä onkin erittäin tärkeää valmistautua kärsimykseen. Ja sen on alettava nyt. On liian vaikea alkaa valmistautua siihen, kun olet jo vankilassa.


TOTUUS TOTUUDESTA

Se, miten paljon kukin meistä pystyy kärsimään, riippuu siitä, miten sitoutunut hän on asialleen, miten rakas tuo asia on hänelle ja miten paljon se hänelle merkitsee.

Tässä suhteessa olemme saaneet kokea kommunistimaissa hyvin suuria yllätyksiä. On ollut lahjakkaita saarnamiehiä ja kristillisten kirjojen kirjoittajia, joista on tullut pettureita. Romanian parhaiden virsien säveltäjästä tuli Romanian paras kommunistihymnien säveltäjä. Kaikki riippuu siitä, olemmeko jääneet sanojen tasolle vai olemmeko sulautuneet jumalallisiin totuuksiin.

Jumala on Totuus. Raamattu on totuus Totuudesta. Teologia on totuus totuutta käsittelevästä totuudesta. Hyvä saarna on totuus totuutta käsittelevää totuutta käsittelevästä totuudesta. Se ei ole Totuus. Vain Jumala on Totuus. Tuon totuuden ympärillä pyörii sanoja, teologioita ja selitystä. Mistään niistä ei ole hyötyä kärsimyksen aikana. Ainoastaan Totuus itse voi auttaa ja meidän on tunkeuduttava saarnojen, teologisten teosten ja kaiken sellaisen läpi, joka on "sanoja" ja kiinnittyä Jumalan Itsensä todellisuuteen.

Olen kertonut länsimaissa, miten kristittyjä sidottiin risteihin neljäksi päiväksi ja neljäksi yöksi. Ristit kiinnitettiin lattiaan ja muita vankeja kidutettiin ja pakotettiin tekemään tarpeensa näiden ristillä riippuvien päälle. Minulta on kysytty sen jälkeen: "Mikä raamatunkohta auttoi ja vahvisti sinua noissa olosuhteissa?" Vastaukseni oli: "MISTÄÄN raamatunlauseesta EI OLLUT mitään apua". On pelkkää höpinää ja uskonnollista tekopyhyyttä sanoa "Tämä raamatunlause vahvisti minua tai se jae auttoi minua". Pelkkien raamatunjakeiden ei ole tarkoitus auttaa.

Me tunnemme psalmin 23 — "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu...vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa ja kuolemanvarjon maassa..." Kun joudut kokemaan kärsimystä, käsität, että Jumala ei ole koskaan tarkoittanut, että psalmi 23 vahvistaisi sinua. Vain Herra voi sinua vahvistaa, ei psalmi, jossa kerrotaan hänen tekevän niin. Psalmi ei siihen riitä. Sinulla on oltava Hänet, josta psalmissa puhutaan. Tunnemme myös jakeen "Minun armossani on sinulle kyllin". Mutta tuo jae ei ole kyllin. Armossa on kyllin, ei jakeessa.

Pastoreilla ja innokkailla todistajilla, jotka käsittelevät Sanaa Jumalalta saatuna kutsumuksena, ovat vaarassa antaa pyhille sanoille enemmän arvoa kuin mitä niillä todellisuudessa on. Pyhä sanat ovat ainoastaan keino, joiden avulla päästään siihen todellisuuteen, jota ne ilmaisevat. Jos olet yhtä Herran Kaikkivaltiaan, Todellisuuden kanssa, paha menettää valtansa sinuun; se ei voi murtaa Herraa Kaikkivaltiasta. Jos sinulla on vain Herran Kaikkivaltiaan sanat, sinut voidaan murtaa helposti.

HENGELLISET HARJOITUKSET

Valmistautuminen maanalaiseen seurakuntatyöhön on syvällistä hengellistämistä. Samoin kuin kuorimme sipulin käyttääksemme sitä, samoin Jumala "kuorii" meistä kaiken sen, mikä on pelkkiä sanoja, uskonnosta saamamme mielihyvän tuntemuksia, päästäkseen perille uskomme tosellisuudesta. Jeesus sanoi, että "kuka ikinä halusi seurata Häntä", sen oli "otettava ristinsä" ja hän itse näytti meille, miten painava tuo risti voi olla. Meidän on oltava valmistautuneita siihen.

Meidän on valmistauduttava siihen nyt, ennen kuin olemme vankilassa. Vankilassa menettää kaiken. Sinut riisutaan ja sinulle puetaan vangin puku. Ei enää kauniita huonekaluja, hienoja mattoja tai ihania verhoja. Sinulla ei ole enää vaimoa tai aviomiestä sen paremmin kuin lapsiakaan. Sinulla ei ole kirjojasi etkä näe enää koskaan kukkaa. Mitään, mikä tekee elämästä mukavaa, ei jää. Kukaan, joka ei ole sanoutunut irti elämän nautinnoista etukäteen, ei kykene pysymään vahvana.

Minä käytän itse harjoitusta. Asun Yhdysvalloissa. Voitko kuvitella, miltä amerikkalainen supermarketti näyttää? Sieltä löytyy paljon kaikkea herkullista. Minä katselen kaikkea ja sanon itselleni: "Minä tulen toimeen ilman tätä ja tuota; tämä on todella kiva, mutta minä tulen toimeen ilman sitäkin ja tuota kolmattakin ilman tulen toimeen". Kuljin joka puolella tuota supermarkettia enkä käyttänyt dollariakaan. Nautin monien kauniiden esineiden katselemisesta ja toinen iloni oli se, että tulin toimeen ilman niitä.


EPÄILYS TEKEE PETTURIKSI

Olen juutalainen. Heprean kielessä, jota Jeesus itse puhui ja jolla ensimmäinen ilmoitus annettiin, ei ole sanaa "epäilys". Epäilys on yhtä väärin ihmiselle kuin jos hän alkaisi kävellä nelinkontin — ei ole tarkoitus, että ihminen kävelisi nelinkontin. Ihminen kävelee pystyssä; hän ei ole eläin. Epäileminen on ihmisyyden alapuolella.

Kaikille meille tulee epäilyksiä, mutta älä anna sellaisia olennaisen tärkeitä Raamatun oppeja kuin Jumalan olemassaolo, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus tai iankaikkinen elämä, koskevien epäilysten pesiytyä mieleesi. Jokainen teologinen tai filosofinen epäilys tekee sinusta mahdollisen petturin. Voit sallia itsellesi epäilyksiä, kun sinulla on kiva työhuone ja valmistelet saarnaa ja syöt hyvin — tai kirjoitat kirjaa. Silloin voit sallai itsellesi kaikenlaisia uskaliaita ajatuksia ja epäilyjä. Kun sinua kidutetaan, nuo epäilyt muuttuvat petturuudeksi, koska sinun on pystyttävä päättämään elääkö vai kuolla suon uskon takia.

Eräs kaikkein tärkeimpiä maanalaisen seurakunnan työhön valmistautumista koskeva asia on ratkaisun löytäminen epäilyksiin. Jos et matematiikassa löydä ratkaisua, olet ehkä saattanut tehdä virheen jossain, niin että jatkat, kunnes asia selviää. Älä elä epäilysten kanssa, vaan etsi niihin ratkaisu.


KIDUTUKSEN KOETTELEMUS

Tulkaamme nyt itse kidutuksen hetkeen. Kidutus on hyvin tuskallista. Joskus se on pelkkää hakkaamista. Me olemme kaikki saaneet lapsina selkään ja hakkaaminen on eräänlaista selkäsaunaa. Yksinkertainen hakkaaminen on helppo kestää. Jeesus on käskenyt meidän olla lasten kaltaisia ja se tekeekin meistä sopivia saamaan selkäsaunan!

Meidän kohdallamme eivät kommunistit kuitenkaan tyytyneet pelkästään hakkaamaan — he käyttivät hyvin hienostuneita kidutuksen muotoja. Sinun on tiedettävä, että kidutus voi toimia kaksisuuntaisesti. Se voi kovettaa sinut ja vahvistaa päätöstäsi olla kertomatta poliisille mitään. On varkaita, jotka pystyvät vastustamaan mitä tahansa kidutusta eivätkä pettäisi niitä, kenen kanssa he ovat tehneet yhteistyötä varkaudessa. Mitä enemmän heitä hakataan, sitä itsepäisemmiksi he tulevat. Tai sitten kidutus saattaa murtaa tahdonvoimasi.

Kerron nyt teille erään hyvin mielenkiintoisen tapauksen, jonka Tshekkoslovakian kommunistilehdistö julkaisi. Novotny, joka oli Dubcekin edeltäjä ja kommunistinen diktaattori, oli pidätyttänyt erään läheisen toverinsa, joka oli kommunistijohtaja ja vannoutunut ateisti sekä kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen. (Vankilaan eivät joutuneet ainoastaan kristityt, juutalaiset ja isänmaan ystävät. Yksi kommunisti vain vangitsi toisen kommunistin ja kidutti häntä niinkuin ketä muuta tahansa.) He pidättivät tämän kommunistijohtajan ja panivat hänet yksin vankiselliin. Sellin läpi johdettiin sähkömagneettisia säteitä, jotka häiritsevät mieltä. Kovaääninen toisti yötä päivää: "Onko nimesi Joseph vai eikö se ole Joseph?" (Hänen nimensä ei ollut Joseph.)

He yrittivät tehdä hänet hulluksi. Yötä päivää. Hän tunsi menettävänsä järkensä. Tietyllä hetkellä hän sai valaistuksen "Olen nyt kohdannut täydellisen pahuuden. Jos kommunistit kiduttavat kristittyjä, se ei ole absoluuttista pahuutta, koska kristityt vastustavat heitä, siksi on oikein kiduttaa kristittyjä. Mutta kun kommunisti kiduttaa kommunistia, se on kidutusta kidutuksen vuoksi. Sille ei ole kerta kaikkiaan mitään oikeutusta. Mutta odottakaas nyt vähän. Jokaisella kolikolla on kaksi puolta, jokaisella sähkökaapelilla on kaksi päätä. Jos on olemassa täydellistä pahuutta, ketä vastaan täydellinen pahuus taistelee? On oltava olemassa myös täydellinen hyvyys. Se on Jumala ja he taistelevat Häntä vastaan"

Kun hänet kutsuttiin kuulustelijan luo, hän astui huoneeseen hymyillen ja kertoi hänelle, että kovaääninen voitaisiin nyt kytkeä pois päältä, koska se oli saavuttanut päämääränsä. "Minusta on tullut kristitty". Virkailija kysyi häneltä, "Miten se tapahtui?" Hän kertoi hänelle koko tarinan. Virkailija sanoi: "Odotapas nyt hiukan". Hän kutsui paikalle muutamia tovereitaan ja sanoi: "Ole hyvä ja kerro koko tarina minun tovereilleni." Hän kertoi tarinan uudestaan ja kapteeni sanoi poliisille: "Minähän sanoin sinulle, ettei tämä menetelmä toimi. Olet mennyt siinä liian pitkälle."

Paholainen ei ole kaikkivaltias eikä viisas niinkuin Jumala. Hän tekee virheitä. Paha kidutus on liiallisuutta, jota voidaan hyödyntää oikein hyvin hengellisesti.

KRIISIHETKI

Kidutuksessa on räjähdyksenomainen hetki ja kiduttaja odottaa tuota kriittistä hetkeä. Opi voittamaan epäilys ja ajattelemaan perusteellisesti. Tulee aina kriisin hetki, jolloin olet valmis kirjoittamaan tai lausumaan työtoverisi nimen maanalaisen seurakunnan työssäsi tai kertomaan, missä salainen kirjapaino sijaitsee tai jotain muuta vastaavaa. Sinua on kidutettu niin paljon, ettei millään ole enää väliä; silläkään ei ole enää väliä, ettet kokisi enää tuskaa. Vedä tuo viimeinen johtopäätöksesi siinä vaiheessa, mihin olet tullut ja huomaat, että pystyt selviämään voittajana tuosta kriisin hetkestä; se antaa sinulle voimakasta sisäistä iloa. Tunnet, että Kristus on ollut kanssasi tuona ratkaisevana hetkenä. Nykyajan vangit ovat koulittuja ja saaneet oppia, he ovat tietoisia siitä, että aina tulee kriisin hetki. Jos sinusta ei saada mitään irti tuona hetkenä, he luopuvat kiduttamisesta; he tietävät, että sen jatkaminen on turhaa.

On vielä muutama kidutukseen liittyvä asia. On hyvin tärkeää ymmärtää Jeesuksen sanat "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Minä olen ollut neljätoista vuotta vankilassa. Veli Hrapov oli kaksikymmentäkuusi vuotta, Wong MingDao kaksikymmentäkahdeksan. Tuntuu mahdottomalta kestää vuosikausia vankilassa. Mutta sinua ei pyydetä kestämään sitä kaikkea kerralla. Älä kestä edes yhtä päivää kerralla — kestä vain päivä kerrallaan — kestä vain tunti kerrallaan. Jokainen pystyy kestämään tunnin tuskaa. Olemme joutuneet kestämään hirveää hammassärkyä, auto-onnettomuuden — ehkä sanoinkuvaamatonta tuskaa. Sinun ei ole tarkoitus kestää tuskaa enempää kuin tämän läsnäolevan minuutin.

Se mikä moninkertaistaa tuskan, on muisto siitä, että minua on hakattu ja kidutettu niin monta kertaa ja että he ottavat minut käsittelyynsä jälleen huomenna ja seuraavanakin päivänä. En ehkä ole elossa enää huomenna — tai ehkä he eivät ole enää elossa huomenna, saattaa tapahtua vallankumous, kuten Romaniassa tapahtui. Eilisen hakkaaminen on mennyt: huomisen kidutus ei ole vielä tullut.


KAIKEN VOITTAVA RAKKAUS

Raamattu opettaa joitakin asioita, jotka on vaikea ottaa vastaan: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan...hän ei voi olla minun opetuslapseni". Nämä sanat eivät merkitse paljoakaan vapaassa maassa.

Nadia Sloboda lähti kodistaan joutuessaan neljäksi vuodeksi vankilaan. Hänen lapsensa otettiin häneltä, mutta hän lähti kotoaan laulaen. He rakastivat toinen toisiaan, mutta oli kyse Jumalan kirkkaudesta ja silloin kaikki inhimilliset tunteet ovat toisella sijalla. Vain jos omaksumme tuon asenteen kerta kaikkiaan, voimme valmistautua maanalaiseen työhön.

Ainoastaan Suuren Kärsijän, Murheiden miehen, Kristuksen, pitää elää meissä. On tapahtunut, että kommunistimaissa ovat kiduttajat heittäneet pois kumipamppunsa, joilla he hakkaavat kristittyjä ja kysyneet "Mikä ihmeen sädekehä on pääsi ympärillä? Miten ihmeessä kasvosi loistavat tuolla tavalla? Minä en kestä hakata sinua enää." Stefanuksesta kerrotaan Raamatussa, että "hänen kasvonsa loistivat". Tiedämme tapauksia, joissa kommunistikiduttajat ovat käskeneet vankia "Huuda kovaäänisesti ja valita niin kovaa kuin pystyt, ikäänkuin minä hakkaisin sinua, niin että minun toverini luulevat, että kidutan sinua. Mutta minä en voi hakata sinua." Ja niin huusit, vaikka sinulle ei tapahtunutkaan mitään.

On myös tapauksia, joissa vankeja on kidutettu niin kauan, että he ovat kuolleet. Sinun on valittava kuollako Kristuksen kanssa ja Kristuksen takia vai ruvetako petturiksi. Minkäarvoista on jatkaa elämää, jos häpeät katsoa peiliin tietäen, että näet peilistä petturin kasvot?

OPI OLEMAAN HILJAA

Maanalaisessa seurakunnassa on hiljaisuus kaikkein ensimmäisiä sääntöjä. Jokainen ylimääräinen sana, jonka lausut, saattaa viedä jonkun vankilaan. Eräs ystäväni, suuri kristitty säveltäjä, joutui vankilaan, koska kristityillä oli tapana sanoa "Miten ihana onkaan tämä laulu, jonka veli ______________ on säveltänyt". Häntä ylistettiin ja siitä hyvästä hän joutui viideksitoista vuodeksi vankilaan. Laula laulu, mutta älä mainitse sen nimeä, joka on sen säveltänyt.

Et voi oppia olemaan hiljaa samalla hetkellä, kun maa vallataan. Sinun on opittava olemaan hiljaa siitä hetkestä alkaen, kun käännyt.

Kommunistit painostivat Solzhenitsynin sihteeriä (ja Solzhenitsynin vaimo ei sanonut tuntevansa häntä), siinä määrin, että että hän hirttäytyi. Jos Solzhenitsyn olisi ollut hiljaa, sitä ei olisi tapahtunut.

Toinen tärkeä asia: Minä kiitän Jumalaa niistä vuosista, jotka jouduin kärsimään eristyssellissä. Kolmen vuoden ajan olin yhdeksän metrin syvyydessä maan alla. En kuullut koskaan sanaakaan. En sanonut koskaan sanaakaan. Minulla ei ollut käytössäni yhtään kirjaa. Ulkoa kuuluvat äänet loppuivat. Vartijoilla oli kumipohjaiset kengät; en kuullut heidän lähestymistään. Sitten, aikaa myöten, loppuivat sisäiset äänet.

Meitä huumattiin ja meitä hakattiin. Unohdin koko teologiani. Unohdin koko Raamatun. Eräänä päivänä huomasin, että olin unohtanut "Isä meidän -rukouksen". En osannut enää sanoa sitä. Tiesin, että se alkoi sanoilla "Isä meidän...", mutta en tiennyt, miten se jatkuu. Pysyin kuitenkin onnellisena ja sanoin "Isä meidän, olen unohtanut rukouksen, mutta sinä osaat sen varmastikin ulkoa. Kuulet sen niin monta tuhatta kertaa päivässä, niin että voit pyytää jotain enkeliä sanomaan sen puolestani ja minä vain pysyttelen hiljaa". Yhteen aikaan rukoukseni oli "Jeesus, minä rakastan sinua". Ja vähän ajan kuluttua "Jeesus, minä rakastan sinua. Jeesus, minä rakastan sinua." Sitten oli liian vaikeaa lausua edes sitä, koska meitä huumattiin aineilla, jotka tuhosivat mielemme. Me olimme hyvin nälkäisiä. Me saimme yhden viipaleen leipää viikossa. Meitä hakattiin ja kidutettiin, ei ollut valoa ym. En pystynyt enää keskittämään mieltäni sanoakseni edes "Jeesus, minä rakastan sinua". Jätin senkin, koska tiesin, että minun täytyi tehdä niin. Korkein rukouksen muoto, mitä tiedän, on sellaisen sydämen hiljaiset lyönnit, joka rakastaa Häntä. Jeesus kuulisi vain "tik-tak, tik-tak" ja Hän tietäisi, että jokainen sydämenlyönti oli Hänelle.

Kun pääsin pois eristyssellistä ja olin muiden vankien seurassa ja kuulin heidän puhuvan, minä ihmettelin, miksi he puhuivat! Niin suuri osa puheistamme on turhaa. Kun ihmiset nykyään tutustuvat toisiinsa, he sanovat "mitä kuuluu?" ja toinen vastaa "kiitos hyvää" (engl. How do you do — How do you do?). Mitä hyötyä siitä on? Sitten toinen sanoo: "Eikö olekin hieno ilma?" ja toinen ajattelee asiaa ja sanoo: "oikein hyvä". Miksi meidän on puhuttava siitä, millainen sää on? Me emme ota vakavasti Jeesuksen sanoja Hänen sanoessaan, että ihmiset eivät joudu tuomiolle ainoastaan jokaisesta pahasta sanasta, vaan jokaisesta turhasta sanasta. Niin on Raamattuun kirjoitettu:

Joissakin maissa merkitsee turha puhe veljellesi vankilaa ja kuolemaa. Ylistävä sana veljestäsi, joka ei ole välttämätön, saattaa merkitä katastrofia. Jos joku tulee esimerkiksi käymään luonasi ja sanot "Harmi, ettet ollut täällä aiemmin — veli W. lähti juuri." Vierailija saattaisi olla salaisen poliisin informaattori. Nyt hän tietää, että veli W. on kaupungissa! Pidä suusi kiinni. Opi tekemään se nyt.

SALLITTAVIA STRATEGIOITA

Maanalaista työtä ei voi tehdä ilman stategioita. Tiedän erään tapaauksen, joka tapahtui Venäjällä. Kommunistit epäilivät, että kristityt kokoontuivat jossain ja he tarkkailivat erästä katua. He tiesivät, että kokous olisi jossain tuon kadun varrella. He näkivät nuoren pojan menevän sitä taloa kohti, jossa he otaksuivat kokouksen olevan. He pysäyttivät pojan ja poliisi kysyi häneltä: "Minne olet menossa?" Surullisen näköisenä hän vastasi: "Minun vanhin veljeni kuoli ja nyt koko perheemme kokoontuu lukemaan hänen testamenttinsa". Se teki poliisiin niin suuren vaikutuksen, että hän taputti poikaa olalle ja sanoi: "Mene vain". Poika ei ollut kertonut valhetta.

Meidän ei ole pakko kertoa ateistiselle tyrannille totuutta. Meidän ei ole pakko kertoa hänelle, mitä me teemme. Ei ole hänen taholtaan oikein tehdä minulle tunkeilevia kysymyksiä.

AIVOPESUN VASTUSTAMINEN

Fyysinen kidutus ei ole kaikkein tärkein menetelmä; se on aivopesu. Meidän on tiedettävä, miten vastustaa aivopesua. Myös vapaassa maailmassa tapahtuu aivopesua. Lehdistö, radio ja televisio aivopesevät meitä. Maailmassa ei ole mitään syytä juoda coca-colaa. Juot sitä, koska sinut on aivopesty. Vesi on varmasti parempaa kuin coca-cola. Mutta kukaan ei mainosta "juokaa vettä, juokaa vettä". Jos vettä mainostettaisiin, me joisimme vettä. Jotkut ovat vieneet aivopesutekniikan äärimmäisyyksiin. Menetelmät vaihtelevat, mutta minun romanialaisen vankilani aivopesu oli tällaista: meidän oli istuttava seitsemäntoista tuntia sellaisessa asennossa, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta nojata ja silmiä ei saanut sulkea. Seitsemäntoista tuntia vuorokaudessa meidän oli kuunneltava "Kommunismi on hyvää, kommunismi on hyvää, kommunismi on hyvää jne.; kristinusko on kuollut, kristinusko on kuollut, kristinusko on kuollut jne.; luovuta, luovuta jne." Se alkoi kyllästyttää jo minuutin kuluttua, mutta sitä oli kuunneltava keskeytymättä seitsemäntoista tuntia päivässä viikkojen, kuukausien, jopa vuosien ajan.

Voin vakuuttaa sinulle, että se ei ollut helppoa. Se on eräs pahimmista kidutuksen muodoista. Se oli paljon pahempaa kuin ruumiillinen kidutus. Mutta Kristus on tiennyt kaiken jo etukäteen, koska Hän ei ole aikaan sidottu. Tulevaisuus, menneisyys ja nykyisyys ovat kaikki samaa: Hän tietää kaiken jo alusta alkaen. Kommunistit keksivät aivopesun liian myöhään! Kristus oli keksinyt aivopesun vastakohdan — sydänpesun. Hän on sanonut: "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan".

Ensimmäinen Kristuksen marttyyreistä oli Stefanus, jonka ympärillä seisoi satoja ihmisiä käsissään isoja kiviä valmiina heittämään häntä niillä. Hän sanoi: "Minä näen". Ja Stefanuksen vaimo ajatteli ehkä, että hän huomasi, missä vaarassa oli ja lähtisi karkuun. Mutta hän sanoi: "Minä näen JEESUKSEN seisomassa Jumalan oikealla puolella". Ehkä hänen vaimonsa sanoi (sitä ei ole kirjoitettu muistiin), "Etkö näe väkijoukkoa, joka on valmiina kivittämään sinut?" "Kyllä, näen alhaalla pikku muurahaisia, joista ei kannata välittää. Minä katson JEESUSTA". Hän ei katsonut niihin, jotka halusivat tappaa hänet. Autuaita ovat puhdassydämiset.

Olin kestänyt aivopesua jo yli kahden vuoden ajan. Nyt kommunistit sanoisivat, että minun aivoni olivat vielä saastaiset. Samassa tahdissa kuin he sanoivat "krisinusko on kuollut", minä ja muut toistimme itseksemme: "Kristuskin on kuollut. Kristuskin on kuollut." Mutta me tiesimme, että Hän nousi kuolleista. Me muistimme, että me elimme pyhäin yhteydessä.

YKSINÄISYYDEN VOITTAMINEN

Eräs maanalaisen taistelijan kaikkein suurimmista ongelmista on kysymys, millä voi täyttää yksinäisyyden. Meillä ei ollut kerta kaikkiaan mitään kirjoja. Sen lisäksi, ettei ollut Raamattua, ei ollut myöskään mitään muita kirjoja, ei paperinpalastakaan eikä kynää. Me emme kuulleet koskaan mitään ääntä eikä siellä ollut kerta kaikkiaan mitään, mikä olisi kiinnittänyt huomiotamme. Katselit seiniä, siinä kaikki. Normaalistihan ihminen tulee hulluksi sellaisissa olosuhteissa.

Voin kertoa omasta kokemuksestani, miten ihminen voi välttää tulemasta hulluksi, mutta tähänkin on valmistauduttava etukäteen hengellisellä harjoituksella. Miten kauan pystyt olemaan yksin ilman Raamattua? Miten kauan kestät olle yksin avaamatta radiota tai laittamatta päälle levysoitinta tms.?

Minä ja moni muu vanki teki sen näin. Me emme koskaan nukkuneet yöllä. Me nukuimme päiväsaikaan. Me valvoimme koko yön. Tiedät, että eräässä psalmissa sanotaan: "...kiittäkää Herraa...jotka öisin seisotte Herran huoneessa". Yksi öinen rukous vastaa kymmentä päivällä lausuttua rukousta.

Kaikki suuret synnit ja rikokset tehdään yöllä. Suuret ryöstöt, juopumus, remuaminen, aviorikokset — koko tuo syntielämä on yöelämää. Päiväsaikaan on jokaisen tehtävä työtä tehtaassa, opiskeltava tms. Demonivoimat ovat yöllisiä voimia ja sentähden on niin tärkeää vastustaa niitä yöllä.

Eristysselleissä me valvoimme, kun muut vangit menivät nukkumaan. Me käytimme aikamme ohjelmaan, joka oli niin raskas, ettemme pystyneet sitä täyttämään. Me aloitimme rukouksella, rukouksella, joka kuljetti meitä ympäri maailman. Me rukoilimme jokaisen maan puolesta, jonka kaupunkien nimiä tai asukkaita tiesimme ja me rukoilimme suurten saarnamiesten puolesta. Siihen kului runsas tunti tai kaksi ennenkuin tuo kierros oli suoritettu. Me rukoilimme lentäjien puolesta ja niiden puolesta, jotka olivat merellä ja niiden puolesta, jotka olivat vankiloissa.

Matkattuani koko maailman ympäri minä luin Raamattua muistinvaraisesti. Raamatun ulkoaopetteleminen on hyvin tärkeää maanalaista työtä tekevälle.


ILO HERRASSA

Saadakseni meidät hiukan nauramaan, kerron erään tapauksen. Kerran, kun olin makaamassa niillä lankuilla, jotka olivat vuoteeni, luin muistinvaraisesti vuorisaarnaa Luukkaan evankeliumin mukaan. Tulin siihen kohtaan, jossa sanotaan "kun teitä vainotaan...Ihmisen Pojan tähden, iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa..." ["Blessed are you when people insult you and persecute you, and falsely say all kinds of evil against you because of Me." (Matt.6:11) "Be glad in that day and leap for joy (hyppikää ilosta), for behold, your reward is great in heaven...(Luuk.6:23)] Muistat Raamatusta, että siellä lukee näin. Minä sanoin: "Miten olenkaan tehnyt tällaisen laiminlyönnin synnin? Kristus on käskenyt meidän tehdä erilaisia asioita. Ensimmäisen niistä, iloitsemisen, olen tehnyt. Mutta toista niistä 'hyppikää ilosta', sitä en ole tehnyt." Niinpä hyppelin. Astuin alas vuoteeltani ja hyppelin ympäriinsä.

Vankilassa on sellin ovessa kurkistusreikä, jonka läpi vartija näkee selliin. Hän sattui katsomaan sisään, kun hyppelin ympäriinsä. Niinpä hän luuli minun tuleen hulluksi. Heillä oli määräys kohdella hulluja hyvin, niin ettei heidän huutonsa ja seinien hakkaamisensa häiritsisi vankilan järjestystä. Vartija astui välittömästi sisään, hiljensi minut ja sanoi: "Sinut päästetään vapaaksi; saat nähdä, että kaikki muuttuu jälleen hyväksi. Pysy vain hiljaa. Minä tuon sinulle jotain." Hän toi minulle ison leivän. Annoksenamme oli yksi leipäviipale viikossa ja nyt minä sain kokonaisen leivän ja lisäksi vielä juustoa. Se oli valkoista. Älä koskaan pelkästään vain syö juustoa; ihaile ensin sen valkoisuutta. Se on kaunis katsella. Hän toi minulle myös sokeria. Hän sanoi minulle jälleen muutaman miellyttävän sanan ja lukitsi oven ja lähti.

Minä sanoin: "Minä syön nämä sitten kun olen päässyt Luukaani loppuun". Asetuin jälleen pitkäkseni ja yritin muistaa, mihin olin jäänyt. "Niin, siihen kohtaan, että 'kun teitä vainotaan minun nimeni tähden... iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa [engl.Raamatussa 'hypelkää ilosta' (leap for joy); sillä katso, teidän palkkanne on suuri...'" Katsoin leipää ja juustoa. Totta tosiaan, palkka oli suuri!

Toinen tehtävä on siis muistella raamatunkohtia ja mietiskellä niitä. Laadin joka yö saarnan, joka alkoi: "Rakkaat veljet ja sisaret" ja päättyi "Aamen". Saatuani sen valmiiksi saarnasin sen. Riimittelin ne myöhemmin lyhyiksi säkeiksi, niin että voin mustaa ne. Kirjani 'With God In Solitary Confinement' (Jumalan kanssa eristyssellisssä) ja 'If Prison Walls Could Speak' (Jos vankisellit voisivat kertoa) sisältävät joitakin noista saarnoista. Muistan ulkoa niistä kolmesataaviisikymmentä.

Tein leivästä shakkinappuloita, joista osa oli valkaistu liidulla ja loput olivat harmaita. Pelasin itsekseni shakkia. Älkää luulkokaan, että Bob Fisher on maailman suurin shakkimestari. Hän voitti viimeisen ottelun Spasskya vastaan. Hän voitti kahdeksan peliä ja hävisi kaksi. Minä taas en hävinnyt yhtään peliä kolmen vuoden aikana; minä voitin aina, joko valkoisilla ai harmailla nappuloilla!

Älä anna mielesi koskaan masentua, koska silloin olet kokonaan kommunistien käsissä. Mielesi on oltava jatkuvasti toiminnassa. Sen oltava valpas, sen täytyy ajatella. Sen on laadittava erilaisia asioita kunkin omien kykyjen mukaan jne.

Olen kertonut teille kaiken tämän, koska ne ovat maanalaista työtä tekevien salaisuuksia, kun he joutuvat kärsimään. Jumala teitä siunatkoon.

Osoite kirjeenvaihtoa ja maanalaiselle seurakunnalle annettavia lahjoituksia varten on: The Voice of the Martyrs, Inc. PO Box 443, Bartlesville, OK 74005.
Alkuperäinen artikkeli: Into the Lion's Den
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä