Disneyn suosittu elokuva Leijonakuningas näyttäisi olevan täynnä yhtymäkohtia Raamattuun. Siinä on värikkäitä henkilöhahmoja ja henkilökohtaisia taisteluita, jotka auttavat meitä samaistumaan ihmisenkaltaiseksi hahmoksi tehtyyn rakastettavaan leijonaan. Mutta olkaa varuillanne! Upeiden maisemien ja jalojen tunteiden taakse kätkeytyy se iänikuinen maakeskeinen käsitys todellisuudesta, joka on aina narrannut Jumalan ihmiset hylkäämään totuuden ja antautumaan myyttien maailmaan.
Elokuva esittää myös hyvin kiehtovassa ja hyväksyttävässä muodossa ikiaikaiset saatanalliset valheet Lusiferin roolista tämän planeetan jumalana ja hänen halustaan vallata takaisin perintönsä seuraajiensa ja heidän kuninkaansa, kadotuksen lapsen (Antikristuksen) kautta.
Tässä kertomuksessa, jota on kierrätetty sellaisissa elokuvissa kuin Tähtien sota, Dyyni, 2001 ja Tumma kristalli, nähdään Lusifer ja Jeesus veljeksinä ja kaikkein Korkeimman Jumalan poikina; he ovat iankaikkisessa taistelussa hyvästä ja pahasta. Lusifer ja hänen pappinsa kuvataan tämän planeetan hyväntahtoisina ja oikeudenmukaisina hallitsijoina, mutta heidät on syrjäyttänyt Jahven ilkeä poika, joka on kieltänyt käyttämästä ihmiskunnan synnynnäisiä okkulttisia voimia ja saattanut koko maailman väestön siinä suhteessa hedelmättömään tilaan.
Sen sijaan Lusifer yrittää palauttaa jumaluuden ja okkulttiset voimat (taikuuden) ihmiskunnalle ja sitä kautta -- kertomuksen tässä versiossa -- palauttaa planeetan luovuuteen ja elämään. (Olennaisen tärkeä puuttuva elementti kuvataan elokuvissa usein symbolisesti kristalliksi. Sillä on valtava voima, joka vapautuessaan parantaa koko maailman.)
Siksi aikamme piirretyissä rohkaistaan käyttämään taikavoimia ja sisäisiä voimia. Siinä missä vanhemmat piirretyt kuten Lumikki yhdistivät taikuuden pahoihin henkilöhahmoihin, Leijonakuningas käyttää kansanomaista taikuutta "hyvään".
Vielä 70-luvulla oli useimmilla lapsilla riittävästi tietoa totuudesta, niin että he osasivat sijoittaa taikuuden kiellettyyn okkultismin valtakuntaan, mutta aikamme lapset -- jotka tuntevat olevansa enemmän kotonaan okkulttisten pelien kuin Raamatun seurassa -- eivät näe mitään pahaa pakanallisissa käytänteissä. Sellaiset piirretyt kuin Leijonakuningas ovat onnistuneet aivopesemään heidät.
Disneyn elokuva Leijonakuninkaasta alkaa spektaakkelimaisella Simban, vastasyntyneen prinssin kunniaksi järjestetyllä juhlalla. Maan eläimet kokoontuvat Jylhäkalliolle, jossa mystinen paviaani Rafiki rikkoo munanmuotoisen kurpitsan, kastaa sormensa sen sisältämään tummaan nesteeseen ja voitelee leijonanpennun tekemällä merkin hänen otsaansa. [Saatanan lapset otetaan pimeyden valtakunnan jäseniksi ja merkitään, niin että he saavat käyttöönsä pimeyden voimia.]
Samanaikaisesti kuin Jylhämaan asukkaat palvovat kuninkaallista perillistä, Simban vilpillinen setä Scar [Jeesus okkulttisen näkemyksen mukaan] suunnittelee tappavansa Simban ja ryöstävänsä valtaistuimen itselleen. Niin pian kuin vastasyntynyt kuningas varttuu isommaksi, hänestä tulee Scarin julmien suunnitelmien kohde. Ensimmäinen salajuoni epäonnistuu, mutta uusi hyökkäys tappaa kuningas Mufasan. [Lusiferin rangaistus esitetään siis suurena virheenä, joka johtaa koko ihmiskuntaa koskevaan kärsimykseen!]
Scar saa Simban vakuuttumaan siitä, että hän on syypää isänsä kuolemaan, lähettää leijonanpennun murtunein sydämin viidakkoon ja käskee kolmen villin hyeenan suorittaa teloitus loppuun. [Kristittyjen muodostama oppositio paholaista ja hänen seuraajiaan kohtaan).
Simba pakenee piikkiverkoston läpi ja tuupertuu Afrikan kuuman auringon alle. Pahkasika ja nelisormimangusti löytävät pikku prinssin, saavat hänet jälleen kuntoon ja opettavat hänelle uuden filosofian: Ei syytä huoleen! Hakuna matata!
Kotona Jylhämaassa hallitsevat Scar ja hänen hyeenansa [Jeesus ja hänen seuraajansa]. Maa on kuiva ja autio.
Eräänä päivänä Rafiki [shamaani/uuden aikakauden (New Agen) kannattaja] katsoo taikakurpitsaansa ja näkee Simban elävän. Hän lähtee etsimään vastahakoista vallanperijää ja käyttää maailmanlaajuisen pakanuuden käyttämää keinoa: hän luottaa aina läsnäoleviin esi-isien henkiin. "Minä tunnen sinun isäsi", sanoo Rafiki. "Minun isäni on kuollut", vastaa Simba. "Eipäs! Hän elää. Minä näytän hänet sinulle." Shamaanipaviaani johtaa Simban kirkasvetiselle lähteelle. "Katso tuonne".
Ensin Simba näkee oman kuvansa, mutta sitten isänsä kasvot. "Näethän nyt, että hän elää sinussa!" sanoo Rafiki. Simba kuulee tutun äänen kutsuvan itseään. Hän katsoo ylös. Hänen isänsä aavemainen kuva ilmestyy näkyviin tähtien sekaan. "Katso sisällesi..." sanoo ilmestys. "Sinun on otettava oma paikkasi elämänpiirissä. Muista, kuka sinä olet..." Näky katoaa.
Simba uskoo. Hän näkee, että kuolleet eivät ole erossa elävistä eikä maa erossa henkien maailmasta. Kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Uusi tunne siitä, kuka hän todella on antaa hänelle uusia voimia ja hän kiitää takaisin Jylhämaahan haastaakseen setänsä, voittaakseen valtaistuimen takaisin itselleen ja palauttaakseen maan ennalleen. [Tämä on uuden aikakauden liikkeen ja okkultistien nykyinen haaste koskien kristinuskoa ja kristikuntaa]
Pian Jylhämaa saa juhlia seuraavan leijonaprinssin syntymää, kun Simballe ja hänen pentuaikojen ystävälleen Nalalle syntyy poika. [Antikristus astuu esiin]. Ja jälleen Rafiki nostaa kuninkaallisen pienokaisen kaikkien palvottavaksi. Koko maailma palvoo Antikristusta, Leijonakuningasta! Uusi Aikakausi alkaa. Elämänkehä jatkaa pyörimistään.