Tal Brooke

TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA

Istuin lentokoneessa matkalla Tel Avivista Los Angelesiin ja olin paluumatkalla Israelista yhdessä Chuck Smithin ja 300 muun kanssa jokavuotisella kiertueellamme. Me teimme yhdessä kirjaa Calvary Chapel -seurakunnasta, joka on räjähdymäisesti kasvava seurakuntaliike, jonka hän oli aloittanut Jeesus-liikkeen kukoistuskautena (Harvest; Old Tappan, NJ: Chosen Books/Fleming H.Revelle Co., 1987). Hän oli kuullut minusta useista eri lähteistä, mm. ystäviltään Bill Brightilta ja Pat Meansilta Campus Crusade for Christista, jotka olivat vieneet minut Kaliforniaan muutamaa vuotta aikaisemmin kuvatakseen minun todistukseni. Häntä ihmetytti kääntymykseni itämaisesta mystiikasta oltuani kaksi vuotta Intiassa erään "ihmeidentekijän" oppilaana. Smithin Calvary Chapel Costa Mesassa oli eräs suurimmista megaseurakunnista USA:ssa ja kuuluisa osallistujamääristään, joita saattoi olla jopa kymmeniätuhansia—ja lisäksi oli vielä vähintään kymmenen muuta Calvary Chapel -seurakuntaa samalla alueella, ja kaikissa niissä kävi yli 6000 ihmistä.
Chuck Smith ja minä olimme molemmat johtajia Israelin matkalla, jolla matkustimme halki koko maan aina Galileasta Jerusalemiin. Meillä molemmilla oli johdettavana yksi koko bussillinen matkustajia. Osallistujat olivat todella tyytyväisiä ja luotimme toinen toisiimme. Chuck puhui tärkeimmillä paikoilla samalla kun Israel oli ikäänkuin premillenialististen profetioiden taustakuva, jota vasten jokaisella nähtävyyspaikalla esitettiin noita profetioita.
Nyt kun olimme paluumatkalla L.A:han yritin työstää profeetallista tulkintaa, joka ei ollut koskaan tuntunut luontevalta: maanpäällisen tuhatvuotisen valtakunnan odotus. Kristuksen tultua takaisin Hän pystyttäisi tuhatvuotisen valtakunnan "suuren ahdistuksen ajan" jälkeen. Tämä näkemys oli mielestäni uudenlainen versio Jeesuksen toisesta tulemuksesta.
Kristus hallitsisi maata Jerusalemista käsin tuhannen vuoden ajan. Jotkut uskovat, ettei se tapahtuisi heti "suuren ahdistuksen ajan" jälkeen, vaan sen jälkeen, kun vihan maljat (kts. Ilmestyskirja) oli tyhjennetty koko planeettaa koskevassa tuomiossa. Kirjaimellisesti tulkittuna muuttuisivat meret verenpunaisiksi, kolmasosa luomakuntaa kuolisi, ja sanoinkuvaamaton kuumuus auringosta tappaisi milojoonia ihmisiä ja lisäksi vielä paljon pahempia asioita tapahtuisi. Kaikenkaikkiaan se oli kuvaus suunnattomasta ekologisesta tuhosta, jonka jälkeen maa olisi savuava raunioläjä, jossa olisi miljardeja kuolleita.
Kuvittele sitten kokoavasi nämä jäännökset yhteen tuhatvuotista valtakuntaa varten!
Miten ristiriitaiselta tuntuikaan kuvitella Kristusta pitämässä yllä kolmatta temppeliä—se ei sopinut ollenkaan siihen Jeesukseen, jonka kohtaamme Raamatun sivuilta. Hänen ainoa ennustuksensa temppelistä oli sen varma tuho sen sukupolven aikana (mikä tapahtui 70 j.Kr., kun Titus tuhosi kaupungin temppeleineen). Monet uskoivat, että Kristus uudessa Messiaan roolissaan aloittaisi uudelleen eläinuhrit. Itse Jumalan Karitsa, jonka esikuvina nuo temppeliuhrit olivat, oli itse lopettanut ne sovittaessaan uhrillaan ihmiskunnan synnit ristillä—joka oli todella noiden uhrien lopullinen täyttymys. Ajatus siitä, että Hän johtaisi jälleen noita Vanhan Testamentin eläinuhreja tuntui mahdottomalta!
Juutalaistettu apokalyptinen näkemys oli tallaamassa jalkoihinsa jo kauan hyväksytyn kristillisen näkemyksen Jumalan valtakunnasta. Vanha liitto oli korvaamassa yllättävällä shakkisiirrolla uuden liiton, mikä oli askel taaksepäin Mooseksen lain korvatessa armon evankeliumin.
Ajatus siitä, että Kristus astuisi maalliselle valtaistuimelle kaiken saastuneisuuden ja mädäntyvän lihan keskellä sitä edeltäneen "ahdistuksen ajan" jäljiltä tuntui mahdottomalta uskoa.
Aivan käytännön tasolla tarvitsisivat tuhatvuotisen valtakunnan asukkaat vuosisatoja puhdistaakseen meret ja järvet ja joet (kuvittele raskasmetallien ja myrkkyjen suodattamista pelkästään yhdessä järvessä—saati sitten kokonaisten valtamerien puhdistamista) ja miljoonien kuolleiden hautaamista, jotta planeetalla voisi asua.
Minun kohdallani kuvaannollinen symboli pakotettiin kirjaimelliseen asiayhteyteen mutkikkaan aikataulun puitteissa yhdessä monien yhteensopimattomien osasten kanssa. Käytännön ongelmat siirryttäessä symboleista kirjaimelliseen toteutumiseen ovat sunnattoman suuret, elleivät suorastaan ylipääsettömät.
Ainoa asia, mitä voidaan tehdä täydellisesti raunioituneen maailman suhteen on tehdä se uudelleen,ajattelin, ja juuri niin sanotaan 2.Pietarin kirjeessä, ja juuri niin ajateltiin alkuseurakunnan aikana: "alkuaineet kuumuudesta hajoavat" ja tulee uusi taivas ja uusi maa (2.Piet.3:7-12). Siinä ei puhuta vain vanhan maailman pinnallisesta siistimisestä tuomiopäivän jälkeisessä tuhatvuotisessa valtakunnassa.
Sen jälkeen kun olin palannut Intiasta vastakääntyneenä kohtasin millennialismin ensi kertaa Hal Lindseyn mega-bestsellerissä nimeltä Maa, entinen suuri planeetta. Aluksi tuo kirja tempasi minut mukaansa, mutta sitten tuli äkkipysäys. Henkeni vastusti suurelta osin tuota agressiivisesti markkinoitua profetiarakennelmaa. Aistin opetuksen, joka oli kyllin voimakasta eksyttämään jopa miljoonia. Jo pelkästään se tosiasia, että maalliset jättikustantamot julkaisivat sen oli jo sinänsä punainen vaate: sen sijaan, että tämä "kristillinen" uskomus olisi ansainnut maailman vihan, se saavuttikin sen suosion. Miksi maalliset kustantamot halusivat levittää tätä "kristillistä" näkemystä? Cui bono—kuka hyötyy? Jät'än kysymyksen tähän.

Dispensationalistinen premillenialismi

1800-luvulla alkoi dispensationalistinen liike, joka perustui erikoiseen profetian tulkintaan, jota seurakunnalla ei aikaisemmin ollut ollut. Sen järjestelmän avainkohtana oli "premillenialismin" käsite eli odotus tulevasta maanpäällisestä tuhatvuotisesta valtakunnasta.
Kun käytetään termiä "millennialismi", sillä tarkoitetaan tavallisesti erilaisia premillennialistisia oppeja ja varsinkin dispensationalistista premillennialismia. Tämä tuhat vuotta eli engl. 'chiliad' perustuu yhteen ainoaan raamatunjakeeseen koko Raamatussa—mikä ajanjakso on mainittu Ilm.20:1-7:ssä. Premillennalistit käyttävät sanaa varsinkin oletetusta Kristuksen maanpäällisestä hallinnosta sen jälkeen, kun "pyhät on temmattu ylös".
Kirjaimellista maallista tuhatvuotista valtakuntaa opettavat väittävät, että juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen keskellä hänen maallista toimintaansa, jolloin Jumalan profetia ja tarkoitusperät eivät voineet toteutua silloin. Niinpä Jumala pysäytti profeetallisen kellon ja siirsi lupauksensa täyttymisen Jeesuksen toiseen tulemukseen saakka. Tällä tavoin seurakunnan käsitetään olevan väliaikainen vaihe.
Kiliasmi eli premillennialismi yksinkertaisimmillaan, jossa odotetaan juutalaista maallista valtakuntaa, sai alkunsa rabbien juutalaisista apokalyptisistä kirjoituksista testamenttien väliseltä ajalta, jolloin babylonialainen Talmud eli "vanhinten perinnäissäänöt", jotka Jeesus tuomitsi, kehittyivät.
Kannattamallaan "siirtoteorialla" tämä dispensationalismin sovellus juutalaisten odottamasta tuhatvuotisesta valtakunnasta tekee tyhjäksi Kristuksen viimeisen julistuksen "Se on täytetty".
He ikäänkuin sanovat Jeesukselle: "Olet väärässä. Se ei ole täytetty."
Dispensationalismin mukaan seurakunnan pitkän 1800-vuotisen historian aikana oli Totuuden Henki, joka lupasi johtaa uskovat totuuteen, epäonnistunut totuuden näyttämisessä seurakunnalle ennenkuin Darby, Irving ja Scofield lopulta tulivat opettamaan totuuden. Se merkitsee sitä, ettei Pyhä Henki kyennyt näyttämään seurakunnalle totuutta ja että varhaiset kirkkoisät eivät myöskään sitä ymmärtäneet, samoin kaikki suuret pyhät kautta historian, jotka eivät käsittäneet tuota kuviota tai hylkäsivät sen osittain. Näin Pyhä Henki epäonnistui tehtävässään johtaa seurakunta kaikkeen totuuteen.
Mutta tämä paradoksi on jo itsessään kuin punainen vaate. Tämän uudenlaisen opetuksen tulo vasta niin myöhäisessä vaiheessa on varsinainen punainen vaate eikä se, että Totuuden Henki oli epäonnistunut.
Myöhemmin tulin huomaamaan, että eivät varhaiset kirkkoisät olleet suinkaan jättäneet tuota opetusta huomaamatta; he torjuivat millennialismin heti alkuunsa aina seurakunnan alusta lakaen. Siinä vaiheessa ei vielä opetettu Ylöstempausta. Löysin arvokkaan vihjeen tutkiessani Curtis Dickinsonin tutkielmaa nimeltä 'Millennialism': Eusebiuksen teoksen Ecclesiastical History, Book III mukaan harhaoppinen nimeltä Cerinthus esitti ensimmäisenä opin tuhatvuotisesta valtakunnasta alkuseurakunnalle. Tulos? Apostoli Johannes, juuri se opetuslapsi, joka kirjoitti muistiin Ilmestyskirjan, kieltäytyi kylpemästä samassa kylpylässä millenialisti Cerinthuksen kanssa haukkuen häntä"totuuden viholliseksi".
Apostoli Johanneksella, eikä hänen aikalaisellaan nimeltä Cerinthus, oli paras käsitys Ilmestyskirjan 20. luvun merkityksestä. Johannes—suuri apostoli, joka kirjasi muistiin Ilmestyskirjan mukaanlukien sen 20. luvun—torjui millenialismin.
Professori George Fletcher antaa toisen tärkeän vihjeen pitkässä tutkielmassaan 'The Millennium: What It Is Not' (=Mitä tuhatvuotinen valtakunta ei ole): Missään suurissa uskontunnustuksissa ei kannatettu oppia tuhatvuotisesta valtakunnasta, mutta sensijaan se tuomittiin toisessa Confessio Helveticassa, Augsburgin tunnustuksessa (artikla 17) ja Englannin kirkon alkuperäisissä artikloissa, jossa sanotaan:

Ne, jotka uudellen levittävät Millinariiksi kutsuttujen harhaoppisten taruja, opettavat vastoin Raamattua ja antautuvat juutalaisten höperyyteen. (Artikla XLI)

Fletcher huomauttaa, että myös toinen Confessio Helvetica on hyvin kovasanainen. Tuomiota koskevassa artiklassa sanotaan näin:

Sen lisäksi me torjumme juutalaisten unelmat siitä, että ennen tuomiopäivää olisi kultainen aikakausi maan päällä ja että hurskaat perisivät maailman valtakunnat sen jälkeen kun heidän vihollisensa, jumalattomat olisi alistettu.

Myös Efeson kirkolliskokouksessa oli tuomittu oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta taikauskoisena ja kirkko torjui milleniarismin virallisesti harhaoppisena.
Tri. Donald W. Richardson sanoo teoksessaan The Revelation of Jesus Christ harhaopista:

Jos me määrittelemme harhaopin "opiksi, joka on vastoin historiallista, universaalia kristinuskoa" tai "näkemykseksi, joka on vastoin yleisesti hyväksyttyä oppia ja saa aikaan hajaannusta tai erimielisyyttä", silloin darbylaisuus eli dispensationalismi, niinkuin sitä nykyään laajalti opetetaan, on harhaoppia.

Mikä siis on se yleisesti hyväksytty oppi aina alkuseurakunnasta asti, joka torjuu milleniarismin? Ehkäpä Uuden Testamentin sanoista löytyy avain.

Kristuksen valtakunta

Kristus erotti toisistaan Hänen iankaikkisen valtakuntansa ja maanpäällisen tuhatvuotisen valtakunnan tunnustaessaan Pontius Pilatuksen edessä: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta" (Joh.18:36, 37). Se on selkeästi sanottu.
Oliko se juuri se syy, miksi Kristuksen ajan juutalaiset torjuivat Hänet Messiaanaan?—se, ettei Hän tuonut heille heidän kauan odottamaansa maanpäällistä valtakuntaa?
Johanneksen sanoin ei Kristuksen valtakunta ollut alkuperältään tai luonteeltaan maallinen eikä sen päämääränä eikä kohteena ole maailma (engl Raamatussa Joh.18:36:ssa vastaava kohta on= "My kingdom is not of this world" (=minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta). Sitä ei puolusteta maallisella voimalla, vaikutuksella tai aseilla; vaan todistamalla totuudesta, saarnaamalla evankeliumia taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen avulla. Kukaan ei voi päästä sinne ellei hän ole syntynyt uudesti ylhäältä. Se on tuonpuoleinen (Johannes 3:3,5).
Fletcher kirjoittaa em. tutkielmassaan:

Kristus vaikenee yhteishallinnosta juutalaisten johtamassa maailmanvaltakunnassa, joka kestää tuhat vuotta ja jonka päämajana on Jerusalem Hänen toisen tulemuksensa JÄLKEEN. Evankeliumeissa ja Apostolien teoissa ei puhuta tuhatvuotisesta valtakunnasta maan päällä, jossa olisi sekä kuolevaisia että kuolemattomia ihmisiä. Apostolien kirjeissä ei viitata millään tavoin sellaiseen, että Palestiinasta tulisi jälleen luonnollinen, lihallinen ja ruumiillinen Israel; vaan sen sijaan monet epistolat oli kirjoitettu juutalaisten käännynnäisten harjoittamaa juutalaistamista vastaan.

Klassiset raamatunselittäjät ovat yksimielisiä siitä, että alkuseurakunnan käsitys Ilmestyskirjan 20. luvussa mainitusta "tuhannesta vuodesta" oli yksimielisesti, että se oli kuvaannollinen ilmaus Kristuksen hengellisestä hallinnosta nykyisenä seurakunnan evankeliumin aikakautena Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välisenä ajanjaksona.
Kuten tulemme tarkemmin huomaamaan myöhemmin, Vanhan Testamentin lupaukset Messiaasta täyttyivät Kristuksessa; Saatana "sidottiin" ristillä ja Kristuksen ylösnousemuksessa; nyt on vain yksi "Israel", joka on seurakunta, johon kuuluu sekä juutalaisia että pakanoita; ylösnousemus ja Jeesuksen toinen tulemus ovat molemmat toinen toisiaan seuraavia osia yhdessä tapahtumassa, jota seuraa välittömästi yksi yleinen tuomio ja sitten iankaikkinen olotila ("uusi taivas ja uusi maa").
William Killgore kuvaa heräämistään dispensationalismista nuorena uskovana 2000-luvulla artikkelissaan "Realized Milleniarism" tunnustaessaan:

"Kun olin premilleniaristi näin tuhatvuotisen valtakunnan kaikkialla Raamatussa sitä lukiessani ja tutkiessani. Mutta sitä mukaa kuin eskatologiset käsitykseni alkoivat muuttua, käsitin, että kaikki nuo VT:n profeettojen raamatunkohdat, joita olin pitänyt kuvauksena 'tuhatvuotisesta valtakunnasta', oli koottu yhteen mielivaltaisesti. En ollut koskaan astunut taaksepäin ja tutkinut tarkemmin tuota palapeliä, jonka premillenialistit olivat koonneet mieleeni. Sen sijaan, että premilleniaristit olisivat esittäneet selkeän kuvan, he olivat saaneet aikaan melkoisen sotkun!"

Killgore kysyy: "Jos kerran tuhat vuotta on sitä kirjaimellisesti, miksi Ilm.20 on ainoa kohta koko Raamatussa, jossa mainitaan tuhatvuotinen valtakunta?" Hän jatkaa: "Ei ole niin, että Vanhan Testamentin profeetat ja Uuden testamentin apostolit eivät vain yksinkertaisesti ole maininneet tuota tuhatvuotista valtakuntaa, vaan niin, että sellaisissa kohdissa, joissa siitä olisi voitu puhua, se on selvästi jätetty pois koko profeetallisesta kuvasta!"
Killgore luettelee tähän asti löytämämme kohdat:

  1. Kaikki ne Vanhan testamentin kohdat, jotka normaalisti liittyvät Ilmestyskirjan 20.luvun "tuhanteen vuoteen", joista "tuhatvuotinen valtakunta" muodostuu, on jo tulkittu meille Pyhän Hengen innoituksesta itse Uudessa testamentissa! Tällaisia kohtia ovat—Jes.2,9:6-7,11, 25-27, 49, 65; Jer.23, 30-31; Hes.34-37; Jooel 2-3; Aamos 9; Sak.12-14; ja Mal.3-4. Myöskään mitään niistä kielikuvista, joita näissä kohdissa käytetään ("karitsat/leijonat", miekkojen takominen auroiksi" jne.) ei edes mainita Ilmestyskirjan 20.luvussa, joka on ainoa kohta, missä "tuhat vuotta" mainitaan! Israelin kansaa ei nähdä eikä myöskään maanpäällistä hallintoa tai temppeliä! Kaikkien näiden raamatunkohtien yhteensullominen ja niiden tulkitseminen sitten mielivaltaisesti koskemaan Ilmestyskirjan 20. luvun asiayhteyttä on Raamatun tekstin vääristeltyä esittämistä ja manipulaatiota.
  2. On selvääkin selvempää, ettei 2.Piet.3:ssa mainita mitään tuhatvuotisesta valtakunnasta. Itse asiassa sellainen vaihtoehto tehdään mahdottomaksi sijoittamalla tämän maan hävittäminen ja uuden maan luominen samaan aikakehykseen Jeesuksen toisen tulemuksen kanssa (2.Piet.3:7-12). Tämä planeetan uusiminen tapahtuu vähän ennen Ilmestysirjan lukujen 6 ja 7 iankaikkista tilaa.
  3. Paavali esittää ainoastaan yhden Jeesuksen toisen tulemuksen, yhden ylösnousemuksen ja sitten tulee loppu—1.Kor.15. Ainoa Kristuksen hallinto, josta puhutaan, on nykyinen hallinto.
  4. Raamatussa opetetaan, että on yksi kaikkien ihmisten, niin pelastettujen kuin pelastumattomienkin ylösnousemus, joka tapahtuu viimeisenä päivänä (Joh.5:29, 11:24; Hebr.9:27 /Ilm.20:11-12).
  5. Kokoontuminen yhteen Hänen kanssaan tapahtuu Hänen tulemuksessaan: Joh.6:39,54; 1.Kor.15:23; Kol.3:4;1.Tess.4:14-17; 2.Tess.2:1; 1.Piet.1:13; 5:4. Siinä ei ole myöskään mitään salaista! (vrt. Matt.24:27, Luuk.17:24).
  6. Vanhurskaat ja pahat erotetaan toisistaan Hänen tulemuksessaan seuraavien raamatunkohtien mukaan: Matt.13, 24:37-40, 25:31-46; Luuk.17:29-35. Huomaa erityisesti sana "silloin" Matt.25:31:ssä. Silloin pyhät ja syntiset tuomitaan—ei tuhannen vuoden kuluttua! Kts. Saarn.12:14; Dan.12:2; Matt.16:27, 24:41-46;Room.2:5-6; 1.Kor. 3:13; Kol.3.4; 1.Tess.5:1-10; 2.Tess.1:1-10; 2.Tim.2:4; 4:1; Hebr. 9:28; 1.Piet.5:4; 1.Joh.2:28; 3:2. Siten Jeesuksen toinen tulemus on sama päivä kuin "tuomiopäivä" (2.Piet.29)—sama päivä, jolloin tämä maa tuhotaan 2.Piet.3:7-12:n mukaan! Mihin kaikkeen tähän sopii maanpäällinen tuhatvuotinen valtakunta? Juuri tätä päivää kuvaa Ilm.6:16-17 ja 11:15-18. Huomaa Ilm.11:15:n ja 1.Kor.15:24-28:n välinen yhtäläisyys, missä Paavali kuvaa "loppua", joka seuraa välittömästi Jeesuksen toista tulemusta. Sentähden seuraava tietoisuuden hetki kuoleman jälkeen on tuomio, ei tuhatvuotinen valtakunta—Hebr.9:27.
  7. Jos Jumalan kansa hallitsee Kristuksen kanssa maata kirjaimellisessa tuhatvuotisessa valtakunnassa, niin miten se valtakunta voisi laskeutua taivaasta Ilmestyskirjan 21:2:ssa?

Itse Ilmestyskirjan 20.luvun tutkiminen paljastaa lisää ongelmia kirjaimellisen tuhatvuotisen valtakunnan käsitteen kanssa. Ensiksikin, vaikka siinä puhutaan maanpäällisistä tapahtumista (jakeet 3,9), mitään maanpäällistä hallintoa ei mainita. Kristusta ei kuvata kirjaimellisella valtaistuimella hallitsemassa kirjaimellista, maanpäällistä valtakuntaa. Me emme myöskään löydä mitään mainintaa kansallisesta Israelista, jälleenrakennetusta temppelistä, uudelleen käyttöönotetuista uhreista ym.
Vaikka onkin selvää, että tekstissä mainitaan sanat "tuhat vuotta", siinä esitetty kuva ei millään muotoa sovi yhteen dispensationalistisen kuvan kanssa. Lisäksi tuomio tapahtuu jakeissa 11-15, noiden "tuhannen vuoden" jälkeen! Pelkästään tämä tosiseikka tuhoaa premillenialismin, koska ylläolevat jakeet osoittavat selvästi, että tuomio tapahtuu Jeesuksen tulemuksessa ilman mitään mainintaa mistään väliajasta, saati sitten 1000-vuotisesta valtakunnasta.
Silti on vielä käsittelemättä kysymys Ilmestyskirjan 20.luvun "tuhannesta vuodesta". Killgore huomasi saman, minkä jo muut ennen häntä olivat havainneet: Numerot ovat usein symbolisia. Enkeleiden lukumäärä Ilm.5:11:ssä on "kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat". Kuitenkin me tiedämme, että enkelien määrä on todellisuudessa "lukematon" (engl. Raamatussa "innumerable"='lukematon')(Hebr.12:22).
Näemme kaikkialla Raamatussa käytettävän sanaa "tuhat/tuhansia" symbolisesti—1.Moos.24:60; 2.Moos.20:6; 34:7; 3.Moos.26:8; 5.Moos.1:11, 5:10, 7:9, 32:30, 33:2; Joos.23:10; 1.Sam.18:7-8; 1.Aikak.16:15; Job 9:3, 33:23; Ps.3:6, 50:10, 68:17, 84:10, 90:4, 91:7, 105:8; Saarn.6:6, 7:28; KV 5:10; Jes.30:17, 60:22; Jer.32:18; Hes.48; Dan.7:10, 11:12; Miika 6:7; 1.Kor.4:15, 14:19; 2.Piet.3:8; Juud.14.
Mihin siis Ilmestyskirjan 20.luvun "tuhat vuotta" tarkalleen ottaen viittaavat?
Ilmaus viittaa nykyiseen valtakuntaan, Jeesuksen Kristuksen hallintoon Jumalan oikealla puolella nyt, seurakunnan aikakautena Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemksen välillä—niinkuin suurin osa alkuseurakuntaa uskoi.
Apostoli Johannes uskoi varmasti nykyiseen valtakuntaan (Ilm.1:9). Ilmestyskirjan 20. luvussa uskovat hallitsevat "kuninkaina ja pappeina" (Jae 6)—tulevaisuudessako? Ei tuon saman kirjan mukaan! Johannes näkee selvästi tämän todellisuuden tulevan Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen myötä (Ilm.5:10). Jumalan "kuninkaina" ja "pappeina" oleminen on sellaista, mikä sisällytetään meidän pelastukseemme Jeesuksessa Kristuksessa, minkä takia Johannes puhuu juuri tästä asiasta ikäänkuin nykytodellisuutena (Ilm.1:6). Paavali opetti selvästikin samaa 1.Kor.15:24-28:ssa.
Paavali opettaa, että Kristuksen toinen tulemus on merkkinä Hänen messiaaniutensa lopusta, ei alusta. Jeesus sanoi, että Hänellä on nyt "kaikki valta" taivaassa ja maan päällä (Matt.28:18). Mieti tätä tärkeää lausetta huolellisesti. Mitä voidaan lisätä "kaikkeen"? Onko meidän Herrallamme nyt "kaikki valta" vai ei?
Premillenialistit ovat lisäksi lisänneet sekaannusta antamalla vääriä ennustuksia Kristuksen takaisintulon ajankohdasta, eikä se ole mitenkään pysäyttänyt heitä miettimään, ovatko he mahdollisesti vääriä opettajia: raamatunvastainen päivämäärien ennustaminen, jotka ovat lisäksi olleet vääriä!
Curtis Dickinson toteaa tukielmassaan "Millennialism":

Jos lueteltaisiin kaikki ne ihmiset, jotka ovat saarnanneet, että Harmageddon ja Kristuksen takaisintulo ovat tapahtuneet vuoteen 2000 mennessä, ne täyttäisivät ison kirjan....Salem Kirban kirjoitti vuonna 1970, että Kristus tulisi takaisin ja ylöstempaus tapahtuisi noin vuonna 1989 ja että tuhatvuotinen valtakunta alkaisi vuonna 2000...Jack Van Impe on antanut erilaisia "lopun ajan" päivämääriä ja ennustuksia, niin että tuomio tapahtuisi vuonna 1976, ahdistuksen aika alkaisi vuoteen 1980 mennessä, auringossa ja maassa olisi kaaos vuonna 1982, maailmasta loppuisi ruoka vuoteen 1984 mennessä ja lopulta maailman loppu tapahtuisi vuonna 1996. Hal Lindsey esittää kirjassaan 'Countdown to Armageddon' maailmanlopun tapahtuvan 1990-luvulla. Pat Robertson oli ennustanut Harmageddonin tapahtuvan vuonna 1982. W.S. McBride kirjoitti, että hänen tutkimuksensa ovat osoittaneet, että Jeesus tulisi takaisin ennen vuotta 2000. Edgar Whisenantin kirjassa väitetään, että ylöstempaus tapahtuisi 12.9.1988 ja tuhatvuotinen valtakunta alkaisi tammikuussa 2000. Harold Camping myi yli 50,000 kappaletta kirjaansa, jossa maailmanlopun ennustettiin tapahtuvan 6.9.1994.

Totuus on, että jotta heidän järjestelmänsä voisi toimia, on oltava kolmaskin takaisintulo. Se, että he sanovat Jeesuksen toisen tulemuksen olevan "salainen", jotta ylöstempaus voisi tapahtua, edellyttää kolmatta, julkista ja universaalia takaisintuloa myöhempänä ajankohtana.
Apostoli Johanneksen "totuuden viholliseksi" haukkuman Cerinthuksen jälkeen muut ovat esittäneet millenialismin. Vuonna 255 j.Kr. egyptiläinen piispa nimeltä Nemos esitti, että "maan päällä olisi tuhatvuotinen valtakunta, jossa olisi aistillista ylellisyyttä" (History of the Christian Church, Vol.2, Philip Schaff; Grand Rapids: Eerdmans Pub.Co., kesäkuu 1960; s.299).
Schaff esittää erään toisenkin tärkeän näkemyksen em. klassisessa teoksessa: "Vaikka alkuseurakunta olikin tukahduttanut millenialismin, se herätettiin aika ajoin henkiin harhaoppisissa lahkoissa".
Kuten monet ovat lausuneet, jos kristittyjen tulevaisuuteen kuuluisi tuhannen vuotta kestävä jakso Kristuksen poliittista hallintoa maan päällä, olisi mahdotonta, että Jeesus ja apostolit eivät olisi koskaan maininneet siitä mitään. Missään kohdassa Uutta testamenttia ei ole viittaustakaan "tuhatvuotiseen" valtakuntaan, joka alkaisi Jeesuksen takaisintulon jälkeen.
Sen sijaan Jeesus ja apostolit opettivat kaikki, että Hänen tullessaan tapahtuisi välittömästi viimeinen tuomio, jonka jälkeen jäisivät ainoastaan aidosti uskovat, jotka eläisivät iankaikkisesti Jumalan luomassa uudessa luomakunnassa. He eivät antaneet sijaa millekään "tuhat vuotta kestävälle" fyysiselle hallinnolle nykyisessä maassa.
Kristuksen valtakunta ei ole luonnollinen, maanpäällinen valtakunta, vaan hengellinen valtakunta. Kuten William Killgore sanoo tutkimuksessaan, että jos me tutkimme seuraavia Uuden Testamentin kohtia—Luuk.17:20-21; Joh.3:3, 5-7, 18:36; Room.14:17; 1.Kor.4:20, 15:50; Kol.1:13; 1.Tess.2:12; 2.Tim.4:18; Hber.12:28; 2.Piet.1:11—niissä opetetaan nimenomaan, että Kristuksen valtakunta:

  1. Ei tule "nähtävällä tavalla".
  2. Se on "sisällisesti" uskovissa.
  3. Siihen ei voi päästä eikä sitä voi edes nähdä ilman hengellistä uudestisyntymistä.
  4. Se ei ole tästä maailmasta.
  5. Sillä ei ole mitään tekemistä sellaisten aineiden kuin "ruoan ja juoman" kanssa, vaan se tulee ilmi kristittyjen yksilöiden muuttumisessa.
  6. Se ei ole pelkästään sanoma, vaan hengellisen voiman osoitus.
  7. Se on häviämätön valtakunta, jota mikään turmeltuva ei voi periä—siis pelkästään "lihamme ja veremme".
  8. Se on tämänhetkistä todellisuutta, johon meidät "siirretään", kun vapaaudumme pimeyden voimista.
  9. Jumala on "kutsunut" meidät sinne pelastaessaan meidät.
  10. Se ei ole maallinen, vaan "taivaallinen".
  11. "Se ei voi järkkyä"—eli se on luonteeltaan hengellinen.
  12. Se on "iankaikkinen" myös lopullisessa muodossaan.

Viittaukset Vanhaan Testamenttiin

Puolustaakseen käsitystään tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta premillenialistit turvautuvat lainauksiin raamatunkohdista Jeremian ja Hesekielin kirjoissa, joissa ennustetaan temppelin jälleenrakennus ja muita Israelin valtakuntaa koskevia kohtia.
Mutta niinkuin raamatuntutkijat ovat tienneet jo alkuseurakunnasta alkaen, premillenialistien esittämät raamatunkohdat eivät liity mitenkään tuhatvuotiseen valtakuntaan. Ne koskevat muinaisen Israelin pakkosiirtolaisten jäännöstä, jotka palaavat Jerusalemiin heti Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen.
Jeremia profetoi ennen Babylonian pakkosiirtolaisuutta ennustaen sen kestävän 70 vuotta. Myös Hesekiel kirjoitti tuona aikana. Nämä suuret profeetat puhuivat temppelin ja kaupungin jälleenrakentamisestan heti Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen, 500 vuotta ennen Kristusta, samoin Daniel. He eivät kirjoittaneet mistään kaukaisesta, tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta. Näitä samoja raamatunkohtia on sittemmin käytetty juutalaisten kolmannen Palestiinan maahan paluun oikeuttamisessa omana aikanamme, niin että kaikki on hyvin sekavaa.
Jumala salli muinaistsen israelilaisten jäännöksen palata parannuksen tehneinä Babylonian pakkosiirtolaisuudesta rakentamaan temppeliä Jerusalemiin. Tämä on kirjattu Esran kirjaan (1:1-3,5). Sellaisten senaikaisten muinaisten hallitsijoiden, kuten Kooreksen [oik. Kyyros, Vanhoissa Raamatun käännöksissä nimi esiintyy myös muodossa Koores (Wikipedia)], nimet tekevät mahdottomaksi, että nämä jakeet voisivat viitata mihinkään muuhun historian aikaan kuin siihen aikaan!

1. Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin:

2. "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa.

3. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa.

Hyppäämme suoraan jakeeseen 5...

5. Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekunta-päämiehet sekä papit ja leeviläiset, kaikki, joiden hengen Jumala herätti menemään ja rakentamaan Herran temppeliä Jerusalemiin. (Esra1:1-3,5).

Jumala vastasi Babylonian pakkosiirtolaisuudessa olevien heprealaisten katuvaisiin rukouksiin. Heille myönnettiin lupa palata rakentamaan jälleen Jerusalemia ja sen temppeliä! On tärkeää huomata tässä, että heidän paluunsa tapahtui katumuksessa ja uskossa.
Historiankirjoittajat kertovat meille, että toinen temppeli saatiin valmiiksi vuosien 520 ja 516 e.Kr. välillä. Se vihittiin suuren ilon vallassa. Jeremian 33:7-8:n allaoleva profetia toteutui:

7. Minä käännän Juudan kohtalon ja Israelin kohtalon ja rakennan heidät muinaiselleen.

8. Ja minä puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistansa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja minä annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan ja minusta luopuneet.

Kun nyt Jeremia 33 on toteutunut, sitä ei voida soveltaa enää yhä uudelleen ja uudelleen. Se toteutui kirjaimellisesti Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Jumala toteutti lupauksensa, jonka mukaan he saisivat palata omaan maahansa!
Nykyajan Israelin valtion perustaminen vuonna 1948 YK:n toimesta on premillenialistisen opin kulmakivi, koska se ymmärretään muinaisten israelilaisten paluuna kotimaahansa kolmannen kerran.
Mutta näissä usein lainatuissa muinaisissa profetioissa luvataan ainoastaan yksi paluu jälleenrakentamaan temppeliä ja Jerusalemia—ja se on jo tapahtunut, niin että Kristuksen oli mahdollista kävellä Jerusalemin katuja maanpäällisen vaelluksensa aikana.
Lainatut muinaiset profetiat, joilla perustellaan nykyajan Israelia, ovat jo toteutuneet muinaisuudessa Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Saadakseen lisää liikkumavaraa ovat premillenialistit oppineet toistelemaan sionistien väitteitä: ettei Israel ole koskaan saanut koko sitä maata haltuunsa, jonka Jumala on heille luvannut, ja sentähden Jumalan lupaus ei ole koskaan toteutunut, ja siksi niin monet amerikkalaiset kristityt haluavat nykyajan Israelin ottavan maata arabeilta kaikin mhadollisin keinoin.
Mutta hetkinen! Mennäänpä takaisin Joosuan aikaan. Tästä näemme, mitä Raamattu sanoo kumoten nykyajan väitteet, joiden mukaan Jumala ei antanut Israelille kaikkea lupaamaansa maata:

21:43 Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen; ja he ottivat sen omaksensa ja asettuivat siihen.

21:44 Ja Herra soi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niinkuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isillensä; eikä yksikään heidän vihollisistaan kestänyt heidän edessään, vaan kaikki heidän vihollisensa Herra antoi heidän käsiinsä.

21:45 Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui.

Tässä se on: "Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen... Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui."
"Kaikki toteutui" ja Jumalan lupaus toteutui silloin ja siellä! Nykyinen väite, että Jumala ei antanut Israelille koko sitä maata, jonka Hän lupasi, on siis väärä. Kuitenkin jotkut kiistävät tämän, ja maan saamista koskeva kiista jatkuu.
Liittyen siihen, kenellä on oikeus vaatia maata, jos lupausta ei olisi vielä täytetty, huomasin käydessäni Israelissa, että siellä keskustellaan jatkuvasti siitä, kuka voi sanoa olevansa tosi heprealainen. Ottaen huomioon sen, että kaikki muinaiset heimojen sukuluettelot (olennaisen tärkeitä temppelin toiminnalle), sitä ei voida todistaa. Havaitsin entistä selvemmin jännitteitä sefardi- ja askenazijuutalaisen välillä, samoin heidän vuosisatoja jatkuneet avioliittonsa ei-juutalaisten kanssa. Kuten Alan Morrison (juutalaisuudesta kristinuskoon kääntynyt juutalainen) tähdensi SCP Journalin artikkelissa 'The Two Jerusalems' [tarkoitus suomentaa sivustollemme lähitulevaisuudessa], yli 80% nykypäivän juutalaisista, askenazeista on melkein varmasti polveutunut kasaarien valtakunnan joukkokääntymyksestä vuonna 750 j.Kr. ja koska he ovat pakanuudesta kääntyneitä juutalaisia, he eivät ole Jaakobin (Israelin) jälkeläisiä eikä heillä ole siis mitään laillisia oikeuksia maahan.
Yllämainitut tekijät tekisivät dispensationalistien käsityksen nykyajan juutalaisten "paluusta" Israeliin mutkikkaamman asian. Se saisi myös aikaan ongelmia pelkästään puhdasveristen raamatullisten juutalaisten asuttamisessa tuhatvuotiseen valtakuntaan.
Ajattelin silloin, että jäännös nykyajan maailmassa tarkoittaisi sitä, että on muinaisten heprealaisten puhdasverinen jälkeläinen ja ainoastaan Jumala voisi tietää, keitä he ovat.

Messiaan hallinto

Premillenialistisessa opetuksessa on monia eri muunnelmia, mutta kaikkia niitä varjostaa juutalaisten apokalyptinen näky historian huipentumisesta pelkästään juutalaisten hallitsemaan maailmaan, jonka keskuspaikkana on Jerusalem, jossa on ylenpalttisesti kaikkea materiaalista hyvää; kaikki puute, rikokset ja sairaus on poistettu; ja heidän Messiaansa istuu Daavidin valtaistuimella ja hallitsee kaikkea. Niinkuin olemme todenneet, tälllainen oppi kieltää yksinkertaisesti Jeesuksen ja apostolien väitteet, että Jeesus hallitsee jo Herrana ja kuninkaana ja että hänessä ovat toteutuneet kaikki messiaaniset profetiat.
Juuri ne Vanhan Testamentin profetiat, joissa ennustettiin Messiaan valtakunnan perustaminen ja hänen hallintonsa Daavidin valtaistuimella julistettiin Jeesuksen syntyessä ja niitä sovellettiin siihen, Luuk.1:32,33.
Uuden Testamentin kirjoituksissa julistetaan myös selvästi, että nuo profetiat täyttyivät Kristuksen taivaaseenastumisessa, kun hän istui "Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa" (Hebr.1:3). Silloin Jumala "asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta" (Ef.1:20,21).
Helluntaipäivänä Pietari julisti, että Jeesus oli se, jonka Jumala oli asettanut istumaan Daavidin valtaistuimelle (Ap.t.2:29-36; huomaa myös Ap.t.13:23). Se asia oli toteutettu eikä jotain sellaista, joka toteutuisi tuhansia vuosia myöhemmin.
Sekä Johannes Kastaja että Jeesus julistivat, että Jumalan valtakunta oli "lähellä" eivätkä koskaan viitanneet sellaiseen, että "lähellä" tarkoittaisi jotain, mikä toteutuisi vasta 2000 vutta myöhemmin. (Matt.4:17, Mark.1:15).
Juuri ennen taivaaseenastumistaan Jeesus julisti, että "Minulle on annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä" (Matt.28:19). Sentähden Paavali kertoo meille Kol.1:12-13:ssa: "kiittäen Isää...joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan". Hän ei puhu jostain kaukaisesta tuhatvuotisesta hallinnosta, koska Kristus hallitsi jo Paavalin päivinä ja hallitsee edelleen vihollistensa keskellä ja yhdessä kansansa kanssa, joka haluaa olla Hänen alamaisensa. Johannes kirjoitti, että Jeesus on "tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen" (Ilm.1:6). Tämä on Kristuksen valtakunta, johon me jo nyt tällä hetkellä kuulumme.
Paavalin mukaan Jeesus hallitsi jo silloin ja hallitsee edelleen ylösnousemuksen ja tuomion päivään saakka, jolloin kuolema hävitetään. Silloin tulee loppu.
Kun Kristus tulee takaisin, silloin tapahtuu kaikkien niiden tuomio, jotka ovat vastustaneet Häntä ja kieltäneet Hänet (2.Tess.1:7-10) samoin kuin niidenkin tuomio, jotka ovat uskoneet Häneen. Jälkimmäisille Hän antaa palkinnoksi iankaikkisen elämän, niin että "Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti" (Ilm.11:15).
Samoin kuin alkuseurakuntakin ymmärsi jättää Vanhan liiton odotukset, on meidänkin aika lopettaa maallisen, fyysisen tuhatvuotisen valtakunnan odottaminen ja uskoa Vanhan Testamentin profetioita, jotka ovat toteutuneet Kristuksessa ja Hänen iankaikkisessa Valtakunnassaan.

Totuuden erottaminen

Paluulennollani Israelista olin kiitollinen siitä, että kun ensimmäistä kertaa luin Raamattua Intiassa, se tapahtui ilman mitään valmiita tulkintoja, jotka olisivat sisältyneet lukemiini raamatunkohtiin—joka olisi pakottanut minut omaksumaan jonkun uskomusmallin sen sijaan, että teksti olisi saanut puhua puolestaan ja sen selvä, yksinkertainen merkitys olisi vaikuttanut käsitysteni syntymiseen.
Sen jälkeen kun valmis tulkintamalli tulkitsee valmiiksi luetun tekstin, tapahtuu kuin optisessa harhassa. Saatat nähdä sen aluksi hetken aikaa tietyllä tavalla, mutta sitten se vaihtuu vallalla olevaksi näkemykseksi ja sitten siitä tulee ainoa tapa nähdä lukemasi kohta. Olet nyt loukussa valmiissa tulkintamallissa ja näet asian vain yhdellä tavalla, vaikka tiedätkin, että saattaa olla olemassa muitakin tulkintatapoja. Kun puhutaan eksytyksestä, tämä on pelottavaa. Juuri tällä tavalla eksytys toimii.
Ajattelin, että tietynlainen "optinen harha" saattaa eksyttää miljoonia kristittyjä, jotka lukevat Raamattua oman viitekehyksensä värittämänä—niin että he ovat vain yhden mahdollisen tulkinnan loukussa. Kun suuret nimet ajavat tiettyä tulkintaa bestesellereissään ja TV-esiintymisissään, järjestelmä valtaa lisää alaa. Kukaan ei uskalla epäillä, että tulkinta saattaisi olla virheellinen. Matkallani näin lukemattomia kappaleita Scofieldin Raamattua, jotka olivat täynnä merkintöjä ahkerien raamatunlukijoiden jäljiltä. Huomasin, että näissä dispensationalismin suurissa Raamatuissa tulkitaan tekstiä marginaaliin joka sivulla. Ikäänkuin sinulle ojennettaisiin erikoissilmälasit, jotta voisit lukea Raamattua.
Apostoli Paavali varoittaa meitä "väkevästä eksytyksestä", joka tulisi eksyttämään seurakuntaa. Tuo eksytys muuttu yhä intensiivisemmäksi sitä mukaa kuin lähestymme aikakauden "loppua". Se on prosessi, joka saattaa selittää sen "suuren luopumuksen", joka on ennustettu seurakunnan aikakauden lopulla tapahtuvaksi. Tämä hirvittävä eksytys saattaa olla muotoutumassa aivan kasvojemme edessä.
Meidän täytyy siis kaikkien arvioida omasta puolestamme. Me emme voi tehdä tärkeitä päätöksiä jonkun kuuluisan kirjailijan perusteella tai koska suuri uskovien lauma uskoo johonkin tai koska se on suosittua. Meidän on kyettävä ajattelemaan itse Jumalan Sanan ohjauksessa. Kun ihmiset heräävät eksytyksestä, he huomaavat, että vastaushan oli Raamatussa koko ajan, jos he vain olisivat etsineet sitä sieltä.
Kristus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra nykyajassa. "Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla" (Hebr.12:28).
Niiden meistä, jotka olemme Kristuksessa, pitäisi olla suunnattoman kiitollisia siitä, että me voimme odottaa kirkkautta, joka ylittää mielikuvituksemme rajat, niinkuin Paavali sanoo vierailustaan kolmannessa taivaassa. Nykyisessä langenneessa maailmassa meidän täytyy rohkaista itseämme ja muita ajattelemaan sitä, miten lopullinen taivaallinen olotila on ihmeellisempi kuin sanat pystyvät kuvailemaan.

Alkuperäinen artikkeli: The Millennium: The Thousand Years of Revelation 20 by Tal Brooke

Alkuun | Ylöstempaus | Aabrahamille annetut lupaukset | Dispensationalismi | Salaliitto | Laittomuuden salaisuus | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä |Päästä meidät pahasta | Parantuminen hänen siipiensä alla | Taikuuden oppipojat 1/2 | Taikuuden oppipojat 2/2 | | Evankelisten viehtymys mystiikkaan | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 1/2 | Vanhasta gnostilaisuudesta uuteen aikakauteen 2/2 | Uushengellisyys | Epäpyhän hengen kaste | Hengellinen sodankäynti | Sukukiroukset, linnakkeet, sitominen ja päästäminen, demonien ulosajaminen
Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat