Vernard Eller

PALVONNAN riskit ja vaarat

Aikamme seurakuntaelämässä on PALVONTA (kaikissa muodoissaan ja kaikkine lisukkeineen) erittäin suuri tekijä. Sehän näyttäisikin olevan pelkästään hyvä asia; olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että aihe vaatii tarkempaa raamatullista pohdintaa ja tutkintaa.

Tarkoitan tässä PALVONNALLA ihmisen aloitetta hänen halutessaan antaa JUMALALLE sen kunnian, minkä katsomme olevan sopivaa hänen nimelleen ja jumaluudelleen. Sopisiko tämä "palvonnan" määritelmäksi? Meillä ei ilmeisesti ole koskaan ollut mitään ongelmaa päättää siitä, mitä JUMALA eniten arvostaa; niin että jäljellä onkin vain kysymys siitä, onko JUMALA koskaan puhunut siitä, mitä HÄN eniten haluaisi meiltä. Ja juuri tähän tuo riski ja vaara sisältyvätkin.

Me (ehkä väistämättä) oletamme, että JUMALA haluaisi saavansa kaikkein mieluimmin meiltä sitä, mitä me kaikkein mielellämme annamme. Ja meidän aikanamme se näyttäisi olevan sitä, mitä yleisesti kutsutaan SELEBRAATIOKSI, JUHLINNAKSI (ts. musiikkia, tanssia, syömistä, juomista, seurustelua, hauskanpitoa)—kaikki tämä omistettuna JUMALAN (ja hänen kansansa) ylistykseksi ja kunniaksi. Niinpä me rakennamme katedraalimme ja kirkkomme niin hienoiksi kuin mihin meillä on varaa (kaikki JUMALAN suuremmaksi kunniaksi). Sitten me teemme seurakunnan toiminnasta mahtavaa—samoin kirkollisista asuista, liturgioista, jumalanpalveluskeskuksista—ja ties vaikka mistä. Me haluamme kaikkein parasta—loistavaa, kaunista ja kallista—kaikki JUMALAN kunniaksi.

Oletetaan selvästikin, että sitä, mikä meidän mielestämme on kaunista, täytyy varmasti Jumalankin ymmärtää pitää kauniina.

Tässä on ilmeisesti kuitenkin se riski ja vaara, että JUMALA (viisaudessaan) saattaakin nähdä asian eri tavalla kuin ihmiset. Saattaa jopa olla niin, että hänen arvionsa eroaa täysin siitä, mitä olemme itseksemme ajatelleet. Me oletamme, että JUMALANKIN täytyy nauttia sellaisesta PALVONNASTA, josta me itse nautimme. Mutta asia ei kuitenkaan mene niin. Saattaa olla, että JUMALA käsittää PALVONNAN täysin eri tavalla kuin me. Ja meidän asiamme ei tosiaankaan ole tuputtaa Jumalalle omaa käsitystämme asiasta.

Tutkittuani asiaa olen tullut siihen tulokseen, että kristilliset seurakunnat ovat menneet tuohon juhlintapalvontaan, koska me itse pidämme siitä ja oletamme, että JUMALA liittyy mukaan juhlintaamme. Ikäänkuin ILOINEN JUMALA Iloisten Ihmisten seurassa. Tehdäkseni kantani selväksi, esitän pahimman tietämäni esimerkin tällaisesta. On kyllä lohdullista tietää, ettei aivan koko kristikunta ole vielä näin pitkällä. Mutta kaikkein surullisimmat esimerkkimme voitaisiin otsikoida: MITEN VOIMME KÄYTTÄÄ MAALLISTA MIELIHYVÄÄ KEINONA MIELLYTTÄÄ JUMALAA. Tarkoitan TRINITY BROADCASTING NETWORKin "kristillisiä" ohjelmia. En tiedä miltä kanavalta sinä voit niitä katsella.

Mutta heti ensi silmäyksellä katsojaa hätkähdyttää se, miten maallisia ihmiset voivatkaan olla Jeesuksen Kristuksen kunniaksi. Emme näe jälkeäkään Jeesuksen vaatimattomuudesta, köyhyydestä emmekä nöyryydestä. Kaikki esiintyjät (ja sitähän he ovat) ovat pukeutuneet viimeisen päälle—parasta laatua olevat (ja supertyylikkäät) vaatteet, kampaus, kosmetiikka, korut, show, aivan kaikki. Maallisuus sitten? Musiikki on täsmälleen yhtä rajua ja räväkkää kuin viereisillä maallisilla kanavilla, jotka eivät muuta esitäkään. Ainoa ero on JEESUKSEN nimen esittäminen. Siellä käytetään kaikkia mainonnasta tuttuja juonia ja jekkuja.

Ja sitten astuvat esiin saarnaajat. He tarvitsevat paljon tilaa tepastellessaan korokkeella puhuen täydellä volyymilla Raamattujaan heilutellen, uhkaillen ja lupaillen kaikenlaista. Ja ehkä ennenkaikkea hallitsee kaikkea sama nopeatempoisuus, superenergisyys ja riehakkuus, jota näemme myös aikamme maallisilla näyttämöillä. Tämä TBN-klaani ei ole ilmeisesti koskaan kuullutkaan tätä raamatunjaetta, jossa sanotaan: "Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä."

En tietenkään syytä seurakuntaa yleisesti siitä, että se on mennyt TRINITY BROADCASTINGin puolelle. Sen sijaan ajattelen kyllä, että seurakunta on yleisesti ottaen tarpeeksi ovela haistaakseen mistä milloinkin tuulee. Seurakunta saattaa ajatella, että on hyvä (jäsenistön ja seurakunnan kasvun yms. kannalta), että ihmiset oppivat, että PALVONTAAN voivat kuulua kaikki juhlinnan ilot ja olla samalla kuitenkin varmoja siitä, että JUMALA toivoo ja haluaa heiltä kaikkein eniten juuri sitä.


Meidän on siis nyt lähdettävä tutkimaan sitä, mitä JUMALALLA on aiheesta sanottavana Raamatussa—mikä (ikävä kyllä) ei ole niinkään hauskaa. Omasta mielestäni Jumalan paras tätä asiaa koskeva sanankohta on tämä:

Kerran, kun Daavid istui linnassansa, sanoi Daavid profeetta Naatanille: "Katso, minä asun seetripuisessa palatsissa, mutta Herran liitonarkki on telttakankaan alla". Naatan sanoi Daavidille: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Jumala on sinun kanssasi".

Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Jumalan sana:"Mene ja sano minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra: Et sinä ole rakentava minulle huonetta asuakseni. Minä en ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin Israelin tänne, tähän päivään saakka, vaan minä olen muuttanut teltasta telttaan ja asumuksesta asumukseen. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikessa Israelissa, kenellekään Israelin tuomareista, joita olen asettanut kaitsemaan kansaani, sanonut näin: Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?" (1.Aikak.17:1-7)


Eikö Jumala siis tee tässä selväksi, että temppeli oli kokonaan Daavidin ajatus eikä Jumalan itsensä? Daavid ajatteli palvoa JUMALAA tekemällä sellaista, mikä hänen omasta mielestään olisi kivaa sen sijaan, että hän olisi kysynyt JUMALALTA, mitä tämä oikeastaan halusi. Ja miten me voimme olla niin varmoja siitä, että kiihkeä laulu, tanssi, hauskuus ja juhlinta on sitä, mitä JUMALA haluaa autenttisen PALVONNAN olevan? Onko mahdollista, että JUMALAN sana asiasta voisi olla "Heretkää ja tietäkää, että minä olen JUMALA"?

Tutkiskele sitten tätä JUMALAN sanan kohtaa Aamoksen kirjasta:


Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne
enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne. Sillä vaikka te tuotte minulle 
polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne,
syöttövasikkainne puoleen.
Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.
Mutta oikeus virratkoon kuin vesi
ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro. (Aam.5:21-24)

Sitä, mitä PALVONNALLAMME kaikkein mieluimmin haluamme tarjota JUMALALLE, hän tylyin sanoin kieltäytyy vastaanottamasta. Jos siis se, mitä me annamme, ei ole sitä, mitä JUMALA haluaa, mitä hän siis oikein todella meiltä haluaa? Tähän on helppo vastata; yksi raamatunkohta monien joukosta riittää. Valintamme osuu tällä kertaa Psalmin 51 jakeeseen: "Jumalalle kelpaava uhri on on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala hylkää".

Ikävä kyllä ei särjetty ja murtunut sydän ole kovinkaan muodissa aikamme kristikunnassa. Me asetamme PALVONNAN, josta itse pidämme sen edelle, mitä JUMALA meiltä haluaa. Ymmärrätkö, mitä tämä merkitsee?


Mutta kun meillä on niin ihanaa PALVONTAjuhlimisessamme, kuka voisikaan olla niin röyhkeä, että uskaltaisi keskeyttää sen? HERRA JUMALA ITSE, jos haluat tietää. Kolme lausetta Johanneksen luvuista 14-15 selventävät asian ihanalla tavalla:

  1. Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni" (Joh.14:15)
  2. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa..." (Joh.14:21a)
  3. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani" (Joh.15:10)

Peli muuttuikin aivan toiseksi, vai mitä? Oli niin helppoa juhlia ja laulaa JUMALAN ylistystä. Mutta tämä käskyn pitäminen onkin jo hyvin vaikeaa (ellei suorastaan mahdotonta). Miksei JUMALA voinut tyytyä hyvää tarkoittavaan lauluumme ja tanssiimme? Sillä sehän olisi meille sopinut.

Mitä mielestäsi oikein ovat nuo "käskyt", joita hän vaatii? Saanhan yrittää selittää niistä muutamia ja niin pääset asiassa raamatulliseen vauhtiin. Esitämme asiat ikäänkuin JUMALA itse puhuisi meille:

Tietenkin on aina parannuksenteon, katumuksen ja anteeksisaamisen mahdollisuus. Pelastus on yhä mahdollisuus kaikille meille. Mutta sen on tapahduttava JUMALAN omilla määreillä siitä, mitä "pelastus" on—eikä meidän ehdoillamme, olemme sitten lausuneet tai laulaneet miten monia kohteliaisuuksia tahansa hänelle. Tässä vielä siis uudestaan: Ei "jos te ylistätte riittävästi—vaan jos te pidätte minun käskyni—niin te pysytte minun rakkaudessani".

Alkuperäinen artikkeli: On the Risks and Dangers of Worship

Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat