Vernard Eller

PALVONTA

PALVONTA, josta Jeesus sanoo:

"Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla [/palvoa vrt. engl.Raamattu: "...those who worship him must worship in spirit and in truth."] hengessä ja totuudessa..." (Joh.4.24)

Mutta minkälaista on palvonta totuudessa? Onko nykyajan tyylin mukaista laulua ja tanssia, josta Jumala sanoo: "Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne...Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa. Mutta oikeus oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro." (Aam.5:21-24)?

John Greenleef Whittierin tutussa virressä "O, Brother Man" [Oi ihminen, veli" hän puhuu "siitä pyhemmästä palvonnasta, jota Jumala katsoo hyväksi siunata" ("holier worship God deigns to bless"]. Olkoon Whittierin tarkoituksena tai ei, virren sanoista voidaan päätellä, että sen pyhemmän palvonna ohella, jota Jumala katsoo hyväksi siunatsa, täytyy olla myös "epäpyhempi palvonta", jota Jumala ei katso hyväksi siunata.

Ja haluaisin nyt ohjata ajatuksemme tähän eroon, mikä on olemassa "pyhemmän" ja "epäpyhemmän" palvonnan välillä.

Aikamme seurakunnissa on kahta erilasita palvontatyyliä; jamielestäni noita kahta tyyliä voitaisiin parhaiten kutsua:

Perinteiseksi palvonnaksi ja nykyaikaiseksi palvonnaksi

Tutkikaamme aluksi molempia, niin että voimme saamamme kuvan perusteella esittää niiden väliset vastakohdat. PERINTEINEN on ilmeisesti ollut käytössä kauemmin, joten aloitetaan siitä. Jos tutkit mität ahansa prostestanttista virsikirjaa viime vuosisadalta, ymmärrät heti, mitä tarkoitan. PERINTEINEN PALVONTA on aidosti mietiskelevää, täynnä ajatusta ja itsetutkiskelua, ja Jumalaa etsivää. Ja palvojat ovat hanakoita tunnustamaan oman syntisyytensä, syyllisyytensä ja avun tarpeensa Jumalan edessä.

Ehkä eräs parhaita esimerkkejä on vanhanaikainen hengellinen laulu "Käyn tällaisena turviisi, Sä tiedät kaikki syntini...Käyn tällaisena tahroissain ja luotan veres voimaan vain."

On siis selvää, että PERINTEISESSÄ PALVONNASSA korostetaan syntien tunnustamista, syyllisyyttä ja epätoivoista JUMALAN avun tarvetta.<7p>

Mutta kun nyt siirrymme tarkastelemaan NYKYAIKAISTA PALVONTAA, on ero suorastaan TÄYDELLINEN.

Siinä ei ole viittaustakaan mihinkään syntien tunnustamiseen, syyllisyyteen tais ellaiseen. Itse asiassa on koko sana SYNTI suorastaan häädetty aikamme palvontakokouksista. Kaikenlainen syntien tunnustaminen tai JUmalan avun tarvitsemine käsitetään IHMISEN HENGEN todellisen suuruuden väheksymiseksi. Sen sijaan tästä on tullut NYKYTYYLISEN PALVONNAN keskipiste.

Nykyaikaisen palvonna kaikkein hallitsevin teema on JUHLITAAN. (Ehkäpä jyrkimpänä vastakohtana PERINTEISELLE teemalle KÄÄNTYKÄÄMME JUMALAN PUOLEEN katuen, tunnustaen syntimme ja laistuen—eli juuri ne asiat, joita Jumala haluaa Aamoksen tekstissä: "Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne...Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa. Mutta oikeus oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro."

Määritelkäämme nyt se, mikä tunnetaan nimellä

NYKYTYYLINEN PALVONTA

Jos saan tässä yrittää tulkita ylläolevaa raamatunkohtaa, haluaa Jumala sanoa siinä, että PUHE (samoin laulut, tanssi, harpunsoitto ja ylistys) on halpaa. Ja Jumala on saanut siitä tarpeekseen. Ja nyt Jumala haluaa meiltä ennenkaikkea oikeuden, katumuksen, tottelevaisuuden, hänen tahtoonsa mukautumisen TEKOJA. Niinpä Jumala haluaa meiltä vanhanaikaista palvontaa, joka sanoo "Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää." (Ps.51:19)

Nyt puhumme

NYKYTYYLISESTÄ PALVONNASTA

Kun PERINTEISESSÄ palvonnassa oli kysymys siitä, että ihmiset itse lähestyivät spontaanisti Jumalaa avuntarpeessaan, nykyään on Palvonnasta tullut ammattimaisten palvonnan johtajien hallitsemaa aluetta. He ovat alan asiantuntijoita, jotka ovat tehneet Palvonnasta tutkimuskohteen, jotka ovat lukeneet (tai jopa kirjoittaneet) NYKYISTÄ PALVONTAA koskevat kirjat, musiikin, litaniat ja ohjelmat. Kaikki palvontaan liittyvä—nimittäin kirjat, seminaarit, työpajat jne.—ovat erittäin tuottoisaa bisnestä nykyaikana.

On mainittava, että Nykyajan Palvonta ei ole mitnekään raamattukeskeistä. Sensijaan että se opettaisi Raamattua sen ilmeisenä tavoitteena on, että yleisöllä (kokoontuneella seurakunnnalla tietty) on nautittava musiikki-, raamatunkohtien luku -, draama jne. -kokemus—joka heidän olisi ymmärrettävä sinä, mitä Jumala heiltä eniten haluaa. Kuten me olemme siis sanoneet, on nykypalvonnan suuri juttu "juhlitaan!" Me olemme niin onnellisia kun meillä on rakastava Jumalamme ja Hän on niin onnellinen, kun Hänellä on rakastava kansansa, että "Ilosta Herrassa" on tullut kristillisen olemassaolon kaiken kattava tavoite.

Mutta aistitko, miten vastakkaista kaikki tämä on sille, mitä JUMALALLA on sanottavana kaiken juhlintapalvontamme poisottamisesta?


TOSI PALVONTA ei ole missään mielessä ohjelmoitu, ammattimainen, esitys tai tuote. Sen sijaan se on palvojan toimintaa, joka tarvitsee epätoivoisesti Jumalan apua. Niinpä PERINTEISEN PALVONNAN välisessä kuilussa on kysymys itse asiassa yhdestä sanasta. Ja tuo sana on S-Y-N-T-I!

Suunnittelin tutkiskelevani asiaa tällä kohtaa—mutta luovuin siitä, koska se ei ole kovin hyvä idea. Halusin saada selville, miten monta kertaa ja miten monessa Raamatun kirjassa esiintyy sana SYNTI; ja kävi ilmi, että Raamattu on hyvin SYNNINTÄYTEINEN kirja (jos ymmärrät, mitä tarkoitan).

kuITENKIN NYKYPALVONTA kaihtaa täydellisesti tuota raamatullista sanaa ja siihen viittaavaa. Kaikenlainen puhe SYNNISTÄ pysäyttäisi hetimmiten kaiken sen JUHLINTAHAUSKUUDEN, joka on menossa. Huomaa, että tämä nk. PALVONTS jäljittelee kovasti maallisen maailman tapoja, joka ei tunne JUMALAA. Siinä missä PERINTEINEN PALVONTA keskittyi kaikenlaiseen itsetutkiskeluun, NYKYPALVONTA etsii ainoastaan omaa nautintoa. Siinä missä PERINTEINEN PALVONTA etsi hiljaista mietiskelyä, NYKYPALVONTA etsii ainaostaan maailman äänekästä melua. Se esitetään yleensä KOVAÄÄNISENÄ (jopa elektronisen äänentoiston kautta). Se käyttää kovia sointurytmejä, jotka maailma tunnistaa omana ROCK & ROLLINAAN.

Jos kuitenkin annamme JUMALALLE (ja Jeesukselle Hengessä ja totuudessa) viimeisen sanan, silloin tiedämme, mitkä nuo sanat ovat:

Toisaalta

"Vie pois minun edestäni virttesi pauhina."

Ja toisaalta:

"Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää."

AMEN

Alkuperäinen artikkeli: On Worship
Vrt. Palvonnan riskit ja vaarat
Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat