Bernie Koerselman

Petoksellista evankeliumin julistusta


Petos määritellään tahalliseksi erehdyttämiseksi tarkoituksena aiheuttaa jollekin vahinkoa. Asianajajana määritelmä on minulle tuttu.
Minkälainen "petos" sitten evankeliumin julistukseen oikein sisältyykään? Saatat todellaa hämmästyä sitä, miten perustavaa laatua olevasta asiasta tässä on kysymys. Se liittyy Jeesuksen Kristuksen persoonaan. Kristillinen seurakunta näyttää korostavat tällä hetkellä Jeesusta Kristusta Vapahtajana. Saarnastuoleista esitetään tavallisesti kutsu "Ota Jeesus vastaan Vapahtajanasi ja niin perit iankaikkisen elämän!" Joskus asia esitetään muodossa: "Jos uskot, että Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen sinun syntisi, sinä perit iankaikkisen elämän". Ovatko nämä väitteet raamatullisesti paikkansapitäviä?
Missään kohden Raamattua ei sanota tai viitata siihen, että me voisimme pelastua uskomalla Jeesukseen Vapahtajanamme tai hyväksymällä tai vastaanottamalla Hänet Vapahtajanamme. Toisaalta on Raamatun perusteella selvää, että Jeesuksen täytyy olla meidän Vapahtajamme, jos haluamme periä iankaikkisen elämän. Ensimmäisessä ilmoituksessa hänen syntymästään sanotaan: "teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja" (Luuk. 2:11). Jollain tavoin kristikunta on ilmeisesti olettanut huolimattomasti, että koska Jeesuksen täytyy olla meidän Vapahtajamme, meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin hyväksyä Hänet Vapahtajaksemme.
Raamatussa ei sanota myöskään missään kohtaa eikä viitata sellaiseen, että me perimme iankaikkisen elämän uskomalla johonkin, mitä Jeesus teki. Käytännöllisesti katsoen kaikki raamatunkohdat, jotka koskevat pelastusta, kehottavat meitä uskomaan Häneen -- Jeesuksen persoonaan (esim. Joh. 2:11, 3:15,16,18, 6:40, 7:39, 8:30, Room. 4.24, 1. Piet. 1:8).
Jos meidän ei täydy uskoa, hyväksyä tai vastaanottaa Jeesusta vapahtajaksemme (tai uskoa johonkin, mitä Hän teki), jotta Jeesus voisi olla meidän Vapahtajamme ja jotta voisimme periä iankaikkisen elämän, niin mitä meidän sitten pitäisi tehdä?
Mitä Jeesus sanoi? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jeesus sanoi myös: "Sentähden minä sanon teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne" (Joh.8:24). Hän kuvasi auktoriteettiaan herrana sanoessaan: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" (Matt. 28:18).
Raamattu sanoo, että meidän on uskottava, hyväksyttävä ja vastaanotettava Jeesus HERRANAMME! Ehkä kaikkein tutuin pelastusta koskeva kohta on Room. 10:9: "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;". Samoin Paavali sanoi filippiläiselle vanginvartijalle: "Usko Herraan Jeesukseen,niin sinä pelastut niin myös sinun perhekuntasi" (Ap.t. 16:31). Se oli alkuseurakunnan sanoma -- seurakunnan, joka kesti äärimmäisissä vainoissa! He ottivat Jeesuksen vastaan Herranaan! (Kol. 2:6). Paavali huudahti: "me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra" (2.Kor. 4:5). Erityisen vakuuttava raamatunpaikka minulle on Paavalin yhteenveto palvelutyöstään efesolaisten keskuudessa: "vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen (Ap.t. 20:21). Samaa Hän opetti myös tessalonikalaisille: "Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta" (1.Tess. 5:9) ja roomalaisille: "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23 - kts. myös Room. 5:21).
Pietarin opetus vahvistaa Paavalin opetuksen. Helluntaina hän saarnasi: "Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Ap.t. 2:21). Hän lausui saarnansa päätteeksi: "Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte" (Ap.t. 2:36). Myöhemmin hän opetti sanoen: "vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne" (1.Piet. 3:15). [Engl. Raamatussa: "In your hearts set apart Christ as Lord" = 'Pyhittäkää Kristus Herrana sydämissänne' (1.Piet. 3:15).
Mitä sitten tarkoittaa, että Jeesus on meidän Herramme? Hänen tulee olla meidän mestarimme, meidän kuninkaamme, meidän hallitsijamme, se, jolla on täydellinen auktoriteetti meidän sydämissämme. Selitin sen lapsenlapselleni näin: "Hänen täytyy olla sinun pomosi".
Jos me kuuntelemme, mitä monissa seurakunnissa saarnataan, julistaisimme varmastikin, että Raamatun ensisijainen sanoma on, että Jeesus on meidän Vapahtajamme. Mutta onko se Raamatun ensisijainen sanoma? Ei suinkaan. Uudessa testamentissa Jeesusta kutsutaan Vapahtajaksi vain viisitoista kertaa. Isä Jumalaan viitataan yhdeksän kertaa Vapahtajana. Jeesukseen viitataan Herrana 618 kertaa, neljäkymmentä kertaa useammin kuin Vapahtajana.
Onko sitten ero Vapahtajan ja Herran välillä tärkeä? Onko tärkeää, että me uskomme Jeesukseen Herranamme? Sillä on merkitystä iankaikkisuuden kannalta, perimmekö iankaikkisen elämän vai emme. Todisteet löytyvät eräästä harvinaisemmasta raamatunkohdasta. Tässä Paavali jälleen opettaa: "Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra" (Room.14:9).
Miten se voisi olla mahdollista? Eikö Raamattu opeta, että Jeesus kuoli ja nousi ylös sovittaakseen meidän syntimme, pelastaakseen meidät, niin että me olisimme vanhurskautetut Jumalan edessä, niin että meidät sovitetaan Jumalan kanssa ja me olemme Hänen silmissään pyhät, virheettömät ja vapaat syytöksistä? Tottakai se pitää paikkansa. Voidaanko sitten Room. 14:9 sovittaa niiden pelastukseen liittyvien päämäärien kanssa, joiden vuoksi Jeesus kuoli ja nousi ylös? Kyllä, kun otamme huomioon, että kaikki nuo pleastukseen liittyvät päämäärät toteutuvat vain niiden kohdalla, joiden Herra Jeesus on! Syy, miksi Jeesus kuoli ja nousi ylös oli se, että hän voisi olla kaikkien Herra tietäen, että Hän olisi ainoastaan niiden Vapahtaja, joiden Herra Hän on.
Kristinuskosta puhutaan usein pikemminkin suhteena kuin uskontona. Suhteiden erilaisuus on tärkeää, kuten huomaamme siitä, miten erilainen on suhde, jos otamme vastaan Jeesuksen Vapahtajanamme tai Herranamme. Jos Hän olisi ainoastaan meidän Vapahtajamme, silloin suhde olisi Vapahtajan ja vapautetun välinen suhde. Jos taas Jeesus on meidän Herramme, suhde on Herran ja hänen palvelijansa välinen suhde.
Kumpaa suhdetta Uusi testamentti opettaa? Meille opetetaan ylivoimaisesti eniten, että uskova on Herran Jeesuksen palvelija tai jopa orja. Raamattu opettaa: "Vai ettekö tiedä...ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut..." (1.Kor. 6:19-20). Eikö tässä ole kysymys orjuudesta, ei vapaudesta, vaan siitä, että olemme isäntämme omat?
The New American Standard Version (NAS) -raamatunkäännöksessä määritellään suhteemme Herraan Jeesukseen aivan oikein sanalla 'bond-servant'. 'Bond-servant' tarkoittaa aivan erityistä palvelussuhdetta. Se kuvataan 2.Moos. 21:5-6:ssa: "Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä tahdo päästä vapaaksi', niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan." Näin oli niiden kohdalla, jotka olivat myyneet itsensä orjiksi, mutta jotka huomasivat olosuhteidensa orjana olevan paremmat kuin ne olivat olleet ennen orjuutta. Hän halusi jäädä isäntänsä elinikäiseksi orjaksi vapaaehtoisesti (='bond-servant'). Usein isäntä lahjoitti tällaiselle orjalle kultaisen korvarenkaan hänen erityisen orjuutensa (bond-servant) symboliksi.
Tällaisen erityisen orjuuden ('bond-servant') ehdot ovat: (1) Se on vapaaehtoista, (2) se tunnustetaan julkisesti, (3) se perustuu rakkauteen isäntää kohtaan, (4) se on orjuutta -- jossa luovutaan kaikesta ja (5) se on elinikäistä. Nämä vaatimukset ovat samat, jotka asetetaan niille, jotka haluavat seurata Jeesusta ja pitää Häntä Herranaan.
Nämä Uuden Testamentin kirjoittajat julistivat olevansa tällaisia erityisiä orjia (='bond-servants'): Paavali (Room. 1:1), Jaakob (Jaak.1:1), Pietari (2.Piet. 1:1), Juudas (Juud.1:1) ja Johannes (Ilm. 1:1). Kaikkien tosi uskovien julistetaan olevan tällaisia erityisiä orjia (='bond-servants'): "Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle..." (Ilm. 1:1) ["The Revelation of Jesus Christ, which God gave Him to show to His bondservants, the things which must shortly take place; and He sent and communicated it by His angel to His bond-servant John..." (Revelation 1:1, NAS).
Samoin kuin suhteemme on ratkaisevasti erilainen silloin, kun Jeesus on meidän Herramme, samoin on myös asenteemme silloin, kun Jeesus on Herramme. Jos Jeesus on ainoastaan meidän Vapahtajamme, asenteemme on todennäköisesti kiitollisuus siitä, että Hän on pelastanut meidät Jumalan vihalta. Kun Jeesus on meidän Herramme ja me Hänen elinikäisiä, vapaaehtoisia orjiaan rakkaudesta ('bondservants'), meidän asenteemme on ensisijaisesti totteleminen rakkaudesta.
Raamattu vahvistaa, että tottelevaisuus on oikea asenne meidän Herraamme Jeesusta kohtaan: "ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän (Jeesus) iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset (Hebr. 5:9). Jeesus odotti seuraajiltaan tottelevaisuutta. Hän kysyi niiltä, jotka väittivät seuraavansa häntä herranaan, mutta eivät totelleet Häntä: "Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?" (Luuk 6:46). Jeesus sanoi, ettei voi olla pelastusta ilman tottelevaisuutta: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon" (Matt. 7:21).
Tottelevaisuus on tärkeää, koska se on luonnollinen asenne palvelijoille, jotka pitävät Jeesusta Herranaan. Se myös todistaa siitä, että Jeesus on todella meidän Herramme. Siksi ei olekaan hämmästyttävää, että Jeesus teki tottelevaisuudesta osan seurakunnalle antamistaan viimeisistä ohjeista. Ensin Hän julisti Herruuttaan: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" (Matt. 28:18). Sitten hän kertoi seuraajilleen, mitä hän odotti heidän tekevän hänen poissaollessaan. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" (Matt. 28:19). Hän käski heidän tehdä kaksi asiaa näille opetuslapsille: "...ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt..." (Matt. 28:19-20 Biblia).
Jos syyttäisin seurakuntaa oikeudessa petoksesta evankeliumin esittämisessä, uskoisin, että monet seurakunnat tuomittaisiin syyllisiksi. Esittääkö seurakuntasi ja esitätkö sinä Jeesuksen Kristuksen Herrana? Teetkö sinä ja tekeekö seurakuntasi selväksi, että ei ole pelastusta ellei Jeesus ole Herra? Opettaako seurakuntasi ja opetatko sinä, että tottelevaisuus on välttämätön todistus (Jumalalle) siitä, että Jeesus on Herra? Ja lopuksi, totteletko sinä ja totteleeko seurakuntasi Jeesuksen lopullista käskyä opettaa uusia opetuslapsia tottelemaan kaikkia Jeesuksen käskyjä?
Ne, jotka esittävät pelastuksen tarkoittavan sitä, että otetaan Jeesus vastaan Vapahtajana, jättävät yleensä aina opettamatta tottelevaisuuden tärkeyttä. Tämä kaksinkertainen eksytys johtaa vielä toiseenkin pelastuksen estävään ongelmaan, joka koskee Pyhää Henkeä.
On oikein todeta, että kaikissa tosi uskovissa asuu Pyhä Henki. Raamattu opettaa, että on olennaisen tärkeää, että meillä on Pyhä Henki, jotta pelastumme: "Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa" (Room. 8:9).
Me tiedämme, että meidän on oltava hänen omiaan, jotta pelastumme, koska Jeesus sanoi: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).
Monet seurakuntien johtajat uskovat ilmeisesti, että Pyhä Henki asuu automaattisesti kaikissa niissä, jotka "ottavat vastaan Jeesuksen Vapahtajanaan". Mutta sanooko Raamattu niin?
Jeesus kertoi meille, miten ja millä ehdolla Pyhä Henki annetaan: "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen..." (Matt. 14:17-19). Ehtona on, että meidän täytyy (1) sitoutua tottelemaan Jeesusta (rakkaudesta). Silloin hän pyytää Isää antamaan meille Pyhän Hengen. Raamattu vahvistaa tämän opetuksen, kun Pietari puolusti opetuslapsia suuren neuvoston edessä. Puhuessaan Pyhästä Hengestä hän sanoi: "...Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat (Ap.t. 5:32).
Jeesus selitti sitä suhdetta, joka on seurausta hänen käskyjensä tottelemisesta:

"Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle" (Joh.14:21)
"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt" (Joh. 14:23-24).

Huomaa, että Isä Jumala ja Jeesus rakastavat nimenomaan niitä, jotka rakastavat Jeesusta ja tottelevat hänen käskyjään ja he tulevat heidän tykönsä ja jäävät asumaan heidän tykönsä (Pyhän Hengen kautta).
Jos meille ei opeteta, että meidän täytyy uskoa Jeesukseen Herranamme, on myös todennäköistä, ettei meille myöskään opeteta, että meidän täytyy totella häntä. Jos me emme sitoudu tottelemaan häntä, me emme saa Pyhää Henkeä. Vääränlaisen evankeliumin esittäminen alun perinkin on johtanut kolmeen eri syyhyn, miksi näiltä ihmisiltä evätään pelastus.
Ajattele Jeesuksen vakavaa varoitusta: "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'" (Matt. 7:22-23). Keitä ovat nämä ihmiset, joita Jeesus ei ollut koskaan tuntenut? He eivät olleet vastaanottaneet häntä Herrakseen eivätkä totelleet häntä eivätkä olleet saaneet Pyhää Henkeä. Mutta eivätkö he profetoineet, ajaneet ulos demoneita ja tehneet monia ihmeitä hänen nimessään? Eikö Jeesus varoittanut:"Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin?" (Matt. 24:24). He eksyttävät tekemällä näitä asioita Jeesuksen nimessä.
Seurakunta, joka on petetty esittämällä sille väärä evankeliumi, jolle ei ole opetettu Jeesuksen tottelemisen välttämättömyyttä ja jolle ei ole annettu Pyhää Henkeä vahvistukseksi, on yksinkertaisesti vain osa kristillistä kulttuuria. Sillä ei ole voimaa eikä arviointikykyä. Se on haalea; sen jäsenet eivät poikkea juuri millään tavalla muusta maailmasta; ja se alkaa todennäköisesti tekemään kompromissia uskon perustotuuksien kohdalla. Lopulta se päätyy kyseenalaistamaan Raamatun erehtymättömyyden, sitten Jeesuksen jumaluuden, totuuden ylösnousemuksesta ja sallii ehkä avoimesti synnin seurakunnassa ja saarnastuolissa hyväksymällä homoseksuaalit ja vihkimällä homoseksuaaleja pastoreita. Sellaiset seurakunnat saattavat myös ajaa takaa erilaisia Pyhän Hengen manifestaatioiksi väitettyjä ilmiöitä, mutta sillä ei ole arviointikykyä erottaa, ovatko nuo manifestaatiot Pyhästä Hengestä vai eivät.
Miten tarkasti tuo kuvaa joitakin aikamme seurakuntia? Pelkäänpä pahoin, että monet seurakunnistamme ovat pikemminkin osa alati muuttuvaa kristillistä kulttuuria kuin kiinteästi ankkuroituneita muuttumattomaan, järkkymättömään kallioon -- Herraan Jeesukseen ja hänen sanaansa.
Laissamme petos on rangaistava teko. Sopimukset voidaan tehdä pätemättömiksi, jos on käytetty petosta houkuteltaessa ihmistä sopimuksen solmimiseen. Seurakunnissamme esitetään asioita, joilla houkutellaan ihmiset tekemään päätöksiä, jotka muuttavat mitä suurimmassa määrin heidän elämäänsä iankaikkisesti. Näillä päätöksillä on kauaskantoiset seuraukset. Ne, jotka uskovat heille esitettyihin totuuksiin ja hyväksyvät ne, muuttavat elämänsä ja elämäntapansa. He antavat rahansa seurakunnalle ja palvelevat seurakunnassaan vaihtelevassa määrin, antavat aikaansa, joskus jopa uhraavat sitä, mikä on poissa jostain muusta toiminnasta.
Jos me houkuttelemme heidät tekemään päätöksensä petokseen perustuen -- esittämällä väärää tietoa -- voimme saada aikaan suunnatonta vahinkoa. Ei riitä, että näiltä ihmisiltä puuttuu pelastava usko -- vaan he saattavat myös pettyä eivätkä halua enää koskaan sitoutua Jeesukselle, niin että he voisivat pelastua.
Jo vuosia sitten aloin epäillä, että eräs todiste siitä, että evankeliumi on esitetty ihmisille petoksellisesti, on se, että niin suuri prosentti niistä, jotka ovat "ottaneet vastaan Jeesuksen", lähtee pian sen jälkeen seurakunnasta.
Ray Comfortin kirja Bride of Heaven, Pride of Hell vahvisti epäilykseni. Ray esittää tilastotietoja eräästä Yhdysvaltain suurimmista seurakunnista, jossa uskomattomat 294,784 henkilöä otti vastaan Kristuksen vuonna 1990. Kuitenkin tuossa seurakunnassa oli vuonna 1991 ainoastaan 14,337 jäsentä. Oli siis tehty 280,447 sitoumusta, joita ei pidetty. Seurakunnan johtajilla ei ollut aavistustakaan siitä, mistä se johtui, vaan he voivat tehdä ainoastaan sen johtopäätöksen, että "jotain on vialla"! Sama trendi jatkui. Elokuussa 1996 eräs johtava amerikkalainen uskonsuunta paljasti, että vuonna 1995 se vastaanotti 361,074 päätöstä ottaa vastaan Jeesus, mutta seurakuntaan liittyi ainaostaan 22,983 jäsentä. Se ei pystynyt selittämään, missä olivat nuo 361,074 kääntyneeksi oletettua ihmistä. Ray kertoi eräästä toisesta evankeliointikampanjasta, jossa tehtiin 600 päätöstä ottaa vastaan Jeesus, joista epäilemättä iloittiin suuresti. Mutta 90 päivää myöhemmin työntekijät, joiden tehtävänä oli jälkiseuranta, eivät löytäneet yhtään ainoata, joka olisi toiminut kääntymyksensä perusteella. Vuonna 1991 tehtiin Clevelandissa, Ohiossa 400 päätöstä ottaa vastaan Jeesus eräässä evankeliointikampanjassa, mutta jälleen, ei löytynyt yhtään ainoaa, joka olisi pysynyt uskossa.
Ray lainaa Charles E. Hackettiä, joka on helluntailiikkeen kansallisen sisälähetystyön johtaja Yhdysvalloissa: "Joissakin piireissä ei yksi uusi sielu alttarilla saa aikaan paljoakaan innostusta, koska tiedämme, että noin 95 sadasta ei liity seurakuntaan. Itse asiassa suurin osa heistä ei palaa takaisin edes toista kertaa."
Tässä suhteessa ei USA ole mitenkään poikkeuksellinen. Rayn mukaan eräs Boulderista, Coloradosta kotoisin oleva pastori lähetti lähetystiimin Venäjälle vuonna 1991, joka vastaanotti 2500 uskonratkaisua. Seuraavana vuonna he löysivät ainoastaan 30, jotka olivat pysyneet uskossa. Eräs Leedsissä, Englannissa vieraillut amerikkalainen puhuja vastaanotti 400 uskonratkaisua eräässä paikallisseurakunnassa. Kuitenkin kuuden viikon kuluttua ainoastaan kaksi heistä oli vielä mukana ja lopulta hekin jäivät pois. Eräs pastori, joka oli käynyt vuosittain Intiassa aina vuodesta 1980 lähtien, kertoi Raylle, että hän näki eräässä majassa Rajamundryn kaupungissa 80,000 uskonratkaisukorttia, jotka olivat siellä suoritettujen evankeliointikampanjoiden "tulokset". Mutta hän väitti, että hyvällä onnella voisi koko kaupungista löytyä korkeintaan 80 kristittyä. Se on 1/10 prosenttia.
Ray lainasi myös Barna Research Instituten tilastotietoja, joiden mukaan 62% amerikkalaisista sanoo, että heillä on merkityksellinen suhde Jeesukseen Kristukseen. Kuitenkin Gallup-kysely, joka tehtiin samoihin aikoihin, paljasti jotain mielenkiintoista 6-10%:n ryhmästä amerikkalaisia, jotka sanovat olevansa kristittyjä. Heistä Gallup-tutkimus kertoo:

"Nämä ihmiset ovat omaa luokkaansa...he hyväksyvät erilaisista yhteiskuntaluokista olevia ihmisiä paremmin kuin muut. He ovat mukana hyväntekeväsiyydessä. He ovat käytännön kristittyjä. He rukoilevat paljon."

Neil Anderson esittää samantapaisia tilastoja kirjansa The Bondage Breaker sivulla 107: "Olen havainnut, että ainoastaan 15 % evankelisista kristityistä on täysin vapaita saatanan siteistä". Vaikka Neil pitääkin loppuja kristittyinä, voidaan hänen kuvauksestaan päätellä, että heillä on sellaisia ominaisuuksia, jollaisia Galatailaiskirjeen, Efesolaiskirjeen ja Ilmestyskirjan mukaan on niillä, jotka eivät (Raamatun mukaan) pääse koskaan Jumalan valtakuntaan.
Ray Comfort korostaa sitä, että me emme kerro totuutta -- vaan petämme ja huijaamme -- tuodessamme ihmisiä Kristuksen luo. Sen seurauksena heitellään siemeniä kivikkoiselle maaperälle, jolloin, vaikka ihminen ottaakin iloiten vastaan julistuksen, hän luopuu nopeasti uskostaan, kun joutuu kohtaamaan vaikeuksia tai vainoa. Olen samaa mieltä Rayn kanssa siitä, että evankeliumi on esitettävä 100-prosenttisen totuudellisesti.
Tämän artikkelin jatko-osa on 'Vilpillistä evankeliumin julistusta'. Petos ja vilppi yhdessä selittävät todennäköisesti sen, että 95% "uskoontulleista" luopuu uskostaan pian uskonratkaisun jälkeen.
Alkuun | Lopun ajat | Historia | Raamattu | Opillista | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Seurakunta