Alan Morrison

TAIKUUDEN OPPIPOJAT

Osa 1

Psykoterapian okkultit juuret

"Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Room.12:2)
"Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut..." (2.Kor.4:3-4)

JOHDANTO

Voimme tunnistaa kuusi turmeluksen siementä, jotka Saatana on kylvänyt maailman kulttuuriin 1800-luvun lopulla murtaakseen todellisen evankeliumin perustukset ja saattaakseen laittomuuden kasvamaan suorastaan tulvamaisiin mittasuhteisiin. Nämä siemenet olivat evoluutioteoria, liberaaliteologia, vertaileva uskontotiede, sosiaalipoliittinen utopismi, mielen tieteet (mind-sciences) ja teosofia. Näistä kuudesta siemenestä tuli monien antikristillisten ilmiöiden kasvualustoja. Kiinnitämme huomiomme tässä artikkelissa — joka on ensimmäinen osa kaksiosaisesta artikkelisarjasta — "mielen tieteisiin" (mind-sciences). Asetamme tuon otsikon alle kaikki ne kehityskulut, jotka koskevat niin terapian kuin ei-terapeuttistakin ihmisen tietoisuuden muuttamiseen tähtäävää ja ihmismielen syvällistä manipulointia.

Paljastamme tässä artikkelissa psykologiaan kuuluvien mielen tieteiden okkultin alkuperän ja vertaamme psykoterapian väittämiä Raamatun opetuksiin. Mielen tieteitä tutkivan artikkelisarjamme toisessa osassa, joka käsittelee "kristillistä" okkultismia, tutkiskelemme monia hälyttäviä ilmiöitä kristityksi tunnustautuvassa seurakunnassa, joissa transsista, hypnoosista ja visualisoinnista ja muistakin tekniikoista on tullut suosittuja "mielen tieteiden" ja tietoisuuden nostattamisen soveltamistapoja.

Jokainen viimeaikaista historiaa tutkiva on epäilemättä havainnut, miten tämän langenneen maailman kollektiivisesta mielestä ja mielikuvituksesta on tullut demonien temmellyskenttää, vaikka se esiintyykin uusgnostilaisuuden eufemismien suojassa. Nämä alueet ovat ihanteellista välitilaa henkimaailman ja ihmiskunnan välillä: Näillä alueilla voivat ihmiset ja henkivallat parhaiten toimia sallitusti. Kristityksi tunnustautuvat eivät ole mikään poikkeus tässä.

Mainitessamme mielen tieteet eräänä turmeluksen siemenenä, emme rajoitu vain kliiniseen mielen ja ihmisen käyttäytymisen tutkimukseen. Sen sijaan viittaamme kaikkeen ihmisen tietoisuuden muuttamiseen tähtäävien tekniikoiden ja järjestelmien kehittämiseen. Olkoot sitten kysymys uuden fysiikan, uuden aikakauden liikkeen verkostoista tai holistisen lääketieteen ääri-ilmiöistä, yhteisenä päämääränä on saada aikaan syvällisiä aineellisia ja tietoisuuden muutoksia erilaisten taikuuteen kuuluvien menetelmien avulla — joiden kaikkien juuret ulottuvat muinaisten uskontojen piiriin kuuluviin ilmiöihin, jotka ovat jo vuosituhanten ajan vastustaneet Jumalan asiaa ja totuutta.

Koska viime vuosikymmenien aikana on yhä kiivampaan tahtiin luovuttu uskollisuudesta Raamattua kohtaan ja oikeasta kristillisestä opista, on monissa seurakunnissa ja yhteisöissä syntynyt otollinen maaperä mielentieteiden erilaisten tekniikoiden soveltamiselle, esimerkkeinä transsi ja hypnoosi (joihin liittyvät suggestio ja itsesuggestio), yliluonnollisen tavoittelu, psykoterapiat (joiden tavaramerkkeinä ovat mm. "sisäinen parantuminen", "uudelleen synnyttäminen" (rebirthing) ja "muistojen parantaminen"), meditointitekniikat ja mantrat, visualisointi (kuvittelu), hysterian lietsominen,epäraamatulliset demonien ulosajamisrituaalit ja monet muut. Käsittelemme yksityiskohtaisesti näitä eri seurakunnissa esiintyviä ilmiöitä — jotka ovat kaikki mielen ja mielikuvituksen alueella sovellettua eriasteista manipulaatiota — "kristillistä" okkultismia käsittelevässä artikkelissamme. Tässä artikkelissa tutkiskelemme mielen tieteiden yleisiä taustoja selvittämällä, miten psykoterapiaa on alettu pitää arvostettuna ja laajaltikäytettynä tekniikkana.

Koska erilaisia psykoterapian tekniikoita käytetään niin laajalti kaikissa seurakunnissa, on syytä esittää lukuisia radikaaleja kysymyksiä. Tuntevatko kristityt todellisuudessa psykoterapian historiallisia juuria? Mitä ovat sen puolustajien päämäärät? Mitä tarkoitusta se palvelee aikamme historiallisissa kehityskuluissa? Löytyykö Raamatusta mitään, mikä tukisi psykoterapian käyttöä? Pitäisikö kristityn etsiä apua maalliselta tai ehkäpä kristityltä psykoterapeutilta, jos hänen sielunelämässään tai tunne-elämässään, käytöksessään tai suhtautumisessaan ulkomaailmaan esiintyy häiriöitä?

Monien kristittyjen mielestä vastaus viimeiseen kysymykseen on yksinkertainen. Se, jolla on joku fyysinen sairaus, menee ihmisruumista hoitavan lääkärin vastaanotolle; niinpä se, joka sairastaa mielen sairautta, menee mieltä hoitavalle lääkärille (psykiatrin tai psykoterapeutin vastaanotolle). Mutta tällaiseen ajatustapaan sisältyy suuri harha, jonka aiomme paljastaa. Psykoterapia, joka on avainasemassa mielen tieteissä, on koko ajan kasvava ala maailmassa. Psykoterapiaa on olemassa noin 200 eri lajia ja siinä käytetään tällä hetkellä 10,000 erilaista tekniikkaa.1 Se on siis aivan omaa luokkaansa oleva ilmiö. Monet psykoterapiassa käytetyistä tekniikoista ovat keskenään ristiriidassa suorastaan radikaalisti. Tämä ei tietenkään ole ongelmallista uusgnostilaisuuden piirissä, koska totuus on relatiivista ja jokainen valitsee yksinkertaisesti vain sen tietyn lähestymistavan, joka tuntuu parhaiten sopivan omaan "elämäntyyliin".

Tarkoituksenamme ei ole paneutua psykoterapian eri koulukuntiin arvioidaksemme niitä kristillisestä näkökulmasta käsin. Sen sijaan tarkoituksemme on osoittaa selkeästi mielen tieteiden ja niiden johdannaisten ikivanhat ja uudemmatkin hengelliset ja filosofiset juuret sekä varsinkin niiden vaikutus uusgnostilaisuuden kehitykseen ja se, miten helposti ne ovat kyenneet soluttautumaan kristinuskoa tunnustavan seurakunnan rakenteisiin ja käytänteisiin eri kanavien kautta. Kaikkein tärkeimpiä niistä ovat liberaalihumanistinen papisto ja karismaattiinen liike, joiden käyttämät laukaisevat2 terapiat kuten "kliininen teologia", "sisäinen parantaminen" ja "muistojen parantaminen" kuuluvat nykyään lähes kaikkien kristittyjen jokapäiväiseen sanavarastoon.

On monia syitä, miksi olemme valinneet psykoterapian johdatteluksi mielen tieteisiin. Ensiksikin siitä syystä, että se sopii erinomaisen hyvin esimerkiksi kaikista niistä demonisista eksytyksistä, joita ihmisen mielen alueella esiintyy ja koska ne niin selvästi todistavat siitä roolista, mikä niillä on tässä maailmassa laittomuuden ja eksytyksen lisääjinä. On toinenkin syy, miksi käsittelemme psykoterapiaa heti alkajaisiksi ryhtyessämme tutkimaan mielen tieteitä: se muodostaa hyvin usein alkupisteen demonien maailman mielenkiinnon keskittymiselle ihmisen psyyken syvyyksiin — jolloin se toimii ikäänkuin yhä kasvavan uusgnostilaisuuden esoteeristen ilmiöiden ponnahduslautana.

Psykologia ei tieteenalana ole kehittynyt viime vuosisadan aikana missään tyhjiössä. Ihmiset ovat pyrkineet aina "kulttuurin" alkuajoista lähtien löytämään järjestelmän, joka järkeistäisi ja selittäisi ihmismielen sisäistä toimintaa tarkoituksena muuttaa tietoisuutta. Se on johtanut maailmankatsomuksiin, jotka vastaavat vallitsevaa sosiaalista ja tieteellistä kehitystä pyrkimyksenä vastata sen yhteiskunnan kulttuurin tarpeisiin, jossa ne ovat syntyneet. Tämän mukaisesti esiintyy 1900-luvun länsimaisessa yhteiskunnassa — jossa totuuden käsite absoluuttina on ehdottomasti anathema — yhtä monia ihmisen käyttäytymistä tulkitsevia ajatusjärjestelmiä kuin on niitä keksineitä ihmisiäkin. Miten monia koulukuntia tällä alalla sitten onkin kehittynyt 1900-luvun aikana, on sen viime vuosikymmeninä havaittavissa yhä näkyvämmin liike, jossa yhdistyvät länsimaisen psykologian tekniikat ja itämaisen mystiikan perusopit.

Tätä on tapahtunut varsinkin psykologian humanistisen ja transpersoonallisten koulukuntien piirissä, mikä on tuottanut hedelmää erityisesti niiden psykoterapeuttisessa soveltamisessa. Emme puhu nyt ainoastaan muutamista äärijärjestöistä tai oudoista friikeistä, jotka harjoittavat erikoisia terapiamuotoja. Sen sijaan kysymyksessä on nyt todella globaali kehitys itse yhteisössä. "Sisäisen tilan" tavoittelusta erilaisten tekniikoiden avulla — joka ennen on kuulunut vain okkultistien ja mystikkojen maailmaan — on nyt tullut esim. meditoinnin ja psykoterapian ansiosta yhtä normaalia kuin ulkoavaruuden valloittaminen.

"Psykedelinen" 60-luku on vedenjakajana tässä kehityksessä, jossa partasuille viitoissaan häärijöille kuuluvasta on tullut valkokaulusammattilaisten mandaattia. Yli kaksikymmentä vuotta sitten pidetty kansainvälinen psykiatrien, psykologien, teologien, lääkäreiden, matemaatikkojen, fyysikoiden ja insinöörien kokous The Interdisciplinary Conference on the Voluntary Control of Internal States of Consciousness totesi virallisessa kutsussaan:

"Olemme tulleet siihen historian kohtaan, jossa 'sisäisten tilojen' hyväksikäytöstä ei ole tullut ainoastaan luvallista, vaan jopa mitä tärkeintä toimintaa tieteen saralla. Tämän lisäksi tutkivat monet ihmiset tietoisuuttaan yrittäessään piristää elämäänsä tai kyetäkseen pakenemaan sitä tuntemattomien kemiallisten aineiden avulla ja annoksin, joiden psyykkistä vaikutusta ei tunneta. Tämä saattaa olla vaarallinen tie "vapauteen". Konferenssin komitea kokee, että tällä hetkellä on erityisen tärkeää saattaa vakaannuttavat voimat toimimaan tuona linkkinä menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä yhdistäen jossain määrin itämaisen kokemuksellisen viisauden ja psykologian länsimaiden ja toisenlaisen psykologisen ymmärryksen.3

Nyt ei ole kuitenkaan kysymys ainoastaan siitä, että länsimainen psykologia ja itämainen mystiikka yhdistetään toisiinsa, vaan siitä, että psykoterapian juuret ovat okkultismissa paljon perustavaa laatua olevammassa mielessä kuin yleisesti ymmärretään — jopa niin kutsuttujen mielenterveyden ammattilaisten keskuudessa. Vaikka monet ihmiset eivät tiedä paljoakaan edellämainittuihin "tietoisuuden sisäisiin tiloihin" liittyvästä kehityksestä, lyhyt historiallinen tutkimus tärkeimmistä nykyaikaiseen psykoterapiaan vaikuttaneista tekijöistä paljastaa yllättäviä yhteyksiä sekä lähimenneisyyden että kauempaa löytyvästä okkultismista ja esoteriasta, niin että saamme selkeän kuvan mielen tieteiden alkuperästä ja tavoitteista. Ennenkuin siis paljastamme, mikä onneton harha kätkeytyy käsitykseen, jonka mukaan on mentävä "mielen lääkärin" luo "mielen ongelmiemme" kanssa, tutkikaamme sekä valkotakkista että eläimen nahkaan pukeutunutta "mielen lääkäriä" tarkemmin. Sitten kykenemme paremmin vastaamaan tähän akuuttiin sielunhoidolliseen ongelmaan.

I. "MIELEN TIETEIDEN" ISÄT

Tutkimme mielen tieteiden isiä kiinnittämällä aluksi huomiomme viimeaikaisimpiin perustajiin otsikon "Mystikot, gnostikot ja esoteristit" alla. Toisessa osassa tutkiskelemme muinaisia isiä: shamaaneja, noitia ja taikureita.

1. Nykyajan "mielen tieteiden" perustajat: Mystikot, gnostikot ja esoteristit

Tässä osassa luomme yleiskatsauksen kronologisessa järjestyksessä neljän psykoterapiaan vaikuttaneen avainhahmon elämään ja työhön: He ovat Franz Mesmer, Gustav Fechner, sekä Sigmund Freudin lempioppilaat Wilhelm Reich ja Carl Jung.

i. Mesmerismin perintö

Eräs kaikkein kyseenalaisimmista, mutta mitä tärkein vaikuttaja mielen tieteiden kehityksessä suhteessa tämän päivän kasvavaan Uuteen tietoisuuteen on itävaltalainen lääkäri Franz Anton Mesmer (1734-1815). Lopputyönään valmistuessaan vuonna 1765 Mesmer esitti Paracelsuksen innoittaman teoriansa, joka käsitteli planeettojen vaikutusta ihmisen kehoon, jossa hän väitti, että planeettojen vaikutus tapahtui "hienon nesteen" kautta, jota esiintyi ihmisessä. Eteerinen "energia", jonka hän uskoi löytäneensä, vastasi bioenergiaa" tai "sisäistä valoa", joiden parissa okkultistit, mystikot, uuden fysiikan edustajat, gnostikot ja parapsykologit kautta aikain olivat puuhastelleet.

Kymmenen vuoden kuluttua, saatuaan vaikutteita erään magneetteja ihmisten parantamiseen käyttäneen Maria Teresan hoviastrologin, jesuiittapapppi Maximilian Hehlinin4 okkultisesta teoksesta Mesmer jatkoi sarallaan kehittämällä kuuluisan teoriansa "eläinmagnetismista", joka johti yhtälailla kuuluisiin uskollaparantamisistuntoihin Pariisissa. Eräässä merkittävässä okkultismia käsittelevässä teoksessa kuvataan erästä tällaista istuntoa seuraavalla tavalla:

"Hänen potilaansa istuivat suuren, vedellä täytetyn tammisen ammeen ympärillä. Se oli päällystetty sisältä raudalla ja sumennetulla lasilla ja siitä työntyi ulos rautatankoja. Potilaat asettuivat niin, että nuo rautatangot koskettivat sairaita kehonosia Mesmerin marssiessa majesteettisesti vaalean violettiin viittaan verhoutuneena asettaen kätensä ohi kulkiessaan potilaittensa päälle tai koskettamalla heitä pitkällä rautasauvalla. Vaikutukset vaihtelivat. Jotkut potilaat eivät tunteneet mitään, jotkut tunsivat ikäänkuin hyönteisten kävelevän ihollaan, toiset joutuivat hysteerisen naurukohtauksen, oksentelun tai nikotuskohtausten valtaan. Jotkut saivat raivoisan hulluuskohtauksen, jota kutsuttiin nimellä "Kriisi" ja sitä pidettiin erityisen terveellisenä."5

Toisinaan osallistujat pitivät toisiaan kädestä kiinni ja muodostivat piirin eikä ollut epätavallista, että laulettiin yhdessä silloin tällöin.6 Eräs toinen kuvaus Franz Mesmerin terapiaistunnoista on vieläkin elävämpi:

"Jotkut ovat rauhallisia, hiljaisia eivätkä koe mitään erityisiä vaikutuksia. Toiset saattavat yskiä, tuntea lieviä kipuja, paikallista tai yleistä kuumuutta tai hikoilla. Toiset taas kokevat kiihtymystä ja kärsivät oksennuksista. On merkillepantavaa, miten monet oksentelevat, miten kauan oksentelu kestää ja miten voimallista se on. Sitä edeltää ja seuraa tietynlainen voimattomuus ja unenomainen tila...Potilaat kokivat enemmän tai vähemmän voimakasta hikoilua, sydämentykytystä, hysteriaa, katalepsiaa ja joutuivat toisinaan epilepsiaa muistuttavaan tilaan. Kun kriisi oli huipussaan, avustajat kantoivat potilaan johonkin viereisistä "kriisihuoneista"; hänet asetettiin sohvalle. Useimmissa tapauksissa hän vaipui vähitellen syvään uneen, josta hän sitten heräsi virkistyneenä ja paremmassa kunnossa."7

Jotkut valppaat veljet osaavat tässä kohtaa yhdistää asioita tiettyihin ilmiöihin, jotka ovat niin suuressa määrin vaivanneet monia seurakuntia nykyään. Yhteislaulua käytetään lämmittelynä, on kätten päälle panemista, esiintyy voimakkaita fyysisiä tuntemuksia, kiihtymystä, hysteeristä naurua, raivoisia hulluuskohtauksia, oksentelua, joita kaikkia seuraa syvä uni tai unenomainne tila. Nämä tapahtumat, tapahtuvat ne sitten kristityksi tunnustautuvassa seurakunnassa tai Anton Mesmerin terapiaklinikalla, ovat pelkästään hysterian ilmenemismuotoja, jotka on saatu aikaan hypnoottisen suggestion voimallisella vaikutuksella — eli ne ovat mielen tiedettä toiminnassa. Näiden istuntojen todellinen merkitys ei jäänyt huomaamatta niiltä ymmärtäväisiltä, jotka olivat Mesmerin aikalaisia. Ranskan kuningas asetti vuonna 1784 lautakunnan tutkimaan Mesmerin väitteitä. "Tiedeakatemian lääketieteen laitoksen raportin" ja "Kuninkaallisen lääketieteellisen seuran raportin" tutkimustuloksissa todettiin:

"että ihminen voi vaikuttaa toiseen ihmiseen minä hetkenä tahansa ja lähes aina tahtoessaan niin iskemällä ihmisen mielikuvitukseen; että mitä yksinkertaisimmilla eleillä ja merkeillä voi olla mitä voimallisimmat vaikutukset; ja että ihmisen vaikuttaminen toisen ihmisen mielikuvitukseen voidaan kehittää suorastaan taidokkaaksi ja suorittaa järjestelmällisesti kohteeseen, joka uskoo."8

Itse asiassa uskotaan yleisesti, että Mesmerin keksintö, että hänen potilaitaan voitiin hallita hänen tahtonsa mukaisesti, on hypnoosin kulmakivi ja sillä on ollut syvällinen vaikutus seuraaviin eri perinteisiin lukeutuvien okkultistien sukupolviin aina kabbalistisesta taikurista Eliphas Levistä Yhdysvaltain 1800-luvun spiritualistiseen liikkeeseen, jonka piirissä oli havaittu, että mesmeriläisessä transsissa ihminen pääsi helposti yhteyteen henkiolentoihin eli "henkioppaisiin". Koska siis hypnotismin ja okkultismin välillä ovat nämä syvälliset yhteydet, hyväksyttiin ne helpoimmin sellaisissa kulttuureissa, jotka olivat suorastaan tällaisten perinteiden vallassa. Siksi ei olekaan ihme, että Intian Kalkuttaan todellakin perustettiin vuonna 1845 mesmeriläinen sairaala, onhan Intia itämaisen mystiikan kotimaa ja länsimaisten mielen tieteiden tyyssija.9

Mesmerin omassa hänen "eläinmagnetismiksi" kutsumaansa voimaa koskevassa muistiossa esitettiin seuraavia väitteitä:

  1. Taivaankappaleilla, maalla ja kaikilla elävillä olennoilla on vaikutusta toinen toisiinsa.
  2. Tämä vaikutus johtuu kaikkialla maailmankaikkeudessa esiintyvästä nesteestä, joka ei jätä mitään tilaa tyhjiöille, ja joka on äärettömän hienoa ja joka vastaanottaa, levittää ja välittää kaikenlaisia motorisia häiriöitä.
  3. Tämä keskinäinen toinen toisiinsa vaikuttava toiminta on mekaniikan lakien alaista, joita emme kuitenkaan vielä tunne.10

Tällaisessa teoriassa ei tietenkään ollut mitään uutta; se on itse asiassa pseudotieteellinen selostus muinaisesta mystisestä panteismista. Tätä Mesmerin "magneettista nestettä" vastaa taolaisten ja japanilaisten buddhalaisten Ki eli Chi ja hindujen Prana, transkendentalistisen taikurin Suuri Eliksiiri ja lukuisa määrä erilaisia nimityksiä, joita maailman muinaiset uskonnot ovat sille antaneet. Tämä käsitys on johtanut ennen kaikkea vallitsevaan "vihreään" maailmankuvaan, joka näkee maan jumalatar "Äiti Maan", Gaian ruumiillistumana. Kuten C.G. Jung asian ilmaisee:

[Alkemisti] Basilius Valentinuksen mukaan maa (prima materiana) ei ole kuollutta materiaa, vaan se on hengen asuttama, joka on sen elämä ja sielu. Kaikki luotu, mukaanluettuna mineraalit, saavat voimansa tästä maan hengestä. Tuo henki on elämä...ja se ravitsee kaikkea elävää, jota se suojelee kohdussaan."11

Tämä alkemistinen käsitys maasta on huomattavan samankaltainen kuin eräs tärkeä "uuden fysiikan" alueista, jota tiedemiehet kutsuvat nimellä "supervoima".12 Vaikka siis erityinen Ranskan tiedeakatemian asettama tutlkijalautakunta (johon kuului myös Benjamin Franklin) olikin vuonna 1784 hylännyt Mesmerin magnetismiteorian, sen olemassaolo jatkui kuitenkin siinä mielessä, että lautakunta piti ilmiötä ihmisen mielikuvitukseen vaikuttamisen alueeseen kuuluvana.13 Tämän jälkeen siirtyi hypnoositutkimuksen viitta vuosisataa myöhemmin Jean-Martin Charcotin (1825-1893) harteille. Hän oli Pariisin hermotautien sairaalassa Salpêtrièressä työskentelevä lääkäri. Hänen tehtävänään oli yrittää irrottaa hypnoosi okkultismista, johon se oli alettu liittää Mesmerin piireissä ja tehdä siitä puhtaasti aineellinen tieteenala. Vaikka tiedeyhteisö onkin yrittänyt parhaansa mukaan tehdä pesäeroa mesmerismiin, ei ole epäilystäkään, kuten eräs okkultismin tutkija on huomauttanut, etteivätkö

"nykyään 'hypnoosiksi' määritellyt ilmiöt ole syntyneet Mesmerin uskolla parantamistoiminnasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa."14

Charcotilla itsellään tuli olemaan suuri vaikutus erääseen toiseen mielen tieteiden isään, Sigmund Freudiin (1856-1939). Vaikkakin Freud oli lähtöisin ympäristöstä, jossa hypnoottisia ilmiöitä pidettiin pikemminkin okkulttisina kuin tieteellisinä,

"hän joutui niiden valtaan ja vaikka Charcot itse käsittikin ne lähinnä neuropatologian haaroiksi, ne merkitsivät Freudille mielen tutkimuksen ensimmäistä askelta."15

Tästä näemme, että Mesmerin ja Freudin välillä on selvä yhteys. Tulemme pian huomaamaan, millä tavoin se tuli ilmenemään, kun tutkimme Freudin wieniläisen koulukunnan suojattien okkulttia toimintaa. Mesmerin vaikutuksen kauaskantoisuus on nähtävissä tästä lausunnosta, jonka on esittänyt huomattava psykiatri kirjoituksessaan arvovaltaisessa Journal of the Royal Society of Medicin -julkaisussa:

"[Mesmerin] vaikutus psykiatrian kehitykseen on huomattava. Ei olisi liioittelua sanoa, että hän oli eräs maailman ensimmäisistä psykoterapeuteista."16

Tämän erään aikamme lääketieteen edustajan huomion todenperäisyys tulee selväksi, kun olemme päässeet mielen tieteitä koskevan artikkelimme loppuun.

ii. Fechner-yhteys

On yleisesti tunnettua, että eräs nykyaikaisen psykologian pääperustajia oli mies nimeltä Gustav Theodor Fechner (1801-1887), joka oli saksalainen filosofi, fyysikko ja kristityn pastorin poika. Hän eli suurimman osan elämästään Leipzigissa ja hänestä tuli fysiikan professori sikäläisesssä yliopistossa vuonna 1834. Muutama vuosi sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty virkaansa, hän joutui kärsimään oudosta sairaudesta, joka muistutti "hermoromahdusta", joka johtui osittain hänen osallistumisestaan jälkikuvatutkimuksiin.17 Okkultisti ja kirjailija Colin Wilson väittää, että Fechnerin oma laajahko kuvaus tästä sairaudesta "saa sen kuulostamaan oudolla tavalla samanlaiselta kuin Gopi Krishnan kokemat ongelmat sen jälkeen, kun hän oli herättänyt Kundalini-käärmeen"18 Tässä viitataan erään intialaisen miehen kärsimään akuuttiin ahdistukseen, jonka hän paljasti kuuluisassa kirjassaan, joka käsitteli tantristisen kundalini-joogan vaikutuksia. Tällainen "kriisikokemus" on hyvin yleinen okkultistin/ taikurin/ esoteristin "uuden tietoisuuden" kehittymisessä — eikä Gustav Fechner ollut poikkeus tästä normista.

Tämän jälkeen Fechner "vietti lopun pitkästä elämästään selittäen tiedettä ja panteismia laajalle ja kiitolliselle yleisölle."19 Tämä mystinen panteismi löytyy hänen kirjoituksistaan, joissa hän kertoo todellisesta tietoisuudesta, joka on osa koko luomakuntaa—jälleen tuo "supervoima"—josta esimerkkeinä hänen teoksensa Nanna (The Soul of Life of Plants, 1848) ja Zend-Avesta (Star-Life, 1851). Käsitys, jonka mukaan kasveilla on "sielunelämä", ei ollut mitenkään uusi nykyajan okkultis-mystisissä piireissä. Fechnerin maanmies Johann Goethe (1749-1832)—jolla tuli olemaan syvällinen vaikutus Camphill-koulujen (steinerkoulujen) perustajaan ja okkultistiin Rudolf Steineriin—oli esittänyt samankaltaisia väitteitä vakavan sairauden jälkeen ja kiinnostui alkemiasta, astrologiasta ja sellaisten mystikoiden kuin Giordano Brunon (1548-1600) ja Emanuel Swedenborgin (1688-1772) teoksista.20 Näiden kehitelmien historia ei pääty tähän: Tämän olennaisilta osiltaan panteistisen teorian alkuperäiset esittäjät ovat nimittäin uusplatonistit. Tähän liittyvät yhteydet ovat mitä merkityksellisimpiä. Lontoon St.Paulin tuomiorovasti vuosina 1911-1934 ja johtava anglikaaninen tutkija, jolla oli huomattava osa mystiikan nostamisessa jälleen kirkon piiriin, oli myöskin "suositellut Fechneriä ja myöntänyt, että kristillisen mystiikan juuret ulottuvat kreikkalaisiin mysteereihin".21 Näin voimme nähdä, että tämäkin on vain esimerkki siitä, miten kaikki nämä virtaukset ovat vain saman saastuneen joen eri haaroja.

Gustav Fechnerin tiedetään osallistuneen myös astronomi Johann Zöllnerin johtamiin kokeisiin. Zöllner toimi professorina Leipzigissä. Noilla spiritualistisilla istunnoilla yritettiin todistaa "neljännen ulottuvuuden" olemassaolo.22

Kaikkein mielenkiintoisin tämän psykologian perustajaisän okkulteista yhteyksistä—ja varmasti myös merkittävin—on väite, että Gustav Fechnerin luona Leipzigissä vieraili eräs niin kutsutuista "ylösnousseista Mestareista" (Ascended Masters).23

He ovat henkiolentoja, joista ensimmäisinä kertoivat Tiibetin buddhalaiset ja heidän väitetään johtavan historian kulkua ja olevan uusgnostilaisuuden takana oleva hengellinen voima sadan viime vuoden aikana.24

Tämä "Mestari Kuthumina" tunnettu ylimaallinen olento kävi kuulemma Leipzigin yliopistossa ihmisen hahmossa vuonna 1875 ennen vetäytymistään lamalaisluostariin Shigatseen, Tiibetiin, josta hän lähetti esoteerisia opetuksiaan postitse kaikkialle maailmaan. Ne on itse asiassa arkistoitu British Museumiin.25

Näillä Gustav Fechnerin erilaisilla taustakokemuksilla on sitäkin enemmän merkitystä, kun luemme Sigmund Freudin koottujen teosten toimittajien kirjoittavan, että "psykofyysikko Fechnerillä oli suuri vaikutus Freudin teorioihin"26

Meidän tulisi muistaa, että Freudin väitetään olevan nykyaikaisen psykoterapian isä. Hänen perustamansa wieniläinen koulu ei ollut ainoastaan joidenkin nykyajan psykologian ja psykoterapian isien harjoittelupaikka, vaan myös myöhempien tärkeiden koulukuntien kasvualusta, jotka ovat luoneet uusgnostilaisen maailmankatsomuksen ja ansainneet kristityksi tunnustautuvan seurakunnan hyväksynnän. Itse asiassa Freudin koulukunnassa oli enemmän kuin vain ripaus esoterismia—jota korostavat hänen käyttämänsä salaiset arvomerkit, joita saivat ainoastaan hänen "sisäpiiriinsä" kuuluvat. Kuten James Webb kirjoittaa: "[Komitea]...muodosti seitsemän hengen salaseuran. He pitivät Freudin henkilökohtaisesti antamaa kultasormusta, jossa oli kreikkalaisia koristekaiverruksia."27

Kaksi Freudin tärkeintä suojattia olivat hänen lempioppilaansa Wilhelm Reich (1897-1957) ja Carl Gustav Jung (1875-1961). Näistä kahdesta miehestä ja heidän kaksoisfilosofioistaan tuli aikanaan uusgnostilaisuuden ja niiden tietoisuutta muuntavien psykoterapioiden tärkeimmät luojat, joihin maailma on niin kiintynyt ja joiden lumoissa niin monet seurakunnat ovat.

iii. Wilhelmin Reichin mystiikka

Vaikka Wilhelm Reichin nimi ei ole kovin tunnettu uskollisten cognoscentin piirin ulkopuolella, joka on kantanut hänen soihtuaan viimeisten noin neljänkymmenen vuoden ajan, hänen filosofioillaan ja keksinnöillään psykologian alalla on ollut syvällinen vaikutus humanististen ja transpersoonallisten psykoterapeuttien uuteen sukupolveen ja ne ovat myötävaikuttaneet samalla yhä kasvavaan itä/länsi -synkretismiin ja innoittaneet viime vuosikymmenien "seksuaalivallankumousta".

Reich oli vastuussa—länsimaisessa psykologiassa—'bioenergian' käsitteen vakiinnuttamisesta. Hän uskoi sen esiintyvän kaikessa materiassa mukaan lukien ihmisen elimistö. Psykologisesti terveessä ihmisessä, josta Reich käyttää termiä 'genitaali ihminen', tämä energia virtaa vapaasti. Kuitenkin niissä, jotka ovat kokeneet tunne-elämän trauman tai seksuaalisuuden tukahduttamista elämänsä varhaisvuosina, bioenergian patoutumat syöpyvät elimistön sisään patologisella tavalla—josta Reich käyttää nimitystä 'luonnevarustus'—jonka tuloksena aikuiselle on kehittynyt neurooseja ja muita psykologisia ongelmia. Kirjassaan The Murder of Christ hän väittää, että 1. Mooseksen kirjassa selostettu syntiinlankeemus on allegorinen kertomus, joka kuvaa ihmisyhteiskunnan seksuaalisen tukahduttamisen alkua, kun taas Kristus—jonka hän väittää olevan täydellinen 'genitaali-ihminen'—tuli antaakseen ihmiskunnalle esimerkin täydellisestä seksuaalisesta ja energian terveydestä. Herra Jeesus Kristus tapettiin Reichin mukaan, koska seksuaalisesti kieroutunut maailma ei kyennyt vastaanottamaan hänen dynaamisesti tervettä seksuaalisuuttaan.28

Yksilön 'luonnevarustuksen' ilmenemistä suuressa mittakaavassa kutsuttiin 'tunne-elämän sairaudeksi'—hän väitti tuon tilan olevan syynä sellaisiin negatiivisiin globaaleihin ilmiöihin kuin sota, fasismi jne. Hänen ensisijainen teesinsä oli väite, että

"ainoastaan lasten, nuorten ja aikuisten luonnollisen rakkauselämän palauttaminen voi vapauttaa maailman luonneneurooseista ja luonneneuroosien mukana tunne-elämän sairauksista kaikissa niiden muodoissa."29

Näiden globaalien ongelmien lääke olisi hänen oudonnimisessä "vegetoterapiassaan", jonka hän myöhemmin nimesi orgoniterapiaksi", jossa potilas johdettiin tunne-elämän laukeamiseen suggestion, fyysisen manipulaation ja harjoitusten avulla, joka tunnetaan nykyään 'bioenergetiikkana' (bioenergetics). Hän käytti myös 'orgoniakkumulaattorin' nimellä kulkevia laitteita, jotka olivat erityisistä materiaaleista rakennettuja koppeja, joissa potilaat voivat istua, jotta heidän psyykkiset energiansa saataisiin säädettyä kuntoon.

Reich uskoi kiihkeästi, että täyden ja terveen orgasmin kokeminen oli avain tunne-elämän terveyteen (eikä hän kieltäytynyt seksuaalisesta kanssakäymisestä omien potilaidensa kanssa, jos tilanne sitä hänen mielestään vaati). Hän väitti, että tuo täyden orgasmin kokemus edellytti, että ihminen oli vapaa luonnerakenteensa tukkeumista, jotka johtuivat elämän varhaisvuosien väärästä kehityksestä. On merkillepantavaa, että tästä radikaaleja muutoksia lasten koulutukseen ja kasvatukseen vaativasta Reichista tuli päävaikuttaja kuuluisan vapaamielisen Summerhill-koulun filosofiaan ja sen perustajan ja rehtorin A.S. Neillin pitkäaikainen psykoterapeutti. Neill popularisoi ensimmäisenä humanistisen käsitteen "itseohjautuva lapsi"—ts. lapsi, joka saa vapaasti kehittyä ilman että vanhemmat sekaantuvat auktoriteetillaan siihen.30

Reich esitti teoriansa täydellisesti teoksessaan Charakteranalyse (1933, 1945, 1948) yhdessä yksityiskohtaisten kuvausten kanssa käyttämistään terapiamenetelmistä. Teoksen kolmannessa ja lopullisessa versiossa (1948) voimme nähdä hänen ajatustensa täyden vaikutuksen länsimaisen psykologian ja itämaisen mystiikan sekä anatomian yhdistämiselle—vaikka mies itse ei ehkä ollut tietoinen kaikista näistä linkeistä. Onkin hämmästyttävää, miten Reichin koko 'bioenergia'-käsitteelle löytyvät vastaavat käsitteet näennäisen erilaisista, mutta samantapaisista ilmiöistä niin idässä kuin lännessäkin. Olemme jo maininneet näitä ilmiöitä sekä tässä että aikaisemmissa artikkeleissa: elämänvoima, Mesmerin 'magneettinen neste', uuden fysiikan 'supervoima', spiritualistien Élan Vital, taolaisten ja Japanin buddhalaisten Ch'i tai Ki, hindujen Prana, alkemistien Suuri eliksiiri, okkultistien Viisasten kivi, Colin Wilsonin 'X-tekijä' jne.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ihmisen anatomiassa olisi paljon enemmän kuin mitä siitä tiedämme; ja epäilemättä elävään materiaan liittyy monia ilmiöitä, joista emme tiedä kerta kaikkiaan mitään. Mutta kaikki yritykset tunkeutua mihinkään näkymättömään "energiaan" ja yrittää manipuloida tai vangita sitä—olkoot kysymyksessä ihminen tai joku muu—voidaksemme "lisätä potentiaaliamme" tai "käsittää olemuksemme koko täyteydessään" kuuluu taikuuden alueeseen eikä sellaisella pidä olla mitään sijaa raamatullisen kristityn elämässä, joka tunnustaa ne rajoitukset, joita hänellä on langenneen maan asukkaana ja odottaa kärsivällisesti Herran paluuta, jolloin hän tulee tietämään, mistä aineksista hän todella on rakennettu (1.Joh.3:2; vrt.5.Moos.29:29; Ps.131).

Reich käytti energiaansa myöhemmällä iällä yhä kummallisempiin projekteihin, joista joissakin käytettiin jopa radioaktiivisia aineita.31 Okkultistit ovat yrittäneet saada aikaan energian manifestaatioita kautta aikain voidakseen hallita Jumalan luomakuntaa; viime aikoina niistä on tullut länsimaisen psykologian ja tieteen mandaattia. Antikristillinen maailmanjärjestelmä yrittää aina hallita ja alistaa luomakuntaa omien päämääriensä saavuttamiseksi saadakseen (tai pikemminkin saadakseen takaisin) Jumalan alunperin ihmiselle antaman hallintavallan (1.Moos.1:28)—paitsi tällä kertaa ilman Jumalaa.

Eräs tärkeä hypoteesi Reichin terapiamallissa, jossa myös yhdistyvät itä ja länsi, on ruumiin jakaminen seitsemään "energian" pääalueeseen, jotka jaotellaan lateraalisti alkaen päästä ja ulottuen aina selkärangan alaosaan.32 Reich väitti, että kukin näistä alueista tarvitsi "avaamista" psykoterapeuttisten tekniikoiden avulla, jolloin lopputuloksena olisi läpi koko ruumiin kulkeva "orgonienergian" "virtaus"—ts. ekstaasi. Tämä teoria ruumiin seitsemästä bioenergian alueesta on käytännöllisesti katsoen aivan yhteneväinen tantrisen joogan peruselementtien kanssa.

Joogan tantrisessa haarassa on seitsemän Chakraa eli energiakeskusta, jotka vastaavat täysin Reichin alueita. Tantrajoogassa johtaa näiden Chakrojen vapauttaminen Kundalini-energian aktivoitumisen huippukokemukseen, joka tunnetaan tantrakirjallisuudessa nimellä "käärme-energia"—puhtaan kosmisen tietoisuuden ekstaattinen kokemus, ãnanda. Vaikka Reichilla ei vielä ollut itämaisen anatomian tuntemusta, hän päätyi itsenäisesti lähes samaan analyysiin psyykkisestä elämästä kuin mikä on itämaisessa tantra-joogassa. Tämä osoittaa, miten universaaleja okkultiset ilmiöt ovat.33 Se, miten Reich korostaa seksuaalienergian ja sukupuolielämän täyden hyödyntämisen merkityksen ekstaattisten "orgonotisten virtailujen" tuottamisessa kävi täysin yksiin tantrismin filosofian kanssa, jossa sukupuoliyhdyntää ei rajoiteta suvunjatkamiseen eikä aviositeisiin. Intialainen tutkija Ajit Mookerjee selittää, miten se toimii:

"Kautta aikain on sukupuoliakti yhdistetty yleisesti suvunjatkamiseen tai karkeaan fyysiseen tyydytykseen. Tantra-joogan harjoittajat havaitsivat kuitenkin, miten valtava potentiaali seksuaalienergia on ja muunsivat seksuaalienergian tantra-ãsanoiden [joogan seksuaalisten asentojen] kautta ja vapauttivat sen kosmisen tietoisuuden tasolle. Seksuaalisuus käsitetään itsessään jumalalliseksi ja sellaisen vitaalienergian lähteeksi, joka pystyy toimimaan valtavalla voimalla fyysis-psyykkisessä tilassa, joka puolestaan reagoi korkeammalla kosmisella tasolla."34

Seksuaalienergian tuottaminen tämän menetelmän avulla on olennainen osa kaikkien okkulttististen ja esoteeristen ryhmien, teorioiden ja järjestöjen ritualismissa—aina taolaisuudesta tantrilaiseen buddhalaisuuteen, teosofiaan ja transkendentaaliin taikuuteen. Esimerkiksi eräs 1900-luvun saksalainen okkulttinen seura, joka oli erikoistunut tuollaiseen seksuaalimagiaan, joka tunnetaan Itämaisten temppeliherrojen järjestönä kerskaili Rudolf Steinerin kuuluneen jäsenistöönsä; kun taas saman järjestön brittiläisen haaran johtajana oli mustan magian mestari Aleister Crowley, joka antoi itselleen tuon pahamaineisen lempinimen "Suuri peto—666".35

Tämä seksin ja seksuaalisuuden tutkiminen on olennainen osa uusgnostilaisuuden psykoterapian kehitystä ja tantra-joogan seksuaalimagian perintö on vallannut länsimaat monenmoisiin asuihin verhoutuneena. Esimerkiksi uskontojenvälisen järjestön 'The Temple of Understanding' (keskinäisen ymmärtämisen temppeli), joka on eräs YK:n halllituksiin kuulumattomista järjestöistä ja vuoden 1993 Chicagossa pidetyn maailmanuskontojen parlamentin pääorganisaattoreista, eräänä USA:n alkuperäisistä sponsoreista oli tri John H. Zitko, joka on "Maailman yliopiston" perustaja ja teoksen 'New Age Tantric Yoga' kirjoittaja.37 Tämä oli vain yksi esimerkki tuhansien joukosta, joita voitaisiin esittää niiden alati toistuvien yhtymäkohtien verkostosta, joka kasvaa globaalin laittomuuden myötä uusgnostilaisuuden levitessä yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Kaiken tämän ei pitäisi yllättää meitä. Turmeltuneen seksuaalisuuden mesmeristinen voima kuuluu suoraan demonien valtakunnan maailmaan. Ainoa oikea paikka seksuaalisuhteelle on aviovuode—ja sielläkin se edellyttää siveyttä ja rakkaudellisuutta. Seksin käyttö "henkilökohtaiseen kasvuun" tähtäävänä tekniikkana ekstaasin saavuttamiseksi tai hengellistä valaistusta aikaansaavana menetelmänä ovat puhtaasti "saatanallisen vihkimyksen" ilmenemismuotoja, olkoot niitten harrastajat sitten tietoisia siitä tai eivät.

Elämänsä jälkipuoliskolla, kun Reich alkoi kokeilla energiasäteitä hyödyntäviä koneita (mm. "Pilvikonetta", joka vaikutti säähän), hän tuli yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että ylimaalliset olennot ohjailivat häntä. Hän oli epäilemättä tullut tietoiseksi niistä demonivoimista, jotka olivat innoittaneet hänen koko elämäntyötään—aina siitä alkaen, kun hän aloitti radikaalina marksistilaisena psykoterapeuttina, joka tarjosi terapiaansa halvalla työläisille, aina hänen viimeisiin epätoivoisiin tutkimuksiinsa kosmisten energioiden alueella. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1957 yhdysvaltalaisessa rangaistuslaitoksessa, jonne hänet tuomittiin, koska hän kieltäytyi tottelemasta liittovaltion määräystä olla kuljettamatta "orgoniakkumulaattoriaan" laivalla osavaltion rajojen yli.38

Wilhelm Reichin perintö jatkaa elämäänsä nykyään monella tavoin: Aikamme seksuaalisuuden ja seksuaalisen "vapauden" tutkimus (niin kutsuttu "seksuaalivallankumous" on luettu suoraan Reichin tiliin); samoin monet psykoterapiat kuten Feldenkrais-tekniikka, strukturaalinen integraatio, rolfaus, primaaliterapia, uudelleensynnyttäminen, bioenergetiikka jne. ovat tämän Sigmund Freudin wieniläisen koulukunnan oudon, pakkomielteisen suojatin astuman terapiatien suoranaisia haarautumia. Hänen teoriansa ovat tuoneet huomattavan lisän uusgnostilaisuuden kehitykseen. Onhan hänet julistettu gnostilaisuuden sankarihahmoksi.

iv. Alkemistin arkkityyppi Carl Jungin gnostilaisuus

Samanaikaisesti kuin seurakunnan neuvonta saarnatuolista käsin voimallisen saarnan kautta on kadonnut suurimmasta osasta kristityksi tunnustautuvaa seurakuntaa, on vastaavasti sen maallisen korvikkeen, psykoterapian käyttö seurakuntien neuvonnassa lisääntynyt. Kaikkein suosituin tekniikka on sveitsiläisen psykiatrin ja filosofin Carl Jungin kehittämä. Tässä osassa paljastamme hänen elämäntyönsä hengellisen lähteen, niin ettei kenellekään kristitylle jää epäselväksi minkälaista pimeyttä hänen jättämänsä perintö edustaa.

Kaikista seurakuntien käyttöönottamista psykoterapian muodoista sovellettuina seurakuntien neuvontatyöhön kaikkein suosituinta on ollut ehdottomasti Sigmund Freudin suosikkioppilaan Carl Gustav Jungin (1875-1961) opetus. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana on Jung saanut kaikkein innokkaimman vastaanoton kaikista Freudin suojateista koko kansainvälisen psykoterapiayhteisön piirissä.

On varsin merkittävää, että Jung on vastaanotettu yhtä lämpimästi monissa seurakunnissa. Vaikka useimmat kristityt eivät ole voineet hyväksyä Freudin opetuksia, koska hän on selkeästi kristinuskoa vastustava ja vaikka Wilhelm Reich on torjuttu outojen opetustensa takia mm. seksuaalisuuden alalla, kaikkiin eri suuntauksiin kuuluvat kristityiksi tunnustautuvat ovat innolla mainostaneet Jungia—varsinkin karismaattisen liikkeen piirissä, jossa hänen opetuksensa ovat nk. "sisäisen parantumisen" kulissientakainen voimavara. Siinä käytetään Jeesuksen ja Neitsyt Marian visualisoimista.39 Tätä mielen tieteiden haaraa käsitellään tarkemmin "kristillistä" okkultismia koskevassa artikkelissamme, joka muodostaa tämän artikkelisarjan toisen osan.

Eräs päätekijöistä siinä, että niin monet kristityiksi tunnustautuvat on saatu eksytettyä näihin uskomuksiin on se, että Jung käyttää psykologisissa tutkimuksissaan "hengellisyydeltä" vaikuttaavaa synteesiä. Tämä malli viehättää suuresti moniuskontoisia, ekumeenisia pluralisteja 1900-luvun lopulla [ja vielä 2000-luvullakin, suom.huom.]—varsinkin roomalaiskatolista kirkkoa, jonka historia on täynnä mystiikkaa ja epäjumalanpalvelusta ja muita kirkollisia pääsuuntia, jotka ovat poistaneet Raamatun uskonsa ja käytänteidensä perustana. Jungin hengellisillä tutkimuksilla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä Raamatun hengellisyyden kanssa, vaan ne olivat muinaisten saatanallisten uskontojen alkukantaisia elementtejä, jotka oli verhottu "psykohöpinään", jotta ne saatiin älyllisesti houkuttelevammiksi. Hän oli siis 1900-luvun suurin okkultisti, gnostikko ja transkendentti taikuri, joka oli syvällä "saatanallisessa vihkimyksessä", joka kartoitti omia psyykkisiä kokemuksiaan vietelläkseen muut seuraamaan niitä ja siinä mielessä hän oli nykyaikaisen "transpersonaalipsykologian" perustaja—siinä tutkitaan tietoisuuden arkkityyppisiä, mystisiä tiloja ekstaasia, näkyjä, egon hajoamista jne.) erilaisten tekniikoiden avulla, joita ovat mm. transsi, hallusinogeeniset huumeet, mietiskely ja visualisointi.

Myös Jungin varsinainen opettaja Sigmund Freud oli ollut paljon kiinnostuneempi okkultiikasta kuin yleisesti tiedetään. Vaikka hän halusikin esiintyä ensisijaisesti tiedemiehenä, hän on kuitenkin lausunut mm. että

"Kaikkien ns. okkulttien ilmiöiden takana on jotain tärkeää: ajatusten transferoinnin tosiasia, ts. psyykkisten prosessien transferointi toisiin ihmisiin."40

Suhteessaan Jungiin Freud havaitsi kuitenkin, että tämän kasvava mielenkiinto okkultiikkaan, mystiikkaan ja esoteeriseen uskontoon oli enemmän kuin hänkään halusi hyväksyä. Heidän välilleen kehittyi jännitteitä näissä asioissa ja ristiriita huipentui vuonna 1909 Wienissä erään erikoislaatuisen tapauksen tiimoilla, jota Jungin elämäkerran kirjoittaja kuvaa seuraavasti:

"Väitellessään kiivaasti okkulteista kokemuksista...Jung koki yht'äkkiä 'ikäänkuin palleani olisi rautaa ja olisi kuumenemassa punaiseksi—hehkuvan kuumaksi holviksi'. Heti tämän jälkeen kuulosti siltä, että eräs kirjahylly oli kaatumassa heidän päälleen."41

Silloin Jung ennusti, että kirjahyllystä kuuluisi uusi jymäys, ja niin tapahtuikin. Nämä tapahtumat merkitsivät käännekohtaa heidän suhteessaan: Freudilla oli niihin järkevä selitys, kun taas Jungin selitys oli yliluonnollinen; ja nämä vastakkaiset selitykset osoittivat selvästi, mitä tietä kumpikin näistä miehistä tulisi etenemään.

Muutamaa vuotta tämän tapauksen jälkeen Jung sai hermoromahduksen, johon liittyi monia erikoislaatuisia kokemuksia, jotka ovat tyypillisiä niille, jotka ovat kiinnostuneita psyykkisen alueesta. Tänä aikana hänen luonaan vieraili ensimmäisen kerran henkimaailman olento nimeltä "Filemon", joka loi —Jungin omaa kuvausta käyttäen—"gnostilaisesti värittyneen egyptiläis-hellenistisen ilmapiirin"42 Jung harrasti yhteydenpitoa tällaisiin olentoihin, joita hän piti "arkkityyppeinä"—psyykkisinä säteilyinä, jotka olivat siirtymiä takaisin muinaisiin kulttuureihin kotoisin hänen "kollektiiviseksi tiedostamattomaksi" kutsumastaan. Tälle käytänteelle—jota nykyajan okkultistit (uusgnostilaiset) kutsuvat "visualisoinniksi"—Jung antoi nimityksen "aktiivinen mielikuvitus". Väitetään, että yhteydenpito tällaisen visualisointiprosessin avulla kutsuttujen henkiolentojen kanssa vaikuttaa sen, että ihminen kypsyy psykologisesti ja hänestä tulee hänen "todellinen minänsä". Sillä nämä "arkkityypit" neuvovat isäntiään ja toimivat sisäisinä oppaina tai psykoterapeutteina. "Kristillistä" okkultismia koskevassa [artikkelisarjan 2. osassa] paljastamme, että tämä tekniikka on suuren luokan ihmiskunnan manipulaatiota, jonka toteuttajia ovat demonivoimat.

Jungin tunnistama Filemon-arkkityyppi ruumiillistui tietyksi persoonaksi, jonka kanssa Jung kävi keskusteluja. Tässä vaiheessa hänen elämäänsä alkoivat vaivata näyt ja kiusaavat ilmestykset, joista tuli hänen perheellen painajainen. Henkiolennot kiduttivat hänen lapsiaan öisin ja muitakin outoja yliluonnollisia vaikutuksia esiintyi. Erään kerran hänen talonsa ovikello alkoi soida yhtä mittaa pidemmän aikaa ilman että kukaan ihminen sitä painoi. Kuten hänen elämäkertansa kirjoittaja kertoo:

"Koko perhe katsoi toisiinsa vaivautuneena ja Jung tiesi, että 'jotain tulisi tapahtumaan'. Hän kirjoitti, että ikäänkuin 'läsnä olisi valtava joukko ihmisiä' ja koko talo olisi ollut 'täpötäynnä henkiolentoja. Niitä oli pakkautuneena aina ovelle saakka ja ilma oli niin sakeaa, että tuskin voi hengittääkään.'"43

Ilmeisesti nämä henkiolennot huusivat sitten kuorossa nämä sanat: "Me olemme tulleet takaisin Jerusalemista, josta me emme löytäneet etsimäämme."44 On hämmästyttävää, että Jung ja hänen seuraajansa tulkitsevat nämä demoniset tapahtumat ainoastaan "osaksi luovaa hermoromahdusta" tai "kohtaamiseksi kollektiivisen tietoisuuden arkaaisten materiaalien kanssa". Arvioiva kristitty ei voi pitää noita tapahtumia muuna kuin osoituksina vakavasta demonisoitumisesta.

Jungin elämän loppupuolella vuonna 1952 ilmestyi hänen kirjansa 'Answer to Job', joka edustaa kypsän miehen mietteitä elämäntyönsä lopulla. Mutta kaukana siitä, että hän olisi ymmärtänyt mitään Jumalan syvyyksistä, niinkuin ne Raamatussa esitetään, tämä teos näyttää Jungin todellisen hengellisen tilan. Sillä se on äärimmäistä hybristä, jossa hän tuulettaa raivoaan Jumalaa kohtaan, koska tämä sallii pahan olemassaolon maailmassa.

On yksinkertaisesti totta, että uudestisyntymättömällä ihmisellä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten ja miksi pahuus on syntynyt ja se on hänelle aina käsittämätöntä, mikä saa hänet raivoamaan Jumalalle ja syyttämään Häntä siitä, että Hän on alunperin luonut pahan, sen sijaan, että hän hyväksyisi Jumalan kaikkivaltiuden, ja että Hän hallitsee sitä ja on sen sallinut. Sen sijaan kristityllä, joka tuntee Raamatun, ei ole ongelmia hyväksyä tätä tosiasiaa, sillä hän ymmärtää Pyhän Hengen ilmoituksen kautta, miksi pahuutta on ja miksi Jumala sallii sen (vrt.Jes 45:7; Sananl.16:4; Room.9:22,23 jne.).45 Vastakohtana tälle kristityn hiljaiselle uskollisuudelle gnostilainen Carl Jung voi sanoa kuudenkymmenen vuoden "henegellisen" etsinnän ja väkevien mystisten kokemusten jälkeen ainoastaan, että Jumalasta oli tullut hänelle "ristiriitainen...sairaus, joka ihmisen on parannettava".45 Eikö ole erikoislaatuista kaiken tämän valossa, että niin monet tunnustavat kristityt sallivat tämän miehen vaikutuksen itseensä?

Jung käytti koko elämänsä yrittäen yhdistää itämaisen mystiikan ja länsimaisen filosofian toisiinsa. Eräs sen ilmenemismuodoista oli Mandalan—mutkikkaan geometrisen kuvion, joka on Mantran näkyvä vastine—käyttö keinona löytää itseys ja meditointikeinona.47 Mandalan käsitetään olevan "voimadiagrammi", joka perustuu tantriseen buddhalaisuuteen ja jonka tarkoituksena on muuntaa tietoisuutta ja herättää ihmisessä kundaliinienergia, minkä tarkoituksena on johtaa "valaistukseen" tai ihmisen jumaluuden toteutumiseen. Se on toisin sanoen eräs "saatanallisen vihkimyksen" muodoista. Joissakin itämaisissa traditioissa Mandalan—kuten sen sanallisen vastineen Mantran—uskotaan sisältävän "voima- tai energiakeskuksia, jotka liittyvät johonkin tiettyyn jumalaan tai demoniin".48 Carl Jung oli myös mitä innokkain I Chingin—muinaisen kiinalaisen ennustamismuodon, joka on nykyään hyvin suosittua uuden aikakauden liikkeen piirissä— kannattaja. Siinä heitetään ilmaan tietty määrä tikkuja tai kolikoita, jotta saataisiin selville tulevaisuutta siitä kuviosta, jonka ne muodostavat pudottuaan.49 Onko tällainen käytänne omiaan kannustamaan kristittyjä luottamaan Jungin opetuksiin? Raamattu osoittaa, että I Chingissä käytetty menetelmä (jossa heitetään ilmaan tikkuja tai nuolia), on babylonialainen okkultinen ennustamistapa (Hes.21:21). Ennustaminen, ts. tulevaisuuden ennustaminen okkulteilla menetelmillä on nimenomaan kielletty sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa (3.Moos.19:26;5.Moos.18:10-14); Ap.t.16:16-18).

Toinen tärkeä alue Jungin kiinnostuksessa itämaisiin uskontoihin ja esoteriikkaan liittyy hänen osallistumiseensa nk. Eranos-konferensseihin.50 Ne olivat vuosittain pidettäviä kokouksia, joiden alkuunpanija oli varakas seurapiirirouva Olga Froebe-Kapteyn. Ne pidettiin varta vasten konferensseja pystytetyssä auditoriossa hänen kotitilallaan Maggiore-järven rannalla Asonassa Sveitsissä. Niissä "tiedemiehet, mytologit ja jungilaiset psykologit esittivät käsityksiään hengellisistä ongelmista, joita nykyajan ihminen kohtaa."51 Vuonna 1930 Olga Froebe lähetti henkilökohtaiset kutsut "kesäkouluun teosofian, mystiikan ja esoteeristen tieteiden ja filosofian sekä kaikenlaisen hengellisyyden tutkimista varten."52 Vuosina 1931-1933 näiden konferenssien pääluennoitsijana (ja Olga Froeben henkilökohtaisena vieraana) oli Alice B.Bailey, Lucis Trustin (aikaisemmin Lucifer Trust) perustaja. Lucis Trust on vaikutusvaltainen uusgnostilainen ryhmä, joka toimii nykyään YK:n osana. Se on julkaissut huomattavan määrän uusgnostilaisuuden kasvuun olennaisesti vaikuttaneita teoksia.53 Sen jälkeen kun Alice Bailey oli jättänyt johtajuuden ja siirtynyt New Yorkiin, itse Jungista tuli Eranoksen johtava valo. Jungin kuoleman jälkeen vuonna 1962 tehtävä siirtyi Mircea Eliadelle, jonka teokset "Yoga, Immortality and Freedom" (1950) ja "Shamanism Techniques of Ecstasy" (1964) ovat myös uusgnostilaisuuden perusteoksia.54 Eranoksen puhujaluettelon —ensin Alice Bailey, sitten Carl Jung, sitten Mircea Eliade—paljastavuus on innoittanut erään okkultismin tutkijan väittämään, että

"Carl Jungin teoriat ovat nyt tuoneet 1800-luvun okkulttisen herätyksen sen nykyisten edustajien käsiin. Jungin psykologia innoittaa niiden perinteiden perillisiä, jotka kerran innoittivat häntä. Eranos-konferenssit ovat tiivistelmä kaikista okkultin herätyksen elementeistä ja jatkoa Jungin työn elementeille."55

Tuntuu oudolta, että niin monet kristityiksi tunnustautuvat ovat hyväksyneet Jungin ottaen huomioon Jungin okkultismin ja sen, että okkultit järjestöt ovat niin suurella innolla hyväksyneet hänet ja hänen opetuksensa—ja erityisen ironista on, että kristityksi tunnustautuva, karismaattiseksi liikkeeksi kutsuttu lahko käyttää hyväkseen hänen oppejaan. Hehän juuri kerskuvat olevansa okkulttisten ilmiöiden ja demonien toiminnan asiantuntijoita

On toinen vain vähän tunnettu tosiasia—jota erityisesti Jungin opetusten eksyttämät kristityiksi tunnustautuvat vähättelevät—nimittäin se, että gnostilaisuuden saatanallisella virtauksella oli niin tärkeä osa hänen elämäntyössään, samoin itämaisella mystiikalla ja länsimaisella esoterialla. Samoin kuin hänen Mandalan käyttönsä oli peräisin tantrisesta joogasta, samoin hänen teoriansa psykologisistä tyypeistä perustuu suoraan gnostilaiseen filosofiaan. Ottaen huomioon ne todisteet, joita meillä on koko seurakunnan ajalta näiden ajattelun virtausten antikristillisestä luonteesta, on hämmästyttävää, että niin monet Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvista pitävät Jungin vaikutusta merkittävänä omassa kehityksessään ja mainitsevat häpeämättömästi hänen olevan oppaansa psykologian alalla. Gnosis (kreikankielen 'tietoa' merkitsevä sana) viittaa siihen salaiseen tietoon, jota mystikot tavoittelevat saavuttaakseen oman henkilökohtaisen "jumaluutensa". Jung myöntää suoraan eräässä teoksessaan: "Tutkimusteni päämääränä on etsiä kristillisen gnostilaisuuden ja alkemian symbolien avulla valaistusta kristinuskon aikakauden psyykkisen tilanteen muutokseen."56 Jung kirjoitti vähemmän esoteeriseen tapaan teoksessaan "Reminiscenses":

"Olin kohdannut oman alitajunnan psykologiani historiallisen vastineen. Sain aineksia psykologiaani verratessani sitä alkemiaan ja siihen katkeamattomaan älylliseen ketjuun, joka johtaa takaisin gnostilaisuuteen."57

Ovatpa hänen kristityiksi tunnustautuvat seuraajansa sitten halukkaita myöntämään sen tai eivät, C.G.Jung oli todellakin eräs päävaikuttajista nykyisen uusgnostilaisuuden nousuun. Kuten eräs jungilaisista teosofeista on avoimesti todennut eräässä luennossaan:

"Jungin käsityksiä on pidettävä eräänä viimeaikaisimmista ja tärkeimmistä gnostilaisuudesta peräisin olevista toisenlaisen hengellisyyden ilmenemismuodoista."58 C.G.Jungin Zürichin instituutti antoi Jungille hänen 80-vuotispäivänään mitä epätavallisimman lahjan: alkuperäisen papyruskäsikirjoituksen joistakin gnostilaisista kirjoituksista, jotka olivat löytyneet Nag Hammadista Egyptistä vuonna 1945, mm. "Totuuden evankeliumin", "Egyptiläisten evankeliumin" (tunnetaan "Suuren näkymättömän hengen pyhänä kirjana") ja väärät evankeliumit Tuomaan ja Filippuksen mukaan. Ne oli hankittu mustan pörssin kanavien kautta ja ne olivat Valentinuksen toisella vuosisadalla perustaman gnostilaisen koulukunnan kirjoituksia. Nykyään tuo kirjoituskokoelma tunnetaan virallisesti 'Jung Codexina'. Kirkkoisä Irenaeus kirjoitti 100-luvun lopulla suureen teokseensa Harhaoppeja vastaan luvun Miten valentinolaiset vääristelevät Raamattua omien jumalattomien väitteidensä tueksi'59 Voimme aivan yhtä hyvin käyttää tätä sanontaa koskemaan Jungia, jungilaisia ja niitä nykyajan "kristillisiä" psykoterapeutteja, jotka ovat hänen seuraajiaan!

Siltä varalta, että joku lukija aliarvioisi tuon Jungin syntymäpäivälahjan merkitystä—ja gnostilaisuuden vaikutusta hänen työhönsä—"Filippuksen evankeliumiin" sisältyy mm. väite, jonka mukaan henkilö, joka saavuttaa "gnosiksen", "ei ole enää kristitty, vaan Kristus".60 Tämä on saatanallisen vihkimyksen klassinen väite—jungilaisen psykologian todellinen taustavoima, jota korostaa se seikka, että häntä itseään on kutsuttu "puolimystiseksi Messiaaksi".61 Tätä Jungin itsensä jumalaksi korottamista kuvaa erityisen hyvin seuraava kuvaus eräästä tapahtumasta Afrikassa:

"Jung eristäytyi seuralaisistaan ja perusteli sitä kuvaten sitä erityistä tunnetta, mikä hänellä oli luodessaan maailmaa uudelleen—itsekseen. 'Näkymättömässä luomisteossa' hän 'viimeisteli maailman antaen sille objektiivisen eksistenssin'. Hänen mieleensä tuli hänen vanha pueblo-ystävänsä, joka auttoi aurinkoa matkaamaan taivaan halki. Nyt Jung ylitti jopa tuonkin kokemuksen tullessaan 'maailman toiseksi luojaksi'".62

Niinkuin niin usein olemme maininneet näillä sivuilla, tämä on kaiken mystiikan ja okkultismin lopullinen päämäärä: henkilökohtaisen "jumaluuden" saavuttaminen transkendentaalin kokemuksen kautta. Gnostikolle on oman itsen tunteminen yhtä Jumalan tuntemisen kanssa. Kuten Jungin elämäkerran kirjoittaja kertoo, "Jung-Jumala...uskoi omaan jumaluuteensa".63 Henkilökohtaisella tasolla Jung oli kuitenkin kaukana jumalisuudesta huolimatta oletetusta "jumaluudestaan" ja koko elämänsä jatkuneesta mystisestä etsinnästä. Hänellä oli ollut suurimman osan elämästään avioliiton ulkopuolinen suhde ainakin yhden potilaansa kanssa,64 jota hänen vaimonsa oli pakko kestää kärsien kyselemättä. Hän ei koskaan tehnyt siitä parannusta. Aina elämänsä viimeisiin päiviin saakka hän sai säännöllisesti raivokohtauksia pikkuasioista ja käytti vapaa-aikansa lukien salapoliisiromaaneja ja thrillereitä—todella outoa toimintaa "puolimystiselle Messiaalle"!

Ottaen huomioon kaiken sen, mitä näillä sivuilla olemme esittäneet Carl Gustav Jungin elämästä ja työstä, eikö ole erikoislaatuista, että niin monet kristityiksi tunnustautuvat nykyään mainitsevat hänet kritiikittömästi lähteekseen? Esimerkiksi Englannin kirkon vaikutusvaltaisen Open Synod-ryhmän (johon kuuluu ministereitä, teologian professoreita ja piispoja) julkaiseman "Living the Faith: A Call to the Church" kirjoituskokoelmassa avataan ensimmäinen luku C.G.Jungin painokkailla sanoilla ja hänen kirjansa 'Memories, Dreams and Reflections' sisältyy lyhyeen "suositeltavan lukemisen" listaan.65

Anglikaanisessa kirkossa on paljon Jungin seuraajia, mm. tri Martin Israel—anglikaanien johtava sielunhoidon tai neuvonnan asiantuntija St. James -kirkossa Piccadillyllä—Britannian johtava uusgnostilainen seurakunta—jossa toimii Jungin perustama 'Pastoral Guild of Psychology'. Koska Saatana jättää sormenjälkensä suosikkikannattajiinsa, on tärkeää huomata, että tämän killan symbolina on pyhän graalin maljan tyyppinen ehtoollismalja, josta käärme juo! Tänä päivänä on jungilaisen filosofian kannattajien luettelo erityisen pitkä, koska jungilainen kultti muodostaa olennaisen osan koko seurakunnan nykyään omaksumasta psykoevankeliumista—varsinkin karismaattisen liikkeen "sisäisen parantamisen" tekniikoiden ansiosta66—mukaanlukien, usein tietämättään, monia evankeliseen siipeen kuuluvia.67

Tuntuu erikoislaatuiselta, että monet korkea-arvoiset kirkonmiehet pitävät Jungia suurena hengellisenä ajattelijana ja filosofina. Mutta miten ja miksi näin on käynyt? Vastaus tulee ilmeiseksi, kun ymmärtää, että kaikki uudestisyntymättömän ihmisen suorittama psykologinen tutkimus, terapia ja introspektio voi tapahtua ainoastaan Saatanan hyväksi—hänen erityinen hallinta-alueensa ihmisessä on ihmisen mieli. Samoin kuin Saatanan päävalhe, jonka hän lausui ihmiselle, sisälsi ajatuksen, että ihmisestä voi tulla jumala, että hän voi hankkia yli-inhimillistä viisautta ja iankaikkisen elämän (1.Moos.3:4-6), on tuskin hämmästyttävää, että hän käyttää näitä mielenhallintatekniikoita tällaisten illuusioiden synnyttämiseen ja vaalimiseen. Jungin opetuksiin sisältyy gnostilaisuuden perusajatus, että ihmisestä voi tulla jumala (tuon Saatanan Eedenissä lausuman valheen toteutuminen) ja lisäksi saatanallinen evolutionäärinen jälleensyntymisoppi (Saatanan Eedenissä lausuman valheen mukaisesti, että ihminen ei koskaan kuole). Jung oli itse uuden aikakauden (new age) liikkeen uusgnostilaisuuden toinen kantaisä.68 Jung oli kmyös tietoinen tulevasta vesimiehen aikakaudesta, kuten käy ilmi siitä, että hän viittasi "kristilliseen kalojen [tähtimerkin] aikakauteen, joka nyt on lopuillaan."69

Saatana on ollut erityisen perusteellinen eksytystoiminnassaan. Uushelluntailaiset ja karismaattiset kristityt, jotka julkisuudessa hyökkäävät okkultismia vastaan , ajavat kuitenkin itse asiassa sen asiaa opettaessaan visualisoimista ja sisäistä parantumista. He ovat verhonneet jungilaisuuden muutamaan karkeasti väärin sovellettuun raamatunjakeeseen samalla kun monet "evankeliset" kirjakaupat—oletettavasti saastaisen taloudellisen voiton takia—mainostavat innolla näitä tuhoisia opetuksia. Tällainen arvioinnin puute on taas yksi tiili pimeyden ruhtinaan koko ajan kasvavan valtakunnan tiilimuurissa. Paavali ei olisi voinut olla profeetallisempi kuin ennustaessaan, että tulisi aika, jolloin kristyiksi tunnustautuvat kokoaisivat itselleen vääriä opettajia, joiden avulla he eksyisivät myyttien valtaan (2.Tim.4:3-4). Carl Jungin opetus edustaa äärimmäistä mytologiaa. Kuten arviointikykyinen Oregonin valtionyliopiston matematiikan professori tri Wolfgang Smith on sanonut:

"Lopullisessa analyysissä tarjoaa Jung uskontoa ateisteille ja mystiikkaa niille, jotka rakastavat vain itseään...Se on Korvike (Ersatz) tai kuten Reiff asian ilmaisee, 'jonkinlainen uskonto—uskontoa harrastaville, jotka keräilevät symboleja ja merkityksiä niinkuin toiset keräilevät tauluja'...Jung on ryöstänyt uskonnoilta ja maailman salaisilta opeilta vaikuttavan kokoelman jumaluuteen liittyviä termejä...Se, mikä tekee jungilaisesta itsepalvonnan kultista erityisen eksyttävän—ja ehkä uskonnolle vaarallisemman kuin mikään nykyään huudossa oleva ideologinen järjestelmä—on sen yleisuskonnollinen ja tieteellinen asu, joka riisuu lähes jokaisen aseet...Tässä on vihdoinkin antiuskontunnustus, joka kykenee tosiaankin 'eksyttämään valitut'!...Vaikuttaa siltä, että Jung on jo päässyt sisään seurakuntien/kirkkojen kaikkeinpyhimpiin kaikkialla maassa."70

Elleivät nämä tosiasiat herätä kristittyjä, pimentää pseudotetrapeuttien, okkultistien ja lukemattomien hämärämiesten valhetyö jatkossakin pastoreiden ja opettajien todellisen työn.

*******

Tutkittuamme nyt mielen tieteiden nykyajan perustajia, ei varmaankaan ole liioiteltua sanoa, että suurin osa nykyään tarjolla olevista tutkimuksemme alussa mainituista psykoterapian malleista—varsinkin humanistisessa ja transpersoonallisessa haarassa mukaanlukien "kristilliset abreaktiiviset terapiat ("muistojen parantaminen" ja "kliininen teologia")—perustuvat enemmän tai vähemmän mainittujen neljän miehen elämäntyöhön. Mutta nämä ihmisen kokemusten takamaaston tutkimukset johtavat vieläkin kauemmas taaksepäin. Kääntäkääme siis nyt katseemme noihin hengellisiin esi-isiin kaukana muinaisuudessa.

2. Mielen tieteiden muinaiset perustajat: Shamaanit, noidat ja taikurit

Tutkittuamme nyt joitakin mielen tieteiden alkuunpanijoita ja luojia muutaman viime vuosisadan ajalta, olemme selvittäneet, miten heidän käsityksensä perustuivat erilaisiin magian, taikuuden ja esoterian puoliin eikä suinkaan mihinkään todelliseen tieteeseen. Niinkuin lukijat jo tähän mennessä ovat varmaankin huomanneet, näiden asioiden okkultit juuret ulottuvat aina huomattavasti kauemmas taaksepäin historiassa kuin vain viime vuosisatojen aikana syntyneisiin kultteihin. Kaikki tutkielmat mielen tieteiden kehityksestä ovat sentähden puutteellisia ilman tutkimusta siitä, miten nuo kulttuurit ja uskonnolliset perinteet, joissa magia, taikuus ja esoteerinen tieto (ilman akateemista panosta tai valkokaulusta) on jatkunut aina muinaisuudesta lähtien.

Meillä on ollut aihetta mainita aikaisemmissa luvuissa "shamanismiksi" kutsuttu perinne, joka ulottuu vuosituhansia taaksepäin. Tämän tradition keskuksena on 'shamaani', joka voidaan määritellä henkilöksi, joka "kykenee omasta tahdostaan pääsemään epätavalliseen tietoisuuden tilaan päästäkseen yhteyteen henkimaailman kanssa oman yhteisönsä jäsenten puolesta."71

Tätä tarkoitusta varten shamaani käyttää hallusinogeenisia kasveja, itsehypnoosia, ekstaasia ja muita tekniikoita muuttaakseen tietoisuuttaan ja päästäkseen yhteyteen henkimaailman kanssa. Tämä perinne ulottuu tuhansien vuosien taakse ja se on sen muinaisen saatanallisen uskonnon ydin, jonka valtaan koko maailma on joutunut—joko avoimesti tai eksytettynä—jo historian varhaisimmista ajoista lähtien. Shamanismia pidetään yleensä antropologisesti pohjoisaasialaisena uskonnollisena ilmiönä, mutta pinnallisista eroista huolimatta sama transkulttuurinen, transpersoonallinen malli tulee esiin—aina Tiibetistä, Mongoliasta ja Siperiasta Afrikkaan, Alaskaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan asti. Kuten eräässä hakuteoksessa todetaan:

"Aasialaisen shamaanikäytännön pääkohtien...havaitaan olevan suorastaan universaaleja parantamisen, henkien ja jumalien tahdon etsimisen tai profetoinnin yhteydessä."72

Shamaani on taikuri, joka käyttää magiaa ja taikuutta moniin eri tarkoituksiin yhteisössä, esimerkiksi parantamiseen, demonivoimien kohtaamiseen, (tapahtumien) ennustamiseen ja uskonnollisiin rituaaleihin. Antropologisti Joan Halifax (jonka aviomies Stanislaw Grof oli LSD-terapian pääalkuunpanijoita 1950-luvulla) kirjoittaa:

"Shamaanille on kaikella näkyvässä maailmassa esiintyvällä elämänvoima. Tämä elämänenergian voima, kuten esim. polynesialainen mana tai Sioux-intiaanien wakanda muodostuu jumalvoimasta, joka ulottuu kaikkialle. Shamaani on käsittänyt sen, että elämä on voimaa. Yhteys voiman haltijoihin on shamaanin työtä. Tuon voiman hallitseminen on shamaanin päämäärä."73

Ehkä me voimme nyt ymmärtää sen, missä yhteydessä Anton Mesmer keksi niin kutsutun "magneettisen nesteensä" tai uuden fysiikan kannattaja esittää "supervoimansa", samoin kaiken muunkin—olkoot muinaista tai nykyaikaista—johon olemme usein viitanneet ilmaisulla "jumalallinen voima, joka ulottuu kaikkialle". Ei ole myöskään vaikeaa käsittää, mitä edellämainitut "voiman haltijat" ovat ns. "henkioppaiden" valossa ja sen valossa, mitä tiedämme henkiolennoista, jotka teosofisissa ja uuden aikakauden piireissä tunnetaan "ylösnousseina mestareina" tai "suurena valkoisena veljeskuntana". Juuri yksi tällainen "voiman haltija" ilmestyi Jungille henkiopas Filemonina, vaikka jungilaiset pitävätkin sellaista henkiolentoa naivisti "persoonan kollektiivisesta alitajunnasta kotoisin olevana tarkoituksenmukaisena rakenteena".

Suoraan sanoen nämä demoniolennot välittävät shamaanille samaa tietoa—tietoa, joka "on tavoiteltavaa, koska se tekee viisaaksi"—kuin se tieto, jonka ensimmäiset esivanhempamme saivat syötyään "hyvän ja pahan tiedon puusta" ihmiskunnan historian aamuhämärässä (1.Moos.3:6). Tuo tieto perustuu jumaluuden ja kuolemattomuuden illuusioihin. Tämä on ehdottomasti ensisijainen leitmotiv tutkiessamme käärmeen ja ristin välistä hengellistä taistelua, joka ulottuu aina Eedenistä nykyhetkeen. Tuo demonien ja shamaanien ja muiden "epätavallisten tietoisuuden tilojen" tutkijoiden välittämä tieto on itse asiassa kiellettyä tietoa (1.Moos.2:17). Hepreankielen sana, joka on käännetty Raamatussa sanoilla 'tietäjä' tai 'vainaja- tai tietäjähenki' (esim. 3.Moos.19:31; 20:6; 5.Moos. 18:11) on yiddeoni, joka tarkoittaa kirjaimellisesti tietäjää, jolla on "esoteerista tietoa, jota tavallisilla ihmisillä ei ole'74 Se on demonien valtakunnasta saatua tietoa, joka sisältää illuusiot jumaluudesta ja kuolemattomuudesta. Shamaani on siis "saatanallisen vihkimyksen" välittämisessä keskushenkilö—sekä omalla kohdallaan että niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa saadakseen neuvoja. Omassa kulttuuripiirissään häntä pidetään muutosagenttina ja ongelmien ratkaisijana—eli hän on psykoterapeutin edelläkävijä, jolle ihmiset tunnustivat syntinsä.75

Tämä yhteys länsimaiseen psykoterapiaan ei ole tässä ainoastaan artikkelin kirjoittajan omaa mielikuvitusta. Se on itse asiassa mitä merkittävin nykyään länsimaisessa yhteiskunnassa niin suositun "mielen lääkärin" käsitteen prototyyppi. Itse asiassa muinaisen saatanallisen uskonnon shamaanin toimen ja nykyajan psykoterapeutin välillä on enemmän kuin vain pinnallinen samankaltaisuus. Kuten Berkeleyn yliopiston fyysikko ja uusgnostilaisuuden puolestapuhuja tri Fritjof Capra tähdentää:

"Shamaanit käyttivät terapiatekniikoita, kuten esim. ryhmässä jakamista, psykodraamaa, unien tulkintaa, suggestiota, hypnoosia, ohjattua kuvittelua ja psykedeelistä terapiaa jo vuosisatoja ennen kuin nykyajan psykologit ne keksivät."76

Siis "nykyajan psykologien uudelleen löytämää". Auringon alla ei ole tosiaankaan mitään uutta! Nykyajan humanistiset ja transpersonaalipsykologian psykoterapiat ovat itse asiassa hienoja muinaisten pakanauskontojen tekniikoiden uudelleen lämmitelmiä. Nykyajan mielen tieteiden soveltajat ovat itse asiassa ottaneet uudelleen käyttöön shamaanien atavistiset tekniikat ja täydentäneet niitä wieniläisen koulukunnan ja sen jälkeläisten nykyaikaisilla tekniikoilla—kaikki hyväksyttävän tieteellisen kielenkäytön savuverhon takana. Juuri tällaista synkretismiä ilmeni Sveitsin ERANOS-konferensseissa pidetyissä pääpuheenvuoroissa shamanismin johtavan edustajan Mircea Eliaden tarttuessa ruoriin psykoterapeutti C.G. Jungin jälkeen, joka puolestaan oli perinyt johtajuuden uusgnostilaiselta teosofilta Alice B. Baileyltä. Shamanismi, psykoterapia ja teosofia ovat vain erilaisia saman juuri-ilmiön ilmenemismuotoja, yhtälailla osallisia mielen tieteiden saatanallisessa soveltamisessa, joka on tulosta globaalista eksytyksestä, jossa yhä suurempi määrä ihmisiä on joutumassa —valkeuden enkeleiksi naamioituneiden eksyttävien henkien—pimeyden voimien suoran vaikutuksen alle.

Kahdessa seuraavassa osassa tutkimme langennen maailman olosuhteita ja ihmisen mielentilaa, jotka tarjoavat hedelmällisen maaperän kaikenlaiselle mielen tieteiden eksytykselle.

II. TRANSSIN ANSA

1. Tämän maailmanajan jumala

Aina ensimmäisten esivanhempiemme luomisesta asti pimeyden voimat ovat Luojan sallimuksesta toimineet koko ajan kohti maailman täydellistä hallintaa tehdäkseen siitä Saatanan valtakunnan sen sijaan, että se olisi Jumalan hallitsema. Se, että Saatana tarjosi Herralle Jeesukselle Kristukselle erämaassa kaikkia maailman valtakuntia osoittaa, että Saatana katsoi itsellään olevan sellaisen vallan (Luuk.4:5-7). Tämä tarjous hallintavallasta tarkoitti kahta tasoa: ensiksikin valtaa yli maailman kansakuntien, valtakuntien, voimien ja henkivaltojen poliittisesti ja toiseksi valtaa kansakuntien uskonnollisen kehityksen yli. Kaksi kertaa Jumala on ryhtynyt suuren luokan huomattaviin yliluonnollisiin toimenpiteisiin kosmoksessa estääkseen demonien hallintavaltaa toteutumasta ja laittomuutta pääsemästä kehittymään täyteen huippuunsa: ensimmäisen kerran vedenpaisumuksen avulla (1.Moos.6:5-7, 11-13) ja toisen kerran Baabelissa (1.Moos.11:1-9).

Kuitenkin kun Herra Jeesus Kristus saavutti voittonsa Golgatan ristillä, Saatana heitettiin alas asemastaan "tämän maailman ruhtinaana" (Joh.12:31; Kol.2:15). Tuosta ajankohdasta alkaen paholainen on kierrellyt maata puhkuen vihaa kuin karjuva leijona yrittäen löytää jonkun, jonka voisi ahmaista (Ilm.12:12; 1.Piet.5:18) vallantavoittelijan asemassaan, jossa sillä ei ole mitään todellista valtakuntaa odottaessaan lopullisen tuomion täytäntöönpanoa omalla kohdallaan (Ilm.20:10). Vaikka siis Saatana onkin perusteellisesti voitettu, hänellä ja hänen demoneillaan on silti tietty rajoitettu toimintavalta maailmassa ajanjaksona, joka ulottuu Kristuksen taivaaseenastumisesta Hänen toiseen tulemukseensa, mikä on evankeliumin aikakautta—historian jakso, jota Raamatussa kutsutaan "lopun ajoiksi" (Ap.t. 2:17; Hebr.1:2; 2.Piet.3:3). Mutta paholaisen julkinen toiminta on rajoitettua kansakuntien keskuudessa (sillä tavoin kuin ennen ristiä) avoimesti Jumalan ja Hänen kansansa vihollisena (Ilm.20:1-3)—siksi evankeliumin on ollut mahdollista kukoistaa. Niinpä paholaisen on ollut pakko toimia verhotummin.

Tämä Saatanan okkulttinen toiminta evankeliumin aikakautena on tapahtunut sekä poliittisella että hengellisellä tasolla. Poliittisesti se on tapahtunut katkeamatta kulissien takana päämääränään saada aikaan liittomuotoinen maailmanhallitus ja taloudellinen järjestelmä, jotka ovat avoimesti vihamielisiä ainoaa tosi Jumalaa ja Hänen Kristustaan vastaan. Hengellisesti se on toiminut uudestisyntymättömän ihmiskunnan kollektiivisen mielen ja mielikuvituksen kautta—varsinkin sellaisten okkulttististen tekniikoiden ja käytänteiden kautta, jotka muuntavat tietoisuutta ja johtavat eräänlaiseen vihkimykseen, johon sisältyy jumaluuden ja kuolemattomuuden kaksoisilluusio. (Vrt. 1.Moos.3:4-5: "Ette suinkaan kuole...te tulette niinkuin Jumala" [oik. teistä tulee niinkuin jumalia]). Olemme tutkineet edellisissä luvuissa melko yksityiskohtaisesti näitä käytänteitä: mantrojen toistelua ja muita itsehypnoosin muotoja, mystiikkaa ja mietiskelytekniikoita, joukkojen transsitilojen aikaansaamista voimallisten suggestiomenetelmien avulla, tietoisuutta muuntavia huumeita, taikuutta jne. Nämä käytänteet muodostavat merkittävimmän osan kaikkien maailmanuskontojen ja kulttien esoteriassa.

Jotta voisimme ymmärtää tuon konfliktin suuruuden, jota tässä paljastamme, meidän on käsitettävä, että Saatana ja hänen enkelinsä (demoninsa) ovat aina syntiinlankeemuksesta tähän päivään asti pimentäneet ihmiskunnan "verhollaan", niin että ihmiset eivät kykene näkemään hengellistä totuutta ja eksyttäneet heidät laittomuuteen. Sellainen hengellinen sokeus on uudestisyntymättömän ihmismielen luonnollinen tila (Joh.14:17a; 1.Kor.2:14;). Sellainen ihminen ei voi edes "nähdä" Jumalan valtakuntaa (Joh.3:3), sillä hänen mielensä on "pimentynyt" (Ef.4:18). Tällaisessa asiayhteydessä Paavali lausuu, että "Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut..." (2.Kor.4:3-4).

Kuka on se "tämän maailman jumala", joka sokaisee niiden ihmisten (ei-uskovien) mielet, jotka joutuvat kadotukseen? Se ei ole kukaan muu kuin Saatana—tuo paholainen, jota Paavali kutsuu "ilmavallan hallitsijaksi, sen hengen hallitsijaksi, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa" (Ef.2:2); jolloin koko demonien valtakuntaa kutsutaan "tässä pimeydessä hallitseviksi maailmanvaltiaiksi" (Ef.6:12). Kristuksen kautta tapahtuva pelastus merkitsee sitä, että tuo verho nostetaan pois ja ihmisen mieli vapautuu pimeyden voimien kynsistä (Kol.1:13). Siksi Paavali puhuu itsestään, miten Kristus on lähettänyt hänet "avaamaan pakanoiden silmät, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö" (Ap.t.26:17-18). Kuuluttaen tätä samaa totuutta Paavali sanoi Efeson uskoville: "Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa." (Ef.5:8). Profeetta Jesaja ennusti tästä pelastuksen lahjasta sanoessaan: "Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat." (Jes.35:5). Kristitty on ihminen, joka sekä näkee että kuulee Totuuden.

Tästä ilmenee siis selvästi, että hengelliseen uudestisyntymiseen kuuluu vapautuminen käärmeen pakottavasta, hypnoottisesta vallasta Ristin rakkaudelliseen, suojaavaan varjoon. Raamatussa viitataan monin paikoin siihen, että epäusko on hypnoottinen tila. Joskus Herra jättää ihmisen tuohon epäuskon sokeaan hämäryyteen oikeudellisista syistä. Esimerkiksi puhuessaan tottelemattomille israelilaisille Jesaja sanoo:

"Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä, hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta. Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne" (Jes.29:9-10).

Ja edelleen, epäjumalanpalvelijoista puhuessaan:

"Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä." (Jes.44:18)

Oikeudellisesti sokeuteen jätetty tila esti monia juutalaisia uskomasta Kristukseen, kun Hän vaelsi heidän keskuudessaan Israelissa. Eräässä tilanteessa Jeesus varoitti fariseuksia siitä, että hän oli tullut maailmaan tuomioksi "että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi" (Joh.9:39). Hän sanoi tässä, että niille, jotka nöyrästi tunnustavat hengellisen sokeutensa, annetaan hengellinen näkökyky, kun taas ne, jotka ylpeinä kuvittelevat itsellään olevan näkökyvyn luonnostaan, tehdään entistä sokeammiksi. Johannes vahvisti tämän tosiasian lainatessaan Jesajaa:

"Hän [ts. Herra] on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja [niin] etten minä heitä parantaisi" (Joh.12:39-40; vrt. Matt.13:14-17; Mark.4:10-12).

Tässä samassa asiayhteydessä koskien pakanoiden oikeudellista hylkäämistä sokeuteen ja heidän sydämensä kovettamista—kun he olivat kääntyneet pois palvomasta Jumalaa, Luojaansa ja alkaneet sen sijaan palvella luomakuntaa—heistä sanotaan, että Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan" (Room.1:28). Samoin, kun ei-uskovat liittoutuvat täysin Antikristuksen kanssa, Herra "lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen" (2.Tess.2:11). Saatanan vallassa eläminen ja väärien oppien pettämänä oleminen on kuin mesmerismin vallassa olemista—siksipä Paavali kysyykin eksytetyiltä galatalaisilta: "Kuka on lumonnut teidät [niin ettette usko totuutta?]" (Gal.3:1)

Tämän maailman onnettomuus on se, että Saatana ja demonit harjoittavat eräänlaista joukkohypnoosia kaikkiin niihin, jotka eivät ole pelastuneet Kristuksen voimasta. Tämä pelastuneiden ja pelastumattomien välinen kuilu korostuu Johanneksen sanoissa hänen kirjoittaessaan veljilleen ja sisarilleen Kristuksessa: "Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan [ts. Saatanan] vallassa." (1.Joh.5:19). Udestisyntynyt ihminen, joka on löytänyt pelastuksen Kristuksessa on pelastettu tuosta pahan vallassa olemisesta, vapautettu Totuuteen (Joh.8:32), vapautettu pimeyden vallasta (Kol.1:13), uudistettu mielensä hengen puolesta (Room.12:2; Ef.4:23), ja hänelle on annettu "Kristuksen mieli" (1.Kor.2:16), "se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli" (Fil.2:5)—mieli, jota pimeyden voimat tai niiden maanpäälliset agentit eivät voi lumota (mesmerisoida) (vrt. Matt.4:1-11), mielen, joka on niin "terve" (2.Tim.1:7), että sitä ei voida "viskellä kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa" Ef.4:14). Sellaiselle ihmiselle on Herran käsivarsi paljastettu (Jes.53:1). Paljastettu tarkoittaa sitä, että verho on poistettu—se verho, jolla Saatana sokaisee alamaistensa mielet ja sydämet, samoin kuin hän itsekin on sokaistu näkemästä omaa syntiään (vrt. Jes. 44:20).

2. Taistelu ihmisen mielestä

Tämä saattaa vaikuttaa asiasta eksymiseltä tutkittaessa psykologiaa ja mielen tieteitä; mutta me käsittelemmekin nyt itse asiassa koko aiheen ydintä, joka on tämä, että uudestisyntymättömän ihmiskunnan kollektiivinen mieli ja mielikuvitus ovat Saatanan ja hänen demoniensa pahuuden vallassa ja hallinnassa.Tällä on syvällinen vaikutus mihin tahansa ihmismieltä koskevaan tutkimukseen; koska uudestisyntymättömässä tilassaan se on mieli, joka on patologisesti harhojen ja pimeyden vallassa, mieli, joka on todellakin hullu, koska se on vieraantunut "henkien Isästä". Toisin sanoen aiheenamme on mieli, jota pimeyden voimat voivat helposti psyykkisesti hallita ja ohjelmoida. Tällaista mieltä psykologia yrittää kartoittaa ja psykoterapia hoitaa.

Elämme aikaa, jona on käynyt yhä helpommaksi ohjelmoida joukkojen mieltä. Sellaisen median kuin television, sanomalehtien, aikakauslehtien, elokuvien ja mainosten käyttö ovat pimentäneet ihmismielen näkemästä hengellisiä totuuksia rohkaisten samalla lähes jokaisessa kodissa sellaisten saatanallisten lajien kuin väkivallan, okkultismin, raamatullisen kristinuskon pilkkaamisen, haureuden, avioliiton halventamisen, synkretismin, evoluutioteorian jne. vastaanottamiseen. Itse asiassa pelkällä television ja elokuvien katselulla on kasvava mesmeristinen vaikutus, mikä edistää passiivisen mielen kehittymistä—ikäänkuin psyykkiseksi roskapöntöksi, joka on ohjelmoitu ottamaan vastaan ilman arviointia kaiken sen, mitä totuuden viholliset sinne heittävät. Totisesti pitäisi televisiolta otta pois sen pääpaikka jumalisten kristittyjen kotien olohuoneissa, joissa yritetään täyttää velvollisuudet lapsia kohtaan.

Raamatusta käy selvästi ilmi, että koko ihmiskunnan historia koskee taistelua, jossa ovat mukana "tämän aikakauden pimeyden ruhtinaat", jotka muodostavat suunnattoman suuren eriarvoisten ja erilaisilla kyvyillä varustettujen pahojen henkivaltojen armeijan, jota johtaa aikoinaan mahtava, mutta nyt langennut enkeliolento (Ef.2:2; 6:10-18). Nämä pahat henkiolennot ovat tunkeutuneet ihmiskunnan mielikuvituselämään kaikilla tasoilla—jota kaikkea pidämme itsestään selvänä—houkutellen, turmellen, kierouttaen ja eksyttäen, esiintyen valon enkeleinä saattaakseen tämän pahan aikakauden kukoistukseensa. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmisillä olisi nyt lupa syyttää demoneja synnillisestä käytöksestään samaan tapaan kuin he niin mielellään syyttävät varhaiselämässään saamiaan traumoja tai vanhempiaan "neuroottisesta" käytöksestään; vaan että maailma itse valitsee oman syntisen halunsa voimasta sukeltaa yhä syvemmälle irstauteen ja jumalattomuuteen.

Ei liene epäilystäkään siitä, että mielen tieteistä on kasvamassa maailmanlaajuisesti hyväksytty ilmiö. Siitä syystä psykoterapia, hypnoterapia, hallusinogeenit, itämainen meditointi ja psyykkinen tutkimus ovat tulleet yhä enemmän muotiin, jopa tiede"yhteisön" piirissä. Samasta syystä shamanismi, spiritismi, uudelleen synnyttäminen, transpersoonallinen psykologia ja teosofia—henkioppaineen, ylösnousseine mestareineen, näkyineen ja muine demonisine vastineineen—ovat myös yleistyneet yhä enemmän jopa paremmissa piireissä. Näiden asioiden ja lisäksi vielä median kautta maailma hukutetaan vähitellen tapoihin, ideologioihin, käytänteisiin ja tekniikoihin, jotka kaikki yhdessä aikaansaavat mitä otollisimman esihypnoottisen tilan, joka on äärimmäisen suggestioaltis lopullisen saatanallisen maailmanvaltakunnan pystyttämiselle. Kova totuus on, että samanaikaisesti kuin maailma uppoaa yhä syvemmälle hybrikseen ja syntiin, sitä kovemmaksi se muuttuu ja joutuu yhä voimallisemmin näiden pahuuden voimien hallintaan—vaikka tämä kaikki tapahtuukin valkeuden enkeleiksi verhottuna.

3. Maailman esihypnoottinen tila

Totisesti uudestisyntymätön mieli on "ennen kaikkea petollinen ja parantumattoman sairas" (sanatarkka käännös hepreankielisestä tekstistä Jer.17:9). Se kiljuu ja vinkuu ekstaattisesti nähdessään ja kuullessaan median tekemiä persoonia. Se istuu kuin naulittuna tuntikausia yhteen menoon katsellen saippuaoopperaa tai vastaavaa alkukantaista viihdettä. Se on mieli, joka helposti joutuu koukkuun nikotiiniin, televisioon ja alkoholiin samoin kuin heroiiniin, "crackiin" ja kokaiiniin. Se seuraa orjamaisesti kunkin hetken muotioikkuja. Se tuijottaa autuaallisesti kuninkaallisia. Se seuraa mieltä vailla jalkapallojoukkuetta maailman ääriin laulaen ylistystä sille ja puukottaen ne, jotka ovat toista mieltä.Se polttaa tuhkaksi kokonaisia kansakuntia, jos valkotakkiset, kirjoituslevy kainalossa kulkevat miehet, joilla on oikeanlaiset silmälasit, käskevät heidän tehdä niin.77 He kumartavat syvään julmia islamilaisen kultin mullaheja ja laulavat kollektiivisesti tietystä merkistä. Se uskoo sukupolvien pituiset poliittisten venkoilijoiden valheet. Se tuomitsee pornografian suullaan, mutta kuitenkin sen mieli ja silmät ovat kaiken aikaa kiinni visuaalisessa ja painetussa mediassa, joka käyttää nimenomaan pornografista materiaalia.

Tämä ihmiskunnan traaginen, esihypnoottinen tila ja sen manipuloitavuus on tunnustettu virallisesti jopa psykoterapian alalla—vaikakaan ei tragediana, vaan alueena, jota voidaan hyväksikäyttää lisää. Eräs korkeamman tason psykoterapeutti on paljastavasti sanonut eäässä hypnoosin koulutusistunnossa muiden terapeuttien läsnäollessa:

"Eräs kaikkein kiehtovimpia asioita, jonka tulette huomaamaan heti, kun olette täysinoppineita perinteisen hypnoosin ritualistiseen puoleen on, että teidän ei tarvitse koskaan tehdä sitä uudelleen. Hypnoosin koulutusohjelma ei ole tarkoitettu teidän potilaillenne. Se on tarkoitettu teille, koska te tulette huomaamaan, että unissakävelijän transsi on pikemminkin sääntö kuin poikkeus ihmisten jokapäiväisen 'valveillaolon' aikana.78 [korostus alkuperäisessä tekstissä]

Tässä siis psykoterapeuttien ammatillinen kouluttaja myöntää rehellisesti, että "transsi" on uudestisyntymättömän ihmismielen normaali tila. Toisin sanoen sellainen ihminen suorastaan kerjää hypnoottista suggestiota. On tehty paljon psykologista tutkimusta, joka tukee tätä ilmiötä. Eräässä sellaisessa tutkimuksessa eräs psykologi havaitsi, ettei hän kyennyt löytämään mitään sellaista ammattietiikan piiriin kuuluvaa, jota valveillaolevat koehenkilöt eivät olisi suorittaneet suggestion vaikutuksesta.79 Ja juuri tämä kaiken läpäisevä tila on tehnyt mielen tieteiden hyväksikäytön mahdolliseksi nykyisissä mittasuhteissa—myös kirkollisella näyttämöllä. Edellämainittu terapeuttien kouluttaja antaa seuraavan, todella apokalyptisen neuvon opiskelijoilleen myöntäessään ainutlaatuisella tavalla psykoterapian todellisen luonteen:

"Tulette huomaamaan, että suurin osa psykoterapiassa käytetyistä tekniikoista ei ole mitään muuta kuin hypnoottisia ilmiöitä."80

Tässä korkeamman tason psykologi paljastaa totuuden ammatistaan paljastaen sen manipulaation, johon mielen tieteet perustuvat—petoksen ja suggestion, jotka toimivat täydessä harmoniassa. "Ei mitään muuta kuin hypnoottisia ilmiöitä" Juuri langenneen ihmismielen suggeroitavissa oleva, transsimainen, toivottoman riippuvainen tila on otollista maaperää psykoterapian hypnoottisille tekniikoille. Ne ovat tekniikoita, jotka monet kristityt on eksytetty luulemaan raamatullisiksi, kun me nyt olemme ymmärtäneet, miten paljon lähempänä ne ovat shamanismin ja muinaisen taikuuden käyttämiä temppuja.

Tässä on siis todellakin kysymys suurisuuntaisesta pelaamisesta ihmismielellä. Sillä uudestisyntymätön, kollektiivinen mielikuvitus on kuin laaja, avoin maalauspohja, jolle "ilmavallat" yhdessä maailman turmeluksen kanssa pystyvät maalaamaan mitä ikinä katsoja suggeroidaan vastaanottamaan omien sisäisten, syntisten linssiensä läpi—pitäkööt se sitten yhtä hänen uskonnollisten perinteidensä, muka saavutetun "jumaluuden", tai sellaisen uskon kanssa, että hänen toinen jalkansa on pidennetty uskollaparantamiskokouksessa tai murhaamis- tai varastamishalun, jatkuvan seksuaalisen pakkomielteen, varhaiselämän traumojen uudelleenkokemisen tai sellaisen halun kanssa, että haluaa ostaa tietynmerkkistä tuotetta (niinkuin kuka tahansa mainosalan ihminen tietää). Mikä sitten ihmisen viettymys onkin, se käytetään hyväksi täydellisesti, jolloin rakentuu perusta itsepintaisille synneille samoin kuin lukematon määrä selityksiä niille. Juuri tästä syystä apostoli Paavali neuvoo Efeson uskovia olemaan "antamatta sijaa paholaiselle" sallimalla syntisen vihan saada jalansijaa ja tunkeutua siten koko persoonaan (Ef.4:26-27).81 Hän tiesi varsin hyvin, että ihmismielessä asuvat syntiset heikkoudet ovat hedelmällistä maaperää demonien toiminnalle.

On merkittävää tutkimuksemme kannalta, että jopa tiedemiehet ovat alkaneet tunnistaa näitä asioita parapsykologisen ja transpersoonallisen tutkimuksen edetessä—vaikkakin heidän johtopäätöksensä eroavat radikaalisti raamatullisten kristittyjen johtopäätöksistä. Esimerkiksi tri Elmer Green Menninger Foundationistä on johtava neuropsykiatri USA:ssa, joka on työskennellyt myös 15 vuoden ajan fyysikkona raketti- ja ohjustutkimuksessa. Hän on osaltaan vaikuttanut länsimaisen tieteen ja itämaisen mystiikan lähentämiseen toisiinsa tutkittuaan vuonna 1970 joogan psykofyysisiä tiloja käyttäen intialaista gurua Swami Ramaa koehenkilönään. Hän kirjoittaa eräässä transpersoonallisten tilojen hyväksikäyttöä koskevassa tutkimuksessaan:

"Eräiden varoitusten mukaan näillä alueilla jatkuvasti kokeileva...tuo itsensä sellaisten henkiolentojen tietoisuuteen, jotka normaalioloissa eivät kiinnittäisi ihmiseen paljonkaan huomiota... Ellei hän ole suhteellisen vapaa persoonallisuuden epäpuhtauksista, sanotaan, että ne voivat saada hänet tiettyjen pakkomielteiden valtaan vain omaksi huvikseen ja ääritapauksissa voivat jopa häiritä hermojärjestelmän normaalia toimintaa hallitsemalla aivoja Chakrojensa [tantrisen anatomian energiakeskuksia] avulla.87

Huolimatta lausunnon harhaanjohtavista elementeistä (ts. etteivät nämä "olennot" kiinnitä paljonkaan huomiota ihmisiin), se on kuitenkin johtavan länsimaisen psykiatrin lausunto, jonka mukaan henkiolennot voivat päästä ihmisen psyykeen. Kuten jo olemme aikaisemmissa artikkeleissamme todenneet, edellyttää demonien ja ihmisen välinen hyvin toimiva kommunikaatio, että henkilön sisäinen elämä tai mielikuvituksen kapasiteetti (tietoisuus) on "avartunut" maksimaalisesti, niin että syntyy vastaanottavaisuus manipuloinnille. Tämä on syynä viime vuosikymmenien "mieltä avartavien" huumeiden käytön lisääntymiselle ja kaikkien niiden tekniikoiden lisääntymiselle, joita käytetään tietoisuuden laajentamiseen ja jumaluuden realiteetin luomiseen. Kuten eräs psykologi on oikein väittänyt jo yli viisitoista vuotta sitten:

"Kokemukseni ja mielipiteeni mukaan tärkein yksittäinen syy, joka on pakottanut tähän kehitykseen [transpersonaalipsykologian] on ollut psykedelisten tai sellaisten mieleen vaikuttavien aineiden kuin marijuanan, LSD:n ja meskaliinin [hallusinogeeninen meksikolainen kaktus] laaja käyttö...Psykedeliset huumeet todistivat vastaansanomattomasti, että toiset tietoisuuden tilat olivat todellisuutta ja että oli olemassa teitä, jotka johtivat transkendentaaleihin kokemuksiin...Me metsästimme erilaisia tapoja pysyä ikuisesti pilvessä ja saada kokemuksen Uudesta Jerusalemista, koko maasta."83

Kuten olemme osoittaneet, "psykedelinen 60-luku" valmisti tietä globaalin demonisen manipulaation kumuloituvalle aallolle. Samaan aikaan itämainen mystiikka teki suuren luokan hyökkäyksen länsimaihin ja samalla rahaa tästä uudesta transkendentalismista. Muutamassa vuodessa myös länsimaiden tiede alkoi kehottaa meitä "jättämään mielemme eteiseen kenkien viereen" astuessamme sen alueelle. Tällaiset käytänteet ovat edesauttaneet uuden tietoisuuden luomista, joka on viritetty demonien valtakunnan taajuuksille. Kaikkien näiden kehityskulkujen takia nyt tarvitaan erityisesti rationaalista, arvioivaa mieltä ja kristillistä objektiivisen todellisuuden käsitettä, jotka ovat tulleet niin huonoon huutoon tänä uusgnostilaisuuden aikakautena.

Tämän länsimaisen psykoterapian tutkimuksemme valossa uskomme, että kristittyjen tulisi pysyä erossa kaikista sen tekniikoista. Sen merkittävän tosiasian lisäksi, että Raamatusta ei löydy minkäänlaista esimerkkiä psykoterapian soveltamisesta kristityn elämään, meidän on myös etsittävä raamatullista ohjetta siihen, miten kristityn tulisi suhtautua ihmiselämän ongelmiin, joita usein kutsutaan "tunne-elämän" tai "mielenterveyden" ongelmiksi. Tutkikaamme siis nyt joitakin tärkeitä asioita koskien ihmisen mieltä.

4. Mielessä on kaikki

Samoin kuin patologia lääketieteen alalla (tietämättään) tutkii syntiinlankeemuksen vaikutuksia ihmisruumiiseen, samoin psykologia (myös tietämättään) tutkii pääasiallisesti syntiinlankeemuksen vaikutuksia ihmismielen mielikuvitukseen ja käyttäytymiseen. Kaikki tutkimus, mitä tällä alueella on koottu on yksinkertaisesti turmeltuneen ja langenneen ihmisluonnon ominaisuuksien piirteiden luettelointia. Koko se erilaisten psykoterapioiden kokoelma, joka on kehittynyt edellämainitun tutkimuksen vanavedessä vain osoittaa, miten humanismi on epätoivoisesti yrittänyt korjata ihmisen traagista tilaa: joka on vieraantuminen Jumalasta.

Jotta voisi ymmärtää, miksi näin on tapahtunut, on ensin ymmärrettävä, että kaikki maallinen psykologia on ainoastaan keskittymistä tutkimaan ja keräämään tietoa Paavalin "vanhaksi ihmiseksi" kutsuman käytöksestä. Se on vanha, syntinen luonto, se on uudestisyntymätön tila, joka on "vihollisuutta Jumalaa vastaan" (Room.5:12; 8:7). Niinpä ihmisolento kärsii ja saa aikaan kärsimystä. Hänen Jumalasta vieraantunut tilansa estää häntä olemasta osallisena Jumalan pelastavaan armoon. Kun meidän ensimmäisten esivanhempiemme syntiinlankeemus tapahtui, Herra itse määräsi, että ihmisen olemassaolo olisi täynnä koettelemuksia (1.Moos.3:16-19). Näin kuvaan tulivat mukaan kaikenlaiset ongelmat: mielen, tunne-elämän, fyysiset, henkilökohtaiset, ympäristön ongelmat—jolloin noiden traagisten olosuhteiden keskipisteenä ovat hengellinen ja fyysinen kuolema.

Psykoterapian alueeseen kuuluu olennaisilta osin "mielen" ongelmien ja niiden ihmisessä aikaansaamien negatiivisten vaikutusten korjaaminen. Kuitenkin tällaisen jumalattoman, humanistisen uudistamisen ja Pyhän Hengen valituissa aikaansaaman spontaanin, todellisen uudistumisen välillä on suunnattoman suuri ero. Samoin kuin mystiikassa on kysymys valheellisen uudestisyntymän aikaansaamisesta tiettyjen käytänteiden avulla, samoin käyttää psykoterapiakin erilaisia tekniikoita saadakseen aikaan pyhityksen jäljitelmän. Tällaisen vastakohtana todellinen uskonto on "syntynyt, ei verestä, eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta" (Joh.1:13).

Sekä mystiikan käytänteillä että psykoterapian tekniikoilla pyritään saamaan aikaan jäljitelmä niistä syvällisistä hengellisistä muutoksista, jotka tapahtuvat kristityssä Pyhän Hengen vaikutuksesta. Vaikka onkin totta, että psykoterapia voi tosiaankin saada aikaan muutoksia henkilön persoonallisuudessa ja käytöksessä—ja tutkimmekin myöhemmin, mitä nuo muutokset ovat—todellinen uudestisyntyminen muuttaa sellaisia alueita ihmisessä, joihin psykoterapia ei voi ulottua. Lisäksi se työ, jota Jumala tekee pelastetuissaan ei ole riippuvainen mistään aikaisemmin suoritetuista terapioista tai hoidoista. Itse asiassa Hengen vaikutuksesta tapahtuva uudestisyntymä voi tapahtua miten psykopaattiselta vaikuttavan, helvettiin matkalla olevan ihmisen sydämessä tahansa. Mikä ikinä tilasi sitten onkin—olet sitten neuroosien, hermostollisten ongelmien, fobioiden, pakkomielteiden tai minkä muun henkilökohtaisen ongelman kanssa tahansa—jos Herra haluaa sinut pelastaa, Hän tekee sen!

Hengen vaikutuksesta ihmisen uudestisyntymätön luonto—jota Uusi Testamentti kutsuu "vanhaksi ihmiseksi"—muuttuu kääntymyksessä spontaanisti ja vääjäämättömästi "uudeksi ihmiseksi" (Kol.3:9-10). Hänestä tulee "uusi luomus" Kristuksessa (2.Kor.5:17). Tälla tavalla Herra on todellakin tehnyt mahdolliseksi, että langenneen ihmisen sairas persoona paranee mitä ratkaisevimmalla tavalla. Tämä on evankeliumin sanoman ydin. Ne, jotka uskosta huutavat avuksi Hänen Nimeään, muutetaan hengellisesti ja tuodaan takaisin Luojansa yhteyteen (2.Kor.5:18; 2.Piet.1:4), jolloin heidän vieraantuneet, langenneet luontonsa naulitaan ristille heidän Vapahtajansa kanssa (Room.6:6).

Tällainen muutos saa psykoterapian näyttämään vertailussa vain pahaiselta leikiltä, jossa osallistujat saadaan ainoastaan tuntemaan olonsa paremmaksi—ovathan "tuntemukset" tämän alan tärkein huolenaihe. Syntien tunnustaminen ilman synninpäästöä on tuon leikin nimi. Psykoterapia vain paperoi murtumakohdat ja kiillottaa ihmisen maalipinnan, mutta hänestä tulee ainoastaan huone, joka on "tyhjä, lakaistu ja kaunistettu...Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset." (Matt.12:43-45). Toisin sanoen psykoterapeuttisen "puhdistuksen" lopullinen vaikutus uudestisyntymättömään ihmiseen on se, että se ainoastaan jättää hänet alttiiksi salakavalalle, mutta voimallisemmalle sidokselle kuin missä hän oli aikaisemmin ollut ennen terapiaa. Ainoastaan Pyhän Hengen uudestisynnyttävä voima kykenee saamaan aikaan syntiinlankeemuksen ontologisten vaikutusten täydellisen kumoamisen ihmisolennon persoonassa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uskovan ongelmat, pelot, sairaudet ja muut koetukset katoaisivat välittömästi. Kaukana siitä! Raamattu ei kerro yhdestä ainoasta mahtavasta kokemuksesta, joka hetkessä poistaisi kaikki ne ongelmat, jotka liittyvät ruumiin turmeltumiseen ja langenneessa maailmassa elämiseen. Mutta se merkitsee sitä, että kun ihmisestä tulee uusi luomus Kristuksessa, alkaa täysin uusi tapa käsitellä ongelmia, joita uskovan elämässä esiintyy—johon sisältyvät pyhityksen ja kuolettamisen prosessit, josta kirjoitamme lyhyesti lisää. Vaikka kristitty eräällä tasolla onkin "lopullisesti pyhitetty"—ts. puhdistettu ja maailmasta erilleen asetettu—uudestisyntymisensä kautta (vrt.Ef.2:5-6), hänen persoonassaan tapahtuu kuitenkin sen jälkeen koko elämänajan muutosta, jonka aikana hänen täytyy vaeltaa askel askeleelta (usein tuskallisestikin) Pyhän Hengen ohjauksessa (vrt.Room.8:12-17; Gal.5:16-18; Fil.2:12-13).

Vaikka onkin totta, että hengelliseltä kannalta katsottuna kristitty on jo "ristiinnaulinnut lihansa himoineen ja haluineen" (Gal.5:24), hän elää silti antropologiselta kannalta katsottuna lihassa—mikä käy ilmi siitä, että Paavali kehottaa Galatan uskovia olemaan käyttämättä kristityn vapauttaan "yllykkeeksi lihalle" (Gal.5:13; vrt.1.Piet.2:16). Näissä puitteissa—jotka johtuvat siitä, ettei valtakunta ole vielä kaikilta osin todellisuutta, vaan on nyt todellista vasta armon puolesta, mutta ei kirkkauden puolesta—kristitty voi joutua huomaamaan olevansa melkoisissa myrskyissä ellei hän harjoita raamatullista itsehillintää (Sananl.25:28; Gal.5:23; 1.Kor.9:27; Room.6:11-14; Jaak.4:7).

Niinpä kristityn päähuolenaihe ei hengelliseltä kannalta katsoen ole se, miten voi elää vapaana elämän traumoista, vaan se, miten niihin tulee reagoida hengellistä viisautta ja hyväksyntää osoittaen—vaeltaen pikemminkin uskossa kuin näkemisessä (Room.8:18; 2.Kor.4:17; 5:7). Apostolisen seurakunnan aikana suurimmalla osalla sen jäsenistä oli ollut traumaattisia kokemuksia, kovia koettelemuksia ja hengenvaarallisia kokemuksia, mutta apostolien päätyönä oli kuitenkin hengellisen kasvun vaaliminen piittaamatta elämän psykologisista ongelmista ja menneistä traumoista. Raamatussa ei itse asiassa ole mitään esimerkkiä siitä, että uskova olisi hakenut tai saanut minkäänlaista psykologista terapiaa vaivoihinsa. Kristuksen kuvaama "itsensä kieltäminen" on täydellinen vastakohta sille pakkomielteiselle itseen keskittymiselle, joka on niin tunnusomaista psykoterapialle.

Kun Paavali pyysi Herraa poistamaan kalvavan ongelman (tuon kuuluisan "okaan hänen lihassaan") Herra ei lähettänyt häntä lähimmän shamaanin tai parantajan luo. Sen sijaan Paavali sai vastaukseksi: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2.Kor.12:9) Tämän tulisi antaa Herran omille ajattelemisen aihetta aina kun heillä on tarvetta rynnätä terapioihin vähäisimmästäkin syystä. Ainoa todella terve mieli on mieli, jolla on "Kristuksen mieli" (1.Kor.2:16). Sellainen mieli voi sanoa varmuudella: "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" (Fil.4:13). Uskovan katseen on oltava kiinnitettynä Herraan Jeesukseen Kristukseen hänen esikuvanaan eikä hänen omaan itseensä tai hänen terapeuttiinsa (Hebr.12:1-3).

Epämiellyttävä totuus on, että miten superparantuneita me sitten kuvittelemme olevammekin mielen tieteiden ansiosta—vaikka onnistuisimme muuttamaan itsemme uuden aikakauden renessanssin malli-ihmiseksi—maailmankaikkeuden Kaikkivaltiaan Herran silmissä me olemme hengellisesti epäpuhtaita siihen saakka, että olemme tulleet ristin juurelle ja kerjänneet armoa ja anteeksiantamusta, jotka voidaan saada ainoastaan Herran Jeesuksen Kristuksen pelastavassa veressä (Joh.3:3-6).

4. Suuri huijaus kristillisestä terapiasta

Näistä raamatullisista totuuksista huolimatta monet kristyksi tunnustautuvan seurakunnan piirissä puolustavat erilaisten psykoterapioiden käyttöä—varsinkin abreaktiivisten terapioiden käyttöä—sen sijaan että puolustettaisiin kristillistä pyhityksen ja kuolettamisen tietä. Egyptin lähteistä juomisesta on tosiaankin tullut evankelisissa piireissä pääasiallista vapaa-ajan vietettä monessa suhteessa. On erikoislaatuista, että näin on käynyt psykoterapiankin kohdalla, kun ottaa huomioon, että psykoterapian ratkaisu käyttäytymisen ja havainnoimisen ongelmiin perustuu muinaisen shamanismin ja uudempien okkulttien ilmiöiden käsitteistöön. Joissakin piireissä on psykoterapian pelastava voima saanut korkeamman statuksen kuin todellisen evankeliumin saarnaaminen, jota pidetään vanhanaikaisena. Psykoevankeliumista on tosiaankin tullut yhtä voimallinen kirkollinen menetelmä kuin sen parivaljakosta "yhteiskunnallisesta evankeliumista", joissa Jeesus esitetään joko "Suurena Psykoterapeuttina" tai "Ensimmäisenä sosialistina"! Eräs "kristitty" psykoterapeutti esittää asian näin:

"Me terapeutit olemme kuten Kristuskin ihmiskanavia. Me yritämme parhaan kykymme mukaan kehittää tiedon, ymmärtämyksen, intuition ja huolenpidon lahjoja, jotka meille on annettu. Pyhä Henki ei voi toimia meidän terapeuttien kautta ellemme käytä aivojamme ja laajenna ja syvennä koko ajan ymmärrystämme ihmisluonnosta ja tietämystämme siitä, miten ihmisen persoonallisuus kehittyy samoinkuin ymmärrystämme niistä asioista, jotka saattavat mennä pieleen. Meidän ei pidä olettaa, että Jumala tekee koko homman itse! Aika ajoin hän tarvitsee ihmiskanavaa, mutta meidän on käsitettävä, että me olemme kanava tai katalysaattori, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä kasvamaan ja parantumaan menneistä tunne-elämän haavoista."84

Juuri tällaiset lausunnot eksyttävät niin monia kristittyjä nykyään. Tietämättömästä ihmisestä tuo kaikki kuullostaa niin huolehtivaiselta ja hyväksyttävältä. Mutta Herra Jeesus Kristus ei ole pelkästään "ihmiskanava" niinkuin terapeutti; Hän on Jumalan iankaikkinen Poika (Joh.8:58), jonka kautta kaikki on luotu (Kol.1:16-17). Tämän lisäksi Pyhä Henki ei ole missään suhteessa riippuvainen ihmisestä voidakseen toimia ihmisissä, muutenhan ei ihmisen pelastuskaan olisi mahdollinen! On totta, että Herra käyttää usein ihmisiä välikappaleenaan saadakseen työnsä toteutumaan, mutta Raamatussa ei ole viitettäkään siihen, että psykoterapia tai sen harjoittajat kuuluisivat niihin.

Tuossa samaisessa artikkelissa esitetään esimerkkejä ihmisistä evankeliumeissa, joilla olisi ollut "tunne-elämän ongelmia", joita Jeesus olisi auttanut terapeuttisesti: sellaisia kuin tuhlaajapoika, hänen veljensä ja isänsä, rikas nuorukainen, nainen, jolla oli alabasterirasia, Sakkeus, nainen Samarian kaivolla jne.85 Tällainen tulkinta noista vertauksista ja kertomuksista ei ole mitenkään oikea tulkinta niiden kirjoittajien todellisesta tarkoitukesta, jotka Jumalan innoittamina kirjoittivat nuo raamatunkohdat meille. Koko käsitys, että evankeliumin kuvaukset olisivat malliesimerkkejä kristillisestä psykoterapiasta, olisi naurettava ellei se olisi niin tuhoisa Raamatun todellisen sanoman kannalta. Tämä psykoterapeutti kuten niin monet muutkin nykyään, väittää seuraavansa Kristusta tehdessään ihmisiä "terveiksi"

"muodostamalla sellaisen suhteen kärsijään, joka on niin syvä, että se ulottuu varhaisten tunne-elämän haavojen tasolle, niin luotettava ja rakastava, että niihin voidaan turvallisesti palata, toisinaan elää uudestaankin ja sitten parantua rakkauden voimalla."86

Tässä kuvattu abreaktiivinen terapia on yleisesti käytetty maallinen tekniikka, jossa potilas hypnoosin tai terapeutin voimakkaan suggestion avulla palautetaan takaisin elämän varhaisiin kokemuksiin—jopa itse syntymäänkin ja syntymää edeltävään vaiheeseen äidin kohdussa—jotta kyettäisiin "tekemään tyhjäksi" ne vahingolliset vaikutukset, joita sellaisilla ikävillä kokemuksilla heidän mielestään on käytökseemme. Se "syvä" suhde, joka kärsivällä on, johon tämä terapeutti viittaa, on Freudin "transferenssiksi" kutsuma ilmiö, joka on tärkeä vaihe terapiaprosessissa, jolloin terapian kohde transferoi terapeuttiin ne tunteet ja auktoriteetin, jotka normaalisti kohdistuisivat hänen vanhempiinsa. Tämä asettaa neuvottavan/potilaan hyvin haavoittuvaan asemaan, minkä vuoksi hän on helposti terapeutin manipuloitavissa ja suggeroitavissa—mm. uskomaan, että hänen on elettävä uudelleen menneet haavoittumiset voidakseen "parantua". Tämä mielen manipuloiminen, johon sisältyy suggestion voimaa, paljastettiin selvästi eräässä 'Time'-lehden dokumenttiartikkelissa, jossa todettiin, että "terapia, jossa käsitellään tukahdutettuja muistoja vahingoittaa potilaita, tuhoaa perheitä ja vaikeuttaa mielenterveystyön harjoittajien työtä".87

Kaiken abreaktiivisen terapian takana on teoria, jonka mukaan traumaattiset kokemukset ihmisen elämän varhaisvaiheessa (ts. vanhemman pahat tuntemukset kohdussa olevaa sikiötä kohtaan, lääketieteellisin toimenpitein aikaansaatu synnytys vastakohtana luonnolliselle synnytykselle, lapsen kokema julmuus, kaikki, mikä ei täytä täysin lapsen tarpeita) rakentavat puolustusasemia niinkuin tiilet muurissa, kunnes ihminen on niiden saartama ja erossa todellisesta elämästä. Neuroosit ovat halkeamia tuossa muurissa; vakavampia häiriöitä (tunnetaan skitsofreniana tai psykoosina) tapahtuu, kun muuri alkaa sortua. Abreaktiivisessa psykoterapiassa puretaan noita muureja järjestelmällisesti erilaisten tekniikoiden avulla. 88

Tämä terapia kulkee monilla eri nimillä, kuten esim. primaaliterapia, regressiivinen terapia, psykodynaaminen terapia, uudelleen synnyttäminen, bioenergetiikka, strukturaalinen integraatio jne. Kristillisissä piireissä sama kontekstuaalinen sisältö on yksinkertaisesti otettu käyttöön kristillisillä aineksilla höystettynä ja nimetty uudelleen esim. "sisäiseksi parantumiseksi" (ensisijaisesti Agnes Sanfordin mukaan), "muistojen parantamiseksi" (metodistipastori David Seamondsin mukaan) ja "kliiniseksi teologiaksi" (tri. Frank Laken kehittämä).89

On kuitenkin käsitettävä, että psykoterapia ei ota riittävästi huomioon sen muutoksen dynaamista syvällisyyttä, joka tapahtuu sellaisen ihmisen elämässä, joka on päässyt vapauteen pimeyden voimista ja sisälle Kristuksen valtakuntaan. Ihmisistä, jotka olivat aikaisemmin lukutaidottomia ja tietämättömiä on tullut viisauden lapsia, joilla on kyltymätön kristillisen kirjallisuuden nälkä ja kyky lukea sitä. Aikaisemmin väkivaltaiset häiriköt ovat tyyntyneet kuin myrsky Galilean järvellä ja mies, jossa oli legioona demoneja. Kroonisesti ujoista on tullut asiastaan innostuneita ja kommunikaatioon kykeneviä. Kaikenlaisten riippuvuuksien vangit ovat päässeet rakkaudelliseen elämän vapauteen. Sellainen on Jumalan muuttava voima, joka kykenee poistamaan ihmisestä hänen mielensä tai tunteidensa kuohunnan—silloin kun se on Hänen tahtonsa ja Raamatun ohjeita noudatetaan hänen hoidossaan.

Mitä ei-kristittyyn tulee, alkaa hänen mielensä ja tunne-elämänsä vaikeuksien parantaminen siitä, että hän tulee Kristuksen luo ja tekee parannuksen synneistään. Kaikki muut puhdistamisen muodot tekevät tuon henkilön viimeisimmän tilan pahemmaksi kuin alkutilanteen—vaikka psykoterapia antaisikin hänelle terveyden illuusion. Sen jälkeen hänen on alistuttava Jumalan sanan alle ja etsittävä apua uusilta veljiltä ja sisarilta ja hänen sisällään nyt asuvalta Pyhältä Hengeltä. Kääntymys ei kuitenkaan poista kaikkia käytöshäiriöitä. Mutta vastakääntyneellä on nyt raamatullinen viitekehys, jossa hän voi tarkastella ongelmiaan ja jumalallinen strategia, jolla hän voi alkaa niitä käsittelemään.

Vaikka ei-uskova etsiikin yleensä omaa välitöntä hyvää oloaan tällaisissa olosuhteissa, kristityn on etsittävä ensisijaisesti Jumalan tahtoa kaikissa elämänsä olosuhteissa. Niinpä psykologisista ongelmista, mielen häiriöistä tai käyttäytymisongelmista kärsivän "hoito" alkaa siitä, että hän tunnustaa, että hänen elämäänsä hallitsee nyt se tosiasia, että hän on uusi luomus Kristuksessa eikä riippumaton olento.

Koska psykologisista ongelmista kärsivä kristitty tunnustaa tämän perusasian—olettaen, että hänen ongelmiensa lähde ei ole orgaaninen sairaus—hän etsii tarpeen tullen apua muilta kristityiltä eikä ei-uskovilta. Eikä niiden kristittyjen, joilta hän etsii apua tarvitse olla maallisella psykoterapian alueella koulutusta saaneita; eikä heidän tarvitse olla maallisen psykoterapian ja epämääräisen kristillisen ajattelun sekoitusta käyttäviä. Meidän sydämestä lähtevä Raamattuun perustuva vakaumuksemme on, että länsimainen psykoterapia ei kykene diagnosoimaan ei-uskovan todellisia ongelmia, saati sitten uskovan ongelmia, jonka sisimmässä asuu Pyhä Henki. Kaiken kaikkiaan olemme nyt perusteellisesti osoittaneet, että psykiatrinen diagnosointi on täysin epäluotettava prosessi, joka leimaa ihmisen loppuelämäksi arvottomilla leimoilla.90 Näistä syistä, kun uskova alistaa itsensä nk. "kristilliselle" psykoterapeutille, joka on yksinkertaisesti vain lämmittänyt uudelleen maallisten virkaveljiensä teoriat, hän on myynyt esikoisoikeutensa lautasellisesta hernekeittoa.

Tutkimme tarkemmin kristillistä neuvontaa myöhemmin artikkelisarjassamme. Ensiksi paljastamme käyttäytymisongelmien todelliset syyt elämässä. Ellei meillä ole täyttä ymmärrystä ihmisen ongelmien universaaleista syistä, me vain kuvittelemme ratkaisuja, jotka perustuvat paikkansapitämättömiin olettamuksiin.

III. PERUSVIKA

Tämä johdattaa meidät nyt erääseen olennaisen tärkeään asiaan, joka on myös mitä paljastavin. 1970-luvun alussa ilmestyi pikku kirja, jolla on ollut mitä suurin vaikutus psykoterapian piirissä. Kirja on psykiatri Michael Balintin 'The Basic Fault', jossa selostetaan hänen vakaumuksensa, että kaikkien neuroosien, psykoosien ja skitsofrenian takana on perussyy, joka löytyy joko kohdussa koetuista sikiöaikaisista kokemuksista, itse synnytyksen aiheuttamasta traumasta tai hengenvaarallisista kokemuksista ensimmäisten elinpäivien aikana.91 Yhä useammat kristityt psykoterapeutit ovat myös alkaneet uskoa tähän teoriaan—väittäen lisäksi, että nämä kokemukset estävät tyydyttävän suhteen kehittymistä Jumalaan. Siksi väitetään psykoterapian toisaalta johtavan tunne-elämän tervehtymiseen ja toisaalta myös kykyyn nauttia läheisemmästä suhteesta Jumalaan. Mutta ulottuuko tämä teoria—jos hetken aikaa olettaisimme sen olevan totta—todellakin ihmiskunnan perusongelmaan saakka? Tutkimme nyt tätä kysymystä.

1. Perisynti

Vaikka tässä äärimmäisen deterministisessä käsityksessä ihmisen kehityksestä saattaakin olla jotakin totuutta—siinä, että ympäristö voi tosiaankin vaikuttaa syvällisesti ihmiseen—se edustaa kuitenkin hyvin pinnallista käsitystä ihmisen kehityksestä eikä mene tarpeeksi pitkälle arvioidessaan ihmisen todellista tilaa. Varhaisten ympäristötekijöiden ehdollistava vaikutus ei ole todellinen perussyy ihmiskunnan tunne-elämän tai psyykkisiin haavoihin.92 Elämän varhaisvuosien suhteet vanhempiin saattavat tosiaankin aiheuttaa vääristymiä muissa ihmissuhteissa myöhemmin, mutta tuo elämän varhaisvuosien aikainen puute on itsessään seurausta eräästä toisesta, paljon syvällisemmästä tekijästä. Sillä todellisuudessa ensimmäisten esivanhempiemme syntiinlankeemuksen seurauksena tapahtunut ero Jumalasta on ensisijainen syy vääristyneeseen jumalasuhteeseemme.

Tätä 'perisynnin' käsitettä ei tietenkään esiinny ollenkaan psykoterapeuttien kirjoituksissa, olkoot maallisia tai "kristittyjä". Tri. Frank Lake—tunnustava kristitty psykiatri, johon Wilhelm Reichilla oli suuri vaikutus—väittää kirjassaan 'Clinical Theology', että meistä tulee hulluja (tai syntisiä), koska olemme olleet vanhempiemme synnin uhreja siinä mielessä, että he ovat laiminlyöneet meitä lapsuudessamme tai nuoruudessamme.93 Mutta tämä on täysin vastakkaista Raamatun opetukselle, jossa osoitetaan, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä "Aatamisssa" (Room.5:12ss.; 1.Kor.15:22) ja ovat uponneet syvälle syntiin jo sikiämisestään lähtien (Ps.51:5), sen sijaan, että meidän syntimme olisi seurausta traumaattisesta kohdunsisäisestä tai synnytyksen aiheuttamasta kokemuksesta. Uudestisyntymättömät ihmiset ovat "luopuneita äidin kohdusta asti" (Ps.58:4), ansaitsevat "luonnostaan" vain Jumalan vihan (Ef.2:3) ja, kuten Jeesus itse osoitti, ovat matkalla kohti iankaikkista kadotusta helvetissä (Joh.3:36; Luuk.13:3,5).

Juuri tuo perisynnillinen luonto, joka on vieraantunut Jumalasta ja vihollisuudessa Häntä vastaan, vaatii itselleen tyydytystä sellaisella tavalla, ettei se voi koskaan oikealla tavalla toteutua minkään ihmisen tarjoaman lohdutuksen kautta. Toisin sanoen, ihminen—luonnollisessa, uudestisyntymättömässä tilassaan, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa (Ef.2:12b; 1.Tess.4:5b)—on hullu sanan todellisimmassa merkityksessä miten "sivistyneeltä" hän sitten vaikuttaakin tai miten "parantuneeksi" hän sitten psykoterapian avulla saattaa tullakin. Kuten profeetta Jeremia asian ilmaisee: "Petollinen on sydän ylitse kaiken ja parantumattomasti sairas" (sanatarkka käännös hepreankielestä Jer.17:9). Ihminen voi elää uudestaan ja ratkaista jokaikisen lapsuutensa trauman aikuisena saamansa psykoterapian suggestion kautta ja kuitenkin olla syntinen, joka on varmalla tiellä helvettiin.

Jean-Paul Sartren näytelmän 'Huis-Clos' tärkein "kadotettu" henkilö sanoo, että "helvetti on muut ihmiset"; mutta se on mieletön vääristelmä totuudesta. Helvetti on vieraantumista toisista ihmisistä (Matt.22:13) ja Jumalasta (Matt.27:46; vrt. 2.Tess.1:9). Lopullisessa ilmenemismuodossaan helvetti on ikuisesti jatkuvaa hulluutta, jossa on valitus ja hampaitten kiristely, joka saa pahimmankin karhupuiston vaikuttamaan mukavilta teekutsuilta. Samalla tavoin kuin seurakunta on taivaan esikartano, samoin on uudestisyntymättömien ihmisten maailma helvetin esikartano. Vaikka ihmiskunnan sivilisaatioprosessi palveleekin Jumalan suunnittelemana sitä tarkoitusta, että se tekee Hänen omiensa elämän täällä maan päällä siedettävämmäksi, on se kuitenkin vain tapettia, joka on liimattu helvettiin johtavien halkeamien päälle.

Kun ensimmäiset esivanhempamme tekivät syntiä Eedenissä kieltäessään Jumalan, Isänsä auktoriteetin, he menettivät sukunsa perinnön: iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä (1.Moos.2:17; 3:22-24). Tuosta hetkestä alkaen ihmisistä tuli juurettomia kulkureita maailmassa, ilman mitään todellista kotia tai perhettä—ulkopuolella jumalasuhteen, ollen laki itse itselleen. Ikäänkuin Jumala olisi sanonut Aatamille ja Eevalle (ja siten kaikille heidän jälkeläisilleen, Room.5:12-14):

"No, hyvä on sitten, koska te olette päättäneet elää ilman minun hyvää isyyttäni ja olette kääntyneet paholaisen puoleen; sentähden tästä lähtien en ole enää teidän isänne ja saatte pitää Saatanan isänänne sen sijaan."

Tämän vieraantumisen ja orpouden takia ihminen tekee epätoivoisia yrityksiä kompensoida sen pystyttämällä oman hyödyttömän voimakeskuksen maailmaan omassa nimessään (1.Moos.4:17; vrt. Ps. 49:11-12; Sak. 5:11) Saatanan isyyden alla. Ihmiskunnasta tuli paholaisen lapsia (Matt.13:38; 1.Joh.3:10; vrt. Matt.12:34; Joh.8:44) maailmassa ilman toivoa ja ilman Jumalaa (Ef.2:12b). Ainoa tie ulos tästä kurjuudesta on päästä takaisin Jumalan perheeseen adoption kautta uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Raamatun mukaan ihminen on joko "Aatamissa" tai "Kristuksessa" (vrt. 1.Kor.15:22), mitä meidän hengelliseen sukuperintöömme tulee. Edellinen merkitsee sitä, että elää paholaisen isyyden ja vaikutuksen alaisena; jälkimmäinen merkitsee sitä, että elää Jumalan isyyden alaisena ja sitä kautta Herran Jeesuksen Kristuksen veljenä tai sisarena. Kun joku kääntyy evankeliumin voimasta, hän saa adoption Hengen, joka tekee hänelle mahdolliseksi huutaa "Abba, Isä" ja joka todistaa hänen hengelleen, että hän on nyt yksi Jumalan lapsista (Room.8:12-17). Lyhyesti sanottuna hänet on adoptoitu takaisin Jumalan perheeseen ja hän saa Pyhän Hengen vakuudeksi tai etumaksuksi tulevasta iankaikkisen elämän perinnöstään ja kirkastumisestaan (2.Kor. 1:21-22; 5:1-5; Ef.1:13). Tämä selittää sen uuden kristityn tuntemuksen, että Hän, jota hän on tietämättään etsinyt koko ajan on nyt "löytänyt" hänet. Vastaavasti ne, jotka eivät koskaan tule Kristuksen luokse katuvaisina, ovat valinneet itselleen orvon osan, joka elää ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa.

Juuri tämän Isä Jumalasta vieraantumisen takia ja sen hengellisen tyhjyyden takia, jonka se synnytttää, jokaikinen ihmisolento—vaikka hänen asennoitumisensa on itsekästä ja ylpeää—kaipaa kuitenkin sisimmässään jonkinlaista uutta yhteyttä ja sovitusta, vaikkakaan ei itsensä Jumalan tarjoamaa. Tämä täyttymättömyyden tila ilmenee jollain vääristyneellä tavalla koko meidän elämämme ajan. Se on erityisesti havaittavissa universaalissa uskonnon harjoittamisen tarpeessa. Ja juuri tämä hengellinen sovituksen tarve synnyttää tyydyttämättömän ja toteutumattoman psykologisen halun olla jonkun maallisen korvikkeen ehdottoman rakkauden kohde. Eikä ainoastaan rakkauden, vaan myös pakottamisen. Eikö olekin totta, että jokainen meistä suorastaan huutaa rajojen ja ulkopuolisen hallinnan—auktoriteetin, lain—puoleen? Ja eikö se johdu siitä, että olemme syntyneet laittomuuteen ja eroon Jumalasta? Meidän maalliset vanhempamme ovat tietyssä mielessä in loco parentis Jumala, joka on meidän todellinen, kadotettu vanhempamme (vrt. 1.Moos.18:19; 2.Moos.20:12; 21:15-17; ps.78:5; Sananl.22:6; 23:13-14; Ef.6:4).94

Niinpä ihminen käyttää laspuutensa ja nuoruutensa esittäen mahdottomia vaatimuksia maallisille vanhemmilleen kompensoidakseen vieraantuneen tilansa ja myöhemmin aikuisena puolisolleen, joka ei kykene täyttämään hänen todellisia tarpeitaan, koska ne ovat todellisuudessa luonteeltaan hengellisiä eikä psykologisia. Siksi ei olekaan hämmästyttävää, että vartumme aikuisiksi niin, että meillä on kaikenlaisia tyydyttämättömiä tarpeita.95 On turhaa syyttää vanhempiamme näistä neurooseista kaivautuen mielemme syövereihin löytääksemme niiden syyn. Todellinen syy niiden olemassaoloon ja koko kurjuuteemme on paljon syvemmällä kuin varhaisimmatkaan muistomme. Todellinen perussyy ei ole mikään elämämme varhaisvuosien trauma, vaan se, että olemme "Aatamissa". Surullinen totuus on, että vielä koko elämän mittaisen terapian jälkeenkin, kun jokainen tuskallinen muisto on tuotu pintaan, ihminen on silti edelleen hengellisesti uudestisyntymätön ja matkalla iankaikkiseen kuolemaan, ellei hänen sydämensä käänny Kristuksen puoleen katuvaisena ja uskossa—sillä muuten hän on yhä osallinen Aatamin perisyntiin ja on sentakia Jumalan perheen ulkopuolella.

Siksi me julistamme vastoin psykoterapian väitteitä, että muut olisivat aiheuttaneet hulluutemme ja että terapeutit voisivat sen parantaa, että hulluutemme syy olemme me itse (ja tietämättömyys siitä, ketä me olemme), jolloin hulluuden parannus on Kristus (ja sen täyteys, kuka Hän on).

2. Rakenteellinen synti

Viekäämme tämä psykoterapian kykenemättömyys ratkaista ihmiselämän kehityksen ongelmia vieläkin pidemmälle: Olemme todenneet, että psykologian viitekehys, joka pitää elämän varhaisvuosien traumoja kaikkien "mielen" ongelmien perussyynä, on valitettavan väärässä—siinä, että siitä puuttuu kokonaan perisynti ja sen vaikutukset vieraantumisessa. Voidaan myös vastaavasti sanoa, että kaikki psykoterapian mallit, jotka käsittelevät noita ongelmia tuosta väärästä viitekehyksestä käsin, ovat myös samalla tavoin vääriä.

Ne häiriöt, joita länsimaisessa kultturissa kutsutaan "mielisairauksiksi" ovat pohjimmiltaan seurausta ihmisen langenneesta tilasta. Kuten jo olemme todenneet, on perisynti universaalilla tasolla altistanut ihmisolennot noihin sairauksiin (1.Moos.3:16-19). Noiden ontologisten ongelmien lisäksi, joita ihmisellä on sen seurauksena, että hän on syyllistynyt syntiin "Aatamissa", ovat ne käyttäytymisen ja havainnoinnin ongelmat, joita länsimainen psykologia kutsuu "mielisairauksiksi" usein pohjimmiltaan henkilökohtaisen synnin seurausta. Maailma ei tosiaankaan tiedä (eivätkä monet kristitytkään tiedosta), että synti ei ole ainoastaan ulkonaisesti havaittavissa oleva käyttäytymisen ongelma, vaan että se on sisäinen rakenteellinen ongelma. Apostoli Paavali kuvaa syntiä ikäänkuin se olisi oikea olento—pakottava voima, joka on osa ihmisen persoonan rakennetta ja antaa voimaa kaikille hänen ulkonaisesti nähtäville teoilleen (Room.6:6). Myös Herra Jeesus lausui:

"Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää: ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisällensä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Jos jollakin on korvat kuulla,hän kuulkoon!" (Mark.7:14-16)

Jeesus sanoi niiden ihmisestä ulos lähtevien, hänet saastuttavien asioiden olevan tällaista häiriökäyttäytymistä:

"pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, ylpeys, mielettömyys" (Matt.15:19; Mark.7:21-23).

Nykyajan psykoterapiat yrittäisivät syyttää näistä asioista elämän varhaisvuosien traumoja—ihmisen ulkopuolella olevia asioita—mutta Jeesus sanoo: "Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." (Mark.7:23) Jeesuksen opetuksissa ei ole pienintäkään viittausta sellaiseen, että käyttäymisemme on pohjimmiltaan seurausta muiden ihmisten syntien vaikutuksesta meidän elämäämme. Jeesus puhuu tässä ihmisen vajavuudesta, rakenteellisesta synnistä, joka johtuu alunperin syntisestä luonnostamme. "Mielisairautena" tunnetut käyttäytymisen muodot ovat itse asiassa tuon sisäänrakennetun syntisen luonnon—joka vielä vaivaa kristittyjäkin, vaikka se ei enää hallitse heitä—äärimmäisiä toteutumia. (Room.7:17-18,23 sekä 6:14)

On varmasti totta, että monet tämänlaatuiset häiriöt (fobiat, tuskaisuus, depressio, sairaalloiset ajatukset ja tuntemukset, sydämentykytykset, tuskat, pakkomielteet, hallusinaatiot, harhat jne.) voivat aiheutua orgaanisista sairauksista (esim. hormonaalisesta tai kemiallisesta epätasapainosta, sydänsairauksista, geneettisistä sairauksista, Parkinsonin taudista jne.); ja sellaiset mahdollisuudet olisi lääketieteen asiantuntijoiden tutkittava perusteellisesti, milloin sellaisia ongelmia esiintyy. On myös totta, että myös puutteellinen ruoka, liian vähäinen liikunta, allergiat, ruoan kemialliset lisäaineet ja väärät nukkumistottumukset saattavat aiheuttaa näitä ilmiöitä. Näissä tapauksissa saattaa hoito olla suhteellisen yksinkertaista ja nopeasti tehoavaa.

Tällaisissa tapauksissa, jos nämä tekijät tai orgaanisen sairauden mahdollisuus on poissuljettu, ei ole mitään syytä etsiä apua lääketieteestä tunne-elämän tai käyttäytymisen häiriöiden diagnosointiin, ymmärtämiseen tai hoitoon. Uskomme, että itse asiassa lääketieteellinen tai kliininen malli näissä häiriöissä on suuri virhe—väistämätön tulos kulttuurissa, joka ei halua kohdata hengellisiä epäonnistumisiaan, vastuitaan ja puutteitaan. Eli me siis pidämme näitä ongelmia pikemminkin hengellisinä kuin kliinisinä—pikemminkin ihmisen rakenteellisesta synnistä johtuvina kuin hänen elämänsä varhaisvuosien kokemuksista johtuvina.

Jos esimerkiksi jollekin on kehittynyt käsienpesurituaali, jota hänen täytyy suorittaa joka viidestoista minuutti, jotta hän ei joudu kokemaan tuomion tunnetta, psykoterapeutti kutsuu sitä "pakkomielteiseksi neuroosiksi". Mutta tuollainen käyttäytymisongelma ilmentää itse asiassa taikauskoa, jonka on sallittu juurtua syvälle persoonallisuuden rakenteeseen. Se on aikuisten vastine lapsien fetissimäiselle jalkakäytävän saumojen yli hyppimiselle! Tällainen ihminen luottaa omaan voimaansa pelastaa itse itsensä tuomiolta sen sijaan, että hän luottaisi Herraan Jumalaan (vrt. Jes.31:1). Se on syntiä. Jos ihmiselle vastaavasti kehittyy suhteettoman suuri pelko, länsimainen psykoterapia kutsuu sitä "fobiaksi" ja etsii determinististä syytä. Mutta sellainen käyttäytymisen ongelma aiheutuu todellisuudessa epäuskosta ja kykenemättömyydestä käsittää Jumalan huoltapitävien käsivarsien olemassaoloa. Se on syntiä. Ei-uskovan kohdalla se johtuu ensisijaisesti siitä, ettei hän ole uskova; mutta uskovan kohdalla se on mitä radikaaleinta uskon puutetta niihin lupauksiin ja vakuutuksiin, joita Jumalan Sana hänelle runsaasti tarjoaa (esim.Room.8:15; 2.Tim.1:7). Jos esimerkiksi joku syö suunnattomia määriä ruokaa salaisina mässäilyhetkinä, joita seuraavat itse aikaansaadut oksennuskohtaukset, useinkin painontarkkailun takia, psykiatria kutsuu sitä sairaudeksi nimeltä "bulimia" (kirjaimellisesti 'härän ruokahalu' kreikankielen sanoista bous, 'härkä' ja limos, 'nälkä'). Mutta todellisuudessa se on äärimmäisen ahneuden, ahmimisen ja itsensä hemmottelun ilmenemismuoto ja kaikki ihmisen turhamaisuudesta johtuvaa. Se on syntiä (vrt. Sananl.23:20-21). Sellaiset syömisorgiat ja mieletön halujensa valtaan antautuminen kuuluu vanhaan "maalliseen" luontoon, jota apostoli Paavali kuvaa eräänlaisena epäjumalanpalveluksena, joka on päättäväisesti "kuoletettava" ainutlaatuisesti kristillisellä lihan kuolettamismenetelmällä (Kol.3:5). Jos sitten joku väittää olevansa Jumala tai Kristus, länsimainen psykoterapia väittää, että se on "skitsofreniaan" tai "psykoottiseen harhaan" kuuluva ilmiö. Mutta sellainen outo käytös on oikeastaan perisynnin aikaansaama ääri-ilmiö, johon meidän ensimmäisiä esivanhempiamme Eedenissä houkuteltiin—uskoa omaan "jumaluuteen" (1.Moos.3:5-6). Se on syntiä—se on äärimmäinen synti!

Voisimme esittää paljonkin lisäesimerkkejä; mutta nämä osoittavat selvästi, että monet käyttäytymisen ja havainnoinnin ongelmat, joita länsimainen psykoterapia kutsuu "mielisairauksiksi", ovat itse asiassa rakenteellisen synnin äärimmäisiä tai outoja ilmenemismuotoja. Niissä on kysymys ihmisessä olevasta synnistä, joka ilmenee "kostautumalla". Kaikki ihmiset ovat luonnostaan taikauskoisia, ei-uskovia, epäjumalanpalvelijoita, ahneita ja harhautuneita käsityksissään omasta asemastaan maailmassa. Nämä rakenteelliset synnit jatkavat normaalisti toimintaansa ihmisessä kulissien takana vaikuttaen kaikkeen heidän toimintaansa, mutta eivät välttämättä kiinnitä maailman huomiota voimakkuudellaan. Muta kun tällainen syntisyys murtautuu näkyville näissä häiriöissä, maailma—joka on pahan vallassa (1.Joh.5:19)—kehittääkin teorian varmistaakseen, että sitä pidetään "sairautena", joka johtuu ulkopuolisesta lähteestä eikä suinkaan ihmisen sisällä asuvasta synnistä, joka on olennainen tekijä langenneen ihmiskunnan luonnossa.

Me havaitsemme, että samoin kuin kristitty edelleen—huolimatta uudestisyntymisestään ja hengellisestä muutoksestaan—joutuu edelleen kärsimään fyysisistä sairauksista ja rappeutumisesta, hän joutuu myös edelleen kokemaan mielen ja tunne-elämän stressiä ja kärsimään erilaisista "psykologisista ongelmista". Uskovalle sellaiset orjuuden muodot, joita länsimainen psykoterapia kutsuu "pakkoneurooseiksi" tai "fobioiksi" tai "suuruudenhulluuden harhoiksi", ovat "lihan" aikaansaannoksia sen nostaessa päätään, jonka takana on toisinaan itse paholainen liittolaisineen.

3. Lihan kuolettaminen: kristillistä "terapiaa" huipussaan

Mitä edellä olemme sanoneet ei tarkoita sitä, että voisimme tehdä tyhjäksi oman vastuumme synnistä, ikäänkuin se johtuisi jostain ulkopuolisesta syystä, jota emme voi hallita. Länsimainen psykoterapia ottaa pois tuon henkilökohtaisen vastuun ja laittaa sen ympäristön tai sen syyksi, miten muut ihmiset ovat meitä kohdelleet lapsuudessamme tai nuoruudessamme, ja passittaa meidät sitten ammattilaisten luo, joilla ei ole hengellistä viisautta. Se kyllä saattaa olla tapa, jolla paholaisen lapset käsittelevät vaikeuksiaan; mutta se ei ole raamatullisten kristittyjen tie. Lupaus kuuluu kaikille uskoville, että synnillä ei ole valtaa heihin (Room.6:14). Kristitty ei ole minkään orja (Gal.5:1) ja hän on "supervoittaja" Kristuksessa, joka rakastaa häntä (Room.8:37). Se, etteivät uskovat käsitä näiden lupausten koko merkitystä on useimmissa tapauksissa syynä heidän sielunhoidollisiin ongelmiinsa.

Todellisen kääntymyskokemuksen aiheuttama järistys saattaa kuitenkin (tai pikemminkin sen pitäisi tuoda esiin) ihmisen pahimmat piirteet; ja tämä on elinikäinen prosessi. Kristityksi tuleminen merkitsee sitä, että meidät pelastetaan jokaisesta laittomasta teosta ja puhdistetaan Jeesuksen omaksi kansaksi (Tiit.2:14). Vaikka on totta, että meidät on jo puhdistettu—siinä mielessä, että meidän syntejämme ei enää lasketa, koska ne on laskettu Kristuksen päälle ristillä—tosiasia kuitenkin on, että "jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas" (1.Joh.3:3). Aidon kääntymyskokemuksen jälkimainingeissa kaikki persoonamme synkeät syvyydet—nuo inhottavat, aikaisemmin kätketyt, hävettävät luontomme puolet—tulevat kukin vuorollaan esiin lihan kuolettamista varten, mikä on olennainen osa tätä elämänikäistä, Kristuksen opetuslapseuden prosessia. Niinpä kristityn "terapiamalli" on lihan kuolettaminen. Se on tosi kristityn tie terveeseen mieleen ja käytökseen; ja siihen kuuluu synnin tuomien ongelmien tuhoamista juurineen eikä ainoastaan oireisiin kajoamista. Kuolettamisessa poistetaan kaikki, mikä on esteenä hengelliselle kasvullemme ja mikä on esteenä suhteessamme Kristukseen (Room.8:13; Kol.3:5). Kuolettaminen, joka on tärkeä osa pyhitysprosessiamme, saattaa olla kaikkein laiminlyödyin kristillinen oppi viime aikoina. Mitä siihen kuuluu? Siihen kuuluu ensiksikin mitä syvällisin halu päästä eroon synnistäsi, miten vähäpätöiseltä se sitten vaikuttaakin (Kristushan kuoli loppujen lopuksi kaikkein vähäpätöisimmänkin syntimme edestä). Toiseksi siihen kuuluu sydämen pohjasta lähtevä huuto Herran puoleen, että Hän auttaisi sinua voittamaan syntisi Hänen Henkensä voimalla. Kolmanneksi siihen kuuluu ratkaisevien askelten ottaminen tuon synnin poistamiseksi elämästäsi, sen "kuolettaminen" ikuisiksi ajoiksi. Neljänneksi, jos on tarpeen, voit pyytää sisariasi ja veljiäsi Kristuksessa auttamaan sinua viisain ja vanhurskain neuvoin (Gal.6:2). Tämä prosessi on maailman suurenmoisin terapia—terapia, josta maailma ei tiedä mitään. Mielen terapiaa. Sydämen terapiaa. Sielun terapiaa.

Kaikki tämä, mistä täällä puhumme, ei ole mitään uutta. Yli kolmesataa vuotta sitten kirjoitti John Owen, eräs Oliver Cromwellin kappalaisista, perinpohjaisen tutkielman ihmisessä asuvasta synnistä ja sen kuolettamisesta. Myös hän uskoi, että synti on kaiken hulluuden syy: että se

"pimentää mielen, hävittää vakaumuksen, raivaa tieltään järjen, tekee tyhjäksi jokaisen ajatuksen ja vaikutuksen, joka saattaisi estää sitä ja murtautuu kaiken läpi sytyttäen sen yhdeksi liekiksi."96

Psykoterapian käyttö näissä räjähdysalttiissa sisäisen synnin purkauksissa perustuu samaan väärään olettamukseen, joka sai jotkut alkuseurakunnan jäsenet (esim. Origeneen) kastroimaan itsensä päästäkseen irti seksuaalisista haluistaan. Sellainen halu lähtee ihmisen sairaasta sydämestä—hänen suurelta osin syntisestä rakenteestaan—eikä sitä voida koskaan kokonaan poistaa millään pinnallisella teolla. Kuten Jeesus sanoi: "Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." (Mark.7:23) Hän tunsi liiankin hyvin ihmisen syntisen luonnon todellisen luonteen (Joh.2:24-25). Maallinen psykoterapia on syntynyt, koska halutaan olla kokonaan piittaamatta synnistä ja sen rakenteellisesta luonteesta. Kristillinen psykoterapia on kehitetty niissä piireissä, joilla on valitettavan puutteellinen käsitys synnistä.

IV. SEITSEMÄN SYYTÖSTÄ PSYKOTERAPIAA VASTAAN

Aloitimme tämän tutkimuksen tekemällä perustavaa laatua olevan kysymyksen: "Kenen puoleen on mielen tai tunne-elämän häiriöistä kärsivän kristityn käännyttävä saadakseen apua?" Myönsimme sitten, että monet vastaavat yksinkertaisesti: jos me käännymme somaattisissa sairauksissamme ruumista hoitavan lääkärin puoleen, niin "psykologisissa" vaivoissa on käännyttävä mieltä hoitavan lääkärin puoleen. Mutta tämä vastaus perustuu vääränlaiseen käsitykseen, että on olemassa mielen "sairauksia" samalla tavoin kuin on fyysisiä sairauksia.97 Tutkimme sen jälkeen kaikenlaisen psykoterapian juuria ja havaitsimme, että sen juuret johtavat kaikenlaisiin säälittävän eksytettyihin hypnotisteihin, okkultisteihin, mystikoihin ja sofisteihin, jotka asustavat muinaisten shamaanien rakentamissa huterissa torneissa. Sen jälkeen tutkimme syntiinlankeemuksen vaikutusta ihmisen mieleen ja esittelimme sitä peliä jota sekä demonit että ihmisen syntinen luonto pelaavat mielen pelikentällä.

Sen jälkeen osoitimme, että ihmiskunnan psykologisen luonnon perusvika ei perustu elämän varhaisvuosien traumoihin, jotka olisi elettävä yksitellen uudestaan todellisen mielen terveyden saavuttamiseksi. Sen sijaan ihmisen perusvika on synnin kaksinkertaisessa ongelmassa—perisynnissä ja rakenteellisessa synnissä, joka kasvaa luonnollisella tavalla perisynnistä. Tällainen perspektiivi kuuluu yksinomaan kristilliseen maailmannäkemykseen, perustuen Raamattuun ja voidaan todistaa kristityn oman elämän perusteella. Monet uskovat ovat niin tottuneet juomaan Egyptin lähteistä muilla elämänsä alueilla, että he myös "mielen terveyden" ongelmissa toimivat vaistonvaraisesti samoin ja kumartuvat valkotakkien maallisen viisauden, "ammattilaisuuden" ja hengellisen sokeuden edessä. Niinpä me väitämmekin periksiantamattomasti, että psykoterapialla ei saisi olla mitään sijaa uskovan elämässä, jonka sisimmässä asuu Pyhä Henki.

Tutkiskelemme tarkemmin käytännön kannalta "kristillistä" psykoterapiaa ja arvioimme sitä "Taikuuden Oppipojat" -artikkelisarjamme toisessa osassa, jossa tutkimme mielen tieteiden soveltamista kristillisellä näyttämöllä. Tämän artikkelimme viimeisillä sivuilla luettelemme nyt seitsemän perussyytä, miksi uskovan ei pitäisi käyttää psykoterapiaa käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöiden korjaamiseen.

1. Psykoterapia puuttuu kokonaan Raamatusta

Jos uskovan pyhitykseen kuuluuu varhaisten muistojen kaivelu ja laukaiseminen, niinkuin kristityt psykoterapeutit väittävät, miksi näitä tekniikoita ei mainita Raamatussa? Miksi miljoonien kristittyjen on täytynyt elää kautta vuosisatojen elämänsä ilman psykoterapiaa? Oliko Pyhän Hengen odotettava Freudin ja hänen suojattiensa esiinmarssia ennenkuin Hän kykeni aikaansaamaan tehokkaampaa pyhitystä? Miksi kesti lähes kaksituhatta vuotta ennenkuin tämä muka niin olennaisen tärkeä apukeino "keksittiin" ja tuotiin naiivin ja tietämättömän kirkollisen yleisön eteen? Raamattua lukiessamme havaitsemme, ettei Herra Jeesus Kristus milloinkaan käyttänyt tätä tekniikkaa koko palvelutönsä aikana. Siihen ei myöskään viitata Uudessa Testamentissa tai alkuseurakunnan aikaisissa kirjoituksissa. Jos kerran abreaktiivinen psykoterapia on niin tärkeää kristityn kasvulle, varmastikin siitä löytyisi joku maininta jostain kohtaa Uutta Testamenttia; mutta pienintäkään vihjausta sellaisesta ei sieltä löydy. Syynä siihen on se, etteivät Jeesus ja Hänen opetuslapsensa olleet kovinkaan paljon kiinnostuneita yksilöiden tunne-elämän ongelmien hoitamisesta, vaan sen sijaan uudestisyntymisen välttämättömyydestä ja sen jälkeisestä hengellisestä kasvusta. Kristityn elämässä tapahtuu tunne-elämän kehittyminen luonnollisesti hengellisen kasvun vanavedessä (esim. 2.Kor.5:17; Room.12:2).

2. Psykoterapia ei ota huomioon Jumalan kaikkivaltiutta

Psykoterapia ei ota huomioon Jumalan kaikkivaltiutta siinä, että Jumala saattaa lähettää omilleen kärsimystä ja kuritusta ja varaa itselleen oikeuden myös poistaa ne tahtonsa mukaisesti. Psykoterapeuttien mielestä on itsestään selvää, että jokaisella on välittömästi oikeus täytenä mielenterveytenä pitämäänsä tilaan. Kuitenkin kristittyjen mielenterveys on täysin Jumalan käsissä eikä suinkaan psykoterapeuttien käsissä. Sillä Hänellä on valta lähettää ihmiselle äkillinen fyysinen sairaus tahtonsa mukaisesti (esim. 4.Moos.12:9-10; 5.Moos.24:9), ja Hänen valtaoikeuksiinsa kuuluu myös saattaa ihminen äärimmäiseen henkiseen ahdistukseen millä hetkellä hyvänsä, jos Hän—tutkimattomassa viisaudessaan—niin tahtoo (esim.1.Sam.16:14-15; Dan.4:16-17).

Israelin lapsia varoitettiin, että jos he rikkoisivat liiton "Herra lyö sinua hulluudella, sokeudella ja mielisairaudella". (5.Moos.28:28) Toisaalta Hänellä on myös valta päästää ihminen noista kärsimyksistä, jos Hän niin määrää (1.Sam.16:16,23; Dan.4:34-37). Sikäli kuin ymmärrämme, saattoi "piikki lihassa"—jonka Herra oli lähettänyt Saatanan kautta—joka vaivasi apostoli Paavalia olla sellainen, mikä sai aikaan epämiellyttävää psykologista kärsimystä. Mutta olipa se sitten mitä hyvänsä, katsoi Herra tarpeelliseksi sen jatkumisen, koska se edistäisi Paavalin pyhitystä eikä suinkaan estänyt sitä (2.Kor.12:1-10).

Tämä ei tarkoita sitä, että kärsivän kristityn olisi kieltäydyttävä etsimästä lääketieteellistä tai sielunhoidollista apua sen perusteella, että "Jumalan kaikkivaltias tahto on, että olen "sairas". Sellainen fatalismi on kaukana raamatullisen totuuden mukaisesta opetuksesta. Sillä Herra on myös määrännyt, että lääketieteen asiantuntija-apua on saatavilla tarpeen vaatiessa. Meidän ei pidä ajatella, että sairaus on aina Jumalan lähettämä kuritus. Mutta silloin kun se on sitä, pitäisi meidän tunnistaa se sellaiseksi ja yrittää saada selville, mitä Herra haluaa meidän oppivan tuosta tilanteesta.

"Kristillisen" terapeutin päähän ei pälkähdäkään, että ehkä Herran tahto onkin, että asianomainen joutuu olemaan henkisesti tai fyysisesti sairas, jotta hänen kasvunsa kristittynä voisi edistyä; ja meidän tulee kuitenkin myöntää tämä, jos aiomme pitää kiinni Jumalan kaikkivaltiudesta luomakuntansa yli ja samalla ymmärtää Jumalan kurituksen viisaus, jolla kaikkia todellisia Jumalan lapsia koulutetaan (Hebr.12:5-11). Minkälaisia kärsimyksiä ja koetuksia Hän sitten määrääkin omilleen, me voimme olla varmat siitä, että Hän myös antaa vastaavasti voimaa niiden kestämiseen (1.Kor.10:13) ja suuren palkinnon niiden kestämisestä (Room.8:18; 2.Kor.4:17).

3. Psykoterapia kieltää Sanan voiman ja riittävyyden

Kolmas syyte kristittyjen psykoterapian käyttöä vastaan on se, että se vie pohjan Raamatun arvovallalta. Kaikki uskovan henkilökohtaiseen kasvuun tarvittava opetus ja tieto sisältyy Jumalan Sanaan, Raamattuun. Eräs Raamatun suurista ominaisuuksista on se, että se kykenee tekemään Jumalan ihmisestä täydellisen ja kykenevän kaikkiin hyviin töihin (2.Tim.3:17). Jos emme piittaa tästä väitteestä, koituu se omaks tuhoksemme. Miksi tyytyä paljon huonompiin ihmistekoisiin vaihtoehtoihin, kun Jumala on jo antanut meille kaikkein parhaan? Se on paras psykologian ja neuvonnan käsikirja, mitä kenelläkään voi olla. Kun Paavali kirjoittaa heprealaisille, että Raamattu on:

"elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija" (Hebr.4:12),

meidän on sovellettava sitä sielunhoidolliseen palvelutyöhömme eikä rajoitettava sitä koskemaan ainoastaan evankelioivaa kehottamista. Nykyajan suuri ongelma on se, että Jumalan henkäyttämästä Raamatusta on tullut siinä määrin nahkakantisia, keskenään kilpailevia versioita, lahjapakkauksia, joiden hengellinen voima on kutistunut yhdeksi markkinatuotteeksi muiden muassa. Monet tunnustavat kristityt ajattelevat, että nykyajan maallinen tiede ja psykologia ovat lyöneet laudalta Raamatun käsitykset. Sen syvällisempään virheeseen ei voida syyllistyä. Saatana on sylkneyt suustaan sekä evoluutioteorian että psykoanalyyttisen teorian näinä historian viimeisinä päivinä tehdäkseen tyhjäksi totuuden periaatteen nimeltä Sola Scriptura.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei mitään ole opittavissa maallisista neuvontamenetelmistä. Esimerkiksi rogerilaisessa neuvonnan oppikirjassa sanotaan, että neuvojan on "kuunneltava musiikkia [neuvottavan] sanojen takaa"; sillä esiintuotu ongelma ei useinkaan ole varsinainen ongelma. Tällaiset näkemykset ovat arvokkaita. Mutta varokaa...Ensiksikin se musiikki, mitä kristitty neuvoja kuulee on hyvin eri asia kuin se, mitä hänen maallinen virkaveljensä kuuntelee. Toiseksi, on tosiasia, että maallisen neuvonnan jokaisella hyödyllisellä näkemyksellä on jo vastineensa Raamatussa. Edellä lainattu rogerilainen näkemys—että ihmisen esittämä versio saattaa erota hyvinkin paljon siitä, mitä hänen sydämensä kätkee sisäänsä—löytyy myös monista raamatunkohdista (esim.Ps.28:3; 55:21; Sananl.5:3; 26:24). Kolmanneksi, jos uppoudut rogerilaiseen terapiakoulutusohjelmaan Raamatun sijasta, saat painolastiksesi täysin epäraamatullisen maailmankuvan. Miksi siis tyytyä opetukseen, joka—vaikka se sisältäisikin paikkansapitäviä ihmismielipiteitä—ei ole ainoastaan huono, vaan johtaa todennäköisesti arviointikyvyttömän vakavaan eksytykseen?

Jos uppoudut Raamatun lukemiseen siinä missä neuvonnan oppikirjaasi ja käytät sen näkemyksiä kaikissa ihmissuhteissasi, sinusta tulee todella viisas neuvoja—paljon, paljon viisaampi kuin kukaan maallinen psykoterapeutti ja teräväkatseisempi kuin kukaan terapeutti, joka on verhonnut maallisen psykoterapian teoriat jonkinlaiseen ulkonaisesti viehättävään kristilliseen kaapuun.

4. Psykoterapia tekee tyhjäksi ihmisen oman vastuun

Neljäs syy, miksi kristityn ei pidä etsiä apua psykoterapiasta sisäisiin vaikeuksiinsa on se, että se kieltää yksilön oman henkilökohtaisen vastuun teoistaan Jumalan edessä. Suurimmassa osassa psykoterapioita on deterministinen ideologia, joka yrittää vapauttaa neuvottavan/potilaan hyväksymästä omaa vastuutaan ongelmiinsa. Miten paljon helpompaa onkaan syyttää vanhempiamme tai ympäristöämme perisynnin vaikutuksista ja rakenteellisen synnin ilmenemismuodoista, jotka ovat perisynnin seurausta. Eräs kaikkein tärkeimpiä tekijöitä "mielisairaudesta" vapautumiseen on se, että alkajaisiksi myönnämme, että meidän itsemme—sisimmässämme asuvan Pyhän Hengen voimalla ja johdatuksessa—on otettava vastuu elämästämme, kun nyt olemme Kristuksen omia (Fil.2:12-13). Mikään ei voi olla vahingollisempaa ihmisen hengelliselle elämälle tai mielenterveydelle kuin lukemattomien kätkettyjen traumojen muistojen takaa-ajo psykoterapeutin johdossa ja suggeroimana. Ihmiset kääntyvät terapeuttien puoleen toivossa, että he voisivat kuitenkin osoittaa jotakin ulkopuolista syytä tilaansa. Mutta Jeesus varoittaa omaksumasta sellaista asennetta syntiin sanoessaan, että

"ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos [sydämestä lähtevät asiat], se saastuttaa ihmisen." (Mark.7:15 sekä Matt.15:1).

"Mielisairautemme" todellinen alkuperä (ellei sillä ole orgaanista syytä) on oma syntimme—ei meidän vanhempiemme synti, kun he ovat kohdelleet meitä huonosti, niinkuin abreaktiiviset psykoterapeutit väittävät, vaan meidän omat syntiset reaktiomme siihen. Niin kauan kuin emme suostu ottamaan vastuuta siitä, joudumme edelleen kärsimään turhaan ja turhaan etsimään apua siitä vapautuaksemme.

5. Psykoterapia on itsekeskeistä eikä kristuskeskeistä

Lähes kaikkien psykoterapian tekniikoiden tarkoituksena on rakentaa asiakkaan/potilaan itseluottamusta. Mutta tällainen lähestymistapa on täydellinen vastakohta Raamatun neuvoille. Todellisen Kristuksen opetuslapsen täytyy arvostaa itseään vähemmän kuin muita, alentaa itsensä, kieltää itsensä ja ottaa ristinsä joka päivä. Hän tietää tuon suuren hengellisen salaisuuden (joka maailman silmissä on typeryyttä), että se, joka alentaa itsensä ja nöyrtyy, korotetaan aina, kun taas se, joka pyrkii itse korottamaan itsensä, alennetaan (Matt.23:12; 16:25; Luuk.14:11; 17:33; 18:14; Joh.12:25; vrt.Fil.2:3-11).

Psykoterapeuttisissa piireissä usein käytetty sanonta on "henkilökohtainen kasvu". Myönnämme ilman muuta, että ihmisen on kasvettava tullakseen kypsäksi. Kuitenkin psykoterapian käsitys henkilökohtaisesta kasvusta on hyvin erilainen kuin kristillinen käsitys siitä. Ei-uskova terapeutti saa ihmisen kasvamaan omaan itseen keskittymisen kautta ja rohkaisee itseluottamuksen kasvuun—näin Itsestä tulee sekä kaiken muutoksen päämäärä että kohde. Myös "kristillinen" psykoterapeutti matkii maallista virkaveljeään vaalimalla samanlaista käsitystä henkilökohtaisesta kasvusta. "Omanarvontunto" on kaikkein suosituimpia sanontoja "kristillisessä" psykoterapeuttisessa kirjallisuudessa. Kristillinen kasvu tapahtuu kuitenkin pyhitysprosessin kautta, johon sisältyy katseen kiinnittäminen yksin Jeesukseen (Hebr.12:1-3) ja Hänen jäljittelemisensä eikä suinkaan pakkomielteenomainen keskittyminen itseen.

Oliko Mooseksella, Gideonilla, Jobilla ja Jesajalla huono itsetunto, kun he tunnustivat olevansa ei mitään Herran edessä (2.Moos.3:11; 4:10; Tuom.6:12-15; Job 40:4; Ps.51:2-5; Jes.6:5)? Ei. Heillä oli ainoastaan realistinen käsitys omasta itsestään—todellisen nöyryyden ydin. Raamattu ei kutsu meitävääränlaiseen nöyryyteen tai nihilistiseen itsehalveksuntaan;mutta meillä pitäisi olla realistinen käsitys ihmissydämen luontaisesta pahuudesta ja siitä, että kaikki hyvä, mitä kristityllä on, on lahjaa Jumalalta. Tästä syystä apostoli Paavali voi sanoa: "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää." (Room.7:18) Taivas säästäköön meidät itsetunnon kauppiailta, joiden käsitys omasta itsestään estää heitä käsittämästä omaa synnynnäistä arvottomuuttaan. Näille ihmisille Raamattu huutaa kourallisen ydinkysymyksiä:

"Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?" (1.Kor.4:7)

Kristityn on asetettava Kristus elämänsä keskipisteeksi, ei itseään; sillä hän voi sanoa suurella varmuudella: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal.2:19-20). Hän kuulee mestarinsa sanovan nämä sanat: "koska minä elän, niin tekin saatte elää" (Joh.14:19)

Kristitty ei saa tehdä omasta itsestään elämänsä keskipistettä; eikä hän saisi nostaa myöskään ketään terapeuttia jalustalle. Olemme jo puhuneet voimallisesta terapeuttisesta vaikuttajasta nimeltä "transferenssi", jonka johdosta neuvottavasta tulee riippuvainen terapeutistaan auktoriteettihahmona. Kuitenkin aidossa sielunhoidollisessa tilanteessa kristityn luottamuksen tulisi siirtyä hänen Vapahtajaana eikä terapeuttiin. Jos odotetaan tapahtuvan minkäänlaista hengellistä kasvua, on sielunhoidon keskipisteenä oltava Kristus. Hänen oppinsa ja Hänen sanansa. Todellinen kristitty neuvoja tai sielunhoitaja johdattaa neuvottavan aina siihen suuntaan. Kristus on meidän todellinen esikuvamme (2.Kor.3:18). Kun Paavali kehotti muita uskovia jäljittelemään itseään, hän lisäsi varmuuden vuoksi sanat: "niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja" (1.Kor.11:1). Psykoterapia paljastaa todelliset juurensa keskittyessään itseen eikä Kristukseen. Se tekee ihmisestä pikkujumalan.

6. Psykoterapia ei ota huomioon Kristuksen ruumiin työtä

Psykoterapian suositteleminen kristityn käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmiin ammattilaistaa prosessin, joka kuuluu oikeastaan Kristuksen ruumiin työkenttään. "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte" (Jaak.5:16); "Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain." (Gal.6:2). Ei mitään terapeutin leposohvaa tähän! Kristittyjen on paveltava toinen toisiaan—ja heidät on erityisesti varustettu siihen (Gal.6:1). Vaikka kaikki osaavatkin seurakunnissa harjoittaa neuvontaa jossain määrin, jotkut veljistä ovat saaneet Jumalalta lahjan olla tässä erityisen lahjakkaita (Room.15:1). Kristittyjen vanhimmistoveljien ja pastoreiden tehtävä on valvoa paikallisseurakunnan neuvonnan tarpeita ja varmistaa, että niillä joilla on sillä alueella erityislahjoja, on mahdollisuus kehittää niitä. On olennaisen tärkeää, että kaikkia sellaisia ongelmia, joita olemme tässä tutkielmassamme käsitelleet, kun niitä ilmenee paikallisseurakunnassa, käsiteltäisiin Kristuksen ruumiin sisällä ikäänkuin kollektiivisina ongelmina, mikäli mahdollista. Kun yksi jäsen kärsii, koko ruumiin tulisi tuntea se.

Seurakunnan jäsenet voivat auttaa monilla tavoin neuvontaprosessissa. Esimerkiksi, jos joku veli tai sisar seurakunnassa kärsii depressiosta tai yleisesti "skitsofreniaksi" kutsutusta tilasta, hänen olisi ehkä hyvä asua jossain seurakunnan perheessä: se tarjoaisi mahdollisuuden sellaisille, joilla on vieraanvaraisuuden lahja samoin sellaiseen tilanteeseen tarvittavien neuvontalahjojen kehittämistä.

Usein on suurena ongelmana on se, että niin pian kuin jollekin perheenjäsenelle kehittyy ns. "mielenterveyden ongelma", monet ihmiset—koska he ovat ymmärrettävän huolestuneita ja tietämättömiä tällaisista asioista—toimivat kiireesti pesten kätensä koko asiasta ja lähettävät henkilön suoraa päätä saamaan hoitoa terveydenhuoltoviranomaisilta. Meidän käsityksemme on, että sellainen toiminta kristityltä on veljien vastuun kiertämistä. Tämä ei tarkoita sitä, ettei lääkehoitoa pitäisi koskaan käyttää. Varmastikin se saattaa olla tarpeen varsinkin akuuteissa tapauksissa lääkärin ohjauksessa. Lisäksi on toimittava hyvin tahdikkaasti kaikkia eri terveydenhuollon auktoriteetteja kohtaan jotka ovat ottaneet (tai haluaisivat ottaa) tapauksen vastuulleen. Mutta mikäli mahdollista kristittyjen on kannettava vastuu seurakuntalaisesta, joka kärsii, rikkomatta kuitenkaan lakia tai vaarantamatta hänen terveyttään tai turvallisuuttaan.

Me ymmärrämme, että vaatii suurta rohkeutta seurakunnalta alkaa auttaa toinen toisiaan tässä lihan kuolettamisen ja keskinäisen neuvonnan prosessissa. Monet uskovien seurakunnat ovat niin pinttyneet tietynlaiseen toimintatapaan, jossa ei toteudu jokaisen uskovan pappeus, vaan sensijaan on annettu yhdelle miehelle liikaa valtaa seurakunnassa, niin että tarvittaisiin suurta asennemuutosta, jotta seurakunnan elämä muuttuisi parempaan suuntaan. Vallitseva lapsellisuus seurakunnissa, joka johtuu mainitunlaisesta epäraamatullisesta seurakuntajärjestyksestä, estää monia seurakuntalaisia kasvamasta aikuisiksi kristityiksi, mitä heidän tulisi jo olla ja aiheuttaa lisäksi tunne-elämän ongelmia niille, jotka kärsivät autoritääristen johtajien käsissä.

On löydettävä uusia ja luovia tapoja käsitellä näitä ongelmia, niin että hengellistä neuvontaa tarvitseville kristityille olisi tarjolla täysin kristillinen ratkaisu—ja vaihtoehto sille epäpyhälle terapialle, jota terveydenhuolto käyttää—ja samalla tarjoutuisi muille uskoville mahdollisuus kehittää omia taitojaan palvellessaan neuvojina.

7. Psykoterapia vieroksuu Pyhän Hengen työtä

Ehkä kaikkein tärkein syy, miksi uskovan tulisi välttää psykoterapian tekniikoita tienä "mielenterveyteen", on se, että se vieroksuu täysin Pyhän Hengen työtä uskovan elämässä. Tosiasia on, että psykoterapiassa tulee terapeutista todellisen kristillisen Neuvojan—Pyhän Hengen—korvike. Jeesus lupasi varmasti, ettei Hän jättäisi omiaan orvoiksi Hänen poissaollessaan, vaan että Hän lähettäisi heille "toisen Puolustajan" (Parakletos), joka asuisi heissä (Joh.14:16-18). Tämä kreikankielen sana parakletos voidaan kääntää sanoilla Lohduttaja, Neuvoja, Auttaja, Puolustaja, Esirukoilija. Se on yhdyssana, joka muodostuu kahdesta kreikankielen sanasta para: vierellä ja kaleo: kutsua. Sananmukaisesti Pyhä Henki on se, joka voidaan kutsua uskovan vierelle kaikissa hänen koetuksissaan ja ahdistuksissaan—ikäänkuin hän olisi Jumalan parhaan ystävän lapsi. Niinpä ensimmäinen neuvoja, jonka puoleen kristitty kääntyy tunne-elämän ja psykologisissa vaikeuksissaan on Jumala, jonka Pyhä Henki auttaa häntä löytämään sen synnin, joka saattaa olla ongelman syynä ja kuolettamaan sen. Ja ensimmäiseksi on rukoiltava tämän haavoitetun ihmisen puolesta, jolla on näitä vaikeuksia—ja mahdollisesti tarpeen vaatiessa yhdessä kristityn neuvojan kanssa—ja pyydettävä, että Pyhä Henki paljastaisi hänelle, miksi näitä vaikeuksia on hänen elämässään ja mitä Herra haluaisi niiden kautta hänelle opettaa (vrt.Hebr.12:11).

Hengellisesti uudestisyntymättömälle psykoterapia edustaa yritystä kiivetä lammastarhaan toisesta ovesta. Kristitylle uskovalle se edustaa Jumalan sanan ohjeiden kieltämistä ja Pyhän Hengen toiminnan torjumista. Jos olet todella Pyhän Hengen johtama, sinulla ei ole mitään syytä olla psykoterapeutin johdossa!

JOHTOPÄÄTÖS

Monille uskoville on artikkelissa paljon uutta asiaa eikä sen löytöjen toteuttaminen käytännössä ole helppoa—kun ottaa huomioon, minkälaista painetta tulee "mielenterveyden" ammattilaisten ja monien muiden uskovien taholta. Mutta se ei ole ensimmäinen kerta, kun Herran uskollisten on ollut vastustettava maailmaa. Meidän aikanamme ovat monet kuilut syvenemässä Jumalan seurakunnan ja maailman ihmisten välillä. Psykoterapian ja kristillisen neuvonnan välinen kuilu ei ole poikkeus. Kuten Bobganit niin osuvasti ovat sanoneet

"Psykologian malli on lähtöisin ihmisestä, käyttää ihmisten keksimiä tekniikoita ja päätyy ihmiseen. Hengellisen mallin alkuperä on Jumalassa, siinä käytetään Hengen lahjoja ja hedelmiä ja se johtaa suurempaan Jumalan tuntemukseen ja Jumalan luoman olennon parempaan itsetuntemukseen...Psykologinen malli on yhdistelmä erilaisia tekniikoita ja teorioita, mutta hengellinen malli on synteesi rakkaudesta ja totuudesta...Psykologiseen malliin kuuluu standardien ja moraalin muuttuvaisuutta. Hengellinen malli noudattaa Jumalan Sanan muuttumattomia standardeja ja auktoriteettia...Psykologisen mallin keskuksena on ihminen itse, kun taas hengellisen mallin keskuksena on Kristus...Psykologinen malli yrittää muuttaa ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä mielen, tahdon ja tunteiden kautta. Hengellinen malli muuttaa ihmisen ajattelua, tunteita ja käyttäytymistä hänen henkensä kautta".98

Monet kristityt sanovat, että psykoterapia "toimii", sentähden sen täytyy olla hyvää. Ihminen voi tosiaankin käydä läpi voimakkaan suggestion ja terapeutin manipulaation alaisena prosessin, jossa eletään uudestaan traumaattisia varhaisia kokemuksia, kokea katarsiksen ja päästä tietystä "neuroosista"tai jostain muusta ongelmasta. Mutta silloin sulaa vain yksi yksittäinen oire kaiken pohjalla olevasta strukturaalisesta synnistä. Siinä ei päästä lähellekään itse synnin kuolettamista—joten se jatkaa elämäänsä aina valmiina kietomaan ihmisen jonkin toisen ihmisen elämän puolen kanssa.

On tärkeää pitää mielessä, että se, että jokin näyttää "toimivan", ei silti tarkoita sitä, että se olisi hyödyllistä. Eräs väärän profeetan vaarallisista ominaisuuksista on juuri se, että vaikka joku merkki tai ihme toteutuisikin, hän kykenee juuri sen avulla johtamaan ihmiset epäjumalanpalvelukseen (5.Moos.13:1-3). Samoin psykoterapiakin—vaikka se näyttäisikin toimivan—johtaa uhrinsa moniin muihin jumalattomiin (usein okkultteihin) asioihin, saa aikaan väärän hyvänolon tunteen ja johtaa Pyhän Hengen voiman torjumiseen. Ilmennyt ongelmahan tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden suuren luokan leikkaukseen, joka poistaa perimmäisen syyn. Syöpäterminologiaa käyttääksemme psykoterapia puuttuu vain toissijaiseen kasvuun ja jättää perussyövän leviämään vapaasti näkymättömissä. Kun taas kristillinen lihan kuolettaminen pitää hullua käytöstä syvällisen rakenteellisen synnin oireena. Eikä sitä voida tuhota ilman hengellisiä keinoja.

On traagista, että niin monia kristittyjä viehättävät maailman mallit eikä heillä ole arviointikykyä voidakseen erottaa toisistaan hengellisen mallin ja psykologisen mallin. Mielen tieteiden—joista psykoterapia on vain yksi osatekijä—vaikutuksesta maailma ehdollistetaan nopeaan tahtiin mystisellä tasolla hyväksymään Saatanan kaikkein ilmiömäisin huijaus sitten Eedenin syntiinlankeemuksen.Suuri tragedia on se, että niin suuret määrät tunnustavia kristittyjä toimii hänen rinnallaan mielen tieteiden alueella—se on kehityskulku, jota tulemme tutkimaan hyvin yksityiskohtaisesti "kristillistä" okkultismia käsittelevässä artikkelissamme (joka on artikkelisarjan toinen osa). Jos me etsiskelemme syytä siihen, ei ole varmastikaan sattumaa, että "kristillisen" psykoterapialiikkeen kasvu on tapahtunut samaan tahtiin Jumalan Sanan aseman laskun kanssa ja sen kanssa, ettei enää pidetä kiinni siitä apostolisen seurakunnan "uskosta, joka on kerta kaikkiaan pyhille annettu".

Herra Jeesus Kristus varoitti lähes 2000 vuotta sitten opetuslapsiaan siitä, että väärät kristukset ja väärät profeetat yrittäisivät eksyttää jopa Jumalan valitut (Matt.24:24). Miten surullista onkaan, että niin monissa seurakunnissa nykyään ei ole piitattu tuosta varoituksesta.

LÄHDEVIITTEET

1 Martin & Deirdre Bobgan, The psychological Way: The Spiritual Way (Bethany House, 1979). s.23.

2 Alkuperäisessä artikkelissa on käytetty sanaa 'abreactive', mikä viittaa niihin
psykoterapioihin, joiden mukaan "neuroosin selvittäminen palauttamalla mieleen unohdettuja tai
tukahdutettuja käsityksiä tapahtumasta, joka alun pitäen aiheutti sen" (Chambers English Dictionary,
1988).

3 Lainaus William Johnstonin teoksesta Silent Music: The Science of meditation (Collins, 1974),
s.23. Sain tämän nykyajan jesuiittamystikon kirjoittaman teoksen käsiini alunperin eräästä York
Minsterin (tärkeä anglikaaninen katedraali Englannissa) kirjakaupasta.

4 Chambers's Encyclopaedia, Vol.IX, s.30

5. Richard Cavendish, The Magical Arts (Routledge & Kegan Paul, 1984), s.180.

6 James Webb, The Occult Underground (Open Court, 1974), s.25.

7 R.B. Ince lainaa historioitsija Baillya kirjassaan Three Famous Occultists (Gilbert Whitehead,
 1939), ss.87-88.

8 Ibid., ss.107-108.

9 James Webb, The Occult Underground, op. cit., s.25.

10 Ibid., s.24.

11 C.G. Jung, Psychology and Alchemy (Routledge & Kegan Paul, 1957), s.329.

12 Tätä on jo käsitlety eräässä toisessa artikkelissa.

13 Chambers's Encyclopaedia, Vol.IX, s.306.

14 James Webb, The Occult Establishment (Open Court, 1976), s.352.

15 James Strachey & Angela Richards (toim.), The Pelican Freud Library, Vol.IV, The
Interpretation of Dreams (Penguin, 1976), s.16.

16 Journal of the Royal Society of Medicine, Vol.85, no.7, July 1992, s.383.

17 Chambers's Encyclopaedia, Vol.V, s.606.

18 Colin Wilson, Mysteries (Granada, 1979), s.595.

19 Chambers's Encyclopaedia, Vol.V, s.606.

20 Chambers's Encyclopaedia, Vol.VI, s.406.

21 James Webb, The Flight from Reason, Vol.I of 'The Age of the Irrational' (Macdonald, 1971), s.179.

22 James Webb, The Occult Establishment, op. cit., ss.42 & 364.

23 Kuthumi, Studies of the Human Aura (Summit University Press, 1971), päällyksen huomautuksesta.

24 Kuten toisessa artikkelissa on esitetty.

25 Kuthumi, op. cit., päällyksen huomautus.

26 James Strachey and Angela Richards (toim.), The Pelican Freud Library, Vol.I.,
'Introductory Lectures on Psychoanalysis' (Penguin, 1974), p.119. Lisätietoja tästä kts. Freudin
'Autobiographical Study',  Vol.XIV, The Pelican Freud Library, 5. luku.

27 James Webb, The Occult Establishment, op. cit., s.382.

28 Kts. Wilhelm Reich, The Murder of Christ (Farrar, Straus and Giroux, 1953).

29 Wilhelm Reich, Character Analysis (Farrar, Straus & Giroux), s.539.

30 Kts. A.S. Neillin artikkeli nimeltä 'The Self-Regulated Child' David Boadellan (toim.)
teoksessa In the Wake of Reich (Coventure, 1976), s.103. Tässä esseessä Neill tunnustaa
avauslauseessa: "En ole koskaan kuullut termiä itseohjautuvuus ennnekuin ystäväni Wilhelm Reich käytti
sitä, ja ellei hän ole sitä keksinyt, hän, enemmän kuin kukaan muu ihminen, on ymmärtänyt tuon
menetelmän ja käyttänyt sitä" (s.103).

31 Trevor Constable, The Cosmic Pulse of Life (Neville Spearman, 1976), ss.326-327. Kaksi tämän
kirjan lukua ovat erityisen valaisevia koskien Reichin yhä syvenevää esoteerisuutta: luku 18, 'From
Orgasm to UFOs'; ja luku 19, 'Cosmic Breakthrough'. Myötämielisen tutkijan täydempi esitys
Reichin elämästä, jossa korostuvat erityisesti hänen työnsä okkulttiset puolet, kts. Colin Wilson,
The Quest for Wilhelm Reich (Granada, 1982).

32 Wilhelm Reich, Character Analysis, op. cit., ss.368-390.

33 Voi ainoastaan olettaa, mitkä vaikutteet saivat Reichin yhdistämään nämä asiat. Muista, että toimme
eräässsä toisessa artikkelissamme esiin, että eräs "ylösnousseitten mestareiden" (Ascended Masters)
väitteistä on, että ne ovat manipuloineet tämän planeetan tapahtuma yhdistääkseen idän ja lännen
ajattelun ja stimuloidakseen "parantamistaitojen" kasvua—joihin nykyaikainen psykoterapiakin
luetaan.

34 Ajit Mookerjee, Kundalini: The Arousal of the Inner Energy (Thames & Hudson, 1978), s.59.

35 Richard Cavendish, op. cit., ss.40-41. Rudolf Steiner oli Camphill Steinerkoulujen perustaja ja guru;
tarkempaa tietoa hänen osallisuudestaan Itämaisten temppeliherrojen järjestön (Order of the Templars of
the Orient), kts. James Webb, The Occult Establishment, op. cit., s.489.

36 Kts. artikkelimme The Hidden Agenda of the Ecumenical Movement" saadaksesi tarkempaa tietoa tästä
"keskinäisen ymmärryksen temppelistä (Temple of Understanding)ja "maailman uskontojen parlamentista"
(The Parliament of the World's Religions).

37 Dr. Zitko on julkaissut suuren määrän teoksia. Yksityiskohtaisempaa tietoa on saatavilla osoitteesta
 The World University Development Program, P.O. Box 68, Huntington Park, California, U.S.A. Hänen
 teokseensa 'New Age Tantric Yoga' sisältyy tarkkoja kuvauksia seksuaalirituaaleista, joiden
 avulla pariskunnat siittävät lapsensa luonnollisella tavalla uusgnostilaisuuteen virittyneiksi. Tässä
 on kysymys seksuaalirituaalista, jossa solmitaan liitto paholaisen kanssa olkoot rituaaliin osallistuva
 tietoinen tästä tai ei. Tri Zitko väittää artikkelissaan 'The Lemurian Theo-Christian Conference'
 , että "noin kymmenentuhannen vuoden tauon jälkeeen aurinkojärjestelmämme toisilla planeetoilla
 olevat älykkäät oloennot ovat jälleen aktivoitumassa ihmisten suhteen." Tämä on yleinen väite
 uusgnostilaisten keskuudessa. UFOjen näkemisen lisääntymisellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä
 aitojen maan ulkopuolisten kulttuurien kanssa, vaan se on osa "ilmavaltojen ruhtinaan" (Ef.2:2)
 johtamien "pimeyden voimien" (Ef.6:12) jatkuvaa strategiaa tarkoituksena saada hyväuskoiset
 vakuuttumaan siitä, että "ulkoavaruudesta ollaan ottamassa meihin yhteyttä". Demoniolennot todellakin
 ilmestyvätkin niille, joiden mielet ovat virittyneet tällaiseen yhteydenpitoon avaruusolentoina (ETt),
 jotka haluavat tarjota apuaan ihmiskunnalle. Jos tuo tarjous esitettäisiin avoimemmin, se
 vastaanotettaisiin uusgnostilaisuuden yhä lisääntyvänä vaikutuksena kulttuurissamme. Jos voidaan
 "todistaa", että avaruusolentoja todella on olemassa ja että ne ovat korkeammalla tasolla kuin maan
 asukkaat, se edistää vahvasti uusgnostilaisten väitteitä samoin kuin uuden fysiikan olettamuksia ja
 sekulaarin humanismin kehitysoppiteorioita. Jos tähän vielä lisättäisiin "elämänvoiman" muka
 tieteellinen "löytäminen", olisi tie raivattu suorastaan tuhoavan mullistaville muutoksille
 planeetallamme. Ei olisi yllättävää, joställaisia asioita tapahtuisi lähitulevaisuudessa osana pimeyden
 voimien hyökkäysstrategiaa, jonka päämääränä on viedä pohja evankeliumilta, romuttaa Raamattu ja tehdä
 tyhjäksi transkendentin Luoja-Jumalan käsite. Silloin maailma on valmis uskomaan Saatanan ikuisen
 valheen ja maailman olosuhteet ovat valmiina Laittomuuden Ihmisen, Kadotuksen lapsen ilmestymiselle.
 (2 Tess.2:3-12).

38 Ottaen huomioon sen, miten kovin ottein USA:n hallitus kohteli Reichia suhteellisen pienen rikkeen
takia hänen elämänsä loppupuolella, kun muistamme hänen kiinnostuksensa kohteet ennen hänen
vangitsemistaan ja kun ottaa huomioon tavan, jolla hänpoistui tästä elämästä, ei voi muuta kuin kysellä,
oliko hän sattunut törmäämään joihinkin tarkasti varjeltuihyin salaiusuuksiin, jotka liittyivät
"avaruusolentojen" toimintaan, joihin maailman hallitukset olivat salaisesti sekaantuneet.

39 Kristilliseen kaapuun verhoutunutta jungilaista psykoterapiaa kannattavista kristiyiksi
tunnustautuvista johtajista voitaisiin esittää pitkäkin lutettelo. Mainitsemme tässä vaikkapa Agnes
Sanfordin, John ja Paula Sandfordin, Morton Kelseyn, John Wimberin, David Seamondsin, Jamie
Buckinghamin, Arbuthnottsit, Richard Fosterin, Paul Yonggi Chon, Denis and Rita Bennettin, Linnin
veljekset, Francis MacNuttin jne.

40 Edoardo Weiss, 'Sigmund Freud as Consultant', s.69; lainattu Paul Roazenin teoksessa Freud
and his Followers (Penguin, 1979), s.250.

41 Vincent Brome Jung: Man and Myth (Paladin, 1980), s.113.

42 Ibid., s.164. On mielenkiintoista, että demoniy käyttävät usein raamatullista nimeä, ilmoittaessaan
itsensä niiden aluetta tutkiville.

43 Vincent Brome, op. cit., s.167.

44 Ibid.

45 Lisätietoa tältä syvälliseltä alueelta saa artikkelista 'Tested by Fire', Diakrisis, Summer
1992, Issue 4, saatavissa kirjoittajalta.

46 C.G. Jung, 'Letters', Vol.II, 5th January 1952. Lainattu Vincent Bromen teoksessa, op. cit.,
s.255.

47 Itämaiseen mystiikkaan kuuöluvaa Mantra-käytännettä—taikasana tai sanarykelmä, jota toistetaan
yhä uudestaan tietoisuuden tilan muuttamiseksi— tutkiskellaan yksityiskohtaisesti mystiikkaa
käsittelevässä artikkelissamme Evankelisten viehtymys mystiikkaan.

48 Raymond Van Over, Total Meditation: Mind Control Techniques for a Small Planet in Space
(Collier Macmillan, 1978), s.135.

49 Kts. Jungin kommentoiva esipuhe teoksessa I Ching, toim. Richard Wilhelm (Routledge & Kegan
Paul, 1970).

50 Eranos on kreikankielen sana, joka tarkoittaa ateriaa, jonka osanottajat ovat yhdessä koonneet. Tässä
yhteydessä se korostaa näiden kokoontumisten synkretististä ja ekklektistä luonnetta.

51 James Webb, The Occult Establishment (Open Court, 1976), s.395.

52 Ibid. s.396.

53 Väitetään, että okkultisti Alice Baileyn kaikki kirjat ovat Djwal Khul tai mestari D.K. -nimisen
henkiolennon sanelemia. Baileyn tärkein teos on: Human and Solar and Discipleship in the New Age.
Täydellinen luettelo niistä on saatavilla osoitteesta Lucis Trust, 866, United Nations Plaza, New York.
10017-1888 tai Watkins Books, 19, Cecil Court, London, WC2N 4EZ. Monia häne kirjoistaan on myös
saatavilla the Anglicanista, osoite: St. James Church, Piccadilly, London.

54 Lisätietoja Mircea Eliadesta, kts. Shamanismia koskeva artikkelimme (tämän artikkelisarjan toinen
osa).

55 James Webb, The Occult Establishment, s.397.

56 C.G. Jung, Collected Works, Vol.XI, Pt.2, Foreword, s.ix. Lainattu Vincent Bromen teoksessa,
op. cit., s.253.

57 C.G. Jung, Memories, Dreams and Reflections, s.196. Lainattu Vincent Bromen teoksessa, op. cit., ss.232-233.

58 Stephan A. Hoeller, The Gnostic Jung and the Seven Sermons to the Dead (Quest Books, 1982), s.
32.

59 Irenaeus, A Refutation of Knowledge Falsely So-Called or Against Heresies, Bk.I, Chap.viii.

60 R. McL. Wilson, (toim)., The Gospel of Philip, 67:26-27 (Mowbrays, 1962), s.43.

61 Vincent Brome, op. cit., kansilehti.

62 Ibid., s.203.

63 Ibid., s.204.

64 Toni Woolf, josta tuli tunnettu jungilainen psykologi ja kirjailija.

65 Kathleen Jones (toim.), Living the Faith: A Call to the Church (OUP, 1980), ss.9, 51.

66 Todisteena tästä eräässä luotettavassa kristillisessä hakuteoksessa todetaaan: "Eräässä
karismaattisen liikkeen haarassa, joka käyttää itsestään nimitystä "jungilainen koulukunta"— Agnes
Sanford teki siitä suositun—unet otetaan hyvin vakavasti ja Carl Jungin psykologian alaan
kuuluvia kirjoituksia pidetään haaran teoreettisena perustana (Kelsey, 1964, 1968). On ymmärrettävää,
että "sisäinen parantuminen" on kehittynyt tuosta koulukunnasta" (S.M. Burgess & G.B. McGee,
Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements (Zondervan, 1988), s.808.).

67 Huomattava esimerkki tästä ilmiöstä on Richard Foster, jonka bestselleri A Celebration of
Discipline, Hodder and Stoughton, on monien evankelisten järjestöjen hyväksymä ja sen sisältämä
kirjaa suositteleva esipuhe on David Watsonin, edesmenneen newyorkilaisen St. Michael le Belfreyn
anglikaanipastorin kirjoittama.

68 Jesuiittapappi Pierre Teilhard de Chardin oli tuo toinen uusgnostilaisuuden isä 1900-luvulla, kun
taas Alice Bailey oli sen "äiti".

69 C.G. Jung, Aion: Researches into the Phenomenology of Self (Routledge & Kegan Paul, 1981), s.
62.

70 Wolfgang Smith, Cosmos and Transcendence: Breaking Through the Barrier of Scientistic Belief
(Open Court, 1984), ss.130-133. Tämä on hyvin intelligentti ja innoittava kirja. Jungia käsittelevä
luku 'The Deification of the Unconscious', on kaikkein tyrmäävin (ja vastaansanomattomin) Jungin
näkemykset ja mielipiteet kumoava kirja, mitä koskaan on julkaistu.

71 Fritjof Capra, AThe Turning Point: Science, Society and the Rising Culture (Flamingo/Collins, 1982), s.334.

72 James Hastings (toim.), Encyclopaedia of Religion and Ethics (T.& T. Clark, 1920), Vol.XI, s.
446.

73 Joan Halifax, Shaman: The Wounded Healer (Thames & Hudson, 1982), s.9.

74 R.L. Harris, G.L. Archer Jr., & B.K. Waltke, The Theological Wordbook of the Old Testament
 (Moody Press, 1980), Vol.I, s.367.

75 James Hastings (toim.), Encyclopaedia of Religion and Ethics, Vol.XI, T. & T. Clark, s.444.

76 Fritjof Capra, op. cit., s.337.

77 Emme viittaa tässä erityisesti natsi-Saksan tilanteeseen 2.maailmansodan aikana. Koska useimmat
ihmiset sanoisivat "me emme koskaan tekisi sellaista", on paljastavampaa lainata 'Milgram-koetta'. 1970-
luvulla suoritti New Yorkin kaupungin yliopiston psykologian professori Stanley Milgram tutkimuksen,
jonka tarkoituksena oli saada selville, voivatko ilmeisen kunnon ihmiset suorittaa kauheuksia. Hän
järjesti laboratoriotilanteen, jossa "hyvästä" kodista olevat koehenkilöt saatiin uskomaan (vastoin
totuutta), että he antoivat sähköshokkeja toisille koehenkilöille, jotka olivat viereisessä huoneessa.
Hämmästyttävää kyllä, suurin osa näistä koehenkilöistä oli valmiita antamaan hengenvaarallisisa shokkeja
kohteelle (jonka he usein kuulivat huutavan armoa) tieteeen nimissä, kun arvovaltaiselta vaikuttava
tiedemies heitä siihen kehotti. USA:ssa 62% totteli loppuun saakka; kun taas prosentti Roomassa, Etelä-
Afrikassa ja Australiassa oli paljon korkeampi. Saksassa oli prosentti hätkähdyttävät 85%!
Yksityiskohtia tästä kyseenalaisesta, mutta mitä paljastavimmasta kokeesta julkaistiin teoksessa
Obedience to Authority: An Experimental View (1974), ja 'Behavioural Study of Obedience'-
nimisessä artikkelissa the Journal of Abnormal and Social Psychologyssä, Vol.67, 1963, ss.371-
378.

78 Richard Bandler ja John Grinder, Frogs into Princes: Neuro-Linguistic Programming (Real People
Press, 1979), s.100. On mainittava, että 'Neuro-Linguistic Programming', joka on peitettyä
hypnoterapiaa, on saanut kultinomaista kannatusta Britannian sosiaalityössä ja psykologiassa—
oltuaan sitä ennen monta vuotta muodissa USA:ssa nk. hoiva-alalla.

79 M.T. Orne, 'On the Social Psychology of the Psychological Experiment', American Psychologist -
julkaisussa, No.17, 1962, ss.776-783.

80 Richard Bandler ja John Grinder, op. cit., s.100.

81 Tässä esiintyvä "paikaksi" käännetty kreikankielen sana on 'topos'. Toinen ilmeisen sopiva käännös
olisi 'jalansija' tai 'mahdollisuus'. Paavali tahtoo siis sanoa tässä, että ellet pääse synnillisestä
vihastasi, annat välittömästi paholaiselle jalansijan tai paikan mahdollisuuksille elämässäsi.

82 Dr. Elmer Green, On the Meaning of Transpersonal, Journal of Transpersonal Psychology, Vol.XIII, No.1, 1971.

83 John Heider, 'Catharsis in Human Potential Encounter', Journal of Humanistic Psychology, No.
14, 1974. Lainattu John Rowanin teoksessa, Ordinary Ecstasy: Humanistic Psychology in Action
(Routledge & Kegan Paul, 1976), s.103.

84 Barbara Gage, Channels: Journal of the North of England Christian Healing Trust, September 1985, s.8.

85 Ibid., s.7.

86 Ibid., s.8.

87 Time Magazine, November 29th, 1993.

88 Pink Floyd rockbandin elokuva 'The Wall' oli tämän teeman esittelyä, koska bandin johtaja
Roger Watersoli joutunut psykoterapian lumoihin. He esittivät erikoisshown Berliinin muurin sortumisesta
kertovan elokuvan musiikista. Nykyajan esoteristit ja uusgnostilaiset psykoterapeutit uskovat, että
heidän työnsä saa aikaan ihmisten psykologisten barrikaadien asteittaista murtumista, minkä kautta he
uskovat saavansa aikaan fyysisten, kansallisten, maantieteellisten ja uskonnollisten raja-aitojen
murtumista ihmisten välillä—mikä kaikki johtaa yhdenmukaisen maailman globalistiseen,
uskontojenväliseen ykseyteen, jota he niin kiihkeästi tavoittelevat.

89 Näiden kristillisten parantajien opetuksia samoin kuin niiden erilaisia kirkollisia muunnelmia
tutkitaan tarkemmin "kristillistä" okkultismia käsittelevässä artikkelissamme, joka on tämän
artikkelisarjan toinen osa.

90 Todisteena tästä kts. Martin & Deidre Bobgan, The Psychological Way: The Spiritual Way
(Harvest House, 1979), ss.53-63.

91 Michael Balint, The Basic Fault: Therapeutic Aspects of Regression (Routledge & Kegan Paul,
1973, 1990).

92 Kuten voimme todeta siitä tosiasiasta, että jopa Pavlovin koirat's dogs menettivät ehdollistamisensa,
kun niitä kohtasi laboratorio-onnettomuus!

93 Frank Lake, Clinical Theology (Darton, Longman and Todd, 1986), s.12.

94 On merkittävää, että muodikkaat, vapaamieliset koulutus- ja kasvatusmenetelmät ovat tulleet viime
aikoina muotiin. Saatanan valtakunnan kannalta on tärkeää korostaa sellaisen ympäristön merkitystä,
jossa "itseohjautuva" (ja itseen suuntautuva) lapsi voi kehittyä ilman rajoituksia. Kaikki tämä on osa
uuteen aikakauteen (new age) kasvattamista.

95 Se tosiasia, että suurin osa "popmusiikin" lauluista valittaa sellaisen suhteen puutetta, on taas
yksi todiste tämän ongelman olemassaolosta.

96 W.H. Goold (toim.), The Works of John Owen (Banner of Truth, 1967), Vol.VI, s.28. Kts. myös
s.206. Tämä teos on tärkeää tekstiä tosi kristitylle, vaikka on myönnettävä, että kieli on vaikeaa.

97 Jo kauan ennenkuin tämän artikkelin kirjoittaja pelastui, kun hän oli työssä sosiaalityöntekijänä
eräässä lasten ohjausklinikassa, oheisterapiaryhmissä ja työskenteli perheiden kanssa, joilla oli
"ongelmalapsia", hän tuli siihen johtopäätökseen—luettuaan tri Thomas Szaszin ja muiden "
antipsykiatrien" kirjoja—että mielisairaaus on länsimaisen kulttuurin tuottama myytti ja että
psykoterapian kliininen malli oli huijausta. Sitäkin hämmästyttävämpää oli kääntymyksen jälkeen huomata,
että kristityt ahmivat näitä maallisia teorioita karvoineen päivineen. Se oli vähintään yhtä
hämmästyttävää havainto kuin se, että muut tunnustavat kristityt eivät uskoneet Jeesuksen Kristuksen
kirjaimelliseen, ruumiilliseen ylösnousemukseen!

98 Martin & Deidre Bobgan, The Psychological Way: The Spiritual Way (Bethany House, 1979),
ss.176-177.


Alkuperäinen artikkeli: Sorcerous Apprentices. The Occult Background of Psychotherapy by Alan Morrison
Osa 2 "Kristillinen" okkultismi seurakunnissa
Käytetäänkö seurakunnissa aivopesua? 1/3 | Osa 2 | Osa 3
Muita Alan Morrisonin artikkeleita.
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Jay Adams: Kristillisen neuvonnan teologia