Alan Morrison

TAIKUUDEN OPPIPOJAT
Osa 2

"Kristillinen" okkultismi seurakunnassa

Voidaan tunnistaa kuusi turmeluksen siementä, jotka Saatana kylvi maailman kulttuuriin 1800-luvun lopulla viedäkseen pohjan todelliselta evankeliumilta ja saadakseen aikaan laittomuuden tulvan. Ne olivat evoluutioteoria, teologinen liberalismi, vertaileva uskontotiede, yhteiskunnallis-poliittinen utopismi, teosofia ja mielen tieteet. Näistä kuudesta siemenestä on kasvanut monia antikristillisiä vesoja. Viimeisin näistä kuudesta siemenestä on tämän artikkelin—joka on mielen tieteitä tutkivan artikkelisarjan toinen osa—aiheena. Edellisessä osassa tutkimme mielen tieteiden okkultteja juuria ja sitä, miten helposti ihminen voi altistua toisen ihmisen voimakkaalle suggestiolle ja manipuloinnille maallisen psykoterapian alueella. Tämä oli nähtävissä uusgnostilaisuuden psykologian neljän perustajan—Franz Mesmerin, Gustav Fechnerin, Wilhelm Reichin ja Carl Jungin elämässä ja työssä, samoin muinaisessa shamanismissa ja sen henkiinheräämisessä nykyaikana. 1 Tästä näemme, miten koko jumalaton maailma on Saatanan lumoissa, varsinkin uudestisyntymättömän mielen mielikuvituselämän manipulaation ja erilaisten henkimaailmaan kontaktin saamiseen suunniteltujen tekniikoiden ja järjestelmien kautta. Tunne-elämän ja käyttäytymisen kriiseissä pitäisi kristityn kääntyä raamatullisen neuvonnan eikä maallisen psykoterapian puoleen.

Luomme tässä artikkelissa katsauksen mielen tieteiden turmelevaan vaikutukseen monissa nykyajan tunnustavan kristillisen seurakunnan huolestuttavissa ilmiöissä, jotka ovat naamioituneet muka aidoiksi kristillisen hengellisyyden ilmiöiksi—varsinkin niissä seurakunnissa, jotka pitävät itseään "karismaattisina" tai "helluntailaisina". Tulemme osoittamaan, että näillä ilmiöillä on paljon enemmän yhteistä muinaisten pakanakulttuurien taikuuden kuin historiallisen, oikeaoppisen, raamatullisen kristillisyyden kanssa. Puhumme sellaisista ilmiöistä kuin "visualisointi" (toisella nimellä "kuvittelu" [imaging] tai "kuvitelmilla ohjailu" [imagineering]), henkien kutsuminen, sanallinen loitsinta, uskolla parantaminen, transsitilaan saattamisen tekniikat ja eksorsismirituaalit. Toisaalta ne ovat muodostaneet täydellisen uskonsuuntien välisen, ekumeenisen, yhteisen pohjan kristillisiksi tunnustautuville seurakunnille ja samalla myös johdattaneet monet kristityt tietämättään uskontojenväliseen synkretismiin ja vastaavasti mystisiin kokemuksiin. On täysin käsitettävää, että tällainen kehitys on tapahtunut ei-kristillisissä piireissä, sillä niiden mestari on Saatana (1.Joh.5:19b), ja ne kokevat tarvitsevansa taikauskoa ja rituaaleja saavuttaakseen jonkinlaisen illuusion elämänhallinnasta. Mutta kun tällaisia käytänteitä aletaan harjoittaa kristityksi tunnustautuvan seurakunnan piirissä, on hälytyskelloja soitettava ja alettava harjoittaa apologetiikkaa.

JOHDANTO: Muinaisen taikuuden ABC

1900-luvun lopulla [ja myös 2000-luvun alussa suom.huom.] yhä useammissa seurakunnissa eri puolilla maailmaa harrastetaan erilaisia shamanistisia, okkultteja käytänteitä seurauksena uushelluntailaisuuden, roomalaiskatolisen kirkon karismaattisen "uudistuksen" ja synkretistisen liberalismin ristiretkeläishenkisestä avioliitosta. Eräs tämän artikkelin pääväittämistä onkin, että karismaattinen liike on tietämättään tarjonnut Saatanalle mukavan ja uskon perusteita huojuttavan jalansijan, jonka kautta hän pystyy viettelemään hyväuskoisia uskovia tavoittelemaan kaikkea mystillistä ja houkuttelemaan heidät käyttämään "kristillistä" okkultiikka ja psyykkisiä käytänteitä itse seurakunnan sisällä.

Viimeisten viidentoista vuoden aikana on ilmestynyt joukko muka kristillisiä kirjoja, joissa todellisuudessa mainostetaan näitä okkulttisia ja mystisiä käytänteitä—ilman että kirjailija tai kustantaja käsittäisi niiden olevan sellaisia. Kiertely melkein missä tahansa nykyajan kristillisessä kirjakaupassa paljastaa hyllyittäin kiiltäväkantisia kirjoja, jotka sisältävät yksityiskohtaisia neuvoja siitä, "Miten viettää täysin menestyksekästä elämää", "Miten vaatia parantumista itselleen", "Miten vaeltaa ihmeissä", "Miten löytää sisäinen voima", "Miten puhua enkelten kieltä", "Miten ajaa ulos demoneita undulaatistasi/kissastasi/vaimostasi/autostasi/itsestäsi/kodistasi/saarnastuolistasi/naapurustostasi" jne. ja lisää ja lisää samaa tavaraa. Käytännössä on nyt tultu siihen, että jos jossain kristillisessä kirjakaupassa ei ole tarjolla tuollaista kirjallisuutta, sitä pidetään tylsänä, elottomana ja "ilman Henkeä olevana".

Vaikka yhä enenevä joukko uskovia on sellaisen illuusion vallassa, että tällaisten kirjojen sisältö on täysin hyväksyttävää kristillistä kirjallisuutta, me tulemme osoittamaan, että ne ovat todellisuudessa eräs Saatanan kaikkein ovelimmista eksytyksistä, mitä hän on seurakunnan historian aikana toteuttanut. On tosiaankin skandaalinomaista, että kristityt ovat jo lähes vuosisadan ajan opetelleet käyttämään taikuutta Kristuksen nimessä. Tämä kaikki on sitäkin sarkastisempaa, kun tätä vaarallista roskaa tuputtaa nimenomaan karismaattiseksi liikkeeksi kutsuttu lahko—joka väittää omaavansa aivan erityisen hengellisen arvioinnin lahjan. Ikävä kyllä monilla näistä uskovista on ollut niin kiire pitää etuovi suljettuna kuvitelluilta demoneilta, että heiltä on jäänyt takaovi sulkematta todellisilta vaaroilta.

Ne käytännöt, joita nyt alamame tutkia, kuuluvat taikuuden yleiskategoriaan ja käsittelemme ensiksi niiden maallisia ilmenemismuotoja, jonka jälkeen esitämme yksityiskohtaisesti niiden ilmenemismuotoja seurakunnissa ja niin monissa kristillisissä kirjakaupoissa nykyään. Ennenkuin tutkimme taikuuden ja magian peruselementtejä, katsokaamme ensin, mitä näillä sanoilla tarkoitetaan.

Taikuus voidaan määritellä "uskomus- ja käytänneärjestelmäksi, jonka avulla ihmisen uskotaan voivan hallita luonnollisia ja yliluonnollisia voimia, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä"2 Tämän määritelmän tärkein kohta on se, että ihminen hallitsee noita luonnollisia ja yliluonnollisia voimia pelkällä omalla voimallaan—mikä on kaiken maagisen ja taikuuden ilmenemisen lähtökohtana ihmisen sivilisaatioissa. On kuitenkin hyvä tuoda esiin eräs väärinkäsitys ennenkuin jatkamme. Sillä on monia ihmisiä, jotka haluavat tehdä eron valkoisen magian (joka esiintyy usein ikäänkuin jalona, tarkoituksena parantaa, ja hengellisesti hyväätekevänä) ja mustan magian (jonka ihmiset liittävät neulojen laittamiseen nukkeihin, ihmisten ja eläinten rituaaliuhreihin, satanismiin jne.). Tämä on oikeastaan väärä jako, koska molempien voidaan osoittaa palvelevan paholaisen salaisia tarkoitusperiä. Ja vaikka se ei olisikaan väärä jako, tosiasia on, että itseään muka paremmaksi kutsuva "valkoinen" magia on näistä kahdesta pahempaa—kuten William Perkins (1558-1602) toteaa erinomaisessa noituutta käsittelevässä teoksessaan.3 Tämä johtuu siitä, että suurin osa ihmisistä pysyttelee mahdollisimman kaukana varsinaisesta mustasta magiasta, mutta "valkoista" magiaa harjoittavat taikurit esittävät saatanallisia opetuksiaan valkeuden enkeleiksi pukeutuneina ja saavat siten Saatanan saaliiksi paljon enemmän ihmisiä ja sitä kautta heidät pimeyden valtakuntaan.

Taikuuden kehitys ihmissuvun uskonnollisessa elämässä on alunperin alkanut jos siitä ensimmäisestä "vihkimyksestä", jonka ensimmäiset esivanhempamme saivat historian aamuhämärässä, kun Saatana vietteli heidät uskomaan, että heistä voisi tulla pikkujumalia (te tulette tietämään niinkuin Jumala hyvän ja pahan..." ja että heillä olisi ehdoitta iankaikkinen elämä ("totisesti te ette kuole...") ja että he voisivat saada sellaista viisautta, joka oli korkeampaa kuin se, jota heidän Luojansa oli heille lahjoittanut (1.Moos.3:4-6). Olemme jo käsitelleet näitä Saatanan strategian peruskäsitteitä monissa eri kohdissa aikaisemmassa artikkelissamme. Lukijat muistanevat, miten olemme jo osittaneet, miten lukuisia kauaskantoisia seurauksia syntyi ihmiskunnan uskomuksissa ja uskonnollisissa käytänteissä tästä Eedenin "saatanallisesta vihkimyksestä" ja sen kehityskuluista sen jälkeen sekä ennen että jälkeen vedenpaisumuksen ja miten ne eri muodoissaan levisisivät kaikkialle maailmaan Baabelin tornin hajottamisen jälkeen. Niitä ovat mm.: Oppi "ihmisen sisällä asuvasta jumalasta"—väitetty "jumaluuden kipinä", joka olisi kaikissa ihmisissä ja johon voidaan saada yhteys erilaisten tekniikoiden avulla; luodun palvominen Luojan sijasta ja uskonnolliseen voimaan keskittyminen; opetukset, jotka tukevat käsitystä ehdottomasta iankaikkisesta elämästä, ts. jälleensyntymisoppi, spiritualismi, ruumiistairtautuminen, "kuolemanjälkeisen autuuden" kokemukset jne. Nämä kolme tekijää ilmenevät toistuvasti kaikissa pakanauskonnoissa.

Näiden tekijöiden ohella on kuitenkin selvästi havaittavissa kaksi tärkeää ilmiötä. Sillä kun ihmiset uskovat, että heidän sisimmässään on "jumaluuden kipinä" ja että se on voima, johon voidaan saada yhteys erilaisten tekniikoiden avulla, siitä nousee luonnollisesti erilaisia maagisia tekniikoita uskonnolliseen elämään. Sellaisia ovat:

  1. "Mielenvoiman" tekniikat, jotka toimivat käytettäessä keskittyneesti mielikuvitusta ja visualisoituja kuvia.
  2. "Sanan voiman" tekniikat, jotka toimivat henkilökohtaisten vakuutusten, vahvistamisten ja ääneen lausuttujen käskyjen kautta, jotka on osoitettu suoraan pimeyden voimille ja niille tiloille, jotka niiden uskotaan aikaansaaneen; sekä erilaiset rituaalit, joita käytetään niiden tehostamiseksi.

Näiden kahden käytänteen jokaisen puolen tutkiminen on tämän artikkelin aiheena, kun me samalla myös vertaamme niitä Jumalan Sanan opetuksiin. Tutkimme siitä syystä nyt aluksi yksityiskohtaisesti mielikuvituksen käyttöä visualisoinnin välineenä mielenvoiman tekniikoissa; jonka jälkeen tutkimme sanallisten vahvistusten ja ritualististen käskyjen käyttöä aineen ja ihmismielen manipulointimenetelmänä.

I. MIELEN SILMIN NÄKEMINEN:
Visualisoinnin okkulttinen taito

Tässä käytetään ilmausta "mielen voima" kuvaamaan mielikuvituksen käyttöä luotaessa mielessä esineitä tai olentoja, joita sitten käytetään eri tarkoituksiin. Tällaista kuvittelutekniikkaa käyttävä voi sitten luoda henkilökohtaisen suhteen näihin kuviteltuihin kohteisiin (tai olentoihin) tai ne voidaan manipuloida materiaalisiksi hyödyiksi, jotka ilmenevät hänen elämässään. Tutkimuksemme kannalta on perustavaa laatua olevan tärkeää, että mielikuvituksen kehittäminen visualisointiharjoitusten avulla on eräs kaikkein vanhimmista ja laajalti käytetyimmistä okkulteista tekniikoista mielen laajentamiseksi ja psyyken avaamiseksi tietoisuuden uusille (ja kielletyille) alueille. Se sisältyy kaikkiin muinaisiin uskonnollisiin perinteisiin, varsinkin shamanistisiin kultteihin ja Tiibetin buddhalaisuuteen. Sillä on erittäin tärkeä sija okkulttisessa koulutuksessa ja se muodostaa transkendentaalin taikuuden ja muinaisen wiccan (noituuden) perustan. Viime aikoina siitä on tullut tunnustettu tekniikka humanistisessa ja tranpersonaalipsykologiassa, samoin uuden aikakauden liikkeen tärkein tietoisuutta nostattava tekniikka.

Olemme jo edellisessä artikkelissa kartoittaneet sitä tapaa, millä hengitystekniikoita ja hypnoottisen rentoutumisen harjoituksia käytetään johdatuksena okkulttiin mietiskelyyn monissa seurakunnissa nykyään. Tämän artikkelin tässä osassa keskitymme tutkimaan erityisesti visualisoinnin käyttöä avaamaan ihminen okkulteille vaikutteille ja myös sitä, miten tällainen on päässyt tunkeutumaan kristityksi tunnustautuvaan seurakuntaan.

Visualisointia voidaan käyttää monilla eri tavoin, mutta ne voidaan jakaa kolmeen lajiin. Ensiksikin niitä voidaan käyttää pääsynä siihen, mitä psykologit kutsuvat "epätavallisen tietoisuuden tilaksi". Toiseksi niitä voidaan käyttää keinona nk. "sisäisessä parantumisessa" tai "muistojen parantamisessa". Kolmanneksi niiden avulla voidaan manipuloida ja muuttaa ainetta ja tietoisuutta.Tutkimme nyt kutakin kategoriaa järjestyksessä.

1. Visualisointi: Portti toiseen tietoisuuden tilaan

i. Maallinen tietoisuutta muuttava visualisointikäytänne

Kaksi esimerkkiä tällaisesta visualisoinnista ovat tiibetiläisen buddhalaisen meditoinnin erittäin yksityiskohtaisten jumaluuksien kuvallisten hahmojen visualisointi ja tantrajoogan visualisoitu Mandala (monimutkainen ympyräkuvio), joka auttaa kundaliinikäärmevoiman "herättämisessä". Tällaisessa hyvin syvässä visualisoinnissa kohdataan yleisesti henkiolentoja, joista käytetään nimitystä "sisäiset oppaat" tai "aliminät" (sub-selves), riipuen siitä, noudattaako esoteerista perinnettä vai psykoterapeuttista mallia.4 Tämän ilmiön klassinen manifestaatio on Filemoniksi kutsuttu henkiolento, jonka Carl Jung kohtasi omalla "sisäisellä matkallaan". Visualisointia vakavasti harjoittavaa kehotetaan yrittämään saada yhteys näihin "sisäisiin oppaisiin", jotta ne avustaisivat häntä matkalla mielen keskukseen, jolloin ne kommunikoivat matkailijan tietoisuuden kanssa ja antavat hänelle opastusta ja valaistusta prosessin seuraavasta askeleesta.

Tällainen henkiolentojen puoleen kääntyminen "sisäisen matkan" avulla on aina —aivan viime aikoihin saakka—kuulunut itämaisen mystiikan, meedioiden, shamaanien tai muiden taikureiden alueeseen. Mutta nyt ovat länsimaiden psykologit laatineet omat versionsa näistä käytänteistä saadakseen ne helpommin sulatettaviksi tietämättömille länsimaalaisille. Uuden aikakauden liikkeen tiedemies tri Fritjof Capra toteaa, että

"Shamaanit käyttivät terapiatekniikoita, kuten esim. ryhmässä jakamista, psykodraamaa, unien tulkintaa, suggestiota, hypnoosia, ohjattua kuvittelua ja psykedeelistä terapiaa jo vuosisatojen ajan ennenkuin nykyajan psykologit ne löysivät." [korostukset lisätty]

Aikamme psykologit ovat yksinkertaisesti löytäneet uudelleen muinaisten shamaanien tekniikat. Eräs kaikkein ensimmäisiä tämäntyyppisen visualisoinnin uranuurtajia länsimaisessa psykologiassa oli Roberto Assagioli, joka oli Carl Jungin oppilas. Hän kehitti vuonna 1910 psykosynteesiksi kutsutun järjestelmän, jossa käytettiin ohjattua visualisointia niin kutsutun "aliminän" löytämiseksi. Aliminä (sub-self) voitiin integroida ja syntetisoida persoonallisuuden sisällä—se on kokemus, joka "liitetään usein eräänlaiseen ekstaasin tai huomion kokemukseen".6 Entinen Yhdysvaltain humanistisen psykologian seuran puheenjohtaja esittääkin paljastavan lausunnon psykoterapeuttisen järjestelmän todellisista juurista väittäessään, että psykoanalyysin visualisointimallin "voidaan katsoa olevan sukua mandalalle ja myös tarotille".7 vaikka hän ei selitäkään sen tarkemmin, miten se käytännössä toimii. Lukijoiden olisi syytä panna tässä merkille sen tosiasian merkitys, että nk. humanistisen psykologian johtava edustaja hyväksyy ongelmitta mandalan ja tarotin uskonnollisten symbolien validiteetin.

Bona fide okkultiikkaan vihkiytyvää rohkaistaan aina harjoittamaan visualisointia, mikä johtaa hänet yhteyteen "sisäisen oppaan" kanssa ja lopulta siihen "jumaluuden kipinään", jonka väitetään asuvan jokaisessa ihmisessä—jota transpersoonallisessa kielenkäytössä kutsutaan "yliminäksi". Päästäkseen siihen on hänen mietiskeltävä jotakin monista jumalista, jotain tiettyä kiinteätä kuviota, kuten esim. mandalaa tai jotain liikkuvaa, kehkeytyvää "arkkityyppinäkymää", kuten esim. matkaa pimeää, maanalaista tunnelia pitkin tai avaruusmatkaa—mitä tahansa, mikä vie visualisoijan pois järkevästä mielentilasta mielikuvituksen ennalta-arvaamattomaan maailmaan. Eräs aikamme psykologi puhuu visualisoinnin puolesta, koska sen avulla ihminen löytää "sisäiset oppaansa" ja kuvaa tätä seuraavalla tavalla:

"Sisäisiä oppaita" on tosiaankin olemassa, ja niitä on paljon. Ne ovat persoonia menneisyydestä, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta, jotka kuuluvat sellaisiin tietoisuuden tiloihin, jotka ovat ihmisen tietoisuuden ulkopuolella. Ne voivat olla kumpaa sukupuolta hyvänsä ja nuoria tai vanhoja. Ne ovat äärimmäisen tietorikkaita, ja tietävät erityisen paljon meistä."8

Eräässä visualisointiharjoituksessa lukijaa kehotetaan avaamaan kuvitteellinen televisio:

"Sitten kun se on päällä, odota mieshahmon ilmaantuvaat ruutuun. Kun se on ilmaantunut, voit keskustella hänen kanssaan. Tämä ei ole epätavallista, se on ainoastaan menetelmä, jonka avulla löydämme toiset minämme. Voit kysyä häneltä kysymyksiä tai pyytää neuvoa. Osoita hänelle lopuksi, että aiot lopettaa keskustelun hänen kanssaan ja kiitä häntä ja sano, että haluaisit kutsua häntä taas joskus."9

Ei tarvita paljonkaan arviointikykyä käsittääksemme, että tämä harjoitus on ilmiselvää itsesuggestiota. On merkittävää, että kirjoittaja on kirjoittanut kaksi muutakin kirjaa, nimeltään 'Autohypnosis' ja 'Advanced Autohypnosis'. Ehkäpä tarvitaan hieman enemmän arviointikykyä, jotta käsittää, että tuollainen harjoitus on varma tapa saattaa itsensä yhteyteen demonien valtakunnan kanssa. Tämä huolenaihe korostuu entistä enemmän, kun lukee hänen sanovan

"Jonkin ajan kuluttua kykenet tunnistamaan omat sisäiset oppaasi hyvin helposti, tulet tietämään, mihin tietoisuuden tilaan ne kuuluvat ja minkälaista tietoa tai minkälaisia neuvoja ne voivat sinulle antaa. Ne saattavat tuoda mukanaan muita persoonia sinun avuksesi!"10

Tämä suuri "sisäisten oppaiden" huijaus on taas yksi uusi osatekijä niiden monilukuisten tekniikoiden joukossa, joita pimeyden voimat nykyään käyttävät saadakseen ihmiskunnan yhä laajemmin ja intensiivisemmin otteeseensa. Tällä tavoin asiaan vihkiytyvä pääsee helposti yhteyteen demonien valtakunnan kanssa ja on siten valmis ottamaan vastaan ohjeita valkeuden enkeleinä esiintyviltä demoneilta. Kuitenkin monet harjoittavat samankaltaisia visualisointiharjoituksia eri puolilla maailmaa meditointi-istunnoissa, kun ollaan innokkaita "nostamaan tietoisuuden tasoa"—mukaanlukien kristityiksi tunnustautuvia piispoja, teologeja, pastoreita ja muita jungilaisen psykologian sokaisemia. Erityisesti lapset, jotka ovat taipuvaisia päiväunelmointiin, ovat alttiita tällaiselle kokemukselle, koska heidän mielikuvituksensa on paljon kehittyneempää kuin aikuisten mielikuvitus. Nykyajan tietokonepelien käyttö käyttää hyväkseen tätä tosiseikkaa jopa pelottavassa mittakaavassa. Ehkäpä lasten näkemät henkiolennot, joita joskus kutsutaan "kuvitelluiksi ystäviksi", nähdään nyt toisenlaisessa valossa, kun me nyt tiedämme kaiken tämän.

Ei pitäisi siis olla mitenkään hämmästyttävää huomata, että nämä yhä tavoitellummat yhteydet "sisäisiin oppaisiin" ja neuvojen saaminen niiltä on löytänyt tiensä myös kouluissa suositeltavien aktiviteettien listalle, kuten näemme "kunnianarvoisan" USA:n humanistisen psykologian kasvatusalan uutiskirjeestä. Tässä asiakirjassa suositellaan, että oppilaiden pitäisi

"harjoittaa joogaa joka aamu ennen oppitunteja; tulkita astrologisia karttojaan; lähettää viestejä yliaistisen havaitsemisen, ESP:n (engl. Extra-Sensory Perception) kautta; projisoida mieltä; parantaa omat sairautensa; keskustella "yliminänsä" kanssa ja saada tietoa nautittavaa elämää varten; nostaa energiatasoaan voimachakran tasolta sydänchakran tasolle; harjoittaa sellaisia taitojaan, joita tarvitaan väreillä parantamiseen; pitää minäkuvaansa täydellisenä; ottaa vastaan ohjeita henkilökohtaisilta oppailtaan; sulauttaa mielensä muiden luokan oppilaiden mieliin, niin että voidaan kokea ryhmän kollektiivinen tietoisuus".11

Jotkut ihmiset saattavat ajatella, että tämä kuulostaa sellaiselta, ettei sitä todennäköisesti esiinny lähikouluissa! Mutta Yhdysvalloissa on uusgnostilaisuus huomattavsti pitemmällä kasvatuspiireissä kuin Englannissa [josta artikkelin kirjoittaja on kotoisin suom.huom.] varsinkin sellaisten hankkeiden kuin "Confluent Education" ansiosta. Tämä on kuitenkin jo 13 vuoden takaa; ja se, mitä USA:ssa on tapahtunut 13 vuotta sitten, on nykyaikaa Englannissa [ja kai Suomessakin? suom.huom.] Äskettäin eräs 11-vuotias arvostettua Edinburgh Academyä käyvä poika kertoi artikkelin kirjoittajalle, että heidän matematiikanopettajansa oli pakottanut pojan luokan istumaan jalat ristissä pulpeteilla ja meditoimaan koko oppitunnin ajan.

ii. "Kristillinen" tietoisuutta muuttava visualisointi

Visualisointi, johon sisältyy "sisäinen opas" ja sisäisen matkan tekeminen kuvittelemalla ei rajoitu ainoastaan pakanakansojen hengellisiin käytänteisiin ja psykologian "henkilökohtaisen kasvun" tekniikoihin. Sillä on rikas historia myös seurakunnan sisälle luikertelemisessa. Varhaisin tekijä tällä alueella oli jesuiittapappi Ignatius Loyola (1495-1556), jonka kuuluisissa "hengellisissä harjoituksissa" käytetään Kristuksen ja Raamatun kertomusten visualisointia harjoitusten mystisten päämäärien saavuttamiseksi. Kaikki okkultistit tunnistavat Ignatiuksen harjoitusten ja oman perinteensä välisen yhteyden. "The Emergence of a New Consciousness" ('uuden tietoisuuden tuleminen') -nimisessä luvussa lady Ursula Burton, joka on entinen roomalaiskatolilainen, joka on kääntynyt Findhorn-tyyppiseen uusaikakauslaisuuteen (new age), korostaa Ignatiuksen harjoitusten ja mielen tieteiden välistä suhdetta sanoessaan:

"Seurakunta ei ole taipuvainen tunnustamaan sitä, että Kristuksen opetus oli usein luonteeltaan psykologista ja tähtäsi ihmisen täyden potentiaalin esiintuomiseen, joka on olemassa kaikissa ihmisissä. Katolisessa kirkossa käytetään menetelmää, jonka avulla voi löytää 'salatun minän' ja auttaa sitä heräämään henkiin, joka tapahtuu noudattamalla pyhän Ignatius Loylan hengellisiä harjoituksia. Vuonna 1495 syntynyt espanjalainen, pyhä Ignatius Loyola tunnisti sen merkityksen, mikä alitajunnalla on ja tosiaankin käytti joitakin menetelmiä, jotka 1900-luvun psykoterapia on nyt löytänyt uudelleen".12 [korostus lisätty]

Oxfordin yliopiston entinen apulaisprofessori Frances Yates kirjoittaa jesuiittojen okkulteista yhteyksistä, että

"...kaikista roomalaiskatolisen kirkon haaroista nimenomaan jesuiitat olivat lähimpänä ruusuristiläisyyttä. Ei ole tutkittu riittävästi renessanssin esoteerisia vaikutuksia jesuiittaveljeskunnan perustamisessa. Järjestö käytti paljon hermeettistä perinnettä vedotessaan protestantteihin ja moniin muihinkin uskontokuntiin, joita se kohtasi lähetystyössään. Jesuiittojen hermeettinen ja okkultti filosofia on muotoiltu erinomaisella tavalla Athanasius Kircherin hermeettistä pseudoegyptologiaa käsittelevässä tutkimustyössä, joka julkaistiin vuonna 1652".13

On tärkeää huomata, että roomalaiskatolisesta papista okkultistiksi kääntynyt Eliphas Levi aikoi liittää osan 'the magical side of the exercises of St. Igantius' (pyhän Ignatiuksen harjoitusten maaginen puoli) klassiseen teokseensa 'Transcendental Magic'.14 Eräs toinen kirjoittaja tähdentää jesuiittajärjestön perustamisen esoteerista luonnetta kirjoittaessaan:

"Ignatius Loyola oli baski...Jotkut saksalaiset okkultistit ovat väittäneet, että baskit ovat viimeinen jäännös Atlantiksen rodusta...Himmler [natsien SS:n johtaja, toim.] uskoi, että [Loyolan hengelliset harjoitukset] oli saatu Atlantiksen mestareilta ja että hän oli nyt "korkeampien voimien" valitsema mies, jota ne voivat käyttää Vrilin uudelleen aktivoimisessa teutonisen rodun muiden rotujen yli ulottuvan hallintavallan saavuttamiseksi."15

Vielä eräs toinen okkultiikan tutkija ja harjoittaja osoittaa mm., miten Himmlerin natsi-SS, oli rakennettu Ignatius Loyolan jesuiittajärjestön mallin mukaisesti lausuessaan, että

"Nämä 'hengelliset harjoitukst' ovat tarkoin asteittaiseksi suunniteltu visualisointiohjelma, johon sisältyy tiettyjä arkkityyppisiä tilanteita, joiden tarkoitusena on saattaa visualisoinnin harjoittaja lähemmäs Sisäistä Kristusta. Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että 'The kingdom of God (Jumalan valtakunta) on sisäisesti teissä'. Ja jesuiitat ovat niitä harvoja oikeaoppisia kirkonmiehiä, jotka yrittävät tosiaankin saada yhteyden siihen. Jesuiittojen visualisointi eroaa radikaalisti monien okkulttisten koulukuntien käyttämästä visualisoinnista, mutta niiden käyttämien tekniikoiden välillä on outoa samankaltaisuutta."16

Kuten tämä huomioitsija aivan oikein tähdentää: "Taikuuskoulutuksen ydin on systemaattinen visualisointi".17 Tämä visualisoinnin ja taikuuden välinen yhteys on olennaisen tärkeä tutkimuksemme totuudellisuuden kannalta. Kuten eräs toinen johtava taikuri toteaa:

"Edistyneen taikuuden harjoittajan perustaitoihin ja kokemuksiin on kuuluttava seuraavat alueet: mietiskely, keskittyminen, visualisointi ja rituaalimallien laatiminen."18 [korostus lisätty]

Mutta kuten eräs toinen okkulttinen kirjailija tähdentää, "Tämä mielikuvituksen maagisen voiman käsite ei kuulu pelkästään länsimaiseen perinteeseen; sen voi löytää kaikkialta maailmasta."19 Niinpä huomaamme Alice Baileyn Lucis Trustista (aikaisemmin Lucifer Trust) saavan tällaisen"viestin" eräältä nk. "ylösnousseelta mestarilta", Djwal Khulilta: "Avain kaikkeen Shambhalan vaatimaan esoteeriseen toimintaan löytyy visualisointitaidon kehittämisestä."20 Tämä on tosiasia, joka on ymmärrettävä. Useimmilla niistä, jotka on houkuteltu käyttämään visualisointia—,;varsinkin seurakunnan piirissä olevilla—ei ole harmainta aavistustakaan siitä okkulttistisesta päämäärästä, joka sen pohjalla on. Huolimatta visulaisoinnin kannattajien esittämistä houkutuksista ja harmittomista eduista, se on tärkein tapa, jolla demonit pääsevät ihmisen tietoisuuteen—tätä eksytystä ollaan nyt levittämässä suuressa mittakaavassa. Se, että tämä eksytys on nyt kypsynyt täyteen kypsyytensä seurakunnan piirissä, käy ilmi siitä, miten paljon kristillistä kirjallisuutta on ilmestynyt, jossa mainostetaan visualisointia. Näissä kirjoissa ei tietenkään puhuta välttämättä "epätavallisista tai muuttuneista tietoisuuden tiloista" (vaikka joissakin niin tehdäänkin), vaan sen sijaan "mietiskelystä" ja "syvemmistä uskon kokemuksista". Se kaikki vaikuttaa niin hengelliseltä ja kunnolliselta ellei tunne tuota sisäpiirin kielenkäyttöä ja ilmiön tuntomerkkejä.

Erästä tuollaista kveekari Richard Fosterin kirjoittamaa kirjaa luetaan yleisesti evankelisissa piireissä ja sitä suositellaan sen edesmenneen kirkkoherra David Watsonin kirjoittamassa esipuheessa otsikolla "Harjoituksen juhla: Tie hengelliseen kasvuun". Sen on julkaissut kristillinen kustantaja Hodder and Sloughton. Richard Foster kertoo avoimesti saaneensa vaikutteita uskollaparantaja Agnes Sanfordilta, gnostilaisen Carl jungin psykologiasta ja Loyolan hengellisistä harjoituksista ja kirjoittaa, että "meditoinnin sisäiseen maailmaan pääsee helpoimmin mielikuvituksen portista".21 Koska kristittyä kehotetaan mietiskelemään Raamattua, Richad Foster vetää sen johtopäätöksen, että kristityn olisi tehtävä visualisointiharjoituksia, niin että hän oikeasti pääsisi sisään Raamatun sisältämiin kertomuksiin—"ei passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisesti osallistuen"22 Sitten hän väittää, että

"Koska Jeesus elää iankaikkisessa nykyisyydessä eikä ole ajan rajoittama, tämä menneisyyden tapahtuma on elävä nykyisyyteen kuuluva kokemus Hänelle. Sen takia voit todellakin kohdata elävän Kristuksen tuossa tapahtumassa, Hänen äänensä voi puhutella sinua ja Hänen parantava voimansa voi koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen, Jeesus Kristus haluaa todella tulla luoksesi."23

Tämä prosessi, jossa kohdataan visualisoitu "Kristus" mielikuvituksessa, on yhä uudestaan esiintyvä teema kristillisten visualisoijien kirjoituksissa; ja meillä täytyy olla paljon arviointikykyä, jotta pääsisimme murtautumaan tämän teoksen todelliseen ymmärtämiseen. Tuollaisissa kohtaamisissa visualisoinnin harjoittaja saa usein neuvoja ja tietoja kohtaamaltaan henkiolennolta. Episkopaalinen pappi ja teologi Morton Kelsey, jolla on ollut suuri vaikutus Richard Fosteriin, kirjoittaa, että "uskonnollisiin kokemuksiin päästään kääntymällä sisäänpäin ja käyttämällä mielikuvitusta keinona päästä yhteyteen henkimaailman todellisuuden kanssa."24 Hän väittää, että

"useimmat ihmiset voivat oppia sellaista vähäiselläkin yrityksellä [ja] avata oven erilaisiin sisäisen maailman todellisuuden tasoihin ja syvyyksiin, jotka voidaan kohdata ja joita voidaan tutkia sitä mukaa kuin kuvia nousee esiin".25

Ihminen voi siis "astumalla Uudessa Testamentissa kuvattuihin tapahtumiin, joista Jeesus kertoo" kohdata henkilökohtaisesti visualisoidun henkiolennon, joka sanoo olevansa itse Jeesus Kristus.26 Kuvatessaan tätä prosessia Morton Kelsey paljastaa tämän demonien työtä olevan prosessin selkäpiitä karmivan ytimen:

"Jos ihminen ei sulje tuota ovea epäuskollaan, unikuvat voivat saada ihmisen yhteyteen toisten oman itsen ulkopuolella olevien psyykkisen voiman todellisuuksien kanssa. E.L. Rossi on kuvannut yksityiskohtaisesti sitä, miten niitä rohkaistaan puhumaan...Kristusta voidaan lähestyä samalla tavalla...jos me voimme kommunikoida henkimaailman muidenkin elementtien kanssa unikuvien kautta, silloin voimme myös olla yhteydessä Kristuksen kuvan kanssa ja myös Hänen ruumiillisen todellisuutensa kanssa ja sen todellisuuden kanssa, mitä hän ilmaisee...Sanon hiljaisuudessa, 'Tässä minä olen. Kerro minulle, mitä haluat minulta'...Ja silloin joku sisälläni sanoo klik. Tapahtuu muutos ja yhtäkkiä tiedän, että en puhu itsekseni...Kysyn usein Häneltä, miksi Hän välittää tulla ja olla jonkun sellaisen seurassa kuin minä. Joka kerta Hän sanoo minulle, että Hän on Rakkaus ja että rakkauteen kuuluu antaa itseään, että Hän välittää jokaisesta ihmisolennosta ja tulee aina, kun sallimme Hänen tulla jakamaan itsensä kanssamme."27

Mistä Morton Kelsey on saanut nämä tekniikat? Ovatko ne kotoisin Jeesuksen tai Hänen apostoliensa nimenomaisista (tai viitteellisistä) opetuksista? Voimmeko löytää niitä mistään Raamatun lehdiltä? Säästääksemme vaivan joutua etsimään vastausta, hän kertoo itse, että italialaisella psykiatrilla Roberto Assagiolilla on ollut suuri vaikutus häneen. Olemme jo aikaisemmin maininneet hänet tässä artikkelissamme. Lukijoita ehkä kiinnostaa tieto, että vuonna 1932 Roberto Assagioli joutui kuuluisan okkultistin Alice Baileyn vaikutuspiiriin. Assagioli avusti tätä kuuluisissa ERANOS-konferensseissa. Kuten eräs arvovaltainen lähde paljastaa: "Monia vuosia kestäneen uransa aikana [Roberto Assagioli] koulutti monia ihmisiä meedio- telepatia- ja selvänäköisyystekniikoihin."28 Teoksessa 'The Aquarian Conspiracy' Assagiolin kerrotaan olevan eräs päävaikuttajista uuden aikakauden liikkeen (new age) kehittymiseen.29 Mikäli tässä spiritististen vaikutteiden cocktailissa ei olisi riittävästi ytyä, Morton Kelsey paljastaa edelleen erään uusgnostilaisen yhteyden sanoessaan, että

"C.G. Jung osoitti minulle, että sellaiset käytänteet voivat toimia nykyäänkin ja että kuvat eivät avaudu ainoastaan omalta syvyydeltään, vaan myös senkin ulkopuolelle aina psyykkisten todellisuuksien maailmaan, jossa ihminen voi päästä yhteyteen itse Jumalankin sfääreihin."30 [korostus lisätty]

Tämän lisäksi Morton Kelsey paljastaa hyvin merkittävässä lausunnossaan toisenkin vaikuttajan sanoessaan, että

"huomaamme, että [Jeesuksen] elämä ja teot, hänen opetuksensa ja toimintansa ovat pikemminkin sukua shamanismissa esiintyvälle läheiselle suhteelle rakastavaan isäjumalaan. Itse asiassa voitaisiin tehdä tärkeä tutkimus vertailemalla Jeesuksen palvelutyötä ja vastaavasti shamanismin palvelutyötä."31

Äskettäin ilmestyneessä kirjassaan 'Transcend' (Element Books, 1991) Morton Kelsey tekee mitä johdattelevimman kysymyksen: "Mikä on nykaikaisen kristillisen shamaanin rooli?" Hän vastaa siihen väittämällä, että

"Kristus oli ja on korkein shamaani. Hän oli jumalihminen, joka kuoli kerta kaikkiaan, joka palautti ihmisolennoille heidän yhteytensä jumaluuteen, joka oli vahingoittunut syntiinlankeemuksessa...Ja kristillisellä shamaanilla on oltava psyykkisten ilmiöiden ja oman alitajuntansa syvyyksien ymmärrys...Todellisessa merkityksessä on jokainen kristitty, joka sallii Hengen liikkuvan sisismmässään, shamaani."32

Spiritismin ja uusgnostilaisuuden lisäksi myös shamanismi on vaikuttanut Morton Kelseyhin. Hänen uusin kirjansa 'Dreamquest' (Element Books, 1992) on täysin shamanistinen teos. Kirjassa esitettyjen elämäkertatietojen mukaan Morton Kelseyn perhe oli asunut irokeesien Seneca-heimon reservaatilla monien sukupolvien ajan. Ei ehkä ole niinkään hämmästyttävää, että hän kannattaa nykyään länsimaisia shamanistisia käytänteitä, kun ottaa huomioon, että hän on kasvanut Amerikan intiaanien shamanististen perinteiden ympäröimänä. Muistakaamme, että tällä miehellä on ollut suuri vaikutus tunnustavaan evankeliseen kristittyyn Richard Fosteriin.

Tässä on avain kristittyjen visualisoijien pääongelmaan: he eivät yksinkertaisesti ymmärrä eroa ainutlaatuisen Jumalan Pojan ja maailman kaikenkarvaisten shamaanien välillä. Milloin Herra Jeesus muka harjoitti "ryhmässä jakamista, psykodraamaa, unien tulkintaa, suggestiota, hypnoosia, ohjattua kuvittelua tai psykedeelistä terapiaa"—,joiden tri Fritjof Capra Berkeleyn yliopistosta on osoittanut olevan shamaanien käytänteitä jo kauan ennen kuin nykyajan psykoterapeutit ovat ne keksineet? Jeesuksen vertaaminen shamaaniin (joka toimii Belsebubin voimalla) on kyllä varmasti lähellä Pyhän Hengen pilkkaa, mistä meidän Herramme syytti fariseuksia, kun he sanoivat, että Hän ajoi ulos demoneita demonien ruhtinaan Belsebubin voimalla (Matt.12:23-32).

Morton Kelseyn visualisoidut olennot saattavat hyvinkin silitellä hänen huolista kurttuista otsaansa, mutta ne ovat myös tehneet hänestä globaalin uskontojen ykseyden, "kristillisen" mystiikan ja suuren luokan shamanismin puolestapuhujan. Nykyisenä maailmanaikana demonien maailma manifestoituu ihmiskunnalle valkeuden enkeleinä, rakkauden ja rauhan lähettiläinä, edistää koko maailman ykseyttä ja saa ihmiset tuntemaan itsensä ja syntinsä positiivisemmiksi ja siloittelee heidän syyllisyyttään. On erityisen merkillepantavaa, että nämä henkiolennot, nämä "sisäiset oppaat" eivät itse asiassa koskaan nuhtele niitä, jotka ottavat niihin yhteyttä. Koko niiden kommunikaation sisältö on samantapaista kuin ei-uskovien tyypillisen vääristynyt kuva vuorisaarnasta: "Autuaita olette te...Autuaita olette te...Autuaita ovat..." lopumattomiin. Koskaan ei kuule noiden "sisäisten oppaiden" esiintyvän kuin Kristus ja sanovat: Te kyykäärmeitten sikiöt! Voi teitä tekopyhiä ja taikureita, jotka rikotte minun käskyjäni!" Kristittyjen visualisoijien kirjoituksissa ei ole koskaan viittaustakaan Jumalan tuomioon; niissä korostetaan aina mieluummin Hänen hyvyyttään kuin ankaruuttaan (vrt.Room.11:22).

Kaikki nämä pumpuliin kiedotut, siloittelevat neuvot, joita kristityt visualisoijat saavat henkimaailmasta ovat täysin linjassa sen Raamatun koko sanoman alasajon kanssa, jota heidän maalliset toverinsa uuden aikakauden liikkeessä tekevät. Skotlantilaisen Findhorn-säätiön yhteydessä toimivalla johtavalla meediolla David Spanglerilla on henkiopas, joka kutsuu itseään nimellä "Rajaton rakkaus ja totuus". Tämä olento, joka väittää olevansa yhtä aikaa Jumala ja Kristus, kertoo visualisoijille, että

"Minä olen koko ihmiskunnan sisällä asuva Valo. Minä olen Rakkaus, joka ei ole koskaan lähtenyt tästä maailmasta, vaan on vaeltanut Ihmisen kanssa pimeyden halki...Ottakaa vastaan minun siunaukseni, sillä me olemme yhtä, ja virratkoon se teidän maallisiin ruumiisiinne. Minä siunaan teitä kaikkia."33

Pelkkää silittelyä—kuten psykoterapeutit sanoisivat—ei jälkeäkään nuhtelusta tai kurituksesta. Se on kaikkien näiden olentojen tunnusmerkki, jotka julistavat

"En ole tullut siivilöimään hyviä pahoista. Minä en ole tuomari. Minä olen yksinkertaisesti, mitä minä olen. Jos sinä olet, mitä minäolen, silloin sinä olet minusta. Kukaan ei pelastu. Kukaan ei joudu kadotukseen. Jos alkaisit rakentaa uutta, niinkuin minä kutsun teitä tekemään, silloin et voi asettua vanhaa vastaan. Mitään erotusta ei voi olla."34

Tämä saattaa kuulostaa hyvin lempeältä ja vakuuttavalta, mutta se on jyrkässä ristiriidassa sellaisten raamatunkohtien kanssa kuin Matt.12:34-36; 13:24-30, 36-43, 47-50; 25:31-46; Luuk.12:51-53. Eräs kaikkien väärien profetioiden tunnusmerkkejä on "väärä rauha", tyytyväisyys ja Jumalan tuomion kieltäminen (esim. Jer.23:16-17). Tosi kristityn ei pitäisi koskaan etsiä tällaisen valheellisen varmuuden lempeitä sointuja (Jer.6:14; 1.Tess.5:3), vaan olla aina valmistautunut pettymään niihin—karttaen tällaisten visualisoitujen satumaailmojen pumpulisia kehitelmiä ja sakariinilla makeutettu lohdullisuutta.

On niin tärkeää kaikkien näiden visualisointia suosittelevien "kristillisten" kirjojen lomitse puikkelehtiessa erottaa, mikä on oikea hengellinen käytänne ja mikä on yksinkertaisesti vain muinainen eksytys. Jotkut käytänteet saattavat kuulosta mitä houkuttelevimmilta opetusta vaille jääneestä tai vastakääntyneestä uskovasta. Esimerkiski Richard Fosterilla on visualisointiharjoitus, jonka hän väittää johtavan lukijat kohtaamaan henkilökohtaisesti itse raamatullisen Jeesuksen Kristuksen. Todellisuudessa heidät voidaan johtaa henkilökohtaiseen kontaktiin henkioppaan kanssa. Toisessa, mystiikkaa koskevassa artikkelissani osoitin, että Richard Fosterin ennen rukousta pidettävä rentoutusharjoitus oli täysin sama kuin tiibetiläisen buddhalaisen vastaava harjoitus. Sama eksytys on kyseessä myös hänen suosittelemassaan visualisointiharjoituksessa: Se voisi olla suoraan kenen tahansa okkultistin tai magiikan harjoittajan oppikirjasta. Hän esittää oman versionsa seuraavasti:

"Kuvittele itsesi mielikuvituksessasi kävelemässä pitkin ihanaa metsäpolkua. Älä kiirehdi ja anna meidän hälisevän suurkaupunkimme äänien hukkua kahisevien lehtien ja raikkaiden metsäpurojen ääniin...Yritä tuntea tuulenvire kasvoillasi ikäänkuin se puhaltelisi lempeästi pois kaiken ahdistuneisuutesi...Kun pystyt kokemaan tilanteen kaikilla aisteillasi, polku päättyy ihanalle ruohoiselle kumpareelle...Asetu makaamaan selällesi ja katsele sinistä taivasta ja valkeita pilviä. Nauti näkemästäsi ja tuoksuista ympärilläsi."35

Tämä on vasta alkua itsehypnoosille, rentoutumiselle, alfa-aaltoja synnyttävä harjoitus.36 Tämän jälkeen hän ohjaa lukijoitaan läpi portin, joka johtaa radikaalisti toiseen tietoisuuden tilaan:

"Hetken kuluttua kaipaat syvästi päästä yläilmoihin pilvien yläpuolelle. Salli mielikuvituksessasi henkiruumiisi, joka loistaa valoa, kohota fyysisestä ruumiistasi. Katso alas, niin että näet itsesi makaamassa ruohossa ja vakuuta ruumiillesi, että palaat takaisin hetken kuluttua. Kuvittele hengellisen minäsi kohoavan elävänä ja elämää sykkivänä pilvien läpi aina stratosfääriin. Katsele, miten fyysinen ruumiisi, kumpu ja metsä kutistuvat jättäessäsi maan. Etene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole mitään muuta kuin iankaikkisen Luojan lämmin läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Kuuntele tarkasti kaikki mahdollisesti saamasi ohjeet...Älä hämmästy, jos ohje on kauhean käytännöllinen eikä ollenkaan sellainen, mitä pidät "hengellisenä". Älä pety, jos ei tule mitään sanoja; te nautitte hiljaa toinen toistenne läsnäolosta niinkuin hyvät ystävät. Kun sinun on aika lähteä, kiitä ääneen Herraa Hänen hyvyydestään ja palaa takaisin niitylle. Kävele iloisesti takaisin polkua pitkin, kunnes olet palannut takaisin kotiin täynnä uutta elämää ja energiaa."37 [korostus lisätty]

Siitä huolimatta, että Richard Foster totuudenvastaisesti kieltää eräässä myöhemmässä painoksessa alaviitteessään, että hän kannattaisi "astraalimatkustusta" tai "astraaliprojektiota" tässä harjoituksessa, kysymys ei voi olla mistään muusta. Se ei varmuudella voi sopia yhteen minkään Raamatussa suositellun kanssa, ei tarkoituksellisesti eikä "saamalla aikaan hyviä ja tarpeellisia vaikutuksia". Itse asiassa tämä harjoitus on klassikko, joka löytyy kaikesta okkulttisesta ja taikuuskirjallisuudesta, jossa siihen viitataan aivan oikein "astraaliprojektiona". Näissä okkulttisissa harjoituksissa, "henkinen minä", jonka osallistuja kuvittelee "kohoavan ylös pilvien yläpuolelle", tunnetaan "astraaliruumiina". Vertailkaamme yksityiskohtaisesti kielen ja kokemuksen samankaltaisuutta Richard Fosterin edellä esitetyssä kuvauksessa ja seuraavassa kabbalistisessa harjoituksessa, jota suositellaan juhlitun okkultistin (ja papin pojan!) Richard Cavendishin teoksessa The Magical Arts (taikuuden taito), (julkaistu alunperin nimellä The Black Arts):

"Sephirothin [hengellisten sfäärien] maailman tutkimista varten on irrottauduttava jokapäiväisen elämän maailmasta. Ihminen ei voi vaeltaa sfäärien maiseman halki ennenkuin hän on vapaa kaikista fyysisistä tuntemuksista, ajatuksista ja huolista, jotka pitävät häntä sidottuna hänen tavanomaiseen ympäristöönsä...Kabbalisti oppii sekä ruumiinsa että mielensä hallinnan...Keskittyminen ja mielikuvitus ovat olennaisen tärkeitä taikuudessa...Hän keskittyy kuviteltuihin tuntemuksiin—ruusun tuoksuun, sametin koksetukseen, kellon tikitykseen. Hänen on kuviteltava ja keskityttävä sellaisella intensiivisyydellä, että kohde tai tuntemus on läsnä hänen mielessään, niin että kaikki muu väistyy pois...Lopulta hänen on kyettävä saamaan itsensä transsiin, jossa hän voi jättää ruumiinsa kokonaan huomiotta, keskittyä koko olemuksellaan tiettyyn ajatukseen tai estää minkäänlaista ajatusta pääsemästä mieleensä."

"Sokeana ja kuurona millekään, mikä saattaisi temmata hänet takaisin normaaliin maailmaan kabbalisti voi seikkailla sephirothin maailmaan, Hän kuvittelee oman ruumiinsa ikäänkuin se seisoisi hänen edessään. Hänellä on oltava selkeä, elävä mielikuva siitä. Sitten hän siirtää tietoisuutensa kuvitteelliseen ruumiiseensa, niin että hän näkee sen silmien kautta ja kuulee sen korvien kautta. Tämä ruumis on hänen astraaliruumiinsa, astraalikaksoisolento tai valoruumis, fyysisestä ruumiista tehty, hienommasta materiaalista tehty kopio. Se kykenee liikkumaan vapaasti avruudessa ja se kykenee kulkemaan kiinteältä näyttävien kohteiden läpi. Maailma, jonka tämä ruumis saavuttaa, on astraalitaso, johon kuuluu normaali fyysinen taso, mutta se ulottuu siitäkin edemmäs. Tämän tason kynnyksenä on...puhtaiden ylhäällä olevien taivaallisten sfäärien ja sen alla olevan turmeltuvan maailman yhtymäkohta."
"Kun kabbalisti on asettunut mukavasti astraaliruumiiseensa, hän saa sen kohoamaan korkealle ilmaan. Hän havaitsee maisemia ja hahmoja, jotka ovat joko ihmis- tai eläinhahmoja...Kabbalisti tutkii tuota outoa maata, johon hän on astunut ja puhuu kenelle tahansa noista hahmoista, jotka lähestyvät häntä, mutta hänen on oltava varovainen. Nuo hahmot sattavat yrittää pettää tai saada hänet valtansa."38

Nämä lainaukset ovat laajoja, jotta lukijat näkisivät, miten selvästi rinnakkaisia ovat evankeliseksi tunnustautuvan ja transekndentaalin taikurin suosittelemat harjoitukset. Sarkastista kyllä, voitaisiin todeta, että okkulttinen versio on suositeltavampi, koska siinä on ainakin lopussa varoitus, kun taas Richard Fosterin harjoituksessa oletetaan vain yksinkertaisesti, että harjoituksessa ollaan oltu vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Jopa okkulteissa julkaisuissa on selkeitä varoituksia sentyyppisen meditoinnin vaaroista. Esimerkiksi teosofi Alice Bailey puhuu kiivaasti siitä vaaarasta, joka sisältyy ovien avaamiseen astraalitasolle, joita on ehkä vaikea saada suljettua39 Mutta Richard Foster ei esitä mitään sellaisia varoituksia. Hän vastaisi tähän epäilemättä sanomalla, ettei Herra sallisi kenenkään Jumalaan luottavan kohtaavan demonien manifestaatioita visualisointiharjoituksen aikana; mutta hän olettaa, että tällaisten harjoitusten tekeminen perustuu Raamattuun ja että Jumala siitä syystä hyväksyisi ne. Se, että Richard Foster eräässä alaviitteessä kieltää suosittelevansa astraalimatkailua ei lohduta hänen lukijoitaan, koska hän jatkaa sanomalla, että hänen harjoituksensa tarkoituksena on sen sijaan mielen keskittäminen (centering down). Mitä se oikeastaan on? Se on pääasiassa zenbuddhalaisten käyttämä termi, jolla tarkoitetaan toista tietoisuuden tilaa, johon pyritään ennen syvämietiskelyä. Itse asiassa ainoastaan hänen visualisointinsa alkupuoli on aitoa "mielen keskittämisharjoitusta" (centering down exercise); jälkimmäinen puolikas on täysimittaista okkulttia meditaatiota!

Tässä käytetään nimenomaan sanaa "okkultti", koska tällaiset harjoitukset ovat hyvän okkultiikan käytön perusta. Kun Richard Foster sanoo, että "meditaation sisäiseen maailmaan pääsee helpoimmin mielikuvituksen kautta"41, hän toistaa kirjaimelleen kaikkien okkultistien opetusta tietoisuuden muuttamisesta. Esimerkiksi saksalainen okkultisti Rudolf Steiner (jonka okkultistista haaraa käsittelemme toisaalla) paljastaa "itsevihkimystä" okkultiikkaan käsittelevässä luvussa, että "oppilaan on antauduttava täysin tiettyjen ajatuskuvioiden valtaan [jotka] ovat sellaisia, että ne sisältävät herättävän voiman"42. Tämä "herättävä voima" on koko visualisoinnin takana oleva salainen päämäärä, joka on pimeyden voimien suunnittelemaa, jotta ihminen saisi kokea okkultin kokemuksen syvällä psyykessään. Steiner kutsuu tällaisen visualisoinnin käyttöä "mielikuvatiedoksi" (imaginative cognition) ja se on olennainen osa "tietoisuuden yliherkkään tilaan" pyrkimisessä.43

Rudolf Steiner esittää kautta koko kirjansa 'Knowledge of Higher Worlds' (korkeampien maailmojen tuntemus) lukuisia erityisharjoituksia, joiden avulla voi mahdollisesti kohdata henkiolennon, josta hän käyttää nimitystä "Kynnyksen vartija".44 Steiner myöntää kirjassaan 'Occult Science' (okkultti tiede), että sellaiset kokemukset tapahtuvat "Luciferin voimien vaikutuksesta".45 Steiner kirjoittaa:

"Ylläolevasta käy selvästi ilmi, että "Kynnyksen vartija" on astraalihahmo, joka paljastetaan esoteriaoppilaan heräävälle korkeammalle näkökyvylle...Kynnyksen vartijan saattaminen fyysiesti nähtäväksi on myös alempaan magiaan kuuluva operaatio"46 [korostukset lisätty]

Juuri tämä "alemman tason magia", joka tapahtuu "Luciferin voimien vaikutuksesta" on sekä "kristillisen" visualisoinnin että sen okkultin rinnakkaisilmiön käyttövoima. Samoin kuin Richard Fosterin harjoituksesssa voi kohdata olennon, jonka "ohjeet on tarkoin kuunneltava", samoin saa Steinerinkin "mielikuvatiedon" avulla meditoiva laajojakin ohjeita "Kynnyksen vartijalta"47, joka on astraalihahmo.

On varsin huolestuttavaa, että lukija kohtaa kaikkialla Richard Fosterin kirjoituksissa, joita monet hyväuskoiset uskovat laajalti lukevat, monista eri uskonnollisista ja psykoterapeuttisista lähteistä koostuvan valikoiman käsityksiä. Itse asiassa Celebration of Discipline (kurinalaisuuden juhla) on täydellinen käsikirja tuleville mystikoille, okkultisteille, transkendentaaleille taikureille ja uskonnollisille synkretisteille.

Tässä vaiheessa nousee vakava kysymys: Ovatko nämä "sisäiset oppaat"—olkoot sitten kristittyjä tai maallisia—ainoastaan ihmisen mielikuvituksen tuotetta vai onko niillä oma objektiivinen todellisuutensa? Tämä viimeinen kysymys sai aikaan huomattavan jakautumisen uusgnostilaisessa liikkeessä 1930-luvulla. Alice Bailey ja teosofiaan taipuvat jäsenet olivat sitä mieltä, että heidän "ylösnousseet mestarinsa" olivat todellisia henkiolentoja, jotka asuivat eteerisessä Shambhalaksi kutsutussa paikassa, joka oli säilytetty menneen Atlantis-kulttuurin "hyvälle" jäännökselle. Atlantis oli langennut syvään hengelliseen pahuuteen ja se oli siitä syystä tuhottu vedenpaisumuksessa (teosofien vedenpaisumusversiossa). Baileyn kannattajat väittivät, että nämä Atlantiksen superolennot manifestoituvat nykyään kaikille visualisoijille ja meditoijille, jotka kutsuvat heidän nimeään ja pyrkivät saamaan heihin yhteyden visualisoinnissaan. Carl Jung ja hänen kannattajansa taas olivat kuitenkin sitä mieltä, että tuollaiset olennot ovat ainoastaan "kollektiivisen alitajunnan" arkkityyppien tuotteita, jotka kykenevät manifestoitumaan "kätevinä konstruktioina" yksilön tietoisuudessa.48 Alice Bailey ja hänen seuraajansa hylkäsivät tämän tulkinnan ja se johti siihen, että hän jätti Sveitsissä pidetyt ERANOS-konferenssit, niin että ne sen jälkeen olivat jungilaisten hallitsemia.

Mutta koska yhteydenpito näihin olentoihin näyttää kuitenkin saavan aikaan yhä syvempiä mystisiä koemuksia tai okkulttisia aktiviteetteja, jotka edesauttavat Saatanan strategiaa, on meidän tehtävä se johtopäätös, että ne eivät ole "Atlantiksen hyvää jäännöstä" eivätkä langenneen ihmiskunnan " kollektiivisen tietoisuuden arkkityyppejä". Sen sijaan olemme sitä mieltä, että nämä olennot ovat pahuuden voimia (vrt.1.Tim.4:1;Ef.6:10-12). Se, että ne myös esiintyvät auttavina olentoina ja antavat muka hyviä neuvoja ainoastaan korostaa niiden valkeuden enkeleinä esiintyvää luonnetta ja ne kuuluvat siis demonien valtakuntaan. Muistakaamm Irenaeus Lyonilaisen neuvoa, kun hän sanoo että

"Mikään väärä opetus ei ilmesty nähtäväksemme avoimesti, koska sellainen paljastaisi sen, mistä siinä on todella kysymys; vaan sensijaan se verhotuu taitavasti uskottavantuntuiseen asuun ja tekee itsestään yksinkertaisille ikäänkuin Totuuttakin totuudellisemmalta näyttävän."49

Mitä ikinä nämä niin kutsutut "sisäiset oppaat" tai"aliminät" sitten ovatkin, voit olla varma siitä, että ne ovat alkuperältään demonisia. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että nämä olennot olisivat itse varsinaisia (vaikkakin hyväntahtoisilta vaikuttavia)demoneita. Se tosiseikka, että demonit ovat valheellisia ja pettäjiä par excellence, saattaa viitata siihen, että pimeyden voimat istuttavat sopivan manifestaation sellaisen ihmisen tietoisuuteen, joka on halukas saamaan sellaisen kokemuksen.

Olemme yrittäneet osoittaa tässä osassa, että kristityt visualisoijat ovat yhtä taipuvaisia johtamaan oppilaansa toisenlaisiin tietoisuuden tiloihin kuin heidän okkultit virkaveljensä. Lähdemme nyt tutkimaan vielä erästä visualisoinnin käyttöaluetta menetelmänä, jonka avulla neutralisoidaan käyttäytymisongelmia,joiden ajatellaan johtuvan varhaisvuosien aikaisten traumojen tukahduttamisesta.

2. Visualisointi: "Sisäisen parantamisen" apuneuvo

Visualisoidun Kristuksen tai taivaallisen maiseman käyttö toiseen tietoisuuden tilaan pääsemiseen ei rajoitu vain imartelevan rohkaisun ja esoteeristen viestien saamiseen. Nykyään käytetään yhä enenevässä määrin näitä mielikuvia apuna erään psykoterapian "sisäisenä parantumisena" tai "muistojen parantamisena" tunnetun muodon apuneuvoina, jolloin Jeesuksen (ja toisinaan Hänen äitinsä Marian) kuvan puoleen käännytään eräänlaisena psykoterapian "sisäisenä oppaana" ja käytetään vartavasten mieleen palautettujen tuskallisten muistojen käsittelyssä terapiaistunnossa.

Tämän "sisäisen parantumisen" tekniikan käyttö seurakunnissa on saanut alkunsa Agnes Sanfordista (1897-1982). Hän oli saanut voimakkaita vaikutteita Carl Jungin opetuksista. Sanford oli episkopaalisen papin karsimaattinen vaimo. Parannuttuaan pitkäaikaisesta depressiosta hän meni mukaan parantamisliikkeeseen ja hänen maailmanlaajuinen palvelutyönsä alkoi kirjan 'Parantava valo' (The Healing Light) julkaisemisen jälkeen vuodesta 1947. Hänen palvelutyöllään tuli olemaan suuri vaikutus karismaattisen liikkeen sairaiden parantamistoimintaan. Hän julkaisi myöhemmin teokset The Healing Gifts of the Spirit, jonka seitsemäs luku on nimeltään Muistojen parantaminen50 Tämä luku on ollut alkuna kokonaiselle kirjojen aallolle, jotka perustuvat tämän kirjan olettamuksiin.

Eräs tärkeimpiä vaikuttajia tämän visualisointitekniikan käytössä kristillisissä piireissä on Ruth Carter Stapleton, joka on USA:n entisen presidentin Jimmy Carterin sisar. Stapleton käyttää visualisointia terapiamuodossa, jota hän kutsuu nimellä uskon mielikuvitus. Klassisessa kirjassaan The Gift of Inner Healing hän esittää lukuisia esimerkkejä, joista saa selkeän kuvan siitä, mistä tässä uskonjärjestelmässä oikein on kysymys. Eräässä tapauksessa hän pyytää erästä naista, jota tämän isä oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi, kuvittelemaan visualisoidun Jeesuksen antamaan anteeksi isälleen hänen väärinkäytöksensä, jonka tuloksena naisen psykologinen stressi parani. Rouva Stapleton kieltää erityisesti käyttävänsä hypnoottista suggestiota tai manipulaatiotekniikoita. Sen sijaan hän kertoo, että

"Ihme...tapahtuu parannettavan tietoisessa mielikuvituksessa. Jos jotain manipulaatiota on, se on meidän Herramme Jeesuksen— Hänen Pyhän Henkensä— parantavaa manipulaaatiota. 51

Tällainen kuvitellun Jeesuksen ja todellisen Kristuksen persoonan sekoittaminen on vaarallinen virhe koko psykoterapian visualisointiprosessissa, josta puhumme lisää lyhyesti. Miten mukavaa onkaan kutsua oman mielikuvituksesi Jeesus näyttämölle, niin että syntejä saadaan anteeksi ilman katumusta—ei ainoastaan niiden, jotka ovat rikkoneet sinua vastaan, vaan omatkin syntisi! Toinen esimerkki. Rouva Stapleton selostaa johtamansa terapiaistunnon, jossa mies, joka oli seksuaalisesti itsensäpaljastaja, ohjattiin palaamaan mielessään varhaiselämänsä kokemukseen, jolloin hänen setänsä oli tavannut hänet masturboimasta. Stapleton kirjoittaa:

"Muistot sedän karjunnasta ja kirouksin säestetyistä nuhteista tulvahtivat hänen mieleensä tuona hetkenä. Toistin jatkuvasti sanoja Jeesus, Jeesus, Jeesus koko hänen kertomuksensa ajan. Kun Zeb alkoi taas päästä tasapainoon, hän visualisoi Jeesuksen siihen huoneeseen, jossa tämä kaikki tapahtui. Jeesus siunasi häntä, siunasi huonetta, hänen elämäänsä ja mikä kaikkein tärkeintä Hän siunasi sitä ruumiinosaa, jota Zeb niin kovasti vihasi ja hyljeksi. Tämä viimeinen vaihe, jolloin Zeb yhdessä Jeesuksen kanssa siunasi ruumistaan, oli se teko, joka varmisti Zebinb parantumisen."52

Rouva Stapleton toteaa tässä, että hän koko Zebin kertomuksen ajan toisti koko ajan sanoja Jeesus, Jeesus, Jeesus, jonka jälkeen visualisoitu Jeesus "ilmestyy" terapiaistuntoon. Ajattele, minkälainen vaikutus tällä olisi kehenkä neuvottavaan tahansa. Hypnoottisia voimiako ei käytetä? Eikö käytetä mitään manipulaatiotekniikoita? Eräässä toisessa terapiaistunnossa Rouva Stapleton rohkaisee ei-uskovaa homoseksuaalia halaamaan visualisoitua kuvaa Jeesuksesta hyljeksivän isän korvikkeena. Tilanne, jonka Stapleton kehittää tätä miestä varten on yksinkertaisesti juovuttava cocktailsekoitus voimallista suggestiota ja mystiikkaa. Stapleton kehottaa miestä kuvittelemaan Jeesuksen polvistuvan eteensä ja hyväksyvän hänet ehdoitta: "Kuvittele Jeesuksen sanovan sinulle: 'Koska minä rakastan sinua niin paljon, haluan sinun rakastavan minua'".53 Sitten hän jatkaa tätä terapiaistuntoa sanomalla miehelle:

"Nojaa kaikella painollasi [Jeesukseen]. Anna kaikkien taakkojen pudota Jeesuksen päälle. Nojaa kovasti häntä vasten ja tunne hänen järkkymättömyytensä. Hänen rakkautensa vetää sinua lähemmäksi. Rentoudu ja anna ruumiisi siirtyä hänen ruumiiseensa. Sinun ruumiisi sulautuu siihen yhä enemmän ja yhtäkkiä seisot siinä, missä hän seisoi. Juuri tätä ykseyttä [Jeesus] oli kaivannut. 'Minä haluan sinun olevan liha minun lihastani ja luuta minun luistani. Siinä missä minun sydämeni lyö, lyö sinun sydämesi. Minun mieleni on sinun mielesi sisällä.' Jokainen osa sinua on mennyt Jeesuksen sisään. Mikään ei voi erottaa teitä. Te olette yksi ruumis Isässä. Hän ei koskaan jätä sinua eikä hylkää sinua. Anna ajatustesi hervota heikkoudessasi ja hänen ajatuksensa pääsevät läpi. Jeesus sanoo sinulle: 'Minun henkeni ohjaa sinun teitäsi. Jos sallit sen. Minä puhun sanojani sinun suusi kautta. Taivaan valtakunta tulee maan päälle, koska sinä haluat avautua minulle.'54

Muista, että kaikki tämä voimallinen mystinen suggestio tapahtuu henkilölle, joka ei ole koskaan tehnyt parannusta synneistään, josta ei ole koskaan tullut kristittyä raamatullisessa mielessä. Lisäksi meidän aikuisiän ongelmiemme perussyynä eivät ole pelkästään lapsuuden ajan täyttymättömässä rakastavan vanhemman tarpeessa, jonka korvikkeena Kristuksen pitäisi olla ihmisen mielikuvituksessa. On vastuun välttämistä syyttää muita vaikeuksistamme tällä tavoin. Kuten toimme esiin artikkelisarjan edellisessä, mielen tieteitä käsittelevässä osassa, ensiksikin vieraantumisemme Jumalasta tekee suhteestamme omiin vanhempiimme vääristyneen ja siitä syystä me asetamme heille mahdottomia vaatimuksia. Raamattu opettaa, että uskovien on keskitettävä mielensä Kristukseen ja Hänen elämänkokemuksiinsa, kun meillä on vaikeaa eikä oman elämämme varhaisvuosien traumoihin (Hebr.12:1-4). Käsittelemme tätä aihetta yksityiskohtaisemmin hetken päästä.

Eräässä toisessa esimerkissä—tällä kertaa on psykoterapeuttinen manipulaatio vieläkin korostuneempaa—kehotti rva Stapleton naista, jonka avioliitto oli menossa huonoon suuntaan

"käytä joka päivä hiukan aikaa visualisoimalla Jeesus astumassa ovesta sisään töistä palatessaan. Näe sitten itsesi astumassa hänen luokseen ja halaamassa häntä. Sano Jeesukselle: 'Hyvä, kun tulit kotiin, Nick.' Jos teet tämän joka päivä, ehdollistat itsesi kohtelemaan Nickiä niinkuin kohtelisit Jeesusta...Tämä on kaikkein voimallisin rukous, mitä koskaan voit rukoilla aviomiehesi puolesta.'"55[korostus alkutekstissä]

Tässä tekniikassa käytetään niin selvästi Jeesuksesta tehtyä kuvaa erittäin manipulatiivisena psykoteapeuttisena välineenä. "Sinä ehdollistat itsesi..." Kuitenkin rva Stapleton voi esittää absurdin väitteensä, että "Uskon mielikuvitus luo objektiivisen kokemuksen. Se ei muistuta tai simuloi sellaista".56 Toisin sanoen hän sanoo, että näillä visualisoiduilla "Jeesuksilla" on oma objektiivinen totuutensa. Miten voivat kaikki nämä erilaiset syntisen, langenneen ihmisen kuvitelmat mitenkään olla objektiivinen kokemus ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta? Tässä on varmuudella kysymys taas eräästä uusgnostilaisuuden keskeisen väitteen ilmentymästä. He väittävät, että todellisuus on vain sitä, miksi kukin yksilö sen tekee.

Tässä voidaan esittää vielä eräs toinenkin kysymys: jos kaikki nämä visualisoidut "kristukset" eivät ole Raamatun objektiivinen, ylösnoussut Kristus, niin kuka tai mitä ovat ne olennot, jotka ovat esiintyneet tunnustavien kristittyjen ja muiden mielikuvituksessa, joita kristityt psykoterpeutit ovat rohkaiseet kuvittelemaan näitä mielikuvia? Paljas totuus on, että ne eroavat vain vähän niistä maallisten visualisoijien "sisäisistä oppaista", joista keskustelimme aikaisemmin tässä artikkelissa. Kristittyjen visualisoijien "Jeesukset" ja "Mariat" ovat parhaimmillaankin vain köyhtyneiden mielikuvitustemme säälittäviä tuotteita (miten helposti teemme Jumalasta itsemme näköisen!) tai pahimmillaan ne ovat oikeasti shamaanien ja okkultistien "sisäisiä oppaita", jotka on puettu sosiaalisesti, kulttuurisesti ja hengellisesti hyväksyttäviksi "ohjailevaa kuvittelua" harjoittavalle.

On totta, että maalliset psykoterapeutit ja okkultistit eivät ehkä käytä erityisesti Jeesuksen tai Marian kuvia visualisoinnissaan, mutta he käyttävät vastaavalla tavalla idealisoitua arkkityyppikuvaa, joka palvelee halujamme rauhoittamalla syyllisyyttämme synnistä (ja teoreettisesti muiden syyllisyyttä, jotka ovat kohdelleet meitä väärin) ilman minkäänlaista parannuksentekoa. Toisin sanoen ne ovat pikemminkin uudistavia kuin uudestisynnyttäviä henkiä. Ne jäljittelevät todellista hengellistä pelastusta ja uudistusta tarkoituksellisesti aikaansaadulla katharsiksella. Ne poistavat ihmisten syyllisyyden tunnon ilman että ne vähimässäkään määrin vähentäisivät todellista syyllisyyttä pyhän, vanhurskaan ja oikeudenmukaisen Jumalan edessä. Tämä on luonnollista seurausta siitä, että suurin osa tämän planeetan ihmisistä (ja myös hyvin monet tunnustvat kristityt) eivät tunnista eettisen syyllisyyden olemassaoloa objektiivisena todellisuutena, joka on käsiteltävä oikeudellisesti Jumalan oikeusistuimessa. Sen sijaan heidän käsityksensä syyllisyydestä on se, että se on psykologinen tila, johon on saatava terapeuttista helpotusta psykiatrin lepotuolissa. Tällainen eksyttävä kehitys on olennainen osa "saatanallista vihkimystä", joka on nyt levinnyt tunnustavien kristittyjen instituutioihin kaikkialla maailmassa. Kristityt ovat nyt löytäneet maailman ihmisten käyttämät demoniset keinot, joita se käyttää, jotta tuntuisi hyvältä—ja alkaneet matkia heitä!

Eräs erityisen vaarallinen puoli sisäisessä parantumisessa on neuvojan käyttämä raamatullisen "tiedon sanan" (vrt. 1.Kor.12:8) nimellä kulkeva käytänne, jossa neuvottavalle esitetään muka tietoa heidän menneistä traumoistaan. Tämä asettaa neuvottavan hyvin haavoittuvaan asemaan ja altistaa hänet voimalliseen suggestioon terapeutin taholta. Kun Ruth Stapleton kuvaa "tiedon sanan" armolahjaa "toisen ihmisen psyykkiseen elämään virittäytymiseksi ilman tietoista kommunikaatiota",57se kuulostaa paljon enemmän ESP:ltä kuin miltään raamatulliselta Pyhän Hengen lahjalta. Itse asiassa nykyajan henkiparantajat käyttävät hyvin samankaltaisia "tiedon sanoja" uusgnostilaisuuden piirissaä.58

Eräs toinen tunnettu tällaisen visulaisointiterapian edustaja on metodistipastori David Seamands. Yhteistä muiden sisäisen parantamisen harjoittajien kanssa on eräs maallisen psykoterapian periaate—että elämän varhaisvuosien kokemukset vääristävät myöhemmät ihmissuhteet—ja on sitten laatinut siitä kristillisen version, josta hän käyttää nimitystä ohjaileva kuvittelu (imagineering). Selittäessään tällaisen "muistojen parantamisen" tarpeellisuutta hän kirjoittaa:

"Niin monet pastorit ja kristillisen työn tekijät...olettavat, että jos heidän saarnaamansa opit ja käsitykset ovat raamatullisesti oikeita, ne tekevät kuulijan käsitykset Jumalasta automaattisesti selkeiksi ja saavat hänet kykeneväksi uskomaan Jumalaan ja luottamaan Häneen. He kuvittelevat, että Pyhä Henki ikäänkuin poraa kuulijan päähän reiän ja kaataa sitä kautta hänen päähänsä totuutta."

"Monien ihmisten kohdalla se on hyvin kaukan totuudesta. Sillä vaikka Pyhä Henki paljastaakin totuuden, siivilöityy kuitenkin kaikki, mitä ihminen kuulee ja kuvittelee ja tuntee, hänen itsensä lävitse. Pyhä Henki itse ei sivuuta ihmisen yksilöllisiä kykyjä vastaanottaa asioita. Ja kun nuo vastaanottoelimet ovat vakavasti vaurioituneita, vääristyvät raamatulliset totuudet."57 [korostus alkutekstissä]

Mutta kysymys ei ole siitä, että raamatulliset totuudet vääristyisivät sen takia, ettei Pyhä Henki kykenisi sivuuttamaan [uskovan] ihmisen yksilöllisiä kykyjä vastaanottaa asioita. Itse asiassa koko ajatus siitä, että Pyhän Hengen työ voisi estyä pelkästään ihmisen "henkilökohtaisen vastaanottokyvyn" takia, on Raamatun totuuden vääristelyä! Sillä Raamattu opettaa, että Saatana on se, joka vääristelee ja varastaa Jumalan Sanan (Matt.13:4,19), ...uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut... (2.Kor.44). Pyhää Henkeä ei estänyt liikaa gerasalaisen riivatun miehen vastaanottokyky (Mark.5:1-15). Tekopyhän veronkantajan "henkilökohtainen vastaanottokyky" ei estänyt Pyhää Henkeä taivuttamasta häntä seuraamaan Kristusta (Mark.2:14). Hän ei ollut myöskään kykenemätön "sivuuttamaan" erään tietyn uhkauksia ja vihaa Herran opetuslapsia vastaan puhkuvan fariseuksen "henkilökohtaista vastaanottokykyä" (Ap.t.9:1-9). Ensisijainen syy siihen, että niin monet uskovat, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen olevan heidän Pelastajansa, eivät kasva hengellisesti eivätkä tunne-elämältään, on se, että he kieltäytyvät todella kuuntelemasta, mitä Jumalan Sana heille sanoo ja lisäksi vielä kieltäytyvät antamasta ainoastaan Pyhän Hengen johtaa itseään pyhityksessä (Gal.5:22-26; 2.Piet.1:3-11). Raamattu ei opeta, että meidän elämämme varhaisvuosien traumat aiheuttaisivat ongelmia uskovan käyttäytymisessä ja hänen tunne-elämässään. Sen sijaan se opettaa, että liha—meidän syntimme ja syntiset mallimme— ovat todellinen syy tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiimme.

Tutkikaamme nyt joitakin niiden väitteitä, jotka käyttävät okkulttia visualisoinnin taitoa psykoterapeuttisena välineenä.

i. Hengellinen malli vastakohtana psykologiselle mallille

Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen, miten voittaa huoli, murhe ja pelko tulevaisuudesta, Hän ei suositellut sitä, että heidän pitäisi kaivautua menneisyyteen löytääkseen sieltä syyn ongelmilleen elämän varhaisvuosien traumojen muodossa. Sen sijaan Hän käski heitä: "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa" (Matt.6:25-34). Toisin sanoen Hän puhui heidän nykyisestä tilanteestaan ja siitä, että heidän oli ryhdyttävä sen suhteen radikaaleihin toimenpiteisiin tässä ja nyt. Voitaisiin esittää monia lisäesimerkkejä, jotka osoittavat vääjäämättömästi, että nämä terapeuttiset menetelmät ovat viimeaikaisia, maallisia keksintöjä eivätkä suinkaan Jumalan antamia vanhurskaita neuvoja. Esimerkiksi kuningas Daavid oli mies, jolla oli lukemattomia vaikeuksia ja hän kirjoitti niistä usein havainnollisesti Psalmeissa. Mutta koskaan ei ole pienintäkään viittausta siihen, että päästäkseen vapaaksi pelostaan (Ps.31:13,14), ahdistuksestaan (Ps.70:5), yksinäisyydestään (Ps.25:16; 31:11, 14-15), masennuksestaan (Ps.38:1-12) tai huonosta itsetunnostaan (Ps.22:6) hänen olisi pitänyt elää uudelleen elämänsä varhaisvuosien traumoja. Sellaista pakonomaista omaan itseen keskittymistä ei olisi koskaan voinut tapahtua sille, joka voi sanoa: "Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta" (Ps.25:15). Sen sijaan että Daavid olisi etsinyt apua paikalliselta (pakanalliselta) tai israelilaisena esiintyvältä shamaanilta Daavid voi julistaa rohkeasti: "Herra on minun paimeneni".

Meidän ei pitäisi käyttää aikaa valittaen ja ruikuttaen sitä epätasaista polkua, jonka muiden synnit ovat elämäämme jättäneet. On väistämätöntä, että meistä tulee toisten syntien uhreja; mutta kun ihmisestä tulee uusi luomus (2.Kor.5:17), kaikki muuttuu uudeksi näyttäen todeksi ainoan Jumalan verrattoman kirkkauden. Hänen rakkautensa antaa paljon suuremman voiman muuttua kuin pelkästään kivistä leiviksi. Herra Jeesus sanoi: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan." (Luuk.9:62); ja kun mies, jonka Jeesus käski lähteä seuraamaan itseään, kysyi, voisiko hän ensin käydä hautaamassa isänsä, Jeesus vastasi: "Anna kuolleittan haudata kuolleensa" (Luuk.9:59-60). Kristuksen opetuslapsen ei pidä uppoutua menneisyyteensä. Kaikki vanhat haavat ja tuskat, joita muut ovat heille aiheuttaneet kalpenevat menettäen suorastaan merkityksensä kääntymyksen jälkeen, kun niitä verrataan siihen elämään, jota uskovat on sen jälkeen kutsuttu elämään (Room.8:18; 2.Kor.4:17).

Raamatun aikaisilla ihmisillä—jotka olivat alttiina kuolemalle, demonien vallassa olemiselle, ihmisuhreille, sairauksille ja muille peruskoettelemuksille—on täytynyt olla paljon traumaattisemmat lapsuudet kuin meillä nykyajan ihmisillä. Silti emme löydä viittaustakaan "muistojen parantamisterapiasta" Raamatusta. Kaukana siitä, että kristityt neuvojat ohjaisiavat neuvottavia syyttämään henkilökohtaisista ongelmistaan sitä, etteivät heidän vanhempansa ole pitäneet heistä huolta oikein vauva- ja lapsuusiässä, sen sijaan heidän tulisi rohkaista heitä ottamaan vastaan Pyhän Hengen lupaukset ja keskittyä sillä tavoin Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka kesti paljon suurempaa vihamielisyyttä syntisiltä kuin kukaan meistä voi aavistaakaan (Hebr.12:3-4). Tätä yksinkertaista tietä kulkiessamme me tulemme löytämään sen valtavan voiman, jonka Hän antaa omilleen muutokseen hengellisiä eikä psykologisia keinoja käyttämällä.

Raamatussa suositeltu terapia uskovan "henkilökohtaiseen kasvuun" on lihan kuolettaminen—joka on synnillisten käyttäytymismallien poistamista Pyhän Hengen voimassa (Room.8:13; Kol.3:5; Ef.4:22). Kun Paavali käskee efesolaisten karistaa pois kaikki mahdollinen viha, jota heillä saattaa olla, ennen päivän päättymistä, niin että he eivät tarjoaisi paholaiselle jalansijaa elämässään (Ef.4:26-27), hän olettaa, että se on mahdollista ilman minkäänlaisia psykoterapiatekniikoita. Kun Paavali sanoo Filippin seurakunnalle: "minä olen oppinut oloihini tyytymään" (Fil.4:11), oliko tuo vanhurskas tyytyväisyys peräisin "muistojen parantamisesta"?. Oliko hän alkanut soveltaa "uskon mielikuvitusta" itseensä saavuttaakseen tuon asenteen? Ei tietenkään! Sen sijaan hän paljastaa sen suuren tosiasian, joka koskee jokaista Jumalan lasta: "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" (Fil.4:13). Paavali viittaa tässä elävään Kristukseen—Häneen, joka asuu Hänen omissaan Hänen Henkensä kautta—eikä valheelliseen "kristukseen", jonka hän on itse keksinyt omassa mielikuvituksessaan psykologisten tekniikoiden avulla.

Me väitämme, että silloin kun Jumalan Sanaa julistetaan voimallisesti, silloin kun on todellista uskoa Hengen muuttavaan voimaan, silloin kun Raamatun totuudet eivät ole ainoastaan paperilla olevia ehdotelmia, silloin kun seurakunta janoaa hengellistä (ja sen kautta myös psykologista) kasvua, silloin uskovalla on kaikki kaikki tarvittavat resurssit päästä voittoon lihan aikaansaamista ongelmista tai synnillisistä käyttäytymisongelmista ilman minkäänlaista visualisointiterapian tarvetta tiettyjen henkilökohtaisten menneisyyden muistojen parantamiseksi. Kuten apostoli Pietari meille vakuuttaa: "hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan" (2.Piet.1:3). Me pilkkaamme tuota "jumalallista voimaa", kun käytämme sen sijaan halpahintaisia tekniikoita, jotka ovat ihmiskeksintöä.

Oikeastaan aito sisäinen parantuminen on mitä tärkein ja asiaankuuluvin osa kristityn elinikäisessä muuttumisessa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että meidän on päästävä eroon menneisyydestämme ja paneuduttava jokaiseen pahaan kokemukseen, jonka olemme joutuneet kokemaan. Raamattu opettaa selvästi, että kristityn ei pitäisi olla pakonomaisesti paneutunut keskittymään omaan itseensä; Jeesus opetti itse asiassa, että Hänen seuraajansa, kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä" (Luuk.9:23). Se joka yrittäisi pelastaa elämänsä, menettäisi sen; mutta se, joka pyrkii menettämään elämänsä Kristuksen takia, säilyttää sen (Luuk.9:24; 17:33). On totta, että uskova saattaa tarvita syvällistä hengellistä neuvontaa elämänsä aikana; ja hänen täytyy ehkä päästä eroon joistakin tuskallisista muistoista ja menneistä haavoista. Esimerkiksi joidenkin ihmisten on päästettävä irti katkeruudesta ja vihasta, jota he ovat vaalineet muita kohtaan vuosien ajan. Mutta neuvonnan ei tarvitse sellaisissa tapauksissa käyttää maallisia psykoterapian tekniikoita, jotta päästäisiin hyviin tuloksiin. Ei myöskään pitäisi käyttää henkiolentojen visualisoimista. Jos meillä on katkeruutta, vihaa tai kiukkua niitä kohtaan, jotka ovat loukanneet meitä menneisyydessä, silloin me syyllistymme syntiin; ja me voimme parantua siitä tottelemalla Kristusta eikä minkään terapian kautta (vrt. Matt.6:14-15; 18:21-35; vrt.Ef.4:26-27). Meidän olisi käytettävä raamatullis-hengellistä mallia eikä maallis-psykologista mallia parantuaksemme sisäisesti.

Varhaisten lapsuudenaikaisten traumojen eläminen uudelleen terapiamuotona on peräisin Sigmund Freudilta(1856-1939). Hän oli tällaisen terapian uranuurtaja yhdessä Josef Breuerin (1842-1925) kanssa.60 Koska hän huomasi sen olevan liian intensiivistä, hän joutui paniikkiin regressioterapiaansa kehittäessään ja myöhemmin hän palasi täysin analyyttiseen terapiamalliin. Sen jälkeen tätä "abreaktiivista" terapiaa kehitti edelleen Freudin oppilas Wilhelm Reich (1897-1957), joka nimesi sen uudelleen "vegetoterapiaksi". Eräs Wilhelm Reichin tunnetuimpia potilaita oli A.S. Neill, joka oli vapaamielisen Summerhill-koulun rehtori. Tämän lastenkasvatusfilosofia perustui Reichin käsityksiin. Reichin kuoltua vuonna 1957 tätä työtä jatkoivat edelleen toiset, joihin hänellä oli ollut vaikutus, esim. Alexander Lowen (bioenergetiikka) ja Arthur Janov (primaaliterapia) USA:ssa ja Frank Lake (kliininen teologia) ja William Swartley (struktuaalinen integraatioterapia) Englannissa. Kristillisen "sisäisen parantumisen" ja "muistojen parantamisen" terapioiden periaatteet on otettu yksinkertaisesti alan maallisilta vastineilta.

Raamatulliselta kannalta katsoen koko muistojen parantamisen turhanaikaisuus käy ilmi David Seamandsin esittämistä neljästä raamatullisesta psykoterapiaopetuksensa perusteesta: 1) lapsellisten asioiden hylkäämisestä perustuen 1.Kor.13:11:een; 2) Kristuksen hyväksymiseen tämänhetkisenä auttajanamme perustuen sellaisiin jakeisiin kuin Matt.28:20; Joh.14:23; Hebr.13:8; Joh.8:57-58; jne.; 3) Erityisesti syntien, epäonnistumisten ja tarpeiden puolesta rukoilemisen tarpeeseen; 4) Toinen toisensa palvelemiseen (seurakunnassa).61 Mutta nämä neljä perustetta eivät voi mitenkään muodostaa vankkaa pohjaa hänen opetukselleen sisäisestä parantumisesta. Kun Paavali puhuu "sen poispanemisesta, mikä lapsen on", on huippuesimerkki eisegesiksestä sisällyttää tekstiin merkitys lapsuuden muistojen poispyyhkimisestä katharsis-terapian avulla! Tämän raamatukohdan konteksti on todellisuudessa syvemmän objektiivisen ilmoituksen tavoitteleminen eikä suinkaan itsekeskeiset kokemukset. Vastaavasti se, että meillä on evankeliumin aikakautena apunamme Pyhä Henki, ei mitenkään oikeuta meitä luomaan mielikuvituksessamme visualisoitua Jeesusta. Kun Hänen sanotaan olevan meidän kanssamme auttajana (sana paraclete kreikankielen sanasta parakletos, tarkoittaa häntä, jota hänen omansa kutsuvat vierelleen) vaikeuksissamme, se on täysin kuvaannollinen ilmaus, koska Pyhä Henki—jo nimensä perusteella—ei voi ilmestyä ruumiillisessa muodossa (vrt. Joh.3:8).

David Seamandsin esittämä kolmas "raamatullinen" peruste terapialleen on "Erityisesti syntien, epäonnistumisten ja tarpeiden puolesta rukoilemisen tarpeeseen". Tuemme koko sydämestämme sellaista rukoilemista; mutta jälleen tämäkään ei oikeuta Kristuksen visualisoidun kuvan käyttöä rukouksissamme. Jokainen Raamatussa kuvattu esitetty rukous perustuu sanalliseen rukoukseen. David Seamandsin visualisointeja ei voida mitenkään pitää 'rukouksina'. Hänen neljäs "raamatullinen" perusteensa "ohjailevalle mielikuvitukselle" on toinen toisensa palvelemisen tarve—jota jotkut kutsuvat seurakunnan palvelumuodoiksi. Tässäkin tapauksessa kannatamme sitä, että pyhät palvelevat toinen toisiaan heidän tarpeissaan (vrt. Gal.6:2; Room.15:1; 1.Tess.5:14). Mutta mitä näillä Raamatun ohjeilla on tekemistä menneiden tuskallisten muistojen esiinmanaamisella ja Kristuksen kuvien visualisoinnilla käy täysin tämän artikkelin kirjoittajan ymmärryksen yli.

ii. Visualisointi on epäjumalanpalvelusta

Mikä siis pitäisi kristityn reaktion olla visualisoinnin käyttöön, jossa käytetään Jeesuksen kuvaa? Sen tosiasian pitäisi olla ensiarvoisen tärkeän, että tällainen toiminta on nimenomaan kielletty ja siitä on varoitettu Raamatussa. On vakava tosiasia, että kaikki Jumalasta tehdyt kuvat ovat vastoin Hänen olemustaan; ja vaikka me emme tahdokaan hämärtää sitä asiaa, että Jeesus Kristus (lihaksi tulleena Jumalana) oli todellinen ihmisolento, visualisoidun kuvan tekeminen Kristuksesta mielen manipulaatioita varten on karkeaa epäjumalanpalvelusta. Viimeinen asia, mitä kristityn pitäisi tehdä on luottaa sellaiseen kuvaan mielikuvituksessaan, että se muka johdattaisi häntä hänen elämässään tai lisäisi uskoa.

Kun Richard Foster lausuu, että "mielikuvitus avaa oven uskolle"62, se on täysin vastoin Raamatun nimenomaista lausumaa, jonka mukaan kristitty vaeltaa uskossa eikä näkemisessä (2.Kor.5:7). Mielikuvituksen käyttäminen Kristuksen kuvan luomiseen on sentähden osoitus uskon puutteesta ja yritystä vaeltaa näkemisessä! Itse asiassa koko tämän raamatunkohdan asiayhteys on mitä parhain koskien Herran Jeesuksen Kristuksen visualisointia. Apostoli kertoo meille, että niin kauan kuin me olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta (2.Kor.5:6). Hän sanoo jakeessa 8, että meidän pitäisi olla vapaat tästä maallisen elämämme rajoituksesta, jotta voisimme olla Jeesuksen läsnäolossa. Toisin sanoen hän sanoo, että elävinä ("ruumiissamme") tarkoittaa sitä, ettei näkyvä Kristus ole meidän kanssamme: Meidät tulisi vapauttaa ruumiistamme, ennenkuin olisimme Hänen läsnäolossaan. Se tekee varmuudella sisäisen parantamisen harjoittajien väitteestä, että heidän visualisoitu Kristuksensa olisi todellinen Kristus, silkkaa hölynpölyä! Paavali jatkaa sanomalla, että se, miten voimme voittaa tämän ongelman, ettei Herra ole meidän kanssamme lihallisesti, on muistaa,että Jumala on antanut meille sisimmässämme asuvan Pyhän Hengen ikäänkuin "sinettinä" tai "etumaksuna" tulevasta taivaallisesta perinnöstämme (2.Kor.5:5). Toisin sanen, Jeesus on läsnä meidän luonamme näkymättömän, sisimmässämme asuvan Pyhän Hengen kautta. Sitten Paavali kruunaa tämän kaiken suurenmoisella toteamuksellaan, että me vaellamme uskossa, emme näkemisessä. "Usko" ja "näkeminen" ovat toistensa vaihtoehtoja. Tähän sisältyvät kaikki Jeesuksen "näkemiset".

On täysin valheellista sanoa, että mielikuvitus "avaa oven uskolle", kuten Richard Foster väittää. Kristityn elämässä nimenomaaan usko avaa oven varmuuteen. Pyhän Hengen oma määritelmä 'uskosta' on, että se on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr.11:1). "Mikä ei näy." Vastoin Richard Fosterin väitteitä usko ei tarvitse ihmisen mielikuvitusta avatakseen oven sille. Usko on itsessään riittävää—Jumalan antama ihme. Vain niissä kristillisissä piireissä, joissa on puutteellinen oppi pyhityksestä ja varmuudesta, on ihmisiä, joiden täytyy turvautua mielikuvituksen käyttöön lisätäkseen uskoaan. Itse asiassa uskomme vakavasti, että nämä visualisoidut kuvat Kristuksesta saattavat hyvinkin avata oven demoniseen eksytykseen.

Jeesus ei ole läsnä ruumiillisesti—ei maan päällä eikä ihmisten mielissä—koko evankeliumin aikakauden aikana. On myös totta, että Hän ei ole jättänyt meitä orvoiksi (Joh.14:18; Matt.28:20b). Mutta Kristuksen taivaaseenastumisesta Hänen toiseen tulemukseensa hänen läsnäolonsa ilmenee Hänen Pyhän Henkensä kautta. Pyhä Henki on sisimmässämme asuva lahja, joka on annettu kaikille Kristukseen uskoville. Jos Herran Jeesuksen Kristuksen ruumiillinen muoto olisi kaikkien tavoitettavissa, jotka haluavat kuvitella sen huolimatta asianomaisen asemasta Jumalaan nähden, silloin Kristuksen toisen tulemuksen kiistaton merkitys ja todellisuus häviäisi. Juuri tästä syystä Jeesus teki hyvin selväksi, ettei Häntä ollut mahdollista nähdä Hänen taivaaseenastumisensa jälkeen ennenkuin vasta tuossa ainutlaatuisessa ja jäljittelemättömässä toisessa tulemuksessa:

"Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää uskoko. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tuemus." (Matt.24:26-27).

Ne "kristukset", joita visualisoidaan visualisoijien omissa "sisäisissä huoneissa" ovat yhtä kauhistavia Herran edessä kuin ne, joita nostatetan esiin salaseuroissa ja mysteerikulteissa erityisen gnosiksen avulla. Niinpä apostoli Johannes puhuessaan Jeesuksen toisesta tulemuksesta tekee täysin selväksi, että meidän Herramme ruumiillinen muoto on nähtävillä ainoastaan, kun Hän tulee takaisin, ei aikaisemmin:

"Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan...Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." (1.Joh.228 & 3:2).

Käsitätkö sen suunnattoman suuren merkityksen, mikä sillä on, mitä apostoli tässä sanoo? Jos meillä olisi mahdollisuus nähdä todellinen Jeesus nyt, niin silloin tämä Johanneksen sanonta, että eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee olisi paikkansapitämätön. Sillä hän sanoo, että ainoa keino, että voisimme päätellä, millaisia meistä tulee iankaikkisuudessa, on nähdä Jeesus, kun Hän ilmestyy. Mutta, kuten Johannes sanoo, vasta kun Jeesus ilmestyy toisessa tulemuksessaan me saamme nähdä hänet sellaisena , kuin hän on ja saada sitä kautta tietää, minkälaisia meistä tulee. 63 Siihen saakka on niin kuin Paavali sanoo: "niin kauan kuin me olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta". Autenttisen Jeesuksen Kristuksen näkyvään, ruumiilliseen muotoon ei voida saada yhteyttä, jotta kaikki, jotka haluavat saada psykologisen "sisäisen parantumisen" kätevästi. Kaukana siitä, että Jeesus Kristus olisi kaikkien niiden projisoitavissa mielensä valkokankaalle, jotka haluavat kokea "sisäisen parantumisen". Hän on se, josta sanotaan, että Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan (Ap.t.3:21). Hänen sanotaan Raamatussa kuvaannollisesti istuvan Jumalan oikealla puolella koko evankeliumin aikakauden ajan (Kol.3:1) eikä häntä nähdä ruumiillisesti ennenkuin laittomuus on kasvanut täyteyteensä tämän aikakauden lopussa, kun Hänen vihollisensa asetetaan Hänen jalkojensa astinlaudaksi (Ps.110:1; Matt.22:41-46).

Samoin kuin tosi kristityn tunnusmerkki on, että hän vaeltaa uskossa eikä näkemisessä, samoin tosi pakanan tunnusmerkki on, että hän vaeltaa näkemisessä eikä uskossa. Tämän tähden ei-uskova väistämättä muuttaa katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen kuvan kaltaiseksi. Hän vaeltaa näkemissä eikä uskossa. Hän ei voi muuta kuin vaihtaa Jumalan totuuden Valheeseen—palvoessaan ja palvellessaan mieluummin luotua kuin Luojaa (Room.1:16-25). Israelin lasten usko oli niin toivottoman puutteellista, että niin pian kuin heidän Jumalan henkeyttämä hengellinen johtajansa nousi ylös vuorelle ja katosi heidään näkyvitsään, he rakensivat itselleen kultaisen vasikan (2.Moos.32:1-8): He vaelsivat näkemisessä eivätkä uskossa. Mutta siellä missä usko näkymättömän Jumalan voimaan on vahva ja todellinen, siellä ei olla riippuvaisia pelkistä ihmisten tekemistä kuvista uskon apuneuvoina. "Uskon mielikuvitus" on viimeisten päivien kultainen vasikka. "Sisäinen parantuminen" on itse asiassa uuden aikakauden liikkeen korvike todelliselle raamatulliselle neuvonnalle ja se on Saatanan suunnittelema, Pyhän Hengen uskovan elämässä suorittaman pyhityksen valheellinen jäljitelmä.

Muistakaamme myös edellisessä mielen tieteitä käsittelevässä artikkelissamme esittämämme paljastus, että "unissakävelijän transsi on pikemminkin sääntö kuin poikkeus ihmisten jokapäväisen 'hereilläolon' aikaisen toiminnan aikana" ja että "suurin osa erilaisten psykoterapioiden tekniikoista ei ole muuta kuin hypnoottisia ilmiöitä".64 Muistat varmaankin, että nämä olivat psykoterapeuttien kouluttajan sanoja erään koulutusistunnon aikana. Se, mitä nämä kristilliset terapeutit ja visualisoijat suorittavat, on eräänlaista voimakasta hypnoottista suggestiota, josta on tehty muka "pyhää" sillä, että mukana on kuviteltu näky muka Jeesuksesta Kristuksesta. Sisäinen parantuminen ja muistojen parantaminen ovat sekoitus hypnoterapiaa ja aitoa epäjumalanpalvelusta, jota harjoittavat hyväuskoiset ihmiset, jotka etsivät helppoa ja nopeaa vastausta ongelmiinsa synnin kanssa kaikin mahdollisin keinoin. Se ei perustu Jumalan Sanaan, vaan sellaisten ihmisten psykologisiin teorioihin, jotka ovat saaneet innoituksensa okkulteista perinteistä. Tämä myönnetään rehellisesti eräässä "Pentecostal and Charismatic Spirituality" -nimisessä artikkelissa, joka sisältyy hakuteokseen "Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements", jossa todetaan:

"Eräs karismaattisen liikkeen lohko, jota voitaisiin kutsua 'jungilaiseksi koulukunnaksi' (Agnes Sanford teki siitä suositun) ottaa unet hyvin vakavasti ja on löytänyt Carl Jungin psykologisista kirjoituksista teoreettisen pohjan käsityksilleen (Kelsey, 1964, 1968). Inner Healing (sisäinen parantuminen) on ymmärrettävästi kehittynyt tuosta koulukunnasta."65

Se, vaeltaako joku näkemisessä vai uskossa on seurausta siitä, onko hän saanut Pyhän Hengen, joka on Jumalasta (1.Kor.2:6-16), sillä itse usko on lahjaa Herralta (f.2:8). Ne, jotka ovat uppoutuneet tähän "uuteen epäjumalanpalveluksen muotoon" visualisoidessaan Kristuksen, käyttäytyvät itse asiassa ikäänkuin he olisvat hänen vihollisiaan. Vaikka he saisivatkin kokea jonkinlaista uudistavaa psykologista parantumista, se ei millään muotoa korvaa sitä tuskaa, jota he joutuvat kokemaan jouduttuaan jäämään Uuden Jerusalemin porttien ulkopuolelle, kun kaikki tulee paljastetuksi ja kaikki tuomitaan (Matt. 13:41-42; Ilm.22:15). "Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia" (1.Joh.5:21).

3. Visualisointi: Materiaalisen maailman manipulointia

Tähän mennessä olemme todenneet tässä artikkelissa, että visualisointia voidaan käyttää valmisteluna okkulttiin mietiskelyyn ikäänkuin porttina toisiin tietoisuuden tiloihin ja manipulaatiotekniikkana psykologisessa "parantamisessa". Olemme nähneet, miten nämä tekniikat—niiden muka hengellisten ja katharsikseen tähtäävien ominaisuuksien takia—on puettu näyttämään ikäänkuin bona fide kristillisiltä käytänteiltä. On vielä eräs visualisoinnin muoto—ja luultavasti niistä kaikkein pirullisin—johon kuuluu tekniikka, jonka avulla manipuloidaan ainetta ja tietoisuutta.

Palauttakaamme vielä kerran mieleemme, mikä on okkultistien asenne koko tähän mielikuvituksen maagiseen käyttöön. Toimme aikaisemmin esille, että Alice Baileyn "sisäinen opas", ylösnoussut mestari Djwal Khul on kirjoittanut hänen kauttaan: "Avain kaikkeen tähän Shambhalan vaatimaan esoteeriseen toimintaan löytyy visualisoinnin taidon kehittämisestä."66 Eräs tärkeimmistä syistä siihen, miksi okkultistit haluavat kehittää mielikuvituksensa kapasiteettia ja voimaa, on se, että he voisivat saada aikaan ainutlaatuisia muutoksia elämäänsä, muiden elämään ja ympäristöolosuhteisiinsa visualisoimalla voimakkaasti halutun muutoksen.

Tämän tekniikan kristillinen ilmenemismuoto tunnetaan useilla eri nimillä, mm. "Possibility Thinking" (mahdollisuusajattelu), "rukous käyttäen mielikuvitusta" (Praying with the Imagination) tai "hautova rukous" (Incubating Prayer). Ensimmäinen "kristillisistä" esimerkeistämme tästä tekniikasta on korealainen pastori tri Yonggi Cho. Kirjassaan The Fourth Dimension: The Key to Putting Your Faith to Work for a Successful Life tri Cho kehittää menestysopin, jossa käytetään "mielen voimaa" ja jota jokainen okkultisti kannattaisi innokkaasti. Cho on helluntailaisen Assemblies of God Full Gospel Central Church -seurakunnan pastori Soulissa, Koreassa. Seurakunnassa on yli puoli miljoonaa jäsentä. Monet ihailevat kovasti tri Chota lännessä hänen seurakuntansa koon takia ja varsinkin, koska hänestä on tullut karismaattisen liikkeen piirissä seurakunnan "uudistuksen" ja herätyksen symboli. Helluntailais-karismaattisissa piireissä on anathema puhua pahaa tästä korealaisesta johtajasta, jota on totuttu pitämään "voidellun ja Hengen täyttämän palvelutyön" malliesimerkkinä. Kuitenkin jo yksinkertainen hänen kirjojensa selaaminen paljastaa teologian, joka on "reväisty" joistakin uusgnostilaisuuden perusopetuksista.

Tri Cho on laatinut teorian, jota hän kutsuu nimellä "hautominen". Hän käyttää sanaa tarkoittaessaan tiettyä kehitysaikaa, jonka mielikuvitus tarvitsee siihen, että haluttu kohde manifestoituu fyysisesti. Hän väittää, että koska Raamattu kertoo meille, että usko on luottamusta siihen, mitä toivotaan (Hebr.11:1), sille on annettava tietty "haudonta-aika" hänen "neljänneksi ulottuvuudeksi" kutsumassaan ulottuvuudessa "ennenkuin sen käyttö on täyttä ja tehokasta"67 Hänen raamattuviitteensä tästä asiasta on 1.Moos.1:2, jossa hepreankielellä sanotaan, että Jumalan Henki leijui/hautoi vetten yllä. Tri Cho väittää, että jokainen kristitty uskova voi toistaa tämän luomisteon vain visualisoimalla jotain mielensä silmin ja niin siitä tulee todellisuutta edellyttäen, että se kuvitellaan tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Hän esittää asian näin: "Se, mikä sikiää sinun sydämessäsi ja mielessäsi syntyy sinun olosuhteisiisi"68

Toinen toistaan seuraavia erikoislaatuisia eksegeettisiä temppuja tehdessään tri Cho lainaa tiettyjä raamatunkohtia ikäänkuin ne olisivat esimerkkejä tällaisesta hautovasta visualisoinnista. Saara kykeni hedelmöittämään Iisakin vain, koska hän visualisoi hänet; Jaakobin karja synnytti täplikkäitä jälkeläisiä, koska hän visualisoi sen ensin; Mooses pystyi rakentamaan ilmestysmajan, koska Jumala oli ensin antanut hänelle siitä visualisoidun kuvan Siinain vuorella; Pietarista tuli kallio, jolle seurakunta rakennettiin, koska Jeesus visualisoi sen ja sai sen toteutumaan sitä kautta. Ei voi kuin ihmetellä tri Chon kekseliäitä tapoja vääristellä Raamatun kohtia oman vääristyneen, kristillistä rukousta koskevan käsityksensä tueksi.

Tri Cho väittää löytäneensä tämän tekniikan jo palvelutyönsä varhaisvaiheessa. Hän eli vaikeissa olosuhteissa ja koki, että Jumalan lapsena hän ansaitsisi sentään työpöydän ja tuolin ja polkupyörän, jolla ajella. Rukoiltuaan näitä asioita useiden kuukausien ajan mitään ei tapahtunut—jolloin hän valitti Jumalalle, että tämä teki pilkkaa hänen palvelutyöstään, sillä kuka uskoisi Jumalaan, joka ei vastaa oman palvelijansa rukouksiin? Sitten hän pyysi Jumalaa "nopeuttamaan asioita" ja miellyttävien fyysisten tuntemusten myötä hän väittää saaneensa seuraavan vastauksen Jumalalta:

"Siinä juuri onkin sinun ja kaikkien minun lasteni vika. He rukoilevat minua ja pyytävät kaikenlaisia asioita, mutta he pyytävät niin epämääräisesti, että en voi vastata noihin pyyntöihin. Etkö tiedä, että on olemassa kymmeniä erilaisia pöytiä, tuoleja ja polkupyöriä? Mutta sinä olet pyytänyt minulta vain yksinkertaisesti pöytää, tuolia ja polkupyörää. Et ole koskaan tilannut tietynlasita työpöytää, tuolia tai polkupyörää".69

Tämä Jumalan väitetty vastaus oli käännekohta tri Chon elämässä. Hän "peruutti" kaikki aikaisemmat rukouksensa ja aloitti kokonaan uudelleen. Sitten hän "tilasi" Jumalalta filippiiniläistä mahonkia olevan työpöydän (mainiten sen koon jne.), rautakehysteisen tuolin, joka olisi varustettu pyörillä ("niin että voin työnnellä itseäni sinne tänne niinkuin isot pomot") ja USA:ssa valmistetun polkupyörän, jossa oli jarrut.70 Sitten hän lisää, että hän tilasi ne "niin tarkoin määriteltyinä, ettei Jumala voinut erehtyä niiden toimittamisessa"71 Ennenkuin tutkimme lisäesimerkkejä tri Chon rukoustekniikasta, pankaamme erikoisesti merkille, ettei sellainen jumala, joka edes voi tehdä virheitä, voi missään tapauksessa olla Raamatun kaikkivaltias Jumala! Mikä on tri Chon tausta alkaa hahmottua, kun luemme yhdysvaltalaisen Robert H. Schullerin kirjaa suosittelevasta esipuheesta: "Kiitos, Paul Yonggi Cho, että sallit Pyhän Hengen antaa tämän sanoman meille ja maailmalle. Jumala rakastaa sinua ja niin minäkin."72 Yonggi Cho sallii Pyhän Hengen tehdä jotain! Nämä ihmiset uskovat tosiaankin, että he ovat Luoja-Jumalan yläpuolella ja että Hän on olemassa toteuttaakseen heidän käskyjään. Sellainen "Aladdinin taikalamppu-uskonto" kerää nykyään paljon jäseniä karismaattis-helluntailaisista seurakunnista.

Eräs lisäesimerkki tri Chon rukoustekniikasta koskee aviomiehen tilaamista eräälle naimattomalle naiselle eräässä seurakunnassaq, jossa Cho oli vierailulla. Kun Cholle oli kerrottu, että nainen oli rukoillut itselleen aviopuolisoa jo yli kymmenne vuoden ajan, Cho tiedusteli häneltä, millaista aviomiestä hän oli rukoillut itselleen. Nainen vastasi: "No mutta sehän on Jumalan päätettävissä, Jumala tietää kaiken" Tähän Cho sanoi: "Juuri sehän on sinun virheesi. Jumala ei koskaan toimi itsekseen, vaan ainoastaan sinun kauttasi"73 Niinpä he molemmat laativat tämän jälkeen tarkan kuvauksen toivotusta aviomiehestä ja Cho pyytää naista sulkemaan silmänsä ja visualisoimaan tämän malliaviomiehen sanoen:"Et voi tilata aviomiestäs itsellesi ennenkuin näet hänet selvästi mielikuvituksessasi, sillä muuten Jumala ei koskaan vastaa pyyntöösi."74 Sitten nainen polvistuu, tri Cho laittaa kätensä hänen päälleen ja rukoilee näin:

"Oi Jumala, nyt hän tuntee aviomiehensä. Minä näen hänen aviomiehensä. Sinä tunnet hänen aviomiehensä. Me tilaamme hänet Jeesuksen Kristuksen nimessä."75

Tässä olisi aiheellista tehdä muutama kysymys: Minkälainen jumala oikein on se, joka "ei koskaan toimi itsekseen, vaan ainoastaan sinun kauttasi"? Minkälainen kristitty pastori oikein on se, joka voi sanoa: "Jumala on niin suuri kuin sallit hänen olla"? tai "Pyhällä Hengellä ei ole tarvittavaa materiaalia luomiseen ennenkuin olet sanonut sanan"76 Tämä puhdas Jumalan manipuloiminen, Jumalan käden pakottaminen tekemään täsmälleen, mitä me haluamme—ja käsitys, jonka mukaan Jumala on jollain tavoin riippuvainen meistä voidakseen tehdä tiettyjä asioita—on koko ajan kasvava trendi aikamme seurakunnassa. Näiden ihmisten olisi hyvä sulatella tämän virren sanoja, jossa sanotaan:


"Thou wast, O God, and Thou wast blest            (Sinä, oi Jumala, olit ja olit siunattu
Before the world began                             ennenkuin maailma alkoikaan,
Of Thine eternity possessed                        iankaikkisuudessasi
Before time's hour-glass ran                       ennenkuin ajan tiimalasi alkoi juosta.
Thou neededst none thy praise to sing              Sinä et tarvitse kenenkään ylistyslauluja
As if Thy joy could fade:                          ikäänkuin ilosi voisi vähetä:
Shouldst Thou have needed anything                 Jos olisit tarvinnut jotain
Thou couldst have nothing made."                   Et olisi ollut kykenevä luomaankaan.)

Monissa kristillisiksi itseään nimittävissä kokouksissa mainostetaan seminaareja, joissa kannustetaan tällaiseen itsekeskeiseen asenteeseen tarjoamalla uskoville houkutteleva mahdollisuus

"löytää, miten Jumalan Sana voi räjähtää voimallisiin manifestaatioihin, kun se yhdistetään uskoon...Opi pääsemään yhteyteen Jumalan voimallisten resurssien kanssa, jotka ovat sisälläsi ja koe elämäntapa, jota leimaa yliluonnollinen"72

Tällaisen kuvauksen tarkoituksena on vedota pikemminkin aistillisuuteen kuin hengellisyyteen. Kaikki tällainen kuulostaa tosiaankin enemmän uuden aikakauden liikkeen työpajalta —jossa korostetaan erityisesti erikoislaatuisten voimien kehittämistä—kuin aitoa kristillistä konferenssia tai kokousta. Tämä on sen merkkistä kristillisyyttä, joka houkuttelee ihmisiä en masse nykyään. Tällaisesta on kysymys 1990-luvun "seurakunnan kasvussa".

i.Tapahtukoon minun tahtoni

Yhdistettynä tällaiseen "voima"kristillisyyteen yhä enenevä joukko ihmisiä, jotka tunnustautuvat uskoviksi, on päättänyt, että kun he rukoilevat, heidän ei tarvitse odottaa Jumalan tahdon käyvän ilmi vastauksena rukoukseen; heidän on vain yksinkertaisesti päätettävä, mitä haluaa, tehtävä siitä Jumalan tahto ja sitten "otettava yhteys sisäiseen jumalaan" saadakseen sen. Se ei ole kristinuskoa; se on suoraan sanoen okkultismia. Richard Foster paljastaa meille tämän löytämänsä hätkähdyttävän käsityksen kertoessaan, että

"Ehkä kaikkein hämmästyttävin piirre Jeesuksen rukouksissa on se, että kun Hän rukoili toisten puolesta, Hän ei koskaan päättänyt rukoustaan sanoihin 'jos se on Sinun tahtosi'. Niin eivät myöskään tehneet apostolit tai profeetat, kun he rukoilivat toisten puolesta. He ilmeisesti uskoivat, että he tiesivät, mikä Jumalan tahto oli ennenkuin he rukoilivat uskon rukouksen...Ymmärsin, että toisten puolesta rukoiltaessa ei ilmeisesti ole sijaa päättämättömälle, hapuilevalle, puolittain toivovalle "jos se on Sinun tahtosi" -rukoukselle."79

Eräs toinen tunnettu neuvoja Selwyn Hughes esittää hyvin samankaltaisen ajatuksen:

"Koko Raamatussa on vain yksi ihminen, joka koskaan tulee Jeesuksen luo sanoen sanat "JOS SE ON SINUN TAHTOSI", ja tuo ihminen oli köyhä, avuton pitalinen, joka ilmaisi tietämättömyytensä Jumalan tahdosta pyytämällä itselleen parantumista tällä tavoin...Ellet ole VARMA, että Jumalan tahto on parantaa sinut, silloin uskosi on vajaata jo heti alusta pitäen...Ellet ole varma siitä, että Jumalan tahto on parantaa sinut, niin miten sitten voisit rukoilla 'uskon rukouksen'?"79

Tällainen Jumalan tahdon korvaaminen ihmisen tahdolla on hyvin yleistä uushelluntailaisissa piireissä. Karismaattinen opettaja Kenneth Copeland kiteyttää tämän filosofian opettaessaan, että

"Sinun tahtosi määrää kaiken tekemäsi. Se määrää joko onnistumisen tai epäonnistumisen. Se avaa tai sulkee oven taloudelliseen menestykseen. Se määrää kaiken, mitä sinä olet, kaiken, mitä olet ollut, ja kaiken, mitä tulet koskaan olemaan. Kukaan muu ei voi määrätä elämääsi tai mitä siitä tulee kuin sinä itse."80

Hylätessään kunnioituksen Jumalan tutkimatonta tahtoa kohtaan rukouselämässään, nämä ihmiset ovat löytäneet kaiken magian ja taikuuden kallisarvoisimman salaisuuden: luodun tahdon ylivertaisuuden Luojan tahtoon verrattuna. Tämä on se alkuperäinen ylpeyden synti, jonka ihminen oppi Saatanan polvella Eedenissä, joka oli jo sitä ennen johtanut Saatanan omaan lankeemukseen. Tämä ihmisen tahdon ylivertaisuus yhdistettynä ihmistekoisiin visualisointeihin muodostaa parhaan mahdollisen yhdistelmän okkultistis-maagiseen toimintaan. Kuten Macgregor Mathers, joka on eräs maagisen "Kultaisen aamuruskon järjestön" (Order of the Golden Dawn) perustajista, kerran totesi eräällä luennollaan: "Taikuutta harjoitettaessa on otettava käyttöön sekä mielikuvitus että tahto."81 Huomaa myös. että sekä Richard Foster että Selwyn Hughes puhuvat "uskon rukouksesta". Sanalla viitataan Jaakobin kirjeen kohtaan, jossa sanotaan "Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen;" (Jaak.5:15). Monet käsittävät tämän tarkoittavan, että jos se, joka rukoilee sairaan puolesta, uskoo ehdottoman varmasti, että sairas paranee, silloin se tapahtuu, Herra antaa hänen varmasti nousta jälleen. Tämäkin on taas yksi esimerkki sellaisesta, että otetaan yksittäinen jae raamatullisesta asiayhteydestään irrotettuna ja pakotetaan se tukemaan jotain teoriaa. Tässä tapauksessa teoriana on, että Jumalan tahto on, ettei kukaan koskaan sairasta. Mutta se on mitä vaarallisin teoria seuraavista syistä. Koska on ilmeisen selvää, etteivät kaikki sairaat, joiden puolesta rukoillaan (edes jos he itse rukoilevat) parane, niin niillä, jotka pitävät kiinni tästä teoriasta, sen täytyy merkitä jompaakumpaa näistä kahdesta: joko 1)rukoilijalla ei ole tarpeeksi uskoa tai 2) Saatana on voittanut Herran oveluudessa. Kummassakin tapauksessa tulee Jumalan kallisarvoinen nimi loatuksi, sillä ensimmäinen vaihtoehto antaa ymmärtää, että parantuminen on ihmisen aikaansaamaa, riippuen siitä, paljonko uskoa rukoilijalla on; kun taas jälkimmäinen vaihtoehto antaa ymmärtää, että Jumala ei ole luomakunnan Herra. Nämä ihmiset eivät ole ymmärtäneet, että jokaisen rukouksen teho on aina nähtävä Johanneksen ensimmäisen kirjeen "kontrollitekstin" valossa, joka sanoo:

"Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänne tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä" (1.Joh.5:14).

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän on erehtymättömästi tiedettävä Jumalan tahto joka kerta, kun rukoilemme jonkun ihmisen tai asian puolesta. Ihmislapset pyytävät vanhemmiltaan kaikenlaisia asioita, joita he eivät voi saada, mutta he eivät ole voineet tietää sitä ennenkuin he ovat pyytäneet. Samoin on Jumalan ja Hänen hengellisten lastensa laita. Me voimme rukoilla täysin luottavaisina niitä asioita, joita Jumala on luvannut antaa, jonka tiedämme Hänen Sanansa, Raamatun perusteella. Vain silloin voimme rukoilla Jeesuksen nimessä—samoin kuin käsky "Avatkaa lain nimessä" voidaan sanoa oikeasti ainoastaan, kun laki tukee tuota vaatimusta.

Jumala vastaa rukouksiin jollain näistä kolmesta tavasta: "Kyllä." "Ei." tai "Ei vielä". Yksi rukouksen pääasiallisista tarkoituksista on opettaa meille riippuvaisuutta Jumalan tahdosta kaikessa, sen sijaan että manipuloisimme Jumalaa tekemään kaiken haluamamme. Väite, että saadaksemme rukouksen toimimaan meidän on ainoastaan uskottava vahvasti siihen, että se toimii, on täysin lihallinen—ei, vaan pohjimmiltaan maaginen—käsitys. Lisäksi, jopa niinkin suuri auktoriteetti kuin Herra Jeesus itse opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Jumalaa sanoilla Tapahtukoon sinun tahtosi" (Matt. 6:10). Ja kun Hän itse joutui ahdistukseen Getsemanen puutarhassa ja pyysi Isäänsä, että Hän sallisi tämän maljan mennä pois häneltä, Hän piti huolen siitä, että lisäsi nämä mitä tärkeimmät sanat "ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä" (Matt.26:39).

Niinpä "uskon rukous" ei merkiste näille visualisoijille luottamusta Jumalan tahtoon, siihen, mitä Hän katsoo sopivaksi tehdä ihmisen nöyrille pyynnöille. Sen sijaan he tekevät Jumalasta "lampun hengen", joka voidaan kutsua tahtomme mukaan. Näin saadaan häntä heiluttamaan koiraa. Visualisoimme ensin, mitä tahdomme tapahtuvan; sitten määräämme Jumalan saamaan sen toimimaan. Koska tämä visualisointi tapahtuu tri Chon "neljänneksi ulottuvuudeksi" kutsumassa ulottuvuudessa, hän väittää, että "visualisoimalla ja unelmoimalla voit hautoa tulevaisuutesi ja niin tulokset kuoriutuvat todellisuudeksi".82 Ja toimiiko se? Ja varmasti! Kaikki hänen kirjoittamansa—jos haluat uskoa koko hänen tarinoidensa helminauhan—muodostaa yhden katkeamattoman todistusketjun siitä, mitä merkitsee elää ihmeissä, elää täyttä elämää. Niinpä tri Chon suuri keksintö on, että

"Tutkimalla neljännen ulottuvuuden hengellistä sfääriä kehittämällä mielikuvituksessaan keskittyneitä näkyjä ja unelmia ihmiset voivat hautomalla vaikuttaa ja muuttaa kolmatta ulottuvuutta. Sen opetti minulle Pyhä Henki."83

Tri Cho tunnustaa avoimesti, että tätä samaa tekniikkaa, jossa kolmannessa ulottuvuudessa saadaan aikaan ihmeitä "rukoilemalla" mielikuvituksessa neljännessä ulottuvuudessa, käyttävät myös ei-uskovat samoin tuloksin—mm. Korean eri lahkoissa.81 Hän sanoo sen johtuvan siitä, että sekä uskovilla että ei-uskovilla on kyky harjoittaa "neljännen ulottuvuuden voimaa", jolla vaikutetaan kolmannen ulottuvuuden olosuhteisiin—toisessa tapauksessa hyviin, toisessa pahoihin tarkoituksiin.

ii. Noituuden mallit

Ennenkuin tunnistamme tri Chon uskonnon todellisen alkuperän tutkikaamme erästä toista tähän kategoriaan kuuluvan visualisointitekniikan ilmentymää. Niiden väliset yhtäläisyydet todistavat pitävästi, että Yonggi Cho ei ole mikään erillinen tapaus. Monien evankelikaalien ihailema Richard Foster myöntää avoimesti, että hänen innoittajansa noiden tekniikoiden käyttämiseen oli "uskolla parantaja" Agnes Sanford. Esitettyään tuon erikoislaatuisen väitteen, että "mielikuvitus avaa portin uskoon", hän jatkaa sitten antamalla perusopetusta tällaisesta visualisoinnista:

"Jos me pystymme "näkemään" mielemme silmin vahingoittuneen avioliiton eheänä tai sairaan ihmisen terveenä, siitä on vain lyhyt askel uskoon, että niin todella tapahtuu."85

Esimerkkinä tästä hän kertoo, miten hän erään neljävuotiaan pojan kanssa "rukoili" tämän vakavasti sairaan vauvaikäisen pikkusisaren puolesta. Kuvattuaan ensin visualisointiharjoitusta, jonka hän teki tuon lapsen kanssa, jossa Jeesuksen kuva asettaa kätensä vauvan päälle, hän sanoo: "Me rukoilimme yhdessä tällä lapsenomaisella tavalla ja sitten me kiitimme Herraa, siitä, että mitä me "näimme", tulisi tapahtumaan"86 Richard Foster rakentaa visualisoidun tilanteen ja olettaa sitten yksinkertaisesti, että se kuva, jonka hän on luonut, on se, mitä tulee tapahtumaan. Osoituksena siitä, miten vähän hän uskoo visualisoimaansa Kristuksen kuvaan, hän sanoo lapsen parantumisen johtuneen joko "lapsen posthypnoottisesta suggestiotilasta tai...Jumalan käskystä". Tämä on hyvin paljastavaa. Olivatko mitkään Jeesuksen todellisessa elämässä tapahtuneista parantamisista seurausta hypnoosinjälkeisestä suggestiosta? Miten sitten on mahdollista, että tämän visualisoidun Jeesuksen—jonka herra Foster uskoo olevan todellinen Jeesus— aikaansaama parantuminen olisi posthypnoottista suggestiota?

Todellisuudessa kaikki nykyajan uskolla parantaminen ja visualisointi—tapahtukoot sitten karismaattis-helluntailaisessa liikkeessä tai sen maallisessa vastineessa, uuden aikakauden liikkeessä—perustuu pelkästään voimalliseen jälkihypnoottiseen suggestioon. Nämä ihmiset käyttävät visualisointitekniikoita keinona ulkoisen aineen ja sekä oman että muiden siäisen tietoisuuden manipuloimiseen. Vaikka "visualisointi" onkin se erityinen nimilappu, jonka alla nämä menetelmät eufemistisesti tunnetaan maallisessa maailmassa, raamatullisesta näkökulmasta katsottuna ne kuuluvat kaikki noituuden otsikon alle. Eksytettyinä tai tieten tahtoen (vain Herra tietää, kummasta on kysymys) nämä ihmiset leikittelevät "kristillisellä" variaatiolla siitä, mistä uusgnostilaisuuden piirissä käytetään nimitystä Uuden ajattelun opetukset" (New Thought).

"Uuden ajattelun" okkulttinen mielen tiede on erään sen johtavien edustajien määritelmän mukaan "hengellisen psykologian" käyttämistä ja "länsimaistettua, kristillistettyä ja pragmatisoitua muinaista viisautta".87 Muistanet, että uuden gnostilaisuuden yleispiirteenä on kadotettu alkuaikojen viisaus, jota nyt ollaan löytämässä uudelleen psykoterapian, mieltä laajentavien huumeiden, mietiskleyn, mystiikan jne. kautta. Uusgnostilaisuuden tekniikoissa pyritään saamaan aikaan näiden eri haarojen yhdistelmä, niin että länsimainen mieli pystyisi ne sulattamaan. Kristillinen tiede, asenneparantaminen, Silva Mind Control, psykosynteesi ja mahdollisuusajattelu ovat vain muutamia esimerkkejä näistä uuden ajattelun ns. "muinaisen viisauden" ilmenemismuodoista. On myös syytä kiinnittää huomiota siihen, että kuuluisan, varsinaisen uusgnostilaisuuden kansallislaulun "Imagine" (1970) sanat, jotka ovat entisen Beatlesien pop-ryhmän jäsenen John Lennonin kirjoittamat, perustuvat uuden ajattelun tärkeimpiin visualisointiperiaatteisiin, jotka käyvät yksiin Richard Fosterin julistuksen: "Jos me voimme 'nähdä' [jotain] mielemme silmin...siitä on vain lyhyt askel sen uskomiseen, että niin tapahtuu" kanssa. Institute for the Study of American Religion tutkimuslaitoksen johtaja J.Gordon Melton toteaa, että

"Uusi ajattelu on uskonnollinen liike, joka on perustettu Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla sen idealismin, eräänlaisen filosofisen ajattelun suosittuna ilmauksena, joka juontaa juurensa länsimaisen kulttuurin kautta aina Platoniin (428-348 e.Kr.). Liikkeen juuret ulottuvat sellaisiin liikkeisiin kuin muinainen gnostilaisuus ja uusplantonismi."88

Aina tämän vuosisadan (1900-luvun) alkuajoista alkaen tunnustavat kristityt ovat omaksuneet joitakin puolia gnostilaisuudesta ja uusplatonismista kristilliseen elämään ja sanomaan. Viime vuosikymmeninä ovat uuden ajattelun periaattet saavuttaneet monien karismaattisen liikkeen opettajien ja evankelistojen suosion. Kun Yonggi Cho sanoo, että "Jumala ei koskaan toimi itsekseen, vaan aina sinun kauttasi"89, hän toistaa lähes sanatarkasti Uuden ajattelun vastaavaa okkulttista periaatetta, jonka mukaan: "[Jumalan] Voima voi toimia sinun hyväksesi niinkuin se toimii sinun kauttasi"90. Kun Richard Foster sanoo "Jos me voimme nähdä mielemme silmillä vahingoittuneet avioliiton eheänä tai sairaan ihmisen parantuneena, siitä on vain lyhyt askel sen uskomiseen, että niin tapahtuu" (kts.alaviite 86) ja visualisoituaan hän "kiitti Herraa siitä, että se, mitä me "näimme" todella tapahtuikin", hän toistaa 'uuden ajattelun' okkulttista perusperiaatetta, jonka mukaan:

"Tee luettelo kaikesta siitä, mitä elämässäsi haluat, väitä sen kuuluvan sinulle, visualisoi kokemus siitä, että toiveesi ovat toteutuneet, vahvista, että niin on tapahtunut ja kiitä. Ja ole sitten valmiina ihmeeseen."91

Eräässä toisessa 'uuden ajattelun' klassisen käsikirjan sisältämässä totemuksessa paljastuu jälleen Richard Fosterin ja Yonggi Chon tekniikoiden todellinen lähde: "Ihmisen on iloittava ja kiitettävä siitä, että hän on jo saanut...Ihminen voi saada vain sellaista, mitä hän näkee saavansa"92 Vielä eräs toinen esimerkki, joka paljastaa kristittyjen visualisoijien lähteen. The 'New Tought' Center for Attitudinal Healing kiteyttää oman uskontunnustuksensa samaan tapaan sisältäen lainauksen 'uuden ajattelun' kirjasta 'A Course in Miracles':

"Minä olen vastuussa siitä, mitä näen. Minä valitsen ne tunteet, joita koen ja minä päätän sen päämäärän, jonka tulen saavuttamaan. Ja kaiken, jota minulle näyttää tapahtuvan, minä pyydän ja saan, niinkuin olen pyytänyt."93

Vielä eräs esimerkki, joka todistaa, että Richard Fosterin "rukous"menetelmä, jossa käytetään visualisointia on maallinen ja okkulttinen. Tämä lainaus on otettu eräästä "kannustavasta" kirjasta, jonka on julkaissut uusgnostilainen kustantamo Thorsons:

"Luot ensin mielessäsi kuvan siitä, mitä haluat, ja sitten heijastat sen sisäisen mielesi valkokankaalle tahdonvoimalla ja annat itsesi kokea voimakasta halua tuon kuvan aineellistumiseen todellisessa elämässä uskoen samalla, että se, mitä olet visualisoinut on jo saavutettu mielessä ja on jo matkalla sinulle."94

Tämä 'uuden ajattelun liikkeen (ja "kristillisten" visualisoijien) pohjalla oleva käsitteellien rakenne on noituuden olennainen periaate. Käytänne, jossa saadaan jotain tapahtumaan ihmisen tahdon keskittämisen seurauksena—olkoot sitten puettu sellaisiin sanoihin kuin "hautominen", "visualisaatio", "ohjaileva mielikuvitus", "uskon mielikuvitus" tai "mahdollisuusajattelu"—on yksinkertaisti muinaista loitsujen ja taikojen tekemistä. Samoin kuin Richard Foster voi sanoa, että "jos me voimme "nähdä" [jotain] mielemme silmin...siitä on vain lyhyt askel sen uskomiseen, että niin tapahtuu", feministiteologi ja noita Naomi R. Goldenberg toteaa, että "kaikki noituus alkaa psyykkisestä kuvasta, jota nainen työstää, niin että siitä tulee todellisuutta".95 Samoin johtava noita Miriam Simos (Starhawki) kirjoittaa:

"Taikojen tekeminen on näkymättömien voimien työstämistä oikeanlaisiksi...Loitsut ovat tärkeä osa koulutuksessa taikuuteen. Niihin tarvitaan sekä rentoutumista, visualisointia, keskittymistä että projisointia yhdessä...Sen visualisaation, jonka luomme loitsussa, pitäisi olla sama kuin toivottu lopputulos".96 [korostus lisätty]

Omalle ajallemme tarkoitetussa kirjassaan 'Magic for the Aquarian Age' Ison-Britannian johtava noita Marion Green väittää, että

"Luova visualisointi...on menetelmä, jolla ohjataan ja luodaan sitä, mitä sinä näet...uuteen paikkaan tai uusiin ehtoihin. Se on kaikkein tärkein avain käytännön noituuteen ja se antaa sinun ohjata tahtoasi tehokkaasti niiden kuvien kautta, joita luot".97

Toisena kaikuna Richard Fosterin toteamuksesta, että "Jos me voimme nähdä mielemme silmillä vahingoittuneet avioliiton eheänä tai sairaan ihmisen parantuneena, siitä on vain lyhyt askel sen uskomiseen, että niin tapahtuu" tämä noita sanoo

"Kokemalla, mitä kuvia luova mielikuvitus voi näyttää sinulle ja oppimalla näkemään asioita sellaisina kuin ne ovat, siirryt suurempaan, käytännöllisesti katsoen loppumattomaan visioiden maailmaan. Kun tunnistat näkemäsi jo nyt todellisena, voit luoda uuden tulevaisuuden tuolle tilanteelle, jossa asioita voidaan muuttaa paremmiksi".98 [korostus lisätty]

Monia muitakin esimerkkejä voitaisiin tässä antaa osoittaaksemme Richard Fosterin, Yonggi Chon ja kaikkien muidenkin "kristittyjen" visualisoijien opetusten todellinen lähde. Tämä ei tarkoita sitä, että tulevan päämäärän visualisointi olisi periaatteessa väärin. On tilanteita, jolloin tarvitaan sellaista päämäärätietoista ajattelua; esimerkiksi suunniteltaessa erilaisten ajatusten toteuttamisstrategiaamme. Sen takia Jumala on antanut meille mielikuvituksen lahjan. Mutta tämä käytänne on siirtynyt positiivisen ajattelun alueelta todelliseen okkultismiin, kun ihminen alkaa ajatella, että hän voi todellakin luoda tulevaisuuden sellaiseksi kuin haluaa eikä vain kuvittele, millaista hän haluaisi sen olevan. Kaikki visualisoinnin muodot, joita käytetään aineen tai tietoisuuden muuttamisen tekniikoina ovat puhdasta, todellista noituutta. Nämä "kristityt" visualisoijat, joita kristillisessä lehdistössä niin imarrellaan, ovat (luultavasti tietämättään) Saatanan agentteja, jotka toimivat itse seurakunnan sisällä.

Kaiken tämän valossa, mitä edellä olemme sanoneet, eikö olekin erikoislaatuista, että englantilainen "kristillinen" lehti 'Today' (joka on yhdistetty '21st Century Christian' -julkaisuun ja uusi julkaisu on nyt 22,000:n kappaleen levikkinen lehti nimeltä 'Alpha') voi sanoa Richard Fosterin kirjaa erääksi nykyajan hengellisen krijallisuuden klassikoksi? Samoin julistaa 'Catholic Herald' tämän kirjan olevan "hengellisen viisauden, psykologisen ymmärryksen, terveen järjen ja lempeän huumorin kultakaivos" 'Floodtide'-lehden mainostaessa sitä "kauniisti tiivis ja raamatullinen". Miten on mahdollista, että 'Church Times' kuvaa sitä "koko ajan eläväksi ja syvälliseksi" ja 'Evangelical Quarterly' arvioi, että se "on täynnä tiivistettyä viisautta"?99 Ei voi kuin haukkoa henkeään ihmetyksestä näin monien seurakunnan jäsenten silkkaa sokeutta—jotka on sokaissut tämän pahan maailmanajan jumalasta lähtevä väärä valo. Ja kun sokeat taluttavat sokeita, täyttyvät ojat innokkailla uhreilla. Totisesti on Saatana saanut aikaan "valheen voimalla merkkejä ja ihmeitä", jotka ovat niin läpikotaisin ovelia, että ne voivat eksyttää valitutkin.

Pientä tutkimusta tehden voi nähdä, miten tämän saatanallisen opin avulla tri Cho on otettu niin helposti vastaan ja miten sen voimalla on saatu rakennettua sen voimakeskus, joka on maailman suurin seurakunta. Korean alkuperäisuskontoon sisältyy "usko pahoihin henkiin, jotka asustavat ilmassa, meressä ja maassa ja edistävät pahuutta ja saavat aikaan sairauksia ja saavat ihmiset kunnioittamaan shamaaneja, jotka hallitsevat niitä"100 Korean tärkein shamaanityyppi tunnetaan nimellä Mudang, jolla on valtavan suuri valta ihmisiin, koska hän parantaa, ajaa ulos pahoja henkiä ja puuttuu kriiseihin. Tri Cho on yksinkertaisesti astunut Mudangin saappaisiin pahojen henkien, sairauksien, köyhyyden, kärsimysten ja muidenkin elämän ongelmien hallitsijana esiintyen samalla ihmisille ikäänkuin"paremman" jumalan (jota hän väärin kutsuu "Pyhäksi Hengeksi") edustajana kuin nuo hänen maanmiehensä alkuperäisuskonnossa.

Me emme väitä, ettei mielikuvitusta voida käyttää laillisesti tai niinkuin jotkut ovat sanoneet seurakunnan aikaisemmissa vaiheissa, että ihmisen mielikuvitus on synnynnäisesti paha. Kuten eräs kristitty kirjailija on sanonut:

"Raamatullisen kristillisessä käsityksessä mielikuvituksessa erotetaan toisistaan eksytyksestä lähtevä kuvittelu ja totuuden edustajan kuvittelu...Mielikuvitus on Jumalan lahja, jonka avulla ihmiset kuvittelevat asioita. Mielikuvituksen avulla voi kuvitella ja tehdä asioita "ikäänkuin" olisi niin tai näin (esim. Jumala on kallio, Jes.17:10); Kristus on sulhanen, Matt.25:1-13). Ihmisen mielikuvitus on kielikuvien lähde ja leikkimielisyys on niin tärkeää kaikille ihmisille. Mielikuvitus on tarkoitettu tärkeäksi perusasiaksi ja kaikkeen Jumalan adoptoimien lasten tekemisiin liittyväksi. Mielikuvituksesta tulee kirous vasta sitten, kun sitä käytetään turhuuteen."101

Siitä kaikesta huolimatta tämän langenneen maailman kollektiivisesta mielestä ja mielikuvituksesta on näinä viimeisinä päivinä tullut demonien valtakunnan leikkikenttä. Sillä nämä alueet ovat ihanteellista välitilaa henkimaailman ja ihmiskunnan välillä: Ne ovat sfäärejä, joissa ne voivat parhaiten hyödyntää niille sallittuja voimia. Kuten näemme kaiken sen perusteella, mitä tähän mennessä on esitetty, ne saavat riittävästi tarvitsemaansa rohkaisua.

iii. Antikristuksen ajan koittaminen

Mikä voikaan olla syynä tähän noituuden kasvavaan esiintymiseen seurakunnassa viime vuosikymmeninä? Voisiko olla niin, että seurakunnassa esiintyvät ilmiöt ovat osa sitä, mitä on tapahtumassa koko ihmiskunnan tietoisuudelle suuremmassa mittakaavassa kautta koko maailman—kaikki ne eri ilmiöt, joista olemme kirjoittaneet tähän mennessä tässä kirjassa? Sen kaiken takana, mistä olemme raportoineet tässä artikkelissa on itse asiassa jotain äärimmäisen uhkaavaa. Yhden vinkin saamme eräästä visualisointia käsittelevästä artikkelista keskitien naistenlehdestä nimeltä 'Harper's Bazaar'. Siinä kliininen psykologi Robert Gerard, joka on International Society for the Waking Dream -seuran puheenjohtaja, toteaa, että hän käyttää visualisointia "ensisijaisesti edistääkseen psykohengellistä evoluutiota, mistä syystä me tällä planeetalla olemme' lisäten sen hyvin aiheeseemme liittyvän tosiasian, että "tavoiteltaessa korkeampia tietoisuuden tiloja on mielikuvitus voimallinen keino siihen".102

Jo vuosien ajan ovat esoteeriset teosofit käyttäneet erilaisia tekniikoita saadakseen mahdollisimman monia ihmisiä kaikkialla maailmassa meditoimaan tiettyyn aikaan saadakseen seuraavan "evoluution kvanttihypyn" tapahtumaan. Kuten olemme aikaisemmista luvuista lukeneet, se oli kaikkien noiden YK:n rauhanmietiskelypäivien tarkoituksena, joita okkultistit organisoivat.103 Esoteerisissa ja okkulteissa piireissä on kuitenkin olemassa vastaava liike, joka pyrkii saamaan mahdollisimman monia ihmisiä harrastamaan visualisointia ja mielessä kuvittelua yhtenä keinona nostaa tietoisuuden tasoa globaalisti. Mutta mikä tarkalleen ottaen on tämän kaiken kiihkeän "tietoisuuden nostamisen" tarkoitus? Olemme jo käsitelleet näitä asioita eräässä toisessa artikkelissa; tässä artikkelissa käsittelemme niiden soveltamista käytäntöön. Vaikka suurin osa ihmisistä seurakunnassa on täysin tietämätön siitä, on okkultismille vihkiytyneitä eri puolilla maapalloa koulutettu jo viimeisten 120 vuoden ajan kahteen valtavaan maailmanhistorialliseen tapahtumaan, jotka on nyt paljastettu esoteerisissa kirjoituksissa. Kuten olemme jo osoittaneet, ovat nämä kaksi suurta tapahtumaa

"Ensiksikin Maailman Opettajan tulo tämän vuosisadan lopulla (1900-luvun) ja toinen on nykyisten maailmanolosuhteiden uuden kuudennen rotualalajin perustaminen."104

Tämä voidaan todistaa okkultisesta kirjallisuudesta löytyvillä monilla esimerkeillä. Me elämme nyt keskellä kaikkein suurimpia eksytyksiä, mitä maailmassa tulee koskaan esiintymään, mutta joiden aikana valtaenemmistö kristityistä kävelee unissaan. Korkeampien asteiden okkultistit ovat tienneet nämä salaisuudet jo vuosikymmenien ajan. Kuten okkultisti Alice Bailey on kertonut oppilailleen:

"Tässä voidaan vakuuttaa ehdottoman varmasti, että ennen {Maailman opettajan] tuloa tehdään sellaisia järjestelyjä, että kaikkien suurten järjestöjen johtoon asetetaan joko kolmannen asteen vihkimyksen suorittanut Mestari tai vihkiytynyt. Tiettyjen suurten okkultististen ryhmien, maailman vapaamuurarien ja seurakunnan eri lohkojen johdossa tulee olemaan joko mestareita tai vihkiytyneitä, jotka asuvat monissa tärkeissä maissa. Tämä Mestareiden työ on nyt käynnissä ja he ponnistelevat kaikin voimin saadakseen sen suoritettua onnistuneesti loppuun. [Mestarit] kokoavat kaikkialla niitä, jotka osoittavat minkäänlaista taipumusta vastata korkeisiin värähtelyihin yrittäen pakottaa heidän värähtelyään ja sopeuttaa heitä niin, että heistä on hyötyä [Maailman Opettajan] tullessa. Suuri on tuo mahdollisuuden päivä, sillä kun se aika tulee silloin aikaansaadun värähtelyn tyrmäävän voiman kautta koskemaan ihmisten lapsia, silloin on niiden, jotka nyt tekevät tarvittavan työn, astuttava suuri askel eteenpäin ja astuttava sisään vihkimyksen portista."105

Käsitätkö tämän lausunnon merkittävyyden tutkimuksemme kannalta? Kaksi seikkaaa kiinnittää huomiotamme: Ensiksikin, että nyt on olemassa korkeanasteisia okkultismiin vihkiytyneitä, joilla on vaikutusvaltainen asema seurakunnassa. Toinen huomiota kiinnittävä seikka edelläolevasssa lausunnossa on se, että jokainen, "joka osoittaa minkäänlaista taipumusta vastata korkeisiin värähtelyihin" (ts.joka yrittää kehittää "mielenvoimiaan") tulee saamaan valtavaa kannustusta (valkeuden enkelin) voimilta, jotka ohjaavat näitä asioita täyttääkseen tarkoituksensa—kaikki tämä tapahtuu tietenkin Jumalan sallimuksen ja holhoavan käden alla. Niiden väitteiden perusteella, joita okkultistit ovat esittäneet tästä "Maailman Opettajasta", voidaan vetää se johtopäätös, että hän ei ole kukaan muu kuin Kadotuksen lapsen huipentuma—antikristillisen ihmiskunnan lopullinen manifestaatio, joka käy ilmi apostoli Paavalin kirjoituksista (2.Tess.2:3-11). Kaikki tämä meditointi, visualisointi ja tietoisuuden nostattaminen, jota tapahtuu kaikkialla maailmassa on täydellistä valmistautumista niitä globaaleja ehtoja varten, jotka ovat tarpeen ennen hänen tuloaan. Ja joukoittain tunnustavia kristittyjä kaikkialla maailmassa, on osallisena tähän prosessiin! Tämän pitäisi antaa uskoville runsaasti ajattelemisen aihetta ennenkuin he ryntäävät seuraavaan "sisäisen parantumisen" työpajaansa tai seminaariinsa tai "rukousvoima"-konferenssiinsa.

Kaikkeen tähän visualisointiin yllytetään tiettyä tarkoitusta varten. Kuten Alice Bailey selostaa vuonna 1944 ilmestyneessä kirjassaan 'Discipleship in the New Age' (Uuden aikakuden opetuslapseus):

"Kaiken todellisen meditointityön salaisuus sen varhaisvaiheessa on visualisoinnin voima...Tähän prosessiin sisältyy kyky käyttää mielikuvituksen luovia voimia sekä mentaalienergiaa Hierarkian [ylösnousseisen mestareiden] tarkoitusperien edistämiseksi...Kaikkiin uusiin meditointitekniikoiden prosesseihin (joista Uusi aikakausi saattaa vastata) täytyy ja tulee kuulua visualisointi ensi askeleena...Visualisointi on ensimmäinen askel sen okkultismin lain näyttämisessä, että "energia seuraa ajatusta"...Tämä visualisointiprosessi ja tämä mielikuvituksen käyttö muodostavat kaksi ensimmäistä askelta ajatusmuotojen rakentamisessa. Näiden itse luotujen muotojen avulla...[ylösnousseet] Mestarit toimivat ja hierarkkiset tarkoitusperät muotoutuvat."106

Kristittyjen visualisoijien ei pitäisi yhtään epäillä, mitä ovat tämän työn salaiset tarkoitusperät, johon Saatana on yllyttänyt heitä osallistumaan—sillä visualisointi on vihkimystä Uuteen aikakauteen (New Age), "edistämään [okkulttisen] hierarkian tarkoitusperiä". "Evankelisen" kveekarin Richard Fosterin, helluntailaisen Yonggi Chon ja okkultistien ja esoteristien opettaman visualisoinnin opetuksen välillä ei ole mitään peruseroa. Tunnustavat kristityt saavat sisäänsä voiman, jota he virheellisesti kutsuvat "Pyhäksi Hengeksi", kun taas tuo toinen ryhmä saa yhteyden panteistiseen voimaan, josta he käyttävät nimitystä "universaali henki". Jopa tri Chon kirjan nimi 'The Fourth Dimension' (Neljäs ulottuvuus) on otettu suoraan 'Uuden ajattelun' kirjoituksista. Eräs 'Uuden ajattelun' liikkeen pioneereista tämän vuosisadan (1900-luvun) alkupuolelta on sanonut:

"Jeesuksen Kristuksen nimessä yksin on suunnattoman suuri voima...Hän sanoi: 'Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, hän antaa teille'. Hänen nimensä voima kohottaa oppilaan neljänteen ulottuvuuteen, jossa hän vapautuu kaikista astraali- ja psyykkisistä vaikutuksista ja hänestä tulee 'ehdoton ja absoluuttinen, niinkuin Jumala itse on ehdoton ja absoluuttiinen'...Sisäinen Kristus on hänen oma neljännen ulottuvuuden minänsä, ihminen, joka on tehty Jumalan kuvaksi ja samanlaiseksi kuin Hän."107

Me näemme tässä, että "Uuden ajattelun" harjoittaja uskoo omaan jumaluuteensa—jota hän kutsuu sisäiseksi Kristukseksi—johon voidaan ottaa yhteys silloin kun halutaan. Ja juuri saman vaikutelman me saamme "kristittyjen" visualisoijien kirjoituksista, eikö niin, kun he asettavat oman tahtonsa päättäväisyyden yli luomakunnan Herran ja Jumalan tahdon? Yongi Chon "neljännen ulottuvuuden" käsite on myös erään johtavan 'Uuden ajattelun' järjestön nimeltä 'Quartus Foundation' innoituksen lähde. Quartus...Keksitkö sen? Quartus on latinaa ja tarkoittaa 'neljäs'. Niinkuin sen perustaja toteaa, tämä okkultistinen järjestö on suunniteltu erityisesti niitä varten, jotka etsivät neljännen ulottuvuuden tietoisuutta.108 Aivan kuin kaikuna Yonggi Chon "rukoushaudonnasta" tämä okkultisti toteaa, että "Quartus ehdottaa, että tuotaisiin neljäs ulottuvuus ihmisen tietoisuuteen".109 On merkillepantavaa, että 'Uuden ajattelun' Quartus Foundation oli myös eräs YK:n rauhanmeditointipäivän järjestäjistä. Sen tarkoituksena oli saada aikaan "kvanttihyppy" ihmiskunnan globaaliin tietoisuuteen kollektiivisen visualisoinnin ja meditoinnin kautta.

Nämä kaikki kehityskulut eivät ole tapahtuneet niiden omasta tahdosta. Aikamme hengelliset ilmiöt kehittyvät tietyn mallin mukaisesti. Kuten eräs johtava okkultisit paljastaa:

"Nyt on tapahtumassa Suuri Herätys. Eri puolilla Amerikkaa olevissa kaupungeissa menee tuskin viikkoakaan, ettei pidettäisi jotain symposiumia, seminaaria tai työpaja henkiparantamisesta, yliaistillisesta havainnoinnista...uuden aikakauden elämäntavasta, sisäisestä voimasta, luovasta mielikuvituksesta, positiivisen ajattelun dynamiikasta, mielenhallinnasta, tietoisuuden harjoittamisesta, korkeammasta aistihavaintokyvystä, meditoinnin taidosta, tietoisuuden uusista ulottuvuuksista, holistisesta lääketieteestä, joogasta...Tämä ei ole sattumaa. Erään Edistyneen Sielun mukaan ihmiset ovat alkamassa ymmärtää intuitiivisesti Totuutta Mestareiden hiljaisen, salaisen työn kautta. On olemas värähtely, voit kutsua sitä Mestarivärähtelyksi, joka virtaa ihmiskunnan tietoisuuden läpi ja kääntää jokaisen yksilön sisäistä Valoa kohti ja on vain ajan kysymys, koska Aika Koittaa."110

Tämän pian Koittavan ajan merkityksen selvittäminen on nykypäivän kristityille mitä kiirellisin tehtävä. Sillä lisäksi on paljastettu okkultistien salaisissa kirjoituksissa, että maailmanlaajuinen "luovan mielikuvituksen" tekniikoiden kehittäminen on itse asiassa tapahtunut tiettyjen henkiolentojen ohjaavan käden alla:

"Mestari P. työskentelle Mestari R:n alaisuudessa Pohjois-Amerikassa. Hän on se, Jolla on ollut paljon tekemistä esoteerisessa mielessä erilaisten mielen tieteiden menestyksessä, esimerkkeinä kristillinen tiede ja uusi ajattelu, jotka ovat molemmat loosin työn ansiota. Niiden tarkoituksena on opettaa ihmisille näkymättömän todellisuutta ja mielen luomisvoimaa. Tällä Mestarilla on irlantilainen ruumis, hän on neljännessä säteessä eikä hänen olinpaikkaansa ei voida paljastaa."111 [korostus lisätty]

Saako kaikki tämä kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäsi? Kristityt pastorit ovat toimineet suoraan näiden demonivoimien manipuloitavina ja vaikuttaneet miljooniin kristityiksi tunnustautuviin ihmisiin. Kristilliset seurakunnat ovat löytäneet ne demoniset menetelmät, joilla okkultistit tekevät loitsujaan—ja sitten matkineet niitä! Ajattele tätä: Miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä uskovia, jotka ovat täyttyneet Pyhällä Hengellä (jotkut jopa kaksinkertaisesti täyttyneitä!), jotka väittävät omaavansa kyvyn erottaa demonit hatun heilahduksesta, jotka kuitenkin ovat innolla opiskelemassa muinaista saatanallista "mielenvoiman" käyttöä ja edistämässä mahdollisesti hyvinkin suuresti tulevan Kadotuksen lapsen valtakuntaa, Antikristuksen täyttymystä maailmanhistoriassa. Miten täydellinen on paholaisen eksytys ollutkaan, hänen eksytettyään lampaat, joilla ei ole tosi paimenia.

II. SUORAAN LOHIKÄÄRMEEN SUUSTA:
Sanavoiman okkulttinen taito

Osoitettuamme nyt taikuuden ja magian toisen käden toiminnan seurakunnissa—"mielenvoiman"—alamme nyt tutkia sen työparia, 'sanavoimaa'. Aivan samalla tavoin kuin 'mielenvoiman' tekniikat toimivat manipuloidakseen materiaa ja tietoisuutta mielikuvituksen keskittyneen käytön avulla, samoin 'sanavoimankin' tekniikat toimivat taikurin käytössä hänen vahvistustensa ja lausumiensa käskyjen kautta, jotka suunnataan suoraan ihmisille, sairauksille tai itse pimeyden voimille. Näihin tekniikoihin verhottuna käytetään äärimmäisen voimakasta suggestiota ja itsesuggrestiota, jotka toimivat hypnotisoidun tasolla.

Tutkimme nyt lyhyesti 'sanavoiman' maagista käyttöä kahden eri otsikon alla. Ensiksikin tutkimme sen käyttöä aineen ja tietoisuuden manipulaatiokeinona lausutun vahvistamisen kautta; toiseksi tutkimme sen käyttöä keinona yrittää hallita pimeyden voimia lausuttujen käskyjen kautta tai keinona hallita ihmisiä voimakkaiden sanallisten suggestioiden kautta.

'Positiivisen tunnustamisen' voima

Tutkimme tässä osassa tapoja, joilla sanoja käytetään eräänlaisena "luovana voimana"—käsitys, jonka mukaan itse lausumillamme sanoilla voi olla maaginen vaikutus sekä elollisiin että elottomiin kohteisiin. Ensisiajinen tarkoituksemme on osoittaa, miten tämä käsitys on otettu suoraan okkultismista ja miten se on juurtunut seurakuntaan.

Kristillisen neuvonnan "ykkösmies" Selwyn Hughes antaa tästä tekniikasta klassisen esimerkin. Kun hän kysyy itseltään kysymyksen, "Miten voin käyttää uskoani saadakseni aikaan parantumista?", hän vastaa: "sanojemme voimalla" ja neuvoo lukijoitaan "sanomaan sen, mitä uskoo ja uskomaan siihen, mitä sanoo".112 Tämä tunnetaan kristillisissä piireissä nimellä "positiivinen tunnustus", joka on kristillinen versio okkulttisesta 'sanavoimasta' ja sanallinen vastine okkulttistiselle mielenvoimatekniikalle nimeltä 'positiivinen ajattelu', jonka on tehnyt suosituksi 33. asteen vapaamuurari ja valheopettaja Norman Vincent Peale.113 Joitakin tämän 'positiivisen tunnustuksen' profeettoja ovat karismaattiset opettajat Kenneth Hagin, Kenneth Copeland, Charles Capps ja Frederick K.C. Price. Monet muutkin ovat saaneet vaikutteita näiltä miehiltä ja heidän opetuksistaan. Tämän tekniikan alkuperäinen "kristitty" puolestapuhuja oli E.W. Kenyon (1867-1948), joka ensimmäisenä eteni eteenpäin Uuden ajattelun liikkeen tieteellisestä shamanismista opettaessaan "Jumalan Sanan positiivista tunnustamista".114

'Positiivinen tunnustus' perustuu uuden ajattelun 1880-luvulla eläneen kristityn tiedemiehen Emma Curtis Hopkinsin käyttöön ottamaan 'julistamis' (decreeing)-käytänteeseen. Hän oli monessa mielessä uuden ajattelun liikkeen perustaja, josta olemme puhuneet aikaisemmin tässä artikkelissa. Hopkinsin oppilas Annie Ritz Militz perusti sitten 'Totuuden kodit', joka oli uuden aikakauden suuntaus. Soihtu siirtyi Militziltä Guy Warren Ballardille ja häneltä Mark ja Elizabeth Prophetille, jotka perustivat Summit University -yliopiston ja the Church Universal and Triumphant -seurakunnan—joka tunnetaan myös 'MINÄ OLEN' -liikkeenä. Se Vanhan Testamentin kohta, jota erityisesti esitettiin tämän käytänteen tueksi oli Job 22:28, jossa sanotaan: "Thou shalt also decree a thing, and it shall be established unto thee; and the light shall shine upon thy ways". 'Positiivisen tunnustuksen' väärin käyttämä UT:n kohta on Room.10:8: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi", se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Eräs kristitty kirjailija toteaa, että 'Positiivinen tunnustus' puhuu todella aivan kirjaimellisesti siitä, että se, mitä sanomme suullamme, toteutuu, koska usko on tunnustamista'.115 Eräs toinen "kristillinen" julkaisu, joka kannattaa tätä Jumalaa pilkkaavaa opetusta, toteaa: "Se, joka hallitsee sanansa, hallitsee tekonsa. Sano, mitä haluat, puhu se todellisuudeksi. Käskemisen periaate on koko elämää muuttava käsite."116 Samaan tapaan uskollaparantaja Morris Cerullo väittää kirjassaan 'A Guide to Total Health and Prosperity' (täydellinen opas terveyteen ja vaurauteen) , että "Jos [kristityt] vain tunnustaisivat suullaan ja vaatisivat sitä" he voisivat saada kaiken haluamansa—maallista rikkautta ja menestystä, jopa täydellisen immuniteetin vilustumisia ja influenssoja vastaan!117 Hän luettelee röyhkeästi kaksikymmentäkahdeksan "liittosiunausta", joita kuka tahansa uskova voi vaatia omalle kohdalleen välittömästi—jotka kaikki liittyvät terveyteen ja aineellisen vaurauteen. Eräässä niistä todetaan:

"Vaadi itsellesi jokainen menestys juuri nyt esittämällä tämän vaatimuksen: "Se vauraus ja menestys, jotka Jumalalla on varattuna minua varten, moninkertaistuvat jopa tälläkin minuutilla. Minä otan sen vastaan ja sovellan sitä kaikille elämäni alueille, koko perheeseeni, liiketoimiini, työhöni". 118

Kenneth Hagin, eräs maailman kaikkein suosituimmista "kristityistä" opettajista, kannattaa myös tätä "Sano-ja-vaadi" -oppia (Name -it-and Claim-it), 'positiivisen tunnustuksen' opetusta menestyksestä:

"Tunnustuksemme on avain Jumalan siunausten saamiseen ja se on avain Jumalan siunauksista kiinni pitämiseen...Uskosi tunnustaminen Jumalan Sanaan tuo sinun elämääsi ne realiteetit, joita haluat."119

Kenneth Haginin mukaan tässä prosessissa tarvittavat askeleet ovat seuraavat: "Päätä ensiksi, mitä haluat Jumalalta ja etsi Raamatusta kohta, jossa puhutaan sinun tapauksestasi...anna [sitten] jokaisen ajatuksesi ja halusi vahvistaa, että sinulla jo on, mitä olet pyytänyt".120 Suurin osa harhaopeista on syntynyt tällaisella asenteella Raamattuun. Päätä ensin, mitä haluat uskoa—ryöstä sitten Jumalan Sanasta kohtia, joiden uskot tukevan sitä. Toinen vakava vika tällaisessa opetuksessa on se, että siinä oletetaan, että maallisen vaurauden ja täydellisen fyysisen terveyden pitäisi olla tässä elämässä uskovan ensisijainen päämäärä ja kristittyjen perusoikeus. Uusi Testamentti opettaa kuitenkin, että tämä elämä on vain lyhyt valmistusaika tulevaa elämää varten ja että kaikki, mitä teemme, olisi suunniteltava tuo päämäärä mielessämme (Luuk.12:32-34; 2.Kor.4:17-18). Eikä vain sitä, vaan Jumalan ihmisiä kaikkina aikoina opetetaan Raamatussa myös, ettei heidän tulisi etsiä vaurautta tai köyhyyttä, ei oman sydämensä halujen täyttymystä, vaan sen sijaan rukoilla hartaasti Herraa: Ruoki minua sillä ravinnolla, jota Sinä määräät minulle (kts.Sananl.30:7-9; vrt. Matt.6:11).

Morris Cerullo väitti vuonna 1978, että "maailma nauraa ja pilkkaa seurakuntaa", koska Jumalan kansa ei vaadi itselleen sitä parantumista, vaurautta ja niitä siunauksia, joihin sillä on oikeus.121 Hän "profetoi", että "ne päivät ovat pian käsillä", kun seurakunta "poistaa Jumalalta rajoitukset" ja siirtyy "uuteen ulottuvuuteen" tai "syvempään elämään" Pyhän Hengen voimassa, sellaisena kuin se ilmenee karismaattisessa liikkeessä. Hän väitti, että Jumala "näytti" hänelle

"että tulee aika, jolloin ne, jotka haluavat Hänen Pyhän Henkensä todellista liikkumista, erottuvat selvästi kaikista muista...niin että todelliset ja keskitien kompromissintekijät voidaan helposti erottaa toisistaan.122

Tämä on gnostikon viimeinen turvapaikka hänen väittäessään, että hänen (turmeltunut) kristinuskon lajinsa on aitoa, korkeampaa, hengellisempää; kun taas ne, jotka eivät seuraa hänen oppiaan, ovat parhaimmillaankin vain kompromissintekijöitä ja pahimmillaan petkuttajia. Mutta miten voivat ne, jotka niin selvästi ja hanakasti vääristelevät Raamattua ja jäljittelevät okkultistisia käytänteitä, olla "todellisia" Pyhän Hengen innoittamia kristittyjä? Tämä 'positiivisen tunnustuksen' tekniikka on täsmälleen sama, jota harjoitetaan uusgnostilaisessa Findhorn-yhteisössä, jossa se tunnetaan "vauraustietoisuutena". Surullinen tosiasia on, että sellainen on karismaattisen liikkeen kultillinen historia—siinä, että se on eksynyt historiallisesta, evankelisesta kristinuskosta shamanismin ja okkultismin alueelle—mikä on saattanut seurakunnan naurunalaiseksi ja evankeliumin huonoon huutoon.

Kun Selwyn Hughes esittää raamatulliset perusteensa 'positiivisen tunnustuksen' telogialle, voimme nähdä selvästi, että hänen eksytyksensä on siinä, että hän kuvittelee, että kaikilla kristityillä on täsmälleen sama voima kuin Jeesuksella. Hän kirjoittaa:

"Samoin kuin Jeesus puhui nuhtelun SANAN viikunapuulle, samoin sinä Jumalan lapsena voit puhua kuihduttavan nuhtelun sanan sille sairaudelle, joka on ruumiissasi. Kun Jeesus puhui, Hänen SANANSA oli voimallista. Kun sinä puhut, sinun SANASI voi olla yhtä voimallista."123

Tämän artikkelin kirjoittaja ei ole vielä kohdannut yhtäkään karismaattista johtajaa, joka voisi saada viikunapuun kuihtumaan välittömästi, saati sitten aitoa jumalallista parantumista, joka vaikuttaisi välittömästi orgaaniseen aineeseen!124 Myös Yonggi Cho kannattaa samaa maagista sanavoiman periaatetta neuvoessaan lukijoitaan

"vaatimaan itselleen ja puhumaan vahvistuksen sanan, sillä sinun sanasi lähtee itse asiassa luomaan. Jumala sanoi ja koko maailma tuli todellisuudeksi. Sinun sanasi on materiaalia, jota Pyhä Henki käyttää luomiseen. Lausu siis sana, sillä tämä on hyvin tärkeää. Aikamme seurakunta on menettänyt käskyjenantamisen taidon. Meistä kristityistä on tulemassa vakiokerjäläisiä, sillä me kerjäämme koko ajan."125

Todellinen syy siihen, että seurakunta on "menettänyt käskyjen antamisen taitonsa", johtuu siitä, että Jumalan tahto ei ole, että me enää harjoittaisimme sellaista taitoa. "Taito antaa käskyjä" sairauksille ja demoneille kuoli apostolien mukana, niinkuin tulemme myöhemmin osoittamaan. Tämän lisäksi on ainoastaan Jumalalla voima luoda omalla käskyllään. Kuitenkin edellä esitettyjen lausuntojen perusteella nämä ihmiset uskovat, että he ovat Jumala ja että heillä on täsmälleen sama jumalallinen voima kuin Jeesuksellakin oli maallisen palvelutyönsä aikana. Piispa Earl. P. Paulk, jolla on ollut piispanvirka International Communion of Charismatic Churches -yhteisössä vuodesta 1982, on kirjoittanut: "Samoin kuin koirilla on pentuja...samoin on Jumalalla pikkujumalia. Me emme voi manifestoida Jumalan valtakuntaa ennenkuin käsitämme, että me olemme pikkujumalia ja ennenkuin me alamme toimia niinkuin pikkujumalat."126 Ehkä juuri tämä pöyhkeä uskomus on johtanut piispa Paulkin ja hänen kolmen palveluvirassa olevan perheenjäsenensä viimeaikaiseen lankeamiseen seksiskandaaliin 7700-paikkaisessa "uusgoottilaisessa katedraalissaan" Atlantassa. Eräs Christian News -lehden kertomus paljastaa, että naiset, jotka palvelivat tässä ja seurakunnan sisarseurakunnassa "syyttävät pastoreitaan siitä, että nämä painostivat heitä seksiin kanssaan sanoen, että he näin palvelisivat Jumalaa".127 Evankeliumia palvelevan pastorin on selvästikin vaarallista uskoa, että hän on Jumala! Samaan tyyliin metodisti-uskollaparantaja John G. Lake (1870-1935) sanoi: "Ihminen ei ole Jumalasta erillään oleva luotu olento, hän on osa itse Jumalaa...Jumala on tarkoittanut meidät jumaliksi."129 On tosin totta, että kristittyjen kuvataan Raamatussa olevan "osallisia jumalallisesta luonnosta" (2.Piet.1:4), mutta se tarkoittaa Kristuksen meidän hyväksemme lukemaa vanhurskautta ja meissä asuvaa Pyhää Henkeä. Se ei tarkoita sitä, että kristityt olisivat osallisia Jumalan olemukseen, johon saataisiin yhteys haluttaessa, sillä sellainen on okkultismia ja mystiikkaa, niinkuin olemme jo aiemmin osoittaneet. Tällainen asioiden erillään pitäminen on perusero oikeaoppisen raamatullisen kristinuskon ja ihmisen jumalallistamisteorian" välillä koskien Jumalan ja ihmisen välistä hengellistä suhdetta. Ihmisen jumalallistaminen on kaikkien maailman Saatanan innoittamien uskontojen ja kulttien ydin.

Selwyn Hughes kiteyttää koko tämän 'positiivisen tunnustuksen' tekniikan sievästi sanoessaan: "Sano, mitä uskot ja usko, mitä sanot". Mutta tämähän on taas reväisty transkendentaalisen taikuuden ja teosofian opetuksista. Eräs 'uuden ajattelun' okkultisti vahvistaa tämän asian todetessaan: "Mitä ikinä ihminen lausuu, sitä hän alkaa vetää puoleensa, koska sanoilla on värähdysvoimaa"130Eräs toinen teosofinen julkaisu, johon "ylösnousseen mestari" Kuthumin sanat on kirjattu, osoittaa selvästi tämän opin alkuperän:

"Kun me mietiskelemme Jumalan toteuttamisen menetelmiä, emme uskalla jättää pois puhutun Sanan voimaa [jossa] sanomasi sisältö koostuu toteamuksista, jotka tuovat esiin halusi... ja pyynnöt, joita lausuttaisiin tavallisessakin rukouksessa. Kun olet vapauttanut puhutun Sanan voiman ulkoisen tietoisuutesi, alitajuisen mielesi ja ylitietoisen Korkeamman Minäsi kautta, voit olla varma, että Ylösnousseiden mestarien korkein tietoisuus, jota olet kutsunut, pitä myös huolen sen manifestaatiosta, jota olet pyytänyt"131 [korostus lisätty]

Tämä lausunto osoittaa selvästi, että kun tällasita sanavoimaa käytetään, demonien maailma poimii sen "värähtelyn" ja siihen vastataan. Toisin sanoen, nämä tekniikat toimivat itse asiassa. Se ei kuitenkaan ole "Jumalan siunausta", joka saa ne totuetumaan, vaan Saatanan suudelma hänen demonisten lakeijoidensa kautta. Kun rukoilet Jumalaa, niinkuin Hän on määrännyt Sanassaan, Hän vastaa tuohon rukoukseen ja kunnioittaa sitä siunaten sen. Kun esität käskyjä ja määräyksiä puhutun sanan voimalla, Herra antaa sinun joutua Saatanan käsiin, joka vastaa faustilaisella, rohkaisevalla suudelmalla. Meidän ei tarvitse viipyä kauaa tämän tekniikan kuvailemisessa. Se järjestelmä, jota Selwyn Hughes, Morris Cerullo, Kenneth Hagin, Kenneth Copeland ja Yonggi Cho suosittelevat "vauraustietoisuuden" kehittämiseksi on sama tekniikka, jota käytetään 'uuden ajattelun' okkultistisissa ja uusgnostilaisissa piireissä (ts. Findhorn-yhteisössä). Niin mielenvoiman kuin sanavoiman käyttökin ovat sen "saatanallisen vihkimyksen" manifestaatioita, jonka ensimmäiset esivanhempamme saivat Eedenissä ja mikä on kaiken okkultismin tunnusmerkki ("te tulette niinkuin Jumala", 1.Moos.3:5). Selwyn Hughes opettaa: "Sano, mitä uskot ja usko, mitä sanot". Starhawk-niminen noita opettaa, että "Taikuus toimii sillä periaatteella, että 'Asia on niin, koska minä sanon niin'."132 Samoin kun sanavoiman isoveli mielenvoima, on sekin muinaista noituutta, joka on puettu nykyaikaisiin vaatteisiin. Sentähden, kun edellä siteerattu nk. "ylösnoussut mestari" sanoo "Kun me mietiskelemme Jumalan toteuttamisen menetelmiä, emme uskalla jättää pois puhutun Sanan voimaa", voimme alkaa ymmärtää sitä todellista okkulttista voimaa, joka on tämän yhä suositumman käytänteen takana, jota kristillisissä piireissä harrastetaan. Se on vain yksi lisätekijä siinä prosessissa, joka johta suuren pahuuden ajan Koittamiseen täällä maan päällä.

(Tarkempi tutkimus sanavoiman käytöstä, kts. artikkeliamme tällä nettisivustolla nimeltä Päästä meidät pahasta")

1 Sana 'shamanismi' tarkoitti alunperin Koillis-Aasian uskontoa, joka käyttää maiaa ja taikuutta
shamaaniksi kutsutun pappisjohtajan kautta; mutta sen olennaiset periaatteet voidaan löytää
uskonnollisista ryhmistä kaikkialla maailmassa. Yksityiskohtaisempi käsittely shamanismista löytyy
kirjamme "The Serpent & the
Cross sivuilta 160-164 ja 266-269.

2 Macmillan Encyclopedia (Macmillan, 1986), s.759.

3 William Perkins, 'A Discourse on the Damned Art of Witchcraft'  Workes, Vol.II (Cambridge, 1613).

4 isualisoinnin esoteerinen perinne on käytänteenä universaalinen, mutta alkuperältään itämainen. Sen
juuret ovat shamanismissa ja tiibetiäisessä meditoinnissa. Visualisoinnin psykoterapeuttinen
visualisointimalli on länsimainen muunnelma esoteerisesta periteestä.

5 Fritjof Capra, The Turning Point: Science, Society and the Rising Culture (Flamingo/Collins, 1982),
s.337.

6 John Rowan, Ordinary Ecstasy: Humanistic Psychology in Action (Routledge & Kegan Paul, 1976), s.68.

7 Ibid. Sanskriitinkielinen sana mandala tarkoittaa 'kehää' ja sitä käytetään hindu- ja buddhalaisissa
rituaaleissa, taiteessa ja meditoinnissa. Monissa uskonnollisissa perinteissä mandalan "uskotaan
sisältävän voima- tai energiakeskuksia,jotka liittyvät tiettuun jumalaan tai demoniin" (Raymond Van
Over, Total Meditation: Mind Control Techniques for a Small Planet in Space, Collier Macmillan, 1978,
s.135). Tarot on kortteihin pohjautva ennustusjärjestelmä — joka on demonien innoittamaa toimintaa
(vrt. Ap.t. 16:16) ja nimenomaan kielletty Raamatussa(5.Moos.18:10-12).

8 Ronald Shone, Creative Visualisation: How to Use Imagery and Imagination for Self-Improvement
(Thorsons, 1984), s.35. Tämä kirja ja Shakti Gawainin Creative Visualisation: Use the Power of your
Imagination to Create what you want in your Life (Whatever Publishing, 1978), ovat tämän aiheen
maalliset klassikot.

9 Ibid., s.36.

10 Ibid., s.38.

11 Education Network Newsletter of the Association for Humanistic Psychology, published in the U.S. in
May-June, 1979.

12 Ursula Burton & Janice Dolley, Christian Evolution: Moving Towards a Global Spirituality (Turnstone
Press, 1984), s.112.

13 Frances A. Yates, The Rosicrucian Enlightenment (Routledge & Kegan Paul, 1972), s.230.

14 Eliphas Levi, Transcendental Magic (Rider, 1968, first published 1896), s.xxx.

15 Nigel Pennick, Hitler's Secret Sciences: His Quest for the Hidden Knowledge of the Ancients (Neville
Spearman, 1981), ss.104-5.

16 James Webb, The Occult Establishment, Vol.2 of The Age of the Irrational (Open Court, 1975), s.320.

17 Ibid.

18 R.J. Stewart, Advanced Magical Arts: Visualisation, Meditation and Ritual in the Western Magical
Tradition (Element Books, 1988), s.8.

19 Colin Wilson, Mysteries: Investigation into the Occult, Paranormal and Supernatural (Hodder &
Stoughton, 1978), ss.246-247.

20 Sir John Sinclair, The Alice Bailey Inheritance (Turnstone Press, 1984), s.154. Shambhala on
"ylösnousseiden mestarien" ( 'Ascended Masters') eteerisen päämajan nimi. Olemme jo antaneet
yksityiskohtaisempaa tietoa  Alice Baileystä ja  
the Lucis Trustista monissa muissa artikkeleissamme.

21 Richard Foster, Celebration of Discipline (Hodder and Stoughton, 1980), s.22.

22 Ibid., s.26.

23 Ibid.

24 Morton Kelsey, The Other Side of Silence: A Guide to Christian Meditation (SPCK, 1977), s.136.

25 Ibid.

26 Ibid., ss.137-138.

27 Ibid., ss.232-233.

28 J. Gordon Melton (toim.), New Age Encyclopedia (Gale Research, Inc., 1990), s.32.

29 Marilyn Ferguson, The Aquarian Conspiracy: Personal and Social Transformation in the 1980s (Granada-
Paladin, 1982), s.463.

30 Morton Kelsey, The Other Side of Silence: A Guide to Christian Meditation (SPCK, 1977), ss.138-139.

31 Morton Kelsey, Healing and Christianity (Harper & Row, 1976), s.51.

32 Morton Kelsey, Transcend (Element Books, 1991), ss.218-220. Lukijoiden olisi syytä kiinnittää
huomiota siihen, että Element Books on okkultismia julkaisevana kustantamona.

33 David Spangler, Revelation: The Birth of a New Age (Findhorn Foundation, 1978), s.50.

34 Ibid., s.143.

35 Richard Foster, op. cit., s.27.

36 Lukijat voivat löytää lisää tutkimusta alfatyyppisistä aivoaalloista muista kirjoittamistani
artikkeleista.

37 Ibid., ss.27-28.

38 Richard Cavendish, The Magical Arts (Routledge & Kegan Paul, 1984), ss.95-96. Kabbalismi — jonka
opetuksia kutsutaan nimellä 'kabbala'  — on juutalaisten vastine gnostilasiduudelle. Jotkut lukijat
saattavat muistaa Richard Cavendishin Englannissa 1970-luvun alkupuolen kuukausittain ilmestyneen
julkaisun nimeltä Man, Myth and Magic.

39 Alice B. Bailey, Externalisation of the Hierarchy (Lucis Press, 1957), s.18.

40 Richard Foster, op.cit., s.28, alaviite.

41 Richard Foster, op.cit., s.22.

42 Rudolf Steiner, Occult Science: An Outline (Rudolf Steiner Press, 1979), s.229.

43 Ibid., s.235.

44 Rudolf Steiner, Knowledge of the Higher Worlds: How is it Achieved? (Rudolf Steiner Press, 1969).
Kts. myös Rudolf Steiner, Occult Science: An Outline, op. cit., ss.276-297.

45 Rudolf Steiner, Occult Science, op. cit., s.292.

46 Rudolf Steiner, Knowledge of the Higher Worlds, op. cit., s.196.

47 Ibid., ss.191-196.

48 Irtautuessaan teosofisesta leiristä Annie Besantin suojatti Jiddu Krishnamurti oli tullut myös
jungilaisten kanssa samaan johtopäätökseen, että "lösnousseet mestrit" olivat yksinkertaisesti ihmisen
mielen "tapahtumia" eikä niiden takana ollut mitään niiden omaa objektiivista todellisuutta (Mary
Lutyens, Krishnamurti: The Years of Awakening, Rider, 1975, s.242).

49 Irenaeus of Lyons, Against Heresies or A Refutation of Knowledge Falsely So-Called, Introduction §2.

50 Agnes Sanford, The Healing Gifts of the Spirit (Arthur James, 1966), ss.100-113.

51 Ruth Carter Stapleton, The Gift of Inner Healing (Hodder & Stoughton, 1977), s.82.

52 Ibid., s.110.

53 Ibid., s.103.

54 Ibid., ss.103-104.

55 Ibid., ss.35-36.

56 Ibid., s.64.

57 Ibid., s.125.

58 On esimerkiksi mahdollista käydä Inverness-shiren 'Centre of Light' -keskuksessa, jossa väitetään
avoimesti, että "henkimaailmaa kanavoi ohjeita ratkaisemaan ihmisten ongelmia".

59 David Seamands, Healing of Memories (Scripture Press, 1986), s.97.

60 Kts. Studies in Hysteria, Vol.III, Pelican Freud Library (Penguin, 1973), koskien Freudin yhdessä
Josef Breuerin kanssa tekemistä tutkimuksista.

61 David Seamands, op. cit., ss.61-78.

62 Richard Foster, op. cit., s.36.

63 Todellisuudessa kun Johannes näki näyn ylösnousseesta Kristuksesta kirkkaudessa erityisessä
ilmestyksessä, se oli kaikkea muuta kuin psykologisesti siloitteleva kokemus (Rev.1:17)!

64 Richard Bandler and John Grinder, Frogs into Princes: Neuro-Linguistic Programming (Real People
Press, 1979), s.100.

65 Stanley M. Burgess & Gary B. McGee, Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements (Zondervan,
1988), s.808.

66 Sir John Sinclair, The Alice Bailey Inheritance (Turnstone Press, 1984), s.154. Shambhala on nk.
"ylösnousseiden mestareiden" eteerinen päämaja.

67 Paul Yonggi Cho, The Fourth Dimension: The Key to Putting Your Faith to Work for a Successful Life
(Logos International/Valley Books Trust, 1979), s.9.

68 Ibid., s.31.

69 Ibid., s.12.

70 Ibid., ss.12-13.

71 Ibid., s.13.

72 Ibid., s.viii.

73 Ibid., s.18.

74 Ibid., s.20.

75 Ibid.

76 Ibid., s.75.

77 Covenant Ministries programme, 'Restoration 90: A Holy Convocation', Royal Welsh Showground, Wales.

78 Richard Foster, op. cit., s.33.

79 Selwyn Hughes, Lord, Heal me Now (Crusade for World Revival, n.d.), s.13.

80 Kenneth Copeland, Walking in the Realm of the Miraculous (KCP, n.d.), s.101.

81 Colin Wilson, Mysteries: An Investigation into the Occult, Paranormal and Supernatural, op. cit.,
s.244.

82 Paul Yonggi Cho, op. cit., s.44.

83 Ibid., ss.39-40.

84 Ibid., ss.37-41.

85 Richard Foster, op. cit., s.36.

86 Ibid., s.37.

87 John Randolph Price, The Planetary Commission (Quartus Books, 1986), s.164.

88 J. Gordon Melton, New Age Encyclopedia (Gale Research Inc., 1990), s.221.

89 Paul Yonggi Cho, op. cit., s.18.

90 John Randolph Price, The Superbeings (Quartus Books, 1981), s.xxi.

91 Ibid., s.xv.

92 Florence Scovel-Shinn, The Game of Life and How to Play it (Fowler, 1925), ss.18-19.

93 Gerald G. Jampolsky, Teach Only Love: The Seven Principles of Attitudinal Healing (Bantam, 1983),
s.25. A Course in Miracles (RKP, 1983) oli kanavoitu automaattikirjoituksena ja sitä on saatavilla
useimmista tavallisista ja myös joistakin "kristillisistä" kirjakaupoista.

94 Claud M. Bristol and Harold Sherman, TNT — The Power Within You: How to Release the Forces Inside You
and Get What You Want (Thorsons, 1992), s.179.

95 Naomi R. Goldenberg, Changing of the Gods (Beacon Books, 1979), s.97.

96 Starhawk, The Spiral Dance: The Rebirth of the Ancient Goddess (Harper & Row, 1979), ss.109-113.
Paljastimme eräässä aikaisemmassa artikkelissamme sen, että Starhawk-niminen noita puhuu usein
 anglikaanisen St. James' Church -seurakunnan konferensseissa (Piccadilly, Lontoo).

97 Marion Green, Magic for the Aquarian Age: A Contemporary Textbook of Practical Magical Techniques
(Aquarian Press, 1983), s.37.

98 Ibid., s.43.

99 Richard Foster, op. cit., takakansi.

100 Chambers's Encyclopaedia (George Newnes, 1963), Vol.VIII, s.258.

101 S.B. Ferguson & D.F. Wright (eds.), New Dictionary of Theology (I.V.P., 1988), s.331.

102 Harper's Bazaar, April 1988, s.222.

103 Tarkempaa tietoa siitä, miten YK:ta käytetään uusgnostilaisuuden edistämiseen kts.artikkelimme
aiheesta.

104 Alice A. Bailey, Initiation, Human and Solar (Lucis Press, 1922), ss.60-61.

105 Ibid., ss.61-62.

106 Alice B. Bailey, Discipleship in the New Age (Lucis Press, 1944), Vol.I, ss.89-91.

107 Florence Scovel-Shinn, op. cit., s.92.

108 John Randolph Price, The Superbeings, op. cit., s.xxii.

109 Ibid., s.xxiii.

110 John Randolph Price, The Superbeings, op. cit., ss.2-3.

111 Alice A. Bailey, op. cit., s.60.

112 Selwyn Hughes, Lord Heal Me Now (CWR, n.d.), s.31-33.

113 Kts. artikkeli Pealesta U.S.A:n vapaamuurareiden 'Scottish Rite Journal'ista, February 1993. Peale
oli was  of the Grand Lodge of New Yorkin suurloossin Grand Chaplain, entinen Knights Templar and the
Shrinen Grand Prelate. LIsätietoja tästä ja hänen modernistisesta teologiastaan kts. Christian News
Enclyopedia, Missourian Publishing Co., Vol.IV, ss.2833-2835.

114 Stanley M. Burgess & Gary B. McGee, Dictionary of Pentecostal & Charismatic Movements (Zondervan,
1978), s.719.

115 Ibid., s.718.

116 Skip Ross, Say Yes to your Potential (Word Books, 1983), s.100.

117 Morris Cerullo, A Guide to Total Health and Prosperity: God Wants to Bless You (World Evangelism
Inc., 1978), s.42.

118 Ibid., s.104.

119 Word of Faith Magazine, Kenneth Hagin Ministries, September 1990, ss.6-7.

120 Word of Faith Magazine, Kenneth Hagin Ministries, January 1990, ss.4-5.

121 Morris Cerullo, op. cit., s.44.

122 Ibid., ss.6-7.

123 Selwyn Hughes, op. cit., s.39.

124 Kyllä he tosiaan kasvattvat isoja kaaleja the New Agen Findhorn Community -yhteisössä; mutta se ei
tapahdu Pyhän Hengen voimasta.

125 Yonggi Cho, op. cit., s.31.

126 S.M. Burgess & G.B. McGee, op. cit., s.719.

127 Christian News, Monday, January 25, 1993, Vol.31, No.4., s.3.

128 S.M. Burgess & G.B. McGee, op. cit., s.719.

129 Ibid.

130 Florence Scovel-Shinn, op. cit., s.25.

131 Elizabeth Clare Prophet, Prayer and Meditation: Jesus and Kuthumi (Summit University, 1963),
ss.138-139.

132 Starhawk, op. cit., s.111.

Alkuperäinen artikkeli: Sorcerous Apprentices Part 2. "Christianised" Occultism in the Church by Alan Morrison

Alkuun | Osa 1. Psykoanalyysin okkultit juuret | Valheherätyksen piilostrategiat 1/3 | Käytetäänkö seurakunnissa aivopesua | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Jay Adams: Kristillisen neuvonnan teologia