Kristuksen morsian pyykkituvassa osa 2

Lisää tahroja

Edellisessä osassa totesimme, että suurin tahra Kristuksen morsiamen vaatteessa näyttää olevan, ettei hän tiedä omaa identiteettiään. Uuden Testametin mukaan Kristuksen morsian muodostuu uudestisyntyneistä uskovista. Heillä on Pyhä Henki ja Pyhän Hengen kautta he voivat kuulla Jeesuksen äänen. Jeesus on seurakuntansa Pää. Jos me tästä eksymme, menevät vellit ja jauhot sekaisin, niinkuin useimmissa nykyseurakunnissa on käynyt. Tästä esimerkkinä helluntaiseurakunnat, joita heidän tunnetuin evankelistansa käy jatkuvasti evankelioimassa. (TV7) He eivät siis olekaan uudestisyntyneitä, vaan heitä täytyy yrittää jatkuvasti evankelioida. Paavali toteaa: "mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?" (2.Kor.6:15)

Papisto
Pietari opettaa 2. kirjeessään, sen 2. luvussa: "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa." UT:n seurakunnassa ei ole enää jakoa maallikoihin ja papistoon. Schaff kirjoittaa: "Juutalaisten ja myöhempien aikojen katolisten jaolla papistoon ja maallikoihin ei ollut mitään sijaa apostolisena aikana." Seurakunta valitsi keskuudestaan vanhimmiston ja muut eri palvelutehtäviin Pyhän Hengen osoittamat henkilöt. Ei siis ole niin, että "avoimiin virkoihin" etsittäisiin sopivat henkilöt julistamalla ne avoimiksi virallisesti tai epävirallisesti. Pyhä Henki osoittaaa seurakunnan keskuudesta eri tehtäviin soveltuvat. Vastuu on tässä asiassa niinkuin kaikessa muussakin seurakunnan Päällä, Jeesuksella. Hän jakaa kullekin armolahjat niinkuin itse tahtoo. Kaikilla vanhimmistoon kuuluvilla pitäisi olla myös opettamisen armolahja. Mutta ei ole tarkoitus, että sama henkilö opettaa koko ajan.

Seurakunnan historiasta näemme, mikä vaikutus sillä on ollut, että teologisen tutkinnon tai vastaavan perusteella on valittu yksi henkilö vastaamaan opetuksesta ja koko seurakunnan toiminnasta. Palkattu papisto on (ja on ollut) jäävi opettamaan seurakuntaa, esimerkiksi pappeudesta. Tässäkin asiassa ovat perinteet sivuuttaneet Raamatun sanan. Jumala tuntee luomansa ihmisen ja Hän tietää, mihin tällainen epäraamatullinen pappeus johtaa. Jumala ei ole koskaan suunnitellut, että seurakunta asetettaisiin penkkiriveihin kuuntelemaan papin saarnaa, joka kestäisi lähes koko kokouksen ajan. Eikä myöskään, että pappi puhuisi yhtä aikaa seurakunnalle ja sen ulkopuolisille.

Samoin kuin Jeesuksen aikana, samoin on nytkin: nimenomaan papisto on johtanut kansan harhaan. Eikö juuri se, ettei papeille ja pastoreille ole selvinnyt edes usean vuoden opiskelun jälkeen, ettei UT:ssa ole enää muuta pappeutta kuin uskovien yleinen pappeus, todista heidän tietämättömyydestään ja siitä, etteivät he ole oikeastaan päteviä tehtäväänsä. He ovat tietämättömiä myös siitä, että seurakunta on uskovien yhteisö. He evankelioivat jatkuvasti seurakuntaa, jonka pitäisi olla uudestisyntyneiden yhteisö. He sekoittavat evankelioinnin ja seurakunnan opetuksen.

Seurakunnan kokous Seurakunta on uskovien yhteisö, jonka tyypillinen kokoontumispaikka on koti. Seurakuntalaiset istuvat niin, että he näkevät toistensa kasvot, sillä "Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää..." (1.Kor.14:26) Seurakunnassa tapahtuu keskustelua, esim. profetioiden ja opetuksen arvioinnissa. Yrittäkäämme löytää Raamatusta seurakuntamalli, jonka Herra on sille suunnitellut. Tästä tulemme siihen, että seurakunnan kokous EI ole julkinen tilaisuus. Uskovien seurakunnan kokoontuessa ei ketään tarvitse evankelioida. Kaikki ovat uudestisyntyneitä. Jeesus johtaa seurakuntaansa uudestisyntyneiden uskovien kautta, joilla kaikilla on tarvittavat armolahjat seurakunnan rakennukseksi.

Seurakunnan palvelutehtävät
Paavali kehottaa kaikkia seurakunnan jäseniä hankkimaan elantonsa kättensä työllä. Kaitsijoille ei siis tule maksaa palkkaa. "Ilmaiseksi olette saaneet, siis myös ilmaiseksi antakaa". Emme ota palkkaa saamistamme armolahjoista. Jolla on opettamisen armolahja, hänen ei tule opettaa rahasta, vaan Pyhän Hengen johdatuksesta. Evankeliointi on asia erikseen ja se tapahtuu seurakunnan ulkopuolella. Erotuksena muista seurakunnan palvelutehtävistä on evankelistalle, apostolille ja lähetystyöntekijälle maksettava palkka kokopäivätyöstä. 1.Kor.9:14: "Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa." Pienet seurakunnat voivat palkata yhteisesti evankelistan tai lähetystyöntekijän.

Kuten olemme todenneet, vallitsee seurakunnissa suunnaton sekaannus. Kun seurakunta ei tiedä edes omaa identiteettiään, ei seurauksena voi olla muuta kuin valtava kaaos. Yksi väärinkäsitys johtaa useisiin vääriin käytäntöihin. Tämä on ikäänkuin ketjureaktio. Miten seurakunnan kaaostila saataisiin korjattua?

Mikä avuksi?

Uudestisyntyneen uskovan on käännyttävä tässä ongelmatilanteessa seurakunnan Pään, Jeesuksen puoleen. Jeesus itse kehottaa meitä viemään kaikki ongelmamme Hänelle. Olemme vakavien aikojen edessä Antikristuksen hallinnon lähestyessä. Pian olemme samassa tilanteessa kuin alkuseurakunta. Olkaamme ennen kaikkea uskollisia. Olkaamme uskollisia Jumalan sanalle. Jeesus sanoo: "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni." Tämä koskee myös Kristuksen seurakuntaa. UT:ssa on tarvittavat ohjeet siitä, mikä seurakunta on ja miten se toimii. Nykyaikana ei ole juuri yhtään raamatun mallin mukaista seurakuntaa.

Jeesuksen lähettämistä kirjeistä seitsemälle Vähän Aasian seurakunnalle Ilmestyskirjassa näemme, että kaikki seurakunnat olivat itsenäisiä. Niiden oli kunkin tehtävä parannus eri asioista ja ne saivat (useimmat) kiitosta eri asioista. Mutta onko seurakuntien nykyään mahdollista tehdä parannusta mistään? Eiväthän ne ole itsenäisiä. Lähes kaikilla on joku "kattojärjestö", korkeampi taho/tunnustuskunta, jolle niiden tulee olla uskollisia. UT:n mukaan on kuitenkin jokainen seurakunta itsenäinen. Se vastaa itse itsestään seurakunnan Päälle. Myös seurakunnan jäsenet ovat vastuullisia kaikesta, mitä seurakunnassa tapahtuu.

Sen sijaan, että lopun aikana tulisi suuri herätys, sanotaan Raamatussa: "Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:8)

Meillä on mahdollisuus toimia niinkuin Jeesus lupaa "Siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellänsä". Nyt on oikea aika tutkia Pyhän Hengen johdolla, miten meidän pitäisi kokoontua yhteen uskovina.

Kristuksen morsian pyykkituvassa osa 1

Lähteitä:
Kaksi Babylonia
Laittakaa ovet kiinni!"
E. H. Broadbent, The Pilgrim Churh, suurimmaksi osaksi suomennettu sivustollemme nimellä Seurakunnan vaellus
Michael Green, Evangelism in the Early Church
John W. Kennedy, The Torch of the Testimony
Chris Poe,
Leonard Verduin on the Diversity in Non-Catholic, Non-protestant Christianity

Michael Ramey, The Ecclesiology of Jesus in Historical Review
Leonard Verduin, The Anatomy of a Hybrid
Leonard Verduin, The Stepchildren of Reformation
Roger Williams, Complete Works III



Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat