Kristityt ovat oikeassa uskoessaan, että heidän tulee edistää totuuden löytämistä ja sen tottelemista. Me uskomme myös, että Raamattu on Jumalan ihmisille antama totuus, joka ohjaa meitä elämään sillä tavoin, kuin Hän haluaisi meidän elävän.
Vuosisatojen aikana Raamattu on käännetty hepreasta, kreikasta ja arameasta, joilla sen eri osat on alunperin kirjoitettu kaikille maailman tärkeimmille kielille. Eniten raamatunkäännöksiä on tehty englanninkielelle. Herääkin oikeutettu kysymys, mitä englanninkielistä raamatunkäännöstä tai -käännöksiä pitäisi käyttää? Ovatko ne kaikki totuudenmukaisia? Ja jos eivät - niin mistä me sen tiedämme? Mitä raamatunkäännöstä Jumala haluaisi meidän käyttävän?
Englanninkielellä on nykyään hyvin laaja valikoima eri raamatunkäännöksiä aina The Bible in Basic English -käännöksestä [jossa on käytetty hyvin yksinkertaista kieltä] Jehovan todistajien New World Translation -käännökseen ja ne saattavat erota toinen toisistaan hyvin monessa kohtaa -- ja hyvinkin merkittävillä tavoin. Voivatko ne kaikki välittää totuuden? Ja jos eivät, mitä niistä voitaisiin kutsua totuudeksi? Mihin pitäisi vetää raja?
Joidenkin ihmisten mielestä koko raamatunkäännöskysymys ei ole tärkeä. Aion käsitellä tätä aihetta muussa yhteydessä myöhemmin, mutta tyydyn tässä vaiheessa ainoastaan toteamaan seuraavaa: Jos meidän iankaikkinen kohtalomme riippuu jonkun kirjan opetuksista, olisi ehkä viisasta tarkistaa, onko meidän käyttämämme käännös tuosta kirjasta luotettava. Joskus Jumala vaatii palvelijoitaan panostamaan jopa henkensä totuuden puolesta, niin että varmastikin kysymys siitä, onko joku tietty raamatunkäännös luotettava käännös totuudesta, on sittenkin melkoisen tärkeä asia. Meitä kehotetaan käyttämään melkoisen paljon aikaa Raamattujemme äärellä, joten tuntuu järkevältä hiukan tutkiskella, mistä meidän Raamattumme oikestaan ovat peräisin. Ja loppujen lopuksihan Jumala käskee meitä koettelemaan kaikki (1. Tess. 5:21), niin että on aivan kohtuullista koetella sitä, minkä sanotaan olevan Hänen Sanaansa. Ja meillähän on vain vähän menetettävää, sillä jos me havaitsemme, että meidän suosikkikäännöksemme on hyvä, me voimme käyttää sitä entistä suuremmalla luottamuksella. Mutta jos me sen sijaan huomaamme siinä olevan joitakin ongelmia, olemme paremmin varustautuneet käsittelemään niitä.
Kysymyksen ydinalueiksi kiteytyvät nämä kaksi: ensiksikin, miten pystyttäisiin määrittelemään oikeat alkuperäismerkitykset (ts. on selvitettävä, miten Raamatun kirjojen sisältö esitettiin alkukielellä silloin, kun ne alunperin kirjoitettiin) ja toiseksi, miten niiden sisältö pitäisi kääntää lukijoiden kielelle -- joka meidän tapauksessamme on englanti. [Vaikka artikkelisarja käsitteleekin englanninkielisiä käännöksiä, on sen opetus ja sanoma tärkeä kaikenkielisille ihmisille. Me voimme tämän materiaalin pohjalta muodostaa kukin oman mielipiteemme ja työstää aihetta suomenkielisten raamatunkäännösten osalta. Suom.huom.] (Nämä kaksi aluetta heijastavat "interlineaarisen" Raamatun molempia puolia -- ts. miten saada oikea teksti heprean- ja kreikankieliselle puolelle ja sitten, miten saada oikea käännös vastaavalle englanninkieliselle kohdalle.) Vaikka aionkin käsitellä näitä molempia alueita, haluan aloittaa tutkimalla ensin jälkimmäistä, koska se auttaa meitä tutkiessamme ensiksimainittua aluetta.
Pitäisikö meidän olla huolissamme ainoastaan parafraasia täysin käyttävistä Raamatun "käännöksistä" vai pitäisikö meidän olla huolissamme myös käännöksistä, joissa on tehty mitään muutoksia paitsi ymmärrettävälle kielelle kääntämisen kannalta täysin välttämättömiä muutoksia? Haluaisin käsitellä tätä kysymystä tutkimalla erästä usein unohdettua Raamatun piirrettä, nimittäin sen moniulotteisuutta. Tutkikaamme lyhyesti Jumalan Sanan moniulotteisuutta kolmessa suhteessa.
Heprealaiset ilmaisut sisältävät lisämerkityksiä
Ensiksikin, kun Jumala haluaa tuoda esiin jonkun ajatuksen Sanassaan, Hän käyttää usein metaforia, analogioita yms. antaakseen syvällisyyttä, väriä -- mutta myös lisämerkityksiä. Suuri osa kaikesta tästä hämärtyy, jos me ainoastaan tulkitsemme sen, minkä katsomme olevan keskeistä tekstissä emmekä ota kunnolla huomioon näitä muita elementtejä.
Eräässä psalmissa verrataan esimerkiksi miehen nuorena saamia lapsia nuoliin. Siinä kerrotaan kirjaimellisesti hepreaksi siitä, miten onnellinen on se mies, jonka viini on täynnä niitä . On tietenkin selvää, ettei lapsia voi laittaa nuolikoteloon kirjaimellisesti; Jumala käyttää tässä metaforaa. Ja tällä tavoin voidaan ilmaista monenlaisia lisätotuuksia -- totuuksia, jotka jäävät huomaamatta tai mikä vielä pahempaa, häviävät kokonaan, jos joku yrittää kääntää ainoastaan sen, minkä he uskovat olevan tekstin ensisijainen merkitys.
Esimerkiksi verrattaessa lapsia nuolikotelossa oleviin nuoliin puhutaan samalla siitä, että ne vamistetaan huolellisesti ja että niitä suojellaan -- ja ehkä että ne pidetään lähellä itseä, kunnes ne ovat valmiit niin sanoaksemme "lentämään pesästä". Eikö se viittaa myös siihen, miten lapsista voi olla erittäin suurta -- ja tehokasta -- apua vanhemmilleen? Miten he voivat puolustaa isäänsä? Kaikki tämä ja vielä enemmänkin sisältyy yksinkertaiseen analogiaan, joka voisi helposti tuhoutua, jos me yritämme tulkita sitä sen sijaan, että käyttäisimme pelkkää käännöstä.
Raamattu on monikerroksinen
Toinen Jumalan Sanan moniulottuvuuden piirre on se, että Raamattu on monikerroksinen. Samoin kuin jossain elokuvassa voi olla pinnalla oleva taso ja yksi tai useampia pinnan alla olevia tasoja, samoin on Raamatussakin useita eri tasoja. Juutalaisen perimätiedon mukaan Raamatussa on seitsemänkymmentä tasoa. En pysty vahvistamaan tai kumoamaan tuota lukua, mutta voin kyllä todistaa, että Raamatussa on enemmän kuin yksi taso, sillä muuten olisi mahdotonta saada jokainen hengellinen totuus, mitä kukaan ihminen koskaan tarvitsee, mahtumaan yhteen ainoaan, kätevän kokoiseen kirjaan! Ongelmana onkin se, että kirjan eri tasot tehdään mahdollisiksi käyttämällä tiettyjä sanoja ja lauseita -- ja nämä asiat voidaan kadottaa, jos teksti käännetään tulkitsevalla käännöstavalla eikä kirjaimellisesti. Me emme voi pitää Raamattua yksinkertaisena, suoraviivaisesti etenevänä lankana. Se muistuttaa pikemminkin vankkaa, langoista yksityiskohtaisen tarkasti ja hienosti yhteen kudottua palloa.
Jumala on saattanut valita tietyn sanontatavan johonkin Raamatun jakeeseen niin, että sillä voi olla yhteys miten monella tavalla tahansa miten moneen muuhun raamatunjakeeseen tahansa. Herra on esimerkiksi saattanut käyttää tiettyä sanontatapaa tai jopa tiettyä kieliopillista muotoa tietyssä kohdassa muistuttaakseen meille jostain toisesta kohdasta muualla Raamatussa.
Yhdellä kohdalla saattaa olla myös useita merkityksiä ja useita soveltamistapoja (jotka tosin aina täydentävät toisiaan). Usein käytetty esimerkki on 1. Kor. 7:9b, jossa sanotaan: "sillä parempi on naida kuin palaa". Jos Jumala olisi halunnut käyttää sanaa "palaa" ainoastaan merkityksessä "palaa halusta" Hän olisi voinut aivan yksinkertaisesti lisätä sanan "halusta" tähän kohtaan aivan niin kuin Hän teki Room. 1:27:ssä. Koska Hän ei ole tehnyt niin, Hän on sallinut kohdan sisältävän lisätotuuksia. (On vähintään kaksi muuta tapaa, jolla ne voivat palaa, jotka eivät pysty hillitsemään halujaan!) Muita sellaisia mieleeni tulevia raamatunkohtia, joilla on useita merkityksiä, ovat Ef. 5:31-32 ja Jes. 14:3-22, mutta Kristuksen ensimmäistä tulemista maan päälle koskevista profetioista (esim. Matt. 4:16) löytyy eittämättä runsaimmin sellaisia esimerkkejä. Jos joku yrittää kirjoittaa niistä tulkinnan eikä sisällytä tulkintaansa kaikkia niitä merkityksiä, jotka Jumala on tarkoittanut niiden sisältävän, he vahingoittavat silloin tarpeettomasti Jumalan Sanaa.
Jossain mielessä tätä moniulotteista rakennetta voisi verrata planeettamme ekologiseen järjestelmään, jossa on hämmästyttävän monimutkaisia ja useinkin näkymättömiä -- eliöitä -- jotka ovat riippuvuussuhteessa toistensa kanssa. Ja samoin kuin ihminen on useinkin lyhytnäköinen yrittäessään manipuloida luontoa, ja on osoittanut omaavansa häkellyttävän alkeellisen käsityksen Jumalan luomakunnan hienouksista ja monimutkaisuuksista, samoin ihmisen pitäisi olla äärimmäisen varovainen, ettei hän vain katkaise Jumalan Sanan sisäisiä yhteyksiä ja salattuja keskinäisiä riippuvuussuhteita. Jopa kaikkein järkevimmältä, mielekkäämmältä ja kätevimmältä näyttävä ihmisen tekemä muutos tekstissä aiheuttaa väistämättä jonkinasteista vahinkoa Jumalan Sanan tarkoitetulle, mutkikkaalle, suurenmoiselle, sisäiselle rakenteelle. Turvallisin ratkaisu tässä tapauksessa on kääntää teksti sanasta sanaan ja luottaa siihen, että Pyhä Henki tekee oman osuutensa.
On ehdottoman tärkeää, että esimerkiksi profeetallinen aines käännetään sanasta sanaan, muuten saatamme vetää pohjan pois joltain todella tärkeältä yhteydeltä. Eräs esimerkki liittyy Aabrahamiin. Se, että häntä pyydettiin uhraamaan ainoa poikansa, oli profeetallinen kuva siitä, että Jumala tulee uhraamaan Hänen ainoan Poikansa, mutta tärkeä avain tähän totuuteen on se, että Pyhä Henki sai Aabrahamin profetoimaan, että Jumala itse hankkisi KARITSAN polttouhriksi -- joka tietenkin viittaa Jumalan paljon myöhemmin "hankkimaan" Karitsaan, joka sovittaisi maailman synnit. Mutta koska Jumala itse asiassa hankkikin pässin eikä karitsaa Iisakin tilalle tässä tapauksessa, jotkut kääntäjät ovat päätelleet, että olisi järkevämpää jättää "karitsa"-sana pois Aabrahamin vastauksesta tai jopa korvata sana "karitsa" sanalla "lammas" tai "pässi" -- jolloin tämä suunnattoman tärkeä esikuva meidän Messiaamme ihmeellisestä, tottelevaisesta uhrista heikkenee.6
Raamatun sanontojen ja tyylin kauneus
Tämän jakson lopuksi, Jumalan Sanassa on voimallista ja monimuotoista kauneutta. Voimme ajatella, että jonkun tunnetun näytelmäkirjailijan tai suosikkirunoilijoidemme kirjoitukset ovat kauniita aikaansaannoksia, mutta Jumalan Sana on -- jo ajatuksenakin -- omaa luokkaansa kauneudessaan. Tämä ominaisuus ei ainoastaan kerro meille, että Jumalan tiet ovat kauniit -- vaan se myös auttaa meitä painamaan Hänen Sanaansa muistiin (mikä on myös arvokasta).
Eräs esimerkki Jumalan sanan kauneudesta on Hänen ilmauksensa "minun silmäni omena" [engl. "the apple of My eye"]. Tämä on kaunis sanonta, mutta kuvittele, että kääntäjä miettisi itsekseen: "Arvaa mitä? Kun pysähtyy ajattelemaan tässä raamatunkohdassa käytettyjä sanoja kirjaimellisesti, tämä sanonta on hyvin outo -- koska silmissä ei ole omenia -- ja siksipä korvaankin sen helpommin ymmärrettävällä sanonnalla" [niinkuin se suomalaisessa Raamatussa on käännetty 'silmäteräksi']. Myönnän kyllä, että sanonta "silmieni omena" on melko outo ilmaus, jos ajattelee pelkästään siinä käytettyjä sanoja, mutta haluammeko todella, etteivät lapsemme saisi kuulla tai lukea tätä kaunista heprealaista sanontaa vain siksi, että meidän olisi ehkä siinä tapauksessa oeptettava heille, mitä se tarkoittaa?
Yhteenveto
Jumalan Sana on hämmästyttävän monisyistä. Siinä on käytetty kaikenlaisia loistavia luovia kirjoittamistekniikoita lisämerkitysten luomiseksi; se on monikerroksista ja moniulotteista; ja sen sanonnat ovat yliluonnollisen kauniita. Jokaisen lauseen rakenne on tarkoituksellinen ja sillä on monia päämääriä. Jokainen sana, jokainen aikamuoto, jopa jokainen "pieninkin kirjain...[ja]piirto" on laitettu alkuperäistekstiin tarkoituksellisesti. Haluaisin nyt tiivistää nämä kolme alaosastoa yhdeksi analogiaksi korostaakseni keskeisintä sanomaani tässä artikkelisssa.
Kuvittele, että ihmiskunta siirtyisi pitkäaikaisesti asumaan jollekin muulle planeetalle (joka olisi äärimmäisen kaukana maasta) ja että siellä syntyisi lapsia. Nämä lapset eivät olisi koskaan nähneet sitä paikkaa, josta heidän vanhempansa ovat kotoisin, eivät sen kauneutta, sen monimuotoisuutta eivätkä sen valtavaa loistokkuutta. Mutta heidän vanhempansa haluaisivat sydämensä pohjasta heidän näkevän maan -- tai, koska se olisi poissuljettua (käytännön vaikeuksien vuoksi), he tyytyisivät seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon. Paras esitys tästä sanomattoman monimuotoisesta, kolmiulotteisesta maailmasta ei tosiaankaan olisi kaksiulotteinen "taiteellinen" kuva. En usko, että mikään kaksiulotteinen esitys tekisi oikeutta tälle ihmeelliselle planeetalle, jolla me elämme. Ei, vaan meidän aikanamme lähinnä paras vaihtoehto olisi kuvata maata "virtuaalitodellisuudella", jossa koko maapallo olisi kartoitettu ja mallinnettu tietokoneelle, niin että sitä voitaisiin tarkastella mistä suunnasta tahansa tai miltä korkeudelta tahansa ja tutkia mitä yksityiskohtaisimmin.
On totta, että tässä mallissa olisi kohtia, jotka näyttäisivät oudoilta sellaisen lapsen silmin nähtyinä, joka olisi asunut koko elämänsä toisella planeetalla. On totta, että nämä lapset kysyisivät tiettyjä kysymyksiä maasta ja sen toiminnasta ja mikä tarkoitus kaikella siinä olevalla on. Mutta korvaisivatko rakastavat vanhemmat tämän uskomattoman maailman yskityiskohtaisen ja todellisuutta vastaavan esityksen pelkällä tulkinnalla siitä? Eivätkö he haluaisi lastensa voivan tutkia maata itse mahdollisimman täydellisesti sen sijaan, että antaisivat lapsilleen pelkästään taiteilijan näkemyksen siitä?
Tottakai, samoin kuin olisi täysin järkevää käyttää toisinaan myös taitelijoiden laatimia esityksiä maasta, samoin ei myöskään ole mitään ongelmaa siinä, että käytetään luotettavaa kirjaa jossa selitetään Raamatun ulottuvuuksia, jotta me ymmärtäisimme sitä paremmin. Kuten sanottua, ongelmana onkin se, kutsutaanko sellaista kirjaa Raamattua tulkitsevaksi kertomukseksi vai ITSE RAAMATUKSI. Tosiasia on, että Jumalan käyttämät sanonnat on valittu monista eri syistä -- joista jotkut ovat hyvin hienovaraisia. Niinpä kaikki yritykset Raamatun jakeiden lineaariseen tulkintaan on tuomittu epäonnistumaan, koska silloin saattavat monet Raamatun sisältämät huomaamattomat sisäiset yhteydet tuhoutua. Jumala on kätkenyt Sanaansa kaikenlaisia aarteita. Sen takia kuningas Daavid pyysi Jumalaa näyttämään itselleen lisää niitä "ihmeellisiä asioita", joita se sisältää ( ja tosiaankin myös auttaakseen Daavidia paremmin ymmärtämään sitä täydellisemmin) vaikka se olikin kirjoitettu Daavidin omalla äidinkielellä ja siinä oli Daavidin oman kulttuurin näkökulma ja vaikka hän tunsi Raamatun hyvin (Ps. 119:18-19, 70; 1:1-2 jne.).
Jumalan tiet ovat suunnattoman paljon korkeammalla meidän teitämme, ja me suoraan sanoen huiputamme itseämme, jos me kuvittelemme, että me pystymme kirjoittamaan paremman Raamatun kuin Hän. Edelleen, meillä on oltava uskoa -- uskoa siihen, että Jumala tiesi, mitä hän teki antaessaan meille Sanansa. Loppujen lopuksi Hän tiesi senkin, että se käännettäisiin! On hyvin typerää kuvitella, ettei Hän olisi ollut tietoinen siitä.
On toinenkin peruste, jota käytetään jatkuvasti puolustettaessa "dynaamisen vastaavuuden" periaatetta yritettäessä löytää uskollinen käännös Jumalan sanalle. Ei voida kiistää, etteivätkö monet "Uudessa Testamentissa" käytetyt lainaukset "Vanhasta Testamentista" ole 100-prosenttisesti muodollista vastaavuutta noudattavia käännöksiä. Päätellään, että koska tämä tekniikka oli riittävän hyvä Uuden Testamentin kirjoittajille, sen täytyy olla riittävän hyvä meillekin. Mutta kuten aikaisemmin korostettiin, Raamatun kirjoittaminen on hyvin eri asia kuin sen kääntäminen. Se, mitä Jumala salli "Uuden Testamentin" kirjoittajille, ei välttämättä koske heidän kirjoittamansa tekstin kääntäjiä. Jos edellä esitetty peruste vietäisiin loppuun, se merkitsisi sitä, että olisi myös lupa esittää Raamatun ulkopuolista materiaalia Jumalan totuutena yksinkertaisesti siksi, että "Uuden Testamentin" kirjoittajat opettivat myös sellaista, mitä "Vanhassa Testamentissa" ei ollut (kts. esim. 2. Tim. 3:8). On hyväksyttävää esittää Jumalan Sanaa parafraasin muodossa, kun sitä opetetaan -- niinkuin "Uuden Testamentin" kirjoittajat tekivät -- mutta sen sijaan ei ole hyväksyttävää tehdä niin, kun Raamattua käänetään toiselle kielelle.
Tällä kohtaa on syytä mainita periaate, jonka perustelen tarkemmin myöhemmin. Koetellakseen meidän rakkauttamme totuuteen Jumala näyttää sallivan, että pieni osa todistusaineistosta koskien kaikkea Jumalan totuutta, näyttää pinnallisesti katsoen osoittavan poispäin siitä, mihin valtaosa todistustaineistosta viittaa. Jos sinun on vaikea hyväksyä tällaista ajatusta, tutki asiaa lähemmin toisesta artikkelisarjasta Varo väärää vaakaa!9.
Dynaamisen vastaavuuden periaatetta puoltavissa perusteluissa käytetään siinä määrin hämäriä todisteita, että kun niitä tarkastellaan perin pohjin hengellisestä perspektiivistä, niillä ei voida kumota vaatimusta, jonka mukaan vanhurskaat käännökset Raamatusta on tehty käyttäen muodollisen vastaavuuden periaatetta. Olen edelleen sitä mieltä, että kaikki muut perusteet, joita saatetaan esittää sen puolustamiseksi, että ihmisen tulkintaa Raamatusta voitaisiin kutsua "Raamatuksi", kuuluvat kaikki tähän vähemmistöä edustavaan, hämärien todisteiden kategoriaan, jota on aina tarkasteltava sitä huomattasti suuremman, selkeän todistusaineiston pohjalta eikä päinvastoin.10
Vielä käytetään erästä toistakin perustetta dynaamisen vastaavuuden menetelmän puolesta, nimittäin että ihmiset tarvitsevat sellaisen Raamatun, joka saa aikan saman vaikutelman kuin sen sisältämät alkuperäiset sanat aikoinaan saivat kuulijoissa. Eikö se kuitenkin ole (a) pikemminkin Pyhän Hengen ja Pyhän Hnegen johtamien opettajien työ kuin kääntäjien tehtävä? Eikö Jumalan Pyhä Henki pidä huolta meistä ja meidän tarpeistamme, jos me tottelemme Jumalaa? (b) Jumalan tiet eivät ole meidän teitämme ja Häne lausumansa sanat ovat kaikkein tärkeimmät. Ihmistekoiset yritykset tuottaa sama vaikutus ovat hyvin subjektiivisia. (c) Tällaisella ajatuksella on taipumus ymmärtää Raamattu yksiulotteisena. Uskallammeko me vaarantaa muiden tasojen aikaansaaman vaikutuksen? Jonkin erillisen jakeen antama vaikutelma on saattanut muuttuakin, mutta entä kokonaisvaikutelma, kun jae luetaan muun Raamatun yhteydessä (niinkuin pitäisi tehdäkin)? (d) Tämäkään peruste ei silti tarkoita sitä, että voisimme kutsua dynaamisen vastaavuuden periaatteella tehtyä käännöstä "Raamatuksi".
Raamattu on JUMALAN Sanaa. Meidän on kohdeltava sitä äärimmäisellä kunnioituksella -- Meillä ei ole lupaa tehdä siitä ihmisten tulkintoja, joita kutsutaan Jumalan Sanaksi. Jumala tekee jatkuvasti Sanassaan tiettäväksi, että Hänen kansansa on kunnioitettava Hänen lausumiaan sanoja. Siksi onkin selvää, että Hän haluaa, että Hänen sanansa annetaan ihmisille väärentämättöminä. Ennen kaikkea se on meille elintärkeä turvallisuustekijä. Se auttaa meitä koettelemaan sitä, mitä muut meille opettavat, koska voimme tarkistaa nuo opetukset Jumalan todella lausumien sanojen valossa.
Jotkut lukijat saattavat edelleen uskoa, että käytännössä ei ihmisten tulkintoihin perustuvissa raamatunkäännöksissä ole sen kummempaa ongelmaa. He ehkä hyväksyvät sen käsityksen, että dynaamiseen vastaavuuteen perustuvista raamatunkäännöksistä ei ole sen kummempaa haittaa Jumalan Sanalle, vaan se on hinta, joka on maksettava, jos halutaan helpommin ymmärrettäviä raamatunkäännöksiä. Minun kokemukseni mukaan ihmiset tulevat siihen tulokseen, (jos he tutkivat Raamattua rukoillen ja kunnioituksella), että nuodollista vastaavuutta noudattavia raamatunkäännöksiä on huomattavasti helpompi lukea kuin usein väitetään. Kuten sanottua, meillä on oltava uskoa -- uskoa siihen, että Jumalan Henki on voimallinen valaisemaan Raamattua jokaiselle tarpeen mukaan. On myös elintärkeää, että emme odota voivamme ymmärtää jokaista jaetta, kun ensi kerran kohtaamme sen! Raamattu sisältää monia mysteereitä ja syviä totuuksia, joiden ymmärtämiseen tarvitaan koko ihmiselämä. Kaikesta tästä huolimatta ymmärrän, että joku haluaa kirjoitetun tulkinnan Raamatusta. Niinkuin olen tämän artikkelin puitteissa useaan kertaan todennut, ei sellaisen kirjoittamisessa ole sinänsä mitään väärää tai siinäkään, että joku uskova käyttää sellaista, mutta sitä ei vain pitäisi kutsua "Raamatuksi".
Dynaamista vastaavuutta käyttävissä raamatunkäännöksissä on muitakin vaaroja:
Ensiksikin dynaamisen vastaavuuden soveltaminen edellyttää poikkeuksetta sanojen lisäämistä Raamattuun sen lisäksi, mitä oikeakielisyys vaatii. Se muuttaa usein alkuperäisten kirjoitusten merkitystä, joskus jopa siinä määrin, että kyseessä on teologinen puolueellisuus. Kuitenkin Raamatussa on esitetty selkeä periaate, että me emme saa lisätä mitään Jumalan sanaan. Kts. esimerkiksi 5. Moos. 4:2 ja 12:32. Lisäksi koko Raamatun kaikkein viimeisimmässä luvussa sanotaan, että jos joku lisää jotakin tämän kirjan sanoihin, Jumala on lisäävä hänelle ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan (Ilm. 22:18-19). Jotkut väittävät, että tässä jakeessa viitataan ainoastaan Ilmestyskirjan sisältöön. Haluaisin tähdentää tässä, että Pyhä Henki tiesi tämän kirjan tulevan Raamatun viimeiseksi kirjaksi ja siten jae voi viitata sekä Ilmestyskirjaan että koko Raamattuun. Raamatun viimeinen luku on loppujen lopuksi äärimmäisen lopullinen sanonnoissaan ja sisällöltään. Jokaisen, joka haluaa välttämättä soveltaa näitä jakeita ainoastaan Ilmestyskirjaan, on pystyttävä myös selittämään Sananlaskujen 30:5-6, jonka mukaan samaa periaatetta on noudatettava koko Jumalan Sanaan. Sananlaskut 30:5-6 sanoo sananmukaisesti: "Jokainen Jumalan sana on puhdas...Älä lisää mitään Hänen sanoihinsa."
On selvää, että raamatunkäännökseen on toisinaan lisättävä sanoja, jotta se olisi millään tavoin luettavaa (esim. koska kreikankieli poikkeaa huomattavasti [esim.] englanninkielen kieliopista. Esimerkiksi sana sanalta käännettynä kuuluisi Joh. 3:16 seuraavasti: "Sillä niin rakasti Jumala maailmaa, että Poika ainosyntyinen, jonka Hän antoi, että jokainen, joka uskoo Häneen ei joutuisi kadotukseen, vaan voisi saada elämän iankaikkisen." Tuloksena olisi sekä huonoa että vaikeasti ymmärrettävää kieltä, jos koko Raamattu olis käännetty tällä tavoin.
Sekä heprean- että kreikankielinen teksti voivat sisällyttää sanomaan ainutlaatuisella tavalla myös ylimääräisiä sanoja, joita ei ole laitettu tekstiin. Joten jotkut lisäykset ovat väistämättä tarpeen, jotta muinainen heprea tai kreikka saadaan käännettyä nykykielille. Mutta sellaisten sanoje lisääminen, jotka eivät ole tällä tavalla välttämättömiä, on epäraamatullista. Koska on kysymys nimenomaan Jumalan omista sanoista, olen sitä mieltä, että jopa ne sanat, jotka ovat välttämättömiä käännettävän kielen oikeakielisyyden saavuttamiseksi, pitäisi todellakin merkitä jollain tavoin, niin että kävisi selväksi, että ne eivät ole olleet alkuperäisessä käsikirjoituksessa.
Toiseksi, dynaamista vastaavuutta noudattava käännöstapa edellyttää eittämättä sanojen poisottamista -- josta Jumala sanoo kolmanneksi viimeisessä Raamatun jakeessa, että hän ottaa pois sellaista tekevän osan Elämän Kirjasta. (Muita sovellettavia jakeita ovat mm. Jer. 26:2 ja 1.Sam. 3:19 -- sekä kaikki aikaisemmin tässä artikkelissa olevat viittaukset, joihin sisältyy sanonta: "kaikki Jumalan sanat".)
Ja kolmanneksi, dynaamista vastaavuutta sovellettaessa joudutaan muuttamaan Jumalan sanoja. Kuitenkin Raamattu sanoo, että Herran sanat ovat "PUHTAITA" sanoja (Ps. 12:7; kts. myös Ps. 119:139-140). Se vertaa niitä myös hopeaan, joka on puhdistettu sulattimessa "seitsemän kertaa" (Ps. 12:7). Emmekö ole silloin kapinallisia -- ja siten myös epäraamatullisia -- jos me muutamme Hänen puhtaita sanojaan omiin kurjiin yritelmiimme?
Lisäksi on vielä monia raamatunjakeita, joissa nimenomaan kielletään lisäämästä mitään Jumalan sanoihin, poistamasta niistä mitään ja muuttamasta niitä mitenkään, esim. Sananl. 30:6 ja Jer. 23:36. Kuten joku on osuvasti sanonut Raamatun kääntämisestä: "täsmällisyyden uhraaminen yksinkertaistamisen vuoksi on HUONO kauppa."
On kuitenkin yksi selvennys, joka minun on tehtävä, sillä kuten aina, poikkeus vahvistaa säännön. Jumala on kaikkivaltias, ja Hän voi luonnollisesti puuttua käännösprosessiin ja tehdä selväksi, että Hän haluaa jonkin tietyn kohdan käännettäväksi vapaammin. Tämä on kuitenkin mahdollista vain silloin, kun tekstin antama vaikutelma ei aiheuta ongelmaa ja jolloin sanatarkka käännös olisi joko: (i) poikkeuksellisen harhaanjohtava tai (ii) hämärtäisi jonkin epätavallisen tärkeän alkukielessä esiintyvän alemman tason yhteyden. Näiden rajoitusten sisällä sellainen Herran puuttuminen asiaan on epäilemättä hyvin harvinaista ja mitä rajoitetumpaa (ts. se koskee vain korkeintaan muutamaa sanaa kussakin kohdassa).
Kaiken senkin jälkeen, mitä olemme tässä sanoneet saattavat jotkut vielä kuitenkin sanoa, "Minä olen valmis kohtaamaan kaikki nämä ongelmat, kunhan vain teksti on helposti ymmärrettävää". Mutta heidän on hyväksyttävä se, että tuloksena oleva teksti, vaikkakin arvokas, ei ole Jumalan Sanaa. Paitsi että emme saa ajatella sitä sellaisena, me emme saa myöskään kutsua sitä sellaiseksi muille ihmisille siitä puhuessamme. Miten ajattelet niille ihmisille käyvän, joiden on seistävä viimeisenä päivänä Jumalan edessä ja tunnustettava, "Minä en todellakaan välittänyt lukea sinun varsinaisesti lausumiasi sanoja, vaikka ne onkin käännetty omalle kielelleni; ja mikä vielä pahempaa, olen kehottanut toisiakin olemaan piittaamatta niistä"?
Kehotan lukijoita tarkistamaan, käyttääkö heidän suosikkikäännöksensä ihmisen omia tulkintoja ja jos se käyttää, varmistumaan siitä, etteivät he pidä sitä Jumalan pyhänä Sanana. Jos heidän käyttämänsä versio käyttää missään määrin dynaamisen vastaavuuden periaatetta, kehotan lukijoita kysymään itseltään kaiken tässä lukemansa valossa, miten oikeaoppisia heidän raamatunkäännöksensä kääntäjät ovat -- ja miten oikeaoppinen tuo raamatunkäännös siten todennäköisesti on.
Emmekö me halua todellakaan tietää, mitä meidän Jumalamme on oikeasti sanonut ihmiskunnalle? Varmastikin haluamme tietää sen mahdollisimman tarkasti. On selvää, että lukemamme tekstin on oltava kieliopillisesti lukukelpoista, mutta mitään ei saisi muuttaa, mitä ei ole pakko muuttaa, jotta teksti saataisiin käännettyä hyvälle kielelle.
Päättäkäämme tämä vielä viimeiseen vertaukseen. Raamattu on paljon enemmän kuin rakkauskirje, mutta jossain mielessä se on sitäkin ja haluan jatkaa tuota analogiaa. Kuvittele, että olet korviasi myöten rakastunut johonkuhun, joka asuu vieraassa maassa ja on laatinut hellyydellä ja viimeistellyt perusteellisesti rakkauskirjeen sinulle -- mutta joka on kirjoitettu kielellä, jota et osaa. Käännyt tietenkin kääntäjän puoleen, jotta hän kääntäisi sen äidinkielellesi. Mutta etkö haluaisi käännöksen olevan sanatarkka käännös alkuperäisestä -- ts. jossa olisi pyritty esittämään sinulle mahdollisimman sanatarkka käännös rakastettusi sanoista? Emmekö siinä tapauksessa haluaisi ensisijaisesti aitoja sanoja, vaikka se edellyttäisikin meiltä vaivannäköä joidenkin kohtien oikein ymmärtämiseksi tässä ainoalta oikealta rakastetultamme saamassamme kirjeessä? (Ja ehkä vielä osuvammin, eikö meidän rakastettumme haluaisi saada mieluummin aidot sanat kuin että joku välittäisi ne oman mielensä mukaisesti?)
Eikö se etäännyttäisi meitä tarpeettomasti rakastetustamme, jos joku olisikin vain selostanut kirjeen sisältöä sen sijaan, että olisimme saaneet tietää sen sisältämät sanat ja ilmaisutavan alkuperäisinä? Jokainen tuleva morsian haluaisi varmasti tietää, mitä hänen rakastettunsa todellisuudessa sanoi sen sijaan että joku välittäjä sanoisi, mitä hän luulee rakastetun tarkoittaneen sanomallaan.
Miten paljon enemmän meillä pitäisikään olla tämä asenne meidän JUMALAAMME kohtaan!
Alkuperäinen artikkeli: 'The Bible Versions Debate part I. Methods of Translation'.
Osa 2 Arvokkaat lähdemateriaalit
Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskustelufoorumi