REBECCA & ELAINE

KYSEENALAISTA TODISTAMISTA

Elaine ei ollut tyypillinen saatananpalvoja. Hän oli kihlautunut saatanan kanssa, hänessä oli tuhansia demoneita ja hänellä oli ainutlaatuisia okkulttisia voimia. Palveltuaan seitsemäntoista vuotta pimeyden ruhtinasta hän sai kokea, että oli Eräs, jolla oli tätäkin suurempi voima. Silloin Elaine kertoo antaneensa elämänsä Kristukselle.

Kaksi viikkoa sen jälkeen kun Elaine oli sanoutunut irti saatananpalvonnasta hän tapasi lääket.tri Rebecca Brownin, joka oli yksin taistellut noitia ja saatananpalvojia vastaan, jotka hallitsivat sitä sairaalaa, jossa hän oli harjoittelemassa. Rebecca koki, että hänen oli alettava pitämään huolta Elainesta ja vapautettava hänet niistä demoneista, jotka vielä hallitsivat häntä. Heidän vuosia kestäneestä läheisestä yhteistyöstään on kehittynyt palvelutyö demonien ulosajamisen merkeissä. Siitä on tullut erityisen merkittävä Rebecca Brownin kirjojen ansiosta, jotka ovat Chick Publicationsin kustantamia.

Ensimmäisessä kirjassaan Jeesus Kristus vapautti vangitut (Elämän tie, Jyväskylä 1999) (He Came to Set the Captives Free, 1986) Rebecca kertoo Elainen saatananpalvonnasta ja taistelustaan Elainen vapauttamiseksi saatanan raivolta sen jälkeen kun tämä petti saatanan ja lähti seuraamaan Kristusta. Seuraavassa kirjassa Valmistaudu sotaan (Prepare for War, 1987) kerrotaan Rebeccan ohjeista niille, jotka haluavat osallistua hengelliseen sodankäyntiin, varsinkin demoneista vapauttamiseen.

Jack Chickin pudotettua Rebeccan listoiltaan, koska oli tullut siihen tulokseen, ettei kaikki ollut aivan kohdallaan Rebeccan ja Elainen tapauksessa Rebecca kustansi seuraavan kirjansa itse Fortress Publicationsin (Woodburn, Oregon) nimissä. Vaikka hänen kirjansa sisältävätkin maailmassa esiintyvää pahaa koskevaa hyvää tietoutta, ne ovat ongelmallisia raamatulliselta kannalta tarkasteltuina.

Myös Rebecca Brownin luotettavuus on kyseenalaistettu. Hän on oikealta nimeltään Irene Bailey ja toimi lääkärinä Illinoisin Memorial Hospital -sairaalassa. Hänen kertomansa mukaan tuossa sairaalassa oli runsaasti saatananpalvojia ja noitia, jotka vainosivat häntä. Työtehtäviensä yhteydessä hän puolusti yksin useita potilaita, jotka olivat noiden saatananpalvojien tuhoisan toiminnan kohteina.

Häneltä kiellettiin lääkärinammatin harjoittaminen Illinoisissa 1986 epäammattimaisen käytöksen perusteella, joka tarkoitti mm. laittomien lääkeaineiden jakamista potilaille demoneista vapauttamisen yhteydessä hänen toteamiensa hengellisten sairauksien parantamisessa.

Rebecca väittää, että hänen syyttäjänsä ja ilmianatajansa osavaltion lääkintävirastossa ja ao. sairaalassa olivat saatananpalvojia. Jotkut niistä, jotka antoivat todistajanlausunnon hänestä väittivät, että hän oli vainoharhainen ja kärsi salaliittoharhoista. On selvää, että tällaisen vaikutelman saattaa saada hänen väitteistään, että hän on jatkuvasti saatananpalvojien ja demonien hyökkäysten kohteena ja että hän näkee päivittäin demoneita.

Kirjassaan Astiaksi jaloon käyttöön (Becoming a Vessel of Honor) Brown kertoo monista tapauksista, joissa hänen mukaansa demonit ja saatananpalvojat ovat hyökänneet hänen kimppuunsa, koska hän on tuonut julkisuuteen niiden toimintaa. Hänen tosielämän kuvauksensa ovat kuin huonosti kirjoitettua Frank Perettiä. Synkät hahmot piileskelevät varjoissa jatkuvasti tarkkaillen ja odottaen voivansa iskeä näihin kahteen naiseen; demonien ja enkelien välisiä taisteluita (enkelit on lähetetty puolustamaan Rebeccaa ja Elainea ja heidän suojeluksessaan olevia naisia); juonitteluja, joissa on mukana korkeassa asemassa olevia viranomaisia, jotka ovat saatanan palveluksessa.

Tällaisten kertomusten ongelmana on, ettei niitä voi todistaa; on valittava uskoako vai ei. Varmaa kuitenkin on, että kuvatut olosuhteet ovat luonteeltaan epätavallisia. Vähättelemättä mitenkään aitoa hengellistä sodankäyntiä en ole kohdannut koko palvelutyöni aikana ketään, joka olisi joutunut saatanan hyökkäysten kohteeksi siinä mittakaavassa kuin Rebecca ja Elaine ovat kokeneet. Jos heidän todistuksensa on paikkansapitävä, he ovat joka tapauksessa poikkeuksia, joihin useimmat krisityt eivät voi samaistua. En tahdo tällä sanoa, etteivätkö jotkut mainituista henkilöistä olisi jossain vaiheessa joutuneet kokemaan kuvatunlaisia tapahtumia, mutta että kaikkea tällaista tapahtuu kaiken aikaa samoille henkilöille tuntuu uskomattomalta.

Erityisesti Elainen kertomus on outo; mutta toisaalta, mitä voikaan odottaa sellaisen ihmisen elämässä, joka on ollut naimisissa itse saatanan kanssa?

SAATANAN MORSIAN

Elainen merkilliseen tarinaan sisältyy lapsuudessa koettu köyhyys ja yksinäisyys, johon vaikutti paha huuli- ja kitalakihalkio. Perheellä ei kuitenkaan ollut varaa leikkauksiin, jotka olisivat korjanneet nämä vauriot. Hän väittää, että jotkut saatananpalvojat, jotka tiesivät hänen tilanteensa lupasivat rahoittaa leikkaukset, jos Elainen äiti suostuisi antamaan heille pienen määrän Elainen verta. Elainen äiti suostui tähän tarjoukseen tietämättä miksi nämä ihmiset pyysivät Elainen verta. Elainen äidin tietämättä nämä saatananpalvojat joivat Elainen verta ja lähettivät häneen demoneita erään rituaalin aikana.

Tuosta päivästä alkaen hän joutui yhä enenevässä määrin demonien valtaan edetessään yhä menestyksekkäämmin saatanan noitien polkua. Tärkeimpiä niistä demoneista, joiden vallassa hän eli oli Mann-Chan, joka samanaikaisesti suojeli häntä niitä vastaan, jotka pyrkivät hänen saavuttamaansa asemaan, mutta oli hänen vihollisensa silloin, kun hän ei ollut totellut saatanan määräyksiä.

Kirjassa kerrotaan ihmisten uhraamisista saatanalle, huumeista, seksiorgioista, mutta kaikkein merkillisin on kuvaus Elainen noususta "saatanan ylimmän morsiamen asemaan Yhdysvalloissa".¹ Tämä tapahtui Elainen voitettua kilpailuja okkulttisten voimien käytössä.

Elainen mukaan saatanan morsiamena oleminen ei ole vain nimellistä. Veljeskunta, joksi hän kutsuu sitä saatananpalvojien järjestöä, johon hän kuului, vuokrasi ison kirkon tuota hääseremoniaa varten. Hääseremonia alkoi siitä, kun saatana ilmestyi kultaisella valtaistuimellaan:

Seremonia kesti lähes kaksi tuntia, seisoin koko ajan. Allekirjoitin jälleen sopimuksen omalla verelläni. Sitten sain juotavakseni nestettä kultaisesta pikarista. En tiedä, mitä nesteessä oli, mutta oletan, että siinä oli jotain lääkkeitä, koska tunsin oloni melko eteeriseksi juotuani sen. Ainakin mieleni selkeys hävisi. Minulle sanottiin, että sopimus oli sitova. Minulla ei ollut kerta kaikkiaan mitään ulospääsyä siitä. Saatana ei usko avioeroon!
Saatana ei antanut omaa vertaan eikä juonut tuota juomaa. Hän sanoi minulle, ettei hän voimut, koska hänen oli "pidettävä itsensä puhtaana" minua varten. Mutta että minun oli juotava sitä puhdistautuakseni häntä varten. Hän oli kauniimpi kuin millaisena olin koskaan nähnyt hänet. Hänellä oli yllään puhtaan valkoiselta näyttävä kultakoristeinen smokki. Hänen hiuksensa olivat tällä kertaa hohtavaa kultaa ja hänen ihonsa pronssinhohtoinen, niin että se näytti siltä kuin se olisi kauniisti ruskettunut. Hänen silmänsä olivat tummat ja hänen lemmenvalansa ja hymynsä eivät näkyneet hänen silmissään. Mutta halusin uskoa, että hän todella rakasti minua ja että hän todella oli minun aviomieheni. Hän kohteli minua mitä suurimmalla kunnioituksella. Hän hyväili poskiani, hiuksiani ja käsivarsiani. Hän kertoi, miltä hänen mielestään näytin: hyvin kauniilta, voimakkaalta ja että minusta voisi tulla sitä, mitä hän oli aina toivonut -- hänen poikansa, "Kristuksen", maailman vapahtajan äiti. Minä annoin täysin pettää itseni hänen valheillaan...
Välittömästi seremonian jälkeen Valon sisaret ottivat minut huostaansa ja vaihtoivat päälleni upean puvun ja puhtaalla kullalla koristellun samettiviitan. Sitten meidät kuljetettiin limusiinilla lentokentälle, jossa nousimme ylelliseen yksityiseen suihkukoneeseen useiden ylipappien ja ylipapittarien kanssa ja meidät lennätettiin Kaliforniaan. Hääpäivällinne tarjoiltiin matkalla suihkukoneessa.
...Kun saavuimme Kalifornian kukkuloilla sijaitsevaan luxustaloon, olin melko sekaisin nauttimistani lääkkeistä. Meidät ohjattiin kuninkaallisin seremonioin ja huomionosoituksin suureen huoneistoomme. Makuuhuoneessa oli suuri kultainen vuode. Myöhemmin olin iloinen siitä, että olin lääkehuumassa, koska heti kun olimme kahden, saatanan kaunis ulkomuoto katosi ja yhdyntämme oli brutaali.²

Elainen tehtäviin saatanan ylimpänä morsiamena kuului muutakin kuin aviolliset velvollisuudet. Elainen mukaan hänellä oli täydellinen valta. Hän oli saatanan virallinen lähettiläs maailman hallituksissa:

Kohosin nopeasti ylimmän morsiamen asemaan ja sain lisää velvollisuuksia. Minusta tuli yksi saatanan edustajista kansainvälisellä tasolla. Matkustin usein Kaliforniaan tapaamaan Yhdysvaltain ja ulkomaiden korkeita hallituksen virkamiehiä. Ulkomaisten hallitusten edustajat tulivat Kalifornian asuntoon pyytämään rahaa ja aseita jne. Useimmat tiesivät, että he olivat tekemisissä Saatanan kanssa, vain harva ei sitä tiennyt. Suuret rahasummat vaihtoivat omistajaa. Useimmissa tilaisuuksissa Mann-Chann puhui minun kauttani puhuen täydellisesti kunkin äidinkieltä. Mann-Chan tulkitsi myös, mitä nuo ihmiset sanoivat. En voinut alkaa puhua noin monia eri kieliä itse, vaan Mann-Chann osasi niitä kaikkia.
Tein myös lukuisia matkoja muihin maihin. Olen käynyt Mekassa, Israelissa, Egyptissä ja myös Vatikaanissa Roomassa tapaamassa paavia. Kaikkien matkojeni tarkoitus oli koordinoida saatanan ohjelmia eri maissa olevien saatananpalvojien kanssa samoin kuin tavatakseni hallitusten virkamiehiä keskustellaksemme raha-avustuksista heidän mailleen. Vain harva ei tiennyt, että olin saatananpalvoja, vaan he luulivat, että olin jonkin voimakkaan ja vauraan järjestön edustaja. Ihmiset, jotka pyytävät rahaa, eivät paljon kysele. Paavi tiesi varsin hyvin, kuka minä olin. Teimme tiivistä yhteistyötä katolisten (varsinkin jesuiittojen) ja korken asteen vapaamuurareiden kanssa.³

Vasta yrittäessään tuhota Raamattuun uskovan seurakunnan Elaine sanoo kohdanneensa itseään voimakkaamman vastustajan. Seurakuntalaiset olivat selvillä hänen tempuistaan, mutta rakastivat häntä silti edelleen, kunnes hän eräänä päivänä astui eteen ja otti vastaan Kristuksen. Sen jälkeen hän joutui kohtaamaan Mann-Chanin ja itsensä saatanan raivon.

Eräällä Jack Chickin nauhalla nimeltä "Kammionoidat" Elaine kertoo siitä, miten hän pystyi asettumaan saatanaa vastaan käyttämällä hyväksi sitä tietoa, mitä oli löytänyt eräästä Chickin traktaatista, jossa sanottiin, että hänen yhteytensä saatanaan oli peitetty Jeesuksen verellä ja siksi se ei enää ollut voimassa.

EPÄMÄÄRÄISYYS

Olkoon Elainen henkilökohtainen suhde saatanaan mikä hyvänsä, on Rebeccan ja Elainen sanoma joka tapauksessa tutkittava Raamatun valossa. Koska minulla ei ole kokemusta okkulttisesta maailmasta, en voi väittää etteikö saatananpalvonta voisi olla niin kummallista kuin mitä Elaine meille kertoo.

Eräs ongelma Rebeccan ja Elainen todistusaineistoa tutkittaessa on se, ettei siitä saa mitään otetta. Meille ei esimerkiksi kerrota, missä kaupungeissa kerrotut asiat tapahtuivat. Rebeccan "Memorial Hospital" -sairaala voisi olla missä päin maailmaa tahansa. Ainoa ymmärrettävä epäselvyys on ihmisten nimien muuttaminen viattomien suojaamiseksi, voisihan näille ihmiselle koitua muussa tapauksessa ikäviä seuraamuksia.

Koska heidän kertomuksissaan käsitellään kanssakäymistä henkimaailman kanssa, ja koska Raamatussa ei ole mitään ennakkotapausta sellaisesta, ei lukijalle tarjota näissä epämääräisissä kuvauksissa muuta vaihtoehtoa kuin sokea luottamus lukemaansa. Samoin perustein on lukija aivan yhtä oikeutettu olemaan uskomatta näiden kahden naisen kertomuksiin ja pitämään niitä vain heidän mielikuvituksensa tuotteina.

Rebecca Brownin kirjat ovat ongelmallisia. Niissä on paljon hyvää tietoutta siitä, miten kristittyjen on sanouduttava irti maailmasta, varsinkin kaikesta demonisesta -- roolileikeistä ja -peleistä, epäjumalista, pornografiasta, luvattomasta seksistä, harhaopeista, uskonnollisista rituaaleista ja synnistä yleensäkin -- tästä on pakko olla samaa mieltä. Brownin hengellinen ymmärrys on jopa syvällisempää kuin monien pastoreiden. Löysin Rebeccan ja Elainen sanomassa kuitenkin paljon sellaista, mikä on ristiriidassa Raamatun kanssa.

HENKIRUUMIIT

Hengellistä sodankäyntiä koskevissa ohjeissaan he muistutavat meitä siitä, miten tärkeää on pukeutua Jumalan koko sota-asuun. Mutta tällä he tarkoittavat sitä, että on pukeuduttava kirjaimellisesti "henkiruumiiseen", joka Rebeccan mukaan on samanlainen kuin fyysinen ruumiimme. Tämän ajatuksen tukemiseksi hän esittää 1. Kor. 15:44:n "...kylvetään luonnollinen ruumis, nousee hengellinen ruumis." Mutta asiayhteydestä käy ilmi, että Paavali puhuu ylösnousseesta ruumiista eikä suinkaan mistään "henkiruumiista", jonka Rebecca määrittelee seuraavasti:

Ilman raamatullista pohjaa päätelmilleen Rebecca toteaa, että henkiruumiilla on oma itsenäinen mielensä ja tahtonsa. Siteerattuaan 1. Kor. 15:44:n loppuosaa hän sanoo meille, että "Meidän henkiruumiillamme on muoto, ruumis, joka vastaa fyysistä ruumistamme. Harvat muut ihmiset paitsi saatananpalvojat ja ne, jotka ovat olleet tekemisissä sellaisten asioiden kuin astraaliprojektion kanssa, käsittävät tätä." 4

Tällaista konseptia ei Raamatussa ole. Kuitenkin Rebecca lainaa 2. Kor. 12:2-4:ää ja Ilm. 4:1-2:ta opetuksensa perusteeksi ja osoittaakseen, että voimme kokea jotain henkiruumiissammekun olemme erillämme fyysisestä ruumiistamme.

Tarkasti Raamattua tutkiessamme huomaamme, että silloin kun kirjoittajien sielut tai henget ehkä olivat mahdollisesti lähteneet heidän ruumiistaan, he olivat selvästi tietoisia siitä, mitä kuulivat ja näkivät. Tämä eroaa Rebeccan käsityksestä, että henkiruumis pystyisi toimimaan itsenäisesti ihmisen siitä tietämättä. Vielä uskomattomampaa on väite, että demonit voisivat käyttää henkiruumista sen omistajan siitä tietämättä:

Viha on tietoista syntiä. Sen takia se antaa saatanalle laillisen sijan elämässämme, jos me sallimme sen asua sydämessämme. Jos viaat jotakuta, Saatana voi astus sisimpääsi ja käyttää henkiruumistasi hyök't'kseen sen ihmisen kimppuun, jota vihaat. Sellainen hyökkäys voi aiheuttaa kaikenlaista sairautta, onnettomuuksia, tunne-elämän ongelmia ja jopa fyysisen kuoleman. Se ihminen, joka viaa, ei tiedä tavallisesti koskaan sitä, että Saatana käyttää hänen henkiruumistaan. Sillä, ketä vihataan, ei ole yleensä aavistustakaan siitä, mistä hänen ongelmansa johtuvat.5

MUURINAUKOSSA SEISOMINEN

Rebeccan hengellisen sodankäynnin periaatteiden mukaan henkiruumis "seisoo muurinaukossa" toisten hyväksi. Rebeccan mukaan tällainen esirukoustaistelu saattaa olla hyvin vaarallista, jopa rukoilijan hengelle ja ruumiille.

Oletko koskaan kokenut, että intensiivisen esirukouksen jälkeen olet täysin uupunut? Se johtuu siitä, että rukoillessasi fyysisellä ruumiillasi ja mielelläsi Jumala oli ottanut henkiruumiisi taistelemaan niitä demonisia voimia vastaan, joita vastaan rukoilet henkimaailman taistelukentällä. Tuntemasi väsymys on enimmäkseen heijastusta henkiruumiisi kokemasta stressistä. Henkiruumiisi saamat haavat ilmenevät usein erilaisina oireina myös fyysisessä ruumiissasi.6

Tämän käsityksen tueksi Rebecca käyttää Raamattua jälleen väärin lainatessaan 1.Kor.5:4-5:ttä:

...Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on
-- sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen --
Herran Jeesuksen nimessä...

Paavali käytti ainoastaan metaforaa. On yleistä sanoa, että joku on hengessä meidän kanssamme, vaikkei olisikaan ruumiillisesti läsnä, tarkoittaen sitä, että hän tuntee sympatiaa tilannettamme kohtaan, vaikka onkin muualla. Paavali ei harrastanut astraaliprojektiota. Hän vastasi kuultuaan, että Korinton seurakunnassa oli syntiä. Se, että rakennetaan ruumiin ja hengen erottamista koskeva teoria, jotta se toimisi Rebecca Brownin kuvaamalla tavalla ei ole totuudenmukaista tulkintaa tästä raamatunkohdasta.
Hän toteaa lisäksi, että seistessämme muurinaukossa se aiheuttaa henkiruumiissamme suurta kärsimystä, koska me otamme vastaan muille tarkoitettuja iskuja:

Toisin sanoen kaikkien Herran palvelijaan suunnattujen demonisten voimien on päästävä ensin sinun ohitsesi. Tämä tarkoittaa sinulle kärsimystä -- sekä ruumiillista että tunne-elämän alueelle kuuluvaa kärsimystä. Et ehkä kykene pääsemään kirkkoon joka sunnuntai, koska olet liian sairas selviytyäksesi sinne.7
Saanko tehdä erään seikan selväksi. Olet harvoin tietoinen siitä, että seisot "muurinaukossa". Se johtuu siitä, että Herra hallitsee meidän henkiruumiitamme täydellisesti.8

Rebeccan teoria ei ole raamatullinen, vaan se on peräisin hänen omista kokemuksistaan Elainea ja muita palvellessaan. Hän sanoo, että toisten ihmisten fyysisen kivun ja ahdistusten kärsiminen heidän puolestaan on sitä, mitä toisten kuormien kantamisella tarkoitetaan.
Tällaiselle tulkinnalle ei ole mitään raamatullista pohjaa. Kun Paavali käski galatalaisten kantaa toinen toistensa kuormia, hän puhui rikkomuksesta kiinni saadun veljen tervehdyttämisestä. On selvää, että meidän on myös autettava tarpeessa olevia. Mutta Raamattu ei sisällä mitään sellaista opetusta, että meidän olisi kärsittävä tuskaa, jotta jonkun toisen ei tarvitse kärsiä.
Jeesus on se, joka vei meidän taakkamme ristille. Kuitenkin Brown käyttää jälleen Raamattua väärin yrittäessään todistaa, että hänen käsitteensä toisen tuskan kantamisesta tarkoittaa samaa kuin "muurinaukossa seisominen" Hesekielin 22:30-31 mukaan. Jumala sanoi näissä jakeissa ainoastaan, että Hän aikoi tuhota maan, koska Hän ei nähnyt kenenkään seisovan muurinaukossa sen puolesta -- ts. esirukouksessa sen puolesta.
Brown lainaa myös Moosesta, joka esirukoili israelilaisten puolesta. Mutta tässäkin on taas ero. Mooses ei kärsinyt ruumiissaan tai hengessään israelilaisten puolesta; hän esirukoili heidän puolestaan ja Jumala vastasi hänelle.
Miten huolellisia meidän tuleekaan olla Jumalan sanan kanssa yrittäessämme todistaa jotain teoriaa; varsinkin kun on kysymys teoriasta, jonka Rebecca myöntää perustuvan tietoon, jota voi saada vain okkultismin kautta.

ENKELEITÄ TILAUKSESTA?

Elaine kertoo saaneensa ilmoituksen henkiruumiista enkeliltä, jonka kanssa hän keskusteli useita tunteja. Enkeli kertoi hänelle myös, että

Herra välittää lapsistaan niin paljon, että joka kerran, kun joku heistä itkee, Hän lähettää enkelin syleilemään tuota henkilöä ja lohduttamaan häntä...Enkeli kertoi minulle myös, että Jumala on luodessaan enkelit antanut jokaiselle heistä niin paljon rakkautta, että jokaisella on oma suojelusenkelinsä, joka varjelee häntä, koska hänellä on niin paljon rakkautta tuota henkilöä kohtaan, että hän pyysi Jumalalta lupaa saada varjella tuota henkilöä syntymästä saakka.9

Jos Jumala loi enkeleille niin paljon rakkautta, kuinka sitä voidaan kutsua rakkaudeksi? Rakkaus on vapaaehtoista. Luotiinko Saatanallekin yhtä paljon rakkautta? Entä sille kolmannekselle enkeleistä, jotka kapinoivat hänen kanssaan?
Raamatusta ei myöskään löydy perustaa sille, että jokaisella olisi oma suojelusenkeli. Sen sijaan löydämme sielä täysin päinvastaista, jonka todistaa Rebecca Brownin lainaama jae, jolla hän vahvistaa enkelin väitteen:

Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"?
Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?
(Hebr.1:13-14)

Tässä tai missään muuallakaan Raamatussa ei ole puhuta jokaiselle annetuista suojelusenkeleistä. Merkillepantavaa on, että enkelit palvelevat ainoastaan niitä, jotka saavat autuuden periä, ei jokaista ihmistä.
Paavalin varoituksen valossa, ettei saisi ottaa vastaan mitään muuta evankeliumia kuin sen, mitä hän saarnasi, ei edes enkeliltä (Gal.1:8-9), on kysyttävä, millä tavoin Rebecca koetteli enkelin? Hän luotii siihen, ettei kukaan langennut enkeli voi kutsua Jeesusta Herraksi paitsi Pyhässä Hengessä perustaen johtopäätöksensä 1.Kor.12:3:een. Hän teki tässä yleisen virheen: tämä jae koskee ihmisiä, ei eksyttäviä henkiä. Tässä käykin selvästi ilmi erottava raja, joka oli olemassa siihen aikaan, kun tämä kohta kirjoitettiin: kukaan ei olisi kutsunut Jeesusta Herraksi ellei hän ollut uskossa. Nykyään kutsutaan Jeesusta "Herraksi" kaikkein harhaoppisimmissakin kulteissa. Kysy Jehovan todistajilta tai mormoneilta, kun he seuraavan kerran tulevat ovellesi. Tänään ei koetinkivenä olekaan sanooko joku "Jeesus on Herra", vaan perustuuko se, mitä he opettavat yksinomaan Raamattuun.
Toisella kertaa sekä Rebecca että Elaine kohtasivat enkelin, joka tuli tappamaan Elainea hänen kapinointinsa vuoksi siinä, ettei hän suostunut liittosopimukseen Jumalan kanssa, niin että Hän olisi suojellut häntä paikallisten saatananpalvojien uhkaavalta hyökkäykseltä. Elaine oli päättänyt taistella omin voimin; hän ei tarvinnut Jumalan apua. Hän oli itse asassa valmis hakkaamaan enkelin hänen röyhkeytensä takia. Vasta kun Rebecca oli rukoillut hänen puolestaan ja pyytänyt Jumalaa suuntaamaan vihansa sen sijaan häneen, lähti enkeli pois sanoen, että Rebeccan rukous oli kuultu. Silloin Jumalan viha lankesi Rebeccan päälle.
Tässä kertomuksessa on useita ongelmakohtia. Ensiksikin Raamatusta ei löydy esimerkkiä siitä, että Jumala vuodattaisi vihansa omien lastensa päälle, saati sitten viattoman lapsen päälle syyllisen sijasta. Raamatussa ei ole myöskään mitään todisteita siitä, että Jumala tuhoaisi jonkun lapsistaan, koska tämä ei suostuisi tekemään tiettyä liittoa kanssaan. Raamatussa ei ole myöskään mitään esimerkkiä siitä, että Jumala pakottaisi jonkun liittoon kanssaan. Kaikki Hänen liittonsa ovat avoimia joko hyväksyttäviksi tai hyljättäviksi. On totta, että Hänen liittonsa antavat suojan ja lupauksia, joita ei muulla tavoin voida saada, mutta Hän ei koskaan pakota ketään mihinkään. Ja varmaa on, ettei hän ikinä lähettäisi enkeliään tappamaan ketään, joka ei suostuisi solmimaan liittoa Hänen kanssaan.

LIITON SOLMIMINEN JUMALAN KANSSA

Kirjassaan Prepare for War (Suomennettu: Valmistaudu sotaan), Rebecca omistaa yhden luvun Jumalan kanssa solmittaville liitoille. Tämä perustuu siihen, että "Jumala tekee liiton jokaisen kanssa silloin, kun hän pyytää Jeesusta antamaan hänen syntinsä anteeksi ja olemaan hänen Herransa ja Mestarinsa". Mutta jotta pääsisi osalliseksi siitä erityissuunnitelmasta, joka Jumalalla on itsekutakin varten, Hän haluaa solmia henkilökohtaisen liittosopimuksen uskovien kanssa "niinkuin Hän solmi Nooan, Aabrahamin, Mooseksen, Joosuan tms. kanssa kautta koko Raamatun."10
Hänen ideansa, että "Jumala tekee liiton jokaisen kanssa silloin, kun hän pyytää Jeesusta antamaan hänen syntinsä anteeksi" ei aivan pidä paikkaansa. Itse asiassa Jeesus vahvisti liittonsa opetuslastensa kanssa ja käski heidän kutsua ketä tahansa, joka haluaa, tuohon liittoon. On vain yksi liitto. Meillä jokaisella ei ole omaa erillistä sopimusta Jeesuksen veressä, vaikka meillä on yksityinen suhde Isään tuon yhden liiton kautta.
Rebecca itse sanoo "meillä ei olisi [henkilökohtaista] suhdetta Herraan ellemme olisi täysin omistautuneet hänelle".11
"Täydellinen omistautuminen" tarkoittaa samaa kuin täydellinen antautuminen Jumalalle.. Miksi sitten vielä tarvittaisiin lisäsopimuksia?
Meidän täytyisi ymmärtää, ettei sana "liitto" edellytä välttämättä muodollista valaa. Kaikki kristityt, jotka etsivät Herran tahtoa elämässään tulevat useammin kuin kerran elämässään paikalle, jossa ymmärrämme, että Jumala johtaa meitä tiettyyn suuntaan ja me suostumme siihen. Sellaisessa tapauksessa voidaan sanoa, että olemme "liitossa" Jumalan kanssa. Mutta sen sijaan Rebecca Brownin esittämä käsitys liittosopimuksesta on tietoisempi luonteeltaan, lähempänä valan vannomista.
Liitoista on vielä todettava kaksi muuta seikkaa. Ensiksikin, me syyllistymme syntiin, jos emme pidä lupauksiamme, olkoot ne mitä tahansa ja silloin vaarana on, että joudumme kärsimään Jumalan tuomion, minkälainen sitten onkin. Siksi Jeesus varoitti vannomasta (Matt.5:34-37). Ottaen huomioon syntisen luontomme on lupausten tekeminen typerää. Jumala ei ensiksikään vaadi sellaista, Hän suorastaan kieltää sellaisen.
Toiseksi eivät Jumalaa sido meidän aloitteestamme tehdyt sopimukset. Hän on Kaikkivaltias. Hän saattaa tehdä niin kuin me pyydämme tai sitten ei. Mutta jos Hän tekeekin, Hän varmasti vaatii meiltäkin jotain.
On rehellisyyden nimissä sanottava, että Rebecca korostaa Jumalan kaikkivaltiutta. Itse asiassa eräs hänen toeamuksistaan on mainitsemisen arvoinen nykypäivänä, kun ajattelee miten kevyesti suhtaudutaan Jumalan kaikkivaltiuteen: "Kristityt näyttävät käyttävän suurimman osan ajastaan muotoillakseen sellaisia oppeja, jotka oikeuttavat heidät kiertämään Jumalan auktoriteetin."12 Mutta pian tämän jälkeen hän osoittaa käsittäneensä uuden liiton väärin:

Ensimmäinen liittoni Jumalan kanssa solmittiin silloin, kun pelastuin. Toinen liittoni solmittiin, kun tein Jeesuksesta elämäni täydellisen Herran ja omistauduin Hänelle kokonaan. Minä tein aloitteen molempiin näistä liitoista. Kaikissa muissa liitoissa, joita olen sen jälkeen tehnyt Jumalan kanssa, on Jumala ollut aloitteentekijä.13

Pelkäänpä pahoin, että Rebeccalla ovat käsitykset sekaisin. Jumala oli aloitteentekijä pelastusliitossa, johon astumme suostuessamme siihen. Ja osa tuota sopimusta on, että teemme Hänestä elämämme Herran. Emme voi astua Kristuksen veressä solmittuun uuteen liittoon ellemme tee Hänestä Herraamme. Sellainen käsitys, että Jeesus voisi olla Vapahtajamme ilman että Hän on meidän Herramme on eksytys, josta johtuu se valtava "nimikristittyjen" joukko, jotka muodostavat kirkossakävijöiden enemmistön.
Rebecca kertoo, miten Jumala lähestyy häntä jatkuvasti pyytäen häntä solmimaan sopimuksia, joista suurin osa vaatii koettelemuksia ja henkilökohtaisia uhrauksia, jotka kuluttaisivat normaalikristittyä yli voimien. Hän kertoo, miten hän kärsi eräässä tapauksessa päätöksenteon vaikeudesta suostuako sopimukseen vai ei:

Olin ahdistunut päätöksen vaikeudesta noin viikon ajan yrittäen laskea sen aiheuttamia kustannuksia niin hyvin kuin voin. Tiesin varmuudella, että heti kun olisin tehnyt tuon sopimuksen, se olisi peruuttamaton. Jos joutuisin koville, en voisi enää muuttaa mieltäni. Jos tekisin niin, menettäisin suhteeni Herraan enkä olisi voinut kestää sitä.14

Suhteen menettäminen Herraan on pelastuksen menettämistä. Jos Rebecca sitä tarkoitti, voin vakuuttaa hänelle, että valan rikkominen saattaa olla synti, mutta se ei ole anteeksiantamaton synti. Jumalan armossa on tilaa katumukselle.
Jos hän ei tarkoittanut sitä, hänen olisi pitänyt selventää, mitä hän tarkoittaa. Muutenhan jotkut, jotka ottavat hänen sanansa tosissaan, saattaisivat tuomita itsensä siitä, että he olisivat hylänneet Jumalan, kun eivät olisi selvinneet Hänen testistään solmittuaan ensin liiton. Tämä varmastikin jo paljastaa sen vaaran, mikä sisältyy Jumalan kiellon rikkomiseen, jos vannoo valan Jumalan edessä.
Voidaan sanoa, että Paavali astui liittoon Jumalan kanssa kohdattuaan Jeesuksen Damaskon tiellä. Mutta tämä tuo esiin erään tärkeän asian, jonka monet opettajat sivuuttavat: Jumala toimii seurakunnassa määräämänsä auktoriteetin kautta. Hengellistä sodankäyntiä edellyttävä hengellinen palvelutyö on vanhimmistoa varten, ei yksinäisiä yrittäjiä varten, jotka eivät ole Kristuksen ruumiin auktoriteetin alla, vaan ovat valmiit laatimaan teorioita ja käytäntöjä omien mieltymystensä mukaan.
hengellisillä asioilla leikitteleminen jättää ihmisen Jumalan suojeluksen ulkopuolelle. Hänen liittonsa vaatii, että mitä ikinä saammekin sydämellemme Jumalan antamana palvelutyönä, sen täytyy olla Kristuksen ruumiin vanhimmiston valvonnan alla. Miesten, jotka osoittavat henkilökohtaisessa elämässään sellaisia raamatullisia hyveitä, jotka tekevät heistä auktoriteettihahmoja olkoot sitten muodollisesti "vanhimpia" tai ei, täytyy voida valvoa ja ojentaa niitä, joilla on laillinen kutsu Jumalalta hengelliseen työhön.
Rebecca sanoo, että hänellä ja Elainella on hengellinen valvoja, eräs veli Kristuksessa, joka valvoo heidän toimintaansa. He eivät tee mitään tärkeitä päätöksiä ilman kaikkien kolmen yksimielisyyttä asiassa. Vaikka tämä onkin jo askel oikeaan suuntaan, se ei ole osoittautunut riittäväksi, kun ajattelee niitä raamatunvastaisia mielipiteitä, joita Rebeccan kirjoitukset sisältävät.

KUTSUKAA HEIDÄT KOTEIHINNE

Rebecca antaa sellaisen neuvon niille, jotka palvelevat demonihenkien vallassa olevia, että heidän on suostuttava kutsumaan heitä koteihinsa niinkuin hänkin teki Elainen tapauksessa. Vaikka hän esittää siihen liittyviä varoituksia, hän syyllistää melkoisesti niitä kristittyjä, jotka torjuvat sellaisen ajatuksen ja syyttää, että nämä haluavat pitää kiinni kotiensa yksityisyydestä.
Monet kristityt ovat epäilemättä kieltäytyneet kutsumasta koteihinsa veljiä, jotka olisivat tarvinneet asuntoa tietyksi ajaksi. Mutta tämä on jotain muuta kuin demonien vallassa olevan kutsuminen kotiinsa. Missään kohtaa ei Raamatussa tällaisesta puhuta saati sitten kehoiteta sellaiseen. Sellaiseen liittyvät vaarat ovat valtavat.
Sen kauhun, joka oli seurausta siitä, että hän kutsui Elainen kotiinsa, pitäisi olla meille varoituksena. Mutta jos Herra ohjaa meitä tekemään niin tietyn henkilön kohdalla ja tietyssä tilanteessa, voimme olla varmoja Hänen suojeluksestaan. Mutta se, että tehdään tällaisesta koko Kristuksen ruumista koskeva yleinen määräys, osoittaa ymmärryksen ja viisauden puutetta.
Rebecca ei myöskään tee erotusta demonien vallassa olevien ja Kristuksessa olevien veljien välillä tästä ideastaan puhuessaan. Hän on itse asiassa sitä mieltä, että demoneista vapautuminen koskee kristittyjä. Ei-uskovat on tuotava Kristksen luo ennenkuin heistä yritetään ajaa demoneita.15

DEMONIT KRISTITYISSÄ

Useimpien demonien ulosajamista harjoittavien ryhmien tunnusmerkkinä on, että he väittävät, että krisityissä voi asua demoneita ja jopa että meissä kaikissa asuu todennäköisesti demoneja, ellemme anna ajaa itsestämme niitä silloin tällöin. Brown on valmis myöntämään, ettei tällaiselle uskomukselle ole raamatullista pohjaa, mutta vääristää jälleen Raamattua todistakseen omat käsityksensä:

...Minäkin olin sitä mieltä, ettei kristityissä voi asua demoneja, kunnes Jumala kutsui minut tähän palvelutyöhön. Silloin minun oli todella tutkittava Raamattua ja etsittävä Herraa rukouksessa tämän ongelman selvittämiseksi.
Toivon, että Herra olisi antanut tästä asiasta selkeän ohjeen Raamatussa puoleen tai toiseen. Missään kohden Raamattua ei sanota varsinaisesti, että kristityssä voisi asua demoni eikä missään kohden sanota, ettei kristityissä voi olla demoneita. Tutkikaamme siis joitakin raamatunkohtia, jotka liittyvät tähän ongelmaan.16

Ne raamatunkohdat, jotka Rebecca esittää sen väitteen tueksi, että kristityissä voisi olla demoneita, ovat 1.Kor.9:27 ja Saarn.10:8. Ehdotan, että lukija tarkistaa nämä jakeet nähdäkseen, onko edes pientä mahdollisuutta siihen, että ne tarkoittaisivat sitä, mitä Rebecca Brown haluaa niiden tarkoittavan. Edellisellä jakeella ei ole mitään tekemistä demonien vallassa olemisen kanssa, vaan se koskee sen sijaan sitä mahdollisuutta, että Paavali saattaisi luopua uskosta ja hänet hylättäisiin sen takia kaiken hänen näkemäsnä vaivan jälkeen. Jälkimmäinen on Salomon omaa viisautta koskien sitä, ettei saa murtaa muuria, jossa asuu käärme; se on kielikuva, joka varoittaa ryhtymästä huolettomasti sellaiseen, johon sisältyy vaara. Siinä ei ole pienintäkään viittausta siihen, että kristityissä voisi olla demoneja.
Kysymyshän on siitä, että jos demonien ulosajamista harjoittavilla ei ole tajottavana selvempää perustelua Raamatusta käsitystensä tueksi, on oltava joku järkevä selitys miksi sellaisista koemuksista, joita Rebeccalla oli saa sen käsityksen, että demonit voivat asua kristityissä.
Koska heillä ei ole raamatullisia todisteita siihen, että demoneita voisi asua kristityissä, he perustelevat käsityksiään joko kertomuksilla muiden kokemuksista tai omilla kokemuksilla, joista he päättelevät demonien asuvan kristityissä.
Syvällisempi tutkimus aiheesta voiko kristityissä asua demoneja on Media Spotlightin artikkelissa Deliverance: Demonization and the Christian. [Jos pidät sen kääntämistä tärkeänä kirjoita mielipiteesi osoitteeseen arkcom@arvioikaa.com suom.huom.]

HEIDÄN HEDELMISTÄÄN?

Voidaan väittää, että palvelutyö on oikeutettua, jos se kantaa hedelmää ja on johtanut monia pois saatananpalvonnasta Kristuksen luo. Mutta voidaan väittää yhtä hyvin, että Sun Myung Moon on tuottanut hedelmää, koska hän on johtanut niin monia pois okkultismista, huumeista, alkoholismista ja muista vääristä uskonnoista. Samoin ovat mormonit ja Jehoavan todistajat kantaneet "hyvää" hedelmää. Mutta he ovat johtaneet ihmiset yhdestä eksytyksestä toiseen, vaikka viimeisin eksytys ei kaikissa tapauksissa ole yhtä tunnettua kuin edellisessä eksytyksessä.
Kaikki väärä opetus, josta käytetään nimitystä "kristillinen" perustuu väärään Raamatun soveltamiseen. Se ei liity siihen, miten tosissaan joku on tai miten paljon hänellä on halua palvella Jumalaa. Mutta siitä huolimatta, miten vakavissaan ollaan tai mitkä ovat motiivit tai mitä muuta tekijää tahansa käytetäänkin yritettäessä oikeuttaa jotain toimintaa, tosiasiana pysyy, että sellainen hengellinen palvelutyö, joka perustuu Jumalan sanan väärään soveltamiseen ei ole Jumalasta.
Rebecca opettaa, että tietyt raamatunkohdat tarkoittavat tiettyjä asioita, kun ne selvästikään eivät merkitse sitä, mitä hän väittää. Hänen demonien ulosajamistoimintansa perustuu noihin vääriin raamatuntulkintoihin (joiden kaikkien analysoimiseen ei tässä ole tilaa). Sen takia olisi torjuttava sellainen opetus, joka perustuu noihin vääriin tulkintoihin.
Meidän kaikkien on vastattava kysymykseen, haluammeko panna luottamuksemme subjektiivisiin opetuksiin, jotka perustuvat erheellisiin raamatuntulkintoihin (väitetyistä "hyvistä" hedelmistä piittaamatta) vai haluammaeko panna luottamuksemme Raamatun arvovaltaan ainoana auktoriteettina.
Paavali toteaa, että "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaiktuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2.Tim.3:16-17) 1.Kor.4:6:ssa hän toteaa edelleen "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on".
Tämä voidaan tiivistää seuraavasti: Kaikki, mikä on Raamatussa, on tärkeää; jos sitä ei ole Raamatussa, se ei ole tärkeää; jos se on tärkeää, se on Raamatussa; jos se ei ole tärkeää, sitä ei ole Raamatussa.
Niistä varmoista totuuksista, joita Rebecca esittää, yksi on erityisen huomionarvoinen: "Herra ei koskaan käske sinun tehdä jotain sellaista, joka ei pidä yhtä Hänen sanansa, Raamatun, kanssa".17
Ongelmana on vain se, että jos hän ottaisi nämä sanat todesta, hänen olisi hylättävä merkittävä osa omista kirjoituksistaan.

LÄHDEVIITTEET

1. Rebecca brown, He Came to Set the Captives free (Chino, CA: Chick 
   Publications,1986), s.54.
2. Ibid., ss.60-61.
3. Ibid., ss.62-63.
4. Ibid., s.164.
5. Ibid., s.177.
6. Ibid., s.180.
7. Ibid., s.179.
8. Ibid.
9. Ibid., s.127.
10. Rebecca Brown, Prepare For War (Chino, CA; Chick Publications,1987), s.29.
11. Ibid., s.28.
12. Ibid., s.31.
13. Ibid.
14. Ibid., s.32.
15. Ibid., s.109.
16. Ibid., s.106.
17. Ibid., s.82.

Alkuperäinen artikkeli: Rebecca & Elaine. Questional 
Testimonies by Albert Dager
Alkuun | Maailmanlaajuinen kristillinen kirkko | Iankaikkinen pelastusvarmuus | Sovitus-missä. Uskonliikkeen opetus. | Valtakuntateologia | Pyhän Hengen kaste | Kaksi Babylonia | Kotiseurakunta | Seurakunnan vaellus | Kaksi Babylonia | Varo väärää vaakaa! | Kaikki ekumeeniset tiet vievät Roomaan | Roomalaiskatolisuus - onko se kultti? | Islamin historia | Jihad | Hänen nimessään | Rukouspiirit | Vierasta tulta | Voitelu | Ei rauhaa, vaan miekan | Keskusteluryhmä