Näiden kahden artikkelin viralliset nimet ovat "Tuhatvuotinen valtakunta" ja "Kaiken kohdalleenasettaminen". Haluan kuitenkin ottaa vapauden muuttaa nuo otsikot epävirallisesti (vai sanoisinko sulattaa ne yhteen) nimeämällä molemmat—jotta aihe tulisi selkeämmäksi—otsikoiksi "kaiken kohdalleen asettaminen, Osat 1 ja 2". Olen laittanut Osan 1 alaotsikoksi "Virvoituksen ajat—pyhien jalostaminen" ja osan 2 alaotsikko on "Maailman puhdistaminen—seurakunnan täydellistäminen".
Syynä tähän on se, että "kaiken kohdalleen asettaminen" tapahtuu yksinkertaisesti erillisinä, mutta toinen toisiinsa liittyvinä vaiheina maallisesta näkökulmastamme katsottuna ja, niinkuin tulemme huomaamaan yhteisen aikamme kuluessa, jos on olemassa mitään raamatullisesti tyydyttävää ymmärrystä kirkollisesti latautuneesta sanasta "Tuhatvuotinen valtakunta", sen on tunnistettava kuuluvan "Kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäiseen vaiheeseen. Aion kehitellä tätä kaikkea esittäen lukuisia esimerkkejä Raamatusta sitä mukaa kuin etenemme.
Haluan nyt todeta erään asian: En halua sotkeutua mihinkään väittelyihin tai kiistoihin mistään tämän aihepiirin puolista. Tarkoitukseni on ainoastaan stimuloida ajatteluamme esittämällä sen, mitä uskon Raamatun yksinkertaisesti osoittavan. Uskokaa minua, viimeisten noin kahdenkymmenen vuoden aikana olen tutkiskellut kaikkia argumentteja kaikilta puolin. Niin että jos olet eri mieltä sen kanssa, mitä tänään sanon, totean vain kohteliaasti olevani yhtä mieltä kanssasi siitä, että olemme eri mieltä asiasta. Minulla ei ole mitään halua joutua mihinkään loputtomiin väittelyihin. Olen aina avoin muuttamaan ajatteluani, mutta en käsikähmän perusteella.
Haluaisin, että voisimme tänään päästä eroon kaikista ihmisten tekemistä opetusjärjestelmistä, joita tästä aiheesta mahdollisesti on. En tarkoita tässä sitä, että emme saisi piitata mistään ihmisten laatimista ohjeista, joita olemme koskaan saaneet. Tarkoitan, että meidän täytyy—ainakin näiden kahden artikkelin ajan—jättää taaksemme ihmisten laatimat opetusjärjestelmät, joita olemme ehkä omaksuneet.
En halua käyttää mitään sellaisia klassisia leimoja kuin nk. millennialismi, premillenialismi, postmillenialismi tai amillenialismi. En aio käyttää yhtään aikaa esittämällä jonkun tällaisen näkemyksen hyviä tai huonoja puolia tai hajottamalla tai rakentamalla jotain systeemiä sanomalla sinulle "No, tässä on nyt kolme eri vaihtoehtoa, niin että minkä aiot niistä valita? Joku niistä sinun on valittava...tämä...tai tämä...tai tämä." En aio myöskään kerätä pisteitä sanomalla "minun tapani nähdä nämä asiat on parempi kuin sinun." Toivon, ettet ole tullut tänne siinäkään toivossa. On siis niin, että ihmiset kokevat olevansa uhattuina, jos he kuulevat sellaisia näkemyksiä, jotka eivät käy täysin yksiin heidän omien näkemystensä kanssa. Ei ole mitään syytä kokea olevansa uhattu kenenkään näkemysten perusteella, jos olet varma omastasi. Ainoastaan se, joka ei ole varma omista näkemyksistään, yrittää suunnata sen ihmisen päälle luotisateen, jolla on erilainen näkemys. Ja nykyään lentää kristikunnan näyttämöllä aikamoinen määrä luoteja!
Haluan vain sanoa, että jos mielestäsi se, mitä tänään sanon, kuulostaa todelta, niin tutki siinä tapauksessa, onko se totta. Ota selvää. Älä vain pelkästään hyväksy, mitä sanotaan. Tutki kaikki tarkoin hellittämättä. Kaiva totuus esiin. Tarkista kaikki. Olen täällä ainoastaan jakaakseni sellaista, mitä olen Raamatusta ymmärtänyt viimeisten 23 vuoden rankan ja joskus rasittavankin vaellukseni aikana uskovana. (Puhun ihmisenä!) Jos kuuntelet, mitä minulla on sanottavana etkä hyväksy sitä, en aio tuomita sinua ta kamppailla kanssasi. Olen tyytyväinen, jos jaksat kuunnella minua loppuun saakka ja jatkaa eteenpäin sydämessäsi jonkinverran lämpöä ja sielussasi raikas tuuli puhaltamassa.
Suunnitelmani on tämä: Kuljettaa meidät läpi sen, minkä uskon olevan Raamatun yksinkertainen ja selvä merkitys näissä kahdessa vaiheessa, jotka kuuluvat "Kaiken kohdalleen asettamiseen". Sen jälkeen jokainen meistä voi kehittää edelleen tuota yksinkertaista ja selvää merkitystä totuuden hengessä ja löytämisessä. Mutta toivon, että näiden kahden artikkelin päätteeksi on johtopäätös väistämätön.
Tässä artikkelissa on kolme pääotsikkoa 1) Mitä tarkoitamme sanoessamme, että "kaiken kohdalleenasettaminen" tapahtuu kahdessa vaiheessa? 2) Mikä oli laukaisijana "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisessä vaiheessa? 3) "Jumalan salaisuus" ja "kaiken kohdalleen asettaminen".
I. MITÄ TARKOITAMME SANOESSAMME, ETTÄ "KAIKEN KOHDALLEEN ASETTAMINEN" TAPAHTUU KAHDESSA VAIHEESSSA?
En sano mitään merkillistä puhuessani kahdesta vaiheesta "kaiken kohdalleen asettamisen" prosessissa. On ymmärrettävää, että olemme varuillamme kuullessamme jotain sellaaista, mitä emme ehkä ole kuulleet aikaisemmin; mutta vain se, ettemme ole tavanneet aikaisemmin jotain ajatusta ei silti tarkoita, etteikö se olisi kosher! Joskus tarvitaan, että näemme jonkun asian toisesta näkökulmasta, jotta kykenemme näkemään sen niinkuin emme ole koskaan aikaisemmin sitä ymmärtäneet ja—itse asiassa—niinkuin meidän todella pitäisi se ymmärtää! Ikäänkuin voisimme sanoa: "Vau, minähän tiesin sen jo! Miksen ole koskaan ajatellut sitä aikaisemmin?" Tiedätkö tuon tunteen? Silloin kun Henki on tarttunut ajatteluusi yliluonnollisella tavalla. Se tarkoittaa sitä, että olet valmis ottamaan vastaan.
Aina kun kuulen jonkun puhuvan kaksivaiheisesta siitä tai kaksivaiheisesta tuosta, arviointitutkani käynnistyy. Meidän on tutkittava näitä asioita huolellisesti. Mitä eskatologiaan tulee, ihmisten kuulee usein puhuvan Kristuksen toisen tulemuksen tapahtuvan kahdessa vaiheessa—ensin nk. "Ylöstempauksena" ja sitten, jonkinverran myöhemmin varsinaisessa Kristuksen toisessa tulemuksessa. Minä en puhu nyt ollenkaan siitä tässä, kun puhun kahdesta vaiheesta. Päinvastoin; sillä uskon, että se on hirvittävä moka, joka vaivaa laajalti kristillistä ajattelua nykyään—seurakunnan todistuksen tappioksi.
Kun puhun näissä kahdessa puheessa kahdesta vaiheesta, käsittelen tässä koko luomakunnan muuttumisprosessia sen langenneesta tilasta uudeksi maailmankaikkeudeksi, mistä "kaiken kohdalleen asettamisessa" todella on kysymys. Kokonaiskuvasta. Tämä on sen ydin, mistä Raamattu meille kertoo. Jumala luo. Enkelit ja ihmiset lankeavat. Maailmankaikkeus muuttuu. Mutta Jumalalla on ollut koko ajan suunnitelma sitä varten. Hän ei ollenkaan hämmästynyt syntiinlankeemusta. Ei kerta kaikkiaan! Ja Raamatussa on kysymys nimenomaan siitä tavasta, jolla Herra on päättänyt oikaista kaiken, mikä meni vinoon Hänen luomakunnassaan, kun ihmisten ja joidenkin enkelien osuus meni harhaan.
Raamattu mainostaa raamatullista uudistumisen oppia. Siitä aiomme puhua nyt näiden kahden tämänpäiväisen luennon aikana. Raamatullisesta uudistumisopista. Monet suositut opetukset "tuhatvuotisesta valtakunnasta" ovat nykyään pielessä ja lisäksi vielä ne menevät täysin harhaan Jumalan määräämän tämän maailman uudistusprosessin suhteen—mikä ei, kuten tulemme huomaamaan, liity niinkään paljon mihinkään maallisin tapahtumiin kuin hengellisiin. Itse asiassa koko sanonta "tuhatvuotinen valtakunta" on kertakaikkisen epäonnistunut ja on juurruttanut seurakunnan ajatusmaailman maallisiin taruihin taivaallisten tosiasioiden sijasta. Mutta...menen tässä asioiden edelle. Tutkimme tätä asiaa tarkemmin myöhemmässä vaiheessa.
Miksi siis voimme sanoa, että "kaiken kohdalleen asettaminen" tapahtuu kahdessa vaiheessa? Se on ensimmäinen pääotsikkomme. No jos haluat kuulla joitakin suoria raamatunkohtia, jotka paljastavat selvästi tämän luomakunnan muuttumisprosessin kaksi vaihetta—"kaiken kohdalleen asettamisessa"—ottakaamme esille ensiksi se raamatunlause, missä sanonta "kaiken kohdalleen asettaminen" mainitaan kokonaisuudessaan. Tässä puhuu Pietari Ap.t.3:19-21:ssä:
"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta."
Me näemme tässä, että nuo kaksi vaihetta on synkronoitu Kristuksen kahden tulemuksen kanssa. Kristuksen ristillä suorittaman sovitustyön perusteella ihmisten on mahdollista tehdä parannus ja kääntyä, jotta heidän syntinsä pyyhittäisiin pois—minkä seurauksena heille on mahdollista olla osalliset "virvoituksen ajoista", jotka "tulevat Herran kasvoista". Vaikka uskonkin, että käsitteessä on useampia kerroksia (loppujen lopuksi tarvitaan koko Kristuksen takaisintuleminen tämän aikakauden lopullatuomarina—uskovien lopullinen virvoitus), kuitenkin välittömästi se viittaa Pyhän Hengen läsnäoloon uskovn elämässä—lahja jokaiselle Kristukseen uskovalle.
Huomaa, mitä Pietari sanoo: "että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen..." "Virvoituksen ajat" tarkoittavat sitä, että Kristus lähetetään meille hengellisesti, vaikka Hänen onkin viivyttävä taivaassa,kunnes "kaikki kohdallensa asetetaan"—se on, Kristuksen toiseen tulemukseen ja Viimeiseen Tuomioon saakka. Eräs Kristuksen ensimmäisen tulemuksen hedelmiä on se, että Häneen uskovat saavat nauttia Kristuksen läsnäolosta heidän sisimmässään asuvan Pyhän Hengen kautta. Tämä käy selvästi ilmi Joh.14:19-23:sta:
"Vielä vähän aikaa, niin maaima ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyi ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle. Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: 'Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?' Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 'Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja inun Isäni rakstaaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan."
Huomaatko, miten tämä käy yskiin Pietarin sanojen kanssa " että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen"? Tämä on tämän evankeliumin aikakauden pääpiirre. Tehkää parannus, uskokaa, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ainakin Herran puolesta ja sitten te saisitte virvoituksen keskellä tätä langennutta maailmaa Kristuksen hengellisen läsnäolon kautta Pyhässä Hengessä. (Minua suorastaan hytisyttää, kun ajattelen miten koko ajatus "virvoituksen ajoista" on vääristelty seurakunnan historian viime aikoina; mutta olen käsiytellyt tuota kaikkea toisaalla).
Tästä syystä olen antanut ensimmäiselle näistä kahdesta artikkelista otsikoksi "Virvoituksen ajat—Pyhien jalostaminen". Se on välitila. Siihen sisältyy se ajanjakso, joka on Kristuksen ensimmäisen tulemuksen ja viimeisen tuomion välillä. Koko tätä aikaa Kristuksen ensimmäisestä tulemuksesta aina viimeiseen tuomioon kutsutaan "viimeisiksi päiviksi". Koko tuota ajanjaksoa. "Jumala...on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta" (Hebr.1:1-2). Ystäväni, me elämme nyt viimeisiä päivä. Tästä ajasta käytetään myös nimityksiä "viimeinen aika" (Juud.18), "nämä viimeiset ajat" (1.Piet.1:20) ja "viimeinen hetki" (1.Joh.2:18). Juuri tätä aikaa me nyt elämme ja olemme eläneet viimeiset 2000 vuotta!
Kristuksen toinen tulemus ja viimeinen tuomio, jota se julistaa, merkitsee "kaiken kohdalleen asettamisen" toista vaihetta. Ja me tutkiskelemme tuota toista vaihetta lounaan jälkeen. Mutta huomaa, että me elämme tässä ensimmäisessä vaiheessa vielä langenneen maailman keskellä. Me sairastumme yhä. Vielä tapahtuu maanjäristyksiä. Hampaamme putoavat. Ruumiimme kuolee ja hajoaa. "Kaiken kohdalleen asettaminen" ei ole vielä toteutunut täydellisesti, niinkuin Room.8:18-23:sta näemme:
"Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavatsiihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle—ei omasta tahdostaan, vaan alistajan—kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta (Room.8:18-23).
Huomaatko, miten nuo "kaiken kohdalleen asettamisen" kaksi vaihetta sisältyvät tähänkin raamatunkohtaan? Siinä on "tämä nykyinen aika" ja siinä on myös " se kirkkaus, joka on ilmestyvä meihin". Toisaalta on se tosiasia, että "koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti", ja taas toisaalta me "huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta". Kaksi vaihetta. Toinen, joka on meidän keskuudessamme nyt—jossa kohdalleen asettaminen on vain osittaista, uskovien elämässä—ja toisaalta toinen, joka on vielä tuleva Kristuksen takaisintulon jälkeen—kun kaiken kohdalleen asettaminen on tapahtunut täydellisesti.
Nuo kaksi vaihetta "kaiken kohdalleen asettamisessa" liittyvät siis Kristuksen kahteen tulemukseen. Kuten Heprealaiskirjeessä sanotaan: "samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat" (Hebr.9:28). Tässäkin on taas tuo kahdessa vaiheessa tapahtuva toiminta. Kristuksen ensimmäinen tulemus sai aikaan lääkkeen syntiin; toinen tulemus asettaa kaikki kohdalleen—pelastus toteutuu täydellisesti. Ensimmäisen tarkoituksena oli pelastaa ja jalostaa sielut; toisen tarkoituksena on puhdistaa maailmankaikkeus kokonaisuutena.
Nyt on niiden uudistuksen aika, jotka seuraavat Kristusta. Tänä ensimmäisenä vaiheena maailmankaikkeus pysyy olennaisilta osiltaan samanlaisena, mutta uskova muuttuu. Niinpä voimme sanoa, että Kristityn uudistuminen on koko maailmankaikkeuden uudistumisen ensimmäinen vaihe.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen, "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa." (Matt.19:28). Tutkimme tätä raamatunkohtaa tarkemmin seuraavassa artikelissamme, mutta riittäköön nyt, kun sanomme, että kaikki ne, jotka ovat osalliset uudestisyntymiseen armossa (Joh.3:3), ovat myös osalliset uudestisyntymiseen kirkkaudessa; sillä niinkuin armo pelastuksessa on ensimmäinen uudestisyntyminen, samoin pelastuksen täydellinen kirkkaus on toinen uudestisyntyminen. Kaksi "kaiken kohdalleen asettamisen" vaihetta: Toisessa Herra antaa armon uskoville evankeliumin kautta; toisessa Herra antaa kirkkauden seurakunnalle muuttavan voimansa kautta.
Jumalan valtakunta on siis tullut armossa, mutta ei ole vielä tullut kirkkaudessa. Ja jos saan hiukan provosoida sinua, me tulemme näkemäänt tänään, että tämä armon vaihe—"kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäinen vaihe—on todellinen "tuhatvuotinen valtakunta" ja kaikkea stä, mitä Ilmestyskirjan 20.luvun ensimmäisissä jakeissa symboloidaan.
Tämä oli siis ensimmäisen alaotsikkomme: "Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että "kaiken kohdalleen asettaminen" tapahtuu kahdessa vaiheessa?" päätös. Seuraavassa alaotsikossamme kysytään:
II. MIKÄ LAUKAISI "KAIKEN KOHDALLEEN ASETTAMISEN" ENSIMMÄISEN VAIHEEN?
Tämä on vaikea kysymys. Saatat sanoa: "Varmaankin Israelin luominen Vanhan Testamentin aikoina oli 'kaiken kohdalleen asettamisen' alku". Eräässä mielessä voisit olla oikeassa. Mutta—ja se on iso "mutta"—koko Vanhan Testamentin aikakausi ja kaikki, mitä siinä tapahtui on ainoastaan valmistelevaa ja symbolista, miten historiallista kaikki se sitten onkin. Vanhan Testamentin akana "kohdalleen asettaminen" oli piilevää eikä silminnähtävää (latent but not patent). Koko tuo aikakausi ainoastaan viittasi Messiaaseen ja sen oli odotettava jotain muuta tapahtuvaksi, ennenkuin kaiken kohdalleen asettamisen ensimmäinen vaihe voi todella alkaa.
Miten sitten kaikkea alettiin asettaa kohdalleen "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisessä vaiheessa? Saatat taaskin vastata: "No varmaankin inkarnaatiossa tai ristiinnaulitsemisessa tai Kristuksen taivaaseenastumisessa". Se olisikin tietysti looginen vastaus...eikä se tietenkään olisi väärä vastaus. Mutta oli olemassa toinenkin yleensä sivuutettu elementti mukana, joka käynnisti koko prosessin paikallisesti, ajallisesti ja historiallisesti—jonka merkitystä saatamme kovastikin aliarvioida. Kun Kristuksen opetuslapset kysyivät häneltä, "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?" (Matt.17:10-12), Jeesus vastasi sanomalla:
"Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen poika saa kärsiä heiltä."
Kun nyt Kristus sanoo, että Elias tulee ensin" (Engl. Raamatussa: Elijah is coming first), keneen Hän viittaa? Puhuuko Hän Vanhan Testamentin profeetta Eliasta, joka tulisi takaisin suorittaaakseen tuon tehtävän? Sanotaanhan Malakian 4:5-6:ssa:
"Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi" (Mal.4:5-6).
Ei, tässä ei oikeastaan viitata Vanhan Testamentin profeetta Eliaan, sillä Herra Jeesus osoittaa selvästi (ja meidän tulisi tietenkin luottaa Hänen tulkintaansa enemmän kuin muiden tulkintoihin), että tämä profetia viittasi itse asiassa symbolisesti Johannes Kastajaan. Tässä kohtaa meidän pitäisi korostaa sitä tärkeää aspektia Raamatun tulkinnassa, joka usein sivuutetaan. Sillä suurin osa sekavasta ajattelusta aikamme seurakunnassa koskien lopun aikoja ja eskatologista opetusta johtuu suoranaisesti siitä, ettei tunnusteta Raamatun symbolismia silloin, kun Raamatun tarkoitus on selvästi symbolinen. Sellainen "typerä kirjaimellisuus", niinkuin sitä kutsun, on seurakunnan maanvaiva. (Kuten tulemme huomaamaan, juuri siitä johtuu se, että nykyään on niin paljon "tuhatvuotista valtakuntaa" koskevaa humpuukia—kun tieten tahtoen kieltäydytään soveltamasta symbolismia silloin, kun se on oikeutettua).
Kuten enkeli lausui Sakariaalle hänen pojastaan Johanneksesta (lainaten suoraan Malakia 4:5-6:tta): "Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan" (Luuk.1:17). Kun siis Malakia kirjoitti, että Herra sanoi: "Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä", Hän ei tarkoittanut Eliaa kirjaimellisesti, vaan henkilöä, joka tulisi Elian voimassa ja hengessä—nimittäin Johannes Kastajaa. Annetaan Raamatun tulkita Raamattua, niinkuin tulisi tehdä. Täten Johannes Kastaja, joka oli Vanhan Testamentin profeetoista viimeinen, laukaisi "kaiken kohdalleen asettamisen" palvelutyöllään "Elian hengessä ja voimassa" Vapahtajan, Kristuksen Jeesuksen edelläkävijänä ja airueena.
On selvää, että "kaiken kohdalleen asettamisen" keskuksena ja akselina oli Kristuksen ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus (sekä retrospektiivisesti että prospektiivisesti kautta aikain), jolloin kaiken kruunasi Hänen taivaaseen astumisensa. Mutta Herran suunnitelman mukaisesti tuon kosmisen prosessin alkuunpanevana katalysaattorina oli Johannes Kastajan eliamainen palvelutoiminta.
On tärkeää tunnistaa hänen palvelutyönsä valtava merkitys suhteessa "kaiken kohdalleen asettamiseen". Kuten Jesaja lausui merkittävässä profetiassaan Johannes Kastajasta:
"Huutavan ääni kuuluu: 'Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoiksi ja ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.'" (Jes.40:3-6)
Se on Vanhan Testamentin klassinen symbolinen kuvaus "kaiken kohdalleen asettamisesta"; ja nimenomaan Johannes Kastaja—Hengen täytettyä hänet (Luuk.1:15)—pani sen kaiken alulle.
Tämä vie meidät kolmanteen pääotsikkoomme ja siihen otsikkoon, johon käytämme suurimman osan ajastamme tässä artikkelissa.
III. "JUMALAN SALAISUUS" JA KAIKEN KOHDALLEEN ASETTAMISEN ENSIMMÄINEN VAIHE
Meidän on hyvin tärkeää nähdä "kaiken kohdalleen asettaminen" kokonaiskuvan kontekstissä—pelastuksen historiassa laajassa mielessä. "Kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisen vaiheen ylimpänä teemana on Jumalan suunnitelman toimeenpano, suunnitelman, joka oli ollut kätkettynä historian alusta asti, mutta jota on koko ajan paljastettu lisää aikaa myöten. Jumalan suunnitelma on paljastunut koko ajan lisää. Sen kätkeminen on ollut välttämätöntä maailmankaikkeuden pahojen voimien olemassaolon vuoksi. Kuten tiedämme, Raamattu on kertomus siitä, miten paha on päässyt tunkeutumaan luomakuntaan ja miten kaikkivoittava Jumala on sen sitten voittanut.
Raamatun ydinasiaa on se, että Luoja, joka alunperin sallikin pahan tulon maailmankaikkeuteen, myös poistaa sen eräänä päivänä kokonaan. Tätä Raamattu opettaa sen alusta aina sen loppuun saakka: että paha tuli maailmaan, mutta että lopulta vanhurskaus voittaa sen ja vanhurskaus perustetaan uuteen maailmankaikkeuteen, joka luodaan Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen (Ilm.21:1-5). Juuri tästä on kysymys "kaiken kohdalleen asettamisessa".
Pahan eteneminen tässä maaimassa—joka alkoi syntiinlankeemuksesta—tunnetaan Raamatussa nimellä "laittomuuden [kreik.anomia] salaisuus" (2.Tess.2:7). Kuitenkin tuon "laittomuuden salaisuuden" rinnalla on ollut toinenkin salaisuus: Jumalan salaisuus; ja haluan tutkiskella jonkin aikaa tätä "Jumalan salaisuutta", koska nimenomaan "Jumalan salaisuuden" eteneminen johtaa vääjäämättä loppuhuipennukseen, jota kutsumme nimellä "kaiken kohdalleen asettaminen".
Tässä on raamatunkohta, joka liittää "Jumalan salaisuuden" selvästi "kaiken kohdalleen asettamiseen": "niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille" (Ilm.10:7). Seitsemäs enkeli puhaltaa viimeiseen pasunaan—julistaen Kristuksen ilmestymisen Hänen toisessa tulemuksessaan, jolloin Hän tulee tuomitsemaan ja saa aikaan "Kaiken kohdalleen asettamisen". Sanotaan, että sillä hetkellä "Jumalan salaisuus käy täytäntöön". Mitä tarkoittaakaan tämä "Jumalan salaisuus"? Tämän "Jumalan salaisuuden" ymmärtäminen on erittäin tärkeää, jotta voisimme käsittää, mitä "kaiken kohdalleen asettaminen" tarkoittaa, sillä edellinen on aivan ydiasiaa jälkimäisessä käsitteessä. Voimme havaita neljä asiaa "Jumalan salaisuudessa".
1. "Jumalan salaisuuteen" sisältyy koko Jumalan suunnitelma luomisessa ja pelastuksessa
Luemme Imestyskirjan viidennestä luvusta kirjakääröstä, jossa on seitsemän sinettiä, jota kukaan ei ole arvollinen avaamaan paitsi Herra Jeesus Kristus. Tämä kirjakäärö ja sen sinetit symboloivat koko Jumalan iankaikkista pelastussuunnitelmaa—aina uuteen luomiseen saakka. Se sisältää Jumalan iankaikkisen suunnitelman toteutumisen Jeesuksessa Kristuksessa. Se paljastaa "Jumalan salaisuuden", jonka ainoastaan Jeesus Kristus voi avata, siitä miten Jumalan tuomio ja Hänen valtakuntansa tulevat tapahtumaan. Niinpä tuo kirjakäärö paljastaa Jumalan salaiset tarkoitusperät, kun Hän tekee täydelliseksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen valtakunnan. Tätä käsittelee koko Ilmestyskirja. Se on ilmestys siitä, mikä asema Jeesuksella Kristuksella on pelastussuunnitelmassa; ja niin sen on tarkoitus antaa lohdutusta kärsivälle seurakunnalle, joka saattaa epäillä Hänen kulissientakaista toimintaansa, joka on meidän katseiltamme piilossa "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisessä vaiheessa eikä tule ilmi ennenkuin tämän aikakauden lopulla tapahtuvassa toisessa vaiheessa.
Ilmestyskirjan luvussa kuusi ja kahdeksannen luvun alussa avattavat sinetit sisältävät salaisuuden, jonka ainoastaan Jeesus Kristus voi paljastaa, siitä miten Jumalan tuomio ja hänen valtakuntansa toteutuvat kaikessa kirkkaudessaan. Tätä kartoitetaan Ilmetyskirjassa. Siinä sanotaan, että seitsemännen enkelin pasunan soidessa "Jumalan salaisuus" pannaan täytäntöön. Se on koko Jumalan suunnitelman lopullinen tulos—Hänen luomistyönsä tarkoituksen vahvistaminen.
Jumalan salaisuus paljastetaan Kristuksen työssä, kuten Ilmestyskirja osoittaa. Se on salaisuus, koska me emme ymmärrä sitä tällä hetkellä. Se saattaa olla hämmentävä. Herra on päättänyt, että ihmiskunnan virta kulkisi läpi pitkän, pimeän synnin, kärsimyksen ja kuoleman tien päästäkseen siihen lopulliseen paikkaan, jossa Hän haluaa sen kaiken olevan: "kaiken kohdalleen asettamiseen". Mutta niin paljon tästä salaisuudesta paljastetaan meille Ilmestyskirjassa. Se onkin sen tarkoitus. Siinä sanotaan oikeastaan: "on totta, että sinut on pelastettu, ja on totta, että sinulla on ahdistus tässä maailmassa, mutta kuitenkin Kristus on Jumala ja hallitsee kaikkea aina loppuun asti".
Seitsemännen pasunan puhaltaminen, joka kuuluttaa Jumalan iankaikkisen suunnitelman täyttymistä, on koko Ilmestyskirjan keskeinen asia. Se on se hetki, jota me kaikki olemme odottaneet. Koko luomakunta on odottanut sitä ikäänkuin henkeään pidätellen. Se saattaa salaisuuden päätökseen. Lopullisesti.
Tämä "Jumalan salaisuus" sisältää ensiksikin koko Jumalan luomissuunnitelman ja pelastussuunnitelman täyttymisen.
2. "Jumalan salaisuuteen" kuului Herran Jeesuksen Kristuksen pelastustehtävän salaaminen
Apostoli Paavali puhuu "siitä salatusta viisaudesta, siitä kätketystä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme", ja lisää, "jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut—sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet" 1.Kor.2:7-8).
Tähän Jumalan salaisuuteen kuului Herran Jeesuksen Kristuksen todellisen tehtävän salaaminen. "jos he olisivat sen tunteneet..." Oli äärimmäisen tärkeää, etteivät he sitä tienneet. Eikä sanonta "tämän maailman valtiaat" viittaa ainoastaan Saatanan kanssavehkeilijöihin, jotka olivat ihmisiä, vaan koko hänen käytössään olevaan pimeyden valtakuntaan. Raamattu paljastaa heidän olevan tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita...pahuuden henkiolentoja...taivaan avaruuksissa" (Ef.6:12) ja Saatanan itsensä olevan "tämän maailman jumala" (2.Kor.4:4). Toisin sanoen saatanallisilla voimilla ei ollut etukäteen mitään tietoa siitä, että Herran Jeesuksen Kristuksen kuolema ja sovitus merkitsisivät niiden valheellisen maailmanjärjestelmän ja uuden maailmanjärjestyksen pystyttämisyrityksen tuhoa. Miten äärimmäisen tärkeää olikaan, että ne pidettiin tietämättömyydessä! Voisi jopa sanoa, että koko maailmankaikkeuden kohtalo riippui siitä! Herra käytti viekkautta ja salakähmäisyyttä suojellakseen pelastussuunnitelmaansa. Tästä on mielenkiintoinen Ignatius Antiokialaisen Efeson seurakunnalle vain 75 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen lähettämässä kirjeessä oleva vahvistus käsityksellemme:
"Niinpä Marian neitsyys ja Hänet, joka oli hänestä syntyvä, pidettiin salassa maailman hallitsijalta [Saatanalta]; samoin kuin meidän Herramme kuolema; kolme salaisuutta, joista kaikkialla maailmassa eniten puhutaan, jotka kuitenkin Jumala teki salassa."1
Jotain tämän salaisuuden luonteesta voidaan nähdä siinä tosiasiassa, että kuningas Herodes pakotettiin Saatanan ihmisagenttina suorittamaan viatonten vauvojen massateurastus, jotta Messias olisi saatu tuhottua (Matteus 2:3-18). Paholainen ei ole todellakaan kaikkitietäväinen! Sanoja "kaikkitietävä" ja "kaikkivoipa" voidaan käyttää ainoastaan Jumalasta, kuten historia ja Raamattu selvästi osoittavat. Tällä tavoin pimeyden voimat pystyttiin voittamaan ja Kristus kykeni julistamaan ristillä, että "se on täytetty!" Kirjaimellisesti kreikankielestä käännettynä "Se on suoritettu loppuun!" Laittomuuden salaisuus oli kumottu ja uudistus voi lopultakin alkaa.
Ymmärrämmekö nyt kokonaiskuvan? Sillä "kaiken kohdalleen asettaminen" ei tapahdu yhdessä hetkessä—se ei voi tapahtua kerralla. Se on progressiivista ja tapahtuu suunnattoman pitkän ajanjakson kuluessa, jona aikana Herra käyttää oveluutta ja strategiaa voittaakseen pimeyden voimat.
Toiseksi "Jumalan salaisuuteen" sisältyy Kristuksen pelastustyön salaaminen—alkaen inkarnaatiosta.
3. "Jumalan salaisuuteen" kuului tuomion täytäntöönpanon siirtäminen myöhempään ajankohtaan
Teknisesti ottaen Herra olisi voinut siirtyä suoraan viimeiseen tuomioon ristiinnaulitsemisen, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen. Mutta Hän ei tehnyt niin—monista hyvistä syistä, kuten tulemme pian huomaamaan. Sen sijaan tuomion täytäntöönpano siirtyi edemmäs.
"Jumalan salaisuutta" käsiteltäessä Ilmestyskirjan 10. luvussa apostoli Johannes puhuu "viivytyksestä" (engl. Raamatussa: "that there should be delay no longer" = ettei olisi enää viivytystä) Kristuksen voiton täydellisen toteutumisen suhteen, mikä tapahtuisi vasta seitsemännen pasunan soidessa, jolloin tämän maailman valtakunnat olisivat nähtävällä tavalla Herran Jeesuksen Kristuksen valtakuntia. Tutkimme osaa tästä raamatunkohdasta aikaisemmin: "niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön (Ilm.10:7). Mutta, jos me tutkimme kontekstiä, me näemme koko strategian esitettynä:
"Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, ("that there should be delay no longer = ettei olisi enää viivytystä"), vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöönn sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille." (Ilm.10:5-7).
Siinä sanotaan, että kun viimeinen pasuna soi ja aikakauden loppu tulee, ei ole enää viivytystä [englanninkielisen Raamatun mukaan]—tuomiota ei enää siirrettäisi edemmäs—evankeliumin aikakaudelle määrätty aika olisi tullut päätökseensä ja tuomio voisi alkaa. Silloin "Jumalan salaisuus" olisi tullut päätökseensä.
On niin tärkeää ymmärtää tämä. Jakeessa sanotaan kirjaimellisesti "ettei olisi enää aikaa". Se on eräs tapa sanoa "Aika on loppu! Odottaminen on päättynyt." Lopun viivyttäminen, joka tapahtui ylösnousemuksen jälkeen—johon sisältyi kaikki sitä seuraavan evankeliumin aikakauden monimutkaisuudet—päättyy ja Jumalan salaisuus tulee silloin toteutumaan täydellisesti. Miksi sitten on tapahtunut tämä tuomion viivyttäminen näin pitkälle, jopa tuhansien vuosien päähän? Siihen on monia syitä. Tutkikaamme niitä tämän osan alaotsikkojen alla.
a) Tuomiota on siirretty, jotta evankeliumia voitaisiin julistaa kansakunnille ja Jumalan kansan täysi luku tuotaisiin sisälle Valtakuntaan
Ilmestyskirjan 11. luvussa on ihana kohta seurakunnan todistuksesta evankeliumin aikakautena. Siinä puhutaan siitä, että "temppelin...esikartano...on annettu pakanakansoille ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta". Tästä 42 kuukaudesta (tai kolmesta ja puolesta vuodesta) käytetään Ilmestyskirjassa kahta muutakin nimitystä, jotka tarkoittavat samaa. 1) 1260 päivää: "Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää" (Ilm.12:6). "Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan." (Ilm.11:3). 2) aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa:
"Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt. Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä." (Ilm.12:13-14).
Tässä käytetään ilmaisua "aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa", joka on toinen tapa sanoa 1260 päivää tai kolme ja puoli vuotta: "aika" = yksi vuosi; "kaksi aikaa" = kaksi vuotta; ja "puoli aikaa" = puoli vuotta. Syy siihen, että Johannes käyttää tätä kielikuvaa on se, että hän käyttää Danielin kirjan 7:25:ssä ja 12:7:ssä käytettyä symboliikkaa kuvatakseen pyhien vainoa. Johannes käyttää jatkuvasti voimallisia Vanhan Testamentin symboleja ja muuttaa ne sitten omiin raamatunkirjoittamistarkoituksiinsa (esim. kultainen lampunjalka, kaksiteräinen miekka, valtaistuimet, elävät olennot, pedot jne.) sopiviksi. Hyvin satunnaisesti niillä on sama merkitys Vanhassa ja Uudessa Testamentissa; mutta enimmäkseen hän muuttaa niiden merkitystä olennaisesti, jotta ne saadaan sopimaan siihen asiayhteyteen, johon hän ne sijoittaa.2
Niinpä "pyhä kaupunki" (ts. Jerusalem ymmärrettynä hengellisesti Uuden Testamentin seurakuntana, vrt. Hebr.12:22; Ilm.3:12; 21:2,10), jota pakanakansat tallaavat neljäkymmentäkaksi kuukautta" on samanpituinen ajanjakso, jonka kaksi todistajaa profetoivat (seurakunnan todistus evankeliumin aikakautena) ja se aika, jona seurakuntaa suojellaan (mikä tapahtuu koko evankeliumin aikakauden ajan). Yleiskuva Ilmestyskirjassa on, että samaan aikaan kuin pyhät todistavat maailmalle, pakanakansat vainoavat heitä koko evankeliumin aikakauden ajan (symboliset 1260 päivää / 31/2 vuotta / ajan, kaksi aikaa ja puoli aikaa), mutta että heitä suojellaan kuitenkin Saatanan totaaliselta tuhoamiselta koko tuon ajan, koska Saatanan toimintaa on rajoitettu, jotta evankeliumi pääsisi leviämään ja Kristuksen ruumis kasvamaan. Sitä valtaa, joka Saatanalla oli ennen Kristuksen tuloa on rajoitettu mitä suurimmassa määrin. Tästä kautta koko evankeliumin aikakauden kestävästä seurakunnan todistuksesta puhutaan Ilm.11:3-7:ssä.
"Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan. Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä. Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitä vanhingoittaa, on hän saava surmansa sillä tavalla. Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein kuin tahtovat. Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät" (Ilm.1:13-7).
Minulla ei ole tässä aikaa selittää täydellisesti kaikkia näitä loistavia jakeita—vaikka miten haluaisinkin! Mutta tämä kuvakieli öljypuista ja lampunjaloista tulee Sak.4:11ss.:sta, jossa lampunjalat symboloivat Jumalan kansaa ja öljypuut, jotka tuottavat niihin öljyn, symboloivat Jumalan armoa, joka antaa niille valon ja elämän. "Niin hän sanoi minulle näin: 'Etkö tiedä, mitä ne ovat?' Minä vastasin: 'En, Herra'. Hän sanoi: 'Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä'." Ilm.1:20:ssa Herra sanoo Johannekselle: "ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa". Täten ne kaksi todistajaa symboloivat seurakunnan todistajaa tänä aikakautena. Vanhan Testamentin lain mukaan tarvittiin ainakin kaksi todistajaa, jotta totuus varmistettaisiin oikeustapauksissa. "Kaksi" symboloi niiden todistajien lukumäärää, jotka tarvitaan totuuden varmistamiseksi, kuten näemme 5.Moos.19:15:stä: "Kahden tai kolmen todistajan sanalla on asia vahva" (vrt. 4.Moos.35:30, Joh.8:17: "Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä"). Niinpä Ilm.11:3 tarkoittaa seurakunnan todistusta koskien evakeliumia "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisessä vaiheessa. Koska evankeliumiin sisältyy todistus totuudesta, tässä käytetään symbolina siitä kahta todistajaa.
Sakarjassa kaksi öljypuuta olivat kaksi voideltua—Serubbabel ja Joosua. Tässä Ilm.11:ssä kaksi todistajaa symboloivat selvästi evankeliumin todistamista maailmalle Jumalan palvelijoiden kautta koko tämän aikakauden ajan. Mitä nyt tulee tähän Jumalan palvelijoiden suorittamaan evankeliumin todistamiseen, huomatkaamme, että Jumala suojelee heitä erityisesti, jae 5. Ja mikä on tuo tuli, joka nielee heidän vihollisensa? Se on tietenkin itse Jumalan Sana, niinkuin havaitsemme verratessamme tätä muihin raamatunkohtiin, jotka paljastavat tämän: "Kasvoista kasvoihin Herra puhui teidän kanssanne vuorelta, tulen keskeltä" (5.Moos.5:4). "Sentähden sanoo Herra, Jumala Sebaot näin: Koska te tällaisia olette puhuneet, niin katso, minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi, ja se kuluttaa heidät" (Jer.5:14). "Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?" (Jer.23:28-29).
Jospa me vain ymmärtäisimme todella Jumalan Sanan voiman. Sillä se on se Sana, jota me saarnaamme—Sana, jota ei voida koskaan kumota tai sammuttaa. Se, että kieltäytyy kuuntelemasta Jumalan todistajien suun kautta julistettua Sanaa tuottaa varman kuoleman (hengellisen kuoleman). Niin, heillä (meillä) on todellakin aivan erikoislaatuisia voimia. Jakeessa 7 näemme, että pyhien rukoukset vaikuttavat tuomiopäivän tulemukseen (vrt. Ilm.8:1-6 & 2.Piet.311-12).
Huomaa myös, että on määrätty ajankohta, jolloin seurakunnan todistaminen päättyy: "Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät." (Ilm.11:7). Tulee aika, jolloin seurakunnan todistus loppuu, kun aikakauden loppu lähenee loppuaan ja helvetti pääsee irralleen, kun Saatana päästetään irti Jumalan määräämästä rajoituksesta ja vainoaa sitten kauhealla tavalla seurakuntaa. Huomaa, että tämä on täsmälleen yhdenmukainen Ilm.20:3,7-9:n kanssa:
"sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa...ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja...Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin".
Näemme taas tässäkin pedon nousevan syvyyden kuilusta ja sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät ja tappavan heidät—aivan samoin kuin sanotaan Ilm.11:7:ssä. Kristuksen tappamisen jälkeen tapahtunut tuomion viivyttäminen—"aikaa ei enää ole"—tapahtui, jotta evankeliumi julistettaisiin maailmalle. Mutta tapahtui myös Saatanan tuomion viivyttäminen siten, että häntä rajoitettiin tuon viivytyksen ajan, joka esitetään symbolisesti Ilm.20:1-3:ssa ikäänkuin hän olisi kahlehdittuna syvyyden kuilussa. Kun hänet päästetään irti aikakauden lopulla, pahuus nousee huippuunsa hänen maanpäällisen edustajansa Antikristuksen hallitessa ja sitten tuomion viivytys poistetaan ja pimeyden voimat saavat lopullisen tuomionsa. Me näemme tämän opetuksen yhtä hyvin Ilmestyskirjassa kuin muuallakin Uudessa Testamentissa.
On totta, että Saatana toimii mitä aktiivisimmin ihmisten asioissa—ja erityisesti seurakunnan asioissa. Ottakaamme se todesta, hän vaanii ympäriinsä kuin karjuva leijona (2.Piet.3:8). Mutta emme tee oikeutta sille valtavalle määrälle raamatunkohtia, joissa paljastetaan, että Saatana on ollut sidottuna, jotta evankeliumi voisi levitä, jos jätämme asian vain tähän. Tutkikaamme tätä aihetta tarkemmin, sillä sillä on suuri merkitys käsityksellemme tuhatvuotisesta valtakunnasta Ilm.20:ssa.
Saatanalla oli pääsy Jumalan valtaistuimen luo aina ristille saakka (Job 1:6-122:1-7) ja hän toimi "syyttäjänä" (vrt. Sak.3:1-2). Herran Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen Saatana heitettiin kuitenkin alas taivaasta (Ilm.12:10), jolloin Kristus jatkoi työtään "ainoana Välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä" (1.Tim.2:5) rukoillen oman kansansa edestä esirukouksia pyhän uhrinsa perusteella eliminoimalla sillä tavoin Saatanan toiminnan syyttäjänä (Room.8:33-34,38-39). Tämä Kristuksen voitto Saatanasta ei ollut osittainen voitto, epätäydellinen suoritus—se oli lopullinen ja ehdottoman täydellinen. Kuten Paavali sen ilmaisee, "Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen [oikeastaan: 'sen (ts. ristin) kautta'] kauttaan voiton riemun" (Kol.2:15). Maailmanjärjestelmä oli tosiaankin ollut jonkin aikaa Saatanan itselleen ottaman hallinnon alla, mutta Jeesus voitti tämän "maailman" (Joh.16:33), kun Hän vuodatti verensä ristillä. Sen seurauksena Hän saattoi lohduttaa opetuslapsiaan ylösnousemuksensa jälkeen vakuuttamalla heille, että "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" (Matt.28:18). Sen jälkeen Saatanalle ei jäänyt enää mitään auktoriteettia.
Tuon mahtavan voiton kauaskantoista kosmista merkitystä ei voida korostaa liikaa. Jeesus oli siitä ennustanut, kun hänen seitsemänkymmentä opetuslastaan olivat palanneet onnistuneelta lähetysmatkaltaan, jolla jopa demonit oli alistettu Hänen auktoriteettinsa alle ja Hän sanoi: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman" (Luuk.10:17-18). Daavid ennusti tästä Jeesuksen täydellisestä auktoriteetista demonien maailman yli Hänen kuolemansa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen sanoessaan, "Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi" (Ps.68:19), jota Paavali lainasi Ef.4:7-10:ssä. Siitä alkaen koko luomakunta järkkyi, kun Kristuksen suuri voitto pani liikkeelle syntiinlankeemuksen aikaansaaman pahan vaikutusten kumoamisen sekä prospektiivisesti että retrospektiivisesti. Silloin saatanan valtakunta "heitettiin alas maan päälle" taivaasta (Ilm.12:7-9) täsmälleen niinkuin Kristus oli nähnyt ja sanonut etukäteen (Luuk.10:18; Joh.12:31).
Vaikka syntiinlankeemuksen pahat vaikutukset ovat yhä mitä suurimmassa määrin meidän keskuudessamme koko evankeliumin aikakauden ajan, Saatanan valtakunnan voimat ja niiden kyky vaikuttaa ihmisten asioihin Kristuksen täydellisen voiton jälkeen ovat muuttuneet mitä suurimmassa määrin. Raamatussa on monia merkittäviä kohtia, jotka paljastavat, että Saatana on ollut "sidottu" tai rajoitettu Kristuksen voiton jälkeen. Haluan käsitellä näitä asioita, koska ne ovat ehdottoman keskeisiä käsityksellemme tuhatvuotisesta valtakunnasta tai nk. millenniumista. Katsotaanpa vain kolmea jaetta Ilmestyskirjan 20. luvusta:
"Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden kaivon avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa" (Ilm.20:1-3)
Syvyyden kaivo on symboli. Vai mitä? Avain on symboli. Eikö niin? Lohikäärme ja käärme ovat symboleja, vai mitä? Kahleet ovat symboli, eikö totta? Miksi sitten niin monet haluavat väkisin, että nuo tuhat vuotta ovat ainoa asia tässä jakeessa, joka on ymmärrettävä kirjaimellisesti? Ilmestyskirjan asiayhteydessä "tuhat" tarkoittaa yksinkertaisesti pitkää, määrittelemätöntä lukua, jonka vain Jumala tietää! Ymmärräthän ystäväni, että tällä Saatanan sitomisella tietyksi ajanjaksoksi on kontekstinsä eikä se tarkoita tulevaisuutta. Selvittäkäämme tämä asia nyt perinpohjaisesti. Herra Jeesus sanoi fariseuksille demonien ulosajamisen yhteydessä:
"Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää?" (Matt.12:29)
Mieti tätä huolellisesti. Herra puhuu tässä yksinkertaisesti omasta palvelutyöstään ja mitä tapahtuisi Hänen ristin voittonsa vaikutuksesta. Hän tulisi sitomaan Saatanan (ts. rajoittamaan hänen toimintaansa vakavasti) ja ryöstämään sitten hänen talonsa ja tavaransa. Mitä se tarkoittaa? Ennen tuota aikaa kansakunnat olivat muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta täysin Saatanan vallassa. Mutta Kristuksen voiton tapahduttua ristillä tapahtuisi vapautuminen tuosta orjuudesta niin, että pakanoita voitaisiin tuoda sisälle Jumalan valtakuntaan aivan joukoittain eikä vain poikkeustapauksina niinkuin Vanhan Testamentin aikoina.
Me emme ymmärrä tämän kaiken yliluonnollista merkitystä, joka on merkittävä muutos Vanhan Testamentin aikoihin verrattuna, jolloin verrattain harvat pakanat pelastuivat. Niinkuin käy ilmi asiayhteydestä (vrt.Matt.12:22-29), Herra Jeesus kuvasi tässä Hänen maallisen tehtävänsä voittoisaa päämäärää, joka pantiin liikkeelle erämaassa, jossa Hän oli kiusattuna (Luuk.4:1-113), vakiinnutettiin Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa lähetystyön aikana ja toteutui lopullisesti Golgatalla.
Vähän ennen vangitsemistaan Jerusalemissa Jeesus ennusti kuolemansa ristillä ja sanoi, "Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut" Joh.12:27). Mitä tarkoitusta Hän tarkoittaa? Neljä jaetta myöhemmin Hän kertoo meille: "Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos" (Joh.12:31). Sanonta "heitettämän ulos" on mitä parhain. Samalla tavoin kuin Jeesus ajoi ulos demoneja yksittäisistä ihmisistä maallisen vaelluksensa aikana, samoin Hän myös ajoi ulos Demonien ruhtinaan silloiselta toiminta-alueeltaan "tämän maailman ruhtinaana", jolloin hän hallitsi pakanakansoja. Siitä hetkestä alkaen, jolloin Jeesuksen tehtävä maan päällä oli suoritettu loppuun, Saatana menetti laillisesti hallinta-asemansa maailman ruhtinaana. Viimeisen evankeliumin loppu on viimeinen kerta, jolloin hänet mainitaan siinä asemassa (Joh.14:30). Kautta koko muun Uuden Testamentin Saatanaa ei kutsuta enää koskaan "tämän maailman hallitsijaksi"; sensijaan hänen arvonimenään on "ilmavallan hallitsija" (Ef.2:2) nyt, kun hänet on heitetty alas taivaasta ristin jälkeen (Ilm.12:10; Joh.12:31).
Me näemme tässä, että Kristus tuli sitomaan vahvan miehen (Saatanan), niin että hänen talonsa ja hänen hallinta-alueensa (ts. pakanakansat) ryöstettäisiin perusteellisesti ja sieluja pakanakansoista alettaisiin vapauttaa pimeyden voimien vallasta ja siirtämään heitä Jumalan valtakuntaan. Ristin, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen planeetan hengellinen valtius oli nyt asetettu Kristuksen käsiin. Eräänä päivänä tulee niiden lukumäärä täyttymään, jotka astuvat sisälle Hänen valtakuntaansa. Siihen saakka, niinkauan kuin "viivytys" jatkuu Jumalan salaisuuden lopullisessa toteutumisessa, meidän on osoitettava mitä suurinta hengellistä kärsivällisyyttä.
Lukuisissa muissakin raamatunkohdissa viitataan tähän Saatanan "sitomiseen" eli rajoittamiseen, jonka meidän Herramme lupasi tapahtuvan Hänen voittonsa jälkeen. Paavali paljastaa Toisessa tessalonikalaiskirjeessään, että Kristuksen takaisintulo ei tapahdu ennenkuin sitä ennen on tapahtunut kaksi historiallista tosiasiaa: ensiksi lopullinen suuri luopumus, jota seuraa "Kadotuksen lapsen" ilmestyminen (2.Tess.2:3)—arviointikykyiset raamatunselittäjät ovat yksimielisiä siitä, että se tarkoittaa Antikristuksen lopullista manifestaatiota ihmisen hahmossa (vrt. 1.Joh.2:18).
Muutamaa jaetta myöhemmin Paavali puhuu voimallisesta rajoittavasta tekijästä, joka estää tämän huipentuman tapahtumisen ennenkuin sen on määrä tapahtua (2.Tess.2:6). Tämä rajoittaminen tarkoittaa Jumalan määräämää, Saatanan innoittaman Laittomuuden ihmisen "valheen kaikella voimalla, tunnusteoilla ja ihmeillä" vahvistettua demonista toimintaa ja Saatanan valheen universaalin uskomisen rajoittamista (2.Tess.2:9-11). Se on siis sidottua, rajoitettua. Kaikki tämä vapautetaan rajoituksistaan lyhyeksi aikaa ennen Kristuksen toista tulemusta (2.Tess.2:8) ja nuo viheliäiset asiat huipentuvat.
Ole hyvä ja vertaa nyt 2.Tess.2:3-12:ta ja Ilm.20:1-3:a & 7-10:tä (Käsittelen jakeita 4-6 seuraavassa artikkelissa). Meidän täytyy olla sokeita, ellemme huomaa, että näiden Paavalin Toisen tessalonikalaiskirjeen ja Ilmestyskirjan 20.luvun ensimmäisten jakeiden välillä on merkittävä vastaavuus, joissa tapahtumat noudattavat täsmälleen samaa mallia. Tuo malli on tämä:
Ensin on pitkähkö ajanjakso, jolloin pimeyden voimia rajoitetaan ja niitä estetään kokoamasta kansakuntia yhdeksi liittoumaksi, joka tuhoaa seurakuntaa ja vihaa sitä.
Tätä seuraa lyhyt ajanjakso, jonka aikana rajoitus otetaan pois ja Jumala sallii Saatanan päästä päämääräänsä.
Tätä lyhyttä demonisen myllerryksen ajanjaksoa seuraa Kristuksen toinen tulemus, jota seuraa ylösnousemus, maailman tuomio ja "kaiken kohdalleen asettaminen".
Jotkut saattavat väittää vastaan ja sanoa, että jakeet Ilm.20:1-3, joissa puhutaan Saatanan sitomisesta, eivät voi mitenkään viitata evankeliumin aikakauteen, jossa me nyt elämme, koska Saatana on ilmiselvästi kyennyt aiheuttamaan vahinkoa sekä seurakunnalle että muutenkin maailmassa viimeisten kahdentuhannen vuoden ajan ja siksi se ei ole voinut olla "sidottu". On totta, että Saatana on saanut aikaan huomattavaa vahinkoa kautta koko evankeliumin aikakauden. Me emme kuitenkaan väitä, että nämä jakeet opettaisivat, että kaikki Saatanan toiminta olisi kokonaan estetty, sillä ne tarkoittavat ainoastaan tiettyä historiallista tilannetta, jota on estetty toteutumasta ennenkuin aika on kypsä siihen Jumalan kosmisessa suunnitelmassa. Meidän on ymmärrettävä tämä asia. Se erityinen historiallinen tilanne, jota Saatanaa on estetty toteuttamasta koko evankeliumin aikakauden ajan (ts. niinkauan kuin hänen on sanottu olevan Kristuksen sitoma), tarkoittaa hänen kykyään eksyttää kansakunnat yhdistymään yhdeksi suureksi, universaaliksi, globaaliksi, Kristusta vihaavaksi vihollisuudeksi Jumalan kansaa vastaan kaikkialla maailmassa (Ilm.208-9). Sentakia tekstissä sanotaan, että kun rajoitus on poistettu, Saatana "lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan" (Ilm.20:3,7-9; vrt. 17:13-14). Se on ollut hänen päämääränsä kautta koko historian ajan ja sen rajoittaminen tänä nykyisenä aikakautena on on tehnyt mahdolliseksi evankeliumin leviämisen kaikkiin kansakuntiin viivyttämällä aikojen lopun toteutumista—tuo "viivytys", joka on osa "Jumalan salaisuutta" (vrt. Ilm.10:5-7). Sama kuva esitetään 2.Tess.2:1-12:ssa, josta näemme, että kun rajoitus on poistettu, "saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä" yhdessä globaalin eksytyksen ja harhan kanssa tuo tilanne leviää kautta koko maailman.
Kun Johannes profetoi, että Saatanan innoittamat kasnakunnat "piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin" (Ilm.20:9) sen jälkeen, kun vanha käärme on vapautettu oltuaan sidottuna, me tiedämme, että sen sitominen tapahtui myös tämän erityisen tapahtuman—seurakunnan totaalin tuhoamisen—estämiseksi ja että sen takia demonien maailmaa oli rajoitettu evankeliumin aikakautena. Varsinaisesti sanonta "pyhien leiri" ei tarkoita nykyajan maallista Israelin valtiota, koska Uudessa Testamentissa seurakunta (johon kuuluu sekä kääntyneitä juutalaisia että pakanoita) tunnetaan sekä "Israelina" että "Jerusalemina" (Gal.6:16; Hebr.12:22-23; Room.11:26a; Ilm.3:12; 21:2,10). [Kehitän tätä teemaa lisää seuraavassa artikkelissani].
Herran Vanhan liiton kansan, Israelin lasten aikana, Saatana toimi jatkuvasti pakanakansojen kautta saadakseen aikaan tuhoa Jumalan valitsemassa kansassa. Nyt kun Herran kansaa evankeliumin aikakautena edustaa hengellisesti yhteen kokoontunut, ylikansallinen Kristuksen ruumis, paholaisen huomio on keskittynyt seurakunnan, sen oppien, instituutioiden ja yksittäisten uskovien uskon tuhoamiseen. Tällainen maailmanjärjestelmän kansakuntien yhtyminen globaaliksi jehovanvastaiseksi liittoumaksi on ollut Saatanan päämääränä aina historian aamunkoitosta alkaen. Hän lähestulkoon onnistui Baabelissa, Sinearin tasangolla, mutta aika ei ollut silloin vielä kypsä ja Jumala puuttui sekoittamalla hänen suunnitelmansa (1.Moos.11:1-9).
Kristuksen voitto teki kuitenkin lopun Saatanan hirvittävästä kansojen eksyttämisestä. Koko tämän aikakauden aikana hän ei ole kyennyt eksyttämään kansakuntia suuressa mittakaavassa. Evankeliumi on saanut yliotteen saatanan suunnittelemasta maailmanvallasta. Kun hän lopulta saavuttaa päämääränsä historian lopulla, vaikka se saattaakin näyttää Saatanan voitolta, on se todellisuudessa hänen tappionsa. Sillä koko ajan on Jumala itse "pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät" (Ilm.17:17). Tämä varmuus Jumalan ehdottomasta kaikkivaltiudesta tekee Herran kansalle mahdolliseksi säilyttää "pyhien kärsivällisyyden ja uskon" näinä vaikeina aikoina (Ilm.13:10).
Saatana on edelleen mahtava voima maailmassa, mutta hän ei ole sen laillinen hallitsija; ja koska hän tietää, että hänen aikansa on rajoitettu, hän on täynnä raivoa, jonka hän syytää seurakunnan päälle (Ilm.12:12-17). Toisin sanoen Saatana on valtaistuimeltaan syösty kiertolainen, jolla ei ole valtakuntaa, ja joka vaeltaa ympäriinsä kostonhaluisena ja hämmentyneenä ja rajoitetuin voimavaroin odottaen tulevaa väistämätöntä tuomiotaan. Se, ettei ole ymmärretty tätä yksinkertaista totuutta, on johtanut kaikenlaisiin hassunkurisiin opetuksiin seurakunnassa.
Mutta ennen Kristuksen takaisintuloa globaalin salaliiton rajoittaminen—jonka uskon mitä todennäköisimmin tapahtuvan Jumalan enkelivoiman toteuttamana (vrt.Ilm.7:1; 9:14-15), jossa enkeleitä käytetään tuon rajoittamisen toteutumiseen—otetaan pois ja tulee pyhien vainon aika, jolloin valtaan nousee paha maailmandiktatuuri. Tämä salaperäinen "viivytyksen" aika, josta Johannes käyttää nimitystä "ahdistus ja valtakunta ja kärsivällisyys Jeesuksessa" (Ilm.1:9), on aika johon kuuluu mitä suurimmassa määrin "pyhien kärsivällisyys ja usko" (Im.13:10; 14:12).
Tuomiota on siis viivytetty, jotta evankeliumia voitaisiin saarnata kansakunnille ja Jumalan lasten täysi luku saataisiin sisälle Jumalan valtakuntaan. Kristus tuli sitomaan vahvan miehen symboliseksi tuhannen vuoden ajaksi—eli koko evankeliumin aikakaudeksi.
b) Tuomiota on viivytetty, niin että tämä paha maailma voi täyttää "syntiensä mitan" ja kypsyä siten valmiiksi tuomiota varten.
Herra ei tule tuomitsemaan ennenkuin Hän on käyttänyt jokaisen viimeisenkin pisaran armoaan ja ennenkuin paha on saavuttanut täyden mittansa. Muistatko, miten Aabrahamille sanottiin, että siihen aikaan ei ollut mahdollista ottaa haltuunsa maata, "sillä amorilaisten syntivelka ei ollut vielä täyttynyt" (1.Moos.15:16)? Pahuuden on saavutettava ensin täysi mittansa ja sitten Herra tuomitsee. Niinkuin Herra sanoi Jerusalemin hallitusmiehille: "Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?" (Matt.23:32-33) Vasta sitten, kun synnin mitta on täyttynyt, Herra tuomitsee. "Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täytttyvät" (Luuk.21:24). Pahan on tultava täyteen mittaansa ennenkuin tuomio tulee. Niinpä tuomion "viivytys" tapahtuu osittain siksi, että maailma saisi täyttää syntiensä mitan ja pahuuden saavuttaa lopullinen huipentumansa, niinkuin se todella tulee tekemäänkin, niinkuin monista raamatunkohdista voimme lukea.
Niinpä voimme nähdä tästä "Jumalan salaisuudesta", että siihen kuuluu koko Jumalan luomis- ja pelastussuunnitelman täyttyminen ja että siihen sisältyy viivytys, ennenkuin se viedään päätökseen ja että siihen sisältyy myös todistamisen ajanjakso, jota me juuri nyt elämme! Me näemme tämän viivytyksen "Jumalan salaisuuden" toteutumisessa myös päätekstissämme, joka on Ap.t.3:19-21:
"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdalleen asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta."
Taivaan pitää omistaman Kristus (ts. Hän on poissa meidän luotamme), kunnes kaikki kohdallensa asetetaan."Kunnes" tarkoittaa juuri tuota "viivytystä". Tuo väliaikainen "kunnes"-ajanjakso on evankeliumin aikakautta, jonka aikana tuo "viivytys" tapahtuu. Tämä kaiken kohdalleen asettaminen tapahtuu tuon viivytyksen loputtua—kun Jumalan salaisuus" täyttyy—on Jumalan luomis- ja pelastussuunnitelman täyttymys, josta käytetään nimitystä "uusi taivas ja uusi maa" Ilmestyskirjan lopulla (Ilm.21:1).
"Jumalan salaisuuteen" on sisältynyt Hänen kansansa suojeleminen tuomiota viivytettäessä
Ilmestyskirjan 12. luvun alussa näemme Kristuksen tulemuksen vastavaikutuksena Saatanan ulosheittämiselle ja sille, että Hänen taivaaseenastumisensa (Ilm.12:5b) laukaisee valtavan hengellisen taistelun taivaassa, joka heijastuu tänne meidän maalliseen alhaisuuteemme saakka (Ilm.12:7ss.). Mielenkiintoista tässä on se, että seurakunnan sanotaan olevan turvassa Saatanan totaaliselta hyökkäykseltä symboliset tuhatkaksisataa kuusikymmentä päivää" (Ilm.12:6). Sama seurakunnan yleinen suoja mainitaan Ilm.12:13-14:ssä, paitsi settä tässä kohdassa käytetään symbolista aikaa "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa".
Evankeliumista todistava seurakunta on saanut suuren määrän suojaa sillä aikaa, kun Saatana on ollut sidottuna koko evankeliumin ajan. Me näimme, että tuon ajan ja todistamisen symbolinen pituus on symboliset 1260 päivää Ilm.11:3:ssa. Se viittaa kuitenkin tässä koko seurakunnan todistamiseen kautta koko aikakauden. Siitä me tiedämme, että Ilm.12:6 ja 11:3 ovat rinnakkaisia. Molemmat viittaavat evankeliumin aikakauden todistamiseen sillä aikaa, kun Saatanan toiminta on rajoitettu.
Niinkuin olemme jo aikaisemminkin todenneet, Ilmestyskirjan yleiskuva on, että sinä aikana kun pyhät todistavat maailmalle, heitä vainotaan koko evankeliumin aikakauden ajan (symboliset 1260 päivää / 31/2 vuotta / ajan, kaksi aikaa ja puoli aikaa), mutta että heitä suojellaan myös Saatanan täydeltä tuholta tuona aikana. Sillä aikaa, kun Saatanaa rajoitetaan toteuttamasta maailmanlaajuista kauhuhallintoaan koko evankeliumin aikakauden ajan, seurakuntaa suojellaan täydeltä tuholta ja evankeliumin sallitaan kukoistaa. Niin kauan kuin Saatanaa estetään siitä, ei julkaista globaalia käskyä, joka tekee uskovista lainsuojattomia. Se on sen tarkoitus evankeliumin aikakautena. Mutta kuitenkin niin pian kuin Jumala ottaa pois rajoituksensa ja Antikristus pääsee valtaan ja kaikki lopunajan vaivanajan kauhut pääsevät irti, olemme täysin erilaisessa tilanteessa.
Ei ole hämmästyttävää, että Herran kansa on ollut usein hämmentynyt tästä "viivytyksestä"—varsinkin ne, jotka olivat elossa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisen toiminnan aikana. Esimerkiksi vähän ennen Jeeesuksen taivaaseenastumista Hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?" (Ap.t.1:6). Mutta he eivät tunteneet Jumalan mysteeriä siinä, että Hän viivyttäisi Kristuksen voiton lopullista täyttymystä—puhumattakaan siitä, että he olivat myös yhä mitä tietämättömimpiä vanhan liiton päättymisestä ja siitä, että Israelin kansan asema Herran kansana oli myös päättynyt. He eivät tunteneet "Kristuksen salaisuutta...että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta" (Ef.3:4-6), vaikka heidän on täytynyt tuntea hyvin profeettojen sanat, kun he puhuivat siitä (esim. Jes.11:10; 60:1-14).
JOHTOPÄÄTÖS
Jos nyt saan esittää loppusanat, Raamatun totuus on se, että me elämme juuri nyt aikaa, jota Ilm.20:3 kuvaa symbolisesti tuhantena vuotena—joka on jatkunut aina Kristuksen ajoista sti. Millennium eli tuhatvuotinen valtakunta ei tarkoita Kristuksen tulevaa hallintoa maassa, joka ei ole muuttunut. Tuo symbolinen tuhannen vuoden aika, jona Saatanaa on rajoitettu, on jatkunut koko evankeliumin aikakauden ajan. Kristus sitoi "vahvan miehen" (Saatanan), niin että "hänen tavaransa" (eksytetyt pakanakansat) saatiin vapautettua orjuudestaan. Viimeistä tuomiota viivytettiin juuri sen takia. Saatanan kykyä saada aikaan maailmanlaajuinen lopunajan eksytys on pidetty kurissa. Se on osa "kaiken kohdalleen asettamisen" kirkkautta.
Sekä "kaiken kohdalleen asettamisen" 1. että 2. vaihe ovat loistavia omalla tavallaan. On vain niin, että kirkkaus tulee täyteyteensä vasta toisessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on loistava, koska evankeliumia levitetään sillä aikaa, kun Jumala estää Saatanaa eksyttämästä kansakuntia sillä tavalla kuin hän teki Vanhan Testamentin aikakaudella. Toinen vaihe on loistokas, koska silloin julistetaan Valtakunnan täyteyttä—pyhien saamaa oikeutta, valtakuntaa sen koko kirkkaudessa. Täten me voimme sanoa, että ensimmäinen vaihe on loistokas, koska niin monet sielut ovat pelastuneet, kun taas toinen vaihe on loistokas, koska se tekee kaiken kokonaiseksi.
Saanen päättää tämän artikkelin vakavaan ajatukseen: Jos me asetamme seurakunnan tulevan toivon maalliseen valtakuntaan, kenen luulet olevan tuon maallisen valtakunnan hallitsija? Jeesu Kristus Messiasko? Älä usko siihen hetkeäkään! Hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta (Joh.18:36) ja—niinkuin olemme Raamatusta nähneet—Hän ei tule takaisin taivaasta ennenkuin Hän tulee tuomitsemaan maailman ja asettamaan kaiken kohdalleen uudessa taivaassa ja uudessa maassa.
Tulevassa maallisessa valtakunnassa tulee olemaan vain yksi hallitsija, jonka Raamattu tuntee. Vain yksi, ei ketään muuta. Oletko nyt mukana? Vedätkö oikeat johtopäätökset? Voimmeko nähdä, mihin kaikki tämä puhe tuhatvuotisesta maallisesta valtakunnasta johtaa? Niin, se on todella vakavaa. Saatana valmistelee jo ihmisiä ottamaan vastaan Antikristuksen luullen häntä Kristukseksi. Se tulee olemaan suurin kaikista hänen "valheen voimalla tulevista tunnusmerkeistään ja ihmeistään". Sillä ainoastaan Antikristus tulee pystyttämään maanpäällisen valtakunnan. Kreikankielisen Uuden Testamentin sana antichristos (josta on käännetty sana "antikristus") sisältää kaksi merkitystä, ei ainoastaan merkitystä 'Kristusta vastaan', vaan myös Kristuksen 'sijasta' tai 'paikalla'. Ajattele tätä hyvin huolellisesti.
Ainoastaan Antikristus voi tyydyttää kaikkien maailman uskontojen kaipauksen tulevasta maailmanjohtajasta, joka pystyttää maan päälle Kultaisen aikakauden. Sekä shiiamuslimeilla, klassisilla buddhalaisilla, Tiibetin buddhalaisilla samoin kuin juutalaisilla on kaikilla tämä yhteinen käsitys. Maailman juutalaiset odottavat yhä Messiastaan, joka pystyttäisi universaalin rauhan ja oikeuden hallinnon maan päälle. Tämä tosiasia saa synkät mittasuhteet, kun ajattelee Herran Jeesuksen arvoituksellisia sanoja juutalaisille, että vaikka he eivät ottaneet Häntä vastaan Messiaanaan, "jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan" (Joh.5:43).
Me alamme tässä nyt saada käsitystä tämän globaalin johtajan identiteetistä, jota niin monet maailman uskonnoista odottavat. Kuten Augustinus Hippolainen (AD.354-430) oikein totesi koskien Jeesuksen juutalaisille lausumia sanoja Joh.5:43:ssa: "Hän antoi ymmärtää, että he ottaisivat vastaan Antikristuksen, joka etsii kunniaa omissa nimissään".3 Samoin Hilarius Poitierslainen (AD.n.300-36) esittää asian näin: "Juutalaiset eivät siis ottaneet vastaan Herraa Jeesusta Kristusta, joka oli Jumalan Poika ja Jumala, mutta [he tulevat ottamaan vastaan] sen petkuttajan, joka kutsuu itseään Jumalaksi".4 Tämä "petkuttaja" ei tule huiputtamaan ainoastaan juutalaisia, vaan myös koko maailman kuvittelemaan, että hän on niiden uskonnollisten odotusten täyttymys, jotka on kirjattu heidän profetioihinsa.
Lukuisat muutkin kultit ja ryhmittymät pitävät kiinni uskomuksista, jotka ovat merkittäviä tälle tulevan globaalin hallitsijan käsitteelle. Mitä aikovat kristityt tehdä tälle kaikelle tuhatvuotisen valtakunnan odotukselleen ja globaalin johtajan odotukselle? Varmasti samoin kuin koko käsitys tulevasta kultaisesta aikakaudesta maan päällä on Saatanan keksimä hänen lopun aikojen strategiaansa varten keinona, jonka avulla ihmiset saadaan eksytettyä pois raamatullisesta totuudesta koskien iankaikkista elämää uudessa taivaassa ja uudessa maassa, samoin hän on kehittänyt myös idean tulevasta globaalista johtajasta, joka tulee pystyttämään rauhan ja oikeuden hallinnon maan päälle—mikä kaikki on jyrkässä ristiriidassa todellisen Kristuksen toisen tulemuksen kanssa, jolloin Hän pystyttää taivaallisen valtakunnan (Joh.18:36; Luuk.17:20; 2.Piet.3:12-13; Jes.5:17; Ilm.21:1-5).
Sentähden me puhumme näistä asioista niin painokkaasti. Vahva eksytys on jo kylvetty ihmisten mieliin ja meidän on esitettävä asiat oikein. Meitä tullaan pilkaamaan. Meidät tullaan tuomitsemaan. He tulevat sanomaan, että me olemme hulluja ja jopa vaarallisia. Mutta kaikki se on osa tuota eksytystä.
Seuraavassa artikkelissamme kaikki tämä tulee entistä selvemmäksi, kun tutkimme niitä syitä, miksi kirjaimellinen tuhannen vuoden Kristuksen hallinto maan päällä on hyväksytty niin helposti. Tutkimme myös, miksi "kaiken kohdalleen asettamiseen" ei voi mitenkään kuulua valtakuntaa tämän nykyisen maan päällä. "Kaiken kohdalleen asettaminen" kuuluttaa taivaallista valtakuntaa eikä maallista. Kuten apostoli meitä muistutti, meidän ei pidä kiinnittää mieltämme maallisiin.
"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" (Fil.3:20-21.
ALAVIITTEET
1. The Ancient and Modern Library of Theological Literature: The Apostolic Fathers, Part II,
'TheEpistles of St. Ignatius and Polycarp' (Griffith, Farran, Okeden & Welsh, 1889), s.78.
2. Mitä tule käsitykseeni Ilmestyskirjasta, kannatan syklistä eli synkronistista näkemystä, joka
tulkitsee Ilmestystkirjan esittävän sarjan näkyjä, joissa esitetään symbolisesti koko evankeliumin
aikakausi. Kun omaksuu tämän näkemyksen, huomaa, että Ilmestyskirjassa on seitsemän suurta sykliä,
jotka, vaikka ne seuraavatkin toinen toistaan itse kirjassa, eivät kuitenkaan seuraa toinen toistaan
historiallisesti, vaan esittävät yksinkertaisesti evankeliumin aikakauden joka kerta eri näkökulmasta.
3. Augustine of Hippo, 'Tractates on the Gospel According to St. John", Tractate XXIX, §8.
4. Hilary of Poitiers, 'On the Trinity', Book IV, Chapter.xxvi.
