"Kaiken kohdalleen asettamisen"osassa 1 käytimme alaotsikkoa "Virvoituksen ajat—Pyhien jalostaminen". Nyt tulemme osaan 2, jonka alaotsikko on "Maailman puhdistaminen—Seurakunnan täydellistäminen".
Artikkelisarjamme ensimmäisessä osassa tutkimme, miten "Kaiken kohdalleen asettaminen" pantiin kåyntiin ja sitten esitimme tuon kohdalleenasettamisprosessin ensimmäisen vaiheen tärkeimmät tunnusmerkit. Havaitsimme, miten ristiinnaulitsemisen jälkeen tapahtui viivytys Jumalan tuomion täytäntöönpanossa—Jumalan viivyttäessa tarkoituksella tuomiotaan. Näimme, että siihen sisältyi saatanallisten voimien rajoittamista, niin että ne eivät voineet toimia täysin voimin ja eksyttää kansakuntia käymään täysimittaista raivokasta sotaa pyhiä ja evankeliumia vastaan, jonka pyhät veisivät kaikkialle maailmaan. Me näimme, miten tuota "viivytystä" tuomion toimeenpanossa symboloi Ilmestyskirjan 20. luvussa Saatanan kahlitseminen "tuhanneksi vuodeksi"—jota kutsutaan tuhatvuotiseksi valtakunnaksi ja jota on mitä suurimmassa määrin käytetty väärin ihmisten eskatologisissa järjestelmissä.
"Kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäinen vaihe oli siis evankeliumin aikakausi, Jumalan kansan tuominen valtakuntaan langenneen maailman keskellä—heidän uudistuksensa, heidän pyhityksensä, heidän valmistamisensa "kaiken täydellisesti kohdalleen asettamiseen", jolloin Saatanan valheellisen uuden maailmanjärjestyksen toteutumista estettiin.
"Kaiken kohdalleen asettamisen" toiseen vaiheeseen kuuluu tuon prosessin saattaminen päätökseen. Kun ensimmäisen vaiheen sanansaattajana oli Johannes Kastaja, joka valmisti tietä Kristuksen tulolle, siirtyminen ensimmäisestä vaiheesta toiseen vaiheeseen laukaisee Kristuksen äkillinen Toinen tulemus (ei-uskoville se tulee kuin varas yöllä). Kristuksen ihana inkarnaatio oli ensimmäisen vaiheen käännekohta, kun taas kauhistuttava Herran päivä on toisen vaiheen käännekohta. Se on se suuri hetki, jolloin Herra sanoo lopulta "Jo riittää!" kaikelle sille pahalle, joka on tunkeutunut Hänen maailmankaikkeuteensa. Sillä "Kaiken kohdalleenasettamisen" ensimmäisessä vaiheessa sallitaan pahan saavuttaa brutaali huipentumansa.
Miten se vaikuttaa ihmisiin? Vaikuttaako se samalla tavalla kaikkiin? Reagoivatko kaikki siihen samalla tavalla? Se on ensimmäinen asia, josta haluan nyt puhua:
I. SIIRTYMINEN "KAIKEN KOHDALLEEN ASETTAMISEN" ENSIMMÄISESTÄ VAIHEESTA TOISEEN VAIHEESEEN
Ei-uskovalle on muutos "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisestä vaiheesta toiseen vaiheeseen selvästikin valtava järkytys. Siirtyminen maailmasta, jossa voi tehdä mitä vain—olkoot miten itsekästä, ajattelematonta tai pahaa hyvänsä—ilman mitään näkyvää sanktiota, maailmaan, jossa kaikki yhtäkkiä joutuu julkisesti Jumalan tuomion alle, on äärimmäinen kulttuurishokki! Ei-uskovalle tapahtuu siis valtava järkytys, josta ei ole minkäänlaista pakotietä tai poispääsyä.
Entä uskovalle? Tuleeko se olemaan samanlainen shokki kuin ei-uskovalle? Ei suinkaan! Kuten Paavali sanoo: "Mutta te, veljet ette ole pimeydestä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas;" (1.Tess.5:4). Uskovalle se tulee olemaan kuin kotiintulo. Uskovalle se tulee olemaan kuin saapuminen hänen omaan määränpäähänsä. Uskovalle se tulee olemaan oikeuden saamista, ylenpalttista helpotusta, kiitollisuutta, iloa ja kauan odotettu päätös.
Meidän on helpompi saada kokonaiskuva, jos käsitämme,että "kaiken kohdalleen asettamisen"ensimmäisen ja toisen vaiheen välillä on ihana linkki uskovan elämässä. Sillä tuo "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäinen vaihe on meidän suurta valmisteluamme toiseen vaiheeseen. Se on itse asiassa vain lyhyt esivaihe ennen toista vaihetta, joka tulee olemaan ikuinen. Ei-uskovallehan ensimäinen vaihe oli toisen vaiheen pilkkaamista, uskovalle tähän ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu yhä enenevää toivoa toisesta vaiheesta. Ei-uskovalle on ajatus tuosta toisesta vaiheesta merkinnyt kaikkea halveksittavaa. Kun taas uskovalle se on merkinnyt kaikkea, mitä hän toivoo.
Mitä sitten tarkoitan sanoessani, että "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisen ja toisen vaiheen välillä on ihana lenkki uskovan elämässä?
Me totesimme, että tärkeä osa ensimmäistä vaihetta oli evankeliumin levittäminen ja uskovan uudistaminen. Se oli ensimmäisen artikkelimme otsikkokin: "Virvoituksen ajat—pyhien täydellistäminen". Itse asiassa uskovan uudistaminen on vasta ensimmäinen vaihe uuden maailmankaikkeuden luomisessa nykyisestä langenneesta maailmasta. Sillä vaikka me ensimmäisen vaiheen aikana voimmekin uudistua sisäisen ihmisemme puolesta—uusiksi luomuksiksi—meillä on yhä ruumis ja me elämme maailmankaikkeudessa, joka on niiden kirousten alainen, jotka Jumala lausui syntiinlankeemuksen jälkeen (1.Moos.3:15-19). Se voi johtaa suorastaan kestämättömään jännitteeseen kristityn elämässä, kun hän yrittää selviytyä elämästä uutena luomuksena keskellä langennutta maailmaa. Se on ristiriitaista. Aivan kuin yritettäisiin työntää nelikulmaista palaa pyöreään aukkoon. Se on pääsyy siihen, että uskovan on vaellettava uskossa eikä näkemisessä (2.Kor.5:7).
Herra on tehnyt kuitenkin jotain hyvin mielenkiintoista: Jotta meillä voisi olla ehdoton varmuus tulevasta iankaikkisen elämän perinnöstämme, me saamme sisimmässämme asuvan Pyhän Hengen "vakuudeksi" tulevasta täytetydrestä. Kaksi tekstiä todistaa tuosta valtavasta tosiasiasta:
"Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme." (2.Kor.1:21-22)
"Hänessä on teihinkin, sitenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omasiuutensa lunastamiseksi—hänen kirkkautensa kiitokseksi." (Ef.1:13-14)
Paavali käyttää vielä tarkempaa ilmaisua (engl. 'downpayment' = 'etumaksu'): "Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi" (2.Kor.5:5). Meistä saattaa ajatus "etumaksusta" tuntua jotenkin arkipäiväiseltä, mutta juuri siitä on kysymys! Seon kuin "talletus", joka on maksettu "vakuudeksi" koko maksusta, joka tullaan aikanaan maksamaan.
Niinpä toinenkin tärkeä osa "kaiken kohdalleen asettamisessa" on ollut antaa Herran kansalle etukäteisvakuus taivaasta—esimakua siitä kirkkuadesta, joka on vielä tuleva.
Mutta haluatko tietää kaiken tämän salaisuuden? Se työ, jota Pyhä Henki tekee ylläpitämällä ja ravitsemalla sitä uutta luomusta, jonka Herra on tehnyt meille ja meissä, on nähtävä suunnattoman paljon laajemmassa yhteydessä kuin vain ihmisen uudestisyntymisenä. Sillä vaikka me tosiaankin olemme uusi luomus, me olemme vain etujoukkoa, edelläkävijöitä koko siinä prosessissa, joka vielä etenee päätökseensä.
Vaikka me tällä hetkellä elämmekin maailmankaikkeudessa, joka vielä vaikeroi syntiinlankeemuksen kirouksen alaisena, mesitä on tehty uusi luomus jo ikäänkuin etukäteen. Sillä Pyhän Hengen työ pelastuksessa ei rajoitu ainoastaan ihmisen pelastukseen. Myös koko luomakunta pelastetaan—sekin tapahtuu Pyhän Hengen voimasta (kuten näemme Room.8:18-23:sta). Jumalan valtakunnan pystyttäminen ihmisten sydämissä tänä nykyisenä aikakautena—tässä "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisessä vaiheessa—on vain suhteellisen lyhyt alkusoitto tulevan ajan valtakunnan täyttymykselle—joka on "kaiken kohdalleen asettamisen" toinen vaihe.
Pyhä Henki on siis vakuus täydellisestä kohdalleen asettamisestamme. Jumalan tekona me olemme ensimmäinenkimmellys "kaiken kohdalleen asettamisen" täyttymyksestä. Se kaiken kohdalleen asettaminen, joka saavuttaa päätöksensä toisessa vaiheessa, on jo alkanut niissä, jotka uskovat ensimmäiseen vaiheeseen. "hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka" (Fil.1:6); "sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi" (Fil.2:13); "Sillä me olemme hänen tekonsa" (Ef.2:10); "Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa" (Fil.3:20). Se on todellista—kätketty ei-uskovien näkyvistä, mutta hyvin selvää (ja yhä enenevässä määrin koko hänen elämänsä aikana) uskovalle.
Monissa raamatunkohdissa puhutaan tästä todellisuudesta—tästä Jumalan työstä meissä "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisen ja toisen vaiheen yhtymäkohtana. Mutta mitä parempaa raamatunkohtaa voisikaan olla kuin se, jossa Paavali sanoo, "Siis,jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut" (2.Kor.5:17). Ehdottomasti! Me olemme edelläkävijöitä siinä prosessissa, jossa kaikki tehdään uudeksi—meitä tehdään uudeksi jo nyt. Voidaan sanoa, että me olemme jo kuolleet elämälle tämän maan päällä ja meidän elämämme on jo "kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa":
"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä teolette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan imestytte kirkkaudessa" (Kol.3:1-4).
Tässä "kaiken kohdalleen asettamisen ensimäisessä vaiheessa me olemme toisen vaiheen avant-gardea.Halusin jakaa tämän teidän kanssanne—toistaen tätä asiaa useaan otteeseen—teidän uskonne vahvistamiseksi ja asettaakseni kaiken eskatologian oikeaan kontekstiinsä. Tuo konteksti on Jumalan luomistyön loppuunsaattaminen kaiken kohdalleen asettamisessa, varsinkin luotujen ihmisten osalta.
Ennenkuin me tutkimme ykistyiskohtaisemmin "kaiken kohdalleen asettamisen" toista vaihetta haluaisin käsitellä erästä aihetta. Se on tämä:
II. NYKYAJAN VÄÄRINKÄSITYKSIÄ "KAIKEN KOHDALLEEN ASETTAMISESTA"
"Kohdalleen asettamisen" käsite juontaa juurensa Vanhan Testametnin suuriin profeettoihin. He näkivät etukäteen maasta karkoituksen, mutta he profetoivat myös, että Jumala palauttaisi oman kansansa takaisin heidän omaan maahansa. Kun se tapahtui, eivät olosuhteet Juudeassa olleet aivan ihanteelliset ja ihmiset alkoivat toivoa täyellisempää kohdalleen asettamista. Aikanaan se yhdistettiin Messiaaseen. Mutta suurena ongelmana oli se, että juutalaiset suurimmaksi osaksi ymmärsivät tuon kohdalleen asettamisen ainoastaan maallisen menestyksen merkityksessä—maallisena valtakuntana. Juuri tuo virheellinen ajatustapa on jatkunut aina tähän päivään saakka erilaisina muunnelmina.
Vaikka opetuslapsilla oli Jeesuksen tulkinta Malakian profetiasta, he voivat silti kysyä Hänen taivaaseenastumisensa aattona, "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?" (Ap.t.1:6). Tuo kysymys osoittaa, miten täydellisesti opetuslapset olivat epäonnistuneet hengellisessä arvioinnissa—etteivät he olleet ymmärtäneet hengellistä symbolismia eivätkä olleet ymmärtäneet Herran suuren pelastussuunnitelman etenemistä. He eivät vieläkään käsittäneet (eivätkä monet aikamme tunnustavat kristitytkään ymmärrä—että Herran suuren pelastussuunnitelman eteneminen—eteneminen tilassa, ajassa ja historiassa—on aina tapahtunut maallisesta kohti hengellistä. Ellei tätä asiaa käsitä kunnolla, asianomaisen Raamatun hermeneutiikassa on kaikenlaista sekavaa ajattelua.
Nimenomaan juuri tämä kyky tai kykenemättömyys erottaa toisistaan maallista ja hengellistä—kirjaimellista symbolisesta—oli tunnusomainen ero nimellisten israelilaisten käsitysten ja Jumalan todellisen persoonan välillä Vanhassa Testamentissa. Saanen esittää joitakin esimerkkejä:
"Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää" (Ps.51:18-19).
Vanhan Testamentin aikana tosi uskova tiesi oikein hyvin, että maalliset uhrit olivat ainoastaan välttämätön symboli jostain hyvin paljon syvemmästä. Se oli Vanhan Testamentin ajan tosi uskovan suurta, salaista sydämen ymmärrystä. Hän kuuli Herran sanojen kaikuvan päässään: "Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja" (Hoos.6:6): Kun Saul yritti vedota Samueliin: "Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita, parhaan osan siitä, mikä on vihitty tuhon omaksi, uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi, Gilgalissa", Samuel vastasi:
"Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva" (1.Sam.15:22-23).
Juuri niin! Saulissa ja Samuelissa (aivan niinkuin Saulissa ja Daavidissa) meillä on klassinen vastakohtaisuus ei-uskovan israelilaisen ja Jumalan todellisen pyhän välillä. Ei-uskova israelilainen oli aina kiinnittämässä huomionsa asioiden ulkonaiseen muotoon—fyysiseen ilmenemiseen—sen sijaan, että olisi kiinnittänyt huomionsa hengelliseen todellisuuteen, joka sen taustalla oli. Ei-uskova israelilainen tyytyi aina suorittamaan rituaalit sen sijaan, että olisi käsittänyt sitä henkeä, jota rituaali ainoastaan symboloi.
Vanhan Testamentin aikana suuri erottava tekijä ei-uskovien israelilaisten (suurin osa) ja Jumalan pyhien välillä (yleensä jäännös) oli tämä kyky nähdä maallisen symbolin taakse, suoraan hengelliseen todellisuuteen. Katsopa vain, miten tefillin (pienet rasiat, jotka sisälsivät hepreankielisiä toorakääröjä eli raamatunlausekotelot) ovat kehittyneet vuosisatojen kuluessa.1 Kun Herra käski kansaansa, että heillä piti olla Hänen sanansa sydämissään ja myös "sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi ja kirjoita ne talosi pihtipieliinj ja portteihisi" (5.Moos.6:7-9), se oli ainoastaan symbolinen ilmaus hengelliselle ajatukselle, joka tarkoitti, että meidän pitäisi pitää Hänen sanansa mielessämme ja teoissamme—silmiemme välissä ja kädessämme. Mutta se on kirjaimellistettu todellisiksi koteloiksi, jotka sisältävät Jumalan sanoja, jotka sidotaan kirjaimellisesti päähän ja käsiin.2 Herra Jeesus tuomitsi voimakkaasti fariseukset sellaisten pitämisestä ja myös siitä, että ne tehtiin erityisen suuriksi, jotta kaikki näkisivät ne (Matt.23:5). Tässäkin näkyy taas se, ettei kyetä erottamaan fyysistä symbolia ja hengellistä todellisuutta toisistaan. Hengellinen ihminen (tosi uskova) ei voisi koskaan tuntea olevansa tyytyväinen pelkästään siihen, että kantaa päässään tai kädessään koteloa, kun taas kirjaimellisesti kaiken ymmärtävä, joka rakastaa ulkonaisten rituaalien noudattamista, saa valtavan tyydytyksen tehdessään kaikkia rituaaliin kuuluvia liikkeitä.
Tämä ei koskenut ainoastaan kaikkia leeviläisten rituaaleja ja uhreja—jotka tietenkin osoittivat Kristuksen pelastavaa armoa kohti—vaan myös itse maata. Israelin maa—pyhä Eretz, jolla oli niin valtava merkitys israelilaisille—oli aina ainoastaan maallinen symboli jostain paljon syvällisemmästä, paljon hengellisemmästä ja loputtoman paljon kestävämmästä. Sillä samoin kuin leeviläisen lain uhrit ja määräykset viittasivast symbolisesti Kristukseen ja Hänen työhönsä ristillä, samoin maa viittasi symbolisesti iankaikkiseen taivaalliseen maahan, jonne uskovat todellisuudessa kuuluvat. Tämä oli se suuri salaisuus, jonka kaikki uskovat ovat ymmärtäneet Vanhan Testamentin aikana.
"Uskossa nämä kaikki [Vanhan Testamentin uskovat] kuolivat, eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin" (Hebr.11:13-16).
Tärkeä uskon tunnusmerkki Vanhan Testamentin aikoina oli tunne siitä, että oli "muukalainen ja vaeltaja" maallisessa maassaan—että jollain tavoin oli olemassa jotakin paljon syvempää pelkän maan symbolin takana. Jotakin hengellistä. Niinkuin Paavali sanoi:
"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" (Fil.3:20-21).
Vanhan Testamentin aikojen jäännös, joka oli kaikkina aikoina olemassa, ymmärsi tämän hyvin. Niinkuin Daavid sen ilmaisee:
"Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet. Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna" (1.Aikak.29:14-15).
Sellainen on tosi uskovan rukous Vanhan Testamentin aikoina. "Niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna". Ei-uskovan israelilaisen toivo oli aina juurtunut täysin fyysiseen maahan ja aineellisiin siunauksiin. Hän ei voinut nähdä symbolin takana olevaa hengellistä todellisuutta. Niinpä Messiaan täytyi olla hänelle maallinen soturikuningas niinkuin Saul (joka nautti siitä ajatuksesta) tai Daavid (jota sellainen ajatus kauhistutti) ja valtakunnan oli oltava maallinen maa-alue—fyysinen Israel kartalla; ja kaikki "kohdalleen asettaminen" tarkoittaisi vain kartalle merkittyä maa-aluetta.
Mutta kuten Daavidin rukous osoittaa, pelkkä maan saaminen olisi toivotonta. "Niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna". Pelkän maallisen kuninkaan saaminen olisi toivotonta. Pelkät rituaaliset uhrit olivat toivottomia. Pelkkä fyysinen maa-alue olisi toivotonta. Kaikki nuo asiat olisivat toivottomia ellei niiden takana olisi syvempää hengellistä todellisuutta, johon ne viittaisivat ja jossa he jonain päivänä löytäisivät lopullisen tyydytyksen. Ja todellakin, sellainen oli olemassa ja he tosiaankin löysivät sen! Mutta nykyään on suuri ongelma—jota hyvin vähän ymmärretään—nimittäin se, että tuon ei-uskovan israelilaisen sopimattoman ja ei-hengellisen mielenlaadun ja odotusten on sallittu määrätä seurakunnan eskatologiset odotukset! Ole hyvä ja lue tuo viimeinen lause vielä uudelleen, jotta kykenet sen kokonaan tajuamaan.
Vaikka meille sanotaan: vaan te olette tulleet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö..." (Hebr.12:22) ja sen sijaan, että tavoiteltaisiin maailmanlaajuista jakamatonta seurakuntaa, joka muodostuu uskovista juutalaisista ja pakanoista, josta Herra on luonut "itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaaksensa molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden", sensijaan, että tavoittelisivat tätä kaikkea, monet ihmiset tavoittelevat yhä Vanhan Testamentin uhrien palauttamista uudelleenrakennetussa juutalaisen valtakunnan temppelissä Vanhan Testamentin Israelin maassa, jossa on kääntyneitä pakanoita toisen luokan kansalaisina, jotka ovat toinen ratkaisu, välivaihe, Jumalan "B-suunnitelma" ja oksastetut Jumalan kansaan jonkinlaisena sivujuonena.
Sen sijaan, että odotettaisiin—niinkuin apostoli Pietari—Herran päivää, joka tulee "niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa, ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat..." ihmiset odottavat salaista Tempausta ja tuhatvuotista maallista valtakuntaa Jerusalemissa joitakin vuosia sen jälkeen.
Sen sijaan, että odotettaisiin "kaiken kohdalleen asettamista" kaikiksi ajoiksi, niinkuin Raamattu on tarkoittanut sen ymmärrettäväksi, ihmiset odottavat Israelin valtakunnan uudelleen pystyttämistä tukikohtanaan Jerusalem ja ainoastaan tuhanneksi vuodeksi.
Hyvät ystävät, karkeasti vääristeltyyn, kirjaimelliseen raamatuntulkintatapaan pohjautuvat myytit ja sadut ovat eksyttäneet meidät. Noista myyteistä ja taruista on nyt tullut niin normatiivisia niin monille niistä, jotka tunnustautuvat Kristukseen uskoviksi, että kun he kuulevat jotain muuta, he syyttävät meitä väärästä opetuksesta. Nyt on tullut aika muuttaa tuo kuvio.
Vanhan Testamentin aikana Herra ikäänkuin lirkutteli kansalleen niinkuin vanhemmat lirkuttelevat pienokaisilleen—ja puhui vauvojen kieltä. Mutta aikaa myöten tuoa lapsi kasvaa isoksi ja on tarpeeksi vanha siihen, että hänelle puhutaan aikusten kieltä, jolloin kaikki asiat sanotaan selvemmin. Vanhan Testamentin aikakauden tosi uskova piti noita Herran lapsenomaisia symboleja sopimattomina hengellisille tavoitteilleen ja hän kaipasi jotain syvällisempää—ravitsevampaa—hengellisesti kypsempää. Yksinkertaisesti sanottuna hän kasvoi ulos kirjaimellisuudesta ja näki symbolismin läpi sen hengellisen todellisuuden, johon Raamattu viittasi.
Meidänkin on luovuttava tästä orjallisesta kirjaimellisuudesta ja kohdeltava Herran sanoja sillä täydellä kunnioituksella, jonka ne ansaitsevat. Herran mieltä loukkaa se, että Hänen täydellinen symboliikkansa laimennetaan jokapäiväiseksi proosaksi, nyt kun me olemme varttuneet täysi-ikäisyyteen ja jättäneet lasten leikit. Juuri tällä alueella oli Herran Jeesuksen oikaistava fariseuksia. Ei-uskovien israelilaisten odottaessa maallista vapauttajaa, soturikuningasta palauttamaan Israel ennalleen, Herra Jeesus Kristus julisti todellista kohdalleen asettamista, joka alkoi Johannes Kastajan palvelutyöstä, joka täytti Malakian 4:5 profetian Eliaasta (Matt.17:11; Mark.9:12). Silloin, niinkuin edellisessä artikkelissamme totesimme, Hän tulkitsi täysin uudella tavalla Messias-käsitteen, joka oli niin vääristynyt Hänen aikansa juutalaisten keskuudessa.
Mutta ei riitä, että tuo sama vääristymä on esitetty jälleen omana aikanamme, vaan siitä on tullut enemmän tai vähemmän suorastaan uskonkappale suurimmalle osalle tunnustavia kristittyjä. Väärä opetus—siinä että on astuttu askel taaksepäin ja omaksuttu ei-uskovan israelilaisen käsitys—on saanut suorastaan totuuden aseman oveluudella ja painostuksella. Tämä on mielestäni eräänlaista luopumusta—niin todellakin ajattelen näistä harhaoppisista käsityksistä koskien Israelia ja valtakuntaa—todellinen aikain merkki. Toivon, että pääsemme käsittämään tämän asian valtavuuden artikkelin loppuun mennessä.
Tutkiskeltuamme lyhyesti nykyajan väärinkäsityksiä "kaiken kohdalleen asettamisesta", esitämme nyt kysymyksen...
III. MITÄ ON KAIKEN KOHDALLEEN ASETTAMINEN?
"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta" (Ap.t. 3:19-21).
Siinä missä ensimmäisessä vaiheessa aletaan uudistaa uskovien sieluja ja evankeliumi leviää maailmaan samanaikaisesti kuin Saatanan hulluuden täyteyttä rajoitetaan, tässä toisessa vaiheessa taas koko maailmankaikkeus puhdistetaan kaikesta pahasta samanaikaisesti kuin Jumalan kansan ruumis, johon kuuluu ihmisiä kaikista kansoista, saavuttaa täyteytensä kirkastettuna.
Tämän "kaiken kohdalleen asettamisen" toisen vaiheen laukaisee Kristuksen takaisintulo lopullisessa tuomiossa. Muuta Kristuksen tulemusta ei tapahdu kuin se, jolloin Hän tulee suorittamaan viimeisen tuomion. Kaikki muut käsitykset siitä ovat täysin vääriä. Sitä ei voida selvemmin ilmaista kuin: "Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan". Hänen tulemuksensa kirkkaudessa vahvistaa sen, että "kaiken kohdalleen asettaminen" on tapahtunut—ei aikaansaamaan Tempausta ja pystyttämään sen jälkeen tuhatvuotista maallista valtakuntaa, joka myöhemmin joutuu kaaoksen valtaan, vaan uudistamaan koko maailmankaikkeuden! Täydellisesti!
Niin monissa piireissä nykyään on hyväksytty sellainen opetus, että sen jälkeen, kun juutalaiset kielsivät Kristuksen, Hän kääntyi heistä pois ja toi evankeliumin pakanoille, mutta, kuten he sanovat, Hänen pakanoiden kohtelunsa on vain väliaikaista, vain välivaihe, ja että salaperäisen seurakunnan ylös maasta "tempauksen" jälkeen Jumala alkaa jälleen käsitellä juutalaisia ja että Messias tulee takaisin maan päälle ja perustaa maanpäällisen valtakunnan ennalleen palautetun temppelihallinnon kautta Jerusalemissa, joka kestää tarkalleen tuhat vuotta.
Mutta tuo käsikirjoitushan voisi olla vaikka Kaifaan tekemä! Tämä outo epäraamatullinen opetus perustuu siihen, mitä lihalliset, ei-uskovat juutalaiset ovat opettaneet jo vuosisatojen ajan ja sen täytyy huvittaa heitä suuresti, että niin monet kristityt ovat alkaneet uskoa samaa. Raamatun aikataulu on kuitenkin kristallinkirkas ja se on täysin vastakkainen sille, mitä niin monille nykyään opetetaan. Pietari sanoi juutalaisille, että Jeesus Kristus, "joka on teille edeltämäärätty...Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta" (Ap.t.3:20-21)
Me näemme Ap.t.3:19-21:stä, että 1) Virvoituksen ajat tulevat, kun tekee parannuksen; 2) Kun täysi luku on tehnyt parannuksen, Jeesus Kristus lähetetään jälleen kokoamaan oma kansansa; 3) Hän pysyy taivaassa, kunnes tulee kaiken kohdalleen asettamisen aika ja luodaan uusi taivas ja uusi maa. Pyhät eivät pääse pakoon mitään suurta ahdistuksen aikaa taivaaseen tempaamisen kautta, vaan he pääsevät pakoon viimeistä tuomiota. Mihin kohtaan tässä mahtuisi Kristuksen tuhat vuotta kestävä maanpäällisen valtakunnan hallinto tempauksen jälkeen? Ainoa uskovien tempaus tulee tapahtumaan "kaiken kohdalleen asettamisen" viimeisessä vaiheessa.
Pietarin sanat tässä hänen toisessa kirjeessään ovat selvät: Taivaan on omistettava Hänet aina "kaiken kohdalleen asettamiseen" saakka, "mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa sun kautta" (Ap.t.3:21). Ikiajoista asti. Tosi profeetat ovat aina tienneet tästä viimeisestä tuomiosta, joka kuuluttaa "kaiken kohdalleen asettamisen" tapahtumisen. Varhaisin tällainen kirjattu profetia on Eenokin* profetia:
"Heistäkin Eenok* [*suomalaisessa raamatunkäännöksessä VT:ssa Hanok], Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: 'Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet'" (Juud.14-15).
Pietari esitti hyvin samankaltaisen aikataulun toisessa kirjeessään, kun hän osoitti, että me emme odota mitään tempausta, jota seuraisi tuhat vuotta Kristuksen hallitsemaa maallista valtakuntaa, vaan Herran takaisintulon päivä, joka tapahtuu samaan aikaan kun tuomio ja koko maailmankaikkeuden uudistaminen—"kaiken kohdalleen asettaminen":
"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu" (2.Piet.3:10-13).
Sen selvemmin ei asiaa voi esittää. Kun seuraavan kerran näemme Krituksen, se tapahtuu, kun Hän tulee takaisin tuomitsemaan maailman ja ottamaan meidät luokseen. Kun Kristus tulee takaisin, ei tapahdu mitään salaista tempausta, jota seuraisi tuhannen vuotta messiaanista hallintoa maan päällä Jerusalemista käsin. Tämä on mielikuvituksen tuotetta—sitä, ettei kyetä erottamaan toisistaan symbolia ja tosiasiaa. Sen sijaan maailmankaikkeus hajoaa ja luodaan uudet taivaat ja uusi maa, johon ei mahdu enää mitään syntiä. Sen osoittaa selvästi apostoli. Kaikki tehdään uudeksi. Meidän pitää olla tarkkoina, etteivät ne monet myytit, joita on laitettu kiertämään näinä eksyttävinä aikoina, viettelisi meitä. Kuten Paavali asian esitti jo lähes kaksituhata vuotta sitten: "nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin" (Tiit.1:13-14; vrt. 1.Tim.1:4; 2:7; 2.Tim.4:4).
2.Piet.3:10-13 on varmastikin eräs kaikkein tärkeimmistä "lopun aikoja" käsittelevistä raamatunkohdista koko Raamatussa. Se osoittaa meille hyvin selvästi, että Kristus tulee takaisin ja toteuttaa välittömästi viimeisen tuomion ja "kaiken kohdalleen asettamisen". Se on meidän todellinen toivomme—ei ylöstempaus, jota seuraa tuhat vuotta kestävä maallinen valtakunta! Sellaiset ovat itse Saatanan suunnittelemia myyttejä, joiden avulla hän saa meidän huomiomme pois hengellisestä todellisuudesta.
Jopa klassisessa "tempauskohdassa" 1.Tess.4:13-18:ssa Raamattu puhuu selkeästi ylösnousemuksesta (sillä luemme siitä samasta "Jumalan pasunasta" kuin 1.Kor.15:52:ssa, Ilm.8:6:ssa & 10:7:ssä) viimeisen tuomion yhteydessä ja "kaiken kohdalleen asettamisen" tapahtuessa—"ja niin me saamme aina olla Herran kanssa", sanoo Paavali, eikä että olisimme mukana maallisessa valtakunnassa, joka kestäisi ainoastaan tuhannen vuotta.
Mitä siis Kristus valmistelee taivaassa ollessaan ennen "kaiken kohdalleen asettamista?" Hän on itse asiassa kertonut meille vastauksen siihen:
"Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen" (Joh.14:2-3).
Jälleen tässäkin näemme taas, että Hän tulee takaisin noutamaan meidät. Ei pystyttämään valtakuntaa maan päälle, muutoin Hän olisi sanonut: " tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että minäkin olisin siellä, missä te olette". Mutta Hän ei sanonut niin. Sen sijaan Hän sanoi: "tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen". Hän ei palaa takaisin ollakseen meidän kanssamme jossakin maanpäällisessä valtakunnassa, vaan Hän tulee takaisin ottaakseen meidät tykönsä sinne, missä Hän on ollut taivaaseenastumisestaan asti—taivaaseen.
Kristuksen toinen tulemus tuomitsemaan saa aikaan päätöksen "kaiken kohdalleen asettamiselle". Kuitenkin niin monet haluavat lisätä toisen Kristuksen tulemuksen jo sitä ennen. Tämä on niin sekavaa ja sekaannuttavaa naiville uskovalle. Eräs raamatunopettaja, joka kirjoittaa tähän malliin, lausui seuraavaa:
"Raamattu opettaa selvästi, että Kristus tulee takaisin hallitsemaan 1000 vuotta Harmagedonin taistelun jälkeen. Tuhatvuotisella valtakunnalla on Raamatussa monta nimeä. Matteus 19:28:ssa Jeesus kutsuu sitä 'uudestisyntymiseksi'. Apostolien tekojen 3:19 kuvaa tuota valtakuntaa 'virvoituksen ajoiksi', kun taas jae 21 samassa luvussa kutsuu sitä nimityksellä 'kaiken kohdalleen asettamisen aika'.
Ja tämä on hyvin yleistä ajattelua: että "kaiken kohdalleen asettaminen" tulee olemaan nk. "tuhatvuotinen valtakunta", joka on Kristuksen tuhat vuotta kestävää hallintoa maan päällä. Mutta todellisuudessa Raamattu tuntee vain yhdenlaisen kaiken kohdalleen asettamisen, jossa "KAIKKI asetetaan kohdalleen". Se on kreikankielen sana pantown (Ap.t.3:21:ssä). "Kaiken kohdalleen asettaminen". Aivan kaiken—ei vain yhden kansakunnan—ei vain yhden maan—ei vain osittain—ei vain tuhanneksi vuodreksi—ei vain niin, että kaikki voi jälleen kerran johtaa kaaokseen ja pahuuteen. Me puhumme kaiken iankaikkisesta täydellistämisestä, jonka laukaisee Kristuksen toinen tulemus, jossa seurakunta täydellistetään.
Monet raamatunkohdat todistavat tästä. Tietenkin Ap.t.3:19-21, jossa käytetään nimenomaan sanontaa "kaiken kohdalleen asettaminen". Mutta se ei suinkaan ole ainoa raamatunkohta, jossa mainitaan koko maailmankaikkeuden muuttuminen. Esimerkiksi Jes.65:17:stä luemme: "Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu".
Olkaa hyvät ja ottakaa huomioon, ettei Herra ole koskaan tarkoittanut tätä nykyistä maailmaa lopulliseksi. Aina Raamatun ensimmäisestä sanasta lähtien—"Alussa"—voimme päätellä jotain aivan erityistä. Sillä sana "alussa" antaa ymmärtää, että tulee myös olemaan "loppu". Ei olisi väärin sanoa, että Raamatun ensimmäinen sana sisältää jo profetian lopun ajoista. Kaiken luomistyön päämääränä on maailmankaikkeuden uudelleen luominen tulevaisuudessa, jolloin se ei enää sisällä turmelusta. Kun Herra Jeesus palaa takaisin, tapahtuu universaali tuomio, mutta myös kaiken kohdalleen asettaminen.
Ilm.21:1: "Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole". [Tutkimme tätä nimenomaista raamatunkohtaa tarkemmin hetken kuluttua.]
Vertaillaanpa nyt Ilm.22:1-4:ää Hesekielin näkyyn luvussa 47, niin että saamme toisenkin profeetallisen näkemyksen "kaiken kohdalleen asettamisesta":
"Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksee Jumalan ja Karitsan valtaistuimelta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka [engl. Raamatussa each tree yeilding its fruit every month. The leaves of the tree were for the healing of the nations. = kumpikin puu antoi joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet olivat kansojen tervehtymiseksi] kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on [oleva] heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti."
Vertaa tätä Hesekielin 47:1-12:n kanssa, varsinkin jaetta 12 Ilm.22:2:n kanssa (kts. yllä olevat lihavoidut sanat):
"Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät; joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset."
Se on Hesekielin näky "kaiken kohdalleen asettamisesta". Se käy tarkalleen yksiin Johanneksen näyn kanssa Ilmestyskirjan 22. luvussa. Kuitenkin niin monet raamatunselittäjät venyttävät tekstejä niin, että syntyisi ero niiden välillä suojellakseen väärää oppiaan tuhatvuotisesta valtakunnasta. Tässä raamatunselitystä teoksesta 'Bible Knowledge Commentary':
"Tätä viittausta virtaan Ilmestyskirjan 22. luvussa ei saa sekoittaa vastaavanlaiseen kohtaan koskien tuhatvuotista valtakuntaa, kuten esim. Hesekiel 47:1, 12 ja Sakarja 14:8. Niissä puhutaan kirjaimellisista virroista, jotka virtaavat temppelistä Jerusalemissa ja kuuluvat tuhatvuotiseen valtakuntaan. Ilmestyskirjan 22:1 virta tulee olemaan Uutta Jerusalemia uudessa maassa."
Juuri tässä niin monet eksyvät—lisätessään näkymiä raamatulliseen profetiaan ja venyttäessään tekstin luonnollista merkitystä saadakseen sen sopimaan ihmistekoiseen järjestelmään—harjoittaen siten isogesistä exegesiksen sijasta. Mitään muuta uudistettua Jerusalemia ei tarvita kuin se taivaallinen kaupunki, joka kuuluu "kaiken kohdalleen asettamiseen". Kaikki profeetat viittasivat siihen. Meidän hengellemme on valtava turha rasitus, kun se harhaanjohdetaan odottamaan tulevaa tuhatvuotista valtakuntaa maan päällä eikä todella tulevaa kirkkautta.
Se on siis "kaiken kohdalleen asettaminen". Kaiken uudistaminen Kristuksen tullessa takaisin tuomitsemaan viimeisellä tuomiolla ja saadessa aikaan ylösnousemuksen. Kysymme seuraavaksi...
IV. MITKÄ OVAT PÄÄKOHDAT "KAIKEN KOHDALLEEN ASETTAMISEN" TOISESSA VAIHEESSA?"
Ensiksikin tämä on lopullinen täydellinen kaiken puhdistaminen tässä maailmankaikkeudessa. Niinkuin paha kukoisti vielä pyhien ohella, jotka uudistettiin ensimmäisessä vaiheessa, tässä toisessa vaiheessa paha on poistettu, eikä sillä ole mitään mahdollisuuksia enää päästä toimimaan.
Hyvä lähtökohta on Ilmestyskirjan luvut 21 ja 22. Niissä meille annetaan väläyksiä jostakin, joka meidän on välttämättä ymmärrettävä Jumalan valtakunnasta—Jumalan uudesta maailmanjärjestyksestä (jos saan käyttää tätä ilmaisua vastakohtana sille uudelle maailmanjärjestykselle, jonka ihminen ja Saatana suunnittelevat pystyttävänsä). Me näemme Ilmestyskirjan 21. luvun ensimmäisissä kuudessa jakeessa Jumalan uuden maailmanjärjestyksen kuvattuna ikäänkuin paluuna siihen paratiisinomaiseen tilaan, joka vallitsi ennen ensimmäisten esivanhempiemme syntiinlankeemusta. Itse asiassa se menee siitäkin pidemmälle, vaikka voidaankin sanoa, että palataan siihen tilaan; se on kuitenkin parempaa kuin Paratiisi.
Saatanan pysyvä päämäärä kautta aikakausien on ollut luoda Uusi maailmanjärjestys, saada aikaan hänen oma versionsa taivaasta ja maasta.3 Mutta Eedenin puutarhan olosuhteet olivat hyvin erilaiset kuin millainen Jumalan Uusi maailmanjärjestys tulee olemaan uusissa taivaissa ja uudessa maassa. Pelkstään pääsy takaisin Paratiisiin" olisi ollut suunnattoman suuri askel taaksepäin, koska siellä oli ihmisiä, jotka kykenivät lankeamaan syntiin, oli mahodllista, että pahat enkelit puuttuivat asioiden kulkuun ja oli hyvän ja pahan tiedon puu (josta meidän ensimmäisten esivanhempiemme ei ollut lupa syödä).
Koko ajan on tapahtunut valtavaa liikettä kohti kohdalleen asetettua maailmankaikkeutta. Tällä tavoin se on tapahtunut antropologiselta kannalta katsoen: Alussa meidän ensimmäisten esivanhempiemme oli mahdollista tehdä syntiä. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisten oli mahdotonta olla tekemättä syntiä. Kristuksen loppuunsuoritetun työn ansiosta on niiden, jotka seuraavat Herraa, mahdollista olla tekemättä syntiä. Uudessa maailmankaikkeudessa ("kaiken kohdalleen asettamisen" toisessa vaiheessa) Jumalan kansan on mahdotonta tehdä syntiä.
Niinpä me emme puhu tässä pelkästään Eedenin puutarhaan paluusta—sillä se olisi selvästikin askel taaksepäin pelastushitoriallisesti. Siellä oli kaikki luotu tosiaankin "oikein hyväksi", mutta ei siinä mielessä täydellistäkin täydellisemmäksi, että kaikki olisi ollut täysin täydellistä. Kun kaikki on asetettu kohdalleen, vallitsee lopultakin täydellisyys.
Tässä "kaiken kohdalleen asettamisessa" on neljä todella tärkeää puolta, joista saamme jonkinlaisen käsityksen Ilmestyskirjan kahdesta viimeisestä luvusta. Ensimmäinen niistä on, että:
1. Kansakuntien kapina on lopultakin saatu loppumaan
"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole" (21:1).
Meri symboloi raivoavia, kapinallisia kansakuntia Ilmestyskirjassa (13:1; 20:13; vrt. Jes.57:20). Kansakuntien pahuus huipentui "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisen vaiheen lopussa. Mutta Kristuksen toisessa tulemuksessa se kaikki on käsitelty lopullisesti. Hänen koko voimansa on tuotu esiin kaikkien nähdä. Kuten psalminkirjoittaja sanoi: "Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat" (Ps.89:10).
Mutta kaikki, mikä oli hyvää kansakunnissa—kääntyneet pakanat—pääsee Uuteen Jerusalemiin. Kts. Ilm.21:26: "ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet". "Kaiken kohdalleen asettaminen" tarkoittaa siis sitä, että kanskauntien kapinointi on saanut loppunsa—Jumalan voima on sen vaientanut Pojan toisessa tulemuksessa. "Eikä merta enää ole". Koskaan. Kun "kaikki on asetettu kohdalleen", ei voi enää tapahtua toista syntiinlankeemusta.
Toinen tärkeä puoli tässä "kaiken kohdalleen asettamisen" toisessa vaiheessa on:
2. Kirouksen poistaminen
"Eikä mitään kirousta ole enää oleva" (Ilm-22:3).
Meidän ensimmäisten esivanhempiemme syntiinlankeemuksen jälkeen lausuttiin valtava tuomion kirous maalle ja ihmiskunnalle. Tuon kirouksen eri puolia—kuten voimme nähdä 1.Moos. 3.luvusta—olivat häätö pois Jumalan läsnäolosta, vihollisuus ihmisten kesken, kuolema, suru, raadanta, tuska, kärsimys ja kaikki muukin kauhea, mikä on niiden seurausta. Kuitenkin kaikki nuo asiat poistetaan "kaiken kohdalleen asettamisessa":
"ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: 'Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt" (Ilm.21:3-4).
Kaikki nuo asiat merkitsevät Jumalan tämän maailman ylle lausuman kirouksen täydellistä poistamista. Tuo kirous oli Jumalan vihaa kaikkea syntiä ja sen seurauksia kohtaan. Mutta "kaiken kohdalleen asettamisessa" Jumalan viha päättyy ikuisiksi ajoiksi.
Kolmas tärkeä puoli tässä "kaiken kohdalleen asettamisen" toisessa vaiheessa on, että
3. Hyvä ja paha erotetaan toisistaan iankaikkisesti viimeisellä tuomiolla
"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema" (Ilm.21:8).
Murhaajan, epäjumalanpalvelijan, seksuaalisen moraalittomuuden ja velhouden rangaistus oli Mooseksen lain mukaan fyysinen kuolema. Mutta se oli ainoastaan esikuva—typologia, symboli—siitä, mikä tulee olemaan kaikkien niiden kohtalo, jotka kuolevat tekemättä parannusta näistä synneistä. Sillä tästä me opimme, että he kärsivät rangaistuksenaan "toisen kuoleman, helvetin. [Hengellisesti käsitettynä kuolema tarkoittaa Raamatussa eroa Jumalasta]. Järvi, joka palaa tulta ja tulikiveä symboloi helvetin tuomiota. Viimeistä tuomiota. Jesaja yhdistää suurenmoisella tavalla "kaiken kohdalleen asettamisen" (uudet taivaat ja uuden maan) ja viimeisen tuomion profetiansa loppusanoissa:
"Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra. Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ova kauhistukseksi kaikelle lihalle" (Jes.66:22-24).
Herra Jeesus itse soveltaa tuota tekstiä viimeiseen tuomioon
"Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle. kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. Ja jos sinun jalkai viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu" (Mark.9:43-48).
Totta tosiaan, tulee tapahtuman hyvän ja pahan erottaminen toisistaan "kaiken kodalleen asettamisessa". Sillä uudessa taivaassa ja uudessa maassa ei ole sijaa pahuudelle. "Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan" (Ilm.21:27).
Neljäs tärkeä puoli "kaiken kohdalleen asettamisessa" tulee olemaan
4. Jumalan läsnäolo
"Ja näkevät hänen kasvonsa" (Ilm.22:4).
Suurin ja kauhistuttavin synnin vaikutuksista on ero Jumalasta. Me näemme sen lopullisessa muodossaan Herran Jeesuksen Kristuksen tuskanhuudosta ristillä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" ja 2.Tess.1:7-9:stä luemme niistä, "jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaiset meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta..."
Tämä alkoi Eedenistä syntiinlankeemuksen jälkeen. Luemme siitä 1.Moos.3:8-10:stä:
Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: 'Missä olet?' Hän vastasi: 'Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin'".
Sitä ennen he olivat tunteneet Jumalan läsnäolon täydellisen rajoittamattoman täyteyden, mutta Sana sanoo, että heidän oli kätkeydyttävä "Herran Jumalan kasvojen edestä". Pian sen jälkeen Jumala ajoi heidät pois Eedenin puutarhasta (1.Moos.3:24). Jumalan ja ihmiskunnan välinen yhteys oli poikki ja odotti "kaiken kohdalleen asettamista". Sillä "kaiken kohdalleen asettamisessa" palautetaan Jumalan läsnäolo. Se näkyy neljällä tavalla Ilmestyskirjan luvussa 22:
a) Jumalan läsnäolo näkyy elämän veden virrassa
"Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistumesta" (Ilm.22:1).
Me pääsemme osallisiksi Jumalan elämästä. Se ennustetaan Sak.14:8:ssa: "Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista..." Se ennustettiin myös Hesekiel 47:1-12:ssa, jossa näemme veden virtaavan symbolisesti temppelin kynnykseltä.
On selvää, että Johannes soveltaa näitä tekstejä Ilmestyskirjassa täysin uuteen maailmankaikkeuteen eikä mihinkään maanpäälliseen valtakuntaan, jonka pääpaikkana on maallinen Jerusalem. Kun Sak.14:ssä sanotaan, että elävät vedet virtaavat Jerusalemista, siinä ei voida mitenkään puhua maallisesta Jerusalemista. Herra nimenomaan tuhosi sen täydellisesti AD70 ja sen päivät olivat luetut, kun vanha liitto antoi tietä uudelle liitolle. Sanan "Jerusalem" käyttö Ilmestyskirjan 21. luvussa viittaa voittoisaan seurakuntaan—kirkastettuun seurakuntaan—joka muodostuu sekä juutalaisista että pakanoista. "Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu" (Ilm.21:2). Ja myös Ilm.21:9-11:ssä:
"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä...ja puhui minun kanssani sanoen: 'Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon'. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä".
Se on aina ollut se päätös, joka on ollut näkyvissä. Muinaisen Israelin vanha Jerusalem oli ainoastaan todellisen hengellisen kirkkauden symboli siitä, mikä oli tuleva. Maanpäällisessä Jerusalemissa piehtaroiminen on taaksepäin kulkemista pelastushistoriassa. [Puhumme tästä lisää viimeisessä osassa].
Jumalan palautettu läsnäolo pyhässä kaupungissa—ymmärrettynä hengellisesti—voidaan siis nähdä elämän vedessä Ilm.22:1:ssä. Toiseksi
b) Jumalan läsnäolo näkyy elämän puun mukanaolossa
Ilm.22:2: "Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä".
Vastaava teksti 1.Mooseksenkirjan 3. jakeessa 24:
"Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä".
Kuitenkin "kaiken kohdalleen asettamisessa" on elämän puu jälleen kerran paikallaan. Aikaisemmin Eedenissä syntiinlankeemuksen jälkeen vartioi kuitenkin enkeliarmeija tietä sen luo, etteivät pahat ihmiset yrittäisi saavuttaa kuolemattomuutta laittomasti. Kadotettu paratiisi. Palautettu paratiisi. Iankaikkinne elämä on nyt taattu ilman keskeytystä. Jumalan palautettu läsnäolo pyhässä kaupungissa voidaan nähdä siitä, että siellä on elämän puu. Kolmanneksi
c) Jumalan läsnäolo näkyy siitä, että Kaupungissa on Jumalan valtaistuin
Im.22:3: "Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva"
Se ei ole enää kaukainen taivas, vaan se on keskellä Jumalan kansaa. Se on todella "kaiken kohdalleen asettamista". Neljänneksi
d) Jumalan läsnäolo näkyy siinä, että Hänen kasvonsa nähdään
Ilm.22:4: "ja näkevät hänen kasvonsa".
Kun Mooses pyysi Jumalaa näyttämään kirkkautensa hänelle, Jumala vatasi:
"'Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.' Sitten Herra sanoi: 'Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa" (2.Moos.33:20-23).
Kun siis Johannes sanoo: "ja näkevät hänen kasvonsa", se on niin merkittävää. Totisesti "kaiken kohdalleen asettaminen" on tullut, kun me voimme nähdä Hänne kasvonsa ja elää—että Hänen kasvojensa näkeminen, joka on symboli Hänen kirkkautensa täydellisyydestä—tulee olemaan elämäämme.
Se on siis neljäs tärkeä puoli "kaiken kohdalleen asettamisessa": Jumalan läsnäolo noissa mainitsemissamme neljässä mielessä.
Viides tärkeä puoli "kaiken kohdalleen asettamisessa" tulee olemaan
5. Jumalan jatkuva tunteminen
Ilm.22:5: "Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä".
Ilm. 21:23: "Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa."
Meidän tuntemisemme tehdään täydelliseksi. Me tulemme olemaan täynnä viisautta ja lohdutusta vaeltaen jatkuvasti Herran valossa; eikä se ole hetkellistä, vaan iankaikkisesta iankaikkiseen jatkuvaa. Jumala tulee olemaan Kristuksessa iankaikkinen tiedon lähde ja ilo taivaan pyhille. Paavali rukoili Kolossan seurakunnan puolesta näin:
"että heidän sydämensä yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta, omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä" (Kol.2:2-3).
Sellaista tietoa apostolit aina toivoivat seurakunnille. Hän sanoo "jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä". Ne olivat silloin kätkettyinä, niinkuin ne ovat nytkin—vaikka uskollinen sielu saakin paljon, vaikka paljon onkin nyt kätkettyä. Ne on kätketty erityisesti niiltä, jotka ovat viisaita omissa silmissään. Mutta tämä viisauden ja tiedon kätketty aarre ei jää ikäänkuin suljetuksi jumaluuteen. Paljon voidaan paljastaa niille, jotka tunnustavat olevansa hengellisesti tietämättömiä vauvoja ja jotka janoavat ja kaipaavat, että nuo aarteet paljastettaisiin heille. Mutta välttämättömyyden pakosta me joudumme pysymään tietämättöminä monessa suhteessa, koska rehellisesti sanoen, me emme voisi kestää sitä!
Mutta "kaiken kohdalleen asettamisessa" Herran valo ja tieto avataan kaikille. Sellainen tieto on aina ollut meille tärkeää tänä "kaiken kohdalleen asettamisen" vähemmän valoisassa vaiheessa. Kuten Paavali lisäsi: "Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla" (Kol.2:4). Jumalan tunteminen ja Kristuksen valo Hänen Sanassaan ovat olleet suurin vasta-aine eksytystä vastaan tänä pahana aikakautena. Mutta "kaiken kohdalleen asettamisen" täyttyessä ei tule enää olemaan eksytystä—ainoastaan täydellistä tietoa. Meidän jatkuva Jumalan tuntemisemme tulee olemaan tärkeä puoli "kaiken kohdalleen asettamisessa".
Kuudes tärkeä puoli kaiken kohdalleen asettamisessa" tulee olemaan
6. Iankaikkinen hallintomme Jumalan kanssa
"Eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti" (Ilm.22:5).
Tämä on määräys, jota monet eivät ehkä tunne. Mutta se tosiasia, että pyhät asetetaan hallitsemaan Kristuksen kanssa on toinen tärkeä puoli "kaiken kohdalleen asettamisessa". Jossain vaiheessa Pietari sanoi Herralle Jeesukselle Kristukselle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?" Ja Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa" (Matt.19:27-28).
"siinä uudstisyntymisessä" voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: Kun kaikki on asetettu kohdalleen. Ja tosiaankin, eivät ainoastaan Kristuksen lähimmät opetuslapset hallitse tällä tavalla, vaan se on myös jokaisen uskollisen uskovan kohtalo. Kuten Paavali sen ilmaisee:
"Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä?" (1.Kor.6:2-3).
Vau! Se on meidän kohtalomme! Ja tuo ajatus, että kestämme kaiken Kristuksen takia ja saamme sitten palkinnoksi hallita Hänen kanssaan on mahtavaa Uuden Testamentin opetusta. Kuten Herra sanoi haalealle Laodikean seurakunnalle:
"Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isän kanssa hänen valtaistuimellansa" (Ilm.3:21).
Vaikka tämä onkin tärkeää Uuden Testamentin opetusta, enemmän kuin vain välähdys siitä on esitetty eräässä Vanhan Testamentin profetiassa.
"se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät, siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan" (Dan.7:21-22).
Itse asiassa tämä ajatus siitä, että me hallitsemme yhdessä Kristuksen kanssa on myös olennainen osa klassista "tuhatvuotisen valtakunnan" tekstiä Raamatussa:
"Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niillä, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä;ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta" (Ilm.20:4-6).
Ilmestyskirjassa puhuvat jakeet 1-6 tästä tuhannen vuoden ajanjaksosta, johon niin monet ovat fiksoituneet hyvin kirjaimellisessa merkityksessä. Olemme jo tutkineet jakeita 1-3 edellisessä artikkelissamme. Jakeet 1-3 kuvaavat sitä, mitä tapahtuu maan päällä tämän symbolisen 1000 vuoden ajanjakson aikana—joka on evankeliumin aikakausi; kun taas jakeet 4-6 kuvaavat, mitä tapahtuu taivaassa evankeliumin aikakautena.
Meille näytetään siis tässä, että—huolimatta siitä, tapetaanko meidät uskomme takia—me saamme hallita Kristuksen kanssa. Kuten Paavali kertoi nuorelle Timoteus-pastorille: "Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita" (2.Tim.2:11-12. Tietenkin on seuraavissa Timoteukselle osoitetuissa sanoissa asian kauhistuttava puoli: "jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät". Mutta Kristuksen kanssa hallitseminen on meidän kohtalomme.
Me emme puhu tässä mistään väliaikaisesta valtakunnasta maan päällä, niinkuin Saatanan valheellinen uusi maailmanjärjestys Antikristuksen alaisuudessa on tai kirjaimellisesta tuhat vuotta kestävästä valtakunnasta Kristuksen alaisuudessa. Tämä on todellisuutta—iankaikkiset uudet taivaat ja uusi maa. Me tulemme hallitsemaan kuninkaina Jumalan uutta luomakuntaa—hallitsemaan jopa enkeleitä!
Tämä päättääkin hyvin katsauksemme "kaiken kohdalleen asettamisen" tärkeistä puolista. Kristuksen tullessa takaisin toisessa tulemuksessaan kuuluttaen "kaiken kohdalleen asettamista", ei ole sijaa minkäänlaiselle Kristuksen väliaikaiselle maalliselle valtakunnalle. Kuten olemme osoittaneet, "kaiken kohdalleen asettamiseen" sisältyy kansakuntien kapinoinnin lopettaminen; kirouksen poistaminen maan ja ihmiskunnan yltä; hyvän ja pahan iankaikkinen erottaminen toisistaan; Jumalan jatkuva läsnäolo; Jumalan jatkuva tunteminen ja meidän iankaikkinen hallintomme yhdessä Hänen kanssaan.
Me tulemme nyt viimeiseen osaan, jossa kysymme:
V. MITÄ TAPAHTUU SEURAKUNNALLE KAIKEN KOHDALLEEN ASETTAMISESSA?
Voimme havaita sen tarkastelemalla kuvauksia täydellistetystä seurakunnasta kirkkaudessa. Käsittelemme jälleen symboleja, jotka kertovat meille melkoisen paljon. Se onkin symbolien tarkoitus—välittää tietoa, joka on rikkaampaa kuin olisi mahdollista kirjaimellisessa kuvauksessa. Ellemme saa otetta raamatullisesta symbolismista, olemme ikuisesti sekaannuksessa. Ellemme pane pois pelkoa siitä, että emme ymmärrä jokaista Raamatun sanaa kirjaimellisesti, emme pääse koskaan eteenpäin Raamatun ymmärtämisessämme. Itse asiassa jokaisen Raamatun sanan kirjaimellisesti ymmärtäminen tekee meistä tietämättömiä ja myös ylimielisisä. Se, mitä kutsun "hölmöksi kirjaimellisuudeksi" on seurakunnan riesana nykyään.
Raamatun symbolien tulkinta ei ole mielivaltaista. Se on ainoastaan terveen järjen käyttöä. Kun meitä kutsutaan lampaiksi ja Kristusta meidän Paimeneksemme, emme joudu paniikkiin luullen syyllistyvämme teologiseen liberalismiin, jos käsitämme nuo asiat symbolisesti. Niin pitäisi olla kaikkien muidenkin selvien symbolien kohdalla, joita ovat esim.: pedot, lohikäärmeet, kahleet, tuhat vuotta, jne. Meidän on tunnistettava symbolit symboleiksi, silloin kun niitä käytetään ja tulkita ne kontekstin ja koko Raamatun yleisopetuksen mukaisesti. Mitkä siis ovat ensisijaiset seurakunnan symbolit Ilmestyskirjassa? Tässä kaksi kaikkein tärkeintä raamatunkohtaa tässä yhteydessä:
"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu" (Ilm.21:1-2).
"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: 'Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon'.Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin,joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus" (Ilm. 21:9-11).
Tässä on kaksinkertainen kuvaus Jumalan kansasta sekä morsiamena—Karitsan vaimona—että Uutena Jerusalemina. Tutkikaamme niitä molempia:
a) Karitsan morsian
Vanhassa Testamentissa puhuttiin Israelista jatkuvasti Herran, hänen aviomiehensä vaimona. Koko Hoosean kirja rakentuu tämän ajatuksen ympärille. Hoosean oli mentävä naimisiin prostituoidun kanssa symbolina Jumalan rakkaudesta tottelematonta kansaansa kohtaan. Ajatus toistuu myös Uudessa Testamentissa—ei ainoastaan tässä Ilm.21:ssä, vaan myös Ef.5:25-32:ssa, jossa Paavali sanoo kehotettuaan ensin aviomiehiä rakastamaan vaimojaan niinkuin Kristuskin rakastaa seurakuntaa ja antoi itsensä sen puolesta:
"Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa."
Tämä ajatus Kristuksesta, joka täydellistää seurakunnan—joka muodostuu uskovista juutalaisista ja pakanoista—ottamalla sen morsiamekseen palatessaan takaisin, on Uuden Testamentin perusopetusta "kaiken kohdalleen asettamisesta". Asia ei ole niin, että seurakunta täydellistettäisiin täällä maan päällä, niin että se voitaisiin esittää Kristukselle täydellisenä morsiamena Hänen tullessaan. Oletko kuullut tällaista opetusta? Että muka Kristus ei voisi palata takaisin ennenkuin seurakunta on täydellinen Häntä varten. Hyvin outoa opetusta. Sillä seurakuntaa ei voida puhdistaa ennen Kristuksen takaisintuloa. Kristuksen takaisintulon tarkoitus on puhdistaa maailmankaikkeus ja täydellistää seurakunta, niin ettei enää ole olemassa näkyvää, nimellistä seurakuntaa, vaan yksi Kristuksen ruumis, joka on kirkastettu taivaassa iankaikkisuutta varten.
Itse asiassa on mielenkiintoista ja mainitsemisen arvoista tässä, että meitä ei valmisteta ainoastaan tätä tulevaa kirkkautta varten, vaan myös eräässä mielessä meitä kirkastetaan jo nyt vähäisemmässä merkityksessä—vaikkakin meidän on ymmärrettävä se oikein. Paavali sanoo: "mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut" (Room.8:30). Tässä jakeessa on todella hämmästyttävää, että siinä käytetään kaikissa verbeissä samaa mennyttä aikamuotoa kreikankielessä: on edeltämäärännyt, on kutsunut, on vanhurskauttanut ja on kirkastanut. Jumala ei ole ainoastaan edeltämäärännyt uskovia pelastukseen, kutsunut heitä, vanhurskauttanut heitä, vaan Hän on myös kirkastanut heidät. Room.8:18:ssa Paavali on jo julistanut tuon kirkastamisen tulevaisuudessa: "Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Kuitenkin hän puhuu vain kaksitoista jaetta myöhemmin ikäänkuin uskovien kirkastaminen olisi jo tapahtunut. Meidän tuleva kirkastamisemme on varmaa. Hän on Jumala, eikä ole ketään, joka olisi Hänen vertaisensa, joka sanoo: "Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut" (Jes.46:10). Tuon valtavan tosiasian takia se on perintö, joka vääjäämättä odottaa meitä. Synnin voima ja iankaikkiset vaikutukset—kirous, jonka Jumala lausui koko luomakunnalle—on murrettu niiden kohdalla, jotka ovat Jumalan lapsia.
"Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristille" (Kol.2:13-14).
Tämä tapahtuu "kaiken kohdalleen asettamisen" ensimmäisessä vaiheessa: Uskovassa asuva Pyhä Henki uudistaa hänet. Tosi seurakunnasta—Kristuksen ruumiista—valmistetaan Kristuksen morsianta. Tuo täydellistäminen alkaa uskovan sisässä asuvasta Pyhästä Hengestä, mutta häntä ei täydellistetä lopullisesti ennen ylösnousemusta. Näkyvä seurakunta ei ole Kristuksen morsian. Se on suurimmalta osalta valheellinen seurakunta, joka on täynnä lustetta, joka paljastuu siksi Kristuksen tulemuksessa. Kristuksen ruumis—kaikki tosi uskovat—on Hänen morsiamensa, joka on osallinen Hänen kirkkauteensa.
Tämän ajatuksen lisäksi, jonka mukaan seurakunta on Kristuksen morsian, on toinenkin asia, joka symboloi seurakuntaa:
b) Uusi Pyhä Jerusalem.
Tämä on hyvin sopiva päätös artikkelille, jonka aiheena on "kaiken kohdalleen asettaminen". Muistatko tekstimme Ilm. 21:ssä?
1) "Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä".
2) "'Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.' Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä."
Näemme tässä, että Uusi Jerusalem ja Karitsan morsian ovat todellakin yksi ja sama asia; mutta ne kuvaavat Jumalan kansan eri puolia. Morsian kuvaa seurakunnan suhteen luonnetta Jumalaan; Uusi Jerusalem kuvaa tuon suhteen historiallista liikettä, sillä se ei ole koskaan ollut staattinen. Pelastuksessa on historiallinenkin puoli—tosiasia, jonka niin monet ovat murheellisella tavalla jättäneet vaille huomiota tai ymmärtäneet väärin.
Hepreankielen sana Jerusalem merkitsee samaa kuin 'rauhan perustus'. Pelastuksen kannalta rauha ei ole ainoastaan kahden sodan välitila, niinkuin maailma sanan ymmärtää. Rauha vallitsee silloin, kun Jumalan ja ihmisen suhde on sovitettu. Se on pelastushistorian päämäärä. Sen takia messiaaninen toivo oli Rauhan ruhtinaan" tulo (Jes.9:6). Ja Hänessä se onkin tullut! "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta" (Room.5:1). Kristus tuli tuomaan rauhan—ei ilmeisestikään ennen toista tulemustaan; mutta sen jälkeen tulee todella vallitsemaan rauha.
Siis koko Jerusalemin käsite liittyy ehdottomasti pelastuksen historialliseen etenemiseen. Se, että Jerusalemista tehdään ainoastaan maallinen kaupunki, joka hallitsee maanpäällistä aluetta, on pelastushistorian etenemisen kieltämistä. Itse asiassa Jerusalemilla on ollut kolme vaihetta Jumalan suunnitelman jatkuvan paljastamisen kannalta, niinkuin Raamattu sen meille osoittaa:
1. vaiheesssa: Jerusalem oli Kanaanin tärkein kaupunki jebusilaisten aikana, sitten Daavidin aikana yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunki ja lopulta Juudan kansakunnan tärkein kaupunki valtakunnan jakautumisen jälkeen.
2. vaiheessa: Messiaan tultua Jerusalem edusti Uuden Testamentin seurakuntaa sen laajimmassa merkityksessä. Paavali puhuu tästä mitä kaunopuheisimmin käyttäen symboliikkaa Gal.4:22-26:ssa:
"Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta. Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar; sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme".
Haagar symboloi juutalaisten mielenlaatua, kun he eivät edelleenkään usko Kristukseen ja pysyvät Mooseksen liitossa ollen sillä tavoin orjuudessa lapsineen. Mutta Saara kuvaa Jerusalemia, joka on "ylhäällä" ja symboloi Kristuksen seuraajien mielenlaatua uudessa (ja paremmassa) liitossa, joka on vapaa sekä kirouksesta että vanhan liiton orjuudesta. Paavali sanoo tämän uuden liiton olevan "meidän äitimme" ja siihen pääsevät kaikki, niin juutalaiset kuin pakanatkin, kun he uskovat Kristukseen. (Muista, että Paavali kirjoitti tässä galatalaisille, koska "juutalaistajat", jotka olivat soluttautuneet seurakuntaan tehdäkseen uuden liiton tyhjäksi—aivan niinkuin he nykyäänkin tekevät— olivat saaneet aikaan seurakunnassa kahtiajakautumisen).
2. vaihe Jerusalemin liikkeessä pelastushistoriassa symboloi siis Uuden Testamentin seurakuntaa sen laajimmassa merkityksessä.
3. vaiheessa Jerusalem symboloi täydellistettyä, voittoisaa seurakuntaa kirkkaudessa:
"Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni" (Ilm.3:12).
Siinä missä maallinen Jerusalem oli Vanhan Testamentin pelastustoiminnan keskipiste, hengellinen Jerusalem on Uuden Testamentin pelastustoiminnan keskipiste. Niinpä "kaiken kohdalleen asettaminen" tuo Jerusalemin käsitteen sen korkeimpaan täydellisyyteen.
Ei ole mitään mieltä odottaa maallisen Jerusalemin olevan Jumalan voiman lähde ja Kristuksen valtaistuimen paikka tänään. Jos koskaan on tuhlattu kristittyjen energiaa, niin se on usko sellaiseen! Pelastushistoria on liikkeessä—enemmänkin kuin liikkeessä, se laajenee. Aivan liian monet ihmiset haluavat estää tuota pelastushistorian liikettä ja myös sen laajenemista—ja juuri niin tapahtuu, jos me yritämme vetää seurakunnan takaisin vanhan liiton aikoihin.
Vielä muutama sana lopuksi tuon täydellistetyn kaupungin/seurakunnan symbolisista kuvauksista, sillä ne ovat hätkähdyttäviä.
1) Uusi Jerusalem on kuvattu symmetriseksi
"Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret" (Ilm.21:13,16).
Lainaten Vanhan Testamentin kaikkeinpyhimmän symmetristen mittojen teemaa (1.Kun.6:20) tämä symboloi kirkastetun seurakunnan ehdotonta täydellisyyttä.
2) Uusi Jerusalem on suunnattoman kallisarvoinen
"Ja sen muuri on rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi, viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia" (Ilm.21:18-21).
Tässä Uuden Jerusalemin, Jumalan seurakunnan kuvauksessa näemme valtavan määrän kallisarvoisia jalokiviä ja kultaa. Se oli eräs suurimmista lupauksista uskolliselle, haavoitetulle Herran kansalle:
"Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä" (Jes.54:11-12).
Ihmisen täytyy olla erityisen maahan sidottu, jos hän näkee nuo jalokivet jommassakummassa, Jesajan tai Ilmestyskirjan profetiassa, kirjaimellisesti jalokivinä eikä niinä hengellisinä siunauksina, joita niiden yksinkertaisesti täytyy olla. Kun Johannes näki näyn Jumalan valtaistuimesta taivaassa, hän sanoo: "Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen" (Ilm.4:3) Jos tässä käytetään jaspista Jumalan itsensä ja Hänen täydellisyytensä symbolina, silloin Ilm.21:18-21:n muurin rakenne osoittaa, että Uuden Jerusalemin turva tulee itse Jumalalta.
Uusi Jerusalem on sekä Vanhan että Uuden Testamentin täyttymys
Meidän on käsitettävä, että Uusi Jerusalem on sekä Vanhan että Uuden Testamentin täyttymys. Kuuntele tätä raamatunkohtaa:
"Siinä [suuressa kaupungissa, pyhässä Jerusalemissa]oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet: idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä" (Ilm.21:12-14).
Tämä antaa meille yhdistetyn ja realistisen kuvan tosi seurakunnasta: Israelin kaksitoista sukukuntaa muodostavat portit, apostolit muodostavat perustuksen. On ymmärrettävä seurakunta oikealla tavalla. On olemassa kaksi äärimmäistä näkemystä. Spektrin toisessa päässä on käsitys, että Vanhan Testamentin Israel on täydellisesti siellä, missä se on, kun taas seurakunta on vain sulkeissa tapahtuvaa kehitystä—väliaikainen sivujuoni, Jumalan B-suunnitelma—ennenkuin Vanhan Testamentin Israel palautetaan ennalleen ja saatetaan oikeaan kirkkauteensa vanhassa maassaan, jonka keskuksena on maanpäällinen Jerusalem. Spektrin toisessa päässä on käsitys, jonka mukaan seurakunta on täydellisesti syrjäyttänyt Vanhan Testamentn Israelin, joka on aivan kokonaan toisenlainen ilmiö.
Nämä molemmat näkemykset ovat vääriä. Vanhan Testamentin Israel oli fyysinen kansakunta, jonka kanssa Jumala alkoi toimia täällä maan päällä. Oli olemassa tosi uskovien muodostama ruumis, joka ei ollut sama asia kuin koko Israelin kansakunta. Jumalan lopullinen päämäärä oli aina, että Hänen kansansa olisi kokonaisuudessaan uskova kansa ja tuosta maallisesta Israelin kansakunnasta tulisivat ne ihmiset, jotka ottaisivat vastaan Messiaan. Vain vähemmistö Vanhan Testamentin Israelista oli niitä uskollisia, jotka ovat seurakunnan perustus, joka puolestaan on Jerusalem-käsitteen toinen vaihe. Tämä on progressiivista ilmoitusta toiminnassa.
Päästäksemme eroon mahdollisista vääristä käsityksistä koskien nykypäivien Israelia meidän on ymmärrettävä, että Israelin ennalleen asettaminen ja kaikki sitä koskevat Vanhan Testamentin tekstit täyttyivät niissä juutalaisissa, jotka Kristuksen aikana uskoivat Häneen. Siitä alkoi Israelin todellinen ennalleen asettaminen, kun Israel kävi läpi sen Jumalan määräämän muutosprosessin seurakunnaksi, joksi sen aina oli ollut määrä tulla.
Me näemme siis Ilm.21:12-14:stä, että Vanhan Testamentin kaksitoista sukukuntaa muodostivat portin seurakuntaa kohti—valmistavan vaiheen uutta liittoa varten. Se aikakausi palveli tarkoitustaan aina siihen aikaan saakka, jolloin syntyi parempi liitto. Silloin tuli näistä kahdestatoista sukukunnasta kaksitoista apostolia, jotka vuorostaan muodostivat seurakunnan perustuksen. Asia ei ole toisinpäin eikä se sellaiseksi koskaan muutu. Vaikka Uusi Jerusalem onkin rakennettu kahdentoista apostolin perustukselle, ei kahdentoista sukukunnan nimiä ole silti unohdettu. Mutta ne eivät ole eikä niistä voi koskaan tulla seurakunnan perustusta.
Ja mikä on kaikkein tärkeintä, me näemme tässä, että ei ole niin, että seurakunta on tullut Vanhan Testamentin Israelin tilalle, vaan seurakunta on Vanhan Testamentin Israelin laajennusta ja kasvua. Se oli Jumalan suunnitelman seuraava vaihe—ei suinkaan välivaihe, myöhempi suunnitelma, sivujuoni eikä varmasti "Jumalan B-suunnitelma". Jumalan pelastussuunnitelma etenee, kehittyy; ja keitä olemme me kääntämään tuota mahtavaa prosessia päinvastaiseen suuntaan? Seurakunta—Uusi Jerusalem; Karitsan morsian—on aina ollut Vanhan Testamentin päämääränä sen edetessä maallisesta symbolista hengelliseksi todellisuudeksi. Asioiden vanhaan järjestykseen ei ole paluuta. Mikä on maasta, on maallista. Taivas on taivaallista. Kirkkaus on kirkkautta.
LOPPUSANAT
Olemmeko nyt saaneet yleiskatsauksen "kaiken kohdalleen asettamisesta"? Vaikka olenkin sanonut, että se tapahtuu kahdessa vaiheessa, todellisuudessa nuo kaksi vaihetta muodostavat yhden valtavan kaariliikkeen kautta tilan, ajan ja historian ja niitä yhdistävät toisiinsa Kristuksen kaksi tulemusta.
ALAVIITTEET
1. Kts. yksityiskohtaisemmin http://en.wikipedia.org/wiki/Tefillin .
2. The New Bible Dictionaryssä todetaan, että "Ne olivat myöhempi, hasidien tuoma keksintö, jonka
tarkoituksena oli toimia vastavoimana hellenististä vaikutusta vastaan...Niiden käytöstä tuli yleistä
ennen 100-luvun loppua j.Kr.
3. Vertaa Joni Mitchellin sanat laulussa "Woodstock", jossa sanotaan: "Me olemme tähtisumua, me
olemme kultaa ja meidän päästävä takaisin Eedeniin". Tämä on täysin väärä utopistinen, naivi näky,
jota piemyden voimat vuorostaan käyttävät, joiden oma "paluu Eedeniin" on äärimmäisen antiutopistinen!
