Tri R. K. McGregor Wright

Myöhäissadeliike:

Sen jatkuva vaikutus

Osa 2

Artikkelisarjan 1. osa Myöhäissadeliike - osa 1.

Ei hengellistä neutraaliutta

Mutta hengellistä neutraaliutta ei ole olemassakaan, pääasiassa siitä syystä, että Raamatun Jumala on olemassa. Ensiksikin kaikki, mitä on olemassa on joko Jumala itse tai osa hänen luomakuntaansa. Mitään "olemisen välimuotoja" ei ole olemassa. Jos siis joku olevainen entiteetti kuuluu luomakuntaan, Jumala on jo tulkinnut sen osaksi hänen kansalleen tarkoittamaansa pelastusta tai Jumala on jo tulkinnut sen olevan vastoin hänen tarkoituksiaan. Ei ole olemassa mitään välitilaa Jumalan valtakunnan ja Pimeyden valtakunnan välillä, ikäänkuin olisi olemassa todellisuuden alueita, jotka eivät kuuluisi Jumalan eivätkä Saatanan intressipiiriin.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki, mukaanluettuina okkultiikan temput ja tekniikat, on Jumala jo tulkinnut joksikin. Mikään ei ole "neutraalia" ikäänkuin se ei olisi Jumalan oman iankaikkisen pyhyyden puolella eikä sitä vastaan ja hänen oman hengellisyyden paradigmansa ulkopuolella. Koska Jumalan tulkinta kaikesta olevaisesta on kaikenkattava, kaikella on merkitystä vain sikäli kuin se on osa hänen Suunnitelmaansa.

Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että luopunut tietoisuus on kehittänyt okkultit tekniikat osana sotaa, jota se käy sitä todellisuuden merkitystä vastaan, joka on Jumalan tarkoittama. Paavali kutsuu tällaista toimintaa "Totuutta vääryyden vallassa pitämiseksi" Roomalaiskirjeen 1. luvussa. Sen päämääränä on osaksi saada aikaan toisenlainen tai mystinen hengellisyys Raamatussa määritellyn hengellisyyden tilalle.

Kaikki nuo tekniikat saavat merkityksensä ja vaikutuksensa niistä päämääristä, jotka niiden tavoitteena on saavuttaa. Välineinä ne "tarkoittavat" juuri sitä, mitä niiden suunnittelijat haluavat niillä saavuttaa.

Jumala teki hiiliatomit ylläpitämään orgaanista elämää maan päällä. Mikään hiiliatomi ei ole "neutraali" Jumalan maailmassa, sillä sen "merkitys" on Jumalan suunnitelma sitä varten kunakin hetkenä. Irrotettuna kontekstistään vety- tai happiyhdisteenä ruokaketjussa se menettää "merkityksensä" ruokana ja kulkee ruoansulatuksen läpi muuttumattomana. Yhdistyneenä toiseen lähes reagoimattomaan alkuaineeseen (typpeen) siitä saattaa muodostua vaarallinen aine nimeltä syanidi. Se ei ole "neutraali" juuri siitä syystä, että se on suunniteltu tiettyihin tarkoituksiin. Ellei sitä katkaista kemiallisesti, se pyrkii aina tuottamaan nuo luonteensa mukaiset tulokset.

Samalla tavoin Zen-mestarit suunnittelivat koanin (sananlasku tai lyhyt humoristinen tai paradoksaalinen runo) saadakseen poistettua ihmisen tietoisuudesta viimeisetkin järjellisyyden linnakkeet matkalla satoriin eli Zenin "valaistukseen".

Kun hiiliatomi menettää Jumalan sille antaman merkityksen hedelmänsyöjille, kun se eristetään paikaltaan fruktoosimolekyylistä, se ei silti lopeta olemasta osa Jumalan suunnitelmaa; sillä on silti sille luodut ominaisuudet. Samalla tavoin Zenin koan saattaa menettää paljonkin merkityksestään okkulttisena välineenä, kun se eristetään kontekstistään osana buddhalaista meditointia. Mutta siitä ei silti tule "neutraalia". Sillä on edelleen samat ominaisuudet runoutena tai sananlaskuna, jotka sillä alunperin suunniteltiin olevan.

Minulla on kirjastossani useita koan-kirjoja ja olen lukenut niitä suurella nautinnolla puhtaasti runoutena. Kristitty arvostaa huumoria ja kauneutta, missä hän niitä sitten kohtaakin. Mutta minulle ne eivät koskaan voisi soveltua apuneuvoiksi hengellisyyteen tai kristilliseen mietiskelyyn, koska ne on suunniteltu aivan toiseen tarkoitukseen; se olisi samaa kuin yrittäisi käyttää stetoskooppia mikroskooppina tai vasaraa pyyheliinana.

Mikään näistä asioista ei ole "neutraali", koska sen luonne kantaa sen suunnitelmaa mukanaan. Sen "merkitys" on se, mihin sen suunnittelija on sen tarkoittanut. Koan on "hyvä" Zen-kontekstissä vain jos olet samaa mieltä siitä, että se on "hyvä" ihmisjärjen syöksemisessä raiteiltaan. Kristillisessä kontekstissä se on hyvä ainoastaan runoutena, kauneuteen johdattajana tai ehkä huumorina.

Naiivin länsimaisen ihmisen kannalta katsottuna ja erossa alkuperäisestä tehtävästään koan kutistuu vain huvittavaksi, mystiseksi vitsiksi tai ehkä kauniiksi runoksi. Siitä ei silti välttämättä seuraa, että se olisi hengellisesti neutraali, sillä joka hetki sitä tulkitaan tai käytetään joko Zen- tai kristillisessä kontekstissä. Ja loppujen lopuksi Jumala tarkoittaa kaikella olevan joku "merkitys" kristitylle.

Kun tiedän, mitä Raamattu sanoo pyhyydestä ja armossa kasvamisesta, tiedän myös, että Zenin koan ei voi auttaa minua kristillisessä mietiskelyssä nimenomaan sen irrationaalisten ominaisuuksien vuoksi ja sama koskee kaikkia antirationaalisia mietiskelytekniikoita, joita Raamattu ei hyväksy, olkoot kuuluisat kristityt sitten hyväksyneet ne tai ei.

Ei kerta kaikkiaan käy laatuun yrittää salakuljettaa okkultteja tekniikoita kristinuskoon yleisen ilmoituksen polkua pitkin. Myöskään yleisessä ilmoituksessa ei mikään ole "neutraalia". Vaikka koko luomakunta "julistaakin Jumalan kunniaa" pitkällä tähtäimellä, syntiinlankeemuksen seurauksilla on kuitenkin vaikutusta suureen osaan luomakuntaa.

Okkultismin harhat kertovat ainoastaan Jumalan kunniasta siinä tosiseikassa, että Jumala tuomitsee ne (5.Moos.18:9-14, Jes.47:12-15, Mark.13:22, Ap.t.13:6-12;19:19, Gal.5:20, Ef.6:11-17, 2Tess.1:9-10, 1.Tim.4:1 jne.)

Toisin sanoen niillä on "merkitystä" meille, koska Jumala on jo tulkinnut ne Raamatussa. Yleinen periaate, jonka mukaan okkulttiset käytänteet ovat hengellisesti epäilyttäviä niiden alkuperäisen tarkoituksen ja hengellisen käytön takia on niin selvä Raamatussa, että ei voi kuin ihmetellä mikä saattaisi olla motivaationa yritettäessä saada kristittyjä käyttämään niitä sen perusteella, että ne olisivat jollain tavoin "neutraaleja".

Hengellisen neutraliteetin käsite ei käy yksiin Luoja-luotu -eron kanssa, jonka mukaan Jumala on kaikkivaltias eikä myöskään Paavalin uskon periaatteen kanssa, jota hän julistaa Roomalaiskirjeen 14:23:ssa, että kaikki, mikä ei ole pelastavasta uskosta on syntiä. Se on myös epäilyttävää uskonpuhdistuksen sola Scriptura -periaatteen perusteella, jonka mukaan Raamattu on riittävä uskoon ja elämään.

Mikään ihmisen tulkintaan perustuva teko ei ole neutraali, sillä meidän tulkinnallinen tietoisuutemme on joko uudestisyntynyt tai se ei ole uudestisyntynyt. Sen mukaisesti Raamattu sanoo, että jopa pakanan kyntökin on syntiä (Sananl.21:2) ja samoin hänen uhrinsa (Sananl.21:27) ja hänen rukouksensa (Jes.1.13), koska hänen ajatuksensa eivät ole neutraaleja (1.Moos.6:5, Tiit.1:5). "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?" (Joh.6:60)

Luonnollinen sydän haluaa neutraliteetin alueen leikkikentäkseen, sillä sitä vaatii langenneen ihmiskunnan ennakko-olettamus teoreettisen ajattelun autonomiasta. Langennut mieli voi konkretisoida oletetun vapautensa, kun sen edessä on neutraali alue, koska neutraalit entiteetit voidaan turvallisesti tulkita havainnoitsijan itsensä haluamalla tavalla, niin että hän itse on tarkistuspisteenä ikäänkuin Jumala ei jo olisi sitä tulkinnut.

Mutta kuten Eric Pement tähdentää analysoidessaan okkulttisten mietiskelytekniikoiden "kristillistä" käyttöä Richard Posterin ja Morton Kelseyn kirjoituksissa (kaikkein suosituimpia kirjailijoita itämaisen ja länsimaisen hengellisyyden synkretisoinnissa), he "[yrittävät] erottaa urhoollisesti itämaiset/okkultistiset menetelmät niiden uskonnollisista perustuksista, mutta turhaan" (Pement 1). Meidän ei pitäisi hämmästyä sitä, että he eivät ole onnistuneet toteuttamaan filosofisesti mahdotonta.

Profetointi Raamatussa

Profetointi Raamatussa on kaikkein yleisimmässä mielessä yksinkertaisesti vain Jumalan puolesta puhumista. Siihen sisältyy puhumista "rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi" (1.Kor.14:3) samoin kuin tulevaisuuden ennustamista ja kanonisten kirjoitusten välittämistä (14:36-37). Jokaisen pitäisi tavoitella sitä (14:1 ja 39).

Löydämme 2.Moos. 4:10-16:sta ja 7:1:stä alkuperäisen paradigman, että profeetan on tulkittava todellisuutta ainoastaan Jumalan aikaisemman tulkinnan ehdoin. Kaikkein yleistävimmin ilmaistuna hän välittää Jumalan tulkinnan todellisuudesta Jumalan kansalle. Toisinaan profeetta saa sanan suoraan Jumalalta; mutta enimmäkseen hän vain soveltaa jo annettua ilmoitusta.

On vain kahden "asteista" profetiaa: paikkansapitävää ja väärää. Raamatussa annetaan kaksi testiä oikean ja väärän profetian erottamiseksi toisistaan: profeetan on aina puhuttava jo olemassaolevan kanonisen ilmoituksen mukaisesti (Jes.8:20) ja hänen täytyy puhua 100-prosenttisen paikkansapitävästi tulevaisuutta mahdollisesti ennustaessaan (5.Moos.18).

Uuden profeettaliikken profeetat

Uuden profeettaliikkeen profeetat väittävät, että Uuden Testamentin profeetat voivat osua harhaankin päinvastoin kuin Vanhan Testamentin profeetat (Bob Jones The Shepherd's Rod). Tämä suojaa heidät tehokkaasti Raamatun standardeilta, joita heidän on mahdoton täyttää kun ottaa huomioon heidän tähänastiset lausuntonsa.

On huomionarvoista, että suurin osa okkultisista ennustajista saavuttaa säännöllisesti 80 prosentin paikkansapitävyyden (esimerkiksi Jean Dixon) ja että 50 prosentin paikkansapitävyys on melko helppo saavuttaa "älykkään arvauksen" pohjalta. Tämän tasoinen paikkansapitävyys on suunnilleen yhtä luotettavaa kuin kiinalaiset onnenkeksit. Useimmat meistä ovat havainneet, että usein onnenkeksien kuluneet neuvot ja huomiot sopivat niiden vastaanottajille. Niinpä ne todistavatkin, että Bob Jonesin kaltaiset ihmiset ovat vielä epäluotettavampia kuin onnenkeksit.

On pakottavia syitä, miksi Jumala vaatii profeetoiltaan 100 prosentin paikkansapitävyyttä; ja mainitsemme ohimennen, että Elian mielestä kuolemanrangaistus oli sopiva rangaistus kaikille, jotka eivät siihen yltäneet (1.Kun.18:40). Tähän saakka eivät Bob Jones tai Paul Cain ole myöskään kyenneet kutsumaan tulta taivaasta tai juoksemaan nopeammin kuin hevosten vetämät vaunut (1.Kun.18:45-46). Kuten joku on muussa yhteydessä sanonut: "Kun näen, niin uskon".

Myöhäissadeliikkeen ensimmäisen sukupolven edustajat

Nykyään ei ole enää monia myöhäissadeliikkeen ensimmäisen sukupolven edustajia. Oral Roberts, T.L. Osborn ja Paul Cain kuuluvat heihin. Cain toimi yhdessä erään kaikkein vaikutusvaltaisimman alkuperäisen myöhäissadeliikkeen profeetan, William Branhamin kanssa.

Eräs heistä A.A. Allen kuoli viskimyrkytykseen 70-luvulla; hän oli usein niin juovuksissa, että häntä oli tuettava molemmilta puolilta, jotta hän voi jatkaa parantamiskokouksiaan. Winston Nunes oli myöhäissateen profeetta, joka välitti "kyvyn" John Robert Stevensille.

Television tutkiva reportteri Dianne Sawyer paljasti äskettäin Myöhäissadeliikkeen kannattajat Robert Tiltonin, Larry Lean ja W.V. Grantin huijareiksi. Yksikään noista kolmesta ei ole kyennyt kumoamaan paljastusta oikeudessa, sillä todisteaineisto heitä vastaan on niin painava.

Paitsi noita muutamia alkuperäisiä myöhäissadeliikkeen veteraaneja suuri osa myöhäissadeliikkeen vaikutuksesta on nykyään suodattunut neljän tai viiden profeetan tehtävän "välittämisen" muodostaman sukupolven kautta, jolloin se on muuntunut virran mukana.

Sellaisten varhaisten hahmojen kuin Franklin Hallin, William Branhamin ja muiden yhtä mielenkiintoisten ja outojen miesten jatkuva okkultistinen vaikutus saa yhä enenevää huomiota tutkijoilta nyt, kun on ymmärretty, että uusprofeetallisen liikkeen, uskonliikkeen ja sellaisten erikoisuuksien kuin Manifested Sons -oppien väärien opetusten tulvan yhdistävänä tekijänä on vuoden 1948 myöhäissadeherätysten jatkuva vaikutus.

Albert Dager, Dave Hunt ja D.R. McConnell edustavat kaikki niitä kriitikoita, jotka ovat julkaisseet äskettäin todistusaineistoa monien tärkeiden hahmojen okkultistisesta vaikutuksesta. McConnell osoittaa, että Kenneth Haginin ja hänen opetuslapsensa Kenneth Copelandin käsitykset on lainattu Uuden Ajattelun (New Thought) kannattajilta. Mutta jotkut heistä väittävät saaneensa käsityksensä henkimaailmasta (McConnell, 2.luku ja Larsonin tutkielma Swedenborgin vaikutuksesta).

JOHTOPÄÄTÖKSET

Evankelisten keskuudessa viime vuosina laajalti esiintyvä uudenlainen "hengellisyys", jonka on jo kauan tiedetty olevan alkuperältään okkultistista on tärkeä ja vaarallinen ilmiö. Sitä olisi tarpeen tutkia ja selittää, sillä se on taas esimerkki yhdestä raamatullisen maailmankatsomuksen ja pakanallisen synkretismitaipumuksen välillä käytävän taistelun vaiheesta.

Raamatun todistus synkretismin henkeä vastaan on johdonmukaista ja hellittämätöntä. Se alkaa erotuksen tekemisellä Luojan ja luodun välillä 1. Moos.1:1:ssä ja kehittyy Jesajan lausumaan tuomioon okkultisesta epäjumalanpalveluksesta hänen omana aikanaan. Ja lopuksi se esitetään Ilmestyskirjan 22:18-19:ssä ilmoitetun totuuden ja ihmisen erehtyväisyyden antiteesissa.

Uuden Testamentin apostolit eivät ole yhtään lempeämpiä harhaoppia kohtaan kuin Mooses ja Elia olivat, paitsi että he saattoivat ehkä uhata pikemminkin helvetin tulella kuin kuolemanrangaistuksella. Mieleen tulevat Pietarin, Paavalin Johanneksen ja Juudaan kirjoitukset, joista Juudaan lyhyt kirje on hyvä esimerkki.

Elämme aikaa, jona vanhurskasten keskuudessa vallitsee pelottava sekaannus ja tietämättömyys, jonka suurelta osin on saanut aikaan se, että kieltäydytään ottamasta vakavasti Paavalin kehotusta pitäytyä terveeseen oppiin. Se ilmenee evankelisten kirjoittajien yleisenä haluttomuutena vastustaa (tai edes myöntää sen olemassaoloa) synkretismiä ja kärsimättömyytenä historiallisten uskontunnustusten yksityiskohtaisuutta ja uskonpuhdistuksen oppia kohtaan samoin kuin siinä, että kieltäydytään ottamasta huomioon apologetiikan ja evankelioinnin välistä kiinteää yhteyttä Raamatussa.

Terveen opin puute on yhtä merkityksellistä kristillisen kulttuurin rakentamisessa kuin väärän opinkin esiintyminen. "Niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee". Kuten Lontoossa sijaitsevan Wrenin mestariluomuksen, St. Paulin katedraalin lattiaan on kirjoitettu: "Jos etsit monumenttia, niin katso ympärillesi".

Sanasto

Paimenliike (Shepherding): Opetus, jonka mukaan uskova voi kasvaa armossa ainoastaan vanhemman uskovan auktoriteetin suojassa tai suojeluksessa. Johtaa raskaisiin hierarkisiin rakenteisiin seurakunnassa.

Rhema: kreikankielen synonyymi sanalle Logos, jonka merkitys on kapeampi 'sanominen'—kirjoitetun tai puhutun ajatuksen ilmaisu verbimuodossa.

Synkretismi: Erilaisista uskonnollisista järjestelmistä peräisin olevien elementtien yhdistäminen yhdeksi pragmaattiseksi viitekehykseksi, varsinkin ei-kristillisten käytänteiden yhdistäminen kristillisiin päämääriin, niiden "vihkiminen" käyttäen kristillistä terminologiaa.

Logos: Kreikankielinen synonyymi sanalle rhema. Hyvin laajasti käytetty termi, joka tarkoittaa ajatusta, viisautta, sanaa, kuvausta, logiikkaa, sanonnan ilmaisemaa käsitettä tai sisältöä vastakohtana sen ilmaisemiselle verbimuotoisena.

Harhaoppi: Mielipide tai opillinen käsitys, josta pidetään itsepäisesti kiinni ja jota opetetaan, mutta joka ei ole Raamatun opetuksen mukainen.

Kaanon: Raamatun sisältämät kirjat, jotka apostolit ja alkuseurakunta ovat tunnistaneet Raamattuun kuuluviksi.

Luojan ja luodun välinen ero: Kaiken Raamatun ilmoituksen primääri aksiooma eli etukäteisolettamus, joka on ilmoitettu 1.Moos.1:1:ssä, että Jumalan maailmankatsomus edellyttää kahta eri olemassaolon tasoa ja että sentähden meidän tulkittavissamme ei ole olemassaolo sinänsä.

Allaolevat linkit johtavat suoraan sinne, mistä kirjat voi tilata Books-A-Millionista.

Joitakin artikkelissa käytetyistä lähteistä:

Branham, William. Adoption (15, 18 ja 22 toukokuuta 1960 nauhoitettujen opetusten transkriptiot).
Brenneman, Richard J. Deadly Blessing: Faith Healing On Trial (1990).
Cain, Paul, ja Wimber, John. "A Response To Pastor Ernie Gruen's Controversy with KCF" (Equipping the Saints Magazine,
syksy 1990).
Dager, Albert J. Vengeance is Ours; The Church in Dominion (1990). [Vrt. artikkelimme Valtakuntateologia
Grubb, Paul N. The End-Time Revival (n.d.).
Graham, David. The Doctrine Of Sonship (n.d.).
Hall, Georgie. The Emerging World Church (Julkaisematon käsikirjoitus, joka sisältää vähintään kymmenen vuoden
tutkimustyön koskien myöhäissadeliikkeen vaikutuksia.)
1) Hamon, Bishop Bill. The Eternal Church (1981).
2) Hamon, Bishop Bill. Prophets and the Prophetic Movement (1990).
Hunt, Dave, ja McMahon, T. A. The Seduction Of Christianity (1985).
Jones, Bob, ja Bickle, Mike. The Shepherd's Rod, 27 sivulta, and Visions and Revelations, 50 sivulta. 
(Syksyllä 1989 nauhoitetun opetuksen transkriptiot).
Larson, Martin. New Thought; A Modern Religious Approach (1984).
McConnell, D. R. A Different Gospel (1988).
Meyer, Donald. The Positive Thinkers (1980).
Miura, Isshu, ja Sasaki, Ruth Fuller. The Zen Koan (1965).
Montgomery, John Warwick. Principalities and Powers (1973).
Nichols, Woodrow. Experiment In End Time Apostasy; the Walk of John Robert Stevens (Julkaisematon SCP-lehden
tutkimusraportti, 1980).
1) Pement, Eric, and Trott, Jon. "Visualizing and Imaging" (Cornerstone Magazine, Vol. 14, numero 74, 1985).
2) Pement, Eric. "The Walk" (Cornerstone Magazine, 1982).
Randi, James. The Faith Healers (1987).
Reid, Virkler, Lame ja Langstaff. Seduction?? A Biblical Response (1986).
Wright, R. K. McG. The Unity of Apologetics and Evangelism in the New Testament (1992).
Alkuperäinen artikkeli: R K McGregor Wright, The Latter Rain Movement: Its Continuing Influence Part Two
Alkuun | Osa 1 | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä