Wake Up America Seminars, Inc. (www.wake-up.org) has granted permission to me to translate the following article into the Finnish language. Wake Up America Seminars has not validated the accuracy of my translation. The original English version of this article can be found here: http://www.wake-up.org/Alpha/Chapter1.htm"
Eräs kaikkein tavallisimpia kysymyksiä, joita saamme Wake Up America Seminarsiin (WUAS) on, "Miksi uskotte lauantaina pidettävään jumalanpalvelukseen?" Itse asiassa monet uskovat, että WUAS liittyy johonkin uskonsuuntaan, koska me uskomme, että on tärkeää levätä sapattina. Välittömästi tämän jälkeen ihmiset vastaavat, että vaatimus harjoittaa hartautta lauantaina poistettiin ristillä. He ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että ne tunnustuskunnat, jotka kokoontuvat jumalanpalvelukseen viikon seitsemäntenä päivänä, ovat lakihenkisiä. On ikävää, että monissa sapattia viettävissä seurakunnissa on todellakin lakihenkinen asenne. Aina maailman luomisesta tähän hetkeen saakka on Saatana pyrkinyt kätkemään Jumalan lakien säätämät universaalit periaatteet.
Emme voi tässä lyhyessä artikkelissa esittää kaikkia syitä, miksi 100-luvun kristillinen seurakunta muutti yleisesti hyväksytyn jumalanpalveluspäivän lauantaista sunnuntaiksi. Emme myöskään aio esittää syitä siihen, miksi Uusi Testamentti ei tue viikon ensimmäisenä päivänä kokoontumista jumalanpalvelukseen.(Selitys tähän aiheeseen löytyy kirjamme Warning! Revelation is about to be fulfilled [Kirjan kääntäminen on jo aloitettu ja sen 1. luku löytyy sivustoltamme. Loput tarkoitus kääntää tulevaisuudessa] viidennestä luvusta.) Sen sijaan keskitytään tässä artikkelissa sapatin pysyvyyteen ja sen rooliin lopun ajan tapahtumissa. Katso, tunnistatko käsitettä "lepo" jatkaessasi eteenpäin tätä artikkelia.
Raamatussa todetaan erityisesti, että luomisen seitsemäs päivä oli siunattu ja pyhä. "Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt." (1.Moos.2:2-3) Mitään raamatullisia todisteita ei voida löytää, jotka osoittaisivat, että viikon seitsemäs päivä ei ole enää siunattu tai Jumalalle pyhitetty. Raamatussa todetaan erityisesti, että luominen tapahtui seitsemänä päivänä eikä kuutena päivänä, niinkuin monet olettavat. Jos seitsemäs päivä ei ollut osa luomista, meillä olisi kuuden eikä seitsemän päivän viikkorytmi. Luomisen kruunasi Jumalan ihmiselle antama seitsemännen päivän sapatti. Jumala siunasi sapatin ja pyhitti sen aivan yhtä varmasti kuin avioliitonkin.
Raamatun mukaan viikon seitsemännen päivän tärkeys uudistettiin erämaavaelluksen aikana, kun Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyä. Jumala sanoi Israelin lapsille Siinain vuorelta: "Muista pyhittää lepopäivä [oik. sapatti]. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi ja pyhitti sen." (2.Moos. 20:8-11) Ainoat Jumalan ihmiselle lausumat sanat koko kirjoitetun historian aikana, joita Jumala on pitänyt niin arvokkaina, että on omakätisesti kirjoittanut ne kiveen, ovat kymmenen käskyä. Nuo laintaulut kertovat Jumalan lain pysyvästä luonteesta ja siitä, että ne on tarkoitettu kaikille ihmisille eikä ainoastaan juutalaisille. Herra sanoi: "Muista viettää sapattia" (engl. Remember the Sabbath day). Oletko miettinyt sitä, miksi Jumala käski "muistamaan" eikä "älä muista" neljännessä käskyssä? Voisiko se johtua siitä, että Jumala tiesi ihmisen unohtavan tämän käskyn ja pitävän muut yhdeksän? Neljännestä käskystä keskusteltaessa useimmat aikamme kristityt väittävät, että vaatimus kymmenen käskyn noudattamisesta poistettiin ristillä. Jos asia olisi niin, koskisi se myös muita yhdeksää käskyä. Kuitenkin Jaakob viittaa suoraan 2:10-11:ssä kahteen kymmenestä käskystä. Jos kymmenen käskyn noudattamisen välttämättömyys olisi päättynyt ristillä, ei Jaakob saman logiikan mukaisesti olisi voinut pitää murhaa kymmenen käskyn rikkomisena.
Toinen esimerkki, joka osoittaa Jumalan tärkeysjärjestystä, löytyy kuvauksesta, jossa Jumala antoi mannaa Israelin lapsille. Hän ohjasi heidät erityisesti kokoamaan mannaa kuutena päivänä viikossa, mutta Hänen kansansa lepäsi seitsemäntenä päivänä. Jumala antoi Israelin lapsille joka viikko kuudentena päivänä (perjantaina) kaksinkertaisen määrän mannaa sekä kuudenneksi että seitsemänneksi päiväksi (lauantaiksi). Lähes neljänkymmenen vuoden ajan näytettiin Israelin lapsille viikottain sapatin levon tärkeys. (Kts. 2.Moos. 16:29,30)
Viikon seitsemäs päivä määrättiin myös juhlapäiväksi erikseen muista juhlapäivistä, jotka määrättiin Israelin lapsille. Juhlapäivien vietto ei kuulu siihen moraalilakiin, joka on kirjoitettu kymmeneksi käskyksi. Seremonialakien määräämät juhlapäivät osoittivat eteenpäin Kristuksen aikaansaamaan pelastukseen. Seremonialait annettiin Israelille moraalilain lisäksi, joka oli tarkoitettu koko ihmiskunnan noudatettavaksi. Eräs ero kymmenen käskyn sapatin ja seremonialakien sapatin välillä oli seremonialakien väliaikainen luonne.
Vieläkin tärkeämpää on, että Raamatussa tehdään ero seitsemännen päivän sapatin ja seremonialakien sapatin välillä. 3.Moos.23:3:ssa todetaan: "Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin." Tämä seitsemännen päivän "Herran sapatti" oli erotettava niistä leposapateista, joita vietetiin muina seremoniallisina juhlapäivinä. Esimerkiksi myös Suurta sovituspäivää pidettiin "sapatin lepona". (3.Moos.23:32) Sitä tai mitään muutakaan juhlapäivää ei pidetty "Herran sapattina". Aina kun Raamatussa mainitaan "Herran sapatti", se tarkoittaa aina viikon seitsemättä päivää.
Israelin lapsille määrättiin myös juhlavuosikalenteri. Sekin korostaa sapatin levon tärkeyttä. "Ja Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön sapattia Herran kunniaksi. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato, mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi..." (3.Moos.25:1-4) Tässä tapauksessa oli maan saatava lepovuosi joka seitsemäntenä vuotena. 3.Moos. 25:ssä on ihana kuvaus juhlavuosikalenterista. Kun oli laskettu seitsemän vuosiviikkoa, viidennenkymmenennen vuoden oli oltava juhlavuosi, jolloin orjat oli päästettävä vapaiksi, maa palautettava alkuperäisille omistajilleen ja suvun jäsenten oli palattava takaisin sukujensa luo.
On kiistatonta, että Jeesus piti sapatin. Luuk.4:16:ssa todetaan: "Ja hän [Jeesus] saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan..." Vaikka Jeesus kiistelikin juutalaisten johtajien perinteistä koskien seitsemännen päivän jumalanpalvelusta, ei Hän koskaan muuttanut jumalanpalveluspäivää. Itse asiassa Jeesus kutsui itseään sapatin Herraksi. "Ja hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra." (Mark.2:27-28) Jeesus on "sapatin Herra". Hän loi ihmisen ja sapatin ihmistä varten. Miten ylimielistä ihmiseltä onkaan kuvitella, että hänellä on auktoriteetti muuttaa oikea jumalanpalveluspäivä toiseksi päiväksi.
Usein esitetty väite kuuluu, että koska apostolitkin kokoontuivat jumalanpalvelukseen viikon ensimmäisenä päivänä, meidänkin tulisi kokoontua jumalanpalvelukseen tuona päivänä. Näitä väitteitä käsitellään kirjassa Varoitus! Ilmestyskirja on toteutumassa. Kuitenkin kun Uutta Testamenttia arvioidaan kokonaisuudessaan, se sisältää enemmän seitsemännen päivän jumalanpalvelusta kuin ensimmäisen päivän jumalanpalvelusta tukevaa aineistoa. Apostolien teoissa kuvataan viidessä jakeessa monia sapattina pidettyjä jumalanpalveluksia (Ap.t. 13:14, 13:42, 13:44, 17:2 ja 18:4). Kertomus Lyydian kääntymyksestä on eräs esimerkki. Paavali ja hänen toverinsa olivat juuri saapuneet Filippiin. Koska Filippi oli roomalainen siirtokunta, siellä asui hyvin vähän juutalaisia. Paavalin tapana oli saarnata juutalaisissa synagoogissa sapattina. Ihmiset väittävät usein, että kun Paavali meni uuteen kaupunkiin, hän saarnasi ensiksi juutalaisille heidän synagoogassaan heidän jumalanpalveluspäivänään. Ap.t. 16:11-15:ssä kuvataan kuitenkin toisenlaista tarinaa. Pian saavuttuaan Filippiin Paavali ja hänen toverinsa menivät kaupungin ulkopuolelle rukoilemaan. Huomaa, että Paavali valitsi erityisen viikonpäivän jumalanpalvelukselleen kaupungissa, jossa oli vain harvoja juutalaisia. Jos he olisivat pitäneet jumalanpalvelusta viikon ensimmäisenä päivänä, he olisivat nytkin valinneet sunnuntain jumalanpalveluspäiväkseen. Raamattu on selkeä tässä kohtaa: "Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan..." (Ap.t.16:13)
Paavali kokoontui myös Korinton kaupungin uskovien kanssa. Raamattu sanoo: "Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan." (Ap.t. 18:4)"Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa." (Ap.t. 18:11) Jos "Herran päivä" oli viikon ensimmäinen päivä, olisi järkeenkäypää odottaa Paavalin yrittäneen saada uskovat vakuuttuneiksi siitä, että heidän olisi pitänyt kokoontua jumalanpalvelukseen viikon ensimmäisenä päivänä. Koska Raamattu vaikenee asiasta, se osoittaa, ettei niin tapahtunut.
Ehkä kaikkein tärkein apostolien aikainen sapatin jumalanpalvelusta koskeva teksti on Matteus 24:20. Tässä tekstissä Jeesus sanoo: "Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina." Jeesus puhuu Jerusalemin juutalaisille Jeruslaemin tulevasta tuhosta vuonna 70 j.Kr. (40 vuotta Hänen kuolemansa jälkeen). Jos sapatin Herra, Jeesus olisi tarkoittanut jumalanpalveluspäivän muutettavaksi viikon ensimmäiseksi päiväksi, Hän olisi käskenyt seuraajiaan rukoilemaan, ettei heidän tarvitsisi paeta sunnuntaina. Siksi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä Kristuksen näkemys seitsemännen päivän pyhyydestä. Hän odotti kansansa kokoontuvan palvomaan Jumalaa vielä lähes neljäkymmentä vuotta taivaaseenastumisensa jälkeen viikon seitsemäntenä päivänä.
Katsokaamme asiaa suoraan silmiin. Aikamme yhteiskunnassa on paljon helpompi uskoa, ettei ole väliä, minä päivänä kokoonnumme palvomaan Jumalaa niin kauan kuin teemme sen. Jos me sanomme, ettei jumalanpalveluspäivällä ole väliä, silloin olemme tehneet tyhjäksi Jumalan julistuksen, että meidän pitäisi tehdä työtä kuusi päivää ja levätä seitsemäntenä päivänä. Silloin on seitsemännen päivän kokoontuminen palvomaan Jumalaa menettänyt merkityksensä. Kutenkin sitä mukaa kuin lopun ajan tapahtumat alkavat toteutua, nousee kysymys sapatin jumalanpalveluksista pintaan tärkeänä asiana. Israelin lasten halukkuus levätä sapattina samoin kuin sallia maan levätä sapattivuonna, oli heidän uskonsa testaamista, sillä se oli elintärkeää heidän säilymiselleen hengissä ja itsenäisenä kansakuntana. Tällainen usko tulee olemaan jälleen tärkeää lopun ajalla. Tästä syystä Jumala on määrännyt kymmenen käskyä tärkeäksi laiksi kansalleen. (Matt.5:17-19; 16-18, 1.Joh.2:3-4) Ainoat ihmiset, jotka pelastuvat maan historian viimeisinä päivinä, ovat niitä, jotka tottelevat Jumalan käskyjä ja seuraavat Jeesusta uskollisesti. (Ilm.14:12) Apostoli Johannes toteaa, että lohikäärme [Saatana] käy sotaa Jumalan kansaa vastaan: "jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus. [engl. Raamatussa: "those who obey God's commandments and hold to the testimony of Jesus" = ...pitävät kiinni Jeesuksen todistuksesta)] (Ilm.12:17) Jumalan kymmenen käskyn pysyvyys on jo todistettu. Neljännen käskyn tottelemiseen tarvitaan uskoa.Se opettaa meille tärkeän asian. Jos me haluamme elää uskon varassa ja lepäämme jokaisen viikon seitsemäntenä pävänä, Jumala pitää huolen tarpeistamme. Hän piti huolen Israelin lasten tarpeista lähettämällä mannaa ja varusti heidät ylimääräisillä ruokavarastoilla sapattivuotta varten. Hän tulee huolehtimaan myös meistä, jos me haluamme elää uskonvaraisesti. Jumalan uskollisuus omalle sanalleen on uskomatonta. Maan viimeisen sukupolven lopullinen testi tulee jälleen kerran koskemaan uskoa ja halukkuuttamme luottaa Häneen ja levätä Hänen pyhittämänään päivänä.
Mistä me siis tiedämme, että luomisen seitsemäs päivä on tänä päivänä lauantaina tuntemamme päivä? Viikkorytmi perustettiin jo maailmaa luotaessa. Jumala vahvisti seitsemännen päivän, kun Hän hankki ruokaa Israelin lapsille ja samoin Jeesus vahvisti sen, kun Hän oli täällä maan päällä. Juutalaiset ovat viettäneet seitsemännen päivän sapattia jo kauan ennenkuin Jeesus vaelsi maan päällä ja he pitävät sapatin edelleen. Sen sijaan sunnuntain jumalanpalveluspäivä on lähtöisin pakanuudesta, koska he palvoivat aurinkoa jo ennen Jeesuksen syntymää.
Vaikka kalenterissa on tapahtunut muutoksia, ei viikkorytmi ole muuttunut koskaan. Ihme kyllä ovat niin muslimit, juutalaiset kuin kristitytkin yksimielisiä viikon pituudesta. Monia yrityksiä on tosin tehty muuttaa viikon pituutta. Mitkään niistä eivät ole kuitenkaan onnistuneet, vaikka viikon kierto on ainoa ajan mitta, joka ei perustu astronomiseen liikkeeseen. Jumala sääsi seitsemänpäiväisen viikon jo luomisessa. Hän edellyttää meidän palvovan Häntä Hänen pyhittämänään päivänä eikä Hän salli sekaannusta siinä, mikä on oikea viikonpäivä lepoon ja Hänen palvontaansa. Joka tapauksessa vahvistavat molemmat päivät, niin lauantai kuin sunnuntaikin viikon seitsenpäiväisen rytmin.
Vielä yksi näkökohta: Useimmat evankeliset kristityt uskovat ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvaan Jumalan kansan ylöstempaukseen, jonka jälkeen jää 144,000 juutalaista maan päälle suorittaamaan Jumalan työn loppuun. Mutta minkä päivän luulet juutalaisten julistavan sopivaksi jumalanpalveluspäiväksi? Voitko kuvitella, että 144,000 juutalaista, joiden esi-isät ovat pitäneet seitsemättä päivää jumalanpalveluspäivänään jo lähes 3,500 vuotta, muuttavat ikinä jumalanpalveluspäiväänsä toiseksi?
Vanha Testamentti on siinä suhteessa jännittävä, että se sisältää mallioppitunteja monista tulevista tapahtumista. Esimerkiksi pyhäkköpalvelus muodostaa kuvaannollisen esityksen synnin rangaistuksesta (ristiinnaulitsemisesta) ja synnin seurauksista (viimeisestä tuomiosta). Luomisviikko on mallina kuuden päivän (tai vuoden) työstä ja niitä seuraavasta lepopäivästä (tai -vuodesta). Mutta Raamatussa on toinenkin luomisviikkoon liittyvä malli. Mieti tätä jaetta: "Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani salassa, että 'yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä'." (2.Piet. 3:8) Onko mahdollista, että Jumala olisi luonut tuhannen vuoden jaksoista koostuvan viikon? Jos tämä teoria pitää paikkana, meidän on testattava se suhteessa Raamatun aikoja koskeviin todisteisiin. Pitämällä luomisviikkoa mallinamme, tarvittaisiin tuhansista vuosista koostuvaan viikkoon kuusi tuhatta vuotta työtä maailman ihmisten hyväksi ja sitten tuhat vuotta lepoa. Mielenkiintoista kyllä, Raamattu kuvaakin kaiken kaikkiaan 7000 vuoden jaksoa. Ensimmäiset kuusi tuhatta vuotta voidaan määrittää Raamatun sisältämien sukuluetteloiden ja juhlavuosikalentereiden avulla (Kts. Day Star, heinäkuu 1995). Apostoli Johannes kuvaa viimeistä tuhannen vuoden sapatinlepojaksoa seuraavasti: "Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta...ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta." (Ilm.20:4) Vanhurskaat pyhät nousevat ylös Jeesuksen toisessa tulemuksessa ja maa saa tuhannen vuoden levon aivan niinkuin maan tuli saada vuoden lepo jokaisena sapattivuotena (seitsemäntenä vuotena). Joka kerta, kun tutkin näitä aikaelementtejä, ihmettelen sitä Jumalan viisautta, kun Hän suunnitteli meille nämä aikajärjestelmät. Kaikella maailmankaikkeuden Kuninkaan luomalla on selvä tehtävänsä. Hän loi tämän tarkan aikajärjestelmän, niin että uskomme Häneen voisi uudistua.
Mitä tapahtuu, kun seitsemän tuhannen vuoden jakso päättyy? Ensiksikin poistetaan synti kokonaan maailmankaikkeudesta. Toiseksi, Jumala luo uuden Taivaan ja uuden Maan kansalleen. Kolmanneksi, me saamme olla aina yhdessä Jeesuksen kanssa. Vanhan Testamentin juhlavuosisymboli toteutuu seitsemäntuhannen vuoden lopulla. Emme ole enää synnin orjia, maa palautetaan oikeille omistajilleen ja Jumalan perhe tulee lopulta yhteen. Mikä uskomaton, ihmeellinen tapahtuma—loistava juhlavuosi! Sanat eivät pysty kuvailemaan niitä tunteita, jotka liikkuvat tuona aikana Jumalan kansan sydämissä, kun he ymmärtävät Jumalan loppumattoman rakkauden, jonka Hän on paljastanut.
Sapatin levon käsite on eräs kaikkein kauneimpia Raamatun käsitteistä. Jos Saatana haluaisi sekoittaa ihmiskunnan käsityksen Jumalasta, mikä olisikaan parempi tapa kuin haastaa ihmiset epäilemään, mikä on oikea päivä kokoontua palvomaan Jumalaa? Jumalan moraalilaki on kirjattu kymmeneneen käskyyn. Saatana on onnistunut saamaan meidät unohtamaan Jumalan moraalilain. Ainoastaan yksi noista kymmenestä käskystä, neljäs käsky, on unohdettu kokonaan kristittyjen yhteisössä. Kaikkien muiden käskyjen rikkomiseen tarvitaan meidän omaa toimintaamme. Helpoin tapa kiistää Jumalan auktoriteetti on olla tottelematta Hänen lakiaan. Jumala on suunnitellut sapatin levon testiksi, niin että tottelevaisuutemme sen suhteen paljastaa uskomme syvällisyyden. Älä anna joidenkin kristittyjen legalistisen käsityksen pilata sitä lahjaa, jonka Jumala on luonut kansalleen.
Neljäs käsky on ainoa, joka kehottaa meitä "muistamaan" olla tekemättä mitään—vain lepäämään. Muista, että meidän tulee vaeltaa uskossa. Muista, että seitsenpäiväinen viikko ja juhlavuosikalenteri symboloivat Jumalan aikataulua. Muista sapatin lepoa testinä. Muista sitä rakkautta, joka Jumalalla on jokaista kohtaan, kun Hän on antanut meille tällaisen lahjan, niin että meidän uskomme voisi vahvistua ennenkuin lopun ajan tapahtumat alkavat.
Alkuperäinen artikkeli: The Sabbath Rest Test by Marty Purvis
Alkuun | Ilmestyskirja on toteutumassa | Täyden maljan periaate | Kysymyksiä seitsemästä sinetistä | Mitä tuleman pitää 2/2 | Tuleva maailmanuskonto | Maailmanuskonto | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä | Salaliitto | Aabrahamille annettu lupaus | Dispensationalsimi | Ylöstempaus | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat |